Nuorten Luonto 4/2018

4/2018

Vaikuta valinnoillasi

Kest채v채mm채t vaatteet s.6 Suuri suklaatesti s.13 Joulun kierr채tysherkut s.20

I

Y

STÖMER ÄRI KK MP

MI

LJÖ M Ä RKT 4041 0955 Painolaitos

2

| nuorten luonto 4/2018

kuva pekka tuuri

Numero 4/2018, 75. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry.

Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. LuontoLiitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen.

Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Emilia Raunio emilia.raunio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Liisa-Maija Aukia liisa-maija.aukia@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Eeva-Kaisa Ahlamo, Heini-Sofia Alavuo, Sofia Bister, Risto Heikkinen, Aino Huotari, Kaisa Illukka, Johanna Jämsä, Nina Kaipio, Emmi Ketonen, Kaarna Kontulainen, Taneli Lahtinen, Olli Manninen, Jesse Matilainen, Sari Pietilä, Riina Pippuri, Lotta Rytkönen, Aino Saarenmaa, Ossi Saarinen, Antti Salovaara, Sami Säynevirta, Jenni Toikkanen, Vilma Tammelin, Tuuli Turtola, Miia Vistilä Ulkoasu ja taitto Merileena Reunanen Kannen kuva Riina Pippuri Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia.

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita.

Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

Painatus Grano Vaasa (Oy Fram Ab) Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

Pääkirjoitus

H

emilia raunio

iljaisuus laskeutuu marraskuisen metsän ylle. Ilta pimenee ja kasvava kuu nousee tyynelle taivaalle. Tähdet yksi kerrallaan paljastuvat valaisten lopulta koko taivaan. Asettelen retkialustan rantakallion päälle ja annan kehoni laskeutua makuulle leppoisaan pötköttelyasentoon. Hengitys höyryää kilpaa mukissani hautuvan teen kanssa.

Hymyilyttää. Tässä maailmassa ihmisten joukossa olen monesti tuntenut olevani yksin, mutta luonnossa en koskaan.

Vuoden viimeisen lehden teemaksi nousi "Vaikuta valinnoillasi". Vaikka maailman meno voi vaikuttaa valtavalta mustalta möykyltä, ei epätoivoon ole syytä vaipua. Kuten kirjailija ja eläinoikeusaktivisti Philip Lymbery toteaa, pystymme jokapäiväisillä valinnoillamme vähentämään maailmasta suuren määrän kärsimystä ja tuhoa. Lue lisää Lymberyn ajatuksista s. 11. Yksi tapa vaikuttaa on olla

mukana Luonto-Liiton toiminnassa ja jäsenenä. Kiitos kun välität!

Mielessäni kaikuu viimeinen kappale Nazim Hikmetin runosta Tänä vuonna etelässä syksyn alkaessa.

Minä opin tuntemaan, minä opin tuntemaan yhä paremmin meren, hiekan, auringon, omenat ja tähdet, sillä aika kypsyy, on aika lähteä ja yhtyä mereen, hiekkaan, aurinkoon, omeniin ja tähtiin.

Haluan kiittää sinua Nuorten Luonnon lukija, tekijä ja kannattaja, kun olen saanut jakaa matkaa kanssasi. On ollut ilo oppia, kasvaa ja jakaa asioita kanssasi. Toivon jänniä ja kiehtovia seikkailuja uudelle Nuorten Luonnon päätoimittajalle Aino Huotarille.

Iloa ja valoa jouluusi! *

ANNA PALAUTETTA! Mistä jutusta pidit tässä lehdessä eniten?

Entä mikä jätti kylmäksi? Lähetä palautteesi Nuorten Luonnolle osoitteeseen viestinta@luontoliitto.fi tai Facebookin kautta yksityisvietillä. Kaikkien palautteen antajien kesken arvotaan yllätyspalkinto!

16

kuva ossi saarinen

4/2018 TEEMA:

Vaikuta valinnoillasi

SISÄLLYS: 2 4 6 9 10 11 13 15 16 18 20 22 24 26 27 31 32 34 35

Pääkirjoitus Luonto-Liitossa nyt Älä haksahda vaatteiden viherpesuun Vanha jo syntyessään: Suunnitellun vanhenemisen kirous Pidempää ikää tietotekniikalle Philip Lymbery: Ruokavaliolla on väliä Maistelussa vegaaniset vaaleat suklaat Lopetettaisko avohakkuut?

Muotokuvassa kettu Meriroskan haastajat Mummoillen: Oi joulun tähteet!

Luontopolulla: Pötköttelyä pimeässä Luonto-Liitossa tapahtuu Seitankinkku on joulupöydän kunkku Arviot Luontoharjoitteita Maanalainen: Liekehtivän taivaan lukuarvot DIY: Kiertokarkkiyllärit Avaruusmatka.2218

kettukuiskaaja ossi saarinen

27 kirjavinkit pukinkonttiin

34

Tee itse kiertokarkkiyllärit

NUORTEN LUONTOA tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Haluaisitko sinä avustajaksi?

Ota yhteyttä toimitussihteeriin!

NUORTEN LUONTO löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi ja Facebookista: facebook.com/nuortenluonto

nuorten luonto 4/2018 |

3

LUONTO-LIITOSSA

NYT:

TOIMINNANJOHTA JAN TERVEISET

nina

kuva liisa-maija aukia

VAIKUTA! PIENIN ASKELIN KOHTI TULEVAA

U

usi vuosi on usein täynnä odotuksia ja lupauksia.

Tämä on se aika vuodesta, kun mietimme, mitä uudistuksia haluamme elämäämme ja mitä teemme niiden toteuttamiseksi. Edessä näyttäytyvä vuosi tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia vaikuttaa.

Tätä vaikuttamishalua ja -mahdollisuutta haluamme mekin Luonto-Liitossa edistää. Meidän teemamme tulevana kahtena vuotena onkin sopivasti Vaikuta! jota jokainen voi toteuttaa niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa omien edellytystensä mukaisesti.

Teema sopii mainiosti myös järjestömme tulevaisuuteen, sillä olemme uudistamassa strategiaamme ja miettimäs-

4

| nuorten luonto 4/2018

“Luonto-Liitto on muuten juuri sellainen kuin me. Sinä ja minä.“

sä, millaiselta tulevaisuuden Luonto-Liitto näyttää. Mihin meidän pitäisi keskittyä, mitä tehdä enemmän, mihin ottaa selkeämmin kantaa? Luonto-Liitto on muuten juuri sellainen kuin me. Sinä ja minä.

Meillä on nyt siis ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa, millaisen maailman jätämme tuleville sukupolville. Voisitko sinä nähdä vaikuttavasi myös tällä tavoin?

Suomessa pidetään keväällä mahdollisesti jopa kolmet vaalit. Moni asia puhututtaa yhteiskunnassa ilmastonmuutoksen ollessa niistä ehdottomasti yksi.

Se koskettaa jokaista. Tällä hetkellä on selvää, ettei yksikään maailman maa tee riittävästi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Haastetta siis riittää, meidän jokaisen kohdalla. Ja lopulta vain teot ratkaisevat.

Toivoa ei ole kuitenkaan menetetty.

Kun tehtävää on paljon, moni pelkää kes-

kittyvänsä vääriin asioihin. Ahdistuksen ja rajoitusten sijaan kääntäisin katseeni tässäkin mahdollisuuksiin. Olen tykästynyt aforismiin, joka mielestäni toimii aina, myös tässä: ”Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotakin; ja jos jokainen tekee jotakin, tulee kaikki tehdyksi.”

Edetään siis tarmokkaasti ja määrätietoisesti eteenpäin, terävin askelin, yhdessä kohti yhteistä hyvää.

Vaikuttavaa uutta vuotta! terkuin nina

Nina Kaipio aloitti Luonto-Liiton toiminnanjohtajana syyskuussa. Lämpimästi tervetuloa joukkoon, Nina!

LYHYET

tekstit kaarna kontulainen kuvat liisa-maija aukia ja antti salovaara

Nyt on pakko!

Järjestökoulutus Tampereella Luontoliittolaisen kansalaistoiminnan ABC-koulutusviikonloppu keräsi joukon Luonto-Liiton vapaahtoisia ja työntekijöitä Tampereelle. Viikonlopun aikana keskusteltiin esimerkiksi siitä, kuinka ympäristöaiheisesta kansalaisvaikuttamisesta saisi mahdollisimman helppoa.

Talvea seuraamaan Talviseuranta, jossa havainnoidaan talven etenemistä lumen ja jään muutosten sekä talvella aktiivisten eläinlajien kautta, starttasi marraskuussa yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen ja Suomen ladun kanssa. Osallistu ja ilmoita havaintosi! www.talviseuranta.fi

Luonto-Liitto oli mukana järjestämässä Ilmastomarssia Helsingissä 20.10. Marssilla vaadittiin poliitikoilta tiukkoja ja nopeita päätöksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mielenilmaukseen osallistui arviolta ainakin 8000 ihmistä. Ilmastomarssin innoittamana myös Luonto-Liiton ilmastotoimintaryhmä polkaistiin hiljaiselon jälkeen käyntiin. Kiinnostuitko? Ota yhteyttä: otto. snellman@gmail.com

Luonto-Liitto 75 vee!

Luonto-Liitto täytti lokakuussa 75 vuotta. Merkkipäiviään ikinuori järjestö juhlisti retkeilemällä. Helsingin juhlat järjestettiin Keskuspuistossa 27.10. ”Luonto-Liitto on ainutlaatuinen niin organisaatiorakenteeltaan kuin toiminnaltaan. Me olemme ylpeästi lasten ja nuorten järjestö, mikä näkyy kaikessa tekemisessämme sekä tietynlaisessa särmässä,” toiminnanjohtaja Nina Kaipio sanoo.

nuorten luonto 4/2018 |

5

teksti ja kuvitus miia vistilä

ÄLÄ HAKSAHDA VAATTEIDEN

VIHERPESUUN

Ympäristöystävällisintä on hankkia vaatteita tarpeeseen, huolehtia käyttämästään ja hävittää kestävästi.

V

aateteollisuuden ympäristöhaittoja tiedostetaan koko ajan paremmin. Kuten muussakin kulutustavaroiden massatuotannossa, voittoja maksimoidaan tekemällä tuotteita, jotka kestävät tarkoituksella vain vähän aikaa, jotta kuluttajien pitäisi ostaa pian uusia.

Ala tuottaa kymmenesosan maailman hiilidioksidipäästöistä.

Vaateteollisuuden ongelmia ovat tämän lisäksi esimerkiksi puuvillan viljelyn iso vedenkulutus, värjäyksessä ympäristöön leviävät myrkylliset aineet, ompelijoiden tauottomat työpäivät ja vaatepölystä aiheutuvat terveysongelmat, vaatteiden lyhyt käyttöikä, monia eri kuituja sisältävien kankaiden kierrätyksen vaikeus ja kaikesta tästä syntyvä tekstiilijäteongelma.

Moni haluaisi ostaa eettisemmin tuotettuja ja kestävämpiä vaatteita, mutta niitä ei usein ole tarjolla tai helposti löydettävissä.

Jotkut kaupat ovat alkaneet tarjota kuluttajille kierrätysmahdollisuutta, jossa vanhoja vaatteita vastaan saa alennuskupongin kauppaan. Tämä ei korjaa tuotannon ongelmia, ja samalla alennus kannustaa kuluttamaan lisää.

Hanki tarpeen mukaan Kestävä vaatteiden käyttö lähtee omista tarpeista. Vaatteita, kuten muutakin kulutustavaraa, markkinoidaan mielikuvilla tavoiteltavasta elämästä. Jos mainoksen viesti viehättää, mieti tarvitsetko todella uutta tuotetta siihen. Esimerkiksi uusia trikoita paremmin lenkille lähtemiseen voi kannustaa se, että varaa sille ajan kalenteriin ja sopii menosta kaverin kanssa.

Monella on ongelmana, että vaatteita on liikaa, mutta ei kuitenkaan tarkoitukseen sopivia. Vaatevuoren haltuunottoohjeet lähtevät yleensä siitä, että heite-

6

| nuorten luonto 4/2018

tään pois se, mikä ei sovi ja mitä ei tule syystä tai toisesta pidettyä. Jäljelle jää ns. kapselivaatekaappi, jossa ideaalitapauksessa arjen käyttövaatteet sopivat toistensa kanssa yhteen niin, että uusien hankintaa, vaatehuoltoa ja asukokonaisuuksia ei tarvitse koko ajan miettiä.

Tällaiseen tilaan kannattaa pyrkiä hitaasti ja omaan tilanteeseen fiksusti soveltaen. Käyttökelpoisen vaatteen pois heittäminen ei ole ympäristöteko. Ohjeita ympäristöystävälliseen vaatteista luopumiseen on jutun lopussa.

Harvoin tarvittavia vaatteita kannattaa vuokrata ja lainata. Erityisen kannat-

tavaa vaatteiden vuokraaminen on, kun oman kehon koko ja muoto muuttuu.

Myös arjen käyttövaatteita varten on vaatelainaamoita.

Löydä laatua Hinta ei aina takaa hyvää laatua, eikä laatu ole välttämättä kallista – käytännössä ei kuitenkaan koskaan myöskään todella halpaa.

Laadukas vaate on riittävän paksua kangasta, se sopii tarkoitukseensa ja istuu hyvin päällä. Jos kankaan on tarkoitus venyä, se palautuu hyvin venytettäessä.

Kankaista kestävimmät ovat elastaanittomat luonnonkuidut, joita löytää paremmin miesten- kuin naistenvaatteista. Onneksi monet mallit sopivat sukupuolesta riippumatta.

Ompelun laatu kannattaa tarkistaa: ovatko napit hyvin paikallaan, miten koristeet on kiinnitetty, ja mistä materiaalista ne on tehty.

Kulumisen näkee parhaiten käytetyistä vaatteista. Kankaiden kestävyyttä on vähennetty koko 2000-luvun. Jos vanha tyyli miellyttää, 1900-luvulla tehdyt, hyvin pidetyt vaatteet ovat yhä käyttökelpoisia.

Myös vaatehuoltoa kannattaa pohtia jo hankittaessa: Millaista pesua vaate kestää ja vaatiiko se muuta huoltoa?

Haluanko nähdä vaivaa vaatteen kunnossa pitämiseen vai onko helppohoitoisuus tärkeää?

Tuotanto-olojen selvittäminen voi olla kankaan laadun selvittämistä vaikeampaa. Tuotannolle on erilaisia sertifikaatteja, mutta niiden valvonta voi olla puutteellista. Myyjiltä kannattaa kysyä ja vaatia ottamaan selvää.

Myös mieltymyksillä on väliä. Oman maun mukaista vaatetta käyttää kuluneempanakin, ja laadukaskin vaateostos on turhaa kulutusta, jos ostostaan ei sitten tule käyttäneeksi.

