Nuorten Luonto 3/2016

3/2016

Suojellaan kaupunkiluontoamme PUHDASTA ENERGIAA! Monimuotoiset muuttajat

Ekaa kertaa leirinohjaajana

Ruokaa kuin roskaa

Eroon fossiilisista – mitä tilalle?

Surffaus sujuu Suomessakin Kimmo Ohtonen toivoo kunnioitusta pedoille

4041

2

| nuorten luonto 3/2016

0797

kuva: pekka tuuri

Numero 3/2016, 73. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry.

Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. LuontoLiitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen.

Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Maria Rautio maria.rautio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Liisa-Maija Aukia liisa-maija.aukia@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Hanna Aho, Anssi Bwalya, Tuuli Hypen, Rimma Erkko, Niina Kinnunen, Titta Lassila, Milja Laine, Maiju Laitanen, Lotta Leppälä, Heikka Marttila-Tornio, Jesse Matilainen, Laura Mitrunen, Anu Pasanen, Ismo Puustinen, Emilia Raunio, Säde Rinne, Teemu Saloriutta, Antti Salovaara, Nana Sjöblom, Vilma Tammelin, Iris Tanttu, Anna Tuominen, Tuuli Turtola, Sofia Virtanen, Miia Vistilä, Erika Weckström Ulkoasu ja taitto Eero Astala Kannen kuva Ismo Puustinen Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia.

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita.

Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

Painatus Oy Fram Ab, Vaasa Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

Pääkirjoitus maria rautio

alouskasvu, Työpaikat, Investoinnit ja Ponnistukset.

Vai Tyhjätaskuisuus, Toivottomuus, Ilmastomuutos ja Pelot?

Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välistä TTIP-vapaakauppasopimusta on jahkailtu ja suunniteltu suljetuissa kabineteissa vuositolkulla.

Lyhyesti sanottuna, TTIP voisi mahdollistaa suuryrityksille vapaat kädet myydä tuotteitaan muihin maihin ilman säännöstelyjä, tullimaksuja ja muita kaupan esteitä. Sopimusta vastustavat protektionistit – kotimaisten tuottajien suojelijat – ovat luonnollisesti huolissaan markkinoiden avautumisesta ja tuontitavaran hintojen alhaisuudesta. Jos kaikki tavara tulee puoli-ilmaiseksi ulkomaisilta tehotuottajilta, eikä suomalaisyritysten vienti Yhdysvaltoihin nousekaan odotetusti, vähenee kotimainen tuotanto ja samalla työpaikat. Kännykkä kiinalaisilta, huonekalut ruotsalaisilta ja vaatteet espanjalaisilta. Tällä hetkellä monille ainoat kotimaiset ostokset ovat elintarvikkeita. Sekin voi tietysti muuttua sopimuksen myötä.

Kaupan esteet ovat usein tarkoitettu tukemaan kotimaista tuotantoa, edistämään työntekijöiden oikeuksia ja estämään ympäristörikoksia. TTIP-sopimukseen kuitenkin mitä todennäköisimmin liittyy investointisuoja, mikä lyhyesti sanottuna antaa yrityksille mahdollisuuden riitauttaa poliittisia päätöksiä ja kaupan esteitä missä tahansa sopimusmaassa, mikäli tuo päätös on huonoa bisnekselle. Toki yhdysvaltalaisyritykset voivat jo nyt haastaa EU-maita poikke-

ukselliseen välimiesoikeuteen, mutta uuden mallin mukaan näitä kiistoja varten perustettaisiin oma tuomioistuin. Investointisuojan myötä valtioiden itsemääräämisoikeus ja demokratia voivat silti olla edelleen vaakalaudalla.

Euroopan unionin jäsenmaiden kesken vapaakauppa ja investointisuoja ovat jo käytössä. Tähän mennessä esimerkiksi energiayhtiö Vattenfall on vaatinut Saksalta satoja miljoonia, koska Saksa päätti luopua ydinvoimasta. Oikeudenkäynti on kesken, mutta mikäli Saksan valtio häviää, yrityksen korvaukset maksetaan veronmaksajien pusseista. Luonnollisesti me luonnonsuojelujärjestöissä olemme huolissamme, mikäli bisnes menee ympäristölakien ja luonnonsuojelun edelle.

Kosmetiikan eläinkokeet ja kemikaaliturvattomuus ovat pikantti lisä huolelle.

Sopimus voi toki parhaimmillaan lisätä työpaikkoja, investointeja ja vientiä.

Pahimmillaan se voi pyyhkiä vuosikymmenten ympäristönsuojelutyön, luonnonsuojelulait ja eettisemmän maailman puolesta taistelun maan tasalle.

Pelko suomalaisten ympäristölakien ja elintarvikelakien kiertämisestä suuryritysten voitontavoittelun vuoksi on siis suuri. Monet kansalaisjärjestöt ovatkin kovaäänisesti vastustaneet suljettujen ovien takana suunniteltua sopimusta. Myös suomalaisten mielipiteet sitä kohtaan ovat mittausten mukaan tulleet kriittisemmiksi. Sopimuksen toteutumista ei edistä varmasti myöskään se, että molemmat Yhdysvaltain presidenttiehdokkaista eivät ole tällä hetkellä sopimuksen kannalla. Edes se pahempi. * > Enemmän TTIP:stä Maiju Laitasen jutussa sivulla 20.

3/2016 Sisällys 2 4 6 8 10 11 12 13 14 18 20 22 24 26 28 30 32 33

36 37 38

Pääkirjoitus Luonto-Liitossa nyt Siivouspäivänä toisen turhake voi olla toisen aarre Ruokaa kuin roskaa Puuskahdus Tuunausnurkka Omituiset otukset: Aavikkosadesammakko Voittoja vuosien varrelta: Suomen sisävesien vedenlaadun parantaminen Luonto kuuluu myös kaupunkiin Monimuotoiset muuttajat Mikä ihmeen TTIP? Piiri pieni pyörii: Jokainen on tervetullut Luppiin Perinteiset paremmin: Ratatouille ja yrttinen tuulahdus Ranskan Provencesta Hellettä ja hiekkarantaa – Ensimmäistä kertaa leirinohjaajana Luontopolulla: Metsäjooga Kattohaikara on kulttuurinystävä Talouden myyttejä murtamassa Arviot: Rajattomasti rahaa niukkuudessa, Metsien kätkemä, Puiden salattu elämä, Meat milk and climate, Maanalaiset linnut Maanalainen: Munasolmunen?

Luonto-Liitossa tapahtuu Sarjakuvat

6

Siivouspäivä tuo ihmiset ja tavarat yhteen

14

Kaavoitus uhkaa kaupunkiluontoa

Nuorten Luontoa tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella.

Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin!

Nuorten Luonto löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi ja Facebookista: facebook.com/ nuortenluonto

36

Kiehtovat limasiemenet nuorten luonto 3/2016 |

3

Luonto-Liitossa nyt teksti: aino saarenmaa • kuva: antti salovaara

Kymmenen vuotta

luonnonharrastuksen asialla Luonnonharrastus- ja ympäristökasvatusjaosto on sanahirviö, jonka takaa löytyy lempeitä järjestöaktiiveja. un Milla Aalto liittyi luonnonharrastus- ja ympäristökasvatusjaostoon (lhyk), hän oli omien sanojensa mukaan ’ihan tenava ja täysin pihalla’. Aalto päätti siirtyä Luonto-Liiton valtakunnallisen toiminnan pariin, kun kotiseudulta ei löytynyt tarpeeksi kiinnostavaa tekemistä.

– Muistan, kuinka jännitin ensimmäiseen kokoukseen osallistumista, mutta

4

| nuorten luonto 3/2016

turhaan. Porukka osoittautui tosi rennoksi ja helposti lähestyttäväksi, Aalto kertoo.

Luonnonharrastusjaosto perustettiin aikoinaan neljän aktiivin voimin. Ensi talvena jaoston perustamisesta tulee kuluneeksi 10 vuotta. Matkan varrella toimintaan yhdistettiin ympäristökasvatusjaosto, ja ryhmän koko on kasvanut kolmeentoista jäseneen.

– Mitä enemmän väkeä, sitä enemmän voidaan saada aikaan ihan uusiakin

juttuja, sanoo Inka Plit, yksi jaoston perustajajäsenistä.

Nimensä mukaisesti lhyk-jaosto edistää luonnonharrastuksen ja ympäristökasvatuksen laatua ja määrää Luonto-Liiton toiminnassa. Ympäristökasvatus on osa kouluopetusta, ja järjestöjen tehtävänä on tukea tätä työtä. Järjestöt voivat esimerkiksi tuottaa materiaaleja sekä toteuttaa kampanjoita ja kouluvierailuja.

Luonto-Liiton lhyk-jaosto suunnittelee esimerkiksi Pihka-luontoharrastusmerkkejä. Tällä hetkellä hahmotellaan jo ensi kevään Kevätseuranta-kampanjaa. Tehtävää riittää useammallekin kiinnostuneelle.

Jaoston nykyinen puheenjohtaja Anu Käppi kertoo keränneensä kevätseurantahavaintoja jo yläasteikäisenä. Silloin hän ei vielä arvannut, että pääsisi myöhemmin valitsemaan Kevätseurannan teemalajeja.

– Jaoston projekteissa olen oppinut paljon sellaista, josta on ollut myöhemmin hyötyä töissä, esimerkiksi ryhmä-

ake halttunen

Lyhyet koonnut: liisa-maija aukia

750

uutta jäsentä liittyi laumaan

elmikuussa käynnistyneen Liity laumaan -kampanjan tavoitteena oli kerätä Luonto-Liitolle neljän kuukauden aikana yhtä monta jäsentä kuin Suomessa on susia eli noin 250 yksilöä.

Kampanja ylitti kaikki odotukset, sillä jäseniä kertyi tasan kolminkertainen määrä, 750!

Susi viihtyy yksin suurissa metsissä ja suurilla saloilla, mutta laumassa on Jaostolaisia ja luppilaisia talviretkellä. työskentelyä, kouluttamista ja tiedonhankintaa, Käppi kertoo.

Luonnonharrastus- ja ympäristökasvatusjaoston toimintaan voi osallistua kuka tahansa. Ryhmä tapaa Helsingissä noin kahdesti vuodessa, muutoin asioita hoidetaan sähköpostitse. Skypen avulla kokouksiin voi osallistua myös kauempaa. *

Näin pääset mukaan: Lähetä viesti Anu Käpille osoitteeseen anu.kappi@luontoliitto.fi

Katso myös: > www.kevatseuranta.fi > www.luontoliitto.fi/pihka

sen voima. Laumassa on myös meidän voimamme Luonto-Liitossa.

Luonto-Liitto iloitsee uusista laumanjäsenistään ja toivottaa heidät lämpimästi tervetulleeksi luonnon puolustajien joukkoon. * PS. Jäitkö itse tai jäikö kaverisi tai perheenjäsenesi lauman ulkopuolelle? Ei hätää, koskaan ei ole myöhäistä liittyä jäseneksi ja tulla mukaan Luonto-Liiton mahtavaan toimintaan! > luontoliitto.fi/liity

Syksyllä kokoustetaan uonto-Liiton valtuuston ja piirien syyskokoukset kutsutaan koolle syksyn aikana. Jos vaikuttaminen luonnonsuojeluasioissa kiinnostaa, kannattaa rohkeasti osallistua kokouksiin. Kokouksissa päätetään tulevan vuoden toiminnan isoista linjoista sekä valitaan luottamushenkilöt.

• Luonto-Liiton liittovaltuuston syyskokous lauantaina 24.9. keskustoimistolla (Annankatu 26 A, 5. Krs, Helsinki).

• Varsinais-Suomen piirin syyskokous lauantaina 17.9. klo 15 alkaen Café Artissa.

• Hämeen luontopiirin syyskokous keskiviikkona 5.10. klo 18–22 HLP:n toimistolla osoitteessa Kuninkaankatu 39. *

Luonto-Liiton aktiivit Facebookissa uonto-Liiton aktiiveille on perustettu suljettu Facebook-ryhmä Luonto-Liiton aktiivit. Aktiiviryhmä on vapaamuotoinen ja sinne voi kirjoitella ihan kaikkea Luonto-Liittoon liittyvää asiaa. Retkeilystä kiinnostuneet

luontoliittolaiset taas ovat tervetulleita Luonto-Liiton retkeilijät -ryhmään. Ryhmiin pääsee mukaan pyytämällä jäseneksi liittämistä. Tervetuloa mukaan keskustelemaan! *

nuorten luonto 3/2016 |

5

Siivouspäivänä

TOISEN TURHAKE VOI OLLA TOISEN AARRE Kun oma vaatekaappi pursuaa käyttämättömäksi jääneitä kledjuja, laatikot ovat pullollaan lapsuudesta tuttuja leluja ja astioiden paljous saa hyllyt notkumaan, on aika osallistua Siivouspäivään.

teksti ja kuvat: säde rinne

6

| nuorten luonto 3/2016

S

iivouspäivä on kaikille avoin tapahtuma, jonka myötä kaupungit muuttuvat suuriksi kirpputoreiksi. Ideana on se, että kuka tahansa saa myydä tavaroitaan ja vaatteitaan missä haluaa. Tavaroita voi siis myydä vaikka omalla kotipihallaan, läheisellä ostarilla tai ne voi roudata kaupungin keskustaan ja mennä puistoon tai vaikka kadunkulmaan myymään.

Siivouspäivään voi osallistua myös löytöretkeilemällä. Kun nappaa muutaman kaverin kainaloon ja lähtee yhdessä kaupungille kiertelemään myyntipisteitä, voi löytyä mitä uskomattomampia vaatteita ja esineitä! Pienellä porukalla kiertelyn hupi vielä lisääntyy, ja useampien silmäparien avulla kivojen juttujen löytäminen helpottuu.

Lähdin itse Helsingin keskustaan tutkimaan Siivouspäivän menoa ja meininkiä. Ka-

mera messiin, lompakkoon vähän käteistä löytöjä varten, kaveri käsikynkkään ja sitten kohti kirppiskaupunkia!

Tunnelma kaduilla oli ihana! Ihmiset hymyilivät, tutkivat kaduille tuotujen vaaterekkien sisältöjä, sovittelivat vaatteita ja ihastelivat esineitä. Kierrättämisen ja uusiokäytön parhaimmat puolet olivat nousseet pintaan.

Kulkiessani kaduilla ja puistoalueilla yhteisöllisyys, ilo ja toiselle tarpeettoman tavaran muuttuminen toisen aarteeksi olivat kokoajan läsnä.

Vaikutelmani vahvistivat kaksi nuorta naista, joita jututin.

Saara Milton ja Alva Grünthal olivat ensimmäistä kertaa myymässä vaatteitaan Siivouspäivässä. Alva kertoi iloisesti Siivouspäivän hyödyistä: – Parasta on kyllä se, ettei voi jäädä tappiolle!

