Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri 3/2015

Page 1

UUNO OULUN YLIOPPILASLEHTI 路 3/2015 55. vuosikerta 路 www.ylkkari.fi

International Students in the Election 2015: Feeling Left Out?

Omstart, oululaisittain!

Eduskuntavaalit ja ulkomailla harjoittelu


2 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Intro

Tässä numerossa

Ulkomailla ammattia etsimässä

s. 12

Ulkomaan harjoittelussa pääsee kokeilemaan, millaista on työskennellä Suomen ulkopuolella. Samalla käytännön työ opettaa ja selkeyttää uranäkymiä.

PahkiSpeksi

s. 16

Hurjana heittona omasta näkökulmasta voin sanoa, että ehkä tässä iässä ei sen oman poliittisen suuntautumisen tarvitsekaan olla tärkein mittari äänestämiselle. Entä jos ajattelisimme äänestämisen mahdollisuutena vaikuttaa yhteiskuntaan? s. 22

Keväisen speksikauden Oulussa aloittaa poikkitieteellinen PahkiSpeksi, joka vie katsojat tänä keväänä Assexin kartanoon Englantiin ja vuoteen 1929.

Eduskuntavaalit

s. 7

Kokosimme repertuaarin todennäköisesti Ylkkärin lukijan profiiliin sopivista ehdokkaista, ja he vastasivat kysymyksiimme muun muassa maksuttomasta koulutuksesta, keinoista nopeuttaa korkeakouluista valmistumista ja Suomen julkisen sektorin suuruudesta.

Ajankohtaista Haussa hybridi s. 4 Maailmanparantaja äänessä s. 5

Sisällys Kampuksella

Kolumnit

Arviot

Uuno

22 Teekkaritorvet juhlii Ultra Bran sävelin 23 Vieraissa saleissa 24 Kampuksen kasvot 24 Harrastejärjestön pyörteissä 28 Haarukassa 29 Näytät hyvältä tänään

14 Väylän varrelta: Ulkomaille harjoitteluun turvallisin mielin 22 Hallitus linjaa: Mitä sitä nyt äänestämään

28 Ville Blåfield ja Reetta Räty: Kuka hullu haluaa poliitikoksi? 29 Madonna: Rebel Heart 29 Noel Gallagher’s High Flying Birds: Chasing Yesterday

30 Fine Point: A la Carte: Finns Party Chair, Grilled. 30 Hi, 5 Strangest Political Parties of Europe! 30 Here We Are Now, Entertain Us. 31 International Students in the Election 2015: Feeling Left Out?

@ylkkari


3/2015 | 3

Intro Pääkirjoitus • Minna Koivunen • minna.koivunen@oyy.fi

Uskaltaako luottaa? Maaliskuussa auringon lisäksi on häikäissyt Suomen hallituksen ja eduskunnan räikeä sekoilu lakien säätämisessä toimikautensa viime hetkillä. Ensin sote-uudistusta yritettiin runtata valmiiksi kiireellisellä aikataululla siinä onnistumatta. Sitten seurasivat korkeakouluopiskelijoita suivaannuttanut hallituksen lakiesitys ja eduskunnan äänestyssekoilut toisen samantasoisen korkeakoulututkinnon opintotukioikeuden rajaamisesta. Tapaus opintotuki kuten myös useaan kertaan kaatunut sote-uudistus kertoo poliittisten päättäjien selkärangattomuudesta ja saa miettimään päätöksenteon motiiveja. Tällainen poukkoilu lakien säätämisessä on aivan järjetöntä ja syventää epäluuloa politiikkojen pätevyyteen sekä syö uskoa päätöksenteon järkevyyteen. Miksi päätetään päinvastoin kuin mikä on tavoitteena tai ei saada päätöksiä aikaan laisinkaan, vaikka sote-uudistukseenkin oli aikaa neljä vuotta? Usko politiikkaan on monilla mennyt jo aikoja sitten, minkä vuoksi kaikki eivät äänestyskoppiin viitsi raahautua. Vaatiihan oikean ehdokkaan löytäminen perehtymistä ja aikaa. Poliitikkojen viime aikojen sekoilut horjuttavat uskoa poliittiseen päätök-

Tämä on aivan järjetöntä ja syventää epäluuloa politiikkojen pätevyyteen sekä syö uskoa päätöksenteon järkevyyteen.

sen tekoon entisestään. Äänestäminen on luottamista. On luotettava siihen, että ehdokas, jonka numeron äänestyslippuun kirjoittaa, puhuu vaalien alla tavoitteistaan ja arvoistaan rehellisesti sekä valituksi tullessaan toimii sanojensa mukaisesti. Päätöksenteko, politiikka ei tietenkään ole näin yksinkertaista, vaan välillä kompromisseja on tehtävä. Niissä tilanteissa luottamus erityisesti mitataan. Viime vuosina olen lipsunut ajattelemaan, ettei yksi ihminen voi vaikuttaa eikä siis kannata edes yrittää muuttaa ihmisten ajatusmaailmaa. Lähiaikoina olen yhä

useammin törmännyt ihmisiin, jotka uskovat toisin. He ovat saaneet minut jälleen vakuuttuneeksi jokaisen yksilön vaikutusmahdollisuuksista. Vaalien lähestyessä on erityisen tärkeä ymmärtää, että yhdelläkin mielipiteellä eli äänellä on väliä eikä kannata jättää äänioikeuttaan käyttämättä. Vaikka se tuntuisi hyvältä kannanotolta, äänestämättä jättäminen ei ole järkevä vaihtoehto. Siinä antaa muiden päättää. Ikinä ei varmasti löydä ehdokasta, jonka kanssa olisi kaikesta täysin sama mieltä. Pienempi paha kuitenkin on se, että on valitsemansa henkilön kanssa suurimmasta osasta asioita samaa miel tä kuin että eduskuntaan pääsee henkilö, jonka kanssa on vain harvoista asioista samaa mieltä. sanoa, ettei usko muutoksen mahdollisuuteen eikä siihen, että asiat paranisivat, minkä vuoksi ei anna ääntään kenellekään. Niin kauan pitää yrittää, että toivoa ei todistetusti enää ole. Pitää uskaltaa luottaa.

On liian helppoa

PS. Kirjoittaja on käyttänyt äänioikeuttaan jokaisissa mahdollisissa vaaleissa, koska pitää äänestämistä etuoikeutena.

linjan takaa • OYY:n asiantuntijat vuorottelevat palstalla

Pirullinen, haastava moniäänisyys OULUN YLIOPPILASLEHTI

3/15 18.3.2015 55. vuosikerta ISSN-L 0355-9238 ISSN 0355-9238 (Painettu) ISSN 1798-9922 (Verkko) www.ylkkari.fi KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta Erkki Koiso-Kanttilan katu, X1 ovi, 2. krs, 90570 OULU toimitus@oyy.fi PAINO Botnia Print, Kokkola Painomäärä 4 500 kpl TOIMITUS toimitus@oyy.fi Päätoimittaja Minna Koivunen, 040 550 3927, paatoimittaja@oyy.fi. KANSI Anna Mansisto LEHDEN TEKIJÄT Rita Ahlman, Bianca Beyer, Svetlana Filatova, Harri Filppa, Sanna Häyrynen, Juho Karjalainen, Margarita Khartanovich, Ville Koivuniemi, Anna Mansisto, Susanna Maununiemi, Henna Määttä, Uula Neitola, Heidi Niemelä, Marko Pyhähuhta, Maija Pylväs, Saga Skiftesvik, Alisa Tciriulnikova ja Salla Ulmanen. ILMOITUSMYYNTI Suoramarkkinointi Mega Oy Maija-Liisa Kokko 044 773 6616 Valtakunnalliset ilmoitukset Pirunnyrkki Oy 020 7969 580 Toimitus ei vastaa tilaamattomasta materiaalista. Lehden vastuu rajoittuu ilmoituksen hintaan. Seuraava Ylkkäri ilmestyy 15.4.2015. Deadline mainosmateriaaleille on 2.4.2015.

oulunylioppilaslehti

Duaalimalli,

profilointi, koulutusverkoston karsiminen, opintoaikojen rajoittaminen, lukukausimaksut... Kuulostaako tutulta? Mitä pidemmälle kevättä menemme ja mitä lähempänä vaalit ovat, sitä kiivaampana ja rönsyilevämpänä koulutuspoliittinen keskustelu näyttäytyy. Keskusteluun ottavat osaa poliitikkojen lisäksi ammattiyhdistykset, opiskelijajärjestöt, elinkeinoelämän toimijat sekä muut yhteiskunnalliset vaikuttajat. Haastavaksi, ongelmalliseksi ja jopa pirulliseksi keskustelun tekee se, että keskustelua käydään erittäin moniäänisessä joukossa, joiden intressit poikkeavat usein paljonkin toisistaan. Juuri näinhän se menee yliopiston sisälläkin. Yliopistoissa toteutetaan kolmikantaista päätöksentekoa, jossa edustettuina ovat professorit, henkilökunta ja opiskelijat. Kolmikanta perustuu yliopistolakiin ja sen myötä kaikkien ryhmien ääni tulisi päästä kuuluviin vähintään päättävän tason toimielimissä. Nykyään voidaan pitää itsestäänselvyytenä, että hallinnon opiskelijaedustajat ovat täysivaltaisina edustajina kaikissa näissä toimielimissä. Usein opiskelijat – ja joskus myös keskiryhmän edustajat – on koettu rasitteina ja hankaloitta-

jina. Jos näin käy, on turhautuneelta henkilöltä unohtunut se ydin, miksi näitä keskusteluja käydään. Jos yksittäinen henkilö kuvittelee olevansa kyvykäs uudistamaan yliopistoa puhumattakaan koko korkeakouluverkostosta, on hän väistämättä hakoteillä. Moniääninen keskustelu tulee nähdä mahdollisuutena. Tulevaisuus syntyy ei vain keskustelemalla, mutta myös tekemällä, erilaisista näkökulmista sisältöä ammentamalla. Tärkeää on, että koulutuspolitiikka pysyy vaikuttajien ja erityisesti päättäjien huulilla ja tässä opiskelijat ovat erittäin ensiarvoisessa paikassa. Opiskelijoilla on myös nyt todella hyvä paikka vaikuttaa asenteisiin ja vaatia laadukasta koulutusta. Koulutusta, joka haastaa meitä. Vaikka yliopistojen pärjääminen on tällä hetkellä kiinni monien mittareiden täyttymisestä, tärkein mittari on opiskelijoiden tyytyväisyys. On hyvä muistuttaa avainhenkilöitä siitä, että tyytyväinen opiskelija tulee luennoille, on motivoitunut, suorittaa opintonsa hyvin arvosanoin sekä sujuvasti ja ennen kaikkea on paras käyntikortti koko yliopistolle sieltä valmistuttuaan. Eduskunnan täysistunnothan ovat erittäin mielenkiintoista katseltavaa ja kuunneltavaa,

kun asioista käydään kiivasta keskustelua hyvin, tietoon pohjautuvien argumentein. Koulutuksesta keskusteltaessa keskiöön tulee nousta koulutuksen laatu sekä rahoitus, joka mahdollistaa laadukkaan koulutuksen toteuttamisen. Näin yliopisto säilyy paikkana, jossa opitaan ja jossa jaetaan opittua, yliopiston huippututkimukseen pohjautuvaa, tietoa. Tällaista uudistusmielistä, opiskelijat huomioonottavaa sekä tutkittuun tietoon pohjautuvaa koulutuspoliittista keskustelua kuulisin mielelläni jatkossa(kin) yhteiskunnallisilta päättäjiltämme.

Linjan takaa Henna Määttä Kirjoittaja on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen asiantuntija.

menot Ilmoita seuraavat menot 2.4.2014 mennessä toimitus@oyy.fi.

LASTARIT Lastarit ry pitää kevätkokouksen torstaina 19. maaliskuuta kello 16 tilassa KK223. Tervetuloa! OYT Oulun Ylioppilasteatterin Valvenäyttämöllä Bertolt Brechtin Poikkeus ja Sääntö -näytelmä ke 18.3., pe 20.3., la 21.3., su 22.3., ke 25.3., pe 27.3., la 28.3. ja su 29.3. Kaikki esitykset kello 19. Liput opiskelijakortilla 5e Valveen lipunmyynnistä. Tarkista improryhmän tapaamiset ja koulutuskalenteri netistä (www.oulunylioppilasteatteri.fi). EPO Tervetuloa Oulun Etelä- ja Keskipohjalaisen osakunnan kevätkokoukseen torstaina 26. maaliskuuta kello 17.00 saliin SÄ110. Kokouksen asialistalla sääntömääräiset asiat. Ennen kokousta kahvitus Aula-kahvilassa kello 16.30.


4 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Ajankohtaista viestintäjohtajan valinta • Ville Koivuniemi

lyhyet

Haussa hybridi

Sanna Teperi ylioppilaskunnan hallintosihteeriksi

Oulun yliopiston viestintäjohtajan paikkaa haki 55 henkilöä. Yliopiston rehtori Jouko Niinimäki haluaa viestintäjohtajaksi henkilön, joka ymmärtää sekä hyvän sisäisen viestinnän päälle että joukkotiedotuksen lainalaisuudet. Oulun yliopiston viestintäjohtajan valinnassa painaa johtamistaitojen ja sisäisen viestinnän kykyjen lisäksi ulkoisen viestinnän osaaminen, jossa korostuu tiedotusvälineiden mekanismien tunteminen, Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki sanoo. ”Haemme tyyppiä, joka osaa tieteen popularisoinnin. Tämä ei ole tiedepositio, jossa akateemiset meriitit painaisivat. Luonnollisesti myös johtamistaidot ovat tärkeitä”, Niinimäki kertoo. Todennäköisesti uusi viestintäjohtaja aloittaa työnsä jo toukokuun alussa. Sitä ennen haastatellaan viidestä kymmeneen kandidaattia, joista kourallinen sopivimpia käy psykologisissa testeissä. Kun todennäköinen irtisanomisaika on

kuukauden mittainen, viestintäjohtaja voisi siis aloittaa jo toukokuussa.

Tieteen popularisointiin apua konsultoimalla ”Hyviä hakemuksia on tullut paljon”, Niinimäki sanoo. Hän on konsultoinut tehtävänkuvaa määritelläkseen useita ihmisiä ja esimerkiksi Oulun yliopiston hallituksessa istuva Ylen arkiston tuottaja Katja Bargum on ollut valintoprosessissa mukana ennen haun avaamista. Niinimäen mukaan median konsultoinnista hänelle on piirtynyt kuva, jossa median omat mahdollisuudet kaivaa tietoa yliopistosta ja tieteestä ovat sen verran rajalliset, että tiedettä täytyy jatkossa popularisoida

nykyistä pidemmälle. ”Ainakin näin sanoisin, että viestinnän täytyy vähintään auttaa tutkijoita jatkossa popularisoinnissa”, Niinimäki jatkaa ja korostaa, että yliopiston täytyy löytää tapoja päästä paremmin läpi mediassa. Tuleva viestintäjohtaja on laatuaan ensimmäinen Oulun yliopistossa. Aiemmin viestintää on johtanut rehtori yhdessä viestintäpäällikön kanssa. Viestintäjohtajaksi haki alun perin 60 ihmistä. Heistä yksi perui hakemuksensa heti haun päättymisen jälkeen ja neljä kuultuaan, että hakuun osallistuminen on julkista tietoa. Ylkkärin nettisivuilla (www.ylkkari.fi) olevassa jutussa on listattu viestintäjohtajaksi hakeneiden nimet. ■

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan uudeksi hallintosihteeriksi on valittu Sanna Teperi. Valinnan teki ylioppilaskunnan hallitus kokouksessaan 7/2015 22. helmikuuta. Hakemuksia saapui 30 kappaletta, ja hallitus valitsi haastatteluun kuusi. Englantilaista filologiaa Oulun yliopistossa opiskeleva ja parhaillaan pro gradu -tutkielmaansa viimeistelevä Teperi vakuutti hallituksen motivaatiollaan ja näkemyksellisyydellään hallintosihteerin tehtävästä. Teperi on toiminut aiemmin ylioppilaskunnassa muun muassa kiireapulaisena ja kääntäjäharjoittelijana. (Ylkkäri)

Jari Larusta Vuoden 2014 tieto- ja viestintätekniikan opettaja

IT-kouluttajat ry on palkinnut KT, yliopistonlehtori Jari Larun Vuoden 2014 tvt-opettaja -palkinnolla. Laru työskentelee Oulun yliopistossa teknologiatuetun op-

pimisen ja opetuksen yliopistonlehtorina oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusyksikössä kasvatustieteiden tiedekunnassa. Laru on ollut kehittämässä yhdessä kollegoidensa kanssa opinnäytetöiden ohjausta ja siihen liittyviä menetelmiä tietoja viestintäteknologian sovelluksia hyödyntäen. IT-kouluttajat ry on uusista pedagogisista lähestymistavoista ja tieto- ja viestintätekniikan opettamisesta tai sen hyödyntämisestä kiinnostuneiden yhteisö. Vuoden tvt-opettaja palkinto myönnetään vuosittain kollegoiden tai opiskelijoiden tekemien ehdotusten perusteella. (Ylkkäri)

Täsmennys ylkkärissä 2/2015 pohdittiin TedX-tapahtuman Ouluun tuomisen mahdollisuuksia. Jutussa kerrottiin virheellisesti, että voidakseen järjestää TedX-tapahtuman on yhden järjestäjistä pitänyt käydä alkuperäisessä Tedtapahtumassa. TedX-tapahtuman alle 100 henkelle voi kuitenkin järjestää ilman kyseistä osallistumista. (Ylkkäri)

vastine • Juhani Zarianov

Saanko koskaan anteeksi? Minusta on tehty mediassa sensaatiota. Kaikki alkoi muista valelääkärikohuista, joissa lääkäreinä toimineilla ei ollut päivääkään lääketieteen opiskelua takanaan. Minun tapauksessani minulla oli lääketieteen opintoja takana. Täällä Oulun yliopistolla, jossa olen vaihto-opiskelemassa, olen kertonut tarinani dekaanille ja muille ja sitä kyllä ymmärrettiin. Dekaani jopa tuki minua. Todellisuutta mikään media ei julkaissut, koska siitä häviäisi koko jutun pohja. Olen aina halunut valmistua lääkäriksi. Opiskellin 90-luvun lopulla Pietarissa lääketiedettä yli 2 vuotta. Sen jälkeen valmistuin Suomesta sairaanhoitajaksi. Vuonna 2008 pääsin jälleen Pietariin valtion yliopistoon lääketietelliseen tiedekuntaan, ja suoritin siellä muutamia kursseja. Valmistuneet koulukaverit moittivat venäläistä koulutusjärjestelmää ja kertoivat, että jos halua työskennellä Suomessa, niin pitää opiskella Suomessa. Pyrin Suomeen lääkikseen monesti, mutta en päässyt. Klikkasin puolivahingossa netissä väärän tutkintotodistuksen ja haluisin perua sen, mutta järjestynyt rikollisuus oli ruvennut painamaan ja oli pakko toimia sen mukaan. Kun paperi oli kädessäni, menin amanuenssiksi ja jatkoin lääketieteen opintoja Helsingin yliopistolla ja Tampereella, lopulta suoritin Valviran kokeet (jotka sisältyvät koko lääketieteellisentiedekunnan oppimäärään). Tämän jälkeen menin toimimaan yritysmaailmaan tehtäviin, koska koin, että en voi toimia väärin perustein. Laman lähestyessä yrityshommat loppuivat ja jouduin työttömäksi, hain omalta kunnalta sairaanhoitajan töitä, ja sain työsopimuksen mutta työkomennusta ei tullut

ikinä. Tämän jälkeen Attendo houkutteli ja lopulta melkein pakotti töihin ja menin tekemään heille apulaislääkärin hommia. Tähän mennessä minulla on ollut lääketieteen opintoja melkein neljästä viiteen vuotta opiskelijana. Ajatuksena oli tehdä niitä vähän aikaa ja sitten mennä jatkamaan koulua. Sen jälkeen paineeni sydämessäni kasvoivat ja menin itse tunnustamaan poliisille tekoni (Suomessa ennennäkemätön tapaus). Sain siitä kyllä hyvän palkan: 3 vuorokautta putkassa. Media painosti jatkuvasti oikeutta ja ehdollisen jälkeen hovioikeus antoi minulle ehdotonta. Kesän olin Venäjällä ja olisinvoinut jäädä sinne, mutta tulin tänne Suomeen vankilaan sovittaakseni lopullisesti tekoni. Haluaisin valmistua lääkäriksi, koska se on kutsumusammattini. Ylkkärin tammikuun kirjoituksessa kerrotaan minun uskon taustasta. Kyllä toimin kristillisen kirkon arvojen vastaisesti, mutta nyt tunnistin Jumalan ja ihmisten edessä syntini ja haluan aloittaa puhtaalta pöydältä. Sain yhdestä rikoksesta kolmenkertaisen rangaistuksen: ikuinen julkisuus, en saa mistään töitä ja julkinen pilkka. Maksoin palkat kokonaisuudessaan takaisin, mikä on Suomessa ennennäkemätöntä. Lisäksi jouduin vankilaan. En osaa sanoa, mitä minun pitäisi vielä tehdä että saan kansakunnalta anteeksi. Vai sainko käytännössä elinkautisen? ■

Zarionovin vastine vastaa Ylkkärissä 1/2015 olleeseen juttuun Fine Point: Fake Doctor Got a Second Chance In Oulu. But Did He Change?, jossa Zarionov mainitaan esimerkkitapauksena.

