Page 1

VE I TI K K A Kevät 2019

1


Sisällysluettelo Sisällysluettelo Toimitus Pääkirjoitus Veittenterä Toisten ymmärtämisen elintärkeä taito Voiko arkea rakastaa Työhakemus Kalevala, Kalavale Kuvateidediplomi The World’s weight on our shoulders Älkää potkiko takaisin, tytöt Sanoissa on voimaa, mutta entä jos ne eivät riitä? Viimeiset sana

2 3 4 5 6 8 11 12 14 19 20 22 24

Anton Juntunen 


2


Toimitus Päätoimittaja Veera Kiiskilä Tekstit Krista Mottisenkangas Jessica Leskinen Jasmin Piipponen Veera Kiiskilä Kuvat Jessica Leskinen Anton Juntunen Taitto Aino Jaakkola Veera Kiiskilä Vastaavat opettajat Katariina Juntunen Markku Siekkinen Tekninen apu ja erityiskiitokset Antti Törmänen

3


Pääkirjoitus ELUKION PIMEÄLLÄ PUOLELLA   Elukio on useimmille lukiolaisille tuttu konsepti, jonka avulla lukio-opintoja voi suorittaa etänä internetin välityksellä, ja yhä useammat lukiolaiset ovat myös hyödyntäneet elukion tarjoamaa erilaista opiskelutapaa. Ja onhan elukio vaikuttanut merkittävästi lukiolaisten opiskeluun: kieliä on tarjolla runsaammin, myös niitä ”eksoottisempia” kuten japania ja kiinaa ja opiskelu on joustavampaa.   Pian elukion käynnistymisen jälkeen, se sai kuitenkin helpon kurssisuorituksen leiman. Elukion kursseilla opiskelijoilta vaaditaan vähemmän, kun tunneilla ei ole pakko käydä ja opettaja ei voi valvoa esimerkiksi kokeessa käytettyjä apuvälineitä, koska koe pidetään netissä ja se tehdään yleensä kotioloissa. Näin ollen sana elukion helppoudesta alkoi kiertää opiskelijoiden keskuudessa. Hiljalleen kehittyi lähestulkoon joukkopako elukioon; koska hei, helppo kurssisuoritus ja pääsee karkuun epämiellyttävää opettajaa sekä tylsiä aineita. Kun tämä kehitys huomattiin elukion opettajien keskuudessa, aloitettiin linjan muutos. Kursseista tehdään nyt vaativampia ja joskus uskomattoman työläitä. Nykyään kurssia suorittaessa saattaa pelkistä viikkotehtävistä kertyä parikymmentä tuntia opiskelua, mikä vastaa hiljalleen oikeisiin tunteihin kuluvaa aikaa. Tämän laskutoimituksen suoritettuaan, alkaa katua elukion valitsemista.  Elukio on kehittänyt esteitä myös perinteisten kurssien poluille. Jouduin itse kokemaan elukion pimeän puolen, kun saavuin erään jakson alussa äidinkielen kurssini ensimmäiselle tunnille. Luokassa oli peräti viisi opiskelijaa itseni lisäksi ja opettaja ilmoitti saapuessaan, ettei kurssia saa järjestää alle kymmenen opiskelijan ryhmällä. Samalle kurssille oli elukiossa ilmoittautunut noin 90 opiskelijaa, ja ryhmä oli jouduttu jakamaan kolmeen pienempään ryhmään liian suuren ryhmäkoon vuoksi. Koska en halunnut tenttiä kurssia, jää kyseisen kurssin suorittaminen seuraavalle lukuvuodelle.   Elukiossa on omat hyvät puolensa ja kurssit kannattaa valita sen mukaan, millainen opiskelija itse on, mutta on hyvä muistaa, että todellinen vuorovaikutus opettajan ja muiden opiskelijoiden kanssa on korvaamatonta.    Veera Kiiskilä 

4


Veittenterä Paperikokeet ovat nyt historiaa Viimeisetkin sähköiset kokeet saatiin kokeiltua ja suurempiakin katastrofeja olisi voinut sattua. 
 Eduskuntavaalit Jos et käyttänyt äänioikeuttasi, älä sitten p*rkele valita!

Huumekoirat IB:llä IB:läisten huimaa menestystä epäillään jo dopingin ansioksi.

Anton Juntunen

Lyseon peruskorjaus Tuleekohan sitä koskaan vai jääkö se vain urbaanilegendaksi…

Viimeisienkin 90-luvun lapsien lähtö Mitenköhän koulumme nyt pärjää?

5


T O I S T E N Y M M Ä R TÄ M I S E N E L I N TÄ R K E Ä TA I T O Kolumnissaan Puhu rasistille Maria Veitola pohtii erilaisille ihmisille puhumisen tärkeyttä. Erilaisille ihmisille puhuminen ja heidän ymmärtämisensä on osa jokaisen ihmisen elämää, sekä elintärkeä pohja toimivalle yhteiskunnalle. Paljon väärinkäsityksiä ja konflikteja voi syntyä ihmisten ymmärtämättömyydestä ja tästä syystä meidän tulisikin yrittää kehittää tätä tärkeää taitoa. Mutta miten me voisimme ymmärtää toisiamme paremmin? Yksi asioista, joka auttaa meitä ymmärtämään toisiamme paremmin on erilaisten ihmisten kanssa puhuminen ja heidän mielipiteidensä kunnioittaminen, vaikka se risteäisikin omastamme. Kolumnissaan Maria Veitola kertoo, että hänestä on tullut erilaisten ihmisten kanssa puhumalla sekä loputtoman utelias toimittaja, että avarakatseisempi ihminen. Minusta eriävien mielipiteiden kunnioittaminen on ikään kuin kaksiteräinen miekka. Toisaalta meidän tulee kunnioittaa ja arvostaa muiden ihmisten mielipiteitä, muttemme saa kuitenkaan antaa muiden jyrätä omia mielipiteitämme, eikä meidän tarvitse esittää olevamme samaa mieltä heidän kanssaan. Maria Veitolan mukaan on tärkeää ymmärtää, miksi esim. rasisti on rasisti ja miettiä, miten omalla osallaan voi tähän asiaan vaikuttaa. Myös omien mielipiteidensä, tunteidensa ja ajatustensa ilmaiseminen on tärkeää. Samoin, kuin me emme voi aina tietää, mitä muut ajattelevat ja tuntevat, jos he eivät ilmaise sitä, muutkaan eivät voi lukea meidän ajatuksiamme. Meidän tulee kuitenkin muistaa ilmaista nämä asiat kunnioittavalla tavalla. Jos ajattelemme eri tavalla, kuin joku muu emme voi vain sanoa heille, että sinä olet väärässä, minä olen oikeassa. Mielestäni paras tapa olisi ilmaista asia ikään kuin sanoen, että minä ajattelen tällä tavoin, mutta kunnioitan sitä, että Veera Kiiskilä sinä ajattelet eri tavalla.

