Luukkublues 1/2015

1/2015 nro 40

B L U E S NUORISOSÄÄTIÖN ASUKASLEHTI

Nuoruus Suuri seikkailu

Urbaani teräsyksiö – Konttikoti valloittaa • Sotaa pakoon – vai tarvitseeko?

Pyramids in Finland? • Roskat rahaksi • Jäin koukkuun - taidetta ilman paineita Koti puhtaaksi etikalla • Potkua lautaselta • Treffeille - nettideittien kauhut

20

NUORUUS – suuri seikkailu ennen aikuistumista

Tässä numerossa 1/2015 Pääkirjoitus – meitä on moneen junaan............... 3 Potpuri – paloja sieltä täältä................................... 4 Valistuksen sana – Nuorisosäätiö innovoi............ 7

34

Innostu ja ideoi – talotoimikuntatyössä on yhteistyön voimaa......... 8 Roskat rahaksi – yhden jäte, toisen tulo............ 10

Sotaa pakoon

Koti puhtaaksi ruoka-aineilla – etikkaa, sitruunaa, soodaa ja suolaa ................... 14 Potkua lautaselta – tuunaa ruokavaliotasi......... 17 NUORUUS – suuri seikkailu ennen aikuisuutta..... 20 Konttikodin esittely – säätiö SuomiAreenassa .26 Uusia vuokrakoteja Sipoon Pähkinälehtoon .29

Nuorisosäätiön asukaslehti 1/2015 • nro 40

Julkaisija ja kustantaja Nuorisosäätiö Hiihtäjäntie 7, 00810 Helsinki puh. 09 7552 4700 faksi 09 7552 4755 www.nuorisosaatio.fi Päätoimittaja Tytti Aarnio tytti.aarnio@ nuorisosaatio.fi Tässä numerossa mukana Eija Mäkinen, Aki Haaro, Maarit Uber, Keith Uber, Nova van der Ende, Emilia Ahopelto, Maili Hyttinen, Essi Lindberg.

Ulkoasu jaskapeltola.com

Urbaanin asujan teräsyksiö – asuisitko sinä?. 30 Sotaa pakoon – vai tarvitseeko?......................... 34 Are there pyramids in Finland?........................ 38 Jäin koukkuun – taidetta ilman paineita ............ 40

40

ISSN 1455-0350 Painopaikka Suomen Uusiokuori Oy

Treffeille – nettideittien ilot ja kauhut ................ 43 Painosmäärä 4 000 kpl SEuraava numero 2/2015 ilmestyy Kesällä 2015

Taidetta ilman paineita

Kannen kuva Shutterstock

26 10

Mistä nuorelle koti?

2

LUUKKUBLUES

Roskat rahaksi

Pääkirjoitus

KUVITUS Laura Lehtinen

Meitä on joka junaan Nuorisosäätiö teetti loppuvuodesta asukaskyselyn, johon vastasi 614 vastaajaa. Kyselyn ajankohta venyi valitettavasti lähelle Luukkubluesin painoon lähtöä, joten sen syvempää analyysia ei kyselyn saldosta ole vielä pääkirjoitukseni lisäksi tarjota.

Kyselyn vastauksia silmäiltyäni voin todeta, että olemme saaneet erinomaista tietoa ja näkemyksiä säätiön toiminnasta ja palveluista mutta myös talojen elämästä ja asukkaiden keskinäisistä väleistä.

Vastaukset tullaan käymään läpi pieteetillä, jotta meille selviää, mitä odotuksia asukkaillamme on Nuorisosäätiötä kohtaan: missä asioissa meidän pitää vielä paiskia hommia ja avartaa katseitamme.

Kyselyn tuloksia käydään läpi Luukkubluesin seuraavassa numerossa kesäkuussa.

Olen tietenkin ollut utelias ja kahlannut tarkemmin omaan vastuualueeseeni liittyviä aiheita läpi, kuten viestintään, asiakaspalveluun ja Luukkubluesiin liittyviä asioita.

Olen iloinen, että kaksi kertaa vuodessa, kesällä ja talvella, ilmestyvän Luukkubluesin tietää 84 prosenttia vastaajista. Suurin osa myös lukee lehteä joko säännöllisesti numero numerolta tai joskus, kun sopiva juttu osuu kohdille (70,5 %).

Vaikka vapaa sana -kommenteissa jotkut vastaajat kokivat lehden turhaksi, Luukusta kuitenkin pääsääntöisesti tykätään: ”Kiitos kiinnostavasta lehdestä, joka saa hymyilemään joka numeron luettuani.”

Vastaajista lehteä pitää mahtavana 6,5 prosenttia, hyvänä/kivana 42 prosenttia ja ihan ok:na lehtenä 43 prosenttia. ”Mielenkiintoinen lehti, artikkelit ovat aina ajankohtaisia. Olisiko kolmas numero vuodessa mahdollista?”

Mitä ilmestymismääriin tulee, on lehden teko pienellä vapaaehtoisista koostuvalla porukalla työlästä ja hintavaa, joten kahdella lehdellä mennään jatkossakin. ”Vinkit, joita lehti jakaa, tuntuvat itselleni tarpeettomilta ja omia kykyjäni aliarvioivilta.”

Tämä on toimituksen ehdottomasti hyvä tiedostaa!

Luukun, kuten myös Nuorisosäätiön, kohderyhmä­ on 18–35-vuotiaat nuoret aikuiset. Mikä onkaan haastavampaa kuin tehdä lehteä ryhmälle ihmisiä, joita yhdistävät käsitteet nuoruus ja Nuorisosäätiön vuokrakoti. Tähän ryhmään mahtuu mitä erilaisimpia

ihmistyyppejä, harrastuksia, ammatteja, elämäntapoja ja -kokemuksia. Toiset tarvitsevat tukea asumiseensa ja itsenäistymiseensä ja toiset ovat jo syvällä aikuisuuden syövereissä ja handlaavat elämänsä.

Näiden välillä on tasapainoiltava.

Tervetuloa jakamaan tarinasi tai tekemään lehteä! Kuten esimerkiksi se eräs vastaaja, joka koki lehden harrastelijamaiseksi ja rahan haaskaukseksi, mutta toisaalta pohti, voisiko lehden tekoon tulla mukaan.

Luukkubluesia tekee joukko säätiön entisiä ja nykyisiä asukkaita, amatöörejä ja alan ammattilaisia.

Mukaamme mahtuu aina uusia tekijöitä: kirjoittamisesta kiinnostuneita, valokuvauksesta tai kuvituksesta innostuneita taitajia. Koulutamme kirjoittajia lehtijuttujen tekemiseen. Lisäksi maksamme lehden eteen tehdystä työstä pienen palkkion.

Mukaantulo onnistuu esimerkiksi helmikuussa pidettävän lehtikurssin (ks. lisää Potpurista) kautta tai vain ottamalla minuun yhteyttä (sähköpostiosoite on apinalaatikossa tuossa vasemmalla). Seuraavan lehden toimituskokous pidetään maaliskuussa 2015.

Lehden synnytyskustannukset eivät ole pois vuokralaisten kukkaroista, vaan sen kustantaa Nuorisosäätiö Raha-automaattiyhdistyksen avittamana.

Luukkublues-nimellä on pian 20-vuotinen historia, josta toiset tykkäävät ja toiset oudoksuvat. ”Lehden nimi on mielestäni hassu ja ulkonäköäkin voisi päivittää.”

Pidimme lehdelle nimikilpailun viime kesänä, mutta vastauksia tuli vain 16 kappaletta, joista puolet halusi pitää lehden nimen ennallaan ja toinen puoli esitti erilaisia ehdotelmia. Koska myöskään toimituskokouksessa eikä henkilökunnan keskuudessa nimelle löytynyt voittajaa, on lehti edelleen Luukkublues.

Ulkonäköä fressataan numero numerolta. Kurkkaapa vaikka kantta, jossa sekä Luukkublues-nimi että otsikot komeilevat ihan uudella ilmeellä. ”Lehti tuo tunnetta kuuluvansa johonkin – tässä tapauksessa Nuorisosäätiö-porukkaan.”

Olen samaa mieltä, ja siksi lehteä yhä tehdään!

Tytti Aarnio päätoimittaja, viestintäpäällikkö

LUUKKUBLUES

3

Potpuri

KoonnUt: Tytti Aarnio

Muutoksia vuoden alusta!!!

Asu 8 vuotta – saat mukavan

palkkion!

Vaikka Nuorisosäätiön asunnoissa asutaan keskimäärin 3–3,5 vuotta, on joukossa myös niitä, jotka viihtyvät pidempään. Nuorisosäätiö haluaa jatkossa palkita niitä asukkaita, jotka ovat asuneet samassa säätiön vuokrakodissa yhtäjaksoisesti kahdeksan vuotta tai kauemmin.

Palkkioksi asukas saa kahden viikon vuokraa vastaavan summan vuokran alennuksena. Palkkio huomioidaan perusvuokrasta. Esimerkiksi, jos perusvuokrasi on ilman vesimaksua tai soluasunnon sähkömaksua 560 €/kuukaudessa, saat vuokranalennusta 280 € eli puolet vuokrastasi. Kiva säästö, eikö totta!

Maksamisen edellytyksenä on, ettei asukkaalla saa olla vuokrasuhteeseen liittyviä asioita hoitamatta, kuten vuokria tai laskuja maksamatta ja asuminen on ollut yhtäjaksoista samassa asunnossa. Nuorisosäätiö pidättää itsellään oikeuden hyvityksen myöntämiseen.

Muistaminen otetaan käyttöön 1.1.2015 alkaen. Niille asukkaille, joilla on oikeus tähän palkkioon, tiedotetaan asiasta erikseen.

Asuntojen

hakuikä muuttuu Nuorisosäätiön vuokra-asuntojen maksimihakuikä muuttuu vuoden 2015 alussa 30 vuodesta 29 vuoteen.

Jatkossa säätiön vuokrakoteja voivat hakea 18–29-vuotiaat nuoret aikuiset. Iän muutoksella pyrimme lähemmäs nuorisolakia, joka määrittelee nuorten olevan alle 29-vuotiaita.

Asumisikä pysyy edelleen 35 ikävuoteen saakka.

4

LUUKKUBLUES

Sulautumisia Viisi Nuorisosäätiön omistamaa itsenäistä kiinteistöyhtiötä sulautuu vuoden 2015 alussa fuusion myötä kahteen isompaan säätiön omistamaan kiinteistöyhtiöön. Fuusion tarkoituksena on tasata pienempien itsenäisten yhtiöiden taloudellista riskiä, yksinkertaistaa hallintoa sekä vähentää siihen liittyviä kuluja.

Muutokset eivät vaikuta asuk

Vanha yhtiö Koy Sivakkapolku → Koy Helsingin Tyynenmerenkatu 7 → Koy Kustaa Aadolfin puisto → Koy Helsingin Teerisuontie 35 → Koy Helsingin Seltterikuja 4 →

kaiden asumiseen mitenkään. Kiinteistöyhtiöt pysyvät jatkossakin omina vuokranmääritysyksikköinään, eikä sulautuminen lisää vuokrankorotuspaineita. Vanhat vuokrasopimukset pysyvät voimassa sellaisenaan, kuten myös vuokranmaksupankkitili. Vain kiinteistöyhtiön virallinen nimi muuttuu pidemmäksi, ja senkin huomaa vain vuokralaskusta.

Uusi yhtiö Koy Pääskynpesät / Sivakkapolku Koy Pääskynpesät /Helsingin Tyynenmerenkatu 7 Koy Pääskynpesät / Kustaa Aadolfin puisto Koy Pääskynpesät / Helsingin Teerisuontie 35 Koy Saratalot / Helsingin Seltterikuja 4

Kohteiden isännöitsijänä toimii Marita Åberg, jolta saa asiasta tarvittaessa lisätietoja (marita.aberg@nuorisosaatio.fi).

Helppo tapa kuntoilla Nuorisosäätiö tarjoaa asukkailleen mukavan ja edullisen kuntosalin.

Kuntosalin jäsenyys maksaa vain 5 € ja kulkukorttipantti on 45 €, jonka saa takaisin, kun päätät jäsenyytesi ja palautat kortin.

Nuorisosäätiön asukkaat voivat lunastaa kuntosalin jäsenyyden Nuorisosäätiön toimistosta. Varaa tasaraha 50 €. Toimistolla ei voi maksaa pankki- ja luottokorteilla.

Kuntosali sijaitsee Helsingin Vuosaaressa, osoitteessa Tyynylaavantie 15, aivan metroaseman vieressä.

Salille pääsee kätevästi metrolla ja Malmilta bussilla nro 78.

Sali on sadan neliön suu-

ruinen. Salilla on Davidin ja Normannin kuntoilulaitteet, kaksi spinning-pyörää. Lisäksi salilla on pienet pukuhuoneet ja suihku.

Salilla ei ole jatkuvaa valvontaa, ja se toimii ”reilun meiningin” hengessä. Jokaisen käyttäjän tulee laittaa painot ja penkit paikoilleen, siivota jälkensä sekä huolehtia siitä, että laitteet pysyvät ehjinä ja ovet lukossa.

Jokaisella käyttäjällä tulee olla henkilökohtainen jäsenkortti, eli salille ei saa viedä kavereita.

Lisätietoja ja kuvia kuntosalista löydät säätiön nettisivuilta.

Kuntosalin aukioloajat ma–su klo 7.00-20.30

Tee tarvittaessa vikailmoitus Vikailmoituksella voit ilmoittaa asuntoosi tai taloon liittyvistä korjattavista vioista, kuten käytävän lamppujen palamisista, yleisten tilojen siivoustarpeista ynnä muista. Huoltoa vaativista asioista kannattaa ilmoittaa heti, jotta ne saadaan kuntoon.

Pääkaupunkiseudulla ja sen kehyskunnissa sijaitsevien talojen asukkaat voivat tehdä vikailmoituksen säätiön nettisivujen kautta tai soittamalla taloa hoitavaan kiinteistöhuoltoyhtiöön.

kuun ottamatta Lassila & Tikanoja Oyj. L&T:n puhelinnumerot ovat muuttuneet syksyn 2014 aikana, joten jotta jatkossakin saat huoltomiehen paikalle, kannattaa uusi puhelinnumero laittaa talteen. puh. 010 636 5000 (24 t)

Lisätietoja: www.lassila-tikanoja.fi/asioi

Nuorisosäätiön nettisivuilta löydät­ kaiken tarpeellisen tiedon liittyen asuintaloosi: myös isännöitsijän, kohteen asuntosihteerin ja huoltoyhtiön tarkat yhteystiedot. nuorisosaatio.fi/asukkaalle – valitse oma kotitalosi.

ailmoitus nuorisosaatio.fi/asukkaalle/vik ssa aida alal ivun etus u polk tai oiko

Lappeenrannan, Hollolan, Tampereen, Orimattilan ja Lahden talojen asukkaiden tulee toimia isännöitsijätoimistosta tai huoltoyhtiöistä annettujen ohjeiden mukaisesti.

Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa olevien taloyhtiöiden kiinteistönhuoltotehtäviä hoitaa muutamaa taloa lu-

Tartu mailaan Nuorisosäätiön sählyvuoro on tiistaisin klo 17-18 Liikuntamyllyssä, Myllypurontie 1, Helsinki – Myllypuron metroaseman yläpuolella. Ensimmäinen kenttä portin jälkeen! Kevätkauden vuoro päättyy huhtikuun lopulla 2015.

Mukaan sisäkengät, paikalla on mailoja. Vuoro on ilmainen ja tarkoitettu vain Nuorisosäätiön asukkaille. Ei tarvitse ilmoittautua erikseen. Kerro portilla, että olet menossa Nuorisosäätiön sählyvuorolle, jolloin saat kulkukortin ja pääset hallin puolelle.

Halvemmalla

leffaan

Nuorisosäätiön asukkaat voivat ostaa Finnkinon leffalippuja edulliseen 9 € hintaan. Lippuja myydään Nuorisosäätiön toimistolta kaksi kappaletta kuukaudessa per asukas.

Maksu käteisellä, joten pyri varaamaan tasaraha. Toimistolla ei voi maksaa pankki- ja luottokorteilla.

Osalla toimikunnista on myytävänä lippuja samalla hinnalla. Seuraa talosi ilmoitustauluja.

LUUKKUBLUES

5

Potpuri Ole osa mediaa LEHTIJUTTUJEN KIRJOITTAMISKURSSI to 19.2. ja to 5.3.2015 klo 18.00–21.00, Nuorisosäätiön tilat.

