MISSÄ HE OVAT NYT? - Najma, valoku- vaava lääkäri

MISSÄ HE OVAT NYT? - Najma, valokuvaava lääkäri

O’Timesin toimitus haastatteli 2006 - 2009 Oulunkylän yhteiskoulusta opiskellutta valokuvataiteilija ja lääkäri Najma Yusufia. Missä hän on nyt?

Tiesitkö jo lukiossa haluavasi lääkäriksi? Miksi päädyit lopulta siihen?

Lukiossa olin aika fifty-fifty arkkitehtuurin ja lääkiksen välissä. Luulen, että lopulta valitsin lääkiksen sen takia, että ihmiskeho kiinnosti ja koin, että sillä alalla voisin auttaa enemmän ja olla hyödyksi yhteiskunnalle ja ihmiskunnalle. Siihen sain myös omassa ympäristössä enemmän kannustusta.

Moni sattumakin johti siihen, että päädyin lääkikseen. Pääsin opiskelemaan biolääketiedettä - medical sciences – Englantiin ja luulen, että se oli suurin askel kohti lääkistä. Oli tosi hienoa päästä Englantiin.

Mikä oli haastavin kokemuksesi lääkärintöissä tai –opiskeluissa? Entä palkitsevin?

Luulen, että kaikista haastavin kokemus opiskelujen aikana ja työelämässä on ollut se, että on joutunut elämään sen kanssa, ettei kaikkea voi parantaa.

On paljon sosioekonomisia tekijöitä, jotka vaikuttavat potilaan terveyteen, Eikä niille voi kuitenkaan lääkärinä tehdä hirveesti mitään.

Näkee myös ns. kolikon kääntöpuolen ja paljon sellaisia asioita, joita pitäisi kehittää meidän terveydenalalla. Meidän terveydenhuollon ja terveydenalan epätasa-arvoa on vaikeaa käsittää.

Toki sitten opiskelujen aikana tietoa tuli tosi paljon. Haastavaa oli myös se, että omat harrastukset ja muu elämä jäi aika paljon taka-alalle ja sen kanssa tasapainottelu oli haastavaa.

Nyt jos katsoo taaksepäin, olisi pitänyt olla itselle paljon armollisempi ja antaa enemmän aikaa niille asioille, jotka kiinnostavat, kuten sille luovalle puolelle, joka mulla jäi sivuun.

Palkitsevinta on ehdottomasti se, että pääsee parantamaan, hoitamaan ja kuulemaan ihmisiä ja näkee oman työn tuloksen.

Jopa silloin kun ei voi tavallaan lääketieteellisesti tehdä mitään mutta näkee ja pystyy kohtaamaan ihmisen kunnioittavasti ja hyvin. Se yleensä jo riittää.

”Uskaltakaa unelmoida. Teidän ei todellakaan tarvitse tietää kaikkea, mitä teette. Ootte tosi nuoria, teillä on koko elämä edessä.”

Isoin inspiraatio oli kuitenkin valokuvaus ja rakkaus valokuvaamiseen. Se oli sellaista aikaa, milloin tuli antaneeksi itsestään myös omalle luovalle puolelleen. Siitä mä tykkäsin tosi paljon.

Koko prokkis mahdollisti sen, että sain olla hyvällä omallatunnolla siinä valokuvauksessa mukana.

Se oli erilaista, mihin olin tottunut. Tykkään toki kirjoittaa tosi paljon, mutta tämä oli erilaista kuin yleensä.

”Mun intohimo on globaalin terveyden ja terveydenhuollon tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistäminen...”

Olet tehnyt kirjan. Millaista sen kirjoittaminen oli? Mitkä olivat isoimmat inspiraatiot kirjoittamiseen?

Valokuvakirjan idea tuli itse asiassa valokuvanäyttelystä. Mulla on ollut onni, että oon saanut omat kuvat kahteen eri valokuvanäyttelyyn ja yhdessä niistä oli videokollaasi, jossa puhuin itsestäni, elämästäni ja siitä, miksi valokuvaus oli tärkeää. Siinä näyttelyssä mukana ollut taiteilija ehdotti kirjan tekemistä.

Ensin mietin, että voi vitsi onko mulla aikaa tähän, koska opiskelin samalla ja mietin, lähdenkö mukaan.

Hyvä, että tein, koska se oli tosi kivaa - saada omat kuvat esille ja aika letkeästi kertoa omista ajatuksista.

Mitä aiot tehdä seuraavaksi? Mitä tulevaisuus tuo mukanaan sinulle?

Tällä hetkellä oon erikoistumassa akuuttilääketieteeseen ja näen tulevaisuudessa, että mä valmistun akuuttilääketieteen erikoislääkäriksi.

”Palkitsevinta on ehdottomasti se, että pääsee parantamaan, hoitamaan ja kuulemaan ihmisiä ja näkee oman työn tuloksen.”

Oon aina ollut sellainen, että oon kiinnostunut laajasti eri lääketieteen aloista, joten aina voi ehkä muuttaa tätä erikoisalaa.

Mun intohimo on globaalin terveyden ja terveydenhuollon tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistäminen, ja ne ovat sellaisia asioita, joissa haluan myös vaikuttaa.

Haluan myös edistää omaa luovaa puolta ja kirjoittaa enemmän, toivottavasti saisin kirjoitettua omankin kirjan tulevaisuudessa.

Oon miettinyt myös aktiivisempaa omien ajatuksien jakamista muille – joskus podcastin aloittamista. Mulla on paljon kivoja ideoita, mutta mulle kaikista tärkeintä tulevaisuudessa on nauttia siitä, mitä teen ja tehdä sitä niin kauan kuin siitä nautin.

Viimeiseksi, mitä vinkkejä sinulla olisi Ogelista valmistuville ylioppilaille tulevaisuutta varten?

Uskaltakaa unelmoida. Teidän ei todellakaan tarvitse tietää kaikkea, mitä teette. Ootte tosi nuoria, teillä on koko elämä edessä.

On ihan OK kokeilla eri asioita, vaihtaa ja kokeilla taas uusia asioita. Kunhan teette koko ajan jotain ja uskallatte kokeilla eri asioita, niin kyllä oma intohimo sieltä löytyy.

Olkaa itsellenne armollisia ja muistakaa levätä. Yliopistotutkinnot ja nämä asiat, onhan ne jännittäviä ja kivoja asioita, jotka omaa tulevaisuutta edistää, mutta muistakaa pitää huolta omasta mielenterveydestä ja terveydestä ylipäätään.

Antakaa aikaa aina harrastuksille ja rakkaille, ja tehkää niitä asioita, mistä te pidätte jopa silloin, kun teillä on kiirettä. Jos lähdette jatko-opiskelemaan, on tärkeää antaa aikaa niille asioille, joista on pitänyt myös ennen, kun lähti opiskelemaan. Mikään tavoite ei ole mahdoton.

NAJMA YUSUF: TOISIN SILMIN (2015)

TÄMÄ SIIRTOLAISINSTITUUTIN JULKAISEMA TEOS KERTOO SUOMESTA, ENGLANNISTA JA SOMALIASTA.

Teksti Aada Holmberg ja Oona Erälähde Kuva Najma Yusuf

Kuvassa Najma Yusuf