6


Maria Veitola sanoi, että eräs asia, jonka hänen entinen pomonsa hänelle opetti, oli se, ettei hänen mielipiteensä tule koskaan olemaan valmis. Aina on tilaa muutokselle. Veitolan mukaan hänen pomonsa kannusti häntä voittamaan epävarmuutensa, keskustelemaan itseään viisaampien ihmisten kanssa ja olemaan valmis muuttamaan omia kantojaan ja mielipiteitään. Minusta myös toisten mielipiteiden vakavasti harkitseminen ja omien mielipiteidensä ajattelu on tärkeää. Jos emme koskaan muuta omia mielipiteitämme, tai anna muiden vaikuttaa niihin, emme tule ikinä muuttumaan, aikuistumaan, kypsymään tai viisastumaan. ”Mielensä muuttaminen vaatii rohkeutta, mutta ilman sitä ihmismielen kehitys tyssää- ja itse ainakin olen onnellinen, että ajattelen asioista nyt eri tavalla kuin 21-vuotiaana”, kommentoi Veitola kolumninsa lopetuksessa. Erilaisten ihmisten ymmärtäminen voi olla vaikeaa, mutta se on tärkeä taito, jota me tarvitsemme elämässä paljon. Toistemme ymmärtämistä helpottavat monet asiat, kuten toisten kuunteleminen ja omien mielipiteidensä vapaasti, mutta kunnioittavalla tavalla ilmaiseminen. Emme saa kuitenkaan pelätä mielipiteidemme muuttumista, sillä se sekä kehittää meitä ihmisinä, että auttaa meitä ymmärtämään muita paremmin.

Krista Mottisenkangas syksy 2018


7


V O I K O A R K E A R A K A S TA A ? Sinikka Nopola pohtii oivaltavasti arkeen ihastumista pakinassaan Käytännön ihminen rakastuu (2012). Nopola leikittelee idealla, jossa arki on jotain konkreettista, johon voi tai pitäisi rakastua. Teksti herättää mieleen kysymyksen, miksi arjesta on tullut nykypäivänä niin suorituskeskeistä ja muille esittämistä ja että voisiko arjesta sittenkin todella oppia nauttimaan - kurkistelematta niistä muiden arjen ikkunoista sisään. Pakinan ote aiheeseen on ihanan pirteällä tavalla ivaileva: "Katselin kotiani ja aloin suorastaan hekumoida: missä se arki täällä luuraa, haluan heti rakastua." Tekstin kertoja tuo esille sen, miten valtavirta määrittelee vahvasti sen, millä tavalla pitäisi elää jopa jokapäiväistä elämäämme. "Ota arki hallintaan, rakastu arkeen." Pitäisi "laulella pyykkiä viikatessa" ja "uutisia katsoessa leipoa iloisesti mokkaneliöitä". Pitäisi jaksaa "työtä, työtä ja työtä", sillä se on rakkautta arkeen, eikä väsyä saisi mistään. Pitäisi sekä kokea arjen pieniä elämyksiä että samalla olla tehokas, tehokkaampi, tehokkain! Tuntuu että elämme yhteiskunnallisesti aikaa, jolloin kaikenlainen hyvän olon saavuttaminen joogalla, avokadopastalla sekä aikuisten värityskirjoilla on trendikästä ja suorastaan välttämätöntä. Kukapa ei nyt itselleen haluaisi _parasta_arkea_ vaikkapa murskaamalla kuivattuja nokkosia smoothieen tai pyyhkimällä myös lavuaarin hanan alapinnan, kuten pakinassa mainitaan esimerkkinä arjen taitajasta. Enää ei käydäkään häpeillen kallonkutistajalla, vaan voimaannuttamassa itseään terapeutin luona. Muutoksen suunnassa on siis toki hyviäkin puolia, sitä ei käy kieltäminen. Mutta. Parisuhdeneuvojasta on tullut ammattinimike. Se tarkoittaa, että useammankin avioliittovuoden jälkeen odotetaan vielä parisuhteen alkuhuuman tuntua. Puhuminen suoraan, ilman ruudun välitystä, on kuitenkin muuttunut kiusalliseksi joidenkin ihmisten kohdalla. Siksi on ehkä helpompi mennä parisuhdeneuvojalle kertomaan, miten Pertti ei enää halaa samalla tavalla kuin kolmansilla treffeillä. Samana iltana jaetaan kuitenkin Facebookissa kuva kotiruoasta kahdella Arabian lautasella kynttilä taustalla ja kuvatekstinä on #laatuaikaa. Nopolakin kirjoittaa: "Ihmiseen onkin nykyään vaikea rakastua. Ihmistä ei saa hallintaan. Arjesta sen sijaan saa otteen." Onko arjen korottamisesta jalustalle siis eräänlaista muiden ihmissuhteiden korvaamista, sillä siitä voi muokata itsensä näköisen jos vain viitsii? Käytännön ihminen rakastuu -teksti on mielestäni nerokas ja ironiantäyteinen väite juuri siitä.

