Verkkolehti 1 2017

Nordic Football Coaches

CONFERENCE

Verkkovalmentaja 1/ 2017

Nordic Football Coaches

CONFERENCE Pohjoismaiden valmentajakonferenssi – Göteborg 27.-29.1.

Teema: Pohjoismaalainen nuori Championsliigaan Tie kultaan – Ruotsin U21 maajoukkuevalmentajan esitys

Seminaarissa oli erittäin monipuolinen ohjelma. Paljon erilaisia käytännön harjoituksia ja luentoja, joista sai valita itse mihin osallistuu. Osallistuin koulutuspäivien aikana mm. Ruotsin U21/ U23 joukkueen kokeneen (synt. 1960) Håkan Ericsonin luennolle, jossa hän kertoi joukkueen matkasta kultaan vuoden 2015 EM kilpailuissa ja joukkueen unelmamatkasta 2016 Olympialaisiin.

Tuon tässä jutussa esille muutamia nostoja esityksestä.

oppinut luottamaan paremmin myös muihin ja huomannut kanssaihmisten motivaation kasvavan vastuun myötä.

Ruotsin joukkueessa Håkan oli panostanut joukkueen taustoissa vahvan tiimin rakentamiseen ja valmennuksen henkiseen osa-alueeseen.

muksiin. Matkan unelmakuvana toimi 2016 Olympialaiset Brasiliassa jo ennen kuin joukkue oli saavuttanut edes paikkaa EM –kisoihin.

Esittäessään pelaajille asioita, Håkan visualisoi tarkasti hienojen kuvien avulla mahdollisuuksia ja menestyksen tarinaa. Henkisen valmistautumisen käytännön keinoina hän käytti myös kirjettä pelaajille ennen tärkeitä karsintapelejä EM –kisoihin.

Yksi mielenkiintoinen pelaajien Ajatukset, ajatuksia herättävä sydän ja käytännön keijoukkuehenki no oli malli, jossa voimavaraksi pelaajat pohtivat Tärkein ja puhutmitä sitten, kun televin osa joukolemme voittaneet kueen tarinaa oli 3-0? LisäkysymykOsana henkistä valmistautumista-kirje pelaajille. valmennuksen sinä oli mm. miten henkisen puolen olemme tehneet vahva painotus. Håkan oli itse koulut- Esityksen alussa korostui se, että voim- maalin? Miltä hyökkäyspeli on näyttautunut viisi vuotta sitten NLP:n (Dr. me itse luoda tulevaisuutta. Mentaali- tänyt?

Richard Bandlerin kehittämä Neuro- sessa treeniohjelmassa teemoina olivat Linquistic-Programming) avulla itse- mm. pelaajien sisäiset voimat, oman Henkinen näkökulma painoi paljon ään ja se olikin taustalla henkisen puo- kuvan merkitys ja positiivisten mah- myös Ranskaa vastaan pelatun karlen painotukselle. Håkan on persoona dollisuuksien näkeminen. Uskallus sintapelin paikkavalinnassa. Halmstaerittäin pedantti ja organisointikes- nähdä koko matka on tärkeää, jotta din Örjans vall valikoitui pelipaikaksi keinen. Itseään kouluttamalla hän on voi valmistautua menestyksen vaati- aiempien hyvien kokemusten ja peli2

Verkkovalmentaja 1/2017

paikan läheisen tunnelman vuoksi. Ja kisapaikkahan siitä tuli! Koko prosessin aikana Ruotsin joukkue tuli useita kertoja takaa-ajotilanteessa tasoihin ja ohi. Joukkueella oli vahva usko!

Henkisellä puolella Håkan korosti myös seuraavia teemoja:

-joukkue- ja ryhmätunnetta -uskoa ihmisen tahtoon ja joukkueeseen -ei ole ok olla vain mukana -vastuu on mahdollisuus

taistaminen. Håkan oli aiemmin antanut pelaajille liian paljon tietoa ja se oli saattanut sotkea pelaajien mieliä liikaa.

Esim. syvyys/ tuki taakse eri tilanteissa ja diagonaalisuus syöttösuunnissa.

Peli-ideassa korostui myös selkeät toimintamallit, jos ollaan vaikkapa yhden miehen vajaalla.

Pelien analysoinnissa Ruotsi käytti mm. syöttömatriisia, jossa mitattiin syöttöjen onnistumisprosenttia. Pelien tilastoinnissa tarkkailtiin myös sitä, millä alueilla voitetaan pallo ja millä hävitään. Håkan toi esiin aika vahvasti ns. nolla-alueen (kuva), jossa palloa ei saisi menettää.

Fyysinenkin osa-alue nähdään henkisen puolen kannalta Henkiseen puoleen liittyi osaltaan myös se, että pelaajien kuormituksia seurattiin harjoituksissa mm. pulssianalyysin avulla. Käytössä oli HRV (Heart rate variability) analyysi. Kaikkiaan tavoitteena oli saavuttaa ja pitää yllä hyvä tasapainoinen olotila, jotta pelaaja pystyy tekemään parempia päätöksiä kentällä.

Yksinkertainen peli-idea ja tarkka valmistautuminen Peli-ideassa painottui pelin yksinker-

Verkkovalmentaja 1/2017

Näiltä opintomatkoilta tarttuu paljon mukaan. Tästä Ruotsin U21 joukkueen ja Håkan Ericsonin tarinasta on kirjoitettu myös kirja. Håkan oli itse kaivanut oppia mestareilta ja menestyjiltä. Tehdään mekin niin ja otetaan myös tämä mentaalinen voimavara paremmin valmennuksen arkeen ensin omaan ja sitten koko tiimin tekemiseen.