Pidä hyvin Helpoin tapa pidentää vaatteiden käyttöikää on säilyttää hyvin ja pestä vain tarvittaessa. Esim. farkkuja ja villapaitoja kannattaa pesun sijaan usein vain tuulettaa tai pestä vain näkyvän tahran kohdalta. Hikiset vaatteet taas kannattaa pestä pian niiden likaantumisen jälkeen. nuorten luonto 4/2018 |

7

Tarkempia ohjeita vaatteiden pesuun, huoltoon ja käyttökauden ulkopuoliseen säilytykseen löytyy esimerkiksi Marttaliiton sivulta. Myös korjausompeluun löytyy sivustolta ohjeita.

Vanhan korjauttaminen on ympäristölle kannattavaa, vaikka uuden, ehkä vieläkin nopeammin rikkoutuvan, saisikin halvemmalla. Varsinkin rikkoutuneet kengät kannattaa näyttää ensin suutarille. Jos niitä ei voikaan korjata, voit pyytää neuvoja uusien kestävien ostamiseen – todennäköisesti saat niitä pyytämättäkin!

Uudelleenkäyttöä ennen kierrätystä Kun vaate ei enää palvele sinua, mieti voiko joku muu vielä käyttää sitä. Ympäristöä säästävin tapa on siirtää vaatteet seuraavalle käyttäjälle mahdollisimman vähillä välikäsillä, esimerkiksi kirpputorilla, vaatteidenvaihtotapahtumassa tai lahjoittamalla paikalliselle hyväntekeväisyysjärjestölle.

Rikkinäiset vaatteet ovat tekstiilijätettä, jota ei saa viedä kaatopaikalle, vaan se kuuluu kierrätykseen. Tekstiilijätteen keräyspisteet löytyvät kierrätys.info -sivulta. Rikkinäiset ja likaiset tekstiilit saa myös laittaa sekajätteeseen (ei kaatopaikkajätteeseen!), jolloin ne menevät poltettavaksi.

Vaatekaupoille lahjoitetuista vaatteista käyttökelpoiset myydään eteenpäin ulkomailla, uusiokuiduiksi soveltuvat ja muut poltetaan. Kierrätysteollisuuden pyörittäminen pitkine kuljetusmatkoineen kuluttaa myös luonnonvaroja. Kaupallisen toiminnan ensisijaisena tarkoituksena ei ole jätteen minimointi, vaan taloudellisen hyödyn maksimointi kerätyistä vaatteista ja ympäristöystävällisestä imagosta.

Vaadi ja vaikuta!

Koska yhden ihmisen teot eivät vielä muuta tuotannon suuntaa, opasta muitakin kestävään vaatehuoltoon, vaadi kaupoissa kestäviä tuotteita ja poliitikoilta alan sääntelyä. *

martat.fi

U

usi kännykkä kahden vuoden välein, kodinkone menee rikki juuri kun valmistajan vastuu tuotteesta umpeutuu ja muutama kuukausi sitten ostettu vaate on jo poissa muodista.

Kuulostaako tutulta? Entä suunniteltu vanheneminen? Kyseessä on 1930-luvulla lama-ajan lääkkeeksi keksitty, sittemmin 1960-luvulta saakka kritisoitu kulutustuotteisiin ja teolliseen muotoilualaan liitetty termi. Kestävään kulutukseen erikoistunut professori Tim Cooper määrittelee ilmiön tuotteen valmistajien tietoiseksi päätökseksi lyhentää tavaroiden käyttöikää; tuote ei ole tietyn ajanjakson jälkeen toimiva tai haluttu.

Jatkuvaa kasvua tavoittelevan talousjärjestelmän tarpeita ruokkiva tapa valmistaa huonolaatuisia tuotteita on kaukana kestävän kehityksen ideologiasta,

8

| nuorten luonto 4/2018

VANHA JO SYNTYESSÄÄN:

SUUNNITELLUN VANHENEMISEN KIROUS teksti aino huotari | kuvitus miia vistilä

naan tehty kestämään hurjia vetovoimia.

Eettisen kaupan puolesta ry:n selvityksen mukaan myös tekstiiliteollisuudessa runsaasti käytetyn, ennen kestävänä pidetyn puuvillan laatu on heikentynyt kiihtyvän tuotannon myötä – kuitujen rakenne on muuttunut lyhyemmäksi ja lankaa vahvistetaan synteettisillä materiaaleilla. Jos puuvillatekstiili sisältää alle kahden prosentin verran tekokuitua, sitä ei tarvitse mainita tuoteselosteessa.

Ikuisesti kestävät tuotteet olivat keksijöiden taidonnäyte, mutta kaupallisesta näkökulmasta kirous. Kestävän tuotteen ostaja ei enää tuonut rahaa valmistajille, ja vähentyvän kulutuksen pelättiin vievän työpaikkoja.

Kulutuskriittisyyttä ja kiertotaloutta

jossa peräänkuulutetaan aikaa ja käyttöä kestäviä tuotteita, joiden korjaaminen ja huoltaminen on tehty mahdolliseksi.

Mainostajien luoman kulutusmanian ja vaihtuvien trendien pyörteessä kuluttajien on voinut olla vaikeaa huomata ostamiensa tuotteiden laadun heikkenemistä, kunnes ympäristömme kantokyky alkoi paukkua. Luonnonvarojen ylikuluttamisen, jäteongelmien ja kiihtyvän ilmastonmuutoksen kontekstissa käsitteeseen on kiinnitetty yhä enemmän huomiota.

Entistä heikompaa tekoa Hyviä esimerkkejä suunnitellusta vanhenemisesta ovat Hehkulamppuhuijaus-dokumentissa esiin nostetut hehkulamput ja nailonsukkahousut. Vuonna 2009 valmistuneessa dokumentissa esitetään, kuinka maailman ensimmäinen hehkulamppu on palanut Yhdysvalloissa yli 100 vuotta ja sukkahousut ovat aikoi-

vioita lukemalla voi valikoida tuotteiden joukosta kestäviä, eettisempiä ja ekologisempia vaihtoehtoja. Paikallaan on myös vallitsevien kulutusilmiöiden ja -mieltymyksien kyseenalaistaminen. Onko tehokkaamman tietokoneen tai uuden vaatteen hankkiminen todellinen välttämättömyys vai vain ulkoapäin luotu tarve?

Sitäpaitsi, uuden sijaan voi hankkia kierrätetyn, lainata tai jakaa tarvitsemansa tavaran. Kiertotalouden hengessä on syntynyt joukko palveluita, jotka tarjoavat kodin käyttöesineitä, autoja, pyöriä, vaatteita ja harrastusvälineitä jaettavaksi ja lainattavaksi. Kuluttajana voi myös opetella tuntemaan kestävät materiaalit, vaatteiden huoltoa ja tavaroiden korjaamista. Vanhaa voi myös tuunata. Internet tarjoaa tähänkin työkaluja blogien ja keskustelupalstojen muodossa. *

Systeemiä voi kuitenkin muuttaa.

Kriittinen kuluttaja voi luoda valmistajan suuntaan painetta vaatimalla parempia takuuehtoja, kestävämpiä materiaaleja ja mahdollisuutta huoltaa ja korjata tuotetta. Viallisista tuotteista kannattaa reklamoida, koska silloin viesti tuotteiden vioista ja kehnosta laadusta kulkee valmistajalle asti. Tuotteiden alkuperään huomiota kiinnittämällä ja kuluttaja-ar-

Halpatuotannon vastakohtia ja yritysvastuuseen panostavia esimerkkejä löytyy • hollantilainen fair phone valmistaa mahdollisimman eettisiä matkapuhelimia; materiaalit on hankittu eettisiltä toimijoilta ja osat on suunniteltu vaihdettaviksi ja korjattavaksi mahdollisimman pitkän käyttöiän saavuttamiseksi.

• swedish stockingsin sukkahousut on valmistettu 88–98% kierrätysmateriaalista ja niiden huoltoon ja mahdollisimman pitkäikäiseen käyttöön merkki on laatinut sivuillaan ohjeet. Yritys noudattaa tuotannossaan zero waste -periaatetta ja osallistuu vanhojen, merkistä riippumattomien, sukkahousujen kierrättämiseen.

• ulkoiluvaatteita valmistava patagonia antaa tuotteilleen Ironclad-takuun, joka tarjoaa asiakkailleen tee se itse -korjausohjeita ja korjauspalveluita, tapauskohtaisesti joko ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan. nuorten luonto 4/2018 |

9

P I D E M P Ä Ä

I K Ä Ä

TIETOTEKNIIKALLE

Muutaman yksinkertaisen vinkin avulla saat tekniset vempaimesi kestämään kauemmin käytössä. Ja kun laitteen käyttöikä lopulta päättyy, huolehdi asianmukaisesta kierrätyksestä. teksti tuuli turtola | kuvitus miia vistilä

T

ietotekniikka ei ole harmitonta. Eettisen kaupan puolesta ry:n mukaan tietotekniikan suurimmat ympäristörasitukset ovat energiankulutus ja siitä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt, mineraalien louhinnan ympäristövaikutukset, elektroniikkajäte sekä laitteissa käytetyt myrkylliset kemikaalit ja raskasmetallit. Alan globaali hiilijalanjälki vastaa kahta Suomea. Pidentämällä laitteiden käyttöikää kohtuullistetaan samalla niiden ympäristövaikutuksia.

Laatu maksaa Yleisesti ottaen tekniset laitteet, kuten tietokoneet ja puhelimet, voidaan jakaa kahteen kategoriaan: halvat ja kalliit.

Laatua ja pidempää käyttöikää saa rahalla. Halpojen laitteiden korjaus ei yleensä rahallisesti kannata. Korjaustyön hinta on niin suuri suhteessa laitteen arvoon, että jos laite menee rikki, on halvempaa ostaa uusi. Halpa laite ei myöskään kestä teknologian kehitystä samalla tavalla eli se menee vanhaksi nopeammin kuin laadukkaampi – ja kalliimpi – laite.

Suojaa laitteesi Eri laitteiden käyttöikään vaikuttaa hyvin paljon se, miten laitteita käyttää ja suojaa ennalta mahdollisilta vaurioilta. Etenkin kännyköiden suojana kannattaa käyttää panssarilasia ja suojakoteloa, näin pystyt mahdollisimman tehokkaasti ehkäisemään vauriot laitteen tippuessa.

10

| nuorten luonto 4/2018

Kännykän ja tabletin lasi on yleensä herkin rikkoutumaan esimerkiksi laitteen pudotessa.

Rikkoutuneen lasin voi yleensä korjata hankkimalla uuden.

Laite ei kuulu ruokapöytään Vältä itseaiheutetut vahingot. Ei kannata esimerkiksi juoda tai syödä läppärin tai tietokoneen äärellä. Näppäimistölle kaatunut neste rikkoo laitteen yleensä sellaiseen kuntoon, ettei sitä enää pystytä pelastamaan.

Lataa vain tarpeeseen Akun käyttöikä pitenee huomattavasti, jos tietokonetta ei pidä koko ajan latauksessa. Lataa akku täyteen ja irrota sitten kone latauksesta. Lataa akku uudestaan vasta sitten, kun se on lähes tyhjentynyt. Sammuta laite, kun et käytä sitä.

Vastuullisesti kiertoon Käytöstä poistettavia kännyköitä ja tietokoneita ei kannata heittää kaatopaikalle, vaan viedä kierrätettäväksi. Elektroniikan kierrätys tehdään Suomessa pääsääntöisesti siihen erikoistuneiden

yritysten kautta. Myös osa kaupoista ottaa vastaan käytettyjä laitteita.

Kiinnostus kierrätykseen ja uusiokäyttöön on alkanut kiinnostaa myös valmistajia aikaisempaa enemmän. Kaikissa uusiokäyttömalleissa tavoitteena on hyödyntää käytöstä poistuvista laitteista mahdollisimman paljon joko suoraan komponentteina tai lopulta raaka-aineena. Sähkölaitteiden metallit, muun muassa kulta, kierrätetään.

Jos kierrätykseen laitettavan laitteen tietoturvariski huolettaa, voit poistaa tiedostot eli nollata koko laitteen ennen sen laittamista kierrätykseen. Läppäreistä voi myös ottaa kovalevyn pois ja laittaa muun kierrätykseen. *

Juttua varten on haastateltu Tietoverkkotekniikan professoria Jukka Mannerta ja Verkkokauppa.comin markkinointi- ja viestintäjohtajaa Seppo Niemelää.

RUOKAVALIOLLA ON VÄLIÄ Philip Lymbery on maailmanlaajuisen Compassion in World Farming -järjestön toiminnanjohtaja, kirjailija ja pitkän linjan eläinoikeusaktivisti. Hän vieraili ensimmäistä kertaa Suomessa Helsingin kirjamessuilla puhumassa juuri suomennetusta teoksestaan Farmageddon – Halvan lihan todellinen hinta. Nuorten Luonto pääsi haastattelemaan Lymberya tehotuotannon salatusta todellisuudesta. teksti heini-sofia alavuo kuva sami säynevirta

V

iime vuosina lisääntynyt tietoisuus tehotuotantoeläinten kurjista oloista sekä alan vaikutuksista ilmastonmuutokseen on johtanut siihen, että ruoasta puhutaan nyt enemmän kuin koskaan. Mainitut esimerkit ovat Lymberyn mukaan kuitenkin vain pintaraapaisu alan ongelmallisuudesta.

– Tehdessäni tutkimusta, haastatteluja ja taustatyötä kirjaa varten ymmärsin, että tehotuotanto on ilmastonmuutoksen lisäksi syyllinen vähintään yhtä suureen ja paljon pysyvämpään ongelmaan: ympäristön romahtamiseen. Luonnollinen maailmamme on tuhoutumassa, Lymbery sanoo.

Kuudes sukupuutto Lymberyn mukaan ympäristön tuhoutuminen on ilmastonmuutosta suurempi ongelma, sillä tuho on monin osin lopullista. Ilmasto voi tasapainottua uudelleen, jos annamme sille mahdollisuuden, mutta sukupuuttoon kuolleet lajit eivät palaa enää koskaan.

Farmageddon-kirjan arvio löytyy sivulta 29

– Planeettamme on kohtaamassa kuudennen massasukupuuton – viimeisin tuhosi dinosaurukset. Luonnon monimuotoisuus kutistuu, ja menetämme jatkuvasti valtavan määrän luonnonvaraisia lajeja ympäri maailmaa.

Kansainvälinen ympäristöjärjestö WWF julkaisi marraskuussa raportin, jonka mukaan maapallon selkärankaisten määrä on vähentynyt keskimäärin 60 prosenttia viimeisen 40 vuoden aikana.