8


Ympäriltämme tuleva painostus olla jatkuvasti kiiltokuvamaisen täydellinen jokaisella elämän alalla luo paineita myös sosiaaliseen menestymiseen. Me suomalaiset pakanemmekin tätä arjen askareisiin, jotka tuntuvat ah niin ihanan voimaannuttavilta. Sillä onhan se arjen luksusta vihdoinkin päästä kotiin hoitamaan pyykit ja tiskit pois alta, jotta voi viimeinkin aloittaa sen viikkotehoimuroinnin, joka on muuten todella hyvää hyötyliikuntakin! "Ihanaa, arki!" Pakinassa hehkutetaan. Onkin helpompaa hoitaa täydellisesti siivous kuin olla aina ystävällinen ja ymmärtävä ja venyä väsyttäviin ihmissuhteisiin. Arki ja sen helliminen ei kuitenkaan voi korvata sosiaalisia kontakteja päinvastoin niiden tulisi sisältyä arkeen, ainakin jossain määrin. Arki sanana symboloi minulle kuitenkin harmautta, tylsää työn ja koulun jälkeistä aikaa iltaisin, jolloin väsyttää ja olisi tekemistä, mutta mitään spontaania ei jaksaisi suunnitella saatikka aloittaa. Onkin itse asiassa ihan hyvä, että somekanavat toitottavat kilpaa vinkkejä aina vain parempaan ja viihtyisämpään arkeen, mutta en usko sen toteutuvan pelkästään Glorian Koti-lehden pitsiliinoilla ja design sohvatyynyillä. Jos arki alkaa tuntua tukalalta ja siihen haluaa hieman hohdokkuutta, kannattaa harkita kulttuuririentoa kaupungille tai vaikka puolen tunnin kahvihetkeä ystävän kanssa. Nopolan pakinassa kertoja joutuu "arjen mulkoilun" kohteeksi, kun ei ehdikään olla reipas kodin hengetär. Kodin pitäisikin antaa olla levähdyspaikka, jossa voi rauhoittua. Siitä ei tarvitse tehdä arjen elämysten julkista näyttämöä. Joka päivä ei tarvitse ottaa kuvaa Jani-Petteristä tai Pirkko-Liisasta syömässä uusimmasta muumikulhosta aamukaurapuuroa, johon on sekoitettu viime kesänä poimittuja punaherukoita kun ne ovat niin vitamiinipommeja että! Minulle arki tulee jatkossakin olemaan yksi televisiosarja, joka tulee joka ilta samaan aikaan ja jonka ehdin katsoa tehtyäni ensin pakolliset tehtävät ja syötyäni ensin tavallista kotiruokaa. Ilman marjasmoothieta ja avokadoa. Onni on, ettei minun tarvitse avata sosiaalista mediaa kurkatakseni kavereiden elämäniloa ja syvällisiä mietelauseita - carpe diem! - tursuavia päivityksiä. En ole liittynyt kyseiseen elämäntapaan, sillä haluan etsiä intohimoni kohteet jostain aivan muualta kuin mitä somemaailma tarjoaa. Siinä suhteessa lienen yksi poikkeuksellisista nuorista. Noposenkin teksti päättyy melko absurdilla tavalla; päättelemällä, että seuraava hyvä rakkauden kohde voisi olla pyhä ja varsinkin pyhäisin auki olevat tavaratalot. Taidankin seuraavan kerran Tokmannin ohi mennessäni piipahtaa sisälle katsomaan, mitkä ovat kuumimmat sisustustuotteet ja kuosit. Jotta tiedän olla hankkimatta niitä. Kirjoittaja on nyt jo ylioppilas, joka harjoittelee päivittäin mielensäpahoittamista


9


O N K O K E S ÄT Y Ö P A I K K A V I E L Ä H A K U S E S S A ?

Työhakemuksen kirjoittaminen saattaa olla hankalaa ja tuntua ylitsepääsemättömältä. Onneksi meillä on sinulle esimerkillinen työhakemus, joka voi toimia inspiraationa myös sinun loistavalle työhakemuksellesi. Älä siis enää aikaile ja ala kirjoittamaan sitä lykkäämääsi hakemusta.

Jessica Leskinen

Lue siis seuraavalta sivulta oivallinen esimerkki työhakemuksesta! 


10


Työhakemus Jasmin Piipponen [osoite] [postinumero ja -toimipaikka] [puhelinnumero] s-posti. oppilas.jasmin@gmail.com    Kesätyö: Kahvilatyöntekijä, Capuzino Oy/Tom´s, Oulu   Olen 19-vuotias abivuottani lopetteleva lukiolaisnuori. Näin kesätyöilmoituksenne TE-palveluiden sivulla ja olen kiinnostunut kyseisestä työstä kahvilatyöntekijänä. Olisin valmis työskentelemään teillä koko kesän kesäkuusta lähtien ja mahdollisesti myös elokuun jälkeen, mikäli en saa jatko-opintopaikkaa eri kaupungista.   Minulla on hygieniapassi sekä kokemusta asiakaspalvelutyöstä. Olin kesällä 2016 Minetti jäätelökioskilla (Höyhtyän Grilli Oy) kuukauden ajan jäätelömyyjänä. Tuolloin opin selviämään hektisistä ja hankalistakin tilanteista kunnialla. Sain kokemusta kohteliaasta asiakaspalvelusta, myynnistä, tuotteiden esillelaitosta sekä siivouksesta. Huomasin myös kielitaidon merkityksen; puhun suomea äidinkielenäni, englantia ja ranskaa sujuvasti sekä venäjää ja ruotsia auttavasti, joten pystyn helposti palvelemaan myös ulkomaalaisia asiakkaita.   Kanssani on helppo työskennellä, sillä persoonaltani olen ystävällinen, huomaavainen ja hyvin luotettava. Olen ollut kesätöissä myös lastentarhassa (2015, päiväkoti Wilhelmiina), joten olen oppinut kärsivälliseksi ja joustavaksi. Selviän työssä tarvittaessa myös itsenäisesti, koska olen oma-aloitteinen ja ahkera. Ruoan valmistus sujuu minulta varmasti samoin kuin jäätelöpallojen pyörittely.