Tässä julkaisussa on myös Jouko Riihimäen juttu seminaarista. Suo-

malaisista matkalla oli myös kemiläinen entinen maajoukkuepelaaja Keijo Huusko. Keijo pääsi matkalla tapaamaan paljon omia vanhoja pelikavereita Ruotsin ja Norjan vuosien ajalta.

Monet ovat siirtyneet valmennukseen eri rooleihin. Myös Keijo on vahvasti pelin parissa Kemissä Fortum Tutorina ja nuorten valmentajana.

Laadukasta arkea kohti,

Teksti ja kuvat: Marko Viitanen, Palloliitto ja SJV 3

Nordic Football Coaches

CONFERENCE Pohjoismaiden valmentajakonferenssi – Göteborg 27.-29.1.

Syytämme Suomessa nykytilasta lähes poikkeuksetta Palloliittoa ja juniorivalmennuksen tasoa Maaottelut junioreissa ja pelaajien pääsy ammattilaisakatemioihin kertovat kyllä toisin. Olemme siis ihan hyvällä kansainvälisellä tasolla vielä 16-vuotiaaksi asti. Taidollisesti pysymme mukana lähtökohtiin nähden suhteellisen hyvin, mutta mitä tapahtuu, kun lähenemme 18 vuoden ikää ja alamme vasta puhua ammattimaisesta urheilusta Suomessa? Putoamme täysin kelkasta, niin fyysisesti, taktisesti kuin henkisestikin.

Väitän, ettemme niinkään taidollisesti häviä, vaan häviämme näillä muilla osa-alueilla, joita juuri mainitsin.

Mistä tämä johtuu?

Kokemuksieni ja käymieni keskusteluiden pohjalta uskallan väittää, että vika löytyy seuroista ja miestensarjoista. Meillä on Veikkausliiga- ja jopa kakkosdivisioonajoukkueissa pelilistat täynnä ulkomaalaisia pelaajia. Kärjistettynä kotimaisia pelaajia käytetään listoilla pelkästään niminä, jotta home ground säännöt saadaan täyttymään.

Kaikissa seuroissa ei näin toimita, mutta tämä taitaa johtua enemmän taloudesta, kuin kulttuurista. On tietysti myös seuroja, jotka toimivat suomalaisilla pelaajilla suunnitelmallisesti.

Junioriseurojen kohtuullisen hyvällä työllä olemme saaneet pelaajat kehitettyä aikuisiän kynnyksellä tavoittelemaan ammattimaisuutta Mitä tapahtuukaan nuorelle miehelle?

4

Pelaaja tulee hyvästä b-juniori ympäristöstä ”ammattilaismaailmaan” ja törmää epäammattimaisuuden seinään.

Pelaajan pitäisi siis siirtyä parempaan ammattimaiseen ympäristöön, mutta edustusjoukkueemme tarjoavat katselupaikkoja kentän reunalta. Ei siis ihme, että pelaajat karkaavat ulkomaille akatemioihin. Akatemiat käyvät siis poimimassa rusinat ajoissa pullista, jotta emme pilaisi niitä.

Ei ennen ollut näin, vaan täällä kasvettiin ja pelattiin lähes poikkeuksetta Veikkausliigaa ennen siirtymistä ulkomaan sarjoihin. Nyt näin ei tapahdu, koska ketään ei kiinnosta liigan matala tempo ja turmiollinen kehitysympäristö. Veikkausliigan pitäisi olla nuorelle pelaajalle tavoittelemisen arvoinen paikka, jossa hän saisi peliaikaa ja luotua pohjan siirtymiselleen ammattilaissarjoihin. Poikkeuksia toki löytyy Suomessakin.

Veikkausliigavalmentajat ovat käyneet kaikki kurssit ja he ovat myös tutustuneet kansiot kädessä muiden maiden tyyliin tehdä asioita Innoissaan he saapuvat Veikkausliigajoukkueen peräsimeen harjoittelemaan mitä kansiossa lukee, todeten ettei ne mitään ihmeellistä siellä muuallakaan tee.

Tässä on yksi ongelma. Seurat ovat niin epäammattimaisia, että palkkaavat jopa Veikkausliigaseuroihin harjoittelemaan valmentamista, tai osa valmentajista on jo muuten vain jäänyt nykyfutiksen kelkasta. Osalle itsensä

kehittäminen ei ole ollut ykkösjuttu, mutta ovat niin helkkarin hyviä tyyppejä ja osaavat puhua medialle hienoja kliseitä. Tuloksia he toki silloin tällöin saavat, jos ovat saaneet omistajalta tarpeeksi rahaa ostella pelaajia jostain päin maailmaa.

Nuoria pelaajia heistä ei ole kehittämään ja niistä joista olisi, ei voida valita tehtäviin, koska ovat niin vaativia ja rasittavat johtokuntia ammattimaista työympäristöä vaatimalla.

Nuori pelaaja on siis edelleen penkillä ja toteaa, että ei tähän hommaan kannata satsata, koska homma oli ammattimaisempaa jo b-junioreissa.

Fiksuimmat ymmärtävät hypätä kelkasta ja siirtyä ulkomaille akatemioihin, joissa vaatimustaso, fasiliteetit, valmennus ja ennen kaikkea seuran sekä paikkakunnan kulttuuri tukee menestymistä.

Mitä on vaatimustaso tai vaatiminen?

Lainaan Sergei Eremenko Senioria ”Yrittäisin jakaa resurssit siten, että tärkein asia olisi juniorivalmentajien koulutus. Että oppisivat mitä opetetaan, missä vaiheessa ja miten. Mikä on kaikista tärkeintä muissa maissa ja lajeissa, kuten esim. vaikkapa voimistelussa Venäjällä tai Kiinassa? Ei siirrytä seuraavan asian opettelemiseen ennen kuin lapsi on oppinut peruselementit kunnolla.”

