Keskisuomilainen 29.12.2025

KESKISUOMILAINEN MAANANTAINA 29.12.2025

PERUSTETTU 2021

EX TR A

KESKISUOMILAINEN Kouluissa siirrytään lähiruokaan. Omavaraisuus on ruokaturvan kannalta tärkeää s. 3

ALVA LOPETTI POLTON Sivu 3

Koti-ikävän tunne voi syntyä myös ekologisen surun seurauksena. s. 4

Jyväskylän kaupunki on lähes luonnontilainen. s. 4

2 KESKISUOMILAINEN MAANANTAINA 29.12.2025

Pääkirjoitus

Kuvitellut: Elokapina Jyväskylä

Pääkirjoitus 29.12.2025

YMPÄRISTÖ ON SAATU UUTISIIN Tänään on kulunut tasan kolme vuotta historiallisesta päätöksestämme kohdella yhteiskuntavastuun nimissä ilmastokriisiä, muita ympäristöongelmia, luonnonvarojen hupenemista sekä näihin asioihin liittyviä taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia hätätilana. Päätimme esittää ja arvioida ratkaisuja kriittisesti ja syvällisesti, ja olla avoimen puolueellisia ja ideologisista lähtökohdistamme läpinäkyviä.

Tekemämme edistys on huimaa.

Kolme vuotta sitten järjestimme toimittajillemme koulutuksia aihepiiristä yhteistyössä monitieteellisen ympäristötutkimuksen toimijoiden kanssa, ja journalismin laatu on niistä ajoista kohonnut siksi voimakkaasti. Ilmastokriisi on edelleen keskeinen osa ympäristöuutisointiamme, mutta emme keskity pelkästään siihen. Toisin kuin ennen, edistämme omaa ja lukijoidemme systeemistä ymmärrystä kaikista kriittisistä ympäristöpaineista sekä niiden liittymisestä toisiinsa sekä sosiaalisiin ja taloudellisiin ilmiöihin.

Aikaisemmin monet muut kuin varsinaiset ympäristöuutiset olivat räikeässä ristiriidassa ympäristönäkökulman kanssa. Asia on vähitellen korjaantunut, kun ymmärryksemme tilanteesta on parantunut. Emme enää juhli mitä tahansa työpaikkojen luontia, vaan keskitymme työn sisältöön emmekä enää erityisesti arvosta palkkatyötä ja muuta paperilla näkyvää toimeliaisuutta yli kaiken muun inhimillisen toiminnan. Olemme viime vuosina julkaisseet paljon juttuja riittävän nopean energiasiirtymän ja kaikkien kriittisten ympäristöpaineiden samanaikaisen kunnioittamisen edellytyksistä ja keskeisten sosiaalisten tavoitteiden saavuttamista niiden ehdoilla.

Ilmaston ja ekologian hätätila on eksistentiaalinen uhka järjes-

Tietolaatikko JULKAISEMME JOKA PÄIVÄ TÄMÄN LYHYEN TIETOLAATIKON, JOSSA KERTAAMME SIVILISAATION KRIISIN PERUSFAKTOJA, JOITA KAIKKIEN OLISI HYVÄ YMMÄRTÄÄ.

1. Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät ole lineaarisia. Ilmastojärjestelmässä on keikahduspisteitä eli kynnyksiä, joiden ylittäminen johtaa suuriin ja peruuttamattomiin muutoksiin. Niihin kuuluvat mm. ikiroudan sulaminen, arktisen merijään sulaminen, muutokset merivirroissa ja Amazonin sademetsän muuttuminen savanniksi.

täytyneelle sivilisaatiolle, ja epäonnistumisen riski ei ole moraalisesti hyväksyttävä. Siksi otamme nykyään uutisoinnin lähtökohdaksi kohtuusliikkeen tarjoaman poliittisen paradigman. Edistämme dialogia kasvunjälkeisestä taloudesta sekä keinoista tyydyttää kansalaisten tarpeet demokraattisesti ja luonnon rajoja sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta kunnioittaen talouskasvusta riippumattomilla keinoilla. Työtä tavoitteiden eteen on vielä paljon, sillä kapitalismia ei kumota yhdessä päivässä. Emme halunneet olla historian väärällä puolella, kun talous alkaa jatkuvasti supistua joko siksi, että ympäristöasioihin suhtaudutaan riittävän vakavasti tai koska niihin ei suhtauduta riittävän vakavasti.

