Villi - ihmisille nuorisotyössä 1 2016

VILLI num ero

1 / 2016

nuorisotyöntekijä

ih misill e nu or is ot y ö ssä

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

1

VILLI

1/2016 SISÄLTÖ

Päätoimittaja

Eero Jokela 0400 630 430 eero.jokela@ptk.fi Jaakko Kaartinen

Toimitussihteeri

Jaakko Kaartinen Villi / Jaakko Kaartinen Sammatintie 6-8 b 20, 00550 Helsinki jjkaartinen@gmail.com Toimitus

Eija Kallinen eija.kallinen@nuortenkeskus.fi

”Hölmöimpiä ajatuksia on, että aikuisilla ei olisi verkkomaailmassa mitään annettavaa. Päinvastoin, aikuinen on verkossa älyttömän hyvä tuote.

Nuoret pohtivat siellä jatkuvasti kysymyksiä siitä, ’kuka minä olen ja mihin minä uskon.’ Sinne pitää aikuisena mennä mukaan keskustelemaan.

Ja sitä varten pitää kehittää omaa ammattitaitoaan.”

Johanna Hirsto johanna.hirsto@evl.fi

Sirpa Syrjä sirpa.syrja@evl.fi Julkaisijat Kirkon Kasvatus ja perheasiat, KKP Nuorten Keskus ry, NK PTK – poikien ja tyttöjen keskus Kustantaja

Mikael Westman sanoo suoria sanoja verkkonuorisotyöstä Ss. 12–13.

Kirkon kasvatus ja perheasiat Painopaikka Kirjapaino Kari Ky, Jyväskylä puh. 020 155 5590

4 Annos rohkaisua huomiseen

Ilmoitusmyynti

9 Kolumni: Nuorisotyö, siis mikä ihmeen ”työ”?

Markku Autio, 0400 301 618, markku.autio@ptk.fi

10 Ei voi tietää ennen kuin kokeilee

Tilaukset / Osoitteenmuutokset Lehti toimitetaan seurakuntien varhaisnuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta.

Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi, sähköpostitse ptk@ptk.fi tai puhelimitse 0400 630 430.

12 #ihantavallistatyötä 14 Kohdataan ja otetaan mukaan!

15

Piplia: Seurakunnan nuori kaitsija

16 Kasvatus kasvaa yhteen 18 Rippikoulu uudistuu nuoret edellä

ISSN 1237-3516

19 Sarjakuva 20 Neukkareilta 2016

22 Kirkkohallitus, kasvatus ja perheasiat (KKP)

24

2

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

Nuorten Keskus (NK)

26

PTK – poikien ja tyttöjen keskus

al uksi Nuoret ensin ja edellä Viimeisen kahden vuoden aikana olen muuttanut tapaani tehdä työtä. Kun pohdimme tulevaa rippikoulusuunnitelmaa, järjestimme kaksi nuorten leiriä.

Kun teimme isostoiminnan linjausta, työskentelimme nuorten ja työntekijöiden kanssa kolmessa seminaarissa. Tämä on vaatinut vähän säätöä, koska kirkkohallitus ei toimi suoraan nuorten kanssa. Ja kuitenkin voi toimia, jos haluaa.

Syntyykö silloin parempaa jälkeä, kun nuoret otetaan mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen? Ei välttämättä. Saavutetaanko säästöjä, vapautuuko työntekijän aikaa jollekin muulle? Tuskinpa. Saavatko nuoret enemmän mukaan toisia nuoria kuin työntekijä? Voi olla, tai sitten ei.

Lapset, nuoret ja perheet ovat seurakunta. Sellainen yhteisö, jossa on monenlaisia osaajia ja tekijöitä. Kuuleminen, kunnioittaminen, yhdessä tekeminen ja vastuun jakaminen ovat itsessään tärkeitä asioita. Niiden arvoa ei voi mitata sillä, kuinka tehokasta tai tavoittavaa työ on. Ihminen sitoutuu helpommin sellaiseen, johon on voinut itse vaikuttaa. Työntekijä on mahdollistaja. Kyse on enemmän elämästä kuin työelämästä.

Dialogisuus on yksi kivijalka, jolle kirkon työ yhä selvemmin voi perustua.

Siinä keskeistä on moniäänisyys, jossa kaikki äänet ovat tärkeitä ja ansaitsevat tulla kuulluksi. Jos asiantuntijan ääni on ensimmäinen, eivät muut äänet ehkä uskaltaudu kuuluville. Asiantuntijan, työntekijän, ääni on tärkeä, mutta se voi odottaa sitä, että nuoren ääni on ensimmäinen.

Jarmo Kokkonen KKP jarmo.kokkonen@evl.fi

PS. Nuorisotutkimusseuran tutkimusjohtaja Leena Suurpää esitti Allianssi-päivässä 3.2 raikkaan ehdotuksen: ”Tarvitaan “Nuorisotyöntekijät ilman rajoja” -verkosto. Sellainen aktiivinen globaalia(kin) kansalaisvastuuta kantava joukkovoima, joka paitsi muistuttaa siitä, että nuoria on maapallolla enemmän kuin koskaan ja suurin osa heistä elää globaalissa etelässä, myös tekee konkreettisia tekoja nuorten elämän ja aseman sekä nuorisotoiminnan eteen. Meillä ja muualla. Jos lääkärit ja opettajat, niin miksei myös nuorisotyöntekijät? Mitä tuumaatte, nuorisotyön joukot?”

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

3

Annos rohkaisua huo Kirkon kasvatus- ja nuorisotyötä pitää uudistaa ja kehittää rohkeasti maailman muuttuessa, sanoo Rexi Takamaa.

Muutokset voivat pelottaakin, mutta matkakumppanuus tukee.

Teksti ja kuvat: Jaakko Kaartinen

4

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

omiseen

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

5

Katse tulevassa.

”M

inä näen seurakuntien lapsi- ja nuorisotyön tulevaisuuden vahvana, monistakin syistä”, sanoo Rexi Takamaa, eläkkeellä oleva nuorisotyönohjaaja ja hiippari, opetusneuvos. ”Tämä työ todella palvelee lapsiperheitä. Se on hyvä sanoa ääneen. Lasten ja nuorten saamat turvan, hyväksynnän, huomaamisen ja yhteisöllisyyden kokemukset kantavat aikuisuuteen. Me olemme keskeinen osa suomalaista perusturvaa ja koulujen kehysverkkoa – työmme rakenne on sama kautta maan, ja se on lähes ilmaista. Jos meidän musiikki-, liikunta-, partio- ja järjestötoimintaamme ei olisi, nuorilla menisi huonosti.”

Tulevaisuus elää myös siitä, että työn perusta on vapaaehtoisuudessa ja seurakuntalaisuudessa: partionjohtajissa, isosissa, kuorolaisissa, kerhonohjaajissa, pyhäkoulunohjaajissa, saapaslaisissa, bändien jäsenissä ja niin edelleen. Tämä lasten ja nuorten ja perheiden joukko on jo seurakunta ja kirkko. Ilman lapsi- ja nuorisotyötä kirkko olisi iloton ja torso. Jos kristillinen kasvatus katoaisi, se olisi kirkon kuolinisku. ”Ja työntekijöiden ammatillinen osaaminen on todellista”, Takamaa miettii.

Sanalla sanoen seurakuntien kasvatus- ja nuorisotyö on arvokasta. Siinä on paljon korvaamatonta. Sillä on tulevaisuus, mutta muutosten läpi suodatettu.

Optimismi rintaan, realismi rinnalle Takamaa jäi talven korvalla eläkkeelle virasta Lapuan kapitulista. Eläkejuhlienkin teemana oli ”Huomen” – Takamaata miellyttää katsella ennemmin tu6

levaan kuin taaksepäin.

Juhlissaan Takamaa esitteli kolme ideaa vähän kuin läksijäislahjaksi: kirkkovuoden mukaan vaihtuvat alttarikuvat, kastekellon soittaminen kirkollisten ilmoitusten yhteydessä ja virrenvärssyjen ja kuvien heijastaminen kirkon ulkopintaan, esimerkiksi Lakeuden Ristin torniin Seinäjoella. ”Kiinnostaa, miten me voisimme aina uudistaa työtä kohtaamaan tämän päivän ihmistä.”

Huominen on erilainen kuin eilinen.

Kasvatus- ja nuorisotyö elää niiden välissä. Mitä enemmän se onnistuu elämään huomista kohti, sitä paremmin se voi kohdata lapset, nuoret ja perheet ja luoda edellytyksiä toiminnalle.

Kirkon tulevaisuudesta kuitenkin kannetaan paljon huolta – erityisen paljon juuri huolipuhetta on Takamaakin työnsä parissa kuullut. Ja viime vuosina huolia on tuntunut nousevan yhä enemmän. ”Kirkon jäsenyyden muutokset, talouden heikkeneminen ovat huolestuttavia, kipeitä asioita myös työntekijöille.

Mutta toisaalta näin asiat nyt vain ovat, eikä elämä tähän lopu. Minä olen ajatellut, että jospa sen huolipuheen kääntäisi realismipuheeksi”, Rexi miettii. ”Pistäisin pessimismin pöydän alle.

Optimismi rintaan ja realismi rinnalle.

Nämä kaksi käsikkäin on kuljettava vaikeinakin aikoina”, Takamaa toteaa.

Uudistetaan, ei revitä

Niukkuus tuo toisenlaista rikkautta Vaikka lapsi- ja nuorisotyö elää edelleen vahvana, työntekijöitä kirkossa tulee olemaan vähemmän. Väheneminen VILLI

ihmisille nuorisotyössä

ja siihen liittyvät järjestelyt tulevat jatkumaan monien vuosien ajan. ”Seurakunnan virat eivät ole työntekijän, ne ovat seurakunnan. Meillä on paha tapa alkaa pitää virkaamme omana omaisuutenamme. Virkoja on nyt kaksinkertainen määrä 1970-lukuun verrattuna – ne eivät enää lisäänny vaan vähenevät. Mutta kirkko on aina etsinyt ja löytänyt tavat toimia ja elää yhteisönä.

Tulevaisuuden kirkossa on entistä vähemmän palkallisia toimijoita ja entistä enemmän aktiivisia seurakuntalaisia.”

Realiteettien kanssa operoiminen auttaa näkemään, ettei kannata hakea syyllisiä tai jäädä pelkäämään. Kun työtä järjestellään, pitää huolehtia omasta jaksamisesta. Jos yksi ovi sulkeutuu, toinen on jo raollaan. Säästämistä varten pitää olla itse aloitteellinen ja etsiä yhdessä yhdessä parhaita tapoja uudistaa työtä. Laihat vuodet tuovat erilaista rikkautta kuin lihavat. ”Suurissa seurakunnissa ollaan tulossa samaan tilanteeseen, joka pienissä on ollut todellisuutta jo pitkään: kun ei enää ole niin paljoa resursseja, että voitaisiin olla ehdottoman itsellisiä, saadaan hakea kumppaneita: Kun resurssit pienenevät niin yhteydet laajenevat. On hyvä suunta, että seurakunta, koulu, urheiluseurat ja järjestöt toimivat yhteistyössä. Nuoret ovat aina paikkakunnan, eivät jonkin yhden toimijan omia.”

numero 1 / 2016

Tulevaisuudessa ei hyödytä pessimismi, ei myöskään menneessä roikkuminen. ”Kaiken työn keskeinen asia on kehittyminen. Samalla kun ylläpitää on uudistettava. Itselleni se tarkoittaa si-

”Pistäisin pessimismin pöydän alle.

Optimismi rintaan ja realismi rinnalle.”

tä, että kyseenalaistaa olemassa olevaa ja uskaltaa heittäytyä kysymään, miksi näin toimitaan nyt ja miten muuten voisi toimia.”

Työtä kehitetään uteliaana, sinnikkäästi. ”Niin, pitää kokeilla ja kokeilla. Jos ei onnistu tänään, niin huomenna. Jos ei tällä viikolla, niin seuraavalla. Monta kertaa pitää lyödä pää mäntyyn! Uuden toimintamuodon rakentaminen menestykseksi voi vaatia kymmenen vuotta ahkeraa työtä.”

Takamaat asuvat vuonna 1860 rakennetussa pohjalaistalossa. Kun vanhaa taloa asuu, sen rakenteita ja materiaaleja pitää kunnioittaa, ei pilata väärillä uusilla ratkaisuilla. Sama juttu on kirkon työnkin kanssa. Ei kaikkea vanhaa pidä suin päin poistaa eikä väheksyä. Mutta koko työn kenttää pitää tohtia katsella avoimesti. Kelvottomaksi mennyt pitää korjata. ”Oleellista on esittää laajalti tuota ”mitäs nyt tehtäisiin” -kysymystä. Sitä pitää kysyä erityisesti seurakuntalaisilta, lapsilta, nuorilta ja luottamushenkilöiltä. Kun jatkuvaa inventaariota tehdään työntekijöiden ja seurakuntalaisten kesken, työ uusiintuu koko ajan.”

Mahdollistaminen vapauttaa ideat Kumppanuuksien ja verkostojen kanssa toimiminen, nuorten ja vanhempien seurakuntalaisten kanssa yhdessä kehittäminen heijastavat työntekijän ja viranhaltijan roolin suurta muutosta. Varhaisnuoriso- ja nuorisotyössä työnäky voi tarkentua. Emme ole ”vain kerhoja ja leirejä” varten, vaan kaikkia paik-

kakuntamme tyttöjä, poikia ja perheitä varten. ”On tärkeä ajatella mitä teemme, mutta vielä tärkeämpää on ajatella, miten teemme.”

Työntekijöiden määrän vähetessä vapaaehtoisten määrä kasvaa. Samalla työntekijä kehittyy mahdollistajaksi. ”Me mahdollistamme, että tapahtuu yhtä ja toista, emme tee itse kaikkea. Ja kun annetaan omista käsistä toisille niitä mahdollisuuksia, mahdollistetaan ja syntyy ideoita ja uutta. Hyvä esimerkki on Ruskagospel, jota Evijärven, Kortesjärven ja Ylihärmän nuoret itse järjestävät”, Rexi sanoo. ”Istuin siellä viimeksi vieraana jumalanpalveluksessa, jossa nuori muusikko räppäsi synnintunnustuksen ja ihailin, miten nuorten kokeilujen ja tekemisen on annettu nousta rikkaana esille.”

