Pelastusalan ammattilainen 4/16

4 2016

Henkinen huolto avaa pääkopan lukot

2

Tässä numerossa 4 | 15.6.2016 | Pääkirjoitus 3 Palomiehet ASA-rekisteriin

VUORO

1224 KAUSI

16 | TYÖAIKA Paineita muutokselle?

— kysyimme pelastusjohtajilta.

Turvallinen Suomi

26 | MESSUT

| Tulevaisuuden avaimet kädessä 6 Pelastuslaitosten painoarvoa voidaan nostaa

Palomiesliitto on mukana Turvallisuusmessuilla syyskuussa.

10 | Hätäkeskusten henkilöstömäärä huolettaa Selonteko nosti jälleen esille 12 | Tunnustus Ilpo Lehtoselle Henkinen huolto ymmärretään jo 16 | Työaika — mitä muutospaineita?

Kysyimme pelastusjohtajilta

42 | KÖYDET Keski-Suomessa opiskeltiin uusia korkealta pelastamisen tekniikoita.

22 | Lupaviranomainen luottaa pelastuslaitoksiin Työaikaluvat keskitettiin Varsinais-Suomeen Altistumistutkimus

NYT PINNALLA | Syöpävaara on todellinen uhka 28 Työterveyslaitos suosittelee useita toimia 29 | Poimintoja tutkimustuloksista Palomies altistuu myös autossa ja asemalla 30 | Vahvaa näyttöä ASA-rekisteröinnille Entistä parempaa terveysseurantaa Ensihoito | Väkivallan uhkatilanteet 28 Voiko yllättäviin tilanteisiin varautua?

Palomiesten syöpäaltistumisesta saatiin uutta tietoa Uusi palkansaajien keskusjärjestö jäi syntymättä

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN PALOMIESLIITON JÄSEN- JA SIDOSRYHMÄLEHTI. Aikakauslehtien liiton jäsen. Ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa, seuraavaksi 7.9.2016.

JULKAISIJA: Suomen Palomiesliitto SPAL ry PÄÄTOIMITTAJA: Kim Nikula TOIMITTAJA: Mikko Terävä ISSN: 1456-7709 PAINO: Erweko ILMOITUKSET: ilmoitukset@palomiesliitto.fi, puh. (09) 863 7230 JUTTUVINKIT: mikko.terava@palomiesliitto.fi OSOITTEENMUUTOKSET: toimisto@palomiesliitto.fi. Liiton jäsenten osoitteenmuutokset välittyvät suoraan Väestörekisteristä LEHTI NETISSÄ: issuu.com/palomiesliittospal KANSI: Asemamestari Ilpo Lehtonen Helsingistä. Kuva Mauri Ratilainen

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

3

PÄÄKIRJOITUS Palomiehet ASA-rekisteriin MUUTAMA vuosi taaksepäin lähetin pelastusjohtajille kirjeen, jossa vetosin, että he ilmoittaisivat pelastusalan ammattilaiset syöpävaarallisille aineille altistuvien työntekijöiden rekisteriin. Perusteluina esitin muun muassa Pelastusopiston savusukellusopettajien altistumistuloksia sekä kansainvälisiä tutkimustuloksia.

Vetoomus ei tuolloin johtanut haluttuun lopputulokseen, joten olin vielä yhteydessä Pekka Vänskään, Kari Lehtokankaaseen, Jukka Koposeen ja Simo Tarvaiseen pelastuslaitoksissa sekä Kimmo Kohvakkaan SPEKissä, Ismo Huttuun Pelastusopistolla ja Ari Keijoseen Palopäällystöliitossa. Pyysin heidän organisaatioitaan osallistumaan kenttäolosuhteissa toteutettavaan tutkimushankkeeseen. Vastaavaa ei tietojeni mukaan oltu toteutettu missään aiemmin.

”

Olette olleet rakentamassa turvallisempaa työympäristöä.

PELASTUSLAITOKSET, Pelastusopisto ja järjestöt lähtivät tutkimushankkeeseen mukaan positiivisella asenteella. Nyt oli enää löydettävä tutkimukselle asiaan perehtynyt tutkija. Tämä ei ollut kovinkaan haasteellinen tehtävä, koska Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Juha Laitinen oli tehnyt pioneerityötä Pelastusopiston opettajien tutkimuksessa. Laitista ei tarvinnut pitkään puhua asian taakse.

Näin iso tutkimushanke vaatii lisäksi ison tukun rahaa, jotta se saadaan uskottavasti vietyä läpi. Rahoitus saatiin Palosuojelurahastolta sekä Työsuojelurahastolta. Suuret kiitokset molemmille tahoille.

Ilman teitä hanke olisi tuskin onnistunut — ei ainakaan vastaavassa laajuudessa.

Tämän jälkeen perustettiin ohjausryhmä, johon valittiin edustajat hankkeeseen osallistuneista tahoista.

Allekirjoittanut sai kunnian toimia ohjausryhmän puheenjohtajana. Tähän saakka kaikki oli teknisesti vielä kohtuullisen yksinkertaista toteuttaa. Nyt piti vielä löytää vapaaehtoisia palomiehiä varsinaista tutkimustyötä varten. Tieteellinen tutkimustyö kenttäolosuhteissa ei ole yksinkertainen operaatio — puhumattakaan tutkimuksesta, jossa aineistona ovat pelastusalan ammattilaiset, jotka 60 sekunnin lähtövalmiudessa ovat valmiina kohtaamaan ne pahimmat skenaariot, mitä voitte mielessänne vain kuvitella.

TYÖTERVEYSLAITOS koulutti tutkimukseen osallistuneet pelastuslaitosten työvuorot. Kenttäolosuhteista saatiin hyvä määrä sylki-, virtsa-, veri- sekä ihonäytteitä. Palomiehet suorittivat mittaukset kehostaan ennen hälytykselle lähtemistä ja vastaavasti hälytystehtävän päätyttyä.

Palomiehet, paloesimiehet, keskijohto ja ylin johto olivat sitoutuneita tehtäväänsä koko tutkimushankkeen ajan. Voin kuvitella, että väsymys on painanut päälle monen hälytystehtävän aikana, kun huoltotoimenpiteiden yhteydessä on vielä otettu tutkimusnäytteitä.

Kiitokset kaikille, jotka mahdollistitte tutkimushankkeen toteuttamisen. Olette olleet rakentamassa pelastusalan ammattilaisille turvallisempaa työympäristöä. Tutkimustulosten perusteella palomiehet suositellaan ilmoitettavaksi ASA-rekisteriin sekä jatkossa kiinnittämään huomioita suoja-alueeseen tulipalotilanteissa. Tuloksiin voitte tutustua jäljempänä tässä lehdessä.

Kim Nikula järjestön johtaja

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

4

YHTEYSTIEDOT SPAL

LIITTOHALLITUS

Suomen Palomiesliitto SPAL ry

PUHEENJOHTAJA

PIRKANMAA

Vernissakatu 6, 01300 Vantaa Toimisto avoinna arkisin klo 9—16

Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388

Sami Ahola puh. 0400 910 556

puh. (09) 867 8880 toimisto@palomiesliitto.fi www.palomiesliitto.fi

VARAPUHEENJOHTAJA

Jaakko Alasaukko-oja puh. 0500 555 036

Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112

VARAPUHEENJOHTAJA

TOIMISTO

Jarkko Savilepo puh. 040 508 9600

JÄRJESTÖN JOHTAJA

KESKI-SUOMI Timo Korhonen puh. 0400 648 153 Hannu Kokkonen puh. 044 589 0109

Kim Nikula puh. 040 716 1805 Toiminnan ja toimiston johto, liiton edustus

JÄSENET JA VARAJÄSENET

ETELÄ-POHJANMAA JA POHJANMAA

HELSINKI

Tapani Torppa puh. 040 765 2966

TYÖMARKKINALAKIMIES

Kari Nurminen puh. 040 334 5961

Pasi Jaakkola puh. 045 854 1989 Edunvalvonta, koulutustoiminta

Asko Reinikainen puh. 040 334 6857

Hannu Kaatikko puh. 050 583 2221

POHJOIS-SAVO

ITÄ-, KESKI- JA LÄNSI-UUSIMAA

Pasi Rissanen puh. 0440 519 291

TIEDOTTAJA

Ilkka Mustakangas puh. 0400 963 388

Tuija Tervo puh. 045 136 5995 Tiedotus, nettisivut

Mauri Koivisto puh. 040 512 8821

Janne Nieminen puh. 050 599 4161

POHJOIS-KARJALA

TOIMITTAJA

VARSINAIS-SUOMI JA SATAKUNTA

Mikko Terävä puh. 045 657 6882 Jäsenlehti

Kim Salminen puh. 040 560 8373

JÄRJESTÖSIHTEERIT puh. (09) 867 8880 Laura Ruokonen Jäsenasiat, jäsenmaksut Liisa Haimi Jäsenasiat, jäsenmaksut, laskut, tilaisuuksien järjestelyt Anne Lindberg Hallituksen sihteeri, markkinointimateriaali

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Eero Bogdanoff puh. 044 554 4322

Pekka Puisto puh. 040 594 8397

KESKI-POHJANMAA, JOKILAAKSOT, KAINUU JA OULU-KOILLISMAA

KANTA-, PÄIJÄT-HÄME JA KYMENLAAKSO

Pasi Mänty puh. 040 930 7406

Jarkko Savilepo puh. 040 508 9600

Petri Rautio puh. 040 723 7677

Jouni Kokki puh. 040 596 7212

LAPPI

ETELÄ-SAVO JA ETELÄ-KARJALA Asko Heimonen puh. 040 533 2111

SÄHKÖPOSTIOSOITTEET sekä toimiston henkilöstöllä että hallituksen jäsenillä muotoa etunimi.sukunimi@palomiesliitto.fi

Jorma Hämäläinen puh. 050 591 3416

Janne Päykkönen puh. 044 302 5205

Jyrki Savolainen puh. 050 919 3112 Reijo Huhtala puh. 0500 922 281

HÄTÄKESKUKSET Jaana Lindgren puh. 040 730 7763 Tiina-Riikka Nyman puh. 050 307 2326

5

SPAL INFO Edunvalvonta päivystää kesällä

Liittokokous Tampereella 1. joulukuuta

SPALIN JA HALIN TOIMISTO on kesälomalla heinäkuun ajan. Jäsenten kiireellisissä edunvalvonta- ja lakiasioissa on puhelinpäivystys, jonka tiedot ilmoitetaan SPALin nettisivulla www.palomiesliitto.fi

PALOMIESLIITON tämän vuoden liittokokous järjestetään Tampereella 1. joulukuuta. Edellisessä lehdessä päivämäärä oli keskiaukeaman jutussa väärin: ensin 30. marraskuuta kokoontuu liittohallitus ja seuraavana päivänä liittokokous.

Toimisto toivottaa aurinkoista kesää!

Liittokokouksen esityslista ja toimintaohjeet eli liittokokouskansio postitetaan paikallisyhdistyksiin syksyllä. Kokouksessa valitaan uusi liittohallitus ja puheenjohtajisto: puheenjohtajaksi pyrkivien on ilmoitettava ehdokkuudestaan toimistolle 23.9. mennessä.

Stipendejä valmistuneille PELASTUSOPISTON kevätjuhlan yhteydessä Palomiesliitto jakoi stipendit alipäällystö- ja pelastajakurssien joukkuepelaajille. Jokainen kurssi oli valinnut keskuudestaan henkilön, joka on rehti yhteishengen rakentaja ja arvostaa erilaisia näkemyksiä muita kurssilaisia kunnioittaen. Stipendit saivat Pelastajakurssi 90:ltä Matti Tuominen, Pelastajakurssi 91:ltä Juuso Reponen ja Alipäällystökurssi 39:ltä Janne Luoma-aho.

Lahjakortit arvottiin PALOMIESLIITON keväällä toteutettuun kehittämistutkimukseen osallistuneiden kesken arvottiin lahjakortteja SPALin RotorStar-verkkokauppaan.

Onni suosi seuraavia: Mika Elomaa (200 euron lahjakortti), Sami Juntunen (50 eur), Jari Gröhn (50 eur), Kristina Montonen (50 eur) ja Joel Jokinen 50 eur). Onnittelut!

Haku käynnissä PHT:n syksyn jaksoille PALOMIESLIITTO tekee yhteistyötä Palkansaajien hyvinvointi ja terveys PHT:n kanssa, joka järjestää 1.askel -hyvinvointijaksoja (aikaisemmin nimellä kuntoremontit) työikäisille aikuisille ja heidän perheenjäsenilleen.

Haku ensi syksynä järjestettäville aikuisten hyvinvointijaksoille sekä perheiden jaksoille on käynnistynyt. Muista, että SPAL ja HAL avustavat jäseniään maksamalla 50 euroa jaksojen jo muutenkin edullisista omavastuuosuuksista!

Tutustu PHT:n hyvinvointijaksojen tarjontaan osoitteessa pht.fi

Liittohallituksen kokoukset 2016

Pelastusalan ammattilaisen ilmestyminen ja teemat 2016

1. 27.—28.1.

2. 6.4.

3. 24.5.

4. 31.8.—1.9.

5. 11.10.

6. 30.11.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

Seminaari, Oulu Vantaa Helsinki Seminaari, pääkaupunkiseutu Vantaa Tampere

17.2. Rakenneuudistus 30.3. Yhteistoiminta 11.5. Työhyvinvointi 15.6. Turvallinen Suomi 7.9. Opiskelu 12.10. Työturvallisuus 16.11. Liity liittoon!

14.12. Liittokokous

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

6

Turvallinen Suomi!

Pelastustoimella on tulevaisuuden avaimet kädessään Maakuntauudistus, sote-uudistus ja pelastustoimen uudistus ovat mahdollisuuksia nostaa pelastuslaitosten painoarvoa sisäisen turvallisuuden tekijänä, todettiin Turvallinen Suomi -seminaarissa.

K

atajanokan Grand Marinassa 25. toukokuuta järjestetty Turvallinen Suomi -seminaari ajoittui keskelle virallisten julkistusten sarjaa: sisäisen turvallisuuden selonteko oli esitelty viikkoa aikaisemmin ja seuraavalla viikolla oli pelastustoimen uuden strategian vuoro.

Koko kevään ajan on odotettu tietoa tulevan lainsäädännön sisällöstä.

Maakunta- ja sote-uudistuksen johdosta rustataan uutta lainsäädäntöä ja puututaan yli 350 säädökseen. Merkittävimmät ovat maakuntalaki ja laki sosiaali- ja terveystoimen järjestämisestä — pelastustoimen puolella laki pelastustoimen järjestämisestä sekä uusi pelastuslaki.

Toukokuussa jo nähtiin, että lakien valmistelussa joudutaan ottamaan aikalisää. Seminaariin sisäministeriön tervehdyksen tuonut pelastusylijohtaja Esko Koskinen arvioi, että julkisuuteen tietoja lasketaan kesäkuun alkupuolella.

– Pelastustoimi on linjansa valinnut. Haluamme jatkossakin olla mukana ensihoitopalvelujen tuottamisessa vähintään nykyisessä laajuudessa. Juridisista syistä johtuen meidän täytyy

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

olla samassa organisaatiossa sosiaali- ja terveystoimen kanssa, Koskinen palautti mieleen.

Tämän hetken tiedon mukaan ensihoito ja sen myötä pelastustoimi on menossa viiden yliopistosairaalaa ylläpitävän maakunnan vastuulle.

Koskinen vahvisti, että tämän mukaan sisäministeriön pelastusosastolla tulevaisuutta suunnitellaan — esitetyistä kysymysmerkeistä huolimatta.

Katto menojen kasvulle Mittavan hallinnon uudistuksen ympärillä käydään poliittista keskustelua julkisten ja yksityisten palvelutuotannon suhteesta. Laineet lyövät myös pelastustoimeen.

Pelastusylijohtaja Koskinen kertoi, että ”palokuntien yksityistämistä mietitään tietyillä tahoilla” – Vastaus pelastustoimen kilpailuttamiseen on ehdoton ei. Pelastustoimessa käytetään julkista valtaa ja tehdään asioita joita ei voi missään olosuhteita siirtää yksityisten palokuntien kontolle.

Koskinen vakuutti, ettei uudistuksissa ole kysymys säästökampanjasta.

Menojen kasvulle asetettu tavoite on sama kuin sote-puolella.

7

Pelastusylijohtaja Esko Koskinen sisäministeriöstä ja johtaja Liisa-Maria VoipioPulkki sosiaali- ja terveysministeriöstä vaihtoivat kuulumisia ennen Voipio-Pulkin puheenvuoroa.

– Meillä ei ole asetettu ainakaan toistaiseksi säästötavoitteita. Ajatuksena on, että pelastustoimen rahoitukseen tulisi 0,9 prosenttia lisää vuosittain, Koskinen selvitti.

Sisäministeriön mukaan pelastustoimen kustannukset ovat viime vuosina nousseet valtakunnallisesti 1,8 prosenttia vuosittain.

Maakuntauudistuksessa pelastuslaitosten henkilöstö siirtyy uusille työnantajille liikkeenluovutusperiaatteen mukaisesti eli palkka-, loma- ja eläke-etuudet säilyvät. Edessä on palkkojen harmonisointi. Erilaisten palkkojen yhteensovittaminen on työmarkkinaosapuolten eli työnantajan ja ammattijärjestöjen tehtävä.

Helsingin pelastuskomentaja Simo Weckstén puhui pelastustoimen ja ensihoidon yhteiskunnalle elintärkeästä synergiasta. Hän viittasi myös riittäviin voimavaroihin: – Kun puhutaan varautumisesta ja valmiudesta, pitää nostaa esille myös se, millaisia tappioita yhteiskunta voi poikkeustilanteissa sietää.

Päätökset ovat poliittisia.

Koskinen vastasi yleisöstä esitettyyn kysymykseen, miten pelastuslaitosten yhdistyminen nyt on mahdollista, kun muutama vuosi sitten vastaavaa operaatiota vastustettiin nimenomaan palkkakustannuksien takia.

– Poliitikot eivät halua kaataa uudistusta palkkaharmonisointiin, mikä edellisellä kerralla sanottiin syyksi.

Halu tehdä uudistus on niin suuri, kuului vastaus.

Yhteistyötä parannettava Seminaarin isäntänä toiminut Palomiesliiton järjestön johtaja Kim Nikula antoi sisäministeriölle tunnustusta siitä, että se on ottanut pelastustoimen uudistuksen hyvin haltuun. Hän toivoi, että jatkuvasta kehittämisestä saataisiin strateginen prosessi.

– Jos uudistamisesta tulee jatkuva toimintamalli, uskon että alkaa löytyä eväitä, jolla pystytään turvaamaan pelastustoimen resurssit myös tulevaisuudessa, Nikula sanoi.

Viisi alueellista pelastustoimea on suuri muutos. Uudistuspaineissa eteen tulee myös vaikeita asioita, mutta niistäkin on Nikulan mielestä uskallettava alalla puhua. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

8

Turvallinen Suomi!

Vaikeita, mutta pakollisia puheenaiheita ovat esimerkiksi työaika, koulutusjärjestelmä, johtaminen, henkilöstöresurssit sekä päätoimisen ja sopimushenkilöstön suhde.

– Olisiko turvallisen ja kriisinkestävän Suomen ratkaisun avaimet yhteistyössä? Ainakin heitän haasteen että ministeriö, pelastusjohtajat ja järjestöt pyrkisivät ratkaisemaan kysymyksiä yhdessä. Pitkällä tähtäimellä päästään parempaan lopputulokseen, kun pyritään samaan suuntaan, yhteiseen päämäärään, Nikula esitti.

ILPO LEHTONEN:

Muutos on ihmisten johtamista VUODEN 2016 Turvallinen Suomi – Pro Securitate -tunnustus myönnettiin Helsingin pelastuslaitoksen asemamestari Ilpo Lehtoselle. Perusteluna oli muun muassa Lehtosen ansiokas työ pelastushenkilöstön henkisen huollon kehittämiseksi.

Kiitospuheessa Lehtonen muisteli 1990-luvun loppupuolta, kun defusingpurkutoimintaa ryhdyttiin Helsingissä käynnistämään.

— Ei ollut helppoa sanoa ylipalomiehelle, että mitäs jos puhuttaisiin tunteista. Siinä meinasi itse pyörtyä ennen kuin ylipalomies ymmärsi, mistä on kysymys. Haluan tästä tunnustuksesta luovuttaa ison palan niille, jotka alusta lähtien ovat olleet viemässä tätä suhteellisen vaikea asiaa eteenpäin.

Lehtonen esitti, että kaikille pelastusalueille muodostettaisiin nopealla aikataululla muutostyöryhmät valmistelemaan siirtymistä viiteen isoon pelastusalueeseen. Ryhmissä myös henkilöstö pääsisi osallistumaan uudistukseen.

— Muutoshan on ennen kaikkea ihmisten johtamista, vaikka se tuppaa joskus unohtumaan. Muutosryhmiin voidaan valita osaavia jäseniä palomiehestä pelastusjohtajaan, Lehtonen kannusti.

Ilpo Lehtosen haastattelu sivulla 12.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Uutta ajattelua Helsingin pelastuslaitoksen pelastuskomentaja Simo Weckstén pohti, miksi pelastustoimen tulee uudistua ja mihin pelastuslaitokset voisivat jatkossa yhteiskunnassa asemoitua.

— Pelastustoimessa ei ole mitään rikki, mutta onko pelastustoimi nykyisellään tämän päivän vaatimusten tasolla? Se onko sisäisessä turvallisuudessa jotain rikki, on toinen kysymys.

Pelastustoimessa eletään Wecksténin mielestä isojen mahdollisuuksien aikaa. Modernit uhkat edellyttävät uudenlaista turvallisuusajattelua, joka perustuu verkostoihin sekä kansalaisten, kolmannen sektorin, yritysten ja viranomaisten jokapäiväiseen yhdessä tekemiseen.

– Rakennetaan entistä turvallisempi ja paremmin varautuva yhteiskunta ja tarjotaan siihen välineeksi pelastustoimea, joka toimii yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

Weckstén totesi, ettei hänellä ole mitään ongelmia ”asettua koordinoitavaksi”. Päin vastoin, pelastusalalla tarvitaan voimakasta sisäministeriön ohjausta. Ministeriön mandaattia ja toimintakykyä pitää vahvistaa.

