Pelastusalan ammattilainen 3/08

PELASTUSALAN 3 l 2008

AMMATTILAINEN

l

Pelastuskoulu hevosmiesopissa

l

Asbestisairaus vei työkyvyn s. 16

l

Helsingin häkekurssi 13 valmistui

s. 18

s. 25

PELASTUSALAN 16

AMMATTILAINEN 3 l 12.6.2008 3

l

4

l

8

5

l

6

l

8

l

Päätoimittajalta Piileviä vaaroja

Liiton info Tule Turvallisuus 2008 -messuille syyskuussa

Puheenjohtajalta Yhteistyön lisääminen on välttämättömyys

Lappi rakentaa yhteistoimintaa Oulun kanssa Naapuriyhdistyksen kokemuksia hyödynnetään omassa neuvottelutoiminnassa

Neuvottelujohtajat tutustuivat Pelastusopistoon Koulutusjärjestelmästä tarkempaa tietoa

11 l Vastuu- ja oikeusturvavakuutukset antavat turvaa

6

Liiton jäsenmaksuun sisältyy laaja vakuutuspaketti

13 l Vieraana: Juha Hakola, SPEK

Suomi – Euroopan turvallisin valtio

14 l Työturvallisuus hallintaan riskienarvioinnilla

Läheltä piti -tapausten ilmoitusjärjestelmä kehitteillä

16 l Asbestisairaus vei työkyvyn

Vakuutusyhtiön kanssa pitkä taistelu

18 l Pikakurssi hevoskuiskaajaksi

26

Pelastuskoulu eläintenkäsittelyssä

22 l Porvoo on Itä-Uudenmaan pelastustoiminnan keskus

Liikenneväylät, jalostamo ja puukaupunki tuovat tehtäviä

24 l Lahtinen seuraa Nikkilää

Tampereen palohenkilöstö SPAL ry:n pääluottamusmies vaihtuu

25 l Häkekurssi 13 valmistui maan päällä

Päivystäjät valmiina työhön

26 l Pelastajakurssit 58 ja 59 töihin 24

Pelastusopisto jakoi todistukset

29 l Hätäkeskuslaitos palkitsi hälytysohjeoppaan kehittämisestä

Riskinarvioinnin toivotaan yhdenmukaistuvan

31 l Loukkaantumisia koulutustilanteissa

Vakavin onnettomuus vesisukelluskurssilla

34 l Kansalaisten luottamus edelleen korkealla

18

Palo- ja pelastustoimi ja hätäkeskuslaitos pärjäsivät hyvin viranomaisvertailussa

PÄÄTOIMITTAJALTA

MIKKO TERÄVÄ

SPAL

’93-’08

Piileviä vaaroja

P

alomiehen ammattiin liittyy vaaratekijöitä, jotka erottavat sen monesta muusta ammattikunnasta.

Ei riitä, että ammatti itsessään sisältää riskejä, kun suoritetaan “tavallisia tilastoitavia” työtehtäviä, vaan myös koulutustilaisuudet ovat riskialttiita. Kevään aikana on uutisoitu kaksi vakavaa loukkaantumista palomiesten koulutustilaisuuksissa. Valitettavien tapahtumien selvittely on vielä kesken, samoin kuin loukkaantuneiden tervehtyminen.

Terveyden voi äkillisen tapaturman lisäksi menettää myös hitaasti huomaamattaan. 70-luvun alussa pelastusalalle työhön tullut Matti Puolakka sairastui asbestoosiin virassaan, mutta perusteellisista tutkimuksista huolimatta vakuutusyhtiö ei aluksi halunnut korvata ammattitaudin aiheuttamaa työkyvyttömyyttä. Sairastumisen alkuun sattui yksi vää-

Lehti:

Julkaisija:

ISSN:

Pelastusalan Ammattilainen on Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n jäsenlehti. Se tavoittaa pelastusalan ja hätäkeskuksien toimijat kattavasti jokapuolella Suomea.

Suomen Palomiesliitto SPAL ry Kielotie 12-14 B 01300 Vantaa puh. (09) 867 8880 fax (09) 863 7230 toimisto@palomiesliitto.fi www.palomiesliitto.fi 1456-7709

rä diagnoosikin. Terveytensä hetkessä menettäneelle tällaiset tautiarvaukset ja vuosien pallottelu tutkimuksesta toiseen epävarmuuden tilassa ovat raskaita.

Henkinen hyvinvointi on kovilla.

Puolakalle sairastumisesta tuli täydellisenä yllätyksenä. Asbestialtistuminen aiheuttaa oireilua yleensä useiden kymmenien vuosien kuluttua altistumisesta.

Rakennusmateriaaleissa asbestin käyttö loppui kaksikymmentä vuotta sitten, mutta edelleen myrkkyä on runsaasti rakennuksissa. Asbestivaarat tiedostetaan nykyään toisin kuin Puolakan aloittaessa työnsä.

S

PAL:n toimiston puolesta aurinkoista ja turvallista kesää – lomalaisille ja työssä ahertaville!

MIKKO TERÄVÄ

Päätoimittaja:

Mikko Terävä GSM 045 657 6882 mikko.terava@palomiesliitto.fi

Kirjapaino:

Painotalo Auranen Oy, Forssa

Ilmoitukset:

Osoitteenmuutokset ja juttuaineisto

Ilpo Pitkänen Oy puh. (09) 5868 300 fax (09) 5868 3099 christina.virtanen@pitkanen.inet.fi jutut@palomiesliitto.fi

Suomen Palomiesliitto SPAL ry on pelastus- ja hätäkeskustyöntekijöiden ammattiliitto.

Liiton jäsenet työskentelevät valtion, kuntien, kuntainliittojen ja yksityisen sektorin palveluksessa.

Palomiesliiton tavoitteena on edistää jäsenten ammatillisia ja taloudellisia etuja, vaikuttaa jäsenten yhteiskunnallisen aseman ja oikeuksien kehitykseen ja edistää heidän yhteenkuuluvuuttaan, yhteistoimintaansa ja keskinäistä vastuuntuntoansa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 3

LIITON INFO 3.-5.9.

Tampere SPAL

’93-’08

Hei pelastusalan ja hätäkeskusten ammattilainen!

Tule Turvallisuus 2008 -messuille Tampereelle tutustumaan SPAL:n messuosastoon! SPAL tarjoaa Sinulle messuille sisäänpääsyn, ruokaa ja juomaa sekä hyvää seuraa. Osastolla kilpailuja, tietoa liiton toiminnasta ja jäseneduista, jäsentuotteita ym!

Messut Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa 3.-5. syyskuuta. Messupäivien yhteydessä järjestetään SPAL:n jäsentapahtuma.

Tapahtumasta tiedotetaan tarkemmin paikallisyhdistysten välityksellä.

Tule SPAL:n osastolle

C518!

Turvallisuus-messut kokoaa yhteen alan ammattilaiset jo yhdennentoista kerran. Turvallisuus-messut ovat saavuttaneet Suomessa johtavan aseman ja messut ovat Pohjoismaiden laajimmat alan ammattimessut.

Pelastustoimesta ja hätäkeskuslaitoksesta esillä on kattavasti kalusto, välineet ja varusteet sekä paloturvallisuus, väestönsuojelu, onnettomuuksiin varautuminen, turvallisuuspalvelut jne.

Turvallisuus-messujen kanssa järjestetään samanaikaisesti myös Kiinteistöturvallisuus sekä Työhyvinvointi -tapahtumat.

Lisätietoja: www.tampereenmessut.fi/html/ turvallisuus Kuva Turvallisuus 2006 -messuilta: Tampereen Messut Oy, Veli-Matti Keskinen

4 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

PUHEENJOHTAJALTA

KIM NIKULA

Yhteistyön lisääminen on välttämättömyys

E

linkeinoelämän keskusliitto EK vietti julkisuudessa tupon hautajaiset. EK:n näkemyksen mukaan tupo ei vastaa markkinatalouden tarpeita. Ilmoituksen myötä päättyivät keskustelut tupon vahvuuksista ja heikkouksista.

Työnantajapuoli vaatii enemmän joustavuutta työelämään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että keskitetyistä neuvotteluista luovutaan ja tilalle otetaan yrityskohtaiset neuvottelut. Keskusjärjestöjen rooliksi muodostuu jatkossa palkkakilpailukyvyn hillintä, työelämän kehittäminen sekä työ- ja sosiaalilainsäädännön valmisteluu. EK lähetti myös terveisiä julkiselle sektorille: sen mukaan emme voi olla palkkajohtaja tai neuvottelukierroksen suunnannäyttäjä.

Pelastustoimen sisällä sisäasiainministeriö on perustanut hankkeen, jonka tarkoituksena on tukea pelastushenkilöstön työhyvinvointia ja työssä selviytymistä. Tavoitteena on turvata pelastuslaitosten ja palokuntien toimintakyky henkilöstön ikääntyessä.

Päämäärään tähdätään usealla osahankkeella, joissa kehitetään fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn arviointi-, seuranta- ja kehittämismenetelmiä sekä toimintakykyyn, ammatilliseen osaamiseen ja työturvallisuuteen vaikuttavia työprosesseja. Tärkeä tavoite on myös löytää uusia tapoja kehittää pelastusalan ammattilaisten työtä ja työuraa.

Valtionhallinnon tuottavuusohjelma – jota myös saneerausohjelmaksi kutsutaan – on haaste ammattiyhdistyksille. Tuottavuusohjelmaa luotaessa 2003 keskeisinä perusteluina käytettiin julkisen sektorin heikkoa tuottavuuskehitystä sekä toisaalta työvoiman vähentämisen synnyttämää tarvetta vapauttaa julkisen sektorin sitomaa työvoimaa yksityisen sektorin käyttöön.

Valtiovarainministeriön sisäisessä tuottavuusohjelman väliarvioinnissa on huomautettu, ettei tuottavuusohjelman tavoitteiden toteutuminen ei takaa valtionhallinnon kokonaistuottavuuden kasvamista. Samalla tuotiin esiin muitakin tuottavuushankkeen ongelmia, muun muassa sen, että kehittämistoimenpiteet ja henkilöstön vähennysvelvoitteet eivät tue toisiaan.

Edellä mainitut hankkeet, ohjelmat ja viestit tulee huomioida vakavasti ammattiyhdistyskentässä. Järjestöt eivät voi toimia entisellä konseptilla, koska ympäristöä jossa konsepti toimi, ei ole enää olemassa. Tarvitsemme kaukonäköisyyttä ja rohkeutta uusiin ratkaisuihin, jotta kykenemme vastaamaan yhteiskunnan kehitykseen.

Pelkästään oman tontin puolustaminen ei riitä – on tarkasteltava avoimesti uusia vaihtoehtoja.

Toimivia esimerkkejä on olemassa. Esimerkiksi Kainuussa ja Vantaalla tehdään tiivistä yhteistyötä järjestörajoihin katsomatta. Kainuussa sairaankuljetuksen maakunnallistamisen yhteydessä muun muassa SPAL, JYTY ja JHL olivat yhtenä rintamana puolustamassa jäsenten oikeuksia. Maakuntahallinnon valmisteluun liittyvistä toimista jätettiin oikaisuvaatimus.

Vantaalla paikallisyhdistykset SPAL:sta ja PTL:sta yhdistivät neuvotteluvoimansa.

Yhteistyötä on lisättävä – edellä luetut haasteet ovat siihen jo yksinään peruste! Tätä työtä teemme liittona myös valtakunnan tasolla pelastusalan ja hätäkeskuslaitoksen alalla. Toivottavasti kehitys johtaa siihen, että jonakin päivänä pelastusalan ja hätäkeskusalan järjestöt ovat yhdistäneet voimavaransa.

KIM NIKULA puheenjohtaja Suomen Palomiesliitto SPAL ry

Kunta- ja palvelurakenneuudistus – Paras-hanke – on suurin kunnallishallinnon ja -palveluiden uudistus Suomen historiassa. Kunnat toteuttavat uudistuksen yhteistyössä valtion kanssa vuoden 2012 loppuun mennessä.

Tavoitteena on vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta, edistää uusia palvelujen tuotantotapoja ja organisointia sekä uudistaa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmiä. Kuntien ja valtion välistä tehtäväjakoa uudistetaan siten, että kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen sekä kuntien kehittämiseen on vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta tulevaisuudessa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 5

Lappi rakentaa yhteistoimintaa Oulun kanssa Pelastusalan ammattiyhdistystoiminnassa kohdataan pääosin samoja kysymyksiä riippumatta siitä, missä päin Suomea toimitaan. Lapin ja Oulu-Koillismaan kesken viritetään yhteistoimintaa, jossa omassa neuvottelutoiminnassa hyödynnetään naapuriyhdistyksen kokemuksia.

L

apin pelastuslaitos toimii kuudella seutukunnalla yhteensä 99 000 neliökilometrin alueella. Pinta-ala on lähes kolmannes koko maan pinta-alasta, mutta asukkaita on vain hieman enemmän kuin Turussa.

6 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Harvaan asutussa läänissä ammattilaismiehitys on Rovaniemellä, Torniossa ja Kemissä. SPAL:n jäsenyhdistyksellä Lapin Palohenkilöstö ry:llä on 89 jäsentä. Emoliiton tapaan 15 vuotta täyttävän yhdistyksen jäsenmäärä on kasvussa: vajaan puolen vuoden aikana jäseniä on tullut kymmenyksen lisää.

Uutta virtaa yhdistyksen toimintaan on haettu yhteistyöstä Oulun Palomiesyhdistys ry:n kanssa. Kahden yhdistyksen ensimmäiset yhteistoimintapäivät pidettiin maaliskuussa Vuokatissa, jossa keskusteltiin muun muassa palkkauksesta, työajasta ja yhdistystoiminnan yleisistä haasteista.