Kurssi koostuu kahdesta tapaamisesta: 19.2. ja 5.3. Kurssi jatkuu halukkaille maaliskuussa Luukkublues-asukaslehden lehtitoimikunnan kokouksella, jossa päätetään kesäkuussa julkaistavan lehden teema ja mietitään

Tallink Silja

Tule mukaan Nuorisosäätiön kirjoittamisen kurssille oppimaan toimittajan ja bloggaajan taitoja!

Nuorisosäätiö järjestää asukkailleen kurssin lehtijutun ja blogin kirjoittamisesta. Kurssin tarkoituksena on antaa hyvää perusoppia ja rohkeutta kirjoittaa lehtijuttuja tai blogikirjoituksia. Lehtijuttujen kirjoittajien materiaaleja julkaistaan Luukkublues-asukaslehdessä.

Kurssin vetäjänä toimii rautaisen ammattitaidon ja hersyvän huumorin omaava vapaa toimittaja Eija Mäkinen. Eijaan voi tutustua hänen nettisivuillaan: taivaannapa.fi.

juttuideat. Valitut jutut työstetään reilun kuukauden aikana yhdessä Eijan ja Luukkubluesin päätoimittajan Tytti Aarnion kanssa julkaisukuntoon. Jutut julkaistaan Luukkubluesissa.

Osallistujalla tulee olla käytössään tietokone ja nettiyhteys. Lisäksi tarvitset ”vahvat pakaralihakset” ja pitkää pinnaa, sillä kirjoittaminen on istumatyötä, kirjoittamista ja tarvittaessa asioista selvää ottamista. Kurssin aikana kirjoitetaan paljon sekä tapaamisten aikana että sen ulkopuolella.

Ilmoittaudu kurssille 2. helmikuuta mennessä osoitteeseen tytti.aarnio@ nuorisosaatio.fi. Kurssi on ilmainen ja tarkoitettu Nuorisosäätiön asukkaille.

Nimityksiä Asukasedut

Tallink Silja Nuorisosäätiö tarjoaa asukkailleen mahdollisuuden liittyä Tallink Siljan Club One -jäseneksi Silver-tasolle veloituksetta. Taso mahdollistaa 20 % perus­ alennuksen sekä 35 % ennakkovaraajan edun tietyistä normaalihintaisista tuotteista. Ilman Clubia matkaliput -15% ja hotellipaketit -10%.

Liity clubiin osoitteessa clubone.fi/erikoisliittyminen. Tarvitset liittymiseen säätiön SOPIMUSETUNUMERON, jonka saat Nuorisosäätiön toimiston asiakaspalvelusta, p. 09 7552 4700 tai asiakaspalvelu@nuorisosaatio.fi. Ilmoita nimesi, osoitteesi ja syntymäaikasi. Lisätietoja löydät nuorisosaatio.fi/asukkaalle/asukasedut_ja_vapaa-ajan_toiminta/asukasetuisuudet.

6

LUUKKUBLUES

Elokuussa 2014 aloittanut asukasneuvoja Niko Cajanderin pesti jäi lyhyeksi, kun hän päätti lähteä takaisin Ouluun. Nikon tilalle on valittu 29-vuotias helsinkiläinen yhteisöpedagogi Mikko Uutela. Monipuolista nuoriso- ja sosiaalialan kokemusta omaava Mikko tuli Nuorisosäätiöön Sovinto ry:stä, jossa hän on toiminut Etsivän nuorisotyön vastaavana ohjaajana.

Vapaa-aikanaan Mikko lenkkeilee ja pelaa sulkapalloa sekä harrastaa musiikkia. Hän soittaa rumpuja, käy keikoilla ja kuuntelee aktiivisesti monenlaista musaa.

Valistuksen sana

Nuorisosäätiö innovoi

N

uorisosäätiö on ja haluaa olla edelläkävijä suomalaisen rakentamisen­ kehittämisessä. Sipoon Söderkullaan on nousemassa maamerkki, joka osoittaa, miten säätiö pyrkii parantamaan kerrostalojen energiatehokkuutta.

Nuoret pääsevät asumaan sinne lokakuussa. Jatkohankkeet toteutetaan Helsingin Pihlajistossa ja Espoon Pellaksenmäessä, jonne nuoret pääsevät oman katon alle vuonna 2016.

Kaikki alkoi kaksi vuotta sitten, kun kävi ilmi, että vain hyvillä energiaratkaisuilla voidaan laskea hoitokulujen määrää. Perinteisesti se on tehty tehostamalla ilmanvaihdon lämmön talteenottoa ja parantamalla rakennuksen vaipan lämmöneristystä. Ne eivät kuitenkaan ole parhaita keinoja kerrostaloissa, joissa on paljon pieniä asuntoja, koska niissä veden lämmityksen osuus lämmityksen kokonaisenergiasta saattaa nousta jopa 75 prosenttiin. Tällöin kannattaa hyödyntää jäteveden lämpö.

Kerrostalon energiatehokkuutta voidaan parantaa myös muilla järjestelmillä, kuten aurinkokeräimillä, kattoabsorbereilla tai ylijäämälämmön varastointijärjestelmällä. Tällaisia järjestelmiä on jo käytössä Ruotsissa, mm. Tukholman Husbyn alueella, missä kaukolämpöputket on katkaistu, koska niitä ei tarvita talojen energiaomavaraisuuden vuoksi.

Nuorisosäätiön hankekokonaisuuksia — kuusi kerrostaloa, joiden energiankulutuksesta kerätään tietoja kolmen vuoden ajan ja lopuksi tehdään tietojen analysointi ja yhteenveto — on toteuttamassa useita rakennusalan yhteisöjä ja asiantuntijoita. Rakennustekniikan laitoksen professori Juha Vinha on johtanut Tampereen teknillisen yliopiston ryhmää, joka vastaa tutkimusohjelman suunnittelusta, toteutuksesta, tiedonkeruusta ja analysoinnista.

Basso Building Systems Oy:n vastuulla on rakennusten suunnittelu, urakointi ja kehitysprojektin koordinointi. Senera Oy on suunnitellut ja toteuttanut talotekniikan laitteiston diplomiinsinööri Mika Mannerin johdolla. Nuorisosäätiön asiamies ja rakennuttajapäällikkö vastaavat energiatehokkuutta lisäävien hankkeiden rakennuttamisesta sekä johtavat ja valvovat projektin.

Käytettävä tekniikka perustuu maalämpöpump-

pujärjestelmän ympärille toteutettavaan laitteistoon, jonka keskeisenä ajatuksena on - hyödyntää tehokkaasti ilmaisenergioita - jäteveden lämmön talteenotto viemäriverkostoon asennettavalla LTO-laitteella - lämpökaivojen monipuolinen hyödyntäminen - lämmön kausivaihtelun tasaamisessa talteen otetun lämmön varastointi lämpökaivoihin - tarvittaessa ilmanvaihdon jäähdytys edullisesti vapaajäähdytyksellä suoraan lämpökaivosta, jonka järjestelmä mahdollistaa - lämpöpumpun hyötysuhteen oleellinen parantaminen lisäämällä keruunesteen lämpötilaa ja pienentämällä lämmönluovutuspiirin lämpötilaa käyttämällä rakennuksissa lattialämmitysratkaisua perinteisten pattereiden sijasta.

Energiainnovaation avulla säästetään selvää rahaa. Sipooseen valmistuvan Pähkinälehdon kohteen vuotuinen energiankulutus perinteisellä lämmityksellä olisi 426 000 kilowattiatuntia.

Kun kohteeseen asennetaan lämmitys- ja jäteveden talteenoton järjestelmä, ostoenergian tarve laskee 95 000 kilowattituntiin. Vuotuinen energiansäästö on siis 331 000 kilowattituntia eli peräti 78 prosenttia.

Jos järjestelmää verrataan kaukolämpöön tämänhetkisten kaukolämmön ja sähkön hintojen mukaan, vuotuinen säästö kohteen lämmityskuluissa olisi noin 27 300 euroa. Energian hinta noussee tulevaisuudessa selvästi, jolloin saavutettava säästö kasvaa.

Nuorisosäätiö panostaa asuntotuotannossaan myös huoneistokohtaisiin mittausmahdollisuuksiin, jolloin asukas voi omalla toiminnallaan vaikuttaa mm. veden ja energian kuluttamisen kuluihin, joita asumisessa syntyy.

Nuorisosäätiön hankkeita on tukenut mm.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA), joka investoi energiainnovaatioon 200 € huoneistoneliötä kohti.

Aki Haaro Nuorisosäätiön asiamies

LUUKKUBLUES

7

Kevyin askelin kohti vapaaehtoistoimintaa

Innostu ja anna ideoiden

TEKSTI Essi Lindberg KUVAT Essi Lindberg ja Marko Saarinen

Seminaarilaiset matkalla meriseikkailuun.

8

LUUKKUBLUES

Talotoimikuntatyöskentely voi sujua kuin tanssi ja vapaaehtoistyöstä saa voimaa! Tämä ja paljon muuta selvisi Nuorisosäätiön seminaariristeilyllä.

neet kehuivat kovasti.

Tyynenmerenkadun esimerkki on osoitus siitä, että talotoimikuntatyöskentely voi sujua kuin tanssi. Kaikille mukaan haluaville on yhdessä löydetty sopivan haastavat askelkuviot ja kukin saa hyvän ilmapiirin vallitessa tuoda esiin omia ideoitaan ja kehittämistoiveitaan. Ajatusten tasolta päästään eteenpäin, kun asioita tehdään oikeasti yhdessä.

yinen aamutuuli puhalsi, kun Nuorisosäätiön talotoimikuntien seminaariristeily käynnistyi lokakuun viimeisenä lauantaina. Hurjasta risteilysäästä huolimatta Katajanokan sataman hotelli Scandic Grand Marinaan saapui runsas määrä talotoimikunta-aktiiveja, joista monet olivat mukana ensimmäistä kertaa. Määränpäänä oli perinteiseen tapaan Tallinna.

Maittavan aamiaisen jälkeen päivä käynnistyi esittäytymällä ja hauskoilla tutustumisharjoituksilla. Aamun alkajaisiksi kuulimme Tyynenmerenkadun talotoimikunnan innostavan esittelypuheenvuoron, jota muut seminaariin osallistu-

Mun talous

H

Aamupäivän osuudessa kerroin itse Mun talous -hankkeen edustajana, miten nuorten talousosaamista pyritään verkostotyöllä edistämään ja ylivelkaantumista ehkäisemään. Tavoitteena on rohkaista talotoimikuntia ja asukkaita innostumaan aiheesta ja ottamaan yhteyttä sekä tuomaan nuorten oman talouden hallintaan liittyviä kehittämis- ja muita yhteistyöideoitaan esiin.

Loisteelle tilaa Risteilyn toiminnallinen ohjelma koostui työpajatyöskentelystä, jota Lari Karreinen luotsasi. Aiheeseen tutustuttiin vuorovaikutusta monin ta-

lentää!

Tämänkertaisen seminaarin teemana oli vuorovaikutus vapaaehtoistyön voimavarana sekä yhteistyön kehittäminen. Päivän ohjelmasta vastasi kokenut järjestökouluttaja ja fasilitaattori Lari Karreinen.

Aamun seminaariosuudessa ja laivamatkan työpajoissa pohdittiin vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyden rakentamista monelta eri kantilta. Iltapäivällä vierailtiin Viron Merimuseossa, joka sijaitsee Tallinnan vanhassa lentosatamassa.

Seminaaripäivän paluumatka sujui perinteitä­vaalien uusien tuttavuuksien ja vanhojen kavereiden kanssa illallista syöden ja iloisesti seurustellen.

Tyynenmerenkadun talotoimikunta esittäytyy.

Innostamisen ja asukastoiminnan lyhyt oppimäärä voin kehittävien ryhmätyömenetelmien avulla.

Ryhmissä muun muassa pohdittiin, miten talotoimikuntien jäseniä voitaisiin tukea niin, että kaikki innokkaat vapaaehtoiset voisivat loistaa omissa rooleissaan ilman, että kenenkään tarvitsee toimintaan väsyä.

Ryhmätyöskentelyn kautta päästiin myös tutustumaan toisiin talotoimikunta-aktiiveihin ja loppupäivän ja illan aikana keskustelut kulkivat jo ihan itsestään.

Työpajassa harjoiteltiin keräämään innokkaiden vapaaehtoisten toiveita, taitoja ja osaamisalueita toiminnan kehittämisen pohjaksi.

Tervehdi kaikkia vastaantulevia! Talon kulttuuri muodostuu pienistä teoista (moikkaaminen, lenkkisaunat, ystävällisyys).

Kysy kauniisti! Pyydä ihmiset henkilökohtaisesti mukaan toimintaan.

Yhdessä tekeminen voi lähteä myös omista kiinnostuksen kohteista! Kun itsellä on kivaa, todennäköisesti ilo tarttuu muihinkin.

Anna aikaa tutustua toimintaan! Uusien jäsenten ei tarvitse heti­ mennä naimisiin talo­ toimikunnan kanssa.

Korosta yhdessä tekemistä! Talotoimikunnan rooleja kannattaa kierrättää, ettei esimerkiksi kynnys ottaa pj:n pesti kasva liian isoksi. Vapaaeh-

toistyö on myös hyvä tapa oppia uusia työelämätaitoja.

Kerro omista myönteisistä kokemuksistasi! Tapa, jolla puhut toiminnasta vaikuttaa siihen, miten uudet uskaltavat lähteä toimintaan mukaan.

Pyydä apua! Asukasneuvojilta saa tukea ja apua, ja yhteistyö voisi olla vieläkin nykyistä tiiviimpää.

Porukka on nykyään somessa, miksi emme mekin? Asukkaiden sivut, talotoimikuntien yhteiset sivut ja Nuorisosäätiön sivut…

Ilolla, ei pakolla! Jos ei jaksa tai ehdi, niin sitten ei jaksa eikä ehdi.

Kooste: Jenni Hanén & Essi Lindberg

Seminaaripäivän ohjelma päättyi Viron merimuseoon, joka on rakennettu Tallinnan vanhaan lentosatamaan. Museo-opas vei matkalle, jonka aikana nähtiin merimiinoja, purjeveneitä, laivastotykkejä ja englantilaisvalmisteinen 1930-luvun sukellusveneharvinaisuus Lembit.

LUUKKUBLUES

9

Roskat rahaksi Teksti ja kuvat Maili Hyttinen

Turhaa roipetta tursuaa kaapeista ja nurkissa lojuu iänikuisia tavaroita, joista olisi mukava päästä eroon. Älä heitä niitä roskiin, sillä tavaralle on mahdollista löytää uusi koti.

10

LUUKKUBLUES

Jotkut ihmiset tuntuvat olevan laiskoja ja piittaamattomia jätteidensä suhteen. Hyvä jos he jaksavat arkipäivän roskat jätehuoneeseen kantaa – aina ei sinnekään. Mieluusti roskat jätetään pieniin, talojen edustoilla oleviin roska-astioihin tai jätehuoneen jäteastioiden viereisiin pikku koloihin.

Mahtoi olla viejällä voimat kertakaikkisen loppu, kun pussi ei päätynyt astiaan asti.

Tämä ihmistyyppi ei suurempien tavaroiden kohdalla jaksa nähdä yhtään sen enempää vaivaa vaan työntää sohvan parvekkeelta alas tai kantaa hyvässäkin kunnossa olevat tavarat jätehuoneeseen, jäteastioiden viereen.

Astetta energisempi ja ajattelevampi kaveri

jaksaa miettiä asiaa niin pitkälle, että hän toteaa pienen käyttötavaran ja vaatteiden kuuluvan sekajäteastian sijaan esimerkiksi UFF:n keräyslaatikkoon. Mielessä saattaa vilahtaa vaihtoehto myös esimerkiksi SPR:n, Fidan ja muiden vastaavien hyväntekeväisyystahojen tavaran vastaanottohalukkuudesta.

Toki hyviä orastavia mietteitä saattaa himmentää autottomuus tai tavaran suuri määrä.

UFF:n keltainen laatikko antaa viitseliäälle ihmiselle sopivassa määrin mielenrauhaa, sillä ainakin kehitysyhteistyötä tekevässä yhdistyksessä vaatteet lajitellaan oikein ja parhaat niistä laitetaan myyntiin.