Suosittelija: [Nimi] [Puhelinnumero] Höyhtyän Grilli Oy

Yhteydenottoanne odotellen, ystävällisin terveisin Jasmin Piipponen

11


K A L E VA L A , K A L AVA L E   Jos jokin kirja tässä maailmankaikkeudessa on täynnä aivan uskomattomia satuja, täytyy tämän kirjan olla Kalevala. Toki tarinassa voidaan veistää vene koskematta siihen, kursia ihminen takaisin kokoon tai jopa tulla raskaaksi puolukasta, mutta eihän tämä kaikki voi tapahtua samassa teoksessa. Kuten koomikko Mikko Vaismaakin totesi, yhdessä tarinassa voi olla vain yksi puhuva eläin, jotta uskottavuus säilyy. Kalevala kuitenkin uhmaa sääntöjä ja kertoo lukijalleen toinen toistaan uskomattomampia satuja, jotka ovat kaikessa mielettömyydessään edelleen vailla vertaa. Kalevalassa kaikki on mahdollista.  Kalevalan ytimessä ovat ilmiömäiset henkilöhahmot, jotka eivät jätä ketään kylmäksi. Mahtimiehet ja -naiset pitävät rotia Kalevalassa taikuuden keinoin. Nuoret pojat eivät Väinämöistä uhittele ilman vakavia seuraamuksia, eikä Pohjolan emäntääkään kannata syyttä suututtaa. Vaikka taikuudella onkin suuri rooli Kalevalan tapahtumissa eivätkä asiat etenisi ilman sitä, on hahmoissa jotakin muutakin huomionarvoista. Kalevalassa keneltäkään ei puutu rahtustakaan pokkaa, mikä omalta osaltaan mahdollistaa kaikennäköiset metkut ja juonittelut. Eipä meistä moni varmastikaan kehtaisi houkutella parasta ystäväänsä kuusen latvaan kuuta noutamaan tai lähteä kilpakosintaan samaista ystävää vastaan saatikka sitten leipoa kiveä kenenkään leipään.  Kerrassaan rajaton itseluottamus ajaa useampaakin Kalevalan hahmoa. Huikentelevaisimpia ovat tietysti nuoret miehet, jotka käyvät voimiensa tunnossa milloin mihinkin uhkarohkeaan ja lopulta hieman typerään koetukseen. Kaikeksi onneksi äiti pelastaa pinteestä. Lemminkäiselläkin on huolehtivainen ja tunnollinen äiti, jolla riittää tekemistä poikansa pelastamiseksi aina vain uusista vaaroista. Mitäpä ei äiti lapsensa eteen tekisi?  Lupauksen pitäminen on Kalevalassa suorastaan toivotonta, ainoa mahdoton tehtävä tosiaan. Luvata kyllä osataan, niin vaimoja kuin kuitakin, mutta ei ole Kalevalassa lupaukseen luottaminen. Kaikista taitavimpia huijareita täytyy kuitenkin lähteä etsimään Pohjolasta, missä asustaa Louhi, Pohjolan emäntä, sekä hänen kauneudestaan kuuluisat tyttärensä. Lupaahan Louhi tyttärensä vaimoksi kerran, jos toisenkin, mutta pitkään näyttää siltä, ettei kukaan kosijoista saa kaunista Pohjolan tytärtä vaimokseen. Louhi onkin melkoisen ovela emäntä, teettää Pohjolan kotityöt ja jopa mittaamattoman arvokkaan sammon Kalevalan uroilla, mutta ei anna lupaamaansa palkintoa kenellekään. Lopulta Ilmarinen onnistuu, mutta olisivatpa jääneet ansiotyöt tekemättä ilman Pohjan neidon aulista avustusta. 

12


Kuten alussa jo todettiin, Kalevala on täynnä aivan uskomatonta satua. Osan tapahtumista selittää tietysti taikuus, jos se lasketaan hyväksyttäväksi selitykseksi, mutta paljon tapahtuu sellaistakin, mikä on muuten vain selittämätöntä. Parhaassa tapauksessa Kalevala ei edes pyri selittämään tapahtumiaan. Tästä loistavana esimerkkinä kaikki Kalevalan hahmot. Väinämöisen tiedetään syntyneet Ilmattaresta maailman ensimmäisenä ihmisenä, mutta kaikkien muiden hahmojen ilmaantuminen tarinaan jää epäselväksi. Esimerkiksi Väinämöisen apuri Sampsa Pellervoinen tulee ja menee itseään turhia selittelemättä. Näin tekevät myös Kalervo ja Untamo sekä heidän perheensä, jotka vain ilmaantuvat jostain työntääkseen lusikkansa Kalevalan sekaiseen soppaan.   Tyhjästä ilmaantuvia henkilöhahmoja riittää ihan viimeisille sivuille asti. Marjatan isätön ja puolukasta siunaantunut lapsi on tietysti Raamatusta tuttu tarina, mutta toisaalta, se ei välttämättä tee tapahtumasta yhtään sen uskottavampaa. Kun kyytiin lisätään sekin, että synnyttyään lapsi onnistuu omin avuin katoamaan suolle sekä puhumaan täydellistä suomea nelipolvisella trokeella höystettynä, alkaa jo hieman hyväuskoisempikin epäillä lukemaansa.  Sampo on tietysti kaiken tämän uskomattomuuden aineellistuma. Tämä uskomaton onnenkalu tuottaa jauhoja, suolaa ja tietysti rahaa. Onnea ja vaurautta sanotaan sammon jauhavan, mutta mikä Sampo todellisuudessa on? Pitkään on sitäkin arvuuteltu, mutta loppujen lopuksi on jääty arvailun tasolle, sillä Kalevala ei tätäkään tietoa meille paljasta.   Niinpä niin, Kalevala on viisikymmentä pitkää runoa täynnä puhtainta palturia ja ei niin vaatimattomia valheita. Laulantaa, hiiden hirviä, kyisiä peltoja, kirjokansia sekä tietysti kauniita neitoja ja urheita urhoja, niistä on Kalevala tehty. Loppujen lopuksi on välttämätöntä päästää irti todellisuudesta. Kalevalassa voi tapahtua mitä vain.  Veera Kiiskilä