Myyntipaikka ei maksa mitään ja kaikki tuotto tulee suoraan itselle, Alva kertoi iloisesti Siivouspäivän hyödyistä.

Siivouspäivä • •

•

•

•

• •

Festivaali, joka muuttaa kaupungit ja naapurustot isoiksi kirpputoreiksi.

Kuka tahansa voi osallistua! Joko myymällä omia tavaroitaan tai ostamalla muiden aarteita.

Osallistujat voivat ilmoittaa myyntipaikkansa tapahtuman nettisivujen kartalla.

Helsingissä rakennusvirasto on hyväksynyt myyntipaikat ympäri kaupunkia ilman erillistä lupahakemusta.

Idea: tehdä kierrättämisestä helppoa ja vahvistaa elävää ja vastuullista kaupunkikulttuuria.

Ensimmäistä Siivouspäivää vietettiin vuonna 2012. Nykyään tapahtuma on kaksi kertaa vuodessa, viikon 21 lauantaina ja elokuun viimeisenä lauantaina.

Tapahtuman nettisivut ovat osoitteessa siivouspaiva.com Tapahtuma löytyy myös facebookista nimellä ”Siivouspäivä”

Tajusin että nuorille (ja tietysti myös vanhemmillekin) Siivouspäivä on siis oiva keino tienata vähän taskurahaa.

– Kaikki hulina ja tämä ihmisten paljous luo myös hyvää fiilistä. Parasta olisi, että saataisiin kaikki omat vaatteet myytyä, mutta jos niin ei käy, viemme vaan loput kierrätyspisteelle, Saara totesi.

Jotta päivän päätteeksi myymättömästä tavarasta eroon pääseminen helpottuisi, on ympäri kaupunkia pystytetty ilmaisia kierrätyspisteitä.

Molemmat tytöt painottivat myös sitä, että myyntipaikka kannattaa valita huolella. Se voi kuulemma vaikuttaa yllättävänkin paljon myyntiin.

Jatkoin kiertelyä ja tutkin sekä myynnissä olevia tuotteita että kaduilla liikuskelevia ihmisiä. Kaupungilla oli kaiken ikäisiä myyjiä, lapset olivat tulleet vanhempiensa kanssa, nuoret olivat omissa porukoissaan ja jotkut iäkkäämmät mummot myivät kauniita leninkejä keskenään jutellen. Kauppoja tehtiin paitsi suomen kielellä niin myös englanniksi, ja jos hinta ei miellyttänyt, siitä voitiin tinkiä ja asiasta keskustella.

Suomen jähmeä katukulttuuri oli muuttunut vilkkaaksi kaupankäynniksi kierrättämisen hengessä! *

Saara Milton ja Alva Grünthal olivat ensimmäistä kertaa myymässä vaatteitaan Siivouspäivänä Helsingissä.

nuorten luonto 3/2016 |

7

From Waste to Taste haluaa nostaa hävikkiruoan arvostusta.

Kuva: From Waste to Taste

RUOKAA kuin roskaa teksti: anssi bwalya

ika ajoin mediassa nostetaan esiin ikävän kuuloinen termi, ruokahävikki. Sillä tarkoitetaan syömäkelpoista ruokaa, joka päätyy roskiin tai biojätteisiin. Suomessa ruokahävikkiä kertyy vuosittain noin 400 miljoonaa kiloa, kun lasketaan yhteen teollisuuden, kauppojen, ruokapalveluiden ja kotitalouksien hävikki. Ongelmaan on viimein alettu havahtua.

Puolueet yhteisvoimin hävikkiä suitsimaan

Ilmari Nurminen.

8

| nuorten luonto 3/2016

Lakiteitse ruokahävikkiä on lähtenyt torjumaan kansanedustaja Ilmari Nurminen. Hänen yhdessä eri puolueiden kansanedustajien kanssa alulle panemansa lakialoite elintarvikelain muuttamiseksi ja ruokahävikin kieltämiseksi sai taakseen yli sata kansanedustajaa. Nurminen kertoo havahtuneensa ongelmaan ollessaan töissä ruokakaupassa.

– Siellä näin, kuinka paljon syömäkelpoista ruokaa heitetään roskiin päivän päätteeksi. Sitä ei saanut antaa kenellekään, se piti vain suoraan heittää roskiin.

Tämä tuntui Nurmisesta niin epäoikeudenmukaiselta, että päästyään kansanedustajaksi hän halusi vaikuttaa asiaan. Yksittäisen kansanedustajan tekemä lakialoite ei kuitenkaan useinkaan johda konkreettisiin muutoksiin. Niinpä Nurminen päätyi tekemään lakialoitteen yhdessä eri puolueiden kansanedustajien kanssa.

– Pohdin, että tämä on yhteiskunnallisesti merkittävä, puoluerajat ylittävä asia, että tälle pitää löytää nyt yhteistä tahtotilaa.

Lakialoitteessa esitetään ehdollista jakeluvelvoitetta elintarvikkeita myyville tahoille, kuten kaupoille ja leipomoille. Nurminen täsmentää aloitteessa olevan kyse syömäkelpoisesta ruuasta, jota esimerkiksi kaupassa heitetään roskiin, vaikka päiväykset olisivatkin vielä voi-

On järjen köyhyyttä heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin, kun avuntarvitsijoita olisi. massa. Syynä voi olla esimerkiksi hedelmien ja kasvisten kohdalla pelkästään ulkonäkö.

Nurminen kertoo saaneensa negatiivista palautetta ja syytöksiä ruuantähteiden ohjaamisesta köyhille.

– Jotkut ovat sekoittaneet tässä aloitteessa ruokahävikin esimerkiksi ruuantähteisiin. Tämä ei ole ajatuksena. Tarkoituksena on ohjata syömäkelpoista ruokaa vähävaraisille.

Hän ymmärtää myös, ettei ruuan jakelu riitä poistamaan itse köyhyyttä. Ruokakassi auttaa kuitenkin siinä hetkessä, nälkään.

– On järjen köyhyyttä heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin, kun avuntarvitsijoita olisi. Sitten on tietysti nämä ympäristöseikat: ruokahävikki on tällä hetkellä merkittävä ilmasto-ongelma.

Yleisesti ottaen Nurminen näkee kehityksen kulkevan positiiviseen suuntaan.

– Me olemme herättäneet keskustelua ja ihmisten tietoisuus asiasta on lisääntynyt. Kauppa on ryhtynyt jo monenlaisiin toimenpiteisiin, on asetettu erilaisia tavoitteita ja tämä nähdään myös kilpailuetuna.

Hän mainitsee ruokahävikin ympärille syntyneen lisäksi aivan uudenlaista liiketoimintaa. Esimerkiksi ResQ-sovelluksen kautta on mahdollista ostaa ravintoloista ylijäänyttä ruokaa alennuksella.

Myös Waste to Taste -hanke on osaltaan nostanut hävikkiruuan esille.

Muutos lähtee omasta jääkaapista Usein ruokahävikistä puhuttaessa korostuu kaupoissa ja ravintoloissa syntyvä hävikki. Kuitenkin tavallisten kotitalouksien osuudeksi kokonaishävikistä on arvioitu 35 prosenttia.

Marttaliiton kehittämispäällikkö Kaisa Härmälä löytää perheiden tuottamaan hävikkiin useita syitä. Kaikkein suurimpana tekijänä hän pitää suunni-

Kaisa Härmälä. telmallisuuden puutetta. Perheille olisi hyödyllistä pyrkiä miettimään kunkin perheenjäsenen menot kullakin viikolla etukäteen ja sovittaa ruuanlaitto aikatuluihin.

– Mietittäisiin sitä, mitä voi käyttää seuraavana päivänä ja niin edelleen.

Suunnitelmallisuudella pystyisi kyllä vähentämään hävikkiä aika paljon.

Aikataulutusta ja suunnittelua vaikeuttaa meneväinen elämäntyyli. Arki on nykyisin rutinoitunutta ja säännöllistä lähinnä vain, jos perheessä on pieniä lapsia. Ihmisistä on myös tullut hyvin vaihtelunhaluisia ruuan suhteen.

– Ennen tehtiin soppakattilallinen ruokaa ja syötiin sitä niin kauan kun ruokaa riitti. Nythän sanotaan jo toisena päivänä, että ’en mä tätä enää halua syödä’.

Härmälä suosittelee pitämään kotona perusvarastoa hyvin säilyvistä aineksista, joita tulee käytettyä paljon. Esimerkiksi pastaa ja tomaattimurskaa voi varata kaappiin.

– Silloin tähteistä voi valmistaa esimerkiksi pastakastikkeen, eikä tarvitse käydä kaupassa ollenkaan.

Ylipäänsä on hyvä käyttää luovuutta ruokaa laittaessaan ja hyödyntää rohkeasti sitä, mitä kaapeissa on. Tällä tavoin tulee ruuastakin usein parempaa. Myös pakastaminen on yksi keino hävikin ehkäisemiseksi. Siinäkin vaaditaan kuitenkin suunnitelmallisuutta.

– Tahtoo olla, että kun ruoka on pakastettu, niin se on unohdettu. Se ei ole loppusijoituspaikka se pakastin.

Härmälä kannustaa myös miettimään yhdessä koko perheen voimin, mitä syödään.

– Osallistetaan kaikki siihen ostamiseen, suunnitteluun ja tekemiseenkin. Ei sillä tavalla, että yksi ihminen hoitaa kaiken eikä kukaan muu muista, mitä kaapissa on.

Hieman ristiriitaisesti iso osa hävikistä on kasviksia ja hedelmiä, joita sinänsä kannustetaan syömään. Satokausimarkkinointi on lisännyt kasvisten kysyntää. Luvut eivät kuitenkaan kerro, kuinka iso osa ostetusta oikeasti käytetään kotona. Usein unohtuneet kasvikset ja hedelmät päätyvät lopulta jäteastiaan, välillä turhankin herkästi.

– Kasviksethan on siitä hyviä, että vaikka ne olisivat vähän nahistuneita ja vanhentuneita, voi niistä tehdä vaikka sosekeittoja tai laittaa perunasoseen sekaan. Hedelmistä taas voi tehdä smoothien.

Ilmari Nurmisen tapaan myös Härmälä uskoo tietoisuuden ruokahävikistä kasvaneen. On kuitenkin vaikea sanoa, näkyykö muutos suhtautumisessa myös käytännön tasolla.

– Paljonhan puhutaan ympäristöasioista, lihansyönnin vähentämisestä ja kasvisten syönnin lisäämisestä, mutta kyllähän maailmanlaajuisesti suunnilleen puolet ruuasta menee hukkaan. Se on hirveää haaskausta, kun ajattelee, että meillä on kuitenkin vielä ihmisiä, joilla ei ole tarpeeksi ruokaa. *

nuorten luonto 3/2016 |

9

PUUSKAHDUS Palstalla vaihtuvat kirjoittajat sanovat suorat sanat muun muassa ympäristöpolitiikasta, ympäristön tilasta ja ihmisen suhteesta luontoon. Lisää Puuskahduksia löydät nuortenluonto.fi-sivuston blogista. teksti: titta lassila

MAATALOUS ON

varastettu

aatalous ei ole enää viljelijöiden käsissä.

He toki tekevät työt ja kantavat vastuun, onnekkaimmat jopa omistavat maansa, mutta valta ja valinnanvapaus on viety.

Viljelijät ympäri maailman pakotetaan valitsemaan tietyt viljelykasvit, hankkimaan yhä suurempia määriä torjunta-aineita ja ostamaan siemenet joka vuosi uudelleen yhä kalliimmalla – sen sijaan, että he valikoisivat ja varastoisivat edellisen sadon siemenistä parhaat, kuten perinteisesti on ollut tapana.

Myös kuluttajien valinnanvapautta on rajoitettu. Emme enää tiedä, mitä ruokamme sisältää tai miten ja missä se tuotetaan. Maataloudesta on tullut agriteollisuutta, teknologiauskon ja voitontavoittelun myrkyttämää bisnestä, jossa viljelijän, kuluttajan tai ympäristön oikeuksilla ei ole merkitystä.

Se, joka omistaa siemenet, hallitsee maataloustuotantoa. Ja koska yksittäistä

10

| nuorten luonto 3/2016

kasvilajia ei voi omistaa, se täytyy muunnella geneettisesti. Uudet siirtogeenit voidaan patentoida ja rekisteröidä oman yrityksen nimiin. Geenimuuntelu siis mahdollistaa elävien organismien yhä radikaalimman yksityistämisen.

Siemenkauppaa hallitsee joukko monikansallisia suuryrityksiä. Yhdysvaltalaiset Monsanto ja DuPont sekä sveitsiläinen Syngenta ovat niistä suurimmat. Yhdessä ne omistavat yli puolet maailman kaupallisesta soijasta ja maissista. Yhtiöitä ei kuitenkaan kiinnosta itse ruoantuotanto, vaan bioteknologia; geeni-, kemikaalitai lääketeollisuus.

Maatalouden tarkoituksena on tuottaa puhdasta ruokaa kaikille sekä turvata maaseutuluonnon monimuotoisuus.

Edellä mainitut yritykset myyvät kemikaaleja ja geeniteknologiaa, jolla maataloutta pyritään jatkuvasti tehostamaan, modernisoimaan ja yksityistämään. Mitä enemmän tuotanto keskittyy ja mitä enemmän myrkyllisiä torjunta-aineita pellot vaativat, sitä enemmän rahaa suuryritykset tekevät.

Globaalin ruoantuotannon haasteena ei ole tuotannon tehottomuus tai satojen riittämättömyys, vaan tuotannon epätasainen jakautuminen, ruoan saatavuus sekä maaperän heikentynyt laatu. Nämä ongelmat aiheuttavat valtavaa ruokahävikkiä ja ovat ensisijaisesti juuri suuryritysten ahneuden syytä.

Maatalouden ja bioteknologiateollisuuden naimakauppa on sen sortin gangsteriliitto, että meidän kaikkien tulisi olla huolissamme. Oikeutemme turvalliseen ruokaan, terveyteen ja puhtaaseen ympäristöön ovat köydenvedon häviävässä päässä yhdessä luonnon monimuotoisuuden ja eläinten oikeuksien kanssa. Voittajien päässä ovat suuryritykset, rikkaat sijoittajat sekä korruptoituneet päättäjät. Meidän on yhdessä vedettävä lujempaa. * > Kirjoittaja on ympäristötieteilijä, joka jätti toimistotyönsä ympäristöjärjestössä ja lähti Argentiinaan oppimaan luomuviljelyä ja omavaraisempaa elämää.

Tuunausnurkka

OMATEKOISET

vihkot ja kirjat

teksti: vilma tammelin • kuvat: lotta leppälä

V

ihkofriikin ei tarvitse enää potea huonoa omatuntoa hiilijalanjäljestään. Pienellä rahalla ja vaivannäöllä saat aikaiseksi omannäköisiä vihkoja tai halutessasi jopa paksumpia kirjoja. Syksyllä käyttöä on erityisesti kouluvihkoille, mutta samalla vaivalla syntyvät reseptikirjat, valokuvakansiot, päiväkirjat ja vihkot kaikenlaisille muistiinpanoille.