Nämä sanat on helppo sivuttaa tai kirjoittaa kansioon, mutta jos ei sisäistä, mistä tässä lajissa on kysymys, ei voi ymmärtää sanojen merkitystä, kuten ei

Verkkovalmentaja 1/2017

Sain kutsun kyseiseen seminaariin, jossa tapasin paljon entisiä pelikavereita ja seurajohtajia muista Pohjoismaista.

Tarkoituksena oli seurata, missä Pohjoismaissa tällä hetkellä mennään juniorivalmennuksessa ja mitä uusia tuulia on tuloillaan.

Kurssin aikana keskustelumme kääntyi kuitenkin kerta toisensa jälkeen suomalaiseen futikseen, tai ennemminkin mitä sille oli tapahtunut?

Mitä Veikkausliigalle on tapahtunut, miksi pelaajien taso on niin huono ja pelitempo niin hidas?

Minua pyydettiin kirjoittamaan juttua seminaarista, mutta näin tärkeämmäksi avata keskustelua tässä jutussa, miten koen ja miten osa kollegoistani näkee suomalaisen futiksen, enkä niinkään mitä treenejä tai muuta matkalta tarttui, koska jokainen motivoitunut valmentaja löytää treenejä. Haluan siis hieman käsitellä nykyaikaista futista, josta minulla on lähes 10 vuoden kokemus Pohjoismaiden ammattisarjoista. Tämän teen siis pintaraapaisuna palstatilan sallimissa rajoissa.

voi ymmärtää ulkomailla harjoittelun tarkoitusperiä.

Mikäli perusasioita ei ole tehty kunnolla, ei voida vaatimustasoa enää myöhemmin nostaa, jos sitä on koskaan edes ollutkaan. Vaatimustasoa nostettaessa suurin osa pelaajista luovuttaa, koska siihen ei ole totuttu.

Ammattilaiseksi haluavalla intohimon ja häviämisen vihaaminen ovat avaimet menestymiseen, mikäli perusosaaminen on vain riittävää. Häviämisen vihaaminen ei koske vain otteluita, vaan harjoituksia myös. Harjoituksissa pitää vihata kaksinkamppailun häviämistä, niin hyökkäys-kuin puolustussuuntaan.

Tätä on vaatimustaso ja intohimo, jota pelaajille pitää nuoresta alkaen opettaa. Taito on tärkeää, mutta pelaajat itse omalla ajalla määrittelevät taitojensa rajat. Valmentajan tehtävä on

Verkkovalmentaja 1/2017

Keijo Huusko seuraamassa malliharjoituksia.

innostaa pelaajia hankkimaan taitoa omalla ajallaan ja opettaa intohimoa jo nuoresta pitäen. Tähän kuulen useasti väittämän, että intohimo urheilua kohtaa on vain luontaista joillekin, höpö, höpö!

Tässä se ero tulee muualle maailmaan. Siellä ei tarvitse valmentajan opettaa intohimoa ja voittamisen tahtoa, vaan se tulee koulujen pihoilta ja massasta erottuneiden voittajatyyppien kautta.

Me emme tule koskaan kilpailemaan massoilla muiden maailmojen kanssa, joten tarvitsemme todellisia osaajia juniorifutikseen, jotka osaavat opettaa niin taidon kuin nämä muutkin asiat, jotka puuttuvat meidän edustustason valmentajilta ja seurajohdolta. Intohimo on yksi tärkeimmistä elementeistä, mutta se on liian yksinkertaista suomalaisille valmenta-

jille. Intohimo on myös oikeanlaista vaatimista ja pään sisälle menemistä.

Valmentajan täytyy siis olla todellinen ammattilainen valmentaessaan junioreita ja osatessaan lukea jokaista yksilöä, koska meillä ei ole varaa hukata niistä yhtäkään.

Mitä mietin katsellessani juniori- tai edustusjoukkueharjoituksia Suomessa?

Näen kyllä hyviä asioita mitä pitääkin opettaa junioreille, mutta en näe vaatimustasoa tai keskittymistä oikeisiin yksityiskohtiin, puhumattakaan taktiikasta. Veikkausliigavalmentajien joukostakin löytyy vielä mitä ihmeellisimpiä tapoja selittää pelaajille mitä tehdä.

Ex-ammattilaisten ajatukset sivuutetaan. Siis pelaajien, jotka ovat hen5

Nordic Football Coaches

CONFERENCE Pohjoismaiden valmentajakonferenssi – Göteborg 27.-29.1.

gittäneet vuosia ammattimaisuutta ja Te sadat vapaaehtoiset juniorivalmennähneet Pelaajien mitä ne huippuvalmentajat tajat ja Palloliiton ja junioritason toipalautumiseen vaikuttavia todella opettavat ja miten.