Ruokamme on yli 90%

omavalmisteista Taataksemme tuoreen, herkullisen ja terveellisen ruoan, tuotteemme valmistetaan ammattitaidolla ja ylpeydellä laadukkaista raaka-aineista, testatuilla omilla resepteillä. Omavalmistusasteemme on korkea, yli 90 prosenttia. Suurin osa ruoasta ja osa leivonnaisista on valmistettu omassa keittiössämme ja monet konditoriatuotteet tulevat Unirestan omalta kondiittorilta.

@ylkkari


3/2015 | 5

nuoret vaikuttajat • teksti ja kuva Minna Koivunen

Pirteä Ina MIkkola haluaisi pelastaa koko maailman.

Maailmanparantaja äänessä Bassoradion aamuohjelman toimittaja-juontaja Ina Mikkola ei aio kyynistyä. radiota keskimäärin kolme tuntia päivässä. Ina Mikkola, 24, on vuoden ajan ollut viikottain kaksikymmentä tuntia äänessä Bassoradion aamuissa. Mikkola tietää, että hänen vaikutusmahdollisuutensa ovat suuret. Vaikka kuuntelijoiden joukossa on satunnaisia, eri taajuuksien välillä seilaavia ihmisiä, monet ovat kuulolla päivittäin. Heihin Mikkola uskoo automaattisesti vaikuttavansa. “Tekemiseni pointti on vaikuttaa ihmisten ajatuksiin. Uutena arvona on toisaalta tullut ilon jakaminen.” Hän on ollut hämmästynyt saadessaan palautetta siitä, että on piristänyt kuulijoiden aamua, vaikka hän olisi juuri paasannut jostain vakavasta asiasta. Mikkola pitää sitä hienona ja sanoo sen olevan myös vaikuttamista – erilaista sellaista. “Se ei ole ajatusmaailmaan vaikuttamista, vaan tekee ihmisen elämänlaadusta tavallaan parempaa.” Mikkola pyrkii puhumaan oikeista asioista aamuohjelman varhaisesta ajankohdasta huoliSuomalaiset kuuntelevat

oulunylioppilaslehti

matta. Hän ei halua jauhaa tyhjänpäiväisistä asioista. Lähellä sydäntä Mikkolalle ovat maailmanparannus, oikeudenmukaisuus, ekologisuus ja tasa-arvo. Hän myöntää puheenaiheiden valitsemisen olevan haastavaa ja jatkuvasti on tasapainoiltava sen kanssa, mistä radiossa ja niin aikaisin voi puhua ja mistä ei. Television puolella töitä ennen Bassoradion pestiä tehnyt Mikkola on vuoden aikana oppinut ymmärtämään radiota mediana paremmin. “Aluksi minulla oli vähän raffimpia aiheita ja puhuin pitkään yhdestä aiheesta. Nyt aiheet ovat keventyneet.” Mikkolalla on täysi vapaus valita puheenaiheensa. Hän käy viikoittain ohjelmapäällikkö Roberto Rodriguezin kanssa läpi menneeltä viikolta satunnaisesti valitun tunnin pätkän. Rodriguezin kanssa käymät keskustelut ovat kristallisoineet Mikkolalle sen, mitä aiheita voi käsitellä. “Uskon, että Basson aamuohjelman vahvuus on se, että voi luottaa siihen, että täällä

koko aamu ei ole pieruhuumoria. Pyrin yhdistämään asian ja viihteen. Viihdyt, mutta saat samalla jotain ajateltavaa.”

Vaikuttamista monella tasolla Toimittajan töistä lukioaikana Nuorten Ääni -toimituksessa kiinnostunut Mikkola käyttää puhuessaan paljon sanaa maailmanparannus. Hän uskoo siihen, että ihmisten ajatteluun voi vaikuttaa. Kyynistyä hän ei aio. “En halua ikinä kyynistyä. Olen päättänyt sen. Ei tässä maailmassa ole mitään järkeä, jos ei ole toivoa. Koska sitä on ja sen näkee itsekin, että pystyy vaikuttamaan. Totta kai haluaisin pelastaa koko maailman, mutta on hienoa nähdä, että jos vaikuttaa edes yhteen ihmiseen, on saavuttanut jotain ja tiedän, että olen vaikuttanut useaan ihmiseen.” Jo omilla valinnoillaan esimerkiksi ruuan ja kierrättämisen suhteen voi Mikkolan mukaan väistämättä vaikuttaa. Hän näkee kahdentasoista vai-

kuttamista. Ensimmäinen aste on vaikuttaa ajattelutapoihin ja toinen on toiminnan luominen. “Vaikka toi veganismi. Kun siitä jauhaa ärsyttävyyteen asti, kyllä ne ihmiset alkavat kelailla sitä. Moni minun kavereistani on muuttanut tapojaan. Jos joku sanoo, ettei asioihin voi vaikuttaa, se on vain epäfakta. Ei se pidä paikkaansa. Kaikkeen voi vaikuttaa. Siksi kyynistyminen on turhaa, ei siinä ole mitään mieltä.” Yläasteella, ennen kuin Mikkola innostui toimittajantyöstä, hän touhusi erilaisten luovien projektien kuten omien elokuvien parissa. Edelleen häntä kiinnostaa päivittäisjournalismin lisäksi sekä dokumentaariset että fiktiiviset elokuvat ja niiden tekeminen. Mikkolan mukaan myös fiktiiviset elokuvat voivat muuttaa ihmisten ajattelua. Hänellä on työn alla useita projekteja kuten kaksi fiktioelokuvan käsikirjoitusta, ja mielessä muhii monta tv-sarjaideaa sekä lukuisia ideoita dokumentteihin. Pian hänellä riittää aikaakin ideoidensa to-

Kuka?

• Ina Mikkola • Ikä 24 vuotta. • Kotoisin Vantaalta. • Asuu Helsingissä. • Opiskelee tv- ja radio-

työtä elokuvan ja television koulutusohjelmassa Metropoliassa. Opinnäytetyö on tekeillä, ja hän valmistuu keväällä.

• Työskennellyt muun mu-

assa Keidas- ja Hullu juttu -tv-ohjelmissa (Tarinatalo/ Itv), Helsingin kaupungilla muun muassa televisiotuottajana, Leirikesä ry:ssä mediavastaavana ja ohjaajana, Ylellä Summeri-tv-ohjelmassa ja videobloggaajana Ylioppilaslehdessä.

• Harrastaa matkustamista,

sekalaista urheilua, elokuvien ja tv-sarjojen katselua, kaikenlaista lukemista ja posliinieläinten sekä Kattimattisarjakuvalehtien keräilyä.

teuttamiseen, kun hän saa tvja radiotyönopintonsa Metropoliassa valmiiksi. ■


6 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Mainoksen maksaa Jannen tukiyhdistys.

EDUSKUNTAVAALIEHDOKAS

JANNE HEIKKINEN TAVATTAVISSA Perjantaina 20.3. BAR B:SSÄ klo 18 - 20 JUMPRUN PATIOLLA klo 22 - 23 Ilman holhousta tässä olisi kuva oluesta.

www.janneheikkinen.fi

PYHÄN LUUKKAAN KAPPELI (Yliopistokatu 7)

Messu+pyhäkoulu joka su klo 10. English Service every Sun at 4pm. Saamelaisten kirkkopyhä su 29.3. klo 10, kirkkokahvit. Yliopistoväen ekumeeninen pääsiäishartaus ma 30.3. klo 14–15, paastonajan kirkkokahvit. TUOMIOKIRKKO (Kirkkokatu) Vigilia entisille ja nykyisille opiskelijoille la 21.3. klo 19, iltatee kryptassa. KASTELLIN KIRKKO (Töllintie 38) Tuomasmessu la 28.3. klo 18. PYHÄN ANDREAAN KIRKKO (Sulkakuja 8)

Varikkomessu su 12.4. klo 12. KESKUSTAN SRK-TALO (Isokatu 17) Sarastus-kuoron harjoitukset soita Tainalle, p. 044 316 1729. SINUA VARTEN yliopistopastori Ari Savuoja p. 040 524 5919, yliopistopastori@oulu.fi Linnanmaalla huone TF101. Aapistie 7A, huone A111, parittomien viikkojen ti klo 15-16. Parisuhdeneuvonta: p. 08 561 8700, 044 316 1557 Palveleva puhelin: klo 18–01, p. 010 190 071 www.facebook.fi/kirkkosuomessa www.palvelevanetti.fi

Sanomme kyllä tulorajojen nostolle ja opintojen jouston lisäämiselle.

facebook.com/ oulunylioppilaslehti issuu.com/ oulunylioppilaslehti

Vaili Jämsä -Uusitalo, Oulu KH vpj, opintoasiat OY

Ville Vähämäki kansanedustaja, diplomi-insinööri

Sebastian Tynkkynen, PS-Nuorten pj,

kasvatustieteen yo

twitter.com/ ylkkari

Olemme tavattavissa yliopistolla 30.3. yläkahviossa klo 14-15 sekä vaalitapahtumassa 8.4. klo 10-13.

Vihreä insinööri matkalla eduskuntaan

Kestävän

tulevaisuuden tekijä Ympäristötekniikan DI (Oulusta), Kajaanin kaupunginvaltuutettu, maailmankansalainen, maailmanparantaja.

#silja2015 siljakeranen.fi

Ilmoituksen maksaja: Silja Keräsen tukiryhmä

@ylkkari


3/2015 | 7

Eduskuntavaalit

eduskuntavaalit • koonti Ville Koivuniemi

Äänestä Ohje äänestämiseen eduskuntavaaleissa on naurettavan helppo: Käy puolueiden puolueohjelmat läpi ja vertaa puolueiden ilmoittamia arvoja ja tavoitteita toteutuneisiin äänestyspäätöksiin. Arvioi, minkä puolueen ideologia ja aikaansaannokset ovat eniten mieleesi. Sen jälkeen valitse tuon puolueen sisältä itsellesi sopivin ehdokas vaikkapa muutamista vaalikoneista ehdokkaiden vastauksia lueskellen. Ota huomioon, että perustelut kertovat ehdokkaan ajattelusta usein huomattavasti enemmän kuin itse vastaukset. Kyllä vain: hivenen työlästä. Siksi kokosimme seuraaville kahdelle aukeamalle repertuaarin todennäköisesti Ylkkärin lukijan profiiliin sopivista ehdokkaista. Jokaisesta viime vaaleissa Oulun vaalipiiristä paikan saaneesta puolueesta kelpuutimme vastaajaksi kaksi ehdokasta, muista (eduskuntaan yltäneistä) puolueista yhden. Ehdokkaiden profiilien sopivuutta arvioidessa kriteereinä käytimme ikää, korkeakoulu-opiskelutaustaa, ammatinkuvaa ja julkisten avausten asiasisältöä. Lisäksi pyrimme huomioimaan mies-naistasapainoa. Ainoastaan RKP:n ehdokas jätti vastaamatta kyselyymme. oulunylioppilaslehti


8 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Eduskuntavaalit 1 Mitkä ovat pääteemasi tulevissa eduskuntavaaleissa? 2 Onko Suomen julkinen sektori sopivan kokoinen? Jos ei, mitä sille pitäisi tehdä ja millaisella aikataululla? 3 Pitäisikö työttömien velvollisuutta ottaa vastaan tarjottua työtä kiristää? Miksi pitäisi tai ei pitäisi?

 4 Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto (SAMOK) vaativat #koulutuslupausteemalla, että koulutuksen täytyy pysyä maksuttomana, YTHS:n palvelut täytyy yrittää saada kaikille korkeakouluopiskelijoille, opintotukea ei pidä heikentää ja koulutuksesta ei saa leikata. Oletko valmis allekirjoittamaan nämä vaatimukset? Miksi olet/et ole? 5 Millä keinoilla opiskelijoiden hakeutumista/pääsyä korkeakouluihin sekä sieltä valmistumista pitäisi nopeuttaa, vai onko nopeuttamiselle tarvetta?

Vaili Jämsä-Uusitalo, Perussuomalaiset

56-vuotias Oulun kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja.

• 
Opintoasiainsihteeri. 1 Tarvitaan työtä ja tuloja, jotta voimme tuottaa palveluja. PohjoisSuomen suuret valtakunnalliset investointihankkeet on varmistettava, ne työllistävät laaja-alaisesti. Bruttokansantuote on miinuksella jo kolmatta vuotta, kuitenkaan pienituloisten elämää ei saa kurjistaa. Suomi on innovaatioiden maa, mutta soveltamiseen tarvitsemme uudenlaista tieteiden välistä yhdistettyä innovoimaa, jota on tuettava kansallisesti. Tästä saamme myös vientiteollisuudelle voimaa. 2 Tilastojen mukaan vuodesta 1991–2014 työlliset ovat vaihdelleet 2.054–2.475 tuhannen välillä. Yksityisten palveluksessa on tuona aikana ollut 1.416–1.802 tuhatta henkilöä. Kun yksityissektorilla ei ole ollut töitä, on niitä lisätty julkiselle puolelle. Tänä vuonna 2.399 työllisestä yksityinen sektori työllisti 1.709 tuhatta henkilöä. Kun saamme vientiteollisuuden kuntoon, siirtyy työvoima yksityiselle sektorille. Työttöminäkään ei kannata kansalaisia pitää. 3 Tämän hetkinen oppilaitosten rahoitusmalli pakottaa tarjoamaan mukavantuntuisia ja mielenkiintoisia oppilinjoja, joilla ei kuitenkaan ole tarjota töitä. Koko järjestelmä tarvitsee remontin. Aika moni aikuinen ihminen on lopulta, kun ansiosidonnainen päiväraha on loppunut, ottanut minkä tahansa työn vastaan. Asuntoa ei ole haluttu myydä. Ei tarvita kiristystä, sillä tosi asiassa työmarkkinat eivät jousta työvoimatarjonnan mukaan. 4 Koulutus tulee pysyä samoilla ehdoilla maksuttomana, kuin nytkin. AMK-opiskelijoiden tulisi saada samanlaiset terveydenhoitopalvelut kuin yliopisto-opiskelijoilla. Opintoaikoja on kiristetty ja sen vuoksi ei opintotukea tule heikentää. Uudistuksen vaikutukset eivät vielä näy. Perheellisille opiskelijoille opiskeluaikojen rajoitukset ovat hankalia. 5 Opiskeluissa tulee ottaa myös käyttöön elämänkaarimalli. Koska on nähtävissä, että ihminen elinaikanaan hankkii toisenkin tutkinnon, on syytä yrittää lyhentää opintoaikoja. Aikaisemmin opitun hyväksilukumenetelmiä tulee kehittää. Toista tutkintoa tuskin voi hankkia kokopäiväsenä opiskelijana. Uskon, että opintotukien määräajat tulevat vaikuttamaan opintoaikojen lyhenemiseen.

Leena Askeli, KD

• 50-vuotias kasvatustieteen maisteri. • 
Erityisluokanopettaja.

Sebastian Tynkkynen, Perussuomalaiset

26-vuotias filosofian maisteri, kaupunginvaltuutettu

• 
Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja 1 Suomen on palautettava päätösvalta takaisin kansallisiin käsiin niin rahapolitiikassa kuin lainsäädännössä. Sisäpolitiikassa koulutus on nostettava pääteemaksi, sillä lukutaitomme, opetuksen laatu ja aloituspaikat ovat laskemaan päin. Meidän on taattava tulevaisuutemme osaavalla kansalla. 2 Julkinen sektori kaipaa tehostamista, jotta valtiomme ei pyörisi niin raskaasti. Terveydenhuolto tulee muuttaa ennaltaehkäiseväksi, mikä tarkoittaa ilmaisia terveyskäyntejä ja erikoissairaanhoidon kustannusten romahtamista. Oireet ja sairaudet eivät pääse etenemään pitkälle, kun ne havaitaan ajoissa ja niitä ennaltaehkäistään. 3 Jos ihminen on fyysisesti ja henkisesti terve, en näe mitään syytä, miksi työttömällä tulisi olla oikeus elää toisten varoilla niin kauan, että sattuu löytymään työtä, josta tykkää. Jos muutoksia tehdään, niitä tulee tehdä kannustavampaan suuntaan, ei löysempään. 4 Koulutuksen tulee olla maksutonta kansalaisille, EU:n ja ETA:n ulkopuolelta tulevilta tulee periä vastaavia maksuja, mitä heidän maissaan. Koulutuksesta ei saa leikata ja julkista terveydenhuoltoa tulee kehittää niin, että se hoitaa tulevaisuudessa kaikki nuoret tasa-arvoisesti, eikä päällekkäistä YTHS:ää tarvita. 5 Pakottaminen on pahasta, sen sijaan esimerkiksi monimuotoopintojen, virkamiesruotsin poiston ja laajempien kesäopintojen myötä annetaan mahdollisuus suorittaa opinnot omaan tahtiin ja helpotetaan lapsiperheiden arkea.