Lymbery sanoo, että yksi suuri syy luonnon monimuotoisuuden tuhoutumiseen on tehotuotanto, sillä siihen liittyvä toiminta vie yli puolet planeettamme käyttöön sopivasta pinta-alasta. Tämän lisäksi alalla käytetään suunnattomat määrät kemikaaleja ja myrkkyjä, jotka tyhjentävät viljelysalueet kaikesta elämästä – jäljelle jäävät vain viljelyskasvit.

Kaikki tämä on kuin karmivasta tieteisfiktiosta, mutta ongelmien laajuus on pelottavan todellista.

Tehotonta tehotaloutta Maissia, vehnää ja soijaa viljellään suuret määrät ympäri maailmaa, mutta ruoka päätyy eläinten rehuksi. Myös maailman meret tyhjenevät niin kalasta kuin kaikesta muusta elävästä, mutta suurimmalla osalla maailman kalansaaliista ruokitaan ihmisten sijaan tehotuotantoeläimiä.

Lymberyn mukaan ruokaa tuotetaan uskomattoman suuria määriä, mutta resurssit käytetään erittäin tuhlaavasti.

Maailmanlaajuisella tasolla voisimme ruokkia ylimääräiset 4 miljardia ihmistä – yli puolet maailman väestön lukumäärästä – samalla määrällä ruokaa, jonka käytämme tehotuotantoeläinten ruokkimiseen. nuorten luonto 4/2018 |

11

– Ja tehotuotantoa kutsutaan tehokkaaksi – mielestäni tämä on silkkaa hulluutta.

Yksilön valinnat Selkäpiitä karmii. Lymbery huomaa pelonsekaisen ilmeeni Skype-ruudulla ja lausuu lohdutuksen sanat: yksilöllä on mahdollisuus vaikuttaa asiaan. Pystymme jokapäiväisillä valinnoillamme vähentämään maailmasta suuren määrän kärsimystä ja tuhoa.

– Vegaaniksi ryhtyminen on uskomattoman hyvä valinta, sillä se on maapallon kannalta kevyt vaihtoehto, ja vegaanit eivät ole osallisena eläinten kärsimykseen.

Meidän on kuitenkin ymmärrettävä se tosiasia, että suurin osa ihmisistä syö tästä huolimatta lihaa.

Tämän vuoksi Lymbery painottaa valintojen merkitystä: lihan syömistä pitää vähentää huomattavasti, ja lihan laadulla on merkitystä. Suosimalla laidunmaalla ruokittua luomua ja vapaata kasvatusta edistämme tuotantoeläinten hyvinvoinnin lisäksi luonnonvaraisten lajien ja ympäristön hyvinvointia.

Voimme myös itse paremmin, sillä syömämme ruoka on parempilaatuista, minkä lisäksi tukemalla paikallista autamme myös pienviljelijöitä. Vastuullisesti valittu liha, kala, maitotuotteet ja kananmunat ovat yksi tapa auttaa, mutta suurin merkitys on kasvisten lisäämisellä ja kulutuksen vähentämisellä.

Ruoka on poliittista Tämä ei kuitenkaan riitä – ongelmat ovat niin suuria, että toimintaa tarvitaan nopeasti myös ylemmällä tasolla, Lymbery painottaa.

– Käytäntöjen on muututtava nopeasti, minkä vuoksi hallitusten, supermarkettien ja yritysten on osallistuttava, aivan kuten ilmastonmuutoksen torjumiseenkin. Nämä kaksi asiaa liittyvät tietenkin toisiinsa, sillä tehotuotanto nopeuttaa ilmastomuutosta. Maailman tuotantoeläimet tuottavat enemmän kasvihuonekaasuja kuin koko maailman lentokoneet, junat ja autot yhteensä.

Lymbery kehottaakin ihmisiä aktivoitumaan politiikassa ja vaatimaan päättäjiä nopeampaan toimintaan. Omien valintojen lisäksi tärkeää on tietoisuuden levittäminen ja muutoksen vaatiminen, mihin järjestötoiminta antaa hyviä keinoja.

Meidän on pakko toimia nyt, jotta ihmisten lisäksi myös luonnolla on mahdollisuus selvitä tulevaisuudessa. *

12

| nuorten luonto 4/2018

JOULUN TEKEE KESTÄVÄSTI TUOTETTU

suklaa ja kahvi

Ekologisen ja eettisen tuotteen valinta kaupan hyllyltä ei aina ole yksinkertaista. Etenkin kahvi ja kaakao ovat peräisin riskialueilta, joilla viljelyyn voi kohdistua sekä ympäristölle että ihmisille haitallisia ongelmia.

I

teksti emmi ketonen | kuva cc by 2.0 marco verch / flickr

lmastonmuutos vaikuttaa tuhoisasti niillä alueilla, joilla kahvinviljely on vielä toistaiseksi mahdollista. Jotta kahvia riittäisi tuleville sukupolville, Kahvivallankumous-kirjan kirjoittaneet Petri Leppänen ja Lari Salomaa kannustavat kuluttajia äänestämään jaloillaan.

– Jos tarpeeksi moni vaatii paahtimoilta tuotantoprosessin läpinäkyvyyttä, tietoa tiloista, joilta kahvi ostetaan, ja laatua, paahtimon on pakko reagoida, Leppänen toteaa.

Suomi on kahvinkuluttajamaana vailla vertaa; meillä kahvia kuluu vuodessa kymmenen kiloa henkilöä kohden. Asiantuntijoiden mukaan ylenmääräistä kahvinkulutusta tulisi välttää ja valita kuppiinsa bulkkitavaran sijaan laadukasta kahvia.

– Kahvista on helppo maistaa, onko se kasvanut hyvissä olosuhteissa ja ovatko sen tuottaneet ihmiset tyytyväisiä ja hyvinvoivia. Jos juot laadukkaampaa kahvia, on se sekä puhtaampaa että paremman makuista. Ja kun tiedät valinnallasi olevan positiivisia ympäristö- sekä sosi-

aalisia vaikutuksia, voit nauttia kahvisi hyvällä omallatunnolla, Salomaa kiteyttää.

Sertifikaatit vaativat tarkkuutta Kestävästi tuotettua kahvia ja kaakaota valvotaan erilaisin sertifikaatein, joiden tarkoituksena on estää erilaisia viljelyyn liittyviä ongelmia, kuten lapsityövoiman käyttö, sademetsätuhot ja heikkotasoinen palkkaus. Kahviasiantuntijoiden mukaan sertifikaattien ongelma on kuitenkin niiden yksiulotteisuus. Läpinäkyvyys on varmempi tae.

– Jos kahvipaketissa lukee sen viljelleen tilan nimi, on pussissa todennäköisesti puhtaita jauhoja – tai kahvipapuja tässä tapauksessa, Leppänen uskoo.

Monet suklaavalmistajat käyttävät nykyään omia ”sertifikaattejaan”, mutta esimerkiksi Finnwatch suosittelee luottamaan ainoastaan kolmannen osapuolen valvomaan sertifikaattiin, joka takaa riippumattomuuden. Finnwatchin vertailun mukaan erilaisista sertifikaattijärjestelmistä kunnianhimoisin on tällä hetkellä Reilu kauppa, joka muun muassa takaa kehitysmaiden viljelijöille riittävän korvauksen työstään. *

MAIS TELUSSA

vegaaniset vaaleat suklaat teksti johanna jämsä | kuva liisa-maija aukia

L

uonto-Liiton toimistolla soi taukokello. Ensimmäiset nopeat pelmahtavat huoneeseen, on iltapäiväkahviaika. “Oi, oi, oijoi!”, pääsee jonkun suusta, kun katse osuu pöydän suuntaan. Se on täynnä suklaata! Keskiviikkoiltapäivän sokerihumala on taattu.

Maistelussa ovat vegaaniset valko- ja maitosuklaat. Kaikki suklaat ovat luomulaatua.

Arviointiraadiksi on kutsuttu yksitoista Luonto-Liiton aktiivia ja työntekijää. Porukassa on kaikenikäistä, ikäjakauma on 15–74.

Monet vaaleista vegesuklaista sisältävät pähkinää, joten pari raadin jäsentä jättää allergian vuoksi ne väliin.

Useissa levyissä kuitenkin vaaleus ja maku on saavutettu esimerkiksi kasvimaidolla tai kaakaovoilla. Suklaille annetaan pisteitä yhdestä viiteen.

Mitä raati pitää suklaista? Tässä arviot maistamisjärjestyksessä: (hinta saattaa hieman vaihdella kaupoittain)

MIELIPITEIDEN JAKAJA! iChoc White Vanilla valkosuklaa: 2.7 Suklaan paketti houkuttelee maistamaan, ja sisämuovi on biohajoavaa materiaalia, mistä iChocin kaikki suklaat saavat plussaa. Maku jakaa mielipiteitä.

“Kuin leivontasuklaa.”

“Musta tää on ihana.”

“Imelänmakee.”

HINTA 3,10 €

SUOSIKKI! iChoc White Nougat Crisp nougatsuklaa: 3.3 Ihanasti pähkinäinen suklaa miellyttää melkein kaikkia maistelijoita ja kohoaakin yhdeksi suosikeista.

Jopa suklaan nimi tuntuu ihanalta suussa.

“Paahteisen pähkinäinen, ylellinen!”

“Tulee mieleen Pandan juhlapöydän suklaat.”

HINTA 3,10 €

LUOTTOMAKU! iChoc Almond Orange appelsiinisuklaa: 3.0 Appelsiinsuklaasta joko tykkää tai ei, ja tässä suklaassa appelsiini tosiaan maistuu! Maitosuklaisuus on saatu aikaan riisijuomajauheella, kuten muissakin maistelun iChoc-suklaissa. Kukaan ei ollut ehdottomasti vastaan tätä suklaata, ja se välttikin pienimmät arvosanat kokonaan.

“Tämähän on pehmeä.”

“Maistuu ihan joululta.”

HINTA 3,10 € nuorten luonto 4/2018 |

13

Foodin Coconut Milk, raakasuklaa: 1.9 Yksi maistelun kolmesta raakasuklaasta.

Maku on erittäin kookoksinen ja koostumus hienon rakeinen. Moitetta suklaa saa ylipakkaamisesta, sillä kääreessä on sisäfolio. Jos tykkää kookoksesta, tykkää tästä!

Monelle vahva kookoksen maku oli liikaa.

“Outo kookos.”

“Alkumaku on hyvä, mutta sitten pettymys.”

“Raskaus on tehnyt minusta kookoksen ystävän.”

HINTA 2,95 €

Cocoa Pistaasi & Suola raakavalkosuklaa: 1.1 Tässä raakasuklaa aikuiseen makuun! Suklaalevyn kääntöpuolella näkyvät pistaasipähkinät tekevät levystä kauniin. Enemmän suolainen kuin makea maku hämmentää maistelijoita, onko tämä suklaa ollenkaan? Maitosuklainen koostumus on saatu aikaan kookosmaitojauheella.

“Kuin ei suklaata ollenkaan.”

“Luikas, jää kalvo suuhun.”

“Suola hyökkäävä, pippurinen.”

“Mää tykkään suolasta.”

KAUNEIN LEVY!

HINTA 3,65 €

Lovechock Almond & Mulberry, raakasuklaa: 1.4

iChoc Super Nut hasselpähkinäsuklaa: 3.1

Tämä kaunis, kaarnamaisella kuvioinnilla ihastuttava raakasuklaa ei maun puolesta vakuuta testiryhmää. Maistelijat hämmästelevät, mihin lupaava alkumaku suussa häviää. Joku kommentoi, että suklaa rouskahtelee mukavasti.

Tyytyväinen maiskutus laskeutuu maistelupöydän ääreen. Tässähän on hyvä perussuklaa. Pehmeä suklaa on monen makuun.

“Ihan kuin se katoaisi jonnekin!”

“Antaa odottaa, mutta maku häviää.”

HINTA 3,10 €

HINTA 4.95 €

ERIKOISIN! Benjamissimo Matcha Lemon valkosuklaa: 1.4 Seuraava suklaa vaatii totuttelua niin ulkonäön kuin maunkin puolesta. Vihreä suklaalevy erottuu joukosta ja makumaailma vetää raadin ensimmäistä kertaa hiljaiseksi. Ainakaan ensimmäisellä maistelukerralla tuote ei valloita sydämiä.

“Mielenkiintoisen näköinen.”

“Teepussin tai hippishampoon makuinen.”

“Vaatii totuttelua.”

HINTA 3,40 €

14

MIELIPITEIDEN JAKAJA!

| nuorten luonto 4/2018

“Perinteitä kunnioittava.”

“Vähän yksitoikkoinen, mutta perinteinen.”

Goodio ChocoOat Cool Mint: 1.3 Raikas minttu sopii hyvin tämän suklaalevyn nimeen, onhan makukin melkein yhtä raikas kuin suuvedessä. ChocoOat-levyissä kermaisuus on saavutettu kauralla.

“Selkeä minttu kyllä!”

“Suuvettä.”

“Tosi vahva.”

Goodio ChocoOat Sweet Licorice: 1.4 Goodion pieniä (25 g) ChocoOat-suklaalevyjä on maistelussa neljää eri makua.

Lakritsisuklaa ei herätä innostusta raadissa. Harmi, sillä Goodion valmistamat raakasuklaat ovat puolestaan kuulemma monen mieleen.

“Onpa erikoinen.”

“Musta tämä on paha.”

“Tässä on yritystä!”

HINTA 2,15 €

Goodio ChocoOat Original Blond: 1.1 Maustamaton, vaalea suklaa herättää maisteluraadissa tuttuja mielikuvia. Makua verrataan taloussuklaaseen. Joku tuumaa, että palanen riittää tätä laatua.

“Taloussuklaa, leipomissuklaa.”

“Väkevä.”

“Tunkkainen.”

HINTA 2,15 €

Goodio ChocoOat Wild Blueberry, 2.1 Mustikka kohoaa ChocoOat -mauista maistelijoiden suosikiksi. Tässä levyssä on myös hieman enemmän rakennetta kuin muissa Goodion vaihtoehdoissa.

“Mustikka aika mietona.”

“Se tuo rakeisuutta.”

HINTA 2,15 €

HINTA 2,15 €

V

aaleampien vegaanisten suklaiden maistelu oli monelle uusi kokemus, sillä tummat suklaat ovat tulleet tutummiksi maidottomista vaihtoehdoista.

Raati poistuu kuitenkin tyytyväisenä tahoilleen jatkamaan päiväänsä. Pöydälle jäävät vain rippeet ja nekin katoavat varmasti parempiin suihin pian. Mikä suklaa mahtaa loppua ensimmäisenä? *

LOPETETTAISKO AVOHAKKUUT? teksti jenni toikkanen kuva olli manninen

Tavoitteena voimakas viesti

A

vohakkuut herättävät paljon närää. Luonto-Liiton metsäryhmä on ollut valmistelemassa Avohakkuut historiaan -lakialoitetta yhdessä muiden suomalaisten ympäristöjärjestöjen kanssa ja keräämässä siihen nimiä. Aloitteella halutaan kieltää avohakkuut valtion mailla.

