O´TIMES TOUKOKUU 2022
O’TIMES XXXXKUU 201X
Toukokuu 2022 3 Pääkirjoitus: Tulevaisuuden näkymät ahdistavat!
TOIMITUS
5 Kapula kiertoon - tutorkoulutus on alkanut
Pihla Jutila, päätoimittaja, taitto
6 Opet lakossa
Eevi Grönlund, toimitussihteeri, taitto
7 I love you, Roger Taylor! -mainos
Siiri Kotkaslahti, taitto
8 Abien räiskyvä energia täytti koulun
Josefina Mura, taitto
10 Opiskelijakunnan hallituksen kuulumiset
Verna Lindström, taitto
11 YMPÄRISTÖ: Ympäristöystävällisen ruoan viikko
Sandra Karisalmi, taitto
12 Vapputapahtuma kuvina
Aada Holmberg
14 MISSÄ HE OVAT NYT? – Tehkää paljon virheitä!
Iiris Pernu, taitto
16 Piinapenkki: Kati
Elina Papaianni
18 You will die!
Marianna Faggin, taitto
20 Tallinnan suurin pettymys
Emma Guasti
21 Tallinnan maut
Minttu Mielikäinen, taitto
22 Toimittajat opintomatkalla
Lumi Päivärinne
24 Haita ja kulttuuriperintöä tropiikissa
Frida Leppävuori
26 Ranskan taivaan alla
Sylvia Merivirta, kuvitus
27 Easter in Germany
Oona Erälähde, kuvitus, juliste
28 Sota jättää syvät jäljet
Lia Ahrens
30 What is Laïcité?
Kiitos kansainvälisille vierailijoillemme!
31 Austrian Easter traditions 32 Austrian school events 34 Mintun, Fridan ja Lumin leffanurkkaus 36 Why you should become an exchange student 38 YMPÄRISTÖ: Kirppiksen kingit ja kuningattaret 41 O´Why 42 Suusta siepatut
Tulevaisuuden näkymät ahdistavat! ON OLEMASSA yksi yleinen totuus, jonka me kaikki joudumme kohtaamaan, halusimme sitä tai emme. Kaikki päättyy lopulta ja se on väistämätöntä. Uskon, että moni meistä on jo pitkään odottanut lukuvuoden loppua, kesälomaa ja sitä vapautta kaikesta koulutyöstä, niin myös minä.
Lapsuudesta saakka meiltä kysytään aina sama kysymys: mikä sinusta tulee isona? Nyt näin lukiossa ylioppilaskirjoitukset joko edessä tai takana meiltä usein odotetaan jo jotain vakavaa vastausta. Minulla ja monella muulla kuitenkin ensimmäinen ajatus, joka päähän pälkähtää, on ”Sen kun tietäisi!”
Vihertävät lehtipuut ja lintujen laulu on varma loppukevään merkki. Varmasti moni abiturientti onkin malttamattomasti odottanut toukokuun loppua ja sitä, että saa painaa valkolakin päähän. Tuntuu, että elämä on edessä, uusia mahdollisuuksia ja alkuja täynnä. Itsellänikin tämä on toivottavasti vuoden päästä edessä.
Tietämättömyys luo epävarmuutta ja jopa pelkoa tulevaisuudesta. Miten selvitä yksinään ja vastata niihin odotuksiin, jota niin lähimmäiset kuin yhteiskuntakin asettavat harteillemme.
Uusi alku tarkoittaa kuitenkin aina jonkin asian loppua, enkä itse ole juuri koskaan pitänyt lopuista - viimeinen kesälomapäivä, lempikirjan viimeinen luku, ystävyyssuhteen päättyminen ja hyvästit. Mutta vaikka kuinka toivoisi, loput ovat väistämättömiä ja ne on pakko kohdata tavalla tai toisella. Tulee päiviä, kun joutuu sanomaan hyvästi sille tutulle ja turvalliselle, kaikelle mukavalle. Esimerkiksi koulutaipaleen loppu voi jättää olon hyvin tyhjäksi ja epävarmaksi, kun ei olekaan seuraavana syksynä sitä tavallista arkeen paluuta tuttuun ympäristöön. Ajatus tulevaisuudesta voi pelottaa. Miten voikaan vain yksi sana – tulevaisuus – päästä ihon alle ja ahdistaa. Täytyisi olla itsenäinen, opiskella, tehdä uraa ja saavuttaa jotakin merkityksellistä. 3
Vaikka usein sanotaankin, että nuori aikuisuus on kriittistä aikaa tulevaisuuden kannalta, niin uskon kuitenkin, että se on myös aikaa, jolloin tehdään virheitä, opitaan niistä, muutetaan mieltä ja muutetaan mieltä taas uudestaan. Mikään ei kuitenkaan ole pysyvää. Asioiden loppuminen vaatii tilalle jotain uutta. Päässä pyörii kysymys siitä, miten jatkan tästä eteenpäin. Mitä uutta voi tulla vanhan tilalle ja täyttää tyhjän aukon? On kuitenkin hyvä muistaa, että meillä on mahdollisuus valita. Mahdollisuus vaihtaa suuntaa, muuttaa suunnitelmia ja kokeilla, mikä tuntuu hyvältä. Tämä tilanne ei kaikille kuitenkaan ole sama. Tulevaisuuden näkymät voivat sumentua ja tuntua siltä, että niitä ei ole ollenkaan. Elämää ja rauhaa voi varjostaa sota, sairastuminen tai jokin muu ulkoinen tekijä, joka riistää mahdollisuuden suunnitella tulevaisuutta.
On erityisen tärkeää rakentaa ympärilleen tukiverkkoa, johon tukeutua hädän tullessa. On myös tärkeää antaa itselleen aikaa pohtia tulevaisuutta rauhassa ja miettiä eri vaihtoehtoja. Tässä lehdessä pääset lukemaan juttuja, jotka sivuavat tulevaisuutta hieman eri näkökulmista. Missä he ovat nyt? -sarja jatkuu tässä numerossa, jossa pääset lukemaan, miten entisen lukiomme opiskelijan tulevaisuuden suunnitelmat ovat toteutuneet. Lehdestä löytyy myös juttu sodan varjostaman Ukrainan nykyisestä tilanteesta ja siitä, miltä ukrainalaisten tulevaisuus näyttää.
Teksti ja kuva Pihla Jutila
O’times
O´SCHOOL
KAPULA KIERTOON - tutorien koulutus alkoi KOULUMME TUTORIEN kapulanvaihdon aika on tullut. Ensi vuoden tutorien koulutus on tänä keväänä virallisesti aloitettu. Tutoreita on tänä vuonna 19, ja uusiksi tutoreiksi valikoitui mahtava joukko!
Kapulanvaihto on tapahtuma, jossa vanhat ”senioritutorit” leikkisästi kisailevat uusien tutoreiden kanssa, ja antavat näille viime hetken vinkkejä koitosta varten. Samassa tilaisuudessa jaetaan vanhojen tutorien kunniakirjat. Kaksi kaunista puhetta kuultiin, ääneen pääsivät niin uudet kuin vanhatkin tutorit - ja tunnelma oli katossa! Puheet luonnollisesti pidettiin sana kerrallaan -improvisaatiotekniikalla.
Kapulanvaihto sujui todella mallikkaasti. Kisoissa pelattiin ensin sanapeliä, jonka tiukan taiston jälkeen voittivat vanhat tutorit, kokeneitahan he ovat! Selkeästi varsinaisia leikkien konkareita, kun seuraavastakin joukkuelajistakin, ”paperiviesti”, he saivat voiton. Vaikkakin vanhat tutorit pärjäsivät todella kunnialla kahdessa ensimmäisessä lajissa, veivät kuitenkin voiton viimeisessä kisassa uudet tutorit. Viimeisen kisan aiheena oli kinkkinen sanaleikki, jossa jonkin kirjaimen käyttö kiellettiin. Tässä uudet tutorit osoittautuivat mestareiksi! Mutta millainen on hyvä tutori?
Alla oleva kuva ei ole kapulanvaihdosta vaan Alla oikealla tutor-haastatteluista, joissa piti kääntää matto nurin olevassa kuvassa koskematta paljaaseen lattiaan. uudet tutorit Lilja, Noa ja Verna seuraavat tilannetta kisassa uusien ja vanhojen välillä.
5
Tutorkonkari Pyry yrittää selvitä keskustelusta ilman S-kirjainta. Hyvä tutori on ymmärtäväinen, iloinen, valmis toimimaan ja osaa toimia hyvin erilaisissa tilanteissa, joita ryhmäytyksen parissa kohtaa. Myös tutorien välisillä suhteilla on väliä. Hyvä ja vahva, toisiaan tukeva tutor-porukka saa uudet ykkösetkin ryhmäytymään paremmin. Siksi tutorien völinen hyvä henki on kaiken A ja O! Teksti Verna Lindström Kuvat Satu Mäkinen
O’times
Opettajat lakossa NOIN 23 000 OPETTAJAA oli lakossa toukokuun alussa. Viimeksi opettajat ovat lakkoilleet vuonna 1984. Lakko on työtaistelutoimi, jonka avulla työntekijäjärjestöt, kuten opettajien ammattijärjestö OAJ, yrittävät parantaa esimerkiksi työntekijöiden palkkausta ja työoloja. Opettajien työmäärä ja kuormitus on kasvanut viime vuosina. Tämä epäkohta on ollut esille myös julkisessa keskustelussa jo jonkin aikaa. Nyt tilannetta halutaan korjata. Ammattiliittoon kuuluvan opettajan oikeus ja velvollisuus on osallistua lakkoon. Koulujen porteilla on lakkovahteja, jotka esimerkiksi jakavat lakkotiedotteita ja pyrkivät valvomaan sitä, että lakkoa ei rikota.
Lakkovahtivuorossa Petteri, Timo, Tommi ja Arja.
Kaikki opettajat eivät kuulu ammattijärjestöön mutta myös he saavat halutessaan osallistua lakkoon.
Lehden ilmestymiseen mennessä sopua ei ole syntynyt. Kuva Arja Holma
Onnea ylioppilaille!