Kohtaamisia varten kirkossa Tärkeämpää kuin työntekijät on seurakuntalaisuus. Kun puhutaan kristillisestä kasvatuksesta, se tarkoittaa, että lapset ja nuoret ovat jo tässä hetkessä seurakunta ja arvokas, Takamaa muistuttaa. ”Se on jo kirkko itsessään. Me emme vain kasvata lapsia johonkin varsinaiseen seurakuntaan, vaan se on jo. Ajattelen myös, että lapsen pitää saada kokea osallisuus nimenomaan omanikäistensä seurakunnan elämään, eikä vain aikuisten rakentamaan seurakuntaan.

Ajatelkaapa vaikka Partaharjun suurta iltanuotiota tai leirijumalanpalvelusta. Siinä on läsnä oleva Kristuksen seurakunta ja piste”, sanoo Rexi Takamaa ”Työntekijä on onnistunut silloin, kun nuori kokee, että tämä on minun VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

elämääni, eikä noiden työ. Parhaimmillaan lapsi- ja nuorisotyö on sitä, että siinä voi tunnistaa tulevansa kohdatuksi nimenomaan oman ikänsä vaatimalla tavalla.” ”Kohtaaminen kasvokkain, kulkeminen rinnakkain, liikkuminen – näitä minä arvostan. Lapsi- ja nuorisotyössä tärkeintä on kohdatuksi tuleminen.

Minulle itselleni merkitykselliset kohtaamiset olivat se polku, jota itse kuljin tähän työhön: evästetyksi, haastetuksi, kohdatuksi tuleminen.”

Leena ja Reijo Takamaa antoivat Rexin eläkejuhlassa lahjan äitikirkolle kapituliin: Valamon luostarissa maalatun ja siunatun Kristus ja Menas ikonin. Koptilainen 500-luvulta oleva ikoni tunnetaan myös Ystävyyden ikonina.

Erityistä siinä on, että Jeesus pitää kättään Menaksen olkapäällä. Käsi ei paina, vaan siunaa kulkijaa. Kapitulikaan ei ole tuomion vaan kanssakulkemisen talo. Kohtaamisen talo. ”Kohtaaminen on lopulta se, jota meidän on vaalittava. Kirkon ja seurakuntien lapsi- ja nuorisotyö on matkakumppanuutta. Onhan se huikeata, että saamme kulkea kuin Kristus ja Menas toisiamme tukien ja siunaten. Kristuksen sijaisina ja häneltä voimaa saavina”, Takamaa sanoo. ”Haluan tämän haastattelun yhteydessä lausua iloni ja kiitokseni kirkon lapsi- ja nuorisotyölle. Olen kulkenut sen polun pyhäkoulusta partioon, rippikoulusta leirielämään ja yli 40 vuotta nuorisotyön ammatissa. Tuhansia kohtaamisia, joilla on ollut merkitystä minulle, toivottavasti myös sinulle. Voi hyvin, ole siunattu!”

7

1 216

1 390

1 303

1 277

1 272

1 286

1 393

1 403 1 424

1 355

1 408

1 373

1 368

1 350

1 274

1 245

1 214

1 207

1 179

1 123

1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Nuorisotyö, henkilöstön määrä 1995–2014

7

54

173 219 181

140 162 140 105

34

65 v. –

60–64 v.

55–59 v.

50–54 v.

45–49 v.

40–44 v.

35–39 v.

30–34 v.

25–29 v.

20–24 v.

–20 v.

Kadonneet 139?

1

Nuorisotyö, henkilöstön ikäjakauma 2014 Naisia 772 63,5% Miehiä 444 36,5% (Vuonna 2004 naisten osuus oli 60,3%) Vakituisten osuus 81,2% Keskimääräinen kokonaisansio 2570e Nuorisotyön osuus seurakuntien palkkasummasta 7,1%

l 2000-luvulla tehtyjen kyselytytkimusten mukaan nuorisotyötä tehdään ennen kaikkea kutsumuksesta.

Nuorisotyöntekijät ovat kuitenkin muuta hengellistä työtä tekeviin verrattuna tyytymättömämpiä työhönsä. Nuorisotyönohjaajat ovat epävarmimpia uravalinnastaan, tyytymättömimpiä työnjohtoon, työaikoihinsa ja työn määriin. Tyytyväisyys kasvaa työvuosien ja iän myötä. Alle 40-vuotiailla on alempi kutsumustietoisuus ja ja motivaatiotaso.

8

Kaikkein tyytyväisimpiä työhönsä ovat 10 000-20 000 jäsenen seurakunnissa työskentelevät. Pienissä seurakunnissa aihetta tyytymättömyyteen on eniten.

Työssä pysymisen syistä tärkeimmät ovat lapset ja nuoret itse, työn vapaus, luovuus ja vaihtelevuus, sekä työn tarpeellisuus ja haasteellisuus.

Varhaisnuorisotyössä työskentelevät ovat muita tyytyväisempiä työhönsä sekä palkkaukseensa ja odottavat jatkavansa työtään eläkeikään saakka.

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

Kirkon viimeisimpien tilastojen mukaan nuorisotyössä oli vuonna 2014 1216 henkeä. Luvussa on erikoista muutos vuodesta 2013 – yhteensä 174 henkeä: nuorisotyössä olevan henkilöstön määrä alentui 12,5%. Samaan aikaan muutos koko seurakuntatyössä oli vain -1,3%. ”Me olemme ihmetelleet samaa lukua täällä liitossa”, sanoo Kirkon nuorisotyöntekijöiden liiton toiminnanjohtaja Arja Lusa. ”Tilastointitavan muutoksilla selittyy osa tuosta luvusta, muttei kaikki.”

Joka tapauksessa, vuodesta 2005 työntekijöiden määrä on pudonnut 139:llä. ”Nuorisotyössä liikkuvuus on suurta ja sellainen ’luonnollinen poistuma’ saattaa olla yhtenä tekijänä selittämässä tuota muutosta. Kun seurakunnat ovat säästäneet, uutta työntekijää ei välttämättä olekaan nyt palkattu vanhan tilalle.” ”Liittoon ei kuitenkaan ole tullut sellaista viestiä, että nuorisotyö erityisesti olisi säästöjen kohteeksi valittu.”

Nuorisotyössä olevien määrä oli korkeimmillaan 2000-luvun alussa. Laskusuuntaan kääntyminen sattuu samaan kohtaan jossa talous alkoi yskiä. Seurakuntien talouteen vaikuttaa jäsenmäärän kehitys, mutta lyhyellä aikavälillä vielä enemmän yleinen taloudellinen tilanne. Kun verokertymät kasvavat, säästöpaineet vähenevät. ”Varmastikaan nuorisotyöntekijöiden määrä ei seurakunnissa enää tule kasvamaan. Toivomme, että seurakunnat kuitenkin pitävät kiinni nykyisistä viroista, vaikka ne olisivatkin väliaikaisesti säästömielessä jäädytettyinä.”

Ehkä kadonneet 139 palaavat vielä?

Ko l u m n i Nuorisotyö, siis mikä ihmeen ”työ”?

TYÖ ON SITÄ ETTÄ KÄDET tulevat likaisiksi. Sen sijaan työtä ei ole se, että herrat pyöriskelevät kädet lanteilla, puuskassa tai taskuissa sinne tänne, siirtelevät hiirtä, pureskelevat kynää tai soittelevat toisilleen. Ja sama ajatus nuorisotyöhön sovitettuna: työtä ei ole se, että pysähtyy kysymään kuulumisia tai kutsuu pihan mopoparkista peremmälle; eikä työtä ole se, että sytyttää keskilattialle kynttilän, siinä pohdiskelee ihmisten elämää ja vähän kyselee/vastailee Jumalaa, ja yhdessä rukoillaan. Työtä on se, että kädet likaantuvat ja tulee hiki.

HUUMORI ON VAIKEA laji. Niinpä en ole saanut kaikilta ihmisiltä ymmärrystä, kun olen kehdannut väittää, että ylempien toimihenkilöiden tai seurakunnan hengellisen työn palkollisten niin sanotusta työajasta vain pieni osa on oikeaa työtä. Erityisen vaikeaksi asian tekee se, että kantani on vain puoliksi huumoria. Kun näen putkimiehen pakkailevan lauantaiaamuna pakettiautoaan, minä en samaan aikaan nuorten retkelle lähtiessäni kehtaa sanoa meneväni työhön. Putkiasentaja menee avaamaan jonkun ihmisen jäätynyttä vesijohtoa. Se on oikeaa työtä. Minä taas menen toimittamaan jotain muuta, sinänsä tärkeää asiaa.

MINULTA KYSYTÄÄN, mihin sitten sanon meneväni, kun lähden hoitamaan virkaa.

Minne menen, jos en mene työhön? – Tähän on helppo vastata. Sanon meneväni nuoria tapaamaan, lähden rippileirille, käyn hoitamassa pari asiaa, poikkean ottamassa kontaktia yhteen ihmiseen. Ei minun tarvitse niputtaa niitä tekemisiä sanan “työ” alle, eikä tämä suinkaan tarkoita sitä, etten joutuisi välillä ponnistelemaan. Sitä paitsi vaikuttaa siltä, ettei myöskään Lionel Messi kutsu pelaamistaan työksi, vaikka saa kieltämättä paljon aikaan.

Hän kertoo: “Aina kun lähden kotoani, kolmen vanha poikani suuttuu ja kysyy, että isä, lähdetkö taas tekemään maaleja.”

EI OLE KOVIN TÄRKEÄÄ, millä sanoilla tekemisiään kutsuu, ei tietenkään. Jos joku sanoo niitä työksi, ei se minua haittaa. Silläkin tavoin ihminen voi vahvistaa heikkoa itsetuntoaan. Joskus on vain hyvä miettiä asioita. Suurikaan työmäärä ei nimittäin takaa sitä, että edes jotain olisi tehty oikein. Kirkon tärkeimmän metodin Luther määritteli sanoessaan, että seurakunnan palvelijoiden on pidettävä taloa ihmisten keskellä.

Arto Köykkä

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

9

Lauri Koivisto uskoo, että nuorisotyössä verkostojen merkitys tulee vain kasvamaan. Hänen mielestään onkin parempi kohdata nuoret yhdessä kuin erikseen.

Ei voi tietää ennen kuin kokeilee Nuorten tehtävä on haastaa vanhemmat sukupolvet, ja tätä haluaa toteuttaa myös Lauri Koivisto.

10

P

ari vuotta sitten nuorisotyönohjaajaksi valmistautunut Koivisto, 26, kaipaa alalle halua kokeilla uutta.

“Asioita voi tehdä toisella tavalla, ja pitäisi tasaisin väliajoin pohtia, onko tapa tehdä niitä paras mahdollinen. Jos on, niin jatketaan. Mutta ei jatketa siksi, että niin on ennenkin tehty. Pitää olVILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

la rohkeutta unelmoida paremmasta, se on alku maailman muuttumiseen. Pitää elää onnistumisen toivossa”, Koivisto kiteyttää.

Koivistoa ajaa halu nähdä asiat mahdollisimman laajasti. Hänen mukaansa se on myös kehityksen edellytys. Hän toivoo, että nuorisotyössäkin asiat näh-

täisiin mieluummin mahdollisuutena kuin pakkona.

“Ei voi tietää ennen kuin kokeilee.

Kuullaan nuoria ja tehdään sen mukaan. Ja annetaan nuorten itse tehdä, ollaan me niitä mahdollistajia. Nuoret tässä ovat parhaita nuorisotyön asiantuntijoita, eivät palveluiden asiakkaita.”

Ei turhia raja-aitoja Lapsuutensa Porissa viettänyt Koivisto on ollut pienestä asti kirkon piirissä.

Omat vanhemmat olivat enemmän tai vähemmän aktiivisia seurakuntalaisia, ja Koivistokin kävi ennen riparia päiväkerhossa, perhekerhossa, pyhäkoulussa ja varhaisnuorten kerhoissa. Saappaan toimintaan hän lähti mukaan heti kun se oli mahdollista.

“Yläasteella nuorisotyönohjaajaksi hakeutuminen ei silti ollut itsestäänselvyys. Silloin oli vielä muitakin suunnitelmia. Se varmistui vasta, kun huomasin, että lukioaikana kaikki illat menivät seurakunnan toiminnassa tai nuorisovaltuustossa.”

Nuoresta iästään huolimatta Koivisto on ehtinyt työskentelemään monessa paikassa. Tutuksi ovat tulleet oman alan työt Helsingissä, Turussa ja Espoossa. Lisäksi hän on jo Porissa ollut ohjaamassa leirejä pienistä lapsista diakonialeirien erityisryhmiin. Hän on työskennellyt myös seurakunnan tiedotuksessa sekä vahtimestarina. Näkemystä on siis ehtinyt karttumaan.

“En ajattele, että työ on tarkkaan rajattu. Tehdään yhdessä yhteistä työtä. En halua edes luokitella, että kohtaan vain nuoria. Nuoret ovat osa perhettä, eikä perheitä saa unohtaa. Tykkään myös tehdä työtä erilaisten ihmisten kanssa. Aina kun tekee töitä uusien ihmisten kanssa, myös oppii erilaisia tapoja tehdä.”

Mennään sinne missä ihmiset ovat Mutta millaisia ajatuksia Koivistolle on syntynyt nuorisotyöstä? Miten sitä pitäisi tehdä ja toteutuvatko ideaalit?

“Ensinnäkin on tärkeää, että mennään sinne missä ihmiset ovat - kaduille, nuorisotaloihin, kouluihin... Nuoret kaipaavat paikkaa, missä voi olla ja ilman pakkoa. Kuullaan heitä siellä - se tarve ei ole kadonnut mihinkään. Sosiaalinen media on myös tärkeä, mut-

ta tarve kasvokkain kohtaamiseen ei ole kadonnut.”

Koiviston mukaan jalkautuminen on toki paljon työpaikastakin kiinni. Asioita tehdään eri paikoissa eri tavalla. Tärkeintä olisi taloudellisesti vaikeinakin aikoina säilyttää mahdollisuus kahdenkeskiseen kontaktiin.

