O´times 14 lukuvuosi 2013 - 2014

O’ TIMES numero 14 • 2013

O´times 1

TÄMÄ LEHTI SISÄLTÄÄ Toimitus Vai että O´timesiin?

O´SCHOOL Esittelyssä vaihtarit Sata aamua Oppilaskunta – valtaa vailla vaikutusta Vaikuttamisen paikat on osattava hyödyntää Ei ympäristösaastetta!

Roomaan ja takaisin O´CULT Kulttinurkka: Loiste aringon Kulttinurkka: Uskomattoman uskottava seikkailu Kulttinurkka: Mitä useampi kokki, sitä parempi soppa Tapahtuu ja sattuu

O´times 2

TOIMITUS Tätä lehteä ovat olleet tekemässä Emilia Collan

Miisa Martio

Saara Collin

Elisa Nevalainen

Annele Holla

Kari Söderqvist

Essi Jaakola

Laura Ahola

Mikko Jalo

Wiking Vuori

Tuulia Jukola

Urho Vyyryläinen

Carita Kivi

Valtteri Väntänen

Julia Kurvinen

Iikka Koski

Tuuli Ojala

Ohjaavana opettajana on toiminut Satu Mäkinen.

O´times 3

VAI ETTÄ O´TIMESIIN? Miksi et tulisi tekemään lukiolaisten lehteä O´timesiä, joka ilmestyy verkossa ja lukusalissa? ”Ei mulla oo aikaa!”

Voit osallistua toimitukseen omien voimavarojesi mukaan. Jos sinulla on raskas kurssi, voit pitää taukoa. Jos tuntuu, että aikaa ja intoa riittää, voit osallistua lehden tekoon niin paljon kuin haluat.

Toimitus kokoontuu säännöllisen satunnaisesti. Jokaisen jakson alkupuolella pidämme pidemmän suunnitteluja palautepalaverin. Muulloin pyrimme tapaamaan niin, ettei se häiritse opiskelua. ”Onks siitä mitää hyötyy?”

Jos teet lehteä esimerkiksi tasaisesti koko lukion ajan tai vimmatusti yhden lukuvuoden ajan, saat kurssisuorituksen. Lisäksi saat todistuksen osallistumisestasi. Saat myös tehdä yhteistyötä muiden mukavien tyyppien kanssa ja tietysti harjoitusta vaikkapa tulevaisuuden ammattia varten. Kaikista jutuista saa myös palautetta. Tavoitteena on kehittää kirjoittamistaitoja tai sitten vaikkapa kuvaajan tai taittajan taitoja. ”Mut mitä siellä sit voi tehä?”

Saat itse ideoida omia juttujasi ja kirjoittaa sellaisista aiheista, jotka kiinnostavat sinua. Saat myös valokuvata, jos se sinua kiinnostaa. Yritämme myös laajentaa jokaisen osaamisaluetta ja siksi jokainen opettelee taittamisen perusteet. Lokakuussa siirrymme käyttämään InDesign-ohjelmaa.

O ´Times Lehti ilmestyy neljä (4) kertaa lukuvuodessa.

Ohjaavana opettajana toimii Satu Mäkinen.

Lehden linjana on toimia rakentavana ja myös kriittisenä kanavana opiskelijoille sekä tukea lukion yhteisöllisyyttä ja positiivista ilmapiiriä.

Seuraava kokoontuminen 28.10. klo 10 – 11.30 musiikkiteknologialuokassa!

O´times 4

O´SCHOOL

O´times 5

ESITTELYSSÄ VAIHTARIT

Momoe Shimoji, 17 Japani

Lan Kawasaki, 17 Japani

Momoe: Millä tavalla japanilainen koulu eroaa suomalaisesta koulusta?

Japanissa oppilaat siivoavat koulua mopeilla sekä luudilla ja pyyhkivät liitutauluja. Lounas ei ole ilmainen eikä sitä syödä ruokasalissa, eivätkä tunnit ole 75:n minuutin pituisia, vaan kestävät 40-45 minuuttia. Myöskään oppiaineiden valinta ei ole yhtä vapaata kuin Suomessa.

Mikä on ollut oudoin kokemus Suomessa tähän mennessä?

Täällä täytyy kohottaa käsi, jos haluaa bussiin, kun taas Japanissa bussit pysähtyvät joka pysäkillä.