O’times
6
II love loveyou, you, ROGER aylor! Roger Taylor! KEVÄÄLLÄ 2023 SAA ENSI-ILTANSA OGELIN LUKIOLAISTEN MUSIIKKINÄYTELMÄ. ON VUOSI 1982. DURAN DURAN ON TULOSSA KEIKALLE HELSINKIIN JA TANJAN ON PAKKO PÄÄSTÄ SINNE. LISÄTIETOA WILMAN TIEDOTTEESSA!
Abien räiskyvä energia valtaa koulun
Torstaina 7.4. järjestettiin viimein abigaala ja penkkarit! (Korona oli taas kerran siirtänyt yhtä tapahtumaa.) Musiikki raikui ja karkit lentelivät, kun abit juoksivat salin etuosaan. PENKKAREISSA NÄHTIIN monenlaisia asuja. Abien joukosta saattoi bongata Winxit, vauvat tai Daltonit. Luovuutta ei puuttunut. Puvut toivat piristystä harmaaseen päivään. Abigaalassa jokaiset luokat palkitsivat oman ryhmänohjaajansa kiitoksena kolmesta vuodesta. Joka kerta uutta ja ryhmänohjaajalle sopivaa kappaletta soitettiin, kun ryhmänohjaajat astelivat lavalle. Marko Särkilahti, Matti Ala-Aho, Emmi Koskela ja Timo Salminen saivat kaikki omanlaisensa lahjan.
laulettiin yhdessä Maamme-laulu. Meno muuttui siitä vain paremmaksi. Keskisormet nostettiin ilmaan, kun laulettiin Marko de BIH. Ennen lähtöä ajelulle abit heittelivät vielä karkkeja. Jokainen sai niitä yllin kyllin ja niitä löytyikin koulun joka kulmasta. Rekoissa nähtiin toinen toistaan hienompia
banderolleja. Lukion lisäksi peruskoulukin kokoontui katsomaan rekkojen lähtöä.
Teksti Josefina Mura Kuvat Mirva Lindström, Satu Mäkinen ja Arja Holma
Musiikki soi ja valot välkkyivät. Tunnelma oli kattoakin korkeammalla. Valkokankaalla alkoi soida vuoden -19 abirap Koski, jossa seitsemän abia päästi sisäisen räppärinsä valloilleen. Näimme myös opettajien haastatteluja ja saimme kuulla varsin mielenkiintoisia vastauksia. Ei kai vain aineistoa ollut muokattu... Abivideo toi varmasti monille hyviä muistoja mieleen. Kolmen vuoden aikana onkin ehtinyt tapahtua vaikka mitä! Lopuksi lavalle saapuivat yllätysesiintyjät Ege Zulu ja DJ, jotka saivat lukiolaiset tanssimaan. Kaksi abia myös liittyi heidän seuraansa lavalle. Toinen heistä – Olli Korhonen – paljasti räppitaitonsa. Kappaleiden välissä Zulu nosti kätensä sydämelle ja niin O’times
Banderolleissa näkyi ikonisia ja tuttuja kasvoja. 8
Abit saivat toivottavsti omanlaisensa päivän, jota voi muistella hyvällä mielellä! 9
O’times
OPKH:n kuulumisia Uusi hallitus valittiin joulukuussa ja on ollut nyt työn touhuissa puoli vuotta. Hallitus on muun muassa järjestänyt koululle tapahtumia sekä hankkinut yhteistyön autokoulun kanssa. PUKEUTUMISPÄIVIÄ ON OGELISSA ollut tänä vuonna viisi. Tiktokissa suuren suosion saanut Anything but a backpack day toteutettiin koulussamme, jolloin tavaroita tuotiin kouluun muropaketeissa, tyynyissä, lastenkärryissä sekä oikeastaan missä vain muussa kuin normaalissa koululaukussa. Liikennevalopäivänä, vappuna sekä ystävänpäivänä koulun käytävillä iloa toi vaatteiden värikkyys sekä omaperäisyys. “Pukeudu etunimen alkukirjaimen mukaan”-päivänä näimme isän, eräjorman sekä paljon muita hauskoja hahmoja. Oppilaskunnan hallitus vietti huhtikuisen viikonlopun Lahdessa Watereilla. Waterit ovat Suomen lukiolaisten liiton järjestämä tapahtuma, jossa pidetään koulutuksia opiskelijakuntatoiminnan eri osa-alueista. Watereilla Ogeli tutustui muihin kouluihin sekä niiden käytäntöihin. Hallitus sai myös uusia ideoita sekä näkökulmia koulumme parantamiseksi. Meidän koulumme sai runsaasti kehuja Lahdessa.
Vappuna koulussamme oli salitapahtuma. Joukkueina olivat lukiolaiset, peruskoululaiset ja opettajat. Näillä joukkueilla kisailtiin tukkihumalassa, limbossa, tietovisassa, pukukilpailussa sekä munkin syömisessä. Lukiolaiset voittivat tiukan taistelun. Hallitus on saanut tänä vuonna myös hommattua kauan odotetun autokouludiilin. Arabianrannan autokoulu on nimittäin solminut yhteistyö sopimuksen Oulunkylän yhteiskoulun kanssa. Jos autokoulu on vielä käymättä, niin tähän tarjoukseen kannattaa todellakin tarttua. Arabianrannan autokoulussa opetus on laadukasta ja mikäpä olisikaan mukavempaa kuin käydä kavereiden kanssa autokoulua! Teksti Siiri Kotkaslahti Kuvat Siiri Kotkaslahti ja Rauni Eskelinen
O’times
10
Ympäristöystävällinen ruoka Kouluruokalassamme järjestettiin ympäristöystävällisen ruoan viikko. Viikon tarkoituksena oli ekologisen ruoan sekä asiasta tietoisuuden lisääminen. Oppilaat olivat saaneet itse toivoa lempiruokiaan ja se näkyi viikon ruokalistassa. Lähes jokaisella aterialla tarjottiin myös Ogelissa jo oikeastaan tavaramerkiksi muodostunutta itseleivottua leipää.
Viikon ruokalista oli monipuolinen ja sieltä tietenkin löytyi myös monen opiskelijan kestosuosikki, eli pinaattiletut puolukkahillolla!
Kuviksessa elävä koiramalli Kuviksen tunneilla piirrettiin elävästä mallista. Arjan suloinen Kaisa-koira pääsi ikuistetuksi. Kuva Arja Holma
11
O’times
Vapputapahtuma kuvina
O’times
12
Kiitos lukion opiskelijakunnan hallitus ja peruskoulun oppilaskunnan hallitus! Kiitos myös kaikille ihanille ja myös viihdyttäville kilpailuihin osallistujille! 13
O’times
Missä he ovat nyt? Tehkää paljon virheitä! Jonna Jones asuu nykyään Yhdysvalloissa viisihenkisen perheensä kanssa. Jonnaa motivoi intohimoinen suhtautuminen siihen, mitä hän tekee ja miten hän elää. JONNA JONES (OS. PUUKKO) opiskeli lukiossamme vuosina 2005 – 2008. Tällä hetkellä hän asuu Floridassa yhdessä miehensä ja kolmen alle kouluikäisen lapsensa kanssa. Jonna vastailee O´Timesin kysymyksiin aamukahvilla kotinsa parvekkeella edessään palmuja, uima-allas ja meri.
Omilta lukiovuosiltaan päällimmäisenä Jonnan mieleen on jäänyt asioita, joita ei nuorena olisi osannut pitää niin merkityksellisinä. ”Tuntien välillä käydyt keskustelut, se, kenen kanssa hengaili ja kävi syömässä, kenen kanssa valitteli sitä, ettei ymmärrä matikkaa”, muistelee Jonna näitä arkisia hetkiä.
Paljon on tapahtunut ylioppilaaksi pääsyn jälkeen – intohimo itselle tärkeitä asioita kohtaan ja unelmat ovat kantaneet ympäri maailmaa.
Mieleen nousee tosin selkeänä yksi muisto, joka koskee englannin tunnilla pidettyä onnittelupuhetta.
Jonna stressasi puhetta kovasti ja mietti, kohdistaisiko puheensa Joelle vai Billille (keksittyjä henkilöitä siis molemmat).
”Musta tuntui, että se oli maailmanloppu. Hävetti monta kuukautta ja ajattelin, että kaikki nauraa mulle.”
Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen Jonna piti välivuoden ja teki mallin töitä Italiassa. Jonnan tosin piti tehdä paljon muitakin töitä rahoittaakseen matkustamisen ja elämisen. Muotiala on hänen mielestään ankara varsinkin alussa ennen kuin pääsee castingeihin. Välivuotensa jälkeen Jonna aloitti opinnot Haaga-Heliassa. Maailmaa ei kuitenkaan ollut vielä nähty tarpeeksi. Jonna nimittäin tapasi pian amerikkalaisen Benjaminin, joka pelasi amerikkalaista jalkapalloa Suomessa. Vuoden kuluttua tästä tapaamisesta he solmivat avioliiton. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Jonna ja Benjamin ovat asuneet Suomen lisäksi Puolassa, Kroatiassa, Espanjassa, Brasiliassa ja Yhdysvalloissa Pohjois-Dakotassa ja Utahin vuorimaisemissa. Nykyään heillä on Teksasissa ranch ja juuri tällä hetkellä he asuvat Floridassa. O’times
14
Varsinaisen puheen Jonna aloitti onnittelemalla Joeta mutta kesken puheen hän yhtäkkiä alkoikin puhua Billille.
Elämäntaitojen valmentamisen ohella Jonnalla ja hänen miehellään on useita muitakin projekteja esimerkiksi kryptoalalla. ”Mieheni tutustui kryptoalaan jo kymmenisen vuotta sitten.”
mutta Jonna sanoo, että kaikista tärkeintä on seurata omia unelmiaan ja tehdä sitä, mitä kohtaan tuntee intohimoa. Näin he Benjaminin kanssa tekevät.
”Musta tuntui, että se oli maailmanloppu. Hävetti monta kuukautta ja Teksti Satu Mäkinen ajattelin, että kaikki nauraa mulle.” Perheen pyörittämisen ohella on siis Kuvat Jonnan kotialbumi paljon muutakin pyöritettävää Jonna teki mallin töitä jo opiskelun ohessa, vaikka itsetunto ei ollut tuolloin kovinkaan hyvä. Jonna haluaa rohkaista kaikkia lukiolai”Ehkä eniten lukioikäisenä kiinnosti se, mitä muut ajattelevat minusta.” Jonna kertoo, että eniten ajatukset keskittyivät lukioaikana esimerkiksi siihen, ketkä ovat kavereita, kuka tekee ja mitä tekee, sekä etenkin siihen, mikä on oma paikka koulussa ja koko maailmassa.
siamme tekemään virheitä ja kokeilemaan kaikkea – sellaistakin, mikä ei ihan ensimmäisenä tulisi mieleen.
