Kultakauden taiteilija - Novelleja ja kirjoituksia taiteesta ja taiteilijoista

esi-isiimme, joista äskettäin mainitsin, sillä hän kyntää ja kylvää niinkuin nekin eikä käy laitumella. Mutta meidän vertaisemme hän ei silti ole, sillä kuten toivottavasti kaikki tässä seurassa tietävät ovat jälkeläiset taikka tässä tapauksessa epigoonit aina edeltäjiänsä suuremmat. (Huutoja: Kyllä!

Kyllä! Kyllä tiedetään!) Toivon että arvoisa kunniavieraamme tämän asian tietää.

(Kunniavieras pudistaa päätään.)

Kuinka? Olisimmeko ehkä erehtyneet teidän suhteenne? Toivon kuitenkin, että tämä pieni auringonpimennys arvoisan vieraamme aivoissa johtuu siitä yksinkertaisesta seikasta, että hän ei ole epigooni. Jos hän sitä olisi niin kuin mekin olemme, jos hänellä olisi yhtä suuri perintö säilytettävänään kuin meillä, ei hän varmaan päätään pudistaisi.

Hän tuntisi kuuluvansa niiden rotuun, jotka tässä maassa voivat jotakin ja merkitsevät jotakin, jotka täällä kauvan elävät ja menestyvät. Toisin sanoen, epigoonein rotuun, sillä noilla niin kutsutuilla uran uurtajilla on se onnettomuus, että he eivät elä kauvan. He kuolevat aina ennemmin tahi myöhemmin. Vai kuinka? Elääkö meidän joukossamme tässä salissa esimerkiksi ketään, joka ei olisi epigooni. (Kaikki pudistavat päätään. Eräs huutaa leikillisesti: Kaikki me olemme Aatamin epigooneja! Yleinen iloisuus.) Siinäpä se! Ainoastaan epigoonein on suotu elää iankaikkisesti. Eläkööt he!

(Tilapäinen eläköön-huuto. Sen jälkeen syvä juhlallisuus.)

Hyvä herra kunniavieras! (Kunniavieras nousee). Me 16