Onko jotain, mitä et voi ymmärtää suomalaisessa kulttuurissa?

Asepalvelus. Japanissa poikien ei ole pakko suorittaa asepalvelusta vaan se on heidän omasta tahdostaan kiinni.

Lan: Miksi valitsit Suomen?

Koska olen ollut kiinnostunut Suomesta ja monta vuotta. Kotikaupungissani Kyotossa on melko monia suomalaisia ja he aina kertovat kotimaastaan. He ovat todella mukavia, ja minulla oli myös suomalainen opettaja Kyotossa.

Kuinka japanilaiset eroavat suomalaisista?

Minusta suomalaiset ovat ujompia kuin japanilaiset, etenkin pojat. Kysyin juuri eräältä pojalta, missä on luokkahuone 56, ja hän näytti todella yllättyneeltä ja hämmentyneeltä. Japanilaiset pojat eivät puhu englantia hyvin, mutta he yrittävät puhua ulkomaalaisille englantia. Mutta suomalaiset tytöt ovat ystävällisiä, kilttejä ja kauniita!

O´times 6

Mikä on ollut oudoin kokemus tähän mennessä?

Suomalaiset ystäväni syövät currya haarukalla ja jälkiruokia, kuten kakkua, lusikalla. Me käyttäisimme haarukoita jälkiruoan kanssa ja lusikoita currya syödessä.

Veronica Lulli, 17 Italia

Jennifer Lee, 16 Kiina

Veronica: Miksi valitsit Suomen?

Tämä kysymys esitetään minulle usein, ja te vaikutatte aina todella yllättyneiltä siitä, että valitsin maanne.

Ajattelette, ettei täällä ole mitään hauskaa nähtävää tai tehtävää.

Valitsin Suomen monista eri syistä: koululaitos, luonto, hyvät julkiset palvelut, ilmasto (kyllä, todella) ja tieto siitä, että pärjäisin englannilla.

Millä tavalla italialaiset eroavat suomalaisista?

Me olemme niin lähellä, mutta niin kaukana! Italialaiset puhuvat aina, vihaamme hiljaisuutta (se on kiusallinen hetki meille), kun te taas puhutte vain, jos teillä on jotain sanottavaa. Ensimmäisinä päivinä Suomessa oli todella outoa olla autossa sanomatta sanaakaan, mutta nyt olen oppinut arvostamaan hiljaisuutta!

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Kahdesti viikossa käyn ulkomaalaisille tarkoitetulla suomen kielen kurssilla, jotka kestävät yhteensä neljä tuntia viikossa. Sitten käyn ulkona muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Me kierrämme kaupunkia, käymme saarilla ja museoissa tai menemme jonkun taloon kokkaamaan kotimaamme ruokaa. Iltaisin, ennen päivällistä, käyn usein juoksemassa taloni lähellä sijaitsevassa metsässä ja kun tulen takaisin kotiin, saunomme.

Jennifer: Miksi valitsit Suomen?

Ensinnäkin, Suomi on niin erilainen kuin Hong Kong (ilmasto, maisemat jne.). Toiseksi, koululaitos kiinnostaa minua. Kolmanneksi, lumi, joulu ja revontulet!

O´times 7

Mikä on ollut oudoin kokemus tähän mennessä?

Kylpytavat. Suomalaiset eivät kylve joka päivä, kun taas Hong Kongissa kylvemme joka ikinen päivä. Se oli melko järkyttävää aluksi.

Kuinka kiinalainen koulu eroaa suomalaisista kouluista?

Hong Kongissa meillä on koulupuvut, eikä meikkiä tai kännyköitä koulussa. Mitä oppitunteihin tulee, meillä ei ole niin suurta valinnanvapautta kursseja valittaessa, ja koulupäivä kestää aina kello 8:30:sta 15:20:een joka päivä. Sen lisäksi, Hong Kongissa lukiossa meitä vaaditaan opiskelemaan neljää pakollista oppiainetta ja valitsemaan kolme muuta ainetta, joita opiskelemme kolme vuotta. Emme voi muuttaa näitä valintoja.

Teksti Miisa Martio Kuvat Carita Kivi

O´times 8

100 AAMUA kuvat Saara Collin ja Tuuli Ojala

O´times 9

O´times 10

OPPILASKUNTA – VALTAA VAILLA VAIKUTUSTA? Tällä palstalla Oulunkylän yhteiskoulun opiskelija sanoo suorat sanat.