Oikeastaan tätä oman nuoruutensa keskeistä kysymystä – mikä on oma paikka maailmassa - Jonna miehensä kanssa tänä päivänä käsittelee työkseen. Jonnalla ja hänen miehellään on yritys, joka keskittyy opettamaan ihmisille erilaisia elämäntaitoja. Pariskunta opastaa löytämään omia henkilökohtaisia vahvuuksia ja tiedostamaan, miten näitä vahvuuksia voi parhaiten hyödyntää. Tärkeää on löytää oma paikka ja se, mitä oikeasti elämältä haluaa. ”Me halutaan sanoa, että jokaisen pitää tehdä sellaista, mikä todella kiinnostaa itseä. Ei saa tyytyä vain tekemään vuosikymmeniä jotain, mikä ei kiinnosta, koska siitä seuraa vain uupumus.” ”Mottomme on, ettei tule elää vain viikonloppuja varten vaan pitää tehdä jokaisesta päivästä mielekäs ja nautittava.”
Jutun kuvissa näkyy Jonna perheineen arjen keskellä ja taitaa olla vähän juhlaakin. 15
O’times
Piinapenkki Kati Wackström Tällä kertaa piinapenkkiin pääsee yksi lukiomme liikan opeista, Kati Wackström. Kati vastaa esimerkiksi liikunnan opettamiseen liittyviin kysymyksiin.
Mitä lajeja olet harrastanu?
Mikä on paras/hauskin muisto joltain liikunnan tunnilta?
Miksi halusit olla liikunnan opettaja?
Liikan tunneilla on usein tosi hauskaa ja siellä sattuu kaikenlaista. On monia hauskoja muistoja, mutta kyllä parasta on, kun joku oppii jotain uutta. Usein opiskelija itsekin hämmästyy, että ”häh, mä osasin”. Esimerkiksi pesistunneilla näkee aitoja onnistumisen tunteita, kun joku saa hienon kopin tai lyö upean lyönnin. Näistä tulee opellekin hyvä fiilis.
Liikunta on aina ollut vahvin osaamisalueeni ja siksi lähdin opiskelemaan liikunnanopettajaksi. Opettajan työn kivat puolet ovat avautuneet tätä työtä tehdessä.
Tykkäätkö olla liikkaope?
Mitä musiikkia kuuntelet?
Tykkään tosi paljon olla liikkaope. Tykkään aidosti työstäni enkä ole siihen kyllästynyt, vaikka olen tehnyt tätä yli 20 vuotta.
Kuuntelen tosi paljon erityyppisiä musalajeja. Fiiliksestä riippuen punkkia, rockia, heviä, räppiä, suomi-iskelmää, poppia tai vaikka humppaa. Gasellit on suosikkini tällä hetkellä ja viime viikonloppuna olin Portion Boys -keikalla.
Tämä kysymys onkin tosi vaikea. Olen ennen liikunnanopettajan uraa tehnyt muitakin töitä, eikä niistä mikään vedä vertoja tälle duunille, enkä ole ikinä vakavissani miettinyt alan vaihtoa. Mutta jos jotain pitää vastata, niin voisin istutella kukkia ja tehdä hyvää ruokaa, en vain tiedä mikä ammatti se olisi.
Oon liikkunut pienestä pitäen ja harrastanut tai kokeillut tosi monia lajeja: yleisurheilua, eri tanssilajeja, kuten jazz-tanssia, lattareita ja Nia-tanssia. Kuntosalilla olen käynyt aina enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Tennis on yksi suosikkilajeistani ja yhteen aikaan pelasin sitä monta kertaa viikossa. Uusimpia lajikokeiluja ovat suppailu ja padel.
Kuka on sinun idolisi ja miksi? Ihailen maailman parhaita tennispelaajia. Tennis on niin vaikea laji, että ei voi kuin ihailla (ja kadehtia) sitä taitoa, mikä heillä on.
O’times
Jos et olisi liikunnan opettaja, mitä tekisit työksesi?
Teksti Siiri Kotkaslahti ja Iiris Pernu Kuva Siiri Kotkaslahti
16
O´CULT
17
O’times
You will die! O’Timesin edustus pääsi sukeltamaan maan alle ja historiassa sata vuotta taaksepäin, karmiviin KGB:n vankiselleihin. KGB:N VANKISELLIT PERUSTETTIIN lokakuussa 1940 Tallinnan vanhaan kaupunkiin, kun Viro oli vielä Neuvostoliiton vallan alla. KGB:n vankiselleihin joutuivat niin syyttömät kuin syylliset ihmiset ja heidän joukostansa löytyi nuoria lukiolaisia sekä vanhempia työläisiä ja eläkeläisiä. Kehenkään ei luotettu ja kaikkia epäiltiin.
Pieniin selleihin ahdattiin 18 vankia ja heidän joukossansa oli aina yksi vakooja. Päivän aikana vakooja yritti saada inside-tietoa
muilta vangeilta ja illan tullessa ilmoitti kaikesta kuulemastaan ylemmille tahoille. Kun vankeja kuljetettiin vankilan käytävillä, piti heidän käsiensä olla selän takana ja katse maahan tiukasti kohdistettuna. Jos muita vankeja kuljetettiin samanaikaisesti, työnsi vartija vangin nopeasti seinää vasten, ettei tämä näkisi toista vankia. Koska vangit pääsivät kommunikoimaan vain samassa sellissä olevien kanssa ja eivät saaneet nähdä muita, käyttivät he morsetusta, jos halusivat
ottaa yhteyttä muissa selleissä oleviin - seiniin siis koputeltiin. KGB:n vankiselleissä käytettiin erilaisia kidutusmenetelmiä. Vankeja ei tietenkään tapettu heti, vaan heistä lypsettiin tietoa mahdollisimman pitkään. Heidät muun muassa lukittiin pieniin koppeihin, revittiin pakkasella alastomiksi, naisilta silvottiin rintoja – lista voisi jatkua todella pitkään. Vangeilla ei ollut ihmisoikeuksia. Heidät herätettiin aikaisin aamulla ja nukkumaan mentiin kymmeneltä. Tosin kuulustelut alkoivat myös samanaikaisesti, joten nukkuminen oli olematonta ja harvassa. Vankeja pidettiin pimeissä huoneissa ja vietiin ulos enintään kerran päivässä (tai yöllä). Heidät yritettiin saattaa niin huonoon kuntoon, että epätoivon partaalla he tunnustaisivat kaiken, vaikkeivat edes olisi syyllisiä mihinkään.
”Vangit muun muassa lukittiin pieniin koppeihin, revittiin pakkasella alastomiksi, naisilta silvottiin rintoja - - Heillä ei ollut ihmisoikeuksia.”
Pieneen vihreään komeroon lukittiin vankeja monista eri syistä. O’times
Vaikka muulle maailmalle yritettiin uskotella, että Neuvostoliiton vallan alla oli hyvä elää, oli Viron säädökset väitteen kanssa ristiriidassa. Silloin ulkomaille matkustaminen oli paljon hankalampaa kuin nyt. Jos Virosta tahtoi matkustaa Suomeen, piti lupaa anoa hyvissä ajoin. Koko perhe ei tiet18
Uhrien kasvot ja tarinat ovat esillä vieraille. KGB:n vankiselleissä oli korkea-arvoisia sekä köyhiä vankeja. enkään päässyt matkalle. Yleensä lapset ja toinen vanhempi jäivät odottamaan kotiin. Tällä yritettiin estää perheiden pakenemista. KGB:n vankiselli teki myös tiivistä yhteistyötä Patarein vankilan kanssa. Vankeja lähetettiin myös Siperiaan. Omaisille ei tietenkään koskaan kerrottu, minne vangit joutuivat tai mitä heille tehtiin. He vain katosivat. Omaisten oli turha alkaa tutkia läheisen katoamista, sillä heitäkin olisi saattanut odottaa sama kohtalo.
”Omaisten oli turha alkaa tutkia läheisten katoamista, sillä heitäkin olisi saattanut odottaa sama kohtalo.”