“Kaikilla ei ole turvallista aikuista kysymässä, mitä kuuluu ja vielä niin, että haluaa kuulla sen vastauksen. Ikinä ei osaa arvata, kenelle tulee sellainen tilanne, että haluaa ajan kanssa jutella turvallisen aikuisen kanssa. Nuoret tulee kohdata yksilöinä. Etukäteen ei voi tietää, mitä kohtaamisesta nousee. Jokaisessa kohtaamisessa on mahdollisuus toivon tuojaksi tai valonkantajaksi”, Koivisto muistuttaa.

Mikä muuttuu?

Koivisto on ollut aktiivisesti mukana nuorten tulevaisuusseminaari Kirkko 2020:n suunnitteluryhmässä. Sitä kautta on tullut paljon uusia kontakteja ja virikkeitä.

“On tosi hienoa nähdä, että nuoret tulevat eri puolilta Suomea ja heillä on paljon ajatuksia ja halua nähdä asioita.

”Nuoret tässä ovat parhaita nuorisotyön asiantuntijoita, eivät palveluiden asiakkaita.”

Tapaamisista tulee olo, että meillä on toivoa”, Koivisto naurahtaa.

Koivisto näkee, että erilaisen yhteistyön merkitys tulee nuorisotyössä vain kasvamaan – niin kirkon sisällä kuin verkostoissakin. Eikä se ole suinkaan huono juttu.

“Jos on kateutta, se pitää unohtaa.

On yksi Suomen evankelisluterilainen kirkko, ja pitää tehdä yhteistyötä. Virkoja on tulevaisuudessa vähemmän ja entistä enemmän tullaan tekemään työtä myös verkostoissa. Näen verkostot VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

vain hyvänä asiana.”

Koiviston mukaan yhteistyötä pitäisi tehdä enemmän jo nyt. Ei ole esimerkiksi järkevää, että useat tahot kohtaavat peräkkäisinä iltoina saman nuoren toisistaan tietämättä. Mieluummin kohdataan yhdessä kuin jokainen erikseen tai ainakin pitäisi olla tieto, mitä toinen tekee.

“Kohdataan yhdessä kaduilla ja koulussa. Mennään erilaisiin tapahtumiin, missä ihmiset ovat jo valmiiksi koolla.

Esimerkiksi kirkkokahvit on hyvä brändi. Kahvin ääressä on aina helpompi puhua – viedään sitä tapahtumiin. Näin onkin jo jossain onnistuneesti tehty.”

Mutta kaiken ei tietenkään tarvitse muuttua, eikä kaikkea tarvitse muuttaa.

Koivisto muistuttaa seurakunnan isostoiminnan poikkeuksellisuudesta. Siitä kannattaa pitää kiinni tulevaisuudessakin. Sama pätee leirien asemaan.

Minne maailma miestä vie?

Tällä hetkellä Lauri Koiviston tulevaisuus on auki. Edellinen pesti nuorisotyönohjaajan sijaisena Turun Katariinanseurakunnassa päättyi marraskuun lopussa, ja nyt hän on taas valmis tarttumaan uusiin mielenkiintoisiin työmahdollisuuksiin. Harrastuksille, kuten teatterille, runojen kirjoittamiselle, pitkille kävelylenkeille ja sämpylöiden leipomiselle on jäänyt enemmän aikaa. Samalla on ehtinyt miettimään, onko kirkon nuorisotyö vastannut odotuksia?

“On vastannut. Minulla tosin vaikuttaa, että olin tehnyt työtä jo ennen opiskeluja. Työ on muutakin kuin nuorten kohtaamista – on suunnittelua, tilastointia ja kehittämistä. Mutta on tärkeää ajatella, että nuorille tätä tehdään. Nuori on aina ykkönen.”

Mieluisinta Koivistolle on työssä ollut ihmisten kohtaaminen. Erityisesti leirityö pysyy lähellä sydäntä.

“Leireillä puhelimet unohtuvat ja nuoret löytävät toisistaan voimaa ja rauhaa. Kiireetöntä olemista kesäiltoina kauniissa luonnossa, ja jokainen saa olla sellainen kuin on. Se on vahvuus, mitä ei saisi kadottaa. Jokainen meistä haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Kutsutaan nimellä ja katsotaan silmiin. Siitä se lähtee.”

Teksti ja kuva: Tomi Kangasniemi

11

Ping, Mikael Westman, mitä verkko vaatii nuorisotyöntekijältä?

Vastaus: koko tyypin.

#Ihantavallistatyötä

”K

un nuorilta kysytään, kuinka paljon käytät nettiä päivittäin, he eivät osaa vastata. He ovat siellä nimittäin koko ajan.

98 prosenttia alle 25-vuotiaista nuorista on mukana sosiaalisessa mediassa.

Se tarkoittaa nuorisotyön näkökulmasta sitä, verkossa potentiaalisesti jokainen nuori on tavoitettavissa. kaksi miljoonaa nuorta. Nuorisotalolla saa kontaktin ehkä 150 nuoreen”, Mikael Westman luettelee.

Kaksi miljoonaa nuorta verkossa.

Seurakunnissa pohditaan, kuinka paljon työajasta voi käyttää verkkoon ja kenen sitä työtä pitäisi tehdä. ”Tavallaan juna jo ajoi ohi seurakunnan verkkotyöstä, vaikka monessa paikassa tosi hyvää työtä tehdäänkin. Mutta viimeistään nyt sinne pitäisi lähteä perään.”

Verkkoon pitää vaikka pakottaa

EHYT ry:ssä ennaltaehkäisevää päihdetyötä verkossa tekevä Mikael on virkavapaalla Olarin seurakunnan nuorisotyöstä. Verkkokuviot tulivat tutuik12

si jo Olarissa, missä Mikael sai käyttää työaikaansa nettiin. Hän opiskeli mediatekniikkaa ja teki lopputyönsä Verkessä, joka kehittää digitaalista nuorisotyötä Suomessa. (Verke on uudistanut omaa tiedottamistaan, eikä käytä enää tuota pitkää nimihirviötä. Käyttää siis pääasiassa vain nimitystä Verke ja verkkonuorisotyön sijasta termiä digitaalinen nuorisotyö, tai digitaalinen työote) Mikael on verkkonuorisotyön ammattilainen. Mutta hänen mielestään tulevaisuudessa mitään nuorisotyötä ei voi tehdä kokonaan ilman verkkoa. Jokaiselle seurakunnan nuorisotyöntekijälle pitää antaa riittävät välineet – älypuhelin – koulutusta ja työaikaa, jotta verkkotyöhön voi tarttua. ”Ja jos ei muuten suostu, niin sitten pitää pakottaa siihen”, Mikael naurahtaa.

Kun Mikael haki vuonna 2014 Seurakuntaopistolle nuorisotyön täydentävään koulutukseen verkkonuorisotyön moduuliin, koulutus peruttiin, koska osallistujia ei ollut tarpeeksi. Mikael puistelee päätään. ”Kasvokkain tehtävän työn arvolla VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

perustellaan sitä, ettei haluta käyttää aikaa verkkoon. Kasvokkaisuus onkin tärkeää, mutta eivät nämä olekaan vastakkaisia asioita. Sen sijaan verkkojuttujen pitää kuulua osana kaikkeen työhön, jota nuorisotyöntekijä tekee, jos noudatetaan sitä periaatetta, että mennään sinne, missä nuoret ovat. Sillä nuoret ovat jatkuvasti myös siellä verkossa. Ja siksi ainakin jonkun työntekijän työyhteisössä pitää myös saada keskittyä tekemään työtä verkossa kaikella ajallaan ja innollaan.”

Yksinkertaista kuin napin painaminen Verkkonuorisotyö on nimenomaan ja erityisesti nuorten kohtaamista verkossa. Se ei ole verkkosivun yläpitämistä tai blogin kirjoittamista, vaan kaikenlaista vuorovaikutusta nuorten kanssa verkkokanavia käyttäen.

Kirkossa tuntuu olevan monella kuva verkkotyöstä sellaisena kuin se oli kymmenen vuotta sitten. Sitä ei enää ole. Kaikki on muuttunut, koska nuorten tapa käyttää verkkoa mobiilisti, kaikkialla, kuvien ja videoiden kautta,

on muuttunut.

Mitä se työntekijältä vaatii? Mikael luettelee pitkän liudan esimerkkejä.

Periscope-lähetys päälle, kun on nuortenilta, niin että kuka tahansa voi osallistua samaan hartauteen. Videoidaan ensimmäinen riparitapaaminen ja postataan verkkoon niitä varten, jotka eivät päässeet mukaan. Striimataan isoskoulutus kotoa katsottavaksi niille, jotka eivät ole paikalla. Otetaan itsestä selfie koulun pihalla Instagramiin, kun ollaan menossa pitämään aamunavausta ja puhutaan Snapchatiin kolmen sekunnin viesti kameralle, kaikille seuraajille kuunneltavaksi. ”Tai esimerkiksi tämä, että moni työntekijä pitää kännykkää päällä siltä varalta, että siihen soitettaisiin illallakin. Yhtä lailla on syytä pitää passiivisesti auki WhatsApp, FB-ilmoituksia, Instaa, niin että nuoretkin saavat työntekijään yhteyden – he eivät soita. Minä saan itse tällä hetkellä eniten yhteydenottoja Snapchatin kautta.” ”Mikään näistä ei tarvitse mitään muuta kuin älypuhelimen ja kyvyn painaa nappia. Se on äärimmäisen yksinkertaista. Eikä tämä ole vain nuorisotyöntekijöiden juttu. Nuoriakin saattaisi kiinnostaa, jos pappi ottaa selfien sakastissa ja postaa verkkoon että ’messu alkaa puolen tunnin kuluttua, tervetuloa mukaan.’”

Pitää käyttää kuvaa, pitää uskaltaa avata suunsa videolla, pitää antautua kommentoimaan ja ottamaan kommentteja vastaan.

Loputtomia mahdollisuuksia aikuisille ja nuorille Mikael sanoo painokkaasti, että verkko on täynnä mahdollisuuksia, ei uhkia.

Etenkin nuorille se on paikka, jossa saa olla oma itsensä ja sitten toisaalta aivan kuka tahansa. ”Tämä nimettömänä olemisen mahdollisuus laskee ratkaisevasti nuoren kynnystä ottaa yhteyttä aikuiseen ja käydä keskusteluja aiheista, joita ei kasvokkain kykenisi käymään.”

Tai laskisi sitä kynnystä, jos aikuisia

olisi saatavilla verkossa. ”Hölmöimpiä ajatuksia on, että aikuisilla ei olisi verkkomaailmassa mitään annettavaa. Päinvastoin, aikuinen on verkossa älyttömän hyvä tuote. Nuoret pohtivat siellä jatkuvasti kysymyksiä siitä, ”kuka minä olen ja mihin minä uskon. Sinne pitää aikuisena mennä mukaan keskustelemaan. Ja sitä varten pitää kehittää omaa ammattitaitoaan.” ”Toisaalta nuoret tarvitsevat myös omia paikkojaan, joissa ei ole aikuisia.

Verkossa on paljon sellaisia koloja, joissa nuoret ovat vain keskenään. Mutta niiden kolojen liepeillä tarvitaan aikuisia, joihin nuori voi ottaa kontaktin, kun siltä tuntuu.”

Mikael kertoo Pienempikuinkolme ry:stä, jonka nuoret tubaajat perustivat vastatakseen nuorilta tuleviin hätähuutoihin. Videobloggarit, joilla on satojentuhansien yleisö, ovat törmänneet vlogiensa keskusteluissa ja muissa yhteydenotoissa lukemattomiin nuoriin, jotka tarvitsisivat apua. Yhteydenotto tulee nuorelle vloggarille, koska kanavaa aikuisiin ei ole löytynyt, eivätkä vloggaritkaan ole tienneet, keihin ja mihin ottaa yhteyttä. ”Verkossa ei ole ruuhkaa aikuisista ammattilaisista, jotka olisivat siellä nuoria varten ja joihin ottaa yhteyttä. Olisipa hienoa, jos siellä olisi satoja. Seurakunnan nuorisotyöntekijöillä on välittömästi tuttujen nuorten yleisö, joka on kiinnostunut seuraamaan vaikkapa heidän YouTube-videoitaan, jos sellaisia on.” ”Verkkotyön tiellä on enemmän itseluotuja esteitä kuin mitään oikeita esteitä. Maailman huonoin tekosyy on, että se on tekniikkaa ja siksi vaikeaa. Jos osaa esimerkiksi käyttää sähköpostia ja omistaa älypuhelimen, on kaikki tarvittavat tekniset valmiudet aloittaa”, Westman sanoo. ”Mutta kirkossa on keskitytty aivan liikaa juuri tähän tekniseen puoleen.

Annetaan koulutusta siitä, kuinka perustetaan facebook-sivu, minkä jokainen osaa tehdä kokeilemallakin, sen sijaan, että puhuttaisiin siitä, mitä verkosVILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

sa pitäisi tehdä ja mihin niitä välineitä käytetäisiin.”

Uskallusta kokeilla, oppia, tehdä virheitä ”Minua harmittaa monia asia siinä, miten kirkon verkkotyössä, mutta resursointi on ehkä suurin harmi. Sen lisäksi, että kaikkien pitäisi tehdä osansa, niitä, joilla on intoa, pitäisi hyödyntää paremmin. Moni yksittäinen työntekijä tekee erinomaista työtä verkossa. Pitäisi antaa heille mahdollisuus tehdä sitä niin, että se hyödyttäisi kaikkia. Seurakuntayhtymässä annettaisiin innostuneelle tyypille mahdollisuus tehdä työtä kaikille seurakunnille. Rovastikunnallisesti palkattaisiin yksi asiaan erikoistunut tytöntekijä, joka kävisi kouluttamassa ja tukemassa paikallista työtä seurakunnissa”, Mikael Westman miettii.

Kirkon suurin ongelma verkossa on, ettei se oikeastaan näy verkossa. Siitä ei keskustella. Se pitäisi nostaa sinne, mutta ketään ei kiinnosta seurata Kirkkoa. Sen sijaan Kaisa-pappia monikin on kiinnostunut seuraamaan. Sekä sitä paikallista nuorisotyöntekijää, joka tekee Star Wars -videoita. Persoonien, eli työntekijöiden ja seuraavassa vaiheessa vapaaehtoisten kautta kirkon työn sisällöt ja merkitys voi verkkotyössä kasvaa. ”Pitää rohkaista tähän työhön, poistaa kynnyksiä. Työtä pitää johtaa niin!