1 Lapset, nuoret ja perheet - hyvinvoinnin tasaaminen. Koulutuspolitiikka - koulutuksella kehitytään ja keksitään uutta, myös aikuiskoulutus tärkeää. Aluepolitiikka - Pohjois-Suomen ihmisille hyvän elämän mahdollisuudet omalla alueellaan.

dollisen kieltäytymisen takana olevat syyt pitää poistaa niin, ettei esim. lyhytaikaisen työn vastaanottaminen sekoita toimeentuloa. Joskus myös kulkeminen työpaikalle voi olla kohtuuttoman hankalaa, etenkin työssäkäyntialueilla, joilla ei joukkoliikenne toimi hyvin.

2 Julkiselta sektorilta ei pidä vähentää ihmisten palvelijoita, joiden palveluksia tarvitaan ja jopa jonotetaan. Mikäli jostain löytyy hallintopöhöä, on se lähivuosina hoidettava pois.

4 Olen valmis allekirjoittamaan, koska ennaltaehkäisevä terveydenhoito ja oikea-aikainen sairaanhoito osaltaan ehkäisevät terveyteen liittyviä henkilökohtaisia tappioita ja suuria erikoissairaanhoidon kuluja. Koulutuksesta on jo leikattu, pitää keksiä järkevämpiä keinoja säästää. Opintotukien heikentäminen

3 Työstä kieltäytymistä isompi ongelma on, ettei töitä tarjota ollenkaan. Mah-

pidentää opiskeluaikoja ja ajaa opiskelijoita eriarvoiseen asemaan ja jopa pahimmillaan leipäjonoihin, kun tuet loppuvat. 5 Valmistumista voi nopeuttaa takaamalla opiskelijoille tarpeeksi opetusta ja ohjausta. Valmistumista voi nopeuttaa myös parantamalla työnsaantimahdollisuuksia valmistumisen jälkeen. Voitaisiinko jatko-opintoihin päästä kiinni valmistavan vuoden kautta, jolloin yhden vuoden koulutukseen pääsisi halutessaan ja siitä eteenpäin näytön kautta varsinaisiin opintoihin. Porkkanaa, ei keppiä! @ylkkari


3/2015 | 9

Jari-Pekka Kanniainen, Vasemmistoliitto

30-vuotias Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten pj, sosionomi (AMK)

• 
Koulutussihteeri

Hanna Sarkkinen, Vasemmistoliitto

• 26-vuotias filosofian maisteri,

kaupunginvaltuutettu

• 
Yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja 1 Työllistävä talouspolitiikka, tuloeroja kaventava veropolitiikka, kestävä ympäristöpolitiikka, osaamista luova koulutuspolitiikka ja terveyseroja kaventava sosiaali- ja terveyspolitiikka. 2 Suomen julkinen sektori on sopivan kokoinen, se ei ole paisunut vaan yksityinen sektori on kutistunut. Oikein kohdennetulla julkisella elvytyksellä ja investoinneilla pitää synnyttää kysyntää ja työtä ja saada näin yksityinen sektori kasvuun ja suhteellinen velkaantuneisuusaste hallintaan. 3 Ei pitäisi lisätä nykyisestä. Työttömyys ei johdu työttömien laiskuudesta, vaan työn puutteesta eikä tätä ongelmaa ratkaista työttömiä kepittämällä. Tulisi siirtyä kohti perustuloa, jolloin työn tekeminen olisi aina kannattavaa ja sosiaaliturva ja työnteko paremmin yhteensovitettavissa. 4 Olen valmis allekirjoittamaan vaatimukset. Erityisesti maksuton koulutus on tärkeä asia. Suomi on osaamisperusteinen pieni talous eikä meillä ole varaa hukata kyvykkäiden ihmisten potentiaalia lukukausimaksujen takia. Koulutuksen maksullisuus tuhoaisi tasa-arvoisen yhteiskuntamme peruskiven. 5 Opintoja pitää pyrkiä nopeuttamaan jonkin verran. Opintojen ohjaukseen panostaminen toisella asteella on tärkeää jatko-opintoihin hakeutumisen nopeuttamisen kannalta. Myös pääsykoevaatimukset ja -käytännöt ovat tässä tärkeitä. Opiskeluaikana joustavat opintopolut ja opintojen suorittamisen tavat nopeuttavat opiskelua. Itse näen kuitenkin, että opiskelujen aikainen työnteko tai välivuodet työtä tehden ovat arvokasta oppia työelämään ja elämään ylipäätään, eikä niitä tarvitse yrittää kokonaan kitkeä pois. oulunylioppilaslehti

1 Leikkauskuripolitiikan suunnan kääntäminen taantuman aikaan soveltuvalla usean miljardin velkaelvytyspaketilla, joka lisää työllisyyttä, tutkimusta ja yleistä hyvinvointia sekä vahvistaa Suomen velanmaksukykyä. Perustulokokeilu ja askeleita kohti perustuloa pirstaleisen sosiaaliturvan tilalle. Ympäristönsuojelu-, kaivos- ja eläinsuojelulakien uudistaminen. 2 Julkinen sektori Suomessa ei ole erityisen suuri, ja sen koko on 2000-luvulla pienentynyt eikä kasvanut. Suuri osa julkisen sektorin työstä on matalapalkkaisella sosiaali- ja terveysalalla ja mielestäni hoito- ja ohjaushenkilöstön määrää pitäisi nykyisestä lisätä, jotta ennaltaehkäisevään työhön riittäisi aikaa. Myös esimerkiksi perustulolla voitaisiin ”pienentää” julkista sektoria ja sen byrokraattisuutta ja antaa ihmisten itse päättää mikä on hyväksi kunkin omassa arjessa. 3 Tavoittelemani perustulomalli poistaisi kokonaan vastikkeellisuuden ja velvoitteen vastaanottaa työtä irti perustoimeentulosta. Perustulo kannustaa osa- ja kokoaikaiseen palkkatyöhön ja yrittämiseen, sillä vastikkeettomuudesta johtuen jokaikinen perustulon päälle tienattu euro on lisää rahaa arkeen. Perustulo korvaisi myös opintotuen, antaisi ympärivuotisen tuen ja poistaisi myös tulorajat opiskelijoilta. 4 Allekirjoitan kaikki neljä tavoitetta, koska koulutuksesta on jo leikattu liikaa viime hallituskausilla, opintotuki pitää jo nyt opiskelijat köyhänä, amk-opiskelijoiden terveydenhuolto on todella huonossa jamassa ja kaikille maksuton koulutus on Suomen paras valtti kansainvälistymiseen. 5 En kannata ensimmäiseen hakukertaan liittyvää kiintiötä, koska mielestäni ei ole perusteita siitä, että suoraan lukiosta valmistuneet olisivat heikommassa asemassa tai tilastollisesti huonommin edustettu ryhmä korkeakouluissa kuin muut hakijaryhmät. Opiskeleminen ei tapahdu tutkintotehtaassa enkä kannata kiristyksiä opintoaikoihin. Työelämää pidennetään parhaiten työhyvinvointia lisäämällä ja ennaltaehkäisevillä palveluilla.

Miikka-Aukusti Heiskanen, SDP

27-vuotias Oulun SAK-Nuorten puheenjohtaja

• Viestinnän opiskelija (AMK) 1 Nuorten aikuisten toimeentulo ja tukeminen, reilumpi työelämä ilman pätkätöitä sekä palvelualojen pelastaminen. Nämä teemat ovat sydäntäni lähinnä ja tukevat toisiaan. Esimerkiksi start up -yrittäjyyteen kannustaminen ja byrokratian vähentäminen koskettavat sekä nuoria aikuisia että palvelualayrittäjiä. 2 Kuntaliitoksista aiheutunutta päällekkäistä hallintoa tulee purkaa rajustikin, mutta samaan aikaan tekeviä käsiä tarvitaan lisää palvelupuolelle. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla virkojen täyttämättä jättäminen on jo sääntö eikä poikkeus. Samaten poliisihallituksen järjetön rahareikä on lakkautettava ja resurssit siirrettävä takaisin laitoksille. 3 Ei pitäisi, sillä nykyiselläänhän kieltäytyjä menettää kahden kuukauden tuet. Syyt kieltäytymiseen ovat muualla kuin siinä, että rangaistus olisi jotenkin lepsu. Nuorisotakuuta pitää siksi kehittää edelleen, ja pitkäaikaistyöttömille tarvitaan puolen vuoden takuujakso, jonka aikana työttömyystuki ei leikkaudu. 4 Allekirjoitan nämä vaatimukset. Olen pitkään tehnyt töitä opiskelijakunnassani ja SAMOKissa näiden tavoitteiden eteen, joten on luonnollista, että tuen niitä tulevaisuudessakin. 5 Opintopolkua peruskoulusta ylempään korkeakoulututkintoon on rajusti uudistettava joustavammaksi. Siirtyminen työelämän ja opiskelun välillä on oltava helpompaa, esimerkiksi mahdollistamalla maisterin tutkinnon suorittaminen yhteistyössä työpaikan kanssa. Tällainen parantaisi sekä kandidaatin että ylemmän ammattikorkeakoulun tutkintojen arvoa työmarkkinoilla.

Tytti Tuppurainen, SDP

• 39-vuotias filosofian maisteri • 
Kansanedustaja 1 Teemani ovat työ, hyvinvointi, pohjoinen. Suomi on saatava taas kasvu-uralle ja työllisyys nousuun. Haluan edistää tasa-arvoa ja ihmisten yhdenvertaisuutta. Pohjoisen elinvoimaa ja kansainvälisyyttä on vahvistettava ja herkkää luontoa suojeltava. 2 Julkisen sektorin koko ei ole ongelma. Julkisia palveluita tarvitaan tasaamaan eriarvoisuutta. Ongelma sen sijaan on heikot kasvunäkymät ja yksityisen sektorin liian pieni osuus: tarvitaan kasvua ja työtä, jotta yksityinen sektori vahvistuisi. 3 Työttömyys ei ole oma syy. Jos työttömyys poistuisi pelkällä piiskalla, ongelma olisi hoidettu. En kannata nykyistä kovempaa kuria, sillä jokaisella pitää olla myös oikeus tehdä omaa koulutusta ja osaamista vastaavaa työtä. Pakkotyöntekijät eivät ole työnantajallekaan mikään voimavara. 4 Olen valmis allekirjoittamaan, mielihyvin. Suomen tulevaisuuden elinehto on koulutus ja osaaminen. Opiskelijat eivät ole yhteiskuntamme hyväosaisia – opiskelijoiden toimeentulo on hoidettava kuntoon. 5 Yhteishaun edelleen kehittäminen, kuitenkin niin ettei se perustu pelkkään ylioppilastutkintoon. Opintotuen on oltava tasoltaan riittävä päätoimiseen opiskeluun. En kannata pikamaisteritehtailua; opiskeluaika on myös elämää. Non scholae, sed vitae discimus!


10 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Eduskuntavaalit

1 Mitkä ovat pääteemasi tulevissa eduskuntavaaleissa? 2 Onko Suomen julkinen sektori sopivan kokoinen? Jos ei, mitä sille pitäisi tehdä ja millaisella aikataululla? 3 Pitäisikö työttömien velvollisuutta ottaa vastaan tarjottua työtä kiristää? Miksi pitäisi tai ei pitäisi?

 4 Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ja Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto (SAMOK) vaativat #koulutuslupausteemalla, että koulutuksen täytyy pysyä maksuttomana, YTHS:n palvelut täytyy yrittää saada kaikille korkeakouluopiskelijoille, opintotukea ei pidä heikentää ja koulutuksesta ei saa leikata. Oletko valmis allekirjoittamaan nämä vaatimukset? Miksi olet/et ole? 5 Millä keinoilla opiskelijoiden hakeutumista/pääsyä korkeakouluihin sekä sieltä valmistumista pitäisi nopeuttaa, vai onko nopeuttamiselle tarvetta?

1 Maahanmuuttopolitiikkaa on tiukennettava, rikoslaki on saatava vastaamaan yleistä oikeustajua, rajavalvonta on palautettava, päihdepolitiikka on muutettava haittoja vähentäväksi, Suomeen on saatava sitovat kansanäänestykset.

Junes Lokka, Muutos 2011

• 36-vuotias eduskuntavaaliehdokas. • 
Opiskelija.

2 Suomi täytyy palauttaa suomalaisten edunvalvontakoneistoksi ja lopettaa maailman sosiaalitoimistona toimiminen keskittymällä tärkeimpiin tehtäviin eli koulujen, terveyskeskusten, oikeuslaitoksen ja liikenneverkoston ylläpitoon ja leikattava turhista menoista. Esimerkiksi kohdemaille todistetusti

haitallinen kehitysapu tulisi lakkauttaa, pakkoruotsista ja yleisesti keinotekoisesta kaksikielisyydestä luopuminen toisi säästöjä, kiintiöpakolaisten vastaanotto voidaan lakkauttaa toistaiseksi ja turvapaikanhakijoiden pääsy voidaan helposti estää. Myös ylisuuriin palkkoihin ja kohtuuttomiin etuuksiin julkisella sektorilla on puututtava, ja myös moniin muihin kohteisiin, kuten nk. monikulttuurisuuteen tai Yle-veroon. 3 Velvoitteita on jo kiristetty, tulos on kohtuuton työmatka. Ei niitä voi enää kiristää. Perustuloon siirtyminen voisi toimia paremmin.

4 Allekirjoitin #koulutuslupauksen Rotuaarilla 25.2. Ainoa asia, mistä olen eri mieltä on, että maksuton koulutus tulee rajata koskemaan ainoastaan suomalaisia. Toki jos ulkomaalainen opiskelee suomeksi muiden seassa, tulee häntä kohdella yhdenvertaisesti. 5 Nopeuttamiselle ei ole oikeaa tarvetta: kouluista valmistuu väestömäärään suhteutettuna huomattavan paljon korkeakoulutettuja ihmisiä. Kasvattamalla sisäänottomääriä ei saada kuin enemmän keskeyttäneitä. Valmistumiseen orientoituneet valmistuvat joka tapauksessa.

Jenni Pitko, Vihreät

• 28-vuotias kaupunginvaltuutettu. • 
Arkkitehti. 1 Tavoitteenani on edistää politiikkaa, joka antaa kaikille tasavertaiset mahdollisuudet olla onnellisia. Vapaus itsensä toteuttamiseen, tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet, laadukas ja terveellinen asuinympäristö, mielekäs työ ja vapaa-ajan riittävyys ovat perusasioita, joille onnellinen elämä rakennetaan ja näitä ajan jos tulen valituksi eduskuntaan.

Janne Hakkarainen, Vihreät

27-vuotias kaupunginvaltuutettu.

• 
Opiskelija, HuK.

1 Kannatan kannustinloukkujen purkamista ja asteittaista siirtymistä kohti perustuloa, jotta työn tekeminen olisi aina taloudellisesti kannattavaa ja jotta kaikilla olisi tarpeen vaatiessa yksinkertainen ja ymmärrettävä perusturva nykyisen sosiaaliturvaviidakon sijaan. Haluan myös edistää suvaitsevaista ja arvoliberaalia asenneilmapiiriä: jokainen eläköön niin kuin haluaa, kunhan ei loukkaa toisen oikeutta tehdä samoin. 2 Julkinen sektori ei ole liian suuri. Sen ongelmana ovat muun muassa työttömyysmenot ja sosiaali- ja terveyskustannukset, joista ensimmäinen korjataan korottamalla työllisyysastetta kannustinloukkuja purkamalla ja toinen sosiaali- ja terveysuudistuksella, joka olisi pitänyt saada aikaan jo useita vuosia sitten. 3 Kepin sijaan kannatan porkkanaa. Tällä hetkellä tarjotun työn vastaanottaminen saattaa jopa alentaa kuukausituloja, mikä on järjetöntä sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Sen vuoksi kannatan perustuloa, joka purkaisi kannustinloukkuja. 4 Kannatan kampanjan kaikkia tavoitteita. Kaikilla täytyy olla mahdollisuus laadukkaaseen koulutukseen heidän vanhempiensa taustoista ja tuloista riippumatta. Meillä ei ole varaa hukata kenenkään lahjakkuutta. 5 Korkeakouluihin hakeutumista voi nopeuttaa kehittämällä opinto-ohjausta. Laadukkaat tukipalvelut turvaavat opintojen etenemisen, jos opiskelijan elämään ilmaantuu ongelmia, joihin tarvitaan apua. Riittävä toimeentulo turvaa sen, että opiskelijalla on varaa keskittyä opintoihinsa, mikä nopeuttaa valmistumista.

2 Julkinen sektori tuottaa hyvinvointiyhteiskunnan palveluita. Palveluiden laadusta ei ole missään tapauksessa varaa leikata vaan päinvastoin tulisi lisätä esimerkiksi ennaltaehkäiseviä palveluita. Julkista sektoria voidaan tehostaa rakennemuutoksilla, joilla tähdätään lyhyempiin palveluketjuihin. Tuomalla palveluita yhdelle luukulle ja panostamalla ennaltaehkäiseviin palveluihin raskaiden palveluiden tarve vähenee. 3 Velvoitteita ei tulisi lisätä, mutta työn vastaanottamisen mahdollisuuksia parantaa. Etätyön edellytysten parantaminen, esimerkiksi etätyöhotellien perustaminen ja hyvien laajakaistayhteyksien varmistaminen, helpottaisi työn vastaanottamisen kaukaakin. Varainsiirtoverosta luopuminen puolestaan helpottaisi asunnon vaihtamista. Työn tekemisestä pitää tehdä kannattavaa purkamalla sosiaaliturvan kannustinloukkuja ja siirtymällä perustuloon. 4 Olen valmis allekirjoittamaan nämä kaikki vaatimukset. Jokaisella tulee olla mahdollisuus koulutukseen taustastaan riippumatta ja maksuton koulutus on tasavertaisten koulutusmahdollisuuksien ydin. Suomen kilpailuvaltti on osaava ja koulutettu kansa eikä koulutuksesta ole enää varaa leikata. Heikkenevän huoltosuhteen ja joidenkin alojen työvoimapulan vuoksi on kansantalouden kannalta järkevää kouluttaa Suomeen osaajia ulkomailta. Lukukausimaksut vähentäisivät hakijamääriä ja lisäisivät byrokratiaa. 5 Nopeuttamisen sijaan puhuisin mieluummin opintojen sujuvoittamisesta. Yliopistojen pitäisi varata aloituspaikkoja lukiosta tai ammattikoulusta vastavalmistuneiden nuorille, koska nykyään aloituspaikkoja menee liian paljon niille, joilla on jo opiskelupaikka. Uuden opiskelupaikan hakemisen sijaan näille ihmisille pitäisi tarjota joustavampia mahdollisuuksia vaihtaa koulutusohjelmaa tai korkeakoulua. @ylkkari


3/2015 | 11

Tulevia vaalipaneeleja • OYY ja OSAKO järjestävät vaalipaneelin 30.3. Oulun kaupungintalolla kello 16–17. • OYY ja Oulun yliopisto järjestävät yhteisen vaalipaneelin 8.4. kello 12–13.30

Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella Aularavintolassa.