Vaikka vankiselli lopetti toimintansa jo 1950- luvulla, ovat sen tapahtumat jääneet ihmisten mieliin. Teksti Josefina Mura, Verna Lindström Kuvat Satu Mäkinen
Opas kertoi meille siitä, kuinka helposti yksilö saattoi joutua vankiselliin. “Jos oppilas oli tyytymätön kouluarvosanaansa ja tiesi opettajansa vastustavansa muun muassa Neuvostoliittoa, saattoi hän käydä ilmiantamassa tämän viranomaisille” - opettajasta ei kuultaisi enää tämän jälkeen. Jutun otsikko on lainattu oppaan monta kertaa kierroksen aikana toistamasta lauseesta. 19
Samalla paikalla, missä Verna kuulusteli Sandraa, koki moni elämänsä raskaimmat keskustelut. Kuulustelussa saattoi käydä mitä tahansa. O’times
Tallinnan suurin pettymys
Se, mitä Tallinnassa tapahtui, oli traumaattisin kokemus koko toimittajan urallamme. HUOM! Seuraava teksti saattaa järkyttää herkimpiä lukijoitamme. PÄIVÄ OLI OLLUT pitkä. Koko päivä oli ollut täynnä kävelyä ja juoksemista, jotta aikataulussa pysyttäisiin edes joten kuten. Rankan ja armottoman shoppailureissun jälkeen kahden toimittajan pitikin käydä tankkaamassa akkujaan, jotta laivamatkasta takaisin selvittäisiin edes jotenkin. Todellisuus kauppakeskus Nautican Hesburgerista iski naamaan kuin nyrkki, kun toimittajat kokivat elämänsä suurimman pettymyksen. Alussa kaikki meni hyvin, kun kyseiset toimittajat huomasivat Hesburgerissa olevan kaksi tilausnäyttöä, jolloin ei onneksi tarvinnut puhua ihmisille. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun juomaa valitessaan he huomasivat, että lähdevedestä piti maksaa enemmän kuin vichystä. Ihminen kuolee ilman vettä. Miksi siitä pitää maksaa? Kyseiset kaksi toimittajaa olivat kuolemassa nestehukkaan, koska päivän nesteytys oli koostunut lähinnä öö... “omenamehusta”. Toinen takapakki oli järkytys siitä, että ketsuppia ei näkynyt missään. Rohkeat toimittajat kysyivät, mistä sitä saisi ja todellisuus oli shokeeraava. MIKSI KUKAAN EI KERTONUT, ETTÄ KETSUPISTA PITÄÄ MAKSAA 30 SENTTIÄ? On suorastaan ihmisoikeuksien vastaista maksaa 30 senttiä ketsupista, jota saa kaksi tippaa. Sillä määrällä ketsuppia ei saa edes kahta ranskalaista dipattua. Tällainen käytös ei olisi Suomessa ollut suvaittavaa, mutta selkeästi Virossa pelataan eri säännöillä (“Toimittajan kommentti: Viron Hesburgerille punainen kortti ja heti jäähylle”). O’times
Livekuvaa toimittajista Hesburger reissun jälkeen. Suuresta ketsuppikatastrofista järkyttyneenä toimittajat alkoivat spekuloimaan, mistä kaikesta Viron Hesburgereissa joutuu oikein maksamaan. Ehkä ilmaa ei saisi hengittää ilman lisämaksua. Mites sitten astioiden tai istumapaikkojen laita? Pitääkö niistäkin maksaa kenties vuokraa? Ravintolassa ei varmaan olisi edes valoja vaan taskulamppu pitäisi vuokrata erikseen (minuuttihinta 12 e/min). Samoin lisämaksua tulisi, jos haluaisi pihvinsä kypsänä ja sämpylänsä muussa kuin taikinamuodossa. Hauskojen vitsien jälkeen olivat toimittajat taas positiivisin mielin jatkamassa matkaa terminaaliin. Viron Hesburgerilla oli kuitenkin vielä yksi ässä hihassaan. VESSA. ON. MAKSULLINEN. Jos maksaa ensin erik-
seen vedestä, sitten ketsupista JA hirveän vessahädän yllättäessä vielä pitäisi löytyä 20 sentin kolikko, jotta pääsisi vessaan... Toimittajillakaan ei ole kovin hyvät palkat, joten miten opiskelijabudjetilla pitäisi pystyä kattamaan arvokas ketsuppi ja julkiselta nolaukselta pelastava vessakäynti (Toimittajan kommentti: “Ensi kerralla kus**** (pissimme) lattialle”). Tähtiä 2/5 (ruoka oli kuitenkin ruokaa, jokaisesta virheestä yksi tähti pois)
Teksti Sandra Karisalmi ja Aada Holmberg Kuva Sylvia Merivirta
20
Tallinnan maut Kävimme toimituksen kanssa Tallinnassa syömässä aasialaisessa ravintolassa. Poikkesimme myös testaamassa (puolueettomasti), löytyykö paikallisesta kahvilasta maukkaampaa kahvia ja kaakaota kuin koulumme kahvikoneesta. SAIAKANGI KOHVIK Cappuccino Maku: 4/5 Ulkonäkö: 3,5/5 Keksi: 2/5 Vibe: 5/5 Voittaako koulun automaatin?: ei Kaakao Maku: 3/5 Ulkonäkö: 4/5 Keksi: 3/5 Vibe: 5/5 Voittaako koulun automaatin?: ei
CHI NAUTICA Maku: 4,5/5 Hinta-laatusuhde: 5/5 Ulkonäkö: 4/5 Annoksen koko: 5/5 Ruoka kokonaisuudessaan: NAM Naan-leipä: NAM isosti
Teksti Siiri Kotkaslahti ja Iiris Pernu Kuvat Siiri Kotkaslahti 21
O’times
Toimittajat opintomatkalla Toukokuisena tiistaina juuri lakon alettua joukko toimittajia lähti päiväksi Tallinnaan. Opettaja oli saanut poikkeustyöluvan, jotta aiemmin suunniteltu opintomatka toteutuisi. Tallinnaan ja takaisin matkattiin Eckerö Linen Finlandialla. Matkustajia oli melko paljon mutta tilaa kuitenkin oli niin, että kaikki pääsivät vierekkäisiin pöytiin.
Ensimmäinen kohde oli luonnollisesti ravintola. Lounasta syötiin aasialaisessa ravintolassa Chissä. Syömisen jälkeen askeleet kulkivat Pagarille, jonka varrelta löytyi KGB:n vankisellit. Vierailu oli pysäyttävä ja voit lukea siitä erillisestä jutusta. Loppuaika oli vapaata kaupunkiin tutustumista.
Laivamatkojen aikana tehtiin töitä. Esimerkiksi kaksi tähän lehteen tullutta juttua saatiin valmiiksi paluumatkan aikana. Jotkut matkalaisista tekivät myös muita koulutöitä ja eräs pänttäsi autokoulun teoriaosuuksia. Laivamatka meni melko nopeasti. Kahvia juotiin paljon, tax freestä ostettiin tuliaisia itselle ja kotiin ja paluumatkalla saatiin karaokekansa vauhtiin.
O’times
22
Laivamatkan suosituin peli oli Läpsy. Erityisesti Sandra ja Aada olivat varsinaisia korttipelureita mutta muitakin vieraili näissä otteluissa.
Venäjän suurlähetystön edustalle oli laitettu erilaisia kylttejä ja muistoesineitä. Muutoinkin Ukraina näkyi Tallinnan katukuvassa enemmän kuin Helsingissä. Ukrainan lippuja oli asuntojen ja kauppojen ikkunoissa. KGB:n vankisellien opas muistutti meitä myös siitä, että Putin on KGB:n miehiä. Tämä tieto aiheutti kylmiä väreitä selkäpiissä.
O´Timesin toimitus etsii taas ensi syksynä uusia toimittajia! Me haluamme kiittää nyt erityisesti Hetaa ja Helmiä, jotka ovat olleet koko kolme lukiovuottaan lehdessä mukana. Hyvää matkaa, Helmi ja Heta!
Kuvat Pihla Jutila ja Satu Mäkinen
23
O’times
Haita ja kulttuuriperintöä tropiikissa Erasmus-matka Ranskan Réunionille kahden viikon päästä, luki Wilma-viestissä. No, matka Ranskaan, kuulostaa hyvältä, voisinpa vaikka lähteäkin. Toinen viesti: ai niin, hepatiittirokotukset olisi muuten hyvä olla kunnossa. Mitä? Mistäpäin Ranskaa saa hepatiitin? Ei kun Google auki. Missä ihmeessä on Réunion? RÉUNIONIN SAARI on Ranskalle kuuluva merentakainen departementti Intian valtameressä Madagaskarista itään, jonne kolme Ogelin lukiolaista pääsivät lähtemään Erasmus-matkalle maaliskuun lopussa. Vietimme saarella viikon asuen isäntäperheissä, tutustuen aineettomaan kulttuuriperintöön- ja valittaen kuumuudesta. Réunionille ei pääse lentämään suoraan Helsingistä, joten piti matkustaa Pariisin kautta. Matkamme alkoikin reippaasti niin pitkällä välilaskulla Pariisissa, että ehdimme viettää neljä tuntia keskustaa kierrellen. Luonnollisesti kävimme katsomassa
Eiffelin tornia ja Riemukaarta, mutta erityisen tutuiksi tulivat kaikki Pariisin erilaiset metrotunnelit. Tehtyämme matkaa yli vuorokauden ja vietettyämme hyvin tuskalliset 11 tuntia yölennolla saavuimme vehreään tropiikkiin. Réunion on muun muassa tunnettu sitä ympäröivien vesien suuresta haimäärästä, minkä vuoksi missä vain ei voi uida. Rakas rehtorimme Mirva oli meille erikseen sanonut, ettei haihyökkäyksen kohteeksi saa joutua, ja kunnollisia opiskelijoita kun olemme, emme edes nähneet yhtään haita. Viikon aikana teimme projektiin liittyviä hommia koululla ja kä-
vimme tutustumassa muun muassa museoon saaren historiasta sekä paikallisiin kulttuurielementteihin. Viikon lopussa vierailimme aktiivisella tulivuorella, mutta sieltä ei näkynyt yhtään mitään, koska koko retken ajan satoi ja vuori oli täysin pilvessä. Emme siis varsinaisesti käyneet koulussa oppitunneilla, vaan osallistuimme Erasmus-projektiin. Todistaaksemme, että olimme oppineet jotakin saaren aineettomasta kulttuuriperinnöstä (lääkekasvit ja Maloya-musiikki-tanssityyli), teimme kansainvälisissä ryhmissä saksankieliset projektivideot aiheista. Kaikki projektin osallistujat eivät edes puhuneet saksaa, mutta saksankielisessä projektissa kaikkien nyt vain piti tehdä videot saksaksi. Meidän lisäksemme projektiviikkoon osallistui nuoria Saksasta, Itävallasta ja Italiasta ja tietenkin Réunionilta. Iltaisin vietimme aikaa porukalla ja kaikkien kanssa tuli juteltua paljon. Oli tosi hienoa päästä tutustumaan ulkomaalaisiin nuoriin ja hengata heidän kanssaan. Aikatauluhulluina suomalaisina jouduimme välillä pahaan paikkaan, koska Réunionilla vallitsee vahva ”tropiikin meininki”. Myöhässä ei ole kovinkaan tuttu käsite, ja kaikki otetaan rennosti.