Lapin Palohenkilöstön puheenjohtaja Jyrki Savolaisen mielestä tiiviimmälle yhteistyölle on selvää tarvetta. Yhdistystoiminnan haasteet ovat samankaltaisia työnantajasta ja työpaikasta riippumatta. Sopimusten ja lakien tulkinta ja

Jäsenasioiden hoitaja Teuvo Tepsa Rovaniemeltä (vasemmalta), sihteeri Jani Frantti Torniosta, puheenjohtaja Jyrki Savolainen Torniosta, rahastonhoitaja Markku Heiskari Kemistä ja jäsen Juha Rantamartti Kemistä valmistelevat päätöksiä Lapin Palohenkilöstö ry:n hallituksessa. Hallitukseen kuuluvat lisäksi Mika Heikkinen Kemistä, Olavi Pulju Ranualta, Esa Kurtti Torniosta ja Juhani Hammari Torniosta.

noudattaminen ovat keskeinen osa ammatillista edunvalvontaa.

–– Olen säännöllisessä yhteydessä Oulun yhdistyksen puheenjohtaja Pasi Mäntyyn, joten saamme tietoa puolin ja toisin jo muutenkin. Yhteistoimintapäivät onkin tarkoitettu laajemmalle joukolle luottamusmiehiä ja neuvotteluja käyviä jäseniä. Tapaamiseen yhdistetään liikuntaa ja muuta virkistystoimintaa.

SPAL tukee ja opastaa paikallisia luottamusmiehiä, mutta yksittäisten yhdistysten ongelmien tarkempaan tarkasteluun eivät liiton tapahtumat aina anna aikataulujen vuoksi niin hyvin mahdollisuutta kuin yhdistysten väliset toimintapäivät, näkevät Mänty ja Savolainen.

Seuraavaa tapaamista on suunniteltu alkuvuoteen 2009. –– Yhteistoimintapäivien piiriin voisi jatkossa liittyä Oulu-Koillismaan lisäksi muitakin alueita, aina KeskiSuomea myöten, Savolainen esittää.

SPAL:n Lapin läänin luottamusmiehenä liiton perustamisesta asti toiminut Jarmo Ylipaavalniemi arvioi, että tuleva pelastushenkilöstön eläkeikäratkaisu antaa suuntaa sille, millaisia muut lähitulevaisuuden haasteet tulevat olemaan. Kuntaministeri Mari Kiviniemi on ilmoittanut eläkeikäesityksen tulevan vuoden loppupuolella.

–– Jos ratkaisu on eläkeiän säilyttäminen nykyisessä, tulee ongelmia. Kysymys kuuluu, kuinka paljon tulevina vuosina on sellaisia palomiehiä, jotka eivät kykene kaikkiin tehtäviin. Lapin laitos on pieni, vakinaisia palokuntia on kolme, joten laitoksessa ei ole kovin paljon työtä perinteisten palomiestöiden lisäksi, Ylipaavalniemi sanoo.

–– Pelastustoimen toimintakyvyn kannalta on myös aina huoli vahvuudesta. Rovaniemellä tilanne on 1+1+7 ja Kemissä 1+5. Tornion osalta tavoite on saada 1+5.

Tiivis kumppanuus Ruotsiin Pelastustoiminnan kannalta Lappia leimaavat pitkät etäisyydet, rajat, matkailu ja liikenneväylät. Liikenteen odotetaan entisestään kasvavan Länsi-Lapin kaivoshankkeiden myötä.

–– Oulu-Tornion rekkaliikenne on jo nyt kovaa, ja rautateille kaavaillaan rajua kasvua, Torniossa työskentelevä Savolainen kertoo.

Torniossa omalaatuisuutta tuo kaksoiskaupungin toinen kumppani, Haaparanta. Vuosittain suomalaiset ajavat tukitehtäviin Ruotsiin parikymmentä kertaa ja saman verran päinvastoin. Haaparannassa toimii puolivakinainen palokunta, jonka kanssa yhteistoiminta on saumatonta.

Outokummun valtava terästehdas – toiseksi suurin jaloterästehdas maailmassa – ja Suomen suurin vapaana virtaava joki näkyvät myös pelastuslaitoksen valmiussuunnittelussa Torniossa.

Tiimityötä Lapin eteen Virkistystä ja asiaa yhdistävät yhteistoimintapäivät on yksi tapa, jolla yhdistystoimintaan haetaan uutta potkua Lapissa. Savolaisen mielestä joukkoon onkin tullut lisää aktiivisuutta, mutta vielä lisää osallistumista tarvitaan.

–– Yksi syy herätykseen on varmasti ollut työnantajan tekemät ratkaisut aluepelastuslaitoksen siiven alla. Kun kolmen vakituisen aseman malleja on lähdetty yhdistämään, on yhteiseksi malliksi valittu yleensä huonoin ratkaisu. Hyvin kehitettyjä ja hyväksi havaittuja järjestelmiä on turhan takia purettu ja muutettu.

Toiminnan perusteiksi Savolainen listaa avoimuuden ja yhteistyöasenteen: –– Tarkoitus on viedä porukalla Lappia eteenpäin. JHL:n kanssa on tehty hyvää yhteistyötä.

Täällä on myös ymmärretty hyvin se, että yhdistystä ei ole perustettu työnantajaa vastaan. Kehitetään työyhteisöä yhdessä neuvotellen niin, että jokaisen näkökulmat pääsevät keskusteluun ja kaikki saisivat tyydyttävän ratkaisun, Savolainen linjaa.

Tärkeimmät keskustelussa olevat asiat Lapissa ovat tuttuja muiltakin pelastustoimen alueilta – kevään aikana yhdistyksessä on keskusteltu muun muassa palkoista ja työajasta.

Lapin Palohenkilöstön yleisessä kokouksessa 12. huhtikuuta käsiteltiin muun muassa vuosikokoukselle kuuluvia talousasioita sekä keskusteltiin yhdistyksen nimestä. Hallitus kerää esityksiä syksyn yleiseen kokoukseen, jossa käsitellään nimen muuttamista nykyaikaisemmaksi ja laajemmin pelastusalaa edustavaksi.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 7

Neuvottelujohtajat

tutustuivat Pelastusopistoon

Harjoitustilanteisiin eivät vierailijatkaan mene ilman turvallisuuskoulutusta.

Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvot-

telujärjestö KTN ry:n neuvottelujohto tutustui toukokuun puolivälissä pelastusalan ajankohtaisiin kysymyksiin ja koulutukseen vierailullaan Pelastusopistolla. Palomiesliitto on yksi KTN:n 14:stä jäsenjärjestöstä.

8 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

O

pintomatkalle osallistuivat KTN ry:n puheenjohtaja Keijo Houhala ja neuvottelujohtaja Jukka Kauppala. Houhala johtaa KTN:n neuvottelutoimintaa, Kauppalan vastuulla ovat sopimusneuvottelut ja muut edunvalvonta-asiat.

Matkan järjestäjänä toimi Palomiesliiton puheenjohtaja Kim Nikula. Nikula on jäsenenä Pelastusopiston neuvottelukunnassa, joka säännöllisesti kokoontuu keskustelemaan pelastusalan koulutuksen tilanteesta ja kehittämistarpeista.

Pelastusopiston toimintaa sekä pelastusalan ja hätäkeskusten ammatti-

laisten koulutusjärjestelmää esitteli rehtori Reijo Tolppi, jonka lisäksi Timo Puhakan ja Juha Höökin opastamana tutustuttiin savusukellukseen Pelastusopiston harjoitusalueella.

Kotimatkalle Helsinkiin vietäväksi tarttui savunhajun lisäksi uutta ja tarkentunutta tietoa. Koulutuksen rakenne ja ammattilaisten sijoittuminen työelämän tehtäviin kiinnostivat erityisesti.

–– Koulutus tapahtuu todellakin hyvin pitkälle learning by doing -periaatteella, kuten tietysti pitää olla.

Pelastusalan vetovoimaisuus opiskelualana yllätti: alan kannalta on hyvä,

Keijo Houhala, Jukka Kauppala ja Kim Nikula tutustuivat Pelastusopistolla myös höökiin.

että suuresta hakijajoukosta seuloutuvat parhaat kyvyt sisälle, Jukka Kauppala sanoi.

–– Pelastusopistolla selvästi panostetaan laadukkuuteen, “oikein” tekemiseen. Esimerkiksi harjoitusalueen monipuolisuus on ihailtavaa.

–– Pelastusopistossa opiskelevat ja Savonia ammattikorkeakoulusta valmistuvat insinöörit työllistyvät yllättävän laajasti koko turvallisuusalalle.

Yhteiskuntaan on tullut uudentyyppisiä koulutusrakenteita ja ammattiosaamista. Juuri tällaista osaamista työmarkkinoilla tarvitaan, Keijo Houhala arvioi.

–– Olisi kuitenkin hyvä, jos nimikettä pystyisi jotenkin avaamaan.

Insinöörinimike kun ei tänä päivänä kerro osaamisalasta vielä paljon mitään.

Pelastusalan opiskelu vetovoimaista Pelastusopisto elää vahvaa aikaa monella mittarilla, muun muassa koulutukseen hakeneiden määrällä mitattuna: sekä pelastajakoulutus että hätäkeskuspäivystäjäkoulutus kiinnostaa hakijoita enemmän kuin koskaan.

Kiinnostus, koulutustarve ja aloitus-

paikkamäärä eivät kuitenkaan ole tasapainossa.

Pelastusopiston tekemän selvitys osoittaa, että aluepelastuslaitoksissa ennakoidaan pulaa ammattitaitoisista palomies-sairaankuljettajista. Pelastajia valmistuu selvästi vähemmän kuin mitä työmarkkinoiden kysyntä on nyt ja tulevaisuudessa.

SPAL on ottanut kantaa pelastusalan koulutuksen turvaamisen puolesta useaan otteeseen. Kansalaiset luottavat pelastustoimeen, ja tätä luottamusta ei saa horjuttaa koulutuksen rahoituksen epävarmuudella.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 9

–– Jos nyt toimitaan paikoin riskirajoilla henkilöstön riittävyyden suhteen, niin tulevina vuosina – alkaen ensi vuodesta – pelastuslaitokset ovat todellisessa kriisissä, Kim Nikula sanoi. Miehistöpula tulee pahimmillaan näkymään paloasemien sulkemisina ja pelastustehtävien hoidossa.

Pelastusopiston opiskelijakiintiön kasvattamisesta ja Pelastusopiston esittämästä alueellisesta pelastajakoulutuksesta on Reijo Tolppi luottavaisella mielellä. Sisäasianministeriön pelastusosasto on antanut merkkiä, että poliisin lisärahoituksen jälkeen pelastusala on vuorossa seuraavana lisäresurssoinnin kohteena.

Ensihoidon ja sairaankuljetuksen osalta pelastusalalla on viime vuosina keskusteltu palvelujen tulevaisuuden järjestämismalleista. Kuisman raportissa ensihoitoa ja sairaankuljetusta esitettiin järjestettäväksi alueellisesti ja käytännön järjestämisvastuuta sairaanhoitopiireille.

–– Iso kysymys on, kuinka paljon pelastustoimi tulevaisuudessa hoitaa sairaankuljetusta ja kuinka paljon ensihoitoa ja sairaankuljetusta tulisi pelastajien koulutuksessa olla.

Eli mikä on pelastajatutkinnon status sairaankuljetuksessa, Tolppi kysyy.

– Yllättävän monipuolinen ja laaja harjoitusalue, Jukka Kauppala totesi Reijo Tolpille.

Edunvalvontaan yhtenäisyyttä Edunvalvonnan näkökulmasta pelastusalan tärkein haaste on yhtenäisyyden muodostaminen. Siitä sekä Houhalalla että Kauppalalla on selvä näkemys.

–– Yhteiskunta muuttuu ja meidän tulee asemoida itsemme mukaan. Maailmaa ei voi kokonaan pysäyttää, eikä linnoittautua kerran perustettuihin asemiin. Kaikissa ammattiryhmissä pitää pystyä tiivistämään rivejä ja löytämään yhteinen sävel yhteistoiminnassa. Yhteiset haasteet ovat kuitenkin pääsääntöisesti järjestöjen ulkopuolella, Houhala muistutti.

Kauppalan mukaan myönteistä on se, että KTN ry:n sisällä pelastusalan liitot keskustelevat hyvin rakentavassa hengessä edunvalvonnan yhtenäistämisestä.

–– Liikkeelle on selvästi lähdetty. Ymmärretään, että alan hajanaisuus vaikeuttaa edunvalvontaa.

Yhtenäisyyden lisäksi Kauppala toivoo ammattiliittokentällä keskustelua mahdollisuudesta kehittää palkkata10 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

soa hyväksymällä ammattihenkilöiden väliset palkkaerot.

–– Perinteisesti ajateltuna samapalkkaisuus on toiminut palkkatason parantamista vaikeuttavana tekijänä. Tasokorotusten lisäksi voidaan toimia myös sen eteen, että yksilöllisen ammattitaidon huomioiva palkkaus nostaisi myös pelastusalan palkkoja, Kauppala esitti.

Periaatteellinen on myös toinen pelastusalan suuri kysymys: eläkeikä on hiertänyt kehityksen kengässä pitkään, mutta valtioneuvostosta on luvattu kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisu hallituskauden aikana.

–– Kansalaisten ymmärtävät sen, että palomiesten eläkeiässä on kysymys myös heidän turvallisuudestaan.

Kansalta saatu tuki on hienoa, mutta se ei yksin riitä: nyt pitää pyrkiä vaikuttamaan ennen muuta poliittisesti.

