Issuu on Google+

O´times jakso4 · 2010

Koulun oma lehti · Netissä · Lukusalissa


O´times jakso4 · 2010

O´school 06

Kolumni

07

Ogelin parhaat 2010

09

Sekopäitä ja itsensäpaljastajia

13

Tanssii vanhojen kanssa – osa 2

15

Kelkkailua elokuvissa

18

Tanssi ja tyyli

O´cult 20

Paula Tansaniassa

23

Aino Lappeenrannassa

26

Gaga Overdose

28

Vampyyreja ja seksuaalivähemmistöjä

30

Fame- musikaalia tekemässä

32

Fan fiction on yksi fanituksen muoto

34

Gintsu & Aino – safkalla maailman ympäri

O´chaos

2

41

Facebook vetää puoleensa

43

Korppi ja Virkkuukoukku

46

Tapahtumakalenteri

47

Suusta siepattua O´TIMES jakso 4


Pääkirjoitus

O

´timesin ensimmäinen numero saatiin ulos viime jaksossa ja tässä komeilee nyt toinen osa. Verkkolehteä tehtäessä oppii paljon hyödyllisiä taitoja: valokuvaamista, haastattelua, vastuun ottamista, kirjoittamista ja ennen kaikkea aikataulujen suunnittelua. Itse olen oppinut myös taittamisen jalon taidon. Olemme saaneet paljon hyödyllistä palautetta lukijoilta niin suullisesti, kuin myös järjestämämme mielipidekyselyn kautta. Kaikki kritiikki, niin ruusut kuin risutkin, oli rakentavaa ja hyödyllistä. Vaikka kaikkia toiveita ei voidakaan toteuttaa suoraan, on palaute luettu ja otettu huomioon seuraavan numeron suunnittelussa. Palautetta saa antaa lisää ja se on tervetullutta. Myös esimerkiksi suusta siepattua palstalle voi lähettää opettajien tai opiskelutoverien sutkautuksia. Tokihan lehtemme pysyy ajan tasalla myös muista koulun asioista. Meillä on tapahtumakalenteri ja opiskelijat. Opiskelijoiden toimittamassa lehdessä on juuri se hyöty, että jos joku on perillä koulun ajankohtaisista tapahtumista niin oppilaat, jotka raatavat täällä joka ikinen arkipäivä yrittäen samalla tasapainotella sosiaalisten tilanteiden ja huikeiden läksymäärien välillä. He ovat jatkuvasti aistit valppaana ja tietävät heti, jos jotain tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu. Paras tapa pysyä ajan tasalla on käydä koulua, tai vaihtoehtoisesti lukea O’ timesia. Älä siis jää kotiin lukemaan verkkolehteämme, kun voit tehdä sen esimerkiksi koulun koneella!

Iida Nordling päätoimittaja

O´TIMES jakso 4

3


Toimitus Päätoimittaja Toimitussihteeri Ohjaava opettaja

Iida Nordling Paula Hongisto Satu Mäkinen

Toimittajat

Iida Nordling, Gintare Gylling, Juuso Kähönen, Saila Kurki, Henna Saarela, Emma Toivonen, Sanna Riikonen, Paula Hongisto, Meliina Rantalainen, Aino Tuovinen, Satu Mäkinen, Iiro Hirvimäki

4

Taitto

Iida Paula Iiro

Gintare Satu

O´TIMES jakso 4


O´SCHOOL O´TIMES jakso 4

5


KOLUMNI Tein kolmannen jakson loppupuolella kyselyn ryhmänohjausvartille. Kyselyn, jolla oppilaskunnan hallitus saisi tietää oppilaiden mielipiteen perjantaiaamujen uskonnollisista aamunavauksista. Kyselyssä, kuten tavallista, oli useita vaihtoehtoja, joista osa on mielestäni selkeästi parempia ja osa huonompia. Tässä muutama perustelu eräille niistä. Vahvin syy uskonnollisten aamunavausten poistamiseksi on mielestäni uskonnonvapauslaki. Valtion laitoksena koulun pitää noudattaa lakia, olipa se sitten moraalisesti oikein tai ei. Järkevin tulkinta uskonnollisista aamunavauksista on, että ne kuuluvat uskonnolliseen kasvatukseen ja uskonnonopetukseen. Kuitenkaan muiden maailmankatsomusten kannattajille ei tarjota vaihtoehtoisia aamunavauksia, vaan käytännössä heidät pakotetaan kuulemaan Jeesusta. Koulustamme ei oikein löydy paikkaa, minne nämä keskusradion uskonjulistukset eivät kantaisi. Tämä ei ole oikein, riippumatta siitä, haittaako asia käytännössä ketään. Ja mikäli haittaa, niin terve menoa pihalle seisomaan. Moraaliselta kantilta voisi kritisoida aamunavausten sisältöä. Onko oikein säännöllisesti pitää aamunavauksia, joissa kuulutetaan vain yhtä tiettyä maailmankuvaa? Eikö koulun tehtävä ole kasvattaa oppilaita hyväksymään ja ymmärtämään erilaisia katsantokantoja monikulttuurisessa maailmassamme? Mikäli näin on, olisi mielestäni järkevää, jos tämä näkyisi myös aamunavauksissa. Koti, uskonto ja isänmaa tuskin luhistuisivat, vaikka perinnettä uudistettaisiin. Lisäksi nykyisenmalliset uskonnolliset aamunavaukset tuntuvat menettäneen pitkälti merkityksensä. Mikäli tarkoituksena on avata aamu koulun enemmistön vakaumuksen mukaisesti ja jakaa elämänkatsomuksellista viisautta, ei tässä nähdäkseni näillä eväillä onnistuta. Kuten yleisölle esiintyessä ylipäätäänkin, pitäisi myös keskusradiossa puhuttaessa miettiä kohdeyleisöä. Maallistuneelle teinimassalle pitäisi tarjota jotain muuta kuin jeesusrokkia ja Raamatun sanaa. Liian usein aamunavaus on vain hukkaan heitetty kymmenen minuuttia, kun avauksen kuuntelemisen sijaan luokka pulisee keskenään. Jos saisin päättää, järjestäisivät asioista päättävät tahot jotain järkevämpää ja kaikille höydyllisempää. Kyselyn tulosten mukaan nykymuotoisista aamunavauksista haluttaisiin eroon - tilalle toivottaisiin opettajien, oppilaiden ja eri uskontokuntien edustajien (mukaan lukien kristityt) pitämiä aamunavauksia niin katsomuksellisista kuin arkipäiväisistä aiheistakin. Jos tätä vaivaa ei jakseta nähdä, ei mielestäni tarkoituksettomiksi käyneitä aamunavauksia pitäisi jatkaa ollenkaan.

Kolumneja koulustamme

Juuso Kähönen

6

O´TIMES jakso 4


OGELIN PARHAAT 2010 PARAS LEIVONNAINEN: Amican oma munkkirinkeli Koeviikon painaessa ankarasti päälle näyttää maailma huomattavasti suloisemmalta tarkasteltuna sokeroidun reiän läpi. Kaikessa ihanuudessaan Amican oma munkkirinkeli on täydellinen herkkupala, joka särkee sydämiä. Sitä hyvää on tarjolla koulumme kahviossa hintaan 1,10 €. PARAS ISKULAUSE: “Oisko sul lainaa MAOLii?” Opiskelijoille, joilta on vielä flirttailun jalo taito hukassa, voimme paljastaa tavan viedä jopa Liisa MäkeläBalkin tai Seppo Sorvalin jalat alta. Toimii virkistävänä vaihteluna puhki kulutettuihin kliseeheittoihin. Älä kuitenkaan jakele tätä iskulausetta liian usein, jotta vältyt pelimiehen maineelta. PARAS MATKAKOHDE: Punttisali Kaipaatko etelän lämpöön? Opiskelijabudjetille sopiva kohde löytyy lähempää kuin luuletkaan. Käy tsekkaamassa Ogelin omat rantaleijonat ja helleasuiset tytöt koulun punttisalilla, jossa hiekka polttaa varpaita ja Vantaanjoki kohisee korvissa. Lento- ja hotellipaketteja voi tiedustella liikunnanopettajilta. PARAS POLIITTINEN PUHEENAIHE: Limukone Ogelin vilkasta poliittista elämää Rosa Meriläisen roiskeläppähameen tavoin kohahduttanut yläastelaisten ylpeys on viemässä lukion oppilaskuntaa kohti lamaa. Lukuisista valituksista huolimatta keski-ikäiset sokerijuomien minimikuluttajat ovat päättäneet laittaa koneen karanteeniin. Mikäli päätös pitää, täytyy oppilaskunnan edustajien jatkossa siirtyä illastamaan pikaruokaravintoloihin.

O´TIMES jakso 4

7


PARAS TEKNIIKAN IHMELAPSI: Iiro Hirvimäki Bittiprinssi, joka ratsastaa valkoisella Macillään ja pelastaa neitoja USB-kaapeliviidakoista. Teknisesti haastavat kysymykset ratkeavat sekunneissa, ja maagiset sormet löytävät oikeat nappulat vaikka pimeässä. Koulussamme tarvitaan henkilöä, joka hallitsee valot, kamerat, tietokoneet ja siinä sivussa uraneuvonnan. Miten pärjäisimme ilman Iiroa? PARAS TRAGEDIA: Nesteen tulipalo Paikallisen huoltoaseman kirjaimellisesti savuna ilmaan häviäminen herätti koko valtakunnan laajuista huomiota. Pyhä kolminaisuus (Neste, Carrols, K-Market, toim. huom) ei koskaan saanut arvoisiaan hautajaisia, vaikka sen poistuminen keskuudestamme vaikutti merkittävästi koulumme arkeen. Muistelkaamme hartaasti niitä aikoja, kun kahvin pystyi Amican kiinni ollessa hakemaan Nesteeltä. PARAS VESSA: 3. kerroksen yksityinen koppero Mystisin ja salaperäisin Ogelin vessa, joka takaa käyttäjälleen/käyttäjilleen täyden yksityisyyden. Kolmoskerroksessa voit muun muassa suihkuttaa hiuslakkaa tai hoitaa muita henkilökohtaisia asioitasi uteliailta katseilta suojassa. Sisustukseltaan vessa ei juuri eroa muiden kerrosten vessoista, mutta siellä vallitsee suorastaan kutkuttavan jännittävä tunnelma.