O’times
24
Kun koululla pitäisi olla puoli yhdeksältä, lähdetään kotoa hyvällä tuurilla 25 yli, ja vaikka kävelymatkan olisi voinut suorittaa viidessä minuutissa, menee siihen ainakin vartti. Kiire kun ei mihinkään ole. Ehkä saaren säätilalla on jotakin vaikutusta tähän: kukapa sitä jaksaisi jokapäiväisessä 30 asteen helteessä mihinkään juosta? Kaiken kaikkiaan matka oli aivan mahtava kokemus ja jopa hyvin onnistunut sellainen. Suosittelen Réunionin saarta ihan kaikille, sinne kannattaa ehdottomasti lähteä, mikäli tilaisuus ilmaantuu. Tämä eksoottinen saari on uskomattoman kaunis ja paikalliset ovat to-
della ystävällisiä ja auttavaisia. Loppuun vielä muutama Réunionin pro tip: 1. Osaa pari sanaa ranskaa. Moni saarella ei puhu lainkaan englantia, ja jo pelkät bonjour ja merci helpottavat keskustelua torin hedelmäkauppiaan kanssa kummasti. (Ne ananakset ovat sen arvoisia!) 2. Varaa matkantekoon aikaa. Korkeintaan kaksi kertaa tunnissa kulkeva bussi saattaa surutta ajella pysäkin ohi ja viitata kintaalla kyytiin haluajan heilutteluille, vaikka bussi ei olisi edes oikeasti täynnä. 3. Ota mukaan shortsien lisäksi sateenvarjo. Trooppisella saarella kaatosadekuurot ja helteinen aurin-
Tämän verran näimme tulivuoriretkellä, ennen kuin jäimme pilven sisään.
Melkein koko porukka ryhmäkuvassa sokeriruokomuseolla. 25
gonpaiste vuorottelevat, ja sade voi yllättää koska tahansa. 4. Älä ui ihan missä sattuu. Mikäli et halua tulla hain syömäksi, ui vain sellaisilla rannoilla, joita suojaa koralliriutta. Ne estävät haiden pääsyn uimarin kimppuun. 5. Ole kärsivällinen. Réunionilaiset saattavat olla suomalaisen aikakäsityksen mukaan raivostuttavan hitaita ja aina myöhässä, mutta he vain eivät stressaa turhasta. Tropiikin meininki. Teksti Eevi Grönlund Kuvat Eevi Grönlud ja Eija Raitalan kuvakansio
Sunnuntaiaamupäivän torilta sai muun muassa tuoreita hedelmiä.
Paikallisen koulun tilat olivat ilmaston takia hyvin avonaiset. O’times
Ranskan taivaan alla Kaksi ensimmäistä vaihtoviikkoa mennyt todella nopeasti. Reissussa kanssani ovat Elsa (21C), Iiris (21A) ja Noa (21B). Nähtävää on ollut joka lähtöön ja kulttuurishokkejakin on koettu. Heti vaihtomme ensimmäisenä päivänä kävimme katsomassa Reimsin tunnetuinta nähtävyyttä Notre Damen katedraalia. Sitä sai ihailla jokaisesta kulmasta. Tiesitkö, että kaikki Ranskan kuninkaat on vihitty kyseisessä linnassa? Kaikkea uutta sitäkin oppii historiasta - Tapperin viisauksien ohella.
Pariisi oli vain 45 minuutin junamatkan päässä Reimsistä. Yhtenä viikonloppuna kävinkin vaihtarini kanssa Pariisissa katsomassa nähtävyyksiä. Ja kun kuitenkin turistina tavallaan ollaan matkassa, niin pitäähän Eiffeltorni ja Riemukaari nähdä. O’times
Ranskalaisessa ruokalassa ei löydy ruisleipää eikä maitoa, mutta jälkkäriä löytyy kuitenkin joka päivä. Kummasti jaksoi koulussa aamutunnit, kun tiesi saavansa jälkkäriä parin tunnin päästä. Kouluruoka oli hyvin erilaista ja viime tiistaina se näytti tältä.
Keskustassa pyöriessä löytyi kaikenlaisia ranskalaisia herkkuja. Silmät bongasivat kuitenkin jotakin suomalaistakin. Normalista löytyi tuttuja Fazerin herkkuja! Teksti ja kuvat Elina Papaianni
26
Easter in Germany THE EASTER SEASON begins on Maundy Thursday. On this day the Lent ends, which means that whatever people have renounced, they are allowed to consume again. Then there is Good Friday, where we commemorate the death of Jesus and paint eggs, a tradition which can be traced back to Jesus Christ. In the past, the Easter eggs were painted red, as it is supposed to remind people of the shed blood of Jesus.
But why does the Easter Bunny bring the Easter eggs and not a chicken? The bunny stands for fertility, and it is usually depicted on speculaas cookies next to an egg. The hare was an animal symbol for Christ. The bunny is classified as a sacred animal by the Germanic goddess Ostera, the goddess of spring and fertility.
With my family, we usually paint the Easter eggs a week before. My mum gets up very early at Easter to hide the gifts, the Easter eggs and the sweets.
Text and photo Lia Ahrens
Nowadays we don’t do that anymore but paint them with bright colors. On Easter Sunday, the so-called Easter Bunny hides the Easter eggs, the gifts and of course many sweets. The children always get up very early to look for them.
Kohtaamisia meillä ja muualla
Kansainvälinen toiminta on ollut vilkasta parin koronavuoden jälkeen. Koulun käytävillä on lukuvuoden aikana näkynyt paljon uusia kasvoja. Syksyllä saimme lukea esimerkiksi Emman, Juliannan ja Pyryn (viereisessä kuvassa vaihtareiden kanssa) muutaman viikon vaihdosta. Tässä numerossa saamme kuulla Elinan, Elsan, Noan ja Iiriksen vierailusta. Kaiken kaikkiaan 18 lukiolaista on tämän lukuvuoden aikana vieraillut Ranskassa. Ranskasta meille puolestaan tuli 20 nuorta. (Laskentatavasta riippuen 20 - 40 nuorta on ollut Ranskassa.) Ranskan lisäksi edestakaista liikennettä on ollut Saksaan, Itävaltaan ja italiaan. Kuva Arja Holma 27
O’times
Sota jättää syvät jäljet Ukrainan tilanne on saanut viime aikoina ymmärrettävästi paljon näkyvyyttä. Maailmankirjat tuntuvat olevan sekaisin, kun vielä vuonna 2022 käydään sotia – ei pelkästään Ukrainassa vaan muuallakin. VUODEN ALUSSA VENÄJÄ oli siirtänyt muutamia tuhansia sotilaita Ukrainan rajalle. Monet ukrainalaiset uskoivat sen olevan vain pelottelua, mutta 24. helmikuuta 2022 Venäjän joukot hyökkäsivät Ukrainaan: sotatila julistettiin. Venäjän presidentti Vladimir Putin piti samana päivänä puheen, jossa syytti Ukrainan viranomaisia muun muassa venäläisvähemmistöjen kansanmurhasta. Putin tahtoi estää Ukrainan liittymisen Natoon. Perheet Ukrainassa hajosivat,
kun miehet jäivät puolustamaan maataan ja lapset, naiset ja vanhukset lähtivät hankalalle pakomatkalle. Yhteys läheisiin katkesi ja jotkut näkivät toisensa viimeisen kerran. Tähän mennessä noin 11 miljoonaa henkilöä on joutunut jättämään kotinsa. Pakolaisia on saapunut eniten Puolaan, Romaniaan ja Unkariin. Monet muutkin kuin miehet tekivät vaikean päätöksen ja jäivät koteihinsa. Joillekin pako ulkomaille ei ollut edes vaihtoehto. Joillekin suuri tekijä päätöksenteossa on läheiset, varsinkin vanhat
läheiset. Kaikki eivät ole siinä kunnossa, että voisivat lähteä pakomatkalle. Se saattaisi olla heidän viimeinen matkansa. Monet päättivät jäädä myös auttamaan maataan. Jotkut naiset osallistuvat vastarintaan ja jäivät sotimaan, toiset taas hoitamaan yhteisöjä. Ihmiset kokevat vastuuta omasta maastaan, lähtö ei olisi tuntunut oikealta. Sodan alettua netissä nähtiin videoita, joissa ukrainalaiset siviilit ja venäläiset sotilaat keskustelivat rauhallisesti toistensa kanssa. Monet sotilaista olivat nuoria, alle 25-vuotiaita poikia, joilla ei ollut mitään halua taistella. Jotkut kokivat sympatiaa heitä kohtaan eihän 18-vuotiaidenn kuulu sotia. Kuitenkin sodan edetessä tapahtumista on tullut yhä väkivaltaisempia ja raaempia, mikä ei tietenkään ole yllätys. Venäläisten sotilaiden tekemät sotarikokset ovat tulleet esille. 13.5. alkoi ensimmäinen sotarikosoikeudenkäynti. Tutkinnassa on yli 11 000 epäiltyä, joista ainakin 600 on tunnistettu. Suurin osa rikoksista on paljastunut, kun Venäjän joukot ovat vetäytyneet tietyiltä alueilta. Siviilejä on kohdannut järkytys, kun kotiin palatessa takapihalta onkin kukkien sijasta löytynyt joukkohautoja. Ruumiita on myös kaduilla.
Koko maailma seuraa tarkasti sodan kehitystä. Miten se päättyy? O’times
Tämä kaikki saa miettimään, millainen ihminen on pahimmillaan: 28
Useissa maissa ihmiset ovat menneet osoittamaan mieltä Venäjän suurlähetystöjen eteen. itsekäs ja ahne. Sodan edetessä monet asuinalueet, jotka Venäjä valloitti, on saatu vapautettua miehityksestä. Kaupunkien tuhot ovat kuitenkin valtavia, mutta ihmiset ovat alkaneet tehdä uudelleenrakennustöitä. Monille on tärkeää saada vanha normaali arki taas käyntiin. Se tuo ihmisille turvallisuuden tunnetta ja järjestystä muuten sekosortoiseen elämään. Ukrainassa pysyvien ihmisten arkeen kuuluu nykyään sireenien ulvonta ja pelko – pelko ja traumat ovat osa jokapäiväistä elämää.
tietoa sensuroidaan ja tavallisilta kansalaisilta estetään oikeus totuudenmukaiseen informaatioon. On esimerkiksi levitetty propagandaa, jossa sanotaan Ukrainan hallitsijoiden olevan natseja, jotka tappavat omia kansalaisiaan. Venäjällä väitetään Ukrainan myös aloittaneen sodan.
”Pelko ja traumat ovat osa jokapäiväistä elämää. Kukaan ei ansaitse sitä.”