13


Kuvataidediplomi I N S P I R A AT I O N P U U S K I A   Osallistuin syksyllä alkaneelle kuvataiteen diplomikurssille. Olin intoa täynnä, sillä diplomityön sai tuottaa itse alusta loppuun ja aikaa oli yllin kyllin, kokonaisuudessaan 38 tuntia. Heti kättelyssä sain eteeni nivaskan Opetushallituksen tulosteita: työsuunnitelma, opiskelijan muistilista, ajankäyttösuunnitelma… sekä itse aiheet, jotka olivat tänä vuonna erityisen inspiroivia – ainakin omasta mielestäni.    Kuvataiteen lukiodiplomin tehtävät 2018-2019:  1. 2. 3. 4. 5.

Muodonmuutos Muovinen  Mitä on rakkaus?  Valot ja varjot  Margiaali  

Minua kiinnostivat eniten aiheet 1, 3 ja 4. Inspiraatiopuuskien lomasta en kuitenkaan voinut erota aiheesta 1. Olin nimittäin hiljattain piirrellyt teoksia, joissa yritin sekoitta ihmisen ja eläinten anatomiaa, opiskellen lajien välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja. Siispä Muodonmuutos oli kuin minulle valettu.  Tehtävänanto tarkemmin

1. Muodonmuutos Mytologiassa ja scifissä ihminen voi saada luonnonlakeja uhmaavia voimia ja kykyjä. Tiede ja teknologia mahdollistavat perimän jalostamisen ja manipuloinnin. Elämäntavoillaan ihminen voi muokata kehoaan ja mieltään.  Tehtävä: Ideoi, suunnittele ja toteuta teos, joka käsittelee ihmisen muodonmuutosta. Nimeä teos.  Toteutustapa: Vapaa 

14


Suunnittelu   Suunnittelu tuotti tällä kertaa erityisen paljon päänvaivaa, ja meinasin hukkua ideoihin. Piti valita olennolleni sukupuoli, ihonväri, kansalaisuus, eläinlaji, asento, tausta… En yleensäkään pidä suunnittelusta, sillä tavallisesti työni etenevät intuitiivisesti johonkin ennalta-arvaamattomaan suuntaan. Osaan tehdä suunnitelmia, mutta ongelmana onkin niiden seuraaminen ja toteutuminen käytännössä. Se ei onnistu, koska olen liian perfektionisti: joko työn pitää seurata suunnitelmaa 100-prosenttisesti tai en ole siihen lainkaan tyytyväinen. Liika korjaaminen ja sen paremmaksi hinkkaaminen yleensä pilaavat sen. Sen takia etenen mieluummin ilman ohjenuoraa.  Pelastusrenkaani oli pari vuotta sitten lahjaksi saamani canvas-taulu. Antaja oli esittänyt minulle toiveeksi, että piirtäisin siihen lohikäärmeen, kun niitä tuolloin piirsin yöt ja päivät. Siispä laji oli nyt selvillä – mutta vielä muut ongelmat ratkaisematta…  Lopulta sain väkerrettyä jonkin sortin asennon valmiiksi. Ajattelin, että haluan keskittyä yhteen olentoon, joten en ota mukaan taustaa tai muita önnimönkiäisiä. Lisäksi lohikäärmeen piti kuvastaa itsenäisyyttä, voimaa ja valtaa, joten sen oli parasta ottaa haltuun koko taulu.      Toteutus    Käytetyt työtunnit piti kirjata tarkasti ylös. Diplomikurssin oppituntien lisäksi aikaa sai käyttää muiden kuvistuntien aikana ja koeviikolla.  Hiilellä vedin luonnosviivat tauluun pitkin ensimmäistä työtuntiani. Rehellisesti sanottuna jo tuossa vaiheessa olisin halunnut olla tarkempi, sillä asento muuttui suunnitelmasta. Teokseen ei tullut niin paljon syvyyttä ja kolmiulotteisuutta, kuin olisin halunnut korostaa.  Toisen tunnin käytin akryyliväreillä läträämiseen. Niillä hain ihonväriä – joka ei onnistunut – ja sävyjä pohjaa ja jatkoa varten.  Seuraavien oppituntien aikana keskityin öljyväreillä maalaamiseen… Ja sen opetteluun!  

