Page 1

LÄTTYSET MikäMikä=Merirosvoja, palomiehiä, dj...

Ängestörmän uusi kämppäalue Ystävyyttä yli rajojen

2-11

Partiolippukunta Samposet ry:n lehti


...

Pääkirjoitus

VARTIOLAISET

Tämän asian voi hoitaa myöhemminkin... ... nyt lähden Ängestörmälle. Tuonkin asian ehtii joskus toiste... ... käyn ensin Zeppelinissä myymässä partiolaisten adventtikalentereita. Ja tuon ja tuon... ... kunhan saan Lättyset painokuntoon ja suoritusmerkit tilattua. Monet asiat jäävät kakkoseksi, kun partiosta on tullut tärkeä osa elämää. Kyse ei ole enää pelkästä harrastuksesta. Se on sitä, mistä partioihanteissa puhutaan: halua kehittää itseään ihmisenä ja rakentaa ystävyyttä yli rajojen eli arkisemmin: halua oppia uutta, tavata uusia ja vanhoja ystäviä, ja kokea, että saa tehdä jotain merkityksellistä. Niille, jotaka eivät itse harrasta partiota, saa usein selitellä, miksi ihmeessä ”uhraa” viikon ainoan vapaapäivänsä siihen, että lähtee nukkumaan yönsä pimeään ja kylmään metsään yhdessä 30 lapsen ja muutamien johtajien kanssa. Eikä sitä oikein osaakaan selittää. Siitä vain saa itselleen niin paljon, että tulee lähteneeksi aina uudelleen, ja haluaa osaltaan vaikuttaa siihen, että lapset voisivat kokea samaa, mitä itsekin on saanut kokea. Baden-Powell, partioliikkeen isä, sai aikaan jotain ihmeellistä, jota ei varmaan itsekään osannut aavistaa. Hänen ajatuksistaan ja opeistaan monet meistä ovat ammentaneet elämäänsä sisältöä, taitoja, joita tarvitaan läpi elämän, ja pysyviä ystävyyssuhteita. Näistä arvoista ja perinteistä on tärkeä pitää kiinni, vaikka monet asiat ympärillämme muuttuvat. LÄTTYSET 1-2010 Sorvis

PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.


Rakentavaa ystävyyttä Nyt se on sitten valmis. Tai ainakin melkein valmis. Vain huoltokota puuttuu. No mikä? Neljän vuoden projekti on saatu päätökseen ja uusi kämppä on valmis ja käyttöönotettu. Kiitos kannatusyhdistyksen ja lukuisten talkoolaisten, meillä on nyt upea kämppäalue Ängestörmä, käytössämme. Yhden nimikilpailun voittajan ”siivellä” pääsin testaamaan uutta kämppäämme ensimmäisten joukossa. Vietimme Sorviksen kanssa laatuaikaa kämpällä nauttien hiljaisuudesta, luonnon rauhasta, valokuvaamisesta ja ruuanlaitosta. Ihastelimme syksyistä Ängesleväjoen vartta, joessa oli jopa niin paljon vettä, että olisi tehnyt mieli lähteä melomaan. Ruokaa laitoimme kämpässä kaminalla ja ulkona nuotiolla, yhteistuumin päätimme jättää uuden kaasuhellan kokeilemisen muille käyttäjille. Samposet rakensivat ystävyyttä yli rajojen monellakin tavalla viime kesänä. Kesäleirin järjestimme yhteistyössä Oulunsalon Norsien kanssa ja ystävyys ja yhteistyö onnistuivat oikein hyvin. Kymmenen Samposten nuorta partiolaista osallistui Jamboreelle, joka järjestettiin etelä-Ruotsissa ja yksi Samposten vaeltaja osallistui Explorer 50 VIOTTA PARTIOTOIMINTAA KEMPELEESSÄ Belt-vaellukselle Saksassa. Kolme

partioperhettä majoitti brittiläisiä partiolaisia Jamboreen jälkeen home hospitality-vierailuille koteihinsa ja Samposet järjestivät Oulun alueelle majoittuneille briteille sekä isäntäperheille kämppäiltamat Tyrnävällä. Ja pitkin toimintakautta ovat partiolaisemme toteuttaneet partiotapahtumia yhteistyössä muista lippukunnista olevien johtajien kanssa. Oma lippukunta on partiotoiminnan perusyksikkö ja todella tärkeä partioidentiteetin kasvamisen kannalta. Lippukunnan omat tavat, perinteet ja traditiot muokkaavat meidän partioon liittyvää ajatusmaailmaamme, sitä mitä ajattelemme partion ”oikeasti” olevan. Jotta tämä ”oikea” tapa harrastaa partiota ei veisi meitä ”väärään” on tärkeää rakentaa ystävyyttä yli rajojen, huomata, että olemme osa isoa kokonaisuutta, osa isoa maailmanlaajuista kasvatusjärjestelmää. Partio ei ole vain järjestö järjestöjen joukossa, vaan se on tapa elää. Partiovasemmalla, Saija LÄTTYSET 1-2011


NAAKAT KOKKAA

MikäMikä 2011- leirillä vietettiin tiistaina, ennen kuin sudenpennut saapuivat, merirosvoiltaa. Paikalla oli noin 60 leiriläistä. Merirosvoillan kruunasi tietenkin Merirosvoillallinen.

