Nuorten Luonto 2/2018

2/2018

Suuri retkeilynumero

Retkipolkuja ympäri Suomen s.6 Voimaruokaa vaeltajalle s.10 & 18 Hui, ukkonen! Kun retkellä pelottaa s.14

4041

2

| nuorten luonto 1/2018

0797

kuva inka tuononen

Numero 2/2018, 75. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry.

Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. LuontoLiitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen.

Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Emilia Raunio emilia.raunio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Liisa-Maija Aukia liisa-maija.aukia@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Heini-Sofia Alavuo, Venla Heiskanen, Aino Huotari, Kaisa Illukka, Minna Jakosuo, Leena Kukkonen, Maiju Laitanen, Kira Leskinen, Sini Malminiemi, Timo Marjala, Heikka Marttila-Tornio, Jesse Matilainen, Laura Myllyviita, Neea Nummi, Tuike Paananen, Kerttu Pakkasvirta, Ismo Puustinen, Jenni Rönkkö, Aino Saarenmaa, Matilda Saarikoski, Vilja Salminen, Antti Salovaara, Samu Sarasoja, Elina Silkelä, Katri Sola, Sami Säynevirta, Vilma Tammelin, Anna Tuominen, Salla Tuomivaara, Outi Turunen ja Hilkka Vaherkoski Ulkoasu ja taitto Merileena Reunanen Kannen kuva Riina Pippuri Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia.

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita.

Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

Painatus Grano Vaasa (Oy Fram Ab) Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

Pääkirjoitus

U

emilia raunio

uden vuoden lupauksia on perinteisesti tehty vuodenvaihteen aikaan, mutta tänä vuonna havaitsin asettavani tulevan vuoden tavoitteet ja toiveet vasta myöhemmin, kevään korvalla. Yksi asia ylitse muiden on tavoite viettää enemmän aikaa luonnossa. Ja kun huhtikuun ensimmäiset aurinkoiset kirkkaat kevätpäivät saapuivat ja suuntasin Nuuksion kansallispuistoon, tunne vahvistui entisestään. Hymyilytti ja hämmästytti, miten talvesta oli taas selvitty ilman tuota ihanaa metsän syliä. Mustarastaan laulun saattelemana ja mäntyjen huminan säestämänä saatoin tuntea saapuvani perille jokaisella askeleella.

Olemme valinneet kesänumeron teemaksi retkeilyn. Toimituksellamme on tapana innostua isosti, joten hyppysissäsi komeilee Nuorten Luonnon Suuri retkeilynumero. Millainen retkeilijä sinä olet? Millaisia eväitä pakkaat retkillesi mukaan? Eräiletkö yksin vai porukassa? Onko sinua koskaan pelottanut matkoillasi? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdimme kesänumerossamme.

Uusia eväsideoita ja vinkkejä retkiruokailuun saat eräkokkikonkari Minna Jakosuolta, s 10. Ja jos retkeillessä pelottaa, lue vinkit luonnossa liikkumisen todellisista riskeistä ja kuinka niihin varautua, s 14. Muhkeaan retkeilypakettiin olemme myös keränneet Nuorten Luonnon ja Luonto-Liiton piirien suosikkikohteita.

Luontoliittolainen ei ole luonnossa liikkuessakaan törppö. Muistutus jokamiehenoikeuksista ja luonnon rauhan kunnioittamisesta sivulla 22. Ajattelemisen aihetta luontomatkailun ympäristövaikutuksista tarjoaa Aino Huotarin laaja juttu sivulla 28.

Kesä on uuden alun aikaa. Istutamme siemeniä ja voimme seurata elämän ihmettä tässä ja nyt. Aloin ajatella laajemmalla skaalalla millaisia maisemia haluan kylvää ja ravita elämässäni. Lisää tyyneyttä, rauhaa, lempeyttä ja iloa. Minulla on tapana tehdä arjessa mikromeditaatioita, joissa tarkkailen mielentilaani ja tutkailen onko tässä hetkessä tyyneyttä ja iloa. Yhtään arvostelematta tai tuomaroimatta, avoimin mielin vain tutkiskellen. Luonto toimii tässä parhaana opettajana. Ei kevätpuu tunnista, milloin kevät vaihtuu kesäksi, eikä se lähde juoksemaan asioiden perässä energiaansa tuhlaten. Se on ja elää tässä ja nyt. Siinä piilee retkeilyn ilo ja ihanuus. Tuntea yhteys ja ymmärtää erillisyyden kokemuksen olevan vain mielen oikku ja harhaa. Millaisia asioita sinä haluat elämässäsi ravita ja kesän kasvien tapaan laajentaa ympäristöösi?

Leppoisaa kesää parahin Nuorten Luonnon lukija ja luonnon tukija! Kiitos kun astelet kesässä kanssamme. *

kuva ismo puustinen

2/2018 TEEMA:

SISÄLLYS: 2 4 6 10 12 14 16 18 20 22 24 25 28 32 33 34 35

Pääkirjoitus Luonto-Liitossa nyt Lähdetään retkelle Retkiruoka retkeilijän tiellä pitää Pöllö ja muut siivekkäät tähdittivät #luontokuvahaastetta Mitä tehdä kun luonnossa pelottaa Villin luonnon paluu Mummoillen: Eväsretkellä Luontopolulla: Älä törppöile luonnossa Luonto-Liitossa tapahtuu Käyttöliittymä hiljaisuuteen Arviot Matkaillaan kestävämmin Yksinretkeily tuo luonnon lähelle Maanalainen: Bongaa cityfossiili DIY: Istuinalusta virkkaamalla Avaruusmatka 2218

#luontokuvahaaste innosti ikuistamaan tämänkin pörriäisen

12 28

Luontomatkailukaan ei ole ongelmatonta.

Tahdomme kestävämpää matkailua.

kuva aino huotari

NUORTEN LUONTOA tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella. Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin!

6

kuva leena kukkonen

Retkeily

Tee retki Patvinsuolle ja muihin luontoliittolaisten mielipaikkoihin!

NUORTEN LUONTO löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi ja Facebookista: facebook.com/nuortenluonto ANNA PALAUTETTA! Mistä jutusta pidit tässä lehdessä eniten? Entä mikä jätti kylmäksi? Lähetä palautteesi Nuorten Luonnolle osoitteeseen viestinta@luontoliitto.fi tai Facebookin kautta yksityisvietillä.

Kaikkien palautteen antajien kesken arvotaan yllätyspalkinto! nuorten luonto 1/2018 |

3

harri lammi

LUONTO-LIITOSSA

NYT:

KUUNNELLAAN LUONTOA

O

len vuosien tauon jälkeen täyttänyt Luonto-Liiton Kevätseurantalomaketta – tosin nyt sen nettiversiota.

Lajit ja niiden havaitsemisen järjestys ovat tuttuja, mutta jotkut nykyiset keväisten lajien havaitsemisajat kummastuttavat. Mustarastaan keväinen huilukonsertti saattaa kuulua eteläisimmässä Suomessa nykyisin läpi talven. Siitä ei oikein enää ole kevään merkiksi.

Luonto-Liiton Kevätseuranta on muuttanut merkitystään ilmastonmuutoksen voimistumisen myötä. Aika, jolloin järvet ovat jäässä, lyhentyi vuosien 1962 ja 2015 välillä Keski-Suomessa noin kuukauden verran. Keväinen lehtien puhkeaminen aikaistui Suomessa

4

| nuorten luonto 1/2018

noin 12 vuorokaudella vuodesta 1846 vuoteen 2005. Näitä faktoja ladeltiin keväällä suomalaisille päättäjille ja vaikuttajille kautta aikojen ensimmäisellä ilmastonmuutokseen keskittyvällä maanpuolustuskurssilla, jolle itsekin osallistuin.

Perinteisesti luonnonharrastajat ovat harjoittaneet luonnonilmiöiden seurantaa halusta ymmärtää luontoa paremmin, ehkä myös suojella sitä. Tänä päivänä luonnon seuraaminen tuottaa tietoa ilmiöstä, jota pidetään suurimpana uhkana yhteiskunnan kokonaisturvallisuudelle: ilmastonmuutoksesta. Ilmastossa tapahtuvat muutokset heijastuvat luontoon ja nämä muutokset puolestaan luonnon varassa eläviin yhteiskuntiin, eli meihin kaikkiin. Tämän vuoksi päättäjät istutettiin kuulemaan tietoa, jonka Suomessa ovat ehkä pisimpään ja parhaiten tunte-

TOIMINNAN JOHTA JAN TERVEISET

Salla Tuomivaara ilmastonmuutokseen keskittyvällä maanpuolustuskurssilla yhdessä tutkija Kirsi Mäkisen ja kansanedustaja Satu Hassin kanssa.

neet luontoihmiset ja ympäristönsuojelijat. Tämä luo toivoa. Ihmistoiminnan vaikutukset kotiplaneettaamme, sen eliöihin ja prosesseihin, alkavat lopulta olla politiikan – ja jopa talouden – kovassa ytimessä.

Yhä edelleen, ja enemmän kuin koskaan, tarvitsemme niitä ihmisiä, jotka seuraavat luontoa herkällä korvalla ja tarkoin silmin. Tiedeyhteisö ja tutkimuslaitokset kokoavat ja välittävät tietoa luonnossa havaituista muutoksista. Mutta tarvitsemme ihmisiä, jotka osaavat lukea luontoa ennen kuin sen ilmiöistä tulee yleisesti todettua ja tutkittua tietoa.

Luonto-Liiton yksi tehtävä on rohkaista meitä kuuntelemaan luontoa, ei vain yhtä sen lajia, ihmistä. * salla tuomivaara

LYHYET

Hämeen piiri järjesti tällä kertaa Kevätpäivät.

tekstit laura myllyviita

Suurpedot seminaarin aiheena Brysselissä Luonto-Liiton susiryhmä järjesti maaliskuussa Brysselissä Euroopan parlamentissa "Achieving Coexistence with Large Carnivores in the EU" -suurpetoseminaarin yhdessä Eurogroup for Animalsin sekä Humane Society International Europen kanssa.

Seminaari oli täynnä Euroopan parlamentin, komission sekä eri sidosryhmien edustajia. Biologi Mervi Laaksonen esitteli seminaarissa Luonto-Liiton susiryhmän Keeping the Wolf from the Door -selvityksen. Selvitys toimitettiin lisäksi Euroopan komission ympäristöosaston johtaja Humberto Delgado-Rosalle.

Luonto-Liiton riemukkaat Kevätpäivät Luonto-Liiton Hämeen piiri järjesti Luonto-Liiton aktiivien kokoontumisen eli Kevätpäivät huhtikuussa Pälkäneellä. Kevätpäivillä oli runsas osanotto ja paljon tekemistä työpajojen ja retkeilyn merkeissä.

Ansioituneita aktiiveita muistettiin ansiomerkein.

Pitkäaikainen metsäaktiivi Hanna Jauhiainen vastaanotti kultaisen ansiomerkin.

Sisämajoituksen lisäksi tapahtumassa saattoi majoittua puolijoukkueteltassa tai omassa teltassa.

Kevätpäivät keräsi runsaasti osallistujia tänäkin vuonna.

Kevätpäivien koordinaattori Emma Pohja seurasi tutustumisohjelman sujumista puusta käsin. nuorten luonto 1/2018 |

5

LÄHDETÄÄN

RETKE

Poimi kesän retkeilyreissuja varten vinkiksi Luonto-Liiton piirien lempikohteet ympäri Suomen. Retkivinkkikyselyymme vastasivat Varsinais-Suomen piiri, Hämeen piiri, Keski-Suomen piiri ja Savo-Karjalan piiri. Mukana on vinkkejä sekä päiväkohteista että pidempiin vaelluksiin soveltuvista reiteistä. teksti aino huotari, sini malminiemi ja aino saarenmaa | kuvat antti salovaara, sini malminiemi ja jenni rönkkö

VARSINAIS-SUOMI Varsinais-Suomen piiri eli Vasp retkeilee aktiivisesti. Piiri on järjestänyt myös aloittelijoille suunnattuja vaelluskursseja.

Vaspin retkeilyaktiivi Milla Aalto kertoo kokemuksia piirin suosikkiretkikohteista.

PÄIVÄRETKIKOHTEET RUISSALO Turun kaikista suosituin, Ruisrockin festivaalialueenakin tunnettu retkikohde on Ruissalon saari. Ruissalo on helppokulkuista maastoa. Täällä pääsee vähällä vaivalla tekemään hienoja luontohavaintoja.

Alueella kulkee hiekkapolkuja, joita voi edetä myös lastenvaunujen kanssa. Ruissalosta löytyy toki vaikeakulkuisempiakin maastoja.

6

| nuorten luonto 1/2018

Luonnoltaan ja lajistoltaan Ruissalo on rehevää. On tammilehtometsää, rantaniittyä, reheviä merenlahtia, runsasta linnustoa, ulommas merelle työntyviä niemiä, joissa pääsee ihailemaan merilintuja ja saa tuntumaa saaristoluonnosta. Ihmisiä liikkuu alueella säällä kuin säällä, vuodenaikaan katsomatta. Kohde on parhaimmillaan keväällä ja kevätkesällä.

Miten paikalle?

Turun keskustasta Ruissaloon lähtee busseja puolen tunnin välein ja bussimatka kestää pysäkistä riippuen 15–30 minuuttia. Ruissaloon voi mennä myös pyörällä.

Vaspilainen Milla Aalto muistelee lämmöllä menneitä luontohetkiä Ruissalossa.

– Ruissalossa on tullut retkeiltyä sekä porukalla että yksin tosi paljon vuosien varrella. Tänä vuonna teimme huhtikuun alussa Vaspin pöllöretken kasvitieteellisen puutarhan nurkille. Sää oli yleisen

käsityksen mukaan hirveä, satoi räntää ja tuulikin, mutta lähdimme urheasti retkelle. Illan myötä sade taukosi. Kuulimme yhden lehtöpöllön, tosin tuulen takia heikosti, mutta retken hienointa antia olikin seikkaileminen hämärtyvässä metsässä, missä kohtasimme myös tosi pelottoman oloisia metsäkauriita.

KATARIINANLAAKSON,RAUVOLAN LAHDEN JA VAARNIEMENKALLION ALUE Tämä kolmen luontoalueen muodostama retkeilykohde sijaitsee Turun ja Kaarinan rajalla. Katariinanlaakso on pieni lehtometsäkohde merkittyine retkeilyreitteineen. Vasp on tehnyt sinne muun muassa pöllöretkiä. Rauvolanlahden alue tunnetaan lintuvesistönä. Lahdella on lintutorni ja pitkospuut.

Vaarniemenkallio on suojelualuetta, jota peittää pääosin mäntymetsä. Korke-

ELLE alla kallioisella kukkulalla on näköalatorni. Alueelta löytyy retkeilijöitä varten laavu ja tulentekopaikka. Vasp on viettänyt täällä tunnelmallisia iltoja nuotion äärellä.

Miten paikalle?

Turusta pääsee bussilla Katariinanlaakson parkkipaikalle. Vaarniemenkallion lähelle pääsee myös bussilla Kaarinan puolelta. Rauvolan puolella on myös parkkipaikka.

– Vuosia sitten teimme silloisen toimintaryhmän kanssa helmikuisen patikkaretken Vaarniemelle. Kiipesimme ylös kukkulalle, ihailimme maisemia ilta-auringossa ja söimme laskiaispullia laavulla. Paluumatkalla alaspäin pohdimme, onnistuisiko mäenlasku paikoin jäätyneellä rinteellä ilman pulkkaa. Eräs osallistujista lähti sitten vahingossa huimaan syöksylaskuun pepullaan pitkin jäistä mäkeä.

