Maskityöpajakokemuksia

Acting with masks -

maskityöpaja Familie Flözin tapaan

”If you do that, I do this”! Muun muassa tätä mantraa tuli toistettua pariharjoitteessa naamionäyttelemisen työpajassa 6.-8. toukokuuta Vindängenin koulun liikuntasalissa. Työväen Näyttämöiden Liitto r.y.:n ja Espoon Kaupunginteatterin yhteisvoimin Espooseen hankkima berliiniläinen naamioteatteriseurue ”Familie Flöz” ilahdutti Louhisalin esitystensä lisäksi pariakymmentä kurssilaista.

Jotkut osallistujat olivat perehtyneet naamionäyttelemiseen jo vuosien ajan, osa taas ei ollut koskaan pitänyt naamiota kasvoillaan. Paikalla oli klovneja, tanssijoita, näyttelijöitä ja kuusi nukketeatterin ammattilaista; kaikki viimeksi mainitut Unimalaisia! Kurssin alkajaisiksi näyttelijä-opettajat Thomas Rascher ja Nicol-Yvonne Wolf kertoivat, kuinka he olivat tavanneet vuotta aiemmin ja päättäneet siltä istumalta yhdistää voimansa, tuloksena naamionäyttelemisen kurssi. Opettajien välittömyys loi kurssilaisten piiriin vapautuneen tunnelman ja tuntui, kuin normaali härmäläinen jäykistely olisi heti unohdettu ja naamiot nurkkaan heitetty. Hetkinen! Naamiotahan ei missään nimessä saanut heittää yhtään mihinkään, vaan huolehtia siitä lempeästi. Tämä oli ensimmäisiä oppeja, ennen kuin saimme koskea himoittuja, salin seinustoilla lymynneitä naamioita. Naamioiden

Tämä naamio sai aina säälin tunteita pintaan.

Hys! Pauliina Vesslin hyssyttelee Laura Käpyahoa.

kanssa tunne oli sama, kuin teatterinuken kohdalla; ei tulisi mieleenkään viskaista sitä ohimennen lattialle. Eritoten kun Flözien naamiot olivat hyvin aidon oloisia peruukkeineen ja viimeisteltyine piirteineen. Kurssin kuudesta naamiosta kolme oli käytössä teatterin ”Hotel Paradiso” -vierailuesityksessä, joten sekin lisäsi tietoisuutta siitä, että maskia tuli käsitellä kunnioituksella. Tutkin naamioita joka puolelta suurella uteliaisuudella. Vuosien arvuuttelun jälkeen sain käsiini näitä ”mystisiä” karikatyyripäitä. Kun Familie Flöz edellisen kerran vieraili 2005 Espoossa äärimmäisen taitavan ja hiotun ”Teatro D´Illusio” -shown kanssa, olin yksi niistä, joka suu auki tuijotti ällistyneenä naamioesitystä. Pohdimme isoveljeni kanssa armottomasti, että kuinka näyttelijät saivat naamiot muuttamaan ilmeitään tunnelmien mukaan. Järki sanoi, että se on mahdotonta, koska silmissämme naamiot näyttivät kovalta materiaalilta. Päädyin lopputulokseen, että naamioissa on oltava hiuksenhienoja ilme-eroja/juonteita eri