Osa III: parasta leiriruokaa ikinä Merirosvoillallinen oli leiristaabin kokousten vakiopuheenaihe pitkin kevättä. Kaikenlaisia ehdotuksia illallisen ruokalajeiksi sateli. Toivottiin rosvopaistia tai kokonaista porstasta ja vaikka mitä. Yhteinen ajatus oli se, että ruuan pitäisi olla sormin syötävää fingerfoodia. Leirin pääkokkina päätin lopulta merirosvoillallisen ruokalistan ihan itse, sillä totesin, että yksin en pysty noin isolle porukalle mitään rosvopaisteja paistamaan ja TuovisNaakka selvitti, että kokonainen porsaskin olisi tullut aivan liian kalliiksi. Merirosvoillallinen koostui siis lopulta erilaisista meloneista (jotka kuljetuksen aikana aiheuttivat ihmetystä kaikissa, jotka niitä joutuivat siirtelemään), LÄTTYSET 2-2011

Merirosvoillallinen 60 henkilölle chicken wingsejä 12 kg maissintähkiä 60 kpl tuorekurkkua 10 kpl ananasrenkaita 15 pientä purkkia vesimeloni 4 kpl hunajameloni 4 kpl cantaloupemeloni 4 kpl lohkoperunat 7 kg leivänkannikat riittävästi juomana vesi maissintähkistä, ananasrenkaista, kurkunpaloista, broilerin siivistä ja laivakorpuista. Niin ja lohkoperunoista. PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.


NAAKAT KOKKAA

Merirosvoillallisen valmistaminen alkoi siitä, kun pääkokki KivisNaakka yhdessä Amman kanssa pilkkoi ja viipaloi paloiksi 4 isoa vesimelonia, 4 hunajamelonia ja 4 cantaloupemelonia. Tämän jälkeen pilkoimme 10 kpl tuorekurkkuja paloiksi ja avasimme ananassäilykkeet. Pilkkomisen lomassa laitoimme uuniin 7 kg lohkoperunoita paistumaan. Pilkkomisen aikana VisVisVisNaakka sekä leirin muut miespuoliset johtajat paistoivat kahdella muurikalla 12 kg chicken wingsejä PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.

ja yhdellä muurikalla 60 kpl maissintähkiä. Paistaminen oli pilkkomisen lisäksi iso urakka ja kesti kauan. Paistamiseen sisältyi myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta ne kohdistuivat muiden onneksi vain Naakkojen keskinäiseen kokkaamiseen ja sähläämiseen. VisVisVisNaakka tiputti muurikalta maahan maissintähkän ja kun KivisNaakka kumartui sitä poimimaan, niin VisVisVisNaakka päätti samalla lisätä maissintähkiä pannulle ja KivisNaakka sai sitten rasvat päälleen ja pienehköjä palovammoja käsivarsiin, jotka eivät menoa hidastaneet. LÄTTYSET 2-2011


Merirosvo-ohjelman päätyttyä SorvisNaakka kumppaneineen johdatteli leiriläiset merirosvoillalliselle. Illallinen nautittiin sormin ja leiriläisten porukka olikin illan päätteeksi aikamoinen näky hurjissa merirosvotamineissaan naamat ja kädet kananrasvassa ja melonin nesteissä.

Toimitus ja Naakat eivät vastaa pohjaanpalamisesta tai muunlaisesta ruuan tärveltymisestä!

Illan kruunasi seikkailijapoppoo, joka tuli pääkokin luo, asettautui riviin ja sanoi: KIITOS, parasta leiriruokaa ikinä! PS. vaarallisin osuus ei ollut tuo rasvan heittäminen toisen Naakan päälle, vaan kauppareissu. Kannattaa varoa vaarallisia, päälle hyökkääviä ostoskärryjä ;)

LÄTTYSET 2-2011

PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.


KESÄLEIRI

Heinäkuussa oli jälleen vuosittaisen kesäleirin aika.Tänä vuonna leiri pidettiin yhdessä naapurilippukunta Oulunsalon Norsien kanssa. Maanantaina 25. päivän aamuna nousimme bussiin ja lähdimme ajamaan kohti Toivakkaa, joka on Jyväskylän tuntumassa sijaitseva tuppukylä. Leirin teemana oli Peter Pan ja mikämikämaa, ja niinpä matkan aikana tutustuimme aiheeseen klassikkopiiroselokuvan kautta.

Tarpojat nukkuivat nigereissä, kun taas seikkailijat majoittuivat kymppitelttoihin. Tiistain teemana oli kapteeni Koukku merirosvoineen. Päivä huipentui merirosvoiltaan, jota varten kaikki "merirosvokokelaat" olivat pukeutuneet hengen mukaisesti. Iltamassa syötiin

Perille saavuttuamme alkoi vilske ja vilinä, kun leiri alkoi nousta pystyyn. PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.

LÄTTYSET 1-2011


LEIRILLÄ

merirosvoruokaa ja kierrettiin rasteja. Vartiot saivat tehdä omat lippunsa ja maalata itselleen merikarhun viikset. Sudenpentujen osalta leiri alkoi keskiviikkona. Heidän saavuttua

paikalle, suunnistuskisan jäljiltä hikiset seikkailijat ja tarpojat lähtivät uimaan läheiselle uimarannalle. Samalla testattiin pelastusliivejä. Iltapäivällä valmistettiin puiset miekat myöhempää ohjelmaa varten ja ilta huipentui Oulunsalolaisen partiotoiminnan isän, Veen, synttärijuhlaan. Torstaina paikalle saatiin vierailijoita, kun palokunta tuli suurella autolla paikalle esittelemään kalustoa. Lapset saivat kokeilla erilaisia sammuttimia, vähän vanhemmat pääsivät ampumaan vesitykillä. Samana päivänä pidettiin leiriolympialaiset. Illalla järjestettiin koko leirin yhteinen disco, jota varten leirinjohtaja Janne oli roudannut paikalle kunnon dj-vehkeet. Suurin osa perjantaista kului perinteeksi muodostuneen haikin parissa, joskin haikki oli tällä kertaa

LÄTTYSET 2-2011

PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.