Valmenmijat teette hyvää työtä niillä resurssisäisiä tekijöitä ovat: tajat ja seurat käyvät kyllä porukalla seilla mitä teille on annettu. Olette parin tunnin tutustumismatkoilla ul- vain mahdottoman tehtävän edessä. komailla katsoen miten ammattilaiset Vaikka tekisitte kuinka hyvää työtä, treenaavat ja miten ammattilaisseura niin edustustasolla kaikki on jo menetoimii. Ehkä jopa katsovat jonkun tetty. pelinkin siellä. Kansion kanssa sitten Siispä älä tunne syyllisyyttä suomakävellään takaisin omiin treeneihin ja laisen futiksen tilasta, vaan jaksa tehdä näytetään kahdessa minuutissa tötsillä työsi vieläkin paremmin. miten peliä aletaan rakentamaan, sillä On seurojen johdon ja huippunäin ne teki sielläkin. urheilusta vastaavien päättäjien aika Ei siinä junioripelaaja voi kyseen- alkaa tekemään työnsä paremmin. Ei alaistaa miten homma tulisi tehdä, Manchester United syytä Englannin koska ei tiedä itsekään eikä selvästi val- liittoa, jos akatemia ei tuota heille tarmentajakaan. Pelaajat, jotka ovat vuo- peeksi hyviä pelaajia, vaan he miettivät sia ulkomailla pelanneet, tietävät mitä itse, miten voisivat työnsä tehdä pasiihen vaaditaan ja miten se kaikki tu- remmin. Meillä vastuu vieritetään sen lisi tehdä, mutta ymmärtävät, että juna isän tai äidin niskaan, joka on antanut on jo mennyt, jos valmentaja tiivistää kaikkensa pelaajien eteen, koska amtaktisen pelin avaamisen harjoittelun mattilaisia ei tehtäviin juuri löydy. kahteen minuuttiin tai tuntiin.

Tästä hyvänä avauksena suomalaiEdelleenkään tämä ei ole valmenta- sessa futiksessa toimii Käpylän Pallo jan vika. Hän tekee työnsä niin hyvin ja heidän halunsa haastaa seurat tekekuin osaa ja on varmasti intohimoinen mään työnsä paremmin. jalkapallomies. Maailmalla se ei vain Ongelma onkin, että seurat ovat riitä, sillä seurat ovat ammattimaisia ja siirtyneet kasvattamaan harrastepelaatietävät mitä haluavat. Heillä on kult- jamassoja liiton tukiessa tätä. Tämä on tuuri, johon he myös nojaavat. hyvä asia, mutta nyt palkatut ammattilaiset tekevät töitä näiden massojen Nyt syytämme siis Palloliittoa ja ja byrokratian eteen, eikä ammattijuniorivalmennusta suomalaisen valmentajia enää riitä tarpeeksi niille jalkapalloilun tilasta pelaajille, jotka haluavat ja joille pitäisi 6

mahdollistaa unelmien tavoittelu Utsjoelta aina Helsinkiin.

Liiton tehtävät ovat kaksijakoiset ja ne pitäisi erottaa täysin kahteen eri toimintaympäristöön.

Nyt tämä ei toimi.

•Piirit: Harrastejalkapallo, pelaajamassojen ja suomalaisten liikuttaminen. ( Palloliiton nykyinen valmentajakoulutus riittää tähän ) • Palloliitto: Huippujalkapallo ja resurssien käyttäminen täysin tähän.

(Valmentajakoulutuksen ja seurajohtamisen sisältöä pitää kehittää huippujalkapalloilun ehdoilla )

Verkkovalmentaja 1/2017

"Ei siirrytä seuraavan asian opettelemiseen ennen kuin lapsi on oppinut peruselementit kunnolla.”

"Tärkein asia olisi juniorivalmentajien koulutus.

Että oppisivat mitä opetetaan, missä vaiheessa ja miten."

Tarvitsemme molempia, mutta huippujalkapalloiluun täytyy saada lisää hyviä valmentajia ja rahaa.

Vanha juniorivalmentajani sanoi aikoinaan joukkue ei tarvitse tähtiä vaan tähti tarvitsee joukkueen. Nyt tähden tarvitsee äkkiä lähteä muille maille, koska edustustasolla tulevaisuutta ei ole.

Olin hiljattain koulutuksessa jossa maailmallakin mainetta niittänyt pelaaja ja nykyisin myös valmentaja, antoi oman näkemyksensä mitä pitäisi tehdä Suomessa paremmin? Vastaus oli, nukkua ja levätä paremmin.

Miten pelaajat ja seuratoimijat voimme edes kehittyä, jos keskustelumme taso on tätä. Kysymys ei ole, etteikö tämäkin ex-ammattilainen tie-

Verkkovalmentaja 1/2017

dä mitä pitäisi tehdä, mutta hän sammutti jo valonsa luennon aikana ja pisti nukkumaan, kuunnellessaan kuinka paljon meillä nyt olikaan harrastepelaajia. Tätä kaikki seurat nyt tekevät, keskittyvät tekemään massoja, mutta kuka huolehtisi huipulle tähtäävistä pelaajista?

Eiköhän meidän olisi parempi nyt jo herätä ja miettiä vaikka vaatimustasoa!

Teksti: Keijo Huusko Kuva: SJV arkisto 7

Nordic Football Coaches

CONFERENCE Pohjoismaiden valmentajakonferenssi – Göteborg 27.-29.1.

Pelaajakehityksen viisasten kiveä etsimässä Viisasten kivi on myyttinen aine, jota alkemistit etsivät yrittäessään muuttaa metalleja kullaksi. Samaa etsintää on tehty pitkään suomalaisessa jalkapallossa. Monet yrittävät etsiä sitä tekijää, joka muuttaa suomalaiset pelaajat kansainvälisiksi kultahipuiksi. Alkemistit eivät löytäneet etsimäänsä viisasten kiveä, mutta löytyykö viisasten kiveä jalkapallossa.

Tähän ”teoreettiseen” kysymykseen lähdin etsimään vastauksia Göteborgiin, jossa pidettiin Pohjoismaiden jalkapallovalmentajien pelaajakehitysseminaari 27. – 29.1.2017. Ohjelma oli erinomainen ja tämän vuoksi matkalle oli helppo lähteä. Seminaarin hinta lentoineen oli myös kohtuullisella tasolla. Tästä pitää antaa järjestäjille erityistä kiitosta.