15


Olen aina piirtänyt enemmän, ja maalaaminen on minulle tuntemattomampi ala. Lisäksi olen aikaisemmin toteuttanut vain yhden teoksen öljyväreillä. Öljymaalaukseen voi kuitenkin tehdä muutoksia päivänkin päästä, sillä öljypohjainen maali kuivuu hitaasti. Otin tietoisen riskin, kun valitsin tekniikaksi öljyvärit. Halusin teokseen renessanssimaista, klassisen taiteen vaikutelmaa, mutta tavoite oli korkealla: en ollut koskaan ennen kokeillut sellaista. Suurimmaksi haasteeksi koituikin oikean ihonvärin sävyjen löytäminen. Valot, varjot, puolivarjot sekä eri kehonosat ohjasivat ihonvärin elämää.  Idea roomalaisesta hallitsijasta tai sotilaasta tuli vasta myöhemmin. Olin ideasta melkoisen innostunut, ja se sopi työhöni mielestäni hyvin. Jos olisin saanut idean aikaisemmin, olisin käyttänyt punaisia kankaanriekaleita enemmänkin, mutta myöhemmin en jaksanut enää säätää niiden kanssa. Koska työ ei miellyttänyt juuri omaa silmää, yritin hakea lohtua itse maalaamisesta ja nauttia siitä.  Loppua kohden korjasin työtä siihen suuntaan, mikä minua itseäni miellytti. Annoin tilaa satunnaisille ajatuksille, kuten kultarenkaalle, joka ikään kuin kasasi teoksen yhdeksi kokonaisuudeksi.      Portfolio    Teoksen lisäksi aikaa piti varata portfolion tekemiseen ja kokoamiseen. Jotkut tekivät portfolion itse alusta loppuun kirjasidonnalla. Minä en halunnut käyttää siihen aikaa, koska en ollut vielä siinä vaiheessa valmis maalauksen kanssa ja säästin varmuuden vuoksi aikaa. Hankin maalaukseen sopivan nahkakantisen kirjan ja kirjoittelin käsin kaikenlaista turhaa ja vähemmän turhaa sivut täyteen. Harmitti vähän, kun unohdin kommenttikentän näyttelyn vieraita varten. 

16


Näyttely Lyseon lisäksi muutkin Oulun lukiot toivat kuvataiteen diplomityönsä Valveen näyttelyyn. Näyttely kesti kuukauden ajan.       Kaiken kaikkiaan  Työmäärä tuntui melko suurelta, erityisesti portfolion kokoamisen aikana, mutta koska työtunnit sai käytettyä suurimmaksi osin oppituntien aikana, ei kotiin jäänyt liikaa työtä. Minä käytin kuitenkin noin 30 tuntia, joten aikaa jäi vielä runsaasti yli.  Vaikka olen ylpeä siitä, että sain vietyä sekä teoksen että portfolion kunnialla loppuun, olisin tehnyt paljon asioita toisin. Henkilökohtaisesti en ole omaan teokseeni täysin tyytyväinen, vaikka sainkin sen näyttämään paljolti siltä, kuin halusinkin. Alussa oli vaikea arvioida, kuinka paljon 38 tunnissa ehtii tehdä, ja pelko kiireen tunnusta ajoi minua nopeasti eteenpäin.   Kaiken kaikkiaan kurssi antoi mahtavat työkalut ja mahdollisuudet ohjata omaa, itsenäistä työskentelyä. Jos saisin, menisin kurssille ehdottomasti uudestaan.       Jessica Leskinen 


17


Jessica Leskinen

18


THE WORLD’S WEIGHT ON OUR SHOULDERS The general tone of discussion about the future of our world has been quite gloomy for a while. Studies have shown that the youth is much less optimistic about the future of the world even if they are slightly more hopeful for the outlook of their personal future. The youth is increasingly more worried about a wide range of things from the ever so daunting climate change and political uncertainty to more personal issues like anxiety and depression. How did the supposedly young, wild and free youth get the world’s weight on their shoulders?    Climate change has been the hot topic for a few years now. We have known about climate change for years, but only now has the magnitude of the issue started to dawn on us. The most recent report on climate change from IPCC stated in clear words that the world must do a U-turn in order to slow down the progression of climate change. It has been made clear that climate change has reached a level where it’s impossible to stopped completely but can still be slowed down.  

Why is this causing anxiety amongst our youth? The volatility of our political climate is a big player on this matter. Politicians and political decisions, such as the election of Donald Trump who is a firm doubter of climate change and thus the United States withdrawal from the Paris climate agreement, have caused a great deal of worry. How are we ever going to get solid decisions and action plans against climate change, if the world’s most influential nation won’t even commit to the most fundamental agreement?   The previous generations have lived their lives and left us with the mess. The disastrous choices of human kind have piled up, so why are we still wondering why the youth is so stressed out. We all agree, things were easier before.  Veera Kiiskilä