PARAS MUISTISÄÄNTÖ: Pitkä-lyhyt-lyhyt Kati Wackström: “Niin siis Jore aina sanoo, että tää on mun tilaus baarissa.” Näillä sanoilla alkoi tangon askelten opetteleminen tämän vuoden vanhojentanssiharjoituksissa pari viikkoa sitten. Korostamme silti, että koulumme liikunnanopettajat eivät siis ole alkaneet vetää uutta opetussuunnitelman ulkopuolista kurssia Näin-tilaat-baarissa 1.1, vaan kyse on ikävä kyllä edelleenkin liikunnan kurssista 4.1. teksti Aino Tuovinen ja Emma Toivonen, kuvat Aino Tuovinen

8

O´TIMES jakso 4


Sekopäitä ja itsensäpaljastajia Teatteritaiteen lukiodiplomit 2009

P

ultsarit, mallit, skitsofreenikot ja kaupan kassat valtasivat Oulunkylän yhteiskoulun juhlasalin 15.12, kun lukion teatteridiplomin tekijät astuivat estradille esittämään työnsä tuloksia. Partsa ja mä

Tänä vuonna lukiodiplomitarjontaan kuului myös yksi musikaali. Partsa ja mä kertoo ehkä hieman yllättävästä aiheesta: skitsofreniasta. Musikaalin päähenkilö Rebekka on juuri muuttanut uuteen kotiin, kun oireet skitsofreniasta puhkeavat. Rebekka saa skitsofreenisia kohtauksia koulussa ja kääntyy lopulta parhaita ystäviäänkin vastaan, kun häntä ohjaava harhanäky kierouttaa hänen ajatusmaailmaansa. Rebekka nimeää harhanäkynsä Partsaksi, eli Paris Hiltoniksi ja pitää tätä oikeana henkilönä. Partsa uskottelee Rebekalle tämän ystävien hylänneen hänet, saaden Rebekan vajoamaan yhä syvemmälle skitsofreeniseen maailmaansa. Lopulta Rebekka alkaa kuitenkin ymmärtää, ettei hänellä ole kaikki kunnossa ja ystävät saavat hänet raahattua lääkärin vastaanotolle.

O´TIMES jakso 4

9


Partsa ja mä –musikaalissa musiikki on tietenkin avainasemassa. Uudet sanoitukset tunnettuihin lauluihin, kuten Täällä Pohjantähden alla, sekä aivan omat sävellykset tukevat musikaalin tarinaa ja toimivat hyvin myös tunnelman nostattajina. Laulusuoritukset olivat hyviä ja Partsa ja mä käytti tehokkaasti erilaisia teatterin keinoja. Myös lavan ja yleisön rajaa rikottiin hyvin, osa musikaalin tapahtumista tuotiin yleisön lähelle. Lavaa ja sen edustaa oltiinkin käytetty hyvin eri tilojen luonnissa. Välillä jopa hieman ahdistavaksikin käyvä Partsa ja mä tarttuu vaikeaan aiheeseen hyvin ja hieman huumorillakin. Diplomi: Iisa Ahonen, Satu Nygren ja Anna af Schultén Penkki

Yhden naisen show Penkki kertoo elämän kaltoin kohtelemasta alkoholistista, joka kohtaa puiston penkillä elämäänsä liittyviä ihmisiä ja joutuu miettimään elämänsä kulkua uudelleen. Katsojalle selviää vähitellen, miten mies on tähän jamaan joutunut ja miten yksinäinen tämä on. Penkki ottaa kontaktia yleisöön. Näytelmä alkaa siitä, että alkoholisti istuu yleisön joukossa ja kiipeää sieltä lavalle. Alkoholisti kysyy myös kysymyksiä suoraan katsojilta ja ottaa tilan haltuun muun muassa hyppäämällä lavalta pois lähestyen yleisöä. Yksinkertainen lavastus ja valaistus tukivat esitystä eivätkä vieneet huomiota pois näytelmän sisällöstä. Penkki luottaa myös katsojan mielikuvitukseen, sillä muita konkreettisia hahmoja kuin alkoholisti ei näytelmässä ole. Näytelmä antaa ajatuksen aihetta: alkoholistin surkeaa tilaa katsoessa rupeaa itsekin miettimään oman elämänsä sisältöä. Diplomi: Paula Hongisto

10

O´TIMES jakso 4


Kassalle kadonnut Kassalle kadonnut -näytelmän keskiössä on kaupan kassalla työskentelevä Kassaneiti, jolla on työtoverina elämään kyllästynyt, ajankäytöstä tarkka Ilon ja Onnen Kadottanut -niminen nainen. Kauppa ei olekaan aivan tavallinen kauppa, vaan sieltä löytyy ikään kuin eri maailmoja, joiden vaihtuminen ilmaistaan kekseliäästi valaistusta muuttamalla. Kassalla käyvät niin aina suklaata ostava uranainen, joka kerta valmisruokia hihnalle laittava kiireinen, hivenen sotkuisen näköinen kotiäiti kuin pultsarikin, jonka vakio-ostoksena on monta pulloa kaljaa. Lisäksi Kassaneidin asiakkaina ovat toisensa kadottaneet suloinen pikkupoika, joka on saanut äidiltään kutsumanimen Pikku hirviö, ja tämän herttainen mummi, Esme, joka tuntuu unohtelevan asioita kovin helposti. Lopulta Kassaneiti auttaa kutakin asiakasta saamalla heidät ymmärtämään, etteivät he oikeasti tarvitse ostoksiaan: uranainen saa Kassaneidiltä sydänpehmolelun, koska kaipaa rakkautta, kotiäidille annetaan kello, sillä aika on se, mitä hän todella tarvitsee, ja pultsarille annetaan kirjaimellisesti elämän punainen lanka, jottei hän olisi niin hukassa. Myös Esme ja Pikku hirviö löytävät toisensa ja apua tulee myös Kassaneidin työtoverille, joka Kassaneidin ansiosta saa onnen takaisin mentyään tanssikoeesiintymiseen – tekemään jotain, mitä todella haluaa.

Näytelmä vetosi minuun eniten siksi, että se sai oivaltavuudellaan ajattelemaan; minullakin on tiettyjä vakio-ostoksia, joiden todellisesta tarpeellisuudesta en voi olla varma. Ansiokasta näytelmässä oli eritoten uskottava näyttelijäntyö, jonka onnistuminen näkyi muun muassa siinä, että kaikki lausuivat hyvin kirjoitetut repliikkinsä sujuvasti eikä mitään edes unohduksen kaltaista ollut huomattavissa. Pidin myös siitä, kuinka yksinkertaisella lavastuksella saatiin luotua tapahtumapaikkana toimiva kauppa. Näytelmästä löytyi lisäksi symbolisia merkityksiä, joiden tarkoitusta oli hauska miettiä. Käsiohjelmaankin oli panostettu mieleen jäävästi: se oli tehty kuitin muotoon. Diplomi: Laura Pääkkö ja Tom Tilli O´TIMES jakso 4

11


Itsensäpaljastajat Itsensäpaljastajat taasen kertoo neljästä saman katon alla asuvasta, toisistaan eroavasta henkilöstä: siististä, rakkautta tahtovasta Helgasta, perusmies Väinöstä, ylipainoisesta, ujohkosta Markosta ja rutkasti alkoholia juovasta Tainasta, joiden päivät kuluvat lähestulkoon pelkästään jumalan asemassa olevan television katseluun. Erityisesti heihin vaikuttaa televisiosta tuleva ohjelma, joka kertoo mallien elämästä ja joka näytetään yleisölle videotykin kautta. Nelikko haluaa olla kuin televisiossa esiintyvät mallit ja alkaa tavoitella samanlaisuutta, esimerkiksi Marko alkaa miettiä mallien kokeilemien laihdutuskuurien aloittamista siitäkin huolimatta, että ohjelmassa näytetään shokeeraavaan tyyliin, kuinka malli syö valtavasti roskaruokaa ja oksentaa kaiken pois heti perään. Näytelmän lopussa Helga, Väinö, Marko ja Taina pääsevät kuitenkin irti television vaikutuksesta tajuttuaan, että televisio on sekä tehnyt heille pahaa että muuttanut heitä, ja saavat taas yksilöllisyytensä ja omat itsensä takaisin. Välillä näytelmään ilmestyy myös maagisia elementtejä, kuten Helgan kohtaus, jossa hän pysäyttää ajan sormia näpsäyttämällä. Malleista kertovan tv-ohjelman näyttö videona katsojille oli loistava ratkaisu, sillä se selkeytti asioita - ohjelma olisi vaikuttanut täysin erilaiselta, jos se olisi esitetty lavalla. Mieleenpainuvinta taitavassa Itsensäpaljastajissa olivat erityisesti muutamat yllättävyydet, joista yksi oli yhtäkkiä lavan eteen ryntäävä mies, joka päätyy loppujen lopuksi puolialasti yleisön eteen tai Väinön omakätinen säärikarvojen sheivaus. Myös tämä näytelmä antoi ajattelun aihetta: media vaikuttaa paljon ihmisten elämään luomalla muun muassa kauneusihanteet eikä kerro totuutta asioiden oikeista laidoista. Muutamien asioiden merkitys jäi minulle paikoitellen auki, mutta se ei haittaa, koska kaikkea ei pidä vääntää katsojalle rautalangasta vaan on aina hyvä jättää jotain ajateltavaa. Diplomi: Juhana Littunen, Anni Marjomaa, Gintare Gylling ja Sara-Selia Naakka esittelyt ja arvostelut Meliina Rantalainen ja Sanna Riikonen, kuvat Paula Hongisto 12

O´TIMES jakso 4


Tanssii vanhojen kanssa: osa 2 Valtaosan toisen vuosikurssin opiskelijoista –ja pienen joukon ykkösiä- lukujärjestyksestä löytyy ainakin yksi vapaaehtoinen liikunnan kurssi: kyseessä on vanhojentanssikurssi. Tavoitteena on ollut oppia 12 tanssia täydellisesti 18.2. mennessä, jolloin ne pitäisi esittää vanhemmille. Monelle tuo ilta merkitsee kakkosvuoden kohokohtaa ja joillekin vieläkin enemmän. Jakson lopussa kaikki tanssit on k��yty läpi ja ne osataan vaihtelevalla menestyksellä. Tanssit tuntuvat tuovan ihmisistä aivan uusia puolia esiin: treeneissä tosiaan näkyy kaiken hikisen puurtamisen lisäksi myös hulluttelua ja nauravia kakkosvuosikurssilaisia. Vaikein tanssi nousi suosikiksi Tanssit eroavat toisistaan paljon: Askelia on saanut opetella aina valssista polkkaan ja otteet vaihtuvat tanssiotteesta perhosotteeseen. Myös tanssien vaikeusasteet ovat todella vaihtelevia. Kun kyselimme mielipiteitä tansseista, helpoimmaksi nousi peruskoulun neljänneltä tuttu Cicapo. Helpointa tanssia ei silti korotettu suosikkitanssien joukkoon. Tulos oli oikeastaan aika yllättävä, mutta samalla positiivinen: Suosikkitanssi on vaikeimman tanssin tittelin saanut Salty Dog Rack, joka sisältää paljon erilaisia askelia ja pyörähtelyä. Suosikeiksi on nimetty myös muun muassa Mignon, joka tunnetaan myös kehruuvalssina. Myös Gay Gordons, Virginia Reel ja wienervalssi, joka muuten on toisena vaikeimpien tanssien listalla, ovat saaneet suosiota. Wienervalssi ja Salty Dog Rack ovat myös tämän artikkelin kirjoittajien henkilökohtaisia suosikkeja. Henkilökohtainen mielipide oli, ettei wienervalssi oikeastaan ole kamalan vaikea. Tosin itse ainakin ymmärrän, mistä sen vaikeusaste johtuu: tytöillä korkeat korot ja useat pyörähdykset vaativat tasapainoaistia. On silti hienoa, että tanssikurssilla ollaan valmiita tekemään töitä tanssitaidon saavuttamiseksi. Loppujen lopuksi: tanssien nimien opiskelu taitaa olla kurssin vaikein asia. Monet tunnistavat tanssin vasta musiikin alkaessa soida. Nimi ei sano mitään.