Kuva: Edvard Vilhonen

Pyrimme myös tarjoamaan lukijoillemme tietoa heidän vaikutusmahdollisuuksistaan.

Käsityksemme kansalaisuudesta ei rajoitu pelkästään äänestämiseen ja ostopäätöksiin. Tuomme niiden lisäksi esille myös mahdollisuuksia vaikuttaa työvalinnoilla ja uusien, talouslaskulle ja globaalien tuotantoketjujen häiriöille resilienttien ja hyvinvointia tukevien rakenteiden luomisella yhteistyössä muiden kansalaisten kanssa. Yhteiset ongelmamme ovat systeemisiä ja rakenteellisia, mutta yhteiskunnan rakenteetkin koostuvat yksittäisistä arkivalinnoista. Osa vahingoista, jotka aiheutettiin vanhan paradigman puitteissa silloin, kun ongelmiin ei suhtauduttu vakavasti, on peruuttamattomia. Voimme kuitenkin sopeutua tilanteeseen ja minimoida haittoja muun muassa uudelleenpaikallistamalla tuotantoa.

Edistämme dialogia kasvunjälkeisestä taloudesta

Keikahduspisteiden ylittäminen voi johtaa siihen, että lämpeneminen voimistuu niiden takia entisestään ja siksi aktivoituu lisää keikahduspisteitä, mikä voi johtaa neljän asteen lämpenemiseen.

Monet keikahduspisteet aktivoituvat, kun ilmasto lämpenee 1,5-2 astetta.

2. Luontokato tarkoittaa, että luonnossa elää kasveja, eläimiä ja muita eliöitä koko ajan vähemmän.

Ekosysteemien lajimäärä vähenee, ja lajien sisäinen geneettinen

Kuva: Edvard Vilhonen

monimuotoisuus heikkenee. Luontokatoa kutsutaan myös biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseksi.

Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti on elintärkeää, koska sen ansiosta saamme mm. ruokaa, lääkkeitä ja rakennusaineita. Esimerkiksi pölyttäjäkato uhkaa heikentää ruuantuotantoa.

3. Eri ympäristöongelmilla on yhteis- ja vuorovaikutuksia keskenään ja sosiaalisten ja taloudellisten ilmiöiden kanssa.

Joitakin esimerkkejä: Ilmastonmuutos kiihdyttää luontokatoa, ja terveet monimuotoiset ekosysteemit kestävät ilmastonmuutoksen vaikutuksia paremmin ja ovat parempia hiilinieluja.

Monet ”vihreät teknologiat” vaativat lukuisia harvinaisia mineraaleja. Maaperän eroosion pysäyttäminen ja maaperän hedelmällisyyden parantaminen kasvattaa hiilinieluja. Taloudellinen eriarvoisuus vaikuttaa siihen, keihin ongelmien vaikutukset kohdistuvat.

Talouden jatkuva supistuminen kunnianhimoisen ympäristöpolitiikan tai sen puutteen takia herättää kysymyksiä, minkä väestönosien materiaalista elintasoa heikennetään.

Ympäristöongelmien hoitaminen merkitsee suuria muutoksia työn ja tuotannon puolella, ja sitä varten pitää olla toimivat talouden sisällöllisen ohjaamisen keinot sekä rahoitusrakenteet, ellei tarvittavat asiat tehdä rahatalouden ulkopuolella.

MAANANTAINA 29.12.2025 | KESKISUOMILAINEN 3

Uutiset Kerem Karaalslam

Luontoa ei enää tuhota RAE SUIKKONEN Viiden vuoden työ alkaa tuottaa tulosta. Jyväskylä on lähes luonnontilainen.

Vuonna 2020 aloitettu suunnittelu ja valmistelu kaupungin maa-alueiden luonnontilaisuuden kestävyyden lisäämiseksi näkyy jo kaupunkikuvassa. Kyse on luonnon kokonaisheikentymättömyydestä.

Jyväskylän radikaali päätös luopua poltosta oli menestys RIITTA MÖNKKÖNEN Jyväskylän kaupunki käänsi yllättäen kelkkansa ja päätti 2021, että ALVA:n energiatuotanto uusitaan täysin turpeen ja puun sekä kaikkien fossiilisten energialähteitten poltosta riippumattomaksi.

