Opas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen 2015 by Nuorten Keskus

O PAS N A N N I M I O IT R A IP K U T PAIK A L LIS E E N TOTEUTTAMISEEN

Sisällysluettelo: ESIPUHE ONNISTUNEEN TUKIPARITOIMINNAN PERUSPILARIT

Nuori keskiössä Vapaaehtoisuus Projektimaisuus Tekeminen

1. Toimintaympäristön kartoitus ja viestintä 2. Tukiaikuisen valinta ja perehdytys 3. Tukinuoren valinta 4. Tukisuhteen muodostaminen 5. Tukiparitoiminnan raportointi 6. Tukiparitoiminnan tukeminen 7. Toiminnan arviointi ja kehittäminen

4 5 6 6 6 7 8 9 10 12 13 14 15 17

Kajaani Sotkamo Kuopio Jyväskylä Kitee ja Tohmajärvi

18 19 20 21 22

Liite 1: Tukiparihakemuksen mallilomake Liite 2: Tukiparitoiminnan raportoinnin mallilomake Liite 3: Arviointilomake nuorelle Liite 4: Arviointilomake aikuiset

24 26 27 29

TUKIPARITOIMINNAN YDINPROSESSIT

TUKIPARITOIMINNAN PAIKALLISTAHOJEN MALLIT

LIITTEET

Tukiparitoiminta paikalliseksi työkaluksi eli TUPA–hanke ja käsissäsi oleva opas on tehty yhteistyössä Nuorten Keskuksen, Suomen Nuorisoseurojen, Suomen Setlementtiliiton ja Suomen Vanhempainliiton sekä heidän paikallistahojensa Hämeen Nuorisoseurain liiton, Jyvälän Nuorten, Lahden seurakuntayhtymän, Linnalan Nuorten, Kajaanin seurakunnan, Kiteen seurakunnan, Kuopion seurakunnan, Sotkamon seurakunnan ja Tohmajärven seurakunnan kanssa. TUPA-hanketta rahoitti Raha-automaattiryhdistys. Nuorten akatemia, 2015 | Taitto: Kirmo Kivelä

Esipuhe

UORI KAIPAA aikuisen tukea

ja läsnäoloa elämänhallintansa vahvistamiseen erityisesti elämänsä nivelvaiheissa. Aikuisen läsnäolon puuttuminen lisää syrjäytymisen riskiä nuorilla, joilla on vaikeuksia peruskoulun loppuun käymisessä ja/ tai mielekkään opiskelupaikan löytämisessä. Siitä huolimatta osa nuorista elää nivelvaihetta ilman aikuisten riittävää tukea. Samanaikaisesti yhteiskunnassamme on vapaaehtoisia aikuisia, joilla olisi halua toimia nuorten hyväksi. Tukiparitoiminta yhdistää hienosti nämä kaksi tarvetta. Opas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen julkaisu kuvaa Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman Tukiparitoiminta paikalliseksi työkaluksi

-hankkeen tuotoksen. Hankkeessa kehitettiin eteenpäin Nuorten Akatemian vuonna 2006 käynnistämää tukiparitoimintaa, jotta se vastaisi paremmin toimintaa toteuttavien paikallistahojen tarpeita. Tavoitteena oli luoda paikallisille toimijoille sopiva ja heidän jäseniään kiinnostava vapaaehtoistyön malli. Tämä opas toimii jatkossa toteuttamisen apuna toimintaa paikallistasolla koordinoivalle työntekijälle ja hänen tausta organisaatiolle. Oppaan avulla työntekijä hahmottaa tukiparitoiminnan ytimen ja pystyy luomaan omalle tukiparitoiminnalle sopivan rakenteen. Oppaan lopusta löytyvät lyhyet tiivistelmät osasta hankkeen aikana toteutetuista tukiparimalleista. Helsingissä 2015 TUPA-hankkeen toteuttajat

Opas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen

Onnistuneen tukiparitoiminnan peruspilarit

UKIPARITOIMINTA on syrjäyty-

mistä ennalta ehkäisevä yksilöllisen tuen muoto, jossa vapaaehtoinen aikuinen tarjoaa tukea ja läsnäoloa 13–19-vuotiaalle nuorelle elämän haltuunotossa. Toiminnan muodosta ja kestosta tekevät päätöksen nuori ja aikuinen yhdessä. Oppaassa esitelty tukiparitoiminta on tarkoitettu aivan tavallisille nuorille ja aikuisille. Toiminta on tarkoitettu nuorille, jotka tarvitsevat hetkellisesti aikuisen läsnäoloa, keskustelua, koke-

musten peilaamista ja apua valintojen tekemiseen. Toiminta on tarkoitettu aikuisille, joilla on halu toimia vapaaehtoisesti nuoren tukena omalla vapaa-ajallaan. Nuoren tarvitsema tuki voi liittyä harrastuksen löytymiseen, koulunkäyntiin tai tulevaisuuden suunnitteluun. Tukiparitoiminnan toteuttaminen onnistuu parhaiten, kun toteutuksessa kiinnitetään huomiota neljän peruspilarin toteutumiseen: nuori keskiössä, vapaaehtoisuus, projektimaisuus ja tekeminen.

Projektimaisuus

Tekeminen Vapaaehtoisuus

Nuori keskiössä

Tukiparitoiminta

Onnistuneen tukiparitoiminnan peruspilarit

Nuori keskiössä

UKIPARITOIMINTA perustuu

nuoren aktiivisuuteen ja osallisuuteen. Tukiparitoiminnan kaikissa osissa (aloitus, suunnittelu, toteutus, arviointi) nuoren rooli on yhtä aktiivinen kuin aikuisen. Nuori osallistuu toiminnan suunnitteluun, raportointiin

ja arviointiin. Toiminnasta ei tuoteta raportteja tai materiaaleja, joista nuori ei ole tietoinen tai joita hän ei ole ollut mukana kirjoittamassa. Tukiaikuinen ei raportoi toiminnasta muille nuorelta salassa vaan on toiminnassa aidosti ja avoimesti nuoren puolella.

Vapaaehtoisuus

UKIPARITOIMINTA PERUSTAA

pohjansa vapaaehtoisuuteen. Toiminnassa mukana oleva nuori ja aikuinen ovat mukana vapaaehtoisesti ja heillä on mahdollisuus keskeyttää toiminta niin halutessaan. Vapaaehtoisuus tekee aikuisesta ja

nuoresta tasavertaisemman parin. Vapaaehtoinen tukiaikuinen on toiminnassa mukana yhdessä nuoren kanssa ja nuori saa turvaa siitä, että aikuinen ei edusta mitään ”virallista tahoa” eikä toimintaan osallistuminen”leimaa” nuorta sosiaalitoimen asiakkaaksi.

Projektimaisuus

ROJEKTIMAINEN TYÖSKENTELY

luo tukiparitoiminnalle selkeän alun ja lopun ja helpottaa siten sekä nuorta että aikuista sitoutumaan siihen. Projektimaisuus auttaa molempia hahmottamaan mihin he ovat yhdessä sitoutuneet. Toiminnan alkaessa nuori ja aikuinen tekevät yhdessä toiminnasta suunnitelman ja toiminnan päättyessä raportin. Yhdessä tehty suunnitelma nostaa näkyville sen mihin nuori haluaa

yhdessä aikuisen kanssa toiminnassa keskittyä: Mitä on tarkoitus tehdä? Mitä on tarkoitus saavuttaa? Yhdessä tehty loppuraportti kertoo vuorostaan kuinka toiminnan toteutus onnistui. Raportti pitää sisällään myös toiminnan arvioinnin ja pohdinnan siitä onko tarvetta jatkolle vai voidaanko tukiparitoiminta lopettaa. Toiminnasta ei luoda yhdessä tehtyjen dokumenttien lisäksi muita raportteja tai kertomuksia nuoresta ja hänen tilanteestaan.

Opas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen

Tekeminen

UKIPARITOIMINTA USKOO teke-

mällä oppimiseen. Uuden asian kokeileminen vie parhaiten eteenpäin ja uskallus kokeilemiseen syntyy aikuisen tuella. Halu kokeiluun syntyy 3K-prosessilla:

K = Kartoita

Aluksi tukiaikuinen auttaa nuorta katselemaan ympärilleen: Mitä nuorta kiinnostavaa toimintaa, opiskelua, työtä ja harrastusta on tarjolla? Kun pohditaan koulun loppuun saattamista, kartoitetaan mitä nuori on tähän mennessä tehnyt ja mitä pitäisi vielä tehdä? Jos pohditaan harrastamista, kartoitetaan mitä nuori on jo kokeillut ja mitä muuta on tarjolla? Jos kysymyksessä on itsetuntoon liittyvät kysymykset, pohditaan yhdessä mitä nuori on tähän mennessä tehnyt ja mitä muuta voisi kokeilla?

