1 minute read
Huolehtikaa nyt lapsikullat siitä omasta jaksamisestanne!
Moni ehkä muistaa, että Satu Mäkisellä oli kakkosjaksossa viikon ajan sijainen. Jos niillä tunneilla ei ihan koko aikaa pelannut pasianssia tai varaillut matkoja Jyväskylään, muistaa kyseisen sijaisen esittelemät kolme perusperiaatetta opiskeluun. Yksi niistä oli omat resurssit - se, että kaikki tekevät parhaansa omien resurssiensa mukaan ja se riittää.
Advertisement
Mulla, kuten monella muullakin, oli kaksi äikänkurssia kakkosjaksossa. Istuin siellä takarivissä sen kuusi oppituntia viikossa, eikä mulla sillä viikollakaan kyllä riittäneet resurssit yhdelläkään niistä.
Mutta sillä ei edes ollut väliä. En olisi voinut lähteä kotiin nukkumaan, vaikka kuinka olisi jaksaminen nollassa ja resurssit hukassa. Se puhe niistä omista resursseista oli vain puhetta.
Koska niin se on aina. Jaksaminen sitä, resurssit tätä, kaikki toitottavat meille, että huolehtikaa nyt lapsikullat siitä omasta jaksamisestanne. En tiedä teistä muista, mutta musta ei ainakaan ikinä silti tunnu siltä, että voisin tehdä yhtään vähemmän.
Vaikka en jaksaisikaan, vaikka mulla ei ole niitä resursseja, niin jostain ne resurssit on silti vain pakko löytää, koska muuten mistään ei tule mitään. Koska huomenna on sanakoe ja ylihuomenna kirjoitustaidon palautus ja Äly Laudaturkin pitäisi hankkia. Kohta on jo koeviikko ja sitten ylppärit ja sitten pääsykokeet.
Kaikki pitäisi tehdä, mitään ei ehdi tehdä, eikä mitään ole, mistä vähentää. On ihan älyttömän vaikeaa sanoa ”ei kiitos, mä teen jo liikaa, mä en tee tätä”. Jo pelkästään sen sanominen tuntuu vaativan sellaisia resursseja, joita ei ole.
Olen tässä nyt selitellyt ummet ja lammet siitä, miltä musta itsestäni tuntuu, mutta voin vaikka vannoa, etten ole tässä koulussa tämän asian kanssa ainoa. Tai jos olen, niin onneksi olkoon vaan teille, mutta lähdetään nyt siitä olettamuksesta, että on joku muukin nuori, joka ei jaksa.
Ja se on ihan ok. Meiltä kaikilta vaaditaan paljon. Pitää suorittaa sitä ja tätä ja olla kypsiä aikuisia ja hankkia hyvä tulevaisuus. Kaikki tämä on stressaavaa. Ja sitä saa stressata. Tiedän, että kaikki ovat kuulleet tämän noin miljoona kertaa, mutta kerron teille silti: kaikkea ei tarvitse jaksaa.
Kaikkea ei voi jaksaa, ja jos yrität jaksaa aina ihan liikaa, menet jossain vaiheessa rikki. Millä resursseilla sitten korjaat itsesi?
Teksti Eevi Grönlund Kuva Eevi Grönlund
(Tämä puhe pidettiin ÄI7kurssilla.)
Kun Äly Laudatur ja muut stressinaiheet alkavat painaa liikaa, voi resursseja hankkia rentoutumalla ja tekemällä sellaista, mistä nauttii. Esimerkiksi luonto voi olla hyvä resurssien lähde.