Kaupunki investoi nopeisiin ja tehokkaisiin ratkaisuihin 200 miljoonaa euroa.

Kaupunginjohtaja Komo Toivisto kertoo, että hän itsekin oli pitkään epävarma polttamisesta luopumisesta. Yhteistyö Jyväskylän yliopiston professorin ja luontopaneelin puheenjohtajan Anne Kotiniityn, lehtori Anu Hulmeen sekä yliopiston koko WISEDOM -tiimin kanssa lopulta herätti hänet ottamaan johtajuuden kaupungin energiailmeen muuttamisessa kestäväksi.

– Nyt saamme ylpeänä kantaa neljän vuoden takaista rohkeuttamme”, Toivisto toteaa.

Jyväskylä on Suomen kaupunkien edelläkävijä kestävissä energiaratkaisuissa.

Myös ALVAn toimitusjohtaja Kaomo Tuuntola myöntää, ettei hän vielä vuonna 2021 uskonut päästävän tähän tilanteeseen, missä nyt olemme. Luopuminen puuhakkeesta ja biokaasusta energialähteenä otti koville, mutta onneksi meidän tiimissäämme oli kunnianhimoista osaamista, ja kaupungin uskalias 200 miljoonan sijoitus osattiin ottaa luovalla tavalla käyttöön.

Myös yhteistyö yritysten kuten Valmetin, Keskimaan, Neovan, Moventaksen, Keskisuomalaisen ja myös pienempien kanssa oli merkittävää.

Rauhalahden ja Keljonlahden voimalat olivat suurin haaste. Lämpöpumpputeknologia oli kuitenkin lopulta ratkaisu. Vaikka voimaloiden lähivesistöt ovat matalia ja suoraan syvänteistä saatavaa energiaa ei ollut riittävästi, niin vesilämpöpumppujen kytkeminen geotermiseen järvien pohjaenergiaan oli uusi innovaatio, joka lopulta uudisti voimalat lämpöpumppuvoimaloiksi.

Voimaloiden lähijärvien vesi

opittiin kierrättämään pohjissa olevien lämpökaivojen kautta lämpöpumppuihin ja edelleen lämmönsiirtoverkoston kautta takaisin vesistöön niin, että hukkaenergiaa ei syntynyt, eikä järvien omaa lämpötaloutta häiritty.

– Tämä teknologia on niin merkittävä, että ALVAlle on syntymässä uutta palveluliiketoimintaa teknologian soveltamisen, käyttöönoton ja huoltamisen alueilla, johtaja Tuuntola sanoo ylpeästi.

Kaupungin alueella toimivien tuotantolaitosten hukkalämmön hyödyntäminen täydentää voimaloiden perustoimintaa. Lämmönsiirtoverkkojen luonnollinen jatkuva huoltaminen ja uudistaminen kytkettiin hukkalämmön talteenottamisen ratkaisuihin.

Tuotantolaitosten toiminnan tuottama lämpö otetaan nyt kaupungin lämpöverkkoon tehokkaasti. Samalla toteutettiin Nenäinniemen jätevesipuhdistamon hukkalämmön talteenotto.

Hukkalämpöön liittyy myös isojen kauppojen kuten Keskimaan oma toiminta vähentää energiankulutustaan käyttämällä jäähdytysjärjestelmien tuottama lämpö rakennusten lämmittämiseen.

Keskimaan johtaja Andrus Näätämö kertoo, että julkisten toimijoiden, yritysten ja tieteellisen tutkijayhteisön yhteistyö, myös luontohaittamittarin kehittäminen, on ollut viimeisenä neljänä vuotena todella hedelmällistä. Nääntämön mukaan tätä kokemusta viedään mielellään myös eteenpäin koko S-ryhmän organisaatiossa.

Sähkön tuotannon uudistaminen on ollut toinen merkittävä Jyväskylän kaupungin kasvussa maamme ilmastojohtaksi. Kaupunki on itse tuottanut tuuli- ja aurinkoenergiapuistot Keski-Suomen alueelle.

Yhteistyötä on tehty Laukaan, Hankasalmen, Keuruun ja Saarijärven kaupunkien kanssa. Aurinkoenergiapuistojen rakentamisessa hyödynnettiin kyseisten kaupunkien alueella olevia käytöstä poistuneita peltoalueita.

