2-10
LÄTTYSET
Välke | Kilke | Kaiku Kipinässä | Woomal Uusi palsta: Naakat kokkaa
Partiolippukunta Samposet ry:n lehti
...
Pääkirjoitus
VARTIOLAISET
Partiolainen osaa... ... sytyttää nuotion. ... pystyttää teltan. ... lajitella roskat. ... rakentaa puusta ja narusta portteja ja muita rakennelmia. ... suunnistaa. ... tehdä vesiliukumäen. Vain muutamia asioita mainitakseni. Näitä taitoja on hyödynnetty ja opittu tänä kesänä Samposten toiminnassa. Partiossa pääsee aikuisenakin oppimaan uutta ja kokemaan huikeita elämyksiä. Oma pestini Kilkkeellä oli haastava, mutta mielenkiintoinen. Toimin ulkomaalaisryhmän välittäjänä ja tulkkina. Ennen leiriä ja leirin jälkeenkin istuin monta iltaa koneen ääressä tekemässä käännöstekstejä rastipisteille, savukansioon ja leiriläisen kirjaan. Välillä meinasi mennä kieli solmuun, kun piti selvittää mitä on englanniksi esimerkiksi kiehinen, tiheikkö tai taula. Leirillä tulkkaustehtävien lisäksi sain selvitellä ulkomaalaisten osalta monia asioita, mutta pestattiinpa minut myös liikenteenohjaajaksi leirin vierailupäiväksi. Se oli minulle täysin vieras maailma, johon en ollut osannut valmistautua. Nyt voin lisätä senkin kokemuslistaani. Tämän vuoden kohokohdista on koottu joitakin palasia myös tämän lehden sivuille. Jälleen on leireilty ja retkeilty, rakennettu ystävyyttä yli rajojen ja kasvettu ja kehitytty. Partioliikkeen juhlavuosi on ollut täynnä hienoja elämyksiä. Nämä muistot mielissä on hyvä jatkaa tulevaan. Kun juhlavuosia on takana oikein kaksin kappalein, on hyvä innostua vaihteeksi arjesta ja peruspartioinnista! Sorvis Ps. Suosittelen testaamaan Naakat kokkaa -palstan ruokia! Oma suosikkini on pestoleipä. Ps2. En ole kasvattanut viiksiä. Nämä olivat lainassa.. LÄTTYSET 2-2010
PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
Lippukunnanjohtajalta Lippukunnallamme alkaa olla kaksi isoa juhlavuotta takana. Vuonna 2009 juhlittiin Kempeleläisen partiotoiminnan 50- juhlia ja tänä vuonna olemme juhlistaneet 100vuotiasta suomalaista partiotoimintaa. Juhlavuosien lomassa on partioohjelma uudistunut. Monenlaisia hienoja hetkiä on koettu ja toisaalta olemme eläneet muutoksen alla ohjelmauudistuksen myötä. Tämän vuoden huippuhetkiä ovat olleet Välke-leiri heinäkuun alussa lippukuntamme sudenpennuille ja seikkailijoille, Kilke-leiri heinäelokuun vaihteessa Evolla Hämeenlinnassa ja Kaiku-tapahtuma Oulussa lokakuun alkupuolella. Uudistuneen partio-ohjelman myötä olemme uudistaneet lippukunnan ikäkausijaon vastaamaan uutta ohjelmaa. Ikäkausien määrän tuplaannuttua entiseen nähden, myös johtajien tarve on kasvanut. Syksyllä jännitimme, että löytyykö aktiivisia, vapaaehtoisia johtajia riittävästi ja voimmeko ottaa uusia partiolaisia mukaan toimintaan. Johtajien rekrytointi toimi hyvin ja olemme pystyneet ottamaan monta uutta partiolaista mukaan toimintaan ja takaamaan entisten, jo toiminnassa olevien partiolaisten, partiotoiminnan jatkumisen. 100 VIOTTA PARTIOTOIMINTAA SUOMESSA
Ensi vuodelle kirjasimme ja päätimme syyskokouksessa tavoitteeksi peruspartiointiin keskittymisen. Tämäkin on tärkeä tavoite, sillä juhlavuosina huomio keskittyy suuriin juhlavuoden juttuihin ja vuorostaan on hyvä katsastaa sitä, että mitä peruspartiotoiminnalle kuuluu. Ko-gi kurssin projektityönäni olen suorittanut lippukunnan johtajiston keskuudessa pestaus- ja koulutushaastatteluja ja johtopäätöksenä voin jo tässä vaiheessa sanoa, että on tärkeää kiinnittää huomiota nuorten johtajien koulutukseen ja tukemiseen heidän johtajapesteissään. Tärkeää on myös katsoa, että kaikilla johtajilla on elämäntilanteeseensa sopivan kokoinen pesti. Samposet on toimiva ja aktiivinen lippukunta. Tasapainoisen partio-ohjelman toteutumisen takaa se, että Samposilla on kaikissa ikäkausissa toimivia partiolaisia ja johtajia. Pidetään tästä yhdessä kiinni. Partiovasemmalla, Saija
LÄTTYSET 1-2009
e k l Vä