— Näen uudistuksen niin, ettei pelastustoimesta poisteta mitään. Yhtään paloasemaa ei häivy kartalta, yhtään palvelua ei häviä. Tämä vain organisoidaan ja suunnitellaan uudella tavalla. Joitain toimintoja voidaan keskittää.

Pelastuslaitos tulee vielä lähemmäksi asiakasta, joten ruohonjuuritasolla on paljon kehitettäviä asioita.

Järjestämislaista pian tietoa

Seminaarissa kuultiin myös tutkijoita.

Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Juha Laitinen esitteli juuri valmistuneen palomiesten altistumistutkimuksen tuloksia. Tutkimuksesta kerrotaan tämän lehden sivulla 28. Teknologian tutkimuskeskus VTT:n erikoistutkija Riitta Molarius kertoi, millaisia pelastustoimen mittareita eri maissa on käytössä.

Aiheesta oli juttu Pelastusalan ammattilaisen numerossa 2/2016.

Pelastustoimen uudistushanketta esitellyt sisäministeriön hankejohtaja Taito Vainio totesi, että uudistuksella ollaan tavoittelemassa juuri sellaisia asioita, joita pelastuskomentaja Weckstén nosti esille.

— Näkökulma valmistelussa on, että huomioidaan sellainen yhteiskunnan häiriötila, mille on kaikkein suurin todennäköisyys. Kyllä se jonkin tyyppinen suuronnettomuus on ja siinä pelastustoimen rooli on merkittävä.

Vainio huomautti, että jo tämän hetkisen lainsäädännön mukaan kuntien ja valtion viranomaiset ovat velvollisia osallistumaan pelastustoiminnan suunnitteluun pelastuslaitoksien johdolla.

— Tätä roolia vahvistetaan edelleen. Se edellyttää myös sitä, että pe-

9

Pelastustoimessa eri toimijoiden yhteistyö ei tällä hetkellä toimi riittävän hyvin, sanoi johtaja Kim Nikula Palomiesliitosta.

– Erilaisia näkökantoja on, mutta ne pitäisi pystyä sovittamaan yhteen.

lastuslaitokset ovat jatkossa vahvempia kuin tällä hetkellä.

Sisäministeriössä uudistuksessa on menty lainsäädäntö edellä, jotta säädöspohja ennätetään saada tehtyä ennen vuotta 2019. Juuri nyt pääpaino on ollut tärkeimmässä eli pelastustoimen järjestämislain valmistelussa.

– Meidän lainsäädännössä moni asia riippuu sote- ja maakuntalainsäädännön sisällöstä. Aikataulu on sellainen, että ennen juhannusta jokin osuus laeista tulisi julkisuuteen, valaisi Vainio.

Järjestämislain jälkeen käynnistyy syksyllä pelastuslain uudistaminen.

Ensihoitoon kustannuspainetta Sote- ja maakuntauudistuksen kokonaistilannetta seminaariyleisölle avasi sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveyspalveluosaston johtaja Liisa-Maria Voipio-Pulkki.

– Uudistuksessa on kova paine ratkaista lähes mahdottomia asioita. Linjauksia on tullut useita, yksi kerrallaan, sekä nykyisen että edellisen hallituksen aikana. Kustannusten hallinta on noussut kiistatta tärkeimmäksi tavoitteeksi, Voipio-Pulkki kertoi.

Julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kuromisen tavoitteeksi on sote-menojen osalta asetettu kolme miljardia euroa. Se ei tarkoita nollatavoitetta, vaan menojen vuosittainen 2,4 prosentin kasvu halutaan hillitä 0,9 prosenttiin.

– Rahaa on käytettävä entistä viisaammin. Hukkaan ja kitkaan ei ole varaa. Tavattoman tärkeäksi nousee lähiesimiesten ja ammattilaisten kustannustietoisuus: joka ikinen päätös polttaa rahaa.

Ensihoidossakin joudutaan kustannuksien kasvua hallitsemaan uusilla ratkaisuilla. Väliratkaisuna ensihoidossa siirrytään vuosiksi 2017—2018 palvelutasopäätöksiin, jotka valmistellaan erva-alueilla, mutta edelleen sairaanhoitopiirien toimesta.

– Riskiruudukkoon ja ehkä jopa henkilöstön osaamisvaatimukseen tulee tässä yhteydessä jotain tarkastelua. Valmistelu on vasta lähtökuopissa, Voipio-Pulkki kertoi. n

Kymmenittäin työryhmiä PELASTUSTOIMEN uudistusta viedään eteenpäin lukuisissa työryhmissä.

Pelkästään sisäministeriö perustaa niitä toistakymmentä kappaletta.

– Työryhmiä on tällä hetkellä 14.

Myöhemmin tullaan perustamaan työryhmä koulutusjärjestelmän kehittämiseen ja muutamia muitakin, avasi sisäministeriön hankejohtaja Taito Vainio Turvallinen Suomi -seminaarissa.

Tämän päälle tulevat vielä alueelliset ja pelastuslaitosten omat työryhmät.

– Ajatus on, että alueille perustettaisiin valmistelevia työryhmiä miettimään asioita pelastuslaitosten osalta.

Valtakunnallisten työryhmien työ tukee alueellisia työryhmiä, Vainio jatkoi.

Palomiesliitto on mukana työryhmissä, jotka valmistelevat palveluiden tuottavuuden kehittämistä, henkilöstöasioita ja työhyvinvointia.

Seminaariesitykset löytyvät netistä: www.palomiesliitto.fi/fi/ koulutus/turvallinen_suomi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

10

Turvallinen Suomi!

Suuri huoli hätäkeskusten henkilöstön määrästä TURVALLINEN SUOMI -seminaarin alla julkistettiin ensimmäinen valtioneuvoston selonteko sisäisen turvallisuuden tilanteesta. Selonteon pohjalta valmisteltava sisäisen turvallisuuden strategia valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä.

Hätäkeskuksista selonteko sisältää nykytilanteen kuvauksen: henkilöstömäärää on vähennetty 2011—2015 välisenä aikana 763 henkilöstä noin 600:aan. Hätäkeskuslaitos joutuu edelleen tänä ja ensi vuonna tekemään sopeutustoimia ja lykkäämään investointeja. Nykyisen palvelutason ylläpito vaikeutuu ja häiriöiden todennäköisyys lisääntyy.

Nykyinen määrärahakehys aiheuttaa edelleen paineita vähentää henkilöstöä vuodesta 2018 eteenpäin. Se heikentäisi palveluiden tasoa nykyisestä huomattavasti.

Selonteon mukaan nykytasoinen hätäkeskustoiminta edellyttäisi Hätäkeskuslaitokselle vähintään 600—630 henkilötyövuoden tasoa.

Sisäministeriön pelastusylijohtaja Esko Koskinen vahvisti seminaarissa, että viimeistään kahden vuoden kuluttua ongelmia on tulossa, jos taloutta ei pystytä nostamaan.

– Kun nyt hätäkeskuksissa on kuutisensataa henkilötyövuotta, hallituksen kehysten perusteella jatkossa olisi vain 540 henkilötyövuotta. Hätäkeskuslaitos selviytyy vielä tästä ja ensi vuodesta, mutta vuosi 2018 on äärimmäisen vaikea, Koskinen sanoi.

Koskinen kertoi, että sisäministeri Petteri Orpon (kok) tavoite on 630 henkilötyövuotta.

– Hallituksen kehyksien ja hätäkeskuslaitoksen budjettien välillä on aukko, joka on täytettävä 2018, jos hallitus aikoo pitää lupauksestaan kiinni. Tämä on selkeästi tiedostettu. Sisäministeriön tavoite on rahoituskehysten turvaaminen, Koskinen kertoi.

Seminaarissa kuultiin myös, miten sote-uudistus tulee vaikuttamaan myös hätäkeskusten toimintaan. Sosiaali- ja terveyspalveluosaston johtaja Liisa-Maria Voipio-Pulkki sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoi keskusteluista, joita on käyty ns.

Kööpenhamina-mallin tuomisesta Suomeen.

Hätäkeskuksia ruuhkauttavat ei-kiireellisten ensihoitotehtävien määrä, joiden osuus on jopa kaksi kolmasosaa. Soittajilla voi olla taustalla

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

krooninen sairaus tai terveysongelma, jonka seurauksena tai lisäksi tulee ”minikriisi”.

– Tällaiset vähemmän kiireelliset puhelut voitaisiin siirtää käsiteltäväksi terveydenhuollon ammattihenkilöiden puhelinpalvelussa. Palvelulla olisi oikeus hälyttää ensihoitoyksikkö tai ohjeistaa menemään sairaalaan. Kööpenhaminassa on nähty, että sairaaloiden ruuhkat ja ensihoidon hälytykset ovat tällä tavalla hallittavissa, Voipio-Pulkki kertoi.

Uudistus olisi mahdollista toteuttaa Erica- ja Kejo-järjestelmien käyttöönotossa.

11

Kilpailukykysopimuksen lähtölaukaus oli pääministeri Juha Sipilän esitys yhteiskuntasopimuksesta kevään 2015 eduskuntavaalien jälkeen. Vuoden ajalle mahtuu useita käänteitä, kuten ammattiliittojen syyskuussa Helsingissä järjestämä mielenilmaus.

Palomiesliitto on mukana kilpailukykysopimuksessa

K

ilpailukykysopimuksen (kiky) syntyminen näytti varmistuvan kesäkuun alussa, kun sen taakse saatiin soveltamisneuvottelujen jälkeen riittävän kattavasti toimialoja.

Keskusjärjestö STTK hyväksyi sopimuksen ehdollisena 3. kesäkuuta, kun kattavuus STTK-laisilla aloilla oli hieman yli 80 prosenttia. Ehtoihin kuului muun muassa se, että kaikki keskusjärjestöt toteavat neuvottelutuloksen kikyksi olevan riittävän kattava.

Palomiesliiton hallitus hyväksyi soveltamisneuvottelujen tuloksen omalta osaltaan ylimääräisessä hallituksen kokouksessa 31. toukokuuta. SPALin jäsenten osalta neuvottelut kävi KoHo/

Palomiesliitto Kunnallisen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimuksen (TS) osalta ja KoHo Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) osalta. Valtion virka- ja työehtosopimuksen osalta neuvottelut kävi Pardia.

Kilpailukykysopimuksen mukaan vuosittaista työaikaa pidennettäisiin keskimäärin 24 tunnilla vuosittaista ansiotasoa muuttamatta. Kuntatyönantajan kanssa käydyissä neuvotteluissa sovittiin, että pelastuslaitoksissa poikkeusluvan mukaista työaikaa (perinteinen 1+3-työrytmi) ja 40 tunnin viikkotyöaikaa tekeviä tämä ei koske, eikä heidän työaikansa pitene. Toimistotyöaikaa ja yleistyöaikaa tekevien työaika pitenee viikossa 30 minuuttia.

Kuntatyönantajan kanssa sovittiin myös kilpailukykysopimuksen mukaisesti lomarahojen vähentämisestä 30 prosentilla nykyisestä tasosta vuosina 2017, 2018 ja 2019. Lisäksi sovittiin paikallisen sopimisen edistämisestä ja luottamusmiehen aseman parantamisesta sekä mahdollisuudesta sopia paikallisesti työaikapankin käyttöönotosta.

Valtion virka- ja työehtosopimuksessa (VES) työajan pidentäminen 24 tunnilla vuodessa toteutetaan pidentämällä säännöllistä työaikaa virastotyössä kuudella minuutilla päivässä, viikkotyössä 30 minuutilla viikossa ja jaksotyössä 90 minuutilla kolmen viikon jaksossa. Lomarahoja vähennetään 30 % vuosina 2017, 2018 ja 2019.

Paikallista sopimista edistetään muun muassa työaikapankkien käyttöönottoon kannustamalla.

Palomiesliiton järjestön johtaja Kim Nikula pitää kiky-tulosta liiton jäsenten kannalta kohtuullisena.

– Kun lähdetään neuvottelemaan leikkausten soveltamisesta omalle alalle, lähtökohta ei tietenkään ole kovin kiitollinen. Kokonaisuutena kuntasektori kantoi hyvin vastuuta kikyn soveltamisesta käytäntöön. Kunta-alalla on pysytty neuvotellen ratkaisemaan vaikeatkin asiat, niin taas tässäkin tapauksessa.

Tulosta pitää katsoa niistä olosuhteista käsin, missä nyt ollaan.

– Viimeisen vuoden ajan esillä on ollut myös vakavia lainsäädäntöteitse toteutettavia työntekijöiden oikeuksien heikennyksiä, kuten sairauslomasäädösten muuttaminen, pyhätyökorvausten leikkaaminen ja arkipyhistä luopuminen. Kiky-tulos on vaihtoehto näille heikennyksille. n

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

12

Turvallinen Suomi!

Henkisestä hyvinvoinnista puhutaan nykyään avoimesti myös pelastuslaitoksissa. Aina ei ole ollut näin — perinteisesti palomies peitti tunteensa ja sulki pahan mielen sisäänsä. Yksi muutoksen tekijöistä on Ilpo Lehtonen Helsingin pelastuslaitokselta.

Saa puhua!

P

elastustoimen ja ensihoidon työ on paitsi fyysisesti myös henkisesti kuormittavaa.

Viime vuosien aikana on pääkopan sisäinen hyvinvointi noussut vahvasti esille pelastusalan toimintaohjelmissa ja strategioissa.

Tämän on huomannut myös asemamestari Ilpo Lehtonen, joka 90-luvun lopulla käynnisti Helsingin pelastuslaitoksella defusing-toiminnan. Ohjatuissa tilaisuuksissa puretaan erityisen rankkojen työtehtävien aiheuttamaa stressiä.

– Henkinen huolto on nyt hyväksytty juttu pelastustoimessa. Samasta asiasta puhutaan eri sanoilla, mutta pohjimmiltaan ymmärretään, että pelkkä fyysisyys ei kanna loputtomiin. Enää ei ajatella, että mitä kovempi kunto, sen fiksumpi kaveri, Lehtonen sanoo.

Muutokselle on useita syitä. Yhteiskunta on kehittynyt: henkisestä jaksamisesta puhutaan muuallakin – työpaikoilla ja oppilaitoksissa.

– Pelastusalalle on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana ihan uudenlaista väkeä. Heille kun puhuu, niin tuntuu, että he ovat tienneet näistä asioista jo ennestään, miettii Lehtonen, jonka oma työura käynnistyi 70-luvun lopulla.

Iso merkitys on myös Lehtosen kollegoineen tekemällä työllä, ensin Helsingissä ja myöhemmin valtakunnallisesti.

– Aloimme rummuttamaan henkisen huollon puolesta nelisen vuotta sitten Palopäällystöliiton henkisen työsuojelun toimikunnan kautta. Emme antaneet periksi, ja pikku hiljaa defusing-ryhmiä on tullut muuallekin Suomeen.

Vieläkään henkiselle työhyvinvoinnille ei Lehtosen mielestä anneta kaikissa pöydissä riittävää arvoa.

— Alalla mieluummin johdetaan asioita, kun parannettavaa olisi ihmisten johtamisessa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

”

Viimeinen niitti oli yhdet hautajaiset, joiden jälkeen mietittiin, että pitäisi olla joku tapa puuttua asiaan.

Helsingin pelastuslaitoksella herättiin henkiseen huoltoon 90-luvun alkuvuosina. Rivistä poistui ennenaikaisesti useita brankkareita alle nelikymppisenä.

– Kohtalot olivat erilaisia, mutta kaikki kuolemat tulivat tavalla tai toisella oman käden kautta.

Viimeinen niitti oli yhdet hautajaiset, joiden jälkeen mietittiin, että pitäisi olla joku tapa puuttua asiaan.

Lehtonen muisti kolme vuotta aikaisemmin järjestetyn tilaisuuden, jossa henkilöstöasioista vastannut päällikkö Pekka Vänskä ja työterveyslääkäri Saila Linqvist-Virkamäki kertoivat defusing-toiminnasta.

– Tuli fiilis, että tämä on juttu, joka on kokonaan puuttunut: päästäisiin purkamaan väsymystä ja painetta, joka keikoista syntyi. Välillä töissä tulee kovia juttuja eteen. Vähitellen niistä täyttyy kovemmankin kaverin reppu. Siihen mennessä henki oli ollut, että joskus puhuttiin, mutta hiljaa ja jossain sivussa.

Lehtonen keskusteli Linqvist-Virkamäen kanssa, mutta tämä ilmoitti, että työterveys ei ryhdy vetämään defusingia, mutta kyllä tukee laitoksen purkupalavereja.

– Siinä sitten lääkärin kanssa minuutti tai kaksi mietittiin, että kukahan tätä juttua ryhtyisi vetämään... Niinpä aloin itse selvittämään asiaa. >

13

Lehtoselle Turvallinen Suomi -tunnustus Vuoden 2016 Turvallinen Suomi — Pro Securitate -tunnustus on myönnetty Helsingin pelastuslaitoksen asemamestari Ilpo Lehtoselle. Valinnan teki Palomiesliiton hallitus.

Lehtonen on valtakunnallisesti tunnettu pelastustoimen henkisen huollon kouluttaja ja puolestapuhuja. Hän on ollut aktiivisesti luomassa pelastustoimen defusing- ja debriefing-järjestelmiä. Ammattitaitoa on hyödynnetty esimerkiksi Konginkankaan bussiturman jälkipurussa 2003 ja Aasian tsunamionnettomuudessa 2004.

Lehtonen on opiskellut työnohjaajaksi 2000-luvun alussa ja on toiminut työnohjaajana muun muassa Helsingin pelastuskoulun alipäällystökursseilla sekä Helsingin pelastuslaitoksen pelastustoimen osaston esimiehille.

Palomiesten yhdistystoiminnassa Lehtonen on ollut mukana uransa alusta asti. Lehtonen nauttii suurta arvostusta SPALin Helsingin paikallisyhdistysten jäsenistön sekä työnantajan keskuudessa osaavana, jämäkkänä ja yhteistyökykyisenä neuvottelijana.

Turvallinen Suomi -tunnustuksella huomioidaan vuosittain henkilö, yhdistys tai yritys, joka on toiminnallaan tehnyt Suomea turvallisemmaksi, edistänyt pelastustoimen tai hätäkeskuslaitoksen ammattilaisten asemaa, tai toiminut esimerkillisesti pelastus- ja hätäkeskusalalla.

Henkisen huollon vetäminen on vapaaehtoistyötä, jossa palkintona on positiivinen palaute.

– Tulee hyvä tunne, kun ryhmä rauhoittuu, eikä pinnan alle jää oireilua, Ilpo Lehtonen on huomannut.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

14

Turvallinen Suomi!

Defusingin alkuaikoja Lehtonen kuvailee ”askeleena tuntemattomaan maailmaan”. Ensimmäiset koulutukset järjestettiin syksyllä 1998 ja ne veti yhteisökouluttaja Jukka Jylhä. Sen jälkeen muodostettiin oma defusing-ohjaajien ryhmä.

Ensimmäiset palaverit sujuivat yllättäen paljon paremmin kuin ohjaajat itse pelkäsivät.

– Ei meillä ollut mitään käsitystä, mihin ollaan menossa, kun ryhdyttiin tässä porukassa puhumaan tunteista. Kävikin niin, että ne kundit, joilta olisi odottanut eniten negatiivista palautetta, olivatkin kovimpia puhumaan. Juttua tuli 20—30 vuoden edestä, eikä se meinannut loppua.

– Jengillä oli tarpeita puhua kaikista asioista.

Raja piti asettaa johonkin, joten se vedettiin niin, että avioliittoneuvontaa ei anneta.

Purkupalavereita järjestetään Helsingissä tätä nykyä 0–5 kertaa vuodessa. Aloite tulee keikalla olleilta palomiehiltä ja sairaankuljettajilta. Lehtosen mielestä tarvetta olisi useammallekin palaverille.

Jonkinlainen lukko tai hoksaamisen puute on edelleen olemassa, sillä kysyttäessä palomiehet pitävät defusingia tärkeänä.

– Jos defusingin vetäjät eivät saa tietoa keikoista, joiden jälkeen keskustelua tarvitaan, ei defusingia voida järjestää. Kun vuodessa on yli 54 000 keikkaa, niin rima on edelleen järkyttävän korkealla.

Työnohjaus tuli Lehtosella defusingin rinnalle 2000-luvun alussa, kun hän mietti, että raakojen keikkakokemusten kriisinhoidon lisäksi tarvittaisiin jokin henkisiä huolia ennaltaehkäisevä työkalu.

Kun defusingissa pyritään laukaisemaan stressiä, on työnohjaus pitkäkestoista työssä jaksamisen tukemista.

– Se on oman työn tekemistä arkipäiväisesti, ilman erityistä kriisiä. Ideaalitilanne olisi, että ryhmä tai esimies käyttäisi työnohjausta koko uransa ajan.

Sekä työnohjauksessa että defusingissa Lehtonen pitää tärkeänä sitä, että ohjaajat ovat pelastusalalta. Vertaistyöntekijöiden merkitys on suurempi kuin muissa ammateissa.

– Kundien kanssa pitää aika nopeasti olla samalla ajatusviivalla. Kaikki turhautuvat, jos ensimmäiset tunnit menevät sen selvittämiseen, mitä keikalla tehtiin. Jos minä astun defusing-tilanteeseen, tiedän tasan tarkkaan, mitä jätkät ovat nähneet.

– Toisaalta ulkopuolinen voi nähdä ongelmat helpommin. Olemme Pelastuskoulussa vetäneet esimieskursseja niin, että työparinani oli Suutarilan ala-asteen rehtori. Se onnistui hyvin — hän huomasi sellaisia asioita, joita itse en tajunnut.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Ilpo Lehtonen arvostaa nuorten palomiesten yleistiedon tasoa ja positiivista asennetta. – Uudet työntekijät pitävät meidät kaikki vireessä.

Vertaistuessa voi olla myös vaaransa ohjaajan kannalta. Kyynel voi tarttua silmäkulmasta toiseen.