K = Kiinnostu

Seuraavaksi tukiaikuinen auttaa nuorta miettimään, mikä tarjolla olevista vaihtoehdoista kiinnostaisi. Opiskelupaikan pohdinnassa voi hyödyntää erilaisia testejä sekä tehdä vierailuja oppilaitoksiin ja työpaikoille. Koulun loppuun saattamisen kohdalla pohditaan yhdessä, mikä koulussa kiinnostaa ja miten tylsätkin asiat saisi hoidettua. Harrastusten löytymistä edesautetaan keskustelemalla unelmista ja toiveista. Itsetunnon vahvistamisessa tutkitaan mitä nuori toivoisi tapahtuvan ja minkä hän kokisi edistysaskeleeksi omassa elämässään.

Onnistuneen tukiparitoiminnan peruspilarit

K = Kokeile

Kolmannessa vaiheessa tukiaikuinen on nuoren tukena, kun nuori kokeilee uutta harrastusta, menee työpaikkahaastatteluun tai vierailee oppilaitoksessa. Tukeminen voi tarkoittaa yhdessä kokeilemista, innostavalla viestillä kannustamista tai saattajana toimimista. Kokeiluvaiheessa on lupa todeta, että kokeiltava asia ei olekaan se mitä halutaan. Silloin tukipari palaa toiminnassa takaisin kartoitus- tai kiinnostus-vaiheeseen pohtimaan mitä muuta he voisivat yhdessä kokeilla. JOSKUS TUKIPARITOIMINNASSA mu-

kana olevilla nuorilla ei ole omaa rahaa uusien asioiden kokeilemiseen. Toimintamallissa tukiparilla on mahdollisuus hakea 300 euroa tukea koordinoivalta taholta toimintasuunnitelman toteuttamiseen. Kaikki tukiparit eivät tarvitse tukirahaa toimintaan, sillä nuori voi ensisijaisesti haluta aikuisen läsnäoloa. Toimintaa suunnitelevan tahon kannattaa pohtia onko rahalliselle tukimuodolle tarvetta omassa mallissa vai pystyvätkö nuoret kokeilemaan jotain uutta ilman sitä. Kartoita

Tukipari Kokeile

Kiinnostu

Tukiparitoiminnan ydinprosessit

UKIPARITOIMINTAA suunnit-

televan organisaation näkökulmasta toiminta pitää sisällään omaan toimintaympäristöön räätälöidyt ydinprosessit. Räätälöinti lähtee käyntiin pohtimalla millainen oma toimintaympäristö on ja millaiselle tukimuodolle ylipäätään on tarvetta. Joillakin paikkakunnilla voi olla pula tukiaikuisista ja toisilla vaikeuksia saada nuoria mukaan toimintaan. On myös mahdollista, että joillakin paikkakunnilla vastaavanlaista toimintaa järjestetään jo pienimuotoisesti. Oman toimintaympäristön tunteminen luo pohjan toimivalle

ja elinkelpoiselle tukiparitoiminnalle. Toimintaympäristön pohjalta tehdyt valinnat ohjaavat muiden ydinprosessien sisältöä ja muotoa. Valinnat aikuisten saatavuudesta ja taustasta vaikuttavat nuorten valintaan ja tarvittaviin tukitoimiin. Vastaavasti tukiaikuisten tausta ja toimintaan mukaan tulevien nuorten haasteellisuus vaikuttavat sekä aikuisille annettavaan perehdytykseen että tukiparille tarjottavan tuen muotoihin. Kaikkien ydinprosessien peilaaminen toimintaympäristöstä nouseviin valintoihin takaavat laadukkaan ja johdonmukaisen tukiparitoiminnan.

2. Tukiaikuisen valinta ja perehdytys 7. Arviointi ja kehittäminen

3. Tukinuoren valinta 1. Toimintaympäristön kartoitus ja viestintä

6. Tukiparitoiminnan tukeminen

4. Tukisuhteen muodostaminen 5. Tukiparitoiminnan raportointi

Opas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen

1. Toimintaympäristön kartoitus ja viestintä

UKIPARITOIMINNAN suunnit-

telu alkaa pohdinnalla siitä, millaiselle tukimuodolle omalla paikkakunnalla on tarvetta ja millaisia tukimuotoja on jo tarjolla. Paikkakunnan toimintaympäristön tunteminen ja muiden toimijoiden kanssa verkottuminen helpottavat tukiparitoiminnan toteuttamista. Toimintaympäristöön tutustuminen tuottaa yleensä ideoita omaan toimintamalliin. Syntyneiden ideoiden pohjalta on helppo toteuttaa nopea kokeilu lopullisen mallin luomiseksi. Toiminnan aloittamisen yhteydessä kannattaa panostaa viestintään. Vaikka toiminta käynnistettäisiin kokeilulla pienimuitoisesti ”omalla porukalla” kannattaa siitä tiedottaa yleisesti nuorille ja nuorten parissa toimiville aikuisille väärinymmärrysten ja ennakkoluulojen vähentämiseksi.

Toimintaympäristön kartoitus

TAVOITE: Saada käsitys nykyisistä toi-

mijoista ja toimintamuodoista, uuden tukimuodon tarpeesta ja kohderyhmästä sekä yhteistyökumppaneista ja rahoitusmallista. Oman paikkakunnan tilannekartoitusta voi tehdä monella tavalla; surfaamalla netissä, lukemalla paikallislehtiä, tutustumalla paikkakunnan toimijoihin, haastattelemalla nuoria ja nuorten parissa toimivia aikuisia tai järjestämällä nuorten yksilöllisestä tuesta kiinnostuneille toimijoille tapaamisen (http:// www.nuortenakatemia.fi/fi/ohjaajalle/ kehittamistreffit/). Kartoituksen ta-

Tukiparitoiminnan ydinprosessit

voitteena on muodostaa selkeä käsitys paikkakunnalta löytyvistä tukitoimista ja toimijoista. Tutustumisen yhteydessä kannattaa kysellä paikkakunnan toimijoiden rahoitusmalleista ja pohtia mahdollisten yhteistyökumppaneiden kanssa oman toiminnan rahoitusmallia ja -tarvetta. Kartoituksen jälkeen on helpompi nähdä millaiselle toiminnalle on tarvetta ja millaisia yhteistyökumppaneita olisi tarjolla.

Kokeilu

TAVOITE: Saada kokemusta tukipari-

toiminnan toteuttamisesta, selkeyttää oman toiminnan käytäntöjä ja koordinaattorin roolia. Kokeilu voidaan tehdä monella tavalla. Pääasia on, että rohkeasti testataan kartoitusvaiheen aikana nousseita ideoita ja ajatuksia. Kokeiluun kannattaa ottaa mukaan tulevat yhteistyökumppanit, rahoittajat, kunnan toimijat ja toiminnasta kiinnostuneet aikuiset. Kokeiluksi riittää 2–4 tukisuhdetta. Toteutus tapahtuu luomalla oma tukiparimalli pienoiskoossa: • viestimällä ydinryhmälle kokeilusta ja sen tavoitteista. • rekrytoimalla ja perehdyttämällä kokeiluun osallistuvat aikuiset ja nuoret. • luomalla oma kokeilumalli ja siihen liittyvät käytännöt ja tiedonkeruu. • selkeyttämällä koordinaattorin rooli: Mitä koordinaattori tekee ja millaista tukea hän tarjoaa?

Kenelle kerrotaan ja millä viestintäkanavilla? Mistä aikuiset? Mistä nuoret? Mikä on se idea ja malli, jota kokeillaan? Kuinka monta paria? Koordinaatorin rooli ja tarvittavat tukipalvelut? Miten kokeilu arvioidaan? Mistä teidetään onnistuminen?

Alkutiedotus

TAVOITE: Herättää kiinnostus tuki-

paritoimintaa kohtaan, verkostoitua, oikaista virheellisiä mielikuvia, tiedottaa toiminnan pelisäännöistä ja jakaa yhteystiedot. Alkutiedotuksen tulisi sekä kertoa omasta tukiparimallista että innostaa paikkakunnan ihmiset mukaan tukiparitoimintaan. Se kuinka tiedotus toteutetaan ja mitä kanavia käytetään riippuu omasta toimintaympäristöstä ja suunnitellusta tukiparimallista. Halutaanko mukaan uusia toimijoita? Halutaanko innostaa jäseniä uuteen toimintamuotoon? Tarvitaanko yhteistyökumppanei-

ta? Millaisia mielikuvia toiminta herättää paikkakunnalla? • IDEOITA VIESTINTÄKANAVISTA: oma jäsenistö, paikallislehdet, nykyiset yhteistyökumppanit, potentiaalisten yhteistyökumppaneiden viestintäkanavat, oppilaitoksen kanavat, nuorten harrastusseurat, paikallisradiot, koulujen järjestämät tilaisuudet, vanhempainillat ja nuorten parissa toimivat aikuiset, kunnan ja seurakunnan nuorisotyötä tekevät toimijat.