Mikäs se sellainen leiri on, kun seikkailijat ja sudarit menee bussilla leirille, nukkuvat teltassa ilman kipinää ja touhuavat vedessä? No kesäleirihän se. Seikkailijat ja sudarit viettivät oman kesäleirinsä, kun eivät päässeet Kilkkeelle, Rokuan melkein auringon paisteisessa säässä. Leiri saatiin pystyyn vaikka nigerteltat aiheuttivatkin positiivisen yllätyksen seikkailija osastolle. Sudarit pystyttivät puoljoukkueensa akeloiden johdolla ja leiri saatiin alkamaan. Perinteiseen tapaan valmistettiin hienot leirihuivit, kuten aina piirileireillä. Välke olikin hajautettu piirileiri, jossa kaikilla leireillä oli yhteiset ohjelmaperusteet. LÄTTYSET 2-2010
Ohjelman yksityiskohtaisella kertomisella saataneen yksistään täytettyä koko Lättyset, joten nykyisen Taimet joukkueen leirille osallistuneet saivat muistella leiriä ja sen tapahtumia: • Tomi Alatalo: vesimelskeet, tina ja syöminen (tikkupulla) • Juho Pankinaho: kalastaminen, vesimeskeet ja iltaohjelma (Suurennuskone) PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
• Johannes Turpeinen: vesimelskeet, iltajuttu (suurennuskone) ja kalastaminen • Roosa Pekkala: vesimelskeet, Iltanuotio (suurennuskone) ja tikkupullat • Juuso Maalismaa: näytelmä (Kalevala), Nigerissa nukkuminen ja sääskettömyys Lapsen suusta kuultiin totuus: leirin vetonaulaksi pääsi siis vesiliukumäki ja uiminen, mutta myös Antin suurennuskone ja muu iltaohjelma pääsi ansaitusti kärkisijoille. Myös PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
legendaarinen, ellei myyttinen, tikkupulla sai raikuvat aplodit. Tinan sulattaminenkaan ei ole ihan jokapäiväistä puuhaa ja leiristä jäikin hieno, itse valettu partiomerkki. Leirillä harjoiteltiin monia kansantaitoja, kuten pajupillin, saunavastan ja mato-ongen valmistusta. Itse onkimiseen oli varattu liian vähän aikaa, ainakin Juhon ja Johanneksen mielestä. Perinteitä vaalittiin myös Kalevalaan tutustuessa ja iltaohjelmassa esiintyikin mm. Väinämöinen, joka vastasi näyttämön ulkopuolella nimeä Juuso. LÄTTYSET 2-2010
LEIRILLÄ
Konkarit eivät sitä ehkä huomanneet, mutta ensimmäistä kertaa kesä leirillä olleet lähtivät käymään mystisen partioystävän luona. Tie oli vaivalloinen ja lisäksi salainen joten heidän piti kulkea sokkona. Kuka tietää mitä he kokivatkaan reissullaan? Näkivätkö he tuon ystävän? Huhu kertoo, että mokoma oli nukahtanut odotellessa. Mutta turhana he eivät reissua tuntuneet pitävän. Mainitsemisen arvoisena voitaneen pitää myös jousella suoritettua taitojen koetusta. Antin ja kirjoittajan tekemät jouset olivat kovalla rasituksella, kun valmistetuilla nuolilla piti osua harvinaisen isoihin ja liikkumattomiin oraviin. Iltapala oli panoksena, mutta viimesetkin saivat osuman muutaman yrityksen jälkeen eikä kenenkään tarvinnut jäädä ilman iltapalaa. Leiri olikin kaiken kaikkiaan mukava kokemus ja sääkin suosi enimmäkseen, vaikka kyllähän sitä Taruksellakin vastaan käveli hymyileviä partiolaisia. Jäämme siis innolla odottelemaan seuraavaa kesää. Taimet kiittää. Kuvat: Juho Kivelä, Saija Kivelä, Minna Sorvala LÄTTYSET 2-2010
PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
PALSTAN NIMI
KESÄLEIRI
Samposet + Oulunsalon N orret
Kesä 2011 Sudenpennu t ijat seikkail tarpojat samoajat vaeltajat aikuiset
kädentaitoja iltanuotioita
erätaitoja
rakentelua uimista
KESÄLEIRI!
kavereita
Alustava ajankohta: Heinä-elokuun vaihde (vko 30 tai 31) Merkkaa jo nyt kalenteriin! PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
LÄTTYSET 2-2010
UU
PASLTAN NIMI
SI PA LS TA !
Osa I: Italialaista ruokaa
Naakka-vartio perusti italialaisen ravintolan elokuussa Virtahevolle. Nimeksi valikoitui italialaisittain Zia Zaija. Ruokalistan ideoi TuovisNaakka ja toteutti KivisNaakka VisVisVisNaakan avustuksella,TuovisNaakan ja ElvisNaakan toimiessa tarjoilijana. SorvisNaakka työskenteli Casa di Zia Zaijan reseptionissa. Ohjeet:
Viiden ruokalajin menuu
Lämmin pestoleipä
Leivitettettyjä pihvejä tomaatti-mozzarella salaatilla
Paahtoleipä paahdetaan teflonisella paistinpannulla. Kannattaa varoa ettei pala! Jos haluaa päästä helpolla, voi käyttää leivänpaahdinta. Muista säätää teho oikein. Paahdetulle leivälle levitetään oliiviöljyä ja pestoa sopivasti. Tarjoillaan(!!) ja nautitaan lämpimänä. Ymmärretään kokkia, jos leipä on palanut.
Hedelmiä ja juustoa
Pennepastaa tomaattikastikkeella
Suklaakakkua, kahvia ja teetä
Keitetään paljon vettä, johon laitetaan runsaasti suolaa. Keitetään sopiva määrä pastaa, ajan voi tarkistaa pussin kyljestä.