Venäjällä on kuitenkin järjestetty sodanvastaisia mielenosoituksia aivan kuten muuallakin maailmassa – mutta samanlaista vapautta ilmaista mielipiteensä kuin vaikkapa Suomessa Venäjällä ei ole. Jo alussa tuli selväksi, että virkavalta pyrkii tekemään mielenosoituksista mahdollisimman hankalia. Ihmisten pidättäminen alkoi ja jopa satunnaisia ohi käveleviä ihmisiä vietiin putkaan. Teksti Josefina Mura Kuvat Satu Mäkinen
Esimerkiksi seksuaalinen väkivalta on lisääntynyt. Uhrien kertomusten perusteella on saatu selville, että venäläissotilaat käyttävät aina samaa kaavaa: he peittävät kasvonsa ja joukkoraiskaavat. Uhrin läheiset pakotetaan katsomaan. Uhrien joukossa on niin naisia kuin miehiä - lapsia, nuoria ja vanhuksia. Venäjällä Ukrainan sotaa koskevaa 29
O’times
What is the laïcité ? THE SECURALISM (or laïcité in French) is the separation between the religions and the state. It means that public institutions must be neutral and independant from religious organisations. This principle was created to reinforce the equality between French citizens. There is no distinction made between people with different beliefs, everyone has the same rights and is considered equal. At school, the laïcité is one of the most important values, not to say the most important. When you go to school, every distinct religious sign must be hidden or taken off, for example we can’t show crosses as necklaces, we can’t wear a hijab or a kipa.
Then, in 2004, the law about the religious signs at public school was voted. To sum up, the laïcité at school is mainly based on this idea of neutrality which enables children to grow without being influenced. But the definition of the laïcité, written in « La charte de la laïcité à l’école » (the charter of laïcité at school), also highlights the equality between girls and boys, the importance of free will etc.
La charte de la laïcité traduite en 9 langues - CASNAV - Pédagogie Académie de Poitiers (ac-poitiers. fr). However, there are still many debates around the question of Laïcité nowadays. Some people would like to witness a comeback to a non-laïc country even if most of French people are used to the idea of securalism and want to remain in this system.
In France every student must sign the charter of laïcité at the beginning of the school year. If you want to read this charter, here is a website that contains the charter in English (and 8 other languages):
Text Jade Verdure and Pierre-Louis Maurice
Everyone must be neutral despite their religious convictions. Education and Religion must be separated in public schools. The laïcité is even more important in primary school because it’s an age where you use what you hear and what you see to create your own ideas. Not allowing religious signs and not talking about our own convictions in class (especially the teachers) guarantees that children are not influenced by adults or anyone else. In 1905, the law which separates the State and the Church was created, and it has completely changed society in France. The Laïcité was born!
O’times
30
Austrian Easter traditions IN AUSTRIA, STUDENTS have more than one week of easter holiday. This is because Christianity is an important part of our culture. Unlike in Finland, most people still practice old easter traditions and most of them take place on easter Saturday, when there traditionally is a big family reunion. Here is a short selection of our favourite easter traditions. Weihfeuertragen For the children the easter Saturday starts early in the morning when they all meet at the church to get “Weihfeuer”. “Weihfeuer” means “blessed fire” and is just a small, burning piece of wood that children put in old cans (image).
Fleischweihe “Fleischweihe” takes place around noon. People gather in a church or some other religious place and bring a basket of food. The word “Fleischweihe” actually means “meat consecration”, but the priest also blesses other food like boiled eggs, bread and cheese. Easter bonfire In the evening, after eating the blessed food, many families ignite a big fire which is a symbol for Jesus and his resurrection.
The fires usually consist of old wood like Christmas trees and are often many meters high. If the fires are too big or too close to houses and trees, it can be extremely dangerous. So if you want to make an easter bonfire yourself, remember to keep it small and to always have an eye on it. Of course there are many more easter traditions in Austria that vary from place to place. But these three are most common and our personal favourites. Text Karin Pontasch, Simon Schrettle, Gabriel Gissing and Marie Saubart Photos Own photoalbums
They carry their cans from house to house, hand out small pieces of the “blessed fire” to the owners and get a little bit of money for it. To keep the fire burning, the children add more wood every few houses.
31
O’times
Austrian School Events AS YOU ALL KNOW, sitting in class all day long can be boring and frustrating. Fortunately, there are several events throughout the school year, that bring some action and entertainment to the otherwise monotonous school life. In this article, we (the Austrian exchange students) are going to present the Top 8 events from the “Bundesgymnasium Rein” in Austria. Skiing week The highlight for every student in lower secondary is the annual skiing week.
one of the biggest sports events in our school. While the whole school is in a Christmas mood the lower secondary students compete in a football tournament. The day after, the upper secondary students and teachers do the same. The final game is the highlight of the day. While some students play football, some are watching and enjoying the games with drinks, some fresh waffles and toasts. Most students love this occasion because the atmosphere is magical. Video projects
The fun already starts when entering the bus on Monday morning and remains all week. The 11- to 13-year-olds have the chance to improve their skiing, because in Austria it’s very important to know how to ski. Our teachers, mainly sport teachersbut also our regular professors, offer courses for all different levels. After hitting the slopes all day long, there is also some action in the evenings like sledging, bowling or dancing in the disco.
This day takes place every year in January, and many take the opportunity to get an insight into the educational programme of our school. At various interactive stations, mysteries in physics, chemistry and biology are uncovered. The future pupils and their parents can also take part in a demonstrational lesson where mathematics, Latin, German, English or French are taught. This is a highlight especially for the children and at the end both parents and children go home with many great impressions of our school.
It’s time to mention one of our most ambitious teachers, Emmanuel Feiner. He founded our school’s choir and is ambitious in making our school known. Every once in a while, he organizes big video projects at our school. Sometimes it’s just the choir, but we’ve also had the whole school participating. It’s always very exciting when the camera team is filming you and a drone is flying above your head. By scanning the QR-code below, you can check out our choir’s last project. If you have more time, go and check out our schools YouTube channel!
Christmas tournament
Tag der offenen Tür (=“day of the open door”)
Maturaball The most important event of the whole school career is the final exam and the “Maturaball”. The “Maturaball“ is a prom organised by the graduating students. The event starts usually at 6 o’clock and the actual prom will last until 2 in the morning, including a lot of dancing, snacks, speeches and some funny shows. Everyone who is participating at the dances must wear either a suit or a prom dress in the same colour. Right after the prom most of the students
In the last week before Christmas our school representatives organise O’times
32
and younger adults will go to a club and celebrate until the sun rises.
sed up to school to the carnival party that our school organises every year.
After the party the graduating students will have a Champaign-breakfast until noon when the whole ceremony ends.
You can participate in the fashion show and walk on the catwalk to present your costume. The best costume even wins a prize! If you don’t feel that confident, you can just vibe and dance to the music.
Sports day The annual sports day in the last school week before the long-anticipated summer holidays is similar to the Christmas tournament, only that it is in summer, outside and even better. Besides football, your teammates and you can also compete in the sports Volleyball, Dodgeball and sometimes Hockey. Because of the hot weather, the students are being splashed with water by the local fire brigade. Carnival At carnival everyone can be what they want to be. A lot of students take that opportunity to come dres-
33
Carnival is just a fun day when you don’t have to worry about school or other things. The best things are the free “Krapfen” (similar to ”munkki”, we eat them traditionally at carnival) and the buffet where you can buy waffles, toasts and much more from students who raise for the “Maturaball”. Maturanten-Streich (=”graduates’ prank”)
During the night they then sneak into the school building and do their ”pranks”. In the past, they have placed tables on top of each other in classes, decorated the school with barrier tapes and much more. Every year, the graduates have great fun transforming the school and they are delighted when students and teachers are surprised by the changes the next day. Of course, everything has to be put away again, which is usually less fun.
Text Karin Pontasch, Simon Schrettle, Gabriel Gissing and Marie Saubart Photos Schools webpage and own photoalbums
The ”Maturanten-Streich” is the final highlight for the graduates every year. After the final exams, they get the key to our school from one of our teachers without anyone else noticing.
Maturaball is the most important event of the year.
O’times
Fridan, Mintun ja Lumin Leffanurkkaus Romanttisten elokuvien arvostelu Katsoimme kolme eri romanttista draama/komedia elokuvaa. Ne olivat Notting Hill (julkaistu 1999), The Notebook (Rakkauden sivut, julkaistu 2004) ja Me before you (Kerro minulle jotain hyvää, julkaistu 2016). Kaksi ensimmäistä elokuvaa ovat olleet suosittuja jo kauan ja kolmas elokuva on uudempi, mutta sekin on saanut hyvän vastaanoton. NOTTING HILL elokuvan on ohjannut Roger Michell ja käsikirjoituksen on tehnyt Richard Curtis. Elokuvan pääosissa ovat tunnetut näyttelijät Hugh Grant ja Julia Roberts. Elokuvassa näyttelevät myös muun muassa Rhys Ifans, Emma Chambers ja Hugh Bonneville. Elokuvan ilmestyttyä siitä tuli kaikkien aikojen eniten tuottanut brittiläinen elokuva. Se on myös ollut ehdolla moniin eri palkintoihin.
(SPOILER VAROITUS)
Elokuva kertoo lontoolaisesta kirjakauppiaasta Willistä ja kuuluisasta amerikkalaisesta näyttelijästä Annasta. Anna on käymässä Lontoossa ja päätyy sattumalta Willin kirjakauppaan.
Elokuvan näyttelijävalinnat ovat myös osuneet aivan nappiin ja kaikki toimivat hyvin luontevasti yhdessä. Kaikki elokuvan osapuolet soljuvat hyvin yhteen ja kokonaisuus on kaikin puolin loistava.
Will läikyttää kahvia Annan päälle ja vie Annan kotiinsa, jotta voi lainata tälle puhdasta paitaa. Tapahtumat johtavat toiseen ja Annan ja Willin välille syntyy suhde. Kaikki ei kuitenkaan ole niin ihan helppoa, eivätkä he välty ongelmilta.
THE NOTEBOOK perustuu Nicholas Sparksin romaaniin Kuuntele vain muistojasi. Sen on ohjannut Nick Cassavetes. Pääosissa näyttelevät Ryan Gosling ja Rachel Adams. Sivuosissa näyttelevät muun muassa Joan Allen, James Marsden ja Sam Shepard.
Notting Hill on monien juonenkäänteidensä vuoksi jännittävä koko elokuvan keston ajan. Elokuvaa katsoessa ei välty sydänsurujen brutaalisuudelta, mutta rakkautta täynnä olevat iloiset kohtaukset nostavat elokuvan tunnelman.