Toivottavasti poliitikoilla on rohkeutta tehdä ratkaisuja, joita pelastusala ja kansalaisetkin heiltä edellyttävät, Kauppala sanoi.

LIITON INFO Vastuu- ja oikeusturvavakuutukset antavat ammatillista turvaa

SPAL on vakuuttanut jäsenensä ammatillisella vastuu- ja oikeusturvavakuutuksella ammatissa aiheutuvien vahinkojen varalta.

Vakuutuksen piiriin kuuluvat myös hätäkeskusammattilaiset.

Vakuutusyhtiönä on IF Vahinkovakuutusyhtiö.

Vakuutus on voimassa aina liiton jäsenten työ- ja virkasuhteissa. Yrittäjänä toimiminen rajautuu vakuutuksen ulkopuolelle.

Vakuutusturva on rakennettu jäsenlähtöisesti: vakuutussopimusten turvaa täydennetään SPAL:n puolelta muun muassa takaamalla kaikki jäsenet vastuu- ja oikeusturvavakuutuksen piiriin.

Vakuutusehdoissa vaaditaan yleisesti 10 kuukauden jäsenyyden vähimmäiskestoa, mutta SPAL huolehtii vastuu- ja oikeusturvakorvauksista niidenkin jäsentensä osalta, jotka uusina jäseninä eivät muuten olisi vakuutussopimuksen piirissä. Vakuutuksen korvausperusteen pitää olla syntynyt jäsenyysaikana.

Lisäksi SPAL huolehtii jäsentensä puolesta vakuutuskorvausten omavastuuosuuksista.

Ammatillinen vastuuvakuutus Vastuuvakuutuksesta korvataan henkilö- ja esinevahinkoja, jotka jäsen ammatissaan virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttaa työnantajalle, työtoverille tai sivulliselle henkilölle ja josta lain mukaan hän on korvausvastuussa. Korvauksen enimmäismäärä henkilö- ja esinevahingoissa on 85 000 euroa. Vakuutus ei korvaa varallisuusvahinkoja.

Vakuutus ei korvaa liikennevahinkoja eikä tahallisesti tai törkeällä varomattomuudella aiheutettuja vahinkoja eikä myöskään vahinkoa, jota koskeva korvausvastuu perustuu sopimukseen, sitoumukseen, lupaukseen tai takuuseen. Vakuutuksesta ei myöskään korvata vahinkoa, joka aiheutuu vakuutetun aviopuolisolle, lapselle tai muulle perheenjäsenelle.

Ammatillinen oikeusturvavakuutus Oikeusturvavakuutus korvaa asianajoja oikeudenkäyntikulut 8 500 euroon asti työ- ja virkasuhteeseen liittyvissä asioissa. Tyypillisimmät oikeusturvaasiat liittyvät työ- ja virkasuhteen päättämiseen -- esimerkiksi vaaditaan va-

!

SPAL vastaa jäsenensä työ- ja virkasuhteeseen liittyvän oikeudellisen asian käsittelykuluista. Palvelu sisältyy liiton jäsenmaksuun.

hingonkorvausta laittomasta irtisanomisesta -- ja palkkasaatavariitoihin.

Korvattavia ovat omien kulujen lisäksi myös vastapuolen asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jos ne tulevat vakuutetun maksettavaksi.

Käytännössä vakuutus ei korvaa asiaa, jossa virallisen syyttäjän syyte koskee tahallista tekoa, törkeää huolimattomuutta tai törkeää varomattomuutta.

Työ- ja virkasuhteen tapaturmaasioissa vakuutus korvaa kustannuksia vakuutusoikeusvaiheessa. SPAL täydentää jäsentensä vakuutusturvaa tältäkin osin niin, että tapaturma-asioiden oikeudellisesta käsittelystä ei aiheudu jäsenelle kuluja varhaisemmassakaan vaiheessa.

Näin haet vakuutusturvaa Ota yhteyttä SPAL:n toiminnanjohtaja Petri Hynniseen (puh. 050 330 8356, petri.hynninen@palomiesliitto.fi) tai IF Vahinkovakuutusyhtiöön (vastuuosasto, puh. 010 514 3646).

SPAL:n toimisto tekee asiassa esiselvityksen ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin.

Edellä kerrottu ei ole täydellinen selvitys vakuutusturvasta, korvattavuuden edellytykset selviävät tarkemmin vakuutusehdoista.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 11

LIITON INFO

LEHTIHARAVA Taninkatu 11, 33400 Tampere Puhelin 010 569 3011

PALOMIESLIITON TOIMISTO palvelee Sinua koko kesän ajan normaalisti, muuKirvesmiehenkatu 00880ottamatta.

Helsinki tamia poikkeuspäiviä4,lukuun (09) 2511 72 00 Kesän aikanawww.secotools.com toimistolla jäsenasioitasi

”

hoitavat Tanja Laakso, Laura Ruokonen ja KANNUNKULMA MillaRAVINTOLA Niini.

KANNUSILLANKATU 2 Toimiston väki toivottaa 02770 ESPOO oikein aurinkoista p. 09-8594984 ja lämmintäwww.kannunkulma.com kesäaikaa! www.hjorth.fi

SUOMEN PALOMIESLIITTO SPAL RY Kielotie 12-14 B, 01300 Vantaa puh. (09) 867 8880, fax (09) 863 7230 toimisto@palomiesliitto.fi

”

Tamfelt Oyj www.tammertukku.fi www.tamfelt.fi

Tolkkua palotarkastuksiin, vaadittiin

Helsingin Sanomissa 22.4. TarkastustavoitVianor teista jäädään joka vuosi. ”Kaikenkattaviin palotarkastuksiin tarAukeankatu 4 15610 Lahti vitaan niin paljon työvoimaa, ettei niihin ole Puh. 010 Siksi 401 3100 realistisia mahdollisuuksia. tarkastukset on pantava tärkeysjärjestykseen. Hoitolaitokset, koulut, hotellit, ravintolat, kauppakeskukset ja muut vastaavat erityiskohteet pitää pystyä tarkastamaan vuosittain. Sekään ei näytä onnistuvan.

Ruotsissa ja Norjassa ei asuinrakennuksia palotarkasteta. Kun pelastustoimilakia ollaan jälleen uudistamassa, samaa kannattaa harkita meilläkin.”

Pelastusviranomaisille harkitaan

oikeutta sakottaa pelastusrikkomuksesta”, uutisoivat Väli-Suomen sanomalehdet 29.4.

Lehtien mukaan sisäministeriössä mietitään, voisiko palotarkastaja määrätä rikesakon esimerkiksi palovaroittimen puuttumisesta tai puutteellisesta osoitenumeroinnista.

Uhkasakkoa pidetään pelastuslaitoksissa liian byrokraattisena pakkokeinona. Ministeriön tekemässä kyselyssä on paljastunut, että pelastusrikkomukset eivät päädy juuri koskaan poliisitutkintaan, sillä pelastusviranomaiset vierastavat niiden ilmoittamista poliisille. w w w . h j o r t h . f i

OULUN TEHTAAT www.kalmarind.com

1.6.2007 9:13:21

Tamfelt Oyj www.tamfelt.fi

www.suomenkelitieto.fi BRONTO SKYLIFT OY AB Teerivuorenkatu 28 33300 TAMPERE Puh 020 7927 111 Fax 020 7927 300 www.bronto.fi 26 PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

12 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

OULUN TEHTAAT

VIERAANA JUHA HAKOLA

Suomi – Euroopan turvallisin valtio

T

urvallisuusasiat ovat nyt pinnalla. Me suomalaiset olemme tyytyväisiä maamme pelastustoimeen ja luotamme avun tulevan silloin kun sitä tarvitsemme.

Pelastustoimella on syytä olla ylpeä saavuttamastaan asemasta.

Sisäministeriön tekemässä tutkimuksessa kuvaillaan pelastusjärjestelmän toimivuutta ylistävillä adjektiiveilla; toiminta on luotettavaa, joustavaa, nopeaa, ammattitaitoista ja tehokasta. Uskallan väittää tämän olevan hyvin ainutlaatuista globaalissa mittakaavassa. Pelastusalan ammattilaisemme ovat tunnustuksensa ansainneet.

Suurella työllä hankittua luottamusta ei ole varaa menettää. Eräs pelastustoimen merkittävimmistä haasteista on varmistaa pelastushenkilöstön saatavuus ja toimintakyky tulevaisuudessa muuttoliikkeestä ja väestön ikääntymisestä huolimatta. Pelastusalan ammattilaisista on tällä hetkellä huutava pula ja tilanne näyttää vain pahentuvan. Pelastustoimen ja hätäkeskusten toiminta on todellisessa vaarassa lamaantua.

Esimerkiksi Helsingissä tarvitaan nykyisen palvelutason ylläpitämiseksi n. 150-200 uutta pelastajaa seuraavan 5-8 vuoden aikana. Pelastusalan ammattilaisia on koulutettava huomattavasti nykyistä enemmän mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että pelastusopiston aloituspaikkojen määrää on reilusti nostettava. Tein asiasta talousarvioaloitteen vuoden 2008 budjettiin, mutta tuolloin se ei ottanut tuulta allensa. Pidän asiaa esillä täällä eduskunnassa ja tulen tekemään vastaavan aloitteen myös tänä vuonna, mikäli asiaan ei ole tullut korjausta.

Sinivihreä hallitus on ottanut turvallisuuskysymykset laajasti huomioon hallitusohjelmassaan. Vanhasen II hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että vuonna 2004 voimaan tullut pelastuslaki tarkistetaan ja tavoitteena on erityisesti onnettomuuksien ehkäisyn ja asumisturvallisuuden parantaminen. Lisäksi palotarkastukset ja muut turvallisuutta edistävät toimet pyritään kohdistamaan nykyistä paremmin ja turvallisuutta parantavan tekniikan käyttöä lisätään.

Pelastuslain uudistamista koskeva lainvalmistelu on käynnissä. Lain uudistamisen esiselvitys -hankkeessa selvitettiin, millaisia muutostarpeita lain säännöksiin kohdistuu. Yhdeksi keskeisistä tavoitteista muotoutui paloturvallisuuden edistäminen. Lainsäädännön valmisteluhanke tullaan asettamaan tänä kesänä. Hallituksen esitys eduskunnalle tarvittavista lainsäädäntö-

muutoksista on tarkoitus antaa vuoden 2010 alussa.

Muutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2011 alusta lukien.

Sisäisen turvallisuuden ohjelma on yksi hallitusohjelmaan sisältyvästä kolmesta keskeisestä turvallisuutta linjaavasta ohjelmasta. Kaksi muuta ovat turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ja päätös yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiasta.

Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa määritellään sisäisen turvallisuuden kehittämisen painopisteet, tavoitteet ja toimenpiteet. Ohjelman ylevänä tavoitteena on, että Suomi olisi Euroopan turvallisin maa vuonna 2015.

Arjen turvallisuus luo pohjan oikeudenmukaiselle ja kannustavalle yhteiskunnalle. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa turvallisuutta tarkastellaan ensisijaisesti yksilön näkökulmasta ja ohjelman tavoitteena on nimenomaan arjen turvallisuuden lisääminen.

Luonnollisestikin monet eri tekijät vaikuttavat hyvään sisäiseen turvallisuuteen.

Vastuuta ei voi vyöryttää pelkästään viranomaisille.

Ihmiset vaikuttavat merkittävästi omilla valinnoillaan ja omalla toiminnallaan omaan henkilökohtaiseen turvallisuuteensa. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa tavoiteltava nykyistä parempi sisäinen turvallisuustilanne syntyy ainoastaan silloin kun yhteiskunta ja yksilö toimivat samansuuntaisesti.

Sisäinen turvallisuus on nyt hyvässä huudossa. Hyvä näin! Turvallisuudesta ei mielestäni pidä joutua tinkimään missään olosuhteissa.

Turvallisuuteen on panostettava, ja sitä on kehitettävä muuttuvan maailman vauhdissa.

Olennaista on, että yhteiskunnassa vallitsee turvallisuuskulttuuri, johon ihmiset luottavat.

Hyvää ja turvallista kesää!

Juha Hakola

Kirjoittaja on kansanedustaja (kok) ja SPEK:n hallituksen puheenjohtaja.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 13

”

Läheltä piti -tilanteita kirjatessa ei etsitä syyllisiä tehtyihin virheisiin, vaan tarkoitus on oppia parantamaan työturvallisuutta. Jos tehdystä inhimillisestä virheestä ei ilmoiteta, tarkoittaa se sitä, että hyväksytään virheen tekeminen uudestaan.

HANNU KALLIO

Työturvallisuus hallintaan riskienarvioinnilla ja läheltä piti -tilanneilmoituksilla

Kuva: Futureimagebank

Työterveyslaitoksen Pelastus-Arvi-hankkeessa on kehitetty pelastustoimelle omaa työsuojeluriskien tunnistus- ja arviointimenetelmää.

Tavoitteena on kehittää verkkopohjainen työkalu läheltä piti -tilanteiden ja muiden poikkeamien ilmoittamiseen.

14 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

T

yöturvallisuusriskien arviointimenetelmää kehitettiin Pelastus-Arvi-hankkeessa (työnimellä Peto-Arvi) viime vuonna yhteistyössä Etelä-Karjalan, Kymenlaakson ja Etelä-Savon pelastuslaitosten kanssa. Yhdessä laitosten työvuorojen kanssa tehtiin kaikkiaan kymmenen työtehtävän riskienarviointia.