Matias Ojalehto, Keskusta

• 31-vuotias insinööri (AMK) • 
Sivistys- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja

Matti Leiviskä, Keskusta

• 30-vuotias filosofian lisensi-

aatti.

Historian tohtorikoulutettava Oulun yliopistolla.

1. Pääteemani on ”Hajautettu yhteiskunta - Kestävämpi Suomi”. Haluan edistää yhteiskunnan hajauttamista niin talouden, palveluiden kuin hallinnonkin osalta.

1 Teemoihini kannattaa tutustua nettisivuillani, sieltä löydät konkretiaa. Pääaiheita tulevalla kaudella ovat talouden kuntoon saattaminen suomalaiseen työhön ja yrittäjyyden kasvuun panostamalla, sivistys- ja koulutuspolitiikan rakennemuutokset, perhepolitiikan korjaaminen sekä energiatuotannon omavaraisuuden nostaminen.

2 Liian suuri. Tekeviä käsiä tarvitaan, mutta turhia asetuksia, normeja ja lakeja purkamalla saadaan tehokkuutta hallinnolliseen sekä valvovaan työhön ja eläköitymistä hyödyntäen voidaan tavoitella 20 000 hengen vähennystä seu2. Julkinen sektori on mielestäni varsin raavan kymmenen vuoden aikana. sopivan kokoinen. Sen resursseja pitää vain pystyä käyttämään ja kohdenta- 3

Täyden työttömyysturvan saadakseen maan nykyistä tehokkaammin. Maakun- pitäisi. Kuitenkin niin, että tarjotun työnallisten sote-alueiden luominen on as- paikan sijainti on kohtuullisen matkan kel oikeaan suuntaan. päässä. Opinto-ohjausta ja koulutuspaikkojen määrää olisi ohjattava niin, 3. Nykyiset työttömyyskorvausten eh- ettei suotta opiskella aloilla, joista päädot ovat riittävän tiukat. Ei ole järkevää tyy iso osa työttömäksi. pakottaa ihmistä sellaiseen työhön, joka ei vastaa lainkaan hänen koulutustaan. 4 Kyllä olen, koska koulutuksesta on On parempi käyttää työttömyysaika esi- sini-punahallituksen aikana jo leikatmerkiksi lisäkoulutukseen. tu 1,7 miljardia euroa ja opintotukea muutettu peräti kaksikymmentä ker4. Olen valmis allekirjoittamaan kou- taa. Tärkeintä olisi saada opintotuesta lutuslupauksen vaatimukset. Suomen perheet huomioiva (huoltajakorotus), kehitys on vuosikymmenten ajan perus- poistaa tulorajat, jonka vastapainoksi tunut koulutettuun väestöön, joten kou- pitäisi kiristää suoritettavien opintolutukseen on panostettava jatkossakin. pisteiden määrää/opintotukikuukausi. Vain maksuton koulutus, riittävä opinto- Lisäksi opiskelumahdollisuuksia kesän tuki ja koulutuspaikkojen riittävä määrä aikana parannettava ja kehitettävä. takaavat tasapuoliset koulutusmahdolli5 Välivuodellekin täytyy olla mahdolsuudet kaikille. lisuus, kokemuksesta sanon, että se 5. Opiskelijoiden pääsyä korkeakoului- voi tehdä ihan hyvää. Kannustavampi hin pystytään parhaiten edistämään tur- opintotukimalli ja kesäopiskelun mahvaamalla koulutuksen perusrahoitus ja dollistaminen voisi nopeuttaa opintoja. koulutuspaikkojen määrä. Opiskelijoi- Työnantajan näkökulmasta on parempi den nopea valmistuminen varmistetaan saada töihin opinnot päättänyt, jolla on parhaiten siten, että opintojen jälkeen jo kokemusta työelämästä eikä sillä ole on tiedossa koulutusta vastaavaa työtä. niin suurta merkitystä, onko opinnot Muut keinotekoiset nopeuttamiskeinot suoritettu neljässä vai kuudessa vuodessa. eivät ole tarpeellisia. oulunylioppilaslehti

Mari-Leena Talvitie, Kokoomus

34-vuotias Oulun kaupunginvaltuuston pj. Kokoomuksen puoluevaltuuston pj.

Ympäristötekniikan DI, Kansanedustajan avustaja 04-14.

1 Järkevät ympäristöratkaisut – on aika luoda taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kasvua. Osaaminen ja yrittäjyys – Suomi elää viennistä ja meidän on hyödynnettävä voimakkaammin Pohjois-Euroopan kasvupotentiaali. Joukkuepeliä – politiikka on vastuunkantoa ja vaikuttamista yhteisiin asioihin. Olen valmis käyttämään hankkimani osaamisen -niin opiskelijapolitiikassa, kuntavaikuttajana kuin kansanedustajan avustajana ja futiskentällä - pohjoisen työpaikkojen ja tulevaisuuden eteen. 2 Julkisen sektorin kulurakenne on kestämätön – sitä on käsiteltävä kokonaisuutena! Lähivuosina sosiaalietuuksien on oltava niin selkeitä ja digitalisoituja, että ne hoituvat ilman tuhansia työntekijöitä. Esim. vuonna 2013 Kela maksoi 13,6 miljardilla eurolla etuuksia (n. 2500 euroa/vuosi/hlö) ja hakemuksia käsittelevän henkilöstön kulut (n. 6 000 työntekijää) ovat noin 300 miljoonaa. 3 Työttömillä, kuten meillä kaikilla, on oikeuksia ja velvollisuuksia. Ne ovat työn vastaanottamisen suhteen tasapainossa. Sen sijaan olisi hyvä, että työttömyysturva olisi tietyssä tilanteessa – kuten vastavalmistuneilla, vastikkeellista. 4 Koulutukseen ja osaamiseen on panostettava, jotta olemme myös tulevaisuudessa Euroopan aivot. YTHS:n palvelut on syytä arvioida osana uutta sote-remonttia. Opintotuesta on tehtävä kannustavampi – esim. tulorajat on poistettava kausityökuukausilta kokonaan. 5 Jos opiskeluaika on keskimäärin viisi vuotta, nopeuttamiselle ei ole tarvetta. Opintojen aloittamista edistetään kunnollisella opinto-ohjauksella, kannustavalla opintotuella ja koulutuspaikkojen järkevillä sisäänotoilla.

Janne Heikkinen, Kokoomus

24-vuotias Kempeleen kunnanvaltuuston puheenjohtaja.

• 
Valtio-opin opiskelija. 1 Me tarvitsemme työtä pohjoiseen. Oulun seudun kestämätön työttömyystilanne ratkaistaan ainoastaan rohkeilla rakenneuudistuksilla. Kansanedustajana pyrkisin karsimaan holhousta, muuttamaan yritysverotusta kannustavaksi ja ajamaan toimivaa ympäristöpolitiikkaa. 2 Julkisen sektorin osuus bkt:stä on noin 58 prosenttia. Jaan presidentti Sauli Niinistön huolen siitä, että nykytilanne ei ole terveellä pohjalla. Leikkausten tulisi keskittyä kaikkeen siihen, mikä ei ole hyvinvointivaltion ydintoimintaa. 3 Työn vastaanottamisen tulisi olla kannattavaa kaikissa tilanteissa. Toivon että pakkoon ei tarvitsisi mennä, vaan tilannetta voisi parantaa kannustinloukkuja purkamalla. 4 Nuoret tulevat maksamaan tulevaisuudessa sekä vanhempiemme eläkkeet että räjähdysmäisesti kasvaneen valtionvelan. Tämä edellyttää kykyä sopeuttaa. Me emme voi hirttäytyä ahtaisiin edunvalvonnallisiin vaalilupauksiin, jotka jakavat kansaa entisestään saajiin ja maksajiin. 5 Yksilölliseen opinto-ohjaukseen tulee panostaa kaikilla koulutusasteilla. Lisäksi yliopistoihin tulee järjestää koulutusohjelmakohtaiset pääsykokeet, jotka oikeuttavat pyrkimään samalla pääsykokeella saman sisältöisiin koulutusohjelmiin eri yliopistoissa.


12 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Työelämä

Finnish Cultural Institute in New York sijaitsee Manhattanin alakaupungissa Broadwayn varrella.

työharjoittelussa • tekstit Juho Karjalainen ja Salla Ulmanen • kuvat Juho Karjalainen ja Heini Lehtonen

Ulkomailla ammattia etsimässä Ulkomaan harjoittelussa on mahdollisuus päästä kokeilemaan, millaista on työskennellä Suomen ulkopuolella. Samalla käytännön työ opettaa ja selkeyttää uranäkymiä. Oulun yliopistossa suomen kieltä opiskeleva Salla Ulmanen ja Oulun yliopiston alumni Juho Karjalainen kertovat omista kokemuksistaan ulkomaan harjoittelussa. Juho Karjalainen, New York, Yhdysvallat Aloitin työurani kolmannen harjoittelun tammikuun loppupuolella, tällä kertaa New Yorkissa, Suomen kulttuuri-instituutissa. Välillä tuntuu hassulta, että tämä tosiaan on jo kolmas harjoitteluni. Miksen ole oikeissa töissä? Mikä minua vaivaa? No kerrottakoon suoraan, että tällä kertaa suurin houkute oli mahdollisuus työskennellä ulkomailla. Lisäksi työskentely taiteen ja kulttuurin parissa tuntui akateemisessa maailmassa pitkään tavalla tai toisella työskennelleelle virkistävältä. Mutta silti se oikea syy oli, että pääsen pois tutusta ja turvallisesta Oulusta ja Suomesta. Parempaa tapaa saada kansainvälistä työkokemusta ja

oppia jotain uutta en ole keksinyt. Harjoitteluni on CIMOn kautta tehtävä kansainvälinen tuettu harjoittelu. Jaksot kestävät 5-6 kuukautta ja kohdemaita on useita, joten jokaiselle löytyy varmasti jotain mielenkiintoista. Arvuuttelin pitkään Brasilian, Japanin ja USA:n välillä ja lopulta hain New Yorkiin ja Japaniin. Pääsin läpi New Yorkin haastatteluista, luovuin viehättävästä Tuiran yksiöstäni, säädin itselleni työviisumin ja lensin Amerikkaan. Nyt istun Harlemissa ja ihmettelen tapahtunutta.

Takaisin kouluun Itse instituutti on pieni, työnte-

kijöitä on minut mukaan lukien vain viisi. Siitä huolimatta FCINY (Finnish Cultural Institute in New York) saa hyvää jälkeä aikaiseksi. Erilaisia projekteja järjestetään vuosittain useampia ja instituutti nauttii vertaistensa arvostusta New Yorkissa. Toimintakenttänä instituutilla on nykytaide, arkkitehtuuri ja design - kaikki hyvin kilpailtuja aloja New Yorkissa. Työtehtäviini instituutissa kuuluu nettisivujen päivittäminen, sosiaalinen media, yleinen puuhailu toimistolla sekä muutamien tapahtumien järjestämisessä auttaminen. Kokonaisuudessaan työ ei ole mitenkään hirveän haastavaa, mutta tavallaan taas on. Työelämästä jälleen harjoittelijan statukseen

siirtyminen on raakaa hommaa. Kun on tottunut vastuullisiin työtehtäviin ja tietynlaiseen merkityksellisyyden tuntuun, voi pelkkä Facebook-päivitysten teko ja toimistohommissa auttaminen tuntua pieneltä. Mutta minähän olenkin vain harjoittelija. Todellinen pihvi harjoittelussa on alaan tutustuminen ja sitä olen todellakin joutunut tekemään. New York on kulttuurin runsaudensarvi ja jotain tapahtuu jossain koko ajan ja varsinkin taiteen saralla. Oma taustani tiedeviestinnän maisterina ja aate- ja oppihistorian kandidaattina ei sinänsä heijastele designia, nykytaidetta ja arkkitehtuuria, mutta onneksi humanistisesta tiedekunnasta @ylkkari


3/2015 | 13

Oulun yliopiston alumni Juho Karjalainen työskentelee harjoittelijana New Yorkissa Suomen kulttuuri-instituutissa. Taidealan kirjallisuudesta esimerkiksi Frieze-lehti toimii hyvänä väylänä nykytaiteeseen.

löytyi sivuaineiksi taidehistoriaa, elokuvatutkimusta, filosofiaa ja muita taidetta käsitteleviä ja tukevia aineita. Saan onnekseni käyttää osan työajastani paikalliseen “art sceneen” tutustumiseen, mikä tarkoittaa gallerioissa, museoissa ja taidenäyttelyissä kiertämistä. Tämä on aivan parasta, sillä olen lyhyessä ajassa oppinut todella paljon taidealasta, taiteesta ja ylipäätänsä siitä, miten asiat suurkaupungissa toimivat. Aikaisempi työurani akateemisilla aloilla tai ylioppilaskunnissa on opettanut minulle paljon, mutta tämä kokemus on substanssiltaan jotain aivan muuta. Toki itse työ on hyvin pitkälti kirjoittamista, suunnittelua ja palavereita, mutta aihepiiri on ihastuttavan raikas verrattuna kaikkeen tuttuun. Tämä tarkoittaa toki jatkuvaa asioihin perehtymistä, mutta samalla saa tuntea kuinka osaaminen kasvaa kohisten.

Residenssejä suomalaisille lupauksille

Instituutin päätarkoituksena on synnyttää vuoropuhelua amerikkalaisten ja suomalaisten toimijoiden ja yleisöjen välille ja nimenomaan taiteen kentällä. Kyseessä ei ole Suomi-brändin viemistä - muumit ja marimekot on instituutin päivittäisesoulunylioppilaslehti

sä toiminnassa haudattu, vaan pikemminkin työskentelyä itse taiteen eteen. Parhaiten tämä näkyy instituutin pyörittämässä residenssi-ohjelmassa, jossa suomalaiset taiteilijat pääsevät 1-2 kuukaudeksi asumaan New Yorkiin, jossa he voivat omistautua taiteensa tekemiseen. Taiteilijat pääsevät asumaan instituutin kustantamiin taiteilija-asuntoihin, jotka tällä haavaa sijaitsevat trendikkäässä Brooklynissä. Instituuttia kiinnostaa etenkin vielä tuntemattomien suomalaisten kykyjen tukeminen ja monelle reissu New Yorkiin voi olla käänteentekevä kokemus. Sillä jos jotain olen oppinut, niin Suomessa taidepiirit ovat lähes mitättömät Isoon Omenaan verrattuna. Täällä taiteilijat ja etenkin muotisuunnittelijat pääsevät omien alojensa sykkivän sydämen ääreen, ja useat saattavat käyttää koko residenssiaikansa inspiroitumiseen ja gallerioiden kiertelemiseen. Ei mikään hassumpi idea, sillä samalla tulee luotua tärkeitä kontakteja paikallisiin toimijoihin. Tänne tulevat taiteilijat valitaan Suomessa Instituutin hallituksen toimesta, me olemme pelkkiä virkamiehiä, jotka pyörittävät toimintaa. Siihen kuuluu muun muassa paljon hallinnollista työtä, sekä oikukkaiden vuokraisäntien ja eksentrisien taiteilijoiden eriävien mielipi-

teiden selvittämistä. Harjoittelijan ominaisuudessa minun päätehtäviini kuuluu artikkelien kirjoittaminen taiteilijoista sekä nettisivuille että facebookiin. Näistä artikkeleista, ja muista ajankohtaisten tapahtumien raportoinnista toimitan kuukausittaisen uutiskirjeen. Kaikki on siis hyvin simppeliä, mutta aihepiiri nostaa työn mielekkyyttä. Residenssien lisäksi instituutti järjestää myös omia tapahtumiaan. Näihin kuuluu omien taidenäyttelyiden kuratoiminen ja osallistuminen erilaisiin projekteihin. Tänä vuonna instituutti juhlistaa 25-vuotista uraansa kaupunkiluonto-teemalla, jonka ajatuksellisena lähtökohtana on urbaanin elämän ja luonnon vastavuoroinen rikastuttava vaikutus toisiinsa. Tässä kohtaa asiat käyvätkin mielenkiintoisiksi, sillä New Yorkin äärimmäisen urbaanissa ympäristössä ihmisen suhde luontoon on pohtimisen arvoinen aihe, ja sen lähestyminen taiteen kautta avaa uusia näkökulmia. Käytännössä tämä tarkoittaa nykytaidenäyttelyn, taiteilijasymposiumin ja muiden aihetta käsittelevien tapahtumien järjestämistä. Instituutin toimisto on pieni, mutta sijainti loistava; Manhattanin alakaupungissa Broadwayn varrella pääsee todella kiinni suurkaupungin sykkee-

seen. Metrolla töihin sujauttaa kätevästi mistä tahansa päin New Yorkia, ja kaupungin julkinen liikenne onkin viime kuukausien aikana tullut enemmän kuin tutuksi. Ensimmäisinä päivinä töihin kävellessä ei voinut välttyä pieneltä hymyn kareelta, niin epätodelliselta ympäröivä maisema näytti. Nyt kaupungin hulinaan ja korkeisiin rakennuksiin alkaa pikkuhiljaa tottua, mutta kevätauringon loisteessa näkymät ovat yhä henkeäsalpaavia.

Pitääkö ensimmäisellä kerralla onnistua? Opiskelujen aikana puhutaan enenevissä määrin työelämärelevanssista ja tuleva työura pitäisi olla jo opiskelupaikkaa valittaessa selvillä. Yliopistomme harjoittelutuki mahdollistaa yhden tuetun harjoittelun opintojen aikana (jos tuen saa) ja se pitäisi käyttää kerralla onnistuneesti. Tosiasia on, että harva onnistuu heti ensimmäisellä valinnallaan valitsemaan sellaisen alan, joka sopii itselle ja muodostaa ihanteellisen mahdollisuuden pitkälle työuralle. Minulle CIMOn kautta haettava harjoittelupaikka tarjosi mahdollisuuden tehdä jotain ihan muuta ja lähteä kokeilemaan uutta. Pahin pelkoni nimittäin on, että otan vastaan työn, jota päädyn vihaamaan vuoden päästä, mutta en kui-

tenkaan olosuhteiden pakosta halua jättää. Jämähtämisen torjumiseksi on pakko tehdä jotain; uraa rakentaessa ei voi vain ottaa sitä ensimmäistä ja helpointa vaihtoehtoa. Minulle viestintä ja ihmisten kanssa työskentely on se omin juttu, mutta arvuuttelu aihepiirin olemuksesta on hiipinyt vuosien saatossa tajuntaani: tiede- vai taidemaailma? Ehkäpä juuri siihen kysymykseen lähdin etsimään vastausta. Moinen vastakkainasettelu ei ilokseni ole lainkaan niin kärkevä kuin olettaa voisi, sillä tämän harjoittelun aikana olen huomannut, että akatemian ja ateljeen välillä on kosolti yhtymäkohtia. Uuden toimintaympäristön lainalaisuuksien, käytäntöjen, normien ja kielen oppiminen on yhtä aikaa kiehtovaa ja nöyryyttä vaativaa. On totuttava olemaan väärässä ja hyväksyttävä, että vaikka kuinka luulisi tietävänsä jotain, ei sittenkään ehkä tiedä. Loppujen lopuksi harjoittelijan perimmäinen roolihan on oppia, uskaltaa kysyä tyhmiä kysymyksiä ja oikeasti analysoida kokemuksiaan. Sillä tavalla jopa kolmas kerta harjoittelijana voi tarjota jotain kouriintuntuvaa. ■ Juho Karjalaisen New York -elämästä kertovaa blogia voi seurata osoitteessa http:// thekuume.blogspot.fi/


Väylän varrelta Uula Neitola

Ulkomaille harjoitteluun turvallisin mielin Salla Ulmanen (toinen vasemmalta) opetti suomen kieltä Budabestissä harjoittelussa ollessaan. Kuvassa hänen kanssaan 4. vuoden suomen kielen maisteriopiskelijoita Katalin Mikó (vas.), Eszter Suto, Katalin Dabóczy ja Flóra Várkonyi.