Kun mainitaan oppilaskunnan hallitus, mieleen tulee oletettavasti kokouspöytä, jonka ympärillä keskustellaan sivistyneesti koulun tulevaisuudesta ja järjestyksestä. Mielikuva on täysin väärä, sillä 1. emme omista kokouspöytää (koulu ei omista kokouspöytää).

2. emme keskustele jatkuvasti sivistyneellä puhetavallaan.

Oppilaskunta lobbasi viime vuonna esimerkiksi vessojen uusimista eritoten painotimme naulakkojen hankkimista vessojen oviin ja vanhojen lukkojen korjaamista tai korvaamista uusilla. Meitä harmittaa myös abisohvilta imagosyistä viedyt torkkupeitot sekä se, että opiskelijoiden toiveet piha-alueiden suunnittelusta tunnuttiin ohitettavan.

Se, mihin oppilaskunta pystyy, on siis mielestäni suhteellisen pientä.

Valta ei ulotu tarpeeksi opiskelijoiden piiriin asti. Oppilaskunnan tulisi saada tehtyä pitkäkestoisia asioita opiskelijoiden hyväksi, ei ainoastaan luoda kertaluontoisia tapahtumia kuten vappuriehoja tai puurojuhlia. Tästä syystä tarvitsemme hallitukseen sekä uusia että vanhojakin opiskelijoita, jotta saamme uusia ideoita, joita voimme yrittää tunkea koulun hallinnon - ruohonjuuritasolta (lue: opiskelijan tasolta) katsottuna - kovin eristettyyn huoneeseen lautojen raoista, ja välillä toivottavasti myös onnistua siinä.

Teksti Kari Söderqvist

O´times 11

VAIKUTTAMISEN PAIKAT ON OSATTAVA HYÖDYNTÄÄ Vanha parta kirjoittaa vastineen.

Oppilaskunnan vaikutusmahdollisuudet ovat paljon kiinni ihmisistä, niin koulun johdon kuin oppilaskunnan johdonkin puolelta. Ogelissa koulun johto on perinteisesti suhtautunut opiskelijoiden osallistumiseen myönteisesti ja mielipiteitä on monesti kysytty jopa oma-aloitteisesti.

Kaikissa Suomen lukioissa on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että opiskelijat olisivat samalla tavalla luonteva osa päätöksentekoa kuin vaikkapa yliopistolla, jossa kolmannes tiedekuntaneuvostopaikoista on varattu opiskelijoille.

Vaikuttamistoiminta vaatii pitkäjänteistä työtä. Oppilaskunnan historia osoittaa, että vaikuttaminen on mahdollista. Muutamia saavutuksia ovat olleet muun muassa toinen hyväksyttyjen kokeiden uusintakoepäivä, 75 minuutin oppitunnit, limuautomaatin pysyminen nykyisellä paikalla (tai yleensä edes koulussa), valokuvausprovikkarahojen saaminen oppilaskunnan tapahtumatoimintaan, viikon syysloma (usean vuoden lobbauksen jälkeen) ja uusien ykkösten Kiljava-reissu. Kaikki nämä muutokset ovat vaatineet kymmeniä kokoustunteja eivätkä ehdotukset suinkaan ole menneet ihan heti läpi. Muistan itsekin, miltä tuntuu poistua pettyneenä rehtorin kansliasta, kun opiskelijoiden näkökulma on täysin tyrmätty.

Oppilaskunnan vaikutusmahdollisuudet ovatkin ennen kaikkea kokouksissa ja tapaamisissa. Oppilaskunnan johdolla on mahdollisuus tavata rehtoreita ja muuta koulun johtoa hyvin vapaasti ja se pääsee opettajainkokouksiin sekä johtokunnan istuntoihin. Jos nämä vaikuttamisen paikat hyödynnetään oikein, ovat oppilaskunnan vaikutusmahdollisuudet erittäin hyvät!

Kannustankin oppilaskunnan jäseniä (kaikkia lukiolaisia!) kiinnostumaan omista asioistaan ja pyrkimään sankoin joukoin hallitukseen (kuten hallituksenkin edustajakin kannustaa). Muutos lähtee innostuksesta, eikä pieni kiukku asioiden nykytilastakaan haittaa!