Myyntiin, vaihtoon tai kaverille Pikkurahan puutteesta kärsivä haluaisi saada edes muutaman euron takaisin esimerkiksi huonekaluun sijoittamastaan summasta. Kelpo tavara ansaitsee myös uuden, hyvän kodin. Kulunut pöytä, joskin pitkään ja ansiokkaasti palvellut, ei kuulu vielä kaatopaikalle. Tarvitsisikohan naapuri kenties uuden pöydän?

Helpoin ja joskus nopein tapa on laittaa ilmoi-

10 €

5€

Puhdasta voittoa suoraan jätehuoneesta: Pokkari Twilight 3 € Pokkari Under täcket 2 € Valkoinen peili 10 € Ikean peili 10 €

10 € 200 €

2€ tus tarpeettomasta huonekalusta oman asuintalon ilmoitustaululle. Lähes aina löytyy joku, jolle tavara kelpaa joko pientä maksua vastaan tai jopa ilmaiseksi. Tämä myyntitapa ei paljon vaadi – kynällä ja paperilla pääsee pitkälle.

Edellä mainittu myynti- tai lahjoitustapa saattaa olla hidas tai muuten vain toimimaton. Talossa ei juuri sillä hetkellä asukaan ketään tavaran tarvitsijaa, jolloin laiskuuteen taipuva kuljettaa huonekalun yön pimeinä tunteina jätehuoneeseen saadakseen sen pois silmistään.

Reippaampi kaveri jaksaa vielä tässä vaiheessa googlata vaihtoehtoja, mihin huonekalun voisi toimittaa. Jätehuoneessa mainittu Nouto-Sortti ei nappaa – kuka nyt tosissaan maksaisi hävyttömät 60 euroa muutaman hassun huonekalun kuljetuksesta?

Jos tavara tai huonekalu on vielä kelvossa kunnossa, mutta myyntityö ei kuulosta omalta jutulta, voi pirauttaa Kierrätyskeskukseen. Kierrätyskeskus tarjoaa ilmaista noutoa hyväkuntoisille tavaroille ja huonekaluille sekä lainaa tarvittaessa peräkärryä tavaroiden kuljetukseen.

Noutopalvelun ohjeisiin kannattaa tutus-

3€ En olisi uskonut että menisi edes kaupaksi ja saisi tämän verran rahaa: YO-lakki 5 € Pyörä 200 € Lumilauta 10 €

tua etukäteen Kierrätyskeskuksen sivuilla, sillä kaikkea polttopuuksi kelpaavaa ei sekään sentään huoli. Kierrätyskeskuksen hylkimä huonekalu saattaa kuitenkin mennä netissä kaupaksi, kunhan hinta on riittävän alhainen. Esimerkiksi sängynrohjosta on mahdollista päästä eroon eurolla ilman, että sitä tarvitsee itse kuljettaa mihinkään.

Myyntitykille riittää vaihtoehtoja

10 €

Jos ensimmäinen vastoinkäyminen ei hetkauta, on aktiiviselle tavarakodin etsijälle vielä monta muuta vaihtoehtoa. Esimerkiksi Facebookissa ripeästi lisääntyvät kirpputoriryhmät houkuttelevat jatkuvasti uusia käyttäjiä. Melkein jokaiselle kaupunginosalle löytyy jo oma ryhmänsä, jonka ideana on, että tavaroiden toimitusajat ja -matkat pysyvät lyhyinä.

Kirppisryhmät eivät välttämättä ole paras tulonlähde ja ilmoituksen laittaminen sitoo seuraamaan varaustilannetta aktiivisesti. Toisinaan on hankalaa pysyä kärryillä, kuka varasi alustavasti mitä ja onko alkuperäinen varaaja todella ostoaikeissa. → LUUKKUBLUES

11

"Jotkut ihmiset tuntuvat olevan piittaamattomia jätteidensä suhteen.

Muiden jätehuoneeseen hylkäämistä tavaroista voi saada rahaa."

Ongelmana ovat hupivarailijat, lunastamattomat noudot ja viime hetken perumiset. Ryhmissä kerrotaan myös, miten ostajaehdokkaat saattavat viedä kauppaan kuulumatonta tavaraa sovitusten yhteydessä. Arvotavarat lukkojen taa siis!

Jos kirppisryhmien hektinen maailma tuntuu vieraalta, kannattaa kokeilla muita netin myyntipaikkoja ja foorumeita. Harrastustavara löytää uuden kodin helpoimmin erityisiltä foorumeilta, mutta kaikki muu esimerkiksi Tori.fi:stä tai Huuto.netistä.

Huuto.netillä on ehkä jopa rasitteenaan maine, että kaikesta myytävästä tavarasta pitäisi käydä huutokauppaa. Näin ei kuitenkaan enää hetkeen ole ollut. Myyntitavaksi voi valita myös Osta heti -kauppatavan, jolloin huutokauppaa ei käydä lainkaan vaan tavaran voi lunastaa heti myyjän asettamalla hinnalla.

Huuto.netissä hyväkuntoisesta tavarasta saa paremman hinnan kuin Facebook-ryhmissä tai tavallisella kirpputorilla. Kaupat ovat usein sujuneet ongelmitta ja vain yhden huutajan kanssa on ollut ongelmia. Ostajalla ei ollut aikeita-

12

LUUKKUBLUES

kaan lunastaa huutamaansa tuotetta ja hän kertoi sekä puhelimitse että sähköpostitse samat sadut, joita hän oli kertonut muillekin myyjille. Ostajan tai myyjän kielteiset palautteet voi tarkistaa käyttäjäprofiilista.

Oleellista sekä ostajan että myyjän kannalta on kerätä heti alusta alkaen positiivisia palautteita, jotta kauppakumppaneiden luotettavuutta on helpompi arvioida ja kaupankäynti sujuu paremmin. Hyvät myyntikuvat vauhdittavat kaupantekoa.

Pikkutavarasta eroon kirppiksillä Kaikkea ei kannata netissäkään yrittää myydä, sillä ilmoitusten laatiminen ja kunnollisten kuvien ottaminen vie paljon aikaa. Vähempiarvoinen sekatavara ja vaatteet menevät parhaiten kaupaksi tavallisilla viikonloppuisin järjestettävillä kirpputoreilla tai itsepalvelukirpputoreilla. Myyntipaikka kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä ne myydään nopeasti loppuun.

Tinkauskirppiksellä kannattaa varautua kinastelemaan muutamista kymmenistä senteistä, etenkin jälleenmyyjien kanssa. Myös kilpailu

Arabian vastaava sininen kahvikuppisetti 10 €, sarjaa ei enää valmisteta mutta kaikki myyntifoorumit ovat täynnä vastaavia ylihintaan eivätkä tunnu menevän kaupaksi missään.

4€ 10 € Vinkkejä kierrätykseen ja rahan ansaintaan Kaupunkikohtaiset kirpputorit löytää helpoimmin osoitteesta www.kirppikset.info Kirppisryhmiä Facebookissa: Kallio kierrättää, Arabianranta kierrättää, IKEA-kirppis, Ostetaan/Vaihdetaan/ Lahjoitetaan, Kirppistapahtumat Tavaroiden kierrätys ja lahjoitus: Kierrätyskeskus, FIDA, SPR, UFF Netin myyntikanavia: Huuto.net, Tori.fi, digicamera.net yms. harrastefoorumit

myyjien kesken saattaa olla kovaa, toisessa pöydässä myydään kaikki eurolla ja toisessa pyydetään melkein samaa hintaa kuin kaupassa. Kaikenlaisen tavaran myynti kuitenkin kannattaa ja pian oppii huomaamaan, millainen tavara menee parhaiten kaupaksi.

Roskislöydöt rahaksi Edellä mainitut kauppatavat opittuaan voi tehdä vielä jotain mullistavampaa – hankkia käsiinsä tavaraa, minkä laiskat ovat hylänneet jätehuoneeseen. Uskomatonta mutta totta, toisen hylkäämästä tavarasta voi todellakin saada rahaa – jopa kymmeniä euroja. Tämä kertoo karun totuuden siitä, että viitseliäisyys todellakin joskus kannattaa.

Talon jätehuoneesta löytyneet seinäpeilit saivat uudet kodit kymmenen euron kappalehinnoin. Lisäksi myyntiin ovat kelvanneet mainoslogoilla varustetut Iittalan kahvimukit, DVD-soitin ja käsilaukku. Jos liika raha tuntuu omassa lompakossa vieraalta, niin sitä kyllä mahtuu meidän muiden kukkaroihin.

Hukkaostoksia – tappiota tuli mutta eivät jääneet nurkkiin pyörimään: Pyörän tavarateline­ 4 € (ei sopinut Cyc­ locross-pyörään) Nahkakengät 35 € (loppujen lopuksi liian pienet) Norjalainen villapaita 10 € (liian iso, vähällä käytöllä)

Kirpputoreja Helsingissä ja pk-seudulla: Jäähallin kirppis, Kattilahallin kirppis, Veturitallien kirppis, Kaapelitehtaan kirppis, Kaivarin Kanuuna, Lanttila (Vantaa), Femmatori (Tuusula), Oliverin kirppis (Kerava), Itsepalvelukirppis Helmi (Järvenpää), Kellarikirppis (Klaukkala).

Kirpputoreja Tampereella: Radiokirppis, Bonuskirppis Kirpputoreja Lahdessa: Lanttila, Holman kirppis, Launeen suurkirppis Kirpputoreja Lappeenrannassa: Eurokirppis, Suomi-kirppis

35 €

LUUKKUBLUES

13

Etikkaa, sitruunaa,

Teksti Maarit Uber Kuvat Maarit Uber, Shutterstock

Likaa ei tarvitse räjäyttää teollisilla kemikaaleilla, sillä kodin saa puhtaaksi ruokakaapin aineksilla.

14

LUUKKUBLUES

N

uorisosäätiön talossa Helsingin Herttoniemessä asuva Marjukka Eerikäinen muistelee isoäitinsä selviytyneen siivousurakasta ilman teollisia kemikaaleja. Vanhat konstit eivät kuitenkaan siirtyneet Eerikäisen äidille, ja Eerikäinen on itsekin tottunut käyttämään pelkästään kaupasta hankittuja pesuaineita.

– Hieman jäi epäselväksi, mitä aineita mummi oikeastaan käytti mihinkin tarkoitukseen. Mummilassa ei tunnettu myöskään imuria. Lattiat kuurattiin puhtaiksi ja matot tampattiin ulkona.

Perinteinen harja oli kova sana.

Kansainvälistä johtamista ja liiketaloutta opiskeleva Eerikäinen suosii siivouksessaan muun

muassa mäntysuopaa ja muita ympäristöä vähän kuormittavia aineita. Hän on huomannut, että toimivia puhdistusniksejä voi löytää myös sattuman kautta.

– Esimerkiksi mustekynän jälkiä voi poistaa pienellä määrällä hiuslakkaa.

Etikka irrottaa kalkkikertymät Etelähelsinkiläiset Riitta ja Rauno Malmström siivoavat tilavan kerrostaloasuntonsa aina itse. Eläkkeellä olevat Malmströmit eivät ole tottuneet käyttämään siivoushanskoja, mistä johtuen voimakkaat siivouskemikaalit ovat pannassa. Riitta­Malmström muistuttaa, että­nykyaikaiset mikrokuituliinat eivät välttämättä edes vaadi pesuainetta, vaan puhdasta tulee jo pelkän veden voimalla.

Pariskunnan kokemuksen mukaan jo Tolun

soodaa ja suolaa!

Käsiastianpesuaineella saa poistettua hyvin myös monet tahrat.

tyyppisillä peruspuhdistusaineilla ja mäntysuovalla pääsee pitkälle.

– Mäntysuopa toimii hyvin uunin puhdistuksessa. Jos uunin pyyhkäisee heti käytön jälkeen, niin sen vahvempia aineita ei edes tarvitse.

Etikka on siivoukseen soveltuvista ruoka-aineista Malmströmeille ehdottomasti tutuin. Se toimii heidän kokemuksensa mukaansa loistavasti ainakin kalkinpoistossa.

– Esimerkiksi munankeittimeen voi laittaa etikkaa ja vettä kalkin irrottamiseksi. Olen puhdistanut myös keittiön viemäriä etikalla, Riitta Malmström luettelee.

Vahvojen viemärinpuhdistuskemikaalien jatkuva käyttö ja pitkät vaikutusajat voivat pahimmillaan kuluttaa putket rikki. Ainakin keittiön putkistoa tulisi kuitenkin huuhdella säännöllisesti.

Keittiön lavuaariin ei kannata kaataa lainkaan esimerkiksi putkiin ärhäkästi tarttuvia rasvoja.

Myös Malströmit ovat kuulleet asiasta.

– Eräs putkimies kertoi yhden tunnetun puhdistusaineen suorastaan syövyttävän putkia, Rauno Malmström kertoo.

Hapan väkiviinaetikka tehoaa myös hanojen ja suihkupäiden ympärille kertyneisiin kalkkisaostumiin. Etikka myös kiillottaa. Esimerkiksi ikkunoista saa kirkkaat lisäämällä pesuveden joukkoon ruokalusikallisen etikkaa ja muutaman tipan käsiastianpesuainetta.

Etikkaa ei kannata laimentaa kuumaan veteen, jottei se haihdu, menetä tehoaan ja ärsytä hengitysteitä. Kaakeli- ja silikonisaumoja, emalia ja marmoria ei saa syöpymisvaaran takia käsitellä etikalla tai muulla happamalla aineella.

Sooda poistaa pinttymiä

Riitta ja Rauno Malmström

Malmströmit kiillottavat hopeaesineitä soodapohjaisilla aineilla. Astian pohjalle laitetaan folio, päälle kaadetaan jauhetta sekä kuumaa vettä ja annetaan liota.

– Perussoodalle saattaa tosin tulla siinä korkeampi hinta, Riitta Malmström nauraa.

Marttaliiton kehittämispäällikkö Teija Jerkun mukaan juuri ruokasooda on erittäin monipuolinen ja tehokas puhdistusaine.

– Sooda tehoaa pinttymiin ja rasvaan. Jos vaikka polttaa ruuan pohjaan kattilassa tai uunissa,­ voi ruokasoodasta ja vedestä tehdä tahnan ja putsata pesusienellä.

Lavuaarit ja kattilat saa kiiltämään kostutetul­ la liinalla, johon on laitettu ruokasoodaa. Sooda­kirkastaa myös teekuppien pinttyneet sisäpinnat.­Termoskannun saa puhtaaksi täyttämällä sen kuumalla vedellä ja lisäämällä pari ruokalusikallista soodaa.

Seoksen annetaan vaikuttaa muutama tunti. Sooda pitää kuitenkin muistaa huuhdella hyvin pois. Mikrosta saa karkotettua pahat hajut kuumentamalla siellä hetken ajan vesi-sooda­seosta.

LUUKKUBLUES

15

– Soodaa voi käyttää säännöllisesti esimerkiksi lasisen kahvikannun ja suppilosuodattimen puhdistamiseen. Kahvi on usein itsessään rasvainen tuote ja maistuu paremmalle, kun rasvan ja värjäytymät saa kannusta pois, Jerkku kertoo.

Ruokasooda sopii myös uuninpuhdistukseen.

Usein tosin pelkkä mäntysuopakin riittää. Erityiset uuninpuhdistusaineet ovat vahvoja kemikaaleja ja niitä käytettäessä on hyvä pitää siivoushanskat kädessä. Jerkku kehottaa aloittamaan kodin siivoamisen aina miedoin ainein.

– Ne riittävät yleensä, jos jaksaa siivota säännöllisesti.

Eroon liioista kemikaaleista Jerkku suosittelee ympäristömerkittyjen puhdistusaineiden käyttämistä. Hänen mukaansa ihmiset usein yliannostelevat pesuaineita. Kemikaaleja myydään yleensä liian isoissa pakkauksissa yhden ihmisen käyttötarpeita ajatellen.

– Pitää muistaa, että esimerkiksi nykyisin pestävä pyykki ei ole tavallisesti kovinkaan likaista.

Läheskään kaikki eivät tiedä luonnonmukaisista­ puhdistusaineista. Vanhemmat ihmiset tuntevat asian paremmin, mutta osa heistäkin on jo unohtanut niksit. Nuoremmat eivät välttämättä ole edes kuulleet vaihtoehtoisista keinoista. Jerkku rohkaisee ihmisiä kokeilemaan perinteisiä menetelmiä avoimin mielin.

– Tähän liittyy myös kasvava yleinen ympäristö­ tietoisuus ja oman kemikaalikuorman vähentämi­ nen.