Salla Ulmanen, Budabest, Unkari Ulkomaat ovat aina kiinnostaneet, koska opin asioita kokemalla ja olen aina halunnut päästä paikan päälle näkemään ja oppimaan uutta. Samalla kielitaito on karttunut aidossa ympäristössä kontaktissa paikallisten kanssa. Kun Cimon harjoitteluhaku viime syksynä suomen opetuspisteisiin alkoi, hain Budapestiin ja pääsin viettämään Eötvös Loránd yliopistossa neljä kuukautta suomen kielen opetusharjoittelussa. Olin ollut pari vuotta aiemmin vaihdossa Viron Tartossa, jossa olin töissä majatalon vastaanotossa. Siellä minulle tarjoutui mahdollisuus opettaa kahdelle työkaverilleni suomea. Ennen vaihtovuotta olin päättänyt vakaasti alkaa toimittajaksi, mutta kokeiltuani opettamista käytännössä, päätin katsoa myös sen urapolun. Suomeen palattuani aloin opiskella pääaineeni suomen rinnalla suomea toisena ja vieraana kielenä -sivuainetta, joka antaa valmiuksia suomen opettamiseen ulkomaalaisille. Budapest oli minulle jo tuttu, sillä olin käynyt kaupungissa aikaisemmin muutamia kertoja. Osasin myös jo vähän unkaria, mikä helpotti maahan saapumista. Nyt minulla oli myös mahdollisuus oppia sukulaiskieltä paremmin, vaikka työkieleni olikin suomi. Eniten harjoittelussa jännitti se, että minulla ei ollut vielä paljoa opetuskokemusta. Olin tosin ollut kesäkurssilla tuutoroimassa, opettanut vaihtovuonna työkavereille suomea, ja opiskellut suomea viisi vuotta. Silti mielessä pyöri lukuisia kysymyksiä, kuten jäätyisinkö luokan edessä täysin. Miten voisin yhtäkkiä hypätä opiskelijasta pöydän toiselle puolelle? Huoleni oli turha, sillä opiskelijat osoittautuivat mukaviksi ja aloittelin varovasti suunnittelemalla opettajan apuna ensin yksittäisiä tehtäviä. Työskentelin Cimon lähettämän suomen

lehtorin apuna ja opetimme lähinnä suomen kielen maisteriryhmiä, joissa oli vain muutama opiskelija. Koska olin välillä opiskelijoiden kanssa myös vapaaaikana, opettajan roolissa olo tuntui välillä hassulta. Minun ei kuitenkaan tarvinnut olla opettaja vaan harjoittelija, mikä tuntui helpottavalta. Lopussa alun hämmennys karisi ja aloin jopa viihtyä ryhmän edessä.

Sopivasti vapautta ja vastuuta Harjoittelu sisälsi kielen opetusta, kulttuuria, ajankohtaisia aiheita ja usein paljon naurua. Syksyyn mahtui helsinkiläistä kaupunkikulttuuria, Guggenheimia, runoja, saamelaisia, suomalaisia medioita, suomalaista yliopistoelämää, kirjallisuutta ja kirkkoja. Sain suunnitella tehtäviä vapaasti ja sain sopivan määrän vastuuta. Mitään virallista työaikaa minulla ei ollut, ja parhainta työjakson aikana olikin sen tuoma vapaus. Töitä oli sopivasti, niin että sain rauhassa pohtia ja miettiä tehtäviä ja loput ajasta seurata tunteja tai tutustua maahan.

Opettaja ei ole liikkuva tietopankki Odotin, että harjoittelu olisi ollut ohjatumpaa. Sain kuitenkin apua ohjaalta aina kun kysyin ja myöhemmin ymmärsin, että olikin hyvä, että sain toimia niin itsenäisesti. Opiskelijat ovat tottuneet Unkarissa vielä melko opettajakeskeiseen ja behavioristiseen opetustapaan: opettaja kertoo ja opiskelijat kuuntelevat. Monet kiittelivätkin sitä, että meidän tunneilla oli hyvä ilmapiiri, ja jokainen sai esitellä näkemyksiään eikä virheitä tarvinnut pelätä. Opettajana olo oli välillä jännittävää, ja tunsin itseni pieneksi tietomääräni kanssa, mutta opin myös, ettei opet-

taja ole mikään liikkuva tietopankki, vaikka siltä olo välillä tuntuikin. Asioita voi aina selvittää itselle, ja asiathan oppii parhaiten, kun niitä opettaa. Onneksi hain ulkomaille. Minulle ulkomaan harjoittelu oli tärkeä sekä ammatin valinnan että gradun kannalta. Opettajana olo avasi ihan uuden kiinnostavan kulman pääaineeseeni, ja jouduin pohtimaan, miten omaa äidinkieltä voi opettaa. Tämä konkretisoitui hyvin hetkellä, kun olin päässyt pitämään tunnin omasta tutkimusaiheestani, joka liittyy oppijankieleen. Harjoittelu avasi gradua ja omaan tutkimukseen liittyviä vaikeuksia. Se sai näkemään asian myös opettamisen näkökulmasta, mikä toi ideoita gradua varten. Tapahtui harjoittelu sitten ulkomailla tai kotimaassa, käytännön harjoittelu on tärkeää, koska se ohjaa vahvasti opintopolkua. Koen, että harjoittelu ja vaihtovuosi ovat olleet opinnäytetöiden rinnalla tärkeimpiä vedenjakajia yliopistovuosinani. Harjoittelu ulkomailla kasvattaa paitsi itseä myös työelämävalmiuksia ja antaa maistiaisen siitä, mitä ulkomailla työskentely voisi olla. Se on nimensä mukaisesti harjoittelua eikä vielä varsinaista työtä. Vaihdossa minä vielä opiskelin, mutta harjoittelun aikana huomasin sen, mitä olin vuosien aikana oppinut ja pääsin siirtämään opiskelijoille oppimaani. Vaikka olin aina vannonut, etten ala suomen kielen opettajaksi, harjoittelu auttoi näkemään, että työssä yhdistyivät minua innostavat kielet, kulttuurit, luovuus ja yhteiskunnallisuus. Aika ulkomailla ja erilaiset ympäristöt ovat pysäyttäneet minut miettimään suuntaani elämässä. Minulle sekä opiskeluvaihto että harjoittelu vahvistavat sanonnan, että joskus on mentävä kauas, jotta voi nähdä lähelle. ■

Työharjoittelu ulkomailla on kannattava valinta. Opiskeluaikana hankittu kansainvälinen kokemus tuo mukanaan kielitaitoa ja vieraiden kulttuurien tuntemusta. Ne ovat laajalti hyödyksi myös työelämässä, sillä työmarkkinat kansainvälistyvät ja korkeakoulutetulta osaajalta odotetaan usein kansainvälisyystaitoja. Näitä taitoja ovat ennen kaikkea kielitaidon, kulttuurin osaamisen ja suvaitsevaisuuden lisäksi esimerkiksi tuottavuus, sitkeys ja uteliaisuus. Ulkomailla suoritettu työharjoittelu tuottaa paljon sellaista osaamista, mitä työnantajat etsivät ja mitä tulevaisuuden työelämässä tarvitaan. Kansainvälisen liikkuvuuden edistämiskeskuksen CIMOn teettämän tutkimuksen mukaan työnantajista 90% pitää kansainvälistä toimintaa hyvänä asiana ja katsoo, että se tuottaa rekrytoitavalle työntekijälle niitä ominaisuuksia, joita työnantaja arvostaa. Akavan vuonna 2012 toteuttaman harjoittelubarometrin mukaan harjoittelu ulkomailla on silti harmillisen vähäistä. Oulun yliopisto tukee tutkinto-opiskelijoiden ulkomailla tapahtuvaa harjoittelua neljällä tavalla. Niitä ovat Erasmus+, Edustustoharjoittelu, Euroopan ulkopuolinen harjoittelu ja lyhyt Euroopan ulkopuolinen harjoittelu. Yhtäältä yhteistä harjoitteluohjelmille on se, että niihin haetaan yliopiston harjoittelutukea. Toisaalta esimerkiksi CIMOlla on useita erilaisia harjoitteluohjelmia ja myös jotkin säätiöt, rahastot ja yhdistykset myöntävät apurahoja esimerkiksi opinnäytetöihin ja tutkimukseen. Mitä sitten ulkomailla suoritettavaan työharjoitteluun vaaditaan? Usein katsotaan hyväksi, mikäli opiskelijalla on jo kandidaatintutkinto taskussa. Se tarkoittaa, että opiskelijalla on valmiuksia itsenäiseen työskentelyyn. Jotkin paikat saattavat sopia myös paremmin jo maisterin tutkintoaan lopettaville tai vastavalmistuneille. Omasta mielestäni maisterin tutkinnosta on harjoittelussa hyötyä sikäli, että mahdollisuudet työn jatkoon ovat paremmat, kun opiskelut ovat paketissa. Syvempää kielitaitoa vaaditaan toisinaan; usein työharjoittelupaikat vaativat ainakin sujuvaa suomen, ruotsin ja englannin kielen taitoa, mutta koskaan ei voi olla liikaa korostamatta kohdemaan kielen taitamista. Useassa paikassa työskentelykieleksi on ilmoitettu englanti, vaikka todellisuudessa suomenkielisen henkilökunnan kesken puhutaan tietysti suomea. Silti ennen harjoittelua opiskeltu tai paikan päällä hankittava kielitaito luultavimmin tulee tarpeeseen vapaaajalla, jolloin kontaktit ympäristöön luodaan. Akavan harjoittelubarometrin tuloksien perusteella osassa korkeakouluja kansainvälisiin harjoittelumahdollisuuksiin on panostettu, mutta suurimmassa osassa vastuu on lähes kokonaan opiskelijan oman aktiivisuuden varassa. Ulkomaanharjoittelun järjestämiseksi opiskelijalta vaaditaan usein huomattavan suurta oma-aloitteisuutta käytännön asioiden hoitamiseksi. Sen suorittaminen koetaan usein vaikeasti toteutettavaksi, eikä vähiten kustannussyistä. On siis vielä tekemistä, että ulkomaanharjoittelusta tulee mielekäs vaihtoehto.

Kirjoittaja on Akavan opiskelijoiden Pohjois-Pohjanmaan alueyhdyshenkilö, joka nauttii keväästä ja CIMO-harjoittelustaan Suomen Ateenan-instituutissa.


JÄRKIPOLITIIKKAA SUURELLA SYDÄMELLÄ Opintotuki kannustavaksi: - Tulorajat pois kausityökuukausilta!

30.3. klo 16-17 OYY:n ja OSAKOn paneeli kaupungintalolla 7.4. klo 18-20 Paneeli Pakkalasalissa 8.4. klo 11-12 Vihreillä naulakoilla, L2:n edessä klo 12-13.30 OYY:n ja yliopiston paneeli

Eduskuntavaalit 19.4.2015 - Ennakkoäänestys 8.-14.4.2015

”Mari-Leena on innostaja ja poliittinen esikuvani. Eduskuntaan tarvitaan hänen kaltaisensa pohjoisen alueen ja korkeakoulutuksen puolustaja." - Eero Manninen, ylioppilaskunnan pääsihteeri, humanististen tieteiden kand.

Tulevaisuuden rakentaja www.mari-leena.net

Ympäristötekniikan DI Oulun yliopistosta Oulun kaupunginvaltuuston pj • Äiti • Puoluevaltuuston pj

Ilm.maksaja: Tulevaisuutta rakentamassa ry

Tule jututtamaan Mari-Leenaa niin opiskeluun kuin tulevaisuuteesikin liittyvistä asioista:


16 | Oulun ylioppilaslehti Ylkk채ri

@ylkkari


pahkispeksi • teksti Minna Koivunen • kuvat Anna Mansisto

Omstart, oululaisittain! Keväisen speksikauden Oulussa aloittaa poikkitieteellinen PahkiSpeksi, joka vie katsojat tänä keväänä Assexin kartanoon Englantiin ja vuoteen 1929.


18 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Assexin kartano Englannissa uudenvuodenaattona 1929. Juhlavieraita on kokoontunut kartanoon perinteisten illallisten vuoksi. Tapahtuu murha. Juhlaväki on kartanossa jumissa lumikinosten takana. Onneksi vieraiden joukossa on sopivasti etsivä, joka alkaa selvittää tapausta. Kuten klassisissa dekkaritarinoissa konsanaan. Illallisilla on myös Anu Kyllösen, 22, esittämä Lady Dahlia Johnston McAllister-Fauntleroy, joka on kartanon edesmenneen herran Richard Fitzwilliamin sisko. Logopediaa opiskeleva Kyllönen on kolmatta kertaa PahkiSpeksissä eli hän on ollut alusta asti mukana. “Konsepti, jossa on näytelmä ja jossa saa improta, kuulosti jännältä.” Oulun ylioppilasteatterissakin mukana oleva Kyllönen oli kuullut spekseistä aiemmin ja kun hän huomasi

PahkiSpeksin ständin Vulcanaliassa syksyllä 2012, päätti lähteä mukaan. Hänellä oli jo kokemusta teatterista Oulun ylioppilasteatterilta. “Teatteri on haastavaa, koska se on niin erilaista kuin opiskelu. Joutuu etsimään itsestään uusia puolia ja yleensä olen löytänyt niitä: heittäytymistä, luovuutta, itsevarmuutta.” Neljännen vuoden logopedian opiskelijalla on tämän kevään PahkiSpeksin näytelmässä kaksoisrooli: näyttelemisen lisäksi hän on ollut käsikirjoittamassa dekkareista vaikutteita ottanutta tarinaa.

Speksi on vuorovaikutusta PahkiSpeksi on oululaisista spekseistä nuorin. Ruumis on vielä lämmin on tämän kevään näytelmän nimi ja se sai ensi-iltansa perjantaina 13. maaliskuuta. Oulun

lääketieteellisen killan Terwaspeksi harjoittelee parhaillaan omaa näytelmäänsä ja esitykset alkavat huhtikuun lopussa. Speksi ei ole mitä tahansa musiikin ja tanssin sävyttämää teatteria, vaan siinä yleisöllä on katsomista suurempi rooli. Kuka tahansa voi missä kohtaa tahansa huutaa omstart ja jonkin määreen kuten ruotsiksi tai surullisesti, jolloin näyttelijät tekevät kohtauksen uudelleen varioiden tai jatkavat kohtausta eteenpäin pyydetyn määreen kanssa. Tämä vaatii näyttelijöiltä improvisaatiotaitoa. “Harjoittelemme tottakai kohtaukset normaalisti, jotta pystymme jatkamaan, jos tulee keskeytyksiä, ja osaamme palata siihen, missä olimme menossa. Sen lisäksi teemme paljon perusimprovisaatioharjoituksia kuten kohtauksia tietyillä määritteillä.” Lisäksi he omstarttailevat etukäteen, jotta he tottuvat ja osaavat reagoida yleisön huutoihin. Tavallisten @ylkkari


3/2015 | 19

Teatteri on haastavaa, koska se on niin erilaista kuin opiskelu. Joutuu etsimään itsestään uusia puolia ja yleensä olen löytänyt niitä: heittäytymistä, luovuutta, itsevarmuutta.”

Anu Kyllönen

Anu Kyllönen harrastaa teatteria ja saa siitä vastapainoa opiskeluihin.

läpimenojen lisäksi ryhmä tekee läpimenoja omstarthuudoin. Huutelijoiksi on pyydetty kavereita. Katsojienkin pitää osata oma rooli. Omstart pitää huutaa oikeaan väliin, eli ei repliikin päälle, jotta näyttelijät lavalla sen varmasti kuulevat. “Jos tulee monta omstarttia putkeen, jossain vaiheessa on pakko palata näytelmän maailmaan, ettei se veny loppumattomasti”, selittää Kyllönen esitystilanteesta, jossa omstart-huutoon ei välttämättä reagoida.

Logopediasta hyötyä Näytteleminen on Kyllöselle vastapainoa opiskelulle se saa unohtamaan kaiken muun. “Saa tehdä jotain ihan muuta, eläytyä toiseen maailmaan ja olla mukana luomassa yhteistä maailmaa katsojien kanssa.” oulunylioppilaslehti

Lukion draamakurssia lukuunottamatta Kyllösellä ei ole koulutusta näyttelijäntyöhön, ja se onkin hänelle harrastus. Neljän vuoden aikana Oulun ylioppilasteatteri ja PahkiSpeksi ovat opettaneet hänelle paljon. “Olen oppinut näkemään teatteria laajempana käsitteenä, mitä kaikkia osa-alueita siihen kuuluu. Tosi usein unohdetaan, miten paljon hommaa lavan takana olevat henkilöt tekevät: lavastusta, puvustusta ja maskeerausta. Speksissä lisäksi siirrellään tavaroita. Ja vielä taaempana ovat tuottajat, jotka hoitavat käytännönasioita. Olen oppinut näkemään ja arvostamaan teatteria paljon laajemmin.” Henkilökohtaisella tasolla Kyllönen on oppinut itsevarmuutta ja heittäytymistä. “Koska en ole opiskellut tätä, en osaa arvioida osaanko näytellä paremmin, mutta totta kai sitä oppii asioita. Ylipäätään elämässä osaan olla vähän rennom-

min, koska teatterissa saa pelleillä ja pitää heittäytyä. Saa kokeilla ja mokata.” Teatteri on opettanut hänelle myös tietynlaista projektinhallintaa. “Kaikissa prokkiksissa tulee se vaihe, että tuntuu, ettei tästä tule yhtään mitään. Sitä kautta olen oppinut omaan elämään sitä, että jos on yhtään isompi juttu, siinä tulee aina kriisivaiheita, johon aina löytyy ratkaisu. Kun opiskelussakin kaikilla on lopputyön tekemistä ja tentteihin lukua, niin muuhunkin elämään sovellettavia taitoja olen oppinut.” Puolestaan teatterimaailmassa Kyllönen on päässyt käyttämään logopedian opintoja. “Olen pitänyt Oulun ylioppilasteatterissa ja speksissä äänenhuoltojuttuja ja päässyt harjoittelemaan niitä taitoja. Kun olen yrittänyt neuvoja muita, olen oppinut miten kannattaa neuvoa.”