Verkkotyö vaatii uskallusta kokeilla, oppia, tehdä virheitä ja oppia niistä. Ekat 200 tuntia videolla tuntuvat hirveiltä.

Kaikki mokaavat verkossa, koko ajan.

Mutta joskus niistä mokista tulee menestyksiä.” ”Kirkon työn jarruna on varovaisuus. Halutaan ylläpitää jonkinlaista virheettömyyttä. Sitten ei lopulta uskalleta koettaa tarpeeksi. Nimittäin yleisön saaminen edellyttää tavallista, jatkuvasti tehtävää työtä, ei suurisuuntaisia ja hiottuja yksittäisiä tuotantoja. Pitää tehdä päivästä toiseen duunia monta vuotta, ihan tavallista duunia.”

Jaakko Kaartinen

13

Inspiroivat Pipliat

■ www.piplia.fi

uutuuksia!

Uudet Rippi– ja kouluraamatut 

Laajassa valikoimassa on kolme uutta kansivaihtoa.

Värikäs Rajaton riemu, Purppura kangasjäljitelmä sekä lämminhenkinen Taivaanranta.

Purppuran kangasjäljitelmän kanteen voi tarvittaessa painattaa kirkonkuvan.

Rippiraamatut sisältävät raikkaat ja monipuoliset liiteosat, jotka sopivat työ- tai lukukirjaksi sekä rippikouluun että uskontotunneille.

Nettikaupastamme löydät myös muut kirjat rippikoulutyöhön!

Koko valikoima www.pipliakauppa.fi. Rekisteröitymällä saat tuotteet seurakuntahinnoin!

Tilatessasi isompia määriä, ota yhteys suoraan myyntiin ja pyydä tarjousta: myynti@piplia.fi tai 010838 6520

 Bible Journaling

Leveämarginaalinen Uusi testamentti ja Psalmit skräppäilyyn ja värittämiseen.

Liitesivuilla inspiroivia värityskuvia ja raamatunkohtia sekä tyhjiä sivuja, joihin voit itse kirjoittaa ja kuvittaa voimaa-antavia aiheita Raamatusta.

Kovakantinen. 14,90 € Hauska tapa syventyä Raamattuun!

uutuus!

voimasanoja ` t ™

PIPLiA.

Suomen Pipliaseura | myynti 010 838 6520 | myynti@piplia.fi | www.pipliakauppa.fi

14

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

Kirkon Nuorisopäivät

13.–15.5.2016 TAMPEREELLA

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

- Joh 3:16 -

yhdenhinnalla.fi #yhdenhinnalla #koskaJeesus

#RISTIROCK #TERA #NSVjamit

#BROS&SIS

#Rapmessu

#Raamattuhetket

#Jellona

#Mikaveli #Herz

#Rippikoulukanava #Työpajat

#kls VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

a

Nuorten näköinen ja oloinen tapahtuma Yhden hinnalla –tapahtumaa toteutettaessa nuorilla on suuri merkitys. Tapahtuman suunnittelu aloitetaan joka vuosi nuorten suunnitteluleirillä, jossa nuoret pääsevät ideoimaan muun muassa ohjelmasisältöjä, esiintyjiä ja viestintää.

Meeri Järvi Tampereelta on ollut mukana suunnittelemassa tapahtumaa kahtena vuotena seurakunnan nuorisopastorin innoittama.

- Olen päässyt ideoimaan laajasti tapahtuman ohjelmaa ja mainostusta. Mieleen jäävin asia, minkä teimme mainostukseen liittyen oli erilaisten valokuvien ja videopätkien tekeminen, jotka julkaistaan Yhden hinnalla Instagramissa. Meidän mielipiteitä kysytään laajasti ja meitä oikeasti kuunnellaan. Me saimme esimerkiksi kuunnella erilaisia musiikkipätkiä ja ehdottaa niistä, kei-

tä haluaisimme mukaan. Tapahtumasta tulee enemmän nuorten näköinen, kun meidän mielipiteet otetaan huomioon, kertoo Meeri Järvi.

siin. Tule yksin tai kaverin kanssa. Ystäviä tapahtumassa riittää! Siellä nähdään!, toteaa Meeri Järvi.

Meeri Järvi on ollut mukana tapahtumassa osallistujana myös useamman kerran.

Hän on kokenut tapahtuman hyvänä paikkana tutustua muihin nuoriin ympäri maata.

- Siellä saa uusia kavereita ja pääsee kokeilemaan hauskoja asioita. Musiikkia kuulee paljon ja lauantai-illan musiikkitapahtuma on hyvän tuulinen kokemus.

Siellä on paljon hyviä tuttuja esiintyjiä ja myös kiinnostavia uutukaisia. Myös sunnuntain Särkkä-messu on kiva, koska siellä varsinkin saa tuntea yhteisyyden tuntua. Varsinkin jos yöpyy koululla, pääsee tutustumaan hyvin muihin ihmi-

Perjantai 13.5.2016 Koko Suomen Nuortenilta Pe klo 18 Tullikamarin Pakkahuone

Mitä siitä tulee, kun nuoria kokoontuu yhteen eri puolilta Suomea yhdessäolon, yhdessä tekemisen ja hyvän musiikin äärelle? Tietysti Koko Suomen Nuortenilta.

Ohjelmassa mm. Suomen suurimmat pikadeitit, erilaisia toiminnallisia huoneita, Mikko Vaismaa ja kls.

Rap-messu Pe klo 21 Tampereen Tuomiokirkko

Perjantai-illan päättää huikea Rap-messu. Rap-rytmein messua kuljettelemassa pastori Elise Hasanen ja musiikista vastaa itseoikeutetusti Daikini.

Sunnuntai 15.5.2016 Synttärijuhlat Särkänniemessä Su klo 11 Särkänniemi

b

Juhlimme helluntaita ja seurakunnan synttäreitä Särkänniemessä musiikkijumiksen merkeissä. Yhteisellä kevätretkellä mukana myös PTK:n Uudenmaan ja Helsingin sekä Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirit. Juhlan jälkeen mahdollisuus hurvitteluun huvipuistossa, tunnin ajan vapaa pääsy laitteisiin viikonloppulipun lunastaneille. (Muutoin Särkänniemen laitteet hintaan 5 € / eka tunti tai 28 € / koko päivä.)

V I L L I ihmisille nuorisotyössä numero 1 / 2016

Lauantai 14.5.2016 Ai, mää vai?

La klo 9.30 Tampereen Tuomiokirkko

Näitkö sä? Huomasitko? Saanko mäkin? Entä jos?

Maikin ja ystävien kysymyksiä ja vastauksia tarinassa, jonka kertojana Kiisi Isotalo ja Tamperelaisia nuoria.

Sun Stage La klo 11 Monitoimitalo 13

Suosittu Sun Stage tarjoaa lavan käyttöösi. Olipa taitosi sitten laulu, soitto, näytteleminen, stand up tai jokin muu, ota lava haltuun yksin tai yhdessä kaverien kanssa. Paikalla apunasi Houseband, esityksiä kommentoi Mikko Vaismaa.

Pajat La klo 11 ja 13 Monitoimitalo 13

Pysähdy Raamatun äärelle, treenaa käden taitoja, liiku ja osallistu! Tätä ja paljon muuta tarjoavat lauantaipäivän pajatyöskentelyt.

NSV-jamit La klo 15.30 Aleksanterin kirkko

Tilkkutäkki, Evankeliumi, Kirkossa, kyllä sä tiedät... Tule mukaan jammailemaan Punaisesta veisukirjasta tuttuja lauluja yhteislaulukonserttiin, jossa jokainen on solisti. Esilaulajina mikin ääressä videoskaban nuoret kyvyt. HouseBand tahdittaa veisut ainutlaatuiseen liitoon.

Ristirock La klo 18 Tullikamarin Pakkahuone

Ristirockin lavalle nousevat tänä vuonna raikas Herz (pop), nuori lupaus Jellona (rap), ylistysmusiikin uusi tuulahdus BROS & SIS (EDM), manserockin jättiläinen TERA (rock) sekä valloittava Mikaveli (rap).

Pitkät reissuperinteet tapahtumaan Yhden hinnalla –tapahtuma kokoaa nuoria Tampereelle ympäri Suomea.

Paikalle tullaan pitkästäkin matkasta, jolloin ryhmän yhteinen reissukokemus on vahvana osana tapahtumaa.

Kotkassa Kymin seurakunnalla on pitkät perinteet tapahtumaan osallistumisessa.

Kymin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Marko Lamminen osallistui itse 80-luvulla nuorena tapahtumaan osallistujana, nykyisin seurakunnan työntekijänä hän tuo itse nuorten ryhmän paikalla.

- Tapahtumassa evankeliumi on elävällä tavalla esillä, musiikissa, messuissa, pajoissa, ohjelmissa ja kohtaamisissa.

Työntekijänä koen merkittävänä sen, että tapahtumassa on selkeät ohjelmalliset osuudet ja spiritualiteetille jää riittävästi aikaa. Yhden hinnalla -tapahtumaan kannattaa tuoda nuoria, koska se on selkeästi koko kirkon tapahtuma, toteaa Lamminen.

Yhden hinnalla -tapahtuman ohjelmien sisältö on monipuolista ja sisällöltään rikasta. Päivien aikana on mahdollista löytää joko syventävää Sanaa tai toiminnallisempaa sisältöä.

Erilaisten esiintyvien bändien joukosta saattaa löytyä hyvinkin uusia ”helmiä” sekä niitä nuorten fanittamia idoleita.

Tapahtumassa erilaisilla kohtaamisilla on suuri merkitys, uudet tuttavuudet ja oman kaveriporukan tapaaminen, kaverit naapuriseurakunnasta ja kauempaakin.

- Voit tutustua jänniin persooniin, lauluihin, leikkeihin ja ajautua turvallisesti uusien ihmisten joukkoon. Oman lisänsä reissuviehätykseen tulee yhteismajoituksesta, iloitsee Marko Lamminen.

Kymin seurakunta on osallistunut vuoden 2016 Yhden hinnalla tapahtuman suunnitteluun. Mukana suunnittelussa työntekijöiden lisäksi on ollut joukko innokkaita nuoria.

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

c

Info

La klo 9-16 Seurakuntien talo, Näsilinnankatu 26

Liput, majoitus ja ruokailut

Viikonloppupaketin hinta on 53 €, Nuorten Keskuksen jäsenseurakunnille 48 € (sis. viikonlopun liput, majoituksen koululla, aamupalat sekä Särkänniemen laitelipun ensimmäisen tunnin ajan). Muut lippuvaihtoehdot ja hintatiedot löytyvät nettisivuilta. Majoitus saatavissa leirikeskuksessa tai koululla.

Ryhmillä mahdollisuus tilata ennakkoon lämmin lounas lauantaiksi.

Ilmoittautuminen netissä

Lipunmyynti ja varsinainen ilmoittautuminen tapahtumaan on 1.–26.4.2016. Tämän jälkeen ei voi enää varata majoitusta eikä ruokailuja. Lippuja tapahtumaan myydään tämänkin jälkeen, mutta osa hinnoista nousee 26.4. Ilmoittautumislomakkeet ja tarkemmat ohjeet löytyvät osoitteesta www.yhdenhinnalla.fi

Nuoret uudistavat kirkkoa Mitä nuoret ajattelevat kirkosta ja toivovat siltä tulevaisuudessa? Nuorten tulevaisuusseminaari haastaa nuoret toimimaan seurakunnan ja kirkon uudistajina. Seminaari toteutetaan Tampereella lauantaina 14.5.2016 Yhden hinnalla –tapahtuman yhteydessä.

Mukaan seminaariin kutsutaan kaksi alle 18-vuotiasta konfirmoitua nuorta/seurakunta. Päivän aikana nuoret visioivat kirkon tulevaisuutta ja keskustelevat siitä kirkolliskokousedustajien kanssa.Seminaarista nuoret tuovat terveiset sekä oman seurakunnan että koko kirkon päättäjille. Seminaaria edeltää sen aihepiireihin liittyvä ennakkotyöskentely, joka toteutetaan yhdessä seurakunnan muiden nuorten kanssa. Materiaali tähän sekä lisätietoa www.nuortenkeskus.fi/kirkko2020 .

Ilmoittautumisaika seminaariin 17.2.–22.4.2016.

Yhden hinnalla -tapahtuman järjestäjät

Nuorten Keskus, Tampereen ev.lut.seurakuntayhtymä, Kuopion ja Mikkelin hiippakunnat, Kirkon kasvatus ja perhetyö, Suomen Lähetysseura ja Kirkon Ulkomaanapu/Changemaker

NSV - Videoskaba: Nuoret esiintymään ja laulattajiksi NSV-jameihin Haastamme nuoret tekemään nettivideoita Nuoren seurakunnan veisuista - parhaimmat esitykset pääsevät lavalle NSV-jameissa Yhden hinnalla –tapahtumassa 14.5.2016. Jamien esiintyjiksi ja yhteislaulujen laulattajiksi haemme nuoria eri puolelta Suomea, säestyksen hoitaa ammattitaitoinen HouseBand. Nuorten tekemisen videoiden latausaika nettiin on maaliskuussa ja äänestys sekä valinnat tapahtuvat huhtikuussa. Tarkemmat ohjeet www.yhdenhinnalla.fi

yhdenhinnalla.fi #yhdenhinnalla #koskaJeesus facebook/yhdenhinnalla Instagram: @yhdenhinnalla Snapchat: yhdenhinnalla d

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

pip l ia Seurakunnan nuori kaitsija ”Kenenkään ei pidä halveksia sinua nuoruutesi vuoksi” (1. Tim. 4:12). Tämä nuorelle seurakunnan kaitsijalle suunnattu kehotus heijastelee niitä ristiriitaisia asenteita, joita varhaisessa kristillisyydessä liitettiin nuoruuteen. Sekä juutalaisessa että kreikkalais-roomalaisessa perinteessä samastettiin usein viisaus ja vanhuus. Joskus meidän keski-ikäisenä pitämäämme kolme- tai nelikymmenvuotiasta saatettiin vielä puhutella nuorukaiseksi. On siis ymmärrettävää, että nuori kristillinen seurakunnan johtohahmo herätti hämmennystä.