– Pystynkö irtaantumaan fiilispohjasta. Toisten kokemuksiin samaistuu helposti. Defusing ei oikeastaan koskaan epäonnistu muuten kuin että vetäjä alkaa itkeä. Siksi tilaisuudessa yleensä on kaksi vetäjää. Jos toisella jutut loppuu, toinen ottaa homman hanskaan.

Fyysisimpänä kokemuksena Lehtonen muistaa Konginkankaan bussionnettomuuden, jonne hän lähti yhdessä Tapio Sirénin kanssa.

– Emme tienneet, että edessä olisikin kolme istuntoa putkeen kymmenen minuutin tauoilla. Koko ajan joutui tsemppaamaan itseään. Kotimatkalla olo tuntui siltä kuin olisi pesismailalla hakattu.

Asemamestarina Lehtonen vastaa lähes 50 työntekijän Herttoniemen aseman hälytysvalmiudesta ja henkilöstöhallinnosta. Helsingin mallissa kaikki asemamestarit ovat myös yhdessä ja samassa ne-

15

ESITTELYSSÄ: Ilpo ”Ipe” Lehtonen SYNTYNYT 1956 Helsingissä. Asuu Porvoossa.

NAIMISISSA, kolme aikuista lasta ja kaksi lastenlasta.

VALMISTUI Helsingin palomieskurssi 9:ltä 1981.

Alipäällystökurssi Valtion palo-opistossa 1991.

ASEMAMESTARINA Helsingin pelastuslaitoksen Herttoniemen pelastusasemalla.

Aloitti sairaankuljettajana 1978. Ollut kehittämässä Helsingin pelastuslaitoksen öljyntorjuntajärjestelmää ja toiminut myös öljyntorjuntaprosessin pääkouluttajana.

TOIMINUT Helsingin Palomestari- ja Paloesimiesyhdistyksen ja Helsingin Palohenkilöstön pääluottamusmiehenä ja varapääluottamusmiehenä.

Defusing: Jälkipurku, jossa työntekijät keskustelevat psyykkisesti kuormittavasta tilanteesta. Vetäjänä voi olla esimies tai yhteisesti valittu henkilö. Purku järjestetään pian kriittisen tilanteen jälkeen.

Debriefing: Jälkipuinti, jossa ulkopuolisen ammattilaisen vetämässä keskustelussa käsitellään äkillisen kriisin aiheuttamia reaktioita. Puinti järjestetään muutaman päivän sisällä tapahtuneesta.

Työnohjaus: Työntekijä etsii ohjaajan kanssa ratkaisuja jaksamiseen, ammatilliseen kehittymiseen, muutostilanteiden hallintaan sekä työpaikan ihmissuhteiden ristiriitoihin.

PELANNUT koripalloa ja käsipalloa. Toimi pit-

Ipen huomioita henkisestä huollosta

kään Helsingin Palokunnan pallo ry:n rahastonhoitajana, nykyään yhdistyksen puheenjohtaja.

n

Kun defusing-toimintaa ryhdytään käynnistämään, ovat ensimmäiset kokemukset tärkeitä: osallistujat huomaavat, että välitön purkaminen on hyödyllistä.

n

Johdon tuki on oleellista, koska se päättää toimintaedellytyksistä. Täytyy luoda menettely, jossa defusingin vetäjät saadaan muutamassa tunnissa ryhmän luo.

n

Työnohjaus on oppimistapahtuma, jossa ei ole etukäteen valmiita vastauksia. Keskustellaan, jolloin voi syttyä lamppu: hei, tässä on juttu, jossa voin tehdä toisin tai asennoitua eri tavalla.

n

Usein työpaikan ristiriidat lähtevät luuloista ja olettamuksista, joista ei vain keskustella, jolloin mopo karkaa käsistä.

n

Esimieskoulutuksessa työnohjauksella voidaan varautua tilanteeseen, jossa työntekijä palaa esimiehenä takaisin työyhteisöön, jossa hän aikaisemmin toimi palomiehenä: miten itse käyttäytyy, miten työvuoro ottaa vastaan.

HARRASTAA mökkeilyä.

losvuorossa, savusukelluskelpoisina. Vuorossa hoidetaan päivystävän esimiehen P5:n tehtävät.

Lehtonen pohtii, ettei brankkarin työnkuva pohjimmiltaan ole vajaassa neljässäkymmenessä vuodessa muuttunut, mutta että työn hallitsemiseen tarvitaan uusia taitoja. Niitä ovat tuoneet varsinkin tietotekniikka ja ensihoidon osaamisvaatimukset.

– Nuorilla on nykyään parempi yleistietämys asioista. Me oltiin enemmän silkkaa työmiesporukkaa, nyt nuoret ovat vähän enemmän ”maisteria”. Yhteiskunta on muuttunut ja on tullut some-maailma.

– Täydennämme sopivasti toisiamme. Nuoret ideoi ja luo positiivisuutta, kun vanhat herkemmin menee laput silmillä. Keikalla kokeneilla kundeilla on arvoa: heillä on näkemystä siitä, miten työ tehdään sujuvasti ja tehokkaasti. n

Lähteet: Pelastusalan ammattilainen 4/2008, Suomen Yhteisöakatemia (www.sya.fi/blogi) Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuvat MAURI RATILAINEN

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

16

KYSELY PELASTUSJOHTAJILLE:

TYÖAIKA

— onko muutospaineita?

Kehittämistä tarvitaan ja työajasta keskustellaan, kun poikkeusluvan hakeminen on seuraavan kerran edessä, toteavat laitosten johtajat.

Valtakunnallinen sopimus saa kannatusta, samoin paikalliset joustot.

P

elastuslaitosten työaika puhuttaa. Palomiesliiton näkemys on kevään aikana tullut esille, muun muassa huhtikuun lopussa julkaistussa järjestön johtaja Kim Nikulan ja pelastusjohtaja Pekka Vänskän avoimessa kirjeessä.

Tällä kertaa kysyimme pelastusjohtajilta, onko heidän pelastuslaitoksissaan suunnitelmia muuttaa nykyistä 24 tunnin työjärjestelmää. Kysyimme myös perusteluja. Lisäksi kysyimme, onko työaikajärjestelmää ylipäätään tarve kehittää ja jos on, voidaanko kehittämistä tehdä 24 tunnin järjestelmässä — esimerkiksi valtakunnallisella virkaehtosopimuksella.

Kysely lähetettiin toukokuussa 21 pelastuslaitoksen johtajalle. Etelä-Savo rajattiin kyselystä pois, sillä Etelä-Savon työaikamuutoksen taustoista kerrottiin jo Pelastusalan ammattilaisessa 1/2016.

Suurimmista pelastuslaitoksista Helsingistä ja Varsinais-Suomesta ilmoitettiin, ettei työajan muuttamiseen ole välittömiä suunnitelmia. Tampereella työajasta keskustellaan yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa. Kaikilla kolmella laitoksella johto näkee, että työaikoja tulee kehittää. Helsingin Simo Weckstén odottaa meineillään olevista selvityksistä lisää tietoa ja toteaa, että työntekijöiden edustajien kanssa löydetään yhteiset näkemykset.

Pirkanmaan Olli-Pekka Ojanen toteaa, että työtehtävien tarkoituksenmukainen toteutus tulee olla ensisijalla, kun työaikaa tarkastellaan. Nykyisellään työaikaa on Ojasen mielestä tarkasteltu entiseen toimintatapaan ja työympäristöön perustuen.

Varsinais-Suomen Jari Sainio vastasi, että työaikaa, osaamista ja toimenkuvaa tarkastellaan myös urapolkujen ja työssä jaksamisen näkökulmasta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Keskikokoisista laitoksista usean johtaja mainitsi, ettei tällä hetkellä ole tarvetta muuttaa työaikaa. Kehittämistä tarvitaan — ja siitä on useita onnistuneita paikallisia ratkaisuja, muun muassa Pohjois-Savossa ja Satakunnassa.

Kaksivuorosta vuorokausirytmiin palanneen Oulu-Koillismaan Petteri Helisten pitää Oulun omaa ”viritettyä” järjestelmää hyvänä vuorokausirytmin sovelluksena.

Pelastuslaitosten tuottavuushanketta käynnistämässä ollut Keski-Suomen Simo Tarvainen toteaa, että tulevan syksyn aikana päätetään, haetaanko laitokselle uutta työajan poikkeuslupaa.

Usea johtaja näkee, että valtakunnallinen sopiminen voisi olla avain työaikaan. Esimerkiksi Keski-Uudenmaan Pekka Vänskä näkee, että sopimus voisi olla joustavampi kuin nykyinen poikkeuslupakäytäntö.

Pienemmissä laitoksissa — vakinaisten palomiesten määrällä mitattuna — työajan välittömistä muutoksista ei johtajien mukaan ole keskusteltu.

Etelä-Pohjanmaan Harri Setälä mainitsee, että laitoksella on oma tehokkuusohjelma, jolla on saatu hyviä tuloksia.

Pohjanmaan Tero Mäki toteaa, että pelastusalueiden toimintaympäristöjen erilaisuus väistämättä heittää työaikajärjestelyjen arvioinnit keskusteluun.

Hänen mielestään joustavuudella voidaan löytää hyviä toimintamalleja myös 24 tunnin järjestelmään.

Keski-Pohjanmaan Jaakko Pukkinen esittää, että pelastusalan tuottavuutta kehitettäisiin avoimin mielin jo nyt, kun alan suuret uudistukset ovat valmisteilla.

17

Kysymykset:

1 2 3

Varsinais-Suomen pelastuslaitos Pelastusjohtaja Jari Sainio:

Onko pelastuslaitoksellanne suunnitelmia tai tarvetta muuttaa nykyistä operatiivisen henkilöstön poikkeusluvan alaista (24 h) työaikajärjestelmää?

1) Ei akuuttia tarvetta vuonna 2016.

Onko työaikajärjestelmiä ja työajan käyttöä pelastustoimessa ylipäätään tarve kehittää vai ovatko työajat toimivat juuri nykyisellään?

3) Todennäköisesti, mutta nykyiset tehollisen työajan määritelmät ja käytännöt tulee ensin muuttaa.

Jatkona edelliseen: Onko kehittämistä mahdollista tehdä 24 tunnin vuorokausityöajan järjestelmässä, esimerkiksi yhteisesti sovittavalla valtakunnallisella työja virkaehtosopimuksella?

Pelastusjohtaja Olli-Pekka Ojanen:

Helsingin pelastuslaitos Pelastuskomentaja Simo Weckstén: 1—3) Meillä Helsingissä ei ole välittömiä suunnitelmia muuttaa poikkeusluvanalaista työaikaa, mutta työaikajärjestelmiä ja työajan käyttöä tulee ilman muuta kehittää. Se miten kehittämistä tehdään, riippuu meneillään olevista selvityksistä. Näkemykseni mukaan kokonaisuutta tulee arvioida jatkuvasti toiminnan tarpeiden mukaan. Jatkossakaan ei voida sitoutua tiettyyn työaika (24h) malliin. Arviot tarpeista tehdään selvitysten perusteella ja keskustellen työntekijöiden edustajien kanssa yhteisten näkemysten löytämiseksi.

2) On. Työaikaa, osaamista ja toimenkuvia tulee kokoajan tarkastella vallitsevan tilanteen ja nähtävissä olevan tulevaisuuden mukaan. Tarkastelua tehdään myös urapolkujen ja työssä jaksamisen näkökulmasta.

Pirkanmaan pelastuslaitos 1) Tarkastelemme vuorotyötä tekevien työaika-asiaa nyt keväällä yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa. Poikkeuslupa on voimassa tämän vuoden.

2) Työaikoja tulee tarkastella ennen muuta työtehtävien tarkoituksenmukainen toteutus ensisijaisena. Pelastustoimessa on nykyisellään liiaksi tarkasteltu työaikaa entiseen toimintatapaan ja työympäristöön perustuen. Eli työaikojen käyttöä tulee kehittää.

3) Työaikojen kehittäminen nykyiseltä pohjalta edellyttää ehdottomasti vuorokautisen työajan sisällön suunnittelua ja määrittelyä. Mikäli tulkinnat ns. tehollisesta työajasta alkavat poiketa pelastustoiminnan ja ensihoidon toiminnan vaatimuksista — eli tehtäviä on erittäin vaikea ennustaa, ja vaihtelua vuorokautisissa tehtävämäärissä on — ollaan lähestymässä nykyisen vallitsevan työajan jäämistä pois valikoimasta.

Keski-Uudenmaan pelastuslaitos Pelastusjohtaja Pekka Vänskä: 1) Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella ei ole suunnitelmia muuttaa nykyistä poikkeusluvan alaista (24 h) työaikajärjestelmää, koska siihen ei ole tarvetta.

2) Työaikajärjestelmää on tarve kehittää.

Siihen tulisi sisällyttää nykyistä enemmän joustoja esim. työaikapankki, erikseen kesä- ja talvityöaika. Joustoilla kyettäisiin kehittämään muun muassa työvuoron ulkopuolista koulutusta ja tasaamaan nykyistä paremmin vuosilomien aiheuttamaa vuorovahvuutta. Se lisäisi siten myös ammattipalomiesten työturvallisuutta, kun olisi riittävät vuorovahvuudet.

3) Työaikajärjestelmän kehittämistyö on nimenomaan tarkoitus tehdä 24 tunnin vuorokausijärjestelmän pohjalta. Poikkeuslupaa joustavampi käytäntö olisi valtakunnalliset sopimukset. Työsuojeluviranomaisten toimivalta ja näkökulma on kapeampi ja jäykempi kuin työmarkkinaosapuolten.

Itä-Uudenmaan pelastuslaitos Pelastusjohtaja Olavi Liljemark: 1) Nykyinen poikkeuslupa päättyy tämän vuoden lopussa, eli joka tapauksessa asiaa arvioidaan. Linjanvetoa ei ole tehty suuntaan tai toiseen. Tähän liittyy tietysti tuleva pelastuslaitosuudistus, asiaa varmasti pohditaan yhdessä EteläSuomen laitosten kesken. Erva-alueen kuudella pelastuslaitoksella osalla poikkeuslupa päättyy 2016 lopussa ja osalla 2017 lopussa.

2) On tarve kehittää, koska tarvitaan lisää joustavuutta. Pelastustoimen perusongelma on se, että resurssit ja palvelujen kysyntä eivät ihan kohtaa.

Työajan kehittäminen on laaja kysymys ja tulee arvioitavaksi viimeistään 2019.

Keskeinen asia on myös tarve muuttaa vuorotyötä tekevän henkilöstön palkkausjärjestelmää sillä tavalla että palkkaustaso säilyy, vaikka toimintatavat ehkä muuttuvat.

3) En näe valtakunnallista sopimusta kovinkaan tehokkaana keinona ratkaista asiaa. Peruskysymys taustalla on, että suoritteet ovat tietyllä osin vuorokautta ja resurssit eivät ihan vastaa sitä. Tarvitaan erilaisia työaikavaihtoehtoja valtakunnan eri osissa. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

18

Päijät-Hämeen pelastuslaitos Pelastusjohtaja Jari Hyvärinen: 1) Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella ei ole suunnitelmia tai tarvetta muuttaa nykyistä operatiivisen henkilöstön poikkeusluvan mukaista työaikajärjestelmää.

2) Työaikajärjestelmää on tarve edelleen kehittää hyödyntämällä nykyistä paremmin joustoja esim. työaikapankkia.

3) Kehittämistä tehdään jo nyt 24 tunnin vuorokausityöaikajärjestelmän pohjalta.

Poikkeuslupa ei välttämättä ole oikea tapa, jolloin valtakunnallinen sopimus olisi parempi tapa sopia asia.

Keski-Suomen pelastuslaitos

työtapaturma ja aktiivitunnit on ylitetty, joutuu työnantaja yksiselitteiseen vastuuseen. Pelastustoimessa pitäisi myös voida enemmän huomioida dynaaminen riskinarviointi (vrt. ensihoito, poliisi, terveyskeskus, jne.), joka tarkoittaa, että koska tehtävät painottuvat n. klo 07–22 väliselle ajalle, tulisi silloin olla myös enemmän pelastustoimen resursseja operatiivisessa käytössä. 24 h työvuorojärjestelmä ei ”taivu” hyvin näihin tarpeisiin.

3) Vrt. edellä mainitut työneuvoston tiukentuneet päätökset. Poikkeusluvasta / 24 h -työvuorosta ei saa aiheutua työnantajalle minkäänlaista riskiä esim. aktiivityöajan ylittymisen vuoksi ja työaikana pitää voida teettää töitä. Työnantajan tulee aina huolehtia työssä jaksamisesta, työturvallisuudesta ja työhyvinvoinnista. Poikkeusluvan mukaisessa työajassa mm. näiden asioiden huomioiminen voi olla hyvin vaikeaa, jopa mahdotonta.

Pelastusjohtaja Simo Tarvainen: 1) Keski-Suomen pelastuslaitos oli käynnistämässä pelastuslaitosten tuottavuushanketta ja raportin valmistuttua olemme mallintamassa raportin esityksiä, ml. työaika. Keski-Suomen nykyinen poikkeuslupa on voimassa v. 2016 loppuun, joten tulevan syksyn aikana tulee päättää jatkosta: joko ei haeta poikkeuslupaa tai haetaan poikkeuslupaa.

Kumpaankin vaihtoehtoon tulee olla perustelut. Tulevan päätöksen perusteluja siis valmistellaan.

2) Ehdottomasti on kehitettävä. Kriittisiä asioita ovat työhyvinvointi, työturvallisuus, aktiivityöaika, pelastustoimen ja ensihoidon yhteistyömahdollisuus, jne.

Työneuvoston viime aikojen päätökset ovat ennestään tiukentaneet 12 h aktiivityön rajoitusta. Nykyinen poikkeuslupa rajoittaa työn teettämisen 12 h aktiiviaikaan, eli työnantajan on maksettava 24 h palkkaa mutta töitä saa teettää vain 12 h. Useimmat laitokset suorittavat myös ensihoitoa, jossa käyttöasteet ovat lisääntyneet kokoajan, joka saattaa asettaa työnantajan vastuuseen esim. tapauksessa, jossa 24 h -työvuorossa on ensin oltu ensihoidossa 12 h ja sitten toinen 12 h pelastustoiminnassa. Mikäli pelastuspuolella sattuu

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Satakunnan pelastuslaitos Pelastusjohtaja Pekka Tähtinen: 1) Ei ole, nykyjärjestelmä on kokonaispalkkauksen myötä siedettävä.

2) Toimintaa pitää aina kehittää. Työajan tulee olla sellainen, että se mahdollisimman hyvin tukee turvallisuustyön tekemistä.

3) On mahdollista, mutta asiaa pitää katsoa kokonaisuutena ja erityisesti työn tulosten näkökulmasta. Olemassa olevat resurssit tulee käyttää lakisääteisten tehtävien tekemiseen.

Oulu-Koillismaan pelastuslaitos Pelastusjohtaja Petteri Helisten: 1) Tässä vaiheessa ei ole tarvetta muuttaa. 12 h tehollinen työaika ei näytä muodostuvan ongelmaksi, koska mm. ensihoito on eriytetty palomiesten työstä n. 8 vuotta sitten. Meillä on nykyinen paikalliseen sopimukseen ja poikkeuslupaan perustuva työaika-

järjestelmämme käytössä ainakin 30.4.2018 saakka ja hyvin todennäköisesti uusien itsehallintoalueiden aloitukseen saakka tai pidempäänkin.

Olemme saaneet työaikajärjestelmällämme mm. ylityöt hallintaan ja harjoitustoiminnan pyörimään pääasiassa häiriöttömästi. Pidämme omaa ”viritettyä” järjestelmäämme hyvänä vuorokausirytmin sovelluksena puolin ja toisin, vaikka pientä viilattavaa siinä on toki ollut matkan varrella.

2) Yleisesti on tarvetta kehittää. OuluKoillismaalla on neuvoteltu oma malli vuorokausirytmin työvuorojen vaihtoon 8 h päiviksi. Uusi poikkeuslupa heikensi hieman edelliset kaksi vuotta käytössä ollutta paikallista sopimusta, mutta pystymme elämään sen kanssa edelleenkin.

3) Kyllä on, mutta siihen pitäisi jättää laitoskohtaista liikkumavaraa, koska se mikä käy Kuusamossa, niin ei käy

LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

19

juuri nyt sisällä poikkeuslupahakemus jossa on ns. asemapalvelusaika 12 tuntia ja sen lisäksi mahdolliset hälytystehtävät ja hälytyksiin liittyvät huollot. Avin päätökset ovat tähän asti olleet epäselviä, nyt hakemuksella haetaan selvyyttä.

2) Työaika on aina ollut alalla herkkä aihe, joka nousee keskusteluun ja ylittää kaikki muut alamme ongelmat. Toivon, että löydettäisiin työaika, johon mahdollisimman moni olisi tyytyväinen ja joka kestäisi vertailun muiden ammattien tehtyihin työtunteihin.

3) 24-tuntisessa tulee olla mahdollisuus tehdä kaikki ne tehtävät mitä 24 tunnin aikana tulee. Työsuojeluviranomaisen, työnantajan sekä sopijaosapuolten tulisi katsoa asiaa samalla tavalla. Muuten 24 on tiensä päässä. Olisi hienoa, jos virkaehtoteitse voitaisiin sopia, mutta epäilen että yhteistä näkemystä ei alalla löydy.

Pohjois-Savon pelastuslaitos Pelastusjohtaja Jukka Koponen:

Päijät-Hämeen pelastuslaitos evakuoi kahden kerrostalon asukkaita Lahdessa 17. maaliskuuta, rikkihappoa kuljettaneen rekan törmättyä asuintaloon. suoraan Oulussa edes nykyisen pelastuslaitoksen alueella. Vuorokausirytmin sopiminen valtakunnallisesti ei ole ihan pikkujuttu, sillä siinä on yleisen mallin kannalta muuttujia, joita on hankala sovittaa yleispäteviksi. Myös kaikki muut palvelussuhteen asiat työajan lisäksi, esim. virkavapaan myöntäminen tulisi löytyä jatkossa virkaehtosopimuksesta soveltamisohjeineen.