• IDEOITA VIESTINNÄN MUODOISTA:

lehtiartikkeli, radiohaastattelu, luento oppilaitoksessa, avoin luento, tiedotustilaisuus, vierailut kumppaneiden tilaisuuksissa, messut, tapahtumat, Facebook, nuorten tekemät videot ja kilpailut. • IDEOITA MATERIAALEISTA: muiden tukiparitoimintaa tekevien tahojen videot, haastattelut ja lehtiartikkelit, tukiaikuisten haastattelut, tukinuorten haastattelut, tavallisen ihmisen mielipiteet, rahoittajan mielipide tai nuorten parissa työskentelevän aikuisen mielipide.

2. Tukiaikuisen valinta ja perehdytys

OIMINTAA toteuttavalla tahol-

la voi olla valmiina oma aikuisverkosto tai tavoitteena voi olla rekrytoida uusia aikuisia mukaan toimintaan. Rekrytointitavasta riippumatta varmistettaan kiinnostuneiden aikuisten sopivuus suunniteltuun tu-

kiparitoimintaan haastatelemalla ja perehdyttämällä. Tavoitteena on sekä antaa valmiuksia tukiaikuisena toimimiseen että tarjota osallistujille mahdollisuus peilata omaa motivaatiota ja kykyä toimia tukiaikuisena. Mikäli tukiaikuisena toimiminen ei tunnu hyvältä, Opas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen

| 10

kannattaa pohtia muita osallistumisen mahdollisuuksia.

• AIKUINEN:

mintaan mukaan tulevat tukiaikuiset löytyvät, innostaa heidät ottamaan yhteyttä ja tulemaan mukaan. Tukiaikuisten rekrytointitapaan vaikuttaa ensisijaisesti päätös siitä, millaisia tukiaikuisia toimintaan etsitään. Halutaanko löytää aikuiset omasta toiminnasta vai muualta. Rekrytointi tapahtuu innostamalla valitun kohderyhmän aikuisia mukaan toimintaan valituin viestinnällisin keinoin (katso Alkutiedotus).

Toimintaan lähtemisen motiivi ja voimavarat, aikaisempi kokemus vapaaehtoistyöstä, ajankäyttö ja jaksaminen, elämäntilanne, vuorovaikutustaidot, harrastukset, suhtautuminen päihteisiin, oma terveys ja ajatuksia toimintaan sitoutumisen pituudesta. • KOORDINAATTORI: Tukiparimallin toteutus ja rakenne, toimintamallin periaatteet ja pelisäännöt, millaista sitoutumista edellytetään, millaista tukea tarjotaan tukiaikuiselle ja tukipareille, raportointi käytännöt, kuinka laajaa toiminta kokonaisuudessaan on ja miten asia etenee haastattelun jälkeen.

Alkuhaastattelu

Perehdytys

paritoiminnasta kertominen ja sopivuuden varmistaminen (molemmin puolin). Alkuhaastattelu suoritetaan tukiparitoiminnasta kiinnostuneelle aikuiselle. Haastattelun tavoitteena on varmistaa, että tukiparitoimintaan osallistuva nuori saa itselleen luotettavan, turvallisen, sitoutuneen, motivoituneen ja yhteistyökykyisen tukiaikuisen. Lisäksi tavoitteena on varmistaa, että mukaan lähtevällä aikuisella on mahdollisuus toimia omia voimavaroja ja kykyjä vastaavassa tukisuhteessa. Haastattelu voidaan toteuttaa puhelimella, ryhmähaastatteluna tai yksilöhaastatteluna. Haastattelu kannattaa toteuttaa parityönä esimerkiksi aikaisemmin tukiaikuisena toimineen henkilön kanssa. Haastattelun aikana keskustellaan vapaamuotoisesti seuraavista asioita:

mallista ja työ luonteesta, luoda vertaistukiverkosto, oppia tuntemaan aikuiset paremmin ja tehdä päätös toiminnan aloittamisesta tai siitä luopumisesta. Perehdytyksen muoto ja kesto riippuvat sekä aikuisten että toimintaan mukaan tulevien nuorten taustoista. Perehdytyksessä käydään läpi käytössä oleva tukiparimalli ja tukiaikuisen rooli sekä vahvistetaan osallistujien valmiuksia toimia tukiaikuisena. Perehdyksen kesto on 3–5 tuntia ja se pitää sisällään: • TUTUSTUMINEN: Tukiparitoimintaan toteuttavien tahojen ja osallistujien esittely ja tutustuminen.

Tukiaikuisten rekrytointi

TAVOITE: Selkeyttää mitä kautta toi-

TAVOITE: Toisiinsa tutustuminen, tuki-

Tukiparitoiminnan ydinprosessit

TAVOITE: Antaa perustiedot tukipari-

• TOTEUTETTAVA

TUKIPARIMALLI:

Oman tukiparitoimintamallin tausta, rakenne, tavoite ja odotukset. • YKSILÖLLINEN TUKEMINEN: Yksilöllisen tuen muoto ja rakenne, varhainen

puuttuminen, nuoren kohtaaminen ja vuorovaikutus, vapaaehtoistyön luonne. • MINÄ TUKIAIKUISENA: Tukiaikuisen oma tausta, tavoitteet, vahvuudet, haasteet ja tuentarve, omien voimavarojen ja rajojen tunnistaminen.

• TUKIPARITOIMINNAN KÄYTÄNNÖT:

Tukiparien muodostaminen, tukiparien toimintasuunnitelmat ja raportointi, raha-asiat, kuitit ja tilitykset, yhteydenpito, tapaamiset ja muut käytännöt. • LOPETUS: Miten tästä edetään, yhteystiedot ja aikataulut.

Muu vapaaehtoistyö

TAVOITE: Löytää kaikille tukiparitoi-

minnasta kiinnostuneille mahdollisuus osallistua toimintaan. Ketään tukiparitoiminnasta kiinnostututta aikuista ei kannata jättää pois toiminnasta. Tukiaikuisena toimimisen sijaan voi ehdottaa muita tukiparitoiminnan toteutukseen liittyviä vapaaehtoistyönmuotoja. Onko tarvetta vertaistukitapaamisten organisoinnissa ja ideoinnissa? Olisiko mahdollista hyödyntää häntä viestinnässä tai arvioinnissa? Perehdytyksessä voi osallistujien kanssa pohtia millaisia muita vapaaehtoistyön muotoja tukiparitoiminta voisi tarjota asiasta kiinnostuneille.

3. Tukinuoren valinta

UKIPARITOIMINTAAN osallistu-

vat nuoret voivat tulla mukaan oma-aloitteisesti tai vanhempien tai kumppanien (kunta, oppilaitos, harrastus) ohjaamana tai tukiparitoimintaa järjestävän tahon muun toiminnan piiristä. Toimintaan mukaan haluavien nuorten soveltuvuus selviää haastattelemalla sekä nuoret että nuorten tilanteen tuntevat aikuiset (vanhemmat, koulunhenkilö, harrastusohjaaja).

Nuorten löytäminen

TAVOITE: Sopia tavasta, jolla saadaan

nuoret mukaan toimintaan. Toimintaan sopivat nuoret kannattaa rekrytoida mukaan itselleen luontevimmasta paikasta. Tässä vaiheessa tu-

lee myös pohdittavaksi millaisia nuoria halutaan mukaan: • Halutaanko tarjota mahdollisuus kaikille nuorille vai onko ikäryhmäkohdennusta tai muita reunaehtoja? • Halutaanko löytää nuoret yhteistyöverkoston kautta, kuten koulun, kunnan, etsivänuorisotyön, nuorisotalosta tai mahdollisesti omasta toiminnasta vai etsivätkö tukiaikuiset nuoret? • Kuinka nuorille tiedotetaan siitä, kuka pääsee mukaan ja kuka ei? Voiko nuori itse hakeutua mukaan toimintaan? Voivatko vanhemmat ottaa yhteyttä?