Myös muista kristillisistä lähteistä käy ilmi, että ensimmäisen vuosisadan lopulla ja toisen vuosisadan alussa seurakunnissa oli johtavissa asemissa nuorina pidettyjä henkilöitä: ”Teille on myös sopivaa, ettette pyri käyttämään hyväksenne piispanne nuorta ikää. Päinvastoin ottaen huomioon Isän Jumalan voiman osoittakaa hänelle kaikkea arvonantoa. Niinhän olen saanut todetakin, etteivät pyhät presbyterit ole yrittäneet hyötyä hänen kaikkien silmille nuoresta olemuksestaan vaan taipuvat älykkäinä Jumalassa hänen tahtoonsa.” (Ignatios, Kirje Magnesialaisille 3:1). Seurakunnat saattoivat olla pakotettuja valitsemaan nuoria ja melko kokemattomia viranhaltijoita, koska vanhempia, tehtävään sopivia henkilöitä ei välttämättä ollut tarjolla. Toisaalta Jeesus, hänen serkkunsa Johannes Kastaja ja Jeesuksen opetuslapset tarjosivat kaikki esikuvia verrattain nuorista Jumalan lähettiläistä.

Monissa lähteissä tulee ilmi nuoria kohtaan tunnettu epäluulo, ja olikin yleistä kehottaa nuoria tyytymään asemaansa seurakunnan vanhimpien alaisuudessa (1.

Piet. 5:5). Ensimmäisen vuosisadan taitteessa kirjoitetun Ensimmäisen Clemensin kirjeen kirjoittajan huolenaiheena on se, että seurakunnan johtajien arvovalta on uhattuna, kun arvottomat ovat nousseet arvokkaita vastaan, kunniattomat kunnianarvoisia, mielettömät järkeviä ja nuoret vanhempia vastaan. Kirjoittaja käskee lukijoitaan luopumaan kapinasta seurakunnan vanhimpia kohtaan ja nuoria sopeutumaan ”hillittyyn ja arvokkaaseen ajatustapaan” (1. Clem. 1:3; 3:3; 47:6). Myös muissa lähteissä nuoria kehotetaan olemaan alamaisia seurakunnan johtohenkilöille ja pyrkimään nuhteettomuuteen, tapojen puhtauteen ja kaikista maailman himoista pidättäytymiseen (Polykarpoksen kirje filippiläisille 5:3). Varoitusten taustalla on eittämättä huoli siitä, että nuoret ovat luonnostaan uteliaita kaiken sen suhteen, mikä liittyy sukupuolisuuteen. Nuorien samoin kuin naisten katsottiin myös olevan vastaanottavaisem-

VILLI

pia uusille ja mahdollisesti vaarallisille opetuksille.

Tunnemme antiikin ajalta myös myöhäisempiä tapauksia, joissa nuoria, alle parikymppisiä miehiä on valittu seurakunnan viranhaltijoiksi. Nämä tapaukset herättivät kuitenkin yleensä kiivasta vastustusta. 300-luvulta lähtien yleistyivät seurakunnallisten viranhaltijoiden virkauraa määrittelevät säädökset, jollaisia käytettiin aiemmin roomalaisten virkamiesten uran säätelyssä (cursus honorum). Näissä säädöksissä pyrittiin määrittelemään ikärajat kunkin seurakunnallisen viran hoidolle. Alle 14-vuotiaat tai joidenkin lähteiden mukaan alle 18-vuotiaat lapset ja nuoret saivat lukea liturgisia tekstejä jumalanpalveluksissa, minkä jälkeen he saattoivat hoitaa apulaisdiakonin tehtäviä 25-vuotiaaksi asti. Diakonin piti olla vähintään 25 tai 30-vuotias, kun taas papiksi pääsi 30- tai 35-vuotiaana ja piispaksi 35- tai 45-vuotiaana.

Syntyvän luostarilaitoksen piirissä suhtauduttiin ihmisen ikään toisella tavalla ainakin ihanteiden tasolla. Luostareissa oli ainakin joitain lapsia ja nuoria, ja joskus ihmisen ikä alettiin laskea siitä hetkestä, kun hän saapui luostariin. Näin iältään nuorempaa luostarin asukasta saatettiin pitää vanhempana kuin sitä, joka oli tosiasiassa häntä vanhempi mutta tullut luostariin myöhemmin. Tällaiselle ajattelulle saatettiin löytää perustelut Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluvasta Viisauden kirjasta: ”Ei vanhuuden arvo ole pitkässä iässä, ei sitä mitata vuosien mukaan. Ymmärrys on harmaiden hapsien vertaista, nuhteettomuus vastaa korkeaa ikää.” (Viis 4:8–9). Antiikin maailmassa eli myös ihannekuva nuoresta pojasta, jolla on vanhuksen viisaus (puer senex). Kuvaus sopii hyvin kaksitoista vuotiaaseen Jeesukseen, joka herätti temppelissä ihmetystä ymmärryksellään (Luuk. 2:41–52).

Raamatun suuressa kaaressa ei ole yllättävää, että Jumala valitsee palvelijoikseen nuorukaisia. Jaakob huijasi viekkaudella itselleen isänsä Iisakin siunauksen, joka olisi kuulunut hänen isoveljelleen Esaulle (1. Moos. 27).

Jaakobin suosikki oli hänen nuorin poikansa Joosef, mikä herätti katkeruutta hänen veljissään (1. Moos. 37).

Daavid oli veljessarjansa nuorin, mutta kukisti Goljatin (1. Sam. 17). Näiden nuorten miesten nouseminen Jumalan suosikeiksi havainnollistaa koko Raamatun läpikulkevaa punaista lankaa, jonka mukaan Jumala arvioi ihmisiä toisin kuin mihin on totuttu. Nuoren ihmisen valinta voi johtaa ylilyönteihin ja harha-askeliin mutta siinä voi myös piillä uudistumisen alku.

ihmisille nuorisotyössä

Raimo Hakola

numero 1 / 2016

15

Kasvatus kasvaa yhteen Joustavuus, laajaalaisuus, osallistaminen ja yhteistyö – kasvatuksen kenttä venyy

S

eurakuntatyön sisäiset rajat murtuvat, vanhoista toimintamuodoista ja työaloista on päästettävä irti. Uusia työtapoja ja uutta toimintaa luodaan yhdessä kuntien ja järjestöjen kanssa yhä enemmän. Yhteiskunnan tukirakenteiden kuten päivähoito-oikeuden heiketessä seurakunnat myös halutaan kasvatusyhteistyöhön yhä laajemmin ja monimuotoisemmin.

Tällaiseen seurakuntien tulevaisuuteen uskoo monien muiden lailla Seurakuntien Lapsityön Keskuksen varhaiskasvatuskouluttaja Tiina Haapsalo.

Talous kutistuu, monikulttuurisuus lisääntyy, seurakuntien on tavoitettava paremmin ne, jotka eivät itse ilmoittaudu leireille ja kerhoihin. Seurakuntalaiset on kutsuttava työtovereiksi, luomaan toimintaryhmiä, tekemään aluetta paremmaksi paikaksi kasvaa.

Tammikuussa Helsingin seurakuntien luottamushenkilöille luovutetut lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden teesit heijastavat omalla tavallaan ajatuksia tulevasta. Mutta miten tämä kaikki tehdään?

Tulevaisuus on yhteistyössä Resurssien pienentyessä ja haasteiden kasvaessa moni haaveilee entistä mut16

kattomammasta yhteistyöstä niin seurakuntien sisällä kuin seurakuntien välilläkin ja muiden toimijoiden kanssa. Lapsityö ja nuorisotyö voisivat tehdä enemmän yhteistä, tokaistaan usein.

Ratkaisisiko perhetyöstä puhuminen asian? Jossakin on jo siirretty työvoimaresursseja työajattomiin perhetyön virkoihin. Unelmana on silloin joustavuus ja laaja-alaisuus: eri-ikäisten toiminnan ohjaamista, päiväkotiyhteistyötä, perhekerhoja, kotikäyntejä, vapaaehtoistoiminnan koordinointia, yhteistyöverkostojen rakentamista kunnan kanssa.

Lastenohjaajien virkojen muuttaminen perhetyön viroiksi tarkoittaisi käytännössä myös ilta- ja viikonlopputoiminnan laajentamista perheille. Ja työntekijälle työajan muutoksia.

Lastenohjaajien liiton puheenjohtaja Merja Forsmanin mukaan lastenohjaajien virkojen tilalle ei voi yksinkertaisesti perustaa työajattoman perhetyöntekijän virkoja. Lastenohjaajan palkka ja koulutus ei hänestä riitä hengelliseen työajattomaan työhön.

Forsmanin mukaan olisi erikoinen tilanne myös nuorisotyöntekijöiden, diakonien ja lapsityönohjaajien näkökulmasta, jos lastenohjaaja puolestaan voisi saada työajatonta työtä vastaavan palkkaluokan viran.

Iltatyötä hänen viikkoonsa kuuluu jo nyt, mutta siitä neuvotellaan ja niinä päivinä työpäivä alkaa vasta puoliltapäivin. Turun Mikaelinseurakunnassa on kokeiltu iltamuskareita ja iltaperhekerhoa, koska kiinnostuneet vanhemmat olivat enimmäkseen työssäkäyviä.

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

Ilta-aikaan osallistujia on ollut hiukan enemmän.

Suunniteltaisiinko kasvatusta kokonaisuutena?

“Lapsi- ja varhaisnuorisotyö on jo siinä mielessä itsessään perhetyötä, että se koskee koko perhettä. Perhekerhot, isä-poikakerhot ja erilaiset leirit meillä jo on.

Nuorisotyössä perhe ei ole fyysisesti mukana, eivätkä nuoret sitä haluaisikaan.

Mutta kyllä kristillisen kasvatuksen tukeminen koskettaa aina koko perhettä ja kaikki kasvatustyömme on perhelähtöistä”, pohtii Tuusulan seurakunnan johtava nuorisotyönohjaaja Juha Pitkä.

Tuusulan seurakunnan alue on laaja ja kerhoja pyörii useilla alueilla.

“Tässä on muistettava aina seurakuntien erilaisuus. Meillä esimerkiksi on 3-4 nuorteniltaa joka viikko ja perhekerhoja sekä varkkakerhojakin monia rinnakkain. Lapsityössä on kädet täynnä työtä.”

Tuusulassa lapsityön ja nuorisotyön suunnitteluryhmiin kuuluu molempiin nuoria ja luottamushenkilöitä. Mutta myös Pitkä kaipaa kasvatuksen kentälle enemmän yhteistyötä.

“Olisi ihan hyvä joskus suunnitella kasvatustyötä kokonaisuutena. Ehkä se on tulevaisuutta”, hän miettii.

Varhaisnuoriso- ja nuorisotyötä tehdään yhdessä kunnan kanssa samassa nuorisotilassa, mukana on myös MLL. “Onhan meillä yhteinen tavoite tarjota mahdollisimman hyvä kasvupaikka. Seurakunnalla on sen lisäksi vielä

kirkon sanoma. Osa nuorista käy vain seurakunnan illoissa, jotkut ainoastaan kunnan, mutta on niitäkin jotka käyvät molemmissa.”

Tuusulassa suunnitellaan yhden lastenohjaajan työn muuttamisesta työajattomaksi. “ Lapsityössä on hyviä ammattilaisia, mutta hiihtoloma- ja kesäleirien osalta työ käy aika kalliiksi”, Pitkä sanoo.

Koko kasvun kaari otetaan huomioon paremmin ja se merkitsee työalojen ylittämistä.”

Työalat ja työajat repeilevät, mutta mihin suuntaan?

Haapsalon mukaan kasvatuksen kentän painopiste siirtyy kohti perhetyötä.

“Ei voi enää lähteä siitä, että seurakunnat kokoavat lapsia kerhoihin”, hän sanoo.

Lapsityön määrä ei varsinaisesti vähene. On kuitenkin katsottava paikallisia tarpeita kullakin alueella. Jossakin päiväkerholaisten määrä on vähentynyt, toisaalla kasvanut. Perhekerhot pikemminkin pullistelevat.

Haapsalon mukaan seurakuntien kasvatustyö kehittyy siihen suuntaan, että koko nuoren kasvun kaari otetaan paremmin huomioon ja tämä tarkoittaa myös työalarajojen ylittämistä. Esimerkiksi seurakunnan ja kunnan tai järjestöjen yhdessä ylläpitämä perhekeskus avoimine ovineen ja mahdollisuuksineen on tulevaisuutta.

“Ohjaajien osaaminen on laaja-alaista. Tällä hetkellä työ on kallista. Lapsija nuorisotyöstä ei kuitenkaan voi tinkiä, vaan on mietittävä miten se parhaiten palvelisi kokonaisuutta. Osaamis-

ta on. Tärkeintä olisi tehdä nyt rohkeita avauksia. Esimerkkinä tästä on vaikkapa lapsidiakoniatyö, jonka tapaiset yhdistelmät varmasti tulevat lisääntymän”, hän kuvailee.

On tehtävä enemmän yhteistyötä esimerkiksi kuntien kanssa ja perhetyön projektien suhteen esimerkiksi Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos on jo toivottanut seurakunnat yhteistyökumppanikseen. Tulevaisuus on yhteistyössä - ja ennen kaikkea lapsissa ja nuorissa, jotka ovat tulevaisuuden kirkko.

Haapsalon mukaan kunnallisen päivähoito-oikeuden supistaminen esimerkiksi tuo seurakunnille haaasteen olla tarjoamassa uutta.

Työaikakysymys askarruttaa Haapsalo uskoo, että vähitellen myös lapsityöstä tulee työajatonta. “Seurakuntien työaikakysymys tulee nousemaan esille uudella tavalla.”

Sääksmäen seurakunnan kasvatuksen VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

toimialajohtaja Ulla-Maija Hutko puolestaan uskoo, että tulevaisuudessa nykyistä suurempi osa kasvatusalan työstä tehdään työajallisista toimista käsin.

Hänestä työaikapankki mahdollistaisi hyvin leirivapaiden siirtämisen kesäaikaan, kun muuta toimintaa ei juuri ole.

“Tosiasia on, että nuorisotyöntekijät tekevät tällä hetkellä aivan hurjia määriä vuorokausia ja korvaavat vapaat ovat lyhyitä. Usein ei muisteta, että esimerkiksi papit pääsevät työssään yöksi kotiin. Seurakuntien työntekijät ovat kyllä oppineet käyttämään työajattomuuden myös hyödykseen, mutta perheiden kannalta työajattomuus on melkoinen haaste.”

