Välineteatteria Oulussa

Välineteatteria

tekemässä ja oppimassa Oulussa

Päiväkirjamerkintöjä ”(Vakavan)Vakaa tinasotamies” –näytelmän teosta

Ti 9.6.2009, klo 9-14.15

Tästä se vaan lähtee. Sukeltaminen jälleen välineteatterin tekemisen ihmeelliseen maailmaan, vaikka pitäisi makoilla heinäpellolla ja nauttia kesästä. Onhan tämäkin tietenkin tapa viettää ns. kesäloma. Opiskellen ja nauttien esittävän taiteen tekemisestä. Ekat treenit. Olo on kuumeinen ja edellisen päivän junamatka tuntuu vieläkin kehossa. Aamiaiseksi puuroa, kahvia ja särkylääkettä. Aurinko paistaa muttei lämmitä kun karautan Junateatterin Hietasaareen n. klo. 8.38. Joogaan ja kuuntelen tuulen huminaa. Mukavaa olla jälleen pohjoisessa ja päästä työskentelemään pitkästä aikaa Kuustien ohjauksessa. Samalla jos oppisi hieman välineteatteristakin jotain. Aika näyttää, kuinka kivuliaasti tämäkin esitys syntyy. Jokaisen näytelmän tekoon on kohdallani aina kuulunut itku ja hammasten kiristys, kuin myös onnistumisen riemun kiljahdukset. Kumpiahan tulee enemmän tämän projektin aikana? Puhelin soi. Jouni Järvenpää (Akseli Klonkin näyttelijä ja koreografi) kysyy: ”Ookko nää jo Oulussa?”. Treenit on siirretty Kulttuuritalo Valveelle ja parin tunnin päähän. Sinne siis. Lääkkeet vaikuttavat ja olo ei ole enää niin kuumeinen. Saavun Valveelle ja toivon saavani kahvia. Ei onnistu. Tyydyn siis banaaniin kera veden. Jouni saapuu paikalle, vaihdamme kuulumiset ja alamme harjoittelemaan. Kuustie ei kuulemma tule paikalle, vaan kirjoittaa käsikirjoitukseen viimeisiä silauksia kotonaan. Jouni opettaa mimiikan perusteita ja katsomme läpi muutamia tanssiliikkeitä näytelmää varten. On vaikeaa päästä jälleen tekemisen rytmiin, mutta kyllä se siitä. Lopetamme klo. 14.15. Jouni lähtee keikalle ja minä jäätelön ostoon. Nyt on helle.

Ke 10.6.2009, klo 9-15

Olo tuntuu jälleen kuumeiselta. Mittaan kuumeen, mitä ei ole. Omituista. Suuntaan kulkuni kohti Valvetta. Istun odottelemaan Jannea ja Jounia. Jouni ilmaantuu, kyselen eilisistä keikoista. Hyvin ovat kuulemma menneet tosin kiireisesti. Janne tulee ja näyttää väsyneeltä. Lähdemme torille kahville. Käsikirjoitus ei ole kuulemma valmis vieläkään. Hitto. Tulee sellainen tunne, että tämän näytelmän kanssa tulee vielä kiire. Janne suostuu ehdoukseeni siitä, että näytelmän välineet olisivat työkaluja ja esittäjän ulkoinen habitus olisi ns. ”duunari”. Palattuamme Valveelle, lähden etsimään Akseli Klonkin varastosta näytelmään sopivia työkaluja ja haalaria. Haalarit löytyvät kuten myös hieno 70-lukulainen työkalupakki. Itse työkalujakin löytyy muutama, mutta lisää tarvitaan vielä. Huomenna vierailu Klonkin nukkepajalle on tosiasia. Saan käskyn alkaa ”leikkimään” työkaluilla ja miettimään mitä kaikkea niillä voisikaan tehdä. Puen haalarit ylleni ja alan toiminnan. Ideoita syntyy ja pursuaa. Hahmoja löytyy kuten myös eri käyttötarkoituksia tutuille työkaluille. Pitäisi vain saada esille tulleet ideat sovitettua käsikirjoituksen tuleviin raameihin. Jouni tulee välillä vapaalle toimistohommista leikkimään kanssani ja lisää ideoita syntyy. Iltapäivän aikana saamme myös Mikko Karjalaisen näytelmään tekemät musiikit cd:lle. Hienoa jälkeä on Mikko tehnyt. Tulee hyvä mieli ja hymyilyttää. Tästä tulee kelpo esitys. Kunhan vain saisin sen käsikirjoituksen pian.