PARTIOVIIKKO

vähemmän perinteinen. Se toteutettiin aarteenmetsästysteemalla. Vartiot saivat hakea rasteja haluamassaan järjestyksessä, ja tietyistä paikoista sai vihjeitä aarteen sijaintiin liittyen. Reitti oli kuitenkin vaarallinen, sillä monet kertoivat joutuneensa matkan varrella roistojen ryöstämäksi ja jopa miekkaotteluun kapteeni Koukun kanssa. Illalla sudenpennut pitivät oman merorosvoiltansa. Perjantaiaamuna seikkailijat ja tarpojat palasivat yörastilta leiriin. Päivän ohjelmaan kuului muun muassa varjopalapeli, jonka osat piti etsiä metsästä. Lauantai-iltana

pidettiin suuri iltanuotio, johon kuului perinteisiä lauluja sekä sketsejä. Nuotio-ohjelman jälkeen leirin väki kokoontui kunniakujamuodostelmaan saattamaan seikkailijoiksi siirtyvät sudarit yövaellukselle. Sunnuntaiaamuna porukka kokoontui yhteiseen leirikirkkoon, jonka jälkeen edellisiltana alkanut tavaroiden pakkailu jatkui. Välillä syötiin, sitten purettiin teltat ja vähitellen koko leiri. Sitten olikin aika siirtyä busseihin ja kääntää keula kotia kohti. Leiri oli kaiken kaikkiaan onnistunut, ja ainakin allekirjoittanut viihtyi hyvin. Myös lapsilta saatiin positiivinen palaute. Teksti: Pauli Kaikkonen Kuvat: Minna Sorvala

PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.

LÄTTYSET 2-2011


Pohjanmaan partiolaisten piirileiri 30.7.-5.8.2012, sudenpennuille 1.-5.8. Leiripaikka: Maijanlampi, Taivalkoski. Leiriläisiä odotetaan tulevan n. 1700! Olethan yksi heistä! Monipuolisissa ohjelmalaaksoissa päästään muun muassa tutustumaan perinteisiin taitoihin, harjoittelemaan herkullisten eräruokien tekemistä, viihtymään ja testaamaan taitoja liikunnallisissa aktiviteeteissa sekä työstämään erikoisia materiaaleja: metallia ja nahkaa. Leirin ohjelman kruunaa koko leirin yhteinen peli, jossa kaikille, sudenpennuista aikuisiin on oma roolinsa. Havun aloittaa ja päättää taatusti mieleenpainuvat yhteiset isot iltaohjelmat. Ilmoittautuminen HAVUlle helmikuussa 2012! Lisätietoja: www.havu2012.fi

LÄTTYSET 1-2009

50 VIOTTA PARTIOTOIMINTAA KEMPELEESSÄ


Valopää

KISOISSA

–partiotaitokisat 14.5.2011 Oulussa Valopää-partiotaitokilpailuun osallistui yli 400 partiolaista eri puolilta Pohjois-Pohjanmaata. Samposten lippukunnasta lähti kolme joukkueellista sudenpentuja ja yksi joukkio seikkailijoita testaamaan omia taitojaan. Auran majan ympäristössä järjestetyssä kilpailussa testattiin mm. suunnistustaitoja, trangian käyttöä ja ensiaputaitoja. Käärmeet–lauman mielestä mukavimpia rasteja olivat mölkky-pelin tekeminen, pussihyppely ja muistipeli. Mölkky-peli tehtiin heti aluksi. Käärmeet suoriutuivat hienosti yhteistyöllä sahaamisesta ja hiomisesta. Aloitusrastin jälkeen lähdettiin Auran majan ympäristöön tekemään muita rasteja. Trangian käyttö sujui kaikilta Samposten joukkueilta todella mallikkaasti, olihan sitä harjoiteltu joka retkellä ja leireillä. Muitakin taitoja testailtiin mm. makuaistia, ensiaputaitoja ja ilmansuuntien tunnistamista. Rasteille pääsyä joutui välillä odottelemaan, joten ajan kuluksi huudettiin omia huutoja, leikittiin ja laulettiin muiden joukkueiden kanssa. Viimeiseen rastiin, muistipeliin pääsyä odoteltiin tovi, mutta Käärmeet -lauma suoriutui siitä todella nopeasti – rastimiehen mielestä jopa kaikkein nopeimmin kaikista kisaajajoukoista. Kun kaikki rastit oli suoritettu, maalissa odotti lämmin jauhelihakeitto lisukkeineen. Mikäs oli ollessa, kun aurinko paistoi, masut oli täynnä ja kaikki rastit suoritettuna. Ihan kärkisijoille ei nyt ylletty, mutta kokemuksena partiotaitokilpailut olivat kaikille mieleen. Käärmeet –lauma PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.