Hutko uskoo lapsityön tulevaisuuteen. Hänestä lastenohjaajat tekevät jo nyt perhetyötä.

“Pienten kanssa toimintaan lähdetään lapsi edellä, mutta perhe tavoitetaan sitä kautta. Myös pienelle lapselle irtautuminen kotoa silloin tällöin on tärkeää. Pienten lasten myötä seurakunta kuitenkin saa kontaktin koko perheeseen.

Asiakastyytyväisyyskyselyjen perusteella meillä seurakunnan lapsityön koetaan tukevan kristillistä kasvatusta. Mukana on myös kirkkoon kuulumattomia perheitä, jotka toivovat että lasten ymmärrys näistäkin asioista kasvaa. Toisaalta tarvitaan yhdessäoloa. En usko että perhetyö ja kasvatustyö syövät toisiaan.”

Salla Ranta

17

Rippikoulu uudistuu nuoret edellä Rippikoulusuunnitelmaa valmisteleva työryhmä haluaa nuoret mukaan suunnittelemaan rippikoulua.

M

istä riparilla pitäisi puhua? Sitä kannattaisi kysyä nuorilta, sanoo Kirkkohallituksen Kasvatus ja perheasioiden yksikön apulaisjohtaja Jarmo Kokkonen. ”Parhaimmillaan rippikoulun käsikirjoitus ja toteuttamisen tapa hahmottuu vuorovaikutuksesta nuorten kanssa”, hän visioi.

Kokkonen on mukana työryhmässä, joka valmistelee rippikoulusuunnitelman uudistusta. Työryhmä luo vuoteen 2017 mennessä ehdotuksen uudesta suunnitelmasta, jonka hyväksymisestä päättää piispainkokous.

Edellinen suunnitelma on vuodelta 2001. Sen teologisiin ja pedagogisiin linjauksiin ollaan Kokkosen mukaan oltu tyytyväisiä, mutta viidessätoista vuo-

18

dessa maailma ympärillä on muuttunut.

Myös tutkimustietoa nuorista on saatavilla enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa.

Parin vuoden ajan käynnissä ollutta uudistustyötä ovat ohjanneet kaksi keskeistä havaintoa. Ensinnäkin digitalisaation synnyttämät uudet mediat yhdistävät nuoria. Siksi rippikoulun tulisi tapahtua myös Snapchatissa, Instagramissa tai missä ikinä 15-vuotiaat ensi kesänä ovatkaan.

Samaan aikaan moni muu asia erottaa nuoria. Toinen työtä ohjaava havainto on nuorisokulttuurin pirstaloituminen. ”Ei ole olemassa yhtä yhtenäistä nuoruutta. Maalla on erilaista kuin kaupungissa ja Pohjois-Suomessa erilaista kuin Etelä-Suomessa. Myös saman kaupungin sisällä eri kaupunginosien todellisuudet voivat olla nuorten kokemusmaailmassa erilaisia”, Kokkonen kuvaa.

Konkreettisia vinkkejä Siinä missä edellinen rippikoulusuunnitelma antoi seurakunnille melko väljät VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

puitteet, uudesta suunnitelmasta halutaan edeltäjäänsä ohjaavampi. Työryhmä ottanee suunnitelmassa kantaa esimerkiksi leirijakson pituuteen (sen pitäisi olla vähintään seitsemän päivää) ja ehtoollisenviettoon riparilla (pitäisi viettää, mielellään usein).

Tähän mennessä työryhmä on hahmotellut rippikoululle tavoitteet. Niistä yksi on nuorten osallisuuden tukeminen. Työryhmä aikoo ehdottaa, että seurakuntien tulisi luoda rippikoulun paikallissuunnitelma, jonka tekemiseen nuoret osallistuvat.

Se on yksi tapa vastata nuorisokulttuurin pirstaloitumiseen ja varmistaa, että se mistä riparilla puhutaan ja miten, on nuorten näkökulmasta olennaista. Nuorten ottaminen mukaan suunnitteluun on myös demokratiakasvatusta, Jarmo Kokkonen muistuttaa. ”Nuorilta kysyminen kannattaa, vaikka se ei synnyttäisi mitään kovin radikaalia uutta. Sillä on itsessään merkitystä, että nuori kokee päässeensä vaikuttamaan.”

Työryhmä on kuullut nuoria myös omassa työssään. Nuorten lisäksi työs-

Päätösvalta säilyy seurakunnissa u Rippikoulusuunnitelma 2017:sta halutaan tehdä edeltäjäänsä ohjaavampi. Entä jos seurakunta ei halua seurata tai noudattaa suunnitelman linjauk­ xsia? ”Jos seurakunta poikkeaa suunnitelmasta, niin sitten se on ainakin tie-

kentelyyn ovat osallistuneet seurakuntien ja järjestöjen rippikoulutyön vastaavat.

Monet uuteen rippikoulusuunnitelman kirjattavista käytänteistä ovatkin jo joidenkin seurakuntien todellisuutta. ”Rippikoulua uudistetaan jatkuvasti paikallisesti eri puolilla Suomea”, sanoo uudistusta valmistelevan työryhmän puheenjohtaja, Vantaan Hakunilan seurakunnan kirkkoherra Hans Tuominen.

Jotta hyvät käytännöt saataisiin kaikkien ulottuville, niitä aiotaan kirjata suunnitelman liitteeksi tai erillisille verkkosivuille. Siellä voitaisiin jakaa esimerkiksi Hakunilan seurakunnassa käytössä ollut menetelmä konfirmaatiomessun valmistamiseen. ”Leirijakson aikana päivittäisissä konfispajoissa syntyvät rukoukset, saarna, draama, juonnot, musiikki, kuvat ja videot. Näin konfirmaatiosta syntyy nuorten kanssa yhdessä suunniteltu ja toteutettu juhla”, Tuominen sanoo.

toinen valinta”, sanoo Jarmo Kokkonen.

Ohjaavuuden tavoitteena on hänen mukaansa taata rippikoulun tasalaatuisuus. ”Meillä on vuosittain noin 2200 rippikouluryhmää. Jos meillä on kir-

kossa sata huippupedagogia, se on hienoa, mutta rippikouluissa on vähintään 3000 opettajaa joka vuosi. Suunnitelmatasolla halutaan vaikuttaa siihen enemmistöön, jolla ei ole aikaa, energiaa tai mielenkiintoa itse lähteä kehittämään työtä.”

Iloa ja yhteyttä

rijakson tai edes puolen vuoden aikana pitäisi oppia aivan kaikki”, Hans Tuominen sanoo.

Nuorten osallisuuden parantamisen lisäksi työryhmä on hahmotellut viisi muuta tavoitetta. Niistä ensimmäinen on, että nuori kokee rippikoulussa turvallisuutta, yhteyttä ja iloa. ”Se on edellytys kaikelle muulle. Jossain määrin on itsestään selvää, että näin pitäisi olla, mutta aikaisemmin sitä ei ole kirjattu tavoitteeksi”, Jarmo Kokkonen sanoo.

Lisäksi nuorten tulisi riparilla oppia huolehtimaan hengellisestä elämästään, kantamaan vastuuta itsestään, toisistaan ja luomakunnasta sekä löytämään merkityksiä kristinuskon keskeisten sisältöjen ja oman elämänsä väliltä.

Sitä, mitä kristinuskon keskeisiä sisältöjä riparilla opetetaan, uusi suunnitelma määrittelee edeltäjäänsä tarkemmin. ”Kristinuskon perusteiden tuntemus on ohentunut ja tulee ohenemaan entisestään. Ei kannata lähteä siitä, että lei-

Jäsenyydestä tuli tavoitte Viimeinen rippikoululle hahmotelluista tavoitteista on jäsenyystavoite. Kun edellistä rippikoulusuunnitelmaa valmisteltiin 1990-luvun lopussa, kirkkoon kuului melkein yhdeksän kymmenestä suomalaisesta. Nykyään vastaava luku on noin seitsemän. ”Kirkon kannalta on todella iso kysymys, kuinka aikuistuvat nuoret jäsentävät yhteisöön kuulumisensa”, Kokkonen sanoo. ”Siitä keskusteleminen on työntekijöille vaikeaa, koska aikaisemmin meidän ei ole tarvinnut sitä tehdä, mutta se on haaste, joka kannattaa kohdata.”

Tuija Pyhäranta

Elämää nuorisotyössä

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

19

1.

2.

3.

4.

5.

8.

6.

7.

11.

9.

10.

13.

12.

20

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

u Kirkon kasvatuksen päivät 2016 kokosi yhteen lähes tuhat osallistujaa!

Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille, Antti Vuorelle & Housebändille, tilaisuuksien ohjelmasisältöjen tuottajille, asiantuntijoille ja esiintyjille, sekä kaikille talkoolaisille ja yhteistyökumppaneille.

Ensi vuonna tapaamme NUORI 2017 nuoriso- ja kasvatusalan ammattilaistapahtumassa Tampereella 27.-29.3.

1. Kirkon kasvatuksen päivät 2016 pidettiin 12-14.1.2016 Jyväskylän Paviljongissa. Päivien teemana oli ”Ihmisten Kirkko”. Tapahtumaan ilmoittautui 968 osallistujaa, 47 näytteilleasettajaa henkilökuntineen sekä suuri joukko talkoolaisia ja esiintyjiä.

2. Päivien juontajina toimivat Heli Pruuki vs. rippikoulutyön asiantuntija kirkkohallituksesta ja nuorisotyönohjaaja Pauli Syrjö Helsingin Mikaelin seurakunnasta 3. ”IHMISTEN KIRKKO” on vieraanvarainen, avoin, vastaanottava ja turvallinen kaikille. Meillä jokaisella on jotakin annettavaa kirkolle. Päivien tunnuksena olleen kirkkorakennuksen kalustuksineen ja ympäristöineen on rakentanut Mare Kinanen (erityisnuori-

sotyönohjaaja Snellusta). Kirkon ovella seisoo Eevert Taavitsaisen talosta tuttu Suntio. Suntion ja Eevertin elämään ja tarinoihin voit tutustua osoitteessa http://nukkekoti.kinanen.fi

qvist (Verke,) Juha Kiviniemi (Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus), Juho Niemelä, (kirkkohallitus), Hannu Majamäki (kirkkohallitus) ja Jarno Alastalo (Irc-galleria)

4. Tapahtuman housebändin kapellimestarina toimi Antti Vuori

10. Vuoden 2015 aikana kirkon lapsi- ja nuorisotyön ansiomerkki myönnettiin 24:ll työntekijälle ja vapaaehtoistoimijalle. Kirkon lapsi- ja nuorisotyön kunniaplaketti myönnettiin kouluttaja Tiina Haapsalolle, SLK (ensimmäinen vas.) ja nuorisotyön sihteeri Rauno Vänskälle, Helsingin srk.yhtymä (toinen vas.)

5. Avajaismessu ”Saamme taivasta maistaa”. Pekka Simojen säveltämä ja AnnaMari Kaskisen sanoittama partiomessu on saanut vanhojen suosikkilaulujen rinnalle uusia tuulia. Messukuoro koostui Järvi-Suomen partiopiirin jäsenistä.

6. Rahasta Kiinni? –kanavassa keskusteltiin lapsiköyhyydestä Suomessa ja maailman laajuisesti. Keskustelijoina mm. arkkipiispa Kari Mäkinen ja pastori Luis Fernando Blanco Boliviasta.

7. Nyt lähtee lapasesta! kanavassa edistettiin lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksia kirkossa.

8. Isoja Ihmeita – isostoiminnan linjaus -kanavassa pohdittiin mikä kaikki isostoiminnassa voi tukea nuoren kasvua ja yhteisöllisyyden rakentamista. Vasemmalta: Jukka Drugg, (Vuosaari), Mari Vuorisalmi (Nokia), Mari Kaarlenkaski (Järvenpää), Riikka Wikström (Korso) ja Reija Salovaara, (Allianssi) 9. Verkkotyöskentelijät kommunikoivat toistensa kanssa SomeCast-niminen podcast-ohjelmassa. Vas. Markus Lund-

11. kirkon kasvatuksen päivillä neulottiin sukkia, lapasia, kaulaliinoja, jne. yhteensä yhdeksän kassillista. Neuleet luovutettiin Jyväskylän seurakunnan lähetys- ja kansainvälisen työ kautta Jyväskylän pakolaiskeskuksiin.

12. Keskiviikkoillan huipennus oli ”Elämää suurempaa” –konsertti, jossa Suomi-gospelin suuret nimet: Pekka Simojoki (vas.), Jippu, Johanna Kultalahti, Daikini ja Jaakko Löytty tulkitsivat toistensa tunnetuimpia lauluja. Laulujen sovituksesta, säestyksestä ja taustalaulusta vastasi Antti Vuori ja houseband. Illan juontajana toimi Raine Haikarainen (oik).

13. Kasvatuksen päivät päättyivät Ihmisten messuun. Liturgina Juhani Holma, avustajina kirkkohallituksen ja seurakuntien työntekijöitä sekä lapsia Jyväskylän Keljonkankaan ja Tikan kouluista sekä seurakunnan pyhäkoulusta.