Jotkut keinot tepsivät paremmin kuin toiset.

Pelkästään soodaa ja etikkaa käyttämällä ei voi siivota koko kotia, mutta menetelmiä voi hyödyntää rinta rinnan kaupasta ostettavien aineiden kanssa. Kannattaa muistaa, että esimerkiksi pelkällä käsiastianpesuaineella saa poistettua hyvin myös monet tahrat.

Likaa ei tarvitse räjäyttää Malmströmin pariskunnalle palautuu loppujen lopuksi mieleen useita luonnonmukaisia siivouskikkoja.

– Sitruuna kirkastaa, sillä saa kuulemani mukaan käsistä pois ainakin marjojen aiheuttamat tummentumat. Muurahaiset voi karkottaa laittamalla niiden kulkureiteille kanelia, Riitta Malmström listaa.

Malmströmit tietävät nuorisollekin tutun kikan­ suolan ripottelemisesta punaviinitahrojen päälle.­ Suola imaisee viinin nopeasti ja tahriintuneen kohdan saa puhtaaksi. Suolalla voi puhdistaa myös silkkikukkia.

– Suolaa vaan muovipussiin ja silkkikukat sinne, niin johan puhdistuvat, Riitta Malmström jatkaa.

Hän on kiinnittänyt huomiota pesu- ja puhdistusaineiden kyseenalaiseen mainontaan.

– Aineita mainostetaan lian räjäyttävinä.­Ei paikkoja tarvitse mielestäni päästää niin likai­ seksi,­että lika täytyy räjäyttää.

16

LUUKKUBLUES

Toimivimpien ruoka-aineiden puhdistusominaisuudet kannattaa painaa mieleen. Lisätietoja asiasta saa muun muassa Marttojen kotisivulta ja siivous.infosta.

↑ "Jos poltat ruoan pohjaan, saat sen helposti puhdistettua ruokasoodasta ja vedestä tehdyllä tahnalla", Marttaliiton kehittämispäällikkö Teija Jerkku kertoo.

Suosi ympäristömerkittyjä tai luonnonmukaisia puhdistusaineita.

ETIKKA ■ Väkiviinaetikka irrottaa kalkkisaostumia esim. kahvinkeittimestä, hanoista ja suihkun suuttimesta.

■ Etikka neutralisoi esim. jääkaapin hajuja.

■ Etikka kiillottaa; esimerkiksi ikkunoista saa kirkkaat lisäämällä pesuveden joukkoon ruokalusikallisen etikkaa ja muutaman tipan käsiastianpesuainetta. Viemärin hajua voi neutralisoida laittamalla reilun desin etikkaa yöksi viemäriin.

Lisää etikkaisia siivous- ja puhdistusvinkkejä: www.siivous.info/etikka-puhdistus-etikkavinkit.

SOODA ■ Ruokasooda on erittäin monipuolinen ja tehokas puhdistusaine. Sooda tehoaa pinttymiin ja rasvaan.

■ Pohjaan palanut kattila tai uunivuoka puhdistuu ruokasoodasta ja vedestä tehdyllä tahnalla.

Putsaa pesusienellä.

■ Mikrosta saa karkotettua pahat hajut kuumentamalla siellä hetken ajan vesi-soodaseosta.

■ Ruokasooda sopii myös uuninpuhdistukseen.

Lisää ruokasoodapohjaisia sii­ vous- ja puhdistusvinkkejä: www.siivous.info/ruokasooda.

Teksti Nova van der Ende Kuvat Nova van der Ende ja Shutterstock

Väsyttääkö? Puhti poissa?

Hanki superolo helposti, nopeasti ja edullisesti!

Mitä jos tuunaisit ruokavaliosi?

Plautaselta otkua

O

len syönyt kymmenisen vuotta lähes samalla tavalla. Monien mielestä syön kummallisesti, mutta kun he ovat kokeilleet samaa, rutinoita ei ole enää kuulunut.

Ratkaisuni perustuvat osittain lukemaani ja kylillä kuultuun. Tietoa on tarjolla runsaasti, joskus hämmentävänkin paljon, ja siitä kaikesta yritän löytää itselleni toimivat vaihtoehdot.

Eniten valintoihini vaikuttaa se, minkälainen olo minulle tulee syömisestä ja miten jaksan. Liikun paljon ja ruokavaliolla on erittäin suuri merkitys. En voi lähteä trampoliinitunnille lautasellinen pastaa vatsassani. Toisaalta monen tunnin pyöräilykään ei tapahdu porkkanan voimalla.

Myös rahatilanteeni vaikuttaa jonkin verran ostopäätöksiini. Käyn töissä ja minulla on säännölliset tulot. Suurin osa varoistani menee kuitenkin urheilemiseen ja varusteisiin. Kahden koiran elättäminen ja niiden kanssa harrastaminen vievät myös tuntuvan siivun tuloistani.

Menevä elämäntapani aiheuttaa sen, että syömisen on oltava nopeaa ja helppoa. Poljen töistä kotiin, käyn juoksemassa koirieni kanssa, nappaan välipalan ja lähden jo kiipeilemään, akrobatiaan tai trampoliinitunnille. En ehdi missään välissä haudutella vihanneksia, antaa lihan kypsyä hiljalleen ja kattaa pöytää kauniiksi.

Omat superfoodit Viime vuosina on hehkutettu hurjasti superfoodeja, jotka ovat erityisen ravinteikkaita ja joiden sanotaan tekevän jopa ihmeitä. Niiden hinnat pyörivät kuitenkin usein minun lompakkoni ulottumat­ tomissa. Voin ostaa pari pussia ja käyttää niitä hartaudella, mutta en voi ostaa kymmentä erilaista pussia ja lusikoida jauheita päivittäin suuhuni. → LUUKKUBLUES

17

Vinkki!

Syö pari banaania ennen kauppaan menemistä ja vältyt helpommin heräteostoilta.

Minulle kaikki ruoka, josta tulee superolo, on superfoodia. Syön paljon proteiinia ja rasvaa. Hiilihydraatteja saan pääosin vihanneksista, marjoista ja hedelmistä.

Viljatuotteita käytän hyvin vähän.

Huomaan nuupahtavani niistä vähän ajan kuluttua syömisestä eikä ruoansulatukseni ole muutenkaan innoissaan viljoista. Tai onhan se, kun niin rupeaa juhlimaan ja metelöimään.

Poikkeuksena on eräässä helsinkiläisessä kasvisruokaravintolassa tarjoiltava ”purilainen”, joka tehdään kahden ruisleivän väliin. Sisällöstä löytyy hamppupihvi, ananasrengas, halloumijuustoa, avokadoa, tomaattia ja salaattia. Nautintoa lautasella!

Haluan, että ruokani on hyvää ja siinä on selkeitä makuja ilman maustekaapin tyhjentämistä. Tykkään vihannesten, marjojen ja hedelmien mausta sellaisenaan tai toisiinsa sekoitettuna.

Rakastan raikkaita ja puhtaita makuja.

Jälkiruokaa aamusta iltaan Syön todella paljon erilaisia smoothieita. Ostin parillakympillä vähän tilaa vievän Mix & Go -sekoittimen, joka on ollut muka-kiireisen elämäni pelastus. Mukiosaan sitä, mitä kaapeista löytyy, annetaan terien tehdä työnsä, kansi päälle ja reppuun. Tämän parissa minuutissa valmistetun aterian syön bussissa, tauolla tai treenien jälkeen.

Sekoitusten pohjana on usein kermarahka.

Söin monta vuotta rasvattomia maitorahkoja, mutta huomasin laittavani kaikkea muuta paljon enemmän, jotta sain kitalakeen tarttuvan kuivan rahkan maun peitettyä. Kermarahkaa syö

18

LUUKKUBLUES

”Minulle kaikki ruoka, josta tulee superolo, on superfoodia.”

vaikka suoraan purkista, joten siihen olen päätynyt.

Rahkan lisäksi laitan smoothieen usein banaania ja ananasta. Banaani on lähes ilmaista ja tekee sekoituksesta kuohkean. Ananas tuo raikkautta ja koostumukseen vähän enemmän rakennetta. Ananasta kulutan niin paljon, että olen päätynyt tölkitettyihin ananasrenkaisiin. Tuoreita, kuorittavia ananaksia syön silloin, kun haluan napsia ananaspaloja.

Marjoista saa kivan sorbettimaisen rakenteen, kun ne lisätään suoraan pakkasesta. Puolukka ja ananas ovat loistava yhdistelmä. Mansikat sopivat lähes kaikkien kanssa. Joskus tekee oikein kovasti mieli marjoja ja silloin laitan ihan vain mustikoita ja mansikoita rahkan joukkoon. Kylmää vettä vielä lisäksi, jos haluan saada koostumuksesta juotavaa. Sattumia saan halutessani pähkinöistä ja siemenistä.

Ei makeaa mahan täydeltä Budjettini rajoilla keikkuva, mutta siitäkin huolimatta lähes päivittäinen herkkuni on avokado.

Se on kermainen ja täyttävä hedelmä, joka sopii niin makeisiin kuin suolaisiinkin ruokiin. Joskus heitän avokadon tehosekoittimeen sitruunan, kurkun ja eri salaattien kera. Hurjaksi ruvetessani saatan pilata maun sellerillä.

Yleensä syön avokadon lusikoimalla sen suoraan kuoresta tai kuutioimalla lautaselle ja lisäämällä raejuustoa. Jos lisään vielä fetaa, voidaan

5 x aina kotona 1. banaaneja 2. ananasrenkaita 3. porkkanoita 4. kermarahkaa 5. siemeniä tai pähkinöitä

Avokadon ja raejuuston kanssa maistuu hyvin keitetty porkkana, parsakaali tai paistettu kesäkurpitsa. puhua juhla-ateriasta. Avokadon rasvaisuus ja täyteläisyys pitävät huolen, ettei nälkä pääse yllättämään muutamaan tuntiin.

Rasvaa ei kannata pelätä, jos se tulee terveellisessä muodossa. Avokadoista ja pähkinöistä ei saa pahoja tekemälläkään. Voi on ruokavaliossani aina oikeaa voita. Ja juustoja syön niiden maun takia eli niissä saa rasvaa ollakin. Eiväthän ne muuten edes maistuisi niin hyviltä! Sen sijaan kevyttuotteita vältän.

Lihat ja vihannekset Syön lihoista oikeastaan vain lammasta ja sitäkin luomuna, koska saan sitä ystäväni lammastilalta. Kalaa syön aina, kun muistan ja ehdin heittää eväkkään uuniin. Muuten en syö lihoja oikeastaan lainkaan.

Vihanneksia valmistan toisinaan isomman erän, annostelen rasioihin ja pakastan. Avokadon ja raejuuston kanssa maistuu hyvin keitetty porkkana, parsakaali tai paistettu kesäkurpitsa.

ta palan kakkua ja herkutella helteessä jäätelöllä.

Suklaa on hyvää. Syksyllä ja talvella se on vielä parempaa, koska silloin on tunnelmaa, villasukkia ja kuumaa teetä – tai syysmasennus.

Kyllähän patukan tai pari saisi hävitettyä helposti. Suklaa­ seen liittyvät mieliteot ovat kuitenkin osaltani jääneet harvoiksi, koska olen opetellut syömään tummaa suklaata. Nyt suosikkejani ovat yli 80 prosenttia kaakaota sisältävät suklaat.

Mutta kun tekee mieli!

Ole avoin vaihtoehdoille

Mielitekoja on minullakin ja joskus sitä löytää itsensä juhlista kakkujen ympäröimänä. Tai sitten on kuuma kesäpäivä ja ystävä houkuttelee jäätelölle. Ja joskus tekee mieli suklaata.

Jos mielitekoja tulee koko ajan ja päivittäin, kannattaa miettiä, onko jokainen mieliteko pakko toteuttaa. Mutta jos ruokavalio on kokonaisuudessaan järkevä, voi toisinaan syödä huolet-

Ruokavalioni elää koko ajan.

Haluan löytää uusia makuja sekä kokeilla erikoisia yhdistelmiä. On hyvä tietää, mikä itsellä toimii, koska siihen voi aina palata. Puhtaus, tuoreus ja raikkaus pysyvät kuitenkin vuodesta toiseen omien valintojeni pohjana.

Kätevät kouralliset – kun keittiö ei ole lähellä • taateleita • suolapähkinöitä • banaaneja • pähkinöitä • porkkanoita

LUUKKUBLUES

19

(Nuoruu – suuri seikkailu ennen aikuisuutta

20

LUUKKUBLUES

ck uttersto ipinen, Sh , Lasse P atinmikko elto KUVAT Ari M ilia Ahop Teksti Em

us)

Nuoruus on mahdollisuus tehdä, kokeilla ja olla kaikkea. Siitä pitää ottaa kaikki irti, kannustavat Tommi Laitio ja Panu Mäenpää, jotka näkevät nykyhetken nuoruuden aitiopaikalta.

Kuka olet ja mitä teet työksesi?

Olen Tommi Laitio, 37-vuotias helsinkiläinen. Yksinkertaisesti sanottuna vastaan siitä, että Helsinki on nuorille kiva paikka. Vaikeammin sanottuna toimin Helsingin kaupungin nuorisotoimenjohtajana eli vastaan kaupungin nuorisotyöstä.

Olen Panu Mäenpää, 39-vuotias eteläpohjalainen helsinkiläinen, ja työskentelen toiminnanjohtajana Nuori Kulttuuri -säätiössä.

Miten nuoret liittyvät työhösi?

Tommi: Koko työni tavoite on se, että helsinkiläinen nuori tuntee olevansa muille tärkeä, pitää niistä kulmista joilla asuu, löytää kavereita, pystyy suunnittelemaan omaa tulevaisuuttaan ja löytää itselleen tekemistä. Työssäni seuraan nuoriin liittyvää tutkimusta, puhun paljon nuoruudesta, teen päätöksiä nuorten palveluista. Nuoria tapaan useita kertoja kuukaudessa, joskus joka viikko.

Panu: Säätiömme tehtävänä on huolehtia siitä, että jokaisella alle 29-vuotiaalla lapsella ja nuorella on mahdollisuus kulttuuriseen harrastustoimintaan. Tätä toteutamme järjestämällä alueellisia ja valtakunnallisia nuorten taidetapahtumia Suomessa. Sen lisäksi järjestämme tapahtumatuottajakoulutuksia nuorille ja nuorisotyöntekijöille. Hoidamme myös kulttuurisen nuorisotyön edunvalvontaa ja kehittämistä, opetus- ja kulttuuriministeriön palvelu- ja kehittämiskeskuksena.

Vuosittain toimintamme tavoittaa 8 000–12 000 nuorta, joten tapaan työni puolesta nuoria ympäri Suomen kaiken aikaa. Sen lisäksi säätiössä on nuoria toimittajia suoraan alaisuudessani.

Mielestäni on tärkeää, ettemme lukittaudu torniimme toimintaa ohjaamaan, vaan kaikilla tekemisen ja suunnittelun tasoilla on nuoria mukana, sillä itse alan olla jo ihan kalkkis. → LUUKKUBLUES

21

Mitä nuoriin liittyvää asiaa pyrit muuttamaan Suomessa?

Tommi: Minun sydäntäni lähellä on kaksi asiaa: kansanvalta ja antirasismi. Kansanvallalla tarkoitan sitä, että jokaisella nuorella Helsingissä olisi ainakin kerran vuodessa kokemus siitä, että oman mielipiteen tuomisella esille on väliä, ja se on johtanut johonkin. Oma haaveeni on se, että jatkossa koko Helsingin nuorisotyö suunnitellaan nuorten kanssa yhdessä ja vuosittain tehdään isoja projekteja, joilla nuoret muuttavat kaikkien kokemusta Helsingistä.

Antirasismilla tarkoitan sitä, että yhdenvertaisuuden lisäksi meidän on tehtävä töitä rasismin ja homofobian kaltaisia ilmiöitä vastaan. Liian moni nuori pelkää olla oma itsensä, tai vaikka ei pelkäisikään, tulee sen vuoksi kiusatuksi, hakatuksi tai ulossuljetuksi. Haluan rakentaa Helsinkiä, joka on puuttumisen pääkaupunki.