–– Tähän asti laitoksissa riskienarviointi on keskittynyt onnettomuusuhkien arviointiin. Yleinen kommentti testausvaiheessa olikin, että eipä ole tullut riskejä työturvallisuuden kautta mietittyäkään. Työn vaaratekijät ovat kyllä pelastajilla tiedossa. Tarvitaan vain toimiva järjestelmä riskienarviointiin ja läheltä piti -tilanteiden palautteenkeruuseen, tutkija Hannu Kallio Työterveyslaitokselta sanoo.

Työsuojelurahaston rahoittaman kenttätestauksen perusteella on kehitetty riskienarviointityökalun ensimmäinen versio. Lomakkeilla voidaan kirjata pelastustehtävien, paloasemien ja pelastusajoneuvojen riskienarvioinnit. Tämän lisäksi on suunniteltu poikkeamailmoitusten (vaaratilanteet, tapaturmat) käsittelyprosessi.

Poikkeamalomakkeella tehdään kuvaus tapahtuneesta ja tehdyistä toimenpiteistä.

Lopullisen käyttöönotettavan työkalun kehittämisessä on vielä useita haasteita. Sen täytyy esimerkiksi olla käytettävyydeltään mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen. Tietojärjestelmän tulee olla valtakunnallinen ja yhteensopiva pelastuslaitosten tietojärjestelmien kanssa.

–– Nyt on olemassa malli, miten työtehtävien riskienarviointia ja poikkeamatilanneraportointia voidaan järkevästi tehdä, mutta kehitystyötä on vielä paljon, Kallio arvioi.

Tänä keväänä päättyneelle Pelastus-Arvi-hankkeelle ollaankin hakemassa jatkorahoitusta.

Poikkeamailmoituksen sisältö Pelastus-Arvi-hankkessa kehitetty malli • Tapahtumapaikka ja -aika • Valinta: • Vaaratilanne • Tapaturma • Kehitysehdotus • Kuvaus tapahtuneesta • Mahdollisen tai toteutuneen haitan vakavuus • Mihin vaaratilanne liittyi:

• Tehtävätyyppi • Kalusto – koulutus – ohjaus • Väkivallan uhkatilanne

• Kuvaus omista korjaavista toimenpiteistä • Mahdollisuus lisätä liitetiedostoja, kuten kuvia

Miksi läheltä piti -tapauksista pitäisi kerätä tietoa?

Poikkeamailmoitusjärjestelmän rakentamisessa Kallio pitää oleellisena yhteisen turvallisuusajattelun muodostamista. Järjestelmää ei ryhdytä käyttämään tehokkaasti, jos pelastuslaitosten henkilöstölle jää epäselväksi, miksi raportointia ylipäätään pitäisi tehdä.

Pelastusalan työturvallisuusriskien huomioimisen velvoite juontuu työturvallisuuslaista, joka määrää työnantajaa selvittämään ja poistamaan työstä aiheutuvat vaaraja haittatekijät.

–– Lain hengen mukaisesti kaikki vaaratilanteet pitäisi ensisijaisesti poistaa. Pelastustoimessa on työn luonteesta johtuen vaikeasti ennakoitavia vaaratekijöitä, joita ei voida välttää, mutta riskejä voidaan hallita toimintamalleilla, koulutuksella ja suojavälineillä. Läheltä piti -tilanteiden tutkinta lisää riskitietoisuutta ja sitä kautta vähentää tapaturmia.

Ilmoitusten käsittelystä laitoksen sisällä on tehty malli, jossa on kuvattu toimenpiteet läpi linjaorganisaation.

Ilmoitusten perusteella korjataan toimintamalleja ja ennaltaehkäistään tapaturmia. Yksinkertaisimmillaan korjausliikkeet tehdään työvuorossa, isommat kehitysideat voidaan viedä tiedoksi talon ulkopuolelle.

–– Oleellista on, että kaikki saavat oikean käsityksen siitä, miksi poikkeamat kirjataan. Ilmoituksen tekijän tulee saada nopea palaute siitä, että kirjaus on otettu vastaan ja tullaan käsittelemään. Silloin huomataan, että työturvallisuuteen voidaan todellakin vaikuttaa. Tällaisen turvallisuuskulttuurin muodostuminen voi viedä pitkänkin aikaa.

–– Yksi ennakkoluulo saattaa liittyä siihen, että järjestelmällä paljastettaisiin omia virheitä. Läheltä piti tilanteita kirjatessa ei etsitä syyllisiä tehtyihin virheisiin, vaan tarkoitus on oppia parantamaan työturvallisuutta.

Jos tehdystä inhimillisestä virheestä ei ilmoiteta, tarkoittaa se sitä, että hyväksytään virheen tekeminen uudestaan, seuraavan kerran työkaverin toimesta, Parhaana tapana innostaa henkilöstö käyttämään järjestelmää on tehdä siitä avoin: jokaisella olisi oikeus lukea, mitä tietoa vaaratilanteisiin, tapaturmiin, riskienarviointiin ja työturvallisuuteen liittyen siihen on kirjattu. Myös tietojen syöttämiseen olisi jokaisella oikeus.

Kallio huomauttaa riskienarviointimenetelmän olevan vain apuväline pelastuslaitosten työturvallisuuden kehittämisessä. Tärkeintä on koko henkilöstön sitoutuminen turvallisuuden hallintaan.

Tutkimushankkeen verkkosivuilla on lisää tietoa: www.ttl.fi/pelastus-arvi.

Lisätietoja myös: Tutkija Hannu Kallio Työterveyslaitos Puh. 030 474 3207 hannu.kallio@ttl.fi PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 15

Asbestin

aiheuttama sairaus

hyväksyttiin työkyvyttömyyden syyksi

Matti Puolakka sairastui vakavasti työskenneltyään yli 30 vuotta Turun kaupungin pelastuslaitoksella. Melko pian selvisi taudin syy: asbesti. Vakuutuslaitoksella kesti vuosia niellä tosiasia – ammattitaudin aiheuttama työkyvyttömyys.

S

yksyllä 2002 ylipalomies Matti Puolakka havahtui outoon ilmiöön: henkeä ahdisti, lujakuntoinen mies tunsi väsyvänsä. Edellistalvena leikitellen hiihdetty mäki vaati nyt pari ylimääräistä pysähdystä. Voimat tuntuivat kadonneen.

Kyljessä oli viikkojen ajan tuntunut jatkuva pistos, joka paheni niin, että vei lopulta yöunet. Marraskuussa Matti meni lääkärintarkastukseen, jossa kipu todettiin keuhkoissa olevaksi vedeksi.

–– Siitä rumba alkoi. Jäin saman tien pois töistä, kuin veitsellä leikaten, muistelee Matti.

Alkoivat tutkimukset Paimion keuhkotautisairaalassa, lääkärien mukaan “epätyypillisistä” oireista. Talven aikana tehtiin kokeita ja otettiin näytteitä keuhkopusseista. Kesken tutkimusten tutkiva kirurgi vakuutti syöpähoitojen olevan edessä. Elinaikaa saattaisi olla vuosi.

–– Sellaisessa tilanteessa ihminen romahtaa täydellisesti. Oli kuitenkin epäilystä, että tässä saattaisi olla jotain muuta. Onnekseni minua ohjasi alusta asti työterveyslääkäri, jolla oli kokemusta asbestisairauksista. Hän nimesi oireiden aiheuttajan oikein jo melkein ensimmäisistä röntgenkuvista.

16 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Diagnoosi: asbestoosi Asbestin aiheuttama sairaus varmistui tarkemmissa kokeissa Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Asbestialtistuma todetaan huuhtelemalla keuhkoja, jolloin kudoksesta imettyyn veteen jää asbestikappaleita. Niitä löytyi, ja muutokset keuhkoissa todettiin sopivan asbestin aiheuttamiksi: muita selittäviä tekijöitä ei ole. Keuhkopussissa eteni hyvälaatuinen paksuuntuma.

Työkyvyttömyyseläkkeelle Matti jäi vuoden 2003 alussa, jonka jälkeen yleiskunto heikkeni romahdusmaisesti muutaman vuoden aikana. Hiihtoa, pyöräilyä ja soutua kilpatasolla harrastaneen miehen lähtötaso on onneksi niin korkea, että hengityskone ei tullut vastaan.

–– Keuhkoa tuulettava arvo on vielä suhteellisen hyvä, mutta tilavuus on tippunut. Asbestiplakki ei päästä keuhkoja hapettamaan. Keuhkopussissa on jatkuva tulehdustila. Yleiskunnossa tuntuu myös anemian vaikutus.

Samaan aikaan Matin taistellessa keuhkoja ahdistavaa sairautta vastaan alkoi vääntö vakuutusyhtiön kanssa.

Se katsoi, että ammattitauti ei ole aiheuttanut Puolakalle työkyvyn alentumaa. Takaportti jätettiin kuitenkin

auki: sairauden seurantaa tuli tehdä neljännesvuosittain.

Tapausta tutkittiin vuoron perään kahdessa pölykeuhkosairauksien asiantuntijaryhmässä: TYKSissä ja vakuutusyhtiön pyynnöstä Työterveyslaitoksella. Sairauden kehittymistä seurattiin testein Paimiossa, Turussa ja Helsingissä. Samasta lähtökohdasta työryhmät päätyivät kerta toisensa jälkeen erilaiseen johtopäätökseen.

”

Kannattaa huomioida asbestialtistuman mahdollisuus, kun keuhkotaudin syytä selvitetään. Oireet voivat olla samat kuin keuhkosyövässä. Palomiehet ovat altistuneet asbestille sammutus- ja raivaustyössä, mutta myös asemalla huoltotehtävissä.

Puolakka valitti vakuutusyhtiön päätöksestä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan, joka 2006 palautti asian vakuutuslaitokselle määräten sen suorittamaan korvausta asbestoosin aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta. Lopullinen korvauspäätös tuli kesäkuussa 2007. Ammattitautina korvataan ”lievä asbestin aiheuttama keuhkotauti ja keuhkopussin tulehdus.”

Tapaturmaeläkkeen suuruuden laskeminen on tällä hetkellä käynnissä. Puolakka sai vakuutusyhtiöltä kertakorvauksen pysyvästä haitasta, jonka lisäksi yhtiö korvaa hoidot ja lääkkeet, jotka Puolakka tähän asti on maksanut omasta pussistaan.

–– Kohta on mennyt kuusi vuotta aika raskaaseen prosessiin. Ymmärrän hyvin, että sairas ihminen, jonka kunto huononee koko ajan, ei jaksa pitää oikeuksistaan kiinni. Itse olen sen verran periksiantamaton ja saanut lääkäreiltä uskonvahvistusta ja tukea, että olen jaksanut. Mietityttää vain, onko tällainen pyöritys terveydenhoidon resurssien kannalta järkevää.

Altistunut asbestille palomiehenä Asbesti oli 1900-luvun ihmeaine, jonka vaarallisuus iski tajuntaa täysin vasta 80-luvulla. Palomiehen työssä sille altistuttiin esimerkiksi rakennusten jälkisammutus- ja raivaustilanteissa, kun alkeelliset paineilmalaitteet riisuttiin ”tieltä” heti, kun palopaikka oli tuuletettu. Takeissa ja rukkasissa saattoi olla asbestia. Matti teki kymmenen vuotta paloletkujen huoltoa talkilla, jossa oli asbestia.

–– Puhjennutta asbestoosia, mitä sairastan, ei tietääkseni ole todettu muilla palomiehillä työkyvyttömyyden aiheuttaneeksi ammattitaudiksi.

Eriluonteisia asbestisairausepäilyjä on ollut ja tulee olemaan, sillä itämisaika voi olla kymmeniä vuosia.

Matin tapauksessa ensiarvoisen tärkeää tukea antoi työterveyshuollon lääkäri, jolla oli kokemusta asbestipotilaista. Useiden diagnoosivaihtoehtojen keskellä lääkäri neuvoi Mattia keskustelemaan erikoislääkäreiden kanssa tietyistä tarpeellisista kokeista ja muutenkin valoi uskoa tutkimusten mielekkyyteen.

Matti Puolakka sairastui asbestista työskenneltyään pelastusalan operatiivisissa tehtävissä yli 30 vuotta. Kipulääkityksen turvin hän pärjää kevyissä arkiaskareissa. Varsinaista leikkaushoitoa asbestoosiin ei ole tarjolla. – On ollut pakko hyväksyä, että askel on lyhyt.

–– Asbestisairaudet ovat siinä mielessä epämääräisiä, että samoilla oireilla voidaan diagnosoida syöpää tai reumaakin. Onkin tärkeää ottaa huomioon myös asbestisairauden mahdollisuus muiden keuhkosairauksien lisäksi. Minua työterveyslääkäri neuvoi neuvottelemaan sellaisista tutkimuksista, jotka olisivat oikeaan suuntaan johtavia.

Asbestisairastumisen diagnosoinnista, tutkimuksista ja tapaturmaeläkkeen taistelemisesta Matilla on kokemusta, jonka hän mielellään jakaa muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa. Matin puhelin on 0400 825 262. Tukea ja tietoa asbestista saa myös Asbestialtistuneiden liitosta, www.asbesti.net.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 17

Pikakurssi hevoskuiskaajaksi Kobrasta sonniin, kanasta hevoseen – pelastettavana saattaa olla ihmisen lisäksi myös eläin, johon liukkaat leuat eivät tehoa. Helsingin pelastuskoulun oppilaat harjoittelevat isojen eläinten käsittelyä Vermon ravitalleilla.

18 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

V

iisivuotias ori Fabrizio on yksi ravivalmentaja Antti Serkamon tallin rauhallisimpia hevosia. Lehmän hermot hevosella ovat tarpeen, kun palomies-sairaankuljettajaoppilaat harjoittelevat hevosen käsittelyä.

Fabrizio on kohdannut jo muutaman aikaisemmankin kurssin, mutta oppilaat ovat ensimmäistä kertaa ottamassa lähituntumaa hevosvoimiin.

