Pääkirjoitus

Unelmat saattavat välillä karata mielestämme varsinkin silloin, kun mieli täyttyy kaikella muulla. Unelmointi on kuitenkin tärkeä perustaito, joka olisi hyvä säilyttää myös vanhempana.

Olen aina ollut unelmoija. Unelmat ovat antaneet minulle jonkun tavoitteita, joita haluan toteuttaa. Tästä saan voimaa jaksaa arjessa myös silloin, kun se käy liian raskaaksi. Toki unelmat muuttuvat elämän jatkuessa ja maailman muuttuessa, mutta sen ei pitäisi estää meitä tavoittelemasta haaveitamme. Omat unelmani ovat muuttuneet elämäni aikana monesti ja välillä ne ovat ottaneet kunnolla takapakkiakin, mutta niiden tavoittelua en silti aio lopettaa.

Lapsena jokainen meistä varmasti unelmoi täysin päättömistä asioista. Joku halusi muuttaa kuuhun, toinen taas omistaa yksisarvisen. Vaikka nämä haaveet eivät ehkä jälkikäteen kuulosta mitenkään järkeviltä, ei se poista niiden tärkeyttä. Unelmia ja unelmoijia tarvitaan lisää tähän maailmaan, joka mutkistuu koko ajan. Unelmat toimivat melkeinpä parhaimpana motivaation hakemisen tehokeinona, koska niitä voi ja kannattaa aina lähteä tavoittelemaan.

Valitettavasti vaikka jokaisella kuuluisi olla oikeus unelmointiin, on kyse sitten realistisesta haaveesta tai ei, se ei aina toteudu. Nykyisen maailmantilanteen vallitessa on moni eri puolilla maailmaa varmasti luovuttanut unelmiensa suhteen. Tulevaisuudesta haaveilu on muuttunut perheen perustamisesta haluksi selvitä hengissä. Näin ei pitäisi asian laidan kuitenkaan olla, etenkään lapsilla. Jokaisella pitäisi olla vapaus ja mahdollisuus haaveisiin ja sitten niiden tavoitteluun. Haaveiden toteuttamista rajoittaa myös nurkan takana lymyilevä ilmastonmuutos ja Ukrainassa vallitseva sota. Kuitenkin me haaveilijat voimme kokoontua yhteen ja auttaa tulevaisuuden sukupolvia elämään omia unelmiaan. Ilmastonmuutos ei vielä näy meidän arjessamme, mutta tulevaisuutta ajatellen kannattaa meidän ryhtyä toimiin nyt kun vielä pystymme.

Toisaalta monet unelmoijat ovat onneksi saavuttaneet myös haaveensa. Tässä lehdessä on muutama haastattelu menneisyyden ogelilaisilta, jotka ovat jatkaneet matkaa kohti unelmia. Jutuista paljastuu, että monella ei välttämättä ollut edes valmista suunnitelmaa tulevaisuuden varalle, mutta voisin veikata, että jokaiselta löytyi silti unelmia.

Unelmoidessa on kuitenkin tärkeää olla itselleen myös armollinen. Unelmien saavuttamiseen voi mennä vuosia ja niiden toteuttamiseen kannattaa varata aikaa. Älä myöskään turhaa stressaa niiden toteutumismahdollisuutta, vaan anna aivoillesi ja itsellesi mahdollisuus haaveilla mistä vain. Ajatusmaailman kuuluu olla vapaa, sillä näin mielikuvituskin pääsee valloilleen.

Ja vaikka arjen vaikeutuessa voi unelmien tavoittelu tuntua tyhmältä tai jopa turhalta, toivon silti jokaisen tätä juttua lukevan muistavan, että siellä tunnelin päässä todella on valoa. Älä siis pelkää epäonnistumisia, vaikeuksia tai asioiden paikallaan junnaamista. Vaikka unelmasi olisivat pieniä, suuria tai kahviautomaatin kokoisia, toivon sinun jaksavan unelmoida. Vain haaveilemalla tulevaisuudesta, voimme oikeasti tehdä siitä totta.

Metsäkävelyt antavat mainiosti tilaa unelmointiin.

Teksti ja kuva Sandra Karisalmi

O´SCHOOL