Kanta-Hämeen pelastuslaitos

nen henkilöstö. Tarkastelunäkökulma tulisi olla tehtävälähtöistä, eli millaisella työaikamuodolla voimme huolehtia entistä paremmin nykyisistä tehtävistämme ja vastata tulevan muutoksen mahdollsesti tuomiin uusiin tehtäviin.

3) Poikkeusluvan alaista (24 h) työaikajärjestelmää on mahdollista edelleen kehittää. Yhtenä kehittämiskohteena voisi olla työajan joustavampi käyttö, huomioiden vuorokautiset ja vuosittaiset painopistealueet sekä työntekijän ja työnantajan kulloisetkin tarpeet.

Pelastusjohtaja Esa Pulkkinen: 1) Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella ei ole suunnitelmia muuttaa nykyistä poikkeusluvan alaista (24 h) työaikajärjestelmää, koska siihen ei tällä hetkellä ole tarvetta.

2) Työaikajärjestelmää on tarve kehittää.

Työaikajärjestelmää tulisi tarkastella kokonaisuutena huomioiden koko päätoimi-

Pohjois-Karjalan pelastuslaitos Pelastusjohtaja Jorma Parviainen: 1) On tarvetta muuttaa työaikaa, jos aluehallintovirastosta tulee päätöksiä, jossa kaikki vuorokauden aikana tehtävät hälytykset, huollot ja muut työt tulee tehdä 12 tunnin aikana. Meillä on

1) Pohjois-Savon pelastuslaitoksella ei ole suunnitelmaa poikkeusluvan mukaisen työajan (24 h/vrk) muuttamiseksi.

2) Toki aina voidaan kehittää. Paikallisesti olemme mm. sopineet 24 h työvuorojen pilkkomisesta 8 h tai 6 h koulutuspäiviksi sekä työaikakorvausten maksamisesta kokonaiskorvauksena 3) Valtakunnalliset sopimukset mahdollistaisivat pitkäjänteisyyden ja samat tulkinnat verrattuna määräaikaisiin ja pelastuslaitoskohtaisiin poikkeuslupiin.

Kymenlaakson pelastuslaitos Pelastusjohtaja Vesa Parkko: 1) Kympessä neuvotellaan tarvittavista joustoista 24 h työaikajärjestelmään, mm. tehostaaksemme koulutusta ja vähentääksemme tästä syntyviä ylitöitä.

2) Työn ja työvoiman kohdentumista tulee seurata koko ajan. Työaikajärjestelmät ovat yksi keino kehittää ja tehostaa toimintaamme. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

20

3) 24 tunnin vuorokausityöaika vaatii nimenomaan kehittämistä ja uudelleen tarkastelua, jos se on tulevaisuudessa yhtenä vaihtoehtoisena työaikamallina.

Lapin pelastuslaitos Pelastusjohtaja Martti Soudunsaari: 1) Ei ole keskusteltu suunnitelmista muuttaa nykyistä työaikajärjestelmää (poikkeusluvan mukainen työaika voimassa v. 2017 loppuun saakka)! Jos jotain muutetaan, niin sitten v. 2019 alusta!

2) On ylipäätään tarve kehittää ja onko nykyisestäkään työaikajärjestelmästä saatu kaikkea irti? Nykyistä enemmän pitäisi voida saada joustoja; on aikoja, jolloin valmiutta tarvittaisiin enemmän!

3) On mahdollista kehittää nykyisessäkin työaikajärjestelmässä. Helppoa se ei ole mutta uusia esityksiä ja työaikamalleja vain rohkeasti esille! Poikkeuslupamenettelystä tulisi voida luopua!

Pohjanmaan pelastuslaitos Pelastusjohtaja Tero Mäki: 1) Lupa tehdä poikkeusluvan alaista työaikaa (24h) on olemassa. Tarkasteltava operatiivista valmiutta / pelastustoimen kehittymistä yhdessä — siksi ei ole tarkoituksenmukaista nostaa tätä kysymystä erityisesti esille.

2) Työaika on nähtävä mahdollisuutena.

Sen kehittäminen on varmasti nyt ja tulevaisuudessa tarpeellista. Pelastusalueiden toimintaympäristöjen erilaisuus väistämättä heittää työaikajärjestelyjen arvioinnit keskusteluun. Työajan joustavuudella (työaika/valmius) voidaan löytää hyviä toimintamalleja, jossa voidaan 24h työaikajärjestelmääkin käyttää.

3) Kuten olemme huomanneet työsuojeluviranomaiset ovat ottaneet roolin toimivaltansa puitteissa ja näkökulmat/ tulkinnat poikkeusluvan ehdoissa ovat melko tiukkoja. Onko valtakunnallisella työ- ja virkaehtosopimuksella asia

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ratkaistavissa? Voisihan tällä saavuttaa joustavampia ratkaisuja.

Jokilaaksojen pelastuslaitos Pelastusjohtaja Jarmo Haapanen: 1—3) Meillä asiasta ei ole käyty varsinaisia virallisia keskusteluja, mutta toki seuraamme aktiivisesti miten asiaan liittyvät keskustelut ja ratkaisut alkavat eri tahoilla edetä.

Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitos Pelastusjohtaja Harri Setälä: 1) Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksella työaika-asia ei ole ollut esillä.

2) Olemme olleet mukana valtakunnallisessa tuottavuusprojektissa ja meillä on myös oma toimenpideohjelma tuottavuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksella.

Olemme saavuttaneet hyviä tuloksia ja nyt seuraamme tilanteen kehittymistä.

3) Poikkeuslupakäytäntö on ollut hieman erilainen tai sitten on anottu erilaisia poikkeuslupia. Varmaan yhtenäiset valtakunnalliset linjaukset olisivat paikallaan.

Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren pelastuslaitos Pelastusjohtaja Jaakko Pukkinen: 1—3) Pelastuslaitoksellamme on tällä hetkellä käytössä vuorotyötä tekevillä voimassa oleva poikkeusluvan mukainen 24 tunnin vuorokausirytmi, joka päättyy vuoden vaihteessa. Järjestöjen kanssa ei ole vielä aloitettu keskusteluja jatkosta. Nyt kun tuottavuusraporttia on kovinkin arvosteltu ja esitetty, että ”ei pidä hötkyillä keskellä suurta uudistusta”, niin kysyn, että millä muulla toimialalla kehitys voidaan unohtaa pariksi kolmeksi vuodeksi? Ainakin teollisuudessa tällainen johtaa valitettavan usein ei toivottuun lopputulokseen. Haastan-

kin alamme järjestöt oikeasti katsomaan mitä ympärillämme tapahtuu ja kehittämään paloalan tuottavuutta avoimin mielin jo nyt alan suurten uudistusten ollessa valmisteilla. Pelastusalakin on suhteellisen iso kokonaisuus, jossa ei ole vain yhtä totuutta ja sitä ei voi varjella pitämällä pään pensaassa.

Etelä-Karjalan pelastuslaitos Pelastusjohtaja Erkki Hokkanen: 1) Etelä-Karjalan osalta on käytössä poikkeusluvan mukainen työaika, jonka voimassaoloaika päättyy kuluvan vuoden lopussa. Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen ja henkilöstöjärjestöjen kanssa tehdyn kokonaispalkkausta koskevaan sopimukseen sisältyy, että työnantaja lupautuu hakemaan poikkeusluvan mukaista työaikaa (24 h työvuoro) vuodelle 2017.

2) Työaikojen kehittämisen osalta pelastuslaitos toteaa seuraavaa: Pelastustoimen uudistuksen tavoitteena on mm. varmistaa pelastustoimen resurssien tehokas käyttö niin, että pelastustoimen toimintavalmius ei heikkene. Pelastustoimen tuottavuutta ja työaikoja on myös selvitetty erillisessä pelastuslaitosten kumppanuusverkoston työryhmässä ”pelastustoimen tuottavuus”.

Pelastustoimen järjestämisvastuussa olevat maakunnat tulevat päättämään pelastustoimen tarkoituksenmukaisista työajoista pelastustoimen uudistukselle asetetut tavoitteet huomioiden.

Kainuun pelastuslaitos Pelastusjohtaja Anssi Parviainen: 1) Kainuun pelastuslaitoksessa ei ole tällä hetkellä suunnitelmia muuttaa nykyistä työaikaa.

2) Työaikajärjestelmiä ja työaikaa tulee kehittää lisäämällä joustoa ja tulospalkkaus sekä työaikapankki käyttöön.

3) Kyllä on, kannatan valtakunnallista sopimista. n

21

KAIKKI MITÄ ET OLE KOSKAAN HALUNNUT TIETÄÄ KUOLEMASTA löytyy nyt yhdestä paikasta.

Puolet suomalaisista ei ole varautunut mitenkään omaan kuolemaansa. Aihe herättää paljon kysymyksiä, joihin on vaikea löytää vastauksia. Kokosimme hyödyllistä tietoa ja kiinnostavia artikkeleita yhteen paikkaan. Hyödynnä järjestösi jäsenetu ja laita henkivakuutuksesi kuntoon. Samalla saat neuvoja esimerkiksi testamentin laatimiseen ja muuhun varautumiseen, jolla voit keventää lähimmäistesi taakkaa, jos pahin tapahtuu.

Katso IT

KUINKA VUOA VARAUT

henkivakuutuskuntoon.fi Vakuutuksen myöntää Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kaleva.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

22

Lupaviranomainen luottaa pelastuslaitoksiin Työajan poikkeuslupia myöntävä aluehallintovirasto ei ole kiristänyt tulkintaansa pelastushenkilöstön aktiivityöajasta.

V

iime aikoina pelastusalalla on esitetty näkemyksiä siitä, että aluehallintovirastot olisivat tiukentaneet pelastuslaitosten työsuojeluvalvontaa ja kiinnittäneet entistä enemmän huomiota henkilöstön ns. aktiivityöajan määrään.

Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojeluosaston lakimiehen Vesa Ullakonojan mukaan mitään tietoista työajan tulkinnan kiristystä ei ole tehty.

– Vaikutelma kiristyneestä tulkinnasta on voinut tulla siitä, että työaikojen poikkeuslupia käsittelevät aluehallintoviraston esittelijät ovat pyytäneet pelastuslaitoksista tietoja toteutuneista työajoista, Ullakonoja sanoo.

Ullakonojan mukaan aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueiden kesken keskusteltiin pelastuslaitosten ns. tehollisista työajoista pari vuotta sitten. Sen jälkeen työajoista on tarpeen vaatiessa tiedusteltu, kun laitokset ovat hakeneet poikkeuslupia 24 tunnin työvuoroille.

Ullakonojan tiedossa ei myöskään ole, että työsuojelun alueelliset tarkastajat olisivat kiinnittäneet mitään erityistä huomiota pelastuslaitosten työaikaan.

– Työsuojelussa haetaan isompaa kuvaa kuin yksittäisiin 12 tunnin tehollisen tai 24 tunnin työajan ylityksiin puuttumista. Työajan poikkeuslupa ikään kuin antaa raamit ja mahdollisuudet työajan suunnittelulle. Miten työaika käytännössä toteutetaan, on työpaikkojen asia. Lupaviranomainen tietysti lähtee siitä, että lupaehtoja noudatetaan, Ullakonoja toteaa.

Voitaisiin ratkaista valtakunnallisesti Pelastuslaitoksissa yleisesti käytössä oleva 24 tunnin työaikamalli tarvitsee työsuojeluhallinnon poikkeus-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

”

Tämä olisi juuri sen tyyppinen asia, joka olisi todella hyvä ratkaista työsopimuspöydässä.

luvan, koska se 42 viikkotyötunnillaan ylittää työaikalaissa määritellyn 40 viikkotyötunnin maksimin.

Toinen vaihtoehto olisi, että viikkotyötunneista olisi sovittu valtakunnallisessa työehtosopimuksessa. Pelastuslaitoksissa noudatettavassa Kunnallinen teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimuksessa näin ei ole.

Ratkaisuksi on jäänyt poikkeuslupien haku. Poikkeuksista on tullut vakiintunut käytäntö ja jatkuva prosessi, sillä pelastuslaitokset hakevat lupia jopa vain yhden vuoden määräajalle.

Ullakonoja sanoo tietävänsä, että työaikakysymys on aina ollut pelastustoimessa ”iso kysymys”.

– Mitä sitten tuleva maakuntauudistus vaikuttaa pelastustoimeen, siihen en ole oikea ihminen vastaamaan. Varmaan tulee tietynlaisia paineita työaikaan.

Työaikakysymyksen sisällyttämisen valtakunnalliseen virka- ja työehtosopimukseen voisi Ullakonojan mielestä olla nykyaikainen tapa ratkaista asia.

– Kaikki jotka poikkeuslupia ovat käsitelleet, näkevät että tämä olisi juuri sen tyyppinen asia, joka olisi todella hyvä ratkaista työsopimuspöydässä.

Totta kai lupaviranomainen ratkaisee hakemukset, jotka ovat sen tehtävänä, mutta kun työaikaan liittyy paljon erityiskysymyksiä, ratkaisut voisivat tehdä ne, joilla on paras tietämys asioihin. Eli työmarkkinaosapuolet, Ullakonoja sanoo.

23

Työnantaja hakee, työntekijöitä kuullaan ALUEHALLINTOVIRASTON

Työaikojen poikkeuslupien käsittely on keskitetty Lounais-Suomen aluehallintovirastoon Turkuun.

Aikaisemmin päätöksiä tehtiin viidessä virastossa.

Lakimies Vesa Ullakonojan mukaan keskittämisellä haetaan tehokkuutta ja päätösten linjakkuutta.

Ennalta suunniteltu työaika korostuu Työaikalain mukaan työajan poikkeuslupia voidaan myöntää työhön, jota tehdään aika ajoin sen vuorokautisen työajan kuluessa, jona työntekijän on oltava valmiina työhön. Pelastuslaitosten 24 tunnin työvuorojen poikkeuslupien ehtoihin on vakiintunut 12 tunnin ns. tehollinen työaika.

Ullakonoja toteaa omana käsityksenään, että pelastuslaitoksilla on olemassa toimivia tapoja järjestää miehistön työskentely ja varallaolo työvuoron aikana niin, että lupaehdoissa ei tule ongelmia.

Ennalta suunnitellussa työajassa tulee jättää varausta myös hälytystehtävien hoitamiseen.

– Lupaehtojen tarkoitus ei ole mitenkään vaikeuttaa palo- ja pelastustoimen tärkeintä tehtävää eli hälytystehtävien hoitoa. >

pelastuslaitokselle myöntämä 24 tunnin työvuoron poikkeuslupapäätös sisältää muun muassa ehdot työajan tasoittumisajasta, palvelusvuoron pituudesta, aktiivityöajasta sekä ylityökorvauksista ja työaikalisistä.

Tyypillisessä päätöksessä työaika tasoittuu keskimäärin 42 tuntiin viikossa vuoden jaksossa, vuoron pituus on 24 tai enintään 24 tuntia ja aktiivityöaika enintään 12 tuntia.

Laitokset hakevat poikkeuslupaa yleisimmin niin, että hakemuksessa on mukana työntekijöitä edustavien ammattijärjestöjen luottamusmiesten lausunnot tai työnantajan ja järjestöjen paikallisyhdistysten paikallinen sopimus.

– Hakemusprosessiin liittyy se, että työntekijäpuolta kuullaan.

Jos henkilöstön edustaja ei puolla hakemusta kokonaisuudessaan tai hakemuksen jotain kohtaa, aluehallintovirasto joutuu arvioimaan, mikä merkitys tällaisella lausunnolla on hakemuksen kokonaisuuteen. Jos vedotaan työsuojelullisiin seikkoihin, kuten kuormittumiseen, lausunnolle tietysti annetaan iso painoarvo, lakimies Vesa Ullakonoja Varsinais-Suomen aluehallintovirastosta kertoo.

Työsuojeluhallinnon linjauksen mukaan poikkeuslupia myönnettäisiin korkeintaan kahdeksi vuodeksi.

Aikaisemmin virastot ovat myöntäneet lupia myös kolmeksi tai neljäksi vuodeksi. Pelastuslaitokset itse ovat hakeneet lupia myös yhden vuoden ajaksi.

Poikkeuslupapäätöksiin voidaan hakea oikaisua työneuvostosta ja sen jälkeen voidaan edetä vielä työtuomioistuimen käsittelyyn.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

24

– Idea on nimenomaan siinä että jotta ihmisten kuormitus pysyy hallinnassa, pitää työsuunnittelussa ottaa huomioon että hälytyksiä tulee ja suhteuttaa muuta aktiivityötä siihen, Ullakonoja sanoo.

Tarkka päiväpalveluohjelma ei sinällään kiinnosta aluehallintovirastoa, eikä se ryhdy sanomaan, miten työvuoro tulee suunnitella.

– Jotain ohjeistusta pystytään kertomaan ja vaihtoehtoja antamaan harkittavaksi. Työpaikkojen tilanteet ovat kuitenkin moninaisia ja muuttujia yllättävän monta, joten ratkaisut on tehtävä niissä paikallisesti.

Päätökset keskitettiin Turkuun Poikkeuslupien käsittely on tämän vuoden alussa keskitetty Lounais-Suomen aluehallintovirastoon Turkuun. Aikaisemmin päätöksiä tehtiin viidessä virastossa.

Turussa pelastustoimen lupia – sekä kaikkia muitakin työaikalain mukaisia poikkeuslupia – käsittelee työsuojeluyksikössä kolme henkilöä sekä esimiehenä toimiva Ullakonoja.

Lupakäsittelyn keskittämisellä haetaan aluehallintoon tehokkuutta: virastot erikoistuvat, jolloin resursseja säästyy. Toisaalta nähdään, että yhdessä virastossa tehtynä lupakäsittelyn linja on yhtenäinen.

Vaikka ratkaisulla haetaan yhtenäistä linjaa, Vesa Ullakonojan mukaan pelastustoimen lupapäätöksissä ei ole tähänkään asti ollut merkittäviä eroavaisuuksia.

– Keskittäminen ei todellakaan tarkoita, että jossain muualla oltaisiin oltu huonompia ratkomaan hakemuksia, vaan lähtökohta on resurssiajattelu ja se, että tänne Länsi-Suomen virastoon työ sopisi.

Jos jokin asia jatkossa korostuu, niin se voisi Ullakonojan mielestä olla poikkeuslupahakemuksien perustelut eli pelastustoimen paikallisen tilanteen kuvaaminen.

– Kaikkia paikallisia olosuhteita ei täältä käsin tunneta, joten on pelastuslaitosten asiana kertoa ne hakemuksissaan. n

Teksti ja kuva MIKKO TERÄVÄ

Liity Palomiesliittoon!

PALOMIESLIITON JÄSENEKSI voivat liittyä pelastustoimessa, ensihoidossa ja hätäkeskuksissa työskentelevät sekä aloille opiskelevat.

Jäseneksi liitytään paikallisyhdistysten kautta. Palomiesliitolla on 26 paikallisyhdistystä pelastustoimen ja ensihoidon jäsenille. Hätäkeskuksissa työskentelevien paikallisyhdistys on Hätäkeskusammattilaisten liitto HAL. Täytä jäsenilmoituslomake, jonka löydät netistä.

Täytä myös erillinen työttömyyskassan liittymislomake ja lähetä se Palomiesliiton toimistoon. HALiin liittyvät lähettävät molemmat lomakkeet toimistoon.

Työttömyyskassan (JATTK) liittymislomake on syytä lähettää toimistolle viivyttelemättä, koska kassan jäsenyys alkaa siitä päivästä, kun lomake saapuu liittoon.

Yhdessä olemme vahvempia

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

LIITTYMISLOMAKKEET JA OHJEITA: Pelastustoimessa ja ensihoidossa työskentelevät: www.palomiesliitto.fi > Jäsenpalvelu > Liity jäseneksi Hätäkeskuksissa työskentelevät: www.halry.fi > Liity jäseneksi Palomiesliiton toimisto opastaa liittymisessä: puh. (09) 867 8880, toimisto@palomiesliitto.fi

25

Ansiomerkeistä esitykset viimeistään syyskuussa

E

sitykset Palomiesliiton ansiomerkkien saajista tulee toimittaa 27.9. mennessä liiton toimistoon järjestösihteeri Laura Ruokoselle. Päätöksen ansiomerkkien myöntämisestä tekee liittohallitus. Tänä vuonna myönnettävät ansiomerkkien saajat julkistetaan liittokokouksessa Tampereella 1.12.2016.

Ansiomerkki voidaan myöntää Palomiesliiton nykyiselle tai entiselle jäsenelle, joka 1) on ansiokkaasti toiminut liiton ja/tai sen paikallisyhdistyksen hallinnossa; tai 2) on ansiokkaasti edistänyt liiton jäsenten etuja työyhteisössä; tai

4) on toiminnallaan vaikuttanut myönteisesti jäsenten yhteiskunnalliseen asemaan ja/tai keskinäiseen yhteenkuuluvuuteen.

Ansiomerkin myöntämistä voivat esittää liiton viralliset paikallisyhdistykset liittohallitukselle osoitetulla vapaamuotoisella hakemuksella.

Hakemuksessa tulee olla vähintään seuraavat tiedot: henkilötiedot, virkatiedot ja työnantajatiedot, kuvaus työurasta, tiedot jäsenyydestä Palomiesliitossa ja perustelut ansiomerkin myöntämiselle.

Yhdistyksen tulee tarkistaa jäsenyystiedot Palomiesliiton toimistolta ennen esityksen lähettämistä.

3) on ammatillisesti toiminut esimerkillisesti ja kunnioitettavasti; tai

Valmistunut opiskelijajäsen — ilmoita uudet tietosi liittoon OLETKO Palomiesliiton tai Hätäkeskusammattilaisten liiton opiskelijajäsen, joka on keväällä valmistunut kurssiltasi?

Muista ilmoittaa valmistumisestasi liiton toimistolle.

Ilmoitus tehdään jäsenilmoituslomakkeella, jonka voit tulostaa SPALin nettisivulta. Lomakkeita saa myös paikallisyhdistysten jäsenasioiden hoitajilta.