Tämä oli tärkeää, sillä kaupungin uuden energiapolitiikan

lähtökohtana oli luonnon kokonaisheikentymättömyys eli metsäekosysteemejä ei tuhottu uusien aurinkoenergia-alueiden rakentamisessa. Tuulipuistojen rakentamisessa taas hyödynnettiin Päijänteen selkien lähialueiden peltoja, jotka tulivat käytettäväksi karjatalouden vaatiman kohtuuttoman rehuviljelyn loppumisen myötä.

Tuulipuistojen rakentamisessa tehtiin tiivistä yhteistyötä lähialuiden ihmisten niin suojavyöhykeistä päätettäessa kuin alueellisen työllistämisen suunnittelussa.

Kaupunkilaiset Torro ja Ketvele Jyväskylän Korpilahdelta kertovat nyt olevansa tyytyväisiä, sillä 202021 käyty taistelu asukkaat huomioonottavan tuulipuistorakentamisen puolesta kantoi hedelmää.

Puhtaan sähköenergian tuottamista on innostanut myös Jyväskylän yliopiston fysiikan ja kemian laitosten lupaavat kokeilut suola-akkuteknologian kehittämisessä.

Kaupungin aurinko- ja tuulipuistot ovat olleet mukana kehitystyössä.

Omien puistojen lisäksi Jyväskylän kaupungilla on nyt merkittäviä osuuksia muualla Suomessa rakenteilla olevissa ja toimivissa aurinko- ja tuulipuistoissa.

Siirtymiseen täysin kestävään energiaan Jyväskylän kaupungissa on myötävaikuttanut myös onnistuneet sähkön, lämmön ja jäädytyksen sektorikytkennät. Ne eivät enää ole erillisiä julkisten ja yksityisten toimijoiden järjestelmiä, vaan dynaaminen energian siirto- ja käyttöverkosto.

Muutokset energian tuotossa ja käytössä voidaan nyt optimoida siirto- ja käyttöverkoston älykkäillä ratkaisuilla, joissa keskeisenä voimavarana on sähkön, lämmön ja jäähdytyksen jatkuva reaaliaikainen tasapainottaminen digitaalisen ohjauksen avulla. Älykäs säätöja ohjausjärjestelmä pystyttiin kehittämään alueella toimivien IT-yritysten ja kaupungin energiatoimijoiden yhteistyöllä. Mukana olivat mm. Gofore Cinia ja Vincit Jyväskylän yksiköidensä kautta.

Polttovapaa Jyväskylä on tosi tarina, joka hakee vertaistaan.

Neljän vuoden projektissa opittiin eri toimijatahojen yhteistyötä, joka tukeutuu kanssakäymiseen luonnon ja ihmisten kanssa. Polttovapaa Jyväskylä ponnistus teki meistä keskustelevia ja toisiamme auttavia pyrkiessämme järkevään kulutukseen niin, että emme enää riistä luontoa ja luonnonvaroja, kaikki toimijat toteavat.

Kaupungin maa-alueiden käytössä pyritään käyttämään jo käytössä olevia alueita sekä valmiiksi raivattuja maakaistoja. Kaavoittamisessa ja rakentamisessa siis uudistetaan jo olemassa olevia alueita, eikä oteta käyttöön uutta metsämaata tai muuta luonnontilaista luontotyyppiä kuten vesistöjen ranta-alueita.

On kuitenkin tilanteita, joissa infrastuktuurin ja asuin- ja palvelutilojen rakentamisessa ei pystytä käyttämään vanhoja ihmisen muokkaamia maita. Silloin kaupunki kompensoi eli korvaa luonnon tuhoamisen hyvittämällä vastaavan luontotyypin muualla yhteistyössä Luonnonperintösäätion kanssa tai kaupungin omilla maa-alueilla.

Samanlaisen luontotyypin korvaaminen on usein vaikeaa, ja korvaus tapahtuukin usein jousta-

Jyväskylän kouluihin lähiruokaa IRMA RÄIKKÖNEN Jyväskylän kaupunki alkaa tehdä kouluruokailun järjestämisessä yhteistyötä paikallisten lähiruokapiirien kanssa. Tavoite on vähitellen kasvattaa uudistavan maatalouden menetelmin kasvatetun ja sesongin mukaisen lähiruuan osuutta.