19


Ä L K Ä Ä P O T K I K O TA K A I S I N , T Y T Ö T !    Minkälainen on tyttöjen asema Suomessa nykyään? Koulumaailmassa on muodostunut termi "kympin tyttö", joka viittaa tyttöjen loistavaan koulumenestykseen. Annamari Sipiläkin pohtii kolumnissaan Hyvä, knartut! (HS 18.2.2017), miten näitä nuoria ja rohkeita naisenalkuja tarvitaan lisää, vaikka heihin suhtaudutaankin vähätellen heidän sukupuolensa vuoksi. Minäkin olen ollut niin sanottu kympin tyttö. Huomaan, miten kyseinen käsite leimaa minua edelleen perheeni, ystävieni ja jopa oman pääni sisällä. Minun oletetaan seuraavan käsitystä kiltistä tytöstä ja myöhemmin naisesta. Mutta miten naiseus oikein käsitetään?    Yhteiskuntamme kantaa ehkä huomaamattaankin tiukassa istuvia sukupuolirooleja. Ennen tasa-arvoistumisen aikakautta mies oli naisen edellä, ja vaikka tästä ajattelumallista ollaan periaatteessa ja julkisesti irtisanouduttu, miesten etulyöntiasema esimerkiksi työmarkkinoilla on todellinen asia. Tytöt, joilla nuorina kytee kunnianhimo, koitetaan alentaa kielenkäytön avulla "kilteiksi", jotta he eivät olisi potentiaalinen uhka miesten johtamalle maalle ja maailmalle. Heillä on väärät mielipiteet ja taidot eivätkä he ala nuorina äideiksi, kirjoittaa Sipilä kärkevästi. Historian saatossa muun muassa uskonto on muovannut käsityksen naiseudesta ja siitä, millainen naisen tulisi olla, ja nyt olisi mielestäni korkea aika kyseenalaistaa nämä ajattelumallit.     Yhteiskunta muuttuu, jos nuoret sitä tajuavat muuttaa. "Nuoriso on liian pehmeää. Nuoriso haluaa olla kilttiä ja saada vanhempien ihmisten hyväksynnän", kritisoi Sipilä kolumnissaan. Mistä asennemuutos lähtisikään, jos ei nuorista tulevaisuuden toivoista, niin tytöistä kuin pojista? Kantaaotettavista asioista naisten ja tyttöjen asema on vain yksi, mutta polttelevan tärkeä. Huolimatta kympeistään tytöt aikuistuttuaan törmäävät lasikattoon uramaailmassa. Johtopaikoille yltää jostain syystä useimmiten mies, joten mihin katosivat faktat tyttöjen paremmista opintosuorituksista? Voi olla, ettei täydellistä asennemuutosta, jossa naisia ei väheksyttäisi, saada koskaan aikaiseksi, mutta iso askel olisi, jos poikiakin patisteltaisiin kouluissa "kympin pojiksi". Näin kumottaisiin ainakin vähättelevä sävy kympin tytöstä. Peruskoululaitos on tosin poistamassa numeroarvostelun miltei kokonaan, joten termi vaihtunee "vihreän hymiön tytöksi tai pojaksi".   

20


Ymmärrän hyvin sukupuolineutraaliuden kannattajia, jotka haluavat poistaa sukupuolittuneen kielen käytön kokonaan. Sen yksi tarkoitus on olla luomatta ennakko-oletuksia biologisen sukupuolen mukaan. Feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta ei kuitenkaan pidä pyyhkiä pois, vaan niiden välillä tulisi vallita tasa-arvo. Haluan naiseuden nostetuksi samalle jalustalle mieheyden kanssa. Puolet maailman ihmisistä on naisia, joten miksi heitä saisi polkea? Muualla maailmassa naisten asema ja arvostus on heikompaa kuin länsimaissa ja Suomessa, mutta täälläkin tilanne on se, että naisia haukutaan nartuiksi päämäärätietoisuuden vuoksi, kuten Sipilä kuvaa.   Pitäisikö tyttöjen ja naisten siis yrittää olla kovia ja miehisiä, jotta heitä arvostettaisiin? En haluaisi heidän heittävän kynsilakkoja nurkkaan lätkämatsin takia, elleivät he sitä itse todella halua. Haluan nimittäin tyttöjen "hömppäjutut" samalle viivalle poikien pyssyleikkien kanssa. Ja mitäs tasa-arvoa on se, että tytöt ehkä saavatkin joskus olla koviksia, mutta nukella leikkivää poikaa naureskellaan homoksi? Tämänkaltainen stereotypinen kärjistäminen on tarpeen, jotta useammat huomaisivat maailman todellisen menon. Haluan tasa-arvon myös aikuisten maailmaan. Johto- ja huippuviroista täytyy poistaa maskuliinisuuden hallitseva varjo, onhan meillä eduskunnassakin "rouva puhemies". Naisen pitää saada olla pomo tai poliisi, ja mielellään ilman miesten virnuilua ja häirintää.    Heteronormatiivinen asenne on kokemassa nyt Suomessa pahan kolauksen, kun kotiäidiksi voikin jäädä myös isä. Ennakko-oletukset sukupuolen, etenkin naissukupuolen, mukaan jylläävät yhä, mutta rohkeilla kympin tytöillä on valta muuttaa niitä. Annamari Sipilä kutsuu heitä "knartuiksi"; huolimatta miesten vastustuksesta he eivät jää koulujen jälkeen neljän seinän sisälle, ja he "viittaavat kintaalla väheksynnälle". Sipilä myös kirjoittaa knarttujen potkaisevan takaisin, koska he ovat vahvoja naisia. Mutta kehotan tytöt - älkää potkiko takaisin! Yli ei saa antaa kävellä, mutta vahvuutemme löytyy - ei yliotteisesta väkivallasta, kuten miehillä toisinaan – vaan rauhallisuudesta, jolla porskutamme miesten tasolle ja ohikin, provosoitumatta ja omaehtoisesti. Naisten ei tarvitse yrittää olla miehiä - me naiset ja tytöt olemme enemmän kuin hyviä omina itsenämme. Hyvä kympin tytöt!  Jasmin Piipponen


