Nuorten Luonto 1/2017

1/2017

Protect Our Winters s. 14

Syödään yhdessä s. 22

Kevätseuranta 2016 s. 6

4041

2

| nuorten luonto 1/2017

0797

kuva: pekka tuuri

Numero 1/2017, 74. vuosikerta Nuorten Luonto on aikakauslehti, jota julkaisee Luonto-Liitto ry.

Luonto-Liitto on lasten ja nuorten luonnonharrastus- ja ympäristönsuojelujärjestö, jonka tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan niin, että luonnon monimuotoisuus säilyy ja luonnon itseisarvo tunnustetaan. LuontoLiitto tarjoaa tietoa, elämyksiä ja toimintaa sekä luo mahdollisuuksia ympäristöpoliittiseen vaikuttamiseen.

Nuorten Luonnon toimitus: Päätoimittaja Maria Rautio maria.rautio@luontoliitto.fi Toimitussihteeri Liisa-Maija Aukia liisa-maija.aukia@luontoliitto.fi Avustajat tässä numerossa Hanna Aho, Heini-Sofia Alavuo, Aino Huotari, Kaisa Illukka, Emmi Ketonen, Teppo Lahti, Maiju Laitanen, Lotta Leppälä, Nina Leskelä, Jesse Matilainen, Jyri Mikkola, Inka Plit, Esko Rajala, Siiri Rantala, Antti Salovaara, Maarit Siitonen, Stella Siitonen, Elina Silkelä, Jorma Silkelä, Susanna Soisalo, Leo Stranius, Sami Säynevirta, Vilma Tammelin, Heikka Marttila-Tornio, Anna Tuominen, Hannu Tuomisto, Outi Turunen, Miia Vistilä, Laura Vuoksenmaa Ulkoasu ja taitto Eero Astala Kannen kuva Aino Huotari Liity Luonto-Liiton jäseneksi tai tilaa lehti www.luontoliitto.fi/liity Osoitteenmuutos www.luontoliitto.fi/muutos Yhteystiedot Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh 09 684 4420 www.nuortenluonto.fi www.facebook.com/nuortenluonto Toimitus ottaa vastaan artikkeleita ja kuvia.

Kirjoittajat vastaavat itse artikkeliensa sisällöstä, eivätkä tekstit edusta julkaisijan virallista kantaa, ellei toisin mainita.

Nuorten Luonto on Aikakauslehtien liitto ry:n sekä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen.

Painatus Oy Fram Ab, Vaasa Nuorten Luonto on painettu uusiopaperille.

Pääkirjoitus: #yhdessäluontoon! maria rautio

L

empeiden syyssateiden kastelemien peltojen ympäröimä punainen maalaistupa ja metsän antimia pursuava metsä. Vierailin erään ystäväni lapsuusmaisemissa pienessä varsinaissuomalaisessa maalaiskunnassa viime syksynä. Vaikka olen koko ikäni asunut kaupungissa, pakenen aina tilaisuuden tullen mahdollisimman kauas kauppakeskuksia ja liikennevaloja.

Monien kaupunkilaisten tapaan olen pitänyt maalla asumista aina jotenkin kovin romanttisena ajatuksena.

Lähdimme ystäväni kanssa metsään ajatuksena pikaisesti poimia kakkutarpeiksi vähän vadelmia ja mustikoita. Kävelimme Natura 2000 -suojelualueella ja keskustelimme muun muassa Yuval Noah Hararin Sapiens, Ihmisen lyhyt historia -kirjasta, joka oli lähestulkoon mullistanut ystäväni ajatusmaailman.

Aloin kirjan innoittamana pohtia muun muassa siitä syntyvää alkukantaista riemua, kun tämän allekirjoittaneen sapiensin silmiin osuu syksyisessä metsässä maassa jotain keltaista. Onko se vain pudonnut lehti vai voisiko se olla..? Se ON kantarelli! Aivojen välittäjäaineet tekevät hurjia kärrynpyöriä, ja mikä löytämisen ilo syntyykään, kun keräilijää vastaan tulee ihanan houkutteleva röykkiö ruokasieniä tai vadelmia notkuva puska.

Emme mitenkään voineet jättää poimimista kesken, vaikka olimme ”nopean pyörähdyksen” sijaan tarponeet pitkin korpea ja kyyrötelleet sammalmättäillä jo tuntikausia. Puhelimemme alkoivat piristä, kun lastemme nukkumaanmenoai-

ka lähestyi. Oli pakko luovuttaa, kun koritkin alkoivat olla täynnä keltalakkisia herkkuvahveroita.

Ihmisaivot ovat suunnattoman kiehtovat. Kun esi-isämme löysivät sienirykelmän, poistui pelko ravinnon puutteesta ainakin hetkeksi. Löytämisen riemu on kirjoitettu DNA:hamme. Minun DNA:hani on myös kirjoitettu tarve jakaa riemut ja ilot. Yksin sienimetsässä ei olisi ollut alkuunkaan yhtä hauskaa, ja viimeistään sieltä päästyäni olisin kailottanut metsän aarteistani kaikille minua kymmenen metriä lähemmäs uskaltautuville ja ehkä postannut sosiaaliseen mediaan sen kuuluisan #kantarellikuvan.

Luonto-Liiton tämän vuoden teema onkin “yhdessä luontoon!”. Yhdessä voi lähteä luontoon ihmettelemään vaikka kevään tuloa ja raportoimaan siitä Kevätseurantaan (lisää sivulla 6). Luontoa voi lähteä myös tallentamaan upeiksi valokuviksi, eikä siihen välttämättä tarvitse tuhansien eurojen järjestelmäkameraa (lisää tästä sivulla 10). Talvilajien harrastajat taas ovat yhdessä heränneet luonnon muuttumiseen ja perustaneet Protect our Winters -liikkeen (tästä lisää sivulla 13). * Aloitin Nuorten Luonnon päätoimittajana vuonna 2010 täytettyäni juuri 25 vuotta.

Nyt 32-vuotiaana ja maaliskuussa 2 vuotta täyttävän lapsen työssäkäyvänä äitinä en pysty enää antamaan tämän lehden tekemiseen koko sydäntäni. Seuraavasta numerosta lähtien lehteä luotsaa joku muu.

Kiitos kaikille lukijoille näistä seitsemästä vuodesta, olette ihania!

UUDET PALSTAT

1/2017 Sisällys 2 4 6 9 10 12 13 16 18 20 22 24 26 28 29

32 33 34

Pääkirjoitus Luonto-Liitossa nyt Kukkivat puut ja pensaat kaunistivat Kevätseurannan juhlavuotta 2016 Uhanalaiset metsälajit: Lahokaviosammal Kännykällä luontokuvauksen alkuun DIY: Hedelmäkori sähköjohdoista Protect Our Winters: yhdessä talviemme puolesta Juhlitaan Suomea!

Pikalintuopas – mitä tuntomerkkejä eri linnuista kannattaa opetella?

Talviruokinta tuo helpotusta eläinten talveen Mummoillen: Syödään yhdessä!

Luontopolulla: Geokätköjä jahtaamassa Tähtäimessä sukunsa viimeiset "Metsä äitini, suo isäni" Arviot: Sulkia ja sammalia, Ikimetsien sydänmailla, Yllättävä luonto – suomalaisia eläintarinoita, Kelipäiväkirja, Kotipihan linnut, Kotka – 50 vuotta unelmista kuviksi, Jääkausi Luonto-Liitossa tapahtuu Maanalainen: Retkelle rotkoon!

Sarjakuvat

12

9

Tee se itse eli DIY-palstalla hyödynnetään sähköjohtoja

Tänä vuonna esittelyssä ovat uhanalaiset metsälajit

Nuorten Luontoa tekevät nuoret itse ammattilaisten opastuksella.

Haluaisitko sinä avustajaksi? Ota yhteyttä toimitussihteeriin!

Nuorten Luonto löytyy myös verkosta: nuortenluonto.fi ja Facebookista: facebook.com/ nuortenluonto

22

Mummokin sen tiesi: kotoilu on kivaa! nuorten luonto 1/2017 |

3

Luonto-Liitossa

nyt:

nina leskelä

Toiminnanjohta jan terveiset

Jotain on tehty oikein – nyt yhdessä luontoon!

T

alvi kääntyy pian kevääksi.

Valo lisääntyy ja luonto herää eloon. Ilmastonmuutoksen myötä valitettavasti kunnolliset hiihtotalvet uhkaavat jäädä Etelä-Suomessa historiaan ja monen lajin elämän edellytykset katoavat. Luonto-Liitossa ei ole kuitenkaan nukuttu talviunta.

Vuosikymmeniä jatkuneen ja pian alkavan Kevätseurannan rinnalle käynnistimme kuluneena talvena Talviseurannan, jossa seurataan muuttuvaa talvea muutamaa eläinlajia sekä lumen ja jään muutoksia havainnoiden.

Omat Talviseuranta-havaintoni ovat toistaiseksi rajoittuneet lumi- ja jääpeitteen raportointiin sekä pihaoravien talviturkkeihin. Sitäkin enemmän olemme kuitenkin liikkuneet lasten kanssa lähiluonnossa. Tähän on saanut hyviä vinkkejä ja evästystä Luonto-Liiton ympäristökasvatustyön kautta.

Silloin kun olemme jääneet sisälle, olen yrittänyt lueskella lapsille Sieppo-lehteä. Toistaiseksi 2,5- ja 5-vuotiaat lapseni eivät ole kuitenkaan Sieposta paljon perustaneet. Tatut ja Patut tai Puppe-kirjat ovat kiinnostaneet enemmän.

Olkoonkin, että myös lajintunnistusoppaat ovat olleet hyvää ja nukuttavaa iltalukemista.

Luonto-Liitolla oli ilo vastaanottaa helmikuussa Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) Paras luontoteko -palkinto.

Palkinto myönnettiin meille susiaiheisten kouluvierailujen järjestämisestä ja sen luovutti maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen Ulkoasianmi-

4

| nuorten luonto 1/2017

nisteriön järjestämässä tiedotustilaisuudessa.

Jotain on siis tehty oikein. IUCN:n kilpailussa etsittiin luontotekoa, joka vapaaehtoistyön avulla on innostanut erilaisia väestöryhmiä, kuten lapsia tai nuoria ymmärtämään luonnonsuojelun merkitystä ja siten edistämään uhanalaisten lajien tai ekosysteemien suojelua.

Susi-asiat ovat talvella muutenkin puhuttaneet paljon. Luonto-Liitto lähtee siitä, että Suomeen on saatava riittävän suuret ja elinvoimaiset suurpetokannat. Susi-, karhu-, ilves- ja ahmapopulaatioiden pitäisi olla huomattavasti pienintä elinvoimaista populaatiokokoa suuremmat.

Itse sain vastata tammikuussa esimerkiksi Helsingin Sanomille ja Maaseudun Tulevaisuudelle susien suojelusta. Järjestimme myös hiljaisen mielenilmauksen susien puolesta kolmella eri paikkakunnalla.

Tämän lisäksi vuoden alkuun on mahtunut metsiensuojelutyötä, luonnon

monimuotoisuuden puolustamista biotaloushuuman tuomalta uhalta, sekä ilmasto- ja energiapoliittista vaikuttamista.

Loppukeväästä on tulossa Luonto-Liiton perinteiset Talvipäivät Jyväskylässä. Nimi tosin vaihtui ajankohdan mukaan Kevätpäiviksi. Kesäksi järjestämme kansainvälisen ympäristötoimintaviikon Helsingissä, jonka yhteydessä pidetään myös kattojärjestömme Youth and Environment Europen (YEE) vuosikokous.

Kesällä Luonto-Liitto tarjoaakin monipuolisen kattauksen erilaisia luontoleirejä niin lapsille, nuorille kuin perheillekin. Kannattaa olla kuulolla ja lähteä yhdessä luontoon! leo stranius toiminnanjohtaja

PS. Jäsenmäärämme kasvoi vuonna 2016 ja nyt joukossamme on yli 500 jäsentä enemmän kuin vuosi sitten. Hienoa, että olet mukana!

+ LYHYET koonnut: nina leskelä

#GREYPRIDE-taidehuutokauppa keräsi yhteensä yli 10 000 euroa Suomen susien suojeluun. Iso kiitos kaikille tukijoille! kuva: teppo lahti

Talviseuranta on innostanut ihmiset tarkastelemaan lähemmin

muuttuvaa talvea muutamaa eläinlajia ja lumen ja jään muutoksia havainnoiden. Kaikki kansalaishavainnot ovat arvokkaita, ja niitä voi kirjata osoitteessa www.talviseuranta.fi. kuva: maarit siitonen

Kesäleireille ilmoittautuminen alkaa

pian! Muistathan seurata Luonto-Liiton monipuolista leiritarjontaa sekä ilmoittautumisten aukeamista Luonto-Liiton piirien omilta nettisivuilta.

Luonto-Liiton Kevätpäivät järjestetään 21.–23.4. Korpilahdella Mutasen leirikeskuksessa. Kevätpäivien järjestelyistä vastaa Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri. Seuraa ilmoittelua. Lisätietoja tarjoaa kessu@luontoliitto.fi kuva: maiju laitanen

kuva: susanna soisalo

Luonto-Liiton pikkujouluja vietettiin Hel-

singin keskustoimistolla talvipäivänseisauksena leppoisissa tunnelmissa, herkuttelua unohtamatta. kuva: sami säynevirta

Luonto-Liiton KaakkoisSuomen piirin eli Kaasun

toimintaryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa tammikuussa Kouvolassa. Mahtavaa, Kaasu! Paikallisryhmän toimintaan ovat kaikki tervetulleita.

Hossan retkeilyalueen hakkuut keskeytyivät viisi vuotta sitten. Luontoliittolaisilla oli tärkeä rooli Hossan pelastamisessa. Toimme esiin, että hakkuut olivat luonnonsuojelulain vastaisia, sillä alueella oli suuri määrä arvokkaita boreaalisia luonnonmetsiä. Vuonna 2015 ympäristöministeriö päätti perustaa Hossaan Suomen 40. kansallispuiston, joka avataan kesäkuussa 2017.

kuva: sami säynevirta

kuva: jyri mikkola

nuorten luonto 1/2017 |

5

teksti ja kuvat: heikka marttila-tornio

20

Kukkivat puut ja pensaat kaunistivat Kevätseurannan juhlavuotta

antti salovaara

16

eväällä 2016 Luonto-Liiton Kevätseuranta juhlisti 40-vuotista taivaltaan. Juhlavuonna kampanja oli laajasti esillä ja monessa mukana.