Kun aloitat työt valmistumisen jälkeen, toimita jäsenilmoituslomake työpaikkasi palkanlaskentaan ja varmista, että lomake toimitetaan sieltä edelleen liiton toimistoon. Paikallisyhdistykseen liittyvät toimittavat jäsenilmoituslomakkeen yhdistykselle hyväksyttäväksi ennen sen palkanlaskentaan toimittamista.

Työttömyyskassaan liittyvät täyttävät ja lähettävät kassan liittymislomakkeen suoraan liiton toimistoon.

Lisätietoja: www.palomiesliitto.fi > jäsenpalvelu > opiskelijajäsen > ohjeet valmistuvalle

SCANIA SUOMI OY Erityismyynti Palo- ja pelastusajoneuvot Timo Iltanen

puh. 010 555 5299

Petri Surakka

puh. 010 555 5273

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

26

Turvallisuusalan ammattilaiset kohtaavat Jyväskylässä

S

yyskuussa Jyväskylän Paviljongissa järjestettävien messujen näytteilleasettajaryhmät ovat palo- ja pelastustoimi, ensihoito/-vaste, yhteiskunnan turvallisuus, vartiointiala sekä kiinteistöjen turvallisuus.

Pelastustoimesta ja ensihoidosta messuilla mukana ovat viranomaistahot, kalustontoimittajat, tuotteiden ja tarvikkeiden valmistajat ja maahantuojat sekä koulutus- ja järjestöpuoli.

Messut järjestetään Jyväskylässä nyt toista kertaa. Vuoden 2014 tapahtumasta on kerätty kokemusta ja kehitytty, mutta perusvire on edelleen sama: Turvallisuusmessut

on puhtaasti ammattilaisilta ammattilaisille -tapahtuma.

– Haluamme tarjota tietoa, nähtävää ja koettavaa juuri ammattilaisille. Näytteilleasettajat ovat ammattilaistuotteiden edustajia.

Turvallisuusmessut ei ole siinä mielessä suuren yleisön tapahtuma, vaikka olemmekin avoinna kaikille turvallisuudesta kiinnostuneille, näyttelyn johtaja Jyri Siekkinen Jyväskylän Messuilta kertoo.

– Tulossa on jälleen mielenkiintoinen tapahtuma. Toivotan kaikki pelastustoimessa työskentelevät tervetulleiksi messuille – tehdään tapahtumasta yhteinen!

TURVALLISUUS 2016 -MESSUT Jyväskylän Paviljonki Lutakonaukio 12, 40100 Jyväskylä Ke 7.9. klo 10—17 To 8.9. klo 10—17 Pe 9.9. klo 10—16

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

KUVIA VUODEN 2014 TURVALLISUUSMESSUILTA. KUVAT: JYVÄSKYLÄN MESSUT

Turvallisuusmessut tarjoaa jälleen laajan kattauksen tietoa ja tapahtumia turvallisuusalan ammattilaisille 7.—9. syyskuuta. Pelastustoimi on vahvasti mukana.

27

Kävijöiden silmiin tärkein muutos messuilla on se, että nyt pelastustoimen osastot keskittyvät messualueen B-halliin. Samalla ulkotilojen järjestelyjä on muutettu niin, että ulos sijoittuvat ajoneuvojen ja kaluston esittelyt on entistä helpommin kävijöiden saavutettavissa.

Jyväskylän Paviljongissa on kattavat pysäköinti-, ravintola- ja hotellipalvelut. Jyväskylän keskustan palveluihin on alueelta matkaa vain muutama sata metriä. Rautatie- ja linja-autoasema ovat lyhyen kävelyetäisyyden päässä, joten messuille on helppo saapua myös julkisilla kulkuvälineillä.

Ohjelmassa runsaasti koettavaa Messujen yhteydessä järjestetään runsaasti oheisohjelmaa, jota tuottavat niin viranomaiset, yritykset kuin järjestötkin. Ohjelmaa julkistetaan netissä tapahtuman alkuun saakka. Luvassa on muun muassa pelastustoiminnan tutkimusseminaari, ajankohtaiskatsauksia öljyntorjuntaan ja lentosammutustoimintaan sekä tietoiskuja ja työnäytöksiä.

Suomalaisten luolasukeltajien vuoden 2014 kohtalokkaalla Norjan matkalla sekä sen jälkeisessä pelas-

tusoperaatiossa mukana olleet sukeltajat kertovat, millaisia opetuksia tapahtunut antoi ja miten Takaisin pintaan -elokuva syntyi. Sukeltajilla on oma osasto messuilla.

CrossFit Jyväskylä järjestää messuilla joka päivä turvallisuusalalla työskenteleville tai alaa opiskeleville suunnatut Turvallisuuskisat.

Kilpailuun voi osallistua keskiviikkona, torstaina tai perjantaina. Kilpailulajeja on kolme ja ne suoritetaan yhden päivän aikana. Sarjoina on miesten ja naisten avoimet sarjat.

KIRSI KONTIO

Ulko- ja sisäalueita kehitetty

Palomiesliitto on mukana Palomiesliitto on yksi Turvallisuusmessujen yhteistyökumppaneista.

SPALin osastolla on messujen ajan jäsenpalvelun päivystys: tule kysymään liiton edunvalvonnasta, jäsenpalveluista, jäseneksi liittymisestä – ja muuten vaan tapaamaan toimiston henkilökuntaa!

SPAL järjestää messujen yhteydessä koulutustapahtuman jäsenilleen ja paikallisyhdistysaktiiveille.

Yt-neuvottelu- ja työturvallisuuskurssi sijoittuu toiselle messupäivälle, 8. syyskuuta. n

Turvallisuusmessujen kävijöiden ennakkorekisteröinti on käynnistynyt.

Tulosta oma pääsylippusi osoitteesta

www.jklturvallisuusmessut.fi Samasta osoitteesta löydät myös ajankohtaisen tiedon näytteilleasettajista ja oheisohjelmasta.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

28

ALTISTUMISTUTKIMUS VALMISTUI:

Syöpävaara on todellinen uhka palomiehelle

K

esäkuun alussa julkaistun Työterveyslaitoksen tutkimuksen loppuraportin mukaan palomiehet altistuvat liiallisesti syöpää aiheuttaville PAH-yhdisteille eli polysyklisille aromaattisille hiilivedyille.

PAH-yhdisteitä syntyy epätäydellisessä palamisessa ja useat niistä ovat syöpää aiheuttavia aineita.

PAH-yhdiste naftaleenin osalta palomiehet ovat yksi eniten altistuva ammattiryhmä kaikkien ammattien joukossa. Lisäksi palomiehet altistuvat pyreeneille sekä bentseenille lainsäädännössä asetettujen toimenpideraja-arvojen yli.

Palomiesten altistuminen on sitä luokkaa, että tutkijat suosittelevat pelastuslaitoksien ryhtyvän välittömästi toimiin altistumisen vähentämiseksi.

Palomiehet tulisi myös ilmoittaa Työterveyslaitoksen ylläpitämään ASA-rekisteriin eli syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteriin.

Suoja-alueet ja huoltosuositukset Palomiehet altistuvat paitsi savusukelluksessa, myös muuten tilannepaikalla, jälkiraivaustöissä, palatessaan sammutusvarusteet päällä paloasemalle sekä paloasemalla varusteiden jälkihuollossa ja varusteiden säilytystiloissa. Yksi tutkimuksen huomioista oli, että tilannepaikalla altistutaan jopa enemmän kuin savusukellettaessa. Tämä johtuu siitä, että savusukelluksessa käytetään suojavarusteita, mutta palopaikan ympäristössä ei.

Ruotsissa kehitetty ns. Skellefteå-malli vähentää tutkimuksen mukaan altistumista, mutta se kaipaisi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

tutkijoiden mielestä muutamia olennaisia päivityksiä ja parannuksia.

Palopaikoille on määriteltävä suoja-alueet ja ohjeistettava, miten niissä suojaudutaan.

Kaluston- ja varusteiden huoltoon tulee luoda suojautumis- ja puhdistussuositukset sen mukaan, missä ns. paloluokassa varusteet ovat kontaminoituneet. Työterveyslaitos esittää neljää luokkaa, joista kolme ensimmäistä sisältää eri vaiheisiin edenneen huoneistopalon ja neljäs järein luokka teollisuuspalon.

– On järkevää rakentaa porrastus, sillä erilaiset sammutustehtävät edellyttävät erilaisia huoltotoimien tasoa, Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Juha Laitinen perustelee.

Ihoaltistukseen erityishuomiota Palomiehet altistuvat työssään lukuisille kemikaaleille, jotka esiintyvät eri olomuodoissa. Altistumista tapahtuu hengitysteiden, ihon sekä ruoansulatuskanavan kautta. Viime vuosina tutkijat ovat korostaneet entistä enemmän ihoaltistuksen merkitystä: kun hengityksen suojaimet ovat kehittyneet, on ihoaltistumisen osuus kokonaisaltistumisesta kasvanut.

Pelastus- ja sammutustehtävissä altistumisaika on lyhyt, mutta altistusmäärät korkeita. Paloasemilla ja huoltotehtävissä määrät ovat vastaavasti pienempiä, mutta altistusaika pitempi.

Pelastushenkilöstön altistumista lisääviä tekijöitä ovat vaatetuksesta, suojaimista ja työskentelyolosuhteista kertyvä lämpökuorma sekä tehtävistä aiheutuva fyysinen stressi.

ISTOCK.COM/CHALABALA

Työterveyslaitoksen tutkimus vahvistaa palomiehen työn yhdeksi syöpäalttiimmista ammateista. Pelastuslaitoksissa olisi tutkijoiden mielestä ryhdyttävä välittömästi toimiin, joilla henkilöstön altistumista vaarallisille aineille voitaisiin vähentää.

Palomiesten altistumista selvittänyt tutkimus on kansainvälisesti kiinnostava, sillä tiedossa ei ole vastaavalla tavalla työhygieenisin mittausmenetelmin tehtyä tutkimusta. Kuvassa tsekkiläiset palomiehet sammuttamassa varastopaloa Prahassa.

Tietoa tullaan jakamaan Altistumisen vähentämiseksi palomiehiä tulee kouluttaa oikeisiin toimintatapoihin ja kemiallisilta aineilta suojautumiseen sekä kentällä että kalustonhuollossa. Myös työterveyshuollolla on tärkeä rooli ennaltaehkäisyssä.

Tutkimuksen tuloksia tullaan esittelemään pelastuslaitoksiin järjestettävällä koulutuskiertueella, jonka on tarkoitus käynnistyä ensi syksynä. Tuloksia esitellään myös pelastusalan tapahtumissa.

Työterveyslaitoksen vanhemman tutkijan Juha Laitisen mielestä tiedon jakamiselle on ehdottomasti tarvetta.

– Haluamme kertoa tutkimustuloksista ja niiden johtopäätöksistä kentälle. Samalla herätellään huomaamaan, että palomiehet aivan oikeasti altistuvat kemikaaleille ja että on olemassa tapoja, joilla altistumista voidaan vähentää. Aihe on varmasti kiinnostava, onhan kyse jokaisen omasta terveydestä.

Tutkimuksen tuloksista lisää seuraavilla sivuilla.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ALTISTUMISTUTKIMUS

29

30

POIMINTOJA ALTISTUMISTUTKIMUKSEN TULOKSISTA

Työterveyslaitoksen tutkimuksessa saatiin uutta tietoa siitä, millaisia vaarallisten kemikaalien pitoisuuksia todellisilla tulipalopaikoilla oli eli mitä savusukeltajien potentiaalinen hengitystiealtistuminen operatiivisessa toiminnassa savusukelluksen aikana voi olla.

Pahimmillaan tietyt altisteet ylittivät suositellut raja-arvot monikymmenkertaisesti.

Esimerkiksi mittausten mukaan bentseenipitoisuudet olivat suurimmillaan jopa 10-kertaiset ja furfuraalipitoisuudet 3,8-kertaisia niiden kahdeksan tunnin HTP-arvoihin verrattuna. Suurimmat akroleiinipitoisuudet olivat 15—40-kertaisia sen viidentoista minuutin HTP-arvoon verrattuna. HTP-arvo on vahvistettu pienin ilman kemikaalipitoisuus, jonka sosiaalija terveysministeriön arvion mukaan voi aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijän terveydelle.

Tuloksia verrattiin vastaaviin aikaisempiin mittaustuloksiin kuumasavusukellusharjoituksissa sekä harjoituksiin ns. modernissa savusukellussimulaattorissa.

Kuumasavusukellusharjoituksessa lämpö ja savu tuotettiin pääosin lastulevystä, kun simulaattorissa lämpö tuotetaan kaasulla ja savu keinosavuna. Johtopäätös oli, että perinteisissä kuumasavusukellusharjoituksissa altistuminen vastaa oikeissa sammutustehtävissä saatua altistumista – harjoitus siis on varsin realistinen, myös terveysriskin kannalta.

Altistuminen jatkuu autossa...

syntyville aineille on vielä mahdollista erityisesti paloaseman likaisella puolella.

Positiivinen havainto oli se, että vaarallisten aineiden määrät vähenevät varusteiden ja kaluston puhdistusprosessin aikana. Kuitenkin esimerkiksi syöpävaarallista bentseeniä havaittiin jopa miehistötiloissa asti.

Tutkijat korostavatkin paloasemien puhtaiden ja likaisten tilojen erottamista. Väliovet on pidettävä kiinni epäpuhtauksien leviämisen estämiseksi, eikä likaisilla varusteilla ole miehistötiloihin asiaa.

Tellervonkadun palo opetti Tutkimuksen aineiston tulipaloista eniten huomiota on herättänyt Keski-Suomen pelastuslaitokselle sattunut kuvalaattapalo Jyväskylän Tellervonkadulla syksyllä 2014. Onnettomuus paljasti puutteita muiden kuin savusukeltajien suojautumisessa.

Palossa hyvin suojautuneiden savusukeltajien keuhkovaikutukset jäivät vähäisiksi. Sen sijaan kaikkein rajuimmin altistuivat muut tilannepaikalla olleet pelastuslaitoksen työntekijät.

Lisäksi kun likaisia sammutusasusteita ja -varusteita käsiteltiin paloasemalla, huoltotoimiin osallistuneet palomiehet saivat oireita päälleroiskuneesta typpihaposta.

Skellefteå-mallista johdettua puhdas paloasema -mallia noudattavat palomiehet pystyivät vähentämään altistumista käyttämällä aluskäsineitä ja riisumalla sammutusasusteet jo palopaikalla itsesulaviin pesupusseihin.

Palomiesten altistuminen ei loppunut palopaikalta lähdettäessä, vaan sammutusyksikön sisältä mitattiin merkittäviä määriä vaarallisia kemikaaleja.

Kuljetuksen aikana suurimmat syöpävaarallisen akroleiinin pitoisuudet paloauton sisätiloissa olivat vielä 74 prosenttia ja sammutusasujen säilytystilassa 12 prosenttia sen viidentoista minuutin haitalliseksi tunnetusta pitoisuudesta.

… ja vielä asemalla Palopaikalta tulleita kemiallisia aineita löydettiin normaalin asemapalvelun aikana lähes kaikista paloaseman tiloista lukuunottamatta puhtaita miehistötiloja. Näin ollen matalatasoinen altistuminen palossa

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

TYÖTERVEYSLAITOKSEN TUTKIMUKSEN LOPPURAPORTTI on kokonaisuudessaan luettavissa Työsuojelurahaston nettisivulta: https://www.tsr.fi/tutkimustietoa/ tata-tutkitaan/hanke?h=113080

JARNO HEINILÄ

Jopa kymmenkertaisia raja-arvojen ylityksiä

– Eniten altistuneet savusukeltajat saavat jo niin korkeita altistusmääriä, että tilannetta voi hyvin verrata tapaturmaiseen hetkelliseen altistukseen.

Näyttää siis, että ASA-rekisteröinnin ehdot täyttyvät ja vielä aika selvästikin, Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Juha Laitinen kertoo.

Savusukellusta opetustilanteessa Pelastusopistolla.

Tutkija: Vahva näyttö ASA-rekisteröinnin tarpeellisuudelle Useassa ammatissa työantajalla on velvollisuus ilmoittaa työntekijä Työterveyslaitoksen ylläpitämään ASA-rekisteriin. Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alaisuudessa toimivaan rekisteriin kerätään tietoja työntekijöistä, jotka altistuvat ammatissaan syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille.

S

TM:stä on jo useita vuosia sitten todettu, että palomiehet tulisi altistumisensa perusteella merkitä rekisteriin ja että ilmoitusvelvollisuus on työnantajalla. Kynnys ylittyy, jos työntekijä altistuu ”merkittävän osan työajastaan” tai saa ”merkittävän kerta-altistumisen”.

Työntekijän yksikin korkea altistumisen siis edellyttäisi ASA-rekisteröintiä.

Palomiesten altistumistutkimuksen tulokset osoittavat, että palomiehen työssä altistutaan voimakkaasti syöpävaaraa aiheuttaville PAH-yhdisteille. Tämä osoittaa esimerkiksi mitatut naftaleeni-indikaattorin määrät.

ASA-rekisterin tarkoitus on tunnistaa syövälle altistavien aineiden käyttö työpaikoilla, vähentää työntekijöiden altistumista näille aineille sekä tuottaa aineistoa työterveyden ja työsuojelun käyttöön.

Työterveyslaitoksen tutkijan mielestä pelastushenkilöstön ASA-rekisteröinti olisi tärkeää sekä työnantajan että työntekijän oikeusturvan kannalta. Rekisteröinti antaisi velvoitteita molemmille. Työnantaja myöntää että työssä voi tapahtua altistumista ja että riski kuuluu työn kuvaan. Toisaalta työntekijät ovat tietoisia altistumisriskistä ja heillä on velvollisuus suojautua riittävästi.

Suojautumistaso rakennettaisiin niin hyväksi, että altistuminen olisi mahdollisimman vähäistä. Tämän jälkeen altistumista seurattaisiin. Tästä olisi hyötyä sekä rekisteriin merkityille yksittäisille työntekijöille että koko alalle.

Kun palomiehet ovat tarkemmassa altistumisen seurannassa, saadaan heidän elimistössään tapahtuvista muutoksista nopeammin kiinni, jolloin tarvittava hoitokin voidaan aloittaa nopeammin. Samalla myös kokonaiskuva palomiesten terveydestä muodostuisi monipuolisemmaksi.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ALTISTUMISTUTKIMUS

31

32

Kansainvälisesti kiinnostavia tuloksia

Miten tutkittiin?

TYÖTERVEYSLAITOKSEN tutkimuksessa

Näytteitä kerättiin kuudelta paloasemalta yli vuoden ajalta.

saatiin kansainvälisestikin katsottuna ainutlaatuista tietoa palomiesten altistumisesta terveydelle vaarallisille palossa syntyville kemiallisille aineille.

Tiedossa ei ole, että missään olisi tutkittu vastaavalla tavalla palomiesten todellista altistumista.

Altistumista selvittänyt tutkimus käynnistettiin Palomiesliiton aloitteesta ja liitto toimi aktiivisesti sen ohjausryhmässä. Hankkeen rahoittivat Palosuojelurahasto, Työsuojelurahasto ja Työterveyslaitos. Hankkeessa olivat lisäksi mukana Suomen Palopäällystöliitto, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK, Pelastusopisto sekä Keski-Suomen, PohjoisSavon, Keski-Uudeltamaan ja Helsingin pelastuslaitokset.

Tutkimuksen nimi oli Vähentääkö Skellefteå-malli palomiesten altistumista operatiivisessa toiminnassa, joka kuvaa lähtöasetelmaa muutama vuosi sitten: Ruotsissa oli saamassa jalansijaa Skellefteån paloasemalla kehitetty altistumista ehkäisevä toimintamalli, jossa sammutustehtävässä likaantuneet varusteet ja työkalut eristetään tehtävän jälkeen kuljetettavaksi asemalle puhdistukseen.

Ruotsin Skellefteå-malli perustuu riskinarvioon, ei sellaisiin tutkimustuloksiin, joita Työterveyslaitoksen tutkimuksella nyt tuotettiin Suomessa.

Suomessa kiinnostuttiin Skellefteå-mallista, mutta samalla heräsi kysymys palomiehen saamasta kokonaisaltistuksesta. Tutkimukseen osallistuneista pelastuslaitoksista KeskiSuomessa on käytössä oma, muun muassa Skellefteån periaatteisiin pohjautuva puhdas paloasema -malli, kun muilla kolmella laitoksella suojautumisessa ja varustehuollossa toimittiin perinteisemmin.

Tutkimuksen toteuttaneilla Työterveyslaitoksen tutkijoilla on pitkä kokemus palopaikoilla saatavan altistumisen tutkimuksesta.

Ennen nyt valmistunutta tutkimusta he ovat tutkineet muun muassa Pelastusopiston savusukellusopettajien altistumista.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

M

ukana olivat Keski-Suomen pelastuslaitoksen kolme Jyväskylän paloasemaa sekä Pohjois-Savosta Kuopion Neulamäen, Keski-Uudeltamaalta Vantaan Havukosken ja Helsingistä Malmin asema.

Tutkimukseen osallistuneilta vapaaehtoisilta palomiehiltä kerättiin veri-, virtsa- ja sylkinäytteitä. Lisäksi ihoaltistumista mitattiin ihoon teipatuilla keräimillä ja käsien pyyhintänäytteistä. Ympäristön ilmasta kerättiin tietoa palopukuun kiinnitetyillä passiivikeräimillä.

Asemasta riippuen Työterveyslaitos koulutti 2—4 työvuoroa omatoimiseen näytteenottoon. Kaikkiaan koulutuksissa oli yli 90 palomiestä ja näytteitä saatiin yhteensä 24 koehenkilöltä.

Näytteitä kerättiin huoneistopalotehtävistä, joissa rakenteita oli jo alkanut palaa. Aineistossa on 13 huoneistopaloa, joista seitsemässä palossa tulipalo oli kehittynyt täyden palamisen vaiheeseen ja levinnyt useampaan huoneeseen. Neljässä kohteessa tuli oli rajoittunut yhteen huoneeseen, mutta aiheuttanut savuvahinkoja muuallakin huoneistossa.