Ensimmäinen rasti on hakea hevonen pilttuusta ja taluttaa sitä lenkki tallin käytävällä.

–– Mitä äijä. Tuletko vähän tännepäin, kysyy tehtävän aloittava oppilas pujottaessaan riimua.

–– Ei sitä pyydellä sieltä! Ei se ole niin kuin koira, se haetaan, nasauttaa Serkamo ovelta.

Kävelytyksen jälkeen harjoitellaan hätäriimun tekoa, hevosen oikeaoppista nostamista ja liutaa kikkoja, joilla ison eläimen liikkumista ja käyttäytymistä hallitaan.

Sirkustemput jäävät väliin – paino on tekniikoilla, joilla varmistetaan sekä eläimen että sen pelastajan turvallisuus onnettomuustilanteessa, kuten tallipalossa tai liikenneonnettomuudessa, jossa osallisena on hevostenkuljetus. Pelastajakurssi 32:n Vermoon tuonut Helsingin pe-

lastuslaitoksen ylipalomies ja eläintenpelastusvastaava Vesa Nurminen on edellisenä päivänä pitänyt teoriatunnin, jonka oppeja nyt sovelletaan käytäntöön.

Ravihevonen on arvokas huippu-urheilija Hevosta hallitaan pään kautta. Riimun pujottamisen jälkeen eläin kulkee sinne minne talutetaan.

–– Kiristäkää vähän kun menee väärään suuntaan, mutta jos koko ajan kiristätte, niin se luulee että tekee väärin. Ei saa ahdistaa, Serkamo ohjaa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 19

–– Jos hevosta nappaa turvasta tai korvasta, saa varmasti eläimen huomion. Näin joudutaan tekemään, jos hermostunut hevonen ei anna eläinlääkärin koskea.

Hevonen on saaliseläimenä arka liikkeelle. Päälle pyrkivän hevosen saa säpsähtämään heilauttamalla kättä. Liikkeen lisäksi hevonen kavahtaa välähdyksiä ja ääniä. Lattialla kahiseva paloletku saa Fabrizion takajalat väpättämään.

Tarkoilla aisteillaan pelaavaa hevosta voi rauhoittaa peittämällä silmät ja tukkimalla korvat. Silmille heitetyllä takilla saa hevosen vietyä ulos palavasta ovesta.

Normaali terve hevonen ei potki, pure tai käy päälle, jos se kanssa käyttäydytään asiallisesti. Onnettomuustilanteessa tilanne voi olla toinen.

–– Moni hevonen tulee hulluksi äänistä. Voi vain kuvitella, miten käy liikenneonnettomuudessa, jossa koppi kaatuu ja autoja avataan laikalla.

Eläinlääkäri tulee antamaa rauhoittavan piikin, mutta teidän vastuulla on saada hevonen pois paikalta ilman lisävahinkoja.

”

Oleellista on ymmärtää, millainen eläin tehtävässä on: laumaeläin, saaliseläin, petoeläin, ja niin edelleen.

Oma työskentely sopeutetaan eläimen mukaiseksi.

VESA NURMINEN

Pelastuskoulun oppilas Luukas Degerman harjoittelemassa hevosen suun puhdistusta. Ensin vedetään kieli ulos.

Käyttäytyminen ennakoidaan Varsinkin ravihevosten kohdalla kyseessä on melkoisen arvokas omaisuus. Hännästä tai päästä ei vedetä konevoimin.

–– Hevonen voi potkaista taaksepäin tai eteen, ei sivulle. Mitä lähempänä hevosta olette, sitä lievempi potkun voima on. Kun lähestytte hevosta, ilmoittakaa siitä puhumalla ja sitten taputtamalla hevosta.

Jos esimerkiksi takajalkaa halutaan nostaa, liutetaan kättä pitkin kylkeä kohti takareittä, jonka jälkeen häntää koskemalla kerrotaan hevoselle, että aiotaan tehdä jotain sen takapäässä.

–– Suu puhdistetaan roskista, hiekasta ja muusta. Hevosella ei ole sivussa hampaita, joten viette käden suuhun ja vedätte kielen sivuun, niin saatte suun puhdistettua.

Samalla varmistetaan, ettei hevonen ole onnettomuuden seurauksena vetänyt kieltä kaksinkerroin nieluun tukkimaan hengitysteitä.

20 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Hevonen saadaan hallintaan päästä. Erityisen arka paikka turvassa on “nenänvarsi” tai turvan päällä oleva alue. Kiristyvällä riimulla voi pitää vahvaakin kiukuttelevaa hevosta aloillaan. Hevosella on hyvä kuulo ja näkö, joten korvat tukkimalla ja silmät peittämällä hallintaa parannetaan. Jotkut hevoset antavat käsitellä korviaan vapaasti, Fabrizio ei tästä toimenpiteestä välitä.

Kun kaksitoista oppilasta on yksi kerrallaan käynyt vetämässä Fabriziota kielestä, ori näyttää hieman tympääntyneeltä. Mutta edelleen rauhalliselta.

–– Kiukkuinen hevonen luimistelee korvia ja pyörittää silmiä niin, että valkuainen näkyy, kertoo Serkamo ja toistaa tärkeimmän ohjeen: –– Miettikää tarkkaan, mitä pitää tehdä, miten se tehdään ja kuka sen tekee. Kaikki korostuu, jos he-

vonen on paniikissa. Älkää touhottako suin päin.

Hevosmiestaitojen pikakurssi on osa Helsingin pelastuskoulun pelastajakurssia. Vermosta oppilaat jatkavat kotieläintilalle, jossa jatketaan harjoittelua pienempien nisäkkäiden ja lintujen kanssa.

–– Koulutuksessa käydään läpi niin hyötyeläimet, luonnonvaraiset ja kotieläimet kuin eksoottisetkin eläimet. Tavallisista kotieläimistä erikoi-

suuksiin. Tarkoitus on, että ainakin eläintenkäsittelyn toimintamallien perusasiat jäisivät mieleen: palomies tuntee eläimen ja osaa ennakoida sen todennäköisen käyttäytymisen, Vesa Nurminen kertoo.

–– Oleellista on ymmärtää, millainen eläin tehtävässä on: laumaeläin, saaliseläin, petoeläin, ja niin edelleen. Oma työskentely sopeutetaan eläimen mukaiseksi. Hevonen on saaliseläin, pelokas ja pelkää nopeita liikkeitä. Se ei puolustaudu vaan pakenee. Vastaavia keinoja, mitä hevoseen käytetään, sovelletaan myös muihin saaliseläimiin.

Mitä tahansa voi tulla vastaan

Riimun pujottamisen jälkeen eläin kulkee sinne minne talutetaan. Harjoitusvuorossa Timo Eskelinen.

Ravihevosilla on hyvät oltavat. Ne ruokitaan viidesti vuorokaudessa ja terveyttä tarkkaillaan jatkuvasti. Fabrizio pääsi koulutuksen jälkeen verryttelemään iltapäivälenkille.

Oppilaiden lähtötaso vaihtelee paljon.

–– Joillakin on ollut eläimiä kotona, mutta väittäisin että valtaosa nykyisistä palomiesoppilaista on käsitellyt eläimiä hyvin vähän.

Esimerkiksi tämän kevään eläinkoulutukseen osallistunut tuleva palomies-sairaankuljettaja Mikko Moilanen on melko tyypillinen tapaus: helsinkiläisen Moilasen kotona ei ole mitään kotieläimiä.

–– Mä olin ainakin ihan hädässä, kun en ole ollut hevosten kanssa tekemisissä. Mutta nyt kun on saanut kosketuksen asiaan, niin ei tässä ole ongelmia, vaikka hevostehtäviä jatkossa tulisi vastaan.

–– Isojenkin eläinten kanssa pärjää, kun on itsevarmuutta ja lähtee tilanteeseen määrätietoisesti. Tiukemmassakin paikassa pitää vain ottaa suunnitteluaika ja miettiä, mitä itse asiassa on tekemässä, tuumaa Moilanen.

Helsingin pelastuslaitoksella oli viime vuonna 632 eläintehtävää.

Kiireisintä aikaa on kesä-elokuussa.

Kotieläimiä keikoista on vajaa 15 prosenttia. Eniten töitä aiheuttavat luonnonvaraiset linnut, jonka jälkeen tulevat nisäkkäät ja matelijat.

–– Tehtäviä on kobrasta sonneihin. Mikään vastaantuleva ei enää hämmästytä, vakuuttaa Nurminen.

Serkamon tallilla kurssit ovat käyneet opiskelemassa jo kymmenen vuoden ajan. Vastavuoroisesti oppilaat ovat antaneet tallihenkilökunnalle alkusammutuskoulutusta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 21

Porvoo on Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen keskus Porvoolaisten toiminta-alue voi nykyään ulottua kauaskin: lännessä Helsingin rajalle, idässä Kotkan rajalle. Pohjoisessa aluetta rajoittavat Mäntsälä ja Orimattila.

I

tä-Uudenmaan pelastuslaitokseen kuuluvat Porvoon lisäksi Askola, Pernaja, Liljendal, Lapinjärvi, Sipoo Loviisa, Myrskylä, Pukkila ja Ruotsinpyhtää. Näistä vain Loviisassa ja Sipoossa on Porvoon lisäksi jatkuva päivystys.

Sitten on vielä kaksi tehdaspalokuntaa, toinen Sköldvikin öljyjalostamolla ja toinen Loviisan ydinvoimalassa. Apuna on viitisenkymmentä vpk:ta.

Tehdaspalokunnista ei juuri ole apua pelastuslaitokselle, ellei sitten hyvin lähellä tehdasta tarvita sairaankuljetusta.

Silloin saattaa tehtaalta lähteä ambulanssi liikenteeseen.

Vuonna 2007 Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksella oli 7673 lähtöä, joista 5308 oli sairaankuljetuksia. Rakennuspaloja oli vajaa 70.

Vain Porvoossa toimii pelastuslaitoksen ambulansseja, jotka hoitavat samalla myös Askolan kunnan sairaankuljetukset. Muissa kunnissa on homma annettu yksityisille.

Porvoolaisten tallissa on kaksi höökiä, tankkiauto, nostolava, sukellusyksikkö ja koukkulavakuormuri. Näiden lisäksi on päivystävän palomestarin ajokki ja puolisen tusinaa tarkastajien ja valistajien autoja. Eikä pidä unohtaa vesikalustoa. Onhan rantaviivaakin vaikka kuinka.

Koukkulava-autolle on saatu hiljattain uutta nosteltavaa: lintujenpesukontit. Niitä on kolme kappaletta ja ne toimivat yhdessä. Ne ovat ainoat laatuaan Suomessa vai pitäisikö sanoa koko maailmassa, joten keikka saattaa huonolla tuurilla tulla kauaskin.

Päivystyksen puolesta taisteltu

Porvoon uusi hieno paloasema.

22 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Loviisa on kaupunki, Sipoo ei. Silti Sipoon asukasluku on kolmisen kertaa Loviisaa suurempi. Näin ollen on Sipoon palokunnallakin huomattavasti enemmän puuhaa kuin loviisalaisilla.

Porvoon höökikeikkojen lukumäärä oli viime vuonna lähes 850, Sipoolla yli 600 ja Loviisassa vajaa 200.

Loviisassa oli palokunnan päivystys jopa lakkautusuhan alla ja siitä SPAL juuri vuosituhannen vaihteessa tappeli.

Tappelussa kunnostautui myös Porvoossa työllistynyt paloesimies Kenneth Lindholm, joka oli mukana Loviisan palokunnan puolesta pidetyssä mielenosoituksessakin.

Lindholm on ollut SPAL:ssa muutenkin aktiivi jo alkuajoista lähtien. Mies oli hetkeksi jopa jäänyt Loviisasta työttömäksi aluepelastuslaitoksen tullessa, mutta SPAL:n juristi oli auttanut ja nyt on työpaikka Porvoossa.

Niinkin kaukaa kuin Oulusta on Porvooseen Itä-Uudellemaalle töihin muuttanut Jussi Koivunen. Osaksi naisen perässä ja osaksi Oulun työaikajärjestelyjen vuoksi lähti Koivunen etelään.

Vuoronvaihto käynnissä.

Paloesimies Kenneth Lindholm ja palomies Jussi Koivukangas työskentelevät kaksikielisellä Porvoon paloasemalla.

Kirkko paloi taas Porvoon palokunnan riesat ovat öljyrata ja -tie, valtatiet 7 ja 55, Sköldvikin jalostamo, Enson saha Tolkkisissa, vanha puukaupunki – ja kirkko, joka taas kerran paloi. Sen ovat tanskalaiset polttaneet jo 1500-luvulla ja venäläiset Suuren

pohjansodan aikana 1700-luvulla. Veli venäläinen osui siihen myös lentopommilla kesällä 1941.

Ja taas kävi käry 2006, kun humalainen nuorimies sai varsinaisen kusipäähänpiston toukokuisena yönä. Ilmeistä on, ettei kaverin tarkoitus ollut tuhota koko kirkkoa, vaan vähän kärventää sen kulmaa. Eipä heppu arvannut, kuinka nopeasti tervakatto kuhahtaa täyteen roihuun. Vaarassa oli ollut koko vanha puukaupunki, kun puolikkaita paanuja oli lennellyt kekäleinä ilmassa.

Uusi katto alkaakin olla valmis. Katsotaan sitten, kuka sen seuraavaksi polttaa ja millä motiivilla. Toivottavasti ei kuitenkaan toista kertaa meidän vuosisadallamme.