Juhlimisen ohella Kevätseuranta jatkoi pitkää perinnettään kansalaishavaintojen keruussa ja kevään etenemisestä tiedottamisessa. Havaintoja saatiin runsaasti ja Kevätseuranta oli hyvin esillä mediassa.

Vuoden teemana puut ja pensaat Kevätseurannassa seurataan 41 vakiolajin lisäksi vuosittain vaihtuvia teemalajeja. Teeman tarkoituksena on nostaa tietty lajiryhmä tai ilmiö esiin ja houkutella ihmiset tarkkailemaan sitä. Vuoden 2016 teemana olivat puut ja pensaat. Tarkkailtavina lajeina olivat näsiän, haavan, vaahteran ja tuomen kukinta, sekä haavan- ja koivunlehtien ilmaantuminen.

Puut ja pensaat ovat erittäin näkyvä osa kevättä ja yleisiä myös kaupungeissa.

Niiden tarkkailemiseksi ei tarvitse tehdä pitkää luontoretkeä vaan riittää että tarkkailee puistoja ja tien penkereitä. Ehkä niiden yleisyyden vuoksi moni ei tule ajatelleeksi niiden tarjoamia hyötyjä. Puut ja pensaat tarjoavat ruokaa ja suojaa lukuisille eläimille. Esimerkiksi haavasta hyötyvät sadat eri lajit aina haavan pinnalla kasvavista jäkälistä haapaa ravinnoksi käyttäviin kasvinsyöjänisäkkäisiin. Aikaisin keväällä kukkivat puut ja pensaat myös tarjoavat elintärkeää ravintoa lukuisille pölyttäjähyönteisille.

Puut ja pensaat ovat hyväksi myös meille ihmisille. Ne tuovat vehreyttä kaupunkikuvaan ja kaunistavat maisemaamme. Samalla ne suodattavat saasteita, vaimentavat melua ja tarjoavat kaupunkilaisillekin kosketuksen luontoon.

40-vuotisjuhlat!

Kevätseuranta täytti 40 vuotta keväällä 2016. Arvokkaasta iästään huolimatta kampanjan tahti ei ole hidastunut – päinvastoin! Kevätseuranta on vuosien varrella muuttunut yhä suositummaksi, mikä näkyy ilmoitettujen havaintojen määrän kasvussa. Myös media on ollut erittäin kiinnostunut kevään etenemisestä.

Juhlavuoden kunniaksi Kevätseuranta oli monessa mukana. Kevätseurannan tiimoilta järjestettiin useita luontoretkiä muun muassa Espoon Haltiaan, Kauniaisiin ja Helsingin Keskuspuistoon. Näiden retkien lisäksi kampanjaa oltiin esittelemässä muun muassa Korkeasaaren Pääsiäissaari-tapahtumassa. Kampanja oli näkyvästi esille suomalaista suoluontoa esittelevässä Borealia-talossa. Siellä jaettiin Kevätseuranta-materiaalia ja järjestettiin leikkimielinen ”Tunnista kevätlajit” -kilpailu.

Kevään havainnot Vuonna 2016 Kevätseurantaan saatiin upeat 15 049 havaintoa! Tyypillisesti havainnot painottuvat Etelä-Suomeen, sillä kevät saapuu sinne aikaisemmin, lajeja on siellä enemmän ja samoin myös havainnoitsijoita. Onneksi myös havaintoja Pohjois-Suomesta saatiin kevään edetessä. Kiinnostus kevään seuraamiseen myös Pohjois-Suomessa on suurta, niinpä Kevätseurannan tiimoilta on räätälöity myös oma, netistä saatava seurantalomake Pohjois-Suomelle.

Havaintojen puolesta Kevätseuranta noudatti vuosien varrelta varsin tyypilnuorten luonto 1/2017 |

7

Kevätseurantahavaintoja 2016 Kartoissa on esitetty lajien keskimääräiset ensihavainnot maakunnittain.

Laulujoutsen

helmikuu

Peippo

maaliskuu

Siili

huhtikuu

listä kaavaa. Yleisimmät ja helpoimmat lajit kuten peippo, laulujoutsen ja västäräkki keräsivät runsaasti havaintoja. Sen sijaan vaskitsa, rantakäärme ja lepakko olivat vähiten havaintoja keränneet lajit.

Näiden kolmikon vuosittaiset havaintomäärät ovat kuitenkin hieman nousseet vuosien varrella, ja havaintoja saadaan keväisin jo useita kymmeniä. Toivottavasti ensi keväänä saadaan taas lisää havaintoja harvinaisemmista lajeista.

8

| nuorten luonto 1/2017

> Kaikki kevätseurantalajit ja tarkat päivämäärät löytyvät osoitteesta www.kevatseuranta.fi

Kyy

toukokuu

Tuomi kukkii

Kekomuurahainen

ei havaintoja

Kuinka kevät eteni?

Kevät lähti käyntiin varsin hitaasti ja ilmojen lämpenemistä saatiin odotella pitkään. Tämä tietysti hidasti monien lajien saapumista. Maaliskuussa yleisimmät havainnot olivat muuttolinnuista, joista osa saapui jo hyvissä ajoin Suomeen. Laulujoutsenista havaintoja saatiin jo helmikuun aikana. Maaliskuussa ilmestyivät myös ensimmäiset töyhtöhyypät ja kiurut. Myös osa vaihtolämpöisistä näyttäytyi jo maaliskuun aikana.

Huhtikuu on yleensä kevään kiireisintä aikaa, ainakin Etelä-Suomessa. Kevät 2016 ei ollut poikkeus. Huhtikuussa vaihtolämpöiset eläimet tulevat esiin suurin joukoin ja myös kasvillisuus alkaa pilkistämään auringonvalon lämmittämästä maasta. Ensimmäiset kyy- ja sisiliskohavainnot saatiin jo maaliskuun puolella, mutta huhtikuussa ne alkoivat runsastua toden teolla.

Toukokuu Etelä-Suomessa oli jo havaintojen perusteella vihreä. Pohjoisessa puolestaan toukokuussa nähdään se kevätlajien runsaus, mikä etelässä tapahtuu jo huhtikuussa. Siinä missä ensimmäiset sammakonkudut nähtiin Helsingissä jo maaliskuun lopulla, Pohjois-Pohjanmaalla täytyi odotella kutuhavaintoja huhtikuun loppuun asti.

Teemalajeista havaintoja saatiin etenkin koivun lehtien esiin tulemisesta ja tuomen kukinnasta. Ne ovat tietysti varsin tyypillisiä kevään merkkejä ja helppoja havainnoida. Kevät alkoi pikkuhiljaa ja monien puiden ja pensaiden lehdet ja kukat tulivat esiin varsin myöhään. Haavan kukinta oli selkeästi harvinaisin, havaintoja tuli vain 61 kappaletta. Haavan kukintaa ei nimittäin aina ole kovinkaan helppoa huomata. Se on vaatimattoman näköinen ja esiintyy ennen lehtien puhkeamista. Auenneista haavanlehdistä sen sijaan saatiin havaintoja 143 kappaletta.

Näsiän kukinta on näyttävä ja se kukkii aikaisemmin, joten myös havaintoja siitä saatiin 169. Myös vaahteran kukinnasta havaintoja tuli 175. *

Uhanalaiset metsälajit:

Lahokaviosammal teksti ja kuvat: laura vuoksenmaa

ärimmäisen uhanalainen (CR, critically endangered) lahokaviosammal on eriskummallinen ilmestys: lähes tohjoksi lahonneesta puuaineksesta kohoaa vankkojen perien päissä pulleita, kirkkaanvihreitä itiöpesäkkeitä. Lehtisammaliin kuuluvan lahokaviosammalen voikin löytää pelkästään itiöpesäkkeiden tai niiden perien perusteella, sillä lahopuun sisällä suikertava huomaamaton verso ei ole käytännössä juuri havaittavissa. Punaruskea itiöpesäkkeen perä on karhea ja punaruskea, itse pesäke vihreä, puikea ja ”nipukallinen”. Pesäke perineen on 1–2 cm

korkea. Vanhemmiten itiöpesäkkeet rusehtuvat ja kurtistuvat.

Lahokaviosammalen elinympäristöjä ovat havumetsät ja lehtomaiset paikat. Se nauttii kosteasta pienilmastosta ja vaatii pitkän lahopuujatkumon. Todennäköisimmin lahokaviosammal elää pitkälle lahonneella havupuulla, mutta sen voi tavata myös lehtipuualustalta. Kannot ja lahopuun murtumapinnat ovat lahokaviosammalelle erityisen mieluisia kasvupaikkoja.

Lahokaviosammalen levinneisyys on eteläinen: sitä esiintyy harvinaisena Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla. Pohjoisin lahokaviosammal on löytynyt Pirkanmaalta.

Lajin uhanalaisuuteen on vaikuttanut metsänkäsittely ja rakentaminen. Etelä-Suomi on tiheästi asutettua aluetta, jonka metsät ovat muuhun maahan verrattuna erityisen pienialaisia ja pirstaloituneita. Hakkuut ja metsänhoitotoimet vaikuttavat lahokaviosammalelle elintärkeän lahopuujatkumon lisäksi myös kosteuteen ja varjoisuuteen, joita sammal vaatii menestyäkseen. Kannoilla viihtyvää lahokaviosammalta uhkaa myös kantojen nosto.

Kuitenkin lahokaviosammal on myös EU:n luontodirektiivin II-liitteen laji sekä erityisesti suojeltava laji, minkä takia sen kasvupaikat ja niiden lähiympäristöt on jätettävä lain mukaan metsänhoitotoimien ulkopuolelle. Erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikkaa ei saa hävittää tai heikentää, joten sellaisen löytyminen voi estää hakkuiden toteutumisen! Lahokaviosammalen elinympäristöt ovat yleensä monilla tavoin luontoarvoiltaan merkittäviä paikkoja, mikä onneksi edistää lajin säilymistä.

Tällä hetkellä suurin osa lahokaviosammalen tunnetuista esiintymistä sijaitsee erilaisilla suojelualueilla. *

nuorten luonto 1/2017 |

9

Kännykällä luontokuvauksen alkuun

teksti ja kuvat: anna tuominen

uontokuvaukseen jää helposti koukkuun. Minua kiehtoo erityisesti siihen liittyvä ennakoimattomuus. Mahdollisuus upeaan kuvaan voi tulla aivan yllättäen, ja se saa yrittämään aina uudelleen, vaikka kuvausreissulta joutuisikin palaamaan tyhjin käsin.

Muutkin näyttävät huomanneen saman: sosiaalinen media pursuilee toinen toistaan taianomaisempia otoksia ja luontokuvakilpailujen osanottajamäärät kasvavat kohisten.

Digikuvan myötä luontokuvaus on helpottunut selvästi. Parhaimmillaan kameroilla on mahdollista nakuttaa useita ruutuja sekunnissa ja lopuksi valikoida vaikkapa yksi sadasta. Kameroihin, objektiiveihin ja lisävarusteisiin voi käyttää tuhansia euroja. Oma innostus tyssää helposti tiukkaan budjettiin, vaikka tosiasiassa ratkaisu on monella luontokuvaajalla aina mukana ja käden ulottuvilla: kännykkä. Viime vuosina älypuhelinten

10

| nuorten luonto 1/2017

kameroiden taso on parantunut huomattavasti ja valmistajien välinen kilpailu jatkuu edelleen. Kyse onkin siis siitä, kuinka tätä mahdollisuutta voisi hyödyntää.

Kohde kameran mukaan Kännykkäkameralla kuvaaminen ei ole ihan samanlaista kuin järjestelmäkameralla. Tätä juttua varten haastattelemani valokuvaaja Jari Kuskelinin mukaan keskeisin ero on syväterävyydessä. Kännyköillä kuvatessa lähes koko kuva on terävä, kun taas järkkärillä taustan sumeutta voi säätää. Syväterävyyteen liittyvän optiikan vuoksi kännykkäkamera ei pärjää hämärässä, vaan kuvista tulee helposti värittömiä ja rakeisia. Myös akun kestoon on syytä kiinnittää huomiota.

Lähimmän pistorasian ollessa kilometrien päässä jonkinlainen varavirtalähde voi olla kännykkäkuvaajalle tarpeen, erityisesti salamaa käyttäessä.

Kuvauskohteet on syytä valita kameran mukaan. Kännyköiden digitaalisen zoomin varaan ei kannata laskea vaan ennemmin mennä lähelle kohdetta. Siksi esimerkiksi eläinten poikaset ja pesivät linnut onkin syytä unohtaa. Sen sijaan maisemien, kasvien tai hyönteisten valokuvauksessa kännykkä ei ole yhtään hullumpi vaihtoehto.

Oman luurin tekniikka tutuksi Kameran perussäädöt kannattaa ottaa haltuun. Kuskelin vinkkaa, että valotuksen korjaus (+/-) on helpoin tapa korjata kännykkäkameroiden toisinaan melko kömpelöä automatiikkaa. Joissain kameroissa on myös HDR-vaihtoehto, jolla esimerkiksi vaalean taivaan puhkipalamisen voi estää. Tyyriimmissä kännyköissä saattaa olla jopa kuvanvakain, mutta käden tukeminen esimerkiksi kantoa vasten toimii yhtä hyvin. Salaman käyttöä olen itse vältellyt, mutta Kuskelin muis-

tuttaa, että sen käyttö päiväsaikaan ”täytesalamana” voi auttaa korostamaan kohdetta ja pehmentämään voimakkaita varjoja.