Opas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen

| 12

Nuorten haastattelut

TAVOITE: Varmistaa, että toiminnasta

kiinnostuneen nuoren toiveet ja tuentarve sopivat yhteen tarjotun tukiparitoiminnan kanssa. Tavoitteena on tutustua nuoreen tapaamalla hänet joko kahden kesken tai yhdessä nuoren vanhemman ja/tai nuoren lähettäneen aikuisen kanssa. Tavoitteena on saada yleiskäsitys nuoren tilanteesta, toiveista ja tukitarpeesta. Tapaamisessa keskustellaan:

• TAUSTA: miksi nuori on halunnut tai

miksi hänelle tarjotaan tukiparitoimintaa, mikä on toiminnan tavoite (vapaaehtoisen aikuisen läsnäolo, kokeileminen ja tekeminen). • TOIVEET: nuoren ajatuksia ja toiveita sekä toiminnan että tukiaikuisen suhteen, kuten toiveet tukiaikuisen sukupuolesta tai iästä, kiinnostuksen kohteista, tuen tarve ja nuoren oma motivaatio.

4. Tukisuhteen muodostaminen

UKIPARITOIMINNAN onnis-

tumisen kannalta on tärkeää, että muodostuneet tukiparit ovat toimintakykyisiä. Koordinaattorin haasteena on löytää toisilleen sopivat parit. Mietintään käytetty aika maksaa itsensä takaisin. Onnistuneet tukiparit toimivat itsenäisemmin eivätkä tarvitse välttämättä apua esiin nousevien haasteiden ja ongelmien ratkaisemisessa. Parien muodostamisen jälkeen toteutetaan yhteinen aloituspalaveri, jossa varmistetaan osallistujien halukkuus aloittaa toiminta.

Tukiparin yhdistäminen

TAVOITE: Löytää toisilleen sopivat tuki-

aikuiset ja nuoret esitettyjen toiveiden mukaisesti. Koordinaattori yhdistää toiminnassa mukana olevat nuoret ja tukiaikuiset pareiksi. Yhdistäminen tapahtuu aina osittain ”intuitiolla”, joka pohjautuu

Tukiparitoiminnan ydinprosessit

tukiaikuisista ja nuorista kerättyyn tietoon. Huomiota kannattaan kiinnittää nuoren ja aikuisen aikaresursseihin, kiinnostuksen kohteisiin, toimintaan liittyviin odotuksiin ja toiveisiin. Hyvä tapa on pyytää tukiaikuisia ja nuoria kirjoittamaan itsestään kirje, jossa he esittelevät itsensä, tavoitteensa ja toiveensa tukiparitoiminnan suhteen (toiminta-alue, harrastukset, kiinnostuksen kohteet, ajankäyttö mahdollisuudet) sekä toiveet aikuisen tai nuoren suhteen.

Aloitustapaaminen

TAVOITE: Tutustuttaa nuori ja tukiai-

kuinen toisiinsa, kerrata toiminnan pelisäännöt, varmistaa toiminnan käyntiin lähteminen, vastata esiin nouseviin kysymyksiin ja aloittaa tukiparihakemuksen tekeminen. Aloitustapaaminen voidaan järjestää toimintaa organisoivan tahon tiloissa, koulussa, nuoren kotona, nuorisoti-

lassa tai vaikka kahvilassa – paikassa, jonne nuoren on helppo tulla. Tapaamisessa ovat paikalla koordinaattori, nuori ja tukiaikuinen sekä mahdollisesti nuoren vanhemmat tai nuoren tilanteen tunteva aikuinen. Osallistujat keskustelevat vapaamuotoisesti tukiparitoimintaan liittyvistä odotuksista, toiveista ja mieltä askarruttavista kysymyksistä. Hyvänä käytäntönä on toiminut malli, jossa nuori saa puhua viimeisenä, jolloin nuori on saanut rauhassa omaksua tilaisuuden toimintamallin ja kuunnella muiden ajatuksia. Tapaamisen lopussa

ohjeistetaan raportointikäytännöistä ja pelisäännöistä. • Mitä tarkoittaa projektimaisuus ja mihin rahaa voi käyttää? • Miten usein tavataan ja missä? Miten poissaoloista ja myöhästymisestä ilmoitettaan? • Miten pidetään yhteyttä koordinaattoriin, vanhempiin, kouluun ja muihin tahoihin? • Mitä tarkoittaa luottamus ja vaitiolovelvollisuus? • Miten, milloin ja kenelle raportoidaan toiminnasta?

5. Tukiparitoiminnan raportointi

ÄSSÄ VAIHEESSA tukiparitoi-

mintaa järjestävän tahon on aika siirtyä taka-alalle. Tukipari ottaa toiminnasta ja sen suunnittelusta vastuu ja järjestävän tahon tehtäväksi jää pohtia mitä heidän tarvitsee tietää siitä. Tarvittavat tiedot kerätään toiminnan alkaessa tehtävässä toimintasuunnitelmassa ja loppuessa loppuraportista. Seurannan lisäksi nuoren ja aikuisen tekemiä suunnitelmia ja raportteja voi hyödyntää perehdytyksessä ja tapaamisissa

Toimintasuunnitelma

TAVOITE: Tukipariksi yhdistetyt nuori ja

aikuinen löytävät toiminnalle yhteisen tavoitteen ja sen saavuttamiseksi sopivat keinot. Toimintaa kordinoiva taho tulee tietoiseksi suunnitelmista ja keinoista. Suunnitelman täytössä on hyvä ohjeistaa tukiparia muistuttamalla, et-

tä toiminnan ajatuksena ei ole pyrkiä muuttamaan nuoren elämää kokonaan vaan toiminnan tavoitteeksi voidaan ottaa pieniä asioita kuten uuden harrastuksen löytyminen tai kouluarvosanojen nostaminen. Toimintasuunnitelman ideana on kirjata ylös yhdessä määritellyt tavoitteet sekä miettiä keinoja niiden saavuttamiseksi. Tavoitteisiin on syytä pyrkiä pienin askelin. Onnistumisista kannattaa iloita, jotta motivaatio pysyy yllä. Yhteisten tavoitteiden määrittelyssä voidaan hyödyntää liitteenä olevaa suunnitelmapohjaa ja seuraavia kysymyksiä: • Miksi haluamme toteuttaa tukiparitoimintaa? • Mikä on haaste tai ongelma, johon haemme ratkaisua? • Millaisin toimenpitein pääsemme tavoitteeseemme? Opas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen

| 14

• Kuinka kauan ajattelemme tukiparitoiminnan kestävän?

Loppuraportti

TAVOITE: Arvioida tukiparitoiminnan

onnistumista ja tavoitteiden saavuttamista. Toimintaa koordinoiva taho tulee tietoiseksi toteutuksesta ja saavutetuista tuloksista. Loppuraportin tavoitteena on kertoa mitä nuori ja aikuinen ovat tukiparitoiminnan aikana tehneet. Raportin teon yhteydessä aikuinen ja nuori pohtivat

tavoitteiden saavuttamista ja keskustelevat tukiparitoiminnan kokemuksista. Onnistuimmeko tukiparitoiminnassa? Mikä on muuttunut nuoren elämässä? Mitä olemme yhdessä ja erikseen oppineet? Millaista tukea nuori kokee tarvitsevansa jatkossa? Reflektoinnin apuna ja keskustelun tukena on mahdollista käyttää esimerkiksi nuoren toiminnan aikana täyttämää oppimispäiväkirjaa, tehtyä toimintasuunnitelmaa tai toiminnan aikana tehtyjä testejä.

6. Tukiparitoiminnan tukeminen

UKIAIKUINEN JA TUKIPARI tar-

vitsevat tukea ja kannustusta toimintaa. Tarjottu tuki voi pitää sisällään tavoitettavuutta, materiaaleja, tapaamisia, kiittämistä ja kannustusta sekä mahdollisesti rahallista tukea. Rahallinen tukeminen ei ole tukiparitoiminnan onnistumisen ja toteuttamisen kannalta välttämätöntä.

Tukiparitoiminnassa mukana olevien tukeminen

TAVOITE: Motivoida ja tukea tukipari-

toiminnassa mukana olevia toimijoita (aikuista, nuorta, vanhempia, yhteistyökumppaneita) rooleissaan ja jaksamisessaan. Tukiparitoimintaa järjestävä tahon tulee nimetä keskuudestaan henkilö, joka tarjoaa tukipareille heidän tarvitsemaa tukea luodun tukiparimallin toteutukseen. Henkilö vastaa yleisesti

Tukiparitoiminnan ydinprosessit

toiminnasta esitettyihin kysymyksiin, avunpyyntöihin ja palautteeseen sekä järjestää toiminnassa mukana oleville tukiaikuisille tapaamisia ja koulutusta. Henkilö toimii niin nuoren, tukiaikuisen kuin vanhempien yhteyshenkilönä.