20 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri Pahkispeksin esitykset Oulun kaupunginteatterilla ke 18.3., pe 20.3. ja la 21.3. kello 18 sekä Helsingissä kulttuuriareena Gloriassa su 29.3. kello 17. Lääkisläisten Terwaspeksin ensi-ilta perjantaina 24. huhtikuuta klo Limingassa.

Ohjaaja Antti Toijonen neuvoo Etsivä Derpleä esittävää Sini Ylimäistä.

Avoin kaikille PahkiSpeksissä alusta asti on mukana ollut myös ohjaaja Antti Toijonen, 32, joka kertoo teatterin toimintatapojen alkaneen muotoutua, mikä on helpottanut ja jouduttanut kolmannen speksin valmistumista. Kokemusta on karttunut, vaikka osa aiempien vuosien tekijöistä on vaihtunut uusiin. Vaihtuvuus puolestaan tuo mukanaan uusia ideoita. Suurin osa pahkispeksiläisistä on yliopistolta, ammattikorkeakoulusta on muutamia. “Tarkoitus on olla poikkitieteellinen ja kaikille avoin”, matematiikan laitoksella kirjoilla oleva ja teatterin parissa puoliammattilaisena toimiva Toijonen painottaa. Hän korostaa sitä, että tekijäjoukkoon pääsee mukaan, vaikkei olisi aiemmin tehnyt teatteria. Hyvällä asenteella ja heittäytymisellä pärjää pitkälle. Kun speksi tuo katsojille uudenlaisen kokemuksen, myös ohjaajan työ eroaa hieman tavanomaisesta teatterista. Nimittäin yhtä tarkasti kuin yleensä teatteria, speksiä ei voi koreografioida, koska yleisö puuttuu kuitenkin näytelmän kulkuun. Näyttelijöiden pitää toden teolla eläytyä hahmon kautta toimintaan. “Mitään ei tehdä siksi, että pitää, vaan se syy tulee hahmosta”, Toijonen luonnehtii. Oululaista speksikulttuuria on sanottu aktiiviseksi, ja Oulussa huudellaan omstartteja tiheämpään kuin Etelä-Suomessa. Toijosella on selkeä näkemys yleisön roolista. Hän toivoo katsojien olevan luovia omstarthuudoissa. Hän on harjoituttanut ryhmälleen paljon improvisaatiota, joten heitä saa haastaa. “Jos niissä on liian kiltti, menee tylsäksi. Liian kiltit omstartit ovat liian ilmeisiä.” Anu Kyllönenkin antaa omat ohjeensa ohjeet katsojille: “Katsojat saavat olla leikkimielisiä. Ei tarvitse niin paljon miettiä, että pitäisi olla hirveän hauska omstart. Tärkeämpää on se, että jos katsoja haluaa kokeilla, että nyt tuo näyttelijä voisi tehdä tämmöistä, niin huutaa sen. Tärkein asia on vuorovaikutus yleisön ja näyttelijöiden välillä. Se on se juttu, eikä hauska vitsi. Reagointi itsessään on hyvä juttu.” ■

Lotta Hannonen ja Markus Neuvonen harjoituksissa Valveella.

@ylkkari


3/2015 | 21

oulunylioppilaslehti


22 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella

Kampuksella Lyhyempi oppimäärä

Harri Filppa / www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

Hallitus linjaa Susanna Maununiemi

Mitä sitä nyt äänestämään Eduskuntavaalit tulevat taas, mutta miksi minä äänestäisin? Mitä minä, 22-vuotias opiskelija siitä hyödyn, että kävelen vihreille naulakoille kaukaa KTK:n päästä ja käyn raapustamassa äänestysnumeron lappuun ja sujautan sen uurnaan? Onko yhdellä äänellä merkitystä? Mitä minun ääneni painaa siinä lastissa, kun koko Suomi punnitaan? Yleisesti voidaan sanoa, että nuorten äänestysprosentti on heikompi kuin muun väestön. Asian ei kuuluisi olla näin! Myös nuorilla on mahdollisuus ja oikeus vaikuttaa maamme tulevaisuuteen. Moni tuttavistani, keneltä kysyin aikovatko he äänestää, vastasivat jotain tyyliin ”Ei tuo politiikka oikein kiinnosta.” tai ”En jaksa etsiä omaa puoluetta.” ja ”En ymmärrä politiikasta mitään.” Hurjana heittona omasta näkökulmasta voin sanoa, että ehkä tässä iässä ei sen oman poliittisen suuntautumisen tarvitsekaan olla tärkein mittari äänestämiselle. Entä jos ajattelisimme äänestämisen mahdollisuutena vaikuttaa yhteiskuntaan? Sillä kysehän on siitä, että valitsemme eduskuntaan ihmisiä, jotka ovat punnitsemassa niitä kysymyksiä, jotka vaikuttavat meidän nykyiseen ja tulevaan Suomeen.

teekkaritorvet 45 vuotta • teksti Minna Koivunen

Teekkaritorvet juhlii Ultra Bran sävelin Poikkitieteellinen puhallinorkesteri Teekkaritorvet on paisuttanut kokoonpanoaan juhlavuoden kunniaksi. Kun Oulun yliopiston opiskelijapuhallinorkesteri Teekkaritorvet mietti ohjelmistoa tämän vuoden juhlavuotta varten, pulpahti suurta suosiota aikanaan nauttinut Ultra Bra puhallinorkesterilaisten mieleen. “Mietimme erilaisia teemoja, joita ei ole Pohjois-Suomessa toteutettu. Ultra Bran musiikkikieli on semmoinen, jonka varmasti kaikki 30 vuoden molemmin puolin tunnistavat. Se on loistavaa ja hyväntuulista musiikkia”, Teekkaritorvien tuottaja, alttotorvea soittava Toni Marjanen kertoo projektin synnystä. Tänä vuonna 45 vuotta täyt-

tävän puhallinorkesterin kokoonpano on totuttua suurempi juhlavuoden erikoisprojektissa. Mukana on ensimmäistä kertaa orkesterin historiassa bassosta, sähkökitarasta sekä koskettimista koostuva komppibändi. Lisäksi kokoonpanoa rikastuttaa Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen opiskelijoista muodostuva lauluyhtye, joka on välttämätön kappaleiden autenttisuuden mahdollistamiseksi. Marjanen kertoo, että Ultra Bran alkuperäiseen kokoonpanoon verrattuna lopputulos on mahtipontisempi puhallinorkesterin johdosta. Kolme-

toista kappaletta sisältävä Ultra Bra -projektin ensiesitys huhtikuussa ei tule jäämään ainutkertaiseksi kokemukseksi. “Tämä on kaksivuotinen projekti ja tarkoituksena on tehdä yhteensä kymmenen keikkaa tänä ja ensi vuonna. Kesälle on jo sovittu esiintyminen oululaisessa Pikipopissa”, toteaa Marjanen. Teekkaritorvien Ultra Bra -projektin ensiesitys 11. huhtikuuta Oulun yliopiston Saalastinsalissa. Muita tulevia juhlakonsertteja ovat Wappukonsertti 1.5. Rotuaarilla ja Juhlavuosikonsertti 7.11. Saalastinsalissa.

Mikä on tärkeää juuri nyt, kun opinnot ovat vaiheessa, ehkä juuri alkaneet tai loppusuoralla? Kuinka moni meistä on joskus miettinyt opintotukea? Sehän saisi olla suurempi ja miksi sitä uhataan leikata? Miksi opinto-oikeutta lyhennetään ja mikä tässäkin uudistuksessa nyt oli järkevää – ihan näin opiskelijan näkökulmasta? Nuoren ihmisen vinkkelistä? Miten on perheellisten opiskelijoiden tukien laita? Olisiko tässä niitä kysymyksiä, jotka voisivat auttaa meitä miettimään äänestämisen tärkeyttä. Kaikkia näitä aiheita käsitellään Arkadianmäen portaiden yläpäässä. Eikö olisi tärkeää, että saisimme sinne ehdokkaat, jotka tukisivat meidän asiaamme ja tekisivät töitä meidän hyvinvointimme ja tulevaisuutemme eteen? On huomioitava, että meitä vanhemmat ikäpolvet ovat paljon aktiivisempia äänestämään. Eläkeikää lähestyvä, kuorma-autoa ajava mies ei vaadi ehdokkaaltaan maksutonta koulutusta eikä sitä että opintotukea ei saa enää leikata. On meidän tehtävämme vaatia ehdokkailta, että he ajavat meidän asiaamme! Nytkin ehdokkaina löytyy paljon nuoria ihmisiä, joilla on potentiaalia ajaa meidän asioitamme! Tämän eteen ei jokaisen opiskelijan tarvitse kuitenkaan yksin taistella. Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) toimii yhdessä Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) kanssa, ja me haravoimme ehdokkaita läpi, heitä jotka ajavat meidän asioitamme. Ehdokkaat tekevät lupauksia sosiaalisen median kautta aihetunnisteella koulutuslupaus ja tämänhetkiset lupauksen tehneet ehdokkaat voi katsoa OYY:n Facebook-sivuilta! Ehdokkaisiin tutustuminen ei välttämättä vaadi paljoa omaa aikaasi yhdestä päivästä ja pyydänkin, että edes harkitsisit vaalikoneisiin perehtymistä ja muutaman nettisivun selaamista. Kuulostakoon kaikki tämä taivaanrannan maalaamiselta, mutta kuulin kerran erään vanhemman ihmisen sanovan, että kun tavoitteet asettaa korkealle ei välttämättä saavuta juuri sitä, mutta hyvin lähelle silloin ainakin pääsee. Kirjoittaja vastaa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa viestinnästä ja kansainvälisistä asioista.

@ylkkari


2/2015 | 23

vieraissa saleissa • tekstit ja kuvat Heidi Niemelä

Kitkaa ja jousivoimaa Luento: Dynamiikka (konetekniikan aineopinnot). Luennoitsija: Yliopistonlehtori Hannu Koivurova. Kenelle: Konetekniikan aineopintojen opiskelijoille. Sisältö: Kurssilla opetetaan partikkelin sekä jäykän kappaleen tasoliikkeen kinematiikkaa, partikkelin ja partikkelisysteemin kinetiikkaa, värähtelymekaniikan perusteita sekä jäykän kappaleen tasoliikkeen kinetiikkaa.

tunnin alkamista penkit alkavat kuitenkin hiljalleen tyhjentyä, ja viimeisen neljäkymmentäviisiminuuttisen alkaessa paikalla on enää noin puolet opiskelijoista. 12.15 Viimeisen osuuden aiheena on mekaanisen energian säilyminen. Valkokankaalla pyörii video kahdesta tasolla liikkuvasta kappaleesta, joista toisen liike säilyy tasaisena, kun toisen liike taas hidastuu. Opimme, että lopulta pysähtyvään kappaleeseen vaikuttaa ei-konservatiivisia voimia, kuten kitka ja ilmanvastus. Jos kappaleen liike jatkuu muuttumattomana, vaikuttaa siihen ainoastaan konservatiivisia voimia. Tällaisia ovat esimerkiksi painovoima, jousivoima ja gravitaatiovoima, joiden vaikutuksessa kappaleen mekaaninen energia säilyy. Luento päättyy klo 13.00 välikokeiden palautukseen. ■ 10:15 Salissa KO150 vallitsee puheensorina, kun yliopistonlehtori Hannu Koivurova aloittaa luennon. Salin ovi käy yhtenään opiskelijoiden saapuessa paikalle. Heti luennon alussa valkokankaalle ilmestyy erilaisia energiaperiaatteen työlauseita. Voiman tekemä työ on opiskelijoille aiheena tuttu jo lukiosta, mutta mitä se oikeastaan on? Koivurova kertoo, että toisin kuin aiemmin on saatettu yksinkertaistaen opettaa, lasketaan voiman tekemä työ kertomalla voiman tangenttikomponentti matkalla. 10.30 Lopulta sali on lähes täynnä tulevia diplomi-insinöörejä, yhteensä noin seitsemänkymmentä. On aika siirtyä laskutehtävien pariin. Pienten teknisten ongelmien jälkeen Koivurova saa dokumenttikameran toimimaan, ja musta tussi piirtää paperille tikku-ukon. ”Tässä on 90-kiloinen benji-hyppääjä, joka hyppää sillalta. Eikö tällaista harrastetakin Australiassa ja Uudessa-Seelannissa?” Koivurova pohtii. ”Joten jos silta on 40 m joen yläpuolella, kuminauhan vapaa pituus on 18 m ja jousivakio on 205 N/m, niin kuinka korkealla veden pinnasta hyppääjä käy?” oulunylioppilaslehti

Vastauksen voisi laskea dynamiikan peruslailla, mutta energiaperiaatteen avulla se on helpompaa. Hyppäävän tikku-ukon lisäksi paperille piirtyvään vapaakappalekuvaan lisätään silta, veden pinta sekä välimatkanuolet arvoineen. Työlause kirjataan kuvan alle, minkä jälkeen laskutoimitus seuraa toistaan. Ensin opiskelijat laskevat Koivurovan johdolla voiman tekemän työn, joka benji-hyppääjän tapauksessa on painovoima, sitten jousivoiman ja lopuksi vielä liike-energian muutoksen. Työskentelyä säestää opiskelijoiden rupattelu. Lopuksi kaikki saadut suureet sijoitetaan työlauseeseen. ”Hyppääjä käy siis 4,52 metrin päässä vedenpinnasta. Saa siis olla aika painava hyppääjä, että pääsee hiuksia kastelemaan”, Koivurova naurahtaa. 11.00 Luennolla seuraa viidentoista minuutin tauko. Noin puolet salin opiskelijoista lähtee salista, ja toinen puoli jää paikoilleen laskemaan ja pohtimaan, tai muuten vain rentoutumaan tauon ajaksi. 11.15 Luento jatkuu ja opiskelijatkin palaavat hiljalleen saliin takaisin. Seinät kaikuvat

riipivistä tuolinjalkojen äänistä ja opiskelijoiden tasaisesta puheensorinasta. Seuraavaksi vuorossa on laskuharjoituksia. Monisteet lähtevät jakoon ja Koivurova selostaa ensimmäisen tehtävän käyntiin. 11.30 Liitutaulu on täyttynyt vapaakappalekuvista, lauseista ja laskutoimituksista. Koivurova kiertää opiskelijoiden joukossa, laskimet sauhuavat ja aivojen raksutuksen voi melkein kuulla. Takapenkistä kuuluu iloista naurua ja keskustelua. Kaltevan tason ja sillä liikkuvan kappaleen välinen kitkakerroin alkaa selvitä. Laskutehtävien jälkeen Koivurova esittelee opiskelijoille potentiaalienergiaa ja konservatiivisia voimia. Teksti taululla kertoo, että potentiaalienergia on virtuaalisuure, eikä siis todellinen lainkaan. Voiman tekemä työ taas ei ole riippuvainen radasta, vaan ainoastaan systeemin alku- ja lopputilasta. Kello lähentelee jo kahtatoista, ja keskittyminen uuteen aiheeseen on sen mukaista. ”Nyt voisi olla tauon paikka, alkaa porukka olla sen näköistä”, Koivurova päättää. 12.00 Toisella luentotauolla monet opiskelijat jäävät saliin ratkaisemaan kesken jääneitä tehtäviään. Ennen kolmannen

MITÄ LUENNOLTA JÄI MIELEEN? Miksi opiskelet konetekniikkaa? Ala on kiinnostava, ja haluan tehdä työkseni konesuunnittelua. Miksi olit tällä luennolla? Haluan oppia dynamiikkaa ja saada kurssista hyvän arvosanan. Nämä luennot tukevat opintoja tosi hyvin. Mitä sait tänään luennosta irti? Luento syvensi lukiossa ja ammattikorkeakoulussa oppimiani tietoja.

Mika Paavola, 27 1. vuoden opiskelija konetekniikan maisteriohjelmassa Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Vastasin alkuluennosta vieruskaverilleni väärin opettajan esittämään kysymykseen, joten se aihe jäikin sitten hyvin mieleen.


24 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella kampuksen kasvot • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Tikaritaitoja verkkareissa Historiallista miekkailua harrastava Henna Salo, 21, inspiroituu ajatuksesta, että ritarit ovat tehneet samoja temppuja. Treenikassissa ei tarvitse kuljettaa haarniskaa, vakuuttaa Henna Salo. Hän kumoaa myös usein kuulemansa ennakkokäsitykset, että historiallinen miekkailu olisi larppaamista tai leikkimistä. ”Ihan verkkarit ja t-paita päällä voi harrastaa. Tämä on urheilua. Teemme punnerruksia, lihaskuntoliikkeitä ja hölkkäämme. Miekan kannattelu alkaa tuntua äkkiä käsissä”, hän täsmentää. Varsinaiseen urheilumiekkailuun eron tekee painavampi ja leveämpi, kantajansa lanteille ulottuva miekka. Historiallinen miekkailu on Salon mukaan kamppailulaji. Vastustajaa ei ole tarkoitus sohaista aseella. ”Isku hidastetaan ennen osumaa. Opettelemme puolustautumista ja ohjaamaan vastustajan liikkeen muualle.” Erikoisuutena Salo mainitsee tikaritekniikoiden harjoittelun, sillä lähietäisyydellä mittely muistuttaa tikaritaistelua. Joskus miekat saattavat pudota pelin tiimellyksessä, joten myös painitaitoja tarvitaan, ettei vastustaja saa yliotetta.