Automatiikan ilot ja harmit näkyvät tarkennuksessa. Pitkä syväterävyysalue on toisaalta eduksi, sillä pienet heitot tarkennuksessa eivät näy lopputuloksessa. Toisaalta juuri siksi hennot kohteet, esimerkiksi niittykukat, voivat hukkua ympäristöön. Tällaisessa tilanteessa kuvaa voi lavastaa ja vaikkapa painaa ympärillä olevaa kasvillisuutta maahan. Joskus kännykkäkamera ei tahdo millään löytää kukkasta vaan tarkentaa itsepintaisesti taustaan. Jos kännykässä on macro-tila, sen käyttö kertoo kameralle, että kohdetta pitää etsiä läheltä. Tarkennuspisteen voi myös yrittää etsiä kohdetta vastaavalta etäisyydeltä muualta kuvasta.

tätä kirjoista, omasta mielestäni näppärää on katsella itseen vetoavia luontokuvia ja imeä niistä vaikutteita. Miten kuvat on rajattu? Miten kohde on sommiteltu?

Mihin on jätetty tilaa? Mistä valo tulee?

Erilaisia kohteita, kuvakulmia ja sommitelmia kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti omaa tyyliä ja tuntumaa etsiessä.

Toisaalta voi myös suunnitella haluamansa otoksen etukäteen ja käyttää jopa viikkoja sopivan kohteen ja toivotunlaisen valon etsimiseen.

Kuvausreissun päätyttyä lopputulokseen voi yhä vaikuttaa. Rajauksen avulla voi esimerkiksi tiivistää tyhjän tilan kohteen ympäriltä tai poistaa maisemakuvasta puhkipalaneen taivaan. Jari Kuskelin

suosittelee kuvan jälkikäsittelyyn, kuten värisävyjen ja valotuksen hienosäätöön erilaisia kännykkäsovelluksia. Kokeilin omalla kännykälläni hänen suosikkiaan Snapseedia ja totesin sen helppokäyttöiseksi ja selkeäksi. Ilmaisia sovelluksia on paljon, ja niitä testailemalla voi löytää omiin tarpeisiinsa parhaiten sopivan.

Vaikka luontovalokuvaaminen on ihanaa ja mahtavan luova tapa ottaa tuntumaa ympäristöön, joskus on hyvä laskea kännykät ja kamerat alas. Olen huomannut, että kuvausmoodi jää helposti päälle ja mieli jatkaa sommittelua ja rajausta.

Välillä täytyy tuulettaa mieltä ja keskittyä muihinkin aisteihin, jotta kuviin ja kuvaukseen saa sopivan tarkasteluetäisyyden ja raikas ote säilyy. *

Sovellukset avuksi jälkikäsittelyyn Tekniikka on melko helppo ottaa haltuun, mutta sen jälkeen tarvitaan aikaa ja vaivaa. Vaikka hyviä vinkkejä voi pän-

nuorten luonto 1/2017 |

11

: Y I D

m ä l k e ori d e H h o d j o ö i k s h ta ä s

Tähän hauskaan hedelmäkoriin voit punoa vaikkapa rikkinäisten jouluvalojen johdot ja vanhat kaapelit ja piuhat, joille ei enää ole käyttöä. teksti: vilma tammelin • kuva: lotta leppälä

1

Leikkaa johdoista irti ylimääräiset osat, kuten töpselit. Jos paksussa johdossa on rinnakkain kaksi johtoa, vedä ne erilleen, niin saat enemmän punottavaa ja työskentely on helpompaa.

Suunnittele, missä järjestyksessä aiot punoa johdot koriin.

2

Tee kehikko: Kumoa kulho ja vään-

nä 4–8 rautalanganpätkää ristikkäin sen päälle. Rautalankojen tulee riittää paitsi korin yläreunaan saakka, myös päättelemiseen, joten leikkaa reilut pätkät. Kiinnitä langat kulhon reunaan teipillä ja sitten risteyskohdasta toisiinsa kiinni rautalangalla. Tämän jälkeen tarvitset kehikkoon vielä yhden, muita puolet lyhyemmän rautalangan, jotta määrä on pariton ja punominen onnistuu. Kiinnitä tämä lanka keskiosan solmukohtaan.

12

| nuorten luonto 1/2017

3

Aloita sähköjohdolla punominen keskeltä, korin pohjasta. Pujota johto vuorotellen rautalangan yli ja ali.

Kun vaihdat johtoa, voit kiinnittää vanhan ja uuden johdon teipillä yhteen niin, että ne ovat päällekkäin 10 cm matkalta. Puno johdot tiukasti muotin ympärille.

Tarvikkeet tarpeettomia sähköjohtoja rautalankaa, leikkuripihdit, muotiksi kulho (esim. mikrokupu), maalarinteippiä

4

Kun kori on tarpeeksi korkea, on päättelemisen aika. Poista muotti, käännä rautalangat korin reunan yli ja päättele pujottelemalla ne samaa tietä mistä ne ovat tulleetkin, mutta ristikkäin. Tämä vahvistaa koria. Pujota johtojen päät sopiviin väleihin mahdollisimman huomaamattomasti ja leikkaa ylimääräiset päät pois.

Vaihekuvat tekemisen avuksi löydät osoitteesta nuortenluonto.fi/ diy-hedelmakori-sahkojohdoista

Onko aika kullannut muistomme vai satoiko Suomessakin ennen runsaammin lunta? Yhdysvalloista alkunsa saaneen, sittemmin kansainväliseksi ilmiöksi kasvaneen Protect Our Winters -ilmastoliikkeen talviurheilijat eivät ole jähmettyneet kysymyksen äärelle vaan koonneet voimansa pelastaakseen talvet. teksti ja kuvat aino huotari

Protect Our Winters:

Yhdessä talviemme puolesta alviurheilijoiden ilmastoliike Protect Our Winters sai alkunsa vuonna 2007, kun ilmastonmuutoksen vaikutukset talvilajeihin iskivät rajusti yhteen lumilautailun ammattilaisista. Yhdysvaltalainen Jeremy Jones havahtui kiihtyvällä tahdilla hupenevaan lumeen; useille hänen laskemilleen vuorille ei yhtäkkiä päässytkään laskemaan surkean lumitilanteen takia. Jonesin näkökulmasta ympäristöjärjestöjen kentältä puuttui yhteisö, joka kannustaisi juuri talviurheilijoita toimimaan lajiensa elinehtojen, lumen ja talven, puolesta.

Suomessa POW on toiminut talvesta 2015 ja sen sanansaattajina toimivat talvilajien ja ympäristöaktiivien parista kerätyt lähettiläät. Yle Puheen haastattelussa ilmastoliikkeen Suomeen tuonut Niklas Kaskeala painotti taannoin, ettei nykytilanteessa oikeastaan kellään ole varaa olla olematta ilmastoaktiivi.

Vaikka toimiin on syytä ryhtyä nyt eikä huomenna, POWin aktivismi välttää ihmisten syyllistämistä ja korostaa päämäärätietoista, positiivisen kautta tapahtuvaa toimintaa. Ennen kaikkea tarkoitus on olla matalan kynnyksen ilmastoliike. Jos omat keinot vielä hakevat muotoaan, on POW koonnut listan, jolla pääsee hyvin alkuun vaikuttamisen tiellä.

Ilmastokysymys on poliittinen POW peräänkuuluttaa suoraa toimintaa päättäjien suuntaan ja äänestämistä, sillä suurten muutosten aikaansaamiseksi tarvitaan poliittisia ja lakisääteisiä linjauksia. Tähän uskoo myös lumilautailija Siv Knudsen:

>

nuorten luonto 1/2017 |

13

– Yksilön vaikutusmahdollisuuksia ei kannata vähätellä. Kansanedustajille voi lähettää sähköpostia ja vaatia heiltä ilmastotekoja. Me olemme heidät sinne äänestäneet, ja silloin heidän on myös kuunneltava meitä.

Esimerkkiä voi ottaa vaikka rapakon takaa, josta POWin pääkonttorista kantautui vuoden alussa viesti, joka kehotti ihmisiä synnyttämään Twitter-lumimyrskyn, jonka tarkoitus oli muistuttaa Donald Trumpia pitämään kiinni Pariisin ilmastosopimuksesta.

Opiskelun kautta ymmärrystä Joskus luotettavan tiedon puute tai ristiriitaisia tuloksia esittävät uutiset saavat pään pyörälle. POW muistuttaakin ohjeissaan opiskelun ja koulutuksen tärkeydestä. Vapaalaskija Paul Siljama halusi ottaa selvää ilmastonmuutoksesta huomattuaan lumitilanteen ailahtelevuuden laskureissuillaan.

– Aloin miettiä, mistä ilmiö johtuu ja käymään yhä enemmän insinööritieteiden sivuaineina ympäristöön liittyviä kursseja. Kaikki opiskelu johtaa yleisen kriittisyyden lisääntymiseen.

14

| nuorten luonto 1/2017

Suomessa ilmastoasioista on mahdollista saada helposti tietoa laadukkaan ja ainakin vielä verrattain tasavertaisen koulujärjestelmän ansiosta. – Kannattaa lukea ja opiskella enemmän, opiskelu on jees. Ja se on täällä Suomessa ilmaista, Siljama painottaa.

Puhu ja hyödynnä omat vahvuutesi Jokaisen panos on tärkeä riippumatta siitä, oliko ammattiurheilija, yritysjohtaja tai perheensä nuorin. Kaikissa on potentiaalia, ja vaikuttamismahdollisuuksia on yhtä paljon kuin on vaikuttamaan ryhtyviä ihmisiä. Juuri tähän luottaa myös lumilautailija Enni Rukajärvi.

– Tosi pieniä juttuja voi tehdä: säästää energiaa mahdollisimman monella eri tavalla, ottaa kimppakyydin mäkeen ja äänestää vaaleissa ehdokasta, joka vie ilmastoasioita eteenpäin.

Yhtenä vaikuttamisen muotona on POWin listalla ilmastonmuutoksesta puhuminen. Yhdessä luonnossa liikkuessa voi hauskanpidon ohella ottaa välillä vakavampia asioita esille. Freeski-laskija Jussi Mononen vaikuttaa nuoriin ammattinsa kautta.

– Teen töitä nuorten kanssa ja yritän saada heidät tietoisiksi siitä, että he voivat vaikuttaa siihen, minkälainen maapallo tänne jää.

Muutos lähtee myös yrityksistä ja yhteisöistä Tähän mennessä järjestön näkyvin projekti on tänä talvena lanseerattu sähkökampanja, jonka pyrkimys on saada mahdollisimman moni suomalainen hiihtokeskus siirtymään SLL:n ympäristösertifikaatilla varustettuun uusiutuvaan energiaan. Tähän mennessä keskuksia on lähtenyt mukaan viisi.

Toiveena on tavoittaa myös yksittäisiä kuluttajia, joilla on konkreettinen valta ohjailla rahavirroillaan yritysten toimintaa kestävämpään suuntaan. Telemark-laskija Jani Johanssen uskoo oman esimerkin ja yksilön voimaan.

– Pelastetaan talvet -kampanjassa aion ottaa yhteyttä kaikkien niiden hiihtokeskuksien päättäjiin, missä käyn ja kehottaa heitä vaihtamaan EKOenergiaan.

Omalla esimerkillä ja liikunnan kautta voi saada aikaan paljon.

POW on mukana myös Luonto-Liiton Talviseurannassa, jonka tarkoitus on

innostaa ihmisiä tarkkailemaan talvea ja raportoimaan sen ilmiöistä kuten lumesta ja jäästä. Havainnot ovat arvokasta dataa pohjoisessa tapahtuvien ilmastonmuutoksen vaikutuksien tutkimiseen.

Talvilajien harrastajat liikkuvat luonnossa aktiivisesti ja heille kertyy sen kautta käsitys luonnon tilasta pidemmältäkin aikaväliltä. Voisi ajatella, että juuri jo vuosia tehdyn talvien seurannan takia talviurheilijat havahtuivat ilmastonmuutokseen ja ilmastoliike sai alkunsa.

Yksilön vaikuttamismahdollisuuksia ei kannata vähätellä.

Protect Our Winters -lähettiläs Siv Knudsen ja Pauliina Toivanen kuuluvat naisten Piruliina-laskuporukkaan, joka teki yhteisen reissun Pyhälle.

Ilon kautta Talviemme pelastamisessa on lopulta kyse siitä, että oivallamme luontomme ja ilmastomme positiivisen merkityksen ja arvon ja tämän ilon kautta innostumme itsekin toimimaan arjessamme parhaamme mukaan.

Yksi tapa muistuttaa itseään tästä on kenties nauttimalla annos lasten aitoa iloa talvesta. Hyvänä esimerkkinä on lumilautailija Miikka Hastin jälkikasvunsa kanssa jaettu talvihetki.

– Olimme tyttäreni kanssa tänä talvena Rukalla. Hän oli lautani päällä jalkojeni välissä. Ainoa, mitä kuulin hänen huudostaan, oli: Hauskaa! Lisää! * nuorten luonto 1/2017 |

15

Juhlitaan

! a e m Suo

teksti ja kuvitukset miia vistilä

Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestetään paljon luontoon liittyviä tapahtumia ja muuta ohjelmaa. Juhlavuoden teemana on yhdessä tekeminen. Tässä Nuorten Luonnon tärpit!

Luonnonsuojelua

100 luontohelmeä Missä on hieno luonnonympäristö, jonka kaipaa ihmisen väliintuloa säilyäkseen? Suomen luonnonsuojeluliitto kerää tietoa suojeluntarpeisista paikoista ja järjestää niihin retkiä ja tapahtumia sekä etsii tapoja niiden suojeluun. Ehdota suosikkipaikkojasi: Sll.fi/suomi100

Retkiä ja juhlahumua Luonnon päivät Metsähallitus järjestää neljä jokamiehenoikeuksia juhlistavaa luonnon päivää, jolloin järjestetään tapahtumia ympäri Suomea. Osallistu valmiiseen tapahtumaan tai järjestä oma.

Talviluonnon päivä 4.2.

Keväinen luonnon päivä 20.5.

Luonnonyön päivä 17.6.

Suomen luonnon päivä 26.8. www.luonnonpaivat.fi

Matkaile naapurikunnassa Matkalla kotimaassa -sivusto esittelee 1000 suomalaista matkailukohdetta, tunnettujen turistirysien ohella pieniä ja omaleimaisia paikkoja, joita ei vielä tunneta lähikuntien ulkopuolella. Paljon luontoa, kulttuuria ja historiaa. matkallakotimaassa.fi

Historiallinen yövaellus Ruotsinkielinen yövaellus avautuu suomenkielisillekin kulkiessaan läpi saaristomaiseman ja Suomen historian: 100 vuotta ja 22 kilometriä. Tarinoita ja tapahtumia, juhlat keskellä metsää.