Teksti Wiking Vuori Vastineen laatija on toiminut Oulunkylän yhteiskoulun oppilaskunnan puheenjohtajana 2005 – 2010 sekä peruskoulun että lukion puolella. Nykyisin hän toimii aktiivisesti ainejärjestö Pykälässä ja opiskelee sekä valtiotieteitä että teologiaa.

O´times 12

EI YMPÄRISTÖSAASTETTA! Ympäristöryhmän Iikka Koski välittää ympäristöstä.

Miten otat ympäristön huomioon elämässäsi?

Kotonamme lajitellaan bio- ja sekajäte erikseen sekä lisäksi kierrätetään paperia, pahvia, pulloja ja metalleja.

Käytämme paljon julkisia liikennevälineitä, vaikka meillä on auto. Emme myöskään matkustele paljoa ulkomaille. Luonnollisesti laitan roskat roskiksiin.

Oletko katunut ympäristöryhmään menemistä?

En, varsinkin ympäristöpäivillä on ollut mukavaa. Projektitkin ovat olleet kohtalaisen kiinnostavia. Porukka on suhteellisen pieni ja toiminta on rentoa ja tuttavallista.

Mitä hyötyä ympäristöryhmästä on koululle?

Ympäristöryhmän aloitteesta koulussa on siirrytty ekosähköön (iso bonus!). Ympäristöryhmän kuulutuksissa myös soitetaan laadukasta musiikkia, joka ei ole ympäristösaastetta.

Miten kommentoit väitettä "Nuoret eivät välitä ympäristöstä"?

On toki nuoria, joita ympäristö ei kiinnosta ollenkaan, mutta luulenpa, että useimpia nuoria se kiinnostaa, mutta he eivät joko jaksa tehdä mitään tai eivät uskalla tehdä mitään sosiaalisen paineen alla.

Kysymyksiin vastasi Iikka Koski

Kuvassa Delun, Lauri, Iikka, Rosanna, Reetta, Siiri, Juuso ja huppupää

O´times 13

Roomaan ja takaisin Rooman matkalla nautittiin nähtävyyksistä ja erinomaisesta ruuasta.

Teksti: Tuulia Jukola Kuvat: Julia Kurvinen

Colosseum on Rooman paras tuntomerkki.

Matka alkoi kello 6.45 Helsinki-Vantaan lentokentältä. Lento kesti vain kolmisen tuntia ja olimme Roomassa noin puolilta päivin paikallista aikaa. Hotellille päästyämme jätimme matkatavarat huoneisiin ja hetken levähdyksen jälkeen suuntasimme Colosseumille oppaan kanssa. Opastettu kierros kesti neljä tuntia ja sen aikana pääsimme tutustumaan muun muassa gladiaattoreiden, keisareiden ja kristittyjen elämään sekä muinaisen Rooman ydinalueeseen Forum Romanumiin. Pitkän kävelyn jälkeen saimme loppupäivän vapaaksi ja pääsimme vihdoin syömään odotukset korkealla. Ensimmäisen illan ravintola ei täyttänyt odotuksia Italian keittiöstä ainakaan pasta carbonaran osalta. Silti ensimmäiseksi ja matkustamisen täyteiseksi päiväksi kaikki oli sujunut oikein sulavasti. Hotellimme sijaitsi lähellä upeaa Santa Maria Maggiore kirkkoa ja liikenneyhteydet keskustaan olivat erinomaiset, tosin kävellenkin pystyi liikkumaan nähtävyydeltä toiselle kätevästi.

Ensimmäisen päivän jälkeen kaupunki oli täyttänyt ainakin omat odotukseni olemukseltaan ja rakenteeltaan.