Avohakkuu on metsälle valtava häiriö, joka muuttaa alueen lajistoa ja elinympäristöjen ominaisuuksia voimakkaasti ja pitkäksi aikaa. Tästä kärsivät monet metsälajit. Myös ihmisen silmään avohakkuu on rujo etenkin retki- ja kotimaisemassa, eikä siellä ole yleensä mukava liikkua.

Käytännössä lakialoite tarkoittaa siirtymistä jatkuvaan kasvatukseen. Se tarkoittaa, että metsästä valitaan kaadettaviksi isoja tukkipuita eli poimintahakataan tai tehdään pienaukkohakkuita. Tällöin metsä pysyy koko ajan metsän tuntuisena, kun osa puustosta jätetään kasvamaan. Jatkuva kasvatus on monille harvinaistuneille lajeille parempi vaihtoehto kuin avohakkuu, joskaan ei ongelmaton. Molempien metsänkäyttötapojen rinnalle tarvitaan myös metsien suojelua.

Avohakkuut historiaan -kansalaisaloite starttasi toukokuun puolivälissä 2018 ja on jo saavuttanut tarvittavat 50 000 allekirjoitusta, tarkemmin sanottuna noin 56 000 lokakuun puoliväliin mennessä.

Silti metsäryhmän vapaaehtoiskoordinaattori Reija Mikkola-Patriarca toivoo mahdollisimman paljon allekirjoittajia.

– Mitä suurempi joukko kansalaisia osoittaa haluavansa eroon avohakkuista valtion mailla, sitä voimakkaamman viestin lähetämme eduskunnalle. Aloite jätetään seuraavan eduskunnan käsiteltäväksi ensi vuoden puolella.

Metsäkartoitukset auttavat suojelemaan metsiä Entä mitä muuta metsäryhmä tekee kuin kampanjoi avohakkuita vastaan?

Metsäryhmä on yksi Luonto-Liiton toimintaryhmistä, jonka ytimessä ovat metsäjaosto ja Luonto-Liiton toimistolla työskentelevä metsävastaava. Jaostoon kuuluu kymmenkunta metsistä innostunutta jäsentä, jotka kokoontuvat säännöllisesti suunnittelemaan ryhmän toimintaa. Aktiivisia toimijoita on ympäri maan, muun muassa neljä aktiivista paikallisryhmää Luonto-Liiton piireissä: HLP (Tampere), SaKa (Joensuu), Kessu (Jyväskylä) ja uusimpana LUP (Tikkurila), jossa aloittaa nuorten ryhmä marraskuussa.

Metsäryhmä pyrkii lisäämään metsienkäytön ekologista ja sosiaalista kestävyyttä eli toisin sanoen tavoittelee muun muassa sitä, että metsien lajisto ja retkeily otetaan tasavertaisesti huomioon metsätalouden ohella. Arvokkaiden metsien ja soiden suojelu on tässä avainasemassa.

– Metsäkartoitusta tehdään aivan liian vähän siihen nähden, kuinka paljon Suomessa on metsiä. Haluamme lisätä mahdollisuuksia oppia ja harjoitella kartoittamista, koska se on parhaimmillaan todella vaikuttava toiminnan muoto ja sellaista, mitä moni vapaaehtoisemme haluaa tehdä. Kartoittamalla voidaan antaa suojeluehdotuksia ja siten pelastaa monia arvokkaita kohteita hakkuilta, Mikkola-Patriarca kertoo.

Monenlaista metsätoimintaa Metsissä rymyäminen ei kuitenkaan ole ryhmän ainoa toimintamuoto, vaan sisältö muodostuu pitkälti vapaaehtoisten toiveiden ja suuntautumisen mukaan. Merkityksellistä on esimerkiksi aktiivisuus somessa ja erilaiset tapahtumat, joissa nostetaan esiin metsäkysymyksiä.

Ajankohtaisten metsäkiistojen tuominen julkisuuteen on ollut monen metsän pelastus, esimerkkeinä vaikkapa Keuruun varuskuntametsät ja Oulujärven Ärjänsaari. Siksi tarvitsemme joukkoomme myös kynäniekkoja ja tapahtumanjärjestäjiä. *

Metsäryhmä haluaa toimintaansa mukaan uusia ja nuoria innokkaita metsien ystäviä.

Ja nimenomaan ystäviä: sinun ei tarvitse olla metsänhoitaja, biologi tai mikään lajistoguru, vaan rohkea metsien puolestapuhuja. Ilmoittaudu mukaan alueesi metsäryhmän toimintaan: HLP - metsaryhma.hlp@luontoliitto.fi SaKa - metsaryhma.saka@luontoliitto.fi Kessu - metsaryhma.kessu@luontoliitto.fi LUP - metsaryhma.pkseutu@luontoliitto.fi Jos alueellasi ei ole aktiivista metsäryhmää, ota yhteyttä reija.mikkola-patriarca@luontoliitto.fi nuorten luonto 4/2018 |

15

Luontovalokuvaaja Ossi Saarisen valokuvat ihastuttavat Instagramissa. Kettujen kuvaajana tunnetun Saarisen haaveena on jonain päivänä päästä ikuistamaan ilvesten elämää. Hän haluaa lisätä kuvillaan mielenkiintoa lajeja kohtaan ja siten auttaa niiden suojelussa.

teksti sari pietilä | kuvat ossi saarinen ja taneli lahtinen

Muotokuvassa

KETTU

O

ssi Saarinen oli pitkään haaveillut ketunpentujen kuvaamisesta, kun hän toukokuussa 2017 kuvausmatkalta kotiin ajaessaan kohtasi maaseudulla Hollolassa yhtäkkiä tien yli juoksevat ketunpennut. Oli varhainen aamu. Hän oli ollut kuvaamassa harvinaista hämeenkylmänkukkaa ja oli päättänyt ajaa hieman pidempää reittiä takaisin kotiin.

Ketunpennut nähdessään hän pysäytti auton, astui varovasti ulos autosta ja jäi muutaman metrin päähän mahallaan maaten seuraamaan ladon alle piiloon menneitä pentuja. Vähän ajan kuluttua neljä pentua tuli esiin ladon alta ja alkoi leikkiä sen edustalla.

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Saarinen kuvasi kettuja. Hän kertoo, että

16

| nuorten luonto 4/2018

tuo hetki sai hänet innostumaan tosissaan eläinkuvauksesta.

Isä lainasi kameraansa 21-vuotias luontokuvaaja Ossi Saarinen asuu Espoossa ja opiskelee maantiedettä Helsingin yliopistossa. Hän on ollut kiinnostunut luonnosta ja erityisesti eläimistä lapsesta asti ja vuosien varrella kiinnostus on kasvanut.

– Nuorempana luonnossa tuli liikuttua ilman kameraa, mutta alkuvuonna 2015 isäni lainasi minulle kameraansa ja opetti, miten sitä käytetään. Jäin kuvaamiseen heti koukkuun, Saarinen kertoo.

– Aloitin kuvaamisen oman pihapiirin linnuista ja maisemista. Pikkuhiljaa aloin tehdä hieman pidempiä kuvausretkiä lähimaastoon ja keskityin yhä enemmän erilaisten eläinten löytämiseen.

Pääkaupunkiseudulle syksyllä 2017 muutettuaan Saarinen alkoi kuvata lähes ainoastaan eläimiä, pääasiassa eri nisäkäslajeja. Suomessa tavattavista petoeläimistä hän on kuvannut lähinnä pienempiä lajeja, kuten kettuja ja supikoiria, jotka ovat hänen mielestään elintavoiltaan hyvin mielenkiintoisia ja runsaasta määrästään huolimatta haastavia kuvattavia.

Kettujen kuvaamisessa Saarista viehättää niiden persoonallisuus ja ilmeikkyys. Erityisesti hän pitää ketunpentujen kuvaamisesta.

Karhuja Saarinen kertoo kuvanneensa piilokojusta Kuhmossa harrastuksensa alkuvaiheilla. Kokemus oli ollut hieno, mutta hän pitää silti enemmän itse luonnosta löydettyjen kuin haaskalla houkuteltujen eläinten kuvaamisesta. Susia hän ei ole vielä päässyt kunnolla kuvaamaan.

taan lähinnä ihmisten toiminnan seurauksena. Hänen mielestään suurin uhka lajeille on ilmastonmuutos ja elinalueiden pieneneminen.

Saarisen mielestä parannettavaa löytyy Suomestakin, vaikka tilanne täällä on parempi kuin monessa muussa maassa, ja Suomen luonto voi pääosin hyvin.

– Erilaisten avainbiotooppien, kuten vanhojen metsien sekä yksittäisten uhanalaisten lajien suojeluun pitäisi panostaa enemmän.

Suomeen mahtuisi Saarisen mielestä nykyistä enemmän susia, karhuja ja ahmoja.

– Turhasta petovihasta pitäisi päästä eroon ja kitkeä pois vääriä ennakkoluuloja ja pelkoja suurpetoja kohtaan, Saarinen sanoo. Hän uskoo ja toivoo näidenkin lajien elinmahdollisuuksien paranevan lähitulevaisuudessa.

Nyt ja tulevaisuudessa

– Sudenpentujen kuvaaminen olisi varmasti hienoa. Yksi suurimpia haaveitani olisi kuvata ilvestä Suomessa, Saarinen kertoo.

Vinkkejä kuvaamiseen Kuvaaminen ja siihen liittyvä toiminta täyttää tällä hetkellä Saarisen vapaaajan. Hän on tehnyt joitakin pidempiä kuvausmatkoja, mutta suurin osa kuvausretkistä on muutaman tunnin retkiä lähiseudulle.

Yleensä Saarinen lähtee kuvausretkelle ennen auringonnousua ja palaa takaisin, kun aurinko alkaa olla korkeammalla.

Illalla auringon laskiessa hän lähtee taas uudestaan liikkeelle.

– Jos haluaa kuvata eläimiä, ei kannata lähteä kuvaamaan keskellä päivää – aamu ja ilta ovat kuvauksen kannalta parempia aikoja, Saarinen neuvoo. Eläimiä

kuvatessaan hänellä on kaksi erilaista tapaa päästä niitä lähelle.

– Joko pysyttelen piilossa niin, ettei eläin näe minua, tai sitten annan eläimen tarkoituksella nähdä minut ja yritän voittaa sen luottamuksen, jolloin kuvaaminen on helpompaa ja pääsen usein paljon lähemmäksi.

Hyvät pohjatiedot luonnosta ovat auttaneet Saarista kuvaamisessa. Hän kannustaakin eläin- ja luontokuvausta suunnittelevaa ottamaan selvää lajista, jota aikoo kuvata. Hän sanoo myös, että luontokuvaamiselle voi antaa aikaa juuri niin paljon kuin haluaa ja yleensä, mitä enemmän aikaa antaa, sitä parempia lopputuloksia saa.

Ajatuksia luonnosta Saarinen näkee, että maailman luonnon tila on menossa huonompaan suun-

Saarinen on havainnut, että nykyisin nuoret ovat aiempaa kiinnostuneempia luonnosta, ja että erityisesti nuoria luontokuvaajia alkaa olla paljon. Hän uskoo kuvien näkemisen ja jakamisen helppouden lisänneen innostusta nuorissa.

– Myös kuvaaminen itsessään on helpompaa, kun kännykällä voi ottaa varsin hyviä kuvia.

Saarinen julkaisee kuviaan Instagramissa (@soosseli). Siellä hänen kuvansa ovat saaneet valtavaa suosiota. Lokakuussa 2018 hänellä oli Instagramissa yli 105 000 seuraajaa. Hän julkaisee kuviaan ajoittain myös Facebookin luontokuvausryhmissä, sekä omalla Facebook-sivullaan.

Saarinen haluaa kuvillaan jakaa luonnossa kokemiaan hetkiä muiden kanssa ja kertoa, mitä luonnosta voi löytää, jos jaksaa hieman kaivaa pintaa syvemmältä.

Erityisesti hän pyrkii tavoittamaan nuoria.

– Haluan kannustaa ihmisiä viettämään yhä enemmän aikaa luonnossa, kameran kanssa tai ilman. Kuvieni kautta haluaisin myös tuoda esille uhanalaisten lajien ja ekosysteemien tilaa ja omalta osaltani auttaa niiden suojelussa lisäämällä ihmisten mielenkiintoa luontoa ja eläimiä kohtaan.

Tulevaisuudessa Saarinen toivoisi voivansa kuvata mahdollisimman monipuolisesti eläimiä ympäri maailmaa sekä keskittyä erityisesti harvinaisten ja uhanalaisten lajien kuvaamiseen ja kuviensa kautta niiden suojelun kehittämiseen. Tavoitteenaan hänellä on tehdä luontokuvaamisesta ja siihen liittyvästä toiminnasta täysipäiväinen ammatti. * nuorten luonto 4/2018 |

17

Riikka Pesonen, Nelli Honkela, Kukka-Maaria Erkkilä ja Ina Rosberg kertovat ryhmän tarjoavan jäsenilleen matalan kynnyksen toimintaa, johon on helppo lähteä mukaan.

Meriroskan haastajat Jo kymmenisen vuotta vapaaehtoisten voimin toiminut Itämeriryhmä on yksi Luonto-Liiton neljästä aktiivisesta toimintaryhmästä. Tämän vuoden alussa ryhmä selvitti tiensä Meriroskahaaste-ideakilpailun finaaliin. Vuoden 2019 aikana Itämeri-aktiivit jalkautuvat rannoille ja kouluihin mukanaan viesti roskattomasta merestä. teksti ja kuvat aino huotari

L

uonto-Liiton Itämeriryhmän toiminnan tähtäimessä on terve Itämeri. Tavoitteen saavuttamiseksi ryhmä järjestää Itämeri-aiheisia koulutuksia ja työpajoja, suunnittelee ympäristökasvatusmateriaaleja yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen ja tutkimuslaitosten kanssa, antaa Itämerta koskevia lausuntoja ja osallistuu ympäristöpoliittiseen keskusteluun ja työryhmiin. Kaikki toiminta nojaa aktiivisiin vapaaehtoisiin, joihin

18

| nuorten luonto 4/2018

Kukka-Maaria Erkkilä, Nelli Honkela, Ina Rosberg ja ryhmän puheenjohtajana toimiva Riikka Pesonen lukeutuvat.