Tässä artikkelissa tuon esille havaintoja seminaarin annista ja esityksistä. Samalla seminaarin antia väritän hieman omilla näkemyksilläni, joihin hain aktiivisesti uusia näkökulmia seminaarissa mukana olleilta jalkapalloilun huippuasiantuntijoilta.

Seminaarin yhteenvedon tiivistän viiteen eri havaintoon, jotka avaan seuraavassa hieman yksityiskohtaisemmin.

Havainto 1. Raskaat organisaatiot ja jäykät kulttuuritekijät ”tappavat” pelaajakehityksen.

Jouko Riihimäki Göteborgin seminaarissa.

Tämä havainto tuli voimakkaasti esiin ruotsalaisen jalkapalloilun konkarin

Björn Anderssonin esityksissä. Hän toimii tällä hetkellä Bayern Münchenin kykyjenetsijänä ja tehnyt merkittävän uran myös pelaajana. Hänen kokemusperäinen viestinsä oli, että erilaisten päällekkäisten organisaatioiden rakentaminen (myös seurojen sisällä) heikentää pelaajakehitystä. Vastuut hajautuvat ja kommunikaatio eri organisaatioiden välillä usein katkeaa.

Useassa tapauksessa laajentuneet organisaatiot eivät ole pystyneet vastaamaan yhtään aikaisempaa paremmin kriittisiin pelaajakehityksen haasteisiin. Hänen suosituksensa oli pitää organisaatiot matalina ja pelaajakehitysvastuut selkeinä.

Björn Andersson toi esityksessään erinomaisesti esiin (seura)kulttuurin merkityksen. Pelaajakehityksessä on otettava voimakkaasti huomioon se kulttuuri, johon pelaaja on tulossa.

Pelaaja ei välttämättä sovi tähän kulttuuriin tai ei kehity riittävästi, koska kulttuuritekijät heikentävät tai jopa estävät kehittymisen. Tämä näkökulma on tärkeää kykyjenetsinnässä. On ymmärrettävä pelaajaan kohdistuvat erilaiset tekijät kokonaisvaltaisesti ja huomioitava nämä paremmin pelaajan näkökulmasta katsoen. Tästä aiheesta seminaarissa tuli esille näkemyksiä, että erilaisissa akatemioissa on nähtävä pelaajakehitys laajempana kuin pelkästään jalkapalloon liittyvänä asiana.

Yhtenä esimerkkinä otettiin esille junioripelaaja, joka vaihtaa toiselle

paikkakunnalle eroon vanhemmista.

Kuka toimii tämän pelaajan ”vanhempana” vai jätetäänkö hänet selviämään oman onnensa nojaan?

Kysymys: Ovatko liian raskaat organisaatiorakenteet ja jäykät kulttuuritekijät suomalaisen pelaajakehityksen hidasteina?

junioreiden arvoturnauksissa. Häneltä myös kysyttiin, että uskooko hän, että Islannin menestys saa jatkoa pitkällä aikavälillä. Hän totesi rehellisesti, että haluaisi uskoa siihen, mutta ei loppujen lopuksi voi sitä tietää. Esimerkkinä käytettiin Norjan menestystä ja alamäkeä. Suomi mainittiin vain harvoin seminaarissa. Tämä johtunee osin siitä, että menestystä aikuisten kisoissa ei ole yli sataan vuoteen saavutettu.

Havainto 2. Oma jalkapallokulttuuri pitää rakentaa pohjautuen Kysymys: Mitkä ovat ne omiin vahvuuksiin ja kulttuurilli- keskeiset kulttuuritekijät, joiden pohjalle siin perintötekijöihin.

Islannin jalkapalloliiton koulutusvas- Suomen tulevaisuuden taava Arnar Bill Gunnarson toi omassa jalkapallokulttuuri esityksessään esiin islantilaisen ihmeen rakennetaan? syntytekijöitä. Näitä olivat mm. ammattivalmentajien käyttö juniorivalmennuksessa, kykyjen mukainen pelaaminen alusta lähtien (tasoryhmittely), hyvät ja edulliset harjoitteluolosuhteet, kaikilla seuroilla samat palvelut (ei jakautumista kasvatus- ja akatemiaseuroihin), harrastuksen kohtuuhintaisuus (n. 500 – 600 euroa vuodessa kaikille), ei varhaista lajikeskittymistä (yleensä kaksi eri pääharrastusta) ja asenne, joka korostaa kovan työnteon merkitystä (korkea työmoraali ja periksiantamattomuus).

Haastattelin häntä lyhyesti tilaisuuden jälkeen. Hän korosti voimakkaasti sekä esityksessään että haastattelussa, että jokaisen maan on rakennettava oma menestystarina perustuen omiin kulttuurillisiin ja yhteiskunnallisiin perintötekijöihin. Hänen mukaansa menestystarinaa ei voi kopioida, vaan sitä on rakennettava pitkäjänteisesti.

Hän myös muistutti, että Ranskan 2016 EM-kisoissa menestynyt joukkue edusti kultaista sukupolvea, joka menestyi hyvin myös aikaisemmissa

Verkkovalmentaja 1/2017

Havainto 3. Pohjoismainen pelaaja keskimäärin on opetettu/ valmennettu välttämään riskinottoa.

Tämä havainto tuli esiin Paul McGuinnessin (ManU U18 akatemiavalmentaja 2005 – 2016) esityksestä ja malliharjoituksista. Lisäksi tämä nousi esiin muissa keskusteluissa seminaariosallistujien kanssa.