1

Taittele haluamasi määrä pa-

pereita kahtia ja kokoa ne sisäkkäin vihkoksi. Sopiva määrä on 10–20 arkkia. Voit leikata lehdistä värikkäitä sivuja piristykseksi puhtaiden sivujen sekaan. Jos haluat kirjamaisen vihkon, valmista useampi ohut vihkonen.

2

Leikkaa vihkon kannet pah-

vista. Taita ne joko kaksinkerroin tai tee kaksi taitetta kirjan seläksi. Pahvipakettien valmiit taitekohdat kannattaa hyödyntää. Tee kansista joka puolelta muutaman millin suuremmat kuin taittelemasi vihko.

3

Koristele kansi haluamallasi tavalla esimerkiksi aikakauslehdistä leikatuilla kuvilla.

Sisäkannet kannattaa päällystää ensin. Päällyspaperin saat taitettua kannen sisäpuolelle kauniisti, kun leikkaat kulmiin ja saumakohtiin lovet.

4

TARVIKKEET • • • • • •

Kierrätyspahvia esimerkiksi muropaketista Tulostus- tai muita ohuita papereita Viivotin Liimaa Lankaa Koristeluun aikakauslehtiä ja mitä mieleen juolahtaa.

Sido lopuksi vihko kasaan.

Leikkaa langasta vähintään neljä kertaa vihkon korkeuden pituinen pätkä. Jokainen erilllinen vihkonen tarvitsee oman lankansa. Aukaise kirjan kansi ja sido langat tiukasti ensin pelkkään kanteen. Pujota sitten taittelemasi vihko tai vihkot paikoilleen kannen sisäpuolelle. Lankojen päät voit piilottaa vihkon sisälle tai jättää ne vihkon ylälaitaan kirjanmerkeiksi.

Vinkki!

Kun vihkosi on käytetty loppuun, voit vaihtaa sen sivut. Jos haluat säilyttää täyttämäsi sivut, tee niihin rei!ittimellä reiät vaikka jo ennen kuin pujotat ne tyhjinä kansien väliin. *

nuorten luonto 3/2016 |

11

Omituiset otukset:

AAVIKKOSADESAMMAKKO

teksti: tuuli turtola • kuvitus: eero astala

avikkosadesammakko {Breviceps macrops} on Namibian ja Etelä-Afrikan länsirannikolla elävä pieni sammakko.

Lajilla (engl. desert rain frog) ei vielä ole virallista suomenkielistä nimeä.

Tieteellinen nimi merkitsee lyhytpäistä ja isosilmäistä sammakkoa. Lajia esiintyy yksinomaan elinalueensa kapealla rantakaistaleella kosteilla hiekkadyyneillä. Sen elinalueella esiintyy merisumua, joka pitää hiekan kosteana muutoin kuivalla seudulla.

Aavikkosadesammakko on pieni ja hyvin pullea ja sillä on suuret, ulkonevat silmät. Tämä sammakko liikkuu kävellen,

12

| nuorten luonto 3/2016

sillä sen jalat ovat erittäin lyhyet, minkä vuoksi se ei pysty hyppäämään. Sen takajaloissa on lapiomaiset ulokkeet, joiden avulla se pystyy kaivamaan hiekkaa.

Aavikkosadesammakko on väriltään kelta-ruskea ja sen iho on usein hiekkakerroksen peittämä, jolloin se sulautuu hyvin ympäristöönsä. Aavikkosadesammakko on yöeläin, joka viettää suurimman osan päivästä kaivautuneena hiekkadyyniin, jonka sisällä on kosteaa ja viileää.

Ravinnokseen laji saalistaa hyönteisiä ja niiden toukkia.

Aavikkosadesammakon mahassa on läpinäkyvää ihoa, jonka läpi voi nähdä sen sisäelimet. Sen kautta sammakko voi

myös imeä vettä itseensä kosteasta hiekasta tai maaperästä.

Häirittynä tai puolustautuessaan aavikkosadesammakko päästää itkuisen äänen, joka tuo mieleen koiran vinkulelun.

Youtube-video aavikkosadesammakon ääntelystä on kerännyt jo yli 13 miljoonaa katselukertaa, ja videon kuvannut valokuvaaja Dean Boshoff nimesi sen “maailman söpöimmäksi sammakoksi’.

Aavikkosadesammakkoja uhkaa elinympäristöjen katoaminen ihmisasutuksen leviämisen ja timanttikaivostoiminnan seurauksena, sekä ympäristön saastuminen. *

Voittoja vuosien varrelta Palstalla kerrotaan, miten ympäristön tilaa on saatu parannettua ja ympäristötuhoja estettyä.

SUOMEN SISÄVESIEN VEDENLAADUN PARANTAMINEN teksti: sofia virtanen • kuvitus: laura mitrunen

V

ielä ennen 1970-lukua Suomessa ei ollut juurikaan jätevedenpuhdistamoja. Niin asukkaiden viemäreistä, pelloilta ja turvetuotantoalueilta kuin vaikkapa sellu- ja paperitehtailtakin valui ravinteita suoraan vesistöihin. Tehtaiden ja voimaloiden piipuista sekä autojen pakoputkista tuprusi myös ilmoille savukaasuja, joissa olevat yhdisteet alkoivat merkittävästi happamoittaa luonnonvesiä viimeistään 1960-luvulla. Tuolloin autot yleistyivät Suomessa nopeaan tahtiin.

Suomen järvet ovat maailmanlaajuisesti verraten melko matalia ja siksi erityisen alttiita pilaantumaan. Jokien vedenlaatua alettiin seurata Suomessa säännöllisesti viranomaisten toimesta vuonna 1962. Seurannan tarkoituksena oli erityisesti selvittää jätevesien vaikutuksia luontoon. Seuranta jatkuu nykyisinkin ja on nyt Suomen ympäristökeskuksen lakisääteinen tehtävä.

Jätevedenpuhdistamoiden rakentaminen suuressa mittakaavassa aloitettiin 1970-luvulla. Samoin savukaasujen puhdistusmenetelmät ovat kehittyneet vuosikymmenien varrella huimasti, pelloille on määrätty suojavyöhykkeitä ja lannoitteiden tarvittava määrä osataan erilaisissa oloissa laskea aiempaa paremmin. Rehevöityneitä ja umpeenkasvaneita järviä on myös kunnostettu.

Sisävesien tila on alkanut yleisesti parantua viimeistään 1980-luvulta alkaen. Uimavesien laatu monissa Suomen sisävesissä on nyt paljon parempi kuin muutama vuosikymmen aiemmin: sinileväsoppa on kesäisin vastassa harvemmassa paikassa kuin silloin. *

nuorten luonto 3/2016 |

13

Luonto

KUULUU MYÖS KAUPUNKIIN teksti: heikka marttila-tornio kuvat: ismo puustinen

uhtikuussa Helsingissä järjestettiin Keskuspuistokarnevaalit, joilla otettiin kantaa Keskuspuiston säilyttämisen puolesta. Tapahtumalla haluttiin kiinnittää huomiota Helsingin kaupungin yleiskaavaan, jossa asuinrakentamiseen nakerretaan alaa myös Keskuspuistosta. Alueen asukkaat haluavat säilyttää kaupungin vihreät keuhkot koskemattomina. Maailmanlaajuisessakin mittakaavassa on harvinaista herkkua, että pääkaupunkiseudulla pääsee näin helposti nauttimaan luonnosta metsän siimekseen.

Jyrkkä ero kaupungin ja maaseudun välillä on varsin keinotekoinen. Villiä luontoa on kaupungeissakin, ja usein ihmisen muokkaama kaupunkiympäristö on jopa luonnontilaista ympäristöä monimuotoisempi. Kaupungeissa erilaiset elinympäristöt, kuten pellot, pientareet, puistot, metsät ja joutomaat tarjoavat vaihtelevan ympäristön eri lajeille, jotka ovat kyllin rohkeita ja sopeutuvaisia

14

| nuorten luonto 3/2016

elämään asutuksen läheisyydessä. Luonto on aina läsnä, ja siksi myös urbaanin luonnon suojeluun on kiinnitettävä enemmän huomiota.

Metsillä on merkitystä Suomi on kaupungistunut nopeaa tahtia.

Lisääntyneen väestön myötä kaupunkeja rakennetaan yhä tiiviimmin ja laajemmin. Tämä lisää paineita supistaa kaupunkien viheralueita, jotka ovat jo usein valmiiksi kooltaan pieniä ja haavoittuvia.

Metsät ja puistot ovat kaupunkiympäristössä todella tärkeitä. Helsingin keskuspuiston 700 hehtaarin metsäpinta-ala tarjoaa asuinpaikan lukuisille metsälajeille, jotka muutoin tuskin viihtyisivät pääkaupunkiseudulla. Keskuspuistossa voi törmätä vaikkapa palokärkeen tai hirveen.

Kaupunkiympäristön vehreydestä huolehtiminen ei ylläpidä pelkästään monimuotoista luontoa. Tutkimusten mukaan luonnonympäristö edistää ihmisten terveyttä monella tapaa. Luonnossa oleskelu vähentää stressiä ja laskee verenpai-

netta. Puut myös suojelevat ilmansaasteilta ja vaimentavat kaupunkien melua.

Viheralueet lisäävät selkeästi kaupunkien viihtyisyyttä ja arvostusta. Luontokohteiden säilyttäminen on pitkällä aikavälillä fiksua kaupunkisuunnittelua, josta hyötyvät sekä ihmiset että luonto.

Kaupunkiluonto on globaali trendi Maailman monissa suurissa metropoleissa on herätty urbaanin luonnon tärkeyteen. Suuria puistoja yhdistetään niin sanotuilla viherkäytävillä, joita pitkin eläimet pääsevät siirtymään alueilta toisille. Vesistöjä kunnostetaan, ja onpa jopa ennen niin saastuneessa Lontoon Thames -joessa nähty useiden kalalajien palaavan, kun vedenlaatu on parantunut.

Myös Helsingissä Vantaanjokeen ja muutamiin kaupunkipuroihin nousee taas taimen.

Kaupungeissa on myös innostuttu rakentamaan viherseiniä ja -kattoja, jotka tuovat vehreyttä kaupunkikuvaan ja tarjoavat muun muassa ravintoa lukuisille

pölyttäjille. Joutomailla voidaan harrastaa kaupunkiviljelyä, joista kaupunkilaisten on mahdollista kasvattaa hyötykasveja omaan käyttöön.

Arvostetaan luontoamme Viime vuosina yhä useammat, aikoinaan erämaiden asukkeina pidetyt lajit ovat levittäytyneet kaupunkeihin. Näihin lajeihin lukeutuvat muun muassa huuhkaja ja kanahaukka, joita esimerkiksi Helsingissä houkuttelevat citykanien suuri määrä. Samalla kaupunkien vastuu luonnon säilyttämisestä kasvaa. Hyvin suunniteltu kaupunki voi olla todellinen monimuotoisuuden keidas. Kaupunkiluonto avaa ensisijaisen näkymän lähiluontoon paitsi asukkaille, myös matkailijoille.

Suomen kilpailuvaltti matkailubisneksessä on pitkään ollut luonto. Siitä kannattaa pitää kiinni. Meillä on valtavia erämaita, joiden hiljaisuudesta ulkomaalaiset turistit tulevat nauttimaan. Kaupungeissamme luonto on helposti saavutettavissa. Viime aikoina maailmalla on herätty kaupunkiluonnon tärkeyteen ja alettu vaalimaan vihreämpää ympäristöä.

Meillä Suomessa kaupunkiluonto on jo täällä, ja on Suomen etu, että luonto kaupungeissamme säilyy mahdollisimman laajana ja monimuotoisena. *

Metsämörrejä KARTANONMETSÄSSÄ teksti ja kuvat: maiju laitanen

alminkartanon juna-aseman yläpuolella Helsingissä kohoaa omalaatuinen Kartanonmetsä kallioineen ja kelopuineen. Aivan asutusalueen ytimestä pääsee sujahtamaan tähän viidentoista hehtaarin kokoiseen toiseen maailmaan, jossa useimmiten kohtaa muitakin kulkijoita. Kartanonmetsällä tuntuu olevan laaja-alaisempi kävijäkunta kuin monella kaupungin laitoksella, mutta uudessa Helsingin yleiskaavassa sitä ei juuri arvosteta: kartanonmetsä uhkaa jäädä asuinrakentamisen alle.

Kartanonmetsän suojissa vierailee päivittäin kaikenikäisiä poluntallaajia päiväkotilapsista eläkeläisiin. Heti metsään astuessaan huomaa, että siellä vietetään paljon aikaa. Mäntyjen kilpikaarnaista pintaa ja paljaita kallioita peittävät nuorison maalaamat graffitit. Metsän kätköistä löytyy jos jonkinlaista majaa sekä nuotiopaikkoja, jotka roskan määrästä päätellen ovat ahkerassa käytössä.

>

nuorten luonto 3/2016 |

15

<

Roskaajista huolimatta metsän lepopaikkoja pidetään arvossa. Eräänä päivänä alueella kävellessäni kohtaan nuorisojoukon, joka kovaan ääneen valittaa sitä, kuinka ’joku on sotkenut meidän nuotiopaikan’. Nuorisokin jättää jälkeensä elämän merkkejä, mutta päivien päästä paikalle palatessani se näyttää olevan antaumuksella siivottu: roskat on kerätty, neulasten peittämä maa näyttää lakaistulta, ja joku on jopa kerännyt sytykkeitä nuotiopaikan viereen. Metsässä vaalitaan hiljaista yhteisöllisyyttä.

Jos Kartanonmetsässä kulkee aamupäivällä, tapaa todennäköisesti läheisten päiväkotien lapsia leikeissään. Eräänä aamuna juttelen hetken Leila Pirhosen kanssa samalla kun hän paimentaa läheisen päiväkoti Apilan lapsikatrasta. Lapset viihtyvät lähimetsässä, ja on tärkeää, että luontoon pääsee nopeasti päiväkodin pihalta. Pirhosen mukaan metsäkokemukset ovat elämyksiä erityisesti maahanmuuttajataustaisille lapsille, joille suomalaiseen luontoon tutustuminen on erityisen vaikuttavaa ja tärkeää.

Pirhonen ei ole kuullut Kartanonmetsää uhkaavasta yleiskaavasta, mutta on ehdottomasti sitä mieltä, että Kartanonmetsä tulee säästää.

Nurmella istuskelevat lapsetkin innostuvat kertomaan, mitä kaikkea he ovat metsässä leikkineet.

– Metsässä on kivaa. Siellä näkee metsämörrejä!