Lämmin pestoleipä Pennepastaa tomaattikastikkeella
LÄTTYSET 2-2010
PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
NAAKAT KOKKAA Samanaikaisesti, kun keität pastaa, voit valmistaa tomaattikastikkeen eli kumoa valmista tomaattikastiketta kattilaan ja lämmitä. Tomaattikastike kiehuu äkkiä ja sitä lentää helposti ympäriinsä. Mutta tämä kiehuminen on ”paikallista” ja koko kastike ei ole silloin vielä lämmintä. Eli suosittelen lämmittämään pienellä teholla ja sekoittamaan koko ajan. Kun pasta on valmista, huuhtele sopiva annos kylmällä vedellä ja kumoa lautaselle, kaada tomaattikastiketta päälle. Pastasta tulee lötköä, jos sitä ei voi tarjoilla heti, joten kannattaa tarjoilla mahdollisimman pian.
laita salaattia lautaselle pihvin vierelle. Hedelmiä ja juustoa Avaa ananassäilykepurkki, nosta ananasviipale lautaselle. Lisää siihen aamupalajuustoviipale. Suklaakakkua, kahvia ja teetä Muista ottaa mutakakku riittävän ajoissa pakastimesta sulamaan. Leikkaa kakku sopiviksi paloiksi. Laita kakkupala lautaselle. Kaada kahvinkeittimestä kahvi kuppiin. Tarjoile.
Leivitetyt pihvit tomaatti-mozzarellasalaatilla Avaa nötköttipurkki molemmista päistä, saat lihan helpommin kokonaisena ulos. Leikkaa nötkötistä varovasti neljä siivua. Riko kananmuna lautaselle ja laita siihen suolaa ja pippuria. Laita toiselle lautaselle korppujauhoja. Ota yksi nöttköttisiivu kerrallaan ja kastele ensin molemmin puolin kananmunassa, sitten korppujauhoissa. Laita kuumalle pannulle rasvaa ja paista pihvi molemmin puolin. Asettele valmis pihvi lautaselle, avaa valmiina ostettu tomaatti-mozzarellasalaattiastia ja PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
Zia Zaijan keittiössä riittää vauhtia (ja vaarallisia tilanteita?!) Kuva: Minna Sorvala LÄTTYSET 2-2010
YSTÄVYYTTÄ YLI RAJOJEN
Partiolainen on partiolainen - 13 000 kilometrin päässäkin! yhdelle Santiagon köyhistä asuinalueista, ja se toimii tiiviissä yhteistyössä paikallisen seurakunnan kanssa. Chilessä on paljon enemmän epätasa-arvoa kuin Suomessa, ja varsinkin köyhillä asuinalueilla liikkuminenkin ainakin pimeän aikaan on jopa vaarallista.
Olen vaihdossa Chilen pääkaupungissa Santiagossa elokuusta joulukuuhun. Halusin vaihdon aikana tutustua myös paikalliseen partiotoimintaan, ja Internetin ihmeellisen maailman ansiosta chileläisten partiolaisten löytäminen oli loppujen lopuksi aika helppoa. Loka-marraskuun vaihteessa olin Buen Pastor -lippukunnan synttärileirillä. Lippukunta perustettiin kolme vuotta sitten parin aktiivisen johtajan aloitteesta LÄTTYSET 2-2010
En tuntenut lippukunnasta ennen leiriä oikeastaan ketään, yhden pojan olin nähnyt lyhyesti kaksi kertaa aiemmin. Olinkin aluksi hieman pihalla kaikesta, mutta kolo näytti kololta (ja oli johtajiston itse rakentama!) ja pakkaaminen oli samanlaista sähläystä kuin Suomessakin. Lisäksi lippukunnan johtajat yrittivät ottaa minut mukaan ja neuvoa, mitä tehdä, sen minkä omilta töiltään ehtivät. En myöskään tiennyt ennen leiriä, mihin olemme menossa - enkä kyllä tiedä vieläkään missä olimme! Jossain Andien rinteillä joka tapauksessa, ympärillä näkyi vain kukkuloita. Aurinko paistoi koko PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
YSTÄVYYTTÄ YLI RAJOJEN leirin ajan ja lämmintä oli lähemmäs kolmekymmentä astetta. Ei mikään hassumpi sää lokakuun viimeiseksi viikonlopuksi! Täytyy toki muistaa, että vuodenajat ovat tällä puolella maailmaa väärin päin; eteläinen pallonpuolisko on menossa kohti kesää. Iltaisin ilma viileni kuitenkin hyvin paljon, villapaita ja pitkikset olivat enemmän kuin tarpeeseen! Leirin ohjelma ei juurikaan eronnut perinteisestä Sampos-leiristä. Leiriläiset jaettiin vartioihin, joissa suoritettiin erilaisia tehtäviä: sisiliskon metsästystä, Kimin testejä, lipunryöstöä, iltanuotio... Haikilla ei kylläkään ollut rasteja ja kaikki kävelivät yhtä matkaa, tavoitteena oli ainoastaan päästä vuoristojoen varteen vilvoittelemaan ja peseytymään. Iltanuotiokaan ei ollut suomalaisen rauhallinen, vaan tanssimista, laulamista, leikkimistä ja paikasta toiseen juoksemista (joka liittyi leikkimiseen, mutta jota en ihan aina espanjaksi ymmärtänyt). Ei tullut ainakaan kylmä!
PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
Uskonnollisuus näkyi leiriohjelmassa ilta- ja aamurukouksina sekä siinä, että kolmen päivän leirillä oli kaksi jumalanpalvelusta! Ruoka puolestaan on Suomessa ollut parempaa ja monipuolisempaa. Jokaisella lämpimällä ruoalla oli samoja nakkeja vähän eri lisukkeilla ja aamiaiseksi kakkua ja lättyjä tai uppopaistettuja juustoempanadoja, vähän juustopasteijan tyyppisiä perinteisiä eteläamerikkalaisia välipaloja. Kaiken kaikkiaan leiri oli mahtava kokemus ja myös hyvä tapa tutustua samanhenkisiin paikallisiin! Oli hienoa huomata, että partiolaisuus yhdistää maanosasta riippumatta. Toki leirikokemusta paransi sekin, etten koskaan ole nähnyt yhtä paljon yhtä komeita partiomiehiä samassa lippukunnassa... Kuvat ja teksti: Anna Cajanus
LÄTTYSET 2-2010
Kilke erään samoajan näkökulmasta
Kuva: MS
Keskiviikkona 28.7.2010 muutaman päivän armottoman tavaroiden metsästyksen ja rinkan pakkaamisen jälkeen koitti se odotettu päivä: lähtö kohti Suomen Partiolaisten kuudetta suurleiriä, Kilkettä. Lähtöä ei kyseisenä päivänä kauaa tarvinut odottaa, sillä se tapahtui allekirjoittaneelta noin kello 2.30 aamuyöstä. Oulunsalolaiset ja loput kempeleläiset noukittiin kyytiin ja matka kohti Hämeenlinnan Evoa alkoi. Tunnelma linja-autossa oli väsynyt, hyvä kun syömään jaksoi herätä, ja täynnä odotusta. Leiripaikalle jonotuksen jälkeen päästyämme savun rakenLÄTTYSET 2-2010
taminen alkoi. Samaan savuun tuli lisäksi muutama kuopiolainen ja juvalainen. Illalla oli kylien yhteiset harjannostajaiset, joissa saman kylän porukkaa näki ekan kerran. Kuva: MS
PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
räily käsienpesupaikan, jota muuten myös siirtelimme, edustalta. Huvitusta herätti erityisesti työnjohtajamme, joka vahvalla Tampereen murteellaan komensi meitä: ”Muistakaa juua, koska jos te pyärrytte niin mää piäksen teiät”. Illan avajaiset järven rannalla keräsi koko leirin ensimmäistä kertaa yhteen. Ja sitä porukkaahan oli paljon, sen 11000 ihmistä. Varmaan oli ulkomaalaisilla partiolaisilla ihmettelemistä suomalaista kulttuuria esittäneissä avajaisissa.
Kuva: JK Kuva: JK
Torstaina 29.7 lopeteltiin rakentelua savussa ja iltapäivällä päästiin jo ohjelmaan. Meillä oli edessä ensimmäinen palvelutehtävä, mikä oli osa samoajaohjelmaa leirillä laaksojen lisäksi. Menimme palvelutehtävään Kalevan kyläkeittiölle. Hommiin siellä kuului esimerkiksi puiden pilkkominen ja keppien kePARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
Perjantaina 30.7. päästiin jo ensimmäiseen ohjelmalaaksoon: Ilmalaaksossa luvassa oli oman hiilijalanjäljen koon laskeminen ja partioaiheinen bloggaaminen. Ei mitään ihan normaalia leirielämää siis. Lounaan jälkeinen Maalaakso oli ehdottomasti oma lempparini! Porukalla ratkotut tehtävät, nesteen päällä juoksu ja Reikä Seinässä-peli olivat tosi hauskoja ja hyvin tehtyjä. Myös laakson toinen osa, sirkusaiheinen puoli piti sisällään kaikenlaista kivaa: jonglööraysta, devil stickeillä temppuilua ja taikatemppuja. Myös kolmas osuus oli mahtava: seinäkiipeilyä ja erityisesti tarpojien kohdalla närää herättänyt backjumpin hyppääminen. Ei tämäkään mitään normaalia leiriohjelmaa. Illan ohjelma, alaleiri-ilta, keräsi alaleirimme Lapan partiolaiset kokoon muun muassa laulamaan ja huutamaan yhdessä. LÄTTYSET 2-2010
KILKE Lauantaina 31.7. Maalaakso jatkui Vipusen Markkinat-nimisellä alueella. Ideana oli pelata tietynlaista peliä rasteja kiertämällä ja kerätä mahdollisimman paljon pisteitä pienissä joukkueissa. Hauskaa oli ainakin meillä vaikka ei oikeen pärjättykään.. Iltapäivällä savuun saapui vierailijoita Lapan ja Tuikun vierailupäivän kunniaksi ja savua esiteltiin ohikulkeneille. Illalla koko leiri kerääntyi taas yhteen, tällä kertaa musiikkiteatteria ja Kuorosotaa katsomaan. Voiton vei muiden harmiksi Tuikku. Pääkaupunkilaisista lähti siis eniten ääntä. Sunnuntai 1.8. alkoi perinteisen sunnuntain tapaan jumalanpalveluksella. Palvelus lähetettiin radiossa ja partiolaisten huumori (tai ”huumori” riippuen keneltä kysytään) osoitettiin taas, kun joku porukka huusi takaa ”Rukoilkaa Paranoid” aiheuttaen melkoisen naurunremakan. Iltapäivällä koitti lähtö kohti Aikamoista reissua eli haikkia. Haikki oli kyllä kieltämättä aikamoinen reissu, matka oli melko pitkä, reitti kylläkin merkattu, rasteja melko vähän ja ilmakin oli lämmin mikä teki kävelystä melkoista tuskaa. Mutta onneksi yörastilla porukka pääsi samaan paikkaan nukkumaan eli juoruilla saattoi vaikka koko yön. Itse kyllä ainakin simahdin melko tehokkaasti. LÄTTYSET 2-2010
Kuva: SK
Kuva: MS
Kuva: MS
Maanantaina 2.8. ei voinut muuta sanoa, kuin että onneksi Minna oli meitä paikkaamassa. Monen jalat olivat melkoisilla rakoilla haikin jäljiltä. Meillä seurasi heti toinen palvelutehtävä: pelleily, nenien maalailu ja muu tsippailu maalaaksossa. Oli PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
KILKE Koko leirin parhaimmistoa ehdottomasti.
