Mia Kankimäki, Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Eniten huomaan kaipaavani juustoa, joka vaikuttaa olevan täällä melko tuntematon käsite. Lähikaupoissa myydään vain yksittäispakattuja sulatejuustoviipaleita, joiden kutsuminen juustoksi on rienausta. Suurissa tavarataloissa on kyllä hyvät juustotiskit, mutta niiden hintataso on sellainen, että kun jopa juustotiskin myyjä pyytää pikkuruisen manchego-siivun kalleutta anteeksi, en kehtaa ostaa enempää.

Seb jakaa intohimoni juustoihin, ja puhumme niistä usein haaveksivasti. Koska haen aina välillä erikoiskaupasta pikkuruisen siivun kunnollista, järkyttävän hintaista juustoa, Seb päätyy usein anelemaan juustolainaa. Annan velan kasvaa käsiäni hieroskellen, sillä mitä suurempi juustovelka on, sitä nautinnollisempaa on iskeä oikealla hetkellä. Aion odottaa, että Seb toteuttaa suunnitelmansa pyytää vanhempiaan lähettämään kotikylästään kokonaisen, kypsänä valuvan, pahalta haisevan ranskalaisen vuoristojuuston, ja kun tuo postipaketti saapuu, minä olen valmiina.

Sei, mistä ruuista sinä pidit? Mahdoitko osata laittaa ruokaa senkään vertaa kuin minä? Tai käydä ruokaostoksilla, koettaa keksiä, mitä tänään söisit? Tuskin. Ei teillä nainen voinut noin vain lähteä lompakon kanssa kauppaan ja valita, ostaisiko raaka-aineet vai valmisannoksen vai söisikö sittenkin ravintolassa. Vaikka olen kyllä saanut selville, että Heiankyōssa oli kaksi 20