Kouluvierailijat vievät viestiä Itämerestä. Kouluissa kiertävät Itämeri-kouluvierailijat ovat olleet pitkään aktiivinen osa ryhmän toimintaa. Nuorten aikuisten toteuttamia kouluvierailuja on tehty yli kymmeneen kaupunkiin niin peruskouluihin, lukioihin kuin ammatillisiin oppilaitoksiin. Vierailujen tarkoitus on lisätä lasten ja nuorten tietämystä Itämerestä sekä kannustaa kriittiseen ajatteluun ja aiheen parissa toimimiseen myös omassa arjessa.

Uusia kouluvierailijoita kouluttamassa ollut ja vierailijoiden materiaaleja suunnitellut Pesonen kertoo lasten ja nuorten olevan aiheesta kiinnostuneita.

– Kouluvierailuilla on mukana myös ryhmän oma opettaja ja näin vierailija voi olla paikalla asiantuntijana. Kouluvierailijat ovat nuoria, joten oppilaiden on helppo lähestyä heitä. Tunneilla kysymme lasten ja nuorten ajatuksia Itämerestä ja siitä, mitä he voisivat itse tehdä Itämeren hyväksi.

Lasten ja nuorten parissa on tärkeää pitää yllä toivoa. Pelkästään ongelmia pohtiessa voi nimittäin ahdistua. Rosberg muistuttaa, että välillä kannattaa kääntää katse myös Itämeren tarjoamiin mahdollisuuksiin.

– Olin Karjaalla puhumassa yhdessä koulussa ja siellä opettaja oli huolissaan Itämeren tilasta ja kysyi, mitä sille pitäisi tehdä. Vastasin, että ei kannata heittää toivoa hukkaan. Itämeressä voi tehdä vaikka mitä, snorklata, surffata – se on hirveän kaunis. Mennään merelle ja nautitaan kaikesta mitä siellä on ja mitä siellä voi tehdä eikä vain mietitä ongelmia ja

ahdistuta niistä liikaa. Haetaan voimaa ja innostusta siitä, että meri on siinä lähellä.

ta Itämereen. Me haluaisimme muuttaa tämän rantakiertueemme avulla.

Meriroskahaaste

Jännittävä ja opettavainen kokemus

Suomen Ympäristökeskuksen yhdessä Demos Helsinki -ajatushautomon ja KasKas Median kanssa järjestämä Meriroskahaaste-ideakilpailu pyörähti käyntiin alkuvuodesta 2018. Kilpailussa haettiin ratkaisuja, joilla voitaisiin vähentää Itämereen päätyvän roskan määrää.

– Kouluihin vuosien mittaan tehdyt visiitit toimivat meillä hyvänä ponnahduslautana kilpailuun osallistumiseen, Erkkilä kertoo.

Itämeriryhmä lähti kehittämään kilpailussa ideaa, joka perustuu ympäristökasvatuksen kautta tapahtuvaan asenteiden muuttamiseen. Päämääränä on lisätä ihmisten tietoisuutta meriroskasta. Toiveissa siintää 100 koululuokan ja 100 uimarannan tavoittaminen vuoden 2019 aikana.

– Koulujen ulkopuolella rannat kiinnostavat siksi tosi paljon, että siellä tavoittaisimme ihmisiä, joita emme koulussa tapaa. Jos asia ei kiinnosta koulussa, siinä kotirannalla se voikin alkaa kiinnostaa. Myös vanhemman sukupolven tapaisi rannoilla, Pesonen pohtii.

Roskaongelma on Pesosen mukaan konkreettinen, mutta toiveikas ongelma.

Kyse ei ainoastaan ole jätehuollon kapasiteetista tai toimivuudesta, vaan myös roskan syntymisen vähentämisestä.

– Näen, että roskaantuminen on ratkaistavissa jos ei koko maailmassa, ainakin maissa, joissa on toimiva jätehuolto, kuten Suomessa. Tämä pystytään ratkaisemaan täysin, kunhan saamme ihmiset toimimaan ja ajattelemaan. On hienoa, että Suomessakin ajatellaan enemmän sitä, miten voisimme vähentää roskien syntyä. Äskettäin vietetty zero waste -syyskuu on hyvä esimerkki siitä, että zero waste -ajattelu on lyönyt läpi.

Pesosen mielestä kyseessä on ennen kaikkea asennekasvatusasia. Mallia voitaisiin hakea muun muassa luonnonpuistoista.

– Esimerkiksi Nuuksiossa ja monissa luonnonpuistoissa on tehty periaatepäätös, ettei sinne viedä isoja roska-astioita sillä idealla, että ihmiset oikeasti veisivät roskansa pois. Se on käsittääkseni toiminut hyvin ja luonnonpuistoissa on myös kylttejä, joissa kehoitetaan viemään roskat mukanaan. Sen sijaan Suomen uimarannoilla ei tällaista kehoitusta ole, eikä niillä tiedoteta roskaamisen vaikutukses-

Kilpailuun osallistuminen oli ryhmäläisille antoisa matka, jonka aikana ryhmän jäsenet oppivat uutta asiantuntijoiden johdolla ja saivat itsevarmuutta omalle tekemiselle.

– Oli todella opettavaista päästä työstämään ideaansa työpajoissa. Järjestöt olivat siellä tosin vähemmistössä ja toiminta oli aika startupmaista. Järjestönä oli välillä haastavaa miettiä yrityshenkisiä aiheita, Honkela pohtii.

Rosberg on samoilla linjoilla. Hänen mielestään oli yllättävää miten isoja, kovan luokan toimijoita työpajoissa oli mukana.

– Oli jännää olla siinä seurassa. Tuli hyvä fiilis ja tunne, että tässä meidän jutussa on oikeasti jotain. Saimme hirveästi lisää tietoa meriroskasta ja pääsimme miettimään, miten sitä tietoa voisi viedä eteenpäin. Työpajojen kautta sai hankkeenhallintataitoja. Opimme miettimään sitä, millaisissa palasissa tällainen aihe kannattaa viedä yleisölle, millaisia toimia voi ehdottaa ja mitä voi olettaa ihmisten olevan valmiita tekemään.

Kisa jossa kaikki voittavat Kärkikolmikkoon kilpailussa ylsivät Paptic Oy, VTT:n PlastBug-tiimi ja Pidä Saaristo Siistinä ry. Itämeriryhmän hankeidea palkittiin Joukon Voiman joukkorahoituskampanjalla, joka tulee olemaan avainasemassa hankkeen toteutumiselle.

– Ihmisten osallistuminen joukkorahoituskampanjaan on todella tärkeää, sillä ilman rahoitusta rantakiertuettamme ei voida toteuttaa, Pesonen painottaa.

Kampanjan avulla järjestö pyrkii lisäämään myös yritysyhteistyötä, jota ryhmäläiset toivoisivat lisää järjestötoimintaan. Pesosen mukaan järjestöt voivat painostaa yrityksiä tuomalla esille sitä, miten yritykset voisivat toimia paremmin. Hän muistuttaa, että joukkorahoituskampanjaan valikoituvien yritysyhteistyökumppaneiden kanssa täytyy olla tarkkana ja varoa päälleliimattua ympäristöimagoa.

– Monet yritykset ovat ottaneet luonnon mainosjutukseen. Miettiessämme yrityskumppaneita, pitää olla tarkkana siinä, onko yritys oikeasti kiinnostunut meidän asiastamme, vai onko kaikki vain sanahelinää, Pesonen sanoo.

Tiedon ja taitojen karttumisen lisäksi meriroskahaasteeseen osallistuminen ryhmäytti jäseniä aivan uudella tavalla niin oman ryhmän sisällä kuin muiden toimijoiden kanssa.

– Arvokasta antia on se, että projekti vei meitä ryhmänä lähemmäs toisiamme, ja koemme, että meillä on nyt läheisemmät välit kaikkien kesken, Pesonen kertoo.

Honkela nostaa esille kilpailun aikana tapahtuneen verkostoitumisen ja sen luomat mahdollisuudet.

– Pääsimme solmimaan kontakteja meriroskan parissa työskentelevien ihmisten kanssa. Se ruokkii luovuutta ja saa pohtimaan mitä voisimme tehdä yhdessä.

Positiivista meriroskahaasteessa oli erityisesti ongelman ratkominen yhdessä, jonka vuoksi kilpailussa ei ollut häviäjiä.

– Kun kaikki yrittävät ratkaista yhteistä ongelmaa, niin oikeastaan toivoo, että kuka tahansa voittaa, sillä kaikki ratkaisut on hyviä ja vievät asiaa eteenpäin, Erkkilä hymyilee. *

Seuraa Itämeriryhmän toimintaa ja meriroskahankkeen edistymistä sosiaalisessa mediassa!

Instagram: @ll_itameri Twitter: @LL_Itameriryhma Facebook: @itameriryhma

Muovinkierrätyksen vaatiminen on yksi kansalaisvaikuttamisen keino. nuorten luonto 4/2018 |

19

MUMMOILLEN

mummoilu on mielentila ja elämäntyyli, iloa kotoilusta ja kohtuullisuudesta. tällä palstalla kaakut ja kasvikset keitellään nostalgisella otteella, kukkasia ja kattausta unohtamatta.

teksti ja kuvat kaisa illukka

N

ykyisen hävikkiruokaravintolatrendin aikana tekee mieli muistella perinteisiä ruokakulttuureita, joissa keskeisenä ideana oli uudelleenkäyttää tähteitä. Työllä ja vaivalla kasvatettua ruokaa oli hulluutta heittää hukkaan. Monet klassikkoruuat ovatkin perustuneet tälle ajatukselle.

Vielä omassakin lapsuudessani leivänkannikat kuivattiin, jauhettiin korppujauhoksi ja säilytettiin kaapinperällä kultavihreässä metallipurkissa. Vanhat piparit murskattiin runebergintorttuihin, kermanjämät kierrätettiin kuivakakkuihin, puuronrippeet sämpylätaikinaan ja muussista pyöräytettiin lepuskoita. Tarkemmin kun ajattelee, tuntuu että söimme lähes koko ajan kierrätysruokia!

Fossiilitalouden aikakaudella ruuan raaka-aineiden arvostus on lopahtanut: hinnat ovat niin alhaalla ja kaupanhyllyt ylitäynnä, että roskikseen heittäminen ei tunnu missään. Toisaalta meillä on sen verran hyvät säilytysmahdollisuudet, että jämiä voisi hyvinkin siirtää myös pakkaseen.

Samoin kuin kauppojen punaisten lappujen alennustuotteita, dyykatuista ruuista puhumattakaan.

Jouluaterioille varataan usein sen verran paljon ja monenlaista syötävää, että melko varmasti tähteitäkin jää. Jossain kohtaa juhlapyhiä laatikot, rosollit ja piparit alkavat vähän jo kyllästyttääkin. Siinä kohtaa laatikoita voi paistaa kasvispyöryköiksi ja pipareita ja suklaita sulattaa rocky roadiksi. Tai sitten antaa pulikalle kyytiä.

20

| nuorten luonto 4/2018

Karjalanpiirakat (25–30kpl) KUORI • 2 dl vettä • 1 tl suolaa • 1 ½ dl vehnäjauhoja ja 4 dl ruisjauhoja TAI 5 ½ dl ruissihtijauhoja Täytteeseen ylijäämiä esimerkiksi jostain seuraavista: riisipuuro, ohrapuuro, porkkanalaatikko, bataattilaatikko, perunamuussi, keitetyt tai paahdetut punajuuret puuron sekaan hienonnettuina…

VOITELUUN 2 dl kiehuvaa vettä 50 g margariinia Tee kuoritaikina. Sekoita vesi, suola ja jauhot ja vaivaa notkeaksi taikinaksi. Muotoile taikinasta tanko ja jaa se 25–30 osaan.

Pyöritä palat palloiksi ja painele litteiksi kakkaroiksi. Peitä muovilla tai liinalla.

helposti alustaan ja repeilee. Pinoa kuoret ja ripottele jauhoja väliin. Peitä muovilla tai liinalla, ettei taikina kuivu.

Levitä kuoret pöydälle ja harjaa ylimääräiset jauhot pois molemmilta puolilta. Levitä täytettä tasaiseksi kerrokseksi pyörylän keskelle. Ummista piirakat rypyttämällä reuna sormin täytteen päälle.

Paista 250 asteen lämmössä (tai kuumemmassa) noin 15 minuuttia. Piirakat maistuvat ”kuivempinakin”, mutta perinteisesti vastapaistetut piirakat kastetaan vesimargariiniseokseen ja pannaan kulhoon liinan alle pehmenemään.

Vinkki: Osan raaoista piirakoista voi pakastaa ja käyttää raakapakasteiden tapaan: paistaa suoraan pakkasesta aina muutaman kerrallaan.

Ajele kakkarat piirakkapulikalla ohuiksi, pyöreiksi kuoriksi, halkaisijaltaan noin 15 cm (jos teet pienempiä cocktail-piirakoita, tee myös pienempiä pyörylöitä). Käytä leipoessa runsaasti ruisjauhoja; taikina tarttuu

Pappilan hätävarakakku (10 annosta) Klassinen pappilan hätävara -kerrosjälkiruoka on perustunut siihen, että kulhoon ladotaan kerroksittain sitä mitä kaapista, kellarista tai pakastimesta löytyy: kakkupaloja, pipareita, hilloja ja marjoja, kermavaahdolla tai vanukkaalla höystettynä. Tässä jouluhävikkiversiossa piparien, glögin ja luumuhillon jämät jalostetaan kakuksi.

POHJA • 200 g piparkakkuja • 75 g margariinia TÄYTE • 1 tlk (n. 2 dl) kaura- tai soijavispiä • 200 g soijarahkaa • 1 dl luumuhilloa • (sokeria) PINNALLE • 200 g puolukoita • 1 dl glögiä tai glögitiivistettä • 1 rkl sokeria • 1 ½ rkl perunajauhoja

Valmista ensin puolukkakiisseli. Mittaa marjat, 1/2 dl glögiä ja sokeri kattilaan.

Kuumenna kiehuvaksi. Siirrä kattila liedeltä. Sekoita 1/2 dl glögiä ja perunajauhot keskenään. Kaada suurus ohuena nauhana marjojen joukkoon koko ajan sekoittaen.

Kuumenna vielä edelleen sekoittaen, kunnes kiisseli sakenee. Nosta kattila jäähtymään esimerkiksi kylmään vesialtaaseen tai parvekkeelle.

Hienonna keksit monitoimikoneessa tai survimella painellen. Lisää sulatettu rasva ja sekoita tasaiseksi. Painele seos tiiviisti piirakkavuoan (halkaisija 26 cm) pohjalle.

Nosta vuoka jääkaappiin.

Vaahdota kerma. Sekoita kerma, rahka ja luumuhillo keskenään, makeuta tarvittaessa sokerilla. Levitä seos keksipohjan päälle.