Kuva: MS
Kuva: SK
Kuva: SK
ainakin hauska palvelu, kun sai punaisella maalilla sotkea muita :D Illan kansainvälisyysillassa kierreltiin ulkomaalaisten partiolaisten pisteitä, jossa he kertoilivat omasta maastaan ja partiotoiminnastaan. PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
Tiistaina 3.8. pääsimme ekaa kertaa Vesilaaksoon. Laaksossa harjoiteltu veden puhdistaminen oli sellaista, mitä ei ennen ollut päässyt kokeilemaan. Vaikka ilma ei ollut mikään kovin lämmin, veden mutaisuudesta huolimatta sauna houkutteli uimaan. Pääsimme laskemaan isoa vesiliukumäkeä, minkä jälkeen vuorossa oli odotettu mutapaini! Se oli hauskaa. Iltapäivällä pääsimme ekaa kertaa Tulilaaksoon. Laaksossa kilkuteltiin omia kilkuttimia, eli esimerkiksi huiviholkkeja ja kaulakoruja. Ja jännitystäkin saatiin: meidän savu evakuoitiin puiden kaatumisen takia. Illalla tarpojat saivat lisää ärsykkeitä: oman savun iltanuotion jälkeen samoajille järjestettiin bileet, mutta tarpojille ei. Keksi, eikun siis keskiviikkona 4.8. seurasi Tulilaakson toinen osa eli erilaiset tulentekomenetelmät, ja syttyihän se tuli esimerkiksi tuliporalla ja pattereilla. Tuliporan käyttö vaati kyllä ensin pientä harjoittelua ;) Iltapäivällä pelattiin kylittäin Woomal-peliä, jossa kerättiin vastauksia kysymyksiin erilaisilta rasteilta. Meidän savu muuttui esimerkiksi hetkeksi satamaksi. Ja meidän savu keräsikin melko hyvät LÄTTYSET 2-2010
KILKE pisteet pelissä! Illan päättäjäisissä meininki oli mieletön: 11000 ihmistä samassa paikassa hyppien ja pomppien, musiikki soi ja Paranoidkin soitettiin. Kerrankin. Torstaina 5.8. lähdettiinkin jo purkamisen jälkeen kotiin. Leiri oli (yleisen palautteen perusteella) omalla tavallaan tosi kiva, mutta myös huonoa oli. Mutta kannatti lähteä, esimerkiksi näiden yleisten letkautusten takia: ”Aamulla, illalla, koko päivä jonossa!” (jonottaessa kuultu huuto) ”Nyt mää tiiän mitä mää arvostan kotona: suihkussa ei tuule!” (tyttöjen suihkussa)
”Jäkä-jäkä-kälä-kälä-JÄKÄLÄ” (Jäkälä-savun huuto, kuvaten osuvasti savun tunnelmia) ”Kunnon Kilke kilkuttelee, hyvä henki nostattelee..” (avajaiset) ”Kilke, metsässä kaikuu, MEISTÄ SE LÄHTEE” (Oulunsalon pojjaat vähän huusi) ”Mä en haluu kuolla tänä yönä pippaddippadippadii, pippadippadippadii” (taas O:n pojjaat) ”Kuinka montaa erilaista pastaa ja lusikkaruokaa viikon aikana voi syyä?!” (montaa) Saila Suominen Kuvat: Juho Kivelä, Saija Kivelä, Minna Sorvala Kuva: MS
LÄTTYSET 2-2010
PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
KAIKU
Kaiku Lokakuisena lauantaina etsittiin Ro-Botin ystävää Kaikua koko maassa. Oulun Kaiussa etsinnöissä oli mukana n. 600 sudenpentua, seikkailijaa ja saattajaa. Kaiku-tapahtuma oli sudenpentujen ja seikkailijoiden juhlavuoden huipentuma, jossa partion pienimmät pääsivät juhlimaan suomalaisen partioliikkeen 100-vuotista taivalta. Salapoliisihenkinen päivä toi sudenpennut ja seikkailijat yhteen auttamaan kadonneen Kaiun mysteerin ratkaisussa. Kuvat: Minna Sorvala
PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
LÄTTYSET 2-2010
YSTÄVYYTTÄ YLI RAJOJEN
Woomal Woomal on Suomen ja Senegalin partiolaisten välinen kumppanuushanke, jolla tuetaan ympäristökasvatusta Senegalissa. Karhut-lauma muisteli laumailtaa, jossa puhuttiin aiheesta Woomal. Laumaillan aluksi leikimme ulkona Senegalilaista leikkiä, nimeltä Pantteri. Leikki oli niin kuin hippaleikki täällä suomessa, mutta siinä kiinniotettavilla oli kaksi häntää, joita Pantteri pyydysti. Sisällä katsoimme kartasta, että missäpäin Afrikkaa Senegal sijaitsee. Laumanjohtaja luki meille tarinan, jossa kerrottiin erään perheen Elämästä Senegalin laitamilla. Tarinassa kerrottiin, kuinka kuuma ja köyhä maa Senegal on. Siellä kasvaa sellaisia hedelmiä, joita Suomessa ei kasva esim. sitruunoita ja mangoja. Hedelmiä kerättiin myytäväksi toreille.Tämä perhe oli huomannut, että mitä kaikkea voi tehdä kierrättämällä ja keräämällä tavaraa. Perheen pojat keräsivät kaduilta pullonkorkkeja, joista he tekivät pelinappuloita itse laatimaansa lautapeliin. Lisäksi heidän äitinsä käsissä poisheitetyt purkit ja korkit muuttuivat LÄTTYSET 2-2010