Vanhoissa on asennetta! Vaikka vanhojentanssikurssi onkin valinnainen, kurssin huonoimpana puolena pidetään siitä koituvaa stressiä: monihan stressasi jo ennen, kuin varsinainen kurssi edes alkoi. Kun tanssiharjoitukset ovat tässä vaiheessa, ei stressistä tunnu olevan jälkeäkään: monien odotukset tansseista ja harjoituksista täyttyivät tai ylittyivät. Monista parasta treeneissä on ollut hyvä yhteishenki, joka tosiaan tuntuu näkyvän kakkosten hilpeänä puheensorinana jo treenien alussa, kuten myös iloisina ilmeinä, naurahduksina ja satunnaisina aplodeina. Useista varmaan on ollut iloinen yllätys huomata, että vaikka tanssia ei ole aikaisemmin harrastettu sen kummemmin, se onnistuu. ”On mahtavaa, kun ihmiset osaavat myös nauraa mokilleen”, on yleisin kuulunut lausahdus. Vanhoissa tosiaan on asennetta!

O´TIMES jakso 4

13


Vanhoissa tanssittavat tanssit

Tietenkin joidenkin mielestä huono puoli tanssitreeneissä on yksittäisten henkilöiden paikoin huono asenne. On tosiaan muistettava, että oma käytös vaikuttaa paljon myös muiden tanssitreeneihin. On monia tansseja, joissa pareja vaihdetaan kesken tanssin ja tällaisissa tilanteissa voi olla häiritsevää, jos toinen käyttäytyy loukkaavasti. Kaikilla ei joidenkin asenne ollut kuitenkaan se päällimmäinen huoli: ”Mun tanssipari menee polvileikkaukseen ennen vanhoja”, totesi eräs haastateltu. Myös mokat vanhojentanssi-iltana pelottavat - varsinkin parin tai omiin helmoihin kompastuminen on tuttu kauhuskenaario. Minusta taas huonoin puoli treeneissä on korkokengät yhdistettynä wienervalssin loppuosassa esiintyviin miljooniin pyörähdyksiin.

Mignon Gay Gordons Lambeth walk Cicapo Wienervalssi Krakowiak Pas d’Espagne Salty Dog Rag Jealousy (Tango) Virginia Reel Pneesi Oma tanssi

Valmiina tansseihin? Vanhojentanssipukujen ja kenkien sekä kampaajaaikojen hankkiminen ja varaaminen on vielä käynnissä. Osasta taas tuntuu, että kaikki on valmista. Ensi numerossa ilmestyy tanssisarjamme viimeinen osa. Siinä syvennymme varsinaiseen tanssi-iltaan, illallisiin ja jatkoihin. Nähdään taas silloin.

teksti Iida Nordling ja Sanna Riikonen kuvat Henna Saarela

14

O´TIMES jakso 4


Kelkkailua elokuvissa NIKO KELKKA – tulevaisuuden tuottaja

N

iko Kelkka, koulumme entinen opiskelija, on todellinen elokuva-alan monitoimimies. Hän opiskelee nykyään Metropolian ammattikorkeakoulussa elokuvatuottajaksi. Saimme Nikon vieraaksemme Ogelin ÄI10-kurssille, jolla tosiaan tehdään kaikki Tosifestareiden elokuvat. Niko valaisi meitä monilla elokuvan tekemiseen liittyvillä asioilla, joista itse olisi halunnut kuulla mutta joutui oppimaan ne kantapään kautta. Saimme myös lisätietoa, missä ja miten elokuva-alaa voi opiskella, jos ala pidemmän päälle kiinnostaa. Monelle, minut mukaan lukien, alan ovet sulkeutuivat tai ainakin tuntuivat kapenevan kuullessani Nikon aikaansaannokset 21 vuoden ajalta. Kuvaus harrastuksena alkoi jo kahdeksanvuotiaana, kuten myös näytteleminen ala-asteen tienoilla. Yläasteen Niko kävi Kalliossa, jossa pääsi kunnolla keskittymään teatteriin. Ensimmäinen kuvausjuttu tuli tehdyksi lukiossa vuonna 2005 kolmen kaverin kanssa (Tuomas Tuominen, Sami Kaivonen ja Leo Tamminen. Tuominen esiintyy myös joissakin muissa Nikon projekteissa.) Promootiomielessä tehty kolmiosainen sketsisarja Vihlokki näkyi myös YLE:llä Farmi-ohjelmassa vuonna 2006.

O´TIMES jakso 4

15


Kulttuurialan toimipiste Hämeentie 161 00560 Helsinki Koulutusohjelmat · · · · ·

Elokuva ja televisio Esittävä taide Kulttuurituotanto Mediatuottaminen Viestintä - digitaalinen viestintä

Nikolle yksi merkittävimmistä asioista elämässä on ollut Oulunkylän yhteiskoulun äidinkielen 10kurssi, jossa pääsee itse tekemään lyhytelokuvaa. Toisella vuosikurssilla valmistui kaksi leffaa, Smooth Criminal ja Seinäruusu. Seinäruusu toimi pääprojektina ja Niko myös näytteli siinä. Smooth Criminalissa hän oli vastuussa ohjauksesta. Abivuonna Niko meni kurssille uudestaan ja niin syntyi Ystävyyden talo. Nikon lukion jälkeen ohjaama Valittu todellisuus oli ensimmäinen elokuva, jossa mietittiin enemmän roolitusta ja panostettiin kunnolla tekniikkaan. Erinomaisesta tekniikasta huolimatta juoni ei toiminut. Nikon mielestä ”hyvä fiilis” on tärkeä tämänkaltaisissa ryhmäprojekteissa, kuten myös luottamus itseensä. Lukuisten ohjaustöiden vuoksi näytteleminen ei ole kuitenkaan jäänyt pois. Lukiossa Niko suorittikin diplomin teatterista. Metropolian opiskelijana hän on tehnyt yhden harjoitustyön, jossa on kuvattu yksinkertainen lapun vienti pojalta tytölle. Ajatuksena oli kuvata prosessi alusta loppuun ja saada aihe audiovisuaalisten keinojen avulla mielenkiintoiseksi, mikä myös onnistui. Projektissa oli mukana yhteensä kolme henkilöä, joista kaksi oli tuottajia ja yksi ääni-ilmaisun tekijä. Nyt Nikolla on tekeillä dokumentti siitä, kuinka media kohtelee nuoria aikuisia.

16

O´TIMES jakso 4


METROPOLIA – taiteilijoiden mekka

P

ääkaupunkiseudulla toimiva Metropolia Ammattikorkeakoulu tarjoaa monelle kulttuurialasta kiinnostuneelle mahdollisuuden opiskella niin vaatetusalaa kuin mediatuottamistakin. Elokuvan ja television koulutusohjelma puolestaan tarjoaa mahdollisuuden erikoistua kuvan, äänen, tuotannon, käsikirjoituksen tai tv- ja radiontyön opintoihin. Neljä vuotta kestävien opintojen jälkeen on lupa kutsua itseään medianomiksi (AMK). Elokuva-alan työt ovat tunnetusti aina kortilla, ja suhteet ovat menestymisen kannalta kaikki kaikessa. Metropolian tarjoamat kansainvälistymismahdollisuudet luovat kilpailukykyisen pohjan nuorille elokuva-alan opiskelijoille, jotka vasta kolkuttelevat alan ovia. Vaihto-opiskelu, työharjoittelu ulkomailla tai yhteistyö Suomessa ulkomaalaisen opiskelijan kanssa saattavat luoda mahdollisuuksia, joita ei välttämättä muuten ilmestyisi. Myöhemmin ehkä jopa kansainväliseksi muuttuvassa työssä, jossa matkustelu on arkipäivää, ei kielitaidosta ole ainakaan haittaa. Innokkaiden hakijoiden kannattaa mennä tutustumaan Metropolian nettisivuihin (http://www.metropolia.fi), mistä löytyy huimaava määrä tietoa esimerkiksi eri koulutusohjelmista, niiden laajuuksista ja sisällöistä. Elokuva-alaa epätoivoisesti opiskelemaan haluavien kannattaa myös tutustua hyvissä ajoin aikaisempien vuosien ennakkotehtäviin, joita ovat tuotantopuolella olleet muun muassa tuotantotehtävien erittely ja tekstin analysointi. Metropolia Ammattikorkeakoulu on hyvä hakuvaihtoehto kaikille kulttuurialasta kiinnostuneille. Valokuvaajien kannattaa tosin hakea naapuriin Taideteolliseen korkeakouluun, sillä valokuvauksen koulutusohjelmaa Metropolia ei tarjoa. Jos tunnet, että sinulla on potentiaalia kuvaajaksi, käsikirjoittajaksi tai vaikka tuottajaksi, tee unelmistasi totta. Kaikista palkitsevinta on opiskella alaa, josta on aidosti kiinnostunut ja joka innostaa tekemään ja vaikuttamaan. Elokuvat ovat aina kiehtoneet ihmisiä, ja mikä olisikaan hienompaa kuin päästä tekemään niitä.

teksti Gintare Gylling ja Aino Tuovinen, kuvat Paula Hongisto

O´TIMES jakso 4

17


Tanssi(ja) Tyyli Veera 17 ja Onerva 16 harrastavat molemmat tanssia. Veera on street-lajien katu-uskottava asiantuntija ja Onerva on keskittynyt nykytanssin ilmaisulliseen maailmaan. Kuinka tanssi harrastuksena vaikuttaa tyttöjen tyyliin pukeutua ja olla? Ryhdin tanssi ainakin suoristaa ja asiallisiin treenivaatteisiin saa halutessaan tuhlattua omaisuuksia. Tytöt vastasivat kysymyksiin käytävällä bailaamisen ohessa. Hypyt ja taivutuksen vaikuttavat onnistuvan kouluoloissakin. Koskaan ei tiedä, milloin iskee beatti.

Veera Luoma 17

Onerva 16

Monilla street-tanssijoilla on oma persoonallinen tyyli, joka luo väriä katutanssikulttuuriin. Viettäessä paljon aikaa treeneissä, saa oma tyylikin runsaasti vaikutteita sekä muilta tanssijoilta että koko tanssiskenestä. Monet katutanssijat pitävät värikkäistä vaatteista ja kengistä. Syytä tähän en oikeastaan tiedä, vaikka tapa on vakiintunut omaan tyyliinikin. Eräs asia, joka myös on monille katutanssijoille ja minulle vaatteissa tärkeä, on niiden mukavuus ja käytännöllisyys. Jos vaikka kesken koulupäivän alkaa tehdä mieli tanssia, niin vaatteiden tulee se sallia =) Siksi ainakin minä itse pidän paljon urheilumerkkisistä vaatteista, kuten Adidaksesta ja Nikesta. Tässä kohtaa kuvaan tulee myös katukulttuuriin kuuluvat sneakerit, joita tanssijat paljon suosivat. Myös kenkien tulee olla tanssimiseen sopivat. Esikuvia katutanssijoiden pukeutumistyylille on vaikea nimetä. Tiedän, että jotkut tanssijat seuraavat oman lajinsa tanssijalegendojen tyyliä ja ottavat siitä vaikutteita, mutta itselläni ei varsinaisia esikuvia ole.