Mitä tämä tarkoittaa? Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että pohjoismaisessa kollektiivisessa peliajattelussa yksittäisen pelaajan roolissa on korostunut omien virheiden välttäminen (=riskien minimointi). Kysyin tätä tarkemmin ja yhdeksi vastaukseksi sain tähän, että pohjoismainen malli on kopioitu Brittien saarilta, jossa vallalla on ollut yksilön virheiden välttäminen (=minimointi). Kun taas Etelä-Euroopan ja Etelä-Amerikan maissa yksilöille on annettu enemmän mahdollisuutta yksilölliseen vapauteen ja luovuuteen.

Tämä korostuu esim. 1v1 tilanteissa

hyökkäyssuuntaan edetessä. Norjalaisen jalkapallokirjailijan ja –valmentajan Viggo Strømmen esityksessä tämä tuli esille hyvin. Hyökkäävien huippupelaajien selkeä osaaminen haastamistilanteisiin meneminen ja niiden voittaminen (mm. 1v1 tilanteet).

Näissä ovat menestyneet erinomaisesti mm. L. Messi, C. Ronaldo, E. Hazard, Firmino ja K. Bellarabi. Ainoa ”dribblaajien” top-listalla komeillut englantilaispelaaja oli Manchester Cityn R. Sterling.

Voidaan kysyä, että miten suuressa arvossa harhauttelu on ollut suomalaisessa jalkapallokulttuurissa. Väitän, että Suomessakin ”dribblaajien” arvostus on ollut vähäistä. Heitä on kehotettu syöttämään ja pelaamaan enemmän kollektiivisesti. Tästä Paul McGuinness totesi esimerkkinä, että pallo yleensä luovutetaan liian aikaisessa vaiheessa ja vastustajia ei houkutella riittävästi oikea-aikaisilla syötöillä ja haastamisilla.

Tätä hän esitti konkreettisesti vetämässään malliharjoituksessa (9v6), jonka teemana oli taitoharjoitus. Tässä kuuden pelaajan ryhmän riistäessä pallon, oli tavoitteena pallon riistäneellä pelaajalla pitää palloa niin kauan kuin mahdollista ja harhauttaa samalla mahdollisimman monta vastustajaa.

Tässä voidaan sukeltaa syvemmälle suomalaiseen jalkapallokulttuuriin.

Mitä meille merkitsee kollektiivisuus ja mitä merkitsee yksilöllisyys? Meidän on pyrittävä ruokkimaan kumpaakin osatekijää, sillä kovatasoisessa ottelussa juuri nämä yksilölliset ratkaisut yleensä synnyttävät mahdollisuuden vastustajan linjojen murtamiselle tai muun luovan ratkaisun tekemiselle.

9

Kysymys: Valmentaako ja kannustaako suomalainen kollektiivinen peliajattelu riittävästi yksilökeskeistä riskinottoa?

Havainto 4. Lahjakas pelaaja tunnistetaan, mutta vasta kova työmoraali ja mentaaliset vahvuustekijät voivat kasvattaa lahjakkuudesta huippupelaajan.

Mielenkiintoista oli seurata keskustelua lähes koko seminaarin ajan, että miten huippupelaajan tunnistaa ja miten häntä systemaattisesti kehitetään.

Björn Andersson toi hyvin esiin Bayern Münchenin tavan kehittää junioripelaajia.

Tulokset ovatkin olleet vastaansanomattomia. Sen junioriakatemia on kasvattanut mm. viisi maailmanmestaria ja 21 pelaajaa UCL:n finaalipeleihin 2000-luvulla. Lahjakkuuden tekijöiksi voidaan esittää hyviä ja koeteltuja kriteereitä, mutta monet huippujalkapallossa mukana olleista totesivat, että silti on erittäin vaikea ennustaa kenestä syntyy huippupelaaja. Siinä prosessissa on sopivasti sormensa pelissä myös sattumalla tai onnella. Tähän monet systeemiorientoituneet eivät tosin usko, sillä heille mikään ei ole sattuman ansiota.

Yksi kriittinen tekijä nostettiin useassa esityksessä esille: mentaalitekijät.

Mikäli henkinen valmius ei lahjakkaalla pelaajalla ole riittävällä tasolla, niin voidaan suurella todennäköisyydellä ennustaa, että huippupelaajan polku on erittäin kivikkoinen tai päätyy umpikujaan.

Mitä tämä henkinen vahvuus sitten oikein tarkoittaa? Ja miten sitä voidaan johdonmukaisesti valmentaa? Näihin kysymyksiin yritin löytää esityksistä 10

vastauksia. Islannin jalkapalloliiton edustajan Gunnarssonin mukaan henkinen vahvuus tarkoittaa islantilaisille korkeaa työmoraalia ja periksiantamattomuutta. Håkan Ericsonin mukaan Ruotsin EM-kultajoukkue (U21) suoritti henkistä valmentamista ja valmentautumista pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti ennen kisoja. Tulokset puhuvat tässä tapauksessa puolestaan.

Henkisellä valmennuksella pyrittiin selkeästi vähentämään pelaajien pelkotiloja ja luomaan uudenlaista pelirohkeutta sekä kohottamaan pelaajien itsetuntoa. Etenkin hyvä itsetunto on huippupelaajan yksi tunnuspiirre.

Vahvan itsetunnon omaava pelaaja ei lannistu epäonnistumisista, keskittyy kehittämään heikkouksiaan omaaloitteisesti ja rakastaa riskinottoa kentällä.

Kysymys: Miten henkinen valmennus otetaan kokonaisvaltaisesti mukaan harjoitteluun ja pelaajakehittämiseen Suomessa?

Havainto 5. Seuraava Maradona/ Messi ei tule Pohjoismaista.