säästölippaiksi, pannunalusiksi, tarjottimiksi sekä penaaleiksi. Näitä myymällä perhe sai lisää rahaa elämiseen ja säästivät luontoa kierrättämällä tavaraa. Woomal tarkoittaa wolofin kielellä (yksi senegalilaisista heimokielistä) kehitystä. Myös me tutustuimme laumaillassa muutamaan wolofin-kieliseen sanaan: esim. Huomenta=Nanga def, Hei=Salamalekum, Anteeksi=Balma. Lopuksi mekin hyödynsimme kierratysmateriaaleja ja askartelimme maito/mehu ja kahvipaketeista "kierrätyskukkarot". Oli mielenkiintoista kuulla, että millaista elämä on tuolla kaukana Afrikassa ja verrata sitä tähän meidän elämäämme täällä koti-Suomessa. Karhut PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
YSTÄVYYTTÄ YLI RAJOJEN
JOTI 2010
= Jamboree on the internet Taas koitti se aika vuodesta, jota on odotettu kuin pikkupojat joulua, allekirjoittanut ainakin. Kaikki kynnelle kykenevät ympäri maailman ryömivät ulos koloistaan ja kokoontuivat viikonlopuksi harjoittamaan irkkausta ja muuta jännää. Samposten osalta tapahtuma järjestettiin perinteisesti Kempeleen lukiossa. Viikonloppu alkoi perjantaina tavanomaisesti. Alkuvaiheessa oli
hiljaista, mutta illan myötä lisää porukkaa alkoi valua sisään. Jotkut myös lähtivät yöksi kotiin ja tulivat aamulla takaisin. Porukka istui koneella läpi yön, ja jotkut taisivat aamulla ottaa pienet torkut, jonka jälkeen irkkaus jatkui. Toinen päivä oli yhtä normaali kuin ensimmäinenkin. Irkattiin, syötiin, käytiin kaupassa ostamassa lisää mikropizzaa ja taas irkattiin. Irkkaamisen ohella katseltiin illalla leffoja. Käytössä oli kaksi luokkaa, josta oli se hyöty, että toisessa saattoi irkata ja muutenkin datailla, kun toinen luokka oli vapaa esimerkiksi nukkumiseen ja leffojen katseluun. Samposten oma irc-kanavakin heräsi henkiin viikonlopuksi, se kun on suurimman osan vuodesta lähes tyhjän panttina. Sunnuntaina siivottiin ja lopeteltiin hyvissä ajoin iltapäivällä. Melko onnistunut JOTI ainakin siinä mielessä, ettei koko viikonloppuna tullut yhtään hälytystä. Kuvat ja teksti: Pauli Kaikkonen
PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
LÄTTYSET 2-2010
Mikkona ja pirkkona
10-vuotiaan partiolaisen kotiin tuomassa retkikirjeessä lukee, että retkellä nukutaan kaminateltassa. Edessä saattaa olla partiouran ensimmäinen yön yli kestävä retki. Miten tästä voi selvitä? On marraskuun ilta, ja talviaika on alkanut viikko sitten. Kämpän piha on säkkipimeä. Autoista astuu ulos ehkä hieman jännittyneitäkin seikkailijoita. Osa on ensimmäistä kertaa retkellä, mutta osa on jo nuoresta iästään huolimatta konkareita. On alkamassa seikkailijoiden Mettään meni -retki. Tasku- ja otsalamput välkkyvät pian kahden puolen kämppätietä, kun nuorempien seikkailijoiden ApilatLÄTTYSET 2-2010
joukkue ryhtyy pystyttämään puolijoukkuetelttaa ja vuoden-pari vanhempien Taimet-joukkue etsii sopivaa paikkaa laavuille. Sammot ohjaavat ja auttavat pystytyksessä. Eipä aikaakaan, kun kaikille on löytynyt oma nukkumapaikka metsän siimeksestä. Turvallisuus ennen kaikkea Sampojen johdolla käydään läpi turvallisuusohjeita yötä varten. Kaminateltassa nukutaan siinä järjePARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