Tanssikaverini pukeutuvat laidasta laitaan. Monilla on tosi persoonallinen ja uniikki tyyli. En koe, että tanssi määrittelisi pukeutumista, ja yleensä tanssijat ovat tosi suvaitsevaisia erilaisia ihmisiä kohtaan. Ei tarvitse pukeutua samalla tavalla, koska tanssi yhdistää muutenkin.

18

Treeneissä tärkeämpää kuin miltä vaatteet näyttävät on, että voi liikkua vapaasti ja etteivät vaatteet tule tielle. Monet suosivat kerrospukeutumista, koska silloin on helppo vähentää vaatteita sitä mukaan, kun keho lämpenee. Usein tanssijat käyttävät mustia housuja, mutta en tiedä, mistä se tulee. Ehkä siitä, että olemme paljon lattioilla, joiden puhtaus on välillä kyseenalaista..? Tanssi ei sinänsä vaikuta vaatteisiini muualla kuin treeneissä, mutta koska moderni tanssi on aika kokeellista ja uuden etsimistä, asenne siirtyy myös muuhun elämään ja pukeutumiseen. Ei ole tarkkoja sääntöjä ja luovuutta arvostetaan:)

teksti ja kuvat Iiris Koivulehto

O´TIMES jakso 4


O´CULT


Paula Tansaniassa teksti ja kuvat Paula Hongisto

20

O´TIMES jakso 4


Maanteiden vierustoja näyttivät ensi alkuun täplittävän lasten pystyttämät leikkimajat ja hylätyt ladot. Tältäkin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kasvatilta kesti aikansa tajuta, että ränsistyneiltä vaikuttavat hökkelit olivatkin itse asiassa tavallisten ihmisten koteja, kauppoja ja baareja.

Dar es Salaamin yössä kaupiteltiin mitä hyödyllisimpiä tavaroita: henkareita, jalkapalloja ja puhallettavia pelastusliivejä. Kaikesta pyydettiin tietysti turistihintaa, joka on normaaliin verrattuna kymmenkertainen – mutta hei, olemmehan me suomalaiset nyt herranjestas ainakin kymmenen kertaa rikkaampia kuin paikalliset.

O´TIMES jakso 4

21


Kun kalpeat skandinaavit lähestyivät, pihat ja rinteet täyttyivät vilkuttelevista ja jamboa huutavista lapsista. Monille hello oli kuitenkin synonyymi sanalle money. Ei ihme, että tansanialaisilla on valkoihoisista niin vääristynyt kuva, kun kerran niin monet turistit jakelevat ilmaisia karkkeja ja shillinkejä.

Kuinka kätevää? Mikseivät länsimaisetkin ihmiset kanna tavaroitaan päänsä päällä, vaan jääräpäisesti kiskovat laukkujaan ahtailla ja likaisilla kaduilla?

Safarilla tunnelma oli kuin avarassa luonnossa. Mutta kun 25 autoa täynnä pokkarikameroitaan heiluttelevia saksalaisia eläkeläisiä jahtaa yhtä hämmentynyttä seepraa tai leijonaa, ajelu alkoi tuntua lähinnä irvokkaalta. Oppaat eivät varmastikaan tienneet itkeäkö vai nauraa.

22

O´TIMES jakso 4


Aino Lappeenrannassa teksti ja kuvat Aino Tuovinen

O

len tullut siihen tulokseen, että kotimaan matkailu voi olla huomattavasti jännittävämpää ja mielenkiintoisempaa kuin makaaminen aneemisen turistirysän hiekkarannalla, missä ihmiset näyttävät lähinnä rivissä paistuvilta grillikyljyksiltä. Kulttuurifriikit saattaisivat tässä vaiheessa kuitenkin huomauttaa, että yksi matkailun avartavista puolista on uuden kielen oppiminen. Voin vakuuttaa, että vähän yli 200 kilometrin junamatka Helsingistä itään vastaa vähintäänkin toisen valtion rajan ylittämistä. Puheesta kun ei ymmärrä yhtään mitään. Iloinen ja pikkuruinen karjalaiskaupunki yllättää joka käänteessä, eikä sinne voi olla palaamatta. Vedyt ja atomit, tuttavallisemmin lihapiirakat, ovat maailman parhaita ja niitä onnistuu pienen sähellyksen jälkeen tilaamaan myös eksoottisella Stadin slangilla. Kesäkaupunkina paremmin tunnetun Lappeenrannan parasta antia ovat kuitenkin ihmiset. Yöllisiä seikkailuja, hyvää musiikkia ja naurua kaipaaville suosittelen pikaista vierailua VR:n lipunmyyntipisteessä. Älä kuitenkaan ihmettele, jos paikalliset kommentoivat puhetyylisi muistuttavan enemmän ulkoavaruudessa puhuttavaa kieltä kuin suomea. Se on aivan normaalia.

Team Stadin viikonloppu maaseudulla on päättymässä, ja tavarat on kasattu Lappeenrannan rautatieaseman eteen.

O´TIMES jakso 4

23


Paikallisia punk- ja metallibändien jäseniä, jotka kidnappasivat pahaa aavistamattoman kaupunkilaistytön treenikämpälleen. Vasemmalta oikealle: Ville Hölsä, Harri Tikka, Aapo Peuhkuri, Atte Laukkanen ja Oskari Hurskainen. Näkymä satamasta kohti keskustaa.

Kesäillan auringonlasku linnoitusten vierestä kuvattuna.

24

O´TIMES jakso 4


Atomi. Höyryävän kuuma laihduttajien painajainen.

Lappeenrannan ehdottomasti kaunein katu.

Kauppakatu, jonka varrella sijaitsee esimerkiksi Team Stadin matkan ajan ruokkinut S-Market.

O´TIMES jakso 4

25


GAGA OVERDOSE

Jos musiikinkuuntelusi rajoittuu Nrj:n tarjontaan ja kuvittelet sen olevan kaikki, mihin aivokapasiteettisi riittää, suosittelen, että tutustut oikeaan musiikkiin. Ihan samat biisit siellä radiossa soivat, vaikka harhautuisitkin välillä kuuntelemaan vähän haastavampaa musiikkia. Jotkut väittävät, että makuasioista ei voi kiistellä. En usko tätä ollenkaan!

No Shame No Shame on yksi suosituimmista suomalaisista punkbändeistä. Yhtye on kotoisin Salosta ja ollut kasassa vuodesta 1996. No Shame on levy-yhtiönsä ainoa bändi, joka on valittanut saavansa liikaa rahaa. Pojat vastustavat kaupallisuutta ja ovatkin soittaneet monia ilmaiskeikkoja, asettaneet ylärajoja keikkalippujensa hinnoille ja laittaneet vanhat levynsä nettisivuilleen jakoon vapaaehtoista maksua vastaan. No Shame on yksi monipuolisimmista tuntemistani bändeistä. Sen musiikissa on sopivasti kapinaa, sanomaa, melankoliaa ja energiaa.

CD ja LP “Ironing Day” julkaistiin 8.1.10 (Fullsteam Records), Suomen kiertue starttaa samana päivänä ja jatkuu marraskuuhun asti. Seuraava Helsingin keikka Nosturissa 20.3.

Kuuntele: Empty Promises, No Future For The Kids, </3

http://www.ifeelnoshameatall.net/

26

O´TIMES jakso 4


St. Hood Lahdessa vuonna 2003 perustettu St. Hood on suomalainen hardcore-bändi, joka on ottanut musiikkiinsa melkoisesti vaikutteita metallista. St. Hood on bändi täynnä osaamista ja energiaa. Se sai alkunsa muutaman ystävyksen halusta soittaa ja kirjoittaa biisejä ihan vain huvin vuoksi, ja vaikka ote onkin muuttunut ammattimaisemmaksi levyttämisen ja lukuisten keikkojen myötä, on bändin asenne ja suhtautuminen musiikkiin säilynyt ennallaan. St. Hood kuvailee musiikkiaan näin: “in-your-face metallic hardcore with a furious groove”, mikä minusta on sangen osuvasti ilmaistu. Varsinkin tuo “in-your-face”osuus, jota on mahdotonta ilmaista suomeksi yhtä kuvaavasti. Varsin kunnioitettavia musiikin tekijöitä ja erityisesti soittajia siis.

CD ja LP “For The Dead” 19.8.09 (Combat Rock Industry), tulevat keikat pääkaupunkiseudun lähistöllä: Roosterfest 26.02 Lahdessa, 17.3 Helsingin Semifinal, 24.4 Dante’s Highlight Helsinki

Kuuntele: No Home, This Is It, Cursed Prayer

http://www.sthood.net/ Clarkkent Clarkkent on näistä kolmesta bändistä ehdottomasti se kevyin ja eniten mainstreamia. Clarkkent ponnistaa Helsingistä ja soittaa energistä, melodista rockia. Debyytiltä löytyy myös melko paljon slovareita, jotka paljastavat bändin herkemmän puolen. Clarkkent oli vähällä julkaista ensimmäisen levynsä omakustanteena vähäisillä keikoista saamillaan rahoilla. Isot levy-yhtiöt eivät olleet kiinnostuneita Clarkkentistä huolimatta siitä, että se oli päässyt jo esimerkiksi kiertämään maata The Rasmuksen lämppärinä. Sitten Sunrise Avenuen Jukka ja Samu kiinnostuivat bändistä ja lähtivät mukaan levyn tekoon. Clarkkentin musiikki on sen verran radioystävällistä ja pojat niin kunnianhimoisia, että tästä bändistä varmasti kuullaan vielä.

Debyyttialbumi “This Is Personal” julkaistiin 25.03.09., keikkailee harvaan tahtiin tänä keväänä, pari keikkaa Rovaniemen tienoilla.

Kuuntele: I.W.T.C.Y, Everything We Had, Freezing Moment

http://www.clarkkent.fi/ Muista myös heidät: Damn Seagulls, Lapko, Disco Ensemble (vaikka sen nyt jokainen itseään kunnioittava musiikin kuuntelija tunteekin jo) sekä Misery Inc., joka valitettavasti pistettiin jäihin pari vuotta sitten.