Toivon, että myös alueen kaavoituksesta päättävät ymmärtäisivät lähimetsän arvon koko asuinalueelle. *

Rakentaminen Helsingin lähimetsien uhkana teksti maiju laitanen • kuva: tapani rauramo, helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto

U

hattuja lähimetsiä on Helsingissä Kartanonmetsän ohella monia muitakin. Uudet rakennusprojektit ovat vaarassa hävittää esimerkiksi Tonttuvuoren kalliomänniköt, Vartiosaaren lajirikkaat metsät ja Keskuspuistonkin pelätään supistuvan melkoisesti. Lähimetsiä uhkaa usein juuri uusien asuinalueiden tarve: Helsinki on kasvava kaupunki, ja ihmiset tarvitsevat koteja ja palveluita.

Monien lähimetsäkiistojen takana on uusi yleiskaava, jota on valmisteltu vuodesta 2012 lähtien ja jossa suuri osa uusista asuinalueista on kaavailtu metsien ja mui-

16

| nuorten luonto 3/2016

den viheralueiden tilalle. Lopullinen päätös yleiskaavasta on tarkoitus tehdä Helsingin kaupunginvaltuustossa tänä syksynä. Suunnitelmat ovat herättäneet paljon vastustusta, sillä nämä rakentamisen uhkaamat alueet ovat monille rakasta lähiluontoa, jossa käydään marjassa, sienessä, iltalenkeillä ja eväsretkillä.

Viheralueiden raivaamisen vaihtoehdoksi on esitetty kaupungin laajentamista ylöspäin, eli uusien asuinalueiden sijaan tehtäisiin korkeampia rakennuksia. Lähiluonnon säilyttämistä ovat vaatineet niin paikalliset asukkaat kuin kansalaisjärjestötkin. Luonto-Liitossa tämä tavoite on konkretisoitunut erityisesti Lähimetsät Haltuun! -kampanjassa.

Suunniteltu Hämeenlinnanväylän kaupunkibulevardi haukkaisi ison palan Keskuspuiston kyljestä.

in ih o lk ja n e s k u t u s a ä jä Luonto

HIRVENSALOSSA teksti erika weckströ

m, kuvat milla aalto

Turkulaisen Hirvensalon saaren tulevaisuudessa häämöttää suuri asuinaluerakennus ja uusi silta.

Luonnonsuojelijat pelkäävät luonnon kärsivän kohtuuttomasti.

M

uutaman kilometrin päässä Turun keskustasta sijaitsee noin 1300 hehtaarin kokoinen Hirvensalon saari. Asutus on hajanaista, luonnonalueita on paljon ja rakentamatonta rantaakin löytyy kaikkien iloksi. Luonto on monimuotoista ja saarella on esimerkiksi jalopuulehtoja, avokallioita ja kosteikkoja. Sorttamäen ja Vaahemäen jalopuuumetsiköt ovat suojeltuja Natura-alueita.

Hirvensaloa havitellaan tehokkaampaan asumiskäyttöön; sinne kaavaillaan asuntoja noin 20 000 hengelle. Nykyisellään saarella asuu vakituisesti vain 7 000–8 000 ihmistä, eli muutos olisi melkoinen. Hirvensalosta pääsee nykyisin mantereelle yhtä siltaa pitkin. Jos asukasmäärä kasvaa suunnitellusti, ei jo nyt ruuhkainen silta riitä, vaan suunnitteilla on uusi siltayhteys saarelta Uittamon kaupunginosaan.

Autoja luonnonsuojelualueille Sekä asutuksen valtaisa lisäys, että sillan sijoituspaikka ovat herättäneet huolta luonnonsuojelijoissa. Turun luonnonsuojeluyhdistyksen (TLSY) valitus kaatoikin edellisen osayleiskaavan.

– Perusongelma on liian suuri asukasmäärä, toteaa TLSY:n kaava-aktiivi Pertti Sundqvist.

Asukasmäärän kasvusta seuraa hurjasti lisääntyvä liikenne lieveilmiöineen: pölyä, melua, pakokaasuja ja ruuhkia. Yhdistys on huolestunut myös monen arvokkaan luontokohteen jäämisestä joko suunniteltujen rakenteiden alle tai pirstoutumisesta pieniksi saarekkeiksi.

Myöskään sillan sijoituskohta ei miellytä: se osuu saarella kahden Natura-alueen väliin eris-

täen ne toisistaan. Ennustetut liikennemäärät ovat niin suuria, että melu ja saasteet heikentäisivät Natura-alueen luontoarvoja ja haittaisivat siellä pesiviä lintuja. Mantereen puolella silta osuisi Rauvolanlahti Natura-alueen kylkeen.

Rauvolanlahti sekä viereinen Katariinanlaakson alue kuuluvat valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan ja lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Pertti Sundqvist huomauttaa, ettei Katariinanlaakson luonto kestä myöskään nykyistä suurempaa ihmis- ja koiramäärää. Vierailijoitten määrä kasvaa vääjäämättä, jos lähialueen asukasluku kasvaa.

Pitkä matka päätöksiin Turun kaupungin yleiskaavainsinööri Olavi Aholan mukaan menee vähintään kymmenen vuotta, ennen kuin Hirvensalon rakennushanke alkaisi ja siltaa alettaisiin rakentaa. Kaupunki teettää parhaillaan täydellisiä selvityksiä kaavaa varten. Nyt alueen osayleiskaavasta odotetaan Natura-vaikutusten arviointia, jonka jälkeen kaava lähtee ELY-keskuksen käsittelyyn.

– ELY-keskuksen lausunto on varsin ratkaiseva siinä, katsotaanko sillalla ja osayleiskaavalla olevan merkittävästi haitallisia vaikutuksia Natura-alueeseen, Ahola kertoo.

ELY-keskuksen käsittelyn jälkeen kaava siirtyy kaupungin käsittelyyn. Tässä vaiheessa kaava laitetaan myös yleisön nähtäväksi ja kommentoitavaksi. Kenen tahansa on siis mahdollista sanoa mielipiteensä suunnitelmista.

– Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että TLSY ei valita uudesta kaavasta, koska muodollisia virheitä ei löydy. Kunta saa tehdä kaavoituksessa tyhmiä päätöksiä, kunhan se tekee ne lain säätämässä järjestyksessä, Sundqvist huokaa. *

nuorten luonto 3/2016 |

17

MONIMUOTOISET

muuttajat

teksti ja kuikka-kuva: anna tuominen, ohdakeperhoskuva: tero laakso, ccby2 sopulikuva: teemu saloriutta

P

äivien lyhetessä ja iltojen viiletessä luonto alkaa valmistautua talveen. Muutos hätistää monet eläimet liikkeelle kohti otollisempia talvehtimisseutuja. Suurimman huomion kerää lintujen massamuutto leudommille seuduille, kun lintujen lisäksi myös bongarit parveilevat muuttoreittien varrella.

Tuhansien hanhien ylilentoa katsellessa harva muistaa, etteivät linnut suinkaan ole ainoita syysmuuttajia. Tässä jutussa esittelen kolme lajia: kuikan, ohdakeperhosen ja tunturisopulin. Ne ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten monenkirjavasta ilmiöstä on kyse.

18

| nuorten luonto 3/2016

Kuikka (Gavia arctica) Kuikan tekemä muuttomatka nousi otsikoihin, kun vuosi sitten kaksi kuikkaa varustettiin satelliittipaikantimilla.

Lahjaksi ja Rurikiksi nimettyjen kuikkien muuttoa seurattiin vaihe vaiheelta, kunnes molempien lähettimet hiljenivät talven aikana. Lahja palasi onnellisesti vanhalle pesimäjärvelleen, mistä paikallinen lintuharrastaja sen löysi, mutta Rurikin kohtalo lienee surullisempi. Vaikka kevään muuttomatka jäi taltioimatta, satelliittipaikantimet tarjosivat hyvin yksityiskohtaista tietoa kuikkien syysmuutosta.

Kuikkien muutto on vilkkaimmillaan lokakuun alussa. Suuri osa Suomessa pesivistä kuikista muuttaa Mustallemerelle ja sinne päätyivät myös Lahja ja Rurik. Takaisin useimmat palaavat kiertäen Keski-Euroopan kautta sulan veden perässä. Kuikat voivat lentää aamusta iltaan, jopa tuhat kilometriä päivässä.

Vaikka ne pesivät makean veden alueilla, talvet ne viettävät nimenomaan merillä: Mustanmeren lisäksi kuikat viihtyvät muun muassa Välimerellä ja eteläisellä Itämerellä.

Kuikka aloittaa muuttoon valmistautumisen tankkaamalla huolellisesti, sillä muuttolento kuluttaa valtavasti energiaa. Erityisesti nuoret kuikat kerääntyvät syksyllä pieniksi parviksi odottamaan muuttoa. Muutto tapahtuu hajanaisissa ryhmissä tai jopa vain pareittain. Kuikat lentävät tasaisesti melko matalalla merenpinnan yllä, sillä meren viileänä pitämä ilma helpottaa myös kuikan oloa.

Tunturisopuli (Lemmus lemmus)

Ohdakeperhonen (Vanessa cardui) Perhosten syysmuutossa erikoista on se, etteivät muuttomatkalle lähtijät ole samoja, jotka alkukesästä saapuivat Suomeen. Siivekkään elämä on sen verran lyhyt, että syysmuuttaja ehtii perille päästyään vain etsiä sopivan ravintokasvin jälkeläisilleen ja munia, minkä jälkeen se päättää päivänsä. Ohdakeperhonen on perhoslajeista pisimmän matkan muuttajia, Pohjolasta se ennättää matkallaan aina Pohjois-Afrikkaan asti. Muutto etelään on ohdakeperhoselle välttämättömyys, sillä se ei kestä pohjoisen talven pakkasia.

Muuttoperhosista tiedetään vasta varsin vähän. Suhteellisen tuoretta tietoa on jo pelkästään se, ettei perhosten muutto ole vain ajelehtimista, vaan aktiivista ja tiettyyn suuntaan tähtäävää etenemistä.

Ne voivat lentää ihmissilmän ulottumattomissa parinkin kilometrin korkeudessa, mutta suuria parvia voi havainnoida tutkien avulla. Myös esimerkiksi lintuharrastajat kiikareineen ja kaukoputkineen ovat olleet suuri apu muuttavien perhosten havainnoinnissa.

Ohdakeperhonen voi muuttomatkallaan viettää jopa päiväkausia sopivien tuulten kuljettamana. Tuuliolosuhteiltaan sopivana syyspäivänä se nousee yläilmoihin ja lähtee kohti etelää. Muuttomatka ei kuitenkaan ole ongelmaton.

Vaikka saalistajia ei korkealla yläilmoissa olekaan, esimerkiksi merialueiden ylitys on hankalaa, sillä tarpeelliset nousevat virtaukset ovat heikkoja. Haastattelemani Jyväskylän yliopiston biologianlehtori Jari Haimin mukaan muuttavan ohdakeperhosen suurin uhka onkin juuri sää ja sen nopea muuttuminen.

Muuttaminen onnistuu helpoiten lentäen tai vesistöjä pitkin. Kuitenkin myös maalla elävät eläimet voivat vaihtaa asuinseutua talveksi, vaikkakaan eivät ihan etelään asti. Lapissa elävän tunturisopulin syksyinen muutto on yksinkertaisimmillaan kiipeäminen tunturin laelle. Erityisen runsaina sopulivuosina niiden vaellus suuntautuu kuitenkin myös uusille alueille, sillä tuntureilla ei riitä ravintoa kaikille talven ajaksi.

Kesän tunturisopulit viettävät purojen varsilla tunturien alarinteillä, missä kasvillisuus on rehevää ja ruokaa on yllin kyllin. Kesällä tuore sammal ja sarat vetävät sopuleita puoleensa kuivuvilta paljakoilta, mutta lisääntymmiskauden loputtua ne alkavat vetäytyä ylemmäs kohti paljakoita. Syksyllä lisääntymiskauden loputtua tunturisopulit vetäytyvät takaisin ylös alueille, joihin lunta kertyy jopa useampi metri. Paksun nietoksen alla on turvallisempaa, mutta ravinnoksi on tarjolla enimmäkseen vain vaatimattoman höytyväistä sammalta.

Syysmuuton voi siis tehdä Suomen rajojen sisäpuolellakin, mutta nyt syksyn tullen joudumme silti sanomaan monelle kesäkaverille näkemiin ensi kevääseen.

Lapsuuden kyläilyiltä mieleeni on jäänyt lause: ’Täytyy lähteä, jotta voi tulla uudelleen’, ja tuo paluu onkin kyllä jotain odottamisen arvoista. * > Lähteet Jari Haimi, Jyväskylän yliopiston biologianlehtori Luonto-Portin verkkolehti lehti.luontoportti.fi Sakarin digikuvablogi sakari2.wordpress. com > Kirjallisuus Mauri Leivo: Kuikka – alkulintu Martti Hario ym: Suomen muuttolinnut Jari Päärni: Lintujen syysmuuttoa pääkaupunkiseudulla Kauri Mikkola ym: Perhosten lumo Asko Kaikusalo: Sopulipoluilla

nuorten luonto 3/2016 |

19

TTIP?

MIKÄ IHMEEN

Kauppa- ja investointiasiat ovat monille meistä vieraita, eivätkä kaukana Euroopassa solmittavien taloudellisten sopimusten kiemurat välttämättä tunnu koskettavan tavallisen suomalaisen arkea. Nyt käynnissä olevista TTIP-neuvotteluista kannattaa kuitenkin kiinnostua, sillä toteutuessaan sopimus tulee vaikuttamaan moneen meille kaikille tärkeään asiaan.

Vaakalaudalla ovat niin demokratia, ympäristönsuojelu kuin ihmisoikeudetkin. Mistä oikein on kyse? teksti: maiju laitanen, kuvitus: emmi malkki

T

TIP-sopimus eli Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen kauppa- ja investointisopimus on ajankohtainen aihe, jota erityisesti kansalaisjärjestöt ovat halunneet pitää esillä julkisessa keskustelussa. Sopimuksella halutaan purkaa kaupankäyntiä rajoittavia lakeja ja muita esteitä,

20

| nuorten luonto 3/2016

minkä toivotaan vahvistavan taloutta ja lisäävän työpaikkoja. Kauppaa rajoittavilla säädöksillä on kuitenkin usein ihmistä ja luontoa suojelevat tarkoituksensa.

TTIP-sopimus ja muut vapaakauppasopimukset ovat aiheina vaikeita muistakin syistä kuin vain siksi, että kansainvälisen talouden kysymykset vaativat keskustelijalta perehtymistä. Siinä missä

kansalaiset pelkäävät klooripestyn ja hormoneilla tuotetun lihan ilmaantumista lähikaupan hyllylle tai vallan siirtymistä valtioilta suuryritysten käsiin, vakuutetaan Euroopan komission tiedotuskanavissa, että pelot ovat turhia ja perustuvat väärinkäsityksiin.