Äkkiseltään ajateltuna urheilu ja historialliset lähdeteokset eivät kulje rinnakkain, mutta lajin tekniikat perustuvat 1400-luvun tienoilla julkaistuun italialaisen Fiore de Liberin teokseen. Historiallinen ulottuvuus lisää Henna Salon mielenkiintoa. ”On jännittävää, että ritarit ja miekkamestarit ovat tehneet samoja juttuja aikoinaan”, Salo miettii. Tarinallisuutta ja mielikuvaharjoittelua voi hyödyntää taitojen kasvattamisessa. ”Puolustussarjan treenaamisessa auttaa, jos kuvittelee, että joku tulee edestä esimerkiksi talikon kanssa ja yhtäkkiä joku onkin miekan kanssa selän takana. Pitää reagoida nopeasti”, hän kertoo. Vaativia liikkeitä joutuu toistamaan pitkään. Yhdeksi saavutuksekseen Salo mainitsee, kun hän oppi sarjan, jossa puolusti ensin vastaiskulla, laittoi kaverin kädet lukkoasentoon ja osoitti miekan kärjellä tätä mahaan. Vuosisatojen takaiset taidot tuovat nykypäivän treenisalilla Salolle onnistumisen tunteen ja endorfiiniryöpyn. ■

Biokemiaa kolmatta vuotta opiskeleva Henna Salo on harvoja historiallisen miekkailun porukan naisia. Joskus treeneissä heitetään miekat sivuun ja opetellaan pystypainiliikkeitä.

harrastusjärjestöjen pyörteissä • teksti ja kuvat Sanna Häyrynen

Tunteita kuohuttavaa pihapelailua Karttu, läppä ja ärräpäät lentävät Oulun akateemisen mölökky- ja kyykkäseuran harjoituksissa. Monena talvena iltahämärässä haalaripukuiset opiskelijat ovat heitelleet pesäpallomailan näköisiä nuijia Linnanmaan kampusalueen parkkipaikoilla. Kyseessä on laji nimeltä kyykkä, Karjalasta Lappeenrannan kautta yliopistopiireihin levinnyt harrastus. Oulun akateemisen mölökkyja kyykkäseuran puheenjohtaja Roope Miettunen ja tiedottaja Oona Kivelä ovat hyvillään, sillä puolitoista vuotta sitten pelaajat saivat oman stadionin Pegasus-kirjaston taakse. Siellä käy pelaajia harva se ilta. ”Meillä on kaksi kenttää, jotka muodostuvat kahdesta, toisiaan vastaan taistelevien joukkueiden pelineliöistä. Kyykät eli pienemmät kapulat asetellaan pelineliön etureunalle. Karttu on se pitempi kapula, jolla vastustajien kyykkiä yritetään heittää kumoon”, selittää Kivelä. Talvikausi tammi-helmi-

kuussa on kyykkääjien kiireisintä aikaa. Silloin otellaan esimerkiksi pikkujoulukyykkä, fuksikyykkä, kansallinen World Cup of Kyykkä ja esitellään lajia kyykkäintrossa eri ainejärjestöille. ”Syksyllä, keväällä ja kesällä toiminta on huomattavasti pienimuotoisempaa. Silloin pelataan jonkin verran mölkkyä ja kyykkää sora-alustalla”, Miettunen sanoo ja huomauttaa, että oikeaa kyykkää pelataan nimenomaan hiekkakentällä. Talviversio sen sijaan on akateemista opiskelijakyykkää.

Kyykän sosiaalinen normisto Enemmistö kyykkääjistä on teekkareita, mutta biokemiaa opiskeleva Kivelä luettelee, että mukana on paljon luonnontieteilijöitä, lääkisläisiä ja jokunen humanisti. ”Pelaaminen on aina sosiaali-

Kyykkäareenalla toisistaan mittaa ottavat neljän hengen joukkueet yrittävät karttuja heittämällä saada vastustajan pelineliötä reunustavat kyykkäkapulat kumoon, kertovat Oona Kivelä ja Roope Miettunen. @ylkkari


2/2015 | 25

Sokkihoitoa ja siedätystä Kylmään koukuttunut Joonas Sihvonen, 26, ei juokse avantouintireissun jälkeen saunaan vaan odottelee kihelmöintiä. Ennen kuin portaita pitkin voi laskeutua veteen, täytyy ylittää henkinen kynnys ja valmistautua hyytävään tunteeseen. Avantoon pulahtaminen vaatii malttia ja rauhallista hengittämistä. Kun hartiatkin ovat pinnan alla, vesi tuntuu kovalta ja raskaalta. ”Ainoa ajatus siinä vaiheessa on, että yritä nyt kestää vielä hetki. Takaisin käännyttyäni toivon, että olisin pian portaitten luona. Noin kymmenen metrin kohdalla katoaa tunto”, Sihvonen kuvailee pyrähdyksiään. Koska hän harjoittelee kilpailumielessä, seuraavalla uintikerralla on tavoitteena pysytellä vedessä hieman pidempään. Viiden sekunnin käynnit venyvät lopulta puoleen minuuttiin. ”Nyt siedättyminen on jäänyt vähän heikoksi, kun en ole syksyn jälkeen uinut luonnon vedessä”, naurahtaa SMkilpailuihin valmistautuva konkari. Tositilanteessa ei riitä pelkkä pulikointi, vaan avannossa kauhotaan 25 metriä rintauintia. Kun kilpauintikaverit haastoivat

Joonas Sihvosen osallistumaan avanto-

uinnin SM-taistoon kymmenen vuotta sitten, voitontahtoinen uimari joutui kilpailukierteeseen. Sihvonen on siitä lähtien paistatellut mitalisijoilla niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Avannon joustava käsite on maailmalla tullut tutuksi. ”Lontoon MM-kisat järjestettiin tilastollisesti kylmimmällä viikolla. Siitä tulikin lämpimin viikko 60 vuoteen. Mittari näytti viittätoista astetta. Otin aurinkoa ennen suoristusta”, Sihvonen muistelee. Vaikka kilpailut motivoivat, treenaaminenkin palkitsee. Ihanteellisin tilanne Sihvoselle on käydä avannossa aurinkoisessa pakkassäässä urheilusuorituksen jälkeen. ”Silloin huomaa, miten ääreisverenkierto vilkastuu ja koko kehossa kihelmöi. Kylmäsokki palauttaa lihakset rasituksesta ja kuonat lähtevät liikkeelle.” Hän oikaisee käsityksen, että avannosta pitäisi rynniä löylyihin. ”Ei missään nimessä saunaan! Hieno tunne syntyy siitä, kun kroppaa lämpiää vilkastuneen verenkierron takia”, asiantuntija opastaa. ■

Hammaslääketiedettä viidettä vuotta opiskeleva Joonas Sihvonen ui mieluiten pipo päässä ja vakioporukan seurassa. Jotkut heistä ovat käyneet avannossa aamuisin ennen luentoja.

Järjestöfakta Oulun akateeminen mölökky- ja kyykkäseura ry (OAMK) Perustettu vuonna 2002. Jäseniä yhteensä 900, ikuisuusjäsenet mukaan lukien. Aktiivisia pelaajia noin 200. Joukkueita on vajaat 50. Joukkueet kilpailevat joko kyykkäliigassa, liigacupissa tai parikyykkäliigassa. Mukaan pääsee täyttämällä jäsenhakemuksen tai osallistumalla jokaviikkoiseen sunnuntaikyykkään. Aktiivisin kausi tammi-helmikuussa. Kesällä pelataan myös mölkkyä.

Oulussa järjestetään vuosittain helmikuussa World Cup of Kyykkä -turnaus, johon saapuu pelaajia ympäri Suomen. Mölökky Tour koostuu neljästä vuosittain järjestettävästä turnauksesta. Osallistujia on huomattavasti vähemmän kuin kyykässä.

nen hetki. Kentällä heitetään sisäpiirin läppää ja toisiin tutustuu väkisinkin”, hän kuvailee. Joukkueisiin mahtuu neljästä kahdeksan pelaajaa, mutta kentälle pääsee kerralla vain neljä. Ryhmähenkeä luodaan erikoisilla nimillä. ”Törkeillä sanoilla koetellaan, milloin sensuuri iskee”, kertoo Kivelä, joka pelaa Suomen halutuin bordelli -joukkueessa. Miettusen poppoo tottelee nimeä Kyrppä-69. Puheenjohtaja oli ihmeissään, kun kyykän kylkiäisenä piti opetella irkkaamaan. ”Kyykkää koskeva keskusoulunylioppilaslehti

telu käydään irc-kanavilla. Siellä piti ruveta lukemaan epäkohtiin liittyvää nillitystä”, Miettunen puuskahtaa.

Hyvän heiton metsästäjät Kyykkä kuohuttaa pelaajien tunteita myös oikeassa elämässä. Kärkijoukkueet pelaavat tosissaan, ja epäonnistumiset kuuluvat kentällä voimakkaana kiroiluna. ”Joskus saa ihmetellä, miten tässä lajissa joka toisen heiton jälkeen ärräpäät lentelevät. Onnistuminen on yleensä aloittelijoiden

OAMK:laiset ovat kartuttaneet karttuvarastonsa kontin seinän mittaiseksi.

tuuria”, Miettunen vitsailee. Onnistumisen hetkien perässä Kiveläkin jaksaa värjötellä monena iltana viikossa kentän reunalla: ”Vahingossa sain kerran heitettyä 16 pistettä vasemmasta laidasta. Joskus käy tuuri.”

Laji ei unohdu, vaikka yliopistoelämä jäisi taakse. Perheelliset ja valmistuneet kuulemma ilmoittavat, että World Cup of Kyykkä -viikonloppuna he eivät ole kotona. Oona Kivelän mielestä kyykkä on harrastus siinä, missä

muutkin aktiviteetit ja lajissa voi kehittyä. Roope Miettunen lähtee pelaamaan aina ajan salliessa, vaikka ei omasta mielestä ole oppinut paremmaksi. ”Heittelen siinä toivossa, että ehkä se hyvä heitto vielä löytyy.” ■ @ylkkari


äänelläsi

rakennetaan parempi huominen

nyt jos koskaan

Vihreät De Gröna


esa aalto

mika flöjt

samu forsblom

kati kaarlejärvi

juhani kela

silja keränen

susanna kisner (SIt.)

lea krank

latekoe lawson hellu

marja lähde

aila paaso (sit.)

jenni pitko

arja sarpola (sit.)

maarit sihvonen

sirkka timonen

YTM Kuusamo, 40

Filosofian tohtori, koti-isä Oulu, 32

Projektipäällikkö, sosiaali- ja rikosseuraamusalan opettaja Oulu, 37

kati kurvi

Kuntoutusohjaaja, sosionomi (AMK) Oulu, 38

Maaseudun kehittäjä Suomussalmi, 61

Tietoliikenneinsinööri, kaupunginvaltuutettu Oulu, 52

Vesi- ja ympäristötekniikan tohtori Muhos, 53

Luova johtaja Oulu, 40

Ympäristötekniikan diplomi-insinööri, Kajaani, 31

FM, johtaja Oulu, 57

Fysioterapeutti, fMBA Oulu, 54

janne hakkarainen hanna halmeenpää Opiskelija, kaupunginvaltuutettu Oulu, 27

Biologian ja maantiedon opettaja, FM Kalajoki, 39

Lastenhuollon perhehoitaja, terveystieteiden maisteriopiskelija Oulu, 35

Kasvatustieteen tohtori, koulutuspäällikkö Ii, 61

KTM, johtaja Helsinki, 65

Arkkitehti, kaupunginvaltuutettu Oulu, 28

Lähihoitaja, lastenhoitaja Oulu, 55

nyt jos koskaan

Vihreät De Gröna Tämän ilmoituksen maksoi Oulun vaalipiirin Vihreät ry


28 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

Kampuksella Haarukassa • teksti ja kuva Maija Pylväs

kirja

Haarukassa Noora Salminen Ikä: 24 vuotta Opiskelee: logopediaa, 4.vuosi Kotoisin: Jämsästä Asuu: Oulun keskustassa Harrastukset: jumpat, kuntosali, juokseminen, ruuanlaitto Lautasella: lohikeittoa ja leipäjuustoa

Ville Blåfield ja Reetta Räty Kuka hullu haluaa poliitikoksi? Teos 2015, 246 s.

Ravintola

Kauppahallin kahvila Missä: Torinrannassa. Mitä: Kahvilatuotteita, keittolounas ja aamusta alkaen riisipuuroakin. Toimittaja testasi: Poronrieskarullan ja munkin. Arvio: Maistui siltä, miltä pitikin. Valikoimassa kohtuullisen hyvin tarjolla sekä suolaista että makeaa. Ei mikään tunnelmallisin kahvittelupaikka, mutta kokemisen arvoinen kauppahallimeininki. Tähdet asteikolla 1–5:

***

Noora Salminen testasi Kauppahallin kahvilan lounaan. Varsinkin jälkiruuaksi syöty leipäjuusto maistui.

Kokeileva kokkaaja Logopediaa opiskeleva Noora Salminen haluaa tehdä tulevaisuudessa työtä, jolla on oikeasti merkitystä ja jossa saa olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Vapaa-ajallaan tämä nainen viihtyy hellan ääressä ja kokkailee mielellään kavereillekin. Erityisen kivaa on miettiä, mitä ruokaa vähäisistäkin aineksista saisi loihdittua. Miten päädyit opiskelemaan puheterapeutiksi?

Oikeastaan se oli sattuma. Lukion jälkeen selasin ammattinettiä ja huomasin, että puheterapeutti on sellainen ammatti, jota ei tule kovin usein vastaan. Siinä myös yhdistyi mielenkiinnon kohteeni kuten lääketiede ja psykologia. On myös sanottu, että minusta tulisi hyvä opettaja, mutta onhan tämäkin tietynlaista opettamista. Kuinka paljon kokkailet kotona?

Aika paljonkin. Tykkään loihtia jääkaapin antimista opiskelijabudjettiin sopivia ruokia, sillä halvallakin voi tehdä hyvää ruokaa. Joskus on kiva pa-

nostaa ruuan esteettisyyteen ja tämmöisiin juttuihin. Bravuurini voisi olla intialaisittain maustettu kana kookos-kermakastikkeella. Tykkään myös leipoa tuorejuustokakkuja ja kaikkea, mitä milloinkin tekee mieli kokeilla. Oletko koskaan karpannut, raakaruokahifistellyt tai muuten noudattanut jotain tiettyä ruokavaliota?

En. Olen aina syönyt aika terveellisesti, mutta nykyisin kiinnitän vielä enemmän huomiota oikeanlaiseen lautasmalliin. Mikä ruoka ei oikein uppoa?

Olen aika kaikkiruokainen. Jos joku ei maistu kovin hyvälle,

sitä pitää maistaa niin monta kertaa, että tottuu. Kalakeitosta en ole aiemmin välittänyt, mutta nykyään sekin menee ihan hyvin. Rössypotut puolestaan on aina kuulostanut jotenkin eksoottiselta, mutta ei ole tullut vielä maistettua.

Maistuiko tämä ruoka täällä?

Tämä oli sellainen perinteinen lohikeitto ja rehellistä oululaista rieskaa. Leipäjuusto oli aterian parasta antia. Mitä tykkäät tästä paikasta?

Tykkään ylipäätään mausteisista ruuista kuten intialaisesta ja meksikolaisesta.

Mukavaa palvelua. Miksei voisi olla nuortenkin kohtaamispaikka, kun on näin keskustan liepeillä. Jos Oulua haluaa näyttää, tämä kuuluu sellaisiin kohteisiin, mikä on kauempaa tuleville näytettävä.

Käytkö paljon ravintoloissa ja kahviloissa?

Anna arvosana tälle ravintolalle asteikolla 1–5.

Minkä maan tai alueen ruoka on parasta?

Kahviloissa tulee käytyä kerran kahdessa viikossa. Ravintoloissakin ehkä pari kertaa kuussa.

Ainakin suolaisen valikoima näytti olevan aika laajakin. Voisin antaa kolmosen. ■

Toimittajat

Ville

Blåfield

ja Reetta Räty kaivavat kirjassaan puoluepolitiikan kuraisimpia puolia. He ihmettelevät, miksi kukaan haluaa luopua yksityisyydestään median ajojahdeissa tai tuhlata aikaansa puuduttavissa valiokunnissa. Onko poliitikoilla edes valtaa? Päivänpolttava teos melkein tuoksuu tuoreelta painomusteelta. Kerronta alkaa kesän 2014 tapahtumista Suomen poliittisella areenalla ja jatkuu jouluun saakka. Jokaisen luvun aloittaa uutiskatsaus, joka ankkuroi vaihtuvat poliittiset tilanteet lukijan mieleen. Konteksteina toimivat niin sosiaali- ja terveysministerin taannoiset verosuunnittelut kuin kansalaisaloitteesta virinnyt päätös tasa-arvoisesta avioliittolaista. Haastattelupöytään istahtaa uutisotsikoihin löyhästi liittyviä politiikan konkareita. Eduskunnan jättävät Osmo Soininvaara ja Sampsa Kataja sanovat sanottavansa Arkadianmäen nykytilasta. Antti Kaikkonen ja Tarja Halonen sen sijaan esittävät perinteiseen puoluepolitiikkaan uskovia puheenvuoroja. Suurimmat kysymykset kuuluvat, mikä on edustuksellisen demokratian tila, kenellä on nykypäivänä todellista valtaa ja miksi puoluepolitiikka ei houkuttele. Pintaan nousevat vaihtoehtoiset vaikuttamisen keinot. Jasper Pääkkönen kertoo kala-asiamiehenä toimimisestaan, Demos Helsingin Tuuli Kaskinen taas vaikuttaa ajatushautomonsa kautta ja Paleface mieluummin riimittelee kuin istuu parlamentissa. He vieroksuvat poliittista päätöksentekoa, jonka jähmeyttä teoksessa korostetaan tuon tuostakin. Päivämäärittäin merkityt tapahtumat ja haastattelut muodostavat dokumenttielokuvamaisen, koukuttavan ja kuivuuden välttävän katsauksen eduskuntavaaleihin valmistautuvasta maastamme. Sivut kannattaa kääntää nyt, kun teksti on vielä ajankohtaista. Sanna Häyrynen @ylkkari


2/2015 | 29

levyt

madonna Rebel Heart

Rebel Heart on juuri ilmestynyt Madonnan kolmastoista studioalbumi, jonka kappaleista kuusi on kuitenkin julkaistu ladattavaksi netistä jo joulukuussa. Tämä tehtiin osin siksi, että valtaosa sisällöstä ehti “vuotaa” julkisuuteen varhaisten demojen muodossa. Lataushommien lisäksi Madonna on muutenkin ajan hermolla – levyn tekijöistä mainittakoon huippusuosittu ruotsalainen dj-tuottaja Avicii. Avaussingle Living For Love starttaa lupaavasti retrohengessä, mutta redusoituu hybridiksi dubstepia ja 90-luvun alun housemeininkiä. Sympaattinen Devil Pray vie melodisesti nuotiolaulutunnelmiin ennen kakkossinkku Ghosttow-

Näytät hyvältä tänään • teksti ja kuva Saga Skiftesvik

nia, joka jää puolestaan valjuksi ja etäiseksi. Seuraavaksi vaellellaan kertakäyttöreggaesta kolkkoihin nykydancekuvioihin ja Nicki Minaj’n kanssa esitettyyn duettoon; Bitch I’m Madonna kuulostaa etukäteen hauskalta, mutta sitä se ei ole, ja Minaj’n lisäarvo albumille jää arvoitukseksi. Marssirummun ja yksinkertaisen, viheltävän synariffin voimin eteenpäin tamppaava Hold Tight on jollain tapaa vangitseva, vaikka kertosäe tuntuukin taas kovin moneen kertaan kuullulta. Hippusen koskettavassakin Joan of Arc -balladissa Madonna tekee itsestään pikkuhiljaa marttyyria, mutta tunnelman pilaa sitä seuraava fiittausraita Iconic, jota ei pelasta edes Mike Tyson. Surkuhupaisaksi touhu menee viimeistään Madonnan verratessa naisellisten nesteidensä makua vihkiveteen (Holy Water), ja muutenkin levyn loppupuolella iskee tuska ja ahdistus. 14 kappaletta tätä sekasotkua on aivan liikaa, eikä pari valonpilkahdusta onnistu kokonaisarvosanaa vääntämään keskinkertaiseksi. Marko Pyhähuhta

14 kappaletta tätä sekasotkua on aivan liikaa, eikä pari valonpilkahdusta onnistu kokonaisarvosanaa vääntämään keskinkertaiseksi.