Musiikkia puolestanne arvioi Henna Saarela

O´TIMES jakso 4

27


Kirja-arviot Sanna Riikonen

Vampyyreja ja seksuaalivähemmistöjä Uma Karman omakustanteena vuonna 2009 julkaistu esikoisromaani Kaiken se kestää on jotakin erilaista, jotakin, mihin kukaan ei ole törmännyt kuin muutaman kerran aikaisemmin - jos sitäkään. Kaiken se kestää kirjan keskiössä ovat kaksi teini-ikäistä poikaa, Tuukka ja Luukas Rinne. Skeittipoika Tuukka on salaa ihastunut urheiluluokkalaiseen Luukakseen. Kirja seuraa poikien elämää ja heidän välilleen pikkuhiljaa kehittyvää suhdetta, joita varjostavat ongelmat, muun muassa Luukaksen konservatiiviset, uskonnolliset vanhemmat. Erityisen läheiseltä ja realistiselta Kaiken se kestää tuntuu siksi, koska sen teini-ikäisillä hahmoilla on ongelmia, joita esiintyy varmasti jokaisen nuoren elämässä tavalla tai toisella: ensimmäinen seurustelusuhde, seksuaalisuuden löytäminen, sekä koulun että vanhempien asettamat paineet, jatko-opiskelut, tasapainottelu koulun ja vapaan-ajan välillä… Sivuja on yli kolmesataa, mutta niiden lukemista on haastavaa lopettaa, sen verran koukuttava kirja on kyseessä. Juoni - varsinkin poikien välinen suhde - etenee sekä hyvin luonnollisesti että uskottavasti ja kuvailu on elävää. Seksuaalisesta vähemmistöstä kertoviin teoksiin usein eksyviä stereotypioitakaan ei ole tästä kirjasta huomattavissa. Lisäksi kirja onnistuu herättämään lukijassa tunteita, sillä suloisille Luukakselle ja Tuukalle toivoo syvästi onnellista loppua, sillä he todella tuntuvat ansaitsevan toisensa - kaikkien heidän välillään olevien ongelmien tahtoisi vain katoavan ja nopeasti. Romaanista kertoo jotain sekin, että se menestyi julkaisunsa jälkeen niin hyvin, että se nousi muun muassa Suomalaisen kirjakaupan nettikaupan myydyimpien listalle, vaikka kyseessä on omakustanne. Darren Shanin vuonna 2000 ilmestynyt kirja Friikkisirkus on ensimmäinen osa Darren Shanin tarina kirjasarjassa. Se kertoo tavallisesta Darren Shan -nimisestä koulupojasta, jonka elämässä kaikki muuttuu radikaalisti, kun hän saa ystävänsä Steve Leopardin kanssa liput salaperäiseen kiertävään Friikkisirkukseen. Siellä Darren näkee esiintymässä Vur Horstonin Madam Octa -hämähäkin kanssa eikä voi olla ihmettelemättä, kuinka hieno hämähäkki on ja kuinka upeaa olisi saada se lemmikiksi. Sattuman kautta Darren saa tietää Horstonin olevan oikeasti Larten Crepsley -niminen vampyyri, mutta silti hän päättää uhkarohkeasti varastaa hämähäkin, mikä johtaa lopulta vakaviin seurauksiin. On todella harmi, ettei sarja ole saanut samanlaista suosiota kuin se sai ilmestyessään Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa, sillä suosiota se todellakin ansaitsisi. Shanin luoma vauhdikas vampyyrien maailma eroaa perinteisistä vampyyritaruista kiehtovalla ja uudenlaisella tavalla; vampyyrit eivät esimerkiksi koskaan tapa ihmistä juomalla tämän kuiviin vaan juovat verta vain pieninä annoksina. Ainoa huono puoli on kirjan dialogipainotteisuus; kuvailua olisi voinut olla enemmän.

28

O´TIMES jakso 4


Luin kirjan ensimmäisen kerran kolmannella luokalla, mutta silti se jaksaa yhä kiinnostaa ja kestää useampia lukukertoja. Vaikka kirja on melko lyhyt (fontti on isoa ja teksti helppolukuista), on Shan silti saanut kirjoitettua kokonaisen, mukaansatempaavan tarinan, joka pystyy sopivasti jatkumaan myös muissa kirjasarjan yhdessätoista osassa. Finlandia-palkinnon saanut, useille kielille käännetty Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi on todella ansainnut palkintonsa. Sen päähenkilö, Mikael, jota kutsutaan Enkeliksi vaaleiden kihariensa ja muun enkelimäisen ulkonäkönsä vuoksi, löytää eräänä humalaisena iltana peikonpoikasen ja päättää viedä eläimen kotiinsa. Seuraavana päivänä hän tajuaa, ettei idea olekaan enää niin hyvä, muttei silti päästä heikkoa peikonpoikasta ulos, koska sillä on outoa, Enkeliin vaikuttavaa lumovoimaa. Peikko saa hänet vaan etsimään tietoa peikkojen ruokkimisesta ja hoivaamaan sitä. Päivien kuluessa Mikaelin ja peikonpoikasen, jonka tämä nimeää myöhemmin Pessiksi, välille kehittyy hyvin erikoinen, ainutlaatuinen suhde. Etenkin hieman epätavalliselta kerrontatyyliltään Ennen päivänlaskua ei voi on erityisen hieno, sillä minäkertojia on päähenkilön Enkelin lisäksi neljä muuta keskeistä hahmoa: ihastus Martes, satunnainen kumppani Ecke, alakerrassa asuva, miehensä alistama postimyyntimorsian Palomita sekä entinen miesystävä Tohtori Spiderman. Näkökulmat vaihtuvat eritoten loppupuolella jopa kesken vakavan kohtauksen, mikä vain lisää kirjan jännittävyyttä ja toimii hyvin tehokeinona. Sinisalo on onnistunut kirjoittamaan hahmonsa omiksi, toisistaan eroaviksi persooniksi, joilla on lisäksi kiinnostavat tarinat ja oma, tärkeä osansa juonen kulussa. Lisäksi hän on sekoittanut hienosti faktaa ja fiktiota: hän on kirjoittanut kirjaan uutisia ja tietokirja-artikkeleita, jotka kertovat taustatietoa peikoista. Ne ovat sen verran uskottavia, että peikkojen voisi kuvitella olevan todellisia olentoja. Kirja onnistuu myös antamaan ajattelun aihetta: voiko palan luontoa vangita

Kuva: Sanna Riikonen …ja jotta kyse ei olisi pelkistä kirjoista, mainittakoon tässä, että televisiossa alkaa lähiaikoina yhdysvalloissa jättihitiksi noussut sarja True Blood. Sarjan ensimmäinen ja toinen tuotantokausi perustuvat Charlaine Harrisin luoman kirjasarjan The Southern Vampire Mysteriesin ensimmäiseen ja toiseen osaan.

O´TIMES jakso 4

29


FAME – musikaalia tekemässä teksti Meliina, kuvat Iiris

Musiikkiteatterikoulu Skene tuo Aleksanterin teatterin lavalle nuorta energiaa, kun 31 nuorta musiikkiteatteriopiskelijaa esittävät tunnetun Fame-musikaalin. Tavoitin puhelimitse 19-vuotiaan Annette Lundellin, joka näyttelee musikaalissa pääroolia, Carmen Diazia. Musikaalissa on kaksi kokoonpanoa, joten Annette esiintyy viidessä näytöksessä Carmenina ja viidessä muussa hän tekee muita rooleja. Annette on harrastanut tanssia nelivuotiaasta ja jo kymmenvuotiaana saanut ensikosketuksen teatterista. Hän on ollut muun muassa neljä vuotta Raaseporin kesäteatterissa, esiintynyt Hip H’opera –produktiossa Kansallisoopperalla sekä Greasessa Lohjan Teatterissa. Hän on ehtinyt esiintyä myös muutamassa revyyssä ja farssissa. Tanssissa hän on kilpaillut kymmenen vuotta SM-tasolla ja mitaleita onkin kerääntynyt vuosien saatossa. Kokemusta tuntuisi riittävän. Kuinka kauan olet ollut Skenessä ja miten lähdit mukaan? -Tanssin StepUp Show Schoolissa ja opettajani kertoi mahdollisuudesta osallistua musiikkiteatterin tekoon. Siispä menin koe-esiintymiseen ja pääsin mukaan. Koska Skenessä oli hauskaa viime vuonna, hain uudelleen ja olen nyt siis toista vuotta mukana. Emme kyllä aikaisemmin ole tehneet näin isoa proggista. Miltä tuntuu esittää pääroolia? -Haastavalta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen pääroolissa ja ensi-ilta jännittää aika paljon mutta tuntuu todella hyvältä. Porukka on tosi mahtava ja meillä on hyvä ryhmähenki. Vietämme treenien ansiosta paljon aikaa yhdessä ja siksi olemme voineet tutustua toisiimme hyvin. Opiskeletko/käytkö töissä samanaikaisesti? - Pidän välivuotta nyt lukion jälkeen ja olen töissä kaupassa, jotta voin täysipainoisesti paneutua Famen tekemiseen. Syksy oli aika kiireinen, kun tein täyttä viikkoa töissä ja kävin harjoituksissa, mutta nyt on helpompaa. -Aion opiskella kulttuurituottajan ammattiin, sillä vaikka haaveilen musikaaliartistin ammatista, on ala niin epävarma, että kannattaa hankkia jokin muukin ammatti.

30

O´TIMES jakso 4


Missä vaiheessa musikaali on? -Meillä on ollut jo viisi läpimenoa, eli kokonaiskuva on selvillä. Laulut osataan jo, mutta tanssikoreografiat ja kohtaukset tarvitsevat vielä hiomista. Vielä ei ole kuitenkaan kiireen tuntua. Aika on kyllä mennyt nopeasti. Onko Suomessa paljon mahdollisuuksia päästä Famen kaltaisiin produktioihin? -Aika vähän. Hakijoita on paljon ja kilpailu on kovaa. Kontaktit ovat todella tärkeitä ja siksi tämä musikaali onkin mahtava mahdollisuus saada näkyvyyttä ja ehkä päästä eteenpäinkin. Mitä sanoisit musiikkiteatteriurasta haaveileville? -Pitää luottaa itseensä, uskoa unelmiinsa eikä jäädä kotiin haaveksimaan. Pitää käydä koeesiintymisissä ja pyrkiä kohti unelmaansa. Haluatko sanoa vielä jotain? -Tulkaa katsomaan Fame! Siitä tulee hyvä!

PS. Voit myös bongata lukiomme opiskelijan Iiris Koivulehdon. Fame musikaalin näyttelijäkaartista Annette Carmenin roolissa 14., 17., 19., 21. ja 22.5 Lisätietoja Skenestä ja Famesta osoitteessa www.skenekoulu.fi

O´TIMES jakso 4

31


Fan fiction on yksi fanituksen muoto

F

an fiction - tai vaihtoehtoisesti fanfiction tai fanifiktio - on fanien kirjoittamaa fiktiivistä tekstiä, jonka pohjana toimii kirja, televisiosarja, elokuva, peli tai sarjakuva. Siinä siis käytetään kokonaan tai vähintään osittain jonkun toisen luomia hahmoja ja maailmaa. Kirjoitettuja tekstejä kutsutaan ficeiksi (tai fikeiksi) ja kirjoittajia taasen ficcareiksi tai ficcaajiksi. Ficcien aiheena voivat myös olla kirjallisten teosten sijasta julkisuuden henkilöt, usein jonkin bändin jäsenet, jolloin käytetään nimeä real person fiction. Fan fictionilla ei ole rajoja eikä pakkoja, sillä kirjoittaja saattaa tehdä vapaasti pohjana olevan teoksen hahmoilla tai maailmalla mitä tahansa haluaa: hän voi esimerkiksi tuoda mukaan omia hahmojaan - tai jopa itsensä, sekoittaa kahden eri teoksen maailmat, parittaa hahmoja keskenään tai vaikkapa luoda teokselle kokonaan uuden, itselle mieluisen lopun, herättää henkiin kuolleen lempihahmonsa… Kaikki on mahdollista. Ainoa rajoite, jota ficcarit usein noudattavat, liittyy hahmoihin: niiden luonne kirjoitetaan usein uskottavuutta tavoitellen samantyyppiseksi kuin se oli alkuperäisessäkin teoksessa, ovathan ne sentään valmiita hahmoja. Varsinaiseksi ilmiöksi fan fictionin voidaan sanoa syntyneen 1960-luvulla, jolloin Star Trek -fanit alkoivat kirjoittaa jatkotarinoita kyseisestä sarjasta. Pian ilmiö kasvoi massiivisesti fanien parissa ja toi mukanaan myös ihmisiä, joille science fiction oli aikaisemmin ollut täysin vierasta. Näin fan fiction -ilmiö kykeni leviämään myös muidenkin televisio sarjojen, elokuvien, pelien, sarjakuvien ja