Tukiparien tukeminen: 300 euron€ toimintatuki

TAVOITE: Mahdollistaa tukiparitoi-

minnassa kokeilemisen ja tekemisen toteutuminen, tukea tukiparitoiminnassa mukana olevia toimijoita jaksamisessaan. Tukiparitoimintaa järjestävä taho voi halutessaan liittää omaan tukiparitoimintaan rahallisen tuen. Tällöin tukipareilla on toiminnan aikana mahdollisuus käyttää rahaa toiminnasta aiheutuvien kulujen kattamiseen. Tukea voidaan käyttää esimerkiksi tapaamisista aiheutuneisiin kahvi- ja ruokalu-

kuluihin, harrastusten kokeilemiseen liittyviin pääsymaksuihin, matkakuluihin tai harrastuksessa tarvittavien välineiden ostoon.

Tukiparien tukeminen: toiminnalliset tapaamiset

TAVOITE: Tarjota tukipareille toiminnal-

lista vertaistukea, motivoida ja innostaa pareja. Hyvänä käytäntönä on ollut järjestää käynnissä oleville tukipareille toiminnallisia yhteistapaamisia vertaistuen ja kannustamisen merkeissä. Tapaamisen ideana on yhteisen toiminnallisen osuuden yhdistäminen vapaamuotoiseen tutustumiseen ja ruokailuun. Tapaamisen teemana voi olla esimerkiksi yhteinen keilausretki yhdistettynä lounaaseen.

Tukiaikuisen tukeminen: materiaalit

TAVOITE: Tarjota tukimateriaalia tuki-

paritoiminnan toteutukseen. Tuotetut materiaalit tukevat tukiaikuista toiminnan toteutuksessa. Niiden avulla tukiaikuinen voi kasvattaa omaan osaamistaan tai selviytyä käytännön viestinnästä esimerkiksi vanhempien kanssa. Jaettavat materiaalit voivat liittyä tukiparitoiminnan toteutukseen (nuoren kohtaamiseen, vuorovaikutukseen, pelisääntöjen luomiseen, projektin toteutukseen ym.) tai viestintään (esitteet, tiedotteet, kirjeet, nettisivut tai videot).

Tukiaikuisen tukeminen: vertaistuki

TAVOITE: Motivoida ja tukea tukiaikui-

sia tehtävässään ja huolehtia heidän jaksamisesta. Vertaistukitapaamisten tavoitteena on antaa voimia toiminnassa mukana oleville tukiaikuisille vapaaehtoistyössä jaksamiseen. Vertaistuen muotoja on monia ja niiden tiheys ja sisältö riippuvat toiminnassa mukana olevien tukiaikuisten taustasta ja tarpeesta. • YKSILÖLLINEN TYÖNOHJAUS on koordinaattorin ja tukiaikuisen välinen keskustelu- ja ohjaustilanne. Yksilöohjausta voidaan antaa henkilökohtaisissa tapaamisissa, puhelimitse tai sähköpostitse. Tuki auttaa jaksamaan, kannustaa, auttaa ongelmien ratkaisussa, haastavien tilanteiden ohjauksessa ja esiin nousseiden lastensuojelullisten haasteiden käsittelyssä. • RYHMÄTYÖNOHJAUS on suunnitellusti 4–8 kertaa vuodessa järjestetty työnohjauksellinen ryhmätapaaminen. Tapaamisissa käsitellään tukisuhteeseen liittyvä asioita ja tunteita luottamuksellisessa ilmapiirissä. Osallistujat saavat tukea ja palautetta sekä toisiltaan että ohjaajalta. • VERTAISTYHMÄTOIMINNASSA tukiaikuiset tapaavat keskenään vapaamuotoisemmin. Toiminnan järjestämisestä vastaa vapaaehtoinen vertaisryhmäohjaaja tai tukiparitoiminnan koordinaattori. Tapaamisissa keskustellaan tukisuhteeseen liittyvistä haasteista ja tunteista luottamuksellisessa ilmapiirissä vaikka virkistyspäivän, lounaan, kahvittelun tai päivällisen merkeissä. Opas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen

| 16

7. Toiminnan arviointi ja kehittäminen

UKIPARITOIMINNAN on todettu

muun muassa lisäävän nuoren itsetuntoa, vuorovaikutustaitoja, elämän iloa ja vastuullisuutta omista asioista. Jotta toiminnalla päästäisiin näihin vaikutuksiin on toteuttajan hyvä pohtia säännöllisesti oman toiminnan laadukkuutta ja kehittämistä. Systemaattinen arviointi ja raportointi vakuuttavat myös yhteistyökumppanit ja rahoittajat toiminnan tarpeellisuudesta.

Palaute

TAVOITE: Kerätä toiminnassa mukana

olleilta aikuisilta ja nuorilta palautetta toiminnan onnistumisesta. Hyvä tukiparitoiminta päättyy toimintaa järjestävän tahon kanssa pidettyyn lopetuspalaveriin ja palautteen antamiseen. Palautetta voi kerätä sekä keskustelemalla tukiparin kanssa loppuraportista ja toiminnan herättämistä tuntemuksista että pyytämällä heitä täyttämään palautelomake.

Oman toiminnan kehittäminen

TAVOITE: Pohtia laadukkaan tukipari-

toiminnan elementtien toteutumista omassa mallissa. Omaa toimintaa kannattaa välillä pysähtyä miettimään jäsentämällä palautelomakkeilla kerättyä tietoa eri toimijoiden näkökulmasta. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota palautteessa oleviin poikkeuksiin ja ristiriitoihin. Onnistuneen toiminnan tuloksena:

Tukiparitoiminnan ydinprosessit

NUORI

• on vapaaehtoisesti mukana • saa motivoituneen, luotettavan, tur-

vallisen ja sitoutuneet aikuisen elämäänsä • voi luottaa vaitiolovelvollisuuden toteutumiseen • saa päättää mitä toiminnassa tehdään yhdessä aikuisen kanssa • saa tuettuna toiminnan aikana kokeilla vähintään yhtä uutta asiaa TUKIAIKUINEN

• on vapaaehtoisesti mukana • saa matalankynnyksen mallin osallistua nuoren elämään

• saa perehdytyksen ja tietää miksi toimintaa on olemassa • saa ammatillista ohjausta ja vertaistukea NUOREN PERHE

• on tietoinen toiminnasta • voi luottaa vaitiolovelvollisuuden toteutumiseen

Tukiparitoiminnan pilotti: Kajaanin seurakunta

AJAANISSA tukiparitoiminta

linkitettiin osaksi etsivää nuorisotyötä ja tukea tarjottiin siellä kohdatuille nuorille. Mallista tuli kevyt ja siinä oli mukana tiivis, toisensa entuudestaan tuntenut pieni porukka. Kajaanissa tukiparitoiminta aloitettiin kirjoittamalla lehtijuttu paikalliseen seurakuntalehteen. Lehtijutussa kerrottiin tukiparitoiminnasta ja siinä mukana olevista aikuisista valokuvien kanssa. Näin toiminta sai paikkakunnalla kasvot. Lehtijutun tarkoituksena oli herättää kiinnostusta ja innostaa aikuisia mukaan toimintaan. Toiminnasta kerrottiin myös kaupungin ja seurakunnan yhteisissä tilaisuuksissa sekä yläkoulujen rehtoreille ja kuraattoreille. Tukiaikuisia rekrytoitiin pääsääntoisesti oman verkoston piiristä, jolloin toiminnasta kiinnostuneet aikuiset olivat entuudestaan tuttuja ja ammattilaisia. Näin perehdytystä nuorten kanssa toimimiseen ei tarvittu. Asiasta kiinnostuneet aikuiset ottivat itse yhteyttä, jonka jälkeen heidät haastateltiin ja opastettiin tukiparitoiminnan käytäntöihin yksittäin. Toiminnassa mukana olleet nuoret löytyivät koulun ja etsivänuorisotyö kautta. Ainoastaan yksi nuori tuli vanhemman yhteydenoton kautta. Osa nuorista oli tuttuja omasta nuorisotalotoiminnasta.

Tukiparit yhdistettiin nuorten esittämien toiveiden mukaisesti ja toiminnan aloittamiseen liittyvät sopimukset tehtiin yhdessä alkutapaamisessa. Tapaamisissa oli läsnä tukiparin lisäksi vanhemmat ja nuoren tilanteen tunteva aikuinen kuten koulukuraattori. Alkutapaamisen jälkeen parit toimivat itsenäisesti tai välillä yhdessä toisen tukiparin kanssan. Seurantapalavereja järjestettiin yksilöllisesti tarpeiden mukaan. Tarvetta oli lähinnä silloin, kun parit halusivat varmistaa, että heidän suunnittelemat toiminnat ovat sallittuja. Saatuja toimintasuunnitelmia ja loppuraportteja hyödynnettiin vertaistukitapaamisissa. Vertaistukitapaamisissa kerrattiin myös rahankäyttöön liittyviä sääntöjä ja muistuteltiin muista toimintaan liittyvistä käytönnön asioista kuten yhteydenpidosta. Paperityöt on yritetty tehdä mahdollisimman yksinkertaiseksi ja tukihenkilöille on aina tulostettu kaikki lomakkeet ennakkoon. Jos tukiaikuinen ei ole päässyt järjestettyyn vertaistukitapaamiseen, niin hänelle on soitettu ja käyty asiat läpi puhelimessa. Loppupalaveri järjestettiin tukiaikuisen kanssa siinä vaiheessa, kun hän palautti loppuraportin. Loppuraportti jaettiin myös nuoren vanhemmalle.