Panu: Sitä, että kulttuuri harrastuksena ja käsitteenä arkipäiväistyisi normaaliksi osaksi jokapäiväistä elämäämme. Suomessa tunnustetaan urheilun hyvät vaikutukset, ja sitä harrastuksena­ tuetaan reippaasti. Omasta mielestäni taiteellinen ja kulttuurinen harrastus antaa paljon laajemmin mahdollisuudet käsittää ja käsitellä itseään ja ympäröivää maailmaa. Sitä asiaa pyrin ajamaan eteenpäin. Siinä missä kaikki ovat valmiita pystyttämään jäähallin joka kylään, toivoisin meidän toimintamme edistävän ajatusta, että sisäisen maailman harjoittaminen on yhtä hyödyllistä niin nuorelle kuin aikuisellekin. Terve ruumis terveessä mielessä – sitä kautta lähestymme hyvinvointia.

Mikä asia on mielestäsi erinomaisesti?

Tommi: Se, että ironian aika tuntuu olevan ohi.

Olen todella innoissani siitä, että näen ympärilläni romanttista, haaveilevaa, rohkeaa ja iloista tekemistä. Tässä on valtava sukupolviero. Omana opiskeluaikanani älykkyyttä osoitettiin olemalla viileästi sivussa. Nyt tapaan valtavasti ihmisiä, jotka osoittavat sitä kiintymällä asioihin.

Panu: Julkisessa keskustelussa nuorista puhutaan usein vain syrjäytymisen yhteydessä, vaikka valtaosalla menee kuitenkin tosi hyvin. Toivoisin enemmän julkisuuteen keskustelua siitä, kuinka aktiivisia toimijoita nuoret ovat. Tosin vaikuttamisen keinot voivat olla vain toiset kuin mihin aikuiset ovat tottuneet. Usein näen työni kautta erilaisia tulkintoja ympäröivästä yhteiskunnasta taiteen kautta, ja on ilmiselvää, että nuoret ovat paljon medialukutaitoisempia kuin minun ikäluokkani on aikoinaan ollut. Nuoret haluavat muuttaa maailmaa ja nuorten yhteiskunnallinen vastuunkanto on vahvaa.

Nuori Kulttuuri­ -säätiön toiminnanjohtajan Panu Mäenpään mielestä nykypäivän nuoret ovat erittäin medialukutaitoisia, ja heillä on paljon suurempi kapasiteetti käsitellä kokonaisuuksia kuin aiemmilla sukupolvilla.

Mitä on mielestäsi nuoruus?

Tommi: Nuoruus on vääjäämätön vaihe ihmisen elämässä, jolloin joutuu jonkinlaisen kriisin kautta käymään läpi sen, mikä itsessä on erityistä ja mikä muiden kanssa yhteistä.

Panu: Nuoruus on mahdollisuus tehdä, kokeilla ja olla kaikkea. Siitä pitää ottaa kaikki irti. Se on ajanjakso, jolloin voimme kasvaa joka suuntaan ja miettiä, enemmän kuin koskaan, mitä haluaisimme olla ja miksi haluaisimme kehittyä. Nuoruus on kiivasta energiaa, jota ei saa valjastaa, vaan sen täytyy antaa ryöpsähdellä.

Millaisia ovat tämän päivän nuoret?

Tommi: On monenlaisia tyyppejä. On niitä, joiden elämä on hyvää, koska ympärillä on hyvä porukka. On niitä, joilla on selkeä suunnitelma ja rohkeus edetä sitä kohti. On niitä, joilla on selkeä suunnitelma, mutta virheiden tekeminen pelottaa. On niitä, joille kaikki ovet tuntuvat olevan kiinni. On niitä, jotka ovat itsensä kanssa hukassa. On niitä, joita suututtaa. On niitä, jotka kantavat aikuisen vastuuta liian aikaisin. On niitä, joiden kaikkea tekemistä ohjaa maailman muuttaminen paremmaksi.

”Nuoruus on kiivasta energiaa, jota ei saa valjastaa, vaan sen täytyy antaa ryöpsähdellä.”

22

LUUKKUBLUES

Panu: Erittäin tietoisia. Tietoisia itsestään, maailmasta, tulevaisuudesta. Nuoret ovat erittäin medialukutaitoisia ja nykynuorilla on paljon suu-

rempi kapasiteetti käsitellä kokonaisuuksia kuin yhdelläkään sukupolvella ennen heitä. He pyrkivät oikeudenmukaisuuteen ja tunnistavat aikuisten alentuvaisuuden ja valheellisen kiinnostuksen heidän mielipiteisiinsä. Nuoret haluavat vaikuttaa elinoloihinsa eivätkä hyväksy mitään puolivillaisia yrityksiä teennäiseen kuulemiseen.

nuori tuntee vain maailman, jossa on erilaisia uskontoja ja kotikasvatuksia. Minä kasvoin Nummelassa yhtenäis-Suomeen. Siihen liittyy myös median murros.

Minun nuoruudessani kaikki lukivat Suosikkia ja kuuntelivat Radiomafian Listaa.

Kaikki katsoivat Jyrkiä. Nyt nuorten mediamaisema on todella paljon sirpaloituneempi. Samaan aikaan jokaisella nuorella on kädessään välineet luoda oma kanava. Ministeriöt eivät enää päätä siitä, kenellä on julkaisualusta.

Millaisena näet nuorten maailman työpöytäsi takaa?

Tommi: Työpöytäni takaa näkyy Helsingin kaupungin kokoelmiin kuuluva Tiina-Elina Nurmisen nimeämätön maalaus sarjasta Evening of Dreams. Valitsin sen työhuoneeseeni.

Karkkivärisessä öljyväriteoksessa erilaiset sykeröt muodostavat pilven kaltaisia pyörteitä.

Kun teosta katsoo lähempää, se muuttuu kolmiulotteiseksi. Aivan läheltä katsottuna huomaa, ettei teos ole öljyväriä, vaan osa teoksesta on tehty toffeella. Teos on hyvin lähellä sitä, miten ajattelen nuorista. Kun katsoo kaukaa, on helppo nähdä yhtenäisyyksiä. Kun tulee hiukan lähemmäksi, ihminen muuttuu moniulotteisemmaksi.

Ja aivan läheltä katsottuna nuoressa näkyy yllättäviä yhdistelmiä.

Panu: Olen etuoikeutetussa asemassa, koska­ saan pääasiallisesti tavata nuoria, joille taide ja luovuus ovat tärkein asia juuri nyt. Siksi näen nuorten maailman pöytäni takaa erittäin värikkäänä. Suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus ja toisista huolehtiminen ovat ne peruskivet, joiden päälle nuoret rakentavat elämäänsä.

”Jokainen haluaa olla arvokas.”

Panu: Varmasti on, ja niin pitääkin olla. Siinä missä ehkä minun sukupolveni oli vielä erittäin työorientoitunut, nykypäivän nuori arvostaa elämänlaatua ja vapaa-aikaa paljon enemmän. Itseen on sijoitettava enemmän kuin esimerkiksi materiaan, ja sitä tervehdin ilolla!

Haluavatko nuoret pysyvyyttä, esimerkiksi vakituisen asunnon, perheen sekä pitkäaikaisen työpaikan?

Tommi: Todella moni haluaa. Haastattelimme vuoden 2014 aikana 1 012 helsinkiläistä nuorta ja nuorta aikuista. Moni haluaa juuri noita. Rakastaa ja olla hyödyllinen ovat inhimillisiä tarpeita.

Samaan aikaan nykypäivän nuoret ovat kasvaneet maailmaan, jossa työ ei ole itsestäänselvyys. →

Onko nuoruus tai nuorten maailma muuttunut omasta nuoruudestasi?

Tommi: On ainakin kaksi isoa muutosta: monikulttuurisuus ja median murros. Helsinkiläinen

”Kun katsoo kaukaa, on helppo nähdä yhtenäisyyksiä. Kun tulee hiukan lähemmäksi, ihminen muuttuu moniulotteisemmaksi.”

LUUKKUBLUES

23

↑ "Liian moni nuori pelkää olla oma itsensä, tai vaikka ei pelkäisikään, tulee sen vuoksi kiusatuksi, hakatuksi tai ulossuljetuksi. Haluan rakentaa Helsinkiä, joka on puuttumisen pääkaupunki", Helsingin nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio sanoo.

Panu: Kyllä. Uskoisin, että tärkeintä kaikille ihmisille on olla osa jotain kokonaisuutta, ja nuoret kokevat varmasti oman kaveriporukkansa tärkeimpänä pysyvänä elementtinä. Sen sijaan oma asunto ei ole heille enää niin iso tavoite kuin minun sukupolvelleni, vaan pysyvyyttä haetaan nimenomaan sosiaalisten kontaktien kautta, parisuhteesta ja harrastuksista.

”Aina on aikaa unelmille!”

Onko nykynuorilla yleistä haavetta tulevaisuuteen liittyen?

Tommi: Mielestäni sellaista ei ole.

Panu: En tiedä, olenko paras vastaamaan tähän, mutta työni kautta olen huomannut sen, kuinka tärkeää on tulla nähdyksi ja huomioiduksi. Itsensä arvokkaaksi tunteminen on ehkä tärkeämpää kuin punainen tupa ja perunamaa. Elämän ei tarvitse olla aina onnellista, mutta sen pitää olla omissa näpeissä.

Mikä on yleisin nuoriin liittyvä kysymys, joka sinulle esitetään?

Tommi: Yleisin kysymys on, että miten nuorilla menee. Vastaukseni on, että kun yhdeksällä kymmenestä menee koko ajan paremmin ja paremmin, yksi kymmenestä jää koko ajan enemmän ja enemmän jälkeen muiden kokemuksesta.

24

LUUKKUBLUES

Panu: Ovatko nuoret passiivisia?

Julkisuudessa puhutaan usein siitä, miten nuoret syrjäytyvät eivätkä edes äänestä. Nuoret eivät tosiaankaan ole passiivisia. He eivät vain tällä hetkellä usko nykyisiin vaikutuskanaviin eivätkä parlamentarismiin. Mielipiteitä on ja niitä ilmaistaan, mutta luottamus siihen, että nuoria kuunnellaan ja heidän mielipiteillään on merkitystä, on hieman heikko. Tämä johtuu monestakin eri asiasta, mutta täytyisi miettiä, mikseivät aikuisetkaan ole kiinnostuneita vaikuttamaan nykyisillä kanavilla. Monet aikuisetkin jättävät äänestämättä.

Millaisiin stereotypioihin olet törmännyt ns. aikuisten parissa?

Tommi: On varsin yleistä ajatella, että sosiaalinen media on tehnyt nuorista lyhytjännitteisiä.

Se pitää ja ei pidä paikkaansa. Ääretön sosiaalisen median kuluttaminen synnyttää riippuvuuden kaltaisia asioita. Samaan aikaan sosiaalinen media vahvistaa olemassa olevia ystävyyksiä sekä synnyttää uusia. Se ei ole hyvä tai paha. Itse ajattelen, että muun muassa sosiaalisen median ansiosta nuorilla on aiempaa enemmän mahdollisuuksia osoittaa, jos asia ei kiinnosta tai toimi.

Tämä on monella tavalla myönteinen kehitys.

Panu: Aika usein, varsinkin nuorisotoimialalla, törmään siihen, että taidetta ja kulttuuria har-

rastavia nuoria pidetään niin sanottuina eliittinuorina. Ajatellaan, että niillä menee niin hyvin, ettei heille pitäisi tarjota nuorisotyön palveluita. Tämä kiukuttaa minua suuresti, sillä jokainen nuori varmasti haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi, olivatpa olosuhteet millaiset tahansa. Jokainen haluaa olla arvokas.

Millaisen nuoriin liittyvän stereotypian haluaisit oikaista?

Tommi: Sen, että maahanmuuttajanuori on identiteetti. Ei se ole. Venäjän kansalaisuuden omaavalla Suomessa syntyneellä ja turvapaikanhakijana Suomeen 15-vuotiaana tulleella on erittäin vähän yhteistä.

Panu: Mielikuvan passiivisuudesta – nuoret ovat kaikkea muuta. He ovat erittäin aktiivisia ja työskentelevät oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa kohti. Aikuiset eivät välttämättä halua sitä tiedostaa, koska se tarkoittaisi muun muassa sitä, että eriarvoisuuden poistamiseksi pitäisi tehdä muutoksia. Se taas saattaisi merkitä taloudellisia vaikutuksia. Nuorille raha ei ole samanlainen tavoite kuin meille aikuisille. Hyvä elämä voidaan saavuttaa ilman isoa kukkaroa. Vaarallinen ajatus?

Onko sinulla jotain nuorta, jota ihailet?

Tommi: Ihailen todella monia. Ehkä viimeisimpänä minuun ovat tehneet vaikutuksen Ruudin ydinryhmässä toimivat Elisa Tirkkonen, Kasper Olenius ja Amir Benatia. He puhuivat viime lokakuussa todella suoraan kaupunginjohtajalle, medialle ja poliitikoille siitä, miten vaikeaa aikuisten kanssa toiminta usein on, miten hidas mutta samalla hyvää tarkoittava Helsinki on ja mitä he haluavat saada aikaiseksi.

Panu: Kyllä. 20-vuotias kummityttöni, joka juuri pääsi opiskelemaan Helsingin yliopistoon ja muutti omaan asuntoon. Hän on ollut lapsesta saakka aina iloinen ja ystävällinen. Hän on pystynyt säilyttämään positiivisen asenteensa kaikki nämä vuodet, on kiinnostunut ihmisistä aidosti ja heittäytyy tilanteisiin sataprosenttisesti. Ihailen hänen vahvaa tahtoaan saavuttaa itselleen tärkeät asiat sekä nöyrää asennettaan elämän edessä: aina pitää olla valmis oppimaan uutta.

On ollut ilo seurata hänen kasvamistaan, ja odotan innolla mitä tuleman pitää.

Mikä on voimalauseesi nuorille?

Tommi: ”Kiitos, että...” Ihmisiä pitää kiittää usein ja paljon, mutta aina aiheesta.

E

lokuussa 2014 maassamme oli Suomen tilastokeskuksen mukaan 15–24-vuotiaita nuoria ja nuoria aikuisia noin 651 000. Se on hieman enemmän kuin Helsingissä on asukkaita (613 000 asukasta, 1/2014). Koko maan väkilukuun verraten nuoria on reilu kahdeksan prosenttia koko väestöstä.

Yhteiskunnan toiminnoista sekä rekistereistä syrjäytynyttä nuorta oli Suomessa vuoden 2012 arvion mukaan 30 000 – 50 000.

Helsinkiläisnuoria haastateltiin Nuorten hyvinvointikertomusta varten, joka julkaistiin lokakuussa 2014. Helsingin nuoret nyt -raportin mukaan nuoret arvostavat omaa aluettaan, mikä on vahvistanut paikallisidentiteettien muodostumista.

Nuoret pitävät tärkeänä kavereita, tekemisen mahdollisuuksia ja hengailu- ja liikuntapaikkoja.

Taloudelliset mahdollisuudet koetaan haasteiksi, koska etenkin talvisin on hankala löytää halpoja oleskelu- ja liikuntamahdollisuuksia.

Nuorilla on paineita tulevaisuudestaan, persoonastaan, ulkonäöstään sekä yleisestä hyväksynnästä. Tulevaisuudessa halutaan kouluttautua sekä työllistyä mahdollisimman hyvin. Toimeentulon hankkiminen on tärkeää.

Eriarvoisuus sekä siihen puuttuminen ovat syrjäytymisen lisäksi iso puheenaihe. Nuoret kokevat, ettei kaikilla ole tasavertaisia lähtökohtia johtuen esimerkiksi vanhempien taloudesta tai työttömyydestä.

Joka vuosi peruskoulun jälkeistä opiskelupaikkaa jää vaille lähes tuhat nuorta. Näillä nuorilla on suurempi riski syrjäytyä ajan saatossa. Verrattuna 1990-luvun alkuun alle 30-vuotiaita ilman toiseen asteen tutkintoa sekä työ- tai opiskelupaikkaa on lähes puolet vähemmän.

Vuonna 2012 alle 20-vuotiaiden työttömyysaste oli 30 prosenttia ja 20–24-vuotiaiden lähes 20 prosenttia. Nuorten työttömyyden kesto on kuitenkin lyhyttä ja työttömyysjaksoa on pyritty lyhentämään entisestään Työvoimatoimiston Sanssi-korttihankkeella, joka myönnetään alle 30-vuotiaille lukion tai peruskoulun suorittaneille työttömille, mikä tarkoittaa sitä, että työttömän nuoren määräaikaisesti työllistävä työnantaja saa tukea palkkakustannuksiin.