13.5.2017, Kokkola Facebook: Nattvandring i Öja Yövaellus Öjassa Myös partiolaiset ja 4H-yhdistys järjestävät satavuotisjuhlavuoden kunniaksi tapahtumia eri puolilla Suomea.

16

| nuorten luonto 1/2017

Miljoona linnunpönttöä Rakenna linnunpönttö ja laita se tarjolle tai rekisteröi jo valmiina olevia pönttöjä. Tavoitteena on tarjota miljoonalle linnulle pesintäpaikka toukokuun loppuun mennessä.

Rekisteröi pönttösi osoitteessa: yle.fi/miljoonaponttoa

Kerää roskia!

Roska päivässä -liike järjestää roskakävelyjä ja miniroskistyöpajoja ympäri Suomea. Voit myös osallistua vain keräämällä roskia ympäristöstäsi yksin tai kavereiden kanssa. roskapaivassa.net Myös Partioaitta järjestää siivoustalkoita. partioaitta.fi/suomi100

Elokuvia ja tv-sarjoja Matka merelle Jouni Hiltusen elokuva Suomenlahden muutoksesta, sen eläimistä ja muusta luonnosta sekä siihen vaikuttavista ihmisistä.

Ensi-ilta 3.3.2017

Dokumentteja kaupunkiluonnosta

Tee-se-itse -taidetta Ota metsie!

Ota kuva itsestäsi metsässä, liitä mukaan kuvaus luontosuhteestasi ja lähetä se metsämuseon kokoelmiin. lusto.fi/event/suhteessa-metsaan-kampanja

Taiteile heinäpaaliin!

Tuunaa paali -tapahtumassa koristellaan heinäpaaleja. Tekniikka on vapaa, kunhan paalin muovi ei mene rikki. Tapahtumassa myös valokuvanäyttely heinänteosta historiasta nykypäivään.

Ilmoittautumiset kilpailuun: janakkala.fi/tuunaapaali 9.9.2017, Janakkala.

Asvalttiviidakot-dokumenttisarjassa käsitellään kaupunkiluontoa ja suomalaisten luontosuhdetta. Sarja nähdään Ylellä, mutta esitysajat eivät ole vielä tiedossa.

Facebook: Asvalttiviidakot

SuoLaulu Palefacen ja Saine Ensemblen laulua, tanssia ja elokuvaa yhdistävä taideteos käsittelee pyhyyden kokemusta luonnossa, Suomen menneisyyttä ja monikulttuurista tulevaisuutta. Esityksiä toukokuusta alkaen eri puolilla Suomea. saineensemble.fi > Koko ohjelman löydät sivulta suomifinland100.fi. Ohjelmaan voi myös itse ehdottaa tapahtumia, jotka liittyvät Suomeen ja yhdessä tekemiseen. Ohjeet sivustolla.

nuorten luonto 1/2017 |

17

teksti: inka plit, kuva: antti salovaara

Pikalintuopas – mitä tuntomerkkejä eri linnuista kannattaa opetella?

Osa 2/4: Kevät Käyttöohje

intukirjoissa esitellään lajien tuntomerkit mahdollisimman kattavasti. Yleisimpien lajien tunnistaminen tapahtuu kuitenkin yleensä nopeasti: lintuharrastaja saattaa tunnistaa linnun, vaikka se lentäisi vain nopeasti ohi tai päästäisi yhden äänen. Miten se oikein tapahtuu?

Kaikista linnuista ei tarvitse heti opetella kaikkia pukuja ja ääniä. Joskus laulu on paras tuntomerkki, joskus tietty kohta höyhenpuvusta. Tämä pikalintuopas listaa tavallisimmista lintulajeista ne tuntomerkit, jotka ainakin kannattaa opetella!

Tyypillinen paikka: missä lintu useimmiten havai-

taan.

Näkötuntomerkki: mitä kannattaa katsoa, ja mi-

ten lajin erottaa samankaltaisista lähilajeista. Tässä oletetaan, että tunnistat linnun ryhmän (esim. “iso ja musta” palokärjen kohdalla tarkoittaa: iso ja musta tikka). Koko on mainittu vain, jos se on olennainen ero lähilajeista (esim. “pieni” pikkutikan kohdalla tarkoittaa: pieni muihin tikkoihin verrattuna). Äänituntomerkki: mikä ääni kannattaa opetella tuntemaan. Ääni on kirjoitettu auki, jos se on helppoa ja selkeyttää, mistä äänestä on kyse.

18

Tyypillinen paikka

Näkötuntomerkki

Merihanhi

Varhaiskeväällä pellolla tai rannikon sulassa

Vaaleanpunaiset jalat ja nokka, lennossa tumma-vaaleat siivet

Lapasorsa

Rehevällä lintulahdella

Iso lapanokka, koiraan punaruskea kylki

Haapana

Muuttoaikaan lintulahdella, rantaniityllä

Harmaa mustakärkinen nokka, koiraan punaruskea pää ja beige otsa

Tavi

Muuttoaikaan järvillä ja merenlahdilla

Pieni, koiraan valkea kylkijuova ja alaperä

Tukkasotka

Vedessä lähes missä vain

Koiraan valkoinen kylki ja niskatöyhtö, lähes kokotumma naaras

Alli

Muuttoaikaan merellä

Vaalean ja tumman kirjava, pitkä pyrstö

Telkkä

Vedessä lähes missä vain

Korkea pää, koiraan valkea poskilaikku, naaraan ruskea pää ja harmaa ruumis

Isokoskelo

Karussa vesistössä

Uidessa pitkä ja matala, koukkunokka, koiras "siisti"

Tukkakoskelo

Karussa vesistössä

Uidessa pitkä ja matala, koukuton nokka, koiras "epäsiisti"

Fasaani

Avomaalla, puutarhassa

Pitkä pyrstö, koiraan punamusta pää

Kaulushaikara

Tiheässä ruovikossa

Merikotka

Meren tai ison vesistön lähettyvillä

|Liejukana nuorten luonto 1/2017 Rehevässa lampareessa

Äänituntomerkki

Soidinääni (vihellys)

Siipien vinkuva lentoääni

Soidinääni (rääkäisy + räpytys) Laulu (matala buuh)

"Lentävä räsymatto", vanhan linnun valkoinen pyrstö ja vaalea pää Punainen otsakilpi, valkoiset laikut pyrstön alla

Tyypillinen paikka

Näkötuntomerkki

Äänituntomerkki

Nokikana

Rehevällä lintulahdella

Valkoinen otsakilpi

Tylli

Saaristossa, muuttoaikaan rantalietteellä

Ei silmärengasta, oranssia nokassa, valkoinen siipijuova

Pikkutylli

Muuttoaikaan rantalietteellä, kesällä sorakentällä

Keltainen silmärengas, tumma nokka, ei siipijuovaa

Töyhtöhyyppä

Pellolla, rantaniityllä

Lennossa leveät ja pyöreäkärkiset siivet, mustavalkoinen yleisväri

Suosirri

Muuttoaikaan rannikon rantalietteellä

Musta vatsa

Liro

Suolla, rantalietteellä

Kirjavatäpläinen selkä

Punajalkaviklo

Rannikolla

Punaiset jalat, valkoinen siiven takareuna, esittelee kainaloitaan

Kuovi

Pellolla

Pitkä kaareva nokka

Taivaanvuohi

Kostean avomaan lähellä

Naurulokki

Vesistön lähellä, kaupungin torilla

Tummanruskea huppu

Kimeät rääkäisyt

Kalalokki

Vesistön lähellä, kaupungin torilla

Tumma silmä, ei punaista täplää nokassa

Kimeä "soidinkaklatus"

Harmaalokki

Vesistön lähellä, kaupungin torilla

Keltainen silmä, punainen täplä nokassa

Selkälokki

Vesistön lähellä

Keltaiset jalat, levossa ei juurikaan valkoisia täpliä siivenkärjessä

Merilokki

Saaristossa

Iso, punaharmaat jalat, levossa useita valkoisia täpliä siivenkärjessä

Kiuru

Laululennossa pellon yllä

Laulu

Metsäkirvinen

Metsässä

Laulu, syysmuutolla lentoääni (srii)

Niittykirvinen

Avomaalla

Lentoääni (ist-ist)

Västäräkki

Avomaalla lähes missä vain

Musta-valko-harmaa, pitkä keikkuva pyrstö

Lentoääni (tsi-lip)

Punarinta

Metsänreunassa, rehevässä puutarhassa

Oranssi rinta ja naama, musta nappisilmä

Laulu, varoitusääni (tiksutus)

Leppälintu

Mäntymetsässä, taajamassa, kaupungissa

Koiraan väritys, naaraan punaruskea yläperä

Laulu

Punakylkirastas

Lähes missä vain

Pään vaaleat juovat, punaruskea kylki

Laulu

Laulurastas

Metsänreunassa, puun latvassa

Nuolenpään muotoiset vatsatäplät

Laulu (kertailu)

Kulorastas

Metsässä

Pyöreät vatsatäplät

Lentoääni (kuiva "pieraisu")

Pajulintu

Lähes missä vain puussa tai pensaassa

Laulu

Tiltaltti

Metsässä

Laulu

Sirittäjä

Rehevässä metsässä, lehdossa

Laulu

Peukaloinen

Ryteikköisessä metsässä

Laulu

Kottarainen

Taajamassa, maaseudulla

Kiiltävän musta, maassa kävelee (vrt . mustarastas), lennossa siivet kolmiomaiset

Laulu

Peippo

Lähes missä vain

Poispäin lentävän linnun valkoiset siipijuovat

Laulu

Hemppo

Taajamassa, pellonreunassa

Pajusirkku

Ruovikossa

Videopelimäinen nau'unta

Laulu (liro-liro-liro...)

Soidinääni (kuu-vi) Soidinäänet (mäkätys ja kitkutus)

Lentoääni (dy-dyp) Koiraan valkoinen niska- ja viiksijuova

Laulu nuorten luonto 1/2017 |

19

Yleisimmin ruokinnassa käytetään ruokintakatosta ja vilja-automaattia.

Talviruokinta

tuo helpotusta eläinten talveen

teksti ja kuvat: outi turunen

H

irvieläinten talviruokinta on mukava ja mielenkiintoinen tapa viettää aikaa luonnossa. Toisille se on harrastus, mutta se myös edesauttaa eläinten parempaa selviytymistä talven yli.

Talviruokinta helpottaa eläinten tarkkailua ja vähentää talviajan kuolleisuutta. Siitä on hyötyä myös ihmiselle, sillä ruokintapaikoilla voidaan ohjailla sorkkaeläinten liikkumista ja käyttäytymistä niin, että eläimet pysyisivät metsässä teiden varsien ja uusien ruokapaikkojen etsinnän sijaan. Oikein sijoitetulla ruokintapaikalla voidaan myös vähentää vahinkoja metsä- ja maataloudelle.

Ruokintapaikalla on väliä Talviruokinnassa ensisijaisen tärkeää on kysyä lupa maa- tai vesialueen omistajalta. Tärkeää on myös aloittaa ruokinta hyvissä ajoin, ennen lumien tuloa, viimeis-

20

| nuorten luonto 1/2017

tään lokakuussa. Aikainen ruokinta on tärkeää siksi, että eläimet löytäisivät ruokintapaikoille ja niiden elimistöllä olisi aikaa sopeutua ravintoon. Ruokintaa jatketaan aina lumien sulamiseen saakka.

Talviruokinnalla voidaan auttaa sorkkaeläimien, kuten valkohäntäpeurojen, metsäkauriiden ja kuusi- ja metsäpeurojen talvehtimista. Muita ruokinnalla tuettavia eläimiä ovat esimerkiksi metsäkanalinnut ja metsäjänikset.

Yleisimmin ruokinnassa käytetään ruokintakatosta ja vilja-automaattia. Katoksen on hyvä olla iso ja suojattu, jotta ruuat eivät kastu ja pilaannu, ja useampi eläin mahtuu syömään kerralla. Eläimistä riippuen ruuaksi käyvät esimerkiksi kaura, porkkanat, sokerijuurikkaat, perunat ja omenat. Omenat pilaantuvat nopeasti, mutta ovat peurojen ja kauriiden herkkua. Hirvieläimille on myös hyvä olla niille tarkoitettu suola- eli nuolukivi, jotta ne saavat tarpeeksi suolaa. Erityisesti talviaikaan nuolukivet helpottavat eläin-

Tärkeimmät tärpit • Kysy lupa maa- tai vesialueen omistajalta • Talviruokinta on aloitettava riittävän ajoissa ja jatkettava kevääseen asti • Käytä ruokintakatosta • Huolehdi, että ruoka ei ole pilaantunutta ja, että sitä on riittävästi

ten mineraalien ja hivenaineiden saantia. Nuolukivi sijoitetaan puusta tehdyn tolpan päähän noin puolentoista metrin korkeuteen.

Jäniksille ja metsäkanalinnuille oma paikka Jänikset tarvitsevat suojaisen, niille luontaisessa paikassa olevan ruokintapaikan.

Jäniksille tehdään pieni katos, jonne asetetaan nuolukivi ja ruuaksi heinää, kauraa ja nuorta haapaa, jänisten herkkua.

Metsäkanalintujen ruokintapaikka on avonaisella pellolla tai avopuustoisella suolla. Metsäkanalinnuista yleisin ruokintapaikan vierailija on teeri. Teeri syö viljaa, yleisimmin käytettyä on kaura. Metsäkanalinnuilla käytetään ruokinta-automaattia, joka usein tehdään isoista, kannella suojatuista ämpäreistä.

Kansi suojaa viljaa kastumasta ja pilaantumasta. Periaate on sama kuin kotipihan lintulaudassa.