Me muut vain tuijotimme henkeä pidättäen. Onneksi mitään ei sattunut, ja tilanteesta saatiin hyvät naurut.

KUUSISTO Kuusiston retkeilyalue sijaitsee Kaarinan saaristossa. Kuusiston saarella voi ihailla perinnemaisemia ja merinäköaloja, ja alueella on jonkin verran suojeltua metsää. Merellinen maisema muodostuu maankohoamisen myötä umpeenkasvaneista merenlahdista. Kaksi lintutornia mahdollistaa lintujen tarkkailun ruovikkoisella, Natura-alueena tunnetulla Kuusistonlahdella, kun taas historian ja kulttuurin ystävä voi piipahtaa piispanlinnan raunioilla. Retkieväiden nauttimiseen alueelta löytyy tulentekopaikka.

Toukokuussa 2018 alueelle valmistuu uusi kuivakäymälä. Alueella ei ole virallista leiriytymispaikkaa, mutta jokamiehenoi-

keudella voi kuitenkin yöpyä järkeväksi näkemällään paikalla suojelualueiden ulkopuolella.

Linnanraunioiden ympärillä on polku, joka soveltuu myös liikuntarajoitteisille.

Miten paikalle?

Vasp on järjestänyt alueelle pyöräretkiä Turusta, ja arki-iltaisin Kuusistoon pääsee bussilla. Retkeilijä voi myös ottaa bussin Kuusistonsillalle ja pyöräillä loppumatkan. Kuusisto on kiva pyöräilykohde, sillä koko matka saaren läpi on kaunista maaseutu- ja perinnemaisemaa.

Viikonloppuisin kohde on vaikeampi tavoittaa puutteellisten bussiyhteyksien takia, joten oma auto tai pyörä tulee tarpeeseen.

– Viime kesänä päätimme järjestää ”Rakastu kesäyöhön” -teemapäivänä yöretken Kuusistoon. Siirryimme kimppakyydeillä kohteeseen auringonlaskun aikaan. Kiersimme Kappelinmäen luontopolun, vietimme aikaa lintutornilla ja istuskelimme nuotiopaikalla odottamassa auringon nousua. Retki oli todella antoisa. Kohtasimme mäyrän luontopolulla, pääsimme havainnoimaan lepakoiden lentoa kartanon pihassa, suorastaan säikähdimme aivan lähellä seisoskellutta metsäkaurista ja kuulimme muun muassa viitakerttusen laulua.

PIDEMMILLE RETKILLE (viikonloppu tai pidempään) KURJENRAHKAN KANSALLISPUISTO Kurjenrahkan kansallispuistossa riittää patikoitavaa ihan lyhyistä parin kilometrin reiteistä aina 40–50 kilometrin kierroksiin. Kansallispuistosta pääsee polkuja pitkin myös Vaskijärven luonnonpuistoon, jolloin retkelle tulee haluttaessa lisää mittaa. Alueella on runsaasti telttailu- ja nuotiopaikkoja. Kansallispuiston luontoon sisältyy soiden lisäksi metsää ja maasto vaihtelee. Alueelta löytyy muun muassa vanha aarniometsäalue ja iso järvi, jossa voi soutaa ja meloa. Kansallispuistossa on vajaan kilometrin mittainen pyörätuolilla kuljettava reitti, jonka varrella liikuntarajoitteiset pääsevät nauttimaan suomaisemista.

Kurjenrahkan kansallispuistosta erityisen tekevät sen suot, sillä eteläisessä Suomessa on vähän koskemattomia suo-

alueita. Kurjenrahkan suo ja Vajosuo ovat laajoja, erämaisia suoalueita, joilla retkeilijää odottaa luonnon hiljaisuus. Täällä tuntuu, että olisi todella kaukana kaikesta.

Vasp on käynyt Kurjenrahkan kansallispuistossa päiväretkillä, mutta järjestänyt myös viikonlopun mittaisia harjoitusvaelluksia, joiden aikana on patikoitu 30–40 kilometriä. Kylmänä vuodenaikana alueelta voi vuokrata yösijaksi mökin.

Keväällä 2017 Vaspin retkiryhmä vuokrasi vanhan maalaistalon, jossa ryhmä piti suuren suosion saaneen mökkileirin. Kylmä vuodenaika karsii helposti retkien osallistujia, mutta mökkiyöpyminen houkutteli paikalle runsaasti luonnonystäviä.

– Olemme järjestäneet pari kertaa myös huhtikuisen teeriretken Kurjenrahkaan ja yöpyneet lähellä lintutornia niin, että olemme päässeet aamun koiton aikaan tornille havainnoimaan teerien soidinta. Teeriturnajaisten tarkkailun ohessa on päästy myös näkemään kurkien tanssia, kuultu kuovin huutoa ja joutsenten toitotusta sekä nähty kapustarintoja.

Varhainen kevätaamu avosuolla on jotain todella kokemisen arvoista.

Miten paikalle?

Kurjenrahkan kansallispuistoon pääsee Turusta kaukoliikenteen bussilla. Kesällä 2018 kohteen tavoitettavuus paranee, sillä Turun paikallisliikenne alkaa liikennöidä alueelle. Paikalle pääsee siis jatkossa edullisemmin ja helpommin. Bussimatka kestää noin puoli tuntia.

SAARISTOMEREN KANSALLISPUISTO JA JURMON SAARI Ehkä vaikuttavin ja ikonisin kohde Saaristomeren kansallispuistossa on Korppoon Jurmo, joka soveltuu hyvin pidempääkin reissua kaipaavalle retkeilijälle.

Retkelle pituutta saa, kun Jurmosta siirtyy yhteysaluksella tai venetaksilla muihin saariin. Retkeilijä voi jatkaa Saaristomereen tutustumista myös polkupyörällä vaikkapa Saariston rengastietä pitkin.

Jurmossa luonto on avointa karua kanervanummea. Saarelta löytyy myös pieni metsikkö. Kivikkoinen maasto haastaa paikoin kulkijaa. Jurmossa voi havaita runsaasti lintuja, harvinaisia kasvi- ja hyönteislajeja ja jopa hylkeitä. Jurmossa retkeilijää odottaa perinnemaisema; maisemanhoitotoimenpiteistä huolta pitävät kesällä saarelle laiduntamaan tuodut ylämaannaudat. Saarella on mahdollista nähdä myös pieni alpakkalauma. nuorten luonto 1/2018 |

7

Jurmossa on lintuasema ja majoittumista varten mökkejä sekä metsähallituksen ylläpitämä telttailu- ja tulentekoalue.

– Jurmo on todellinen helmi. Tyypillisesti sinne tulee lähdettyä keväällä katsomaan muuttolintuja, mutta muutama vuosi sitten järjestimme telttailuretken Jurmossa keskikesällä. Heräsin varhain aamulla etsimään jo muutolle lähteneitä kahlaajia, ja siinä kivikkoista rantaa kulkiessa ihmettelin, mikä kummallisen näköinen lintu aallokossa oikein uiskentelee. Kun katsoin kiikareilla, tajusin sen olevan harmaahylje, joka kurkki minua kohti aaltojen seasta.

Miten paikalle?

Turusta Jurmoon pääsee julkisilla kulkuneuvoilla, mutta retkelle kannattaa varata aikaa. Bussimatka Nauvoon kestää pari tuntia ja Nauvosta yhteysalus seilaa Jurmoon neljä tuntia. Yhteysaluksen kyydissä saa hyvän kuvan Saaristomerestä. Alus kulkee sisä- ja välisaariston läpi ulkosaaristoon, ja jos koko matkan tarkenee oleskella aluksen kannella, näkee, miten maisema muuttuu. Yhdessä kohtaa ympärillä näkyy vain ulappaa.

Saariston rengastien kiertämiseen polkupyörällä kannattaa varata ainakin muutama päivä. Matkan varrella on lukuisia hienoja luontokohteita muun muassa Korppoossa, Houtskarissa ja Iniössä.

Pyöräretkellä saaristossa voi viettää vaikka useamman kesäviikon tutustuen rauhassa luontokohteisiin ja pistäytyen vierailuille eri saarille.

– Seilin saari on vain puolen tunnin yhteysalusmatkan päässä Nauvosta, joten sinne on helppo päästä. Saari on kuuluisa historiastaan, mutta myös sen luonto on huomion arvoista ja nykyään siellä toimii Saaristomeren tutkimuslaitos. Olen biologian opintojeni myötä tottunut viettämään kesäisin paljon aikaa Seilissä ja paikka on minulle tosi rakas. Pari vuotta sitten olin luunmurtuman takia kävelykyvyttömänä koko alkukesän, mutta halusin

8

| nuorten luonto 1/2018

kuitenkin päästä käymään Seilissä. Niinpä kaverit auttoivat minut retkelle pyörätuolilla. Vaikka saaren hiekkatiet ovatkin aika töyssyisiä, pääsin etenemään ja olin tosi iloinen retkestä. Näinkin hieno luontokohde osoittautui myös kävelykyvyttömän tavoitettavaksi.

KESKI-SUOMI Keski-Suomessa retkeilevältä eivät kohteet lopu kesken! Vinkit alueella retkeilyyn antaa Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri, tutummin Kessu.

RUNEBERGIN LUONTOPOLKU SAARIJÄVELLÄ Kessu suosittelee päiväkohteeksi Saarijärvellä Kolkanlahdessa sijaitsevaa Runebergin luontopolkua. 12 kilometriä pitkän polun nähtävyyksiin sisältyvät muun muassa Julmat lammit. Polulle pääsee omalla ajoneuvolla.

ETELÄ-KONNEVEDEN KANSALLISPUISTO Viikonlopun viettoon Keski-Suomen alueella Kessu suosittaa suuntaamaan Rautalammen suuntaan. Vuonna 2014 perustettu Etelä-Konneveden kansallispuisto tarjoaa loistavat mahdollisuudet vesiretkeilyyn, mutta myös patikoitavaa löytyy.

Kolmen vuoren vaellus on merkitty retkeilyreitti puiston Enonniemessä.

14 kilometriä pitkä ympyrälenkki lähtee Vuori-Kalajan kotalaavulta ja tarjoilee koko matkan tiukkoja ylä- ja alamäkiä näköalapaikkojen kera. Reitillä voit yöpyä omassa majoitteessa tai saunallisessa vuokratuvassa.

Kolmen vuoren vaellukselle pääsee kilometrin päässä olevalta Kalajan pysäköintialueelta. Vaihtoehtoisesti reitille pääsee kouluvuoden aikana julkisilla, jolloin tosin täytyy kävellä noin 7 kilometriä Kivisalmentien varressa olevalta Haapasalmen pysäkiltä.

SALAMAJÄRVEN KANSALLISPUISTO Pitkälle viikon vaellukselle Keski-Suomessa voi lähteä vaikka Salamajärven kansallispuiston Hirvaan kierrokselle. 58 km pitkälle ympyräreitille voi lähteä esimerkiksi Koirasalmen luontotuvalta. Tuvalle päästäkseen tarvitsee oman kulkuneuvon.

Lukuisat laavut, taukopaikat ja autiotuvat tarjoavat vaihtoehtoja yöpymistapoihin. Aina kannattaa kuitenkin kantaa mukanaan myös omaa majoitetta.

ITÄ-SUOMI Itä-Suomessa retkeilevälle Savo-Karjalan Luonto-Liitto eli SaKa suosittelee niinikään kahta kansallispuistoa ja puistojen ulkopuolella kulkevaa pidempää vaellusreittiä.

PATVINSUON KANSALLISPUISTO Päiväretkelle kannattaa suunnata Patvinsuon kansallispuistoon. Polkuja ja ympyrälenkkejä riittää muutaman kilometrin pituisista luontopoluista 15 kilometrin mittaiseen Suomun kiertoon. Innostuessaan alueella voi viettää vaikka kokonaisen viikonlopun. Yhteensä merkittyjä polkuja on puiston alueella noin 80 km.

Puistoon päästäkseen tarvitsee oman ajoneuvon.

KOLIN KANSALLISPUISTO Viikonloppuretkeksi SaKan väki suosittelee Kolin kansallispuistossa kulkevaa Herajärven kierrosta. Kierros koostuu kahdesta ympyrälenkistä, joista viikonlopussa ehtii hyvin kiertää vanhemman.

Alkuperäinen Herajärven kierros (35 kilometriä) lähtee luontokeskus Ukosta ja poimii varrelleen Pohjois-Karjalan komeimmat vaaranäkymät.

Luontokeskukselle pääsee omalla ajoneuvolla tai Kolin tilauspalveluna toimivalla paikallisliikenteellä.

Etelä-Konneveden kansallispuiston Kolmen vuoren vaelluksella näköalapaikat palkitsevat ylämäkien jälkeen.

KARHUNPOLKU

VIITASTENPERÄ

Pitkälle polulle mielivä saa SaKalta suosituksen lähteä itärajalla kulkevalle Karhunpolulle. Osin vaativakin polku kulkee Patvinsuon kansallispuistosta Sotkamoon Lieksa–Kuhmo-tielle. 133 kilometriä pitkän reitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa ja matkansa voi aloittaa tai päättää myös Ruunaalta. Reitille ei pääse julkisilla.

Viitastenperä on Jennin mielestä harvinaisen hiljainen paikka aivan Tampereen kaupunkialueen tuntumassa. Korkeilta kallioilta avautuu kaunis näkymä Hervantajärvelle. Makkarajärven-Viitastenperän (tai Makkaraperän kuten aluetta leikkisästi kutsutaan) suojelusta on jo pitkään väännetty kättä Tampereella.

HÄME Luonto-Liiton Hämeen piiri retkeilee Pirkanmaan kauniissa järvimaisemisemissa. Retkikohdevinkit antaa piirin aktiivi Jenni Rönkkö.

KAUPPI-NIIHAMA

Viitastenperällä Tampereen häly jää taakse.

Kolin kansallispuistossa pääsee ihailemaan monesta taideteoksestakin tuttuja kansallismaisemia.

Kauppi-Niihama on tamperelaisille tärkeä metsäalue, jolla on merkitystä niin luonnonarvojen kuin virkistyskäytön kannalta. Viime vuonna Suomen luonnonsuojeluliitto valitsi Kauppi-Niihaman yhdeksi Suomen sadasta luontohelmestä.

Niihamassa toimii ympärivuotinen kahvio, joka on Hämeen piirin Jenni Rönkön mukaan kuin kaupunkilaisten yhteinen kesämökki. Nyt alueen metsiä uhkaa kuitenkin asuntorakentaminen ja vieressä oleva golfkenttä.

KINTULAMMI Kintulammi on Tampereen uusin ja samalla suurin luonnonsuojelualue, jonka avajaisia vietetään toukokuussa 2018.

Retkeilyalue sijaitsee 20 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Alueella on noin 15 kilometriä polkuja, sekä muutamia laavuja ja tulentekopaikkoja. Kintulammilla voi nähdä jopa 400-vuotiaita kilpikaarnaisia aihkimäntyjä, ja jos hyvin käy, niin ehkä retkellä tapaa myös viitasammakon tai liito-oravan.

PIRKANMAAN VIIKONLOPPUVAELLUSKOHTEITA Pirkanmaalta löytyy lukuisia retkikohteita myös lyhyille viikonloppuvaelluksille.