Ansiomerkkien saajat 2015 Kirkon lapsi- ja nuorisotyön kunniaplaketti on myönnetty vuonna 2015 Tiina Haapsalo, kouluttaja, Seurakuntien Lapsityön Keskus Rauno Vänskä, nuorisotyön sihteeri, Helsingin srk-yhtymä Vuoden 2015 aikana seuraaville henkilöille on myönnetty Kirkon lapsi- ja nuorisotyön ansiomerkki: Kaustell Gunne-May, Ungdomsarbetsledare, KCSA; Kortelainen Vuokko, lastenohjaaja, Liperin srk; Lehtonen Anita, lastenohjaaja, Liperin srk; Liimatainen Sirkku, lastenohjaaja, Kirkkonummen suom.srk; Penttinen Maija, nuo-

risotyönohjaaja, Liperin srk; Rask Aila, lapsityönohjaaja, Liperin srk; Pekola Seija, nuorisotyönohjaaja, Kokkolan suom. Srk; Kosonen Maara, kouluttaja, PTK ry; Surma-aho Kari, nuorisotyönohjaaja, Ylä-Savon srk-yhtymä; Nousiainen Jari, nuorisotyönohjaaja, Ylä-Savon srk-yhtymä; Soudunsaari Helli, lastenohjaaja, Posion seurakunta; Häkkinen Urpo, nuorisotyönohjaaja, Varkauden srk; Boman Paula, vastaava lastenohjaaja, Varkauden srk; Haanpää Pekka, nuorisotyönohjaaja, Kannelmäen srk; Laaksonen Jukka, kouluisäntä/vapaaehtoistoimija, Helsingin Mikaelin srk; Ojanen Jukka, autonkuljettaja/vapaaVILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

ehtoistoimija, Helsingin Mikaelin srk; Paasonen Johanna, opiskelija / vapaaehtoistoimija, Helsingin Mikaelin srk; Lainela Ami, vientiosaston päällikkö/ vapaaehtoistoimija, Helsingin Mikaelin srk; Peltola Tiina, hoitaja / vapaaehtoistoimija, Helsingin Mikaelin srk: Virta Jarkko, tulliylitarkastaja/vapaaehtoistoimija, Helsingin Mikaelin srk; Kuparinen Ari, leimopotyöntekijä/vapaaehtoistoimija, Helsingin Mikaelin srk: Liukkonen Eeva, lastenohjaaja, Pieksämäen seurakunta; Jäppinen Marjaana, lastenohjaaja, Pieksämäen seurakunta; Kuhmonen Riitta, lastenohjaaja, Pieksämäen seurakunta.

21

K i r k ko h a l l i t u s , Ka s va t u s j a p e r h e a s i a t P L 210 , Ete l ä ra n ta 8 , 0 0131 H e l s i n k i p u h . ( 0 9 ) 18 0 2 1 s a ka s t i .ev l .f i

Peace United sai palkinnon työstään

E

meritusarkkipiispa John Vikströmin nimeä kantava Kirkon liikuttajapalkinto jaettiin erikoispalkintona Peace United -jalkapallojoukkueelle Suomen Urheilugaalassa tiistaina 12.1.2016.

Palkinnon luovutti John Vikström, ja sen vastaanottivat Peace United -joukkueen kapteenit Aki Riihilahti ja Laura Österberg Kalmari sekä kampanjapäällikkö Eeva-Maria Laakso.

“Tänä aikana on entistä tärkeämpää, että edelleen löytyy urheilun kaltainen voima, joka rakentaa siltoja ja yhdistää ihmisiä. Peace Unitediin kuuluvat kaikki, jotka pelaavat yhteiseen hyvään riippumatta siitä, voittaako koskaan pokaaleja”, joukkueen kapteeni Aki Riihilahti totesi.

Henkinen joukkue rauhan puolesta Peace United on henkinen joukkue, joka pelaa rauhan puolesta. Joukkueen tavoitteena on lopettaa vastakkainasettelu kulttuurien ja uskontojen välillä. Peace United on syntynyt osana Kirkon Ulkomaanavun Tekoja-kampanjaa, joka keskittyi vuonna 2015 nuorten väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisyyn.

Kirkon John Vikström -liikuttajapalkinnon myöntää kirkkohallitus. Palkintoa on jaettu vuodesta 2012. Palkinnon myöntämisen perusteita ovat muun muassa eettisten arvojen edistäminen liikunnassa ja urheilussa, kirkon

liikunta- ja urheiluyhteistyön edistäminen, inhimillisyyttä ja ihmisen arvoa edistävä, pitkäjänteinen työ tai uusi innovaatio liikunnassa sekä syrjäytymisen ehkäisy liikunnan ja urheilun keinoin.

Inhimillisyyttä ja ihmisen arvoa edistävää työtä Kirkon John Vikström -liikuttajapalkinnon myöntää kirkkohallitus. Palkintoa on jaettu vuodesta 2012.

Palkinnon myöntämisen perusteita ovat muun muassa eettisten arvojen edistäminen liikunnassa ja urheilussa, kirkon liikunta- ja urheiluyhteistyön edistäminen, inhimillisyyttä ja ihmisen arvoa edistävä, pitkäjänteinen työ tai uusi innovaatio liikunnassa sekä syrjäytymisen ehkäisy liikunnan ja urheilun keinoin.

John Vikströmin Kirkon liikuntapalkinto -puhe Urheilugaalassa2016 ”Tässä gaalassa palkitaan tuloksia, jotka ovat mitattavissa ja ilmaistavissa sekunneilla, metreillä, mitaleilla jne.

Hyvä näin. Mutta onhan olemassa myös muunlaisia urheilutuloksia.

Poika tai tyttö, aikuinenkin, joka on vaarassa syrjäytyä, on urheilun kautta löytänyt joukon, johon hän saa tuntea kuuluvansa, jossa häntä arvostetaan ja 22

kannustetaan. Näin elämä, joka saattaisi suuntautua kohti marginalisoitumista ja yksinäisyyttä, on saanut uuden suunnan kohti yhteisyyttä, läheisyyttä ja lämpöä – uuden tulevaisuuden.

Tämäkin on yksi urheilutulos.

Kirkko on perustanut palkinnon, jolla halutaan antaa tunnustusta ja VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

rohkaisua tällaiselle urheilutoiminnalle ja liikunnalle.

Tällä kertaa tämä palkinto on myönnetty projektille, joka ensisijaisesti tähtää juuri tällaisiin tuloksiin – projektille, jonka nimi on Peace United.”

Kirkon eteisaulasta walkerseihin Elokuussa 1994 Aseman Lapset ry:n ensimmäisen Walkers-nuorisokahvilan avaajia jännitti Helsingin ydinkeskustassa: tulisiko Alkon myymälään remontoituihin tiloihin ollenkaan nuoria?

K

yllä tuli ja paljon. Walkerseja syntyi pian muuallekin. Tikkurilassa Walkers-toiminta käynnistyi tammikuussa 1996, kun seurakunnan uudessa nuorisotilassa jatkettiin suosittua Jallen Pubin yökahvilatoimintaa Walkersina.

Ulkopuolisuuden ehkäisy on yhteinen homma.

Osana suurempaa

Ensimmäisenä mukaan lähteneen Tiksin seurakunnan kanssa tehtiin yhteistoimintasopimus, joka avasi ovia muidenkin seurakuntien suuntaan. Sopimus muotoiltiin niin, että vaikka Walkers-toiminta on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta, taustayhteisön toimintaajatukset ja tunnukset voivat tulla esiin.

Tänä päivänä Tikkurilan ohella seurakunnat ovat vahvasti mukana Kauhajoen ja Säkylän Walkerseissa. Kauhajoella seurakunnan ja kaupungin nuorisotyöt yhdistävät voimiaan esimerkillisesti yhteisessä kahvilassa. Piskuisessa Säky-

lässä puolestaan seurakunta kantaa päävastuun kunnan nuorisotilassa toimivassa Walkersissa. Monella muullakin Walkers-paikkakunnalla seurakunta on oiva yhteistyökumppani.

Osallistavaa kehittämistä Vuosien mittaan Walkers-toimintaa on kehitetty osallistavasti varsin pitkälle.

Yhteinen koulutusohjelma, aineistopalvelu ja vapaaehtoisten rekrytointikampanja helpottavat arjen tekemistä. Myös toimintavastavien keskinäinen ammatillinen vertaistuki saa paljon kiitosta.

Kohdennetusta kehittämistyöstä tuorein onnistuminen on yhteinen Walkers-autopilotti Salon seurakunnan kanssa. Matkailuautosta muunnetulla ketterällä kohtaamisvälineellä “Wautolla” tuotettiin paljon iloa salolaisille nuorille ympäri kaupunkia.

Toiminnallisesti pilotti ylitti odotukset. Seurakunta joutui kuitenkin rehdisti toteamaan, ettei heiltä valitettavasti löytynyt riittävää resurssia toiminnan jatkamiselle.

Taitavasti osaten Matkan varrella osa Walkerseista onkin lopettanut toimintansa. Walkersit ovat toiminnallisesti hyvin erilaisia, ja näin saa ollakin. Onnistuakseen Walkers-toiminta tarvitsee kunnollisen taustatuen, kohtuulliset taloudelliset resurssit ja käytännön toimintaa taitavasti ammattimaisella työotteella johtavat toimintavastaavat.

Varsinaisen toiminnan ydin muodostetaan ryhmästä aikuisia vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka valitaan, koulutetaan, ohjataan, huolletaan ja virkistetään huolella.

Kun nämä asiat osataan, Walkerstoiminta tarjoaa parastaan – turvallisia luottoaikuisia kohtaamassa nuoria reilulla asenteella. Tämä kohtaamisen pinta sykkii elämää ja hyvää fillistä siellä missä Walkers-ihmiset ikinä ovatkin – on se sitten kahvila, kohtaamispaikka, katu, kauppakeskus, juna-asema, bussi, auto tai vaikka kirkon eteisaula.

Ihmisen osa Walkers jatkaa kulkuaan kohti uusia kohtaamisia. Ihmisten tarve toistensa kohtaamisen on ikuista, pysyvää. Ihminen tulee todeksi toisten ihmisten kanssa. Se on ihmisen osa, ja hyvä sellainen.

Lisätietoja: www.asemanlapset.fi www.walkers.fi www.oynuoretab.fi Mauri Mujunen johtava Walkers-toimintavastaava

Taivas varjele – liikkuva seurakunta! u Jääkiekon Nuorten MM-kisoissa Kirkon ”TaivasVarjele” -piste kohtasi ihmisiä finaaliin asti. Tapahtuma käynnisti samalla Liikkuva seurakunta -juhlavuoden 2016.

Joka kuukausi tullaan julkaisemaan Liikkuva seurakunta -kummi. Ensim-

mäisenä aloittaa tammikuussa Suomen luotettavin mies, Arvi Lind – Youtubessa ja Facebookissa löytyy lisää infoa.

Jokainen seurakunta saa olla Liikkuva seurakunta! Tehdään näkyväksi kuinka paljon meillä jo nyt liikutaan ja liikutetaan. Lisätään liikettä esimerkiksi VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

vähentämällä istumakokouksia ja menemällä enemmän metsään (fyysisesti).

Ehkäistään ulkopuolisuutta ja syrjäyttämistä liikunnan avulla. Käytetään viestinnässä Liikkuva seurakunta -logoja ja -materiaalia. Maksutta ja helposti saatavilla: www.liikkuvaseurakunta.fi 23

Nuorten keskus Liisankatu 27 A 5, 00170 Helsinki puh. (09) 622 9670 www.nuortenkeskus.fi

Katri Särkkä NAVI-sihteeriksi ”O

len uusi NAVI-sihteeri, nimeni on Katri ja ammatilliselta identiteetiltäni olen teologi, kulttuurituottaja ja kaikkea siltä väliltä.

Olen kasvanut muusikkoperheessä ja haaveillut lapsena viulistin ammatista. Tätä polkua seuraten päädyin opiskelemaan musiikkia jo peruskoulun jälkeen – päivät kuluivat soitto-opintojen parissa ja illat aikuislukiossa. Jatkoin musiikinopintoja ylioppilastutkinnon suoritettuani, mutta hetken mielijohteesta päätin hakea opiskelemaan myös teologiaa Helsingin yliopistoon.

Nyt olen teologian kandidaatti ja pääaineekseni on valikoitunut dogmatiikka.

Kuluneen vuoden olen työskennellyt Espoon kaupunginorkesterin tuottajana. Päädyin tehtävään aika sattumalta, olen musiikkitaustani kautta päätynyt tekemään kesäisin töitä klassisen musiikin festivaaleilla ja tämä polku vei minut Espooseenkin.

Kuitenkin olen kaivannut takaisin teologian pariin, aivan kuten opintojenkin kanssa kävi, ja onnekseni huomasin hakea ja tulin valituksi NAVI-sihteeriksi Nuorten Keskukselle.

Odotan kovasti alkavaa vuotta, jolloin pääsen paitsi jatkamaan maiste-

Katri Särkällä on kokemusta orkesterin tuottajan töistä. rinopintojani yliopistolla, myös tiiviisti työskentelemään NAVI-ryhmän kanssa. Mukana on hienoja nuoria aikuisia, joilla on tuoreita ajatuksia, vahvaa näkemystä ja ennen kaikkea kykyä ja intoa rakentaa yhteistä kirkkoamme sellaisek-

si, että se on myös meidän nuorien näköinen ja tuntuinen.

Haluaisinkin jatkaa NAVI-ryhmän iskulauseeksi muodostunutta hokemaa: tulevaisuus on joka tapauksessa meidän – joten sen eteen kannattaa tehdä töitä!”

Saapas jakoi ansiomerkkejä u Palveluoperaatio Saapas on jakanut vuonna 2015 seuraaville henkilöille ansiomerkit pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnasta Saappaan hyväksi.

Espoon Saapas: Juha Ryhänen, 20v.

Kultainen kunniamerkki Olli Voima, 20v.

Kultainen kunniamerkki Aura Karjalainen, 10v. ansiomerkki Nina Tenhunen, 10v. ansiomerkki Martiina Lahti, 10v. ansiomerkki Mika Strömman, 10v. ansiomerkki Kaarina Salonen, 10v. ansiomerkki 24

Nurmijärven Saapas: Mirkka Pellinen, 10v.ansiomerkki Tiina Pihlajamäki, 10v.ansiomerkki Vaasan Saapas: Jouni Vainio, 10v. ansiomerkki Jarno Högfors, 10v. ansiomerkki Mari Mattila, 10v. ansiomerkki Anna Malm, 10v. ansiomerkki Jarno Luoma-Aho, 10v. ansiomerkki Essi Ranne, 10v. ansiomerkki

ihmisille nuorisotyössä

Rajamäen koulu: Erityiskunniamerkki Taksvärkin lahjoituksista Saapastoiminnan hyväksi Onnittelut kaikille ansiomerkin saajille!

Snellun Saapas: Santeri Grönlund, 10v. ansiomerkki VILLI

Kajaanin Saapas: Laura Kemppainen, 10v. ansiomerkki Juha Hauhia, 10v. ansiomerkki Mikko Eerola, 10v. ansiomerkki

numero 1 / 2016

Mobiilipelillä tuetaan nuorten kasvua u Nuorten Keskuksen Moottoripaja-hankkeen merkeissä on yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa tuotettu mm. päihde-, liikenne- ja ympäristökasvatuksen aihepiireissä liikkuva mobiililaitteissa pelattava autopeli.