Ruokintapaikka tulee myös pitää puhtaana, koska sillä on vaikutusta eläimien terveyteen. Vanhat ja pilaantuneet ruuat tulee viedä pois ja vaihtaa tuoreisiin. Erityisesti maahan ruokittaessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että paikkaa vaihdetaan välillä. Homeista tai millään tavalla pilaantunutta ravintoa ei eläimille tule antaa. Myöskään mitkään ihmisen teolliset herkut, kuten pulla tai leipä, eivät kuulu luonnoneläinten ruokavalioon. Leivonnaiset sisältävät esimerkiksi hiivaa, mikä saattaa aiheuttaa vakavia ruoansulatushäiriöitä ja jopa eläimen menehtymisen.

Maahan ruokittaessa ruokapaikkaa on hyvä vaihtaa usein.

Kiinnostus luontoon vei mukanaan Mikko Hellman, eränkävijä Porista, on pienestä asti tottunut liikkumaan luonnossa.

– Se on paikka, missä voin rauhoittua ja latailla akkuja. Erityisesti viikonloput ovat hyvää aikaa siihen, ja metsä antaa hyvän vastapainon välillä hektisellekin työelämälle, hän kertoo.

Talviruokinnasta Hellman kiinnostui kolmisen vuotta sitten.

– Otin selvää asioista ja luin tietoa lehdistä. Kuulin myös kavereiden kokemuksia asiasta ja sitä kautta myös innostuin itse. On mielenkiintoista tarkkailla peuroja ja niiden liikkeitä.

Hellmanilla on yhdessä kaverinsa Kari-Tapio Mäkelän kanssa ruokintapaikka Pomarkussa, noin kolmekymmentä kilometriä Porista koilliseen päin. Miehet ovat tehneet ruokintapaikan itse.

– Ruokintapaikkaa hoidamme yhdessä, välillä vuorotellen. Tosin Mäkelä käy paikalla useammin, koska hän asuu lähempänä.

Hirvieläinten paikka on metsässä Hellmanin mielestä tärkeää talviruokinnassa on, että saadaan hirvieläimet pysymään metsissä paremmin, ja ehkäistään hirvieläinten aiheuttamia tieliikenneonnettomuuksia. Myös metsäkanalintujen talviruokinnasta Hellmanilla on näkemyksensä.

– Niitä on muutenkin vähän. Talviruokinnalla taataan lajin jatkuvuus.

Talviruokinnalla tuetaan eläinten hyvinvointia talven yli.

– Ravintoa on helposti saatavilla, eikä hirvieläinten tarvitse lähteä teiden varsiin. Sinne mennään etsittäessä parempia ruokapaikkoja. Jos on kovaluminen talvi ja ruokaa niukasti, ihminen pystyy omalla toiminnallaan auttamaan eläimiä selviämään talven yli, Hellman sanoo.

Riippuen ihmisestä, toiset hakevat talviruokinnalla eri tarkoituksia kuin toiset.

– Toisille se on pelkkää eläinten ruokintaa ja tarkkailua, ja sitten metsästyksen harrastajille siitä on oma hyötynsä, kertaa Hellman.

Hellman itse nauttii luonnosta monin tavoin ja erityisen mielenkiintoiseksi eläinten tarkkailusta tekee riistakameran asennus ruokintapaikalle.

– Meillä on ruokintapaikalla lähettävä kamera, mikä tarkoittaa sitä, että sähköpostiin saa reaaliajassa kuvan aina kun ruokintapaikalla tapahtuu liikettä. Tavallisella tallentavallakin riistakameralla tulee toimeen.

Kaverusten ruokintapaikalla käy välillä viske. Kameraan on tallentunut milloin peuroja ja kauriita, milloin mäyrä ja supikoira.

– Yleisin vierailija taitaa silti olla närhi, naurahtaa Hellman.

Alussa Hellmanilla ei vielä itsellään ollut kameraa, mutta hänen eräkaverillaan Mäkelällä oli.

– Kameran tultua mukaan kuvioihin, on tarkkailusta ja ruokinnasta tullut mielenkiintoisempaa! *

Talviruokintaa on jatkettava aina lumien sulamiseen asti. Taustalla riistakamera.

(Kuvassa Mikko Hellman) nuorten luonto 1/2017 |

21

Mummoillen

Mummoilu on mielentila ja elämäntyyli, iloa kotoilusta ja kohtuullisuudesta.

Tällä palstalla kaakut ja kasvikset keitellään nostalgisella otteella, kukkasia ja kattausta unohtamatta. teksti ja kuvat: kaisa illukka

Syödään U yhdessä!

sein kuulee tuskailua siitä, että pitäisi laittaa ruokaa seurueelle, jossa noudatetaan useaa eri ruokavaliota.

Olisi mukavaa jakaa ja syödä yhdessä samaa ruokaa, tai kokin kärsivällisyys ei riitä valmistamaan jokaiselle erillistä annosta. Toisaalta huolettaa, mitä sekasyöjät ajattelevat vegaanisesta ruuasta (etenkin ne konservatiiviset seniorit!). Tarvetta maistuvalle, ”matalan kynnyksen” vegaaniselle ruualle siis on. Ja kynnyshän madaltuu ovelasti lapsuusnostalgiaan, maalaismummolaan ja 60-luvun ruokakomeroihin vetoamalla. Kuka voisi vastustaa perunamuusia ja lihapulliksi naamioituneita härkäpapupyöryköitä?

Sekasyöjänkin sekoittavat, mukavan pehmoiset härkä­papupyörykät • 1 paketti (250 g) härkäpapuvalmistetta* • 1 dl vettä • 1 keitetty ja muussattu peruna • 0,8 dl (gluteenittomia) korppujauhoja • 1 sipuli • 2 valkosipulinkynttä • 1 tl juustokuminaa

• • • • •

1 tl chilijauhetta tai -hiutaleita 1 tl timjamia 1,5 tl pizzamaustetta 1,5 tl jauhelihamaustetta 3 rkl tomaattisosetta (pyreetä tai ketsuppia) • (suolaa) • (savuaromia) • 1 rkl öljyä

* Esimerkiksi Härkis. Huom. Valmistajan mukaan tuote on käytännössä gluteeniton, mutta sisältää pienen määrän ohramallasta. Soveltuvuus keliaakikolle kannattaa siis vielä tarkistaa.

22

| nuorten luonto 1/2017

Pane härkäpapuvalmiste, vesi, peruna ja korppujauhot tehosekoittimeen tai jauha ne sileähköksi massaksi tehokkaalla sauvasekoittimella. Silppua sipulit. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota sipulit; lisää mausteet ja tomaattisose. Kuumenna sekoitellen 1 minuutti, varo polttamasta. Lisää sipuliseos taikinaan. Anna maustua jonkin aikaa ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Pyörittele massasta pienehköjä pyöryköitä. Paista pyöryköitä öljyssä muutama minuutti käännellen, kunnes ne ovat kauniin ruskeita.

Huom. Pyörykkätaikina on helposti murenevaa, joten pyöryköitä kannattaa käsitellä pannulla varovasti.

Perunamuusi

Perunalepuskat

• 1 kg (jauhoisia) perunoita • vettä • 1 tl suolaa • noin 1–1,5 dl soijamaitoa tai perunoitten keitinvettä • (suolaa, margariinia)

• 2,5 dl notkeaa perunamuusia • n. 2 dl jauhoja (perinteisesti ohrajauhoja, mutta mm. vehnä, speltti tai gluteeniton jauhoseos toimivat myös oikein hyvin) • (suolaa)

Pese, kuori ja lohko perunat. Lisää ne kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä rauhallisella lämmöllä kannen alla puolisen tuntia, kunnes perunat ovat pehmeitä. Kaada vesi pois ja soseuta perunat survimella tai sähkövatkaimella. Lisää maitoa (tai talteen otettua keitinvettä), kunnes sose on sopivan sakeaa. Tarkista maku ja lisää halutessasi ripaus suolaa ja nokare margariinia.

Sekoita muusi ja jauhot tasaiseksi taikinaksi. Taputtele taikina pellille leivinpaperin päälle halkaisijaltaan n. 15-senttisiksi, ohuiksi (0,5–1 cm) rieskoiksi ja pistele ne haarukalla. Paista 225–250 asteen lämmössä 10–15 minuuttia ruskeapilkullisiksi. Tarjoa heti lämpimänä tai kietaise seuraavana päivänä lepuskan sisään esimerkiksi punajuuripestoa ja pari härkispalleroa.

Tähteeksi jääneestä muusista voit valmistaa samana iltana tai seuraavana päivänä perunalepuskoita eli rieskoja eli limppuja.

Rakkaalla läpyskällä on monta nimeä.

Talven selän taittuessa ekologisia kierroksia lisätään vähentämällä ruokahävikkiä ja hyödyntämällä komeroista ja kellareista pussin- ja purkinpohjat. Klassisia jämäruokia ovat esimerkiksi pizza, sosekeitot, smoothiet, puurosämpylät, runebergintortut (niihin murskataan viimeiset joulupiparit tai kuivakakut!) sekä Amerikan herkku Rocky Road.

Soratie eli Rocky Road • 200–300 g tummaa suklaata TAI vanhoja konvehteja ja suklaanjämiä • pieni pala margariinia tai kookosöljyä/ rasvaa OMAVALINTAISET TÄYTTEET: • Suolapähkinöitä • Pähkinöitä • Muroja • Vaahtokarkkeja (vegaanisia myy mm.

Vegekauppa) • Pipareita ja keksejä • Popcorneja • Marmeladinpaloja • Jne. Huom. Tarkista tuotteiden vegaanisuus ja gluteenittomuus kaikille sopivaan versioon.

Sulata pilkotut suklaat ja rasva mikrossa. Anna jäähtyä hetki ja sekoita suklaasulaan sopivan pieniksi paloitellut täytteet.

Täytteitä kannattaa laittaa sellainen määrä, että suklaa riittää sitomaan ne kunnolla yhteen. Vuoraa pieni uunivuoka (15x15 cm) leivinpaperilla ja levitä massa tasaisesti vuokaan. Halutessasi voit laittaa vielä pinnalle vaahtokarkkeja tai nonparelleja. Nosta vuoka jääkaappiin jähmettymään.

Voit nopeuttaa jähmettymistä laittamalla vuoan hetkeksi aikaa pakastimeen. Leikkaa terävällä leipäveitsellä suklaalevy pieniksi neliöiksi. Säilytä Rocky Road -palat jääkaapissa.

nuorten luonto 1/2017 |

23

Luontopolulla teksti ja kuvat: siiri rantala

Moni muistaa lapsuudessa synttärikutsuilla tai pääsiäisenä järjestetyt aarteenetsinnät.

Vanhemmat suunnittelivat usein moniosaisen jahdin, jossa toisinaan käännettiin koko asunto tai piha ympäri piilotettujen yllätysten toivossa. Parasta leikissä oli se löytämisen ilo, jonka uuttera etsintä lopulta tarjosi. Samaan ideaan perustuva geokätköily mahdollistaa tuon riemun, ikään katsomatta.

Geokätköjä

G

eokätköily on mielenkiintoista ja innostavaa tekemistä ulkona.

Tämä hauska harrastus on levinnyt ympäri maailmaa ja vetää ihmisiä ulos seikkailemaan. Geokätköilijät ovat tutkimusretkeilijöitä, jotka kulkevat ulkona etsimässä piilotettuja kätköjä luonnosta – niin kaupungin keskustasta kuin metsän siimeksestäkin. Harrastuksen parissa pääsee halutessaan tutustumaan kaikenlaisiin ympäristöihin ja kulkemaan paikoissa, joissa ei koskaan ennen ole kulkenut. Lisäksi voi itse osallistua piilottamiseen ja järjestää muillekin jännittäviä jahteja.

Geokätkö on purkki, jonka toinen kätköilijä on piilottanut maastoon. Purkki sisältää yleensä ainakin paperia ja kynän lokimerkinnöille, mutta joskus myös pieniä vaihtoesineitä, jotka luovat oikeaa aarteenetsintä-tunnelmaa. Kätkö sijaitsee yleensä pai-

24

| nuorten luonto 1/2017

kassa, jossa vain geokätköilijät voivat siihen törmätä. Niin kutsutut ”jästit” eivät huomaa kuusen runkoon sidottua purkkia, eivätkä liiemmin tongi kätköilijän silmin potentiaalisia kivenkoloja. Harrastuksen myötä geokätköilijä oppii silmäilemään luontoa ajatuksella ja huomaamaan ”epäluonnolliset” tai muuten epäilyttävät asetelmat maastossa.

Geokätköilyn omalla kansainvälisellä sivustolla www.geocaching. com (suomalainen sivusto www. geocache.fi) piilottaja on julkaissut purkin tarkat koordinaatit tai vihjeen siitä, miten purkin voi löytää. Harrastus pohjautuu satelliittipaikannuksen eli GPS:n hyödyntämiseen ja etsintään riittää GPS-vastaanottimella varustettu laite, kuten älypuhelin, ja siihen ladattava Geocaching-sovellus. Ja koska niin moni kännykkä tukee nykyään GPS-paikannusta, voi kätköretkelle lähteä vaikka ihan extempore, ilman tarkkaa suunnittelua.

Harrastuksen aloittaessaan voi sivustolle luoda ilmaiseksi käyttä-

Jahtaamassa jätunnuksen. Sivuilta löytyy kätköilyyn liittyen ohjeita ja neuvoja, jotka tarjoavat kaiken tarvittavan tiedon harrastuksesta. Näistä tärkein muistettava asia on jokamiehenoikeuksien noudattaminen ja ympäristön kunnioittaminen.

Lisäksi sivustolta löytyy maailmanlaajuinen kätkökartta, jossa näkyvät kaikki olemassa olevat geokätköt. Kartalta voi hakea näkyviin vaikka oman lähialueensa ja tutkia, löytyykö sieltä kätköjä. Yleensä ei tarvitse lähteä kovinkaan pitkälle metsästämään kätköjä, ja varsinkin tiheään asutuilla alueilla voi yhdellä reissulla käydä lukuisilla piiloilla.

Geokätköily on todella monipuolinen harrastus, ja kätkötyyppejäkin on useita erilaisia. Peruskätkö on näistä yksinkertaisin, sille on suoraan annettu tarkat koordinaatit. Tämän lisäksi on esimerkiksi kätköjä, jotka vaativat usealla eri pisteellä käyntiä ennen kätkörasian löytymistä, sekä monimutkaisten tehtävien ratkaisemis-

ta vaativia kätköjä. Kätkön kuvaukseen on liitetty sen vaikeustaso, joka määritetään piilon haastavuuden ja maaston perusteella, joten jokainen voi etsiä itselleen sopivia kätköjä. Lisäksi kuvaukseen on voitu lisätä määritteitä, jotka kuvaavat millainen kätkökokemus on luvassa maaston ja piilon suhteen.