Pukalan virkistysmetsä Orivedellä sopii järvimaisemineen myös melontaan. Siikaneva puolestaan tarjoaa retkeilijälle kauniita suomaisemia. Yöksi voi jäädä Jaarikanmaan laavulle.

Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto on jäänyt muiden lähellä olevien kansallispuistojen varjoon, mutta suotta.

Paikka on täydellinen lintujen tarkkailuun, ja Kärjenkallion lintutorni on yksi Pohjoismaiden suurimmista.

PS. Jenni vinkkaa, että retkiohjaajille on Tampereella tarvetta.

– Yksin ei tarvitse retkeä suunnitella, vaan apua saa aina. Jokaiselle retken vetäjälle pyritään löytämään pari, joten innokkaita retkeilijöitä kaivataan koko ajan, Jenni sanoo.

BONUSVINKIT: POHJOIS-POHJANMAA JA LAPPI Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa voi suunnata päiväretkelle esimerkiksi Rokuan kansallispuiston merkityille poluille.

Rokuan kansallispuisto on valittu myös vuoden 2018 retkikohteeksi!

Viikonlopun mittaista vaellusta voi lähteä tekemään vaikka Pyhä-Luoston retkeilyreitille (35 kilometriä) Pyhä-Luoston kansallispuistoon.

Varma valinta viikon mittaiselle vaellukselle on Suomen suosituin retkeilyreitti: Hetta-Pallas-reitti (55 kilometriä) Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.

Reitin aloitus- ja päätepisteisiin pääsee linja-autolla Rovaniemeltä. *

nuorten luonto 1/2018 |

9

teksti sini malminiemi | kuvat minna jakosuo

RETKIRUOKA RETKEILIJÄN TIELLÄ PITÄÄ

Yksi onnistuneen retken salaisuuksista on hyvät eväät.

Parempaa retkiruokaa -kirjan kirjoittaja Minna Jakosuo jakaa parhaimmat vinkkinsä aloittelevalle luontoretkeilijälle. Alkukesän retkillä makoisat lisukkeet voi poimia suoraan luonnosta retkeilijän lautaselle.

V

arsinkin pidemmälle vaellukselle on tärkeää varata mukaan riittävästi energiatasoja ylläpitävää ruokaa. Myös Kuukausi yksin erämaassa -blogista tunnettu konkariretkeilijä Minna Jakosuo kertoo vaelluksen ruokalistojen laatimisen olevan helppoa. Samalla lailla kuin viikonloppuretkien, useita viikkoja kestävien erämaavaellusten menut täytyy suunnitella etukäteen.

– Listaan kaiken aina samalle paperille, jotta näen, että ruokalajeissa on tarpeeksi vaihtelua, Jakosuo kertoo.

Ei pidä säikähtää, jos pitkän ja monipuolisen vaellusmenun kehittely tuntuu alussa luovuutta vaativalta tehtävältä.

Jakosuo sanoo hakevansa ideoita vaellusruokiin arkiruuista.

– Mietin, mistä ruuasta tykkään normaalissa arjessa ja miten siitä voisi muokata retkiruuan. Selaan myös paljon retkiruokakirjoja.

Sekä markettien että retkeilykauppojen hyllyiltä löytyy valmisruokapusseja, jotka vaativat vain kuumassa vedessä keittämisen. Yksinkertaisuutensa ja säilyvyytensä ansiosta ne ovat retkeilijälle helppo valinta. Jakosuo kertoo kuitenkin valmistavansa mieluummin ruuat itse.

– Pidemmän päälle tuttu kotiruoka voi olla hellävaraisempaa vatsalle, Jakosuo sanoo.

Myös erityistä ruokavaliota noudattavat retkeilijät hyötyvät itse valmistetusta ruuasta. Tällöin ainakin tietää, mitä se sisältää ja minkä kanssa se on ollut kosketuksissa. Ruuasta saa sillä tavoin myös ympäristöystävällisempää. Jakosuo kertoo monien valmisruokien sisältävän muun muassa palmuöljyä. Palmuöljy on noussut otsikoihin kasvavan viljelyn Kaakkois-Aasiassa aiheuttamista sademetsätuhoista.

– Kun tekee muonat itse, aterioihin tulee enemmän vaihtelua. Tällöin oppii myös aina jotain uutta ja tulee onnistumisen elämyksiä!

Jokainen toki menee hyväksi toteamansa kaavan mukaan, ja oma tyyli ruokailla retkellä löytyykin ennen pitkää.

Myöskään kaikki kaupasta valmiina ostettava ei ole pahasta. Muun muassa lettujauhot Jakosuo kertoo ostavansa valmiina sekoituksina.

Kaiken voi kuivata

Horsman parsamaiset versot ovat herkkua sellaisenaan.

10

| nuorten luonto 1/2018

Jakosuolla riittää vinkkejä retkiruuan suunnitteluun niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin retkeilijöille.

– Mukana ei kannata kantaa turhia nesteitä. Kaikkea, missä ei ole paljon rasvaa, voi kuivata! Itse pyrin siihen, että maastossa kaikki olisi mahdollisimman nopeaa ja helppoa. Ruuat voi esimerkiksi tehdä kokonaan valmiiksi kotona ja sit-

KOLMEN KUUN YRTIT Toukokuu Horsman versot (tuoreina suoraan suuhun tai esimerkiksi risottoon)

Kesäkuu Nokkonen (ryöppäyksen jälkeen lämpimän ruuan sekaan, tuo mukaan pinaatin makua)

Heinäkuu Vadelman lehdet (yrttihaudukkeeksi, ei sovellu raskauden aikaan)

ten vain kuivata, jolloin maastossa tarvitsee vain lisätä vesi, Jakosuo kertoo.

Kuivaamiseen ei välttämättä tarvitse edes varsinaista kuivuria vaan ruuan kuivattaminen onnistuu myös tavallisessa sähköuunissa. Tällöin ainesosat levitellään uunipellille ja kuivataan alimmassa lämpötilassa uuninluukku raollaan.

– Jos pelottaa, että kuivaaminen kuluttaa liikaa energiaa, kuivaa aina täysiä uunillisia, Jakosuo vinkkaa.

Maastokokkailun nopeuteen ja helppouteen voi vaikuttaa myös pakkaamalla fiksusti. Jakosuo kertoo esimerkiksi pakkaavansa aamupalat yhteen pussiin, lounaat toiseen ja päivälliset kolmanteen.

Näin koko kantamusta ei tarvitse kääntää ympäri joka ruokatauolla ainesosien löytämiseksi.

Myös ruuanvalmistuksessa syntyvään roskaan kannattaa kiinnittää huomiota.

Turhat kääreet kannattaa jättää kotiin jo

suunnitteluvaiheessa. Roskaa voi Jakosuon mukaan välttää esimerkiksi yhdistämällä ruuan kuiva-aineet samaan pussiin.

Maastossa laitettavan ruuan Jakosuo päättää päivän fiiliksen mukaan. Makkarat ja muut helposti pilaantuvat kannattaa kuitenkin kuluttaa ensimmäisenä päivänä.

– Ainakin yhdelle vaelluspäivälle kannattaa varata myös superherkku! Sillä voi palkita ja hemmotella itseään esimerkiksi pitkän sateisen päivän päätteeksi.

Alkukesä on yrttiaikaa Jakosuo kertoo hyödyntävänsä luonnon omia raaka-aineita aina kun mahdollista.

Erityisesti alkukesä innostaa retkikokkailijaa.

– Alkukesästä löytyy hyvin villiyrttejä!

Retkellä niitä voi kerätä matkan aikana ja lisätä päivän ruokaan. Ruoka tuntuu jo-

tenkin paljon ansaitummalta, kun siihen on saanut jotain kerättyä.

Villiyrtit sopivat Jakosuon mukaan oikeastaan mihin tahansa ruokaan. Niitä voi laittaa ruuan sekaan valmistusvaiheessa, ripotella päälle koristeeksi tai niistä voi koostaa salaatin lämpimän ruuan kylkeen.

Jakosuon yrttivinkit Nuorten Luonnon lukijoille ovat alkukesän horsman parsamaiset versot ja pinaatin makuinen nokkonen. Horsman versojen kohdalla ei tarvitse miettiä valmistustapaa: – Parasta tuoreena, Jakosuo sanoo.

Nokkonen sen sijaan sopii paremmin lämpimiin ruokiin, sillä se pitää esikäsitellä käyttämällä kiehuvassa vedessä. Toinen lämpimään ruokaan sopiva yrtti on Jakosuon mukaan suolaheinä. Tämä hieman kitkerä kasvi sopii hyvin myös villeihin salaatteihin.

Alkukesän nuorten versojen jälkeen luonnosta löytää vielä paljon yrttiteeaineksia. Jakosuo kertoo juovansa kesäisillä vaelluksillaan paljon yrttihaudukkeita. Esimerkiksi villivadelman lehdistä saa hyvää yrttiteetä. * nuorten luonto 1/2018 |

11

Kilpailun voittaja: Varpuspöllö, Timo Marjala

Pöllö ja muut siivekkäät tähdittivät

Luonto-Liiton kevään luontokuvakilpailu on ratkennut. Instagramissa järjestettyyn LuontoLiiton #luontokuvahaaste -kilpailuun osallistui vajaat 280 luontokuvaa. Kuvaajia inspiroineita aiheita olivat muun muassa linnut, puut ja talviset ilmiöt. Monessa kuvassa pörhisteli myös orava. teksti liisa-maija aukia

12

| nuorten luonto 1/2018

Puut, Anna Tuominen

#LUONTOKUVAHAASTETTA

Hömötiainen, Timo Marjala

T

imo Marjalan, 15, värikäs kuva sympaattisenvakavasta varpuspöllöstä voitti #luontokuvahaasteen. Kuvakilpailu olikin varsinaista lintujen juhlaa, sillä toiselle sijalle valittiin jylhä kuva korpista lumisateessa, kuvaajana Hilkka Vaherkoski. Molemmat palkitut kuvaajat olivat osallistuneet kilpailuun usealla lintuaiheisella otoksella.

Koululaissarjan voitti Ruusutorpan koulun kuvakerho, joka on 6.–9.-luokkalaisten nuorten avoin valokuvauskerho Espoosta. Tuomaristoa ihastutti erityisesti kerhon kuva jäälauttojen ruuduttamasta merestä. Sen nappasi Ruusutorpan kuvakerhoa käyvä Tuike Paananen laivamatkalla.

– Halusin kovasti ottaa hienon kuvan koulun Ig-sivulle, kun meillä oli tehtävä kuvata keväistä luontoa. Olimme perheen kanssa tulossa laivalla maihin. Ilta ja meri näytti ihanalta, kun jäälautat täyttivät meren.

Koululaissarjan kunniamaininnan sai Kaarilan koulun 6 A -luokka Tampereelta. Kilpailun tuomareina toimivat luontokuvaajat Marinella Himari ja Topi Lainio, joiden videovinkkejä luontokuvaamiseen oli varsinkin moni koululaisryhmä katsonut tarkasti.

Onnea kaikille voittajille ja kiitos ihan jokaiselle kilpailuun osallistuneelle!

> Kurkkaa Instassa: @timo__photos, @hilun.kuvat ja @ruusutorpankuvakerho.

Toinen sija: Korppi, Hilkka Vaherkoski

Koululaissarjan voittaja: Jäälautat, Tuike Paananen / Ruusutorpan kuvakerho Viiksitimali, Hilkka Vaherkoski

Pajunkissa kasteessa, Neea Nummi

Kuinka monta oravaa? Vilja Salminen

nuorten luonto 1/2018 |

13

MITÄ TEHDÄ, KUN

LUONNOSSA PELOTTAA? VINKIT LUONNOSSA LIIKKUJALLE PELON HALLITSEMISEEN teksti sini malminiemi | kuva antti salovaara

M

oni kertoo pelkäävänsä luonnossa.

Jopa kokeneet erämaavaeltajat kokevat joskus pelkoa retkillään.

Usein kuulee pelättävän suurpetoja, eksymistä ja loukkaantumista, mutta myös pimeää, muita liikkujia, omaa mielikuvitusta ja jopa pelkoa itsessään.

Pahimmillaan pelot saattavat estää koko retkelle lähtemisen.

Pelko on yksi ihmisen kuudesta perustunteesta, jotka tunnetaan ympäri maailmaa. Tunne itsessään ei ole haitallinen. Kuten muillakin tunteilla, sillä on ollut hyödyllinen tehtävä eloonjäämisessä. Pelko ohjaa meitä välttämään vaarallisia tilanteita ja toisaalta valmistaa kohtaamaan haastavan tilanteen, josta selviytyäkseen täytyy olla varuillaan.

Hyvin usein luontoon ja retkeilyyn liittyvät pelot ovat kuitenkin aiheettomia ja rasittavat turhaan retkeilijän mieltä.

Miten pelkoja sitten voisi vähentää?

Pelon ennaltaehkäiseminen Monia retkeilyyn liittyviä pelkoja voi vähentää hankkimalla tietoa ja valmistautumalla hyvin. Voi esimerkiksi miettiä läpi kaikki pahimmat skenaariot ja tehdä oman turvallisuussuunnitelman.

Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta asia on usein päinvastoin. Kun toimintasuunnitelma uhkaavien tilanteiden varalta on tiedossa, tilanteet pelottavat huomattavasti vähemmän.

14

| nuorten luonto 1/2018

Erityisesti pelkoa aiheuttavista eläimistä kannattaa hakea mahdollisimman paljon tietoa. Eläimen elinkaareen ja käyttäytymiseen tutustuessa oppii ymmärtämään eläintä, mikä tekee siitä vähemmän pelottavan.

Mahdollisia vaaratilanteita ei pidä väheksyä vaan niitä tulee pyrkiä ennakoimaan. Pelkojen kanssa pitää kuitenkin aina pitää myös maalaisjärki mukana. Tilanteen paisuttelusta ei ole koskaan mitään hyötyä.

Tiedonhaun lisäksi retkelle tulee varustautua asianmukaisesti. Seuraavaksi on lueteltu muutamia yleisimpiä retkeilyyn liittyviä pelkoja ja niihin varustautumista.

Eksyminen Tutustu retkikohteeseen jo kotona karttojen avulla. Tee reittisuunnitelma ja kerro se myös jollekulle kotiin jäävälle.

Opettele lukemaan karttaa ja käyttämään kompassia sekä puhelimen GPSsovelluksia. Maastossa pidä puhelin pois päältä akun säästämiseksi.

Jos huomaat eksyneesi, pysähdy. Istu hetkeksi alas, juo vettä ja haukkaa evästä. Mieti, missä kohtaa käännyit harhaan.

Tarkista oikea ilmansuunta kompassista.

Palaa mahdollisuuksien mukaan omia jäl-

kiäsi pitkin takaisin tai ainakin niin pitkälle, että olet jälleen kartalla.

Terveysongelmat Älä lähde puolikuntoisena maastoon. Retkellä pidä huoli hygieniasta ja varmistu käyttämäsi juomaveden puhtaudesta.

Maastosta kerätyn veden puhdistusta varten on olemassa esimerkiksi suodattimia ja puhdistustabletteja. Älä poimi äläkä syö kasveja tai sieniä, joita et varmasti tunnista.

Varaa ensiapulaukkuun ainakin särkylääkettä, laastareita, ensi- ja ideaaliside. Väsyneenä loukkaat helpoimmin itsesi. Tarkkaile omaa oloasi äläkä lähde puskemaan yli rajojesi. Juo tarpeeksi vettä, syö eväitä ja lepää.