Porvoo, Suomen toiseksi vanhin kaupunki, on kaksikielinen ja kaksikielisyys kuuluu myös paloasemalla. Muista vastaavista kaupungeista ei ole kopioitu mallia, jossa eri vuoroissa on eri kielinen porukka, vaan kaikkien vuorojen komentokieli on Porvoossa suomi. Kieli kuitenkin vaihtelee taukotiloissa. Jotkut ovat hyvin kaksikielisiä ja joidenkin suomi tai ruotsi taas on huono. Mutta toimeen tullaan. Aikuiset ihmiset eivät tarvitse kieliriitaa.

• www.iupl.fi Julle Tuuliainen PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 23

Lahtinen seuraa Nikkilää Tampereen pääluottamusmiehenä

T

ampereen Palohenkilöstö Spal ry:n pitkäaikainen pääluottamusmies Kari Nikkilä siirtää vastuun Jarkko Lahtisen kannettavaksi. Nikkilä jää eläkkeelle ylipalomiehen virasta ja siirtää luottamustehtävät palomies Lahtiselle heinäkuun alusta alkaen.

Lahtinen on ottanut luottamusmiesasioita kontolleen jo vähitellen. Luottamusmieheksi hän kokee ikään kuin ajautuneensa: Lahtinen on ollut aktiivinen selvittäessään omaa työtapaturma-asiaansa ja on myös perännyt Tampereen kaupungilta vastuunkantoa pelastusalan henkilöstön tapaturmavakuutuksen kuntoonlaittamisessa. Kumpikin prosessi on vielä kesken.

–– Työtä lähdetään tekemään nöyränä, ei välejä polttaen. Tietysti asioista pitää tarvittaessa pystyä sanomaan.

Onhan mielipiteitä vaihdettu ennenkin, nyt sitten vaan yhdistyksen mandaatilla.

Hyvä luottamusmies on yhdistelmä neuvottelukykyä ja periksiantamattomuutta. Kari Nikkilä listaa tärkeäksi ominaisuudeksi myös kuuntelukyvyn.

–– Sosiaalisesta kanssakäymisestä tässä on pohjimmiltaan kyse.

– Nuorten sytyttämin yhdistystoimintaan on tärkeä haaste. Vaihtuvuutta tarvittaisiin, se tuo hommaan jatkuvuutta, näkee Jarkko Lahtinen.

– Joukkueessa tulee kaikilla olla oma rooli selvänä, niin palomiehillä hälytystehtävässä kuin myös pelaajilla ottelussa, Kari Nikkilä rinnastaa.

24 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Nikkilä ennätti hoitaa luottamustehtäviä lähes 15 vuoden ajan. Jaksolle sattui kädenvääntöjäkin, kuten lakkoaika.

Palomiehenä hän on työskennellyt 31 vuotta. Siinä ajassa on tapahtunut paljon muutoksia.

–– Työaika ja palkkarakenteet ovat merkittävimmät rakenteelliset muutokset siitä ajasta, kun itse aloitin palomiehenä. Työaika on kehittynyt järkevämmäksi, mutta teknisten sopimukseen menosta ei ole ihan niin varma.

Tehtäväkohtaisesta palkasta puhuttaessa on menty ääripäähän. Minun ymmärrykseeni ei mene, että koulutuksella ja henkilökohtaisella lisällä voidaan saada aikaan sellaisia palkkaeroja kuin nyt on olemassa. On peruspalomiehen aliarvioimista, jos työrupeamalla kerätyllä ammattitaidolla ei katsota olevan mitään arvoa.

Nikkilälle palomiehen työ, luottamusmiestehtävät ja jalkapallovalmennus muodostivat kokonaisuuden, josta löytyi mukavasti vastapainoa.

–– Jalkapallosta ja asemalta olen saanut paljon sellaista kokemusta, joka on auttanut kummallakin pelikentällä.

Joskus on päässyt tuulettamaan pelissä työjuttuja, joskus taas valmennusmurheet on saanut sivuun töihin tullessa.

Häkekurssi 13 valmistui maan päällä

P

elastusopiston neljäs alueellinen hätäkeskuspäivystäjäkurssi valmistui toukokuun lopussa Helsingin kaupungin pelastuskoulusta. Häkekurssi 13:lta valmistui 21 päivystäjää, joista valtaosa aloitti heti työnsä hätäkeskuksissa eri puolilla Suomea.

––- Ensimmäinen Helsingin häkekurssi maan päällä, muistutettiin kurssijulkaisussa, viitaten Helsingin pelastuskoulun tiloihin.

1,5-vuotiselle kurssille haki 249, joista 24 hyväksyttiin opiskelemaan. Kurssilaisten keski-ikä oli hieman päälle 30 vuotta.

–– Mitä enemmän on elämänkokemusta, sitä paremmin pärjää työssä. Soittajan hätä täytyy hahmottaa ja sen osaaminen tulee vain kokemuksen kautta, uskoo kurssilta päivystäjäksi valmistunut Merja Lehto.

Lehto haki päivystäjäkoulutukseen punnittuaan erilaisia opiskeluvaihtoehtoja. Alan vaihto oli edessä, sillä maatalousammatti ei enää tarjonnut työtä. VPK-tausta ohjasi häkekurssille. –– Etsin alaa jolta löytyy töitä ja joka kiinnostaa. Minulla on aina ollut auttamisen halu. Päivystäjän työssä kiinnosti itsenäisyys ja koulutuksen pituus.

Useampivuotiseen opiskeluun ei olisi ollut taloudellisesti mahdollisuuksia.

–– En ole katunut päivääkään. Koulutuksessa oli parasta monipuolisuus. On hallittava suuria kokonaisuuksia poliisin, pelastustoimen ja sairaanhoidon asioista, sanoo

Opettajat Markku Liukkonen ja Rauni Komulainen jakoivat todistukset.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 25

Pelastajakurssit 58 ja 59 (kuvassa) saivat todistuksensa.

SPAL:n stipendin sai hätäkeskuspäivystäjäksi valmistunut Riina Leino.

Lehto, joka aloittaa päivystäjän työn Pirkanmaan hätäkeskuksessa kesäkuussa. Työn aloittaminen jännittää luonnollisesti.

–– Kannan vastuuta omasta työstäni ensimmäistä kertaa. Onhan samaa työtä tehty harjoittelussa, mutta siinä viimekäden vastuun kantaa kouluttaja.

Pelastajakurssit 58 ja 59

Helsinkiin suunnitteilla uusi kurssi

koulunpenkiltä työelämään

Kurssi 13 mukaan lukien Helsingistä on valmistunut tähän mennessä 65 hätäkeskuspäivystäjää neljältä kurssilta. Kurssi 13:n piti näillä näkymin olla viimeinen Helsingissä, mutta valmistujaisjuhlassa saatiin ennakkotietoa Pelastusopistolla tehtävistä laskelmista, jotka koskevat jo seuraavan Helsingin-kurssin aloittamista.

Valmistujaisjuhlassa puhunut Helsingin pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen antoi medialle pyyhkeitä viime vuosien kirjoittelusta.

–– Hätäkeskusten osalta median tapa tarttua viranomaistoiminnan epävarmuustekijöihin on vähintäänkin sensaatiohakuista. Hyvin tehty työ ei kiinnosta, mutta marginaalisiin epäkohtiin puuttuminen tuntuu kiinnostavan. Erilaisten paineiden alla valmistuvien päivystäjien työtehtävä tulee olemaan vaativa.

26 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

P

elastusopiston lukuvuosi päättyi toukokuussa kevätkauden päätösjuhlaan. Todistuksen sai 62 opiskelijaa, joista kolme valmistui palopäällystön koulutusohjelmasta ja 59 pelastajakursseilta 58 ja 59. Lisäksi Pelastusopiston alueelliselta kurssilta valmistui 19 hätäkeskuspäivystäjää Helsingissä.

Pelastusopiston oppilasyhdistys ja SPAL jakoivat reilun kurssilaisen stipendit Johannes Koskiselle (58) ja Jan Suihkolle (59).

Koulun päättyminen sinkoaa tiiviissä kouluympäristössä opiskelleet pelastajat ympäri Suomea. Johannes Koskinen palaa kotiseudullensa, kesäksi Espooseen ja syksyllä Helsinkiin, jossa edessä on vielä pelastuslaitoksen oma perehdytyskurssi.

Maahanmuuttajat pelastajakoulutukseen Päätösjuhlassa puhunut pelastusylijohtaja Pentti Partanen totesi pelastustoimen tarvitsevan lisää naisia ja maahanmuuttajia. Kun työikäiset ikäluokat pienenevät ja väestörakenne muuttuu maahanmuuton seurauksena, korostuvat sukupuolten tasa-arvon ja etnisen syrjimättömyyden tärkeys. Muiden maiden pelastustointen piirissä käytävä keskustelu osoittaa sen, kuinka tärkeiksi nämä asiat maailmalla koetaan.

Suvaitsemattomuuden ja syrjäytymisen ikävät ja vaaralliset seuraukset ovat monissa maissa jo nähtävissä.

–– Suomessa ei varmastikaan haluta nähdä palavia kouluja ja autoja tai kokea tilannetta, jossa palokunta ei väkivallan pelossa uskalla mennä apua tarvitsevien avuksi, Partanen sanoi.

Partanen pitää tärkeänä, että myös meillä käynnistetään keskustelu ja toimet naisten osuuden lisäämiseksi pelastustoimen henkilöstössä sekä innostetaan maahanmuuttajia hakeutumaan alan ammattikoulutukseen.

–– Opiskelu pelastusopistossa oli tiivis ja lyhyt kokonaisuus. Tiukassa paketissa perusteet, tästä on hyvä lähteä kehittymään, sairaanhoitajan tutkinnon ennen pelastusopistoa suorittanut Koskinen sanoo.

Helsinkiin suuntaa takaisin myös Koskisen kurssikaveri Ari Huopalainen. Yhteensä 58:lla opiskeli viisi helsinkiläistä, 59:llä yksi. 53 muuta pelastajaa tulivat tasaisesti ympäri Suomea.

–– Koulutuksessa oli yllättävän paljon teoriaopintoja. Ennen opintojen alkua kuvittelin käytännön hommia olevan enemmän. Harjoitusalue on todella hyvä ja sopii monenlaisiin harjoitteisiin, kiittelee Huopalainen.

58:n opiskelijoiden keski-ikä oli opintojen alkaessa 26 vuoden kieppeillä. Työtaustat vaihtelivat paljon, mutta kaikkia yhdisti hyvä fyysinen kunto.

––Tämä oli oikein sporttikurssi, kavereilla oli tosi myönteinen suhtautuminen kunnon ylläpitoon ja urheiluun. Siitä saa myös liikunnanopettajan todistuksen tarvittaessa, pelastajat Koskinen ja Huopalainen vakuuttavat.

Oppilasyhdistys ja SPAL jakoivat reilun kurssilaisen stipendit Johannes Koskiselle (kuvassa) ja Jan Suihkolle.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 27

LUKIJALTA Työvuoro tulevaisuuden pelastusasemalla?

Kuvitteellinen kertomus yhden työvuoron tapahtumista pelastuslaitoksella, jossa työskentely ja palomiehen asema on kokenut suuria mullistuksia uudistuksen siivittämänä.

Klo 8.00 - Vuoron vaihdos. Toiminnan uudistuksen yhteydessä palkattu asemamestari kertoo tilanneensa kakun paikallisesta leipomosta. Hänellä on tänään syntymäpäivä, jonka johdosta hän aikoo pitää päällystölle kahvitilaisuuden auditoriossa kymmeneltä. Palomiesten tulee keittää neljä pannua kahvia, järjestää kuppeja, lusikoita, tasseja, serviettejä sekä pöydät ja tuolit 15 hengelle. Pöydät ja tuolit voi järjestää samalla tavalla, miten ne olivat viime viikolla palotarkastajan kahvitilaisuuden yhteydessä.

Servietit uusi asemamestari haluaa tällä kertaa asetelluksi kuppien alle. Viime viikolla palotarkastajan kahvitilaisuudessa servietit oli rullattu kahvikuppien korvaan. Se ei näyttänyt kovin siistiltä.

Kakun hakeminen oli sovittu klo 8.10. Uusi asemamestari antaa minulle tilauslapun ja käskee hakea kakun välittömästi. Ehtisin tarkistaa varusteeni ja kaluston sen jälkeen. Tilauslapussa oli summa 149 euroa. Kallis kakku. Mutta vieraitakin oli tulossa 15, ja onhan uudistuksen jälkeen rahaa ollut aivan eri tavalla käytettävissä.

Otan ajoneuvoksi 17:n. Se kiiltää puhtauttaan ja sisällä tuoksuu sitruuna. Pojat ovat sen yövuorossa pesseet ja vahanneet, ovat näköjään suihkuttaneet hajunsyöjääkin sisälle. En ehdi leipomon pihaan, kun virveen tulikin keikka: Automaattinen palohälytys. Olen jo kääntämässä autoa ja suuntaamassa keikalle, kun P3 soittaa yksilöpuhelun virveeni. Minun ei tarvitse mennä automaatille, vaan voin hakea kaikessa rauhassa kakun. Tulee kuitenkin pysytellä kuulolla ja tulla sitten, jos siellä jotain on.

Ohjeistus on joka tapauksessa kulkea aseman kautta ja jättää kakku sinne. Päällystön kahvitilaisuus ei saisi myöhästyä. Mikäs minun on kakkua hakiessa, uudistuksen jälkeen vahvuudetkin ovat olleet hyvät. Meilläkin on 11:ssä 1+5; pystyy hoitamaan töitä paremmin.

Tuon kakun onnellisesti asemalle ja laitan sen uuteen jääkaappiin, joka oli hankittu uudistuksen yhteydessä. Silloin meilläkin aloitti uusia mestareita ja tarkastajia, kun vanhoista tuli päälliköitä. Vanha jääkaappi olikin heille liian pieni.