Sitä voi yllättyä, mitä kaikkea omasta lähiympäristöstäkin löytyy! Harrastuksen parissa ihminen oppii todella keskittymään luontoon ja maaston pieniinkin yksityiskohtiin. Arvostus luontoa ja sen kauneutta kohtaan kasvaa, kun siihen pääsee ajatuksella tutustumaan hauskan tekemisen ohella.

Usein kätkön luonut geokätköilijä on valinnut kyseisen piilopaikan juuri sen takia, että haluaa ihmisten käyvän tutustumassa paikkaan.

Ehkä se on erityisen kaunis, jännittävä tai mielenkiintoinen kohde. Jokainen voi halutessaan luoda uusia kätköjä ja tehdä itselle merkityksellisestä paikasta myös muille merkityksellisen. *

Luonto-Liitolle omat geokätköt! teksti: siiri rantala, kuva: liisa-maija aukia

uonto-Liiton keskustoimistolla innostuttiin vuodenvaihteessa astumaan geokätköilyn ihmeelliseen maailmaan ja luomaan pääkaupunkiseudulle luontoliittolaisten omat kätköt. Työharjoittelijana sain ottaa vastuun kätköjen suunnittelusta ja toteutuksesta, mistä olin innoissani, koska pidän kovasti tästä harrastuksesta. Haastan kaikkia tutustumaan tähän mielenkiintoiseen harrastukseen, joka houkuttelee ihmisiä lähtemään ulos reippailemaan ja nauttimaan luonnosta. Lähde sinäkin mukaan jahtiin!

Luonto-Liiton kätköt: Helsinki • ”Luontoliittolaiset asialla”: koodilla

GC6YB9Q • ”Pauligin huvila”: koodilla GC6YPBC Espoo • ”Albergan kartano”: koodilla GC6YW7Y Vantaa • ”Petikon peikkopesä”: koodilla GC6Y-

K1A > Osoitteessa www.geocaching.com kätkön nimen tai koodin perusteella voi hakea kätkön tiedot.

nuorten luonto 1/2017 |

25

teksti ja kuvat: hanna aho

Turismi tuo varoja karismaattisten lajien suojeluun, mutta salametsästys jatkuu yhä.

teksti ja kuvat: hanna aho

Kirahvien määrä on pudonnut nopeasti ja nykyään niitä on vähemmän kuin afrikannorsuja.

H

erätys on ennen aamun sarastusta. Safarimme alkaa Botswanassa Choben kansallispuistossa, joka on kuuluisa norsuistaan ja kirahveistaan. Botswanan maine turismikohteena on hyvä, sillä sisäänpääsymaksut kansallispuistoihin ovat korkeita ja niillä edistetään luonnonsuojelua. Jopa 45 prosenttia Botswanan pinta-alasta on suojeltu, joskin vain 8 prosenttia on kansallispuistoja.

Sadekauden alussa kaikkialla on vihreää uutta kasvua ja eläimiä on vaikeaa

26

| nuorten luonto 1/2017

havaita. Leijona makaa meistä kolmenkymmenen metrin päässä, mutta me tuskin huomaamme sitä. Norsut piilottelevat.

Lopulta meitä onnistaa. Kirahvin kaula piirtyy esiin puun varjosta. Se katselee meitä hetken ja säntää sitten kauemmas puiden taakse posket pullollaan lehvistä.

Lyhyt kohtaaminen on ohi.

Turismi uhkaa ja suojaa luontoa Turismi antaa paikallisille taloudellisen syyn suojella luontoa ja villieläimiä. Rahaa ei kuitenkaan ole tarpeeksi, sanovat monet maat, kuten Etelä-Afrikka. Turis-

mi myös uhkaa luontoa: matkustus kiihdyttää ilmastonmuutosta ja ihmisten aiheuttama paine heikentää ekosysteemejä.

Karismaattisen megafaunan uhat ovat osa trendiä, jossa luonnon monimuotoisuuden hupeneminen jatkuu. Selkärankaisten eläinten määrä on pienentynyt 58 prosentilla vuodesta 1970 vuoteen 2012, kertoo WWF:n Living Planet 2016 -raportti. Suurimmat syyt lajien ahdinkoon ovat liiallinen metsästys ja kalastus, elinympäristöjen muuttuminen ja katoaminen ihmisten toimien myötä sekä ilmastonmuutos.

Tutkijat pitävät norsuja yhtenä älykkäimmistä eläinlajeista. Niillä tiedetään olevan traditioita, joita matriarkkanaaraat opettavat nuoremmille laumanjäsenille.

Onko olemassa toivoa?

– Salametsästäjät haluavat norsujen kuolevan sukupuuttoon. Mitä vähemmän norsuja, sitä arvokkaampaa norsunluu on ja sitä houkuttelevammaksi salametsästys tulee. Tämä kierre jatkuu ja jatkuu kunnes he saavat haluamansa, sukupuuton, sanoo Craig Millar Big Life Foundationista dokumentissa Ivory Game.

Norsujen salametsästys on ryöstäytynyt käsistä ja joka tunti kuolee kaksi afrikannorsua. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton mukaan afrikannorsuja on jäljellä enää noin 415 000 yksilöä. Määrä on romahtanut yli sadallatuhannella kymmenessä vuodessa. Kannan pelätään kuolevan sukupuuttoon viidessätoista vuodessa.

Jo vuonna 1989 uhanalaisten lajien kauppaa koskeva kansainvälinen sopimus kielsi norsunluun kansainvälisen kaupan. Tästä huolimatta aiemmin hankittua norsunluuta on saanut myydä, mikä on luonut markkinat salametsästäjien ruokkimalle laittomalle bisnekselle.

Nyt Kiina aikoo kieltää norsunluukaupan kuluvan vuoden 2017 loppuun mennessä. Lisäksi kaikki norsunluun käsittely ja työstäminen tullaan kieltämään.

Linjaus on merkittävä, sillä arviolta noin 70 prosenttia maailman norsunluusta päätyy Kiinaan. Yhdysvallat on toiseksi suurin norsunluun markkina maailmas-

sa ja presidentti Obaman hallinto rajoitti osavaltioiden välistä kauppaa aiemmin viime vuonna. Hong Kong on ilmoittanut lopettavansa kaupan vuonna 2021. Norsunluukauppaa on pyritty suitsimaan myös tuhoamalla takavarikoitua norsunluuta Yhdysvalloissa, Keniassa, Filippiineillä ja Gabonissa.

Kiinan päätös ei tullut tyhjästä, sillä luonnonsuojelijat WildLeaksista dokumentaristeihin ovat tehneet pitkään töitä, jotta poliitikot toimisivat. Ivory Game -dokumentti julkaistiin muutama kuukausi ennen Kiinan norsuunluukaupan kieltoa.

Kirahvien vaiettu sukupuutto Matkallamme piipahdamme Zimbabwessa, jossa villieläinmatkailulla on kyseenalaisia muotoja. Turisteille tarjotaan afrikannorsulla ratsastusta ja kävelyretkiä leijonanpentujen kanssa. Ympäristöjärjestöt ovat arvostelleet kumpaakin, mutta ymmärtäjiä ja kävijöitä riittää silti.

Zimbabwessa kirahvien metsästys on laillista. Kirhavin lihaa pidetään herkullisena. Eräässä kaupassa näimme myös korvakoruja, jotka olivat kirahvin luusta tehtyjä.

– Kirahvien salametsästyksestä on olemassa hyvin vähän tietoa. Todennäköisesti luuta saadaan lihan vuoksi tapahtuvan laillisen tai laittoman metsäs-

tyksen sivutuotteena, arvelee Stephanie Fennessy Giraffe Conservation Foundationista. Joissain kulttuureissa kirahvin luun ajatellaan suojaavan aidsilta.

Kun kuuluisammat lajit keräävät huomion, kaikki neljä kirahvilajia ehtyvät.

Arvioiden mukaan kirahvien määrä on tippunut 40 prosentilla 30 vuodessa. Kirahveja on luonnossa neljännes afrikannorsujen määrästä eli alle 100 000 yksilöä.

Tutkijat kutsuvat kirahvien tilannetta vaietuksi sukupuutoksi.

Uhattujen jättiläisten turvapaikka Pilanesbergin kansallispuistossa Etelä-Afrikassa vanhaa kraateria ympäröivät vuoret. Niiden piirin keskellä kohtaamme useita kirahvilaumoja, norsuperheen ja kymmeniä sarvikuonoja. Safariautoja on ruuhkaksi asti, sillä ”viiden suuren” bongaus kiinnostaa monia.

Vuorten toisella puolella on tiivistä asutusta ja kaivoksia. Aita suojelee sekä eläimiä että ihmisiä, ja salametsästys puistossa on harvinaista. Täällä jättiläisiä on paljon pienellä alueella ja niillä on toivoa selvitä. Mutta kuinka kauan? * > Katso norsujen salametsästyksestä ja norsunluun kaupasta kertova dokumentti Taistelu norsunluusta (Ivory Game, 2016) Netflixistä.

nuorten luonto 1/2017 |

27

Terttu Rajala on biologianopettaja ja esikoisrunoilija, jonka teksteissä tunnetaan yhteyttä luontoon ja huolta sen puolesta. Runoja kuvittavat Tertun puolison Esko Rajalan luontokuvat.

Pariskunta jakaa luonnossa liikkumisen ilon ja ajatuksen luonnonsuojelun tärkeydestä. teksti: maiju laitanen, kuvat: esko rajala ja hannu tuomisto

”Metsä äitini, suo isäni”

S

ulkia ja Sammalia -runokokoelman viime syksynä julkaissut Terttu Rajala on tehnyt elämänuransa Kuortaneen yhteiskoulussa, josta hän jäi vastikään eläkkeelle. Runoja oli putkahdellut pöytälaatikkoon jo vuosien, jopa vuosikymmenten ajan, kunnes uskallus runokokoelman työstämiseen löytyi kolme vuotta sitten kirjoituskurssilta. Useimmat runot ovat syntyneet luontoretkillä yksin tai puolison kanssa.

Monet runoajatukset ovat saaneet alkunsa arkisilla työmatkoilla, Terttu kertoo.

– Esimerkiksi talvisin olen usein kulkenut kävellen tai hiihtäen töihin. Reitti menee Kuortaneenjärven yli, mutkaista Kaarankajokea seuraten ja tiheän rantametsän läpi. Talvista luontoa voi kuvitella elottomaksi, mutta näillä retkillä olen nähnyt tavattoman paljon kaikkea yllättävää ja kaunista. Parvi pyrstötiaisia tai urpiaisia rannan lepissä, saukon jälkijono rannassa, sumuiset säät, lumituiskut, seisahtaneet pakkaspäivät, pimeän aamun tähtitaivas, ulvovat jäät, kevätauringossa merkillisiä ääniä näppäilevät kuuset, tuttu rusakko ladun vieressä… Jään yli marssiessa saattoi huvittaa itseään tarkkailemalla ympäristöään ja leikkimällä sanoilla. Näin matkan varren kokemukset punoutuivat runoaiheiksi.

28

| nuorten luonto 1/2017

Yhdessä luonnossa ja luonnon puolesta Puoliso Esko Rajala jakaa Tertun kanssa rakkauden luontoon. Molemmat ovat tehneet elämäntyönsä biologian ja maantiedon opettajina, ja molemmat ovat olleet aktiivisesti mukana luontoon ja luonnonsuojeluun liittyvässä järjestötoiminnassa. Runokokoelmassa yhteinen intohimo yhdistyy taideteokseksi, kun kumpikin tuo teokseen oman panoksensa: Esko on aktiivinen luontovalokuvaaja, ja hänen kokoelmistaan ovat peräisin runoja kuvittavat otokset.

Rakkaus luontoon näkyy Tertun ja Eskon perheessä monin tavoin.

– Teemme paljon luontoretkiä, yksin ja yhdessä. Erityisesti kesäisin retkeilemme maamme kansallispuistoissa, syksyllä keräämme marjoja ja sieniä. Linnut houkuttelevat retkille useimmin.

On sykähdyttävää käydä vaikkapa kuukkeliruokinnalla, kun kuukkelipariskunta lehahtaa hiljaisin siivin paikalle katsomaan, tuleeko tarjoilupisteeseen talipötkö vai munkinpaistorasvaa. Myös kotipihallamme on lintujen ruokintapaikka ja monen kokoisia pönttöjä.

Tertun ja Eskon kotipiha on säilytetty mahdollisimman luonnontilaisena. Puut saavat kasvaa ja lahota rauhassa siten kuin tahtovat. Pientä peltotilkkuaan pariskunta on viljellyt mahdollisimman luonnonmukaisesti.

Arviot

– Voi sanoa, että melkein kaikki harrastuksemme liittyvät jotenkin luontoon ja sen suojeluun. Tuntuu hyvältä, kun on puoliso, jonka kanssa jakaa samat arvot, ilot ja huolen.

Luontosuhde siirtyy sukupolvelta toiselle Terttu kertoo pohtineensa paljon sitä, miksi luonto joillekin ihmisille on tärkeä, mutta joillekin ei.

Oman luontosuhteensa syntymisestä hän kiittää erityisesti omia mummujaan.

– He molemmat opettivat näkemään ympärillä olevaa luonnon kauneutta ja elämän pyhyyttä. He neuvoivat, että kukkasia ei ollut hyvä taitella vaasiin, vaan niitä kannatti enemmin käydä ihailemassa siellä, missä ne kasvoivat. Eläimille ei saanut olla julma, ei edes hyttysille. Jos jotakin piti tappaa, se oli tehtävä nopeasti ja kivuttomasti. Turhaan ei saanut tappaa mitään.

Ehkä eniten Tertun luontosuhteen syntymiseen on kuitenkin vaikuttanut oleminen luonnossa.

– Jo nuorena olin monina kesinä metsänarviointi- ja taimikonhoitotöissä ja sain kulkea maastossa päivät pitkät aivan yksin.