Moottoripaja Racing -mobiilipeliä voivat hyödyntää moottoripajaohjaajien lisäksi myös muut kasvatusalan ammattilaiset.

Moottoripajatoimintaan linkittyvä pelisovellus tarjoaa välineen pelikasvatuksen kentälle ja on osaltaan tukemassa toiminnassa mukana olevien nuorten mediakasvatuksen kokonaisuutta. Moottoripajatoiminnan mobiilipelisovelluksen liikkuminen selkeästi toimintaan linkittyvien kasvatuskysymysten ympärillä tarjoaa välineen keskusteluun pelissä nousevien kysymysten kautta. Pelin ovat toteuttaneet projek-

ti- ja opinnäytetyöopintoinaan Oulun Ammattikorkeakoulun nuoret IT-tradenomiopiskelijat Henri Haapala ja Niko Tolonen.

Voit ladata pelin itsellesi Google Play

Sielunhoito ripp ikoulu(kek)*

kaupasta tai ladata työpöytäversion itsellesi osoitteesta www. moottoripaja.fi

varhaiSnuoriSo-,

ja nuoriSot yöSSä

Tarvitsisitko työssäsi enemmän osaamista tyttöjen ja poikien sekä nuorten sielunhoitoon? Haluaisitko syventyä sielunhoidon kysymyksiin yhdessä kollegojen kanssa?

Tässä koulutuksessa syvennytään pohtimaan mm. sielunhoitosuhdetta lapsen ja nuoren kasvun tukena, sielunhoidon etiikkaa sekä omaa kasvua sielunhoitajana.

21.–23.9. ja 21.–22.11.2016 Järvenpää, Seurakuntaopisto

Lisätietoa ja ilmoittautumiset www.nuortenkeskus.fi/sielunhoito

* Hyväksytään valinnaisena moduulina Kirkon kasvatuksen erityiskoulutukseen. Koulutukseen voi osallistua yksittäisenä koulutuksena, vaikka ei suorittaisi erityiskoulutuksen kokonaisuutta.

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

25

P T K – p o ikie n ja t y t t ö je n ke s ku s P a r t a h a r ju n t ie 3 6 1 , 7 6 2 8 0 P a r t a h a r ju p uh . 0 4 0 0 6 3 0 4 3 0 p t k @p t k. f i, www. pt k. f i

Tero Kettunen kanoottikerhon vetäjänä lähes 40 vuotta ”Maltti ja huumori ovat tärkeimmät kerhonohjaamisessa”, vinkkaa Tero Kettunen lähes 40 vuoden kokemuksella.

”N

uorena teki mieleni vesille, kun perheemme oli ostanut kesämökin järven rannalta. Huomattuamme ilmoituksen seurakunnan kanoottikerhosta lähdin 15 - 16-vuotiaana tekemään ensimmäistä kanoottiani Myyrmäen koululla Viljo Juvosen ohjauksessa”, kertoo Tero Kettunen kanoottirakentamisensa alkutaipaleesta.

Parin vuoden jälkeen Tero rakensi kotona jo itse toisen kanootin. Pian 1980-luvun vaihteessa nuorisotyönohjaaja Seppo Lehtinen tuli kysymään, että alkaisiko hän vetämään kanoottikerhoa.

Tero Kettunen vastasi myöntävästi vapaaehtoistoimintaan ja sillä tiellä ollaan. Lähes 40 vuoden aikana Tero ohjannut ainakin yhtä monen kanootin valmistumista. Kanootin piirrokset ovat Reijo Karpion ja ne on julkaistu Joka Poika -lehdessä 3/1953 ja uudelleen JiiPee-lehdessä 8/2005.

Työkalut opetetaan vaikka kädestä pitäen ”Kaikki ovat kanootin tehneet valmiiksi, jotka ovat kerhoon tulleet, vaikka ka-

26

- Miten tästä jatketaan? Kanoottikerhon tuumaustauolla oikealta ohjaaja Tero Kettunen, Olavi, Maria ja Eerika. nootin teko onkin pitkämielisen hommaa”, toteaa Tero tyytyväisenä.

Kanootin tekemiseen kannattaa nimittäin varata kaksi talvea, tosin jotkut ovat jo seuraavana kesänä vesillä uudella kanootillaan. ”Työkalut opetetaan vaikka kädestä pitäen”, sanoo Tero. ”Ja työn jäljen pitää olla sellainen, että kehtaa sanoa, että se on meillä tehty.”

Kerholaisina on ollut niin tyttöjä, poikia, äitejä ja isiä, nytkin äiti-tyttö pari. Teron mielestä on hienoa, kun kaikki ovat arvostaneet omaa työtään, valmista kanoottia. Kerhossa on lisäksi on saanut työstää muita puutöitä, kuten lippaita ja rasioita sekä kaappeja. ”Meidän seurakunnassa on rakennettu kanootteja ainakin jo 1978, kun sillä vuosiluvulla ja nimmarilla varustettu laho kanootti piti haikein mielin pilkkoa, kertoo nuorisotyönohjaaja Vesa Laukkarinen, joka itsekin rakentaa kanoottia tällä hetkellä omia pian alkavia eläkepäiviä varten Vantaankosken seurakunnan tiloisVILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016

sa. Siellä on kanootteja rakennettu kirkon valmistuttua 1984.” ”Tuo Tero on sellainen leppoisa ja lupsakka kaveri”, sanoo Vesa Laukkarinen lämpimästi lähes 40 vuotta kanoottikerhoa ohjanneesta Terosta.

Keskustelut tärkeitä Tärkeitä kerhoilloissa ovat myös keskustelut elämän eri alueilta - huumorilla höystettynä ja välillä vakavamminkin. ”Paras kerta taisi olla sellainen, että vain juteltiin ja työt jätettiin tekemättä, oli niin hyvät keskustelut”, tuumii Tero. ”Meillä ei ole pakkoa, jokainen tekee miltä tuntuu, mitä jaksaa.” ”Tämä on vastapainoa päivätyölle ja antaa hyvän mielen, kun on mukava porukka. Välillä tehdään keskittyneesti töitä ja välillä taas vaihdetaan kokemuksia eri asioista. Tämä on vähän niin kuin terapiaa kaikille”, summaa Tero kerhoiltoja.

Tero lupaa jatkaa niin kauan kuin itsellä on mahdollisuus ja samalla hän aprikoi, onkohan kanoottikerhoja muualla päin Suomea?

Kuvat Vesa Laukkarinen Teksti Pirjo Riipinen

Uutuuksia

Maire jäi eläkkeelle u Maire Tamminen aloitti Partaharjulla vuonna 1990 PTK:n myyntisihteerinä edeten pian Itä-Suomen aluesihteeriksi. Aviomies Pertin siirtyessä Tievatuvan isännäksi myös Mairen tie vei ihailemansa Lapin luonnon helmaan ja Tievatuvan työntekijäksi. Vuoden vaihteessa Maire jäi ansaituille eläkepäiville. ”Työssä parasta on ollut asiakkaiden kohtaaminen yli 20 vuoden aikana”, kertoo Maire. ”Eniten ehkä jään kaipaamaan Partaharjun rauhallista järvi- ja harjumaisemaa, ystäviä ja työkavereita sekä avantouintiharrastustamme.”

Laakereillaan ei Maire eikä lahjaksi saatu aktiivisuusrannekekaan ehdi olla, sillä suunnitelmissa on muun muassa viettää laatuaikaa lastenlasten kanssa,

Mauno Nivala, Heli Orre, Jetta Vihlman, Timo Ylitalo: Kerhosia vatsassa. Kokkikerhon kirja

Aktiiviset eläkepäivät odottavat Tievatuvan Maire Tammista. tehdä kokopäivän hiihtolenkkejä, lisäksi kutsuvat pilkkireissut, syksyn tunturivaellukset ja kansalaisopiston harrasteryhmät.

Mairen motto onkin kiva ohje kaikille: Pyri tekemään yksi uusi asia kuukaudessa!

KOKOUSKUTSU Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus - PTK ry:n YLIMÄÄRÄINEN LIITTOKOKOUS pidetään maanantaina 18.4.2016 klo 15 Helsingissä.

PTK:n hallitus

Oiva lahja 10-juhliin: Täyskymppi-teemalehti MIKÄ IKÄ! TÄYSKYMPPINUMERO

TÄYSKYMPIT KERTOvaT

YöKYlÄSSÄ KIRKOlla S. 22

KUN OlIN 10-vUOTIaS:

jaRPPI S. 2

PaTRIK laINE S. 4

• TÄYSKYMPIT jUhlIvaT YMPÄRI SUOMEa • MURROSIÄSSÄ SINUSTa KaSvaa NUORI • MIlTÄ TUNTUU Olla TÄYSKYMPPI? • TESTaa MINKÄ IKÄINEN OlET • ROhKEaKIN PElKÄÄ • TÄYSKYMPIT YöKYlÄSSÄ KIRKOlla 1 • FISUcRaFT • vIRKaTTU MUSTEKala • RIISIMUROTIKKaRIT • PIlOTTI • EEvI ON aPPaRI • TEhTÄvIÄ Jiipeenettiexpress 2016

• Jarppi Duudsoni, Patrik Laine ja Susanna Tapani kertovat 10-vuotiaana olosta ja muustakin • Tubettaja ja pelivideoiden tekijä Lakko • 10-vuotiaat eri puolilta Suomea kerto-

vat, millaista on olla täyskymppi, mikä on parasta tuossa iässä sekä millaiset ovat unelmasynttärit • Leivo herkulliset riisimurotikkarit • Kari Kuula kirjoittaa, että rohkeakin pelkää • Täyskymppisynttäreitä eri puolilla Suomea • Tule mukaan Jiipeenettiin ja Fisucraftiin • Tehtäviä, virkkausta ym. ym.

Ilmestyy 5.2.2016. 52 sivua, kätevä B5koko. Hinnat 1,90-5,00 e tilausmäärästä riippuen. Tilaukset: puoti.ptk.fi tai ptk@ptk.fi tai kouluttajalta.

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

Arto Nurmi, Suvielise Nurmi Elän ja tunnen Tunnekortit eläinkuvin

ELÄN JA TUNNEN – Tunnekortit eläinkuvin –

Esillä päätösasiana Suomen Ev.-lut. Seurakuntien Lapsityön Keskus ry:n, Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus - PTK ry:n ja Nuorten Keskus ry:n yhdentyminen. Kokouspaperit lähetetään vähintään kaksi (2) viikkoa ennen kokousta.

u Mikä ikä! -täyskymppinumero pureutuu suoraan ja syvälle 10-vuotiaiden maailmaan.

Vuoden 2016 JiipeenettiExpressteemalehti sisältää mm.:

Kirja kertoo kaiken olennaisen, mitä kerhonohjaaja tarvitsee kokkikerhon pyörittämiseen. Mukana on runsaasti erilaisia reseptejä, hauskoja leikkejä ja askarteluideoita sekä hartauksia.

Tehtävien avulla voivat kerholaiset myös suorittaa Kokkikerhon Mestari -kunniamerkin. Sopii niin oppaaksi vasta-alkajalle kuin virikkeeksi kokeneemmallekin ohjaajalle. 108 s. Hinta 28 e. Jäsenalennus 15 %.

numero 1 / 2016

Elän ja tunnen sisältää 60 eläinkorttia, jotka toimivat apuvälineenä, kun haluamme ilmaista, tunnistaa ja työstää tunteita, sekä opetella tunnetaitoja. Eläinkortteja voi käyttää tunteiden tunnistamiseen, erilaisiin tunnetyöskentelyihin sekä itsetuntemuksen ja sosiaalisten taitojen lisäämiseen. Kortit toimivat hyvin esimerkiksi tutustumisessa, ryhmäytymisessä sekä tukemassa sanallista ilmaisua ja pohdintaa. Kuvissa Suomen luonnon villit eläimet, kotieläimet ja muun maailman eläimistö. Virikevihkonen sisältää kuvaluettelon. 60 kuvakorttia. Hinta 40 e. Netto. ptk.fi

P O I K I E N

J A

T Y T T Ö J E N

KESKUS

Kuvaaja: © Arto Nurmi • Toimittaja: Suvielise Nurmi

tunnen_ja_elan_kannet.indd 1

18.12.2015 9.31

Tarja Rae: SALAISUUSLAATIKKO 2 Salaisuuslaatikko on elämyksellinen menetelmä hartaushetkiin. Kirja tarjoaa 56 uutta hartautta kirkkovuoden pyhiin. Hartaudet sopivat erityisen hyvin lapsille ja kouluikäisille.

104 s. Hinta 23 e. Jäsenalennus 15 %.

27

Tammikuun uutuuksia!

Taru Hytönen – Siru Valli

Ihanat tytöt Menetelmäopas hiljaisten ja ujojen tyttöjen kohtaamiseen Käytännön opas koulujen kanssa yhdessä toteutettavaan ryhmätoimintaan, jossa vahvistetaan alakouluikäisten tyttöjen itsetuntemusta ja -luottamusta.

TAR U HYT ÖNE N JA SIRU VAL LI

22,50

ISBN 978-952-288-396-4 Seurakuntahinta 22,50 Menetelmäopas

hiljaisten ja ujoj

en tyttöjen koh

taamiseen

LASTEN KES KUS

Tarja Rae

Salaisuuslaatikko 2 Toiminnallisia hartauksia kirkkovuoteen 56 uutta Salaisuuslaatikko-hartautta kirkkovuoden teemoihin!

20,70

ISBN 978-952-288-366-7 Seurakuntahinta 20,70

Anita Ahtiainen – Tiina Haapsalo

Raamattuleikki Raamattuleikki avaa toiminnallisesti Raamatun kertomusten maailmaa. Draamallisia elementtejä sisältävä menetelmä toimii esimerkiksi alakouluikäisten kerhoissa ja leireillä.

27,00

ISBN 978-952-288-270-7 Seurakuntahinta 27,00

Tilaukset: Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy, puhelin (09) 6877 4530, tilaukset@lastenkeskus.fi lastenkeskus.fi • kirjapaja.fi

28

VILLI

ihmisille nuorisotyössä

numero 1 / 2016