Hivenen sanastoa angst: tyylilaji, johon kuuluvat tekstit ovat surumielisiä beta: oikolukija, joka lukee ficin ennen sen julkaisua ja jonka pääasiallisena tehtävänä on korjata ficistä kielioppi- ja kirjoitusvirheet canon: alkuperäisen teoksen todellisuus, jota siis ficcarit eivät ole muuttaneet crossover: ficci, jossa on kaksi tai useampi eri teoksen maailmaa tai hahmoa drama: yleispätevä tyylilaji, jota käytetään silloin, kun ficci ei sovellu muihin tyylilajeihin fanon: jokin asia, joka on fanien keskuudessa hyväksytty esimerkiksi jonkin tunnetun ficin ansiosta mutta jota ei ole vahvistettu alkuperäisessä teoksessa. On siis canonin vastakohta femslash: naisten välisiä homoseksuaalisia suhteita käsittelevä ficci ficlet: lyhyt ficci, joka ei kuitenkaan täytä raapaleen vaatimuksia fluffy: tyylilaji, johon kuuluvat tekstit sisältävät söpöilyä ja romantiikkaa het: ficci, jossa käsitellään miehen ja naisen välistä heteroseksuaalista suhdetta humour: huumoria sisältävä tyylilaji Mary Sue: kirjoittajan omakeksimä hahmo, joka on kaikin puolin täydellinen ulkonäköään ja luonnettaan myöten. Miespuolisena vastineena toimii Gary Stu Mpreg, Male Pregnancy: ficissä onkin raskaana mies OoC, Out of Character: hahmo, joka on erilainen kuin alkuperäisessä teoksessa. Vastakohtana IC, In Character, jossa hahmo on uskottava ja samanlainen kuin alkuperäisessä teoksessa one-shot: ficci, jossa on vain yksi osa PoV, Point of View: ficci, joka on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa tietyn hahmon näkökulmasta raapale: ficci, jossa on tasan sata sanaa; tuplaraapaleessa on 200 ja triplaraapaleessa 300 romance: fluffya syvällisempi ja vieläkin romanttisempi tyylilaji slash: ficci, jossa käsitellään miesten välisiä homoseksuaalisia suhteita songfic: laulunsanoihin perustuva ficci


kirjojen fanien tietoon ja saattoi laajentua yhä suuremmaksi. Fan fictionia oli olemassa käytännössä jo niinkin aikaisessa vaiheessa kuin 1600-luvulla, jolloin julkaistiin luvattomia jatko-osia esimerkiksi Don Quijoteen.

Suosittuja fan fiction -sivustoja http://www.finfanfun.fi/ keskittynyt Harry Potter -ficceihin, mutta muitakin ficcejä löytyy runsaasti

Pääasiallisesti fan fictionia julkaistaan Inter- http://www.vuotis.net/ toinen Harry Potter -ficceihin keskittynyt foorumi netissä foorumeilla, kirjoittajan omilla sivuilla http://lotrff.nwps.ws/ tai varta vasten niille tehdyissä arkistoissa, Taru sormusten herra -ficceihin keskittynyt foorumi mutta sitä löytyy myös jonkin verran paperi- http://www.fanfiction.net/ versionakin. Netissä kirjoittajien on mahdol- englanninkielisiä ficcejä kaikista mahdollisista aiheista lista saada myös lukijoilta palautetta ficeis- Fan fictionia voi lisäksi löytää hyvin helposti vain laittamaltään. Erityisen suosittuja aiheita ovat Harry la Googleen teoksen nimen perään fan fiction. Erityisesti Livejournal-sivustolta on löydettävissä fan fictionia haun Potter, Taru sormusten herrasta, Kingdom kautta Hearts, Buffy, vampyyrintappaja sekä Star Wars, mutta ficcejä on käytännössä löydettävissä kaikista mahdollisista aiheista. Koska fan fictionissa käytetään jonkun toisen luomia ja julkaistuja hahmoja ja maailmaa, herää kysymys, onko sen kirjoittaminen laillista. Alkuperäisiä teoksia suojelee nimittäin tekijänoikeus ja fan fictionissa teoksia tai niiden yksittäisiä osia muutellaan lähes aina, joten niiden kirjoittaminen ei käytännössä ole sallittua - on tosin tulkinnanvaraista, luetaanko ficci uudeksi teokseksi, johon sen kirjoittajalla on tekijänoikeudet vai ei. Yhtään oikeudenkäyntiä ei ole tiettävästi käyty Suomessa tai Yhdysvalloissa fan fictionin kirjoittajaa vastaan. Fan fiction -sivuilla on käytössä ikärajasysteemi, joka vaihtelee sivustosta riippuen ja joka kertoo, minkä iän ylittäneiden on suositeltavaa lukea ficciä. Ikäraja (rating) määräytyy samalla tavalla kuin elokuvissakin eli ficin sisältämän väkivallan, seksin, kuoleman ja kirosanojen määrän mukaan. Yleisimpiä ikärajasysteemejä on Yhdysvalloissa käytetty järjestelmä, jossa ikärajoina ovat G (S eli sallittu), PG (K-7 tai K-11), PG-13 (K-13), R (K-15) ja NC-17 (K-18). Ikärajan lisäksi ennen varsinaista ficciä olevassa alkutiedossa eli headerissa ilmoitetaan genre eli tyylilaji. Useilla sivustoilla on ikärajan ja genren lisäksi suositeltavaa laittaa alkuun seuraavat tiedot: ficin kirjoittaja (author), mahdollisesti ficissä oleva paritus (paring), teoksen nimi, jonka maailmaan ficci sijoittuu (fandom), vastuuvapaus (disclaimer), jossa kerrotaan, kenelle tekstin hahmojen tai maailman oikeudet kuuluvat, lyhyt tiivistelmä/yhteenveto (summary) ficin tapahtumista, mahdolliset varoitukset (warnings) ja A/N, Aut hor's Note, jossa tekstin kirjoittaja voi esimerkiksi kommentoida kirjoitustaan.

Sanna Riikonen


Gintsu ja Aino safkalla maailman ympäri

Rakkaat Ogelin keittiötumpelot Aiomme johdattaa teidät pois kaalikääryleiden ihmeellisestä maailmasta ja esitellä teille ehkä hiukan psykedeelisempiä maailman makuja. Niitä voitte tavoitella pienissä keittiökomeroissanne suurella tai sitäkin suuremmalla budjetilla. Suuntaamme lehden eri numeroissa maailman sykähdyttävimpien kaupunkien ruokakulttuurien saloihin. Ainon improvisoidessa erilaisten reseptien joukossa, Gintsu tekee pakkopullana tutkimusta kaupunkien historiasta, hulppeista ruokapaikoista ja mielenkiintoisista vierailukohteista. Meidän avustuksellamme teistä kaikista pussinuudelien ystävistä kuoriutuu ennen pitkää piiskaa kestäviä kulinaristeja.

terv. G ja A 34

O´TIMES jakso 4


Taidetta ja vintagea Manhattanilla

U

seimmiten New Yorkiin tulevat turistit vierailevat Manhattanin kuuluisimmissa kohteissa. Tietenkin Central Park, Times Square, Empire State Building ja keltaiset taksit on pakko kokea, mutta jos jaksaa nähdä vähän vaivaa, voi löytää itsensä mitä mielenkiintoisimmista hipster-mestoista. Yhdestä vanhimmasta Manhattanin lähiöistä Lower East Sidesta on nyt tullut trendikäs kaupunginosa, vaikka ennen sitä asuttivat pelkät siirtolaisperheet. Etelä-Amerikasta tulleet maahanmuuttajat ovatkin vaikuttaneet paljon alueen historiaan ja ulkonäköön. Yksi vaikuttavimmista ja kodikkaimmista ravintolabaareista on Caracas Arepa Bar, jossa on monipuolista venezuelalaista kotitekoista ruokaa. Sisustus huokuu kulttuuria ja palvelu on lämmintä. Alueella asuu myös köyhiä opiskelijoita ja taiteilijoita, joiden töitä on näyteillä myös paikallisissa museoissa. Shoppailunäkökulmasta Lower East Side (kuten koko New York) on mainio vintagenhimoisille. Vintage-kulttuuri on kuitenkin melko kallista. Yksi uusimmista ja ehkä suosituimmista vintage-kaupoista on Daha Vintage, joka sijaitsee Orchard Streetillä. Valikoima on laaja, mutta eniten liikkeestä löytyy kenkiä. Orchard Street on muutenkin kuumin mesta koko paikassa, sillä sieltä löytyy päivisin halvimmat brunssiateriat ja öisin boheemeimmat bileet.

New Yorkissa ei aika käy pitkäksi, pikemminkin paikka pursuaa tapahtumia. Paikalliset ovat innokkaita järjestämään erilaisia musiikki-iltoja, grillijuhlia tai vaikkapa muotinäytöksiä. Musiikkitapahtumia pidetään tunnelmallisesti katujen varsilla. Go with the flow and have fun!

Juutalainen ihmeleipä

N

ew York on kulinaarinen taivas – kaupunki, jonka hot dog kärryt eivät koskaan nuku. Maailmanmatkaajien kuluttamien katujen varsilla on tarjolla kaikkea amerikkalaisista klassikoista japanilaiseen pikaruokaan. Aamiaisen voi newyorkilaisittain kiskoa kiireellä naamaan muutaman pysäkin metromatkalla tai nauttia hitaasti ystävien kanssa läheisessä dinerissa. Lounas maistuu parhaimmalta SoHon sympaattisissa kuppiloissa tai 86th streetin Demarchelierissä, joka tarjoaa aitoa ranskalaista bistroruokaa. Vaikka Sinkkuelämää-sarjan Carrie Bradshaw onkin mitä selvimmin rakastunut pretzeleihin ja jokainen keittokirja kirkuu kuuluisan juustokakun nimeä, päätimme käydä käsiksi lähes mahdottomaan haasteeseen eli aitoon bagelreseptiin. Taikinaohje löytyi Olivia-lehdestä, mutta ylistyksestä huolimatta teimme siihen muutamia muutoksia. Päätimme lisätä taikinaan kylmäpuristetun kookosöljyn sijasta kasviöljyä ja korvata mallassiirapin hunajalla.

