Kultakauden taiteilija - Novelleja ja kirjoituksia taiteesta ja taiteilijoista

joja ilmestyy ja kirjoja ostetaan. Onko se ehkä sinne mielestäsi hallan merkkejä?

— Mutta kirjallinen yleisömme ei kasva.

Se oli totuus, jonka Mikkokin tiesi. Hän nyökäytti päätään ja jatkoi pienellä resignatsionilla.

— Ei kasva, mutta ei toki vähenekään. Se on kuitenkin pieni voitto näissä oloissa. Ja toinen voitto on se, että näissä oloissa ei mikään humbuugi taiteen alalla menesty.

— Tokkohan? arvelin minä vastaan. Eivätköhän nämä ajat juuri ole omiaan esim. isänmaallista humbuugia taiteen ja erittäin kirjallisuuden alalla synnyttämään?

— Sitä en toki niin vaarallisena pitäisi jos jotakin meillä nykyään isänmaasta kirjotetaan, tapahtuu se tavallisesti niin täydestä sydämestä, että olisi sääli sellaista paheksua.

Eivätkä ihmiset pane sellaiselle enemmän arvoa nyt kuin ennenkään, jolloin ei ollut olemassa niinkään suuria syitä isänmaasta kirjottaa. Päinvastoin on mielestäni tässä suhteessa pieni taka-askel yleisessä mielenpiteessä jo huomattavissa. Pahempi on tuon n. k. tendenssikirjallisuuden kanssa, joka nähtävästi meilläkin alkaa voittaa yhä suurempaa alaa. Sitä vastaan olisi minun mielestäni kirjallinen taistelu suunnattava.

Mikko on suurimpia ”taide taiteen vuoksi” -opin kannattajia. Se oli tullut useinkin esille meidän keskinäisissä keskusteluissamme eikä hänen lausepartensa ”taistelun suuntaamisesta” sentähden minua vähintäkään hämmästyttänyt. Tahdoinpa kuitenkin ottaa tarkemman pohdin hänen mielipiteistään.

111