Heräsimme toiseen päivään hieman nuhruisesta hotellistamme suunnitelmissa nähdä Vatikaani koko komeudessaan. Vatikaanin muureilla tapasimme tutun oppaamme ja hänen johdollaan tutustuimme Vatikaanin museoihin, Sikstuksen kappeliin sekä itse Pietarin kirkkoon. Sikstuksen kappeli oli vielä vaikuttavampi todellisuudessa kuin mitä kuvista oli nähnyt. Huone oli maalattu täyteen Raamatun kohtauksia ja se todella oli Michelangelon taidonnäyte. Myös Pietarin kirkko oli upea näky, mutta valitettavasti emme käyneet sen kupolissa erittäin pitkien jonojen vuoksi. Vatikaanissa olisi helposti voinut viettää koko päivän ihastellen sen suuruutta ja kauneutta. Vatikaanin jälkeen kohteenamme oli parhaiten säilynyt antiikinaikainen monumentti Roomassa - Pantheon. Se oli alun perin rakennettu seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille, mutta nykyään se toimii katolisena kirkkona. Kaikkialla missä kuljimmekin oli ällistyttävän paljon nähtävää: ei oikein tiennyt, mihin olisi pitänyt katsoa. Kaikki siihen mennessä nähdyt kohteet olivat olleet toinen toistaan upeampia ja joka hetki tunsi olevansa kaukana Suomesta. Sinä iltana ruokakin oli erinomaista.

O´times 14

Pantheonin temppeli on kuuluisa rakennus. Sen katossa on reikä josta aurinko, ja sade, pääsevät sisään.

Kolmas päivä toi tullessaan katakombit. Katakombit eli maanalaiset haudat sijaitsivat hieman kauempana keskustasta ja sinne päästäksemme jouduimme kulkemaan antiikin kuuluisinta tietä Appia Anticaa pitkin. Perillä pääsimme opastetulle kierrokselle katakombien uumeniin. Kierros kesti noin puoli tuntia, jonka aikana meille kerrottiin katakombien vaiheikkaasta historiasta. Kapeat käytävät, pimeys ja kylmä ilma loivat jännittävän tunnelman ja olisimme mielellämme jääneet kiertelemään hautoja vielä pidemmäksikin aikaa. Katakombien jälkeen saimme omatoimisesti kierrellä ympäri Roomaa.

Suuntasimme kohti Piazza di Spagnaa, joka on yksi kuuluisimmista aukioista Roomassa. Samalla näimme aukiolla sijaitsevat Espanjalaiset portaat. Illemmalla kävimme vielä vierailemassa lähikirkossamme Santa Maria Maggioressa ja niin kuin kaikki kirkot Roomassa, Maggiorekin oli upea näky.

Henkilökohtaisesti pidin siitä melkein enemmän kuin Pietarin kirkosta. Maggiore oli yksinkertaisempi ja huomattavasti pienempi, mutta silti yhtä loistelias. Ja jälleen takana oli yksi onnistunut päivä Roomassa.

Sää oli suosinut meitä lähes koko matkan ajan, mutta neljäntenä aamuna heräsimme kovaan ukkosen jyrinään. Suunnitelmat Trasteveren näkemisestä olivat vaarassa kariutua. Aamupalan jälkeen sade oli kuitenkin muuttunut pieneksi tihkuksi, joten aikataulu ja suunnitelmat pitivät. Matkalla Trastevereen näimme myös Circus Maximuksen, joka toimi antiikissa niin kilpa-ajojen kuin gladiaattoritaisteluiden areenana.

Rooman monista kaupunginosista Ryhmäkuva Colosseumilla Trasteveren sanotaan olevan tunnelmallisin ja aidosti roomalaisin: sitä se kyllä olikin. Trasteveressä saimme jopa todistaa Santa Marian kirkossa aitoja katolilaisia häitä. Aikamme kierreltyämme saimme taas loppupäivän vapaaksi ja tällä kertaa otimme suunnaksi Rooman suurimman ostoskeskuksen. Tarpeelliset ja tarpeettomat ostokset tuli tehtyä ja kaikki saivat haluamansa. Iltaa kohden sade yltyi, mutta se ei estänyt meitä näkemästä Fontana di Treviä, kaupungin suurinta suihkulähdettä. Trevi loisti kauniisti pimenevässä illassa ja otti vastaan kolikkomme toiveineen. Hotellille päästyämme uni kyllä tuli nopeasti.

Lähtöpäivänä kävimme vielä katsomassa Lateraanikirkkoa sekä San Clementen kirkkoa, joissa molemmissa oli jumalanpalvelus meneillään. Lateraanikirkon matkan varrella näimme ohimennen myös Castel Sant' Angelon eli Hadrianuksen mausoleumin, joka rakennettiin keisari Hadrianuksen hautapaikaksi. Keskiajalla tästä hautakammiosta tehtiin linnoitus ja paavien asuinpaikka, mutta nykyään se toimii museona. Hieman ennen lähtöä saimme vielä viimeisen kerran hyvästellä kauniin kaupungin ja sen ihmeelliset kadut.