Juutalaisten mukana New Yorkiin rantautuneista taivaallisen hyvistä rinkuloista on ehtinyt muodostua käsite. Kaikki tietävät, että newyorkilainen bagel on tiivis ja sitkeä eikä

O´TIMES jakso 4

35


höttöinen poutapilvi kuten Euroopan vesirinkeliserkku. Bagelit sopivat mitä parhaiten opiskelijoiden lompakoille, mutta niiden leipominen kannattaa unohtaa keskellä koeviikkoa. Sessio vaatii äärimmäistä kärsivällisyyttä (tai muutaman rauhoittavan), mutta takaam me, että lopputulos on kaikkien vuodatettujen kyynelten arvoinen. Sitä paitsi on lohdullista todeta, että jopa Arabianrannassa on mahdollista leipoa bageleitä, jotka maistuvat samalta kuin Stage Door Delissä 4th Avenuella. Bageleiden leipominen on kaikista ohjeen säännöistä huolimatta luovaa puuhaa, sillä taikinan voi halutessaan maustaa vaikka mustikoilla, yrteillä tai aurinkokuivatuilla tomaateilla. Taikinan vaivaaminen vie tovin, mutta ajan voi käyttää hyödyksi purkamalla viattomaan jauhomöykkyyn kaikki turhat aggressiot. Perinteisesti väliin on kuulunut laittaa ainakin tuorejuustoa, mutta olisi turhan ahdasmielistä asettaa liikaa rajoitteita. Kävely pitkin Madison Avenueta, herkullinen bagel katukärrystä ja tunnet olosi newyorkilaiseksi. Tähän klassikkoleipään on helppo rakastua – matkaseuraksi sopii legendaarinen coke on the rocks.

Bagelit (12 isoa bagelia)

Taikinajuuri 6dl vehnäjauhoja 11g (4 ½ tl) kuivahiivaa 5dl vettä Alustettava taikina 2tl kuivahiivaa 1 rkl hienoa merisuolaa 1 rkl hunajaa 1 rkl kasviöljyä 6 dl vehnäjauhoja Keittämiseen 4 litraa vettä 1 rkl soodaa Pinnalle 4-6 rkl kuorittuja see-

1. Valmissaminsiemeniä ta taikinajuuri. Sekoita täysjyvävehnäjauhot ja kuivahiiva yleiskoneen kulhossa. Jos vaivaat taikinan käsin, sekoita jauhot riittävän isoon taikinakulhoon. Lämmitä vesi 42asteiseksi ja kaada jauhoseokseen. Sekoita vellimäiseksi seokseksi. Peitä kulho leivinliinalla ja jätä juuri tekeytymään huoneenlämpöön vähintään tunniksi. 2. Sekoita kuivahiiva, merisuola, hunaja ja kasviöljy pieneen jauhomäärään (desi). Sekoita seos taikinajuureen. 3. Lisää taikinaan yleiskoneen käydessä vehnäjauhot 3-4 erässä. Vaivaa taikinaa yleiskoneella 8-10 minuuttia.

36

O´TIMES jakso 4


Käsin aikaa kuluu noin 15 minuuttia. Valmis taikinapallo on kimmoisa eikä tartu sormiin eikä kulhon reunoihin. Pyörittele taikinasta työpöydällä noin 30 senttimetrin pituinen tanko ja jaa se 12 osaan. Jos haluat tehdä minibageleita, jaa tanko 20 osaan. Muotoile taikinapalat palloiksi työntämällä kämmensyrjillä taikinapalan keskeltä alaspäin. Anna taikinapallojen kohota leivinliinan alla noin 20 minuuttia, jotta taikinan sitko saa levähtää. 4. Työnnä peukalolla taikinapallon keskelle reikä ja venytä se halkaisijaltaan noin neljän sentin kokoiseksi. Nosta rinkelit kevyesti öljyllä voidellun leivinpaperin päälle uunipellille. Jätä muutama sentti kohoamisvaraa. Sivele bageleiden pinta kevyesti öljyllä ja peitä pelti tuorekelmulla. Anna kohota huoneenlämmössä 15-25 minuuttia, kunnes bagelit ovat kohonneet viidenneksen alkuperäi sestä koostaan. Laita vesi kiehumaan suureen kattilaan. 5. Testaa taikinan kohoamisaste ennen keittämistä: tiputa yksi bagel kulhoon, jossa on kylmää vettä. Ellei se 10 sekunnin päästä kellu, nosta se vedestä ja kuivaa. Jatka kohottamista viiden minuutin jaksoissa ja tee testi uudelleen. 6. Lisää kiehuvan veden joukkoon ruokasoodaa. Sooda pitää bagelit muodossaan ja tekee pinnasta sopivasti nihkeän. Nosta 3-4 bagelia kerrallaan kiehuvaan veteen kypsymään pariksi minuutiksi. Käännä puolessa välissä. Nosta bagelit reikäkauhalla vedestä leivinpaperin päälle pohjapuoli alaspäin. Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. 7. Paista 250-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia eli kunnes bagelit ovat kauniin kullanruskeita. Anna jäähtyä rauhassa kymmenisen minuuttia. Paahda halkaistu bagel halutessasi leivänpaahtimessa ja täytä.

O´TIMES jakso 4

37


Broadway Bagel

Broadway Bagel (4-6:lle) 4-6 bagelia 200 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia) 150 g ranskankermaa

Notkista tuorejuusto kulhossa ja sekoita siihen ranskankerma. Lisää hienonnettu punasipuli, ruohosipuli ja kaprikset. Paloittele lohi pieniksi paloiksi ja lisää tahnan joukkoon. Mausta sitruunamehulla. Laita halutessasi jääkaappiin maustumaan 15 minuutiksi. Halkaise ja paahda bagelit, ja laita väliin runsaasti täytettä.

150 g kylmäsavulohta ½ punasipuli ruohosipulia 2 tl kapriksia ½ sitruunan mehu

Little Italy Bagel Sekoita pesto tuorejuuston joukkoon. Viipaloi tomaatit ja mozzarella. Halkaise ja paahda bagelit. Levitä ensin toiselle puolikkaalle reilusti pestotuorejuustoa. Lisää sitten mozzarella, tomaatit, rucolaa, halutessasi parmesaanilastuja ja laita toinen puolikas päälle.

Little Italy Bagel (4-6:lle) 4-6 bagelia 200 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia) 3 tl pestoa (kotitekoista tai valmista) ½ mozzarellapallo yhtä bagelia kohti tomaattia rucolaa (parmesaanilastuja)

teksti Gintare Gylling ja Aino Tuovinen, kuvat Aino Tuovinen

38

O´TIMES jakso 4


O´CHAOS O´TIMES jakso 4

39


Facebook vetää puoleensa! Melkein puoli miljoonaa suomalaista kirjautuu päivittäin Internetin yhteisöpalvelu Facebookiin. Ilmiönä Facebook on edelleen tuore. Suomeen se rantautui loppuvuodesta 2007 ja sen suomenkielinen versio valmistui keväällä 2008. Mutta silti, muistaako kukaan enää edes aikaa ilman Facebookia? Päivitän taukoamatta sähköpostinäkymääni, mutta käyttäjätilin vahvistusviestiä ei kuulu. Tyypillistä, onnistuin sössimään jo pelkän rekisteröinnin, jonka piti olla koko operaation helpoin osa. Viimein hengitykseni tasaantuu tasan kello 21.00, kun sähköpostiini saapuu viesti "Tervetuloa Facebookin". Fanfaarit soivat, kansa hurraa. Minä tein sen! Jokainen, jolle olen koskaan avautunut Facebook-kammostani, tietää,miten suuri askel tämä minulle on. Omat ensimmäiset muistikuvani Facebookista ajoittautuvat kesään 2008. Pari ystävääni oli jo silloin löytänyt tämän uuden ajanviettotavan ja riparillanikin muutamat kärsivät valtavia vierotusoireita, kun

Onnistuin sössimään jo pelkän rekisteröinnin!

omaa profiilia ei päässyt päivittämään puoleentoista viikkoon. Hei pliis, meillähän oli jo kaikki meset, sähköpostit, skypet, irc-galleriat, my spacet, habbohotellit ja ties mitkä muut. Mihin me vielä jotain Facebookia tarvitsisimme? Ei tämä hullutus voi kauhean kauan kestää, ajattelin. No, sitten aikaa kului ja aloin ymmärtää, ettei Facebook taidakaan olla vain ohimenevä ihastus vaan pahemman sortin tälli. Mieleen syntyi ajatus, pitäisikö minunkin... Samalla kuitenkin hirvitti, kun näin, miten koukkuun systeemiin saattoi jäädä. Jotkut eivät edes pystyneet vähään aikaan puhumaan muusta kuin Facebookista. Heidän muut kuulumisensa pystyi ilmeisesti lukemaan suoraan koneen näytöltä. Ja niin aikaa kului vielä vähän enemmän, ja olin tullut siihen pisteeseen, etten enää yksinkertaisesti kehdannut liittyä facebookkaajien muodostamaan pieneen ja somaan (joulukuussa 2009 maailmanlaajuisesti yli 350 miljoonan aktiviisen käyttäjän) yhteisöön. Toisaalta olin väsynyt ystävieni udellesssa, miksen kuulu Facebookiin ja sähköpostini täyttyessä puolituttujen lähettämistä "Ystäväsi kutsuu sinut liittymään Facebookiin" -viesteistä... Näissä pelonsekaisissa tunnelmissa kirjaudun ensikertaa järjestelmään. Hmm, ei tämä nyt niin erikoiselta vaikuta. Taisin olla turhaan huolissani, että jäisin koukkuun. Mikä tässä voi koukuttaa? Toivon sen selviävän reilussa viikossa, jonka aikana raportoin Teille yksinoikeudella seikkailustani Facebookin ihmeellisessä maailmassa.

40

O´TIMES jakso 4


Koska en halua vaikuttaa liian yli-innokkaalta muiden silmissä, en ala lähetellä ystävilleni heti kaveripyyntöjä. Sen sijaan kokeilen Etsi kavereita -toimintoa ja tutkin, keitä ystäviäni Facebookissa on. Monia onnistun löytämään muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta, ketä sitten sopii pyytää kaverikseen? Yleinen vastaus on ketä tahansa, jonka nimen tietää ja kuvasta tunnistaa. Ei ihme, että joillakin voi olla puolituhatta kaveria! Kirjaudun ulos. Ei makeaa mahan täydeltä, vai miten sanonta kuuluukaan. Pari päivää on kulunut. Olen käynyt Facebookissa vain satunnaisesti. Tavallaan olen ylpeä itsestäni. En ole jäänyt koukkuun. Vielä. Sähköpostini täyttyy nykyisin kaveripyynnöistä, joiden hyväksyminen vie aikaani. Keskivertokäyttäjä viettääkin Facebookissa keskimäärin 55 minuuttia päivässä. Siis lähes tunnin! Täytyy varmaan ruveta suunnittelemaan omaa ajankäyttöä uudelleen... En ole kuitenkaan vielä aivan perillä järjestelmän käytöstä. Siksi saankin Facebook -konsultointia kaveriltani ja tilanne alkaa selkiintyä. Hiljaa alan myös nauttia Facebookista. Ollaan loppuviikossa. Minusta on tullut ihan järkyttävä riesa kaikille. Tänäänkin koulun ruokajonossa puhun lähes yksinomaan Facebookista. Utelen jokaiselta, miksi sä oot tai mikset sä oot Facebookissa ja mitä iloa Facebookista on sulle. Kaikilta löytyy mielipide. Moni perustelee Facebookin kuulumistaan sillä, että se on kätevä tapa pitää yhteyttä esimerkiksi vanhoihin luokkakavereihin tai sukulaisiin, joita näkee harvoin - jos koskaan. Mielestäni tästä löytyy myös avain Facebookin koukuttavuuteen. Kaikkien tuttujen elämää on helppo seurata yhdellä kertaa ilman, että tarvitsee olla yhtä aikaa sisäänkirjautuneina koneen ääressä. Itse havaitsin ainakin tämän ”kyyläysmahdollisuuden” käteväksi.

