Haita ja kulttuuriperintöä tropiikissa

Erasmus-matka Ranskan Réunionille kahden viikon päästä, luki Wilma-viestissä. No, matka Ranskaan, kuulostaa hyvältä, voisinpa vaikka lähteäkin. Toinen viesti: ai niin, hepatiittirokotukset olisi muuten hyvä olla kunnossa. Mitä? Mistäpäin Ranskaa saa hepatiitin? Ei kun Google auki. Missä ihmeessä on Réunion?

RÉUNIONIN SAARI on Ranskalle kuuluva merentakainen departementti Intian valtameressä Madagaskarista itään, jonne kolme Ogelin lukiolaista pääsivät lähtemään Erasmus-matkalle maaliskuun lopussa.

Vietimme saarella viikon asuen isäntäperheissä, tutustuen aineettomaan kulttuuriperintöön- ja valittaen kuumuudesta.

Réunionille ei pääse lentämään suoraan Helsingistä, joten piti matkustaa Pariisin kautta. Matkamme alkoikin reippaasti niin pitkällä välilaskulla Pariisissa, että ehdimme viettää neljä tuntia keskustaa kierrellen.

Luonnollisesti kävimme katsomassa Eiffelin tornia ja Riemukaarta, mutta erityisen tutuiksi tulivat kaikki Pariisin erilaiset metrotunnelit.

Tehtyämme matkaa yli vuorokauden ja vietettyämme hyvin tuskalliset 11 tuntia yölennolla saavuimme vehreään tropiikkiin.

Réunion on muun muassa tunnettu sitä ympäröivien vesien suuresta haimäärästä, minkä vuoksi missä vain ei voi uida. Rakas rehtorimme Mirva oli meille erikseen sanonut, ettei haihyökkäyksen kohteeksi saa joutua, ja kunnollisia opiskelijoita kun olemme, emme edes nähneet yhtään haita.

Viikon aikana teimme projektiin liittyviä hommia koululla ja kävimme tutustumassa muun muassa museoon saaren historiasta sekä paikallisiin kulttuurielementteihin. Viikon lopussa vierailimme aktiivisella tulivuorella, mutta sieltä ei näkynyt yhtään mitään, koska koko retken ajan satoi ja vuori oli täysin pilvessä.

Emme siis varsinaisesti käyneet koulussa oppitunneilla, vaan osallistuimme Erasmus-projektiin. Todistaaksemme, että olimme oppineet jotakin saaren aineettomasta kulttuuriperinnöstä (lääkekasvit ja Maloya-musiikki-tanssityyli), teimme kansainvälisissä ryhmissä saksankieliset projektivideot aiheista. Kaikki projektin osallistujat eivät edes puhuneet saksaa, mutta saksankielisessä projektissa kaikkien nyt vain piti tehdä videot saksaksi.

Meidän lisäksemme projektiviikkoon osallistui nuoria Saksasta, Itävallasta ja Italiasta ja tietenkin Réunionilta. Iltaisin vietimme aikaa porukalla ja kaikkien kanssa tuli juteltua paljon. Oli tosi hienoa päästä tutustumaan ulkomaalaisiin nuoriin ja hengata heidän kanssaan.

Aikatauluhulluina suomalaisina jouduimme välillä pahaan paikkaan, koska Réunionilla vallitsee vahva ”tropiikin meininki”. Myöhässä ei ole kovinkaan tuttu käsite, ja kaikki otetaan rennosti.

Kun koululla pitäisi olla puoli yhdeksältä, lähdetään kotoa hyvällä tuurilla 25 yli, ja vaikka kävelymatkan olisi voinut suorittaa viidessä minuutissa, menee siihen ainakin vartti. Kiire kun ei mihinkään ole.

Ehkä saaren säätilalla on jotakin vaikutusta tähän: kukapa sitä jaksaisi jokapäiväisessä 30 asteen helteessä mihinkään juosta?

Kaiken kaikkiaan matka oli aivan mahtava kokemus ja jopa hyvin onnistunut sellainen. Suosittelen Réunionin saarta ihan kaikille, sinne kannattaa ehdottomasti lähteä, mikäli tilaisuus ilmaantuu.

Tämä eksoottinen saari on uskomattoman kaunis ja paikalliset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia. Loppuun vielä muutama Réunionin pro tip:

1. Osaa pari sanaa ranskaa. Moni saarella ei puhu lainkaan englantia, ja jo pelkät bonjour ja merci helpottavat keskustelua torin hedelmäkauppiaan kanssa kummasti. (Ne ananakset ovat sen arvoisia!)

2. Varaa matkantekoon aikaa. Korkeintaan kaksi kertaa tunnissa kulkeva bussi saattaa surutta ajella pysäkin ohi ja viitata kintaalla kyytiin haluajan heilutteluille, vaikka bussi ei olisi edes oikeasti täynnä.

3. Ota mukaan shortsien lisäksi sateenvarjo. Trooppisella saarella kaatosadekuurot ja helteinen auringonpaiste vuorottelevat, ja sade voi yllättää koska tahansa.

4. Älä ui ihan missä sattuu. Mikäli et halua tulla hain syömäksi, ui vain sellaisilla rannoilla, joita suojaa koralliriutta. Ne estävät haiden pääsyn uimarin kimppuun.

5. Ole kärsivällinen. Réunionilaiset saattavat olla suomalaisen aikakäsityksen mukaan raivostuttavan hitaita ja aina myöhässä, mutta he vain eivät stressaa turhasta. Tropiikin meininki.

Teksti Eevi Grönlund Kuvat Eevi Grönlud ja Eija Raitalan kuvakansio

Tämän verran näimme tulivuoriretkellä, ennen kuin jäimme pilven sisään. Sunnuntaiaamupäivän torilta sai muun muassa tuoreita hedelmiä.

Melkein koko porukka ryhmäkuvassa sokeriruokomuseolla. Paikallisen koulun tilat olivat ilmaston takia hyvin avonaiset.