LÄTTYSET 2-2011


ÄNGESTÖRMÄLLÄ

Kämpän vihkiäiset Sunnuntaina 18. syyskuuta juhlistettiin 50 vuotta täyttävää kannatusyhdistystä ja samalla vihittiin käyttöön uusi kämppä, jonka nimeksi myöhemmin paljastettiin Kolokka. Vanha, nyttemmin kunnostettu kämppä nimettiin Kiepiksi ja koko aluetta kutsumme tästä lähin Ängestörmäksi. Pastori Juha Maalismaa vihki Kolokan käyttöön. Tilaisuudessa pitivät puheita mm. kunnanjohtaja Kari Ahokas ja kannatusyhdistyksen varapuheenjohtaja Jyrki Kananen. Juhlan virallisempi osio päättyi herkulliseen keittolounaaseen, jonka jälkeen oli mahdollisuus tutustua kumpaankin kämppään ja Samposten toimintaan. Teksti: Emmi Turpeinen Kuvat: Minna Sorvala

LÄTTYSET 2-2011

PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.


ÄNGESTÖRMÄLLÄ

Palkintoyö Kolokassa Lauantai 24. syyskuuta Lippukuntamme kolmen johtajan muodostama kombinaatio Näykit-vartio suunnisti kohti vasta nimettyä Kolokkaa ulkopaikkakuntalaisen vahvistuksen voimin. Palkintomatka nimikilpailunvoitosta eli ensimmäinen yö uudessa kämpässä toimisi myös yhden vartionjäsenen syntymäpäiväjuhlistuksena. Ilta eteni kuten normaali kämppäreissukin; herkuttelua ja höpöttelyä. Kamiinaa tuli tosin lämmitettyä hieman liikaa, nukkuessa oli lämmin tunnelma! Aamulla sitten juhlistimme allekirjoittaneen 17-vuotis syntymäpäivää kiivikakulla. Kotia kohden lähdimme iloisin ja odottavin mielin; koska pääsee uudestaan? Teksti: Emmi Turpeinen Kuva: Sonja Kananen

PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.

LÄTTYSET 2-2011


ÄNGESTÖRMÄLLÄ

Kolokka

Ängestörmän kämppäalue Seppo ja Sisko

Kieppi

LÄTTYSET 1-2011

PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.


ÄNGESTÖRMÄLLÄ

Kämppäiltamat jamboreevieraille

Teksti ja kuvat: Minna Sorvala

Tyrnävän kämpällä kävi vilske, kun kämppäiltamiin saapui yli 30 brittipartiolaista isäntäperheineen Kempeleestä ja Oulusta sekä tietysti oman lippukunnan väkeä. Jamboreella olleet britit pääsivät perinteiseen suomalaiseen partiotunnelmaan metsän keskellä ja saivat kokeilla puukon käyttöä, nahkatöitä, saappaanheittoa sekä puolijoukkueteltan pystytystä ja kokea, kuinka kamina lämmittää teltan. Teltalla he saivat kuulla ja kysellä talvileireilyyn liittyvistä asioista. Osa vieraista kokeili puukolla vuolemista ensimmäistä kertaa, kun tehtiin kiehisiä. Tutumpaa oli makkaran ja lättyjen paisto. Kansainvälinen ilta päättyi sateisessa säässä yhteiseen ohjelmaan lauluineen ja sketseineen ja huutoineen.

PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.

LÄTTYSET 1-2011


leirilippukunta Nilan silmin Muutaman vuoden odotus ja erilaisin keinoin suoritettu rahankeruu palkittiin kesällä 2011: Ruotsin Jamboree oli vihdoin täällä! Me Samposten 10 reissaajaa ja loput noin 1500 muuta suomalaista, ja tietenkin kaikki ne 38 000 muiden maiden lähtijää, suuntasimme kahdeksi viikoksi Ruotsin Rinkabyhyn leireilemään heinä-elokuun vaihteessa 27.7.-7.8.

25.-26.7. Vaikka itse leiri alkoi vasta keskiviikkona, matkaan lähdettiin jo maanantai-iltana kymmenen maissa Tupoksesta kempeleläisten, parin kittiläläisen ja liminkalaisten voimin. Yöllä kyytiin poimittiin vielä etelän porukka eli vaasalaiset, ilmajokiset ja jurvalaiset. ”Epätoivoista bussinukkumista noin miljoonassa eri asennossa” kiteyttää melko hyvin varsinkin ensimmäisen yön matkustelun, eli hyvin vähäunista touhua oli. Aamulla syötiin aamupalaa Turussa LÄTTYSET 2-2011

ja päivä hengailtiin laivassa. Laivan lähtiessa vieressä olleesta veneestä joku Kilke-paitainen huusi meille että ”Hauskaa jamboreereissua!” Ja meiän murretta kehuttiin! Laivan ja ah - laivabuffetin jälkeen vielä toinen yö bussissa. Juttujen taso oli hyvin ”korkea” – niissä esiintyi muun muassa vesimelonit. 27.7. Aamulla viiden aikaan se tapahtui – vihdoin oltiin perillä! Alueella meitä odotti muutama ISTi eli työleiriläinen ja lähes tyhjä, suurimmaksi

PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.