Lähteet: http://www.vatt.fi/file/policybrief/vatt_policybrief_22013.pdf http://www.nuortenhyvinvointikertomus.fi/ http://www.tilastokeskus.fi/til/vrm.html

Panu: Aina on aikaa unelmille!

LUUKKUBLUES

25

Mistä nuorelle koti?

TEKSTI Essi Lindberg KUVAT Tiina Irjala, Aki Haaro

Tulevaisuuden nuorisoasuminen, nuorten talousosaaminen ja ylivelkaantumisen ehkäisy olivat teemana viime kesän SuomiAreena-tapahtumassa, johon myös Nuorisosäätiö osallistui.

Porissa esitelty 14,3 neliön Konttikoti kiinnosti yleisöä ja mediaa.

→ Konttikoti oli esillä Porin kansalaistorilla. → → Rakastajat-teatterin näyttelijät Angelika Meusel (vas.) ja Miia Lindström dramatisoivat nuoren itsenäiseen asumiseen liittyviä tosielämän tilanteita.

26

LUUKKUBLUES

A

nsaitseeko jokainen nuori oman kodin? Onko kodin hankkiminen edes mahdollista – riittävätkö nuoren rahat? Olisiko mahdollista rakentaa nuorille edullisempia vuokra-asuntoja?

Muun muassa näistä kysymyksistä keskusteltiin, kun Nuorisosäätiö, Nuorisoasuntoliitto, Suomen opiskelija-asunnot SOA ja Suomen nuorisoyhteistyö – Allianssi haastoivat poliitikot, virkamiehet ja järjestökentän keskustelemaan nuorisoasumisen tulevaisuudesta SuomiAreena-tapahtumassa heinäkuussa.

SuomiAreena-viikolla julkaistiin nuorten asumista koskevan kyselytutkimuksen tulokset.

1 075 nuorta eri puolilta Suomea kertoi asumiseen liittyvistä toiveistaan ja tarpeistaan.

Vastaukset osoittavat, että nuoret arvostavat kaupungissa asumista ja asunnon keskeistä sijaintia, mutta myös luonnonläheisyys on heille tärkeää. Kaupungissa asuville nuorille hyvät jul-

kiset kulkuyhteydet ja lähikauppa ovat selvästi­ tärkeämpiä kuin oma autopaikka. Suurimmalle osalle yksinasuvista helsinkiläisnuorista riittäisi alle 30 neliön asunto.

Nuoren koti kullan kallis Oma koti on tärkeä osa itsenäistä elämää, mutta yhä useammin kotoa pois muuttavalla nuorella ei ole siihen varaa. Kyselyyn vastanneilla yli puolella tulot riittävät asumismenoihin melko hyvin tai erittäin hyvin. Melko huonosti tai erittäin huonosti tulot riittävät noin 40 prosentilla vastaajista.

Korkea vuokrataso vaikeuttaa omillaan asumista eniten. Varsinkin pääkaupunkiseudulla vuokra-­ asuntojen neliöhinnat ovat nousseet niin korkeiksi, etteivät nuorten tulot yksinkertaisesti riitä omaan kotiin. Tilannetta vaikeuttaa se, että moni asunnon etsijä kilpailee samasta asunnosta.

Kun asuminen vie valtaosan kuukausituloista,­ ei elämiseen jää riittävästi rahaa. Osa-aikaiset,­ matalapalkkaiset ja määräaikaiset työt sekä

Mikä ihmeen Konttikoti?

Konttikoti on teräksisen­ valtamerikontin sisään­rakennettu asunto nuo­relle.­ Yhteensä­14,3 neliön pikkukoti sisältää kaikki viihtyisän nuorisoasumisen peruselementit: oleskelu- ja keittiötilat, kylpyhuoneen, wc:n ja pienen parvekkeen.

Päällekkäin pinottaessa konteista syntyy tavallisia kerrostaloja, jotka voidaan myös purkaa ja siirtää paikasta toiseen, minkä ansiosta tyhjillään olevia tontteja voidaan hyödyntää väliaikaiseen asumiseen.

Konttikoti syysasussaan Helsingin Narinkkatorilla­ lokakuussa. Konttikodin sisustuksesta on vastannut Susanna Siltaoja.

LUUKKUBLUES

27

← Kansanedustajat, järjestöjen edustajat ja porilaiset opettajat kilpailivat nuoren elämään liittyvästä taloustietämyksestä Mun talous -visassa BePop-kauppakeskuksessa.

Pienestä koostaan huolimatta yleisö piti Konttikotia viihtyisänä ja toimivana. Erityisesti nuoret vierailijat antoivat asunnolle varauksettoman tukensa, minkä lisäksi – ja ehkä hieman yllättäen – myös seniori-ikäiset kävijät olivat kiinnostuneita konttirakentamisen mahdollisuuksista.

opiskelu ja työttömyys ovat niitä tekijöitä, jotka vaikeuttavat ja heikentävät nuorten maksukykyä. Noin viidesosa nuorista kokee ongelmalliseksi, että luottotietojen menetys estää asunnon saamisen.

Kontista kuoriutuu viihtyisä koti Nuorisosasumisen tulevaisuutta pohtineet keskustelijat olivat yhtä mieltä, että nuorille kohdennettua kohtuuhintaista vuokra-asumista on lisättävä.

Yhden innovatiivisen ratkaisun tilapäiseen asumiseen tarjoaa Konttikoti, teräksisestä valtamerikontista rakennettu 14,3 neliön nuorisoasunto, johon yleisö sai tutustua Porin torilla SuomiAreena-tapahtuman aikana. Konttikoti oli esillä myös Helsingin Narinkkatorilla lokakuussa.

– Halusimme, että ihmiset pääsevät omin silmin näkemään ja eläytymään, millaista­ asuminen valtamerikonttiin rakennetussa kodissa voisi olla, kertoo asiamies Aki Haaro Nuorisosäätiöstä, joka on yksi projektin vastuutahoista.

Konttikoti sai yleisöltä erittäin lämpimän vastaanoton niin Porissa kuin Helsingissäkin. Se kiinnosti myös mediaa siinä määrin, että Konttikodista tuli yksi SuomiAreena-tapahtuman suosituimmista yleisökohteista. Viikon aikana siihen kävi tutustumassa useita tuhansia ihmisiä.

↓ Mun talous -visan nuorten raati koottiin SAFARI­ – matka yhteiskunnalliseen tekemiseen 2014 -leirin ja OSNU2013 – Osallistuvat nuoret ry:n nuorista.

Luutuneiden asenteiden ravistelua

Konttikoti sai yleisöltä erittäin lämpimän vastaanoton.

Tällä hetkellä kaupunkien rakennusmääräykset estävät alle 20 neliön kokoisten asuntojen tuotannon. Konttikodin avulla haluttiin herätellä poliittisia päättäjiä ja viranomaisia pohtimaan, voitaisiinko rakennusmääräysten neliömääristä ja esteettömyyssäädöksistä joustaa joissakin poikkeustapauksissa ja rakentaa kaupunkeihin myös pieniä asuntoja.

Koska asuntojen neliöhinnat ovat nousseet monella paikkakunnalla nuorten saavuttamattomiin, valmiiksi sisustetut pienet mutta toimivat kodit tarjoavat erinomaisen ratkaisun. Pienen neliömäärän ansiosta asunnon kuukausivuokra olisi kilpailukykyinen muun vuokra-asuntotarjonnan rinnalla.

Moduuli- eli konttiasuminen tarjoaa tähän konkreettisen ratkaisun. Tulevaisuus näyttää, päästäänkö pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa pian kokeilemaan konteista rakennettuja kerrostaloasuntoja nuorille.

Talous haltuun leikin keinoin Kuinka hyvin poliitikot, opettajat ja järjestöjen edustajat tuntevat nuorten raha-asiat? Se selvisi Mun talous – mitä olet aina tahtonut tietää rahasta!

-visailussa, jossa testattiin, onko aikuisilla riittävä ymmärrys nuorten raha-asioista ja talousosaamisesta.

Mun talous -hankkeen ja Vakuutusja rahoitusneuvonta FINEn tuottamassa visassa käsiteltiin ajankohtaisia talousasioita. Esillä olivat monet nuoren

28

LUUKKUBLUES

talouteen liittyvät teemat, kuten itsenäinen asuminen, vakuutukset ja taloudenhallinnan taidot. Lisäksi pohdittiin yleisiä aiheita, kuten ylivelkaantumista ja maksuhäiriöitä.

Kisan edetessä kilpailijat esittivät pantomiimin avulla karhukirjettä ja heittäytyivät selostamaan Alias-tyyliin taloustermejä sekä talouteen liittyviä sananlaskuja. Vuoro vaihtui joukkueelta toiselle aina, kun jättiläismäi-

sen tiimalasin hiekka oli kulunut loppuun. Kilpailijoiden suorituksia arvioivat nuoret.

Aiheen vakavuudesta huolimatta visailu nostatti hymyn niin yleisön kuin kilpailijoidenkin kasvoille. Samalla Mun talous -visa oli hyvä esimerkki siitä, miten hankalaksi koettuja asioita voidaan opettaa ja käsitellä leikillisyyden ja pelillisyyden kautta.

Sipoon Pähkinälehtoon

energiatehokkaita vuokra-asuntoja

TEKSTI Tytti Aarnio KUVAT Basso Buildingin havainnekuvat, Google maps

Nuorisosäätiön ensimmäiset energiapilottihankkeen pilottitalot ovat rakenteilla Sipoon Pähkinälehtoon. Talot valmistuvat lokakuussa 2015. Haku kohteen asuntoihin käynnistyy loppukesästä.

N

uorisosäätiö solmi vuonna 2014 Basso Building Systems Oy:n kanssa urakkasopimuksen uudenlaisesta energiapilottihankkeesta.

Hankkeen tavoitteena on parantaa kerrostalojen energiatehokkuutta kehittyneemmän talotekniikan avulla.

Pilottihankkeen myötä Nuorisosäätiö rakennuttaa viidestä kuuteen pilottitaloa, joista ensimmäinen kohde on parhaillaan rakenteilla Sipoon Pähkinälehtoon ja seuraava valmistunee vuoden 2016 aikana Espoon Pellaksenmäkeen.

Pähkinälehto on uusi, parhaillaan rakentumassa oleva asuinalue eteläisen Sipoon kasvukeskuksen Söderkullan kupeessa. Aluetta rajaa pohjoissuunnassa Taskräsk-järvi ja eteläsuunnassa Uusi Porvoontie. Pähkinälehdon alue tarjoaa asukkailleen urbaania kerrostaloasumista Söderkullan palveluiden läheisyydessä. Alue on suunniteltu noin 1 100 asukkaalle.

Kaksikielisestä Söderkullasta löytyvät monipuoliset kaupalliset ja julkiset palvelut, koulukeskus ja päiväkoteja niin suomen- kuin ruotsinkielisillekin. Söderkullasta on hyvät liikenneyhteydet sekä Helsingin suuntaan Itäkeskukseen että Porvooseen. Aluetta kehitetään kaupunkimaiseen suuntaan ja tulevaisuudessa logistiset yhtey­det Helsinkiin parantuvat entisestään. Alueella on laajat viher- ja virkistysalueet. Tasträsk-järven rannalla on yleinen uimaranta. Rannan alueelle on suunnitteilla rantapuisto.

Asunto-osakeyhtiö Sipoon Graniittitähteen (Atalo) ja Kiinteistö Oy Sipoon Graniittitie 20:een (B ja C-talot) valmistuu yhteensä 96 vuokraasuntoa. Yksiöistä (23,5–36,5 m2) ja kaksioista (36,5–46 m2) koostuvien talojen arvioitu valmistumisaika on lokakuussa 2015. A-talo on vapaarahoitteinen kohde. B- ja C-talojen toteutumista on ARA ollut tukemassa.

Pähkinälehto

Energiapilottihankkeen myötä pilottitalojen energiankulutuksesta kerätään tietoja noin kolmen vuoden ajan. Lopuksi tulokset analysoidaan ja arvioidaan hankkeen hyödyt.

Kerrostaloissa, joissa on paljon pieniä asuntoja, voi veden lämmityksen osuus lämmityksen kokonaisenergiasta olla jopa 75 prosenttia. Jäteveden lämmön talteenotto on huomattavasti tehokkaampi keino parantaa energiatehokkuutta kuin esimerkiksi rakennuksen vaipan eristyksen parantaminen.

Tekniikka perustuu maalämpöpumppujärjestelmän ympärille toteutettavaan laitteistoon.

Projektissa ovat mukana myös Tampereen teknillinen yliopisto ja Senera Oy. Kohteen asuntojen haku käynnistyy noin kolme kuukautta ennen talojen valmistumista. Lisätietoja kohteesta, vuokrista ja asunnoista löytyy lähempänä ajankohtaa muun muassa säätiön­nettija Facebook-sivuilta sekä vuokraovi.comista. http://www.sipoo.fi/index.php?mid=2200 LUUKKUBLUES

29

TEKSTI Eija Mäkinen KUVAT Helena Köningsbäck, Tytti Aarnio, Shutterstock

Olisiko sinulla kanttia muuttaa konttiin?

30

LUUKKUBLUES

T

arjotaan vuokralle kalustettu 14,3 neliön yksiö kaupungin keskustassa. Moderni sisustus, kaikki mukavuudet, oma parveke. Taloyhtiössä sauna, pesutupa, pyörävarasto. Ympäristössä asuu nuoria, rakennuksen katolla puutarha. Mahdollisuus yksilölliseen asukasneuvontaan. Vuokra 250 euroa kuukaudessa.

Miltä kuulostaa? Ei paha, vai?

Nuorisosäätiön ja Nuorisoasuntoliiton ideoima Konttikoti on teräksiseen merikonttiin rakennettu asunto, jossa sovelletaan tieteiselokuvista tuttua funktionaalista muotoilua. Osa huonekaluista on siirrettäviä ja ne voidaan kätkeä toistensa sisään. Teknologiaa on hyödynnetty niin, että se lisää asumisviihtyvyyttä ja tilan toimivuutta. Ikkunat ovat lämpölasia.

Siksi ei olekaan ihme, että eräs rouva olisi­ostanut Konttikodin saman tien, kun sitä esiteltiin viime kesänä SuomiAreena-tapahtumassa Porissa. Iltalehti pyysi verkkosivustollaan lukijoita ottamaan kantaa aiheeseen. Muuttaisitko 14 neliön konttiyksiöön? lehti kysyi. Vastauksia kertyi 3499, joista 83 prosenttia vastasi kyllä.

Harri Nordling ja Aki Haaro

Suunnittelu lähtee asukkaasta

Merikontista rakennettu koti on poikkeuksellisen lujatekoinen, koska kontit on valmistettu kestämään valtavia rasituksia ja ankaria sääolosuhteita. Rahtilaivoissa niitä pakataan päällekkäin peräti kahdeksan kerrosta kunkin kontin sisältäessä jopa 30 000 kiloa tavaraa. Asumiskäyttöön tuleva kontti verhoillaan sisältä ja ulkopuolelta.

Konttikodin on suunnitellut Harri Nordling, muotoilumaailman ikinuori kapinallinen, joka­ heiluttaa lippua uudenlaisen ja inhimillisen asumisen puolesta.

– Minun on ollut helppo ujuttautua nuoren, aikuistumassa olevan ihmisen nahkoihin. Olen kiertänyt paljon maailmaa ja asunut monenlaisissa asunnoissa, taloissa ja tiloissa, hän sanoo.

– Konttikodin suunnittelussa olen lähtenyt­ liikkeelle asukkaasta. Tärkeintä on toimivuus.

Asukas tarvitsee kylppärin, keittiön, kivan nukkumapaikan, työpisteen ja vaatekaapin. Myös parveke on kiva. Ne kaikki on sisällytetty konttiasuntoon.

Pienen tilan maksimointi on tuttua Nordlingille, sillä hän on aiemmin suunnitellut kestäviä mini-, moduuli- ja konttiasuntoja niin kriisialueille pakolaisten ja avustusjärjestöjen työntekijöille kuin kansainvälisille yrityksillekin offshore-käyttöön.

Konttikodin toimivuutta ja viihtyvyyttä parantavat myös elektroniset laitteet ja tietotekniikka.

– Sähkölinjat ja tietoliikennekaapelit kulkevat kontin ulkopuolella seinään koteloi­dussa kuilussa. Huoltomiehen ei koskaan tarvitse mennä asuntoon sisään, koska kytkennät ja korjaukset voidaan tehdä huoltoluukun kautta.