Kokonaisuudessaan matka oli erittäin onnistunut paria harmillista sattumusta lukuunottamatta. Itse en välttämättä muuttaisi mitään koko reissulta. Kiitos opiskelijoille mukavasta matkaseurasta ja suuri kiitos Altille ja Maijulle, jotka tekivät reissusta mahdollisen!

O´times 15

O´CULT

O´times 16

KULTTINURKKA: LOISTE AURINGON Nälkä. Siinä ensimmäinen sana, joka tulee mieleen George Stevensin vuonna 1951 valmistuneesta klassikosta Paikka auringossa (A Place in the Sun). Elokuva kertoo traagisen tarinan normaalin työläisen George Eastmanin koettelemuksista rakkauden ja luokkarajojen saralla.

George saa töitä rikkaan enonsa tehtaalta ja ihastuu pakkaamolla tavalliseen työläiseen, Alice Trippiin, vaikka tehtaan säännöt kieltävät suhteet työntekijöiden välillä. Alkuhurmoksen jälkeen George menettää kiinnostustaan Alicea kohtaan ihaillen monen muun ohella rikkaan suvun kansikuvatyttöä, Angela Vickersia.

Lopulta Angelan ja Georgen kohtalot kietoutuvat toisiinsa ja he rakastuvat luokkarajoja rikkoen niin Alicen kuin muidenkaan tietämättä. George ei kerro Angelalle Alicesta. Alice saa kuitenkin kaksikon tapailuista vihiä ja huomaa samalla olevansa raskaana. Hän alkaa kiristää Georgea menemään kanssaan naimisiin. Tunteidensa riepottelema George päättää vielä ennen pakkoliittoaan viedä Alicen veneilemään aikomuksenaan hukuttaa uimataidoton ja hyväuskoinen tyttö. Mies ei kuitenkaan kriittisellä hetkellä pysty pudottamaan tyttöä veneestä.

Tässä vaiheessa kohtalo puuttuu peliin Alicen noustessa seisomaan sovittelevana veneessä ja veneen kellahtaessa nurin. George onnistuu pelastamaan itsensä ja saapuu yksin Angelan vanhempien kartanolle.

Veneturmaa aletaan kuitenkin tutkia ja kaikkialla asiasta kuuleva George potee syyllisyyttä. Angela on täysin tietämätön sattuneesta. George saa jopa tytön isältä hyväksynnän avioliitolle. Lopulta mies kuitenkin jää kiinni ja Angelan perhe kuulee tapauksesta. Seuraa pitkä oikeusprosessi, joka päättyy pahimpaan mahdolliseen tuomioon: sähkötuoliin.

1900-luvun puolivälissä luokkarajat piirrettiin Amerikassa vielä melko paksulla tussilla ja tämä on nähtävissä elokuvassa.

Tämä yhteiskunnallinen aspekti myös toimii elokuvan pääpolttoaineena.

George menettää halunsa Aliceen, koska suhde on kovin yksinkertainen, niin sanotusti liian normaali. Angelassa miestä viehättääkin kauniin ulkokuoren lisäksi tytön moniulotteisuus, harvinainen empatiakyky ja korkeampi asema yhteiskunnassa.

Angela vastaa unelmaa oikeasta elämästä, haastetta, johon on vastattava.

Amerikkalainen unelma. Tätä unelmaa jahdatessaan Georgen elämä joutuu sivuraiteelle ja hänen on maksettava kallein hinta Angelan rakkaudesta. Tässä näkyy parhaiten se, millainen rajoite luokkarajat oikeasti ovat. Georgea, kuten ketä tahansa, ohjaa tietty palo olla tyytymättä käsillä olevaan. Tämä palo määrittää ihmisen ja määrittää elämän kulun. Se määrittää myös Georgen elämän sillä hetkellä, kun Angela astuu huoneeseen miehen pelatessa yksin biljardia.