Toimella pyritään vähentämään ruokajärjestelmän aiheuttamaa ympäristökuormitusta, tukemaan luonnon monimuotoisuutta ja kotimaisia maanviljelijöitä sekä ylläpitämään ruokaturvaa.

- Ruokaturvan kannalta on tärkeää huolehtia ruuantuotannon omavaraisuudesta, koska meidän pitää vähentää riippuvaisuutta ruuantuotannon ulkomaisista tai uusiutumattomista tuotantotekijöistä. Eräiden ruokatarvikkeiden, kuten kahvin, saatavuus on ilmastonmuutoksen edetessä jo nyt heikentynyt. Lisäksi ilmastonmuutos, maaperän eroosio ja pölyttäjäkato kasvattavat riskiä, että tärkeiden ruokakasvien sadot epäonnistuvat useilla tärkeillä viljelyalueilla samanaikaisesti, joten globaaleihin ruokamarkkinoihin ei voi luottaa samalla tavalla kuin ennen.

Toisaalta Suomessa voi ilmaston lämpenemisen tai uusien lajikkeiden kehittämisen takia kasvattaa uusia ruokakasveja.

Miksi ruuantuotannon omavaraisuus on niin tärkeää ruokaturvan kannalta?

- Aikaisempien viljelymenetelmien vaatimat tuotantoketjut eivät jatkossa enää ehkä toimi. Ne vaativat uusiutumattomia luonnonvaroja mm. maatalouskoneiden materiaalien ja polttoaineiden muodossa.

Typpilannoitetta tehdään maakaasusta eli me kirjaimellisesti syömme fossiilisia polttoaineita, ja lannoitteisiin käytetty fosfaatti on myös uusiutumaton luonnonvara.

Mitä luonnonvarojen hupenemi-

vasti toisenlaisella luontotyypillä.

Tähän kaupunki pääsee sillä, että se on ennakoivasti päättänyt suojella olemassa olevia metsäalueitaan kaikenlaiselta rakentamiselta ja hakkuilta. Joustavaa hyvitystä toteutetaan myös Luonnonperintösäätiön kanssa, jolle Jyväskylä maksaa uusien vanhojen ja luonnontilaisen kaltaisten metsien suojelusta sekä talousmetsien luonnontilaistamisesta.

Kokonaisheikentymättömyyden vaaliminen näkyy taajama-alueilla. 2010-luvulla ja 2020-luvun alussa puistoalueita ja lähiömetsiä raivattiin runsaasti lyhytnäköisen taloudellisen hyödyn perusteella sekä vinoutuneen kaupunkiluontokäsityksen takia. Nyt puistoissa on paljon leikkaamattomia niittyjä ja pientareita.

Taajamapuuston ja -pensaiston annetaan olla raivaamattomana eliöstön mikroelinpiireinä. Hyönteisten ja lintujen lisääntyminen on nyt kaupunkilaisten koettavissa luonnon tervehdyttävänä voimana.

Taajamiin ulottuvien vesistöjen rannoille ei enää rakenneta ja rakennettuja alueita ennallistetaan. Tämä koskee erityisesti Leppäveden, Pohjois-Päijäneen ja myös joitakin Tuomio-, Palokka- ja Alvajärven alueita sekä Jyväskylän kaupunki-alueen muita pienempiä järviä ja lampia. Kaikki suot taajama-alueilla ja niiden ulkopuolella on nyt suojeltu.

seen tulee, emme ole huolestuneita luonnonvarojen loppumisesta.

Parhaat esiintymät käytetään aina ensiksi, tuotanto kääntyy laskuun ja jäljellä olevat esiintymät ovat ihmisen kannalta väärissä paikoissa tai huonoina pitoisuuksina.

Luonnonvaran saatavuus heikentyy toisin sanoen huomattavasti ennen sen ”loppumista”. Sitä paitsi ilmastonmuutos ja monet muut tekijät heikentävät yleistä yhteiskunnallista tilannetta monin päin maailmaa, ja teollisen yhteiskunnan vaatimat tuotantoketjut voivat olla hyvinkin riippuvaisia jostakin yhdestä alueesta.

Yhteistyö paikallisten maanviljelijöiden kanssa ulottuu opetukseen saakka.