Hollannin tyytyväiset opiskelijat Parasta Konttikodissa on, että sen voi toteuttaa edullisesti. Yksi raakakontti maksaa noin 2 500– 4 500 euroa. Konttiasuntoja voi pinota päällekkäin, eli niistä pystyy helposti ja nopeasti rakentamaan kerrostaloja.

Se on syy, miksi Nuorisosäätiön asiamies Aki Haaro kiinnostui konteista. Moduulirakentamisen avulla olisi hänen mukaansa mahdollista ratkaista nuorten jatkuvasti paheneva asunnottomuus.

– Etenkin pääkaupunkiseudulla tilanne on kestämätön. Vuokrat ovat nousseet vapailla markkinoilla niin korkeiksi, ettei työuransa alussa olevilla nuorilla ole varaa maksaa niitä.

Asumisen kalleus heijastuu etenkin matalapalkka-alalla työskentelevien ostovoimaan, mikä vaarantaa kansantalouden ja rapauttaa kilpailukykyä, Haaro sanoo.

Hän on perehtynyt moduuliasumisen malleihin mm. Hollannissa, missä merikonteista

"Minun on ollut helppo ujuttautua nuoren, aikuistumassa olevan ihmisen nahkoihin."

– Harri Nordling

LUUKKUBLUES

31

"Nuorten asunnottomuustilanne on jo niin vakava, että päätöksiä on tehtävä nopeasti."

– Aki Haaro

32

LUUKKUBLUES

on rakennettu useita erilaisia opiskelijakampuksia ja -yhteisöjä.

– Vierailemissani kohteissa oli 40–80 konttiasuntoa, täynnä hyviä ja kiinnostavia ratkaisuja.

Opiskelijoiden kokemukset konttiasumisesta olivat myönteisiä. Asumiseen oli liitetty myös muita palveluja: kirjastotila, baari, nettikahvila, monenlaisia harrastemahdollisuuksia. Ne kaikki oli tehty konteista.

seksi sellaista käsitettä kuin konttiasunto, Nordling sanoo.

Aki Haaro muistuttaa, että rakennusalan vaikuttajien piiri on Suomessa pieni, eikä uusia ideoita oteta kovin suopeasti vastaan.

– Nuorten asunnottomuustilanne on kuitenkin jo niin vakava, että päätöksiä on tehtävä nopeasti. Uskon, että kontit tarjoavat hyvän ja helposti toteutettavan vaihtoehtoisen ratkaisumallin.

Kuka pelkää konttia?

Väliaikaista kaikki on vain

Osa ihmisistä reagoi kontti-sanaan kielteisesti, koska se synnyttää heissä mielikuvan, jossa nuoria aikuisia ja opiskelijoita halutaan sulloa ahtaaseen ja rumaan tilaan, ehkä peräti primitiivisiin oloihin.

Todellisuus on kaikkea muuta. Paitsi Hollannissa merikonteista tehtyjä asuntoja on käytössä myös Ruotsissa, Tanskassa, Ranskassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Ne osoittavat, että konteista voidaan rakentaa tyylikkäitä, toimivia ja näyttäviä kokonaisuuksia, kuin nykytaideteoksia.

– Konttikodin esittelyt SuomiAreena-viikolla ja Helsingin Narinkkatorilla Asunnottomien yö -tapahtuman yhteydessä mursivat tehokkaasti ennakkokäsityksiä. Moni totesi ääneen, miten hyvin kontista tehty asunto sopisi tyttärelle, pojalle tai jopa vanhalle äidille, Harri Nordling kertoo.

Samanlaista väri-ilottelua ei Suomessa välttämättä nähdä, sillä rakentamista valvovien viranomaisten näkemysten mukaan uusien asuinrakennusten pitää sulautua kaupunkikuvaan ja ympäristöön.

– Meillä arkkitehtuuri ei saa olla yhtä iloista ja räiskyvää kuin monissa muissa maissa, vaan suunnittelijoiden tulee käyttää sordiinoa. Se on sääli. Tilannetta hankaloittaa myös se, ettei Suomen maankäyttö- ja rakennuslaki tunne toistai-

Nykyisen lainsäädännön mukaan tilapäinen rakennuslupa voidaan poikkeuksellisesti myöntää rakennukselle, jonka on tarkoitus pysyä paikallaan enintään viiden vuoden ajan. Helsingissä on tälläkin hetkellä lukuisia tontteja tyhjillään, ja Nuorisosäätiö onkin hakenut lupaa pilottihankkeelle, jonka avulla voitaisiin saada kokemuksia konttitalorakentamisesta ja -asumisesta.

– Nuorisosäätiö voisi rakentaa merikonteista­ kerrostalokokonaisuuden, joka olisi myös helposti purettavissa ja siirrettävissä. Se olisi joustava ja kaikkia tyydyttävä keino. Kaupunki saisi tontista tuloa vuokrana ja nuoret saisivat tilapäisen asunnon, Aki Haaro sanoo.

Hän toivoo kaupungin osoittavan tontin joko ydinkeskustasta tai rakenteilla olevista kaupunginosista kuten Jätkäsaaresta tai Hermannista.

Syy on yksinkertainen. Jotta konttiasunnot synnyttäisivät kaivattua julkista keskustelua, niiden tulee olla näkyvillä. Harva lähtee omaehtoisesti Malmille kontteja katsomaan.

Haaro haaveilee myös Kalasatamasta, jonka­ edustalle rakennetaan 40 kelluvaa taloa. Moder­ nia arkkitehtuuria edustava alue sopisi erinomaisesti urbaanille merikonttikokonaisuudelle.

– En usko, että kyse on mistään ylitsepääsemättömästä asiasta, tärkeintä on tahto. Sitä­

tarvitaan. Nuorisosäätiön tarkoituksena on tarjota edullinen asumisvaihtoehto. Konttikodin vuokra on noin 250 euroa, mikä mahdollistaa sen, että pienipalkkaiset nuoret voisivat säästää tulevaisuutta varten.

Nyt tarvitaan rohkeutta!

Konttikodeista koostuva kerrostalo haastaa viranomaiset ja päättäjät katsomaan peiliin eli pohtimaan asuntorakentamista koskevia säädöksiä ja rajoituksia. Ajoittain lähes kafkamaisia piirteitä saanut byrokratiakeskeinen toimintatapa on kääntynyt itseään vastaan ja herättänyt kansalaiset vaatimaan muun muassa sosiaalisessa mediassa uudenlaisia ratkaisumalleja yhä pahenevaan vuokra-asuntopulaan.

– Helsingissä 60 prosenttia talouksista eli noin 360 000 asuu yksin, ja määrä kasvaa koko ajan.

Kuitenkin vain 20 prosenttia pääkaupungin asunnoista on yksiöitä, mikä tarkoittaa, että valtaosa yksin asuvista maksaa asumisestaan perheellisiä enemmän, Aki Haaro sanoo.

Sopivan kokoisten asuntojen rakentaminen ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Haaro kertoo esimerkin Tapanilasta, missä erään asuntorakentamiseen kaavoitetun tontin asuntojen kooksi

on merkitty keskimäärin 60 neliömetriä. Jos rakennukseen tekee 30-neliöisen yksiön, sen vastinpariksi on rakennettava 90-neliöinen asunto, koska säännöt määräävät keskipinta-alaksi 60 neliömetriä.

Myös esteettömyysvaatimukset ovat aiheuttaneet sen, että asumiseen tarkoitettu tila on pienentynyt. Nykymääräysten mukaan eteinen ja wc-tilat on mitoitettava niin suuriksi, että niissä mahtuu kääntymään pyörätuolilla, mikä ymmärrettävästi syö osan keittiöstä ja olohuoneesta.

Yleisötapahtumissa esillä olleessa Konttikodissa se ei ole mahdollista, mutta asia voidaan ratkaista esimerkiksi niin, että sisäänkäynti asennetaan kontin pitkälle sivulle. Mikään ei myöskään estä yhdistelemästä kontteja toisiinsa.

– Pidän tärkeänä, että esteettömyysvaatimukset toteutuvat annettujen ohjeiden mukaan, mutta niiden kohdalla voisi soveltaa uudenlaista suunnittelua. Kaikella kunnioituksella liikuntarajoitteisia ja vammaisia kohtaan, mutta ei autojakaan rakenneta ensisijaisesti invalidien vaatimusten mukaan.

Konttikodin vuokra on noin 250-300 euroa.

Verkkolähteet: Tiia Ruutikainen: Kennosta kodiksi. Tutkielma moduulirakenteisista asuinkerrostaloista. https://dspace.cc.tut.fi/dpub/bitstream/handle/123456789/21460/ruutikainen.pdf?sequence=1 Nick Socrates: Shipping Container Architecture. http://www.academia.edu/1586999/Shipping_Container_Architecture L.F.A. Bernardo & L.A.P. Oliveira & M.C.S. Nepomuceno & J.M.A. Andrade: Use of refurbished shipping containers for the Construction of housing buildings: details for the structural project. Journal of Civil Engineering and Management. ISSN 1822-3605 online 2013. http://www.researchgate.net/publication/232956697_Use_of_refurbished_shipping_containers_for_construction_of_housing_buildings_details_for_structural_project The Mind Unleashed: 22 most beautiful houses made from shipping containers. http://themindunleashed.org/2014/07/22-beautiful-houses-made-shipping-containers.html

LUUKKUBLUES

33

34

LUUKKUBLUES

Teksti Maarit Uber Kuvat Maarit Uber, SA-kuva-arkisto

En ole valmis kuolemaan Suomen puolesta. Mutta olisiko pakeneminen raukkamaista?

P

alasin syksyllä 2013 kahden vuoden työkomennukselta Moskovasta, jossa toimin kirjeenvaihtajana. Jos olisin ollut Venäjällä vielä vuonna 2014, olisin työskennellyt suurimman osan ajasta sotakirjeenvaihtajana.

Minut olisi lähetetty raportoimaan Ukrainan tilanteesta ja olisin saanut huomattavan työtaakan lisäksi kantaa huolta henkilökohtaisesta turvallisuudestani. Jo pelkästään Kiovan mielenosoituksissa tuli ruumiita, Itä- ja Kaakkois-Ukrainan kauheuksista puhumattakaan.

En ole ikinä käynyt sotatila-alueella vaan ollut vain epäsuorasti kosketuksissa sodan kanssa. Olen kotiuduttuani miettinyt sotaa useaan otteeseen. Sotaan liittyvät asiat pyörivät harvakseltaan mielessäni myös Venäjällä asuessani, etenkin Etelä-Venäjän, muun muassa Dagestanin, levottomuuksista lukiessani.

Venäjällä sotaan liittyneet ajatukseni pysyivät kurissa, mutta Suomeen kotiuduttuani ja maailmanpoliittisen tilanteen kiristyttyä Euroopassa asiaa on ollut syytä pohtia hieman eri kannalta.

Lööpit lietsovat Suomen ja Venäjän raja on Venäjän rajoista rauhallisin ja ongelmattomin. Olen olettanut, että­ Venäjä haluaa vaalia luoteisrajansa harmoniaa myös jatkossa. Venäjä on kuitenkin osoittanut pystyvänsä arvaamattomaan ja aggressiiviseen käytökseen naapureitaan kohtaan. Onko Suomikaan enää oikeasti turvassa?

Tuttavapiirissäni tekemäni pienen kyselykierroksen perusteella moni on miettinyt kuluneen vuoden aikana sodan syttymisen todennäköisyyttä Suomessa tai sen lähialueilla. Ihmisten huolen ovat äkänneet myös iltapäivälehdet, ja Venäjän mahdollisista Suomen suuntaan ulottuvista intresseistä on tullut viime kuukausina todellisia lööppien kestoaiheita.

Kansakuntamme muistiin on iskostunut, että Suomen aiemmin käymissä sodissa vihollinen on tullut aina idästä. Vallitsevassa turbulentissa maailmanpoliittisessa tilanteessa sodan laajeneminen Euroopassa ei ole enää mahdoton ajatus edes tutkijoiden mielestä. Jos sota tulee kotikonnuille, on toimittava.

Passi ja jemmarahaa Kun toinen maailmansota syttyi, isovanhempani lähtivät rohkeasti ja itseään säästelemättä rintamalle. He olivat valmiita uhraamaan jopa henkensä, jotta isänmaa säilyisi vapaana. Ukkini vietti rintamalla ensimmäiset täysi-ikäisyyden vuotensa. Mummini joutui evakkoon. Molempien suvuilta jäi rajan taakse merkittävät maaomaisuudet ja perheet joutuivat aloittamaan sodan jälkeen tyhjästä.

En itse kuitenkaan olisi isovanhempieni tavoin valmis kuolemaan Suomen puolesta. Mutta olisiko pakeneminen suorastaan raukkamaista? Puolustelen pakenemisajatusta sillä, että kyllähän ihmiset lähtevät turvaan muistakin sotaan joutuneista maista. Vain pieni osa siviileistä jää nykyisin vapaaehtoisesti puolustamaan maataan.

Ottaisin mukaan ainoastaan passit, todistukset ja kevyet arvoesineet, jos lähdöstä tulisi oikein nopea. Saattaisi olla hyvä idea pakata valmiiksi pieni matkalaukku. Nostaisin Suomen pankkitilini tyhjäksi ennen maasta poistumista. → LUUKKUBLUES

35

Siinä pitäisi olla nopea, sillä sotatila aiheuttaisi takuulla ongelmia maksukorttien käytössä. Pieni kotona jemmassa oleva käteiskassa olisi varmin vaihtoehto. Eurojen lisäksi olisi hyvä omistaa ainakin dollareita.

Liikenneruuhkat olisivat varmasti huomattavat ihmisten paetessa. Toisaalta Suomi on pieni maa, joten ruuhkat ja sekasorto eivät voisi kestää ikuisesti. Mutta mikä olisi tilanne Suomen ulkopuolella? Tämä riippuisi varmaankin siitä, mihin asti vaaralliseksi luokiteltu

Nykyihmiset eivät ole juurikaan varautuneet sodan syttymiseen.

36

LUUKKUBLUES

alue ulottuisi. Valitsisin pakosuunnaksi etelän tai lännen, sillä Jäämeren suunta ei houkuta ja idässä on vastassa Venäjä.

Ruotsin kautta saattaisi tarjoutua nopein jatkoyhteys esimerkiksi Aasian suuntaan. Ruotsalaiset auttoivat meitä sitä paitsi toisessa maailmansodassa, joten eiköhän naapuriapuun voisi luottaa myös tällä kertaa.

Australia kutsuu Hankimme mieheni kanssa vastikään Helsingistä omistusasunnon. Joutuisimme luultavasti hylkäämään sen sodan syttyessä. Haluaisin paeta­riittävän kauas, kenties puolisoni kotimaahan Australiaan asti. Onneksi meillä on siellä hieman säästöjä, joilla pääsisimme joten kuten uuden elämän alkuun. Pitäisi selvittää, miten mukanamme Australiaan turvaan mielivät lähisukulaiset ja ystävät saisi järjestettyä sinne.

Nykyihmiset eivät ole juurikaan varautuneet sodan syttymiseen. Muistan edesmenneen ukkini sanoneen, ettei talvisotaankaan ehditty varustautua. Silti vastuu kannettiin loppuun asti ja maa säilyi itsenäisenä. Me tämän päivän hemmot onnistuisimme todennäköisesti vain pääsemään pois sodan alta.

Pari kuukautta sitten selvisi, että muutamme alkuvuodesta puolisoni kanssa Yhdysvaltoihin.

Tieto laimensi jonkin verran intoani laatia konkreettinen suunnitelma sodan varalle. Asiaa nyt tarkemmin miettiessäni ymmärrän, että jonkinlainen universaali sodan syttymiseen liittyvä pelastautumissuunnitelma voisi sittenkin olla paikallaan asuinpaikasta riippumatta.

Kuka olisi reilu vuosi sitten uskonut, että Eurooppa on pian taas sodassa?

Lienee hyvä pitää munat useassa eri korissa ja itsensä varmuuden vuoksi pienessä valmiustilassa.

Onko Suomikaan en채채 oikeasti turvassa?

LUUKKUBLUES

37

”Are there pyramids Teksti Keith Uber Kuvat Tytti aarnio, Shutterstock, Wikipedia

It’s good to know that there is a system in place for the socalled ”worst case scenario”.

W

hen I first moved to Finland, I noticed an orange pyramid­ symbol on many buildings with the word “Väestönsuoja”. I didn’t know what that meant, so I thought I’d follow the signs to find out.