Automaatilla ei ollut mitään. Pojat tulevat asemalle, tosin myöhässä, sillä kello on jo 8.40 ja kaikkihan tietävät, että aamupalaveri ja töiden jako alkaa heti kaluston tarkistuksen jälkeen, ja auditoriossa tulee olla 8.30. Sairaankuljettajat sieltä usein ovat poissa, sillä heillä on niin useasti keikkaa siihen aikaan.

Asemamestari jättääkin lapun sairaankuljetusmestarille, joka antaa sen sairaankuljetuksen esimiehelle, joka puolestaan vie sen sairaankuljettajien toimistoon. Tästä lapusta sairaankuljettajat voivat lukea päivän työt. Oli hyvä, että meillekin saatiin sairaankuljetusmestari, sillä sairaankuljetuksen esimies käy aina välillä keikalla, eikä näin ollen ehdi kaikkia toimistotöitä hoitamaan.

Keskusradiosta kuuluva klo 9:n äänimerkki kahvitauon alkamisen merkiksi keskeyttää asemamestarin aamupalaverin hetkeksi.

Kaikki kuuntelivat hiljaa ja hartaasti äänimerkkiä, joka kutsuu kahville. Uudestaan sama ääni kuuluisi taas 9.15, tällä kertaa kahvitauon päättymisen merkiksi. Emme tosin vielä pääse kahville, sillä aamupalaveri oli aloitettu hieman myöhässä automaattikeikan takia.

Kun palaveri vihdoin on ohi ja päivän työt jaettu, onkin virallinen kahvitauko jo miltei ohi. Saamme kuitenkin luvan hörpätä nopeasti kahvit, mutta välittömästi tämän jälkeen tuleekin aloittaa asemamestarin syntymäpäivä kahvitilaisuuden järjestelyt. Minulla on vihdoin aikaa tarkistaa varusteet ja kalusto omalta osaltani.

Sairaankuljetushallista kuuluu rahinaa ja rapsutusta, miltei hermoja raastavaa. 91:n miehistö on tullut keikalta ja alkanut poistaa vanhaa maalia hallin seinistä. Vanha keltainen väri tuli poistaa ja seinät maalata siistin valkoiseksi. Asemamestari ja 28 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

sairaankuljetusmestari ovat käyttäneet luovuuttaan ja päätyneet valkoiseen väriin. 92:n pojat eivät kauaa ehtineet maalin poistossa auttaa, kun keikka taas keskeyttää työnteon pitkän D-siirron ominaisuudessa. 91:n pojat jäävät rapsuttelemaan tietäen, että pian heillekin saattaisi keikka tulla.

Sairaankuljetushallin maalausprojekti on kestänyt yllättävän kauan, nyt jo kolmatta viikkoa. Asemamestarin mielestä sen oli alun perin pitänyt olla muutaman päivän projekti. Työn valmistumisen hitauteen on vaikuttanut suuri keikka määrä, mutta myös osaltaan sairaankuljettajien motivaatio, joka näkyi hitaassa työtahdissa. Ja miksi turhaan kiirehtiä, koska työn valmistumisen jälkeen saa aina uuden työn, ja jotainhan täytyy aina tehdä -- ei voi vain olla tekemättä mitään.

Yhdessä vuorossa vitsailtiinkin asemamestarin kuullen sairaankuljetushallin maalauksen valmistumisesta. Asemamestari totesi tähän, että halli valmistuisi viimeistään sitten, kun vuoden vaihteessa astuu voimaan uudistuksen viimeinen vaihe. Silloin päästään D-siirroista eroon ja sitten on aikaa.

Asemamestarin kahvitilaisuus on menestys. Ainakin näin saattaa päätellä naurun remakasta, joka auditoriosta aina välillä kuuluu. Tilaisuus kestääkin toista tuntia. Palomiehet ovat sillä aikaa pesseet aseman henkilöautoja. Niitä on uudistuksen yhteydessä hankittu lisää. Mestareilla ja tarkastajilla on jokaisella työsuhdeauto, joiden huolto ja pesu kuuluu palomiehille.

Viikoittaisen pesun ja imuroinnin yhteydessä on tapana pestä myös jalkatilojen matot liuottimella ja sen jälkeen kuivata ne huolella paineilma pistoolilla. Oli nimittäin tullut sanomista, kun erään tarkastajan autoon oli laitettu hieman kosteaksi ja kuraiseksi jäänyt matto ja väitetty auton olevan valmis. Paineilmapistoolilla matot saa vaivattomasti kuivaksi. Se on tosin aikaa vievää ja käytämme mielellämme kuulosuojaimia kuivatessamme paineilmalla.

Ajankäytön suhteen ei ole ongelmia mattoja kuivaillessa. On toisaalta hyvä, että työ kestää vähän pidempään -- toisaalta taas olisi paljon muitakin töitä, jotka tulisi asemamestarin mielestä hoitaa.

Täytyyhän sitä jotain tehdä, ei voi vain olla tekemättä mitään.

Suurin ongelma paineilmalla kuivatessa on sen aiheuttama meteli ja kuulosuojainten käyttö. Meiltä jäi kerran yksi hälytys melkein väliin, kun koko työvuoron voimin kuivatimme mattoja suojaimet päässä. Emme yksinkertaisesti kuulleet keskusradiosta huutavaa keikkasummeria ja kessu oli istunut pitkään yksin 11:sen etupenkillä, kunnes tuli vihdoin hakemaan meidät keikalle.

Keskusradiosta kuuluu jälleen äänimerkki. Tällä kertaa se ilmoittaa ruokatunnin alkamisesta. Tutuksi tullut äänimerkki ohjaa päivämme rytmitystä. Seuraavan kerran se kuuluisi taas kello 13.

Ruokailuun ja ruokailun jälkeiseen hengähdystaukoon on varattu aikaa yksi tunti. Siinä ajassa ehtii hyvin syödä ja juoda kahvinkin, jos vain muistaa pistää kahvin tippumaan ennen kuin syö. Näin kahvi ehtii tippua ja on valmiina tuoreena juuri sillä hetkellä kun vie astioita astianpesukoneeseen.

Ruokatunnilla saa oleskella vapaasti. Tunti kuluukin nopeasti lehtiä lueskellessa ja kahvia hörppiessä. On meillä tietokonekin ja siinä internet. Myös television katselu on sallittua ruokatunnilla.

Jotkut yrittävät torkkua ruokailun päälle, mutta se on tuoleissa hieman hankalaa. Lepohuoneita ei palomiesten eikä sairaankuljettajien käytössä enää ole. Ne muutettiin toimistoiksi uudistuksen yhteydessä. Silloin meilläkin aloitti uusia mestareita ja tarkastajia. He tarvitsevat kaikki omat toimistot.

Oli hyvä, että meillekin saatiin asemamestari, sillä palomestari käy aina välillä keikalla, eikä ehdi kaikkia toimistotöitä hoitaa. Uudistuksen jälkeen emme tosin ole lepohuoneita tarvinneetkaan.

Uudistuksen yhteydessä kaikki Suomen pelastusasemat siirtyivät kolmeen vuoroon. Töitä tehdään nykyisin päivä-, ilta- ja yövuoroissa.

Ruokatunnin jälkeen alamme siivota aamupäivällä järjestetyn kahvitilaisuuden jälkiä. Sairaankuljetushallista kuuluu taas ään-

tä, kun vanhaa maalia rapsutetaan seiniltä.

Sairaankuljettajia ei ruokatunnilla näkynyt. Ovat varmaan ajaneet keikkaa ja syöneet jossain välissä.

Aamulla hakemastani kakusta on enää jäljellä rippeet, ei kuitenkaan tarpeeksi palomiesten kesken jaettavaksi. Solidaarisuussyistä heitimmekin 149 euron kakun jämät roskikseen.

Tänään olisi vielä ohjelmassa 11:sen viikkohuolto ja tarkastus.

Ehdimme tehdä sen hyvin vielä ennen klo 16:n vuoronvaihtoa.

Iltavuorot käytetään aina harjoitteluun. Vuorossa järjestetään kaksi harjoitusta, yksi palopuolen harjoitus ja yksi sairaankuljetuspuolen harjoitus. Palomiehet osallistuvat myös sairaankuljetusharjoitukseen.

Iltavuorossa suoritetaan myös päivittäinen toimistojen ja oleskelutilojen siivous, joka pitää sisällään pölyjen pyyhinnän ja roskisten tyhjennysten lisäksi imuroinnin. Toimistojen siivoukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, sillä yksi palotarkastajista kärsii astmasta ja on pölyallergikko.

Iltavuorossa, kuten myös päivä- ja iltavuorossa, on kaksi 15 minuutin kahvitaukoa ja tunnin ruokatauko.

Yövuorossa työskentely on hieman vapaampaa. Silloin hoidetaan ne työt, jotka ovat päivävuorolta mahdollisesti jääneet hoitamatta keikkojen takia. Myös toimistojen siivous saattaa joskus jäädä yövuorolle. Yövuorossa saattaa joskus olla aikaa lukea lehtiä ja katsella televisiota. Jotkut yrittävät myös torkkua, mutta se on tuoleissa aika hankalaa.

Kiillotamme 11:sen työkaluja. Olen lisäämässä moottorisahaan teräketjuöljyä, kun eräs palotarkastaja ilmoittaa kessulle hänen toimistostaan palaneen lampun ja vaatii palomiestä sitä vaihtamaan. Olen juuri menossa hakemaan tikkaita, jotta ylettyisin irrottamaan kattolampun, kun keskusradiossa soi keikan summeri.

Lampun vaihtaminen täytyy jättää: Kaupungilla on sattunut liikenneonnettomuus. Onneksi on aurinkoinen päivä. Palotarkastaja pärjäisi kyllä luonnon valolla, joten saatan lähteä keikalle hyvillä mielin.

Kun pääsemme keikalta, kello onkin jo miltei 16 ja vuoron vaihto lähenee. Palotarkastajan toimiston lamppu jää vaihtamatta. Myös 11:sen ulkopuolinen pesu ja vahaus sekä kaappien sisäpesu jäävät tekemättä.

Iltavuorossa ohjelmassa on harjoituksia ja siivous, joten 11: sen keskenjääneen huollon sekä palotarkastajan toimiston lampun vaihdon suorittaa tuleva yövuoro. He aloittavat työt klo 24.

Minä lähden kotiin panokseni yhteiskunnalle antaneena. Pitäisi jaksaa mennä lenkille, sillä kunnosta tulisi huolehtia. Ehkä menen lenkille huomenna aamulla, sillä minulla on silloin iltavuoro.

Urheiluharrastukseni on merkittävästi vähentynyt uudistuksen jälkeen. Joillakin se on jäänyt kokonaan pois.

Yövuoron jälkeinen päivä menee nukkuessa, päivävuoro on yleensä niin kiireinen ja työntäyteinen, ettei täysipainoiseen harjoitteluun riitä energiaa. Tervettä uni- ja valverytmiä on kolmessa vuorossa työskennellessä vaikea löytää. Tämä näkyy monilla palomiehillä vyötäröllä ja tuntuu rappusissa.

Takana ovat ne ajat, jolloin työvuorossakin harrastettiin liikuntaa. Nykyiseen päiväohjelmaan liikunta ei mahtunut. Nähtäväksi jää, kuinka moni selviytyy työkykytestistä tänä vuonna.

Mietin aikaa ennen uudistusta. Jos kaikki palomiehet olisivat aktiivisesti ajaneet yhteistä etua ja puhaltaneet yhteen hiileen, niin olisiko palomiehen asemasta pelastusalan ammattilaisena kyetty pitämään paremmin kiinni. Nykyisin kaikki muu tuntuu olevan tärkeämpää.

Tero Hynynen Kirjoittaja on palomies Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen Forssan paloasemalta.

Kuva: Hätäkeskuslaitos.

jutut@palomiesliitto.fi

Vuoden PRO 112 -palkinto annettiin Jarmo Saloselle Helsingissä 27. maaliskuuta.

PRO 112 -palkinto Jarmo Saloselle

P

ohjois-Savon hätäkeskuksessa vuoromestarina työskentelevä Jarmo Salonen on valittu hätäkeskuslaitoksen Vuoden PRO 112 -henkilöksi.

Perusteluna todetaan ansiokas työ pelastustoimen riskinarvio ja vasteenmääritys -projektissa. Projektin lopputuloksena syntyivät opas pelastustoimen hälytysohjeen laatimiseksi ja pelastustoimen hätäpuhelun käsittelyopas.

Oppaat tuotettiin Pelastusopiston projektina, jota opiston lisäksi rahoittivat palosuojelurahasto ja hätäkeskuslaitos.

Opas pelastustoimen hälytysohjeen laatimiseksi on työkalu pelastuslaitoksille yhdenmukaisten hälytysohjeiden laatimiselle koko maahan.

Salonen kertoo ensimmäisen version valmistuneen 2005 Pohjois-Savon hätäkeskuksen käyttöön. Silloin ilmeni tarvetta tehdä opas myös valtakunnalliseen käyttöön.

Hätäkeskuslaitoksen johtaja Martti Kunnasvuoren mukaan tulkintaerot pelastuslaitosten hälytysohjeiden laatijoiden ja hätäkeskuspäivystäjien välillä ovat aiheuttaneet päivittäin epätarkoituksenmukaista yksiköiden käyttöä onnettomuuksissa. Riskinarvion tulee olla samalla tavalla toteutettu hätäkeskuksesta riippumatta.

Salonen on aloittanut vuonna 1988 palomiehen tehtävissä Rauman palolaitoksella. Siitä lähtien kokemusta ja tietotaitoa ennen PohjoisSavon hätäkeskukseen siirtymistä on kertynyt Pelastusopistolla ja Keuruun pelastuslaitoksella.