Valokuva: Jonas Elmqvist/Scouterna

22nd World Scout Jamboree Sweden 2011


Valokuva: Saila Suominen

WSJ 2011

osaksi vasta suomalaisten ja muutamien muiden kansoittama leirialue. Pienessä aamun sumuisuudessa alue tuntui ihan valtavalta, mitä se kyllä olikin. Eka päivä kului ihmetellessä kaikkea uutta ja omaa savua rakentaessa. Meidän ylpeys eli Whack a Scout!-peli herätti heti huomiota. 28.7. Toinen päivä, johon myös sisältyi lähinnä rakentelua. Ja tutustumista naapureihin: ympärillä oli rakkaita naapurimaamme edustajia ruotsalaisia (joiden kanssa käytiin myös ”pientä” rajasotaa liittyen jätekuoppiin, mutta ei siitä sen enempää PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.

;), kuwaitilaisia, hongkongilaisia ja ranskalaisia. Swoppasin myös ensimmäistä kertaa! Niille, joille swoppaus on outo sana, eli vaihdoin Suomen merkkejä Costa Ricalaisten merkkeihin. Illalla oli ensimmäinen koko leirin yhteinen tapahtuma: Avajaiset. Matkalla avajaisiin testattiin Suomen joukkueen takkien vedenpitävyyttä. Tulos: ei kestäneet sen mittakaavan sadetta. Mutta avajaiset oli hienot, tanssia ja laulua ja eri maiden lippuja riitti ja pelkkä se, että koko porukka oli kasassa ekaa kertaa, oli jo riittävä asia luomaan tunnelmaa. 29.-31.7. Ohjelmalaaksoissa kiertely alkoi. Laaksoon lähtöä edelsi aina ruokakaupassa käynti, jossa ruuat ostettiin vartioittain pistekorteilla, ja lounaan valmistus savussa vartioittain. Yleensä ruuaksi tehtiin jotain kylmää, kuten salaattia. Ohjelmalaakso People sisälsi paljon puhumista ja ajattelua, mutta oli myös osittain yksitoikkoinen, ainakin meidän vartion kommentteja kun kuunteli. Earthissa tutkittiin maata ja puhdistettiin vettä ja pelastettiin LÄTTYSET 2-2011


Valokuva: Outi Kulusjärvi

WSJ 2011

Ossi-possua tulvalta. Monien mielestä paras laakso Quest sisälsi ongelmanratkaisutehtäviä vartioittain ja vihdoin sitä kaivattua liikuntaa, kun päästiin juoksemaan ja ylittelemään ja alittelemaan esteitä ramboradalla. Kaiken kruunasi aurinko, joka pitkästä aikaa kävi meitä ilahduttamassa. 1.8. Hike in Camp eli haikki Ruotsin maastossa alkoi meidän osalta herätyksellä klo 6.30 ja muutaman tunnin bussiodotuksella. Lippukunta jaettiin kahteen bussiin ja käveltävän matkan pituus arvottiin. Meille matka oli 7 km eli toisiksi lyhin mahdollinen. Aikaa kävelylle oli varattu noin 6 tuntia, mikä hieman huvitti näin suomalaisesta näkökulmasta. Lopulta kävelimme reittiä noin 2 tuntia pysähtyen matkalla syömään. Takaisin leiriin ei kuitenkaan päässyt ennen klo 16:ta,

LÄTTYSET 2-2011

ja vaikka tulimme tokana maaliin toisen suomalaisen porukan jälkeen, odottelimme paluubussia sitten melkein 4 tuntia.. Ja meidät laitettiin viimeiseen lähtevään bussiin. Logiikka? Ei ole. Organisointi oli kyllä hyvin puutteellista, mutta onneksi porukka oli yhtenäinen ja kaikkia ketutti yhtä paljon. Onneksi leiriin aikasemmin päässeet oli laittaneet meille ruokaa 2.8. VAPAAPÄIVÄ! Ne, jotka pystyivät, nukkui pitkään ja oikeastaan vaan hengailtiin ja kierreltiin aktiviteeteissa. Osalle tuli vieraita, itse sain omiltani mm. tyynyn, jes! Ilta sisälsi paljon höpöttelyä ja vajoilua, ja tässä vaiheessa kerrottakoon että koko Nilan porukka oli aivan mahtavaa ja henki oli tosi hyvä, siis juttua todellakin syntyi!

PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.


WSJ 2011

3.8.

5.8.

Global Development Villagessa piti valita kaksi mm. ihmisoikeuksiin, rauhaan, terveyten, ympäristöön tmv. liittyvää pistettä joihin osallistui. Rauha-pisteessä oli asiaa miinoista ja niihin liittyviä erilaisia pelejä ja tietoutta. Toisessa pisteessä opeteltiin esperantoa, mutta kaikkia väsytti niin paljon että keskittyminen ei oikein meinannut riittää, hehe.. Illalla taas vapaata kiertelyä ja jälkiruokakokkisota!

Toinen vapaapäivä, joka alkoi jälleen hyytävällä suihkulla. Suihkut oli jännät: välillä tuli aivan lämmintä vettä ja yhtäkkiä ihan jäistä. Vapaapäivän kunniaksi käytiin syömässä brittien ravintolassa, jossa oli JONO. Todistettiin muutamaa hienoa etuiluyritystä, joista kaikki epäonnistuivat, muahaha.

4.8. Cultural Festival Day, jolloin jokainen maa esitteli omaa kulttuuriaan. Jokaisessa savussa oli jotain oman maan ruokaa ja aktiviteettia mitä pystyi tekemään, meillä mm. salmiakkia, ruisnappeja ja tuohisormusten tekoa. Jokainen oli osan aikaa omassa savussa ja loppuaika kierreltiin tutkimassa muiden juttuja. Tosi kiva päivä ja sai maistella vaikka minkälaisia ruokia. Illalla Mid Eventtapahtumassa hengailtiin taas koko leiri yhdessä.

PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.

6.8. Päättäripäivä, jolloin tapahtui erinäisiä aktiviteetteja lipunnostosta Skipbon peluuseen ja taisteluihin ilmalla täytettävillä Suomi-mailoilla. Illalla kuitenkin odotti se kaikista hienoin eli päättärit! Suomen radiossakin soineita esiintyjiä oli ruotsista ja belgiasta. Viimeistään siinä vaiheessa loksahti suu auki kun juontajat alkoi luettelemaan että ”It´s not Asia.. It´s not Africa.. It´s EUROPE!” Ja siellä sitten kaatosateessa jammattiin Final Countdownia ja fiilis oli ihan huikea! Europen lisäksi oli myös tällaisia ”pikku juttuja” kuten Ruotsin kuninkaalliset, joista kuningas kävi meitä lavalla leikittämässä ja LÄTTYSET 2-2011


PERINTEITÄ

Tämän sivun valokuvat: 22nd World Scout Jamboree Sweden 2001 arkisto

ilotulitus, jollaista ei ikinä ollut nähnyt. Viimeistään tänään selvisi miksi tästä reissusta oltiin maksettu. Kaiken lisäksi päättärihumun jälkeen tuli ukkonen, joka ei olisi voinut sopia paremmin fiilikseen. Kesti aika kauan ennen kuin pystyi nukkumaan.

maan museoon. Lounaan jälkeen saatiin kierrellä vapaasti Tukholmassa joko keskustassa tai Vanhassa Kaupungissa ja shoppailla. Illalla laivauduttiin ja saatiin taas hyvää ruokaa ja vallattiin jo menomatkalla vakipaikaksi muodostunut korttipelipaikka uudestaan.

7.8.

9.8.

Vika päivä. Ihmeteltiin tyhjenevää leiriä, osa kun oli lähtenyt jo ennen päättäreitä tai niiden jälkeen yöllä ja me lähdettiin vasta seuraavana iltana. Purettiin leiriä ja tapeltiin tuulessa romahtelevaa ruokailukatosta vastaan. Illalla yhdentoista aikaan sitten jätettiin leiri ja lähdettiin suuntaamaan kohti Tukholmaa.

Hyvin väsynyttä matkustusta halki Suomen. Tiputeltiin etelän porukkaa tasaisesti kyydistä ja lopultakin oltiin kotona! Teksti: Saila Suominen

8.8. Tukholma-päivä starttasi Kuninkaanlinnan parkkipaikalta, josta suunnattiin Vasa-laivaa katsoLÄTTYSET 2-2011

Seuraava maailmanjamboree on Japanissa 2015. PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.


EXPLORER BELT 2011

“Kaikki selviää aikanaan” Explorer Belt 2011, Saksa reltäisiin jossain bussilla. Kai. Kaikki tämä oli selvinnyt ennakkotapaamisessa, eli porukka näki toisiaan toista kertaa. Joillakin oli jopa ihan eka kerta.

Olipa kerran lämmin kesäkuun lopun päivä, kun reilu kolmisenkymmentä partiolaista kokkoontui Turun linja-autoasemalle auringon paahteeseen odottamaan, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Siihen fiilikseen saikin sitten tottua. Kysymysten selkeään enemmistöön oli johtajistolla vastauksena “Kaikki selviää aikanaan. Ehkä.” Vaeltajina saatiin siis laittaa päälle sudarimoodi, ja antaa muiden huolehtia käytännön asioista. Tiedossa oli, että mennään Saksaan, ja vaelletaan kymmenen päivää ja 200(!) kilometriä. Tämän jälkeen sitten kierPARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.

Saksaan tosiaan päädyttiin, parin maan kautta parin päivän matkan jälkeen. Ekana vaelluspäivänä meidät pudotettiin pareittain bussista (bussi sentään pysähtyi ensin), ja jätettiin oman onnemme nojaan kymmeneksi päiväksi! Ei puhelinta, ei omaa rahaa, ei gps:ää… Siitä sitten kartasta arvottiin vapaavalintaista suuntaa, ja alettiin talsia. Ensimmäinen päivä meni sateessa, vaelluspariin tutustuen, ja omassa päässä lukiosaksaa muistellen. Kun meidän pudotus oli iltapäivän puolella, niin päivän matka jäi lyhyeksi,

LÄTTYSET 1-2011


mutta illan tapahtumat jäävät pitkäksi aikaa mieleen! Arvoimme suunnan kohti kivan kuuloista kirkkoa, jonka bongasimme jostain tienvarren kyltistä. Kylässä, jossa kirkko oli, yöpaikkaa etsiessämme, vastaamme tuli iloinen keltapaitainen mies, joka ensimmäiseksi kysyi, että onko meillä nälkä. Hämmentyneen keskustelun jälkeen päädyimme etsimämme kirkon varainkeruutilaisuuteen, saimme murua rinnan alle, pääsimme tutustumaan todella kauniiseen paikalliseen kirkkoon, ja tutustuimme ihaniin ihmisiin. Autoimme purkamaan tapahtumateltat ja muut tilaisuuden jälkeen, ja saimme järjestäjiltä vielä yöpaikan sisätiloista! Meidät majoitti LÄTTYSET 2-2011

kyseinen keltapaitainen mies vaimoineen, ja he kertoivat meille paljon alueesta ja sen historiasta. Saimme myös vinkkejä käyntikohteista matkan varrelle ja seuraavan päivän yöpaikasta. Ei siinä voinut olla kuin nolon, nöyrän kiitollinen kaikesta siitä ihanasta ystävällisyydestä heidän lähettäessä meidät ihanan aamiaisen jälkeen matkaan, jälleen vesisateeseen. Kiitokseksi jätimme salmiakkia, ja suunnitellut kiitoskirjeet ovat vielä työn alla. Tämä oli vasta ensimmäinen päivä. Kymmenen päivän aikana tapasimme paljon ihania ystävällisiä ihmisiä, vietimme yöt yhdeksässä eri paikassa, ja monta kertaa tuntui siltä, ettei pelkkä kiitos riitä. Maaliin PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.