Uupuminen ja kylmettyminen Suunnittele maltilliset päivämatkat ja muuta suunnitelmaa lennosta, jos sille on tarvetta. Älä pakota itseäsi jatkamaan liian pitkälle.

Pukeudu sään- ja maastonmukaisesti ja varaa mukaasi tarpeeksi vaihtovaatetta. Suosi kerrospukeutumista ja vaihtele vaatekerroksia tarpeen mukaan.

Suojaa itsesi auringolta. Käytä päähinettä, peittäviä vaatteita, suojavoiteita ja aurinkolaseja. Juo säännöllisin väliajoin

Vaella mielellään vain niiden varusteiden kanssa, joihin luotat. Jos olet kokematon retkeilijä, varmista ennen lähtöä, että varusteet ovat ainakin ehjiä. Älä lähde maastoon rikkinäisen tai puutteellisen varusteen kanssa!

Varaa mukaasi korjausvälineitä, esimerkiksi monitoimityökalu, rautalankaa, ilmastointiteippiä, parsinneula ja lankaa.

Ukkonen Tarkista säätiedotus ennen lähtöä ja tarvittaessa myös maastossa päivittäin. Pyri ennakoimaan sään muutosta muuttamalla esimerkiksi etenemissuunnitelmaa.

Myrskyn yllättäessä suojaa itsesi ja varusteesi nopeasti kastumiselta. Hakeudu suojaisaan paikkaan ja pystytä majoite. Kovassa tuulessa kiinnitä varusteet hyvin. Odota sään parantumista.

Ukonilmalla pysyttele poissa järviltä, avokallioilta ja tunturin rinteiltä. Varmista, ettet itse tai telttasi ole maaston korkein kohde. Älä myöskään seiso aivan korkeiden puiden vieressä.

Vältä hosumista, sillä sohlaamalla saa vain rikottua asioita tai itsensä.

Käärmeet Suomen käärmeistä ainoastaan kyy on myrkyllinen, vaikka muutkin käärmeet voivat toki purra. Pue jalkaan pitkävartiset kengät. Kulje raskaasti tömistellen ja tarkkaile, mihin astut. Kyyt viihtyvät runsaassa aluskasvillisuudessa, mutta voivat etsiytyä lämmittelemään avoimelle pinnalle, kuten tielle ja kalliolle.

Kyyn purressa vältä purema-alueen, esim. raajan, turhaa liikuttelua. Hakeudu mahdollisimman nopeasti lääkäriin.

Punkit

vettä ja syö suolaista ja makeaa energiatason ylläpitämiseksi. Lepää varjoisissa paikoissa. Kuuntele omaa kehoasi.

Erityisesti kylmällä vältä kovaa hikoilua ja kastumista. Suojaa myös muut varusteesi kastumiselta. Tankkaa tarpeeksi energiaa ja pysy liikkeessä.

Varusterikko Tutustu varusteisiin kotona ennen maastoon lähtöä. Tutustu rinkan säätöihin ja opettele kasaamaan teltta ja retkikeitin.

Varaa retkelle mukaan pinsetit tai erityisesti punkin poistoon tarkoitetut punkkipihdit ja harjoittele niiden käyttöä jo ennen maastoon lähtöä. Estä punkin iholle pääsy käyttämällä pitkälahkeisia housuja ja vetämällä sukanvarret lahkeiden päälle. Kierrä tihein aluskasvillisuus.

Tee joka päivän päätteeksi punkkitarkastus. Käy tarkastuksessa läpi koko keho, erityisesti taipeet ja karvoitus.

Punkin purtua tarkkaile puremakohtaa ja omaa oloasi. Jos puremakohta punoittaa tai sinulle tulee oireita, hakeudu lääkäriin.

Suuret eläimet

käteen selvää, minkälaisia eläimiä reittisi alueella liikkuu. Voit kysyä tätä vaikka paikallisilta.

Mikäli et halua törmätä metsäneläimiin, laula tai juttele kovaäänisesti kulkiessasi, jotta eläimet tietävät sinun olevan tulossa. Voit myös kiinnittää rinkkaasi niin sanotun karhukellon.

Jos kohtaat suurpedon, pysy rauhallisena. Tarkkaile, käyttäytyykö eläin uhkaavasti. Älä lähde juoksemaan vaan peräänny rauhallisesti pois tilanteesta.

Pelon hallinta Kaikesta valmistautumisesta huolimatta retkellä voi silti alkaa pelottaa. Useimmiten pelko nousee mieleen auringon laskettua. Tuttu maisema, jossa juuri äsken puuhaili päivänvalossa muuttuu vieraaksi ja mystiseksi. Tämä johtuu siitä, että varaamme niin paljon näköaistin varaan.

Kun hämärästä metsästä ei saakaan enää tarpeeksi aistihavaintoja, on olo turvaton.

Esimerkiksi tällaisessa tilanteessa pelon tunteet kumpuavat omasta epävarmuudesta. Tästä kertoo esimerkiksi se, että monesti pelot nousevat esiin juuri ollessa yksin.

Kaverin kanssa retkeillessä ei pelkää satuolentoja tai eksymistä. Se on toisaalta hieman ristiriitaista, sillä mitä apua kaverista edes on satuolentoja vastaan tai jos molemmat ovat yhtä eksyksissä?

Jos pelko kaikesta huolimatta valtaa mielen, miten taistella sitä vastaan? Pelot voi yrittää unohtaa keskittymällä tekemään muita juttuja, jotka vievät huomion ja ajatukset muualle. Voi esimerkiksi lukea kirjaa, kirjoittaa päiväkirjaan tai laulaa itselleen.

Toinen vaihtoehto on, ettei pelkoa yritä paeta. Tunnetta voi tarkastella hyväksyvästi kasvattamatta sitä paniikiksi. Voi rauhoittua kuulostelemaan, missä kohtaa kehoa se tuntuu ja miltä se tuntuu.

Alkaako pelätessä esimerkiksi vaistomaisesti pidätellä hengitystä tai hengittää nopeasti ja pinnallisesti.

Tunteisiin ei voi tietoisesti vaikuttaa.

Sen sijaan niiden aiheuttamiin fyysisiin reaktioihin, kuten kohonneeseen hengitystiheyteen, voi. Ottamalla hengityksen haltuun, hengittämällä tietoisesti syvään, vie samalla pelkotilalta voimaa vaikuttaa.

Kun hyväksyy tunteen läsnäolon yllyttämättä sitä, se laimenee itsestään ja menee aikanaan ohi. *

Isossa ryhmässä liikuttaessa eläimiä ei juuri näe. Jos liikut yksin, voit ottaa etunuorten luonto 1/2018 |

15

VILLIN LUONNON PALUU teksti heikka marttila-tornio kuvat cc by-sa 2.0, iamsch ja cc by 2.0, wer mei

V

iime vuosina maailman luontoaiheisia uutisia seuraava on voinut törmätä useasti termiin rewilding.

Suomessa tästä on käytetty nimeä villiinnytys. Villiinnytyksessä luontoon palautetaan kadonneita lajeja tai niiden vastineita ja annetaan luonnon toimia sillä tavalla kuin se on aina toiminut.

Mitä villiinnytys on?

16

| nuorten luonto 1/2018

Erilaisia villiinnytysprojekteja on maailmalla meneillään paljon, mutta kaikkia yhdistää pitkälti yksi sama ajatus: taivoite kunnostaa ekosysteemejä lähemmäksi sitä tilaa, missä ne olivat ennen ihmistoimintaa. Keskeisessä osassa villiinnytystä ovat niin kutsutut avainlajit, jotka toiminnallaan rikastuttavat biodiversiteettiä ja edesauttavat muidenkin lajien selviytymistä. Tällaisia lajeja ovat muun muassa suuret laiduntajat ja suurpedot.

Elämme ihmisen aiheuttamaa kuudetta sukupuuttoaaltoa ja villiinnytyksen kan-

nattajat sanovat, että avainlajien palauttaminen voisi pysäyttää tämän huolestuttavan kehityksen.

Eurooppaan alkuhärkiä ja villihevosia Euroopan luonnossa elää nykyisin yllättävän vähän suuria nisäkkäitä verrattuna vaikkapa Afrikan savanneihin. Tämä ei suinkaan ole luontainen tila. Viime jääkauden aikaan Euroopassa eli valtavia laumoja biisoneita, jättiläishirviä, villihevosia, alkuhärkiä, mammutteja ja

jopa leijonia ja hyeenoja. Nykytietämyksen mukaan ihmisellä oli suuri rooli näiden lajien häviämisessä. Osa lajeista sinnitteli historialliselle ajalle, mutta yhä laajeneva ihmisasutus ajoi ne ahtaalle.

Alkuhärkä kuoli sukupuuttoon 1600-luvulla. Villihevonen ja visentti metsästettiin sukupuuttoon 1900-luvulla. Onneksi sentään visenttejä säilyi eläintarhoissa muutama yksilö, joista kaikki nykyiset visentit polveutuvat.

Nykyisin kaupungistumisen voimistuessa ja maaseudun hiljentyessä Euroopan luonnossa alkaa olla enemmän tilaa villille luonnolle. Valitettavasti maisemaa uhkaa laiduntamisen puute. Suuria eläinkantoja ei yksinkertaisesti ole riittävästi, jotta ne kykenisivät levittäytymään entisille alueilleen. Järjestöt, kuten Rewilding Europe ja True Nature Foundation, ovat alkaneet suojella suuria maa-alueita ja palauttaa avainlajeja niille. Euroopanbiisoni vaeltaa jälleen monilla suojelualueilla. Alkuhärkää ja villihevosia korvaamaan käytetään alkukantaisia nauta- ja hevosrotuja, jotka ovat geneettisesti hyvin lähellä niiden jo sukupuuttoon kuolleita sukulaisia. Villiinnytysjärjestöjen mukaan eläinmäärät Euroopassa ovat vielä luonnottoman alhaiset, mutta ideana on vahvistaa eläinkantoja takaisin tasolle, jossa ne olivat ilman ihmistä. Myös pedot ja raadonsyöjät ovat oleellinen osa ehjää ekosysteemiä.

Ekosysteemien ja ilmaston pelastus?

Ajatus villiinnyttämisestä ei ole aivan uusi. 1980-luvulla Hollantiin Oostvardersplassen-nimiselle luontoalueelle vapautettiin hevosia ja karjaa laiduntamaan.

Ne lisääntyivät ja muokkasivat maisemaa monimuotoiseksi ympäristöksi.

Alue tunnetaan nykyisin hyvin merkittävänä kosteikkona ja se vetää puoleensa paljon luontoharrastajia. Pohjois-Amerikassa on suunnitteilla palauttaa vanha preeriaekosysteemi tuhatpäisine biisonilaumoineen. Luonnonsuojelijat ovat ostaneet tuhansia hehtaareja vanhaa maatalousaluetta tavoitteena luoda siitä Pohjois-Amerikan oma Serengeti. Kestävä ekoturismi onkin tärkeänä osana villiinnytystä, sillä kiinnostus nähdä villiä luontoa on kasvussa.

Ehkä kunnianhimoisin villiinnytysprojekti on kuitenkin kaukana Venäjällä Jakutian alueella. Alueelta löytyvät fossiilit kertovat tarinaa muinaisesta maailmasta. Siellä eli ennen miljoonia eläimiä, jotka vaelsivat pitkin Venäjän ikiroutaisia maita. Viime aikoina tutkijat ovat vapauttaneet pienelle alueelle myskihärkiä, poneja ja jakkeja laiduntamaan. Eläimet ovat muokanneet märästä suomaasta ruohostoalueen, joka muistuttaa muinaista mammuttiaroa. Puiston tavoitteena ei kuitenkaan ole suojella itse lajeja, vaan maapallon ilmastoa. Arktisen ikiroudan sulaminen huolettaa tutkijoita suuresti, sillä se päästää ilmakehään valtavia määriä ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasuja, kuten metaania. Heidän mukaan eläinten laidunnus vähentää eristävää lumipeitettä ja viilentää maanpintaa, joka puolestaan hidastaa ikiroudan sulamista ja siten kasvihuonekaasupäästöjä. Jotta suuret eläimet arktisella alueella voisivat hidastaa ilmastonmuutosta, niiden määrän tulisi olla valtava.

Suomen villiinnytys Suomessakin on palautettu sukupuuttoon kuolleita lajeja. Esimerkiksi metsäpeuran ja euroopanmajavan palautus ovat olleet merkittäviä projekteja. Vasta perustettu Rewilding Finland kaavailee tänne myös suuria laiduntajia, kuten visenttejä. Niiden fossiileja on löydetty Venäjältä hyvin läheltä Suomea. Neljäsosa maamme uhanalaisista lajeista on perinnebiotooppien lajeja. Järjestön mukaan villit laiduntajat voisivat auttaa säilyttämään uhanalaisen perinnemaiseman. *

nuorten luonto 1/2018 |

17

MUMMOILLEN

mummoilu on mielentila ja elämäntyyli, iloa kotoilusta ja kohtuullisuudesta. tällä palstalla kaakut ja kasvikset keitellään nostalgisella otteella, kukkasia ja kattausta unohtamatta.

teksti ja kuvat kaisa illukka

Pakurijuomasta puhtia

EVÄSRETKELLÄ

K

esänhaistelu-pyöräretki, nuotioretki, yölaulajaretki, telttaretki, veneretki saareen, keppienkeruuretki, mustikka-kantarelliretki, pöllöretki, hiidenkirnuretki, rantamudantonkimisretki, retki omituisen paronin villiin metsäpuutarhaan, hiihtoretki jääpuikkoputouksille… Mikään ei piristä niin kuin retket, ja aina löytyy hyvä syy lähteä tutkailemaan jotain juttua tai paikkaa. Retkiin liittyy oikeastaan aina toiveikas repliikki: ”Joko syödään eväät!?” (tai: ”Nyt maistuisi kahvit!”) Retkelle onkin parempi ottaa liikaa kuin liian vähän evästä, koska jano tai äkisti notkahtanut verensokeri pilaavat helposti myös aikuisen ihmisen tunnelman ja mielenkiinnon. Retki saattaa myös kestää suunniteltua kauemmin, koska yllättäviltä tutkimuskohteilta ja houkuttelevilta sivupoluilta ei voi välttyä. Mutta koska ruoka maistuu ulkoilmassa aina paremmalta, extempore-eväsretken voi tehdä myös takapihalle tai lähimetsään!

18

| nuorten luonto 1/2018

Pakuri eli pakurikääpä-lahottajasienen teettämä kasvannainen puussa sisältää huomattavan paljon antioksidantteja. Pakurin sanotaan muun muassa parantavan vastustuskykyä, lievittävän tulehduksia ja auttavan iho-ongelmissa ja vatsavaivoissa. Pakurista tulikin joitakin vuosia sitten superfood-muotiaines ja sen kilohinta kaupasta ostettuina jalosteina nousi korkeaksi, mutta pakuria voi löytää luonnosta toki itsekin.

Pakurin keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Se kasvaa kiinni puussa, yleensä koivussa. Parhaat pakurit saa elävistä puista varovasti kirveellä irrottamalla.

Jo yksi pakuri on riittoisa, koska sen palasia voi keittää ja käyttää useamman kerran. Pakurimötikkä kannattaa pilkkoa noin 5 x 5 cm palasiksi, joiden annetaan kuivua huoneenlämmössä tai kasvikuivurissa. Kuivatun pakurin voi myös jauhaa jauheeksi tai pilkkoa vähän pienemmiksi paloiksi. Pakurin sanotaan säilyvän noin vuoden verran keräämisestään.