Useita näytteenottomenetelmiä Tutkimukseen osallistuneiden palomiesten työvuoro käynnistyi virtsanäytteellä. Jos vuoron aikana tuli hälytys keskisuureen rakennuspaloon, tehtävälle lähdettäessä kiinnitettiin iholle rintaan ja selkään ihokeräintarrat ja sammutusasun rintapieleen kaksi passiivikeräintä.

Tehtävän jälkeen kädet putsattiin pyyhkeisiin.

Asemalla otettiin virtsanäytteet, jonka jälkeen oli veri- ja sylkinäytteiden vuoro. Viimeisen virtsanäytteen vuoro oli kuusi tuntia altistumisen jälkeen.

Palomiehet pitivät itse kirjanpitoa hälytyksen tapahtumista, sammutustekniikoista ja savusukellusajoista. Paloesimies keräsi myös materiaalinäytteitä palopaikan noesta.

Lisäksi tutkijat ottivat ilma- ja pintanäytteitä paloasemilta ja niiden huoltotiloista. n

Työterveyslaitoksen tutkijat kouluttivat palomiehet altistumistutkimuksen näytteenottoon. Kuvassa palomies Olli-Pekka Meriläinen ja vanhempi tutkija Juha Laitinen tarkistavat palopuvun passiivikeräintä Kuopiossa toukokuussa 2015.

Suoja-alueet myös huoneistopaloihin UUSI TUTKIMUSTIETO palomiesten altistumisesta on johtanut keskusteluun siitä, laajennetaanko kemikaalionnettomuuksissa käytettävää suoja-alueajattelua myös huoneistopaloihin. Asiaa on pohdittu muun muassa Länsi-Uudenmaan ja Keski-Suomen pelastuslaitoksilla.

Menettelyssä vaarallisten aineiden torjunnassa käytettyä vaara-aluemäärittelyä käytettäisiin sovellettuna myös sammutustehtävään ryhmittäytymisessä.

Onnettomuuspaikka jaettaisiin pelastustoimen johtajan päätöksellä välittömän vaaran alueeseen, vaaraalueeseen sekä suoja-alueeseen.

Välittömän vaaran alueella suojaustasoksi määriteltäisiin sammutusasu ja paineilmalaite.

Vaara-alueella työskenneltäisiin sammutusasussa tai kevytasussa, hengityksensuojainta käyttäen. Työterveyslaitos suosittelee puhaltimella, yhdistelmäsuodattimella sekä maskiosalla varustettua hengityksensuojainta.

Suoja-alue on välittömästi vaara-aluetta ympäröivä alue, joka eristetään sivullisilta, mutta jolla ei ole määritetty suojaustasoa.

Vaara-alueiden määrittäminen tehtäisiin aina, kun altistuminen on ilmeistä. Tehtäviä olisivat rakennuspalot, ajoneuvopalot, roskalaatikkopalot sekä mahdollisuuksien mukaan myös maastopalot.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ALTISTUMISTUTKIMUS

33

34

Keikka palaa mieleen — Suurin osa keikoista menee ohi. Ei niitä enää aamulla kotona muista. Jotkut jäävät mieleen. Itse kannan puolenkymmentä keikkaa aina mukanani. Ne muistuttavat itsestään, kun jotain samankaltaista tapahtuu, sanoo palomies Antero Immonen.

K

un Antero ”Imppa” Immonen aloitti palomiehen työt, hän oli kaiken kestävä — niin hän itse ajatteli. Samoin ajattelivat monet hänen kollegansakin ja niin ajatellaan vieläkin.

– Nuorena treenattiin, oltiin hyvässä kunnossa.

Normaali olotila oli, että mikään ei tunnu missään, Imppa kertoo 34 vuotta myöhemmin.

Kaikkivoipa tunne murtui kuitenkin nopeasti.

Uran alkumetreillä sattui henkilöauton ja bussin nokkakolari, johon Imppa hälytettiin työparinsa kanssa ambulanssilla. Bussin matkustajat katsoivat penkalla, kun monivammapotilasta valmisteltiin ambulanssikuljetusta varten.

Imppa teki mitä oli opetettu ja parhaansa mukaan, mutta oikein mitään ei ollut tehtävissä. Potilas todettiin sairaalassa menehtyneeksi.

Tapaus nousi valtakunnan uutisiin ja mielikuvat kovia kokeneesta potilaasta jäivät Impan mieleen.

Se on yksi muutamasta keikasta, joita mies kertoo kantavansa aina mukanaan.

– Silloin ei kukaan tarjonnut kriisiapua. Oli sellainen ajattelumalli, että jos pää ei kestä, niin on parempi mennä kotiin. Työparin kanssa kävimme

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

keikkaa läpi. Se oli pienimuotoista mutta tärkeää, Imppa kuvailee.

Tapauksen jälkeen hän tunsi itsensä osaamattomaksi ja riittämättömäksi.

– Tunsin itseni pieneksi muruseksi.

Ikävä muisto palaa Onneton äiti oli hukuttanut pienen vauvansa. Imppa otti vauvan kämmentensä päälle ja olisi halunnut pelastaa. Vähäiset elvytysopit eivät olleet tuotavissa siihen tilanteeseen — ehkä niistä ei olisi ollut enää hyötyä, ehkä pieni enkeli oli saanut jo siipensä.

Myöhemmin Imppa on ollut tehtävillä, joissa on ollut kätkytkuolema ja hukkunut lapsi. Ne ovat palauttaneet hänen mieleensä pienen vauvan tapauksen. Viimeksi näin kävi tätä haastattelua edeltävänä päivänä, kun tieto kiteeläistyttöjen junaturmasta kiiri koko maahan.

– Tilanteessa tehdään se, mikä on tehtävä. Koetut asiat yhdistyvät mielessä jälkeenpäin, Imppa sanoo.

Nurkka täyttyy asioista Tapauksiin kyynistyy, kun ei ole tapaa käsitellä niitä, Imppa arvelee.

– Ikävät kokemukset työnnetään johonkin nurkkaan mutta ennen pitkää se nurkka alkaa täyttymään.

Impalle käsittelemättömät työasiat teettivät sen, että parisuhteessa kaikki asiat eivät jaksaneet enää kiinnostaa, vaikka ne toisesta tuntuivatkin tärkeältä.

– Kun asiat tulivat uudelleen mieleen, työnsin ne entistä syvemmälle. Yritin kovettaa itseä, vaikka tiedän olevani herkkä tyyppi ja tiesin, että ei se kovuuskaan ole kovin hyvä juttu.

Imppa kertoo miettivänsä tapahtumien jälkeen, olisiko voinut tehdä toisin tai olisiko ollut jotakin parannettavaa. Henkilökohtainen debriefing päätyy kuitenkin siihen, että asia työnnetään syvälle nurkkaan, josta se taas pulpahtaa esiin.

Aikanaan hän puhui asioista ympäripyöreästi vaimonsakin kanssa, hän oli sairaanhoitaja ja ymmärsi siksi jonkin verran miehensä töitä.

Kun kotona on vaikeaa Imppa on tuntenut karmeimmalla tavalla myös sen, miten vaikeat kotiasiat vaikuttavat työhön.

Hän menetti vaimonsa syöpään viime heinäkuussa. Vaimon sairaus ja pojan hoitaminen verottivat Impan voimia.

35

”

Kyllä meidän alalla aika kylmä kaveri saa olla, jos mikään asia ei jää mielen syövereihin.

ollut kuoleman kanssa ennenkin tekemisissä.

Hän oli väärässä.

– Tuska kouraisi tosi syvältä. Se itkun määrä alkuvaiheessa oli aivan käsittämätön.

Työvuoro ei ollut oikea paikka

Joensuulainen palomies Antero Immonen on perääntynyt potilaan luota, kun teräase on otettu esiin. — Vaikka puhumalla on selvitty, niin ne ovat olleet aika pysäyttäviä kokemuksia.

– Lupasin hoitaa vaimoa kotona niin pitkään kuin pystyn. Se oli raskasta ja univelka kasvoi.

Tuli aikakausi, jolloin Imppa sai nukuttua vain kolmeen tai neljään asti yöllä ja kun piti mennä töihin, painoi väsymys päälle. Silloin hänelle tuli joitakin poissaoloja. Lopulta mies sai apua hoitamiseen ja saattoi mennä työvuoroa edeltäväksi yöksi mökille nukkumaan.

Imppa ajatteli etukäteen, että pystyisi käsittelemään vaimonsa kuoleman helpommin, koska oli

Vaimonsa sairausaikana Imppa teki liikaa töitä.

Myös paluu työvuoroon vaimon kuoleman jälkeen tapahtui liian nopeasti.

– Ajattelin vähän tyhmästi, että on terapeuttista olla töissä. Kyllä se sitä olikin mutta ei työvuoro kuitenkaan ollut oikea paikka olla. Kun ajatus ei ole töissä, se voi olla vaarallistakin, Imppa pohtii jälkeenpäin.

Immonen on selvinnyt hyvän tukiverkoston avulla. Siihen on kuulunut siskot, veli, sukulaiset, ystävät ja työvuoro.

– Vaikka työyhteisössä kaikkien kanssa ei sylikavereita ollakaan, niin helkatinmoisen tuen olen saanut.

Immonen jäi vaimon kuoleman jälkeen alakouluikäisen pojan yksinhuoltajaksi.

– Se on ollut raskasta, mutta poika on minulle maailman tärkein ihminen.

Immoselle on tarjottu paljon apua pojan hoitamisessa, mistä mies on erityisen kiitollinen.

– On ollut tärkeä olla vähän itsekäs. On pidettävä itsensä terveenä ja hyväkuntoisena, jotta jaksaa henkisestikin.

Imppa pääsi TYKY-kuntoutukseen, jossa hän on tajunnut, että pitää ottaa itseä niskasta kiinni.

– Olen pikkuhiljaa lisännyt liikuntaa, mutta en liikaa. Mieli on ollut parempi. n

Teksti MARKO PARTANEN Kuva MIIKA HUURINAINEN

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

36

ENSIHOITO

?

HYVÄ KYSYMYS <

Uhkatilanteet: voiko yllättävii Sairaankuljettaja Varsinais-Suomen pelastuslaitos 25 vuotta ambulanssissa, josta 20 vuotta palokunnan leivissä.Lääkintävahtimestarin koulutus.

ESA KOSKIMAA Palomies-sairaankuljettaja Päijät-Hämeen pelastuslaitos Pelastusalalle pelastajakurssin jälkeen 2007, sitä ennen lähihoitajana sairaalassa.

Tappeluun asti en ole koskaan joutunut. Peruskettuilu

Henkistä väkivaltaa, kuten haukkumista ja huutelua, on

nyt tietysti on arkea. Tyypillisesti se on sitä, että menemme hoitamaan kipeää henkilöä asuntoon, jossa on useita alkoholia nauttineita henkilöitä. Ympärillä toiset pitävät meteliä, haistattelevatkin — ja toiset huutavat, että antakaa niiden tehdä työtään rauhassa.

– On varmasti ollut hyvää tuuriakin, mutta paljolti kyse on tilannetajusta ja maalaisjärjestä. Omalla käytökselläänhän sitä elämässä pärjää muutenkin. Mörököllien kanssa onnistuu, kun ei teeskentele besserwisseriä, vaan valitsee tilanteeseen sopivat sanat. Jos työparilla on myös pelisilmää, menee oikein hyvin.

– Maailma on muuttunut niin, että sekakäyttäjien ja piripäiden myötä arvaamattomuus on tullut mukaan ihan tavallisille keikoillekin. Puukotuksiin tai ampumisiin mennään poliisin kanssa ja niissä turvallisuusasiat huomioidaan etukäteen, mutta nykyään hulluimmat jutut tapahtuvat silloin, kun on perustehtävä, ilman väkivaltakoodia. Silloin voi tulla yllätyksiä.

aika ajoin. Fyysisellä puolella on ollut pientä tönimistä, joka on kuitenkin yleensä jäänyt väkivallan uhkaksi.

– Viime syksynä uhkatilanne ensimmäistä kertaa kärjistyi väkivallaksi. Asiakas lämpeni, mutta yritin edelleen rauhoitella häntä puhumalla. Äkisti hän kävi voimakkaasti kaksin käsin kiinni ja tönäisi rintakehästä niin, että lensin selälleni maahan. Sen jälkeen alkoi paini, kunnes paikalle hälytetty poliisi erotti meidät. Tein rikosilmoituksen ja päällekävijä sai tuomion käräjillä.

– Olin pettynyt ja etsin syytä omasta toiminnastani.

Minut oli kutsuttu auttamaan, ei painimaan. Mikä meni pieleen? Missä toimin väärin? Olen aina luottanut siihen, että puhumalla pärjää tilanteessa kuin tilanteessa, mutta nyt mentiin askel eteenpäin. Myöhemmin kuulin, että sama tekijä on pahoinpidellyt myös poliisin, sairaanhoitajan ja konduktöörin. Tieto siitä, että hän oli ollut aggressiivinen myös muita auttavia tahoja kohtaan helpotti omaa syyllisyydentunnetta.

– Nuorten keskuudessa auktoriteettien tai viranomaisten kunnioitus on vähentynyt. Sen näkee myös palopuolella — välillä kuulee huutelua, mitä ei aikaisemmin ollut. Tulevien uhkatilanteiden määrään ei varmaan pystytä itse vaikuttamaan, mutta kouluttamalla työntekijöille tietoja, taitoja sekä asenteita uhkatilanteiden varalle, voidaan vaikuttaa syntyneiden uhkatilanteiden lopputulokseen.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

JUSSI FORSSTRÖM

MIKKO KURIKKA

VARSINAIS-SUOMEN PELASTUSLAITOS

Edes auttaja ei ole suojassa — ensihoidon tehtävissä kohdataan henkisen ja fyysisen väkivallan uhkaa.

ENSIHOITO

37

Palomies-sairaankuljettaja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos

JARNO LEHTORANTA

MIKKO TERÄVÄ

PETRI EVERKIJEFF

MIKKO TERÄVÄ

in tilanteisiin varautua?

Palomies-sairaankuljettaja Helsingin pelastuslaitos

Ensihoidon tehtävissä kolme vuotta, pelastustoimessa yhteensä neljä vuotta.

15 vuotta kiireellisessä ensihoidossa ja pelastustyössä Stadissa.

Minua ei ole lyöty nyrkillä tai teräaseella. Sanallista uh-

Näihin työvuosiin mahtuu monenlaisia tilanteita. On

kailua on ollut monta kertaa, on esimerkiksi uhattu hakata. Joskus ambulanssiin on jouduttu ottamaan poliisi, turvaamaan kuljetus sairaalaan. Siitä huolimatta autossa on hajonnut tavaroita, kun potilas on alkanut riehua.

– Pääsääntöisesti tilanteisiin liittyy päihteet, varsinkin huumausaineet, tai mielenterveysongelmat. Huumeiden käyttäjät voivat käyttäytyä arvaamattomasti, kun heitä herätellään. Potilaita hekin ovat ja tehtävät hoidetaan. Sama kaveri voi olla selvin päin ihan erilainen.

– Yleensä kehonkielestä ja habituksesta pystyy lukemaan, että nyt kannattaa olla varauksella. Tietenkin ennakkotiedot kertovat, onko osoitteessa ollut aikaisemmin uhkatilanteita. Aikaisemmissa ensihoitokertomuksissa voi olla tieto aggressiivisesta käytöksestä. Tehtäväkoodikin voi vihjata jotain.

– Jos ennakkotietoa on, sitä tietenkin varautuu arvaamattoman käytöksen mahdollisuuteen. Oma turvallisuus on aina ensin, joten tarvittaessa pyydetään partio mukaan. Rutiininomaisesti ovi jätetään raolleen ja katsotaan mennessä kaikki huoneet.

– Jokaisesta uhkatilanteesta pitää tehdä ilmoitus, sillä jokainen tilanne on liikaa. Järjestelmä toimii laitoksen puolella hyvin.

uhattu kirveellä ja puukolla. Eivät tilanteet minua hetkauta. Ei työtä voisi tehdä, jos alkaisi pelottaa. Puhumalla on pärjätty. Ei itse provosoidu, vaan pyrkii rauhoittamaan.

Tarvittaessa pyydetään lisäapua. Ainakin Helsingissä apua tulee todella nopeasti, mistä suuri kiitos. Kun sanot Virveen, että meitä uhataan, poliisi tulee paikalle.

– Ennen oli hyvä, kun tabiksessa kuultiin koko ajan mitä Helsingissä tapahtuu. Kun ambulanssi hälytettiin pelastuspuolen tehtävälle, saatiin esitiedot suoraan pelastusinfosta. Sieltä saattoi saada todella olennaista tietoa. Muistan Myyrmannin pommi-iskun, kun kuunneltiin, mitä yksiköitä hälytettiin. Samalla ajatuksissa alettiin tehdä pohjatyötä – mitä tehdään, jos tuonne lähdetään.

– Kun hätäkeskusuudistus tuli, enää ambulanssi ei saa kuunnella pelastusinfoa, eikä pelastus sakuinfoa.

Olemme kuitenkin samaa instanssia ja menemme samoihin hälytyksiin! Ainoastaan jos on poliisijohtoinen tehtävä tai poliisi on liitetty mukaan, tietoa tulee paljon.

Hätäkeskus ei tällä keikkamäärällä ja tällaisella alueella yksinkertaisesti pysty antamaan tietoa.

– Yhteiskunnassa kuilut kasvavat ja se tulee näkymään kaduilla. Entistä tärkeämpää olisi, että ennakkotieto liikkuu meidän sisällä. Siihen ei saisi vaatteiden väri vaikuttaa. Sinä päivänä, kun joku saa luodin päähän, huomataan että olisihan se voitu estää.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

38

Matti Ulmanen on ollut ilmassa pelastustoimen asialla lukuisia kertoja kahdenkymmenen vuoden aikana: SAR-lennoilla, palovalvontalennoilla sekä johtolennolla Suonenjoella sattuneessa metsäpalossa. – Pelastustoimessa on hyvä johtolentopäällikkökoulutus, joten toivottavasti pelastuslaitokset osaavat hyödyntää ilma-aluksia, Ulmanen sanoo.

Ilmailuharrastus palokuntaa palvelemassa – Lentokoneesta näkee kaiken niin hyvin, ettei sitä usko, jos ei itse ole ollut kokemassa. Suosittelen kaikille palomiehille ilmailuun tutustumista, sanoo vuoromestari Matti Ulmanen.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

K

un pelastustoimen nimissä suunnataan lentokoneella taivaalle, kyseessä ovat yleensä savuhavaintojen etsintään, palovalvontaan tai metsäpalon sammuttamiseen liittyvät tehtävät.

Pääsääntöisesti tehtävissä käytetään ilmailukerhojen kalustoa ja tukeudutaan koulutettuihin ilmailuharrastajiin.

Sisäministeriön alaisen palovalvonnan osalta valtakunta on jaettu alueisiin, joiden tähystyslennot kilpailutetaan kriteerit täyttävien toimijoiden kanssa. Samoilla koneilla voidaan läh-

teä ilmaan pelastustoimen sammutusja pelastustyönjohtajan (SPTJ) pyynnöstä savuhavainto- tai johtolennolle.

Vastaavasti ilmailukerhojen kalustolla ja miehistöllä ilmaan lähdetään myös poliisijohtoiselle etsintätehtävälle (SAR-lennolle) tai yksityisen pyytämälle etsintätehtävälle, kuten kotieläimen etsintään.

Varsinaisissa ilmasta käsin suoritettavissa sammutustehtävissä tukeudutaan usein puolustusvoimien ja rajavartion virka-apuna saatavaan kopterikalustoon.

39

”

Koneesta saadaan sammutus- ja pelastustyön johtajalle ratkaisevan hyviä tietoja.

– Metsäpalojen johtolennolla ovat taas omat haasteellisuutensa, jotka tulevat tilanteesta, johtamisesta ja radioliikenteestä. Koneessa ollaan sammutustyön johtajan työrukkasena, ikään kuin silminä ilmassa.

Kiireellistä ja kiireetöntä

Kuopion Lentäjien Cessnan (OH-KLE) ohjaamo on tuttu Matti Ulmaselle.

– Kojelaudassa tärkeimpiä ovat nopeus- ja korkeus- ja kallistusmittarit.

Lisäksi moottorivalvontamittarit, joilla seurataan esimerkiksi polttoainetta, lämpötilaa ja öljynpainetta. Polttoaine tarkastetaan mittatikulla aina ennen lähtöä, pelkästään mittariin ei luoteta.

Valvonta- ja SAR-lentoja tekevien vapaaehtoisten lentoharrastajien koulutusta järjestää ja toimintaa koordinoi Suomen Lentopelastusseura, joka on osa VaPePa-järjestelmää.

Pelastuslaitosten oma lentotoiminta rakentuu Pelastusopiston järjestämän lentosammutuspäälliköiden koulutuksen varaan. Koulutus uudistettiin seitsemän vuotta sitten: nykyään uusille ja vanhoille lentosammutuspäälliköille tarkoitettuja teoria- ja kenttäharjoituksia yhdisteleviä johtolentokursseja on järjestetty vuosittain.

Ilma-alusten käytöstä pelastustoimen tehtävissä on olemassa sisäministeriön ohje.

Uusi ulottuvuus osaamiseen Yksi lentosammutuspäällikön koulutuksen suorittaneista on Pohjois-Savon pelastuslaitoksen Siilinjärven paloasemalla vuoromestarina työskentelevä Matti Ulmanen, joka vapaa-ajallaan on innokas lentoharrastaja.

Ulmanen on myös suorittanut Lentopelastusseuran valvonta- ja SARkoulutukset ja ollut mukana lukuisilla

tähystys- ja etsintälennoilla 90-luvun puolivälistä alkaen.

Kokemuksensa perusteella hän suosittelee ilmailuun tutustumista ja koulutuksiin osallistumista muillekin palomiehille. Hän itse on vuoden sisällä jäämässä eläkkeelle, mutta jatkaa vapaaehtoisena harrastuksensa parissa.

– Ilmailusta saa omaan osaamiseen ja ammatillisuuteen ihan uuden ulottuvuuden ja siihen laadukasta koulutusta. Moni pelastusalalla työskentelevä ei ehkä tiedäkään, miten monipuolisesta jutusta lentämisessä onkaan kyse ja miten helposti ilmasta havaitsee asioita, jotka maan pinnalla ovat näkymättömiä, Ulmanen sanoo.