21


S A N O I S S A O N V O I M A A , M U T TA E N TÄ J O S N E E I VÄT R I I TÄ ?   Sanat ovat suuri osa modernia yhteiskuntaa ja ne ovat ihmisten pääasiallinen kommunikaation väline. Maailma on täynnä sanoja, kieliä ja erilaisia tapoja käyttää niitä, ja tapa, jolla ilmaisemme itseämme sanoin voi kertoa ihmisille paljon meistä ja siitä, millaisia ihmisiä olemme. Sanoilla on voima koskettaa, järkyttää ja muuttaa maailmankuvaamme. Niillä on voima parantaa, ja satuttaa, vahvistaa mutta samoin heikentää. Ne voivat olla vahva ase tai voimavara. Mutta onko olemassa asioita, joihin sanatkaan eivät pysty, tai joissa ne eivät riitä? Voidaanko kaikkea ilmaista sanoin, vai ovatko jotkut asiat liian suuria sanoillekin?  On olemassa monia tilanteita, joissa sanat ovat paras ilmaisumuoto. Jos katsomme kielimuurin taakse, sanat ovat universaali ihmisten välisen kommunikaation väline. Käytämme sanoja lähes kaikessa, mitä teemme. Käytämme niitä asioiden oppimiseen, itsemme ilmaisemiseen, muiden kanssa kommunikoimiseen ja asioiden ilmoittamiseen. Sanat ovat tapa, jonka avulla muodostamme syvällisiä yhteyksiä ja jaamme ideoita. Myös suurin osa ihmisten ajatuksista on sanoja. Monet asiat, kuten tunteet ja halut voidaan ilmaista sanoin.  Joskus muut kommunikaation välineet voivat kuitenkin olla toimivampia tai tulla ihmisille luontevasti. Esimerkiksi jotkut ihmiset kokevat taiteelliset ilmaisutavat kuten tanssi, musiikki ja kuvataide luontevammiksi keinoiksi ilmaista itseään, kuin sanat. Myös esimerkiksi viittomakieli voi olla joillekin ihmisille sopiva kommunikaation väline. Se minkä kommunikaatiotavan kokee itselleen parhaaksi ja luontevimmaksi on hyvin yksilöllistä, ja vaihtelee vahvasti ihmistä kohden. Jotkut ihmiset rakastavat sanoja, ja jotkut kokevat muut ilmaisutavat itselleen sopivammiksi.  Mutta entä jos sanoja on mahdoton löytää? Sanojen kunnollinen käyttö voi vaatia vuosien opettelua ja kokemusta, ja silti esimerkiksi kapea sanavarasto tai vieraankielen käyttö voivat tehdä sanoista mahdottoman tuntuisen ilmaisumuodon. Esimerkiksi ulkomailla puhuminen, jos ei tunne oloaan luontevaksi maan kieltä puhuen, tai ei tunne sitä lainkaan, voi tilanne olla hankala. Muistan, että Tansaniassa ollessani olimme auttamassa erään kirkon rakennustyömaalla, ja työohjeiden ymmärtäminen oli haastavaa. Jokseenkin näimme, mitä muut tekivät, mutta työtehtävämme olivat hieman erilaisia, ja tulkin jatkuva käyttö oli välillä turhauttavaa. Myös esimerkiksi lasten voi olla hankalaa kommunikoida, sillä he eivät tiedä moniakaan aikuisten käyttämiä sanoja, eivätkä osaa ilmaista asioita, kuten haluaisivat. Esimerkiksi isosiskoni noin seitsemänvuotiaana yritti sanoa äidillemme jotain jääkaapista, muttei millään muistanut sen nimeä, ja kutsui sitä kaapakiksi. Äiti ei millään ymmärtänyt, mitä hän yritti sanoa

22


ja siskoni turhautui tilanteeseen. Lopulta hän sai asiansa selitettyä, mutta tilanne oli silti hankala. Ja entä jos sanoja ei yksinkertaisesti kyetä käyttämään? On monia syitä, miksi ihmiset eivät pystyisi kommunikoimaan sanojen avulla ja näitä syitä on sekä henkisiä, että fyysisiä. Henkisiä syitä voisivat olla esimerkiksi ahdistus tai pelko, joka estää puhumisen, ja jos sanojen kirjoittaminen ei tilanteessa ole mahdollista, tai tietyt tunteet ovat saaneet aivot niin suureen paniikkitilaan, etteivät ajatukset juokse, voi olla sanallinen kommunikaatio miltei mahdotonta. Fyysinen syy voisi olla esimerkiksi hetkellinen tai pysyvä puhekyvyttömyys. Nämä asiat voivat tehdä sanallisen kommunikaation miltei mahdottomaksi, mutta se ei silti estä ihmisiä elämästä elämäänsä ja kommunikoimasta muiden kanssa. Esimerkiksi viittomakieli, joka koostuu eleistä, eikä sanoista voi olla erittäin voimakas ilmaisun keino.  Sanat voivat aiheuttaa paljon ristiriitoja ja konfliktia, mutta ne kuitenkin rikastavat ja helpottavat elämäämme huomattavasti. Maailma ilman sanoja olisi täynnä paljon enemmän hämmennystä, paljon vähemmän syvällisiä yhteyksiä ja paljon vähemmän keksintöjä. Me tarvitsemme sanoja, mutta kaikkea ei välttämättä kuitenkaan pystytä ilmaisemaan sanoin ja joskus me tarvitsemme myös muita kommunikaation välineitä. Sille, että sanat ovat ihmisten pääasiallinen kommunikaation väline on kuitenkin syynsä, emmekä käyttäisi sanoja niin paljon, ellemme olisi huomanneet niiden oikeasti toimivan. En tiedä tulemmeko koskaan keksimään sanoja parempaa kommunikaation välinettä, mutta itse en ainakaan edes kaipaa sellaista. Sanat voivat aiheuttaa myös haittaa, mutta elämämme ei olisi läheskään yhtä kiinnostavaa ilJessica Leskinen man niitä.    Krista Mottisenkangas


23


Viimeiset sanat

”Hukkuspa se Trump sinne Texasin tulviin.”

”Tekisi mieli kokeilla tämän [tieto]koneen aerodynaamisia ominaisuuksia tuosta ikkunasta.”

”Jopa koulussa järjen käyttö on sallittua.”

”Liian paljon poissaoloja. Katsotaanko Wilmasta niiden osoitteet ja pikku ryhmissä lähdetään katsomaan mistä on kyse.”

”Kuuntelut voivat uhmata arkijärkeä.”

”Ei kannata kulkea nokka pystyssä - sataa lunta aivoihin, sanoivat ennen.”

24


Jessica Leskinen

25


www.lyseo.edu.ouka.fi

26

Profile for Oulun Lyseo

Veitikka kevät 2019  

Veitikka kevät 2019  

Advertisement