Lusikoi sakea, haalea kiisseli kermarahkakerroksen pinnalle ja levitä tasaiseksi kerrokseksi. Koristele esimerkiksi piparinpaloilla tai kukilla.

nuorten luonto 4/2018 |

21

LUONTOPOLULLA

teksti lotta rytkönen kuvat eeva-kaisa ahlamo

PÖTKÖTTELYÄ PIMEÄSSÄ Kaamosajan tähtiharrastukseen ei välttämättä tarvita lämmintä alustaa ja vaatetta kummempaa. Optiikaksi riittävät omat silmät.

K

un lämpö vielä hellii, eikä hyhmä hohkaa vaatteiden läpi, on mitä ihaninta laskeutua pitkälleen aistimaan ympäröivää luontoa ja katselemaan taivasta.

Lapsena menetin ajantajuni täysin tuijotellessani pilviä nurmella makoillen. Kesällä vuorokauden ympäri valaissut aurinko vetäytyy kuitenkin elokuussa horisontin taakse, ja syksyn lämpimät ja pimeät illat alkavat.

Ne kiehtovat auringonlaskuillaan ja tähdenlennoillaan. Entä sitten kun pimeä tuleekin jo iltapäivällä? Taitaa olla vain parempi vetäytyä kotisohvalle odottamaan alkukevään auringosta kimmeltäviä hankia, vai kuinka?

22

| nuorten luonto 4/2018

pimeänäkösi. Pimeänäön palautumiseen menee aina tovi ja sitä on hyvä vaalia suojellen, kunnes valoon palaaminen on välttämätöntä. Monissa otsalampuissa on nykyään myös punainen valo, joka ei tuhoa pimeänäköä. Se riittää hyvin siihen, että pähkinäpussin saa rapisteltua auki oikeasta kohden.

Anna katseen vaeltaa

Ei suinkaan! Tähdet kiinnostavat monia ja taivaalla on niiden lisäksi paljon muutakin nähtävää. Hämärässä ja pimeässä aistit rentoutuvat ärsykkeistä ja kuin huomaamatta olo rauhoittuu.

Tähtiharrastamiseen liittyy paljon turhia ennakkoluuloja nörteistä, joilla on ympärillään vaikeasti käytettävää tekniikkaa kaukoputkista seurantalaitteisiin ja sekavia tähtikarttoja, joita käytetään punalampun valossa tähtitornilla.

Tekniikan kanssa kikkailu toki sopii jollekulle, mutta itse nautiskelen taivaasta mieluiten pötköttelemällä. Pötköttely onkin mielestäni paras asento tähtien katseluun. Seistenkin näkee, mutta ajan myötä niskaa alkaa pakottaa ja näköpiiri on suppeampi. Maassa maatessa yläpuolella levittyvä taivaankansi muuttuu valtavaksi kupoliksi ja alla järkähtämättömänä kulkevan planeettamme ääriviivat hämärtyvät.

Tähtien tuijottelu makuullaan on paras tapa nauttia kaamoksesta ja – mikä parasta – voit tehdä sitä missä vain!

Silmät tottuvat pimeään Lempipaikkaojani pötköttelyyn ovat kalliot. Niiltä on kotimaassamme lähes kaikkialla ja niiltä löytyy yleensä avaria kohtia. Jopa kaupunkien keskustoissa voi olla suojaisia kallioita. Valopylväät ja muut kirkkaat valonlähteet voi yrittää ”piilottaa”

puuston taakse häikäisemästä. Hyviä paikkoja löytyy myös puistoista, rannoilta ja metsistä – niin urbaanista ympäristöstä kuin kaukana sivistyksestäkin.

Jos näet yhdenkin tähden, olet tarpeeksi pimeässä. Silmillä kestää tovi tottua pimeään, ja kun hetken maltat odottaa, huomaat näkeväsi paremmin.

Kotona olevista retkivarusteista on paljon iloa pötköttelyssä. Silmät ovat täydellistä optiikkaa, ja halutessaan pienet peruskiikarit voi napata mukaan. Lähes aina niitä ei tosin tule otettua esiin repusta. Makuualusta on helppo ja kevyt kantaa mukana. Säänmukainen pukeutuminen ja kerrokset ovat tärkeitä (tähän kannattaa myös suhtautua mukavuudenhaluisesti!).

Villaviltti eristää ihanasti havaitsijan päälle hiljalleen laskeutuvan kosteuden.

Makuupussi toimii oivallisesti peittona ja vilun puraistessa pussiin voi kömpiä sisään asti kokonaan.

Jos jaksaa, voi kalliolle kantaa jopa auringonpalvojien lepolassen. Siinä vasta on todellista tunnelmaa ja mukavuutta.

Talvella voi taas muotoilla hangesta selälle sopivan tuen ja makoilla osaksi pulkassa taljan päällä. Pilkkihaalari on myös mainio apu makoiluun. Mitä isompi ja tuhdimpi, sen parempi. Pimeässä kukaan ei näe, miltä näytät.

Muista myös hyvät eväät. Termarillinen kuumaa juomaa, eväsleivät, ulkona viilentynyt suklaa… Tarjoilua miettiessä kannattaa muistaa, että napostelun pitäisi onnistua niin, ettet joudu sytyttämään valoa. Välttele myöskin havainnoinnin aikana tulta, sillä sekin tuhoaa hetkessä

Mitä sitten siinä loikoillessa sitten pitäisi katsoa? Ei oikeastaan mitään! Parasta on antaa katseensa vaeltaa päämäärättömästi taivaan halki. Tunnetko jonkun tähtikuvion? Se on hauska löytää taivaalta.

Kas tuolla meneekin satelliitti! Voinkin seurata sen kulkua, kunnes se katoaa. Satelliitteja näkyykin yllättävän paljon ja jokainen niistä käyttäytyy eri tavoin. Jotkut syttyvät hiljalleen, välähtävät kirkkaana tähtenä ja katoavat jälleen pimeään, toiset taas kulkevat vakaasti radallaan eteenpäin muista välittämättä.

Onpa taivaalla nähtävissä joskus satellittipareja tai –kolmosiakin. Tähdenlentoja taas voi nähdä ympäri vuoden, kunhan malttaa katsoa tarpeeksi kauan taivaalle.

Jos olet liikkeellä kaverin tai useamman kanssa voitte ottaa kisan siitä, kuka bongaa eniten. Myös tähtitaivaalla on vaikka mitä paljain silmin nähtävää: oma galaksimme Linnunrata, pieniä sumuja, tähtirykelmiä ja planeettoja. Kun katseesi jälleen harhailee tutun tähtikuvion luokse uudelleen, se onkin vähän eri kohdassa.

Näin kokee maapallon pyörivän liikkeen.

Kun tarkastelee taivasta maan pinnalta osana ympäristöä, kokee muunkin luonnon vähän eri perspektiivistä. Syksyllä sähäkät lepakot lentelevät näköpiirissä. Kevättalvella saattaa havahtua ajatuksista pöllöjen soidinääniin. Hangen narina, puiden suhina ja naksunta, hyönteisten äänet, linnut. Vuodenajat tuovat taivaan tarkkailuun uusia ulottuvuuksia.

Sanotaan, että revontuletkin laulavat.

Ulkona kulkiessa näkökentästä melkein puolet on taivasta. Kaamoksen puserruksessa se useasti tuntuu kaatuvan niskaan, ja luonnossa kulkiessa tulee herkästi keskityttyä siihen, mitä on jalkojemme alla tai ympärillä. Taivaan äärellä pötkötellessä maadoittuu osaksi jotain suurempaa ja syvällisempää.

Otetaan kaamos mahdollisuutena lepoon, isomman kokonaisen luontosuhteen solmimiseen ja "lähinaapurustoon" eli tähtitaivaan ihmeisiin tutustumiseen! *

nuorten luonto 4/2018 |

23

LUONTO-LIITOSSA

TAPAHTUU koonnut sami säynevirta

Kurkista ajankohtaiset tapahtumat Luonto-Liiton tapahtumakalenterista www.luontoliitto.fi/tapahtumat tai piirien omilta sivuilta!

Luonto-Liitto

Ilmastotoimintaryhmä

Uudenmaan piiri

13.12. Pikkujoulut. Tervetuloa juhlimaan Luonto-Liiton pikkujouluja torstaina 13.12. kello 16–19. Pikkujouluissa on pientä ohjelmaan ja vegeherkkuja. Tervetuloa Luonto-Liiton toimijat sekä kaikki ystävät! Tilaisuus järjestetään osoitteessa: Annankatu 26 A, 3. krs, Helsinki. Lämpimästi tervetuloa!

13.12. Nuorten Luonnon toimituskokous klo 14–16 Luonto-Liiton keskustoimistolla (Annankatu 26 A, 5. krs). Kiinnostaako lehdenteko? Tule mukaan suunnittelemaan vuoden 2019 ekaa lehteä! Ilmoittautumiset: liisa-maija.aukia@ luontoliitto.fi 23.1–13.2.2019 Nuorten ryhmä Hope for Planet. Tervetuloa Hope for Planet -ryhmään ratkaisemaan, kuinka maapallo pelastetaan. Hope for Planet luo toivoa ja antaa keinoja selvitä ympäristöahdistuksen kanssa. Pääset tutustumaan samanikäisiin nuoriin ympäristöteemojen parissa. Hope for Planet on vakavalla asialla, mutta leikkimielisellä otteella. Kohderyhmä: 7.–9. luokkalaiset. Ryhmä kokoontuu keskiviikkoisin klo 15.00–16.30 Espoossa, Kemistintie 1 B, Aalto-yliopisto. Toimintaa järjestävät yhdessä Aalto Junior ja Luonto-Liitto.

Ryhmän pääsymaksu on 10 €. Ilmoittaudu mukaan: leena.koivula@luontoliitto.fi

Luonto-Liiton ilmastoryhmä on käynnistänyt toimintansa. Jos haluat mukaan ryhmään, ota yhteyttä: otto.snellman@ gmail.com.

1.12. Vuosaaren joulupolku. Lähde Inan kaveriksi koko perheen joulutapahtumaan LUPin puuhapisteelle. Lähetä viestiä osoitteeseen: lup-lapset@luontoliitto.fi 2.12. Päiväretki Espoon keskuspuistoon.

Lähtö klo 11 Saunalahden S-marketilta.

Säänmukainen varustus ja retkieväät ovat suositeltavia. Retken vetäjänä toimii Kaisa Helena. Ennakkoilmoittautumiset: lup@luontoliitto.fi 19.–23.2. Nuorten talvileiri. Talvisella leirillä Bengtsårissa pääset lähelle luontoa. Valoisa aika on lyhyt ja illat – ja iltanuotiot – pitkiä. Luvassa on retkeilyä, yöllisiä seikkailuja, ympäristöasioiden pohdiskelua, ympäristötaidettaja muuta leirielämää. Hinta 60 € sisältää neljän päivän ylläpidon, matkat Helsingistä, tapaturmavakuutuksen, ohjelman ja materiaalit. Leiri on suunnattu 13–17-vuotiaille. Ilmoittautumislomakkeen löydät osoitteesta www.luppi.fi.

11.12. Nuorten illat Pauligin huvilalla.Kokoonnutaan Pauligin huvilalle joka toinen tiistai kello 18. Sisältö ideoidaan aina yhdessä. Syksyn aikana porukka on muun muassa retkeillyt, valmistanut saippuaa ja käynyt ötökkäretkellä. Löydät ryhmän Facebookista ”Lupin toimintailtamat” nimellä.

Leirille töihin. Etsimme talvilomalla pidettäville leireille työntekijöitä. Leirejä pidetään lapsille, perheille ja nuorille, kaikille omansa. Tsekkaa hakuohjeet osoitteesta www.luppi.fi.

Tule ohjaamaan lasten luontokerhoa.

Tule vetämään luontokerhoa ja tarjoa lapsille luontoelämyksiä retkeilyn, askartelun, leikkien, tarinoiden ja muun kivan merkeissä. Kerhoja pidetään pääasiassa alakouluilla iltapäivisin. Palkka on 25–30 € / kerhokerta. Ohjaajilta edellytetään 18 vuoden ikää sekä kiinnostusta ympäristökasvatukseen, vuo-

Itämeriryhmä 4.12. Itämeri-teemailta. Tule kuuntelemaan tietoisku Itämeren monimuotoisuudesta ja meriroskahaasteesta sekä tutustumaan itämeriryhmäläisiin. Varsinaisen ohjelmaosuuden jälkeen voit halutessasi auttaa ompelemaan kestohedelmäpusseja meriroskan vastaista kampanjaa varten. Tarjolla glögiä, pipareita ja mukavaa seuraa. Tapahtuma on ilmainen ja se järjestetään Luonto-Liiton toimistolla klo 17–19.30. Osoite: Annankatu 26 A, 5. krs, Helsinki.

24

| nuorten luonto 4/2018

Metsäryhmä 24.11. Metsäjaoston kokous. Klo 14–16 keskustoimistolla.

15.12. Metsäjaoston kokous ja metsäryhmän pikkujoulut Joensuussa. Lisäinfoa lähempänä.

Susiryhmä 24.11. Susifest II. Luonto-Liiton susiryhmän tuki-ilta Tampereen Vastavirtaklubin ala- ja yläkerrassa. Alakerta klo 21–04 (sisäänpääsy 7 €): Pekko Käppi, Maria Mattila, Sapata, Pystyyn kuolleet hipit, Dua Nurmeria, Dj Feles Fosforus. Yläkerta klo 20–02 (ilmainen sisäänpääsy). 20.00 Luento ja video susireviirillä asuvien omista kokemuksista.

Punk Lurex, Kaupungin Valot. Myynnissä Luonto-Liiton susiryhmän tukituotteita.

15.12. Taidearpajaiset suden hyväksi.

Tulethan sinäkin hakemaan joulumieltä Susiryhmän hyvän mielen taidearpajaisista ja oppimaan lisää Suomen luonnon ehkä mystisimmästä eläimestä!

Taidearpajaiset järjestetään Ekokauppa Ekolossa (Toinen linja 5, Hakaniemi, Helsinki). Päivän aikana arvotaan kuvataiteilija Samuli Heimosen upea susiaiheinen litografiateos nimeltä Hypnos.

Lisäksi arvotaan useita tuotepalkintoja.

Arpajaiset 10–16.45 välillä, pääpalkinto arvotaan kello 17. Kuvataiteilija Samuli Heimonen on tavattavissa kello 15. Arpajaisten tuotot ohjataan sudensuojeluun. Arvan hinta on 5 €, varaathan mukaasi tasarahan.

rovaikutustaitoja, innostunutta ja aktiivista työotetta sekä oikeaa asennetta! Tällä hetkellä ohjaajaa vailla ovat Eestinkallion ja Laurinlahden kerhot Espoossa ja Mikkolan kerho Vantaalla. Lisätietoja osoitteesta www.luppi.fi.