Varmaa tietoa uhkakuvien todenmukaisuudesta ei ole saatavilla, sillä sopimus ei ole vielä valmis, ja sitä valmistellaan pitkälti suljettujen ovien takana.

Emme siis tällä erää tiedä sopimuksen yksityiskohtia saati sen mahdollisen toteutumisen seurauksia. Varmaa ei ole edes se, saavatko jäsenvaltiot itse parlamenteissaan päättää siitä, allekirjoitetaanko sopimus vai ei. Sopimus on siis varsin epädemokraattisesti valmisteltu, ja lisäksi se tulisi toteutuessaan kaventamaan demokraattisten valtioiden itsemääräämisoikeuksia.

Mitä haittaa on vapaasta kaupasta?

Taloudellisesti kannattavimmat tuotantotavat ovat usein ilmastolle ja ympäristölle haitallisia. Ilman säätelyä markkinoille voi päästä sellaisia ympäristömyrkkyjä ja elintarvikkeita, joiden turvallisuutta ei ole kunnolla tutkittu. Sopimus saattaisi estää valtioita säätämästä lakeja, joiden avulla suojeltaisiin luontoa ja torjuttaisiin ilmastonmuutosta, mikäli näistä laeista olisi haittaa yritysten liiketoiminnalle. Säätelyä tehdään myös ihmisten suojelemiseksi esimerkiksi minimipalkkojen ja työehtosopimusten muodossa, joten säätelyn purkaminen heikentäisi työntekijöiden oikeuksia. Lisäksi monet pelkäävät kovenevien tehokkuusvaatimusten ja kilpailun vaikutuksia esimerkiksi julkisiin palveluihin.

Monet näistä uhkakuvista voitaisiin kenties välttää muotoilemalla sopimusteksti niin, että ympäristön ja ihmisten oikeudet turvataan. Mahdollisesti ongelmallisin seikka sopimuksessa onkin sen

suhde demokratiaan: sopimuksen keskeisenä tavoitteena on heikentää valtioiden roolia markkinoiden säätelijänä.

Monet pitävät tätä tavoitetta kannatettavana, mutta demokratian periaatteiden mukaan valtion ja markkinoiden välisen suhteen tulisi olla jokaisen valtion ja viime kädessä kansan itsensä päätettävissä.

Käytännössä yhtenäinen markkina-alue ja yhtenäinen säätely tarkoittaisi jonkinlaista ylikansallista oikeusjärjestelmää. Tämä johtaisi siihen, että osa päätöksistä tehtäisiin valtioiden omien oikeuslaitosten ulkopuolella, mikä horjuttaisi valtioiden itsemääräämisoikeutta sekä demokratian perusteita. TTIP-sopimuksessa on siis kyse arvoista ja markkinatalouden asemasta yhteiskunnassamme. Miten tärkeää taloudellinen kasvu lopulta on ihmisten ja luonnon suojelemisen rinnalla? Saako talouskasvu uhata demokratiaa?

Tuottaako vastustus tulosta?

Huolestuneet kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ovat pyrkineet pitämään paljon meteliä vastustaessaan vapaakauppasopimuksia. Greenpeace on jopa tuonut julkisuuteen salassa pidettyjä yksityiskohtia valmisteilla olevista sopimuksista. Helsingissä pidettiin toukokuun lopussa vapaakauppasopimuksia vastustava mielenosoitus, jonka järjesti TTIP-verkosto yhdessä monen kansalaisjärjestön, muun muassa Luonto-Liiton, 350 Suomen, Greenpeacen ja Maan ystävien kanssa.

Osallistujat olivat kaikenikäisiä pienistä lapsista eläkeläisiin. Risto Lakanen saapui mielenosoitukseen kantaen kylttiä, johon oli kirjoitettu teksti ihmiset ja ympäristö ennen voitontavoittelua. Vapaakauppasopimukset hän kokee arvomaailmansa vastaisiksi. ’Sodassa sanottiin, että kaveria ei jätetä. Nyt globaali kapitalismi jättää kaverin oman etunsa nimissä.’ TTIP-sopimuksen vastustajat pelkäävät tärkeiden arvojen ja demokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. * nuorten luonto 3/2016 |

21

JOKAINEN ON TERVETULLUT YÖRI

Luonto-Liiton Hämeen piiri järjestää ympäristötoimintaa erityisesti lapsille. Myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen kiinnostaa aktiiveja.

P

I

PII

LUPPIIN

I EN

RI PI

Piiri pieni pyörii -juttusarjassa tutustutaan Luonto-Liiton paikallisjärjestöihin, eli piireihin, heidän kotikonnuillaan. teksti ja kuvat: niina kinnunen

22

| nuorten luonto 3/2016

V

ehreän Sibeliuspuiston siimeksessä sijaitsee vanha Pauligin huvila, jonka tiloissa ympäristöstä kiinnostuneet nuoret kokoontuvat. Kävimme tutustumassa Luonto-Liiton Uudenmaan piirin – tuttavallisemmin Lupin – tiloihin ja toimintaan Töölössä, Helsingissä.

Pauligin huvila huokuu tunnelmaa.

1870-luvulla rakennettu huvilassa on säilynyt häivähdys menneestä, mutta paikka ei ole päässyt kuihtumaan. Helsingin

kaupungin omistamassa rakennuksessa riittää elämää: tiloissa toimivat Lupin lisäksi Helsingin seudun Maan ystävät, Pääkaupunkiseudun 4H-yhdistykset sekä retkeilyvälinelainaamo Wempaimisto.

Luppi on Luonto-Liiton kahdeksasta piiristä suurin. Sillä on kaksi työntekijää, jotka vastaavat toiminnasta, mutta käytännön toiminnan toteuttavat nuoret aktiivit. Luppi järjestää lasten- ja nuortenleirejä, erilaisia retkiä ja kursseja sekä lasten luontokerhoja pääkaupunkiseudulla.

Retkien suosio kasvaa Erityisesti Lupin retkitoiminta on aktiivista ja monipuolista. Retkiä järjestetään ympäri vuoden aina lähiluontoon suunnatuista parin tunnin retkistä viikon mittaisiin erämaavaelluksiin.

– Kantavana ajatuksena on, että kuka tahansa uskaltaisi lähteä mukaan ja löytäisi retkeilyn ilon. Useimmilla retkillä ei tarvitse aiempaa kokemusta tai omia varusteita, eivätkä retket ole fyysisesti vaativia, vaan tarkoituksena on rauhassa tarkkailla luontoa. Käymme kohteissa, joissa moni ei muuten kävisi, retkiryhmän puheenjohtaja Teemu Saloriutta kertoo.

Retket suuntautuvat pääasiassa Etelä-Suomeen, mutta myös esimerkiksi Itä-Suomeen ja Lappiin. Retkiä järjestetään myös ulkomaille, kuten Venäjän Karjalaan sekä Viron lintupaikoille.

Erityisen mieleenpainuvia ovat talven hiihtoretket, joilla yövytään kamiinateltassa tai autiotuvissa. Saloriutta tutustui ensimmäisen kerran Lupin toimintaan marraskuisella viikonloppuretkellä Porkkalaan kahdeksan vuotta sitten. Retkeily vei mennessään, ja hän on sittemmin osallistunut yhteensä yli 70 retkeen.

Suurin osa Lupin retkistä on suunnattu noin 15–29-vuotiaille. Niiden suosio on kasvanut tasaiseen tahtiin, ja yön yli kestäville retkille on osallistunut reilun kahdeksan vuoden aikana yli 300 eri osallistujaa. Tietoa tulevista retkistä saa Lupin nettisivuilta, liittymällä retkiryhmän sähköpostituslistalle tai seuraamalla Luonto-Liiton retkeilijät -Facebook-ryhmää.

– Jokainen voi ideoida ja toteuttaa retkiä. Ei tarvitse olla valmiiksi pro, sillä mukaan lähtee aina kokeneempia retkenvetäjiä ja aina saa apua retken järjestämiseen, Saloriutta sanoo.

Lasten leireillä muun muassa leikitään ja tutkitaan luontoa, kun taas vanhempien lasten ja nuorten leireillä harrastetaan luonnossa ja käsitellään yhteiskunnallisia aiheita, esimerkiksi kulutuskysymyksiä. Joillakin leireillä on oma teemansa.

– Jo kolmena vuotena on järjestetty Itämerileiri Bengtsårissa. Leirille osallistuu suomalaisten lisäksi venäläisiä ja virolaisia nuoria. Lisäksi Hangossa järjestetään muun muassa lintuteemainen leiri, Lupin hallituksen puheenjohtaja Rauna Lilja kertoo.

Retkien ja leirien lisäksi Uudenmaan piiri järjestää luontokerhoja, joissa lapset pääsevät tutkimaan luonnon ihmeitä ohjaajan opastuksella sekä monipuolisesti kursseja, joilla opitaan esimerkiksi luonnossa liikkumisen perustaitoja, kasvisruokien valmistusta tai valmiuksia toimia luontokerhon tai -leirin ohjaajana.

Luppi on myös mukana monissa tapahtumissa ja tempauksissa.

Upeat tilat houkuttelevat mukaan Luonnonläheinen piha Sibeliuspuistossa ja sijainti meren läheisyydessä luovat täydellisen ympäristön Lupin toiminnalle. Keskeinen sijainti ja hyvät bussi- ja raitiovaunuyhteydet sekä pyöräreitit takaavat, että nuorten on helppo päästä paikalle.

Pauligin huvila on ollut järjestöjen käytössä 90-luvulta asti, mutta alkuvuonna 2016 tilojen käyttö oli uhattuna. Helsingin kaupunki ilmoitti maaliskuussa suunnittelevansa Tyttöjen talon tuomista Pauligin huvilaan, mikä olisi tarkoittanut karkotusta tiloissa nyt toimiville järjestöille. Kaikeksi onneksi suunnitelmasta lopulta luovuttiin ja Tyttöjen talolle alettiin etsiä tiloja muualta.

– Tilat ovat ihanat. Täällä voi hyvin järjestää tapahtumia, on isot salit, joissa kokoustaa ja keittiö, joten päiväleirien järjestäminen onnistuu. Tilat oikein houkuttelevat mukaan toimintaan, Lupissa työharjoittelua suorittava yhteisöpedagogian opiskelija Essi Roisko sanoo.

Lupin toimintaan mukaan ovat tervetulleita kaikki, jotka kokevat luontoarvot omakseen.

– Ei tarvitse tietää valmiiksi kaikkea luonnosta tai omistaa retkivarusteita.

Riittää, kun on kiinnostunut luonnosta ja nauttii siellä liikkumisesta, Lilja sanoo.

– Nuortenryhmän toimintaan saa tulla mukaan, vaikka vain istuskelemaan ja syömään pullaa, Saloriutta lisää.

Hän suosittelee muillekin piireille matalan kynnyksen toimintaa, joka houkuttelee lisää väkeä paikalle. Osa saattaa jäädä pysyvämminkin aktiivisiksi jäseniksi ja samalla nuoret omaksuvat ympäristömyönteisiä arvoja – ja mikä parasta, saavat uusia ystäviä ja hienoja luontokokemuksia. *

Essi Roisko, Rauna Lilja ja Teemo Saloriutta Pauligin huvilan salissa.

Leireillä leikitään ja käsitellään ympäristökysymyksiä Luppi järjestää vuosittain noin kaksikymmentä lasten- ja nuortenleiriä, jotka sijoittuvat pääasiassa kesälle, mutta myös syksyyn ja talveen. Päiväleirejä järjestetään Pauligin huvilalla, Villa Elfvkissä Espoossa sekä eri puolilla Vantaata, kun taas noin viikon pituisilla telttaretkillä suunnataan yleensä Bengtsårin saarelle Hankoon. nuorten luonto 3/2016 |

23

PERINTEISET PAREMMIN Älä kyllästy arkiruokaan, vaan valmista niin perinneherkut kuin eksoottisemmatkin makuelämykset kauden kasviksia hyödyntäen. Maapallo ja makunystyrät kiittävät! teksti ja kuva: emilia raunio

24

| nuorten luonto 3/2016

Munakoiso

Provencen yrtit

Munakoiso {Solanum melongena} on koisokasvien heimoon kuuluva monivuotinen kasvi. Kasvitieteessä ravinnoksi käytettävää osaa sanotaan marjaksi, mutta ruoanlaitossa sitä kutsutaan vihannekseksi.

Aikaisemmin munakoisot olivat niin kitkeriä että niitä oli tapana suolata ja ’itkettää’ kitkeryyden poistamiseksi, mutta nykyään se ei ole tarpeen.

Provencen alue Ranskassa tunnetaan yrttejä ja vihanneksia suosivasta keittiöstä. Provencen yrtit ovat yhdistelmä rosmariinia, laakerinlehteä, basilikaa, selleriä ja timjamia. Yrtit edistävät ruoansulatusta ja tuovat ihania tuoksuja ja makuja ateriaan.

Pohja: • 2 dl täysjyväjauhoja • 1 dl kaurahiutaleita • 1-2 dl kaurajuomaa tai vettä • 0,5 dl öljyä • 0,5 tl suolaa Sekoita kaikki ainekset. Pohjan tulisi olla nypittävän paksua, joten annostele kaurajuoma tai vesi pikkuhiljaa. Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina pohjaksi tasaisesti. Esikypsennä 225 asteessa n. 15 minuuttia ja valmista täyte sillä välin.

Täyte: 1 paketti pehmeää tofua 2 dl makeuttamatonta soija- tai kaurajogurttia

Kesäkurpitsa Kesäkurpitsa eli zucchini on ryhmä kurpitsan lajikkeita {Cucurbita pepo}.

Kotipuutarhuri pääsee nauttimaan myös kesäkurpitsan kukista, sillä ne ovat erityisen herkullisia friteerattuina tai salaatin joukossa.

Ratatouille ja yrttinen tuulahdus Ranskan Provencesta aupan hyllyt ja torit pursuavat toinen toistaan värikkäämpiä vihanneksia, joten viimeistään nyt on aika sanoa heipat tuhdeille makaronilaatikoille, pizzoille ja purilaisille. Nykypäivän valistunut kotikokki valmistaa kasvivoimaa pursuavat herkut pienellä lisäpotkulla.

Hyvää niin mielelle, keholle kuin kallisarvoiselle maapallolle.

Ratatouille-piiras

Yksi kasvisruokien klassikoista on Kaakkois-Ranskan alueen Provencen ratatouille. Perinteisesti se toimii kasvislisukkeena, mutta tuunaamalla ratatouillea hieman saat siitä oivan pääruoan. Sadonkorjuuaikaan voit käyttää kotimaisia vihanneksia tai, jos olet oikein onnekas, jopa oman puutarhan satoa: kesäkurpitsaa, munakoisoa, tomaattia, paprikaa ja tuoreita yrttejä. Bon appetit!