Silloin sai nähdä paljon pieniä ja isompiakin asioita, luonto tuli tutuksi ja ystäväksi. Biologian opinnot antoivat tietoa, ja tieto lisäsi väistämättä luonnon kunnioitusta.

Niin Tertun omassa luontosuhteessa kuin hänen runokokoelmassaankin yhdistyvät tieteellinen tieto sekä syvä yhteys luontoon: luonnon kokeminen äitinä, isänä, siskona ja veljenä.

– Ajattelen asian siten, että tälle pienelle planeetalle on kerran kauan sitten elottomista aineista jollakin tavalla syntynyt elämä, ja kaikki elolliset olennot ovat tämän muinoin syntyneen elämän erilaisia muotoja. Eli kaikissa eläimissä, kasveissa, sienissä ja alkeellisemmissa eliöissä sykkii sama arvokas elämä kuin meissä ihmisissäkin.

Ei siis ole kovin väärin sanoa mäntyä ”veljeksi” tai oravaa ”siskoksi”.

Jos suhtaudumme halveksuen elämään, teemme vahinkoa itsellemme ja lapsillemme. Jos suhtaudumme kunnioittaen elämään, saamme valtavan paljon iloa ja tunnemme olevamme osallisia elämässä.

Tulevat sukupolvet ja nuorten luontosuhde ovat lähellä Tertun sydäntä. Runokokoelmankin hän kertoo kirjoittaneensa nuorten puolesta. Teoksen tekijänpalkkiot ohjataan Luonnonperintösäätiölle, joka käyttää lahjoitusvarat maanhankintaan ja suojelutarkoituksiin.

Nuorille Terttu tahtoo välittää tärkeän viestin: – Liikkukaa paljon aistit auki luonnossa, että tuntisitte, miten tärkeää luonnon varjeleminen on. *

> Rajala, Terttu (2016). Sulkia ja sammalia. Kurikka: Valmiixi. 88 s.

Haurain siivin maailmankaikkeudessa

erttu Rajalan esikoisrunokokoelma Sulkia ja Sammalia on oodi luonnolle, mutta samalla terävä kannanotto sen suojelun puolesta. Kokoelman kaksi ensimmäistä osaa, ”Metsä isäni, suo äitini” sekä ”Siskoni kevättuuli, veljeni laulava laine” ovat lempeää luonnossa tunnelmointia, joissa ihailu ja ihmettely yhdistyvät biologian tuntemukseen riemukkaalla tavalla. Kolmas osa, ”Kirjeitä tulevaisuudesta” sisältää riipaisevia ja vihaisiakin runoja ihmisen välinpitämättömyydestä ja sen seurauksista. Viimeinen osa on nimeltään ”Haurain siivin maailmankaikkeudessa”, ja siinä haetaan ihmisen paikkaa pitkässä elämän jatkumossa.

Rajala hyödyntää teksteissään monipuolisesti erilaisia runouden keinoja. Etenkin kahden ensimmäisen osan runot ovat sointuisuutensa ja rytminsä puolesta perinteisempiä: ”Tuuli luutii / maita, puita, / tuuli soittaa puiden suita”. Teemojen muuttuessa rankemmiksi ja lennokkaammiksi myös runouden keinot muuttuvat kokeilevammiksi. Kolmannessa osassa ilahduttavat erityisesti kuvarunot, jotka on puettu esimerkiksi sienen tai puun muotoon. Neljännen osan runot ovat muodoltaan proosallisia.

Sulkia ja sammalia koskettaa teemoillaan luonnonystävää syvältä, mutta siinä on myös monia kirjallisesti oivaltavia ilmauksia ja ratkaisuja. Teoksessa on kuvituksena Esko Rajalan luontokuvia, jotka tuovat oman herkän ja ilahduttavan lisänsä kokonaisuuteen. Kokoelma sopii varmasti jokaiselle luonnonystävälle eivätkä tekstit vaikeaselkoisia, mutta toisaalta niistä saavat iloa runouteen enemmänkin perehtyneet lukijat. teksti: maiju laitanen nuorten luonto 1/2017 |

29

Myyttis-historiallinen satu ikimetsien ajalta > Mikko Kamula: Ikimetsien sydänmailla. Gummerus 2017. 680 s.

M

ikko Kamula yhdistää esikoisromaanissaan kiehtovalla tavalla keskiajan talonpojan ankaran elämän kuvauksen, kolmen sisaruksen kasvutarinan ja satujen ja myyttien heräämisen henkiin. Kerronta etenee vuodenkierron mukaan, ja lukija pääsee seuraamaan niin köyrinviettoa, kaskipeltojen puintia kuin Ukon vakkajuhlaakin.

Tarinan keskiössä on Rautaparran talo, jonka kolme sisarusta Heiska, Varpu ja Tenho elävät varsin eristäytynyttä elämää keskellä Savon erämaita. Dramaattiset tapahtumat sekoittavat perheen rauhallisen elämän, mikä käynnistää samalla nuorten kasvun kohti aikuisuutta.

Tarinan tapahtumapaikoista merkittävin on metsä, jonne mennään vain vierailemaan; milloin vainajille pyhitettyyn hiiteen, milloin metsästämään kaukaisemmille saloille. Metsä ja sen asukkaat herättävät ihmisissä kunnioitusta ja pelkoa, syystäkin. Tässä tarinassa puilla, lähteillä ja koskilla on haltijat, eikä niiden vihaa kannata saada päälleen.

Muuten tasapainoisen ja elävän kerronnan rikkoo paikoin kömpelö kieli, jonka syynä on mahdollisesti kirjailijan halu tavoitella yksinkertaista, lukutaidottoman ihmisen kerrontatapaa. Tarinan tenhoa se ei kuitenkaan latista. Onneksi jatkoa seuraa, sillä Ikimetsien sydänmailla on ensimmäinen osa kuusiosaiseksi suunniteltua Metsän kansa -sarjaa. liisa-maija aukia

Luontotarinat ja herkkä kuvitus luovat kauniin kokonaisuuden > Helena Rönkä: Yllättävä luonto – suomalaisia eläintarinoita. Gummerus 2016. 246 s. mpäristöalan tutkijanakin työskennellyt Helena Rönkä (s.1978) tunnetaan luontokuvituksistaan ainakin Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa. Röngän herkkäpiirteisiin akvarellipiirroksiin ja luontoaiheisiin artikkeleihin on ollut mahdollista törmätä aiemmin myös lehtien palstoilla.

Yllättävä luonto sisältää nelisenkymmentä eläintarinaa. Tekstit etenevät luontokirjalle ominaisesti vuodenaikojen mukaan. Lieneeköhän lehtikirjoittelulla ollut vaikutusta Röngän kirjoi-

tustyyliin, sillä teoksen tarinat vaikuttavat kovin pakinamaisilta. Teksti on leppoisaa, rupattelevaa ja humoristista. Teksti ja kuvitus yhdessä muodostavat kauniin ja sopusuhtaisen kokonaisuuden.

Tarinoista käy ilmi Röngän asiantunteva lajitietämys, jonka hän mieluusti jakaa lukijan kanssa.

Eläintarinoita lukiessa huomaa, että totuus todella on tarua viehättävämpää. Suomen luonnosta voi löytää jos mitä jännittäviä olentoja. Kaupunkilaisen näkökulmasta savolaiset tarinat voivat vaikuttaa jopa eksoottisilta. emmi ketonen

”On se ilmoja pidellyt” > Mauri Kunnas: Kelipäiväkirja, Otava 2016. 128 s.

S

uomalaiset osaavat puhua säästä ja kelistä löytyykin aina jotain sanottavaa.

Mauri Kunnaksen kuvittama Kelipäiväkirja sopii niin nuorille luontointoilijoille kuin koko perheen puuhaksi.

Yksinkertaiseen kalenteriin on helppo merkitä päivämäärä, viikonpäivä, paikkakunta sekä lämpötilat ja muut sääilmiöt eri päivänaikoina. Kalenterissa on myös paikka erikoisille sääilmiöille, kuten ukkoselle tai raekuu-

roille sekä paljon tilaa kuvata vuoden pahinta rankkasadetta tai kovimpia pakkasia. Kalenteriin mahtuvat myös muut muistiinpanot, kuten retket, kalajutut sekä luonto- ja eläinhavainnot.

Kunnaksen sympaattinen kuvitus johdattaa luontotutkijat kuukaudesta ja vuodenajasta toiseen ja tuo havainnointiin riemua. Kelipäiväkirjan täytyttyä on mahdollista muistella vuosien päästä, oliko kesä tosiaan sateisin miesmuistiin ja milloin pakkanen paukkui kovimmillaan. heini-sofia alavuo

30

| nuorten luonto 1/2017

Kurkistuksia kotipihan lintujen elämään > Matti Alasaarela: Kotipihan linnut. Docendo Oy 2016. 156 s.

O

ululaisen arkkitehdin ja luontokuvaajan Matti Alasaarelan Kotipihan linnut -teos kuvaa Suomen lintujen monenkirjavaa elämää kirjailijan omien havaintojen sekä kameran linssin kautta peilailtuna. Kirjassa esitellään yhteensä 20 Suomessa yleisesti tavattavaa lintulajia talitiaisesta varpuspöllöön. Lajikuvaukset ovat selkeitä, ja kerrontatapa on jopa hieman tarinallinen: kirja erottuu ehdottomasti edukseen pe-

rinteisemmistä lintuoppaista lämminhenkisellä lähestymistavallaan.

Kirjan parasta antia ovat sen taidokkaasti otetut, eloisat kuvat linnuista omissa arkisissa puuhissaan. Teokseen onkin valokuvaamisesta innostuneiden iloksi koottu lajikohtaisesti seikkaperäisiä ohjeita sekä huomioita onnistuneiden lintukuvien ottamiseen. Kaiken kaikkiaan teos innostaa tarttumaan kameraan tai vähintäänkin rohkaisee tutustumaan lähemmin oman pihapiirin lintuystäviin. nina leskelä

Luonnon valtias kotka ja huikeat luontokuvat > Hannu Hautala ja Seppo Parkkinen: Kotka, 50 vuotta unelmista kuviksi. Docendo 2016. 143 s.

U

pea kuvakirja esittelee valokuvaaja Hannu Hautalan ja tietokirjailija Seppo Parkkisen 50 vuoden ajan ikuistettuja kuvia kotkasta ja sen elinympäristöstä. Valokuvausprojekti sai alkunsa suuresta intohimosta kotkiin. Kuvia otettiin usein itserakennetusta piilokojusta, jossa Hautala ja Parkkinen odottivat sopivaa kuvaushetkeä ja haaskat olivat houkutuksena saalistajille.

Miehet kohtasivat luontoretkillään myös muita lajeja: huuhkajia, valkovikloja, riekkoja, näätiä ja kalasääskiä. Kuvausretket

ulottuivat Karstulasta Pallastunturin kansallispuistoon ja Kuusamoon asti.

Kotka tunnetaan hyvin arkana, mutta mahtipontisena ja uljaana petona. Suomessa kotkia on aikoinaan vainottu, mutta nykyään niitä suojellaan ja kunnioitetaan. Kiitos suojelun, kotkakannat ovat vahvistuneet onnistuneiden pesintöjen vuoksi. Maakotkat ovat levittäytyneet yhä etelämmäksi ja merikotkat yhä pohjoisemmaksi. Hautalan kuva maakotkien parittelusta valittiin vuonna 1973 Vuoden lehtikuvaksi. stella siitonen

Hyytävä selviytymistarina > Mooses Mentula: Jääkausi. WSOY 2016. 263 s.

M

ooses Mentulan romaani Jääkausi on viiltävä kertomus siitä, kuinka syyttömästä tehdään syyllinen. Kirja kertoo realistisesti koulukiusaamisesta, vallasta ja yksinäisyydestä, puolensa valitsemisesta sekä valinnan seurauksista.

Tarina kertoo nuoresta Helmistä, jonka koulukiusaamiskierre ei pääty edes asuinpaikan vaihtoon: ainoa vaihtoehto on kovettaa itsensä ja tulla yhdeksi kiusaajista. Helmi ottaa oppia luonnosta, jossa heikot eivät selviä, vaan selviytyminen vaatii välinpitämättömyyttä sekä itsekkyyttä.

Helmin asenteenmuutoksesta kärsii tytön itsen-

sä lisäksi viaton opettaja Juha, joka joutuu ystävällisyytensä vuoksi maksamaan suuren hinnan huhujen ja juorujen kohteena.

Romaani sopii niin nuorille kuin aikuisillekin antaen kokonaisvaltaisen kuvan nuorten maailmasta sekä analysoiden aikuisten välistä dynamiikkaa. Havainnoivalla luontosymboliikalla Mentula tuo kerrontaan siitä muuten puuttuvaa syvyyttä. Onnettoman avoimeksi jäävää loppua lukuun ottamatta Jääkausi on rehellinen ja monitasoinen kuvaus ihmisten välisestä kilpailusta ja raa’asta pelistä niin nuorten kuin aikuistenkin välillä. Vahvat syövät heikot: vaatiiko selviytyminen toisen nujertamisen ja pätevätkö luonnon lait yhä yhteiskunnassamme? heini-sofia alavuo nuorten luonto 1/2017 |

31

YHTEYSTIEDOT Luonto-Liiton keskustoimisto Annankatu 26 A (5.krs), 00100 Helsinki puh. (09) 684 4420 toimisto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi www.facebook.com/luontoliitto

Luonto-Liitossa

tapahtuu koonnut: sami säynevirta

Ellei toisin mainita, sähköpostiosoitteet muodostetaan kirjoittamalla etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi Puheenjohtaja Varpu Määttänen Toiminnanjohtaja Leo Stranius puh. 040 754 7371 Järjestöpäällikkö Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 Nuorten Luonnon päätoimittaja Maria Rautio Viestintäpäällikkö Liisa-Maija Aukia puh. 044 075 5635 Sieppo-lehti sieppo.toimitus@luontoliitto.fi Ympäristökasvatuspäällikkö Malva Green puh. 044 045 8898 Talousjohtaja Tarja Karppinen Talouspäällikkö Pirjo Puttonen puh. (09) 6844 4250 Toimisto- ja jäsenrekisterivastaava Jyrki Pynnönen puh. (09) 6844 4223 Metsävastaava Lauri Kajander puh. 045 117 9610 Susikampanjavastaava Francisco Sánchez Molina puh. 044 516 6227 Kouluvierailukoordinaattori Anna Swanljung puh. 044 700 6113

32

| nuorten luonto 1/2017

> Katso päivittyvä tapahtumalista osoitteessa: www.luontoliitto.fi/tapahtumat

Luonto-Liitto 21.–23.4. Kevätpäivät Luonto-Liiton Kevätpäivät järjestetään 21.–23.4. Korpilahdella leirikeskus Mutasessa. Kevätpäivien järjestelyistä vastaa Luonto-Liiton Keski-Suomen piiri. Katso tarkemmat tiedot Facebook-tapahtumasta.