Opas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen

| 18

Tukiparitoiminnan pilotti: Sotkamon seurakunta

UKIPARITOIMINNAN LÄHTÖKOHTANA Sotkamossa oli lähteä

liikkeelle pienin askelin. Varmistimme toiminnan tarpeellisuuden pienellä, kevyellä kokeilulla. Kokeilun jälkeen oli helpompaa miettiä toimintaa suuressa mittakaavassa. Sotkamossa tukiparitoiminta aloitettiin kokeilemalla toimintaa yhden kumppanin kanssa. Tukiaikuiset valittiin yhteistyökumppanin verkostoista ja toiminta-ajatus esiteltiin verkostojen kokouksissa. Toimintaan lähti mukaan nuorten parissa työskenteleviä ammattilaisia, joten erillistä perehdytystä nuoren kanssa toimimiseen ei tarvittu. Riitti, että kerrottiin tukiparitoiminnasta ja siihen liittyvistä käytännöistä. Kokeiluun otettiin mukaan 2 aikuista ja 4 nuorta. Kokeiluun valitut nuoret löytyivät etsivänuorisotyö kautta. Koska kokeilu oli pieni, ei tukiparien yhdistämien tuottanut ongelmaa. Lähinnä katsottiin, että aikataulut sopivat hyvin yhteen. Kokeilun aikana tukiparitoiminta keskittyi hevostalleille tapahtuvaan tekemiseen ja sen aikana syntyneisiin keskusteluihin.

Kokeilun aikana tukiparien ohjaus ja tukitoimet toteutettiin henkilökohtaisilla tapaamisilla ja ohjauksella. Koska mukana olleet aikuiset olivat tuttuja ja toimimme samoissa verkostoissa, ohjaus tapahtui paljon epävirallisissa tilanteissa kuten kokouksissa ja tapaamisissa (hevostalleilla). Kokeilun tuloksena saimme selkeyttä tukiparitoiminnan tarpeesta, nykyisistä toimijoista ja toimintaympäristöstä. Erityisesti kokeilu selkeytti koordinaattorin omaa roolia. Jatkossa koordinaattori keskittyy hallinnointiin ja tukiaikuisten tukemiseen ja kokemusten jakamiseen. Kokeilun myötä selkiytyi käsityksemme toiminnan mielekkyydestä ja tarpeellisuudesta. Saimme hyvän kokemuksen myös tukiaikuisen rekrytointiprosessin tärkeydestä. Toimintaan mukaan tulevan tukiaikuisen tulee olla luotettavia ja toimintaan sopivia, jotta koordinaattori voi luottaa prosessin etenemiseen ja antaa työrauhan tukipareille. Lisäksi huomasimme, että olisi hyvin tärkeää saada kunta mukaan toimintaan. 3. Tukiaikuisten yhteinen tapaaminen

1. Aloitus

2. Tiedotus

2.1 Toiminnan testaus

8. Toiminnan lopetus Tukiparitoiminnan paikallistahojen mallit

4. Sopivien tukinuori- ja aikuinen-parien löytäminen

5. Tukiparien ensimmäinen tapaaminen 6. Tukiparitoiminta 7. Tukiaikuisten vertaistapaamiset 9. Raportointi 10. Jälkityö, jatkon mietintä

Tukiparitoiminnan pilotti: Kuopion seurakunta

UKIPARITOIMINNAN LÄHTÖKOHTANA Kuopiossa oli tiivis-

tää eri toimijoiden yhteistyötä ja löytää yhdessä keinoja nuorten opintojen keskeyttämisen ehkäisemiseen. Kohderyhmäksi valitsimme ammattiin opiskelevat nuoret. Kuopiossa toiminnasta tietodettiin omien verkostoiden kautta, tehtiin muutama lehtijuttu ja radiohaastattelu. Toimintaan mukaan lähteneet tukiaikuiset löytyivät yhteistyöverkoston toimijoista. Verkostossa ovat mukana seurakunnan erityisnuorisotyö ja Nuorten Palvelut ry. Aikuiset koulutettiin toimintaan yhdessä Nuorten Palvelun kanssa. Tukiparitoiminnan kohderyhmäksi valikoituivat aluksi ammattiin opiskelevat nuoret, mutta kohdejoukko on laajentunut myös muihin nuoriin. Toiminnassa pyrittiin ennaltaehkäisemään nuorten opintojen keskeyttämisiä. Tavoitteena oli vaikuttaa nuorten vapaa-ajan viettoon ja sitä kautta tukea heitä elämän hallinnassa ja jaksamisessa. Tuettavat nuoret löytyivät Savon ammattija aikuisopiston, paikkakunnan koulujen, seurakunnan, terveydenhuollon ja kaupungin erityisnuorisotyön

kautta. Osa nuorista tai heidän vanhempansa ottivat itse yhteyttä. Muodostuneet tukiparit täyttivät toiminnan alkaessa yhdessä tavoitepaperin, johon kirjattiin ylös toiminnan tavoitteet, tapaamisten muoto ja tiheys sekä muita toimintaan vaikuttavia tekijöitä. Toiminnan alettua tukihenkilöt toimittivat kuukausittain raportit toiminnasta. Lisäksi heidän kanssaan keskusteltiin tavoitteiden saavuttamisesta puolen vuoden välein. Samalla katsottiin oliko toiminnalle jatkotarpeita. Toiminnan arvioimiseksi ja kehittämiseksi järjestettiin Savon ammattija aikuisopiston oppilashuollon henkilöstölle tilaisuus, jossa käytiin läpi kokemuksia tukiparitoiminnasta sekä kehitettiin yhteistyömallia ja toimintaa edelleen. Oppilaitoksen näkökulmasta toiminta oli tarpeellista ja vaikuttavaa. He kokivat, että oli ollut helppo ohjata nuoria toiminnan piiriin ja käytännöt aloituspalavereista sopimuksen tekoon ovat olleet selkeitä ja joustavia. Toiminnan kehittymisen ja laajenemisen mahdollistamiseksi tiedotamme jatkossa toiminnasta laajemmin, jotta toimintaan saataisiin mukaan myös muita työikäisiä ja erialoilla toimivia aikuisia.

Opas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen

| 20

Tukiparitoiminnan pilotti: Jyvälän Nuoret

YVÄSKYLÄSSÄ tukiparitoiminnan

lähtökohtana on ollut, että jokaisella nuorella on oikeus aikuisen tukeen. Perusteeksi on riittänyt todettu tuen tarve. Toiminnassa mukana olevat tukiaikuiset olivat sosiaalialan opiskelijoita. Meistä malli on ollut toimiva ja innostava. Jyväskylässä tukiaikuiset olivat vapaaehtoisia, tähän toimintaan rekrytoituja, vähintään 20-vuotiaita sosiaalialan opiskelijoita. Opiskelijat löytyivät paikkakunnan oppilaitoksista, joissa meillä oli avoin haku toimintaan. Lisäksi rekrytoimme erikseen kaksi kertaa vuodessa toimintaan lisää aikuisia, jonka päätteeksi järjestimme perehdytyksen. Tukiparitoiminnassa mukana olevat nuoret olivat 13–19-vuotiaita, elämänsä nivelvaiheessa olevia nuoria. He tulivat toimintaan mukaan oman toiminnan tai yhteistyökumppaneiden toiminnan piiristä sekä koulujen henkilökunnan kautta. Tarkoituksena oli tarjota nuorille tukea tilanteessa, jossa ongelmat eivät vielä ole liian suuret. Toiminnassa yksi haastavimmista vaiheista oli nuoren ja vapaaehtoisen aikuisen yhdistäminen. Yhdistämisen on tehnyt toiminnasta vastaava koordi-

Tukiparitoiminnan paikallistahojen mallit

naattori, joka on tavannut ja haastatellut molemmat. Yhdistämiseen kiinnitettiin paljon huomiota ja aikaa. Panostus maksoi itsensä takaisin, sillä yhdistämisen jälkeen tukiparit toimivat todella hienosti ja ongelmia oli minimaalisesti. Tukiparit tekivät toimintansa alussa tukiparisopimuksen ja suunnittelevat toimintansa yhdessä. Lisäksi järjestimme tukipareille yhteistä toimintaa, jossa heillä on mahdollisuus tutustua toisiinsa. Alun jälkeen parit toimivat itsenäisesti ja heihin pidettiin yhteyttä tarpeen mukaan. Toteutuneesta toiminnasta ja siitä saaduista kokemuksista raportoitiin täyttämällä raporttilomake ja palautekysely. Lisäksi järjestettiin lopputapaaminen. Raportissa pari arvioi itse toiminnan tavoitteiden toteutumista. Tukiaikuisille järjestettiin vuoden aikana neljä vertaistapaamista ja nejä työohjausta sekä keväällä ja syksyllä toiminnan päätöstilaisuudet. Toiminnan päättyessä nuoret, tukiaikuiset ja huoltajat täyttivät nimettömän palautekyselyn liittyen toiminnan onnistumiseen ja osallistumisen mielekkyyteen. Heiltä saadun palautteen perusteella toimintaa kehitettiin eteenpäin.