Pakuriteetä varten yhtä–kahta pakurinpalaa keitetään pari kolme tuntia 3 litrassa vettä hiljaisella lämmöllä kattilassa kannen alla. Nesteen väri muuttuu ruskeaksi ja maku hennon sienimäiseksi. Pakurikeitettä voi jatkaa vedellä tai maustaa makeutusaineella makunsa mukaan. Myös kahvin voi suodattaa veden sijasta pakurikeitteeseen, jolloin peruskahvista tuleekin pakurikahvia! Pakurikeitettä voi käyttää myös keittopohjiin, leipätaikinaan tai mihin vaan tykkää.

Sima Sima ei ole vain maukas vappujuoma, vaan maukas virvoke läpi kesän!

• • • • •

•

4 l vettä 250 g fariinisokeria 250 g taloussokeria 2 luomusitruunaa 1/5 tl tuorehiivaa (herneen kokoinen pala) Pullotukseen: sokeria, rusinoita

Pese sitruunat lämpimän veden alla harjaamalla ja kuori niistä keltainen osa. Poista sitruunoista kuoren valkoinen osa ja leikkaa hedelmäliha viipaleiksi (valkoinen osa antaa kitkerää makua). Pane sitruunaviipaleet ja -kuoret sekä sokerit isoon kattilaan tai sankoon (vähintään 6 l). Jos haluat simaan makuvaihtelua, lisää tässä vaiheessa joukkoon esimerkiksi hienonnettua tuoretta inkivääriä tai rosmariininoksia.

Kiehauta puolet vedestä ja kaada sitruuna-sokeriseoksen päälle. Lisää loput ve-

destä kylmänä, jolloin seoksesta tulee haaleaa (tarkista, että seos on kädenlämpöistä). Liuota hiiva nestetilkkaan ja sekoita joukkoon. Jätä sima vuorokaudeksi huoneenlämpöön käymään.

Pane puhtaisiin muovi- tai lasipulloihin muutama rusina ja ripaus sokeria. Siivilöi sima pulloihin ja korkita löyhästi, jotta paine pulloissa ei kasva käymisen aikana liian suureksi. Anna käydä viileässä muutama päivä. Sima on valmista, kun rusinat nousevat pintaan.

Makuvaihtelua: Inkiväärisimaan: 2–3 cm:n pala inkivääriä kuorittuna ja pilkottuna Rosmariinisimaan: 5 tuoretta rosmariininoksaa Minttusimaan: nippu tuoretta minttua

Klassikko: Ruokaisa levypiirakka (tästä tulee monta palaa) • 1 pkt (800 g) isoja lehtitaikinalevyjä (paketissa on kaksi isoa levyä) • 1 sipuli • 2 valkosipulinkynttä • 1 kevätsipuli • 1 pkt Härkistä (BBQ tai original) • 2 dl suolasieniä TAI kuivattuja suppilovahveroita liotettuna • 1,5 dl puuroriisiä TAI ohrasuurimoita • 1 prk (2 dl) kaurakermaa • Kuivattua timjamia ja oreganoa • Mustapippuria • Suolaa • Öljyä paistamiseen

Sulata taikinalevyt huoneenlämmössä.

Keitä puuroriisi tai ohrasuurimot pakkauksen ohjeen mukaan tai käytä tähteitä, piirakkaan tarvitaan noin 3 dl keitettyä riisiä tai ohraa. Silppua sipulit ja kuullota tilkassa öljyä. Lisää hienonnetut sienet (myös pakastetut sienet käyvät) ja paista, kunnes neste on haihtunut. Lisää Härkis ja ruskista hieman.

Sekoita joukkoon kypsä riisi tai ohra sekä kaurakerma ja mausta seos. Riisi ja ohra imevät suolaa ja makuja, joten lisää mausteita pikkuhiljaa ja maista välillä! Kaaviloi levyt uuninpellin kokoisiksi, toinen vähän

suuremmaksi. Levitä pienempi levy pellille leivinpaperin päälle. Levitä täyte tasaisesti pohjalle. Nosta toinen taikinalevy päälle ja painele reunat tiukasti kiinni esimerkiksi haarukan tai lusikankärjen avulla. Pistele haarukalla reikiä piirakan pintaan.

Paista uunin alatasolla 200 asteessa 30– 40 minuuttia. Nosta lopuksi piirakkaa hieman lastan avulla ja tarkista, että pohjakin on paistunut eli hieman ruskettunut.

nuorten luonto 1/2018 |

19

LUONTOPOLULLA

Älä törppöile

LUONNOSSA teksti outi turunen | kuvitus katri sola

K

esän tehdessä tuloaan ihmiset innostuvat ulkoilemaan ja retkeilemään. Olipa sitten mikä vuodenaika tahansa, retkeilijän on syytä muistaa oikeuksiensa lisäksi myös häntä koskevat säännöt ja velvollisuudet.

Reilu retkeilijä ottaa luonnon ja toiset luonnossa liikkujat huomioon.

Joka miehen – ja naisen – oikeudet 20

| nuorten luonto 1/2018

Lyhykäisyydessään jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan kaikille kuuluvaa oikeutta liikkua Suomen luonnossa hyödyntäen sen antimia riippumatta siitä, kuka alueen omistaa tai on sen haltija. Jokamiehenoikeuksiin ei tarvita maanomistajan lupaa eikä niistä tarvitse maksaa.

Jokamiehenoikeudella liikkuva ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä.

Pihat, viljelysmaat ja erityiseen käyttöön otetut alueet, kuten taimikot, pitää kiertää. Maanomistajan maankäyttöä ei saa omalla toiminnalla haitata. Kannattaa

myös muistaa, että luonnonsuojelualueilla eivät jokamiehenoikeudet ole sellaisenaan voimassa.

Liiku, leiriydy ja keräile luontoa kunnioittaen Kävely, pyöräily ja hiihtäminen luonnossa kuuluvat jokamiehenoikeuksiin. Sen sijaan moottoriajoneuvoilla voi luonnossa kurvailla vain maanomistajan luvalla.

Luontoon leiriytyminen telttaillen on sallittua, mutta avotulen sytyttämiseen tarvitset maanomistajan luvan. Telttapaikka

kannattaa valita niin, että se on riittävän kaukana asutuksesta. Älä myöskään meluamalla häiritse luontoa tai ihmisasukkaita. Roskaaminen ei itsestäänselvästi ole sallittua. Mitä jaksat metsään kantaa, jaksat kantaa poiskin.

Metsässä samoillessasi saat sienestää, marjastaa ja poimia luonnonvaraisia kukkia, mutta älä nouki hidaskasvuisia sammalia ja jäkälää, äläkä rauhoitettuja kasveja.

Puita ei myöskään saa kaataa tai mitenkään vahingoittaa, esimerkiksi puiden oksia ei saa taittaa eikä käpyjä ottaa. Kielto koskee myös kuivunutta ja kaatunutta puuta. Maahan pudonneita risuja voit sen sijaan kerätä jokamiehenoikeudella.

saaneella on oikeus käyttää. Samanaikaisesti useammalla vavalla kalastaminen vaatii aina kalastonhoitomaksun maksamisen sekä vedenomistajan luvan.

Pidä koira ja kissa kytkettynä

Onkia saat, kalastaa et Retkeillessäsi saat kokeilla kalaonneasi onkimalla tai pilkkimällä.

Ne ovat yleiskalastusoikeuksia, joiden harjoittamiseen kalastuslaissa säädetyllä tavalla ei tarvitse lupaa. Yleiskalastusoikeudet oikeuttavat kuitenkin vain yhden vavan käyttöön. Onkiminen ja pilkkiminen on kielletty joissakin vesistöissä, muun muassa vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla. Rajoitukset voi tarkistaa osoitteesta kalastusrajoitus. fi. Jäällä saat kulkea vapaasti, kunhan pidät etäisyyttä asuttuun rantaan.

Jokamiehenoikeuksiin ei kuulu varsinainen kalastus ja metsästys ilman asianomaisia lupia. Metsästyksessä tarvitaan sekä metsästyslupa että maanomistajan lupa, ellei metsästetä erillisellä metsästysmaalla, jota jokaisella metsästysluvan

todellisuudessa sitä ruokkimaan tulossa olevaa emoaan. Poikasen lähestyminen pahimmillaan karkottaa emon pois. Kuitenkin esimerkiksi pesästään pudonnut linnunpoikanen saattaa kaivata apua. Jos et ole varma, tarvitseeko eläin apua, on hyvä soittaa paikalliselle eläinsuojeluneuvojalle ja varmistaa asia.

Anna pesimärauha Jokamiehenoikeutta käyttävä ei saa häiritä lintujen pesiä ja poikasia eikä muitakaan eläimiä.

Usein keväisin, kun eläimet alkavat rakentamaan pesiään ja lisääntymään, ihmiset erehtyvät liian lähelle, jopa häiritsemään eläinten pesiä ja puolustuskyvyttömiä jälkeläisiä. Milloin kyseessä on ihmisiä ihmetyttävä kuutinpoikanen, milloin linnunpesä poikineen.

Eläimille pitää antaa pesimärauha, eikä poikasia tule turhaan lähestyä. Moni yksinäiseltä vaikuttava poikanen odottaa

Luonnossa liikkuvan koirakaveri on pidettävä kytkettynä 1.3.– 19.8. Muulloinkin koiran on oltava talutushihnan päässä tai välittömästi siihen kytkettävissä, ellei maanomistaja ole erikseen sallinut koiran pitämistä irti. Koiria ei myöskään saa päästää yleisille uimarannoille, lasten leikkipaikoille, kunnostetuille laduille, urheilukentille, eikä kuntopoluille. Kissat eivät saa liikkua vapaasti luonnossa. Koirat (ja kissat) tulee pitää kiinni jo niiden oman ja muiden eläinten turvallisuuden vuoksi. *

nuorten luonto 1/2018 |

21

LUONTO-LIITOSSA

TAPAHTUU koonnut sami säynevirta

Kurkista ajankohtaiset tapahtumat Luonto-Liiton tapahtumakalenterista www.luontoliitto.fi/tapahtumat tai piirien omilta sivuilta!

Luonto-Liitto 26.–27.5. Maailma kylässä –festivaalit.

Luonto-Liitto on mukana festivaalien mahdollisuuksien tori teltalla esittelemässä toimintaa. Ilmoittaudu mukaan esittelemään Luonto-Liiton monimuotoista toimintaa 25.8. Luonto-Liitto juhlii Turussa LuontoLiiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton yhteisillä syntymäpäivillä Ruissalossa sekä Turun linnassa. Juhlat ovat avoimet kaikille!

22.9. Liittovaltuston syyskokous. Lisätiedot: sami.saynevirta@luontoliittto.fi

Hämeen piiri 10.–12.8. Aikuisten luontoleiri yli 18-vuotiaille. Rentoa ja luonnonläheistä yhdessäoloa aikuisille Lortikan kämpällä Isojärven kansallispuistossa. Ohjelmassa retkeilyä ja luonnon aistimista, keskusteluja ja hiljentymistä, eksymistä ja löytämistä. Hinta 80 / 100 euroa. Lisätietoa ja ilmoittautuminen: www.luontoliitto.fi/hlp/toiminta/leirit.

9.6. ja 16.6. Luontoyhteystyöpaja. Haluatko syventää yhteyttäsi luontoon? Järjestämme kaksi luontoyhteystyöpajaa Tampereen Kaupissa. Pajat järjestetään 9.6. ja 16.6. kello 11–13, lähtö UKKinstituutilta. Hinta 10 euroa/henkilö/ työpaja. Ensimmäisen pajan teemana on "Minä ja luonto" (tehdään yksilöharjoituksia) ja toisen "Me ja luonto" (tehdään pari- ja ryhmäharjoituksia). Työpajan jälkeen voidaan pitää yhteinen eväshetki luonnossa. Työpajat soveltuvat yli 16-vuotiaille. Ilmoittautumiset osoitteeseen paula.astraum@gmail.com.

17.6. Villiyrttikurssi. Kurssi järjestetään Niihaman majalla Tampereella, kello 12–16. Tutustumme yleisimpiin villeihin syötäviin sekä niiden käyttötapoihin ja säilöntään. Ota mukaan säänmukaiset varusteet, kori ja paperipusseja/muuta-

22

| nuorten luonto 1/2018

ma keittiöpyyhe (jotta saat pidettyä villiyrtit erillään toisistaan). Ilmoittautumiset osoitteeseen hlp@luontoliitto.fi.

Osallistumismaksu 15 / 25 euroa.

20.6. Kesäpiknik. Tule mukaan nauttimaan kesästä, hyvästä ruoasta ja mahtavasta seurasta! HLP lähtee piknikille 20.6. kello 17.

Lue lisää: http://www.luontoliitto.fi/hlp tai https://www.facebook.com/luontoliitonhameenpiiri/.

Pohjanmaan piiri 29.6.–1.7. Nuorten vaellus (15–19-vuotiaat) Björköby–Panike reitillä, Raippaluodossa. Vaelluksella kuljetaan Merenkurkun ihmeellisellä ja ainutlaatuisella maailmanperintöalueella Raippaluodossa, Björköby–Panike reitillä ja yövytään kaksi yötä teltoissa. Vaellusleiri sopii hyvin myös vasta-alkajille. Tarvittaessa on mahdollisuus lainata järjestäjältä joitain varusteita. Osallistumismaksu 70 / 100 euroa. Sisaralennus 10 euroa.

Lisätietoja www.polp.fi/leirit / leirit@ polp.fi / 044 2970282 Ilmoittautumiset lomakkeella nettisivuilla.

Uudenmaan piiri 26.5. Kumpulan kyläjuhlat. LUP on mukana Kumpulan kyläjuhlissa pitämässä Pop Up -luontokerhoa!

26.5. Perheretki Sorlammelle Espooseen.

Retki järjestetään kello 10 –14. Kierrellään jylhissä kalliomaisemissa, suloisten purolaaksojen varrella ja kurkistetaan hiidenpesän luolaan. Entä tiedätkö mitä ovat hiidenkirnut? Nekin osuvat matkamme varrelle, ilmoittaudu mukaan.

Retken kesto kello 10–14. Huomioithan, ettei retki sovellu kuljettavaksi lastenrattailla. lup-lapset@luontoliitto.fi

16.6. Ötökkäsafari I. Päiväretki Helsingin Vanhankaupunginlahdella, yli 15 v., ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, ei maksa mitään.

16.6. Perheretki ”Vartiosaaren kutsu”.

Lähdetään yhdessä venekyydillä saareen, jossa tutustumme monenlaisen jännittävän merkeissä saaren luontoon.

Viikinkitarinat ja aisti- ja elämysharjoitukset tekevät retkestä entistäkin kiehtovamman! Koska touhutessa tulee nälkä, kiivetään välillä kalliolle nauttimaan eväitä. Retken ohjaa ympäristökasvattaja Milla Tuormaa. Retken keto kello 11– 15. Ilmoittaudu maksuttomalle retkelle 10.6. mennessä milla.tuormaa@gmail. com. Tapaaminen Reposalmen laiturilla klo 11.