Elokuva on jakanut mielipiteitä, mutta yleisesti mielipiteet ovat olleet enemmän positiivisia. Varsinkin näyttelijöiden suorituksesta on pidetty paljon. Elokuva on voittanut useita palkintoja ja pärjännyt hyvin, varsinkin jos katsoo sen tuottoja.
Kuvassa näkyy Lontoon Notting Hilliä, johon elokuva Notting Hill sijoittuu.
O’times
34
Sydäntä särkevä elokuva on kaikista murheista huolimattaan täynnä iloisuutta ja toiveikkuutta. Pääroolissa esiintyvä Emilia Clarke ilmentää kirjasta tuttua hahmoa aivan niin kuin olisi itse kuvitellut hahmon käyttäytyvän. Loppuratkaisu pysyy elokuvan viime hetkille saakka mysteerinä kaikkien käänteiden ja tunteiden vuoksi. Elokuva on oikea tunteiden vuoristorata ja pidimme siitä erittäin paljon.
The Notebook sijoittuu 1940-luvulle ja kertoo Alliesta ja Noahista, jotka tapaavat eräänä kesänä Allien ollessa lomalla perheensä kanssa ja he rakastuvat. Ongelmana on kuitenkin se, etteivät Allien vanhemmat hyväksy Noahia. He pitävät häntä alempiarvoisena. Allien perheen lähdettyä takaisin kotiin Noah ja Allie eivät tapaa moneen vuoteen. Allie on jo menossa naimisiin, kun hän päättääkin lähteä takaisin käymään Noahin luona. Allie on suuren päätöksen äärellä, jatkaako hän elämäänsä sulhasensa vai Noahin kanssa. Elokuvan toinen ulottuvuus on mies lukemassa tätä tarinaa päiväkirjasta. The Notebook on romanttisen juonensa ansiosta mukaansa tempaava ja koskettava. Elokuvassa seurattava ensirakkauden kasvutarina pitää katsojan kiinnostuneena koko elokuvan ajan, eikä kyyneliltä voi välttyä. Elokuvassa nähdään erilaisten ihmisten erilaisia elämänvaiheita ja tämä tekee elokuvasta mielenkiintoisemman. Elokuvaa katsoessa pohtii väistämättä itsekin mihinköhän Allie ja Noah päätyvät suhteensa kanssa.
Kaikkia näitä elokuvia voi vahvasti ME BEFORE YOU perustuu Jojo Mo- suositella niille, jotka tykkäävät royesin samannimiseen romaaniin. manttisista ja tunteita herättävistä Elokuvan on ohjannut Thea Shar- elokuvista. The Notebook ja Notting rock. Päärooleissa näyttelevät Emi- Hill sisältävät kummatkin edestalia Clarke ja Sam Claffin. Elokuva on kaisin veivaamista suhteen kanssa, kuvattu Iso-Britanniassa. Me befo- kun taas Me before you on hieman re you on tuottanut yli 208 miljoo- tasaisemmin etenevä. Romanttinaa euroa ja sen tekeminen vaati 20 suutta mistään näistä ei kuitenkaan miljoonaa euroa. Se on siis tuottanut puutu. hyvin. Elokuva on voittanut People’s Choice Awards palkinnon.
Ranking:
Elokuva kertoo Louisasta (Lou), joka palkataan hoitamaan neliraajahalvaantunutta Williä. Will on masentunut liikuntakyvyttömyytensä takia. Lou yrittää tehdä kaikkensa saadakseen Willin nauttimaan elämästä. Aikaa kuluu ja Lou ja Will rakastuvat. Willin tyytymättömyys elämäänsä ja tilanteeseensa vaikeuttaa kuitenkin asiaa.
1. The Notebook 2. Notting Hill 3. Me before you Teksti Minttu Mielikäinen, Lumi Päivärinne, Frida Leppävuori Kuvat Pixabay.com ja Flickr.com
Sivun ylemmässä kuvassa ovat Noah ja Allie The Notebookista ja alemmassa Lou ja Will Me before you elokuvasta. 35
O’times
WHY YOU SHOULD BECOME AN EXCHANGE STUDENT Dear O’Times readers, our exchange year is coming to an end, and we are now here to tell you about our experienAS MANY OF YOU KNOW, we arrived in Finland in August 2021, without knowing anything about Finnish and your culture. Starting a new life here, however, wasn’t that easy. We struggled to make friends at school, especially because of the language barrier. But after all our struggles, we are now very happy with the life we have created in Helsinki. You may wonder why we decided to become exchange students. Living abroad, leaving your family, your friends and your city to go to anot- Our group of exchange students her country that you don’t know anything about: is it all worth it? In our Of course, it wasn’t always easy: we had to put a lot of effort into everyopinion, yes, it is worth it. thing we wanted to do. We had to Of course, leaving was a little bit sca- take risks and put ourselves in the ry and sad, but we were extremely game, because it was the only way excited and anxious to start this new to find our places here. adventure.
Emma with her host family
There are several reasons why you should consider doing an exchange year. Getting to know a new language and a new culture for example. When you arrive in your host country, you start learning its habits and customs and, without even noticing, you start to use them like a native. For example, we tried salmiakki for the first time and now we can’t live without it. We always have a pack of salmiakki with us, just in case we need it. You also get to have another family in another part of the world. Living with a host family is very challenging. At the beginning it can be weird because you don’t know each other. But after a while you’ll start to get more and more involved in the family activities until you become an active member of it! At the end of the exchange year, you’ll feel that your host family is like your second family, and you’ll miss them as much as you missed your family when you
Marianna with her host sisters left your home country. At least this is what we think based on our experience.
the plane and leave your home country, you have your life in your hands. You won’t have your parents to help Marianna with her friend Anna Another aspect of the exchange year you at any time: is that you have the opportunity to meet other exchange students from you’ll have to all around the world. This means f igure everythat you’ll learn things not only thing out by about your host country, but also y o u r s e l f . Yo u about other countries. You’ll face a will improve lot of diversity, and you’ll also get to your language share your culture and traditions. skill and overcoThis exchange will make you richer me all the fears and open to the world. and obstacles you had in your Last but not least, the exchange year home country. makes you grow up in every aspect. In fact, from the moment you take Us at the lake We remember very well our feelings when we had just started our exchange year: confusion, discouragement and excitement. We could never have imagined ourselves at this point, with a perfect life, like we had always lived here. Our advice is to not fear the unknown and always believe in your abilities. An exchange year will change your life forever and it’s worth more than a school year!
Text and photos Marianna Faggin and Emma Guasti
Emma in Lapland with her host family (and the dogs!)
Kirppiksen kingit ja kuningattaret Pikamuoti ja ylikuluttaminen ovat uhka maapallon tulevaisuudelle. Ympäristötietoinen voi olla kierrättämällä ja ostamalla käytettyjä vaatteita. IIRIS KIRPPISKIERROKSELLA KÄVIN KIERTELEMÄSSÄ Helsingin keskustan kirpputoreja. Kävin Preporte- ja Birka second hand -liikkeissä, Revolve Fredassa, Fida Robassa, UFF:ssä sekä Punavuoren patinassa.
Preporten hinnat olivatkin hieman korkeat kirpputoriksi, joten mitään ei lähtenyt sieltä mukaan. Preporten lisäksi kävin Birka second hand -liikkeessä. Se oli aika saman-
Seuraavaksi menin Revolve Freda -liikkeeseen. Heti kun astuin liikkeeseen sisään, huomasin ihanan tunnelman. Liike oli iso ja ihanasti sisustettu. Taustalla soi rauhallista musiikkia. Liikkeen yhteydessä oli myös söpö kahvila, mikä oli plussaa. En syönyt kahvilassa, sillä aika ei riittänyt, mutta vaikutti tosi hyvältä. Löysin Revolvesta kauniin satiinimekon, joka maksoi vain 7 euroa.
Kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa käyminen on yleistynyt varsinkin nuorten keskuudessa. Kirppiksille ei enää mennä vain katsomaan, jos jotain sattuisi löytymään, vaan niille mennään ihan säännöllisesti ostamaan vaatteita sekä tavaroita.
Marimekon tuotteet ovat tällä hetkellä suosittuja kaikenikäisillä. Kirppiksiltä voi löytää kenkiä, joita ei tavallisista kaupoista löydy. Kirpputoreista on hyötyä monella tavalla. Kirpputorit ovat ekologinen vaihtoehto tavaran ostamiselle. Ne tukevat kestävää kehitystä. Kirpputorien vaatteet ovat usein myös kestävämpiä kuin pikamuotivaatteet., koska menneillä vuosikymmenillä tuotteista tehtiin kestävämpiä kuin nykyään. Preporte second hand -liikkeessä oli laadukkaita ja hyväkuntoisia vaatteita ja asusteita. Löysin kuitenkin muutaman ihan kivan vaatteen, mutta ne olivat vähän liian kalliita. O’times
Birka second handin hinnat olivat myös melko korkeat second hand -liikkeeksi. Mutta liikkeessä olikin paljon merkkivaatteita, kuten Marimekon vaatteita.
Ruudut ovat aina trendikkäitä.
Kultaiset kengät näyttävät aika kivoilta eikä hinta huimaa päätä.
Punavuoren patina -liike oli kotoisa ja sopivan kokoinen. Yläkerrassa oli enimmäkseen vaatteita, mutta alakerrassa oli erilaisia tavaroita ja esimerkiksi isojakin huonekaluja. Sieltä en tällä kertaa kuitenkaan löytänyt mitään.
38
Kirpputoreilla yleensä katson vaatteita värin perusteella. Suuntaan sinne, missä on värikästä. Monesti etsin jotain tietyntyyppistä vaatetta, mutta poikkean aika helposti suunnitelmastani. Välillä vaatteissa saattaa olla jotain pieniä reikiä, minkä takia ne kannattaa tarkastaa huolellisesti. Löysin koko kirppiskierroksen aikana loppujen lopuksi vain yhden mekon. Tästä huolimatta kirppiskierros ei kuitenkaan ollut turha, sillä pääsin tutustumaan uusiin kirpputoreihin, joissa en ennen ollut käynyt.
Hietsun kirppis on kesän ehdoton suosikkikohde. Nähdään siellä!