Lähetä hakemuksesi osoitteeseen: luplapset@luontoliitto.fi.

Varsinais-Suomen piiri 30.11.–2.12. Nuorten viikonloppuleiri.

Järjestämme jälleen suositun luonnonharrastusleirin nuorille. Kohteena on Teijon kansallispuisto Salossa. Viikonlopun ohjelmassa on muun muassa retkeily- ja erätaitojen harjoittelua, patikointia kansallispuiston maisemissa sekä talvilintujen, tähtitaivaan ja muiden loppusyksyn luonnon ilmiöiden havainnointia. Ehkäpä päästään vielä keräämään suppilovahveroita ja karpaloitakin. Luvassa leppoisa retkeilyviikonloppu lämpimällä mökkimajoituksella ja tietysti hyvällä muonituksella. Leiri on suunnattu nuorille (alle 29-vuotiaille).

Lisätiedot leiripaikasta, ohjelmasta, aikatauluista, kuljetuksista ja osallistumismaksuista päivitetään piirin tapahtumakalenteriin tuonnempana. Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Silja Aalto, sisu. aalto@gmail.com 15.12. Jouluaskarepaja. Tervetuloa askartelemaan kortteja ja koristeita sekä valamaan kynttilöitä kierrätysmateriaaleista. Luvassa hauska ja tunnelmallinen illanvietto hyvässä seurassa! Tarjolla tietysti myös glögiä, piparkakkuja ja joulutorttuja. Ilmoittaudu ennakkoon, jotta osaamme varata sopivasti materiaaleja ja tarjoiluja. Tilaisuus on avoin ja pääsymaksuton, mutta halutessasi voit tukea toimintaamme maksamalla vapaaehtoisen osallistumismaksun paikan päällä käteisellä. Ilmoittautumiset: vasp@luontoliitto.fi

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT

LUONTO-LIITON YHTEYSTIEDOT

Hämeen piiri Ville Lahtinen (puheenjohtaja) puh. 040 765 9395 Kuninkaankatu 39 33200 Tampere hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot kaasu@luontoliitto.fi www.facebook.com/ kaasu.luontoliitto Keski-Suomen piiri Inka Vesala puh. 041 440 9099 Taitoniekantie 10 A 21 40740 Jyväskylä kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu Anu-Riikka Paavola anu-riikka.paavola@ luontoliitto.fi p. 045 126 1228 Pohjanmaan piiri Asseri Laitinen puh. 044 566 4290 asseri.laitinen@gmail.com www.polp.fi Savo-Karjalan piiri Roosa Pihlajamäki puh. 040 543 5132 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka Pohjois-Suomen piiri Essi Wallén possunmeili@gmail.com wallen.essi@gmail.com www.luontoliitto.fi/possu Uudenmaan piiri / Espoon nuoret ympäristönsuojelijat / Vantaan Luonnonystävät Petro Pynnönen puh. 040 165 1907 Mechelininkatu 36 A 00260 Helsinki lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi Varsinais-Suomen piiri Milla Aalto puh. 050 572 2345 milla.aalto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/vasp

Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/ luontoliitto Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi Puheenjohtaja Ina Rosberg Toiminnanjohtaja Nina Kaipio puh. 0400 530 990 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 Nuorten Luonnon päätoimittaja Aino Huotari (1.1.2019 alkaen) Viestintäpäällikkö Liisa-Maija Aukia puh. 044 075 5635 Sieppo-lehti sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Metsävastaava Lauri Kajander puh. 045 117 9610 Susikampanjavastaava Francisco Sánchez Molina puh. 044 516 6227 Kouluvierailuvastaava Hanna Jauhiainen puh. 044 700 6113 Kiertotalousaiheisen kouluvierailukampanjan projektipäällikkö Leena Koivula puh. 044 516 6228 nuorten luonto 4/2018 |

25

SEITANKINKKU ON JOULUPÖYDÄN KUNKKU teksti aino saarenmaa kuvat suvi elo ja elina innanen

Ruokabloggaaja ja keittokirjailija Elina Innasen uusi kirja kannustaa kokeilemaan vegaanisia versioita tutuista jouluruoista. Vaikka kinkku on perinne suomalaisessa joulupöydässä, syntyy joulufiilis jostain ihan muusta.

Tärkeintä on omannäköinen joulu.

V

iime kesänä ennätykselliset helteet koettelivat Suomea. Kun lämpötila kohosi lähelle kolmeakymmentä, ruokabloggaaja Elina Innasen uunissa paistui lanttulaatikko. Ystävätkin saivat koko kesän jouluruokia syödäkseen.

Nyt aherruksen tuloksista pääsevät nauttimaan myös muut, kun Innasen neljäs keittokirja, Vegaanin joulukirja, ilmestyi kirjakauppoihin lokakuussa.

Voisi kuvitella, että vain todellinen joulufani viettää helteisen kesän seitankinkkua marinoiden, mutta oikeastaan Innanen ei itse pahemmin välitä joulusta.

26

| nuorten luonto 4/2018

Kun muut hikoilevat lahjaostoksilla, Innanen karkaa ulkomaille.

Monelle suomalaisperheelle joulu on kuitenkin vuoden tärkein juhla, mikä näkyy myös Innasen Chocochili-blogin kävijämäärissä.

– Tuntuu, että jouluun kulminoituu vegaanina olemisen vaikeus. Ihmiset selvästi haluavat joulureseptejä, Innanen pohtii.

Vegaanisia jouluruokia kehittelemällä Innanen haluaa omalta osaltaan auttaa ihmisiä tekemään joulustaan eläinystävällisen. Muutos ei oikeastaan ole suuri, sillä iso osa joulun perinneruoista on kasvisruokia. Kinkun tilalla voi tarjota esimerkiksi seitania tai tofua.

Kasvissyönnin edistäminen on tullut Innaselle yhä tärkeämmäksi. Ruokablogin ja keittokirjojen lisäksi hän on ollut mukana suunnittelemassa vegaanisia menuja Sushi Panda -ravintolalle ja Silja Linelle.

– Minulle on tärkeää, että pystyn tekemään työkseni jotain, minkä koen merkitykselliseksi.

Oma esimerkki toimii paremmin kuin saarna Kun Innanen yläasteikäisenä ryhtyi vegaaniksi, vanhemmat olivat aluksi ihmeissään. Vaikka Innanen oli jo aiemmin ollut kasvissyöjä äitinsä tavoin, veganismi oli monille vieras asia. Muutosta helpotti, kun hän alkoi itse opetella ruoanlaittoa ja auttoi vanhempiaan. Jos omat valinnat ihmetyttävät vanhempia, Innanen kannustaa perustelemaan valintan-

sa hyvin. Monesti perheissä ollaan huolissaan käytännön asioista. Mitä lapsi nyt syö? Saako ruoasta kaikki tarvittavat ravintoaineet? Onneksi sekä tietoa että vegaanisia tuotteita on nykyisin hyvin saatavilla.

Erilaiset näkemykset saattavat nousta esiin myös joulun alla, kun kauppojen pakastealtaat täyttyvät kinkuista. Arvokeskusteluja Innanen ei kuitenkaan suosittele käymään joulupöydässä. Niille kannattaa varata jokin muu hetki.

– Itse en kyseenalaista muiden valintoja, vaan toimin esimerkkinä. Ehkä muutkin sitten seuraavat perässä.

Joulu lähtee lapasesta Joulu on kyllästetty erilaisilla perinteillä, mutta samalla se on kulutuskulttuurin suurjuhla. Lahjojen ja koristelujen lisäksi moni hullaantuu ruoan suhteen.

– Ruokaa on jouluna aina ihan älyttömästi, mutta kukaan ei halua syödä lanttulaatikkoa viittä päivää putkeen. Tähän voisi kiinnittää huomiota myös ruokahävikin takia, Innanen sanoo.

Luonnonvarakeskuksen mukaan suomalaisissa kotitalouksissa heitetään joka vuosi ruokaa roskiin yhteensä 120–160 miljoona kiloa. Ruokahävikki on myös Innasen keittiössä isoin ekosynti, johon hän pyrkii kiinnittämään huomiota.

– Olen huono suunnittelemaan etukäteen, ja vaikka en muuten tee heräteostoksia, saatan välillä hullaantua ruokakaupassa.

Innanen on huomannut, että kun asiaan kiinnittää huomiota ja suunnittelee ruokia etukäteen, ei ruokahävikin vähentäminen loppujen lopuksi ole vaikea tehtävä. Jos ruokaa kuitenkin jää jouluna yli, voi rippeistä valmistaa välipäivinä jotain muuta. Esimerkiksi porkkanalaatikko jalostuu helposti pihveiksi.

Ruokahulluuden lisäksi joulu kasvaa Innasen mielestä muutenkin helposti ulos mitoistaan.

– Ehkä ihmiset voisivat opetella ottamaan vähän rennommin. Ei joulusta tarvitse ottaa paineita.

Innasen oma joulustressi helpotti, kun hän ymmärsi, että joulua voi viettää juuri niin kuin itse haluaa. Joululahjoja hän ei ole ostanut enää vuosiin, eikä toivo niitä myöskään itselleen. Turhan tavaran sijaan hän kannustaa antamaan ruokalahjoja, jotka ilahduttavat varmasti, eivätkä jää nurkkiin pyörimään. *

ARVIOT

Maistuisiko munakoisosilli?

Elina Innanen: Vegaanin joulukirja, Readme 2018, 190 s.

E

lina Innasen vegaaninen jouluruokakirja saa varmasti jokaisen ruoanystävän odottamaan malttamattomana joulua. Kirjasta löytyvät perinteiset jouluherkut, kuten erilaiset laatikot ja piparkakut. Mielenkiintoista vaihtelua perinneruokiin tuovat esimerkiksi paahdettu rosolli ja lanttulaatikko karamellisoiduilla pekaanipähkinöillä. Suoma-

laisten makujen sekaan sopivat hyvin myös Lähi-idästä inspiraatiota saaneet reseptit.

Kirjassa kannustetaan unohtamaan joulustressi, ja kansien väliin kootut reseptit ovatkin sopivan simppeleitä. Monet makeat herkut, kuten glögimarmeladit ja hasselpähkinäfudge sopivat hyvin myös lahjaksi.

Itse aion yllättää isän munakoisosillillä tai porkkanalohella!

nuorten luonto 4/2018 |

27

Kahvivallankumous alkaa omasta mukista Petri Leppänen & Lari Salomaa: Kahvivallankumous. Like, 2018. 239 s.

T

ietokirjailija Petri Leppänen ja kahvialan ammattilainen Lari Salomaa päättivät yhdessä selvittää, miten kukin voisi itse vaikuttaa kahvin kestävyyteen. He tekivät matkan Brasiliaan, Crocejen perheen kahvitilalle ja kertovat nyt Kahvivallankumousteoksessaan matkan hedelmistä. Teksti etenee matkakertomuksen tapaan, brasilialaisten kahvitilojen historian ja kehityksen siivillä.

Tekijät kannustavat lukijaa tarttumaan omaan kahvinkeittimeensä ja valitsemaan sen suodatti-

meen jatkossa vähemmän mutta laadukkaampaa kahvia. Kahviin tulisi suhtautua herkkupalana, eikä itsestäänselvyytenä, kuten länsimaissa on tapana. Kirjoittajat korostavat laadukkaan kahvin juomisen johtavan myös siihen, ettei kahvi päädy yhtä helposti viemäriin. Laatu takaa sekä maun että kestävyyden.

Kahvivallankumous haastaa ympäristötietoisenkin lukijan ajattelua. Kestävyys ei tekijöiden mukaan tarkoita kahvin kohdalla pelkästään luomua. Tekijät ovat luoneet monitahoisen katsauksen kahvin nykytilaan ja tulevaisuuteen. emmi ketonen

Nerokkaat, aliarvioidut kasvit Stefano Mancuso: Kasvien vallankumous – Ovatko kasvit jo keksineet tulevaisuuden?

Aula kustannus 2018. 269 s.

O

lemme tottuneet ajattelemaan, että koska kasveilla ei ole silmiä, korvia tai keuhkoja, eivät ne myöskään näe, kuule tai ajattele. Italialainen kasvitieteilijä Stefano Mancuso on toista mieltä, ja hänen kiehtovat tietokirjansa tarjoavat runsaasti tieteellistä pohjaa uudenlaisen kasviajattelun tueksi.

Syksyllä ilmestynyt Kasvien vallankumous on Mancuson toinen suomennettu teos. Siinä kuvataan upeiden värikuvien säestämänä, miten

monin eri tavoin kasvit ovat kehittyneet havainnoimaan ja manipuloimaan ympäristöään. Vaikka kasvit ovat täysin erilaisia kuin eläimet, ei se tarkoita että ne olisivat vähemmän kehittyneitä.

Asia voi olla jopa päinvastoin.

Mancuson teesi on, että yrittäessämme ratkaista ihmiskunnan suuria ongelmia, kuten demokratian kriisiä ja sopeutumista muuttuviin elinolosuhteisiin, meidän tulisi kääntää katseemme kasvikuntaan, sillä siellä näihin ongelmiin on jo keksitty toimivat ratkaisut. maiju laitanen

Miten käy Saamenmaalle ja sen luonnolle?

Antti Haataja: Pohjoinen – Jälkemme maailman laidalla. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2018. 303 s.

A

ntti Haatajan tuore tietoteos Pohjoinen – Jälkemme maailman laidalla on järkälemäinen ja kaunis opus kaikille Lapin tunturimaisemia rakastaville, saamelaisten kulttuurista kiinnostuneille sekä oman elämäntapamme vaikutuksista huolestuneille.

Teksti on paikoin erätulien kiireettömyydessä maalailevaa kuvailua, paikoin uuvuttavankin asiapitoista faktatykitystä. Asian ydin on tärkeä: millainen vaikutus meidän yhteiskunnallamme on

ollut pohjoisen luontoon, eläimiin ja kulttuuriin?

Kuten arvata saattaa, omien jälkiemme tarkastelu ei ole miellyttävää puuhaa.

Teoksen parasta antia on ehdottomasti kuvitus, jolle onkin annettu tilaa tekstin kanssa vähintään tasavertaisena teoksen osana. Haatajan valokuvat ovat sykähdyttävän tunnelmallisia, värikylläisiä ja sommittelultaan upeita, suoranaisia taideteoksia. Niitä uppoutuu mielellään tutkimaan ja ihastelemaan yksin tai yhdessä muiden kanssa. Ne herättävät kaipuun kohti pohjoista. maiju laitanen

28

| nuorten luonto 4/2018

Muinaista ihmisten ja ympäristön vuoropuhelua Risto Isomäki: Viiden meren kansa. Into Kustannus 2018. 336 s.