Tukiparitoiminnan pilotti: Kiteen ja Tohmajärven seurakunnat

ITEEN JA TOHMAJÄRVEN tu-

kiparitoiminta oli tarkoitettu 12–19-vuotiaille nuorille, jotka tarvitsivat jonkinlaista tukea esimerkiksi kotoa lähtemiseen tai harrastusten ja ystävien löytämiseen. Tukiparitoiminta oli hyvä lisätyökalu osana erityisnuorisotyötä. Kiteellä ja Tohmajärvellä toiminnan lähtökohtana oli käynnistää tukiparitoimintaa omista verkostoista löytyvien tuttujen ja luotettavien aikuisten kanssa. Toiminnasta viestittiin paikallislehdissä, vanhempainilloissa sekä kouluissa järjestetyissä esittelytapaamisissa. Mukaan lähteneet tukiaikuiset olivat aktiivisia aikuisia, jotka toimivat jo muuten vapaaehtoisena toiminnassamme tai ovat esimerkiksi nuorena käyttäneet meidän palveluja. Nuorisokahvila toimi hyvänä sisään heittopaikkana ja aikuiset tulivat itse kysymään tarvitaanko vapaaehtoisia. Tukiaikuisille järjestetty perehdytys oli käytännönläheinen tilaisuus, jossa käytiin läpi kohtaamista, kuuntelemista ja aikuisen vallankäyttöä suhteessa nuoreen. Nuoret pääsivät mukaan toimintaan ottamalla yhteyttä kirkon nuorisotyönohjaajaan tai koulussa kuraattoriin, terveydenhoitajaan tai muuhun yhteistyöstä tietävään henkilöön. Mahdollisuutena oli myös, että tukiaikuinen itse ehdotti nuorta mukaan toimintaan. Toiminta aloitettiin kokoontumalla

yhdessä perheen kanssa ja tekemällä sopimus, jossa laadittiin toiminnalle tavoitteet. Mitään ei tehty perheeltä salassa. Tapaamisessa tehtiin myös lyhyt toimintasuunnitelma, jossa selkeästi ja avoimesti kuvattiin nuorelle toiminnan tavoitteet ja siihen liittyvät sitoumukset. Pelisäännöt tehtiin suullisesti. Tukiaikuisia tavattiin muun toiminnan kautta, jolloin oli mahdollisuus puhua ja tutustua enemmän ilman mitään sen kummempaa tavoitetta. Saatettiin vain kysyä miten tukihenkilöillä menee. Ongelmatilanteissa tukiaikuisia neuvottiin ottamaan yhteyttä meihin, seurakunnan työntekijöihin, joilla oli vastuu toiminnasta ja sitä kautta velvollisuus olla käytettävissä, tavoitettavissa ja tavattavissa. Lisäksi järjestimme tukiaikuisille kaksi kertaa vuodessa yhteisiä tapaamisia, joissa painotettiin vertaistukea ja vapaata jutustelua ruuan ääressä. Tukisuhteen loppuessa järjestettiin vielä erillinen loppukeskustelu. Toiminnasta saadun palautteen ja kokemuksen perusteella aiomme jatkossa haastaa vahvemmin kokonaisia yhteisöjä mukaan nuorten arjen tukemiseen. Uuden toimintamallin tavoitteena on luoda nuoren tukemiseen verkosto, joka on käytettävissä jos ja kun tarvetta ilmenee. Tämä tapahtuu muodostamalla aikuisen ja nuoren välille toimiva vuorovaikutussuhde osallistamalla nuori mukaan lähteneen yhteisön toiOpas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen

| 22

mintaan. Toiminta voi johtaa tukiparisuhteen muodostumiseen, mutta se ei ole yhteisöllisen mallin ensisijainen tavoite. Tavoitteena on ylipäätään saada nuorten elämään turvallisia aikuiskontakteja. Tällöin vastuuhenkilön ja nuoren kanssa tehdään sopimus löyhemmästä toiminnasta. Jos toiminnassa nousee esille tarve ja halu tukea nuorta henkilökohtaisemmin, niin silloin tuki-

2. Rekry (tukiaikuinen)

pariraha (300 €€) olisi käytettävissä. Tässä tapauksessa tukipari tekee erillisen sopimuksen tukiparitoiminnan käytäntöjen mukaisesti. Mallissa seurakunnan työntekijöiden tehtävä on löytää omien verkostojensa kautta ne nuoret, jotka hyötyisivät toiminnasta. Työntekijät hoitavat myös yhteydet nuorten koteihin ennen toimintaa ja sen aikana ja ongelmatilanteissa.

3. Koulutus (tukiaikuinen)

1. Alkutiedotus

8. Vertaistapaamiset (6kpl) 9. Lopetus

10. Jälkityö 11. Raportointi

6. Nuoren, aikuisen ja koordinaattorin tapaaminen 7. Tukiparitoiminta

2. Rekry (nuoret)

5. Tukiparien valinta

Tukiparitoiminnan paikallistahojen mallit

Liite 1: Tukiparihakemuksen mallilomake

Tukiparitoiminnan suunnitelma Tukiparitoiminnan suunnitelmalla on mahdollisuus hakea tukiparitoimintaan tukea 300 €/tukipari. Raha tulee käyttää vuoden sisällä sen maksamisesta. Tukipäätös tehdään 2 viikon sisällä hakemuksen saapumisesta. Yhdellä tukiaikuisella voi olla enintään kaksi tukinuorta. Tukiaikuisen ja nuoren yhdessä täyttämä suunnitelma palautetaan allekirjoitettuna.

Yhteystiedot Tukiaikuinen:

Nuori:

Nimi:

Osoite:

Puhelinnumero:

Sähköpostiosoite:

Tilinumero: Mahdollinen viite: 1. Kuvaus nuoren elämäntilanteesta ja tuen tarpeesta

2. Tukiparitoiminnan tavoitteet

3. Toimintasuunnitelma

4. Seuranta- ja arviointisuunnitelma (Miten tavoitteiden saavuttamista seurataan ja arvioidaan?)

Opas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen

| 24

5. Yhteistyökumppanit (Keiden kanssa ja miten tehdään yhteistyötä esim. koulu, vanhemmat, sosiaalitoimi, nuorisotoimi, seura)?

6. Kustannusarvio Hakemamme tukisumma: ______________€ , aika jolloin käytämme tuen: ____________ Kustannusarvio tuen käytöstä (€€):

7. Nuoren huoltajien suostumus Hyväksyn, että lapseni on mukana tukiparitoiminnassa. Olen keskustellut tukiparitoiminnasta ja sen tavoitteista lapseni ja hänen tukiaikuisensa kanssa. Nimi: Puhelinnumero (gsm): Osoite: Paikka, aika _____________________________________________________________________ Huoltajan allekirjoitus ja nimenselvennys 8. Tukiparin sitoumus ja allekirjoitukset Sitoudumme raportoimaan toiminnasta ja vastaamaan rahojen käytöstä tarkoituksenmukaisesti sääntöjä noudattaen. Niiltä tukipareilta, jotka eivät raportoi ja/tai palauta ylijääneitä rahoja, peritään toimintatuki takaisin kokonaisuudessaan.

• Raha käytetään tukiparitoiminnasta aiheutuviin kuluihin (esim. matkat, ruokailu, tutustumiskäynnit, pääsyliput).

• Rahaa ei voi käyttää palkkakuluihin eikä kilometrikorvauksiin. • Tukiaikuinen sitoutuu toimittamaan tositteet kuluista raportoinnin yhteydessä.

Jos jostakin kulusta on mahdotonta saada tositetta, siitä tulee tehdä kirjallinen selvitys.

• Tukiaikuinen sitoutuu palauttamaan käyttämättä jääneet rahat ja liittämään kuitin rahojen palautuksesta raporttiin.