- Järjestämme vierailuja tiloille, joissa kouluruokaa kasvatetaan ja oppilaat pääsevät oppimaan viljelijöiltä kestävän maatalouden periaatteista ja agroekologiasta. Monet oppilaistamme suunnittelevat jo innokkaasti opetuksien hyödyntämistä perheidensä viljelypalstoilla tai kotipihoillaan. Ympäristöstä huolehtiminen, yhteiskunnallinen resilienssi ja ruuantuotannon omavaraisuuden kasvattaminen merkitsevät käytännössä aikaisempaa työvoimavaltaisempaa maataloutta, joten nämä taidot ovat oppilaiden tulevaisuuden kannalta tärkeitä.

Suunnitelmissa ei ole eläinperäisen ruuan osuuden vähentämistä.

- Otimme jo muutama vuosi sitten käyttöön viikoittaisen liharuokapäivän, jolloin oppilaat saavat halutessaan syödä lihaa. Joka päivä on tarjolla ainakin yksi vegaaninen vaihtoehto linjastolla. Silloin tällöin tarjoamme vastuullisesti pyydettyä lähikalaa, ja ruokajuomaksi on aina tarjolla lehmänmaitoa.

Kestävään ruokajärjestelmään kuuluu myös maltillinen määrä eläinperäistä tuotantoa, joten eläinperäisen ruuan osuutta ei ole enää tarvetta vähentää.

4 KESKISUOMILAINEN MAANANTAINA 29.12.2025

Oikein elokapinoitu

Koti-ikävän tunteesta toivoon PEKKO MEIJOLA

Kolumni Joles Ikinen Olen seurannut viime vuodet Elokapinan esiintymisiä ja ulostuloja, ja totean heti kärkeen että: oikein kapinoitu. Ilmastohätätila on totta, joskin vieläkin on joitain epäilijöitä. Asia itsessään siis on oikea ja totta, suorastaan kannatettava.

Elokapina pyrkii omissa arvoissaan muun muassa kehittämään parlamentaarista demokratiaa.

Samaan aikaan se rakentaa uutta toimintakulttuuria, joka koostuu aktiivisista pienyksiköistä. Elokapinan tekemässä arjessa kaikki saavat vaikuttaa eikä kukaan yksin ole syyllinen.

Joukkovoimaa tarvitaan, mutta Elokapinassa joukot toimivat itseorganisoituen. Olemme jo huomanneet, että monet eri henkilöt ovat vastuussa Elokapinan haastatteluista, julkilausumista sekä toiminnan organisoinnista.

Joku tekee nettisivut, toinen valmistelee yhteistä suunnittelua ja kolmas järjestelee konkreettista toimintaa, neljäs huolehtii turvallisuudesta ja toisten kunnioittamisesta ja niin edelleen.

Liikenteen pysäyttäminen eri puolilla Suomea on saanut humiota. Maksimaalinen huomio on taattu, kun tukkiminen tehdään Helsingin Mannerheimintiellä ja Jyväskylän Vaasankadulla.

Vuosien kapinoinnin myötä mediat tuovat nyt ilmasto- ja luontokysymykset kaikkeen uutisointiinsa.

Suuri yleisö näkee Elokapinan

juuri sellaisena kuin se on: hätähuutona maapallon ja elämän puolesta. Monet aplodeeraavat Elokapinalle, koska heidän asiansa on hyvä.

Ja asia kehystetään väkivallattomalla kansalaistottelemattomuudella, joka ymmärretään osaksi suomalaista demokratiaa.

Annan Elokapinalle yhden neuvon. Panostakaa vielä enemmän radikaaliin toivoon, joka näkee suvaitsevaisesti toivottomassakin mahdollisen tulevaisuuden.

Ehkä Elokapinaa inhottaa tehdä yhteistyötä rahan kanssa, mutta sekin kuuluu toimintarepertuaariin. Radikaali toivo näkee siinäkin mahdollisuuden muuttua.

Myös kuluttajat liittyvät Elokapinan asiaan. Kadunvaltaukset aiheuttivat ensin soraääniä, mutta nyt ihmismassat ovat alkaneet olla liikkeessä, kun ihmiset ovat tajunneet kuluttamisen kohtuuttomuuden.