RETKI- JA LEIRITAIDOT styksessä, missä herätään kipinävuoroon, jotta edellisten ei tarvitse muistella, missä seuraavan vuoron kipinämikot nukkuvat. Laitetaan vielä rannekello roikkumaan katonreunaan, jotta kipinävuoro vaihtuu ajallaan. Kaikki osallistuvat myös puidenkantoon. Niistä tehdään siisti pino teltan ovensuuhun. Tärkeä turvallisuustekijä on myös vesiämpäri, joka laitetaan käden ulottuville sammutusta varten. Toivotaan kuitenkin, että sitä ei tarvita. Myös laavujen luona on käynnissä samanlainen valmistautuminen yöhön. Nyt ollaan tosin avotulen äärellä yötä ensimmäistä kertaa, joten turvallisuusohjeet on hyvä käydä läpi. Kaksi laavua on suut vastakkain, nuotio välissä. Täälläkin pitää valvoa, ettei kenenkään makuupussi tule liian lähelle tulta. Kipinävuoroa odotetaan innolla. Milloin saa nukkua? Ennen nukkumaanmenoa istutaan kuitenkin iltanuotiolla ja syödään iltapalaa. Tämä on yleisimmin illan kylmin hetki, kun liikkuminen loppuu ja ilta kylmenee. Rinkoista kaivetaan lisää vaatetta päälle. Villa ja fleece lämmittävät. Myös istuinalusta auttaa pysymään lämpimänä. - Joko saa mennä nukkumaan? Kouluviikko ja ulkonaolo alkavat väsyt-
PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
tää. Kipinämikon tehtävät ovat silti painuneet hyvin mieleen. Vähitellen väki vetäytyy makuupusseihin ja leiri hiljenee. Metsä humisee hiljaa. Kuuluu enää kaminan kannen kolinaa ja palavien puiden rätinää ja huminaa. Tarkkana kuin porkkana Hiivin telttaan selvittämään, millaista on kipinämikon työ. Rebekka (10v.) ja Janna (10v.) ovat juuri aloittaneet vuoronsa. - Kipinämikkoa tarvitaan sen turvallisuussyistä. Että teltta ei syty palamaan ja että nukkujilla olisi lämmintä, tietävät tytöt kertoa. - Kipinämikko vahtii kaminaa ja lisää puita, kertoo Janna, joka on ollut aiemminkin kipinävuorossa. - Teltta on kipinämikon vastuulla. Pitää olla lämmintä, lisää Rebekka, joka on nyt ensimmäistä kertaa talviteltassa yötä, mutta kuulostaa jo ammattilaiselta. Uusi tehtävä jännitti vähän etukäteen, mutta siitä huolimatta Rebekka odotti kipinävuoroa paljon. Jannaa ei jännittänyt, mutta eniten mietitytti se, että pysyykö valveilla koko pitkän vuoron ajan. Tytöt tietävät kuitenkin niksit, jos alkaa väsyttää. - Voi käydä ulkona hyppelemässä, ja toisen tehtävänä on pitää toinen hereillä, reippaat tytöt kertovat.
LÄTTYSET 2-2010
RETKI- JA LEIRITAIDOT
Rebekka esittelee myös kipinämikon tuolin, joka auttaa hereilläpysymisessä: - Se on T:n mallinen kahdesta puusta tehty tuoli. Jos meinaa nukahtaa, niin tuoli kaatuu ja siihen herää. Tällaisella tuolilla ei tietenkään saa istua liian lähellä kaminaa. - Kun vuorossa on tyttöjä, heitä voisi kutsua kipinäpirkoiksi, keksii Rebekka. Aina kaikki ei suju kuitenkaan suunnitelmien mukaan. Mitä pitää tehdä, jos kamina sammuu? - Sitten pitää herättää johtaja, tytöt kertovat. Jätän tytöt lämpimän kaminan ääreen ja hiippailen toisen tulen ääreen. Tulilla tarkenee 12-vuotiaat Oskari ja Juho istuvat mukavannäköisesti nuotion äärellä, puupinon päällä. Tuli valaisee ja lämmittää laavuissa nukkuvien jalkoja. - Kipinässä on mukava olla. Voi jutella niitä näitä Ei väsytä, kun katselee nuotiota, luonnehtii Juho tunnelmia. - Laavulla ollessa voi liikuskella paremmin kuin teltassa. Väsy ei iske niin helposti. Pimeässä toimiminen ei ole aina ihan helppoa. Oskari kertoo kompastuneensa ja kaatuneensa juuri, kun kävi hakemassa liiteristä lisää LÄTTYSET 2-2010
polttopuita. Juho muistelee laittaneensa joskus kaminaan liikaa puita, jolloin kamina on meinannut mennä tukkoon. Kipinässä on kuitenkin mukavaa. Jopa niin mukavaa, että poikien mielestä sen vuoksi on kivempaa olla talvileirillä kuin kesäleirillä. Kysymykseen siitä, mikä partiossa on parasta, pojat vastaavat yhteen ääneen: Leirit. Tyytyväisenä ja turvallisin mielin kömmin omaan makuupussiini kämpän nurkalle tähtitaivaan alle. Nämä partiolaiset ainakin osaavat talvileireilijän tärkeimmät taidot! Teksti ja kuvat: Minna Sorvala PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
VAELLUKSELLA
Korpi Korpi oli kaksipäiväinen vaellus, joka alkoi keskeltä Muhoksen metsää. Ensimmäisenä päivänä vaellettiin monta tuhatta, eli n. 30 kilometriä. Söimme korppuja, kalaa ja nuotioperunoita. Teimme laavun itse pressusta ja riu’uista ja sytytimme nuotion ilman tulitikkuja. Kuivattelimme myös vaatteitamme, jotka olivat kastuneet vesisateessa ja koska jotkut upposivat vyötäröään myöten suohon. Yö oli kylmä ja koko yön satoi vettä. Toisena päivänä oli luvassa lisää vaeltamista.
PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
Toiseksi viimeinen rasti oli Pohjolan pirteiden kämpällä, mutta eksyimme, koska rasti oli epäselvästi merkitty. Rastille päästyämme teimme A-pukin, jolla ylitimme Ängeslevän joen ja pääsimme Tyrnävän kämpälle. Kämpällä pääsimme vielä auttamaan talkoissa. Kyllä väsytti. Sutina sissien Sara, Anni, Maija ja Riikka Kuvat: Satu Himanen
LÄTTYSET 2-2010
Tänä syksynä on pyöritetty uutta partio-ohjelmaa vuoden verran. Sudenpentujen osalta ohjelma ei mielestäni muuttunut paljoakaan entisestä. Sudenpentuaika lyheni vuodella, ollen nyt kolme vuotta. Laumanjohtajaa kutsutaan nykyisin akelaksi. Vaihemerkit Pikku hukka, Hukka ja Susi jäivät pois. Ne korvautuivat jäljillä, jotka voidaan rinnastaa entisiin taitomerkkeihin. Jälkiä suoritetaan toimintavuoden aikana 6-10, joka on aika monta merkkiä ommeltavaksi partiopuseroon! Vaikka muutamia muutoksia tulikin, niin sudenpennut ovat edelleen sudenpentuja ja kokoontuvat laumoissa kololla. Sudenpentujen ohjelman jäljet koostuvat askelista (suorituksista), yhteen jälkeen tehdään keskimäärin 6 askelta. Samposten sudenpennut ovat suorittaneet viime vuoden aikana mm. kädentaidot, leirikokki, retki, leikit, partioperinne ja LÄTTYSET 2-2010
ympäristönsuojelu jäljet. Ympäristönsuojelu jäljen yhtenä askeleena oli tutustuminen kaatopaikkaan. Niinpä me vierailimme koko sudenpentuosaston voimin helteisenä toukokuun iltana Ruskon jätekeskuksessa. Saimme oppia kierrätyksestä, pääsimme näkemään kaatopaikan ja kompostointilaitoksen (auton ikkunan läpi katsellen) sekä kipusimme Ruskotunturille ihailemaan Oulun maisemia. Jäljissä on monia mukavia askeleita vai mitä sanotte tänä syksynä sudenpentujen suorittamasta kotikokki jäljen askeleesta; leivon laumani kanssa. Tai rakentelun jäljen askel: teen voileipähalsterin ja valmistan sillä lämpimiä voileipiä. Huomaako, että kirjoitan tätä nälkäisenä?! Eivät kaikki askeleet liity ruokaan. Kuten liikunta jäljen askel: rakennan laumani kanssa esteradan. Sudenpentuosaston joka syksyinen harmaita hiuksia aiheuttava asia on PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
johtajapula. Jos ei ole johtajia, ei voida ottaa lapsia mukaan toimintaan. Ihanaa, että olemme saaneet joukkoomme tänä syksynä uusia innokkaita sudenpentutoiminnan mahdollistajia, kun akela joukkomme kasvoi viidellä uudella akelalla. Kiitos kaikille, teette hyvää työtä sudarien parissa!
ja vastaavasti hallitus kokoontuu sitten niinä väliin jäävinä kuukausina. Näin meidän luotsien kokousmäärät eivät lisäänny, luotseillahan on läsnäolo-oikeus hallituksen kokouksissa, vaikkeivät jäseniä olisikaan. Tänä syksynä luotsiasema on kokoontunut kaksi kertaa ja mukavaa on ollut!
Tämä juttu on luotsiasema palstalla. Luotsiasema on myös Samposten luotsien yhteisen kokouksen nimi. Luotsiasema on tämän syksyn uusi juttu. Hallituksessa päätettiin hieman keventää kokousten rakennetta, jotta kokoukset eivät venyisi turhan pitkiksi, niinpä luotseille perustettiin oman kokous. Kuten ”oikeakin” luotsiasema huolehtii käytännön luotsaustehtävistä, niin tekee myös meidän luotsiasema. Siellä käydään läpi menneitä tapahtumia ja suunnitellaan tulevia, lisäksi rupatellaan niitä näitä. Tarkoituksena on kokoontua joka toinen kuukausi
Rauhallista joulun aikaa kaikille ja mukavaa tulevaa partiovuotta 2011!
PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.
Toivottelee Ella, sudenpentuosaston luotsi
LÄTTYSET 2-2010
PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY:N JÄSENLEHTI
LÄTTYSET JULKAISIJA: Partiolippukunta Samposet ry. PÄÄTOIMITTAJA, TAITTO: Minna Sorvala PAINOPAIKKA: Yliopistopaino 2010 KANNEN KUVAT: Kilke finnjamboree /Minna Sorvala Välke-kesäleirin vesiliukumäki /Minna Sorvala Siirtyvien sudenpentujen vaellus /Juho Kivelä Kiitos kaikille lehden tekoon osallistuneille!
www.samposet.scoutnet.fi
LÄTTYSET 2-2010
PARTIOLIPPUKUNTA SAMPOSET RY.