EXPLORER BELT 2011 meidät saattoi huivi kaulassa saksalainen pikkupartiolainen, jonka kololla meidän maali oli :) Vaelluksen jälkeen pääsimme upeaan Berliiniin, jossa saimme viettää ihanan viikon tutustuen kaupunkiin, ja loppuun porukkaan ja johtajiin vielä lisää. Samaan aikaan tuomaristo tuomaroi meidän vaelluksia matkalla kirjoitettujen päiväkirjojen ja tehtyjen projektien perusteella. Saimme metsästää Berliinin munkkia nähtävyyksien lomasta, ajoimme konferenssipyörällä, shoppailtiin, uitiin Berliinin olympiastadionilla, nähtiin Berliininalaiset ydinbunkkerit, otettiin haltuun Berliinin metrokartta, ja pidettiin paljon partiohauskaa. Kunnes koitti tuomarointiajan loppu, ja vyömerkkien ja vöiden jako. Vyömerkin (ja hienon sellaisen) sai jokainen, joka suoritti vaelluksen, eli käveli sen 200 kilometriä kymmeneen päivään. Vyöt (ja hienot sellaiset) sai kaksi paria, mutta millä meriiteillä? “Se selviää aikanaan. Ehkä.”

“Pimpelipom, kello on kahdeksan. Päivän sääksi on luvattu pilvistä, sateen mahdollisuus. Päivän varustuksena on kaupunkivaatetus.” Kiertoajelu lähti Berliinistä eteenpäin kohti Baijeria ja sieltä koukattiin luonnollisesti takaisin pohojoiseen. Kävimme mm. Wartburgin ja Neuschwansteinin linnoissa (joista jälkimmäinen on se Disney-linna!), kotkanpesässä (eli Hitlerin “kesämökillä”, upeat maisemat), ja Dachaun keskitysleirillä, risteilimme Tonavalla (piti sieltä hakea pari kiveäkin…), ja vietimme aikaa Schwatzwaldissa paikallisten partiolaisten vieraana, missä tutustuimme paikallisen vapaapalokunnan toimintaan ja osallistuimme lippukunnan 10-vuotisjuhliin. Kävimme myös Kölnin tuomiokirkossa, ja vietimme päivän ihan täysin turisteina Hampurissa. Koska kaikki kiva loppuu aikanaan, piti reissunkin lähestyä loppuaan. Tulimme kotiin Ruotsin kautta ja

Tämän jännittävän illallisen jälkeen oli seuraavana aamuna jälleen jännittävää lähteä bussilla kohti uusia paikkoja. Aamu saattoi päivän vastuujohtajasta riippuen alkaa vaikka PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.

LÄTTYSET 1-2010


EXPLORER BELT 2011

vierailimme Jamboreella, missä tuli vastaan myös Samposia(!). Ratsastimme sellaisilla puhallettavilla hevosilla, ja suoritettiin jopa merkki. Sitten seikkailtiin vielä Tukholman IKEAssa, minä pääsin juhlimaan synttäreitä kilttiin partiomaiseen tapaan ruotsinlaivalla, ja heinäkuun lopussa sama, nyt yhteenhitsautunut porukka palasi Turun linjaautoasemalle, ja itkuhan siinä sitten pääsi. Nyt, melkein kolme kuukautta myöhemmin, lähes koko porukka kokoontui jälkeen yhteen muistelemaan reissua, pitämään partiohauskaa ja viettämään yhdessä aikaa. Samalla selvisi uuden reissun johtajisto, että ketkä alkavat järjestää seuraavaa reissua. Teksti: Ella Bruun

Niin mikä oli? (eli seuraa mainos :) ) EB eli Explorer Belt on Briteistä Suomeen aikanaan rantautunut par tiomatka, joka järjestetään nykyisellään kahden vuoden välein. Ideana on tutustua kohdemaahan vaeltamalla kymmenessä päivässä hurjat 200 kilometriä, ja tekemällä matkan varrella projekteja, sekä kohdemaan kiertoajelulla vaelluksen jälkeen. Vallus tehdään pareittain, ja reissuun voi hakea joko yksin (Niinkuin minä, minulle annettiin ihana vaelluspari, jonka kanssa meillä oli ikimuistoinen reissu) tai ihan oman vaellusparin kanssa. Reissuun lähtevät eivät tiedä, mitä tuleman pitää, mikä onkin osa reissun viehätystä. Ei tar vitse itse huolehtia, kun se on muiden homma. Seuraava EB on kesällä 2013. Kohdemaa on vielä suuuuri salaisuus, kaikki selviää aikanaan :) En voi muuta kuin lämpimästi suositella reissua. Muita par tiomatkoja, -leirejä, -retkiä, tai -tapahtumia yhtään väheksymättä, paras par tioreissu, missä olen ollut.