NOEL GALLAGHER’S HIGH FLYING BIRDS Chasing Yesterday

Legendaaristen Gallagherin veljesten vanhempi puolisko bändeineen on saanut julki toisen albuminsa, eikä vanhoilla meriiteillä enää tarvitse ratsastaa. Toki avausbiisi Rivermanin introssa ja muuallakin levyllä on paljon tuttua, mutta yhtymäkohdat eivät rajoitu biisintekijän omaan historiaan. Se eilispäivä, mitä albumin otsikonkin mukaan jahdataan, on jotain Oasista isompaa, ja kaiken kukkuraksi Gallagher bändeineen onnistuu takaa-ajossa kiitettävästi, vaikka

oulunylioppilaslehti

levyn tarttuvimmassa biisissä lauletaankin “You Know We Can’t Go Back”. NGHFB:n työkalut ja rakennuspalikat ovat kuitenkin perinteisen yksinkertaisia brittirockin elementtejä, eikä kikkailuun tarvitse lähteä. Chasing Yesterday luo jokaisella raidalla omanlaisensa, vangitsevan tunnelman, mutta on vaihtelevuudessaan silti linjakas (vrt. vaikkapa The Right Stuff ja While the Song Remains the Same) ja sekä vuoronperään että yhtä aikaa eteerinen ja koukuttava. Kuriositeettina mainittakoon vielä, että The Smithsin jumalainen Johnny Marr soittaa kitaraa päräyttävässä päätöskappaleessa Ballad of the Mighty I, mistä hyvästä Gallagher onkin sanonut biisiä yhdeksi parhaistaan ikinä. Kymmenen kappaletta on vieläpä lätylle juuri sopiva mitta, ja kaikesta tästä läsähtääkin sille palkinnoksi alkuvuoden parhaan rock-levyn titteli. Marko Pyhähuhta

Kiltti mutta rohkea pukeutuja Neljättä vuotta logopediaa opiskeleva Elisa Jaakola, 24v, pukeutui jo teininä fiksusti ja siististi, joten äiti ei joutunut suuremmin neuvomaan tytärtään. Miten valitsit tänään vaatteesi?

Valitsen vaatteet sen mukaan, miltä ne näyttävät, miltä ne tuntuvat päällä ja ovatko ne lämpimiä. Tänään ylläni on perusfarkut, kiva paita, lämmittävä neuletakki ja korkkarit, jotka mielestäni tekevät asusta kivemmän ja parantavat ryhtiä. Itse tekemäni kaulakoru piristää melko tavallisen näköistä arkityyliä. Vaikka pukeudun mielelläni nätisti, en halua käyttää epämukavia vaatteita. En kaihda myöskään sporttisempia vaatteita. Ihan aina ei siis tarvitse laittaa korkkareita jalkaan. Mitä ajattelet yleensä, kun katsot aamulla peiliin?

Joskus harmittelen tylsiä vaatteita ja mietin, että pitäisi käydä ostoksilla, mutta harvemmin kärsin mistään vaatekriiseistä. Toisinaan vaatteet ja hiukset näyttävät jopa ihan kivoilta. Useimmiten aamuisin toivon, että näyttäisin suht freesiltä vielä Heinäpäästä yliopistolle pyöräiltyänikin. Mistä asioista tyylissäsi ja ulkonäössäsi pidät eniten?

Tykkään luonnonvaaleista hiuksistani, vaikka ne joskus vähän kyllästyttävätkin. Eipä ainakaan tarvitse käydä kampaajalla jatkuvasti. Tyylissäni pidän siitä, että uskallan käyttää värejä. Mitä vaatekaapissasi on liikaa?

Vaatekaapissa on liikaa vanhoja ja epäsopivia vaatteita, joita kuvittelen muka käyttäväni vielä joskus kotioloissa. Mitä unelmiesi vaatekaapista vielä puuttuu?

Tarvitsisin nättejä vaatteita, joita voi käyttää sekä arkena että myös silloin, kun on lähdössä viettämään rentoa iltaa kavereiden kanssa. Vaatekaapistani puuttuu ki-

Elisa Jaakolan laukku on löytö Pelastusarmeijan Kontista. Kaunis kaulakoru on hänen itse tekemänsä.

voja urheiluvaatteita, istuvia farkkuja, nättejä neuletakkeja, juhlavaatteita... Onhan näitä! Kenen tyyliä ihailet?

Saatan joskus katsella ohikulkevia ihmisiä, ihailla heidän tyyliään ja poimia heiltä ideioita, mutta kenenkään yksittäisen ihmisen tyyliä en erityisemmin ihaile. Mitä äitisi on opettanut sinulle pukeutumisesta?

Olen aina ollut pukeutumisen suhteen melko kiltti tyttö ja pukeutunut sen verran siististi, ettei äidin ainakaan siksi ole tarvinnut suuremmin huolehtia. Lämpimästä pukeutumisesta hän on toki muistutellut. Värien käytöstä hän on jonkin verran puhunut. Äiti on aina hokenut, että punainen väri sopii minulle, ja kyllähän hän taitaa olla ihan oikeassa. Miten paras ystäväsi kuvailisi tyyliäsi?

Yksi parhaista ystävistäni sa-

noo minun pukeutuvan tilannetajuisesti ja tyylikkäästi. Jos lähden ulos tai jopa lenkille, niin tiedän, mikä näyttää hyvältä. Olen myös kuulemma trendikäs, naisellinen ja rohkeakin pukeutumisessa. Mitä pukeutumisohjeita antaisit teini-ikäiselle itsellesi?

Älä lainaa isosiskon vaatteita! Ne eivät istu ruipelolle teinille kovinkaan hyvin. Mitä vaatteita ja asusteita aiot hankkia tänä keväänä?

Haluaisin hankkia ainakin erilaisia huiveja, sillä niillä saa piristettyä asukokonaisuutta. Hukkasin vastikään yhden luottohuivini. Tarvitsisin myös ehdottomasti uuden kevättakin ja uudet kengät. Olen aika huono käymään kenkäostoksilla, sillä haluan sekä mukavat, suhteellisen käytännölliset että kivan näköiset kengät. Sellaisia ei ole kovin helppo löytää. ■


UUNO Oulu student life in English

Got an idea? Contact us! toimitus@oyy.fi

A la Carte: Finns Party Chair, Grilled heard about Timo Soini, the Finns Party and their radical nationalistic views spiced with racism accusations and Hirvisaari scandals. They are notorious for being very critical of the EU and immigration. “I’m very proud of my party,” said Soini in his Yle news interview. “I will say that this is a success story. We are You have probably

Hi, 5 • by Svetlana Filatova

Hi, 5

Fine point • by Rita Ahlman

challenging the established parties very well with new ideas, we are taking democracy back into the Finnish discussion”. Despite some constructive critique of the EU and theoretical speculations of Finland without Euro-currency, the leader

of Persut Timo Soini sees his party’s role as a positively fresh conversation starter and idea generator amongst the established parties. Also, in the interview Soini expresses his surprise with the fact that there have been so few immigrants coming to Finland lately. Wait, what? Aren’t they all in the Party thought to be racists? And why be surprised? Finland is the sweetest place to live in, obviously.

In the spotlight • text by Margarita Khartanovich • Illustration by Alisa Tciriulnikova

Strangest Political Parties of Europe!

Official Monster Raving Loony Party, United Kingdom The party was founded in 1983 by the musician David Sutch and does function nowadays. They suggest voting for insanity because “you know it makes sense”. Among their remarkable proposals is reduction of the national debt by selling castles to France; “yellow lines will be painted where you can park instead of where you can’t to save money”, and “free travel on trams and buses for musicians as they bring joy”. I’d party with such a party!

Pirate Party of Sweden It can be considered as the most serious party among all five in this article. After its foundation in 2006 it influenced a rise of similar movements in Europe and worldwide. In the European Parliament Election 2009 they got 7.13% of votes. The Pirate Party promotes personal privacy, reduction of right of copyrighted works and access to free communication. They believe that unlimited exchange of wireless information affects the development of society positively.

Union of Conscientiously Work-Shy Elements, Denmark This party represents the free spirit of the Danes. It was founded by comedian Jacob Haugaard and his friends in 1979. It also won a place in the local parliament. They want better weather, better Christmas presents and the right for impotence. How about the problems related to the high unemployment rate in Europe? “Work? We can’t be bothered, that’s what we have the Germans for”. Excellent! Could be my motto too!

Die PARTEI, Germany If you think German political life is all about seriousness, you should check the Die PARTEI. It originates from satirical magazine Titanic, and they managed to win one seat in the European Parliament Election 2014. These guys represent everyone who got disappointed by any other party and support popular opinions. They are thinking, for example, of rebuilding the Berlin Wall. And forget about tough high school matriculation exams: let’s leak the answers to the Internet beforehand and chill. Germans, aren’t you supposed to work a bit harder for the sake of the Danes? This party sets bad examples, hmm.

Coordinadora Reusenca Independent, Spain These Spaniards from Reus (Catalonia) care only about love. Nonetheless, the party obtained one seat in the City Council in 2007. The party leader attended council meetings dressed as Elvis Presley. They dreamed to build Adult Disneyland with bars, discos and “spaces for couples, groups and veritable orgies” to attract tourists in the region. Well, love and peace to you, guys! Politics is fun, right?

Here We Are Now, Entertain Us. This March Finnish Broadcasting Company Yle News has announced that it will publish a series of interviews with the leaders of Finland’s major parties in English, as the country enters the final run-up to April’s general election. All eight politicians will try to articulate their views in English to open up Finland’s political scene for non-Finnish speakers. The first two interviews with Timo Soini, leader of the populist Finns Party, and Carl Haglund, leader of the Swedish People’s Party, are already available on the Yle News website. However, these are just interviews, not an actual election debate, which is rather disappointing. Pekka Isotalus, professor of speech communication at the University of Tampere, thinks it is a shame that no discussion is created between the candidates in the Finnish debates. The Finnish model differs from those in other countries in terms that it doesn’t have an “attack” element. No one wants to turn voters

against the parties by being negative or critical. “Not attacking or praising and concentrating on facts are characteristics of the Finnish speaking culture, which is related to our consensus culture”, explains Isotalus. “It is hard for us to disagree, and disagreeing is easily considered a negative thing.” There must be a lot of disagreement this year! “Finland’s economic situation and outlook are so worrying that the Centre Party keeps gaining popularity while doing practically nothing”, says Juhana Aunesluoma, the director of the University of Helsinki’s Network for European Studies. The centrists are “a plausible and secure choice for the bourgeois voters who are disappointed with the conservatives and mistrust the populists”, wrote Finnish historian Mikko Majander last month. The effect of Russia sanctions on the Finnish economy, NATO membership, immigration, unemployment, and EU

issues, especially related to Greece if and when Syriza wins that election – all these topics would make some excellent fuel to a heated discussion. “Here we are now, entertain us!” Unfortunately, it is not going to happen. The only entertainment we could hope for is that by accident someone will say something stupid. Like last autumn Laura Räty, NCP Minister of Social Affairs and Health, wondered aloud, whether there really were people who made less than 2600€ per month (there are hundreds of thousands!). Or when Alexander Stubb was tweeting about his triathlon time, on the day that the MH17 plane was shot down over Ukraine. All the major Finnish parties promise painful belt-tightening to keep public debt from ballooning as the economy struggles to expand. It means that the election interviews are likely to be very careful and gloomy. So let’s subscribe to Stubb’s instagram (@alexstubb) and have at least some fun! ■


A day with the finns • text by Bianca Beyer • Picture by Margarita Khartanovich

3/2015 | 31

Quick Tick

Centre Party: Gets the biggest support with 24.9%, according to February’s polls. Yet, at issue within – majority of members voted against same sex marriage, their opinion on EU is also not unanimous but they claim they are against federal Europe, they are not for NATO per se but if the folk wants it, they would agree. Wants to stay more or less in good terms with everyone.

Social Democrats: According to Gallup poll - 16.8 %. Their principles sound almost too good to be true: They support EU, same sex adoption, freedom and happiness, and all kinds of minorities. Against NATO-joining, pro immigration and more support for immigrants, want to develop the relationship with Russia and EURussia, and Russia itself as a more democratic state.

National Coalition Party: Tight third place in poll with 16.2%. Pro all western-valued organizations (including NATO and EU, though debts should be repaid) that support freedom (also of speech), human rights, democracy. They want to ease immigration and gaining citizenship for employed foreigners.

Finns Party: Seemed to gain more and more support throughout the past elections. 15.4% in February’s poll. Basically against everything outside of Finland: NATO, EU, international aid. Russian should be taught in the East, and only one national language in school. Also against everything that comes with same sex couples: adoption, in-vitro fertilization, marriage. Want to teach more “national pride” in schools.

International Students in the Election 2015: Feeling Left Out? Finland, with its wide, spacious nature, a unique language that makes it almost impossible for the population not to get any mainstream products in English, a relatively low bureaucracy due to low population, and easy access to university programs held in English sounds like a paradise for foreigners to come, settle down and not even have to bother learning the language. But once every four years it strikes them that they are, even though highly integrated, not really a part of society: When a parliamentary election is about to take place. Only those who inherit the Finnish citizenship are, as in almost every country, allowed to vote. Are foreigners doomed to be subjects to a heteronomous fate? Or can they trust society in taking care of them naturally? As a foreigner living in a country permanently, you probably participate with your share in societal duties and obligations. If you have a job, you pay taxes and retirement insurances, even though you might not end up retiring in this country. You participate in microeconomic cycles, but then you are suddenly left out from the macroeconomic ones. This is no different in Finland: Being a democracy, Finland offers its inhabitants (at least the alleged option) to shape the government to some extent themselves – given the condition that the inhabitant holds the Finnish citizenship. But you are not completely left out. If your nationality

oulunylioppilaslehti

is that of a member of the EU, or if you have resided in Finland already for more than two years, you are eligible to participate in municipal elections and referenda (given that you are 18 years old, of course). So, around your own area you are allowed to make some changes! And for a bigger picture you just have to trust the rest of the population to take care of it.

Giving your vote – obligation or opportunity?

Is it really such a big deal if you are a foreigner in a country and not allowed to vote? A German comedian once compared politi-

cal elections in Germany, taking place in a similar manner as in Finland, with having to eat rubbish: You get different kinds of rubbish on several plates, and then you can choose which one tastes the least bad – that is the party you vote for. Every time elections are about to take place, the nation splits into two groups: The responsible ones, who care and threaten the other group with appealing to their conscience: “You owe it to humanity that you do vote, if you have the opportunity given,” and those who think the parties claim more or less the same empty promises that they will never stick to because they need to steer the big

boat into a complete new direction first and then, when they start implementing their own ideas finally, their mandate is over. If you have ever taken time and sat down to work through the parties’ programs, you might confirm that there is not a single party you would support completely based on what they suggest unless you are a member of it yourself, of course. Becoming a member of a party is nearly impossible if you do not speak the country’s mother tongue. In fact, you can start learning the language, but let’s be honest – long years might pass until you are fluent in Finnish enough to participate in political discussions. Luckily, Finns with their international minds and their extraordinary English skills do not let the language barrier become a real one. At least some of bigger parties that by the way offer their websites in English claim to be looking for more international members for their circles. So, if you really care, you can start the change right at the roots.

What happens if you don’t vote? Why is it so that many people, even if they could vote, remain indifferent towards the political elections? In 2011 Finland had a voter participation of 70,5%, which is actually quite high. Still, not everyone who can do it actually votes because Western democracy presupposes that nothing really bad should ever happen in this case. Finland with its multiparty system has already a built-in prevention from one party taking over and brainwashing the whole country. Even if the Finns Party keeps on gaining votes, you do not need to pack your bags panic-fueled and leave the country before you are kicked out with force. There are still enough opposing parties that will get a huge fraction of the 200 seats in Parliament. And the coalition to establish the government is for-

med through negotiations and agreement about governmental issues. Hot topics among those issues are slow economic growth in Finland, which is obviously due to a high unemployment rate that needs to be taken care of, a possible NATO-membership that seems to be opposed by a lot of Finns, but is for example supported by the National Coalition Party, the current EU issues, especially regarding debts of Greece, and immigration. The party with the strongest opinions on these topics is the Finns Party. The others are more or less agreeing or at least shipping into the same direction – besides that, they need to consider common census of other EU member states anyways, and can not go all alone against the rest of the world. Usually, pre-elections articles serve the purpose of informing people about the programs and alleged intentions of the parties in order to help them make up their minds whom to give their vote for. How can this article help you then? Marcelo Goldmann, Mexican PhD-student living in Finland since autumn 2010, admits the situation is tricky. “It is funny how I can vote remotely at my home country where I don’t even live anymore, while here I am not allowed to,” he explains. “On the other hand, maybe it is not enough knowing the political system and current issues of a country, but you also need to understand the underlying cultural and historical past to know what is best to improve the citizens’ lives.” As a well-informed foreigner, you could discuss with your Finnish friends the upcoming election, what is important to them, to you personally, and to you as a joint community. Show the Finnish society that you are an important part of it, and maybe they will consider you when making decisions. ■


Nordea Pankki Suomi Oyj

32 | Oulun ylioppilaslehti Ylkkäri

18-28 -vuotiaille Venytä enemmän irti rahoistasi

Haku päällä?

Vuokrakoteja tarjolla, lue lisää www.medikiinteistot.fi

Nordean Check-in – asiakkaana saat hyviä vinkkejä ja tuntuvia etuja. Soita 0200 3000 (pvm/mpm) ma–su 24h/vrk tai lue lisää osoitteessa nordea.fi/ checkin

SAIRAALANRINNE 4 KT 2 h + k + parveke, 55 m², vuokra 562 €/kk, C KT 2 h + kk + 2 parveketta, 45 m², vuokra 460 €/kk, C HEIKINHARJUNTIE 50 KT 2 h + kk + parveke, 43 m², vuokra 372 €/kk

Teemme sen mahdolliseksi

M

M

Oulun seudun konttorit 0200 3000 nordea.fi

99

Oulun Medikiinteistöt Oy www.medikiinteistot.fi

Sairaalanrinne 4 G A 1, 90220 OULU p. 08 315 4365 Avoinna: ma-pe 8-12 ja 14-15:45

lee itte illeen s o su tutu s sta kai a myö k u i s a OAS PS

%

SSA, SÄ ÄSTÄ VUOKR A A! ÄLÄ SAPUSKASS PSOASilla vuokra sisältää veden, nopean netin, monipuoliset palvelut ja asunnot lähellä oppilaitoksia. Valinnan varaa löytyy luukusta lukaaliin. Edullisten asumiskustannusten vuoksi rahaa saattaa jäädä muuhunkin kuin purkkiruokaan. Katso vapaat asunnot: www.psoas.fi @ylkkari