Hätäkeskuksen työssä Savolainen aloitti laitoksen rakennusvaiheessa 2003.

Palkintotilaisuudessa puhunut sisäasiainministeri Anne Holmlund muistutti hätäkeskuslaitoksen olevan muutostilanteessa: –– Kuten muutostilanteissa aina, henkilökunnalta on vaadittu paljon. Muutoksen rasittavuus on näkynyt muun muassa sairauspoissaolojen kasvuna. Sairastavuuden yhteyttä työn rasittavuuteen ja työtyytyväisyyteen on tarpeen selvittää.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 29

Naisten yleisen sarjan voittaja Nina Varis.

Miesten yleisen sarjan osallistujat puimassa kilpailun kulkua maalissa. Oikealla vuoden 2008 kipakaksi kirmaisijaksi juossut Sami Myllymaa. Kuvat: palopäällystön koulutusohjelma AMK N7.

Tulikukko kirmaistiin ennätysaikaan

P

elastusopistolla juostiin toista kertaa järjestetty Tulikukon kirmaisu aurinkoisessa kevätsäässä 19. huhtikuuta. Kilpailijoita oli kaikkiaan 69, joista 60 juoksi aikuisten sarjoissa.

Tapahtuman järjestelyvastuun kantoi palopäällystön koulutusohjelma AMK N7.

Miehistä 10,25 kilometrin matkan taittoi nopeimmin Sami Myllymaa Kuopiosta, aikaan 36:02. Samin tulos on samalla uusi kilpailuennätys.

Naisista nopeimmin matkan kirmaisi KusVun Nina Varis, aikaan 41:46.

Sami ja Nina palkittiin SPAL:n lahjoittamilla kiertopalkinnoilla.

Lasten noin kilometrin osuuden pyyhkäisi nopeiten Veeti Varis vaivaisessa viidessä ja puolessa minuutissa.

Pelastusopiston henkilökuntaa oli juoksemassa kiitettävästi. Oman väen nopein oli Raimo Savola, jolla aikaa matkalla kului 36:10.

LUKIJALTA

jutut@palomiesliitto.fi

Lentäjät palkkakuopassa, palomiehet eivät?

Taas käydään neuvotteluja lentäjien työehdoista. Näin ulkopuolisena ihmetyttää, että mistä siellä oikein neuvotellaan? Jos verrataan palkkatasoa toiseen vastaavaan ammattikuntaan -- rekkamiehiin tai bussikuskeihin -- on palkka noin viisinkertainen. Samoin on laita palomiesten kanssa.

Alan vaatimuksia voidaan helposti verrata palomiesten vastaaviin. Hyvä fyysinen kunta (mihin lentäjä sitä tarvitsee?) ja soveltuvuustestit. Palomiehen koulutus kaikkine erikoiskoulutuksineen on paljon pitempi kuin lentäjä. Työaika on vuorotyötä molemmilla.

Usein vedotaan lentäjän vastuuseen, mutta yhtään sellaista tapausta ei ole ollut ainakaan viimeiseen 30 vuoteen Suomessa, jossa lentäjä olisi joutunut oikeasti jostakin vastaamaan. Tapauksia on täytynyt olla aivan varmasti. Muut liikenteen alalla olevat ovat joutuneet vastuuseen hyvinkin usein.

Jos puhutaan työn vaarallisuudesta, on todettava, että yhtään liikennelentäjää ei ole edes loukkaantunut Suomessa kymmeniin vuosiin. Palomiehiä jopa kuolee työssään sangen usein, loukkaantumiset ovat jatkuvia. Eläkkeelle 30 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

palomiehet joutuvat yleensä ennenaikaisesti, koska kunto ei kestä kovaa työtä. Lentäjät se sijaan lähtevät usein toiseen firmaan tekemään vielä uuden uran ja uuden palkan eläkkeen lisäksi, koska kunto ei ole esteenä, eikö työ edes sitä vaadi.

Tuntuu melko ihmeelliseltä, miksi kahden ammattikunnan, joiden vaatimukset ovat hyvin samanlaiset -- eikä koulutuksen tasossakaan ole suuria eroja -- palkkaerot ovat näin suuret. Mutta huomattavasti kovempaa työtä tekevän palkka on 1/5-osa toisen palkasta.

Palomiehen työ on lisäksi huomattavasti monipuolisempia taitoja vaativaa ja erittäin kriittisissä tilanteissa ratkaisujen tekoa edellyttävää.

Palomiehen koko palkka on samaa tasoa, mitä lentäjät vaativat korotuksena seuraavan kolmen vuoden aikana.

Painostuskeinot ovat ilmeisesti toisella paremmat kuin toisella, mitään muuta perustetta ei ole.

Palomiehen lanko

Sukelluskouluttaja loukkaantui vakavasti Turun saaristossa Huhti-toukokuussa sattui kaksi onnettomuutta, jossa kouluttaja loukkaantui koulutustilaisuudessa. Poliisi tekee onnettomuuksien esitutkintaa, työsuojelupiirit tekevät tapaturmista omat tutkimuksensa.

V

akavin onnettomuus sattui 22. toukokuuta myöhään illalla Turun saaristossa, jossa sukelluskouluttaja loukkaantui vakavasti päähän pudottuaan veneestä.

Onnettomuus sattui Tampereen aluepelastuslaitoksen vesisukelluskurssilla.

Kouluttajia majapaikkaan kyydinnyt RIB-vene teki korjausliikkeen Nauvossa lähellä Seilin saarta, jonka jälkeen kaksi kyydissä ollutta kouluttajaa tippui veden varaan. Lähemmäs venettä pudonnut pirkanmaalainen vs. palomestari sai veneen moottorin potkurista osuman päähänsä. Kouluttaja on hoidettavana Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Harjoitustila leimahti Iissä Pelastuskoulutukseen osallistunut paloesimies sai vakavia palovammoja, kun harjoitustilassa sattui hallitsematon yleissyttyminen 12. huhtikuuta Iin Olhavassa.

Purkutalossa oltiin tekemässä pelastussukellusohjeen mukaista kuumaharjoitusta, jonka lopuksi kohdetta lähdettiin polttamaan alas suunnitelman mukaisesti.

Apulaiskouluttaja sytytti polttonesteellä tilaa ja oli poistumassa, kun yleissyttyminen sattui. Apulaiskouluttaja pelastautui tilasta ulos lastulevyllä levytetyn ikkunan kautta. Pahimmat palovammat aiheutuivat käsiin. Harjoituksen loppuvaiheessa palohanskat olivat märät.

Tikasonnettomuus Turussa Palomies loukkaantui sammutustyössä turkulaisella jätteidenkäsittelylaitoksella 17. huhtikuuta. Hallissa sijainneen murskaamokoneen nielussa syttynyttä tulipaloa oltiin sammuttamassa, kun alumiinitikkailla seissyt palomies putosi maahan tikkaiden alapään lähdettyä luisumaan.

Palomiehen olkapää osui putoamisen aikana betoniseen reunaan ja meni sijoiltaan.

SPAL toimii turvallisen työn puolesta SPAL tukee jäseniään työturvallisuuden varmistamiseen liittyvissä ongelmissa ja työtapaturmatilanteissa. Liitto valvoo työsuojelunäkökulmien täyttymistä pelastusalan ja hätäkeskusten työssä ja tarpeen mukaan ryhtyy toimiin esim. selvityspyynnöin yhteistyössä paikallisyhdistysten kanssa.

Työtapaturmissa jäseniä tuetaan tapauskohtaisen tarpeen mukaan. SPAL on vakuuttanut jäsenensä vastuuvakuutuksella ja oikeusturvavakuutuksella. Vakuutusten tarjoamaa suojaa täydennetään tarvittaessa esimerkiksi maksuttomalla oikeudellisella avulla.

Toimintakykyhanke kartoitti palomiesten ajatuksia työurasta

N

eljän pelastuslaitoksen palomiesten ajatuksia ja ideoita työurasta selvitettiin sisäasianministeriön ja Pelastusopiston toimintakykyhankkeen kyselytutkimuksessa toukokuussa. Kyselyyn otettiin otos Helsingin, Varsinais-Suomen, Etelä-

Savon ja Jokilaaksojen pelastuslaitosten miehistöä.

Kysely oli osa ”Pelastushenkilöstön urakehityksen linjaukset ja koulutusjärjestelmän tuki” -osahanketta.

Netissä toteutetun kyselyn lisäksi järjestetään myöhemmin teemahaastat-

teluja. Kyselyn tuloksista on käytössä ennakkotietoja kesän jälkeen.

–– Tulosten tarkempaa tulkintaa varten kootaan ”työryhmä” pelastusalan eri toimijoista, kertoo työuraprojektin projektipäällikkö Kari Kinnunen.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 31

LISÄKSI!

nusta Jopa 5 % Bo suista. ak m us ut ku va

if.fi Rekisteröidy

Etuja ja turvaa – helposti kokoamalla If palkitsee kaikki Keskittäjäasiakkaansa uudella ja mahtavalla alennusohjelmalla. Alennusten lisäksi Keskittäjät saavat myös useita muita rahanarvoisia etuja. Järjestöasiakkaana voit saada alennusta jopa 15 %! Lue lisää if.fi, soita 010 19 19 19 tai tule lähimpään Ifiin.

Lisäksi voit saada jopa 5 % Bonusta vakuutusmaksuista. Lisätietoja: www.s-kanava.fi

Huomio paikallisyhdistykset! Tilatkaa jäsenille kesäksi liiton tuotepaketteja! Tuotteita voi tilata myös erikseen, esim. lippiksiä – kysy lisää toimistolta.

perhekoti_tuulia_175x130.indd 1

7.3.2008 15:36:25

Turvallisuusalojen koulutusta ja tutkintoja vartijan työn perusteet vartijan peruskurssi vartijan ammattitutkinto turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinto lukkosepän ammattitutkinto lukkoseppämestarin erikoisammattitutkinto turvallisuustekniikan erikoiskurssit järjestyksenvalvojan perus- ja erityiskurssit tulityökurssit työturvallisuuskorttikoulutus yrityskohtaiset koulutukset Ota yhteyttä! tiimipäällikkö Anne Kotkavuori puh. 020 513 1545, anne.kotkavuori@edupoli.fi Edupoli Lämmittäjänkatu 2 A, Helsinki Ammattitie 1, Porvoo Virnatie 5 A, Vantaa www.edupoli.fi

34 l PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Kansalaisten luottamus pelastustoimeen on edelleen vahvaa

K

ansalaisten luottamus palo- ja pelastustoimeen on vahvaa - ja vankempaa kuin useisiin muihin viranomaisiin. 98 prosenttia suomalaisista luottaa palo- ja pelastustoimeen erittäin tai melko paljon, selviää sisäasianministeriön toteuttamasta poliisibarometristä, jossa haastateltiin lähes tuhatta suomalaista.

Palo- ja pelastustoimen jälkeen kansalaisten luottamus oli suurinta poliisiin ja hätäkeskuksiin. Oikeuslaitoksen

ja yksityisten vartiointiliikkeiden toiminta herätti vähiten luottamusta.

Rikosten torjunnassa ja lähiympäristön turvallisuuden parantamisessa tärkeimpinä tahoina pidetään poliisia sekä palo- ja pelastustointa. Poliisin rooli koetaan yhtä tärkeäksi kuin aikaisempina tutkimusvuosina 2001, 2003 ja 2005, kun taas palo- ja pelastustoimen tärkeys on korostunut ja puolustusvoimien tärkeys vähentynyt.

Kansalaisten luottamus eri turvallisuustahoihin Missä määrin luottaa viranomaisten tai tahojen toimintaan

Palo- ja pelastustoimeen Poliisiin Hätäkeskuksiin Rajavartiolaitokseen Tulliin Puolustusvoimiin Oikeuslaitokseen/tuomioistuimiin Yksityisiin vartiointiliikkeisiin Lähde: Poliisibarometri 2007, Taloustutkimus Oy. Vastaajia 989.

palokunta haastoi tulennielijät!

Ojenna kätesi. Joka arkipäivä tarvitaan yli 1000 verenluovuttajaa.

Luovuttamalla verta autat leikkauspotilaita, onnettomuuksien uhreja, syöpäpotilaita, keskosvauvoja...

Katso verenluovutuspaikat ja veritilanne: www.veripalvelu.fi. OTA VIRALLINEN, KUVALLINEN HENKILÖTODISTUS MUKAASI. Maksuton luovuttajainfo p. 0800 0 5801 arkisin klo 8–17. Haasta kenet vaan luovuttamaan ja laita veri kiertämään osoitteessa www.haaste.fi.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN l 35

Luotettava palosuojaus TYYPPIHYVÄKSYTYT VESISUMUJÄRJESTELMÄT HI-FOG® on suomalaisen Marioffin kehittämä, valmistama ja toimittama korkeapaineinen vesisumujärjestelmä. Tehokas palontorjuntakyky perustuu jäähdytykseen, tukahduttamiseen ja lämpösäteilyn vaimennukseen.

Korkeapainesumu minimoi palo-, savu- ja vesivahingot ― minimaalisella vesimäärällä.

HI-FOG® 2000 järjestelmällä on VdS- ja FM-tyyppihyväksynnät kevyen ja normaalin sprinkleriluokan kohteisiin. Hankkiessasi vesisumujärjestelmää varmista Turvatekniikan keskuksen valvomalta tarkastuslaitokselta järjestelmän soveltuvuus kohteeseen.

Alan johtavaan yritykseen voit luottaa.

Lisätietoja osoitteesta www.marioff.com tai puhelimitse 09-870 851.