11.8. Ötökkäsafari II. Päiväretki Helsingin Vanhankaupunginlahdella, yli 15 v., ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, ei maksa mitään 23.–28.7. Vaelluskurssi. Jos olet noin 15–29-vuotias ja haluat oppia retkeilyn perustaidot ja kokea ikimuistoisia hetkiä hyvässä seurassa, tämä kurssi on juuri sinua varten! Vaelluksella kuljemme sekä merkityillä poluilla että niiden ulkopuolella suunnistustaitoja harjoitellen. Kurssiin kuuluu ennakkotapaaminen Helsingissä ja viisipäiväinen vaellus johonkin eteläsuomalaiseen kansallispuistoon 23.–28.7. (Esim. Helvetinjärven kansallispuisto), Aiempaa retkeilykokemusta et tarvitse ja monia varusteita saa lainaksi. Hinta 50 / 80 euroa (sis. ennakkotapaamisen tarjoiluineen, edestakaiset matkat Helsingistä ja vakuutukset). Ilmoittautumiset ja lisätiedot 31.5. mennessä: lup@luontoliitto.fi.

Kerro ilmoittautuessasi ainakin yhteystietosi ja ikäsi.

Tule ohjaamaan luontokerhoa! Etsimme tuttuun tapaan Uudenmaan alueen luontokerhoihimme täysi-ikäisiä ohjaajia ensi syksynä alkaviin kerhoihin. Kysy lisää: lup-lapset@luontoliitto.fi.

Varsinais-Suomen piiri Yöretkiä kesä-heinäkuussa. Älä nuku onnesi ohi! Suomen valoisista kesäöistä kannattaa ottaa kaikki irti kotona koisimisen sijaan luonnossa liikkuen. Järjestämme muutaman kesäyöretken sarjan erilaisille luontokohteille. Lähde kanssamme kulkemaan hämyisille poluille kettujen, mäyrien, kauriiden, lepakoiden ja yölintujen maailmaan.

Luonnonharrastusviikonloppu elokuussa.

Suunnitteilla on jälleen retkeilyn ja luontofiilistelyn täyteinen nuorten viikonloppuleiri, nyt loppukesän lämmössä ja sirkkojen sirityksessä. Seuraa tiedotusta!

Tapahtumatiedot ja osallistumisohjeet: www.luontoliitto.fi/vasp

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT

LUONTO-LIITON YHTEYSTIEDOT

Hämeen piiri Ville Lahtinen (puheenjohtaja) puh. 040 765 9395 Ville Timonen (aluetyöntekijä) puh. 040 480 6022 Kuninkaankatu 39 33200 Tampere hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot kaasu@luontoliitto.fi www.facebook.com/ kaasu.luontoliitto Keski-Suomen piiri Inka Vesala puh. 041 440 9099 Taitoniekantie 10 A 21 40740 Jyväskylä kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu Anu-Riikka Paavola anu-riikka.paavola@ luontoliitto.fi p. 045 126 1228 Pohjanmaan piiri Asseri Laitinen puh. 044 566 4290 asseri.laitinen@gmail.com www.polp.fi Savo-Karjalan piiri Roosa Pihlajamäki puh. 040 543 5132 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka Pohjois-Suomen piiri Essi Wallén possunmeili@gmail.com wallen.essi@gmail.com www.luontoliitto.fi/possu Uudenmaan piiri / Espoon nuoret ympäristönsuojelijat / Vantaan Luonnonystävät Petro Pynnönen puh. 040 165 1907 Mechelininkatu 36 A 00260 Helsinki lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi Varsinais-Suomen piiri Milla Aalto puh. 050 572 2345 milla.aalto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/vasp

Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/ luontoliitto Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi Puheenjohtaja Ina Rosberg Toiminnanjohtaja Salla Tuomivaara puh. 0400 530 990 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 Nuorten Luonnon päätoimittaja Emilia Raunio Viestintäpäällikkö Liisa-Maija Aukia puh. 044 075 5635 Sieppo-lehti sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Metsävastaava Lauri Kajander puh. 045 117 9610 Susikampanjavastaava Francisco Sánchez Molina puh. 044 516 6227 Kiertotalouden kouluvierailuvastaava Leena Koivula puh. 044 516 6228

nuorten luonto 1/2018 |

23

KÄYTTÖLIITTYMÄ HILJAISUUTEEN ”Meillä kun on nämä suomalaiset jutut. Tavat olla ja nauttia maan-, tulen- ja vedenvartisista asioistamme. Maat ja mannut, talot ja pihat, tavat ja tavarat. Paljon pieniä mutta tärkeitä asioita, jotka usein jäävät ison ja kumisevan maabrändipuheen katveeseen.”

Matkailuprofessori Soile Veijola ja filosofi Janne Säynäjäkangas toimittivat sanakirjan, joka kutsuu hiljentymään, hoksaamaan ja ymmärtämään luonnon arvon. teksti maiju laitanen | kuvat riina pippuri

L

apsuudestaan asti matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijola on viettänyt joka kesä kolme kuukautta mökillä meren äärellä vailla sähköä ja teknologian hektisyyttä.

Luonto ja sen hiljaisuus ovat muodostuneet hänelle tärkeiksi. Myös tutkijana ja opettajana Veijola on halunnut viedä hiljaisuutta kaikkialle. Tämän halun siivittämänä syntyi seitsemän kirjoittajan yhteisteos Matkasanakirja hiljaisuuteen.

Vaikka kirjalla on monta alkujuurta, se ammensi paljon Lapin yliopiston ja Tekesin tutkimushankkeesta, jossa Veijola järjesti Hiljaisuusleiriksi kutsumansa yhteisöllisen kokeilun. Pohjoiseen Misin pikkukylään kokoontui tutkijoita, kirjailijoita, taiteilijoita ja matkailuyrittäjiä.

Leirillä pohdittiin hiljaisuutta poikkitie-

24

| nuorten luonto 1/2018

teellisin ja -taiteellisin menetelmin: mitä hiljaisuus voisi tarkoittaa matkailun näkökulmasta? Näistä pohdinnoista ja leirillä käydyistä keskusteluista sanakirja sai alkunsa.

Luontoarvot kohtaavat matkailun Yksi hiljaisuusleirin osallistujista oli Janne Säynäjäkangas, toinen Matkasanakirjan toimittajista. – Lähdin mukaan kirjaprojektiin, koska halusin puolustaa sellaisia arvoja, joita ei mielestäni arvosteta tarpeeksi. Asioita, jotka ovat välttämättömiä ihmisen hyvinvoinnille, mutta joita pidetään usein itsestäänselvyyksinä. Matkailuala oli teoksen lähtökohtana, mutta se haluttiin käsittää mahdollisimman laajasti. – Matkailu asetetaan usein poliittisessa keskustelussa vastakkain teollisuuden kanssa. Matkailukaan ei kui-

tenkaan aina ole sopusoinnussa paikallisen luonnon kanssa, ja se voi vaikuttaa paikalliseen kulttuuriin tavalla, jota paikalliset eivät halua. Halusimme nähdä asiat toisin ja puolustaa luontoarvoja matkailun avulla, Säynäjäkangas kertoo teoksen taustalla vaikuttavista ajatuksista.

Säynäjäkangas on kasvanut Kemijärvellä lähellä luontoa ja metsää. – Niin kauan kuin muistan, minua on ahdistanut se mitä ihminen tekee luonnolle. Ahdistuksen sijaan kirjassa kiinnitetään kuitenkin huomio niihin asioihin, joiden vuoksi luontoa on syytä varjella. Toivoisin, että kirjamme auttaisi ihmisiä ajattelemaan ja huomaamaan niitä asioita, jotka omassa ympäristössä ovat kiintymisen arvoisia – tai joihin on kiintynyt, mutta joita ei siitä huolimatta tule ajatelleeksi.

Suomalaista perinnettä hoksautuksilla maustettuna Toimittajat antoivat kirjoittajille kirjoitustyön raamit, mutta vuorovaikutus pysyi vahvana koko tekoprosessin ajan.

– Kaikkien kirjoittajien taustat näkyvät.

Kirja on yhteinen kokoontuminen, johon saa tulla omana itsenään, Veijola kuvaa.

Perinteisistä sanakirjoista poiketen tämä jättää tilaa paitsi tekijöidensä, myös lukijan omille ajatuksille ja tulkinnoille.

– Emme halunneet jäädä jumiin sanakirjamääritelmiin, Säynäjäkangas toteaa. – Kirja ei ole suljettu systeemi, vaan avoin kokonaisuus, joka jättää tilaa lukijan omille oivalluksille. Kaikissa sanakirjan sanoissa ei ole valmista määritelmää lainkaan. – Tyhjät kohdat antavat lukijalle sen ajatuksen, että hän voisi itse kirjoittaa oman tarinansa ja mietteensä.

Matkasanakirjassa näkyy suomalaisen näkökulman lisäksi myös australialainen ja brittiläinen kädenjälki. – Kansainvälisyys tuo suomalaista luontoa ja perinteitä kuvaavaan teokseen vieraan katseen, Veijola kertoo. – Kun vieras tulee ihmettelemään, niin silloin sitä vasta hoksaa oman kulttuurinsa. Jokainen kirjoittaja on tälle kirjalle rikkaus.

Hyvän mielen yöpöytäkirja, joka haastaa ajattelemaan Totuttujen mallien kyseenalaistaminen on osa teoksen kirjoittajien yhteistä arvopohjaa. – Perusfilosofia kirjassa on avoimuus yllätyksille. Jos olettaa tietävän-

sä kaiken valmiiksi ja ajattelee olevansa todellisuuden herra, niin ei voi yllättyä. Luonnossa liikkumisessa hienoa on se, että siellä joutuu kosketuksiin sellaisen kanssa, joka ei ole lähtöisin itsestä.

Parhaimmillaan tämä saa meidät miettimään tarkemmin omia oletuksiamme, Säynäjäkangas kuvailee.

Myös Veijola pitää omaa ajattelua olennaisena osana Matkasanakirjaa.

– Matkailusta on vaikea puhua mielekkäästi, niin että samalla koskettaisi ihmisiä. Halusimme tarjota jotain valmiiksi pureskelematonta. Toivoisin, että kirja antaisi lukijalleen aidosti hyvän mielen ja rauhallisen olotilan, mutta myös intoa ja ideoita. Aina ei tarvitse miettiä, mitä joku muu ajattelee, sillä olemme kaikki oman hiljaisuutemme kokemusasiantuntijoita.

Toivomme, että matkailuyrittäjät lukevat tätä kirjaa ja hankkivat sitä yöpymispaikkoihin. Siihen tämä kirja on tarkoitettu, yöpöytäkirjaksi: se on paljon rauhoittavampi kuin sininen valo kännykästä tai tabletilta. *

ARVIOT

Sanakirja suomalaiseen luontoon Soile Veijola & Janne Säynäjäkangas (toim.): Matkasanakirja hiljaisuuteen, ntamo 2018, 216 s.

K

aikki sen tuntevat, ja monia se liikuttaa, mutta moni sen myös huomaamattaan ohittaa.

Muun muassa näin hiljaisuus on määritelty uutuuskirjassa Matkasanakirja hiljaisuuteen.

Hiljaisuuden reseptiin kuuluvat myös hiiske (uteliaisuutta kutkuttavaa kutsuvaa ääntä) ja pysähtyminen (usein oikeastaan ensimmäinen askel).

Kirjassa on satayksi sanaa oppaaksi hiljaisuuden tielle. Joukosta löytyy suomalaisen perinteen ydinsanoja kuten sauna, lumi ja metsänpeitto, mutta myös lainoja muista kulttuureista, kuten hygge, mandala ja shirin-yoku. Määritelmät ovat omakohtaisia, kaunokirjallisia kuvauksia, hetkiä ja havaintoja.

Matkasanakirja on filosofinen, runollinen, yllättävä ja kaunis sekä sisällöltään että fyysisenä esineenä. Se on loistava kahvi- ja yöpöytäkirja, jota voi selata ilokseen yksin ja muiden kanssa. Perinteisestä sanakirjasta poiketen tämä teos ei tarjoa valmiita määritelmiä, vaan tienviittoja matkalle ja eväitä omiin oivalluksiin. maiju laitanen

nuorten luonto 1/2018 |

25

Simpanssitutkijan inspiroiva elämä Brett Morgen (ohjaus): Dokumenttielokuva JANE, National Geographic 2017

-T

aas uusi dokumentti, Jane Goodall naurahtaa elokuvan trailerilla. Viime vuonna ilmestynyt elämäkertakuvaus poikkeaa kuitenkin edeltäjistään, sillä se on koottu National Geographyn arkistoihin 50 vuotta sitten kadonneesta ennennäkemättömästä videomateriaalista. Upea musiikki ja taitava editointi luovat kauniin kokonaisuuden, jossa 83-vuotiaan Janen haastattelu on yhdistetty nuoresta Janesta kertovaan videomateriaaliin.

Dokumentti tarjoaa uutta tietoa niin Goodallin henkilökohtaisesta elämästä kuin simpansseistakin. Se on lämminhenkinen, ainutlaatuinen ja inspiroiva, sillä katsojalle välittyy Janen aito intohimo simpansseihin, tieteeseen ja elämään.

Elokuva osoittaa, kuinka periksiantamattomuudellaan Jane Goodall mursi käsitystä ihmisten ainutlaatuisuudesta ja todisti, että simpanssit voivat opettaa meitä tutustumaan myös itseemme.

Samalla päättäväisyydellä hän raivasi tiensä läpi miesvaltaisen alan yhdeksi maailman arvostetuimmista tutkijoista. heini-sofia alavuo

Matka elämän historiaan Elämän historia -näyttely Kuopion museossa 24.8. saakka.

K

uopion museossa pääsee mukaan neljän miljardin vuoden pituiselle matkalle elämän historiaan. Matka alkaa yksisoluisesta elämän kantamuodosta, josta miljardien vuosien aikana kehittyy valtaisa elämänmuotojen kirjo aina dinosaurusten kautta nykypäiviemme tuttuihin eläimiin.

Saapuessani Kuopion museon aulaan osun keskelle huomioliivillisten päiväkotilaisten joukkoa. Lapset ovat olleet katsomassa näyttelyä, ja keskustelu dinosauruksista käy innokkaana. Hyväntuulisen museon henkilökunnan mukaan aamupäivä on ollut täynnä päiväkoti- ja kouluryhmiä, mutta iltapäivällä hälinä rauhoittuu.

Selkeästi ja kauniisti toteutettu näyttely jakautuu lukuisiin geologisiin ajanjaksoihin, joiden

mukaisesti elämän evoluutio etenee. Esillä on sekä aitoja fossiileja että jäljennöksiä muinaisista eliöistä. Lisäksi näyttelyä koristavat kauniit ja havainnollistavat piirrokset eri aikakausien elämänmuodoista. Näyttely onkin täynnä tietoa, jonka parissa aikuinenkin viihtyy pitkään. Lapsia kiehtovat varmasti dinosaurusten rekonstruktiot, täytetyt eläimet ja värikkäät kuvat.

Elämän kehityksen janan katkaisevat sukupuuttoaallot, joista kuudes on parhaillaan käynnissä. Monet eliölajit eivät ole kyenneet sopeutumaan ihmisen aiheuttamiin muutoksiin, ja maailman eliölajiston monimuotoisuus pieneneekin hälyttävästi. Mielenkiintoinen näyttely päättyykin kysymykseen, kuinka onnistumme säilyttämään maailman eliölajiston monimuotoisuuden tulevaisuudessa.

Metsäkansanperinnettä

venla heiskanen

Sanna Hukkanen (kuv.), Inkeri Aula: Metsänpeitto, Arktinen Banaani 2018, 168 s.