I found myself in the basement of my apartment at a big thick steel door. I opened the heavy locks, and stepped through the doorway. It felt like I was stepping into a space capsule. To my surprise, this was some kind of bomb shelter! I had never been in a bomb shelter before.

I grew up in Australia, where the risk of a nuclear event is next to nothing. Despite being an important world source for uranium, there are no nuclear power stations there. Being a big island, we’re not at much risk of getting into disputes with our neighbouring countries.

I later found out that construction of bomb shelters have been a mandatory part of the building code here since the 1950s. There are very strict requirements about the size – which is good to know to make sure that everyone fits.

Normally each residential or commercial building has its own shelter. In some areas, a large common shelter is provided for an entire community. These shelters can be enormous – I re­ commend going swimming in the olympic sized swimming pool in Itäkeskus – it’s deep underground, dug out of solid bedrock, and has room in emergencies for housing 3800 people. It must be the safest place to swim in the world!

What do you find in a shelter?

- Water storage - Air filtration devices - Special ventilation equipment - Toilet facilities - Air pressure meter

38

LUUKKUBLUES

in Finland?”

My mum grew up in central London during World War II and experienced many air raids.

When I told her about the shelters in Finland, she thought it was a fantastic idea to be so well planned even in times of peace.

Helsinki was bombed several times during WW2 and at that time there wasn’t such a network of shelters.

In addition to military attacks, the shelters can protect against an environmental disaster­ – such as factory chemical leaks, or a nuclear­ event such as a nuclear power station failure.

They could also protect residents in the event that a building collapses. It’s quite a well organi­ zed system.

Sometimes these shelters are hard to spot.

They are windowless rooms typically filled with old fitness equipment or some tables and chairs.

Normally there’s a cupboard full of important supplies that is checked regularly. They don’t need to be always ready and can be used for other purposes – but when the time comes, the people appointed have three days to get them into working order. For example, water tanks might be made of plastic and rolled up and stored in the cupboard and filled up only when needed.

Room dividers for privacy can be built quickly too. Dry toilets can be built in a tent like fashion.

Everything is very well regulated by the law and control inspections ensure our safety.

At first I found it frightening to think that all over Finland there are bomb shelters. The longer I have lived here, the more comforting it is to know that there are very good plans in place in the event of a disaster situation. Although it is unlikely that anything would happen, it’s good to know that there is also a system in place for the so-called “worst case scenario”. I hope I never need to use one.

Alarming facts: The public emergency siren In the event of an imminent general threat, you will hear a loud alarm in the area – a repeating cycle for one minute of seven seconds rising and seven seconds of falling tone.

When you hear this, stay indoors, close the windows and all air vents. Remain calm and listen to the radio or TV for more information and instructions. The TV shows general alerts on all channels using red text and beeping tone. Avoid using the phone to prevent blocking the networks.

Don’t leave the area without permission from officials. Only when instructed or in exceptional circumstances, move to the shelter.

The coast is clear when you hear one minute constant tone.

There is a system test once a month on the first Monday of the month. At midday you can hear a short continuous test tone of 7 seconds.

Each residential or commercial building has its own shelter, called väestönsuoja.

LUUKKUBLUES

39

Taidetta ilman paineita

40

LUUKKUBLUES

TEKSTI ja KUVAT Nova van der Ende

”Kaikki lähtee energiasta. Mä haluan maalata mun sisällä olevan tunteen. Ja mä maalaan, kunnes oon valmis.”

I

stun puisen pöydän ääressä Marjo Alatalon kotona. Kolme kynttilää valaisee juuri sopivasti niin, että näen kasvot ja ilmeet.

Näen, miten hänen silmänsä tuikkivat.

Marjo aikoo kertoa maalaamisesta.

Marjo on aina ollut askartelija. Liima ja sakset ovat olleet pienestä asti käsien jatkeena.

Lehtien leikkaamisen, leikekirjojen tekemisen ja valokuvaamisen yhdistäminen ovat olleet hänelle luonnollinen tapa ilmaista itseä.

Vasta pari vuotta sitten Marjo keksi kokeilla maalaamista. Hän hankki maaleja, canvas-pohjan ja pensseleitä. Kankaalle syntyi luuranko, joka poltti savuketta.

– Se oli ehkä hienoin taulu, jonka olen tähän asti tehnyt. Ja siksi vähän harmittaa, ettei mulla ole sitä enää.

Marjo on myynyt ensimmäisen maalauksensa.

Hän ei halua säilöä tauluja nurkissaan vaan myy tai antaa ne pois. Taulujen säilöminen ahdistaa, koska Marjo haluaa antaa tilaa uusille tunteille.

Väri ja muodot vievät Marjo elehtii ja liikehtii tuolillaan. Hän käyttää­ voimakkaita sanoja ja kehonkieltä. Hän puhuu harrastuksestaan, jolla on suuri merkitys hänen­ elämässään. Maalaaminen on keino käsitellä tunteita ja kokemuksia.

– Tykkään myös kirjoittaa mielessäni pyörivis-

tä asioista. Mutta kirjoittamisessa ja maalaamisessa on tosi iso ero. Kun otan pensselin käteen, minun ei tarvitse analysoida. Voin vain päästää irti, antaa värien ja muotojen viedä.

Marjo kertoo ajatuksiensa virtaavan paremmin maalatessa. Ajatuksia tulee, mutta ne eivät jää paikoilleen junnaamaan. Jokainen pensselin veto vie ajatuksia eteenpäin.

Kaikki lähtee tunteesta Marjo kertoo, ettei aloittaminen ole vaikeaa. Hän voi maalata parin kuukauden aikana yhden taulun­ tai päivässä viisi. Väkisin hän ei osaa maalata.

Tunne joko on tai sitä ei ole.

– Olen maalannut tauluja myös tilauksesta.

Mutta se on tosi vaikeaa. Asiakkaalla on kuitenkin jokin tunne siitä, mitä hän haluaa. Enkä mä pysty saamaan sitä samaa tunnetta.

Marjo kertoo, että tilaustöiden tekemisessä on vielä paljon opittavaa. Hänen tulisi pystyä sivuuttamaan omat ajatuksensa ja yrittää paremmin samastua asiakkaan ajatuksiin.

– Parhaiten se onnistuu, jos voin maalata asiakkaan ollessa läsnä. Silloin voin saada tarvitta­ van energian häneltä. Vaikeinta on silloin, kun asiakas ei itsekään tiedä, mitä haluaa.

– Yksi asiakas sanoi, että jotain sinistä. Sitten odotin, että haluan maalata jotain sinistä ja taulu oli hetkessä maalattu. → LUUKKUBLUES

41

Marjo keksi kokeilla maalaamista.

Kankaalle syntyi luuranko, joka poltti savuketta.

Maalaaminen on keino käsitellä tunteita ja kokemuksia.

Keskeyttäminen hankalaa Marjo tekee maalaukset mieluiten alusta loppuun yhdeltä istumalta.

– Alkuperäisen energian löytäminen on vaikeaa, jos yritän palata saman työn ääreen uudestaan.

Silloin teen koko työn uudestaan sen sijaan, että jatkaisin jostain keskeneräisestä.

Vaikka maalaaminen lähtisi soljuvasti liikkeelle, voi joskus tulla hetki, ettei taululle olekaan enää mitään annettavaa. Taulu voi olla silloin valmis tai ajatus kadonnut kokonaan.

– Ilman oikeaa tunnetta taulu ei vaan valmistu.

Minulla on yksi taulu, joka on valmis poltettavaksi, Marjo sanoo ja hakee vaatehuoneestaan keskikokoisen taulun.

Hän näyttää maalaustaan selvästi turhautuneena. Se ei ole hieno vaan näyttää ennemminkin huonolta yritykseltä. Se ei näytä edes Marjon maalaamalta.

– Minulla oli kyllä ajatus, mutta en saanut sitä kankaalle. Tämä on niin hirveä, etten halua edes maalata sen päälle.

Suurennuslasin alla Marjon maalaukset ovat olleet kahdesti julkisesti esillä. Ensimmäinen näyttely, Saman sydämen päällä, pidettiin vuoden 2014 alkukeväästä.

Näyttely kertoi Marjon elämän valoista ja varjoista. Se oli hyvin henkilökohtainen näyttely.

– Jokainen maalaamani taulu tuo mieleeni tietyn tarinan. Onkin ollut outoa tajuta, etteivät muut ihmiset näe niitä samalla tavalla.

Marjo kertoo, ettei hän osaa vielä nähdä tauluja

42

LUUKKUBLUES

muiden kuvailemilla tavoilla. Maalatessa tunnetut tunteet ja mielessä liikkuneet ajatukset ovat vielä liian vahvoja. Hän kuitenkin arvostaa jokaista tulkintaa ja mielipidettä tauluistaan.

– Hienointa on, jos joku oikeasti pysähtyy taulun kohdalla. On mieletön ajatus, että tekemäni­ taulu voi herättää muissa ajatuksia ja tunteita.

Arvostan tosi paljon, jos joku vielä uskaltaa kertoa heränneistä ajatuksistaan minulle.

Taidetta tulevaisuudessakin Marjo haluaa olla ylpeä töistään, mutta hän ei vielä toistaiseksi pidä itseään taiteilijana.

– Käytän halpoja materiaaleja enkä ota kantaa mihinkään yleismaailmalliseen hienouteen. Maalaan itsekkäästi vain omista tunteistani.

Myös maalausten hinnoittelun Marjo kokee vaikeaksi.

– Alussa minusta tuntui tosi oudolta asettaa tauluille jokin hinta. Mutta sitten tein siitä ihan matikkaa. Materiaalit ja 10 euroa tunnilta.

Vaikka Marjo on pitänyt kaksi näyttelyä vuoden sisällä, myynyt tauluja ja tehnyt niitä tilauksesta, hän ei halua maalaamisesta ammattia itselleen.

– Haluan maalata ilman paineita. Minua kuiten­ kin kiinnostaisi ammatti taiteen parissa. Olisi­ makeeta saada muut ihmiset ilmaisemaan tunteitaan taiteen avulla. Niin kuin taideterapiaa!

Puhallamme kynttilät. Kello on kaksi yöllä – minua väsyttää ja Marjo on täynnä virtaa. Taiteilija elää yöllä, kun muut nukkuvat!

Ääniä käytäviltä

Teksti Maili Hyttinen KUVA Shutterstock

Treffeille?

M

inä ja ystäväni olemme tahoillamme vaihtaneet netin deittikanavien kautta useita kymmeniä viestejä jos jonkinlaisten miesten kanssa. Ystäväni on käynyt yli viisilläkymmenillä treffeillä. Minä taasen huomattavasti vähemmillä, koska kyllästyin heti alkuunsa nettitreffien monimutkaiseen ja aikaa vievään maailmaan.

Työssäkäyvän vapaa-aika on rajallista. Alkuun pääseminen voi olla hankalaa ja edes tapaamisajan sopiminen ei välttämättä ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla. ”Ei sitte nähtykään eilen vaikka piti... Olin ihan sen takii keskustassakin :-(” Ystäväni treffikandidaatti ei kyennyt sitoutumaan edes kellonaikaan. Mitä ilmeisimmin herra kuvitteli, että treffit sovitaan hengaamalla keskustassa Suomi24.fi auki ja toivomalla parasta.

Joidenkin mielestä on hyväksyttävää kiroilla ja sadatella viesteissä tai jopa ensimmäisen puhelun aikana. Luulisi koko deittailun idean olevan se, että halutaan antaa itsestä mahdollisimman kiva kuva ja olla kiinnostuneita potentiaalisesta kandidaatista.

Mitä vielä, sen sijaan oksennetaan oma duuniraivo häpeilemättä toisen niskaan! ”Aika painajaismainen päivä takana ZSX-palavereineen, jonka jälkeen sain kunnian olla cc:nä e-mailissa meidän CFO:lle Jenkeistä. Nyt sitten väännän rappareita, ja kaiken maailman muuta paskaa, mitä se porukka haluaa ASAP.” Käsittämättömät duunijutut kiinnostavat tuoretta tuttavuutta? Väännäpä sinä sitä raporttia, niin minä vaihdan sillä välin keskustelukumppania.

Epäonnistuneet deitit saattavat muutaman kerran olla jopa surkuhupaisan hauskoja. Valitettavan pian iskee kuitenkin epätoivo: ovatko ne kaikki tällaisia ressukoita? ”Olin eilen treffeillä chihuahuan näköisen IT-miehen kanssa. Huomasin vilkuilevani kelloa, kun se selitti katkerasti jotain eksäjuttuja.”

Käsittelemättömät asiat olisi syytä viedä laillistetun terapeutin tykö sen sijaan, että työntää niitä deittiseuralle.

Eräs deittini puhui koko kävelylenkin ajan vain itsestään. Viimeisillä metreillä ennen erkanemista mies tarjosi ihasteltavaksi tyyristä kelloaan ja heitti aihetta sivuten puolirasistisen vitsin.

Seuraavana päivänä mieheltä tuli toivoa täynnä oleva tekstiviesti, jossa hän kysyi, olisiko hän etsimäni. Jos emme löytäneet toisiamme tunnin kestäneen lenkin aikana, emme tule löytämään toisiamme hyvin todennäköisesti myöhemminkään.

Käytin Tinderiä epäsäännöllisesti pari kuukautta. Sen aikana ehdin luokitella muutaman sata miestä pelkän ulkonäön perusteella epäkiinnostaviksi. Toisaalta sovelluksen selaus Ruotsissa tuotti puhelimeeni aivan toisenlaisia miessukupuolen edustajia – tyylikkäitä, sporttisia ja estottomasti hymyileviä.

Toki joukkoon mahtui muutamia kunnollisen oloisiakin, mutta valitettavasti juuri kukaan ei ollut vaivautunut kirjoittamaan itsestään minkäänlaista kuvausta. Edes pituuden ja painon kertominen olisi auttanut hahmottamaan, millaisesta miehestä on kyse.

Kunnollisiksi ja normaaleiksi luokiteltavia miehiä on tarjolla esimerkiksi Suomi24.fi:ssä – ainakin monet heistä ovat jo kertaalleen jollekin kelvanneet. Mukaan mahtuu niin avio- ja avopuolisoita, joita haluttaakin jokin muu, kuin mitä kotoa sattuu löytymään. ”Olen 50-vuotias virkamies. Olen aviossa, mutta lähes seksitön arki puuduttaa. Haluaisin silloin tällöin kanssasi helliä hetkiä, ja toteuttaa fantasiani: pukea naisen maastopukuun ja varsikenkiin... Palailepa, niin sovitaan jatkosta ja ehdoistasi.”

Kokeneiden konkareiden lisäksi tarjolla on ihan tuorettakin tavaraa, jos ei halua käytettyyn kajota. ”Sori, voit pitää mua ihan hulluna, mutta oisko tämmöisellä nuoremmalla miehellä mahdollisuuksia?

Ei siis millään tositarkoituksella vaan saisit musta oivan rakastajan! Mua kiinnostaa vanhempi nainen!”

Mutta nassikka, mitä luulet? Ottaako hädin tuskin kolmannelle vuosikymmenelle ehtinyt nainen puumaksi leimaamisen kohteliaisuutena?

Joskus voi kuitenkin herää toivo. Löytyy hyvä tyyppi, lähetellään viestejä ja tapaillaan. Hetken jo luulee, että omasta kokemuksesta tulee onnellinen tilastopiikki nettideittien saagassa. Kunnes tapahtuu jotain odottamatonta, aivan kuin elokuvissa! ”Mun pitää nyt kertoa yksi juttu. Sain kuulla, että yksi nainen, johon olen aina ollut vähän ihastunut ja luullut ettei minulla ole mitään mahiksia, haluaa lähteä treffeille.”

Onneksi voit aina palata varasuunnitelmaan, ja iltasi olkoon pelastettu! ”Päivää! Kelpaiskos illan seuraksi hyväkroppainen, ujostelematon, estoton, taitava, isolla varustettu herrasmies?

No, nyt kun kysyit...

LUUKKUBLUES

43

MEITÄ ON

MONEEN

JUNAAN Itsenäinen asuminen altistaa aikuiselle elämälle.

Nuorisosäätiö on tukenut nuorten itsenäistymistä tarjoamalla koteja vuokralle sekä ohjausta elämään jo vuodesta 1961. Olemme auttaneet aikuisuuteen lähes 12 000 nuorta.

nuorisosaatio.fi