Yhteisössä on voimaa un Liljendal, Loviisa, Pernaja ja Ruotsinpyhtää vuoden 2010 alussa lakkaavat ja uusi Loviisa syntyy, jokin muuttuu. Mutta mikä ja mihin suuntaan? Andersby, Köpbacka, Isnäs, Ruotsinkylä ja monet muut säilyvät ennallaan. Yhteisössä on voimaa – kyläyhteisössä. Itä-Uudellamaalla, kuten Suomessa ylipäänsä on poikkeuksellisen vilkasta kylätoimintaa. EU:n alueella olemme esimerkinomainen kyläyhteisöjen rakentaja, josta otetaan mallia. Aika erikoista juroille suomalaisille, eikö? Jurous lienee tosin myytti, jota toistamme ulkomaalaisille ja jonka vieraspaikkakuntalaiset helposti kohtaavat. Oman väen kesken on aina osattu ottaa ilo irti ja toisaalta pitää yhtä. Kaveria ei ole tapana jättää. Tämän huomaa pienessä yhteisössä hyvin nopeasti. Muutettuaan paikkakunnalle on saman tien ”omaa väkeä”. Naapurit esittäytyvät mielellään, lainaavat työkaluja tarvitsevalle ja ottavat osaa talkoisiin. Suuremmassa kaupungissa ei talkoita voisi edes järjestää – kenelläkään ei olisi aikaa. Helsingin keskustassa saattaa asua seinänaapurina jonkun kanssa vuosikausia ilman, että tietää tästä postiluukussa lukevaa nimeä ja myöhäisillan musiikkimakua enempää. Yhteenkuuluvuus ja rakkaus kuuluvat ihmisen perustarpeisiin. Johonkin kuuluminen on perusasia. Siksi yhteisöllisyys on niin tärkeää. Moni mainitsee perheen tärkeimmäksi asiaksi ja suurimmaksi ilon, onnen ja energian lähteeksi elämässään. Kun lapsia saadaan entistä vanhempana ja omat vanhemmat saattavat asua aivan toisella paikkakunnalla, muodostuu entisaikojen suurperheen kaltainen yhteisö kenties jostakin muusta kuin laajasta suvusta. Kaikki tarvitsevat ystäviä, juurtumista ja identiteettiä. Maaseutu kiehtoo, yhteisöllisyys kiehtoo, oma rauha, tila, puutarha, talo ja piha kiehtovat ihmisiä mahdollisesti enemmän kuin aikoihin. Terveys, perheet, suku ja naapurit, kaikki lähellä ja tekemisissä keskenään, töiden tekeminen kohtuudella, lasten kasvusta nauttiminen, lemmikkieläinten hoitaminen: nämähän ovat elämän perusasioita, joista suurkaupungeissa vain haaveillaan. Mistä lähtien on edes puhuttu yhteisöllisyydestä? Ennen yhteen kuuluminen oli itsestään selvää. Kaupunki muuttuu, kylät säilyvät. Tämä nostaa varmasti kyläläisten identiteettiä, tekee meistä ylpeitä loviisalaisia ja oman yhteisömme edustajia. Eikä se ole keneltäkään pois. Kaikki ovat arvokkaita, jopa kylähullu.
Noora Lintukangas Kirjoittaja on muuttanut Loviisaan puolisentoista vuotta sitten. Hän pitää pikkukaupungin tunnelmasta.
66