M

etsänpeiton yhdeksän sarjakuvaa kertovat puiden historiasta ja niihin liittyvästä kansanperinteestä. On hämmentävää, miten vähän ainakin omana kouluaikanani lapsille kerrottiin suomalaisesta kansanperinteestä, mutta antiikin myytit tulivat sitäkin tutummiksi.

Eri puiden kautta rakentuvat lyhyet tarinat muodostavat sarjakuva-albumille kevyen raken-

teen, ja näin myös vaihteleva kuvitus saa tilaa.

Metsänpeitto on osoitus siitä, että kiinnostavia ja koskettavia tarinoita voi kertoa myös lyhyesti, eikä sanojakaan aina tarvita.

Nykyisen metsätalouden aiheuttamat ongelmat tulevat esille johdannossa ja tarinoissa, mutta välillä turhankin alleviivaavasti. Pääosassa on kuitenkin kiehtova kansanperinne ja historia.

Näitä tarinoita olisi mielellään lukenut enemmänkin. aino saarenmaa

26

| nuorten luonto 1/2018

Luonnon ahkerat kesätyöntekijät Seppo Parkkinen, Juho Paukkunen ja Ilkka Teräs: Suomen kimalaiset, Docendo 2018, 160 s.

S

uomen kimalaiset on kirjoitettu täydentämään suomalaisten lajioppaiden kirjoa. Sen se tekee hyvin – tarinoivaan tyyliin kirjoitettu ja kauniisti taitettu kirja sopii vaikka iltalukemiseksi. Tieto on pääosin helposti sulavassa muodossa, mutta muutama käsite ja ilmiö selitetään kuin ne olisivat itsestäänselvyyksiä, vaikka lukijalle syy-seuraussuhde saattaakin jäädä hämäräksi.

Kimalaisten lajimäärä on moniin muihin ötökkäheimoihin verrattuna maltillinen, ja siksi kirjassa voidaankin perehtyä kuhunkin lajiin monia muita oppaita perinpohjaisemmin. Jokaisen laji-

kuvauksen alkuun on kirjoitettu siihen liittyvä pieni tarina tai tuokiokuva luomaan mielikuvia hämmästyttävän oppivaisista ja uutterista pölyttäjistä sekä kauniiden kesäpäivien unettavasta surinasta.

Kirjan sisältämille määrityskaavoille tulee kesällä varmasti käyttöä. Niiden ohessa on selkeät rakennekuvat, joiden avulla aloittelijakin voi perehtyä kotipuutarhan pölyttäjälajistoon. Kimalaiset ovat pörröisiä, värikkäitä, leppoisia ja lentävät vain poutasäällä, siis kaikin puolin mukavaa tarkkailtavaa. anna tuominen

Konflikti nimeltä saimaannorppa Minttu Jaakkola, Timo Vuorisalo ja Lasse Peltonen: Saimaannorppa ja ihminen.

Sosiaalisesti kestävän luonnonsuojelun haaste, Into Kustannus 2018, 155 s.

S

aimaannorppa ja ihminen on tärkeä teos, sillä norpan tapaus ei ole ensimmäinen eikä viimeinen luonnonsuojelun konflikti, jossa sosiaalinen kestävyys on koetuksella.

Kirja käy läpi saimaannorpan suojelun historiaa ja pureutuu sen jälkeen eri osapuolien näkökulmiin. Ne auttavat ymmärtämään konfliktin syitä ja ihmisiä sen taustalla. Lukeminen on mukavinta, kun haastateltavat pääsevät esiin omalla äänellään. Suora kerronta toimii hyvin ja sitä olisi voinut käyttää enemmänkin.

Alkuun kirja tuntuu hieman raskaslukuiselta, mistä voi osaksi syyttää kummallista taittoratkaisua. Luultavasti kevennyksiksi tarkoitetut lyhyet luvut katkaisevat lukemisen useaan otteeseen. Tutkimustiedon sovittaminen tietokirjaksi on kuitenkin pääosin onnistunut hyvin.

Suomen luonnonsuojeluliitto on kirjassa isossa roolissa, ja Luonto-Liittokin mainitaan ohimennen. Toivottavasti kirja ja sen taustalla oleva tutkimus auttavat eri osapuolia pohtimaan omaa osuuttaan ympäristökonfliktien ratkaisussa. aino saarenmaa

Arjen tekoja Itämeren puolesta Johan Tell ja Iiris Kalliola: Pelastetaan Itämeri, WSOY 2018, 128 s.

R

uotsalaisen journalistin ja suomalaisen tietokirjailijan yhteisteos opastaa Itämeren rannalla asuvia ekologisempiin kulutustottumuksiin ja kestävämpiin arkipäivän vaihtoehtoihin. WWF:n kanssa yhteistyössä tehty opas tutustuttaa lukijan Itämereen, mistä siirrytään muun muassa ruoan, muovin ja kemikaalien ympäristövaikutuksiin. Kirjaa oli hauskaa lukea ja visuaalisena lukijana nautin runsaista kuvista. Kirja kannustaa korvaamaan lihan kasviksilla, lajittelemaan jät-

teet oikein, pitämällä silmällä pakkausten ympäristömerkkejä selittäen samalla miten tämä kaikki vaikuttaa Itämeren vointiin. Viimeinen osio kertoo eri tavoista vaikuttaa – aloita blogi tai ilmoita huolenaiheesi poliitikolle. Tai mikset liittyisi vaikka järjestöön? Unohtamatta erilaisia seuroja, kuten melonta- ja retkeilykerhot. Yllättävin tärppi, jonka löysin, koski yksimillisiä muovihippuja. Niitä päätyy tekokuituvaatteista vesistöihin ja edelleen ihmisten lautaselle. Myös hammastahnoissa piileskelee näitä mikromuovikimpaleita. kerttu pakkasvirta

nuorten luonto 1/2018 |

27

MATKAILLAAN KESTÄVÄMMIN teksti ja kuvat aino huotari

Entä jos Suomeen tulisi 25 miljoonaa ulkomaista matkailijaa vuodessa? Väkilukuun suhteutettuna saman verran – 1,8 miljoonaa – käy Islannin herkkää luontoa ihailemassa.

Matkailulla on mittavia vaikutuksia ilmaston lisäksi paikallisympäristöön ja paikallisten asukkaiden elämään.

L

ähdin vaihto-oppilaaksi Reykjavíkiin vuoden 2009 syksyllä.

Elettiin aikaa ennen Instagramin reaaliaikaista kuvavirtaa.

Islanti oli eksoottinen, juuri talouskriisistä takaisin jaloilleen kapuava piskuinen saarivaltio, jonka retkeilymahdollisuudet kutkuttivat. Paikan päällä ostin vaelluskengät ja yhdessä vaihto-oppilaskavereiden kanssa suuntasimme useana viikonloppuna saaren helposti tavoitettaviin retkikohteisiin. Vesiputouksilla, jäätiköiden reunamilla ja mustilla hiekkarannoilla sai silloin kameroineen olla rauhassa.

Vajaassa kymmenessä vuodessa tilanne on muuttunut radikaalisti. Tilastojen mukaan vuonna 2016 Islannissa kävi 1,8 miljoonaa ulkomaalaista turistia. Vertailukohtana tässä mainittakoon, että saaren asukasluku on vajaat 340 000.

Turismin räjähdysmäiseen kasvuun on reagoitu laajasti mediassa. Useat lehdet ovat kirjoittaneet ilmiöstä ja herätelleet keskustelua siitä, miten suositut kohteet kestävät turismia. Etenkin Reykjavíkin alueella tiet kuluvat ja käymälöistä on puutetta. Paikalliset ovat huolissaan siitä, tullaanko Islantiin vain tiettyjen nähtävyyksien, kuten revontulien, tulivuorien ja jäätiköiden suorittamiseksi ja osaavatko kävijät oikeasti arvostaa saaren luontoa ja kulttuuria.

Turismilla on vaikutuksia myös paikallisväestön sosiaaliseen asemaan ja

28

| nuorten luonto 1/2018

taloudelliseen tilanteeseen. Islannin pääkaupunkiseudun asuntotilanne on huolestuttava, sillä turismi on ajanut paikalliset pois Reykjavíkista. Suurin osa kaupungin asunnoista on vuokrattu turisteille majoituspalveluiden kautta. Ihmisiä on jopa häädetty asunnoistaan vuokranantajien hoksattua mahdollisuutensa ansaita enemmän rahaa vuokraamalla asuntonsa turisteille.

Turismin edesauttama taloudellinen kasvu on vuoden 2008 talouskriisin jälkeen synnyttänyt maahan lisää työpaikkoja. Työttömyys on Islannissa laskussa, mutta samalla palkat ovat vajonneet.

Tämä on vaikuttanut paikalliseen työvoimarakenteeseen. Islantilaisten sijaan työmarkkinoilla ovat itäeurooppalaiset, jotka ovat paikallisille yrityksille edullisempia työntekijöitä esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alalla.

Massojen vaikutus YK:n Maailman matkailujärjestön mukaan kestävän turismin voi määritellä turismiksi, joka ottaa täyden vastuun sen tämänhetkisistä ja tulevaisuuden taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöä koskevista vaikutuksista ottaen huomioon sekä kävijöiden, matkailualan, ympäristön ja paikallisten yhteisöjen tarpeet.

Etenkin luontomatkailu on kovassa nosteessa ympäri maailmaa, mutta infrastruktuuri ja palvelut eivät aina ehdi tai pysty kasvamaan tarvittavaa vauhtia vastatakseen kävijöiden perustarpeisiin.

Lofoottien tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten retkeilijän on hyvä tiedostaa kohteen varustelutaso ja varautua puutteisiin omalta osaltaan mahdollisimman hyvin.

Ympäristön kuormittamisen ja muokkaamisen lisäksi kasvava turismi ravistelee alueiden sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia rakenteita.

Yksittäinen matkailija ei vielä ympäristöä pilaa, mutta massaturismilla voi olla vakavia seuraamuksia, erityisesti silloin, kun ihmisjoukot löytävät luontokohteen, jota ei ole suunniteltu ottamaan vastaan suuria määriä ihmisiä.

Heinäkuussa 2017 Helsingin Sanomat uutisoi Norjan läntisen saariryh-

män, Lofoottien, huolestuttavasta tilanteesta. Saarilla asuu keskimäärin 25 000 ihmistä, mutta matkailusesongin aikaan alueen kävijämäärä moninkertaistuu. Paikallisten mukaan saarten infrastruktuuri ei enää kestä nykyistä kävijämäärää.

Lofooteilla sijaitsevaa suosittua retkeily- ja surffauskohdetta Unstadia riivaa erityisesti käymälöiden puute, joka on saanut turistit keksimään omia käymäläratkaisuitaan. Unstad on muutaman kymmenen talon rauhallinen kyläyhteisö vuorten keskellä, josta näkymät avautuvat Jäämerelle. Kylässä on pientä majoitustoimintaa, mutta pääosin retkeilijät yöpyvät rannan tuntumassa teltoissa ja asuntoautoissa.

Olimme ystävieni kanssa olleet juuri samana kesänä parin viikon mittaisella surffireissulla

nuorten luonto 1/2018 |

29

van sateen odotetaan vievän roskat mereen. Lapsia ja nuoria kouluttamalla pyrimme lisäämään ympäristötietoisuutta.

Muutoksen aikaansaamiseksi pitää sekä lasten, vanhempien että yhteiskunnan pelata yhteen. Kehittyvissä maissa ympäristönsuojelua ei välttämättä nähdä prioriteettina, sillä maassa on paljon muitakin epäkohtia Drouiche muistuttaa.

Saamelaisten mailla

Maissa, joissa jätehuolto on puutteellista, on luonnossa liikkujan syytä kiinnittää erityistä huomiota omaan kulutuskäyttäytymiseen ja jätteen minimoimiseen. Muovipullojen määrää voi vähentää esimerkiksi kestojuomapulloon asennettavilla suodattimilla.

Lofooteilla – siis osana lehdessä kuvailtua ongelmaa. Julkisia käymälöitä ei Unstadissa kesällä 2017 vielä ollut. Vaikka yksittäiset vessakäynnit kiven takana eivät tuolloin tuntuneet suurilta ympäristörikoksilta, niistä syntyy nopeasti ongelma, kun saman tekevät kauden aikana tuhannet ihmiset.

Helsingin Sanomien haastattelemat paikalliset kuvailivat, miten alueella on iljettävää liikkua, sillä ihmisten jätöksiä oli siellä täällä. Lofooteilla ongelmaan on onneksi vähitellen herätty paikallisella tasolla ja ratkaisuja etsitään aktiivisesti.

Paratiisilaakso Puutteellisten käymälöiden lisäksi roskaaminen ja riittämätön jätehuolto ovat vakavia ongelmia. Eteläisessä Marokossa parin tunnin ajomatkan päässä Agadirista sijaitseva, kallioiden välistä joen uomaa mukaileva retkeilykohde Paradise Valley on tunnettu palmujen ja oliivipuiden reunustamista kauniista kallioista ja pienistä vesiputouksista. Paikka nousi yleiseen tietoisuuteen 1960-luvulla. Sen jälkeen alueelle ovat virranneet niin paikalliset kuin ulkomaalaiset turistit.

Nimi antoi odottaa paljon. Reitin alussa muutamat roska-astiat ja kyltit kannustivat kävijöitä huolehtimaan roskansa roskiin, mutta parkkipaikalta alkava reitti aina kallioiden keskelle sijoittu-

30

| nuorten luonto 1/2018

valle luonnon muovaamalle uimapaikalle asti oli hävytön näky.

Yksittäisiä roskia oli siellä täällä, kallioiden kupeessa niitä oli kasattuna suuremmiksi kasoiksi. Uimapaikalla tapaamamme paikallinen mies kertoi keräävänsä talteen lasia ja metallia. Lasista hän saa 10 dirhamia ja metallista 30 dirhamia kilolta. Miehen mukaan lasi on alueella vaarallinen, sillä auringonvalon läpäisemänä se toimii kuten suurennuslasi ja aiheuttaa kuivalla alueella metsäpaloja. Kanjonista sai tiukasti rajaamalla yhä katsetta miellyttävän kuvan palmupuineen ja ilta-aurinkoineen, mutta päällimmäiseksi matkamuistoksi seurueellemme jäivät verkkokalvoille piirtyneet jätekasat.

Etelä-Marokossa turismi kasvaa kohisten. Surffirantojen viereen kohoaa hotelleja toinen toisensa perään. Turismin ja puutteellisen jätehuollon jäljet näkyvät rannalla nousu- ja laskuveden tuoman roskan muodossa. Agadirissa sijaitsevan ympäristöjärjestön Surf Rider Foundation Marocin viestintävastaava Rkia Drouiche kertoo jätteenkeräyksen ja -käsittelyn olevan Marokossa lapsen kengissä.

– Maaseudun ja suurten kaupunkien välillä on suuria eroja. Osa jätteestä kerätään ja poltetaan, pieni osa uusiokäyttöön kelpaavasta materiaalista kierrätetään. Osa paikallisista on tottunut heittämään roskat maahan, josta seuraa-

Ympäristön hyvinvoinnin lisäksi kestävä matkailu ottaa huomioon alkuperäiskansojen ja -kulttuurien oikeudenmukaisen kohtelun. Suomalaiset matkailuyrittäjät ovat markkinoineet Lappia vuosikymmenten ajan saamelaisten kulttuuria hyväksikäyttäen. Saamelaisilla on harvoin itsellään ollut valtaa vaikuttaa tapaan, jolla tämä tehdään tai saada osansa syntyneistä taloudellisista hyödyistä. Tämän seurauksena saamelaiset ovat kokeneet, että kuva heidän kulttuuristaan on vääristynyt ja sitä on tuotteistettu välittämättä esimerkiksi käsitöiden, perinteiden ja tapojen aitoudesta ja alkuperäisyydestä.