Seminaarin huipensi norjalaisen Viggo Strømmen esityksen otsikossa esitetty kysymys, että voiko seuraava Maradona tai Messi tulla Pohjoismaista. Aluksi hän kysyi yleisöltä, että moniko uskoo seuraavan Messin tulevan Pohjoismaista. Noin 20 % osallistujista nosti kätensä ylös. Itse mietin, että luultavasti nämä olivat pelaajakehityksestä vastaavia henkilöitä, jotka viran puolesta osoittivat julkisesti uskovansa tähän ihmeeseen.

Strømme esitti pitkiä tilastoja huip-

pupelaajien demografisista taustoista ja suorituksista. Yksi esityksen anti oli havainto siitä, että suurin osa EteläAmerikan huippupelaajista ovat lähtöisin erittäin köyhistä olosuhteista ja monilapsisesta perheestä. Näiden pelaajien yhtenä tunnuspiirteenä on ollut halu kamppailla ja taistella paikasta auringossa. Heillä ei ole ollut mitään valmiina, vaan rakkaus lajia kohtaan syntyi heikoissa olosuhteissa. Se oli tiekartta köyhyydestä pois. Itse olen sitä mieltä, että Pohjoismaiden olosuhteet eivät tue riittävästi aivan ehdottomalle maailman huipulle pyrkivää pelaajaa.

Olemme saaneet usein kaiken valmiina liian aikaisessa vaiheessa. Nälkä on tyydytetty liian nopeasti.

Tästä voidaankin hypätä ajatusleikkiin, että mitä pohjoismainen jalkapallosysteemi voi tuottaa. Itse uskon, että pohjoismainen systeemi voi tuottaa ammattipelaajia pääosin omiin sarjoihinsa. Tästä konkreettisena esimerkkinä Jonathan Hill (entinen ManU ja Manchester City akatemiavalmentaja) totesi pienessä ryhmässä, että yksikään hänen malliryhmänsä pelaajista (VÅLRENGA U17) ei ollut hänen mielestään riittävän laadukas ManU:n akatemiaan. Samoin on tietenkin muuallakin suuren pelaajamäärän osalta. Tästä johtuen on tärkeää nostaa omien maiden sarjojen tasoa ja pyrkiä täyttämään ne mahdollisimman hyvin omilla kasvateilla.

Toinen tie on olla osana suurseurojen verkostoja, jolloin osa pelaajista voi päästä kokeilemaan siipiä maailmalle.

Pohjoismaiden erityisvahvuutena voisikin olla hyvät verkostot ja korkea tietotaito. Meidän pelaajiemme vahvuustekijöinä ovat yleisesti ottaen korkeampi koulutustaso ja jatkuvaan oppimiseen kannustaminen sekä sisäänrakennettu tasa-arvoisuus. Itse en osaa sanoa, et-

Verkkovalmentaja 1/2017

Teksti: Jouko Riihimäki - UEFA-B (+NuVK) valmentaja, KTM Kuvat: SJV arkisto

Nordic Football Coaches

Kysymys: Voisiko esimerkiksi kovatasoinen Pohjoismaiden yhteinen ammattilaisliiga tukea paremmin pohjoismaisten pelaajien kehittymistä?

yhä tiiviimmässä yhteistyössä ja ulkoa päin katsottuna yhtenä kokonaisena pelaajamarkkina-alueena.

CONFERENCE

tä mihin asti näillä tekijöillä päästään erittäin kovatasoisessa ja raa’assa huippu-urheilussa. Todennäköisesti vastaus on, että ei huippupelaajapolun alkukynnystä pidemmälle.

Yhteenveto Yhteenvetona totean, että talouden ja ympäristötekijöiden kovat lait kasvattavat jalkapallon suurmaiden ja Pohjoismaiden pelaajien välistä tasoeroa tulevaisuudessa. Jalkapallossa pyörivät yhä suuremmat panokset ja ne takaavat huomion suuntaamisen sinne, jossa investoinneille on saatavissa parasta tuottoa.

Yleisesti on todettu, että tulevaisuudessa Afrikan ja Etelä-Amerikan sekä mahdollisesti Aasian maat ovat kykyjenetsijöiden suurennuslasien alla. Tosin Euroopan suurmaita eikä Pohjoismaita kannata unohtaa. Pohjoismaat tosin luultavasti katetaan parhaiten paluumuuttajien tai paikallisten toimesta, jotka tutkivat markkinoita vähäistä korvausta vastaan.

Itse en löytänyt seminaarista pelaajakehityksen viisasten kiveä. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen seminaarin antiin ja olisin toivonut, että paikalla olisi ollut enemmän suomalaisia. Läsnäolo pohjoismaisessa jalkapallokeskusteluissa ja -kehittämisessä on luonnollinen kotipesämme. Pohjoismailla on hyvä ja menestyksekäs jalkapallohistoria takanaan. Itse uskon, että tulevaisuus rakentuu yhä enemmän siihen suuntaan, että Pohjoismaat toimivat

Verkkovalmentaja 1/2017

11

Itävallan seminaari

Itävallan ihme esimerkkinä Suomelle Suomen huippufutis on jälleen kerran uuden alun edessä.

Markku Kanerva hyppäsi pääluotsin paikalle huuhkajien tuskaisen viime syksyn jälkeen. Seuraava MM-karsintapeli pelataan Turkissa 24.3. Peli-ilmeen muutos on toivottavasti jo tuolloin nähtävissä. Mihinkään dramaattisiin muutoksiin ei tietenkään muutamassa kuukaudessa ylletä mutta vapautunut tunnelma ja itseluottamuksen koheneminen saavat joskus aikaan ihmeitä.