Kuvat: 1.Tonavan risteilyllä 2. Reetta, minä ja Ville Turussa, bussia pakkaillaan ja meitä haastateltiin piirilehti Repolaiseen. Kuva:Ville Verkkonen. 3. Antti, minä, Linnea, Noora, Kimmo ja Heli alpeilla Kotkanpesässä. Kuva: Noora Virtanen. 4. Minä ja vaellusparini Sandra saimme EB-vyöt :) Kuva: Maria Mikkonen. 5. Käytiin jamboreella Ruotsissa. Kiivettiin myös Jamboreen torniin ja kateltiin koko iiiisoa leiriä. Minun kanssani kuvassa matkanjohtaja Jesper. Kuva: Noora Raevaara. 6. Odotellaan opaskierroksen alkua Stasin vankilan portailla. Kuva: Noora Raevaara. LÄTTYSET 2-2011

PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.


LUOTSIASEMA

Syksy on tullut tuulineen ja sateineen, mutta partiotoiminta pyörii lämpimissä ja mukavissa tunnelmissa! Luotsiasemalla me Luotsit ohjailemme laivojamme Partiomerellä, suunnittelemme suuntia sekä hyppäämme välillä kyytiinkiin katsomaan, että mitä laivalle kuuluu. Ja jotta kesäkään ei olisi kulunut ihan lomaillessa partiotoiminnasta, saimme viettää todella mieliinpainuvan kesäleirin MikäMikä2011 Toivakassa, Jyväskylän lähellä. Leiri pidettiin yhdessä Oulunsalon Norsien kanssa. Mukavin, mutta haikeinkin mielin saattelin tällä leirillä entisen laumani, Karhut, seikkailijoiksi. Pimeässä KeskiSuomen illassa/yössä vaelsimme rinkkoinemme muutaman tunnin ajan ja samalla muistelimme sudenpentuaikaa ja siellä sattuneita ja tapahtuneita touhuja. Vaelluksemme päätimme nuotiolle, jossa sudenpennut antoivat seikkailijalupauksen. Loppuyöksi hiiveimmekin takaisin omiin telttoihimme hetkeksi vielä nukkumaan. Ihania ja unohtumattomia muistoja jää aikuisenkin mieleen tällaisista kokemuksista. Leiriltä saimme ammentaa energiaa uuteen alkavaan partiovuoteen. Tämän syksyn saimme aloittaa hyvillä mielin, kun jo keväällä oli tehty ennakkotyötä sen eteen, että meillä olisi syksyn toimintaa varten sekä aikuisia että nuoria johtajia riittävästi toiminnassa mukana. Itse siirryin tänä syksynä Sudenpentuikäkauden luotsiksi ja pyöritämme akeloiden kanssa viittä PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.

sudenpentulaumaa. Sudenpentuja (7-9v) lippukunnassamme on tällä hetkellä 40, joista uusia tänä syksynä aloittaneita 19. Jokaisella laumalla on omat kokoontumisaikansa, mutta retket teemme koko porukalla yhdessä ja syksyn ohjelmakin on koko sudenpentuosastolla lähes sama. Suoritettaviksi jäljiksi olemme sudenpennuille ottaneet suunnistustaitojen opettelun/kertauksen, kotiseutuun tutustumisen sekä uusien sudenpentujen kanssa tervetuloa partioon -jäljen. Ja tietenkin syksyn odotetuin hetki eli syysretkikin on ollut ohjelmassa. Sudenpentujen päiväretki suuntautui Samposten kämppäalueelle eli Ängestörmälle, Tyrnävälle. Siellä pääsimme tutustumaan luontoon, retkeilyyn ja nuotion tekemisen saloihin. Ja kylläpä se itse ensimmäistä kertaa trangioilla keitetty ruoka on sudenpentujenkin suussa maittavaa! Syyskauden loppupuolella, Itsenäisyyspäivänä, on sitten meillä kaikilla partiolaisilla juhlahetki eli lupauksenantojuhla. Täällä uusiin ikäkausiin siirtyneet antavat oman lupauksensa ja uusille partiolaisille tämä lupauksenantojuhla on tilaisuus, jonka jälkeen he saavat myös kaulaansa partiohuivin merkiksi annetusta lupauksesta. Tällaisia mietteitä näin syksyn alkajaisiksi. Toivon kaikille elämysrikkaita ja antoisia partiokokoontumisia ja retkiä sekä suurta intoa asioiden toteuttamiseen sekä lapsille että aikuisille! Luotsiasematerveisin Anne LÄTTYSET 2-2011


PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY:N JÄSENLEHTI

LÄTTYSET JULKAISIJA: Partiolippukunta Samposet ry. PÄÄTOIMITTAJA, TAITTO: Minna Sorvala PAINOPAIKKA: Uniprint Oulu, 2011

KANNEN KUVAT: Merirosvoilta MikäMikä-leirillä /Minna Sorvala Kolokka/Minna Sorvala Brittipartiolaisia kämpällä /Minna Sorvala Kiitos kaikille lehden tekoon osallistuneille!

www.samposet.scoutnet.fi Nettisivuilta löytyy myös linkki sähköiseen, värilliseen lehteen! Tykkää:

LÄTTYSET 1-2011

Partiolippukunta Samposet

50 VIOTTA PARTIOTOIMINTAA KEMPELEESSÄ

Lättyset 2-11  

Partiolippukunta Samposet ry:n lehti

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you