Piirakan pinnalle: Munakoiso Kesäkurpitsa 3 tomaattia Punaista paprikaa 3 valkosipulinkynttä 1 rkl Provencen yrttisekoitusta Ripaus mustapippuria ja suolaa 2 rkl omenaviinietikkaa 2 rkl öljyä Leikkaa vihannekset pieniksi kuutioiksi veitsellä tai tasaisiksi pyöreiksi siivuiksi juustohöylällä. Sekoita joukkoon yrtit ja mausteet sekä omenaviinietikka ja öljy. Perinteisesti vihannekset paahdetaan pannulla lajeittain ja sitten yhdistetään ja haudutetaan uunissa. Silppua tofu pieniksi paloiksi ja asettele piirakkapohjan päälle, kun olet ensin esikypsentänyt pohjaa uunissa. Lisää sitten soijajogurtti ja lopuksi pinnalle vihannekset.

Paista 225 asteessa n. 30 min tai niin että pohja on kypsä ja vihannekset saaneet väriä ja pehmenneet. Nauti kesäkurpitsa-siivukesalaatin kera. Piiras sopii myös hyvin retkievääksi tai piknikille!

Kesäkurpitsa-siivukesalaatti • • • • • •

Kesäkurpitsa Sitruuna Kourallinen tuoreita yrttejä, kuten minttua tai • basilikaa 1 rkl omenaviinietikkaa 1 rkl öljyä Ripaus mustapippuria ja suolaa

Pese kesäkurpitsa ja siivuta pyöreiksi ohuiksi siivuiksi juustohöylällä. Purista sitruunasta mehu. Sekoita yhteen öljy, sitruunamehu, viinietikka ja mausteet.

Silppua yrtit kesäkurpitsoiden joukkoon ja lisää kastike. Anna tekeytyä viileässä hetken ennen tarjoilua.

Voit lisätä salaattiin myös papuja tai tofua, jos haluat siitä ruokaisamman. nuorten luonto 3/2016 |

25

Hellettä ja hiekkarantaa Ensimmäistä kertaa leirinohjaajana teksti ja kuvat: heikka marttila-tornio

uonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri järjesti heinäkuun lopulla kaksi luontoleiriä, joissa olin molemmissa ohjaajana. Tämä oli ensimmäinen kertani leirinohjaajana, joten luvassa oli paljon uusia kokemuksia. Leiripaikka sijaitsi luonnonkauniilla alueella Oulunsalossa, Koppanan leirikeskuksessa.

Ympäristössä oli kangasmetsää ja tietysti auringossa kimalteleva meri hiekkarannalla varustettuna.

Valmistautuminen Koska en ollut aikaisemmin toiminut ohjaajana Luonto-Liiton leireillä, en juurikaan tiennyt mitä odottaa. Onneksi kävin edellisellä viikolla Koppanassa hieman

26

| nuorten luonto 3/2016

tutkimassa paikkaa etukäteen. Ajattelin, että leirille on hyvä varustautua samalla periaatteella kuin jos lähtisi vaeltamaan useaksi päiväksi. Päätin pakata tarpeelliset kamat viikoksi ja niiden lisäksi tietysti paljon positiivista ja leikkimielistä asennetta.

Etukäteen mietin erilaisia hauskoja lapsille sopivia leikkejä ja tehtäviä, joita leirin aikana tultaisiin tekemään. Pohdin myös mahdollisia haasteita, joita leiri voisi tuoda tullessaan. Entä jos jollekin tulee kova koti-ikävä? Mitä tehdä, jos sataa ja ukkostaa koko viikon? Entä jos leiriläinen tai joku ohjaajista sairastuu kesken leirin? Tietystikään yllättäviltä tilanteilta ei voi välttyä, mutta hyvä etukä-

teisvalmistelu takaa rennomman leirikokemuksen myös ohjaajalle itselleen.

Ensimmäinen leiri Ensimmäisenä järjestettiin kaksi yötä kestävä 7–9-vuotiaitten leiri. Leirin osallistujamäärä oli pienehkö, viisi henkilöä, joten se oli myös ohjaajille rauhallisempi laskeutuminen leirielämään. Paikka ja sen käytännöt tulivat ensimmäisinä päivinä hyvin tutuksi. Leirin alussa käydään tietysti läpi tärkeimmät asiat: alueen rajat ja säännöt. Säännöt tehtiin yhdessä leiriläisten kanssa ja ne sinetöitiin allekirjoituksella.

Jo heti leiriläisten saapuessa paikalle, tiesin että edessä olisi mukava viikko.

Ensimmäinen leiri sujuikin täysin on-

gelmitta. Kävimme muun muassa pitkällä luontoretkellä. Siellä ihmeteltiin erilaisia luontotyyppejä, syötiin mustikoita ja kuultiin knoppitietoja vastaan tulleista lajeista. Ohjelmaan kuului myös kaarnalaivojen ja leiripaitojen valmistusta.

Osa totesi leirin päätyttyä kahden yön olevan aivan liian lyhyt aika luontoleirille. Lasten välitön ja rehellinen palaute lämmittää aina mieltä. Hienoa kuulla, että leiri oli onnistunut!

Toinen leiri Toinen leiri oli tarkoitettu 10–12-vuotiaille. Siellä osallistujia oli 12, joten se tiesi enemmän vilinää ja vilskettä. Molempien leirien ohjelmanumerot olivat varsin samankaltaiset, toinen leiri kesti vain pidempään. Huomasin myös, että vanhemmilla lapsilla luonnon tuntemus oli jo niin hyvä, että luontoretkellä piti hieman syventyä aiheeseen ja kertoa tarkemmin lajeista. Retkellä ihmeteltiin muun muassa ruskosammakon ja viitasammakon eroja sekä opittiin erottamaan naava ja luppo toisistaan.

Ilmat suosivat koko leirin ajan. Päivisin oli todella lämmintä ja vielä illan viileydessäkin meri houkutteli uimaan. Sauna kuului joka päivä ohjelmanumeroon ja uintihetket oletetusti olivat päivän kohokohta, sekä lasten että ohjaajien mielestä.

Oppi käy parhaiten leikkien ja opetuksellisen tekemisen kautta. Vedenkantoleikin ohella kerrottiin veden tärkeydestä ja sen kestävästä kulutuksesta. Ruokaillessa pystyi vaihtamaan sanasen ruoantuotannosta ja sen vaikutuksista ympäristöön.

Leirin herkullinen kasvisruoka maistui lapsillekin ja tultiinpa ruokaa usein pyytämään lisääkin. Vanhemmat leiriläiset olivat myös hyvin mukana arjen askareissa, kuten tiskivesien ja puiden kantamisessa.

Leiri kokemuksena

mutta uskaltaa myös olla mukana nauttimassa leiristä.

Leirillä on tärkeää, että lapset saavat positiivisen luontokokemuksen ja oppivat paljon uutta. Sama pätee mielestäni myös leirinohjaajiin. Pohjaeläintutkimuksen tekeminen oli uutta ja jännittävää paitsi lapsille, myös minulle.

Osa ohjaajista oli biologian opiskelijoita, joten he osasivat tunnistaa erilaisia vesilajeja. Näytteistä löytyi muun muassa katkoja, erilaisia kotiloita, vesipunkki ja vesikirppu.

Viikko leirillä kului todella nopeasti.

Kun yksi ohjelmanumero loppui, toinen oli jo alkamassa. Päivät oli mukava viettää ulkona rennon tekemisen merkeissä.

Iltanuotiolla nautittiin seurasta sekä tietysti syötiin. Illat huipentuivat hienoihin auringonlaskuihin ja surviaissääskien esiintuloon! Näiden ötököiden parveilu nimittäin kuului kauas ja sai ohjaajatkin hetkeksi epäilemään, oliko ääni peräisin parveilevista hyönteisistä vai jostain aivan muusta.

Olin yllättynyt, kuinka sujuvasti molemmat leirit sujuivat. Suuria ongelmia ei juurikaan ollut ja pienetkin ratkesivat helposti. Leirinohjaajana toimiminen on tietysti vastuullista. Leiriläisten perään on katsottava koko ajan ja tarvittaessa hankaliin tilanteisiin on puututtava. Leikkimielisyyttä ei kuitenkaan pidä unohtaa. Ohjaajana on tärkeää pitää narut kädessä tilanteessa kuin tilanteessa

Suosittelen leirinohjaajana toimimista kaikille, jotka pitävät luonnosta ja lapsista. Lapset ja aikuiset innostavat toinen toisiaan oppimaan uutta, ja yhdessä tekeminen on kivaa. Ohjaajan ei tarvitse olla joka alan asiantuntija. Leirillä pohditaan asioita yhdessä, ja jokainen voi tuoda omaa osaamistaan mukaan juuri sen ver-

ran kuin haluaa. Leiripaikat ovat yleensä luonnonkauniilla alueilla, joihin välttämättä muuten ei pääsisi. Pelkästään viikko Koppanassa oli jo elämys. Säät olivat niin hyvät, että tuli muutamaan kertaan hiekkarannalla todettua: ’turhapa tässä on ulkomaille lähteä’. *

Kenelle?

nuorten luonto 3/2016 |

27

LUONTOPOLULLA

METSÄJOOGA teksti ja kuvat: emilia raunio

e suomalaiset olemme siitä onnekkaita, että lähes jokaisella meistä on metsäalue kotimme lähistöllä. Tutkimusten mukaan jo 15 minuutin oleilu metsässä elvyttää niin kehoa kuin mieltä.

Myös joogalla tiedetään olevan lukuisia parantavia ja hyvinvointia lisääviä vaikutuksia. Jooga vaikuttavaa kokonaisvaltaisesti kehon, mielen ja hengen tasapainoon. Parhaimmillaan se ohjaa yksilöä antautumaan elämän tielle ja läsnäoloon sekä löytämään omaan ytimeen – elämän ytimeen. Metsässä joogaaminen onkin varsin luonnollista. Oman luontonsa

28

| nuorten luonto 3/2016

kuuntelemista, yhteyttä koko universumiin.

Jooga on läsnäoloa Joogassa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä ja harjoituksia, kuten asanoita, hengitysharjoituksia ja meditaatiota, mutta jooga ei itsessään ole harjoitus, vaan pikemminkin tie ja matka, jossa fyysinen keho ja mieli ovat läsnä tässä ja nyt. Se on näkemistä kirkkaasti ja selkeästi.

Minulla on ilo tutustua metsäjoogaan Porvoon Ekuddenissa, jossa oppaanani toimii luontovalmentaja ja joogaohjaaja Anne Kyyhkynen.

– Joogamatkamme alkaa jo lähestyessämme metsää. Pyörämatkalla, bussissa tai autossa voi vielä tuoda esiin asioita, jotka arjessa painavat mieltä, mutta kun astumme metsään, hiljenemme ja jätämme kaikki arjen askareet metsän ulkopuolelle, Anne selvittää ajaessamme kohti Ekuddenin luonnonsuojelualuetta.

Muutaman askeleen jälkeen huomaan riisuneeni sandaalit ja astelen pellon laitaa paljain jaloin. Vilja taipuu tuulessa ja minä lähden seuraamaan liikettä.

– Metsäjooga ei ole suorittamista, jossa mennään metsään tekemään liikkeitä ja sitten poistutaan. Sen sijaan metsä kutsuu sinua ja voit sinne saapua. Se ottaa lempeästi ja rakastavasti vastaan jos olet siihen halukas, toteaa Anne.

Paluu juurille Suuren tammivanhuksen juurelle saavuttuamme Anne ohjaa minua aistimaan puuta eri tavoin. Saan silittää puuta, tunnen sen tuoksun. Voin halata puuta ja siinä se tukee minua lasteineni vahvat juuret maahan tunkeutuneena. Jatkamme matkaa ja tervehdimme valtavaa siirtolohkaretta. ’Miltä kivi voisi tuntua?’ Mietin kiven olemusta. Siinä se on ollut vuosituhansia. Alan pohtia planeettoja ja tähtiä ja aurinkokuntaamme. Voi, miten murheeni ovat pieni lammikko valtameressä.

Kiitollisuus siitä että saan olla tässä.

Jatkamme matkaa ja tuuli puhaltaa.

Vastatuuli ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä. Tekee mieli vuoroin puuskuttaa, kuiskata ja laulaa. Avaamme ääntä, haukottelemme, venymme ja vahvistumme

eri suuntiin. Ja matka jatkuu. Miten hyvältä maa tuntuu paljaiden jalkojen alla.

Miltä jalkapohjat tuntuvat. Ja taas mieleeni pulppuaa uusia kiitollisuuden aiheita, kuten omat jalat, jotka ovat tuoneet ja vieneet lukuisiin paikkoihin.

Metsäjooga, vuorijooga, vesijooga. Oli nimitys mikä hyvänsä, on se itse asiassa paluuta juurille. Missä luulette Buddhan meditoineen ellei puutarhassa tai vuorien rinteillä?

Mahdollisuudet ovat monet Ihaninta metsäjoogassa on metsän syli.

Se ei arvota tai sisällä arvostelevia katseita tai peilejä, jotka heijastavat vääristymiä ja turhia vaatimuksia. Luonnossa ollessa alkaa nähdä itsessäänkin sen kauneuden, joka luonnosta kumpuaa. Siinä puukin vain seisoo ja on. Mitä kaikkea se on elämänsä aikana kuullut ja nähnyt.

Miten monia vaiheita se on käynyt läpi.

Menettänyt oksan jos toisenkin, tiputtanut tuhansia lehtiä ja synnyttänyt uutta elämää ja antanut kodin niin monelle metsän olennolle. Ja vaikka näennäisesti

se vaan on paikallaan ja seisoo, niin sen sisällä tapahtuu jatkuvasti elämän ihmeitä, yhteyttämistä, ravinnonkiertoa, voi, sehän on maailman keuhkot!

Metsäjoogassa voi pysähtyä milloin vain ja jäädä taipumaan eteen, sivulle tai taakse. Ei puissa kiipeilykään liene kiellettyä. Metsäjoogaakin on takuulla niin monenlaista kun on ohjaajaakin.

Toinen voi ohjata luontopolkua seuraten ja toinen etsiä yhden puun jonka juurella ollaan koko harjoituksen ajan. Mahdollisuudet ovat monet, mutta metsäjooga tehdään luonnollisesti aina metsää kunnioittaen ja jokamiehenoikeuksia noudattaen.

Vajaan kolmen tunnin metsäjoogan jälkeen nautimme meren rannassa kirsikoita ja koivunmahlajuomaa ja pulahdamme mereen vesijuoksemaan.

– Emilia, metsä tuntui ottavan sinut hyvin vastaan, lausahtaa Anne hymy huulilla ja pilke silmäkulmassa.

Tuuli puhaltaa, veri virtaa, soluni ovat ravitut ja mieleni tyyni, mutta valpas. Kiitos Luonto Äiti, vaikka harhailen ja haahuilen sinä otat minut aina avosylin vastaan ja olen taas kotona. * > Kirjoittaja vieraili luontovalmentaja ja joogaohjaaja Anne Kyyhkysen luona Porvoon Ekkuddenissa. Ekuddenin luonnonsuojelualue on tunnettu laajoista tammi- ja lehmusmetsistään. Ekudden on osa Natura 2000 -aluetta ja kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan.