O´times 17

Taistelu rajoituksia ja tabuja vastaan näkyy elokuvissa tänä päivänäkin. Yhteiskunta ei ikinä tule olemaan täydellinen, mutta jos olisi, unelmoisimmeko? Jos George eläisi Angelan kansikuvamaailmassa, olisiko hänellä halua jahdata parempaa? Olisiko hänellä paloa? Paloa, jolla hän voitti Angelan sydämen - auringon, josta George sai palovammansa.

Alice jää elokuvassa taka-alalle mutta kerää katsojan sympatiat puolelleen viimeistään loistavasti kuvatussa intensiivisessä venekohtauksessa järvellä. Alice on yhteiskunnan uhri. Tyttö huomaa liian myöhään rakkaansa nousevan hissillä kohti korkeuksia; hän saa maistaa yhteiskunnan pettymysten sävyttämää arkea. Hänen huutonsa hukkuvat systeemin rattaiden kolinaan. George ui pitkään virtaa vastaan mutta joutuu lopulta antautumaan rajan tullessa lopullisesti vastaan.

George näki Angelan ensimmäistä kertaa elävänä hänen enonsa kauniissa talossa. Mies ei ollut vielä tutustunut Aliceen eikä Angela kohtalokkaasti huomannut Georgen haaveilevaa katsetta. Hän huomasi Georgen vasta myöhemmin, miehen jo tavattua Alicen. Entä jos Angela olisikin vastannut miehen katseeseen? Eikä George olisi ikinä kiinnittänyt huomiotaan hiljaiseen tehdastyöntekijään, Alice Trippiin?

Tällöin systeemi ei olisi perinyt maksuista suurinta. Se ei olisi saanut uhrejaan. George Eastman olisi nainut Angela Vickersin ja saanut palkinnon, josta jokainen unelmoi. Vilpitöntä rakkautta yli rajojen. Mutta kohtalo oli jo päättänyt Georgen tarinasta. Pian tulisi pilvistä. Miehen palo sammutetaan kohtalokkaana iltana Loon Lakella. Jäljelle jää kasa tuhkaa, joka pian lakaistaan pois yhteiskunnan rattaita hidastamasta.

Elokuvan lopussa tuomiota annettaessa nostetaan esille jo pelkän hukuttamisen ajattelemisen merkitys. Papin sanoista George ymmärtää, että vaikka hän ei Alicea veneestä tiputtanut, ei hän myöskään ajatellut vedessä ollessaan tytön pelastamista. Hän ajatteli vain Angelaa. Elokuva päättyy miehen kävellessä kohti loppuaan mielessään viimeinen tapaaminen Angelan kanssa vain hetkeä aiemmin. Tapaaminen, jossa niin lähellä ollut onni vannoi hänelle ikuista rakkauttaan. Rakkautta, johon yhteiskuntaluokat eivät vaikuttaneet.

- I read about you in the papers.

- What else do you do?

- The usual things.

- You look unusual.

Luokkarajoista välittämättä.

Teksti Urho Vyyryläinen

O´times 18

KULTTINURKKA: USKOMATTOMAN USKOTTAVA SEIKKAILU Kanadalainen kirjailija Yann Martel julkaisi Piin elämän vuonna 2001 ja sai romaanistaan Booker-palkinnon vuonna 2002. Piin elämä kertoo Piscine Molitor Patel nimisestä intialaispojasta lempinimeltään Pii. Romaanin ja elokuvan saavuttaman suosion ansiosta juoni ei liene hirveän monelle epäselvä, mutta kerrataanpa kuitenkin.

Pii on perheensä kanssa rahtilaivalla matkalla Kanadaan, kun laiva äkisti uppoaa. Pii pelastautuu pelastusveneeseen, josta hän kauhukseen löytää bengalintiikeri Richard Parkerin. Piin tehtävä on siis selviytyä hengissä lähes mahdottomissa olosuhteissa: keskellä jättimäistä Tyyntämerta tiikerin huonetoverina.

Piin elämä on erittäin koukuttava selviytymistarina. Martel ei uskottavalla kerrontatavallaan anna lukijan edes epäillä tapahtumien todenmukaisuutta. Hän saa lukijan seisomaan jokaisen mielipiteen takana, jotka Pii uskottavasti esittää. Martel käyttää monen monta sivua teoksen alusta Piin Pondicherryssä viettämän lapsuuden läpikäymiseen. Itse olisin toivonut tarinan alkavan hieman aikaisemmin, sillä luvatun seikkailun jatkuva odottaminen saa aika-ajoin pitkästymään.