Lentolupakirjaa ei tarvita: valvonta- ja SAR-lennoilla lentäjän viereen tarvitaan koulutettuja lentoetsijöitä eli tähystäjiä ja tehtävänjohtajia (MC). Vastaavasti johtolennolla lentosammutuspäällikkö ei luonnollisesti lennä itse.

– Oli sitten johtolennolla, MC:nä tai tähystäjänä, tehtävää koneessa kyllä riittää. Valvonnassa ja etsinnässä ovat tarkat periaatteensa, jonka mukaan esimerkiksi sovittuja sektoreita havainnoidaan.

Poliisin johtamia SAR-lentoja Ulmasen kotikentältä Rissalasta tehdään 5–10 vuodessa.

– Keskimäärin lentoon lähdetään alle tunnissa hälytyksestä, kertoo etsintälentoihin lentäjänä, MC:nä ja tähystäjänä osallistunut Ulmanen.

– Kaislikkoon ajautunut vainajaa on vaikea havaita veneestä, mutta ilmasta huomattavasti helpommin. Omalle kohdalle on ainakin kerran sattunut etsintälento, joka pelasti vanhuksen melko varmalta menehtymiseltä, kertoo Ulmanen.

Lentotehtävät voivat olla hyvinkin vaihtelevia. Poliisin erityistehtävä työllisti Ulmasta viimeksi toukokuun lopulla, jolloin ilmasta käsin etsittiin Pielaveden pankkiryöstöä yrittäneiden pakoautoa. Maan päällä voi piiloutua paikkoihin, jotka etsintäkoneesta näkee helposti.

Johtolennolla selkeät hyödyt Pohjois-Savossa pelastuslaitoksella on tällä hetkellä vain kaksi viranhaltijaa, joilla on lentosammutuspäällikön pätevyys. Viimeisin metsäpalo, jossa alueella hyödynnettiin johtolentoa, sattui Suonenjoella kesäkuussa 2011.

Sammutustyöhön oli hälytetty vartiolentolaivueen helikopteri ja johtolentoon Kuopion Lentäjien Cessna 172.

– Laajaa ympyrää lentäneen johtolentokoneen korkeus vaihteli 150– 300 metrin välillä, kun sammutusiskuja tehnyt kopteri operoi alempana, kertoo Ulmanen, joka oli johtolennolla lentosammutuspäällikkönä.

– Tässä palossa sammutustyötä johtanut palomestari oli valveutunut ja hyödynsi hyvin ilmakalustoa. >

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

40

Pohjois-Savon pelastuslaitos hyödynsi johtolentotoimintaa metsäpalossa Suonenjoella kesäkuussa 2011. Johtolentokoneesta otetuissa kuvissa näkyy pelastuslaitoksen ajoneuvoja savupatsaan alla. Pienessä kuvassa vartiolentolaivueen helikopteri on täyttämässä sammutusvesisäkkiä. Jos vesi saadaan noin kilometrin päästä, kopteri ennättää kuljettaa palopaikalle noin 20 kuutiota vettä tunnissa. Kuvat: Pohjois-Savon pelastuslaitos

— Valitettavasti on usein tilanteita, joissa pelastusviranomaiset eivät vielä osaa hyödyntää johtolentotoimintaa.

Lentosammutuspäällikkö hälytetään suuriin metsäpaloihin, mutta kynnyksen tulisi olla matalampi — jo uhkaavissa tapauksissa johtokoneen voisi aivan hyvin hälyttää ilmaan.

Johtolennosta saatavat hyödyt tiedusteluun ja johtamiseen ovat Ulmasen mielestä monessa tapauksessa ylivertaiset verrattuna maan pinnalla tapahtuvaan toimintaan.

– Ensinnäkin koneesta saadaan sammutus- ja pelastustyön johtajalle ratkaisevan hyviä tietoja maastosta, puustosta ja kasvillisuudesta, vesialueista, asumuksista sekä tiestöstä.

Ilmasta voidaan esimerkiksi opastaa yksiköt parhaille vedenottopaikoille, havaita nopeasti etäispesäkkeet ja varoittaa hankalista maasto-olosuhteista

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

ja muista uhkista, kuten voimalinjoista ja asutuksesta.

— Lentokoneesta voidaan myös antaa sammutuskopterille tarkat taktiset ohjeet ja palautteet sammutusiskuista.

Palot voidaan myös ilmasta käsin dokumentoida kuvina jopa reaaliajassa ja tietenkin palonsyyntutkintaan ja koulutukseen.

– Ilma-aluksia voitaisiin rohkeammin hyödyntää myös myrskytuhojen kartoituksessa ja pelastustehtävissä.

Tiet voivat olla poikki ja puhelinverkko kaatunut, mutta lentokoneella pääsee edelleen ilmaan. Koulutettu lentosammutuspäällikkö voisi antaa tilannejohtajalle korvaamatonta tietoa.

Lentämisen kustannuksiin ei ainakaan voi vedota, Ulmanen muistuttaa.

Käyttökulut peittävä lentotunnin hinta on kokonaisuuden kannalta merki-

tyksetön ja tulee nopeasti takaisin, jos onnettomuuden seurauksia pystytään rajaamaan ilmasta käsin. Sammutus- ja pelastustyönjohtajan hälyttämät johto- ja savuhavaintolennot jäävät sisäministeriön maksettavaksi.

Kuvauskopterit tulevat avuksi Kauko-ohjattavat ilmakuvauskopterit ovat viime vuosina tehneet tuloaan myös pelastustoimen tehtäviin. Ns. dronet täydentävät perinteistä lentotoimintaa ja luultavasti ovat pelastuslaitoksilla aktiivikäytössä tulevaisuudessa. Kopterit sopivat myös henkilöetsintään sekä esimerkiksi kemikaalionnettomuuksiin tai liikenneonnettomuuksiin. Jatkossa voidaan toimia kolmella korkeudella: maan pinnalla, hieman korkeammalla kopterin tasolla sekä lentokoneen tasolla. n

41

Parasta on vapauden tunne ILMAILUKÄRPÄNEN puri Matti Ulmasta jo pikkupoikana. Lentokenttä oli lähellä, joten Rissalan niemeen pyöräiltiin aina tilaisuuden tullen ihailemaan lentokoneita. Varsinainen harrastus lentämisestä tuli aikuisiällä. Lentosimulaattorit innostivat ensin vain moottorilentäjän teoriakurssille.

– Lopulta suoritin moottorilentäjän lupakirjan 2002, jolloin opiskelulle kertyi hintaa 45 000 markkaa. Tänään koulutus maksaa noin 10 000 euroa.

Kevytilmailuun pääsee huomattavasti edullisemmin.

Lapsuudessa koettu innostus lentämistä kohtaan on säilynyt — ja vain entisestään vahvistunut.

– Se vaan on niin hienoa touhua... ilmassa ollaan vapaita. Maisemat ovat ylhäällä uskomattoman hienoja. Voi havainnoida mitä vaan — pilviä, järviä, ihmisiä. Vaakanäkyvyys on usein 50 kilometriä – Samalla se on hallinnan tunnetta. Pieni kone etenee kaksisataa kilometriä tunnissa. On todella nautittavaa, kun kaarrokset saa menemään nätisti ”kuula keskellä”. Ei lentäminen ole edes vaikeaa, kun sen kerran oppii. Haasteelliseksi sen tekee säätilan muutokset. Omat taitonsa ja koneen kriittiset rajat tulee tietää. Koneen ohjaajalla on vastuu matkustajien turvallisuudesta.

Monelle ilmailunharrastajalle tärkeää ovat myös oheistoiminnat, kuten lentokerhon koulutukset, infotilaisuudet ja ns. vapaamuotoiset kuppilatiimat.

Sosiaalinen puoli onkin tärkeää tavattaessa saman henkistä väkeä.

Ulmanen on itse mukana Kuopion Lentäjät ry:ssä Rissalassa, joka on yksi Suomen aktiivisimpia SARtukikohtia. Yhdistys on parin vuoden tauon jälkeen myös saanut jälleen vastattavakseen Pohjois-Savon maakunnan palolennot.

– Jos vain vähänkään kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä paikalliseen lentokerhoon ja kysyä mahdollisuutta päästä matkustajaksi pelastusviranomaisena palolennolle tai muutoin vain tutustua toimintaan.

Siitä saisi jo hyvän käsityksen moottorilentoharrastuksesta ja ilmailun kiehtovasta maailmasta.

SPALin avustusrahasto tukee jäsenen työhön paluuta Palomiesliiton lisävakuusrahasto avustaa liiton jäseniä taloudellisesti työtapaturmista syntyneiden vammojen sekä työperäisten sairauksien lääketieteellisissä tutkimuksissa ja hoidoissa. Tarkoitus on edistää ja nopeuttaa jäsenen työhön palaamista. Avustusta myönnetään pääsääntöisesti silloin, kun hoitoa ei saada työnantajan tai työterveyshuollon kautta.

Avustusta haetaan liiton toimistolle osoitetulla kirjeellä tai sähköpostilla. Tarkat hakuohjeet sekä avustusten myöntämisen kriteerit ovat SPALin extranetissä, kohdassa Jäsen > Avustusrahasto.

Lisätietoja saa myös Palomiesliiton toimistolta: puh. (09) 867 8880, toimisto@palomiesliitto.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

42

Uutta köysioppia Keski-Suomen palomiehet harjoittelivat intensiivikurssilla köysipelastamisen niksejä.

Y

hteensä 11 Keski-Suomen pelastuslaitoksen palomiestä sai viime vuoden lopulla päätökseen HARRT-köysipelastajakoulutuksen. High Adventure Rope Rescue Techniques — eli Hartti — sisältää kolmen tason koulutusmodulit. High Adventures Oy:n järjestämässä koulutuksessa kurssitunteja on lähes 90, jonka lisäksi II- ja III-modulien välissä vaaditaan runsaasti omatoimista harjoittelua, jotta tulevien modulien harjoitukset olisi turvallista suorittaa.

Ankkurien varmistus käynnissä harjoituksessa, jossa nostettiin potilas ylös kallion seinämältä. Kaksi toisistaan riippumatonta ankkuripistettä varmistaa turvallisen noston.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Keski-Suomessa koko koulutuspaketti suoritettiin kahden vuoden aikana. Koulutuksen tilaamiseen päädyttiin muutama vuosi sitten, kun selvitettiin korkealta ja matalalta pelastamisen täydennyskoulutuksen vaihtoehtoja.

– Hartti vaikutti meille sopivalta koulutuspolulta: haastavalta ja sellaiselta, jossa eteen tulisi paljon uusia juttuja, kertoo Sami Huovila, palomies ja Keski-Suomen pelastuslaitoksen korkealla työskentelyn pääkouluttaja.

Huovila kertoo erityisesti kolmannen kurssin olleen silmiä avaavan sen suhteen, mitä köysillä voikaan tehdä.

– Kun tähän asti köysitoiminnassa on operoitu aina pystysuunnassa, nyt oppi että pelastaja pystyy operoimaan mihin suuntaan vaan. Erilaisten tekniikoiden oppiminen jätti työkaluja omaan pääkoppaan, josta niitä voi soveltaa eteen tulevissa tilanteissa.

– Myös ryhmänä toimiminen oli valaisevaa. Tehtävät suoritetaan suunnitelmallisemmin ja johdetummin, jokaisella on selkeämmin oma roolinsa.

Keski-Suomessa 11:sta köysitekniikoihin koulutetusta palomiehestä valtaosa työskentelee Jyväskylän Seppälän asemalla. Huovilan mielestä on hyvä ajatus, että yhdeltä asemalta operoi korkealla työskentelyn pioneeriyksikkö koko maakunnan alueelle.

– En halua luoda sellaista kuvaa, että korkealla työskentely on palokunnan ykkösjuttu ja että jokaisen tulee osata erikoiset köysitekniikat ja varusteet tulee olla joka autossa. Pikemminkin niin, että erikoisosaaminen keskittyy osalle palomiehistä – jotka sitten suoriutuvat vaativimmista tehtävistä kunnolla, työturvallisuuslain ja korkealla työskentelyn ohjeistuksen täyttäen. Tehtävämäärät ovat vähäiset

Koripaariharjoitus käynnissä Jyväskylän Rauhalahden voimalaitoksella HARTTkurssi II:n aikaan.

ja kalusto suhteellisen kallista, joten on järkevää että osaaminen ja välineet tuodaan mieluummin paikalle pioneeriyksikössä kuin että varustellaan kaikki yksiköt täydellisesti.

Korkealta pelastaminen on riskien puolesta yksi vaarallisimmista palomiehen työtehtävistä. Pienetkin virheet voivat johtaa seurauksiin, jotka ovat kohtalokkaita pelastettavalle tai pelastajalle itselleen.

Työturvallisuuden kannalta voi olla vaarallista ajatella, että korkealla työskentely on perushommaa, mihin jokaisella palomiehellä on valmius milloin vain — ilman että osaamisen ylläpitoa ja kehittymistä seurattaisiin ja tuettaisiin.

– Tehtäväthän ovat oikeasti yksittäisiä tapauksia, mutta sitten kun tehtäviä on, ne voivat olla mitä vaan: pelastamista vaikka rakennusnosturista tai tuulivoimalasta. Juuri riskien takia tarvitaankin koulutusta ja harjoittelua, sanoo Huovila, joka on pohtinut kor-

43

kealta pelastamista myös alipäällystöopintojen opinnäytetyössään.

Pelastajaopinnoissa korkealla työskentelyyn ja köysitekniikoihin saadaan perustason osaaminen. Monella pelastuslaitoksella on viime vuosina innostuttu harjoittelemaan entistä enemmän korkealta pelastamista.

Huovilan mielestä kaikkien olisi syytä tarkastella korkealla työskentelyn toimintamalleja ja varusteita sekä sitä, mitä ja miten harjoitellaan. Täyttyvätkö työturvallisuuslain pykälät, onko toiminta tehokasta ja turvallista?

– Kun tehtävämäärät ovat vähäisiä, mutta harjoituksia on usein, ovat työtapaturmien riskit nousseet juuri harjoittelun myötä. Tähän tilanteeseen intensiivikoulutukset sopivat hyvin — saadaan uutta tietoa välineistä ja tekniikoista, jotta voidaan välttää tapaturmat. Tietysti kursseilla opitaan myös oikeaa, ennakoivaa asennetta.

Ammattitaitoa on myös oppia virheistä. Huovila itse sai sekä kiitosta että arvostelua ladatessaan nettiin videon, jossa kolmijalka kaatui harjoituksessa.

– Palokuntamaailmassa piilotellaan virheitä ja jos tehdään väärin, niin siitä ei sitten puhuta. Tätä ajatusmallia pitäisi vähän ravistella. Minä voin nostaa käden ylös, jos tulee tehtyä moka — ja toivon että toivottavasti muut eivät tee samaa mokaa. n

Teksti MIKKO TERÄVÄ Kuvat KESKI-SUOMEN PELASTUSLAITOS

Keski-Suomen pelastuslaitoksen palomiehet osallistuivat marraskuussa Jyväskylässä Keljonlahden voimalaitoksella järjestettyyn harjoitukseen, jossa nähtiin miten ylimääräisellä köydellä voidaan koripaari ohjata kiinteiden esteiden ohi.

Lisää Keski-Suomen pelastuslaitoksen korkealta pelastamisen harjoittelusta seuraavalla sivulla.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

44

HARRT-tiimi harjoitteli nosturista pelastamista Keski-Suomen pelastuslaitoksen HARRT-köysipelastustiimi pääsi harjoittelemaan todentuntuisissa olosuhteissa Metsä Groupin biotuotetehtaan työmaalla.

M

Harjoituksen suunnittelusta vastasivat pelastuksen puolella vs. paloesimies Sami Huovila ja ensihoidon osalta ensihoitaja Seppo Rantamäki.

Kumpikin piti harjoitusta onnistuneena. Toimen-

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

<

Hälytyksessä ensitietona on rintakipuinen potilas ja ihmisen pelastaminen korkealta. Tilannepaikalla tiedustelussa selviää, että kyse on sairaskohtauksen saaneesta torninosturin kuljettajasta 83 metrissä.

Pelastustoimen johtaja hälyttää köysipelastusryhmän.

Nosturin ohjaamoon kiipeävät ensihoitajat hoitavat potilasta rintakivun hoitoprotokollan mukaisesti ja stabiloivat potilaan kuljetuskuntoiseksi.

HARRT-team (1+5) vastaa taljajärjestelmän rakentamisesta nosturin puomille, ensihoito- ja pelastusvälineiden siirrosta sekä potilaan evakuoinnista maan pinnalle koripaarilla.

Koripaari ja saattaja laskettiin hallitusti alas 83 metriä korkeasta torninosturista. Harjoitus toteutettiin biotuotetehtaan soodakattilarakennuksen työmaalla. Se on valmistuttuaan tehdasalueen korkeimpia rakennuksia.

<

etsä Groupiin kuuluvan Metsä Fibren johdolla rakentuu Äänekoskelle maamme metsäteollisuuden historian suurin investointi – 1,2 miljardin euron biotuotetehdas, ensimmäinen laatuaan maailmassa. Biotuotetehtaaksi sitä kutsutaan siksi, että laitos valmistaa havu- ja koivusellun lisäksi lukuisia muitakin biotuotteita, tuottaa sähköä 2,4 kertaa yli oman tarpeensa eikä käytä fossiilisia polttoaineita.

Kansallisena tapaturmapäivänä 13.5. tehdastyömaalla järjestettiin harjoitus, jossa testattiin sekä työmaan että Keski-Suomen pelastuslaitoksen korkealta pelastamisen valmiuksia. Pelastuslaitokselta harjoitukseen osallistui köysitoimintaan erikoiskoulutuksen saanut HARRT-köysipelastusryhmä, ensihoitajia sekä Äänekosken paloaseman työvuoro.

piteet etenivät synkronissa — kun hoitotoimenpiteet oli suoritettu, pelastajat olivatkin jo saaneet paarit valmiiksi. Pelastuslaitokselle harjoitus antoi mahdollisuuden harjoitella korkealta pelastamista erikoisolosuhteissa ja todellista tehtävää vastaavasti.

Huovila toteaa, että viivettä mietittäessä on huomattava, että todellisessa tilanteessa köysipelastajat hälytettäisiin tekstiviestillä eri puolilta KeskiSuomea. He eivät päivystäisi kypärä päässä autossa pelastuslaitoksen pihalla, kuten nyt. Äänekosken

45

<

Nosturin puomilla 12 metriä sekunnissa puhaltanut tuuli toi oman mausteensa korkealta pelastamisen harjoitukseen. Harjoituksen riskikartoitus tehtiin pelastustoimen ja ensihoidon riskinarviota (PERA) käyttäen.

Suurimmiksi riskeiksi arvioitiin sääolosuhteiden lisäksi välineiden putoaminen ja suojavälineiden laiminlyöminen.

paloasema ja Metsä Groupin tehdasintegraatti sijaitsevat vain noin kilometrin päässä toisistaan.

– Haemme jatkossakin korkealta ja alhaalta pelastamisen harjoituksiin todellisia kohteita, joissa tarve harjoituksiin tulee yritysten oman turvallisuussuunnittelun ja varautumisen tarpeista. Silloin harjoittelu on tehokasta ja hyödyttää sekä pelastuslaitosta että yhteistyöyrityksiä, Huovila sanoo.

Harjoitus saa ”hyväksynnän” myös sitä seuranneelta HARRT-köysipelastuksen kouluttaja Janek Anderssonilta: – Hyvä veto kaiken kaikkiaan. Faktahan on että oikeasti tällaisessa pelastustehtävässä menee aikaa ja siksi oli tärkeää, että harjoitukseen nyt otettiin mukaan ensihoito ja vielä oikea ihminen potilaaksi.

Tapaturmapäivänä harjoitusta ei järjestetty sattumalta, vaan takana oli muutaman kuukauden valmistelut. Biotuotetehtaalla turvallisuus on tärkeintä.

Työmaa työllistää 1 200 työntekijää, loppuvuodesta määrä nousee 2 500 rakentajaan. Heitä on kaikkiaan kymmenestä eri kansallisuudesta.

– Kaikki lähtee ennakoivasta turvallisuustyöstä, jolla minimoidaan riskit. Kaikissa työvaiheissa on oltava selvyys, kuinka ihminen pystytään pelastamaan, jos sellaiseen tilanteeseen jouduttaisiin. Tämä on otettava huomioon työkohtaisissa riskienarvioinneissa ja turvallisuussuunnitelmissa, Metsä Fibren turvallisuusasiantuntija Jarmo Koukka kertoo.

– Tällainen harjoitus pelastuslaitoksen kanssa on meille äärimmäisen tärkeä. Pidämme läheiset suhteet viranomaisiin: pelastuslaitokseen, ensihoitoon, poliisin ja aluehallintovirastoon.

– Esimerkiksi tämä kyseinen harjoituksessa käytetty torninosturi nousee vielä 103 metriin. Työmaalta löytyy paljon nostureita, joiden kori ulottuisi 80 metriin, mutta halusimme nimenomaan nähdä köysipelastuksen toiminnan, Koukka kertoo.

Pelastuslaitos ja ensihoito käyvät säännöllisesti tutustumassa työmaalla. Vierailujen yhteydessä käydään läpi työmaan sen hetkiset erityispiirteet. n Lisätietoja ja live-kuvaa biotuotetehtaasta: www.biotuotetehdas.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

46

POHJOIS-SAVO 13.5.

PAIKALLIS KIERROS

Iisalmen paloasemalla on panostettu kunnolliseen kuntosaliin, totesivat PohjoisSavon aluepelastuslaitoksen luottamusmies Pasi Rissanen ja ylipalomies Jyrki Larikka.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

PALOMIESLIITON paikalliskierroksella Pohjois-Savossa vierailtiin Iisalmen, Siilinjärven ja Kuopion Neulamäen paloasemilla. Varkauden paloasemallakin oli tarkoitus käydä, mutta miehistö oli metsäpaloa sammuttamassa, joten tapahtuma jouduttiin perumaan.

