Nasty Puppet -kirja

Kirjan pääosassa eurooppalainen Bunraku-nukke Hannu Räisä haluaa nostaa nuken takaisin valokeilaan

Suomenkielisten nukketeatterikirjojen uusin tulokas on hämeenlinnalaisen nukketeatterintekijän Hannu Räisän kirjoittama ja kokoama Nasty Puppet - nukketeatteritekniikoita (Johnny Kniga). Kirjan sisältö koostuu nukketeatterin historiasta, nukenrakennusohjeista ja muutamasta taiteilijakuvauksesta. Pääosaan nousee Räisän oma lempilaji, eurooppalainen bunraku-nukke.

Idea nukketeatterikirjasta syntyi pari vuotta sitten, kun Räisä työskenteli Hämeen Taidetoimikunnassa läänintaiteilijana. - Jo varhaisessa vaiheessa tuli selväksi, että tätä kirjaa ei kirjoiteta, tämä piirretään, Räisä sanoo. Kuvat ja piirrokset ovatkin isossa roolissa Nasty Puppet -kirjassa. Rade Puolakan tekemä värikäs ja yllätyksiä täynnä oleva taitto on herättänyt positiivista huomiota. Aluksi Räisän oli määrä tehdä pelkkä nukenrakennusopas, mutta kun vihreää valoa tuli niin Hämeen Taidetoimikunnasta kuin kustantajalta, hanke kasvoi laajemmaksi. Teos koostuu Margareta Sörensonin kirjoittamasta nukketeatterin historiasta, nukketekniikoita ja -rakennusohjeita käsittelevästä osasta sekä kahdesta taiteilijakuvasta. Räisä on haastatellut kahta erilaista nukketeatterimestaria: ruotsalaista Tomas Lundqvistia ja australialaishollantilaista Neville Tranteria. Räisä valitsi nämä kaksi herraa haastateltavaksi, koska Lundqvist on eurooppalaisen bunraku-nuken kehittäjä ja Neville Tranter aikuisille suunnatun nukketeatterin eurooppalainen ”stara”. Kirja keskittyykin nimenomaan aikuisille suunnatun nukketeatterin tekemiseen. Valinnoillaan Räisä halusi tuoda esiin, että ala on myös aikuisten, ja myös miesten, taidemuoto. - Lasten kanssa nukketeatteria tekeville on tehty opaskirjoja. Tämän kirjan linja oli tietoinen valinta. Nukketekniikoista kirja keskittyy ennen kaikkea eurooppalaiseen bunraku-nukkeen. Käsinukke, sauvanukke, marionetti, sauvamarionetti, pöytänukke ja varjonukke käsitellään ohuemmin. Toisaalta bunrakun rakenteita pystyy soveltamaan muihin nukketyyppeihin. Bunraku on myös Räisän oma kuninkuuslaji, mutta tämä nukketekniikka tulee vahvasti esiin myös Thomas Lundqvistin myötä. - Thomas puhuu tässä kirjassa enemmän nukenrakennuksesta. Neville Tranter puolestaan enemmän esityksen tekemisestä kokonaisuudessaan.

Hannu Räisän yli kaksivuotinen projekti päättyi viime keväänä, kun painosta ilmestyi kirja Nasty Puppet - nukketeatteritekniikoita. (kuva Aino Räisä)

Nukke ajautunut sivurooliin

Tekijä toivoo, että kirja osaltaan parantaa nukenrakennuksen ja nukeilla näyttelemisen asemaa suomalaisessa nukketeattereissa. Moni nukketeatteriesitys turvautuu nykyään pitkälti näyttelijäntyöhön, vaikka se ei kaikilla alan tekijöillä ole kunnolla hallussa. Nukketeatteri kärsii paikoitellen myös uusien nukenrakentajien vähyydestä, ja toisinaan myös nukella näyttelemisen taidon heikkoudesta. - Nukketeatteri on instrumenttilaji. Jos instrumentti ei toimi, esitys ontuu. Kritiikin pistoja Räisä heittää muun muassa esipuheessaan, jossa hän toteaa seuraavaa: ”Suomalaiset nukketeatterialalla pitkään vaikuttaneet teatterit, alan keulakuvat sivuuttavat nuken ja korostavat näyttelijää. Tämä on valitettava kehitys. On tullut aika palauttaa nukkenäyttelijä takaisin paikalleen, piiloon, pois kuvasta, nuken tehoa pienentämästä”.

Harvinainen kuvaus nukketeatterista

Harvinainen herkku löytyy kirjan ensilehdiltä. Sylvi Kekkosen kirjoittama novelli ”Nukketeatteri” vuodelta 1952 lienee yksi harvoista, ehkä ainut, suomalainen kuvaus kiertävästä nukketeatterista. Siinä venäläinen nukketeatteriseurue saapuu esiintymään pappilaan. - Minulla on henkilökohtainen suhde tähän novelliin. Sylvi Kekkonen on myös kotoisin Pieksämäeltä, ja lisäksi minulla on ollut tapana lukea ääneen tämä novelli pitämieni kurssien alkajaisiksi. Kirjan kääntäminen ruotsiksi tai englanniksi on myös käynyt mielessä. Samoin Räisän mielissä muhii pieni ajatus uudesta kirjasta. - Jos joskus teen kirjan, aiheena voisi olla marionetti, Räisä raottaa.

Timo Väntsi