Suomi kohtaa Turkin jälkeen tulomatkallaan 28.3. maaottelun merkeissä Itävallan. Itävalta voisi kelvata Suomelle esimerkiksi pelaajakehityksen muutosprosessin lähes täydellisestä onnistumisesta. Päävalmentaja Marcel Koller on johtanut ansiokkaasti Amaajoukkueen EM- lopputurnaukseen v 2016, jolloin Itävalta oli parhaimmillaan FIFA:n rankinglistalla sijalla 10.

Itävallan liiton arvostettu urheilujohtaja Willi Ruttensteiner kertoi Wienin valmentajaseminaarissa (1/2017) prosessin taustoja. Jotakin on pieni maa tehnyt oikein kun miesten huikean nousun lisäksi naisten maajoukkue selvisi ensimmäisen kerran tulevan kesän EM- lopputurnaukseen ja tytöt U17 sekä myös pojat U17 ja U19 EMjatkokierroksille. Lisäksi Suomen lohkossa pelannut U21 putosi lopputurnauksesta vasta jatkokarsintaottelussa vierasmaalilla Espanjalle.

Ruttensteiner korosti että reilu kymmenen vuotta sitten tehty pelaaja12

kehitysohjelma on kaiken takana. Ihmetekoja ei tarvittu. Uutta ei tarvinnut keksiä. Sen hetkisten seura-analyysien pohjalta parhaat futisammattilaiset loivat konseptin missä taattiin parhaille pelaajille optimaaliset olosuhteet ja huippuvalmentajat. Takeena onnistumiselle on ollut ydinvaikuttajien vahva sitoutuminen sekä uskottava johtaminen.

Akatemia sanana merkitsee heille futiksen korkeakoulua. Päävalmentaja Kollerilla on ollut vahva usko joukkuepermanenttiin. Hän pitää esimerkkinä Saksaa, minkä riveissä esim. Lahm, Podolski ja Schweinsteiger pelasivat vuosikausia, vaikka heille mahtui matkan varrelle myös heikkoja kausia. Samaa periaatetta hän on noudattanut kritiikistä huolimatta Itävallan ryhmän kanssa. Näin valmentaja on luonut syvän luottamuksen omiin pelaajiinsa.

Tärkeintä Kollerille on ollut joukkueen yhteinen pelitapa. Kaikki muutkin ovat sanoneet näin mutta hän on

Thomas Schaaf ja Willi Ruttensteiner Itävallan Palloliiton seminaarissa tammikuussa.

onnistunut luomaan uskon myös pelaajiinsa.

Parhaimmillaan Itävallan hyökkäyspään välitön ja aggressiivinen prässi on murskannut vastustajan pelinrakentelun täysin.

Marcel Koller otti päävalmentajapestin vastaan reilut viisi vuotta sitten.

Hän saavutti ensimmäisen voittonsa A- joukkueen luotsina Suomea vastaan lukemin 3-1 (v 2012). Tulevan maaliskuun kohtaamisessa huuhkajilla on mahdollisuus korjata tilastoja.

Teksti: Jukka Vakkila Kuva: SJV arkisto

Verkkovalmentaja 1/2017

Verheijen vaatii lahjakkaille pelaajille parhaat valmentajat

Itävallan seminaari

Raymond Verheijen on maineikas hollantilainen jalkapallovalmennuksen asiantuntija jolla on viime vuosina ollut kysyntää ympäri maailmaa.

Hän julistaa erityisesti valmennuksen oikeaoppista jaksottamista ja neuvoo miten rakennetaan huippukuntoinen joukkue. Seuraavassa Itävallan valmentajaseminaarissa Raymond Verheijenin esityksestä poimittuja teesejä.

1. Valmennuksen laadun lisääminen tärkeämpää kuin määrän lisääminen

2. Pitkäkestoinen kunto rakennetaan asteittain

3. Väsymyksen kasaantuminen aiheuttaa loukkaantumisia

4. Älä tuhoa harjoittelulla nopeasoluisia (räjähtävä) pelaajia

- kaikki pitää tehdä nopeammin - ei määrää vaan laatua lisäämällä - harjoittelu lähtee pelin ehdoista - faktat on hyväksyttävä - valmennus perustuu faktoihin, ei mielipiteisiin - pidä rima korkealla - pidä rima korkealla myös valmentajakoulutuksessa - nuoren lahjakkaan (esim 16v) parempi harjoitella ikäisiään vanhempien kanssa kuin että lisättäisiin harjoittelun määrää (tila ja aika) - laadukkaampi harjoittelu edellyttää parempia valmentajia - nopea valmistautumiskausi tuottaa lyhytaikaisen kunnon/kestävyyden mikä aiheuttaa kestävyyden lopahtamisen ”syyskierroksella” - nopea valmistautumiskausi aiheuttaa myös herkemmin loukkaantumisia varsinkin kauden loppupuolella – toipumisen aikana kunto laskee myös nopeammin Jalkapalloilijan kestävyys on mahdollisuus!

Talenttipelaajat ansaitsevat parhaat valmentajat!

SJV 40v - Tulossa huippukoulutusta!

SJV:n juniorileirit kesällä 2017

SJV:n koulutukset juhlavuonna

Petäjävesi 13.-15.6

11.6. Valmentajapäivät Tampere

Savitaipale 13.-15.7

28.-29.10. Valmentajapäivät Helsinki Ennakkoilmoittautuminen molempiin tapahtumiin on alkanut osoitteessa jalkapallovalmentajat.fi

Tiedustelut:Jukka Vakkila 040 778 5240 Sivut päivitetään maaliskuun aikana.