Olen sitoutunut tukiparitoimintaan ja vakuutan antamani tiedot oikeiksi.

Paikka ja aika: ________________________

_______________________________

Nuoren allekirjoitus

Tukiaikuisen allekirjoitus

Liitteet

Liite 2: Tukiparitoiminnan raportoinnin mallilomake

Tukiparitoiminnan raportti Raportti täytetään toiminnan päättyessä ja palautetaan allekirjoitettuna. Jos toiminta on jostain syystä keskeytynyt tai peruuntunut, kerro keskeytymisestä ja sen syistä välittömästi yhteyshenkilölle sekä täytä tämän raportointilomakkeen niiltä osin, kun toiminta on toteutunut. Raportoimatta jättäneiltä ohjaajilta peritään myönnetty tukisumma takaisin kokonaisuudessaan. Tukiaikuinen:

Nuori:

Nimi

Sähköposti

1. Toiminnan kuvaus (Mitä tukipari teki, kenen kanssa, miten ja miksi?)

2. Tavoitteiden saavuttaminen (Vastasiko toiminta suunnitelmia? Missä onnistuttiin? Mikä auttoi nuorta? Millaista hyötyä tukiparitoiminnasta oli nuorelle?)

3. Seuranta ja jatkosuunnitelmat

4. Tuen käyttö (kuitit liitteenä) Jos jostakin kulusta on mahdotonta saada tositetta, siitä tulee tehdä kirjallinen selvitys. Mahdolliset yli jääneet tai käyttämättömät rahat tulee välittömästi palauttaa [tilitiedot] Käyttämämme tukisumma: _____________€€ €, josta kuitit liitteenä. Käyttämättä jäänyt rahaosuus_____________€ € on palautettu annetulle tilille _________(pvä) Allekirjoitukset Paikka ja aika: _______________________

____________________________

Nuoren allekirjoitus

Tukiaikuisen allekirjoitus Opas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen

| 26

Liite 3: Arviointilomake nuorelle Tällä lomakkeella halutaan saada tieto kuinka laadukkaasti onnistuttiin toteuttamaan tukiparitoiminta. Tukiparitoiminnan aloitus ja lopetuspäivä: _______________ Kuinka usein tapasitte keskimäärin (rengasta oikea vaihtoehto): useita kertoja viikossa

joka viikko

joka toinen viikko

kerran kuussa

KYSELY ON JAETTU 4 OSIOON. Vastaa kunkin osion väittämiin rastittamalla sopivin vaihtoehto: 1 = täysin eri mieltä, 2 = osittain erimieltä, 0 = en osaa sanoa, 4 = osittain samaa mieltä, 5 =täysin samaa mieltä 1 2 0 4 5 Tukiparitoiminnasta oli hyötyä minulle

□

Tukiparitoimmassa sain haluamaani tukea

□

Voisin suositella tukiparitoimintaan osallistumista ystävälleni

□

Tukiparitoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, kunnioitukseen, luottamukseen ja hyvään vuorovaikutukseen. 1 2 0 4 5 Lähdin mukaan vapaaehtoisesti ja olisin voinut halutessani lopettaa

□

Ymmärsin mistä tukiparitoiminnassa oli kyse

□

Tukiaikuisella oli riittävästä aikaa minulle

□

Koin tukiaikuisen luotettavaksi

□

Tukiaikuinen oli kiinnostunut minusta ja asioistani

□

Pystyin luottamaan siihen, että asioitani ei kerrota eteenpäin

□

Tukiparitoiminnassa nuori osallistuu toiminnan suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. 1 2 0 4 5 Sain päättää mitä tukiparitoiminnassa tehdään.

□

Teimme yhdessä tukiaikuisen kanssa tukiparihakemuksen.

□

Hakemuksesta tuli sellainen kuin halusin.

□

Käytimme toimintaan saamamme 300€ € toivomallani tavalla.

□

Teimme yhdessä tukiaikuisen kanssa toiminnan päättyessä tukipariraportin.

□

Pohdimme yhdessä tukiaikuisen kanssa kuinka hyvin olimme onnistuneet.

□

Keskustelimme yhdessä jatkosuunnitelmista.

□

Liitteet

Tukiparitoiminta pitää sisällään kolmivaiheisen työskentelytavan, jota tukiparit käyttävät työssään: ensin kartoitus (mitä olen tähän mennessä tehnyt haluamani asiaan eteen, millaisia suunnitelmia minulla on ja mitä mahdollisuuksia tarjolla?), toiseksi kiinnostus (mikä minua kiinnostaisi?) ja kolmantena kokeilu (kokeilimme minua kiinnostavaa asiaa) 1 2 0 4 5 Keskustelimme aluksi asioistani ja siitä mitä olen jo tehnyt.

□

Kartoitimme yhdessä tukiaikuisen kanssa mitä on tarjolla.

□

Sain valita mikä minua kiinnostaisi.

□

Pääsin tutustumaan vähintään yhteen uuteen asiaan.

□

Täydennä virke: Tukiparitoiminta oli mielekästä koska,

Tukiparitoiminnassa hyvää oli ...

Tukiparitoiminnassa huonoa/ei niin kivaa oli ...

Mitä muuta haluaisit sanoa?

Opas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen

| 28

Liite 4: Arviointilomake aikuiset Tällä lomakkeella halutaan saada tieto kuinka laadukkaasti onnistuttiin toteuttamaan tukiparitoimintaa. Vastaajan rooli tukiaikuinen huoltaja tukiparitoiminnan koordinaattori KYSELY ON JAETTU 5 OSIOON. Vastaa kunkin osion väittämiinrastittamalla sopivin vaihtoehto: 1 = täysin eri mieltä, 2 = osittain erimieltä, 0 = en osaa sanoa, 4 = osittain samaa mieltä, 5 =täysin samaa mieltä 1 2 0 4 5 Tukiparitoiminnasta oli hyötyä nuorelle

□

Tukiparitoiminta oli riittävä/sopiva tukimuoto nuorelle

□

Voisin suositella tukiparitoimintaan osallistumista ystävälleni

□

Tukiparitoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, kunnioitukseen, luottamukseen ja hyvään vuorovaikutukseen. 1 2 0 4 5 Tukiparitoiminta perustui vapaaehtoisuuteen

□

Ymmärsin mistä tukiparitoiminnassa on kyse

□

Tukiaikuisella oli riittävästä aikaa nuorelle

□

Tukiaikuinen oli kiinnostunut nuoresta ja nuoren asioista

□

Tukiaikuinen oli luotettava

□

Toiminnassa mukana olleet aikuiset eivät kertoneet eteenpäin nuoren asioita Nuori on TUPA tukiparitoiminnan keskiössä ja osallistuu kaikkiin toiminnan vaiheisiin (suunnittelu, toteutus ja arviointi).

1 2 0 4 5 Nuori sai päättää mitä tehdään

□

Nuori ja tukiaikuinen tekivät yhdessä tukiparihakemuksen

□

Hakemuksesta tuli nuoren näköinen

□

Toimintaan myönnetty 300€ €:n tuki käytettiin nuoren toivomalla tavalla

□

Nuori ja aikuinen tekivät yhdessä tukipariraportin

□

Nuori osallistui toiminnan onnistumisen arviointiin

□

Nuori osallistui jatkosuunnitelmien pohdintaan

□

Liitteet

Tukipraitoiminta pitää sisällään kolmivaiheisen työskentelytavan, jota tukiparit käyttävät työssään. Toiminnan alussa kartoitetaan mitä nuori tähän mennessä tehnyt asiaan eteen, millaisia suunnitelmia nuorella on ja mitä mahdollisuuksia on tarjolla. Seuraavaksi pohditaan yhdessä mikä nuorta kiinnostaisi. Lopuksi tehdään yhdessä valinta ja nuori pääsee kokeilemaan häntä kiinnostavaa asiaa. 1 2 0 4 5 Tukiaikuinen keskusteli nuoren kanssa tavoitteista ja tehdyistä toimenpiteistä

□

Tukiaikuinen kartoitti nuoren kanssa mitä on tarjolla

□

Nuori valita mikä häntä kiinnostaisi

□

Nuori pääsi toiminnan aikana tutustumaan vähintään yhteen uuteen asiaa

□

Lisäksi tukiaikuinen täyttää 1 2 0 4 5 Sain riittävän perehdytyksen □

□

Sain riittävästi tukea toimintaa

□

Sain riittävästi ammatillista ohjausta ja vertaistukea

□

Täydennä virke: Tukiparitoiminta oli mielekästä koska,

Tukiparitoiminnassa hyvää oli...

Tukiparitoiminnassa huonoa/ei niin kivaa oli...

Mitä muuta haluaisit sanoa?

Opas tukiparitoiminnan paikalliseen toteuttamiseen

| 30