Kiite tyn inqvis itionin aikana kutsuttiin marranoiksi niitä maurilaisia ritareja, jotka olivat ruvenneet kristity iksi, joiden sentähden epäiltiin salaise sti harrastav an islamin juhlameno ja. Hitaasti, mutta lakkaamatta hävite ttiin heitä, vaikka he o livat andalusialaisen ritariston kukkana. Ylipäänsä merkitse e ”marrano” hispanian kie lellä: s ikaa. Voi olla sekin mahdollista, ettei juuri Do n Jayme d'Avila ollutkaan enin kuningattaren kuvien kaltainen; se o n kuitenkin varma, että hän oli rikkain sillois ista y limyksis tä, ja tiedämmehän me, että inqvisitionin arvo isat tuomarit v elje llisesti jakoivat tuo mitun omais uuden. S iihen aikaan eli Kastiliassa e räs kuuluisa maalari, ei kuuluisa s entähden, että hän olisi perustanut jo nkun uuden maalarikoulun e li jättänyt jälkimaailmalle suurenmoisia mestariteoksia, vaan hän o li kuuluisa se ntähde n, että hän o sasi piirtää erittäin nopeasti. Hän kykeni sekunnissa kuvaamaan mitä hullunkurisempia irvikuvia, samassa esittäen ne pe rgamentille. Muutoin oli hänen nimensä Luis de Lucero; Romass a oli häntä kumminkin nimitetty ”Frapresto”ksi (kiiruhda!) , jo nka nimen hän sittemmin sai pitää hyv änänsä. Kun Filip-kuningas sai tietää alkukuvan salaperäisiin kasv oihin saaduksi tietoihin, kutsutti hän Luceron luoksensa. ”Maestro”, puhui hän maalarille, ”sinun täytyy valmistaa useampia kuvia perätysten eräistä elävistä kasvoista; kaksi tuntia on sinulla oikeus käyttää noita kasv oj a mallina. Kuinka usein luulet voivasi kuvata ne s iinä ajassa?” ”Niin usein kun teidän majestetinne suvaitsee käskeä.”
52