Pitkästä alustuksesta huolimatta seikkailu on kaiken odottamisen arvoinen, ja mielestäni Piin elämä on ehdottomasti jokaisen lukulistalle laitettava teos.

Teksti Annele Holla Tiikerin kuva Chris Phutully

O´times 19

KULTTINURKKA: MITÄ USEAMPI KOKKI, SITÄ PAREMPI SOPPA DJ Polarsoul: Pilvilinna 23.8.2013 julkaistu Pilvilinna on DJ Polarsoulin ensimmäinen tuottajalevy. Aiemmin hän on julkaissut mixtapeja ja tuottanut musiikkia sellaisille nimille kuin Julma Henri ja Asa. Pilvilinna on monipuolinen albumi, joka on tyylilajeiltaan lähinnä räppiä ja reggaeta.

Räppäämässä levyltä löytyykin aikamoinen läjä nimiä, yhteensä 26. Mukana on muun muassa Julma Henri, Asa, Jodarok, Raappana ja Eräkoira. Kappaleet vaihtelevat aiheiltaan melko paljon ja jokainen riimi on kirjoittajansa näköinen. Sen huomaa esimerkiksi kappaleesta ”Taivas”, jossa Stöö, Tuuttimörkö ja Asa räppäävät omista taivaistaan.

Albumi sisältää myös kappaleita, joilla on selkeä sanoma, kuten ”Älä kato kenkiin”, joka kertoo hyvien käytöstapojen tärkeydestä.

Polarsoul on onnistunut kokonaisuudessaan oivallisesti. Biitit ovat omaperäisiä ja raikkaita ja räppärien featit sopivat kuin nenä päähän. Vaikka levyllä on mukana muutama räppäri, joista en aiemmin ole pitänyt, mielestäni se ei sisällä yhtäkään huonoa säettä, saati kappaletta. Uskon, että jokainen suomiräpin ystävä löytää levyltä jotain itselleen mieleistä.

Teksti Valtteri Väntänen

O´times 20

TAPAHTUU JA SATTUU 27.10. PMMP:n viimeinen keikka Helsingin Jäähallissa 31.10. Tutustu opiskelijaelämään Koe Kampus –tapahtumassa 31.10. Oikea halloween 16.11. Helsinki täyttyy taas ruokapaikoista, kun on aika Ravintolapäivän!

20.11. Nälkäpelien 2. osa Vihan liekit saapuu elokuvateattereihin 24.11. Virittäydy joulutunnelmaan Aleksanterinkadun joulukadun avajaisissa 3. - 4.12. Studia Messut messukeskuksessa 5.12. Itsenäisyysjuhla ja ylioppilasjuhla koululla 7. -22.12. Nyt lahjaostoksille - Tuomaan markkinat senaatintorilla 11.12. Teatteritaiteen lukiodiplomiesitys [X] myöhemmin ilmoitettavassa paikassa 13.12. Joulukonsertti koululla Kalenterin koonnut Elisa Nevalainen

O´times 21

Se on täällä!

O’Timesin lukijakilpailu!

Palkintona leffalippuja ja suklaata!

Tehtäväsi on vastata oikein viiteen O’Timesiin liittyvään kysymykseen. Oikein vastanneiden kesken arvotaan viisi rehtorin myöntämää leffalippua ja suklaalevyä.

Kaikkien kysymysten vastaukset löytyvät tästä lehdestä. Palauta vastauksesi paperilla (oman nimesi ja ryhmätunnuksesi kera) lukusalista löytyvään laatikkoon viimeistään 25.11. Onnea kisaan!

1. Mikä lause muodostuu seuraavista kohdista lehteä löytyvistä sanoista? s. 3, vasen sarake, viides nimi s. 4, viides rivi (otsikko mukaan lukien), 9. sana s. 14, valkea kuvateksti, 4. sana 2. Minkä asian Veronica Lulli mainitsee ensimmäisenä luetellessaan syitä, joiden takia hän tuli Suomeen?

3. Mikä sana kirjoittajalle tuli ensimmäisenä mieleen Paikka auringossa –elokuvasta?

4. Mikä eläin on sivun 19 ylimmässä kuvassa?

5. Mitä tapahtuu 16.11.?

O´times 22