Utsjoella sijaitsevaa Lomakeskus Vallea johtava saamelainen Petteri Valle hämmästelee edelleen, miksi suomalaiset haluavat käyttää matkailuvalttinaan alkuperäiskansan kulttuuria.

– Suomalaisillahan on omat kansallispuvut ja maassa on paljon alueellisia eroja. Näitä eivät suomalaiset ole matkailualalla vielä näkyvästi hyödyntäneet. Onneksi tiedon lisääntyessä näitä tapauksia on harvemmin. Mielestäni saamelaisilla yrittäjillä pitäisi olla yksinoikeus kulttuurinsa käyttöön, Valle painottaa.

Utsjoen alueella matkailuyrittäjistä saamelaisia on noin 90 prosenttia. Valle kertoo paikallisten suhtautumisen turismia kohtaan muuttuneen vuosien varrella.

– Ennen turismi nähtiin enemmänkin harrasteluna, mutta nykyään se nähdään ihan varteenotettavana elinkeinona.

Matkailuala elvyttää saamelaiskulttuuria ja luo työpaikkoja, minkä seurauksena myös nuorten on helpompi jäädä kotiseudulleen.

Utsjoella ei Vallen mukaan vielä kärsitä massaturismista. Vallen yrityksessä matkailijat viedään oppaiden ohjeistuksella oikeisiin paikkoihin ja vierailijoille kerrotaan saamelaiskulttuurista, saamelaisten puvuista ja perinteistä. Vallen poika vetää poro-ohjelmia, joissa esimerkiksi saamelaisten kädentaidot ovat esillä porojen varusteissa paraatipaikalla.

Lomakeskuksella toiminnassa suositaan

slow down -mentaliteettia ja ympäristön kannalta kestäviä valintoja.

– Me emme järjestä kelkkasafareita tai mönkijäajeluita, vaan viemme turistit luontoon suksilla, lumikengillä tai kävellen. Rakennuksemme ovat puusta ja hirrestä, meillä on maalämpö, huolehdimme kierrätyksestä ja olemme suunnitelleet myös aurinkoenergian käyttämistä tulevaisuudessa, Valle listaa.

Kysymys Jäämeren radasta Suomen ja Norjan valtioiden yhteisen suunnitteilla olevan Saamenmaata halkovan Jäämeren radan rakentamisaikeet ovat viime aikoina olleet esillä mediassa.

Yksi ratavaihtoehdoista kulkisi Kirkkoniemelle Inarin ja Etelä-Lapin alueita halkoen. Liikenneministeriön selvityksessä todetaan, että tällä ratavaihdolla olisi merkittäviä vaikutuksia arktiseen luontoon ja selviä vaikutuksia alkuperäiskansoihin ja heidän elinkeinoihinsa, kuten porotalouteen.

Oheisvaikutuksista huolimatta rata nähdään selvityksessä strategisena teollisuuden tarvitsemana liikenneyhteytenä, joka voisi tarjota myös vähäpäästöisen kulkumuodon pohjoiseen matkaaville.

Matkailualalla radassa nähdään myös

mahdollisuuksia. Valle suhtautuu suunniteltuun rataan pohdiskelevasti.

– En tiedä, kannattaako tällaista kehitystä jarruttaa vai onko se väistämätöntä. Jos saamme turistit kulkemaan pohjoiseen raiteita pitkin, eikö se olisi parempi kuin lennättää heitä tänne, Valle puntaroi.

Useat saamelaiset ja ympäristöjärjestöjen edustajat ovat ratahanketta vastaan. Saamelaisaktiivit korostavat, että Suomen ja Norjan valtioiden ratahanke luo aidon uhkan arktiselle luonnolle ja mahdollistaa kaivoshankkeita, jotka havittelevat Saamenmaan luonnonvaroja ja uhkaavat alkuperäiskansan elinkeinoja ja ihmisoikeuksia, puhumattakaan hankkeiden pitkän aikavälin ilmastovaikutuksista.

Myös Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Päivi Lundvall painottaa, että kaivos-, öljy- ja metsäteollisuuden tarpeisiin rakennettu rata lähinnä edesauttaisi ilmastonmuutosta. Ilmastoja ympäristöhaittojen sekä alkuperäiskansan elämää vaarantavien seikkojen lisäksi konsulttiyritys Rambollin selvityksen mukaan jäämeren rata on tiedossa olevien kuljetustarpeiden perusteella lisäksi luultua kustannustehottomampi.

Sekä epäselvyydet radan todellisista vaikutuksista Saamenmaahan, että sen

epävarma taloudellinen kannattavuus ovat perusteltuja syitä vaatia lisäselvityksiä radan kannattavuudesta.

Luonto- ja kulttuurimatkailun tulevaisuus Suomi tunnetaan maailmalla puhtaasta luonnosta, jonka lisäksi turisteja tänne houkuttelee hiljaisuus ja rauha. Jos Islannin tilanteen kopioisi Suomeen, tarkoittaisi se noin viisinkertaista määrää ihmisiä väkilukuumme nähden, noin 25 000 000 kävijää vuosittain. Tällöin luontokohteidemme kantokyky olisi viety äärimmilleen, luultavasti ylitetty moninkertaisesti.

Onneksi kasvavaan kiinnostukseen voidaan varautua. Keskustelu ja tietoisuus kestävästä luontomatkailusta ja kulttuurisesti reilusta matkailusta on lisääntynyt. Luontokohteiden sivuilla matkailijoille avataan kestävän luontomatkailun periaatteita ja vinkkejä oman retkeilyn roskattomuuteen ja asialliseen luonnossa liikkumiseen. Kysynnän mukaan retkeilyalueiden infrastruktuuria kehitetään.

Yhä useampi välttää lentämistä, valitsee mahdollisuuksien mukaan suorat lennot ja suosii vähäpäästöisempiä matkustusmuotoja. Matkoja voi tehdä kauas harvemmin ja viipyä paikalla pidempään.

Lähimatkailu nostaa näyttävästi päätään.

Ulkomailla voi puolestaan tehdä vapaaehtoistöitä paikallisten ympäristöjärjestöjen projekteissa. Ympäristöjärjestöjen työ on tärkeää, sillä yhä useammin päätöksenteon vahtikoirina ympäristöasioissa toimivat järjestöjen asiantuntijat.

Tiedon ja koulutuksen määrää lisäämällä ja tarjoamalla sitä sekä matkailuyrittäjille että matkailijoille ehkäistään sekä luonnon että alkuperäiskulttuurien epäoikeudenmukaista kohtelua.

Varmin tapa tutustua reilusti alkuperäiskansoihin ja heidän kulttuuriinsa on valita heidän omia matkailupalvelujaan ja matkamuistojaan. Alkuperäiskansojen oikeuksia ja itsemääräämisoikeutta tukemalla voi vahvistaa heidän ääntänsä ja aktiivista rooliaan valtamediassa ja päätöksentekoprosesseissa. Saamelaisten viestintäkanavia seuraamalla saa tietoa siitä, minkälaisina he kokevat Suomen valtion tekemät, alkuperäiskansoja koskevat päätökset. *

Halpa lentomatkustaminen, sosiaalinen media ja elintason nousu ovat avanneet maailmaa yhä useammalle matkaajalle. nuorten luonto 1/2018 |

31

T

YKSINRETKEILY TUO LUONNON LÄHELLE teksti ja kuva elina silkelä

32

| nuorten luonto 1/2018

äpötäydellä telttapaikalla ahdistaa. Olen iloinen, että kaikki nämä ihmiset ovat lähteneet diginäyttöjensä ääreltä luontoon, mutta tuntuu siltä, että olen saapunut toriaukiolle.

Suomessa saloja onneksi riittää. Mitä enemmän retkeilykokemusta karttuu, sitä erämaisemmat kohteet alkavat kiinnostaa. Jopa oma retkiseurue voi häiritä henkilökohtaista yhteyttä luonnonympäristön kanssa.

Yksin samoaminen voi olla vapauttava kokemus. Voit itse valita reittisi, rytmittää matkasi ja tauottaa pysähdyksesi.

Aistisi terästyvät. Teet tarkempia havaintoja, ja osaat myös nauttia pienistä hetkistä. Luonto on läsnä!

Yksin retkeillessä kaveri ei ole auttamassa, joten riskeihin on varauduttava.

Tärkeintä on kertoa jollekulle, minne aikoo ja kuinka kauaksi aikaa. Siten epäonnen kohdatessa joku osaa ihmetellä.

Tärkeää on myös pakata mukaan varavarusteita ja varmistaa yhteydet ulkomaailmaan.

Itse olen ollut onnekas. Esimerkiksi täysin mahdollista nilkan murtumaa ei ole omilla yksinsamoiluillani sattunut.

Mahdollisuus on kuitenkin todellinen, joten pakkaan aina mukaani ensiaputarpeita, varavaatteita vesitiiviisti pakattuna, kännykän täyteen ladattuna, varavirtapankin ja toisen kännykän. Mukana on aina myös gps, kartta ja kompassi – tiedän missä liikun.

Yksinretkeilyä kannattaa harjoitella pienin askelin, tutustuen omiin taitoihin ja tuntemuksiin. Käy ensin lähimetsässä ja luo sinne oma luontokolo, jossa voit kokea luonnon läsnäolon. Sen jälkeen voit testata erätaitojasi yön yli kestävällä retkellä merkityllä retkeilyalueella.

Erämaahan yksin lähtevät vain useiden retkeilyvuosien koulimat suunnistajasielut. Epäonni voi sattua myös kokeneen kairan kävijän nilkkaan, tosin kokemuksen tuoma arviointikyky pienentää riskejä.

Turvallista ja nautinnollista retkeilyä!

Retkipolulla nähdään! *

MAANALAINEN

palstalla esitellään luonnonharrastuksen laitamaita sekä synkintä undergroundia. ainakin joskus.

K

teksti ja kuva heikka marttila-tornio

etäpä ei muinainen maailma kiinnostaisi? Luonnontieteellisten museoiden esihistorialliset kokoelmat ovat kestosuosikkeja niin lasten kuin aikuistenkin keskuudessa. Fossiileja on mielenkiintoista tarkkailla ja samalla pohtia entisen maailman monimuotoisuutta. Fossiilliharrastajan ei kuitenkaan aina tarvitse mennä luonnontieteelliseen museoon niitä bongatakseen. Olet saattanut joskus jopa tietämättäsi kävellä niiden päältä! Yllättäen julkisten rakennusten kalkkikivilattioilla ja -seinillä voit nähdä muistoja menneestä.

Fossiili tarkoittaa kivettynyttä eliön jäännöstä. Suomen kallioperässä niitä ei valitettavasti juurikaan ole, sillä viime jääkauden valtava jääkerros jyräsi suurimman osan fossiiliaineistostamme pois. Kannattaa kuitenkin silmäillä rakennuksia, joissa on käytetty kalkkikiveä. Niitä usein koristaa kirjo erilaisia fossiileja miljoonien vuosien takaa. Kalkkikivi on tuotu Suomeen pääosin Virosta ja Ruotsista, joten ihan kotimaista alkuperää fossiilit eivät ole. Ne ovat syntyneet kuolleen merieläimen vajotessa ja hautautuessa meren pohjalle. Ajan myötä sedimentti on kovettunut kiveksi ja kuolleiden eliöiden kovat rakenteet ovat ikuistuneet siihen.

Helsingissä liikkuva voi halutessaan tehdä pienen fossiiliretken rautatiease-

man ympäristössä. Ateneumin taidemuseossa, Yliopiston päärakennuksessa ja Postitalossa voi nähdä erilaisia fossiileja. Myös Turun tuomiokirkosta ja Tampereen taidemuseosta voi löytää muinaisten eläinten kivettyneitä muotoja. Suurimmat fossiilit ovat pitkulaisia oikosarvia, jotka olivat sukua mustekaloille. Tarkkasilmäinen voi bongata myös trilobiitteja ja kuoren palasia. Oikosarvet ja trilobiitit elivät yli 400 miljoonaa vuotta sitten ordoviikkikaudella ja olivat silloin merten runsaslukuisimpia eläimiä. Sukupuutto vei ne kuitenkin mukanaan, mutta jälkensä ne jättivät. Nyt nämä jäljet ovat rakennusten seinillä ja lattioissa kaikkien nähtävillä. Ja tallottavissa. *

Oikosarvien fossiileita Postitalon kalkkikivilattiassa. Jopa 9-metrisiksi kasvaneet oikosarvet hallitsivat ordoviikkikauden meriä. nuorten luonto 1/2018 |

33

TARVIKKEET: lakana, sakset, koon 8–10 virkkuukoukku, virkkausohjeet netistä (esim. Virkkauksen perussilmukat – Novita: aloitussilmukka, ketjusilmukka kjs, piilosilmukka ps, kiinteä silmukka ks)

: Y I D

ISTUINALUSTA VIRKKAAMALLA

Virttynyt lakana muuntuu retkillä kulkevaksi istuinaluseksi, jonka voi pestä. Aloittelevan virkkaajan kannattaa ottaa rennosti ja tehdä mieluummin löysiä kuin kireitä silmukoita! teksti vilma tammelin | kuvat matilda saarikoski

1 2 3

Leikkaa lakana 2–3cm leveäksi matonkuteeksi.

Tee aloitussilmukka. Virkkaa 5 kjs ja yhdistä lenkiksi tekemällä ps aloitussilmukkaan. Virkkaa lenkin ympärille 14 ks (1. krs).

Virkkaa seuraavat kerrokset edellisen kerroksen silmukoihin:

2. krs: joka toiseen silmukkaan 2 ks (lisäys), muuten 1 ks.

3. krs: joka kolmanteen silmukkaan 2 ks (lisäys), muuten 1 ks.

4. krs: jokaiseen silmukkaan 1 ks.

34

| nuorten luonto 1/2018

Jatka näin: tee kolme lisäyskerrosta, joilla lisäyksen (2 ks) väli suurenee aina yhdellä (esim. 5. krs: joka neljänteen 2 ks), ja sitten yksi 4. kerroksen kaltainen välikierros. Kerroksen vaihtumiskohdan näkee aloitushännän paikasta.

4

Kun ympyrä on sopivan kokoinen, tee kerros loppuun ja viimeistele 1 ps:lla seuraavaan silmukkaan. Vedä lankalenkki pitkäksi ja katkaise kude. Päättele hännät silmukoiden väliin.

Vinkki: Vettä pitävän istuinalusen saa tehtyä muovikuteesta.

Matonkuteen leikkaaminen

jesse matilainen nuorten luonto 1/2018 |

35

Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

Viime vuonna Suomessa hakattiin enemmän metsää kuin koskaan ennen. Suuri osa hakkuista toteutettiin avohakkuina, jotka tuhoavat maiseman ja hävittävät tuhansien metsälajien kodin. Avohakkuut kiihdyttävät ilmastonmuutosta ja pilaavat vesistöjä.

Haluamme, että yhteisiä metsiämme hoidetaan paremmin.

Avohakkuut historiaan!

Allekirjoita kansalaisaloite: www.avohakkuuthistoriaan.fi