Paikalliskierros sattui oikeaan aikaan, sillä alueen pelastusalan ammattilaisilla oli ollut paljon puhetta ja kysymyksiä pelastustoimen uudistuksen johdosta. Lisäksi pöytäkeskusteluissa liikkui huhuja, että aluehallintovirasto (AVI) olisi tiukentanut kantojaan aktiivityöajan tulkinnoissa ja poikkeuslupien myöntämisessä 24 tunnin työajalle.

Kierroksen aikana Palomiesliiton järjestön johtaja Kim Nikula ja työmarkkinalakimies Pasi Jaakkola kertoivat, mitä kilpailukykysopimusneuvotteluista ja pelastustoimen uudistuksesta sillä hetkellä tiedettiin.

Nikula korosti, että uudistus on ennen kaikkea rakenteellinen eikä tule niinkään vaikuttamaan operatiivisen henkilöstön käytännöntyöhön.

– Julkiseen sektoriin kohdistuneiden säästöpaineiden alla vaihtoehtoina on, että juustohöylätään toimintaa siivu kerrallaan tai tehdään rakenteellisia uudistuksia, jolloin painopistettä voitaisiin siirtää operatiivisiin tehtäviin, järjestön johtaja Kim Nikula korosti.

Savolaiset totesivat, että uudistuksessa pitää turvata pelastustoimen riittävät resurssit. Viiden pelastuslaitoksen mallissa osa piti hyvänä puolena sitä, että se mahdollistaisi yhtenäisemmät käytännöt eri puolilla valtakuntaa ja virtaviivaistaisi pelastustoimea valtakunnallisesti.

Huhut AVIn käytäntöjen muuttumisesta 24 tuntisen työajan poikkeuslupien suhteen Nikula tyrmäsi täysin. Palomiesliitosta on oltu yhteydessä eri AVIn virkamiehiin ja heidän viestinsä on ollut selvä: asia on ymmärretty kentällä väärin. Työaikalainsäädäntö ei ole muuttunut, joten perusteita käytäntöjen muuttamiselle ei edes ole.

Pelastuslaitosten 24 tunnin työvuoroihin on vakiintunut käytäntö 12 tunnin aktiivityöajasta. Nikula huomautti, että juridiikka ei tunne käsitettä aktiivityöaika, vaan puhuu ennalta suunnitellusta työajasta.

– AVI tarkastelee asiaa samalla tavalla kuin ennenkin. Jos ennalta suunniteltu 12 tunnin työaika ylittyy jatkuvasti, he eivät voi mitään muuta kuin puuttua asiaan. Meillä pelastustoimessa se harvoin ylittyy, Nikula totesi.

Muista ajankohtaisista asioista savolaisia kiinnosti erityisesti varallaolokorvausvaatimusten tilanne. Korkeimman oikeuden annettua päätöksensä palomiehen varallaolon korvattavuudesta on työnantajille jätetty lukuisia palkkavaatimuksia ympäri Suomen.

Työmarkkinalakimies Pasi Jaakkola kertoi, että liitto ajaa jäsenten etuja ja vie vaatimuksia eteenpäin, jos he haluavat niitä esittää. Liitto on linjannut, että työ tehdään pääasiassa työajalla. Varallaolojen osalta keskeisin tavoite Palomiesliitolla on saada virka- ja työehtosopimusten varallaoloehtoja paremmiksi.

47

Savon Sanomien toimittaja Asta Tenhunen haastatteli SPALin järjestön johtaja Kim Nikulaa Siilinjärven paloasemalla pelastustoimen uudistuksesta.

Siilinjärvellä henkilökunta on ollut väistötiloissa paloaseman homeongelmien vuoksi elokuusta 2015 lähtien, kertoi varaluottamusmies Tomi Puurunen.

Kuopiossa Neulamäen paloasemalla keskusteltiin varallaolosta, kilpailukykysopimuksesta, työajasta, pelastustoimen uudistuksesta, ensihoidosta pelastuslaitoksissa sekä SPALin edunvalvonnasta.

Paikalliskierroksella pohdittiin myös mahdollisuuksia saada palomies suojatuksi ammattinimikkeeksi.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

48

POHJOIS-SAVON YHTEISTOIMINTAPÄIVÄ:

Häviävätkö pelastuspalvelut syrjäseuduilta?

Pelastustoimen lähipalvelujen kohtalo huolestutti PohjoisSavon yhteistoimintapäivän keskustelutilaisuudessa.

K

uopion Palomiesyhdistys SPAL järjesti 14.5. Leppävirroilla Pohjois-Savon aluepelastuslaitoksen yhteistoimintapäivän.

Tapahtuman aluksi kisailtiin joukkueittain ilmakivääri- ja jousiammunnassa, jonka jälkeen keskusteltiin pelastustoimen tulevasta uudistuksesta, tekeillä olevasta uudesta pelastustoimen strategiasta sekä paikallisista pelastustoimen asioista.

Yhteistoimintapäivään osallistui Pohjois-Savon pelastuslaitoksen johtoa, paikallisia SPALin ja JHL:n yhdistysaktiiveja sekä Palomiesliiton toimiston väkeä.

Huhtikuun alussa sisäministeriö julkisti, että 22 nykyisestä pelastuslaitoksesta muodostetaan viisi pelastuslaitosta, jotka aloittavat toimintansa 2019.

Pelastustoimen uudistuksella tavoitellaan tehokkaampaa ja taloudellisempaa järjestelmää, jossa pystyttäisiin

Pelastustoimen uudistaminen on herättänyt paljon keskustelua ja kysymyksiä työntekijöiden keskuudessa Pohjois-Savossa. Erityisesti on askarruttanut töiden riittävyys tulevaisuudessa.

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

Pohjois-Savon aluepelastuslautakunnan puheenjohtaja Ilmari Hartikainen kertoi, että Pohjois-Savossa ollaan vahvasti sitä mieltä, että ensihoidon on oltava pelastuslaitoksen vastuulla.

49

— Operatiivisesta toiminnasta meillä ei ole vara vähentää väkeä enää yhtään, mutta jonkinlaista hienosäätöä organisaation rakenteeseen varmaankin tulee pidemmällä aika välillä sekä tehostusta hallintoja tukiprosesseihin.

— Henkilöstön pikasaneerauksia tuskin kukaan haluaa. Henkilöstörakenteen uudistaminen tulee todennäköisesti tapahtumaan eläköitymisten kautta, Nikula painotti.

Yhteistoimintapäivä aloitettiin aktiviteeteilla. Pelastusjohtaja Jukka Koposen tähtäimessä napakymppi, järjestön johtaja Kim Nikulan seuratessa taustalla.

varautumaan myös harvinaisiin suuronnettomuuksiin tai luonnonkatastrofeihin koko maassa.

Pohjois-Savossa kaavailtu pelastuslaitosten yhdistäminen herätti paljon keskustelua ja kysymyksiä. Pelastusalan ammattilaisia askarrutti eniten, vähenevätkö pelastuslaitoksissa työpaikat? Pienissä kunnissa suurin huoli oli, säilyvätkö pelastusviranomaisten lähipalvelut?

Palomiesliiton työmarkkinalakimies Pasi Jaakkola kertoi, että sisäministeriö on linjannut pelastustoimen uudistuksen lähtökohdaksi, ettei asemaverkostoon kosketa.

Liiton järjestön johtaja Kim Nikula lisäsi, että uudistuksessa halutaan säilyttää nykyinen turvallisuustaso. Rakenteita uudistamalla vältytään pelastustoimen palvelujen juustohöyläämiseltä pala kerrallaan pienemmäksi.

— Paloautoja ei voi ulkoistaa Kiinaan yhtä helposti kuin paperitehtaita, joten lähipalvelut säilyvät jatkossakin, Nikula vakuutti ja jatkoi,

Myös pelastusjohtaja Jukka Koponen oli samoilla linjoilla. Toiminnan mahdollinen tiivistäminen 5 pelastuslaitoksen mallissa koskee ajan mittaan eniten hallintoa ja tukipalveluja. Pelastustoimen ja ensihoidon palvelut tulee säilyttää siellä missä on ihmisiä ja palveluja tarvitaan.

— En kannata sellaista uudistusta, jossa asiakkaiden tarvitsemia palveluja keskitettäisiin. Jos itse voin vaikuttaa siihen, niin lähipalvelut säilytetään ja turvallisuustasoa ei heikennetä, Koponen totesi.

Koponen on sisäministeriön asettaman pelastustoimen uudistushankkeen ohjausryhmän jäsen.

Keskustelutilaisuudessa oltiin yhtä mieltä siitä, että ensihoito on säilytettävä pelastustoimen tehtävänä tulevaisuudessakin ja pelastustoimelle olisi saatava alueellisten palvelutasopäätösten lisäksi valtakunnallinen palvelutasopäätös, jossa määriteltäisiin valtakunnan tasolla muun muassa pelastustoimen palvelujen taso ja resurssit.

Todettiin myös, että suurempiin aluepelastuslaitoksiin siirryttäessä tarvitaan vahvaa ohjausta ja yhtenäisiä toimintamalleja, jotta saman pelastusalueen eri paikkakunnilla pelastusviranomaisten toimintamallit eivät poikkea toisistaan – ei pelastus-, eikä muissakaan tehtävissä. n

Teksti ja kuvat TUIJA TERVO

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

50

LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOKSEN ESIMIEHET LUPE PJ: Jarmo Soljasalo 043 8824 6586 jarmo.soljasalo@espoo.fi LM: Jarno Lappalainen 040 526 6693 jarno.lappalainen@espoo.fi JÄS: Aija Röynä 043 825 2896 aija.royna@espoo.fi

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

KANTA-HÄMEEN PELASTUSHENKILÖSTÖ PJ: Jarkko Savilepo 040 508 9600 jarkko.savilepo@palomiesliitto.fi LM: Tero Hynynen 045 880 9526 tero.hynynen@pelastuslaitos.fi VLM: Joonas Pihlava 040 840 5234 joonas.pihlava@pelastuslaitos.fi JÄS: Jussi Kivelä 040 776 3672 jussi.kivela@pelastuslaitos.fi KESKI-SUOMEN PELASTUSALAN AMMATTIHENKILÖSTÖ PJ: Janne Luoma-aho 050 336 7531 janne.luoma-aho@jkl.fi LM: Timo Korhonen 0400 648 153 timo.korhonen@palomiesliitto.fi VLM: Petteri Parantainen 044 347 4657 petteri.parantainen@jkl.fi JÄS: Timo Kosunen 040 574 0049 timo.kosunen@jkl.fi

PIRKANMAA

KESKI-UUSIMAA PÄIJÄT-HÄME

TURUN SEUDUN PALOMIEHET PJ: Petteri Broström 040 558 6074 petteri.brostrom@turku.fi LM: Juha Barck 040 705 2327 juha.barck@turku.fi LM: Petteri Broström VLM: Risto Tsharkov 050 593 6766 risto.tsharkov@turku.fi JÄS: Risto Tsharkov risto.tsharkov@turku.fi

TAMPEREEN PALOESIMIEHET PJ: Heikki Kivelä 040 731 4835 heikki.kivela@tampere.fi LM: Jarkko Pietiläinen 040 550 6378 jarkko.pietilainen@tampere.fi JÄS: Heikki Tamminen 050 567 6428 heikki.tamminen@tampere.fi LÄNSI-PIRKANMAAN PALOMIESYHDISTYS PJ: Markku Kukkula 0500 957 214 markku.kukkula@tampere.fi JÄS: Jere Helenius 050 559 3916 jere.helenius@tampere.fi POHJOIS-SAVO

ESPOON PALOHENKILÖSTÖ PJ: Kimmo Lehikoinen 050 587 8478 kimmo.lehikoinen@espoo.fi PLM: Petri Torkkel 043 825 8088 petri.torkkel@espoo.fi LM: Jiri Käppi 044 502 2598 jiri.kappi@espoo.fi

VARSINAIS-SUOMI

ITÄ-UUDENMAAN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Roger Nybom 040 540 088 roger.nybom@porvoo.fi LM: Henri Forsberg 044 562 2056 henri.forsberg@porvoo.fi LM: Jussi Koivukangas 0405110670 jussi.koivukangas@porvoo.fi JÄS: Matti Rinne 0400 436 097 veli-matti.rinne@porvoo.fi

LAHDEN PALOMIESYHDISTYS PJ: Jouni Kokki 040 596 7212 jouni.kokki@palomiesliitto.fi PLM: Esa Koskimaa 044 555 5451 esa.koskimaa@gmail.com LM: Petri Marjamäki 040 515 4481 pete.marjamaki@gmail.com LM: Petri Kautto 040 723 0246 petri.kautto@phpela.fi JÄS: Antti Mustonen 044 500 6337 antti.musto@gmail.com

PIRKANMAAN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Panu Mustajärvi 0400 945 255 panu.mustajarvi@tampere.fi LM: Matti Välikoski 0400 480 131 matti.valikoski@tampere.fi VLM: Jari Järvinen 040 541 5575 jari.jarvinen@tampere.fi JÄS: Tommi Ahvenainen 0500 919 111 tommi.ahvenainen@tampere.fi JÄS: Taru Välimaa 040 525 8002 taru.valimaa@tampere.fi

KUOPION PALOMIESYHDISTYS SPAL PJ: Roope Mustonen 044 569 0631 roope.mustonen@kuopio.fi LM: Pasi Rissanen 0440 519 291 pasi.rissanen@palomiesliitto.fi LM: Tomi Puurunen 0440 323 524 tomi.puurunen@kuopio.fi LM: Jere Nikkarinen (kys) 040 5837 557 jere.nikkarinen@gmail.com JÄS: Kari-Pekka Mikkonen 044 292 0760 kari-pekka.mikkonen@luukku.com

POHJOIS-KARJALA

LÄNSI-UUSIMAA

ITÄ-UUSIMAA

HELSINGIN PALOMESTARIJA PALOESIMIESYHDISTYS PJ: Kari Nurminen 040 334 5961 kari.nurminen@palomiesliitto.fi VPLM: Ilpo Lehtonen 040 556 8714 ilpo.lehtonen@hel.fi JÄS: Juha Laine 040 840 5715 juha.l.laine@hel.fi

KESKI-UUDENMAAN PALOMIESYHDISTYS PJ: Janne Nieminen 050 599 4161 janne.nieminen@palomiesliitto.fi LM: Jukka Tuomila 0400 631 824 jukka.tuomila@ku-pelastus.fi LM: Jari Ruuska 044 501 2964 jari.ruuska@ku-pelastus.fi JÄS: Teemu Sihvonen 040 534 9754 teemu.sihvonen@ku-pelastus.fi

KANTA-HÄME

HELSINGIN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Asko Reinikainen 040 334 6857 asko.reinikainen@palomiesliitto.fi PLM: Mikko Laine 040 835 0618 mikko.laine@hel.fi LM: Markus Bjugg 050 331 6278 markus.bjugg@gmail.com JÄS: Stina Hällberg 040 508 1032 stina.hallberg@pp.inet.fi stina.hallberg@hel.fi

KESKI-SUOMI

HELSINKI

PALOMIESLIITON PAIKALLISYHDISTYKSET

POHJOIS-KARJALAN PELASTUSHENKILÖSTÖ PJ: Tarmo Lavikainen 050 496 0698 tarmo.lavikainen@pkpelastuslaitos.fi LM: Jorma Hämäläinen 050 591 3416 jorma.hamalainen@palomiesliitto.fi LM: Petteri Kohonen 045 317 9113 petteri.kohonen@pkpelastuslaitos.fi JÄS: Juha-Pekka Jolkkonen 044 080 0802 juha-pekka.jolkkonen@pkpelastuslaitos.fi

VAASAN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Juha Pukkinen 044 973 5506 juha.pukkinen@vaasa.fi LM: Hannu Kaatikko 050 583 2221 hannu.kaatikko@palomiesliitto.fi

KAINUUN PALOMIEHET SPAL -97 PJ: Mikko Tuikka 050 537 1638 mikko.tuikka@kaipe.fi LM: Jorma Halonen 044 358 0835 jorma.halonen@kaipe.fi; haloojorma@gmail.com JÄS: Ville Lappalainen 044 357 6454 ville.lappalainen@kaipe.fi OULUN PALOMIESYHDISTYS PJ: Sauli Kippola 041 438 4443 sauli.kippola@gmail.com LM: Petri Rautio 040 723 7677 petri.rautio@palomiesliitto.fi VLM: Pasi Inkeroinen 040 739 4452 pasi.inkeroinen@ouka.fi LM: Jaakko Kallunki 040 729 7983 jaakko.kallunki@ouka.fi VLM: Pekka Väätäinen 0400 519 540 pekka.vaatainen@ouka.fi LM: Timo Mämmi 044 703 8807 timo.mammi@ouka.fi VLM: Arto Jokelainen arto.jokelainen@hotmail.com JÄS: Harri Minkkinen 050 384 6860 harri.minkkinen@mail.suomi.net LAPIN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Juha Rantamartti 040 556 6887 juha.rantamartti@lapinpelastuslaitos.fi PLM: Reijo Huhtala 0500 922 281 reijo.huhtala@palomiesliitto.fi VPLM: Sami Viero puh. 044 959 0829 sami.viero@lapinpelastuslaitos.fi JÄS: Jussi Lampinen puh. 050 540 9919 jussi.lampinen@lapinpelastuslaitos.fi

HÄTÄKESKUKSET

KESKI-POHJANMAA JOKILAAKSOT

SATAKUNTA

SEINÄJOEN ALUEEN PALOHENKILÖSTÖ PJ: Tuomas Vaismaa 040 778 1530 tuomas.vaismaa@seinajoki.fi PLM: Mikko Koivuluoma 040 090 3361 mikko.koivuluoma@seinajoki.fi JÄS: Esa Miilumäki 040 551 8101 esa.miilumaki@seinajoki.fi

POHJANMAA

PORIN PALOHENKILÖSTÖ SPAL PJ: Asko Mansikkamäki 040 520 7491 asko.mansikkamaki@satapelastus.fi LM: Pekka Puisto 040 594 8397 pekka.puisto@palomiesliitto.fi LM: Jarno Ahosmäki 0400 468 265 jarno.ahosmaki@satapelastus.fi JÄS: Marko Virtanen 0400 528 518 marko.virtanen@satapelastus.fi

ETELÄ-POHJANMAA

SAVONLINNAN PALOMIESYHDISTYS SPAL PJ: Petri Huttunen 050 357 5666 petri.huttunen@espl.fi LM: Timo Suoninen 040 554 3398 timo.suoninen@espl.fi JÄS: Ari Mikkonen 050 572 7334 ari.mikkonen@espl.fi

JOKILAAKSOJEN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Jouko Eerola 040 543 2786 jouko.eerola@jokipelastus.fi LM: Tuomo Ylikoski 0400 776 123 tuomo.ylikoski@jokipelastus.fi JÄS: Hannu Rautio 040 511 2469 hannu.rautio@jokipelastus.fi

KAINUU

MIKKELIN VAKINAISET PALOMIEHET PJ: Matti Kaarna 050 311 7019 matti.kaarna@espl.fi LM: Vesa Olkkonen 050 569 6630 vesa.olkkonen@espl.fi JÄS: Heli Hyttinen 050 354 5245 heli.hyttinen@espl.fi

KESKI-POHJANMAAN JA PIETARSAAREN PELASTUSALAN AMMATTILAISET PJ: Mikael Gebala 0400 580 387 mikael.gebala@gmail.com LM: Mikael Gebala JÄS: Mikael Gebala

OULU-KOILLISMAA

PIEKSÄMÄEN SEUDUN PALOHENKILÖSTÖ PSPH PJ: Jorma Tenhunen 040 720 3794 jorma.tenhunen@gmail.com LM: Asko Heimonen 040 533 2111 asko.heimonen@palomiesliitto.fi JÄS: Jukka Ylönen 040 533 2102 jukka.ylonen@espl.fi

LAPPI

ETELÄ-SAVO

51

HÄTÄKESKUSAMMATTILAISTEN LIITTO HAL PJ: Tiina-Riikka Nyman 050 307 2326 tiina-riikka.nyman@palomiesliitto.fi PLM: Arto Pirttimaa 050 409 8502 arto.pirttimaa@112.fi VPLM: Kaarina Salomaa 045 111 6816 kaarina.salomaa@112.fi KERAVA LM: Johanna Eerola 040 844 7890 johanna.eerola@112.fi PORI LM: Anne Reinhardt 050 529 2706 anne.reinhardt@112.fi TURKU LM: Arto Väätti 041 519 4100 arto.vaatti@112.fi TURKU VLM: Juho Niiles 0400 700 990 juho.niiles@112.fi VAASA LM: Minna Bergendahl 0400 404 544 minna.bergendahl@112.fi VAASA VLM: Anna Marjo 044 377 9277 hannele.marjo@112.fi KUOPIO LM: Kaarina Salomaa 045 111 6816 kaarina.salomaa@112.fi KUOPIO VLM: Sanna Jääskeläinen 045 638 8317, sanna.jaaskelainen@112.fi OULU LM: Helka Hiltunen 040 540 1456 helka.hiltunen@112.fi OULU VLM: Merja Lehto 0400 828 000 merja.lehto@112.fi

PJ = PUHEENJOHTAJA PLM = PÄÄLUOTTAMUSMIES VPLM = VARAPÄÄLUOTTAMUSMIES LM = LUOTTAMUSMIES VLM = VARALUOTTAMUSMIES JÄS = JÄSENASIOIDEN HOITAJA

www.palomiesliitto.fi > paikallisyhdistykset

PELASTUSALAN AMMATTILAINEN

PHT voi muuttaa elämäsi paremmaksi, sinä päätät kuinka pysyvästi.

1.askel-pysyvään muutokseen tarjoaa mahdollisuuden oppia tunnistamaan arvostamiasi ja itsellesi tärkeitä asioita, mutta myös epämiellyttäviä tunteita ja ajatuksia, jotka ehkä estävät sinua muuttamasta elintapojasi.

Jos annat meidän auttaa, saat tukea motivaatiolle hyvän elämän rakentamiseen ja käyttäytymisesi pysyvään muutokseen.

Tutustu ja hae jaksoille osoitteessa pht.fi