Mikä metsäjooga?

M

etsän tai muun luontoympäristön elvyttävä vaikutus yhdistettynä joogaan on voimauttava, virkistävä ja myös rauhoittava koke-

mus. Metsäjoogassa hyödynnetään luonnon elementtejä, kuten puita, kallioita ja puunrunkoja harjoituksen aikana. Metsäjoogatunnille on hyvä pukeutua säänmukaisesti ja varata mukaan juomapullo, mukavat kengät ja avoin mieli.

nuorten luonto 3/2016 |

29

teksti: rimma erkko, kuvitus milja laine

Kattohaikara ON KULTTUURINYSTÄVÄ attohaikara on suurikokoinen, valkoinen haikara, jonka siipisulat ovat mustat. Sen nokka on suuri, punainen ja kiilamainen. Se viihtyy ihmisasutuksen lähettyvillä, mutta sille kelpaavat pesintäpaikaksi myös kirkontornit, puhelinpylväät tai muut korkeat paikat.

Kattohaikaran pesä on suuri ja se käyttää sitä useita vuosia.

Keski- ja Etelä-Euroopassa kattohaikara onkin elänyt jo ammoisista ajoista lähtien ihmisten lähellä. Juuri kattohaikara on hyötynyt paljon Euroopan metsien raivaamisesta laitumiksi ja pelloiksi. Sellaisista paikoista sen on helppo löytää ravinnokseen myyriä, sammakoita, hiiriä, etanoita tai matoja. Myös soistuneet jokivarret, kosteikot ja tulvamaat ovat sille mieluisia paikkoja.

Sen sijaan kun maatalous muuttui tehokkaammaksi, kattohaikarat joutuivat ongelmiin.

Salaojitus, raskaiden koneiden alle tiivistyvä maaperä ja kosteiden laidunten kuivaaminen ovat pienentäneet pesimäalueita ja heikentäneet elinoloja. Laji onkin nykyään taantunut useimmissa Länsi-Euroopan maissa.

Pesiminen Suomessa vielä harvinaista Iloisiakin uutisia aiheeseen liittyen on kuitenkin ollut. Kattohaikara on viime vuonna pesinyt Suomessa ensimmäistä kertaa ja tänä vuonna on bongattu uusiakin haikaralajeja. Esimerkiksi jalohaikara on yrittänyt pesintää Helsingin Vanhankaupunginlahden harmaahaikarakoloniassa. Suomen ensimmäinen kattohaikara pesi Kosken kunnassa. Syynä oli ilmeisesti levittäytyminen, koska nuoret linnut pesivät usein kau-

30

| nuorten luonto 3/2016

kana sieltä missä ne ovat syntyneet. Suomessa pesii vakituisesti harmaahaikara ja kaulushaikara, mutta ne ovat eri heimoa kuin kattohaikara.

Vaikka kattohaikaran pesiminen Suomessa on harvinaista, muuttoaikoina lajia esiintyy säännöllisesti Suomessakin. Viime talvena Pihtiputaalta löytyi muuttomatkansa keskeyttänyt kattohaikara, joka nimettiin Jopeksi. Jopen kohtalo ikävä kyllä oli karu ja se kuoli alkuvuodesta todennäköisesti törmättyään voimalinjaan.

Kattohaikara ei pesi myöskään Ruotsissa tai Tanskassa, molemmista paikoista se ehti kadota vuosituhannen alussa. Kattohaikaraa on kuitenkin alettu havaita uudestaan myös Tanskassa, mutta säännöllistä pesintää ei ole esiintynyt.

Kattohaikara on yleisempi Virossa, koska siellä on enemmän ravintoa, suotuisampi ilmasto ja hakaran kannalta sopivampi ympäristö. Suomessa esimerkiksi on vähemmän joutomaita, kosteikkoja ja ojanpientareita. Tällaisista paikoista kattohaikara voi saalistaa esimerkiksi sammakoita.

Virossa kattohaikarapariskuntia on arveltu olevat noin viisituhatta. Viron vanhin rengastettu kattohaikarakoiras on iältään yli 33-vuotias. Se kasvatti kolme poikasta vielä 32-vuotiaana.

Kattohaikara muuttaa trooppiseen Afrikkaan elo-syyskuun vaihteessa ja palaa huhtikuun lopussa tai toukokuussa. Hyvillä muuttopaikoilla, kuten Bosporissa ja Gibraltarilla, on nähty valtavia, jopa kymmenentuhannen yksilön parvia. * > Lähteet: Tiede-lehti, Suomen Luonto, luontoportti.fi

nuorten luonto 3/2016 |

31

– Luonnonvarat ehtyvät, rahat eivät, sanoo kirjailija, kauppatieteiden tohtori Paavo Järvensivu.

TALOUDEN MYYTTEJÄ MURTAMASSA Nykyisin vallalla olevaa talouskäsitys ei ota huomioon resurssien rajallisuutta. Paavo Järvensivu haluaa murtaa talouteen, luonnonvaroihin ja niiden suhteeseen liittyvät myytit, jotta politiikassa voitaisiin tukea teksti ja kuva: hanna aho ihmisten kestäviä ratkaisuja.

32

ajumme elämälle välttämättömistä resursseista on hämärtynyt.

Puhumme paljon materialistisesta kulttuurista, mutta ymmärrystä materiaalista, sen syntyehdoista ja siitä mitä sille tapahtuu käytön jälkeen ei ole, sanoo talouskulttuurin tutkija Paavo Järvensivu.

Julkinen keskustelu taloudesta ja hyvinvoinnista on varsin yksipuolista, eikä yhteyttä nykyisen talousmallin ja hupenevien resurssien välillä tunnisteta. Mutta useat tutkijat ovat alkaneet haastaa tätä kuvaa, ja Järvensivu on yksi heistä.

Hän on kirjoittanut kirjan Rajattomasti rahaa niukkuudessa, ja on toinen degrowth-blogin perustajista.

| nuorten luonto 3/2016

– Kun meillä ympäristökriisin keskellä ei ole ymmärrystä materiaalisista resursseista ja niiden rajoista, meillä on kulttuurinen ongelma, josta on etsittävä ulospääsyä. Tarvitaan resurssien tajua, joka on läsnä arkisessa toiminnassa ja päätöksenteossa.

Ihmisyyden ja rahan luonne Järvensivu opiskeli kauppatieteitä Helsingissä, mutta ymmärrys talouden yhteiskunnallisista näkökulmista ja eri talousteorioiden kriittinen käsittely vahvistuivat vasta jatko-opintojen aikana.

– En voinut jakaa uusklassisen taloustieteen keskeistä oletusta ihmisestä vain yksisilmäisesti omaa

etuaan tavoittelevana olentona. Tällainen ajatus ihmisyydestä on niin äärimmäinen, että kiinnostuin taloudesta kulttuurisena ilmiönä.

Järvensivun mukaan talouden keskeiset myytit liittyvät rahan luonteeseen, valtiontalouteen ja resursseihin. Häntä kiusaa se, että rahan olemus on ymmärretty väärin.

– Raha ei ole niukka resurssi, sillä kyseessä on velkasopimus, joiden laatimisen ja poismaksamisen kautta rahaa syntyy ja poistuu kierrosta jatkuvasti. Valtiolla, joka laskee liikkeelle oman valuuttansa, ei voi olla siitä pulaa. Kukaan ei epäile, että Euroopan keskuspankilta loppuisivat eurot kesken, vaikka se tukee rahoitusmarkkinoita tällä hetkellä 80 miljardilla eurolla kuu-

PAAVO JÄRVENSIVUN TEESIT:

Arviot

Keskeiset talousmyytit, jotka tulee murtaa • • • • •

Valtiolla on niukkuutta omasta valuutastaan.

Luonnonvarat ovat rajattomat ja kaikki olemassa oleva on korvattavissa jollakin toisella.

Valtion rahoitus on riippuvainen yksityisten markkinoiden kasvusta.

Ihminen on itsekäs oman edun tavoittelija.

Talouskasvu on toimiva hyvinvoinnin mittari.

Keinoja kohti resurssiniukkaa hyvinvointia •

• • •

•

Resurssien tajun harjoittaminen ja luonnonvarojen ainutlaatuisuuden ja arvokkuuden tunnustaminen.

Elämäntapojen muutos.

Yhteiskunnan tavoitteiden ja toimien tarkoituksenmukaisuutta pohditaan yhdessä.

Politiikka tähtää kaikkien perustarpeista huolehtimiseen yksityisen tuotannon määrästä riippumatta.

Investoinnit ohjataan tukemaan jälkifossiilista niukkoihin resursseihin perustuvaa yhteiskuntaa.

kaudessa. Kuitenkin oletus rahan niukkuudesta määrittää yhteiskuntaamme tällä hetkellä eniten.

– Kun ymmärtää rahan rajattoman luonteen ja muiden resurssien rajallisuuden, talouskasvusta hyvinvoinnin mittarina tulee älytön. On pystyttävä tarkastelemaan useita mittareita ja erityyppistä tietoa, jotta voidaan ymmärtää, mihin suuntaan yhteiskunta on kehittymässä, ja mihin suuntaan sitä kannattaisi yhdessä kehittää, Järvensivu painottaa.

– Talouden tulisi palvella yhteiskuntaa, eikä toisinpäin. Nyt mietimme, millainen yhteiskunnan tulisi olla, jotta se palvelisi valtion taloutta.

Politiikka ratkaisee Järvensivu peräänkuuluttaa yhteiskunnan tavoitteiden tarkoituksenmukaisuuden uudelleenarviointia.

Ilmastokriisi ja luonnonvarojen hu-

peneminen haastavat meitä muuttamaan elämäntapaamme radikaalisti.

– Poliitikot ratkaisevat sen, mihin suuntaan markkinat ohjautuvat. Kaikki tunnustavat tämän, mutta silti poliittisten valintojen teko tuntuu pelottavan itse poliitikkoja. Mutta miten ihmiset voivat elää kestävästi, elleivät poliittiset päätökset tue sitä?

Rahan rajattomuuden ymmärtäminen voi vapauttaa tekemään ratkaisuja ympäristö ja ihmiset edellä. Esimerkiksi poliittisesti voitaisiin päättää, että keskuspankit alkavat rahoittaa jälkifossiilisen yhteiskunnan rakentamista.

– Toivoa siitä, että voisimme jatkaa nykyisen kaltaisen maailman ylläpitoa, ei ole. Mutta ihminen löytää jokaisesta ajasta oman mielekkyytensä. Uuden kokeileminen ja vähäisemmillä resursseilla elämään oppiminen on innostavaa ja ihmiset ovat valmiita suuriinkin muutoksiin, jos ne tehdään yhdessä. *

> Paavo Järvensivu: Rajattomasti rahaa niukkuudessa. Like Kustannus, 230 s.

Vaihtoehto kulutushysterialle ja jatkuvalle kasvulle

M

ikä on rahan luonne?

Entä voiko talous sopeutua kasvaviin ympäristöongelmiin ja hupeneviin luonnonvaroihin? Näitä kysymyksiä pohtii Paavo Järvensivu tietokirjassaan Rajattomasti rahaa niukkuudessa.

Järvensivun teesinä on, että olemme hukanneet resurssien tajun ja ymmärryksen sitä, mikä maapallollamme on todellisuudessa niukkaa – luonnonvarat. Teos pohjaa jälkikeynesiläiseen talousteoriaan, joka kyseenalaistaa uusklassisen taloustieteen oletuksen, että julkinen raha on niukkaa ja luonnonvarat ovat loputtomia. Teos antaa myös politiikkasuosituksia.

Kirja liikkuu sekä abstraktien käsitteiden että tieteen ja käytännön poliittisten haasteiden parissa. Siinä pohditaan rajattoman rahan ja niukkojen luonnonvarojen vaikutuksia muun muassa rakentamiseen, ravintoon ja kauppaan, energian tuotantoon ja liikenteeseen. Sitä voi suositella jokaiselle, joka on pohtinut, mitä vaihtoehtoja meillä on kulutuskulttuurille ja leikkauspolitiikalle. teksti: hanna aho

nuorten luonto 3/2016 |

33

> Antti Huttunen ja Reetta Ranta: Metsien kätkemä, Gummerus 2016, 143 s.

Tv-sarja Metsien kätkemä on katsottavissa Yle Areenassa.

Uudenlainen retkiopas Suomen luontoon etsien kätkemä on luontoretkeilyyn rohkaiseva tv-sarja ja kirja, jossa elämykset ja tarinat pääsevät uudella tavalla esiin.

Metsien kätkemä -televisiosarjassa Retkipaikka-blogista tuttu Antti Huttunen esittelee yhdessä Reetta Rannan sekä Luna-koiran kanssa Suomen luonnon ainutlaatuisia retkikohteita niiden historian ja mytologian kautta. Tv-sarjassa seikkaillaan ympäri Suomea Saaristomereltä Lemmenjoelle asti.

Tekijöiden tavoitteena on ollut tuoda luodot ja lehdot, kalliot ja tunturit lähemmäksi nykyihmistä. Mielikuvitusta ja aistimaailmaa kiihottavia keinoja käytetään häpeilemättä hyväksi, tunnelmia korostetaan runsaasti musiikilla ja kuvakulmilla. Pahimmat imelyyden karikot kuitenkin onneksi vältetään ja tasapaino säilyy. Sekä vaikuttaville maisemille että luonnon pienille, hämmästyttävän kauniille yksityiskohdille on annettu tilaa kameran ottaessa haltuun sekä lintujen että muurahaisten perspek-

tiivit. Vaikka katsoja jääkin välillä kaipaamaan selkeitä karttoja kohteista, omien retkien pohjaksi annetaan esimerkiksi lukuvinkkejä ja eväsreseptejä.

Metsien kätkemä -kirjassa päästään hieman syvemmälle sarjassa esiteltyihin kohteisiin. Matkakertomuksen muotoon kirjoitetuissa kappaleissa alueiden historia ja myytit yhdistyvät kiehtovalla tavalla.

Yhtä lailla ihmetyksen aiheena ovat ikiaikaiset palvontapaikat kuin erikoiset luonnonilmiöt. Metsien kätkemän suurin ansio onkin suomalaisen luonnon ja historian esitteleminen helposti lähestyttävällä tavalla. Tekstissä korostuu se, miltä paikat näyttävät ja tuntuvat. Tarkkoja laji- tai reittikuvauksia ei siis kirjastakaan löydy, mutta jokaisen luvun lopussa on vinkkejä alueen tärkeimmistä retkikohteista. Metsien kätkemä rohkaiseekin katsojia ja lukijoita lähtemään itse ottamaan selvää ja kokemaan Suomen luonnon hienoimpia retkipaikkoja. teksti: anu pasanen

> Peter Wohlleben: Puiden salattu elämä – Kasvimaailman kuninkaiden tunteista ja viestinnästä (Das geheime Leben der Bäume), suom. Pirkko Roinila. Gummerus 2016, 257 s.