Luonto-Liitto hakee metsäretkilähettiläitä Itä-Suomeen!

Metsäretkilähettiläät kiertävät peruskouluissa ohjaamassa metsätuokioita oppilaille koulun omassa lähimetsässä. Lähettiläät koulutetaan tehtävään ja pidetyistä tuokioista (90 min) maksetaan palkkio.

Koulutus järjestetään lauantaina 25.3.

Mikkelissä ja retket toteutetaan huhti-toukokuussa sekä elo-syyskuussa Saimaan alueen kouluissa. Lisätiedot: anna. swanljung@luontoliitto.fi, www.luontoliitto.fi/kouluvierailukoulutukset 22.4. Kevätvaltuusto Luonto-Liiton kevätvaltuusto kokoontuu Luonto-Liiton Kevätpäivillä Korpilahdella.

Lisätiedot: sami.saynevirta@luontoliitto.fi 27.–28.5. Maailma kylässä -festivaalit Luonto-Liitto on jälleen mukana avaamassa festivaalikesän Helsingin Maailma kylässä -festareilla. Ilmoittaudu mukaan vapaaehtoiseksi esittelemään Luonto-Liiton toimintaa. Lisätiedot: sami.saynevirta@ luontoliitto.fi

Hämeen luontopiiri 17.–19.3. Leirinohjaajakoulutus Leirinohjaaja- ja johtajakoulutuksessa käydään läpi ympäristökasvatuksen ja ohjaamisen perusteita, opitaan suunnittelemaan luontoleirin ohjelmia ja selviytymään mahdollisista ongelmatilanteista.

Koulutus antaa valmiudet työskennellä

leireillämme. Kurssipaikkana toimii Kintulammen maja Tampereen Teiskossa. Koulutuksen hinta on 60 / 50 € (alennettu hinta jäsenille). Hinta sisältää koulutuksen lisäksi majoituksen, ruuat sekä materiaalit.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset: hlp@luontoliitto.fi.

Keski-Suomen piiri 5.3. Lasten metsäpäivä Lasten metsäpäivä järjestetään Jyväskylässä Ladun Majalla (Ronsuntaipaleentie 279).

Luvassa seikkailua, tutkimista ja ilonpitoa keväisessä metsässä koko perheelle. Tarkemmat tiedot löydät Kessun Facebookista tai numerosta 040 734 9006.

Keväällä Kessu kokoustaa joka kuun kolmas keskiviikko Mäki-Matin perhepuistossa Pikku Maijan tiloissa kello 17–19. Kevään kokouspäivät ovat 15.2., 15.3. ja 19.4.

Lämpimästi tervetuloa mukaan rentoihin kokouksiin kaikki toiminnasta kiinnostuneet!

Savo-Karjalan luontopiiri Luontokerhot Joensuussa Juuson luontokerho kokoontuu Botanian kasvitieteellisellä puutarhalla ja Kuopiossa Pyörön luontokerho kokoontuu Pyörön alakoululla. Molemmat kerhot on tarkoitettu 7–12-vuotiaille, ja ne kokoontuvat keskiviikkoisin kello 16.30–18. Leikitään, ulkoillaan ja askarrellaan yhdessä, sekä seurataan luonnon muutoksia ja tapahtumia. Lisätiedot ja ilmoittautumiset: Joensuu: sonjanyronen@ gmail.com / puh. 040 8475818, Kuopio: pyoronluontokerho@gmail.com Savo-Karjalan luontopiiri järjestää myös luontoretkiä, ympäristöaiheisia elokuvailtoja, akustisen musiikin festivaalin Karho-

festin, uusien illan, seminaareja sekä ajankohtaisiin ympäristökysymyksiin liittyviä keskusteluiltoja ja tempauksia. Lisäksi maaliskuun alussa piiri tekee vaelluksen Karhonsaareen Kuopioon. Tervetuloa mukaan! Lisätietoja kaikista tapahtumista: saka@luontoliitto.fi ja Facebookissa Savo-Karjalan Luontopiiri

Susiryhmä 4.3. Susipäivä Tule mukaan suojelemaan erittäin uhanalaisia susia ja muita suurpetoja. Susiryhmän järjestää kaikkien aktiivien ja aktiiveiksi haluavien kokoontumisen lauantaina 4.3. kello 12–16 Luonto-Liiton keskustoimistolla. Lisätietoja osoitteesta: susiryhma@luontoliitto.fi

Uudenmaan piiri 28.2 Nuortenryhmä Pauligin huvilalla Kaikki luonnosta kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan puuhailemaan porukalla. Ryhmän toiminta muotoutuu osallistujien mukaan. Tähän mennessä on muun muassa vietetty dokkari-iltaa, retkeilty ja kokkailtu yhdessä vegeruokaa. Tapaamme parillisten viikkojen tiistaisin kello 18–21.

Löydät ryhmän Facebookista nimellä LUPin toimintailtamat. Kevään tapaamiset: 7.3., 21.3., 4.4., 18.4. ja 2.5.

4.–5.3. Kerhonohjaajan peruskurssi Pauligin huvilassa kello 9–16 Kurssi on suunnattu erityisesti Luonto-Liiton kerhonohjaajille. Muutkin asiasta kiinnostuneet, kuten leirityöntekijät, kasvatusalalla toimivat yms. saavat koulutuksesta vinkkejä ja varmuutta alakoululaisten ympäristökasvatuksen toteuttamiseen ja lasten luontosuhteen vahvistamiseen. Hinta 35/60 euroa (alennettu hinta jäsenille). Ilmoittaudu 28.2. mennessä: lup-lapset@luontoliitto.fi 9.3. Töölön perhekerho Perhekerhossa retkeillään taaperoikäisten ehdolla koko kevään ajan aina torstaisin Töölössä. Kerho kokoontuu kello 10.30– 12. Lisätietoja: lup-lapset@luontoliitto.fi 17.–19.3. Leirinohjaajakoulutus Östersundomin nuorisotalolla Oletko tulossa kesän leirillemme ohjaajaksi? Siinä tapauksessa merkitse tämä koulutus kalenteriisi jo nyt!

25.3. Leirinjohtajakoulutus Pauligilla Oletko tulossa kesän leirillemme johtajaksi? Siinä tapauksessa merkitse tämä koulutus kalenteriisi jo nyt!

13.–17.4. Letyn pääsiäisretki Benkkuun Seuraa tiedotusta netissä, luppi.fi

22.–23.4. EA-kurssi Pauligin huvilassa Lisätietoja lähempänä kurssin ajankohtaa netistä, luppi.fi Leirikesä Muista hakea kesäleirille töihin, leiriläiseksi tai vaikka molemmiksi! Leirien työnhakulomakkeet löydät netistä, luppi.fi. Samassa paikassa voit ilmoittautua myös leiriläiseksi, viettämään kesän parhaita päiviä!

Haemme LUPille Instagram-päivittäjää!

Nappailetko puhelimellasi kuvia, joita haluaisit julkaista LUPin Instagram-tilillä?

Otathan yhteyttä: lup-lapset@luontoliitto.fi!

PIIRIEN YHTEYSTIEDOT

Hämeen piiri Heini Ojala Kuninkaankatu 39 33200 Tampere puh. 050 309 3537 hlp@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/hlp

Kaakkois-Suomen piiri Yhteydenotot Luonto-Liiton keskustoimiston kautta Sami Säynevirta puh. 040 560 7303 sami.saynevirta@luontoliitto.fi

Keski-Suomen piiri Heta Kopra puh. 041 4409 099 kessu@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/kessu

Pohjanmaan piiri Senni Korhonen pj@polp.fi

Pohjois-Suomen piiri Essi Wallén www.luontoliitto.fi/possu possunmeili@gmail.com

Savo-Karjalan piiri Jyri Hoffrén puh. 050 414 7492 saka@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/saka

Uudenmaan piiri / Espoon nuoret ympäristönsuojelijat / Vantaan Luonnonystävät Petro Pynnönen Mechelininkatu 36 A 00260 Helsinki puh. 040 165 1907 lup@luontoliitto.fi www.luppi.fi

Varsinais-Suomen piiri Milla Aalto puh. 050 572 2345 milla.aalto@luontoliitto.fi www.luontoliitto.fi/vasp

Varsinais-Suomen piiri Lasten luontokerhot Turussa, Kaarinassa ja Raisiossa jatkavat toimintaansa. Osallistumismaksu koko kevätkaudelle 30 euroa, maaliskuun lopusta lähtien uusille kerholaisille vain 15 euroa. Ilmoittautumiset kerho-ohjaajille sähköpostitse (ks. yhteystiedot piirin sivuilta).

11.3. Kevätseuranta-retki Friskalassa Havainnoidaan kevään merkkejä maaliskuisena iltana Turussa Friskalanlahden ympäristössä kello 17–21. Illan hämärtyessä yritetään myös kuulla pöllöjä. Retki on suunnattu nuorille.

24.3. Kevätkokous Vasp toivottaa jäsenistönsä ja muutkin toiminnasta kiinnostuneet tervetulleiksi piirin sääntömääräiseen kevätkokoukseen Turun luonnonsuojelukeskukselle (Martinkatu 5) klo 17–19. Katso illan ohjelma ja kokouksen esityslista piirin verkkosivuilla: luontoliitto.fi/vasp 21.4. Vaatteidenvaihtotori Turussa Suositut vaatteidenvaihtotapahtumat saavat jatkoa. Luvassa jälleen rento ja hauska ilmaiskirppis, jossa raha ei liiku, vain vaatteet vaihtavat omistajaa. Tuo vanhoja vaatteitasi vaihtoon tai tule vain tekemään löytöjä! Tapahtuma järjestetään kello 15–19, katso lisätiedot: luontoliitto.fi/ vasp 17.–18.6. Kesäyöretki Kohde tarkentuu myöhemmin. Rakastu kesäyöhön! Vasp järjestää nuorille suunnatun yöretken Turun seudulla osana Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa.

Lisäksi tulossa keväällä ja kesällä muun muassa viikonloppuretki saaristoon, sarja perheretkiä Kaarinan ja Paraisten seudulla, vaelluskurssi ja ulkomaanluontomatka.

Lisätiedot ja ilmoittautumisohjeet kaikkiin tapahtumiin piirin verkkosivuilla: www. luontoliitto.fi/vasp/tapahtumat

nuorten luonto 1/2017 |

33

Maanalainen

Palstalla esitellään luonnonharrastuksen laitamaita sekä synkintä undergroundia. Ainakin joskus.

Retkelle rotkoon! ...........

Huikaisevat maisemat palkitsevat retkeilijän Helvetinportilla.

teksti: elina silkelä, kuva: jorma silkelä

otkot ovat kiehtovia retkikohteita, joiden ikiaikainen synty- ja kulttuurihistoria kutkuttaa mielikuvitusta.

Rotko on jyrkkäseinäinen vähintään 10 metriä syvä kallioperän muodostelma.

Rotkoilla on monia nimityksiä, kuten kuru, halsi, rako, kolu, äytsi tai uuro. Suomessa on yli 500 rotkoa.

Vanhimmat niistä ovat syntyneet paikoille, joissa maa on kohonnut pohjaansa kuluttavan joen ympärillä. Jääkaudella jäätikkö, jäätikköjoet ja maanjäristykset ovat muodostaneet rotkoja. Rotkoja voi syntyä myös esimerkiksi jokikulutuksen,

34

| nuorten luonto 1/2017

rapautumisen, liukenemisen, lentohiekan, tulivuorien tai meteorien vaikutuksesta.

Rotkot ovat aikojen kuluessa saaneet erilaisia merkityksiä ihmisten elämässä.

Niitä on pidetty piilopaikkoina, metsäsairaaloina sekä yhteisinä uhri- ja juhlapaikkoina. Rotkojen nimistössä esiintyvät pirut ja hiidet kertovat siitä, että rotkoja on pidetty yliluonnollisten olentojen aikaansaamina ja asuttamina paikkoina.

Itselleni tutuimmat kaksi rotkoa on nimetty helvetin mukaan. Helvetinjärven kansallispuiston Helvetinkolun pohjalla kävely sekä maisemat rotkon laella ovat vaikuttavia kokemuksia. Joensuun Enossa sijaitseva Helvetinportti on pienempi

mutta luonnonrauhaisa sekä taianomaista tunnelmaa omaava rotkoalue. Sen kalliojyrkänteeltä on huikaiseva pudotus, ja maisemat rotkolammen ylle ovat hengästyttävän pysäyttävät.

Rotkoissa retkeilevän tulee aina liikkua varoen. Irtokivet tai vaikeakulkuiset metsämaastot voivat aiheuttaa kompastumisia. Liiku kaikilla jyrkänteillä erityisen varoen – kalliopinta voi olla liukas!

Muista myös ottaa mukaasi juotavaa ja purtavaa siltä varalta, että energiasi pääsisi loppumaan rotkoelämyksen upeutta hehkuttaessa. * > Etsi retkikohteita kirjasta Tuomo Kesäläinen ja Aimo Kejonen (2014): Suomen rotkot

jesse nalle nuorten luonto 1/2017 |

35

Luonto-Liitto Annankatu 26 A, 5.krs 00100 Helsinki

Palvelunumero .BF 81

kuva: elina silkelä

Tänä vuonna Luonto-Liitto kutsuu kaikki lähtemään yhdessä luontoon. Haastamme sinut samalla kutsumaan mukaan LuontoLiiton toimintaan jonkun, joka siihen ei vielä ole tutustunut. Yhdessä on hauskempaa! #yhdessäluontoon!