No, sitten aikaa kului ja aloin ymmärtää, ettei Facebook taidakaan olla vain ohimenevä ihastus vaan pahemman sortin tälli.

Nyt puolitoista viikkoa liittymisestäni avaan Facebookin lähes poikkeuksetta, kun menen koneelle. Hyvä on – myönnetään. Taidan olla koukussa, mutta terveesti kuitenkin. Ja kyllä, Facebookin käyttöni myös jatkuu tulevaisuudessa. Niin tulevaisuudessa... kuinka kauan Facebook pystyy vetämään meitä puoleensa? Milloin siitä tulee out, vanhanaikainen, tylsä ja epäkäytännöllinen juttu? Suosikkiyhteisöpalvelulle on ilmestynyt jo haastajia, niistä pahimpana kenties Twitter. Uteliaana jään odottamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta siihen saakka... tavataan Facebookissa!

teksti ja kuva Saila Kurki

O´TIMES jakso 4

41


Korppi ja virkkuukoukku Me ollaan hiljaa. Tähdet on hiljaa. Kuuntele aaltoja, kun ne laulaa sulle. Minä istuin hiljaisessa luokkahuoneessa. Katselin lumihiutaleita, jotka syöksyivät mustaan asvalttiin kuin pienet urheat kamikazelentäjät. Viisi uusittavaa sanakoetta. En pystyisi tähän. Ajatukset löivät tyhjää ja tuntui, kuin aivot olisi pakattu paineilmapakkaukseen. Suljin silmät hetkeksi ja päästin pitkän, turhautuneen huokaisun. Opettaja oli teillä tietämättömillä. Kiusaus lunttaamiseen oli suuri. Minun olisi pitänyt selviytyä tästä. Tahdoin karata tästä luokasta jonnekin, mahdollisimman kauas. Tällä hetkellä halusin kirjastoon paksun vihon ääreen. Lyijykynästä katkesi terä. Avasin oppikirjaan ja vilkaisin vaivihkaa ovelle. Oppilasta ei saisi koskaan jättää yksin oppikirjan kanssa. Mutta toisaalta… Täytin joka toisen kohdan, sillä en viitsinyt jäädä luokkaan hiomaan saniksia, kun tästä saattoi jäädä kiinni. Käännöslauseisiin en vilkaissutkaan. Jätin ryttääntyneet, melkein puhkikumitetut paperiliuskat opettajanpöydälle.

Lentoon lähteminen. Se näyttää helpolta. Se ei onnistu, jos on siipirikko.

En vain osannut enää. En osannut enkä jaksanut. Minulle oli aina sanottu, että lukeminen ja kirjoittaminen ovat heiniäni. Pieni epäilys oli alkanut murentaa sitä kaikkea. Miksi minä juuri tein kamalia kirjoitusvirheitä? Miksi näkökykyni esti minua lukemasta riviltä riville. Käsialanikin oli sotkuista kuin mikä. Olin ennen muistanut sanat niin kovin helposti, mutta nyt tuntui, kuin pää olisi vuotanut. Sanat katosivat kokonaan. En enää edes jaksanut avata oppikirjoja. Mitä väliä? Pahinta oli, että uskon myötä katosi inspiraatio. Katselin pimentyvää iltaa ja vastarannalla liikkuvia valoisia nauhoja. En kyennyt kirjoittamaan muuta kuin tynkiä. Avasin mustakantisen kirjan. Sen selailu ahdisti. Ne hienot sanapötköt, joita siihen oli kirjoitettu, eivät voineet olla saman ihmisen kirjoittamia. Ohitseni käveli joku pää kumarassa. Se joku näppäili i-podiaan niin keskittyneenä, ettei huomannut pudottavansa jotain. Nousin puistonpenkiltä ja ryntäsin hänen peräänsä. ”Hei oota! Sult putos lapanen!” huudahdin poimittuani metsänvihreän lapasen maasta. Hän kääntyi ja käveli luokseni sinistä, kylmää valoaan sylkevän katulampun alle. 42

O´TIMES jakso 4


”Toi toinen tulee tosi surulliseks, jos hukkaat sen parin”, hymyilin. Poika, jolla oli ruskeat, pörröiset hiukset ja jäänsiniset, kirkkaat silmät, naurahti hyväntahtoisesti, kun ojensin hänelle lapasta. ”Kiitti oikeesti! Mä oon hukannu viikon aikana jo viis lapasta. Ne tippuu aina mun oikeesta kädestä”, hän sanoi. Katselin häntä silmiin. Olin jotenkin niiden lumoissa. Hän tapitti takaisin virnistys pehmeäpiirteisillä kasvoillaan. Hetki tuntui kestävän ikuisuuden. ”Tääl on tosi kylmä”, poika sanoi. ”Niin. Sun käsi jäätyy”, sanoin, mutten tajunnut päästää irti lapasesta. ”Haluisitsä kahville?” Mykistyin ja nyökkäsin varovasti. Uskallanko avata siivet? Onko etelä liian kaukana? Entä jos eksyn? Pelkään niin.

Suljin vihon ja huokaisin syvään. Olin päättänyt juuri yhden novellin. Aloitin sen eilen, kun Pete istui virkkaamassa lapasta vieressäni ja hyräili jotain tuntematonta biisiä. Lopetin sen tänään ajatellen häntä. Peten ajatteleminen sai minut hymyilemään automaattisesti ja hermostumaan hieman. ”Hei, Tina! Ootsä lukenu siihen ruotsin sanikseen?” ystäväni kysyi ja pudisti kultaisia kiharoitaan pois kasvoiltaan. Vatsassani muljahti. ”Eikai meil oo sanista?” kysyin hermostuneena, vaikka tiesinkin jo vastauksen. Minä istuin hiljaisessa luokkahuoneessa. Katselin lumihiutaleita, jotka syöksyivät mustaan asvalttiin kuin pienet urheat kamikazelentäjät. Viisi uusittavaa sanakoetta. En pystyisi tähän. Ajatukset löivät tyhjää ja tuntui, kuin aivot olisi pakattu paineilmapakkaukseen. Suljin silmät hetkeksi ja päästin pitkän, turhautuneen huokaisun. Opettaja oli teillä tietämättömillä. Kiusaus lunttaamiseen oli suuri. Ajatukseni olivat olleet ihan muualla. Juttu Peten kanssa ei edennyt. Minua hermostutti niin, että tärisin hänen seurassaan. Pureskelin lyikkärin päätä ärtyneenä ja rupesin kirjoittelemaan paperille itse keksimiäni sanoja, jotka muistuttivat jotain skandinaavista kieltä. Minun pitäisi tehdä töitä, että saisin ruotsin hinattua edes seiskaan. Suostuisikohan Pete kuulustelemaan sanat minulta?

O´TIMES jakso 4

43


Jokainen hetki hänen kanssaan on metri irti maanpinnasta. Silti en tahdo lentää korkealle. Jos putoan, minulle käy huonosti.

44

O´TIMES jakso 4


Tapahtumakalenteri 16.2 18.2 19.2 22.2 26.2 28.2 5.-7.3 8.3 10.3 12.3 19.3 20.3 27.3 28.3

5.4 9.4

Tule katsomaan ÄI10-kurssilaisten tekemiä mahtavia lyhytelokuvia koulun ikiomille Tosifestarit-leffafestareille. Muista myös syödä laskiaispullia! Nauti abishow'sta ja saa suu makeaksi penkkareiden karkeista Ihaile vanhojentansseja Supermahtavaa alkavaa hiihtolomaa! Onko Risto Räppääjä tuttu? Käy katsomassa siitä tehty Risto Räppääjä näytelmä Helsingin Kaupunginteatterissa Tutustu Kalevalan päivänä kansalliseepokseemme Kalevalaan GoExpo 2010 -messut (polkupyörä-, kunto-, golf-, retki-, kalastus- ja metsästys) alkavat Messuhallissa Hylättyjen sekä hyväksyttyjen kurssien uusinta - muista ilmoittautua viimeistään 3. päivä! Muista naisia - kansainvälinen naistenpäivänä 30 Seconds to Mars Jäähallissa kello 20:00 Muista molempia sukupuolia Minna Canthin tasa-arvon päivänä Tänään kevätpäiväntasauksena sekä yö että päivä kestävät suunnilleen yhtä kauan –huomaatko eron? Kiinnostaako taide? Olav Cristopher Jenssenin näyttely on tänään toiseksi viimeistä päivää Kiasmassa Onhan sinulla varattuna karkkeja virpoville pikkunoidille? Alkaahan kesäaikakin tänään! Jaksaa jaksaa, vain kaksi kuukautta kesälomaan! Mikael Agricola loi hienon kirjakielemme - lue siis vaikkapa tänään kirjoja! koonnut Sanna Riikonen

O´TIMES jakso 4

45


Suusta siepattuA " Jos te olette origossa ja teidän pitää päästä johonkin pisteeseen, niin millä te menette sinne? Annan teille neljä vaihtoehtoa: a) junalla b) bussilla c) taksilla vai d) paikkavektorilla? "

" Tää ei oo mikään karvahatturavintola vaan hienostunut gourmetruokala! " Laihaselta ei puutu perusteluja pipojen käyttökiellolta ruokalassa

Salminen yrittää vääntää vektorilaskennan perusteita rautalangasta

" Täähän (vanhojentanssiharjoitukset) voittaa Hauskojen kotivideoiden katsomisen! " Wackströmilla on omanlainen tapa kannustaa

”- - ihme ipana. ” ” - - karmea ipana. ”

" Minä en huuda, minä puhun lujalla äänellä. "

Käkelällä ei ainakaan ole vaikeuksia keksiä, mitä tehdä, kun oppilaan nimi unohtuu

Bastilla on läheinen suhde pilkun kanssa

" Kiinnittäkääpäs ensi kerralla huomiota siihen, ketkä niitä RAY:n rahapeliautomaatteja pääasiassa pelailevat: nuoret miehet ja vanhat mummot, jotka kyynärpäillään tappelevat, kumpi sitä peliautomaattia oikein pääsee rassaamaan. " Tapper kertoo elämänkokemuksistaan

" Mikäli meidät olisi luonut jokin yliluonnollinen olento, niin typerinkään arkkitehti ei olisi sijoittanut luomuksissaan viemäriverkostoa ja huvitteluvälineitä käytännössä samaan paikkaan. " Welling perustelee Darwinin evoluutioteorian paikkansapitävyyttä ottamalla esille luomisteorian selkeän epäkohdan

Oletko sinä, rakas lukija, siepannut jotakin opettajan tai oppilaan suusta? Mikäli olet, niin muistathan lähettää postia O'Timesin sähköpostiosoitteeseen: otimes.ouluyk@edu.hel.fi. Koonnut Sanna Riikonen

46

O´TIMES jakso 4


O´TIMES jakso 4

47


O´times - numero 2