Työntekijöiden mielenterveyden ja työhyvinvoinnin edistäminen seksuaaliväkivaltatyössä

Auttajan hyvinvointi vaikuttavan työn mahdollistajana

Olen edellä kuvannut seksuaaliväkivaltatyötä asiakas- ja menetelmäkeskeisesti. Auttamistyö ei kuitenkaan tapahdu vain asiakkaassa tai menetelmien saattelemana. Tärkeä merkitys on myös ammattilaisella ja sillä, miten hän käsittelee esille tulevia asioita vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa ja asiakastapaamisen jälkeen. Jotta tätä työtä voidaan tarjota ja kehittää, tulee meillä olla ammattilaisia, joilla on osaamista ja valmiuksia kohdata ja käsitellä näitä asioita. Tämän takia koen tärkeäksi pysähtyä myös auttajan hyvinvoinnin äärelle.

Yleisesti tarkasteltuna työllä nähdään olevan monia myönteisiä vaikutuksia yksilön mielenterveyteen. Työhön voi kuitenkin liittyä mielenterveyttä uhkaavia tekijöitä, ja työn psyykkisiä ja sosiaalisia kuormitustekijöitä tunnistamalla voidaan edistää työntekijöiden mielenterveyttä. (Mattila-Holappa, Selinheimo, Valtanen, Vilén, Sauni & Vastamäki 2018, 5, 15.) Tekijätyö seksuaaliväkivaltatyön parissa vaatii erityistietämyksen ja ammatillisten valmiuksien lisäksi jatkuvaa itsetutkiskelua ja -havainnointia sekä itsensä suojaamisen tärkeyden tiedostamista. Auttajan itsehoito ja itsehavainnointi ovat yhtä tärkeä osa työtä kuin asiakkaan hoitaminen ja havainnointi, sillä auttamistyössä auttajan hyvinvointi heijastuu autettavaan.

Terapeuttisessa auttamistyössä vaaditaan läsnäoloa ja empatiaa sekä taitoa käyttää näitä oikein. Mikäli empatia jää tiedostamattomana säätelymahdollisuuksiemme ulkopuolelle, se heikentää auttajan hyvinvointia. (Rothschild & Rand 2010, 38–41; Skovholt 2012, 152, 154–155.) Kun työntekijän mielen hyvinvointi on tasapainossa, hän pystyy olemaan läsnä asiakkaille ja kollegoille. Yksityis- tai työelämän haasteet, konfliktit ja stressi kuluttavat työntekijän voimavaroja ja vaikeuttavat emotionaalista läsnäoloa. (Martela, Paakkanen, Pessi & Rantanen 2017, 126.) Käsiteltäessä työhön liittyviä, mielenterveyttä kuormittavia tekijöitä ei voida terapeuttisesta työstä puhuttaessa keskittyä ainoastaan yksilön ominaisuuksiin. Terapeuttinen asiakassuhde muodostuu vähintään kahdesta ihmisestä, joiden molempien henkilöhistoria, kokemukset ja reaktiot ovat tapaamisissa läsnä. Tässä vuorovaikutussuhteessa terapeuttikaan ei inhimillisyytensä vuoksi voi olla vain tyhjä taulu, vaan myös auttaja on alttiina asiakkaiden aiheuttamille tunnereaktioille ja asiakasreaktioille, jotka voivat toisinaan kummuta hänen omasta menneisyydestään tai elämäntilanteestaan. (Rothschild & Rand 2010, 25, 29–31.)

Väkivaltatyön vaikutuksia yksilön

Jaksamiseen Ja Maailmankuvaan

Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät ovat Seppäsen (2021, 8) mukaan usein vastuuntuntoisia tunneihmisiä, jotka joustavat herkästi omien voimavarojensakin uhalla. Mikäli hoitotyöhön on tuonut kutsumus hoivaamiseen, saattaa tähän liittyä vahva näkemys siitä, miten asiat tulisi hoitaa ja mikä on oikein (Ahola & Hakanen 2010).

Ahola ja Hakanen (2010) ovat artikkelissaan esittäneet Schaufelia (2006) mukaillen, että herkkyys toisten tarpeille ja halu vastata niihin voivat lisätä työn kuormittavuutta. Korostunut velvollisuudentunto haastaa työhyvinvointia ja lisää esimerkiksi väsymysja uupumisoireita velvollisuudentuntoisen työntekijän käyttäessä voimavarojaan työhön liiaksi saavuttaakseen tavoitteet, joita on asettanut itselleen tai joita kokee itselleen asetetun (Hakanen 2004, 148, 162, 289). Israelilaisessa tutkimuksessa havaittiin psykiatrisilla hoitajilla vahvistunutta ulkoista hallintakäsitystä (external locus). Psykiatristen potilaiden hoitajat kokivat muita hoitajia vahvemmin, että elämä ei ole ennakoitavissa ja että jokainen on haavoittuva ja altis esimerkiksi mielenterveysongelmille. Tämän kaltaisen hallintakäsityksen nähdään lisäävän herkkyyttä posttraumaattiselle stressireaktiolle ja sijaistraumatisoitumiselle. (Zerah & Shalev 2015, 141.)

Seksuaaliväkivaltatyötä tekijöiden parissa tekeville ammattilaisille suunnattuja työhyvinvointia tarkastelevia tutkimuksia tarvittaisiin kipeästi. Näiden täydentymistä odotellessa voimme kuitenkin saada osviittaa tutkimuksista, joita on kohdennettu väkivaltatyötä tekijöiden parissa tekeville sekä terapeuteille, jotka altistuvat väkivalta- ja traumakertomuksille. Väkivallan tekijöiden kanssa tehtävässä työssä työntekijät altistuvat jossain määrin väkivaltatekojen kuvauksille ja kertomuksille, jotka korostavat ihmisen kykyä pahuuteen. Traumaattisia kokemuksia kokeneiden henkilöiden parissa työskentelyn on todettu haastavan työntekijän maailmankuvaa ja käsityksiä oikeasta ja väärästä sekä ihmisyydestä (Bell, Dalton & Kulkarni 2003, 469; Arnold, Calhoun, Tedeschi & Cann 2005, 253; Ben-Porat & Itzhaky 2009, 512–513). Kun työntekijä saa tietoonsa kokemuksia sortamisesta, hyväksikäytöstä ja väkivallasta, voivat jotkut uupua, kyynistyä ja tulla emotionaalisesti turriksi (Bell ym. 2003, 469).