Pääkirjoitus: Tulevaisuuden näkymät ahdistavat

Tulevaisuuden näkymät ahdistavat!

ON OLEMASSA yksi yleinen totuus, jonka me kaikki joudumme kohtaamaan, halusimme sitä tai emme. Kaikki päättyy lopulta ja se on väistämätöntä. Uskon, että moni meistä on jo pitkään odottanut lukuvuoden loppua, kesälomaa ja sitä vapautta kaikesta koulutyöstä, niin myös minä.

Vihertävät lehtipuut ja lintujen laulu on varma loppukevään merkki. Varmasti moni abiturientti onkin malttamattomasti odottanut toukokuun loppua ja sitä, että saa painaa valkolakin päähän. Tuntuu, että elämä on edessä, uusia mahdollisuuksia ja alkuja täynnä. Itsellänikin tämä on toivottavasti vuoden päästä edessä.

Uusi alku tarkoittaa kuitenkin aina jonkin asian loppua, enkä itse ole juuri koskaan pitänyt lopuista - viimeinen kesälomapäivä, lempikirjan viimeinen luku, ystävyyssuhteen päättyminen ja hyvästit.

Mutta vaikka kuinka toivoisi, loput ovat väistämättömiä ja ne on pakko kohdata tavalla tai toisella. Tulee päiviä, kun joutuu sanomaan hyvästi sille tutulle ja turvalliselle, kaikelle mukavalle.

Esimerkiksi koulutaipaleen loppu voi jättää olon hyvin tyhjäksi ja epävarmaksi, kun ei olekaan seuraavana syksynä sitä tavallista arkeen paluuta tuttuun ympäristöön. Ajatus tulevaisuudesta voi pelottaa.

Miten voikaan vain yksi sana – tulevaisuus – päästä ihon alle ja ahdistaa. Täytyisi olla itsenäinen, opiskella, tehdä uraa ja saavuttaa jotakin merkityksellistä. Lapsuudesta saakka meiltä kysytään aina sama kysymys: mikä sinusta tulee isona? Nyt näin lukiossa ylioppilaskirjoitukset joko edessä tai takana meiltä usein odotetaan jo jotain vakavaa vastausta. Minulla ja monella muulla kuitenkin ensimmäinen ajatus, joka päähän pälkähtää, on ”Sen kun tietäisi!”

Tietämättömyys luo epävarmuutta ja jopa pelkoa tulevaisuudesta. Miten selvitä yksinään ja vastata niihin odotuksiin, jota niin lähimmäiset kuin yhteiskuntakin asettavat harteillemme.

Vaikka usein sanotaankin, että nuori aikuisuus on kriittistä aikaa tulevaisuuden kannalta, niin uskon kuitenkin, että se on myös aikaa, jolloin tehdään virheitä, opitaan niistä, muutetaan mieltä ja muutetaan mieltä taas uudestaan.

Mikään ei kuitenkaan ole pysyvää. Asioiden loppuminen vaatii tilalle jotain uutta. Päässä pyörii kysymys siitä, miten jatkan tästä eteenpäin. Mitä uutta voi tulla vanhan tilalle ja täyttää tyhjän aukon?

On kuitenkin hyvä muistaa, että meillä on mahdollisuus valita. Mahdollisuus vaihtaa suuntaa, muuttaa suunnitelmia ja kokeilla, mikä tuntuu hyvältä. Tämä tilanne ei kaikille kuitenkaan ole sama. Tulevaisuuden näkymät voivat sumentua ja tuntua siltä, että niitä ei ole ollenkaan.

Elämää ja rauhaa voi varjostaa sota, sairastuminen tai jokin muu ulkoinen tekijä, joka riistää mahdollisuuden suunnitella tulevaisuutta. On erityisen tärkeää rakentaa ympärilleen tukiverkkoa, johon tukeutua hädän tullessa. On myös tärkeää antaa itselleen aikaa pohtia tulevaisuutta rauhassa ja miettiä eri vaihtoehtoja.

Tässä lehdessä pääset lukemaan juttuja, jotka sivuavat tulevaisuutta hieman eri näkökulmista. Missä he ovat nyt? -sarja jatkuu tässä numerossa, jossa pääset lukemaan, miten entisen lukiomme opiskelijan tulevaisuuden suunnitelmat ovat toteutuneet.

Lehdestä löytyy myös juttu sodan varjostaman Ukrainan nykyisestä tilanteesta ja siitä, miltä ukrainalaisten tulevaisuus näyttää.

Teksti ja kuva Pihla Jutila

O´SCHOOL