Koska lähes kaikki ymmärsivät ilmastomme ja ympäristömme tilanteen, alettiin tehdä yhteistyötä. Tämä työ ei ollut helppoa ja ihan kaikkien oli luovuttava jostakin.

Tämä on vieläkin tärkeää.

Kun Elokapina on osannut oikealla tavalla vaikuttaa ja vahvistaa toimintatapojaan, olen nyt kirjoittanut Elokapinan isolla alkukirjaimella.

En olisi uskonut tätä vuonna 2021.

Mediassa näkyy kertomuksia mökki-, lenkkeily-, kaupunki- ja mustikkametsän jne. katoamisesta ja kynnetyn aukon tulemisesta tilalle. Sitä täyttää yhä useammin myös kuvat tulvista, joissa autot, talot ja erilaiset esineet vyöryvät eteenpäin, maastopaloista, joissa pelastajat monenlaisen pelastuskaluston avulla yrittävät epätoivoisesti tukahduttaa liekkejä asukkaiden vaeltaessa evakuoitipisteisiin, ranta-alueita, joille on kertynyt valaita, delfiinejä ym. kuolemaan. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Ilmaston ja luonnon tuhoutuminen on sekä akuuttia, kuten hirveä helleaalto, että kroonista, kuten jäätiköiden sulaminen. Nämä kertomukset ja kuvat eivät jätä ketään viileiksi, tunteettomiksi.

Tunnemme näiden kokemusten ja kuvien keskellä esimerkiksi voimattomuutta, epätoivoa, ahdistusta ja pelkoa. Ahdistus ja epätoivo ovat jotain sellaista, että tuntee ja tietää, että tilanne on mahdoton, mutta siihen ei voi tarttua. Niihin voi liittyä menetyksen ja pelon tuntemukset. Pelko suuntautuu johonkin; hakataankohan sekin metsä kohta, en kestä enää sellaista hellettä toista kertaa jne. Avuttomuus ja hätä voivat terästäytyä vihaksi ja silloin haluaa hyökätä - repiä irti leimikkomerkit, estää monitoimikoneen eteneminen, sanoa aggressionsa ulos somessa jne.

Viha voi suuntautua hyökkääväksi tai rakentavaksi toiminnaksi tai se voi tyyntyä suruksi.

Ilmasto- ja ympäristötunteita käsittelevissä tutkimuksissa puhutaan vallitsevana tunteena ekologisesta

surusta, joka liittyy esimerkiksi koettuun maisema- ja lajikatoon, mutta myös tietoon tapahtuvasta kadosta sekä ennakoivaan mielentilaan tulevaisuudessa tapahtuvasta kadosta. Ekologinen suru pitää sisällään ahdistuksen, pelon, aggression jne., mutta surussa ne ovat ikään kuin työstyneet myötätuntoiseksi tilannetajuksi. Vähän samalla tavalla kuin läheisen ihmisen kuolema tunnekirjoineen vähitellen palaa (tai toivotaan palaavan) hoitavaksi suruksi.

Ekologinen suru on ilmasto- ja ympäristötunteitten perustila. Se voi saada seuraakseen solastalgian eli ilmasto- ja ympäristökriisin tuoman kaipuun tai diasporan, vaikka solastalgiaa kokeva on kotona. Esimerkiksi kun pitkän aikaa on asunut jossakin paikassa (tontti tai tila, kylä, lähiö, kaupunki tms.) ja sitten se ”tuhoutuu” hakkuun, tielinjauksen tai rakentamisen seurauksena, niin vaikka edelleenkin asuu samassa paikassa, silti ikävöi sitä, mikä tuhottiin. Solastalgia on ekologista koti-ikävää.

Ilmasto- ja ympäristötunteisiin kuuluvat myös häpeä ja syyllisyys.

Yhä useampi ihminen tietää, että ilmasto- ja ympäristökriisi on totta.

Mutta he myös tietävät, että oma elämäntapa sekä yhteiskunnalliset käytännöt aiheuttavat tätä kriisiä.

Häpeä kertoo, että en haluaisi muiden tietävän tai huomaavan omaa tai yhteiskunnan epäekologista käyttäytymistä. Syyllisyys taas viittaa siihen, että tunnen pahoinvointia siitä, että toimin epäekologisesti.