Puista inhimillisesti uiden salattu elämä on teos, jossa saksalainen metsänhoitaja Peter Wohlleben pyrkii avaamaan kasvimaailman jättiläisten salaisuuksia.

Puiden juuret toimivat aivojen tavoin, puut suojelevat toisiaan, luultavasti ne voivat myös äännellä. Wohllebenin kirjan suurelle yleisölle esiin tuomat tutkimustiedot puiden sosiaalisesta ja emotionaalisesta elämästä tuntuvat samaan aikaan hämmästyttäviltä ja kuitenkin järkeenkäyviltä.

Nopeisiin voittoihin nojautuvassa nykymaailmassa puita on totuttu kohtelemaan esineinä, ei älykkäinä ja sopeutuvaisina olentoina. Ihmiselämän kesto on kuitenkin aarniometsän mittapuulla silmänräpäys ja Wohllebenin mukaan juuri tämä aikakäsitysten ristiriita on ollut esteenä puiden ja ihmisten yhteisymmärrykselle. Teoksessa puiden toimintaa tarkastellaan monista eri näkökulmista ja kirjailija käyttää tarkoituksella eläinmaailmasta tuttuja kielikuvia saadakseen lukijan samaistumaan puiden elämään – ja onnistuu siinä. teksti: anu pasanen

34

| nuorten luonto 3/2016

> Risto Isomäki: Meat, Milk and Climate.

Into 2016. 140 s.

isto Isomäen uusin teos Meat Milk and Climate ilmestyi keväällä 2016 englanninkielisenä. Kirja avaa lukijan silmät pohtimaan, kuinka valtavat vaikutukset eläintuotannolla on ilmastoon ja päästöihin globaalilla tasolla.

Isomäki asettaa kysymyksiä ja haasteita tutkijoille, ei niinkään vastauksia asiasta kiinnostuneelle lukijalle. Ruoantuotannon vaikutuksia ilmastonmuutokseen ei selvästikään ole tutkittu tarpeeksi, ja nimenomaan eläintuotannon vaikutuksia.

Perimmäinen kysymys, joka lukijalle tulee mieleen on, miksi näitä asioita ei ole jo aiemmin nostettu esiin ja tutkittu tarkemmin. Erityisesti suosittelen kirjaa tutkijaluonteille sekä asiasta kiinnostuneille. Parhaimmillaan teos onnistuu herättämään keskustelua ja patistamaan tutkimuksen kehittämistä, jotta asioihin saadaan muutosta. teksti: emilia raunio

> Mia Rönkä: Maanalaiset linnut. Runoja.

Sammakko 2016. 67 s.

Arjen ympäristön kuvausta

Oletko muuttanut?

Ilmoita uudet tietosi meille, niin saat jatkossakin lehden kotiisi. Ilmoita osoitteenmuutoksesta täällä: www.luontoliitto.fi/ muutos

Olethan ilmoittanut sähköpostiosoitteesi?

Lähetämme mielenkiintoisen, Luonto-Liiton ajankohtaisista tapahtumista kertovan uutiskirjeen jäsenille ja muille tilaajille noin neljä kertaa vuodessa.

Voit lisätä sähköpostiosoitteesi tietoihisi verkossa muutoslomakkeella (www.luontoliitto. fi/muutos) tai ilmoittaa osoitteesi myös lähettämällä sähköpostia viestintäpäällikölle. Kerro viestissä, oletko Luonto-Liiton jäsen.

T

ietokirjailijana ja tutkijana tunnetun Mia Röngän esikoisrunokokoelman keskiössä on mikäs muu kuin ympäristö sekä luonto ja eläimet. Runot ovat kantaaottavia ja niistä huokuu myötätunto ympäristön tilaa kohtaan.

Luonnon hento kudos kärsii ihmisten jalanjäljistä. Röngän runot väittävät, että ihmisen huoli ja kunnioitus luontoa kohtaan ovat vain näennäisiä. Sisustamisessa jäljitellään luonnonmateriaaleja, mutta korvataan oikea puu saastuttavalla muovilla. Runoista koostuu ajatus, kuin luonto olisi ihmisellä vain lainassa ja, kuten toisen omaisuutta yleensä, tulisi luontoakin kunnioittaa samalla tavalla.

Samaan aikaan kun luonto saa äänen, runot toimivat myös yhteiskuntakriittisenä äänitorvena ja puhuvat tasa-arvon puolesta sekä kritisoivat byrokratiaa. Muodoltaan teos on perusteltu, proosarunoa ja hajanaisempaa tekstiä rohkeasti yhdistelevä kokoelma. teksti: emmi ketonen nuorten luonto 3/2016 |

35

MAANALAINEN

Palstalla esitellään luonnonharrastuksen laitamaita sekä synkintä undergroundia. Ainakin joskus.

Puhtaavalkeat nukkaset sulkukotilon seurana.

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT Hämeen piiri Heini Ojala Kuninkaankatu 39 33200 Tampere puh. 044 566 5899 hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot Luonto-Liiton keskustoimiston kautta Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 sami.saynevirta@luontoliitto.fi Keski-Suomen piiri puh. 044 535 3124 kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu

Munasolmunen?

Pohjanmaan piiri Viivi Kivelä puh. 044 032 6920 pj@polp.fi

teksti ja kuvat: antti salovaara

tsikko ei viittaa lainkaan siihen, mitä ajattelet. Ensikosketus limasieniin jää joka tapauksessa mieleen, tutustui sitten itse eliöihin tai niille hiljattain luotuun suomalaisnimistöön.

Nimet myös hämäävät.

Esimerkiksi haukkumasanana sekä ruokasienenä mehevä limanuljaska ei kuulu limasieniin – eivätkä limasienet puolestaan sieniin. Kyse on hankalasti lokeroitavista amebamaisista eliöistä, jotka kykenevät tutkimusten mukaan kadehdittavan monimutkaisiin suorituksiin.

Ja mikä estetiikka! Suonitupponen punaisine verkkoineen on kuin abstrakti maalaus. Kiilusten neulanohuesta varresta kohoava pallo on arkkitehtuuria uljaimmillaan, joskin ihastelu kaipaa tuekseen suurentavaa optiikkaa. Monille tuttua lajia, paranvoita, on vaikeampi kuvata henkeäsalpaavin sanoin, mutta omalaatuinen luontohavainto se ainakin on.

Tutkittavaa riittää: limasieniä tunnetaan Suomesta yli 200 lajia. Suurin osa viihtyy metsässä, mutta periaatteessa kosteus ja

36

| nuorten luonto 3/2016

lahoava kasvimassa riittää kasvualustaksi.

Limasienen elämä on hämmentävän monivaiheinen. Ulkomuotokaan ei pysy samana läpi elinkaaren, ja näyttävää itiöpesäkettä edeltää liikuntakykyinen limakko. Suurin osa elämästä kuluu piilossa. Parrasvaloihin kömmitään vasta lisääntymishaaveiden houkuttamana.

Limasienistä voi hetkenä minä hyvänsä tulla luonnonharrastushitti, sillä niistä löytyy viimein kotimainen perusteos, Suomen limasienet. Kyse on uskottavasta määritysoppaasta, joka vilisee millintarkkoja tuntomerkkejä sekä erikoistermejä. Harrastuksen makuun pääsee silti aloittelijakin, kiitos erityisesti runsaan kuvituksen.

Kirjaa ei kasattu ajankuluksi, vaan siksi, että limasienistä kaivataan lisää tietoa. Koko lajikirjoa ei kuitenkaan tarvitse haukata kerralla. Jo muutamia perusasioita hallitsemalla on todennäköisesti noussut luontoharrastajien vakuuttavaan erikoisjoukkoon. *

Pohjois-Suomen piiri Perttu Anttonen www.luontoliitto.fi/possu possunmeili@gmail.com Savo-Karjalan piiri Antti Saarelainen puh. 050 414 7492 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka Uudenmaan piiri / Espoon nuoret ympäristönsuojelijat / Vantaan Luonnonystävät Petro Pynnönen Mechelininkatu 36 A 00260 Helsinki puh. 040 165 1907 lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi Varsinais-Suomen piiri Milla Aalto puh. 050 572 2345 milaal@utu.fi www.luontoliitto.fi/vasp

> Löydät lähes kaikki piirit myös Facebookista!

koonnut: sami säynevirta

Luonto-Liitossa TAPAHTUU > Katso päivittyvä tapahtumalista osoitteessa: www.luontoliitto.fi/tapahtumat

Luonto-Liitto 24.9. Liittovaltuuston syyskokous Luonto-Liiton keskustoimistolla kello 10– 16. Ilmoittautumiset perjantaihin 16.9. mennessä osoitteeseen: sami.saynevirta@luontoliitto.fi

Hämeen piiri Hämeen luontopiirin syyskokous keskiviikkona 5.10. klo 18–22 HLP:n toimistolla osoitteessa Kuninkaankatu 39.

Susiryhmä 17.9. Liity laumaan -hyväntekeväisyyskävelyt ovat Luonto-Liiton susiryhmän riemukkaita tempauksia, joissa kerätään varoja suden ja suurpetojen suojeluun. Kävelyt järjestetään Tampereella ja Helsingissä. Tapahtumaan ovat tervetulleita kaikenikäiset (ja -karvaiset!) osallistujat. Kävelyllä kierretään parin kilometrin pituinen reitti, jonka varrella osallistutaan elämyksellisiin susiaiheisiin toimintapisteisiin. Kävelystä maksetaan Luonto-Liiton susiryhmälle suoraan lahjoitettava osallistumismaksu (5€ tai halutessaan enemmän).

Lisäksi kävelyiden aloitus- ja päätöspaikoissa pidetään kaikille avoin ja ilmainen minifestari, jossa voi nauttia Howling Cafén antimista, erilaisista musiikki- ja taide-esityksistä sekä tutustua susiryhmän toimintaan. > Lisätietoja: luontoliitto.fi/toiminta/ liity-laumaan-kavelyt

Uudenmaan piiri 9.–11.9. Uutelan retki Retkeilyä ja syksyn fiilistelyä Uutelan maisemissa. Lisätiedot luppi.fi > tapahtumat 11.9. Husön kartanon hevoset ja Torpan avoimet ovet LUP ja Helsy järjestävät koko perheen syksyisen retken Östersundomin talosaareen, Husön ratsastuskeskuksen maisemiin ja helsyn torpalle. Lisätietoja luppi.fi / tapahtumat

17.–18.9. Kerhonohjaajan peruskurssi, Pauligin huvila Hinta 60 €, LUPin alueen ohjaajille maksuton. Ilmoittautumiset lup-lapset@luontoliitto.fi. Lisätietoja luppi.fi / tapahtumat.

16.–18.9. Metsäryhmän kurssiviikonloppu, Granö 30.9.–2.10. Sieniretki, Granö Tunnistetaan sieniä Granön metsissä ja poimitaan parhaat, tule mukaan! Lisätietoja luppi.fi / tapahtumat.

3.11. RuutiExpo, Helsingin kaupungintalo Lup on mukana tapahtumassa kello 10–16. Lisätietoja lup@luontoliitto.fi Mammutin matkassa -perhekerho, Pauligin huvila Kesätauon jälkeen mammutin perhekerho jatkuu taas! Tule pitämään hauskaa perheen kanssa. Kerho sisältää hauskaa yhdessäoloa luontoon tutustuen musiikin ja liikunnan pyörteissä, iki-ihanan mammutin johdolla. Hinnat, kokoontumispäivät yms. luppi.fi > tapahtumat Simo Siili eksyksissä – aistirata on nyt lainattavissa lasten ja koko perheen tapahtumiin. Tehtäväradan voi suorittaa pienissä ryhmissä ja sen kesto on noin 1 tunti. Ota yhteyttä lup-lapset@luontoliitto.fi Nuorten toimintaryhmä tiistaisin Pauligin huvilalla Tule tutustumaan erilaiseen ympäristötoimintaan! Ryhmä on avoin kaikille kiinnostuneille nuorille (n. 13–30-vuotiaille). Toiminta muovautuu osallistuvien mukaan. Ryhmä kokoontuu seuraavan kerran jälleen syksyllä. Käy tutustumassa Facebookissa, löydät meidät sieltä nimellä "LUPin toimintailtamat".

Lainaa tavarapyörä!

Pauligin huvilalla toimivat järjestöt lainaavat maksutta tavarapyörää. Pyörää lainataan yli 18-vuotiaille allekirjoitusta ja 50 euron panttimaksua vastaan. Alle 18-vuotiaille pyörää laina-

taan ainoastaan jos mukana on täysi- ikäinen vastuuhenkilö. Ota mukaan henkilöllisyyspaperit. Ota yhteyttä: pauligintavarat@gmail.com

Varsinais-Suomen piiri Luontokerhojen syyslukukausi alkaa! Piirin kerhot aloittavat toimintansa Turun seudulla viikoilla 34–35. Luontokerhot on suunnattu alakouluikäisille lapsille ja ne kokoontuvat viikoittain läpi kouluvuoden.

2.9. Dokumenttielokuva- ja keskusteluilta Muoviton syyskuu -kampanja lähtee Turun seudulla käyntiin leffaillalla. Esitämme Katastrofin aineksia -dokumenttielokuvan, joka kuvaa keskiluokkaisen espoolaisen perheen elämää, kun he päättävät minimoida öljynkulutuksensa.

4.–11.9. Ruska-ajan vaellus Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa Aloittelijaystävällinen vaellusretki Hetta–Pallas-reitille noin 15–30-vuotiaille.

Luvassa leppoisan luonnonharrastushenkinen ruskavaellus erittäin jylhissä maisemissa. Retki toimii myös vaelluskurssimme finaalina, mutta mukaan voi lähteä myös ilman kurssin teoriatunneille tai harjoitusvaellukselle osallistumista.

17.9. Syyskokous Kokous pidetään Turun jokirannan idyllisessä Café Artissa kello 15 alkaen.

Kaikki piirin toiminnasta kiinnostuneet toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi!

Lisätiedot kaikista tapahtumista: www. luontoliitto.fi/vasp

nuorten luonto 3/2016 |

37

Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/luontoliitto

miia vistilä

YHTEYSTIEDOT

Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi

38

| nuorten luonto 3/2016

nana sjöblom

Puheenjohtaja Varpu Määttänen Toiminnanjohtaja Leo Stranius puh. 040 754 7371 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 Nuorten Luonnon päätoimittaja Maria Rautio Viestintäpäällikkö Liisa-Maija Aukia puh. 044 075 5635 Sieppo-lehti sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Metsävastaava Lauri Kajander puh. 045 117 9610 Kouluvierailukoordinaattori Anna Swanljung puh. 044 700 6113

jesse matilainen

iris tanttu

tuuli hypĂŠn

39

nuorten luonto 3/2016 |

Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

Palvelunumero .BF 81