Jokainen kirpputori vaikutti hyvältä, mutta tällä kertaa niistä ei löytynyt minulle mieluisia vaatteita. Tästä huomaa, että aina kirpputorionni ei osu kohdalle.
Kävin myös Fidassa. Fidan liikkeitä on muuallakin ympäri pääkaupunkiseutua. Fidassa oli vaatteiden lisäksi esimerkiksi paljon erilaisia huonekaluja, kuten sohvia ja lamppuja. Kävin kirppiskierrokseni aikana myös kaikille tutussa UFF:ssa. Uffeja löytyy eri puolilta pääkaupunkiseutua. Kävin itse Fredrikinkadun Tämä hame on Maraimekon 70-luvun tuotantoa. Uffissa. UFF oli ennen suosikkini second hand -liikkeistä. Tykkään käydä siellä niin sanottuina tasarahapäivinä, jolloin hinnat ovat yleensä alhaiset - ja päivä päivältä alhaisempia noin viikon ajan.
JOSEFINA KONKARIKIRPPISTELIJÄ Parhaat kirppislöytöni olen tehnyt eri Uffeilta. Omat suosikkini ovat Töölöntorin ja Fredrikinkadun Uffit. Molemmat Uffit ovat vintageliikkeitä. Kun sisälle astuu, pääsee ihan eri vuosikymmenelle. Varsinkin vintagekirpputoreilta löytää hyvin uniikkeja vaatteita. Koskaan ei voi tietää, kuka niitä on käyttänyt ja milloin se on mielestäni mielenkiintoista!
Teksti Iiris Pernu ja Josefina Mura Kuvat Satu Mäkinen, Common wikimedia ja Rawpixel
Musaharrastaja voi huomata aarteen. 39
O’times
O´CHAOS O’times
40
O’why
Mitä ongelmalle, jota peruskouluksikin voidaan kutsua, pitäisi tehdä? Mikään matikan tunneilla opeteltu ongelmanratkaisumenetelmä, edes derivaatta, ei voi tätä ratkaista. Suosittelemme siis sinua, rakas lukija, lukemaan tätä juttua hieman eteenpäin, koska vastaamme siellä samantyyliseen kysymykseen Miksei vessoissa ole koskaan käsipaperia, vaikka sitä on iso kasa vessan ulkopuolella? Keronpa teille tarinan. Olipa kerran eräs lukiolainen, joka pohti juuri tätä kysymystä. Hän päätti kuitenkin ottaa ohjat omiin käsiinsä ja hakea isosta kasasta paperia ja viedä sen vessaan. Hän jatkoi tätä muutaman viikon ajan, kunnes erään kerran siivooja näki hänen tekevän kyseistä toimintaa. Siivooja kielsi kyseisen toiminnan, koska paperi ei kuulemma päädy ikinä roskikseen vaan vessojen lattioille. Joten jos haluamme paperimme takaisin, pitää meidän suorittaa vallankumous ja kaapata koulun arvokas käsipaperi. Missä vessat on? Vessat ovat siirtyneet 11. ulottuvuuteen vektoreiden seuraksi. Pahoittelemme kyseistä tapahtumaa ja toivomme, että ne tekevät paluun vielä kouluumme. (Tosin huhun mukaan kyseiseen vektoritaivaaseen pääsee hyppäämällä Vantaanjokeen pulipuli.) Miksi koulu loppuu 14.25 eikä 14.20? Jo vuosisatoja lukiolaisia riivanneeseen kysymykseen on saatu vihdoin vastaus. Sehän on se, että 41
*sensuroitu Mirvulin toimesta*. Mikä ero on dromesaarilla ja kaksikyttyräisellä kamelilla, jos ei oteta huomioon kyttyrien lukumäärää? Se, että sä et osaa kirjoittaa sanaa dromedaari. Mikä on paras kamelilajike? No vaikka sellainen, joka asuu aavikolla. Jos kysyisit huonointa kamelilajiketta, olisi ehdoton vastaus yläaste. Miksi lukutaidontehtävien aiheet ei tuppaa nappaamaan?
meille paljon mieluummin derivaattaa ja Suomen sisällissotaa, jos heillä on hyvät työolot. Jos he ovat tyytyväisiä, he opettavat paremmin. Jos he opettavat paremmin, saamme parempia yotuloksia. Jos saamme parempia yotuloksia, todennäköisyys sille, että asumme sillan alla, on pienempi. Kaikki voittavat. - Olen ehkä noin kymmenen kappaletta jäljessä kaikissa aineissa. Paprika vai sour cream & onion sips? Paprika tietysti. Ai miks? No sips. Miksi sirpa ei kato mun kameleita?
Mitä tehä perskareille, jotka levittää liikaa hajuvettä ja mansikkaesanssia tyttöjen vessoissa?
Siis tämä on kyllä vaikeampi kysymys kuin mitä YTL koskaan pystyisi keksimään. Vielä parempi kysymys on kuitenkin tämä: mikä ihmeen pakkomielle sulla on kameleihin? Pliiis hanki joku uusi harrastus ja jätä parka eläinlaji rauhaan...
Vie kutoskerrokseen. Tää on varmin tapa päästä niistä eroon.
Miksi meidän koulu on niin transja homofobinen? :(
Mp lakko?
Vaikea sanoa näin toimittajan näkövinkkelistä. Me toivoisimme, että kaikki saisivat olla ketä ovat.
Sä et vaan näe niitä aineistojen intertekstuaalisia viittauksia Raamattuun.
No katsotaanpa plussia ja miinuksia. + Loma + Hyvän asian puolesta – kyllähän rakkaat opettajamme opettavat
Teksti Anonyymit Kuva Oona Erälähde O’times
Suusta siepatut
Koska kesäloma tulee ja ootte kaikki mussukoita, niin saatte extra paljon suusta siepattuja. Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää kesää! Timo Salminen: ”Ikä on vaan numero sillon kun se on alle 10.” ”Jumalien yläpuolella on ylioppilaslautakunta.” ”Ei tartte nauraa, se on koulun sääntöjen vastaista.”
”Miksi matematiikkaa? Paljon kivempaa olisi tehdä tiktok-videoita!”
kunnossa.” ”What on earth? Maaagic! ”
”Kyllähän te tytöt tiedätte, että miehet on tyhmiä.”
Matti Ala-Aho:
”Matematiikka HYI! ” ”Kissavideo, Petri Nygård ja pullukka kaveri. ”
”Mitä kalliimpi, sitä enempi cool.” ”Puhunko mä p*****?” ”Matti näkyy, Matti katoo.”
Keijo Käkelä:
”Väärät ratkasut ei johda oikeeseen ratkasuun.”
”What is light, baby don’t hurt me.”
”Kaksi keski-ikästä mammaa vetää siellä viinaa ja huumeita. ”
”Tälläsessä tilanteessa saa hyväksikäyttää.”
”Shut up everyone, nyt ruvetaan duuniin!”
”Täyttä skeidaa!”
”Joku on pöllinny mun karttakepin, Petteri varmaan.”
”Kirjotti diipadaapaa ja YTL anto täydet pisteet.” ”Ykkönen kokisi itsensä eristetyksi, se ei oo kivaa, kysykää vaikka Venäjältä.”
”Polishing the nuts of a lion.” ”Monia kauniita asioita, niinkun minä, on tullu Lappeenrannasta. ”
”Luotetaan, että YTL:llä on järkeä päässä.”
Henna Grönqvist:
”Mul on rahaa.”
”Mä hyppään alas seiskakerroksesta.”
”Tapaturmavakuutus on onneksi
”En oo ikinä tällästä battlea nähnyt.” (oppilaista jotka kilpailee ruotsin lausumisesta). ”I got 99 problems, but kaks ämmää ain’t one.” ”Mitä isompi, sitä onnellisempi.” (lisäys myöhemmin: toi kuulosti nyt tosi härskiltä mut älkää miettikö sitä).” ”Haluan sekä maitoa että kaljaa, hirvee yhdistelmä.”
Oheinen kuva ei liity mitenkään juttuun. O’times
42
Manuel Ackermann: (oppilas kertoo että on autokoulussa) ”Noni, tiet on taas vähän enemmän vaarallisia.” ”Malmin Lidl on tosi creepy.”
”Ensin juotiin viinaa ja sitten mietittiin, mitä tehään.” (perskarit meluaa käytävällä) ”Taasko siellä on vallankumous menossa?”
”Siel räjäytetään joku pommi.” ”Siel sytytetään sellanen ukko palamaan.”
”Ruotsalaiset vaan teki pannukakkuja ja laitto hilloa päälle.” ”Turpa kii - tässä on terrorismia.”
(Kolinaa käytävällä) ”Siellä ehkä joku nyt synnyttää.” ”Nyt heilutetaan pyllyä!” ”Pidetäänkö koronadisko?” ”Aamuneljältä siellä oli tosi paljon kaikkia haamuja. Perus-Malmi!” ”Sillon kun on nukkunu tarpeeks, ni tekee järkeviä päätöksiä. Putin ei oo selvästi nukkunu.”
”Koulussa on pommisuoja, sinne mahtuu opettajat ja sit laitetaa ovi kii.”
”Pystyn pidättämään tämän ikäisenä vielä hieman, jos en, niin se paljastuu.” ”Briteistä alko levitä sellanen villitys ja hassu juttu kuin rakkausavioliitot.”
Petteri Welling: ”Nuole mun kenkii!” ”Myy sen viiden tonnin toppatakki interwebsissä.”
”Kyllähän tässä pitää mennä lakkoon saatana.”
Tiina Männynväli: Tuomas Hyttinen: ”Nyt kaikki hakee sit rynnäkkökiväärit!”
”Ei oo tyhmiä kysymyksiä, on vaan tyhmiä opettajia.”
”Tässä on tää sivusto, jos haluaa masentua lopullisesti.”
Mikko Tapper: ”Samanlaista mulkerointia se on edelleen.”
Viereisessä kuvassa koulun kovimmat törkyturvat. Muutama vuosi sitten toimitus laski, keneltä on eniten suusta siepattuja ja voiton vei Timo. Mikko oli hyvä kakkonen ja Petteri sai pronssia. Mutta uhkaavatko uudet kieltenopettajat Manuel ja Henna kärkikolmikkoa? 43
O’times