Häpeä ja syyllisyys ovat piinallisia tunteitä, ja on inhimillistä yrittää päästä niiden otteesta eroon. Yksi ratkaisu on hyökätä niitä ihmisiä ja toimijoita vastaan, jotka tuovat

häpeän ja syyllisyyden aiheuttajat näkyviksi. Erilaiset salaliittoteoriat, kuten ilmastokriisin kieltäminen ja luontokadon väheksyntä kertovat tästä puolustautumisesta.

Toinen ratkaisu on - ehkä kipeästi - herätä tunnustamaan häpeäja syyllisyystekijät niin omalla kohdallaan kuin yhteiskunnassa.

Tämä herääminen johtaa lopulta ekologiseen suruun ja sen kautta toimintaan, joka voi olla yksilöllisiä elämäntapamuutoksia ja aktiivista osallistumista ilmasto- ja ympäristökriisin torjuntaan.

Ekologinen suru parhaimmillaan jalostaa itsensä toivoksi. Toivo on sisäistä ja myös sosiaalista virittymistä, jossa ihmiset uskovat, että toivottomalta tuntuva ja näyttävä asiantila ja tapahtuma, kuten ilmasto- ja luontokriisi, on voitettavissa. Tai että kriisit tai vaikeudet voidaan kohdata rakentavien tunteiden ja tekojen myötä. Toivo on tavallaan elämänvoima, joka sulattaa negatiiviset (mielen)tilat valoisiksi ja energisoi ryhtymään tekoihin. Toivo tunnistaa ahdistuksen, vihan, pelon, häpeän, syyllisyyden ja avuttomuuden sekä surun, ei kiellä niitä, vaan hyväilee ne tyytyväisyydeksi, iloksi ja onneksi. Ilmasto- ja ympäristökriisin parissa toimiessa tyytyväisyys tulee aloitetuista ja loppuun saatetuista teoista, kuten mielenilmauksista, performansseista, yhdessä oppimisesta ja vaikuttamisesta. Ilo kumpuaa seurasta, joka vilpittömästi yhdessä panostaa ilmasto- ja luontokriisin voittamiseen, ja onni kasvaa siitä kokonaisuudesta, että voi olla mukana tekemässä hyvää elämää mahdolliseksi toisille ja tuleville sukupolville. Onni, ilo ja tyytyväisyys ovat myös läsnä silloin, kun ilmasto on tasapainossa, eikä äärioireile ja kun luonnon monimuotoisuus rikastaa ja harmonisoi meitä.

Gallup: ”Mitä tunteita ympäristön ja ekologian tila tänään herättää sinussa?”

Kuvat: generatedphotos.com

Arja Kantele: Kyllä epätoivo on aika paljon hälvenyt, kun Jyväskylän kaupunki on ottanut ihan uuden suunnan ilmasto- ja ympäristökysymyksissä. Siis toivoa on!

Lyhyet • Hei, Suomi luopui turkistarhauksesta. Vanhat turkistarhat museokohteina.

Museoon • Luontoihmisiä joka oksalla!

Viherpiipertäjä • Miten kunnioittaa luonto-oikeuksia nyt kun ihminenkin nähdään pienenä osana luontoa? pieni ihminen

• Akkujen raaka-aineista huolissasi oleva: v. 2040 akut valmistetaan jostain ihan muista aineista. Nyt jo hyviä.

Ei enää pörinää • Ihmisten mielenterveys parani, kun jo neuvolasta alkaen alettiin viettää aikaa luonnossa. hyvä fiilis • Ihanaa, kun ollaan pääsemässä irti ylikulutuksesta. kohtuus on parasta

Mikko Kautiainen: No, oon vähän tällainen jäärä, mutta kai sitä on uskottava, että ylikulutuksesta on tingittävä. Sillein niinku vastahakoisen myönteiset fiilikset.

Anne Mikkonen: Mulla menee tosi kovaa, kun Jyväskylässä on niin paljon nykyisin piennarniittyjä. Kukahan nekin on keksiny. Mulle tulee tosi hyvä olo vielä talvellakin kaikista perhosista ja muista öttiäisistä.

Juha Aaltoila: Kun kaupunkiin ja myös lähiöihin on tullut hyvin latauspaikkoja, niin meikäläinenkin on siirtynyt sähköautoilijaksi. Kun on hiljaiset autot, niin kuulee myös luontoa kaupungissa. Tää on niin hienoa.