Y

mpäristöaiheisista ja scifi-kirjoistaan kansainvälisesti tunnetun Risto Isomäen Viiden meren kansa viihdyttää tarinoillaan ja antaa samalla tutkimukseen perustuvaa tietoa suomalaisten historiasta 11 000 vuoden takaa, kun ensimmäiset asukkaat saapuivat hylkeitä parveilleeseen jääkauden Suomeen. Seitsemässä erillisessä fiktiivisessä kertomuksessa uppoudutaan viiden vesistön ympärille keskittyneiden yhteisöjen elämiin aina 1200-luvun ristiretkien aikaan saakka. Inspiraatiota on haettu muun muassa Ka-

levalan hahmoista, muinaisista muistomerkeistä ja kansanuskomuksista.

Koska tarinat kerrotaan yksittäisten kuviteltujen hahmojen näkökulmista, lukukokemus saa uppoutumaan muinaiseen elämänmenoon ja myös vertaamaan sitä nykyisyyteen. Vaikka elo on muuttunut huimasti tuhansien vuosien aikana, jotkut asiat ovat ja pysyvät: kaikkina aikoina ihmiset ovat eläneet jollain lailla ympäristönsä ehdoilla. Tämä teoksen hallitseva teema saa pohtimaan, voisiko nykyihminenkin oppia jotakin esiisien luontoa kunnioittavasta asenteesta. vilma tammelin

Kirja, joka jokaisen ilmastonmuutoksesta huolestuneen tulisi lukea Philip Lymbery & Isabel Oakeshott: Farmageddon – Halvan lihan todellinen hinta.

Into Kustannus 2018. 345 s.

M

oni meistä ymmärtää tehotuotannon ongelmallisuuden, mutta Farmageddon pyrkii paljastamaan kokonaisuuden karun totuuden – ruokavaliollamme on paljon suurempi vaikutus maailmaan kuin osa-

tajalta. Teos kertoo suorasukaisesti alan suurimmista ongelmista: antibioottien liiallinen käyttö, eläinten huonot olot ja suuret määrät, kestämätön rehuntuotanto, sekä tuhoisat vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle.

Kirja onnistuu kuitenkin pysyttelemään yllättävän objektiivisena ja keskittymään faktoihin. simme uskoa.

Tehotuotanto on ihmiskunnan tehottomin ja tuRunsaan taustatyön ja -tutkimuksen lisäksi hoisin keksintö, joka ei ole hyväksi kenellekään kirja onnistuu kirjoittajien kokemusten kautta – siitä kärsivät niin eläimet, luonto, viljelijät kuin välittämään kuvan tehotuotannon maailmasta, tehotuotettua lihaa syövät ihmiset. joka on pyritty piilottamaan tavalliselta kulutheini-sofia alavuo

Vuoden kaunein lintukirja Roine Magnusson, Mats Ottson ja Åsa Ottson: Linnut lähellä. Docendo 2018. 272 s.

L

innut lähellä on ehdottomasti yksi vuoden kauneimmista tietokirjoista. Teoksen pääpaino on lähiympäristömme yleisimmissä linnuissa, ja inspiraatiota ovat tuoneet arkiset kohtaamiset lintujen ja ihmisten välillä. Teoksessa esitellään 30 lintulajia hippiäisestä tikliin. Kiehtovan otteen

kirjaan tuovat sen muotokuvamaiset kuvat, joista välittyvät hauskasti jopa lintujen luonteenpiirteet.

Tämä taideteos on jokaisen linnuista kiinnostuneen toivelahja pukinkonttiin! emilia raunio

nuorten luonto 4/2018 |

29

Pohjoisen väkevää voimaa Maaretta Tukiainen ja Markus Frey: Pohjolan voimaeläimet. Tuuma-kustannus 2018. 215 s.

V

iime vuosina Pohjola on saanut uutta nostetta. Hyvinvointimallimme kiinnostaa, onnellisuuttamme tutkitaan ja pohjoinen mielenmaisema kiehtoo. Erityisen ajankohtainen Pohjolan voimaeläimet on tietokirjailija Maaretta Tukiaisen ja graafisen suunnittelijan Markus Freyn uudelleentulkinta muinaisten suomalaisten eläimiin liittyvistä uskomuksista. Teos esittelee 39 Pohjolassa luonnonvaraisena elävää eläintä. Kullekin kirjassa kuvatulle eläimelle on nimetty ominaisvoima sekä sitä kuvaava positiivinen voimalause.

Lisäksi eläimestä kerrotaan sen suomalainen ja latinankielinen nimi, eläintieteellinen kuvaus sekä tiedot eläimen mytologisesta roolista suomalaisten ja lähikansojen tai -heimojen kansanperinteessä.

Kauniilla taitolla ja upeilla kuvilla varustettu teos on kunnianosoitus ja ylistys Pohjolan

eläimille ja niissä piileville voimille. Se kurkistaa kiehtovalla otteella menneeseen ja kertoo, mistä olemme eri vaiheiden kautta tulleet. Kirjan edetessä lukija voi syventää luontosuhdettaan ja vahvistaa juuriaan osana luontoa.

Pohjolan voimaeläimet kirjan yhteydessä ilmestyi myös Pohjolan voimaeläinkortit. Korttipakan 40 korttiin on pakattu pohjoisen eläinten voimaa ja viisautta. Voimaeläinkortteja voi käyttää esimerkiksi omien juurien tutkimiseen, inspiraation lähteenä ja sisällä piilevien voimien tunnistamiseen ja vahvistamiseen. Kukin kortti kertoo eläimen voiman ja voimalauseen. Kortteilla on hauska aloittaa uusi päivä ja ne sopivat niin pienemmille kuin suuremmillekin tutkimusmatkailijoille yhdessä Pohjolan voimaeläimet -kirjan kanssa tai ilman. Markus Freyn upea yhtenäinen ja ajaton tyyli tekee korteista erityisen herkulliset. emilia raunio

Kasviarkeologia kartoittaa entisaikojen kasvillisuutta Teija Alanko: Malva ja mulperi – poimintoja entisajan puutarhoista. SKS, 2018. 263 s.

T

eija Alanko esittelee teoksessaan kotimaisia puutarhakasveja historiallisesta näkökulmasta – kasviarkeologisesti. Kaivauksilla voidaan maaperästä tavoittaa hyvinkin pieniä kasvinosia, joiden perusteella pystytään päättelemään jopa lajikohtaisesti, minkälaisia puutarhakasveja maassamme on minäkin aikana kasvanut.

Teos esittelee erilaisia puutarhatyyppejä, joita Suomessa on harrastettu aina keskiajalta nykypäivään asti. Jo varhaisissa luostaripuutarhoissa vil-

jeltiin esimerkiksi ahomansikkaa ja vadelmaa. Apteekkipuutarhoista löytyi etenkin yrttejä ja muita rohdoksi kelpaavia kasveja. Akateemiset puutarhat taas olivat kokeilevia, ja niihin istutettiin eksoottisiakin lajeja. Suurin osa puutarhoista oli valjastettu hyötykäyttöön, ja niillä viljeltiin syötäväksi tai rohdoksi soveltuvia kasveja ja vihanneksia.

Teoksen lukemisen myötä lukijan käsitys kasvillisuuden historiasta laajenee. Suurin osa kasveista on säilynyt puutarhoissamme tähänkin päivään asti – tosin useimmiten koristekasveina. emmi ketonen

30

| nuorten luonto 4/2018

LUON TOHARJOITTEITA

teksti risto heikkinen | kuva emilia raunio

Luonnon vuotuiset syklit kertovat osaltaan jotain myös oman elämämme sykleistä. Kevät ja kesä houkuttelevat vaivatta huomiomme ulospäin suuntautuvaan tekemiseen ja itsemme ilmaisuun. Syksyn lopussa koittava kaamos voi puolestaan muistuttaa meitä itsemme kuuntelemisen tärkeydestä sekä rentoutumisen ja levon merkityksestä. Kaamoksessa luontokin lepää ja latautuu aloittaen keväällä jälleen uuden kasvun.

Löydä itsellesi sopiva, rauhallinen sijainti levähtää hetkeksi.

Joko ulkoilmassa riittävän lämpimästi pukeutuneena tai vaikkapa sängyllä maaten.

Seuraa

hengityksesi liikettä. Ensin sieraimissa, sitten koko kehossa. Salli lopulta huomiosi laskeutua alavatsaan.

Anna syvenevän hengityksen rentouttaa alavatsan lihaksia yhdessä huomiosi kanssa. Hiljalleen hengityksesi saa syventyä entisestään ja mielesi saa rentoutua.

Huomioi ja tunne nyt koko kehosi. Havainnoi tuntemukset kehon pinnalla sekä sisällä. Voit halutessasi syventää tätä kokemusta hengittämällä muutaman kerran rauhallisesti syvään sisään ja uloshengityksellä tuomalla napaa kohti selkärankaa auttaen näin keuhkoja tyhjentymään.

Uloshengityksen lopuksi voit vielä pidättää pienen hetken hengitystäsi napa lähellä selkärankaa.

Huomioi nyt myös tilaa kehosi ympärillä. Aivan kuin voisit tuntea kehosi lisäksi noin metrin etäisyyden kaikkialla sen ympärillä. Huomaa, kuinka kehosi tuntemukset sekä sisäiset tuntemuksesi ovat läsnä tässä tilassa ja osa sitä.

Anna tuntemusten kertoa itsestään. Aivan kuten aistimme, myös tuntemuksemme ovat viestintuojia. Ne kertovat sen hetkisestä sisäisestä tilastamme. Kohtaa ne avoimen uteliaasti ja lempeästi. Ikään kuin tutkisit ensimmäistä kertaa, miltä sinusta oikeasti tuntuu. *

nuorten luonto 4/2018 |

31

Vihreä kaari pohjoisella taivaalla, etelän tyypillisin revontulimuoto.

32

| nuorten luonto 4/2018

MAANALAINEN

palstalla esitellään luonnonharrastuksen laitamaita sekä synkintä undergroundia. ainakin joskus.

Vaikuttava mittaristo: jemma.mobi/mittarit Avaruussääpalvelu: aurorasnow.fmi.fi Havainnot: taivaanvahti.fi

LIEKEHTIVÄN TAIVAAN LUKUARVOT

teksti ja kuva antti salovaara

R

evontulet ovat pohjoisen eksotiikan kirkkain kulmakivi. Luonnonharrastaja voi kuitenkin sukeltaa ihastelua syvemmälle ja ottaa avaruussään seurauksineen haltuun.

Revontulet saavat alkunsa Auringosta virtaavista varatuista hiukkasista, jotka törmäävät Maan magneettikentän ohjaamina ilmakehän atomeihin ja molekyyleihin. Auringon aktiivisuus vaihtelee sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä, ja sen mukana muuttuu myös revontulten esiintyminen.

Koska Aurinkoa seurataan satelliittisilmä kovana, revontulista voidaan laatia ennusteita. Niiden osumatarkkuus vaihtelee huimasti ennustejakson pituuden mukaan. Osa pyrkii povaamaan, saa-

Revontulikorona Helsingin yllä. vuttaako Auringossa havaittu purkaus Maan magneettikentän otollisesti päivän parin päästä, kun taas toiset kertovat tilanteesta, joka on jo päällä. Mittaustietoja tulvii lähes reaaliajassa. Kryptisin kirjainyhdistelmin kuvatut aurinkotuulen ja magneettikentän muutosten arvot saa tilattua suoraan sähköpostiin. Revontuliharrastaja kyttää parametrejä niin kotona kuin kentälläkin – ja kiroaa verivihollisiaan pilviä.

Lappi on Suomen revontuliskenen kehto, mutta jonkinlaisia tulia havaitaan Etelä-Suomessakin muutamia kymmeniä kertoja vuodessa. Kunnon geomagneettinen myrsky sytyttää jopa Helsingin valosaasteisen taivaan liekkeihin.

Revontulista erotellaan eri muotoja, kuten kaaret, säteet, vyöt, laikut ja taivaanlaella säkenöivät koronat. Jotkin

muodot, kuten vakaa punainen revontulikaari, ovat harrastuksen haluttuja rariteetteja. Myös värillä on väliä, sillä taivas ei suinkaan aina hehku vihreänä kateudesta. Värimaailma kertoo itse asiassa siitä, mihin ilmakehän atomeihin on osuttu. Koska kyseessä on näytelmä, yön kulkuun liittyy huippujen ja pohjakosketusten vuoropuhelua. Kotiin hiipuminen hiljaisessa vaiheessa on aina riski.

Tietämystä taivaanpaloista voi syventää uunituoreen Revontulibongarin opas -kirjan sekä mainion Taivaanvahti-havaintopalvelun avulla. Naamakirjan käyttäjälle suosittelen pilvisen taivaan tuskailua Revontulikyttääjät-ryhmässä. * nuorten luonto 4/2018 |

33

: Y I D

KIERTOKARKKIYLLÄRIT

Nämä brittiläisistä candy crackereista eli paukkukarkeista innoituksensa saaneet kiertokarkit eivät vaadi uusien materiaalien hankkimista, vaan pidentävät vanhojen elinkaarta vaikkapa pikkujoululahjoina. Täytä rulla herkuilla tai etsi kotoa tai kirpparilta aarre ilahduttamaan lahjansaajaa.

Ohjeista vetämään lahja auki rullan molemmista päistä! teksti vilma tammelin kuvat sofia bister

TARVIKKEET: 2 wc-paperirullaa tai 1 kahtia leikattu talouspaperirulla, paperia (esim. vanha lahjapaperi, sanomalehti tai iso servetti), nauhaa/lankaa/ narua, pieni yllätys lahjan sisälle.

34

| nuorten luonto 4/2018

1 2 3

Pujota kaksi lyhyttä rullaa hiukan limittäin ja piilota yllätys pötkön sisälle.

Leikkaa paperista 30 cm pitkä pala, joka yltää reilusti rullan ympäri. Kierrä se rullan ympärille.

Rutista pötkön päät ja solmi niihin rusetit kahdesta nauhasta. Kiinnitä pakettikortti, ja lahja on valmis!

jesse matilainen nuorten luonto 4/2018 |

35

Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

JOULUILOA

LUONNOLLE JA LUONNONYSTÄVILLE!

Kääri lahjapakettiin Nuorten Luonto tai Sieppo ja lahjoita luonnonystävälle Luonto-Liiton jäsenyys. Laadukkaan lehden ohella pakettiin kääriytyy hyvää mieltä, sillä jäsenyys on kannanotto luonnon puolesta. kuva ville heikkinen / vastavalo

Yli 29-vuotiaalle luontolahjaksi sopii lahjoitus Luonto-Liiton toimintaan. Tukemalla meitä tuet työtämme luonnonsuojelun ja ympäristökasvatuksen parissa.

Luonto-Liiton joululahjat löydät osoitteesta luontoliitto.fi/joululahja