Torstai 11.6.2009, klo 10-14

Ja niin Junateatteriin astelivat kolme miestä. Katselemme ja ihmettelemme työkaluja. Janne ja Jouni puivat toimistohommia. Allekirjoittanut hyppää pyörän selkään ja lähtee kilsan päähän Toppilaan Klonkin nukkepajalle hakemaan lisää työkaluja. Tutkin pajaa, ihastelen nukkeja ja etsin välineitä. Löydän pihtejä, hohtimet ja hengityssuojaimen. Mahtavaa! Lähden takaisin Junateatterille. Jannea haastatellaan paikalliseen lehteen ja koko porukka siemailee maukasta Vauhtipuiston (pieni huvipuisto, jonka alueella osittain Junateatteri sijaitsee)kahvia. Toimittajan poistuttua keskustelemme tinasotamiehestä, rytmistä ja liikeilmaisusta. Mitä Hans Christian tällä tarinallaan halusi viestiä? Mitä asioita me haluamme tästä nostaa esille teatteri-ilmaisun keinoin? Jouni lähtee toimistolle. Minä ja Janne jatkamme jutustelua. Juttelemme nukketeatterista (kappas vain), näytelmän

rytmittämisen tarkkuudesta. Saan palautetta edellisestä Fanatik Figuras –festivaalista. Paljon tulee tarpeellista ja hyvää oppia. Kiitos Janne. Jospa kuitenkin pian päästäisiin tosissaan näytelmän kimppuun.

Perjantai 12.6.klo 9.30-13.54

Ei treenejä. Istumme Akseli Klonkin toimistossa. Janne ja Jouni suunnittelevat Barents –festivaalia. Minä istun ja otan oppia. Hyvää viikonloppua!

Maanantai 15.6. klo 9-15

Ei treenejä taaskaan. Hittolainen! Janne viimeistelee tekstiä. Yöllä tulee viesti: ”Klonkin spostissa tina. Aletaan ysiltä valveella” . Kuuntelen Tapio Rautavaaraa. Luen kässäriä, enkä saa vanhempieni tulostinta toimimaan..Paska.

Tiistai 16.6. klo 9-15

Aamu valkenee sateisena ja harmaana. Askellan Valveelle. Kahvia tarvitsee uupunut suu. Treeni alkavat myöhässä. Saan tekstin tulostettuna. APUA!!!! Tämän oppimisessa tulee kiire. Stressikäyrä pamahtaa punaiselle. AAAAARRRGGGGHHHHH! Onneksi kuitenkin edistymme ja siirrämme näytelmän ensiesitystä tiistaiksi (23.6.). Tekemistä on aivan liikaa. Toivottavasti saamme jonkinlaisen rungon kasaan ennen juhannusta. Juhannuksen jälkeen sitten läpäreitä aivan helekutisti. Saadaan näytelmän pari ensimmäistä kohtausta valmiiksi. Teksti tökkii (mikä lienee ymmärrettävää.). Kolmelta on hommat purkissa tämän päivän osalta. Nyt jankkaamaan tekstiä ja päivänokosille.

Keskiviikko 17.6.2009, klo 9-14.15

Jälleen Junateatterille. Janne on myöhässä 40 minuuttia. Se ei haittaa, sillä ehdinpähän hieman joogata, nauttia auringosta ja lämmitellä. Teksti aiheuttaa edelleen paniikkia. Miten tämän ehtii oppia? Käymme Jannen kanssa runkoa läpi ja valitsemme musiikit, että herra Karjailainen saa kappaleet viimeisteltyä esityskuntoon. Mietimme näytelmän tanssiosuuksille paikat, jotta koreografi Järvenpää pääsee niitä kanssani työstämään huomenna. Jospa tämä tästä. Majapaikkaan päästyäni alkaa armoton kässäripänttäys.

Torstai 18.6. klo 9-14.15

Tuokiokuva: Janne pirauttaa Jounille ja selostaa kässäriä puhelimessa. Minä luen, luen, luen ja vielä kerran luen. Pompottelemme Jounin (Jannella on menoja, niin Jouni saa toimia pääohjaajana jonkin aikaa) kanssa ideoita ja alamme mennä läpi ensimmäistä kohtausta. Välillä keskeytämme ja mietimme. Jouni poltaa hermosavut ja minä juon hermokahvit. Stressi puskee päälle, ahistaa ja ketuttaa. Arvoisat taiteilijat!! Kun alatte tekemään näytelmää, niin olkaa sen verran ystävällisiä ja tehkää käsikirjoitus valmiiksi hyvissä ajoin. Näin vältetään stressit/burnoutit ja elämänne laatu paranee. PISTE! Nyt häivyn Puhokselle mökkeilemään rauhoittumaan (eli opettelemaan tekstiä)

Sunnuntai 21.6. klo 18-20.45

Seuraavien tuntien aikana on pakko saada suunniteltu runko lihaksi, että huomenna ja ylihuomenna sitä voimme vain jauhaa edestakaisin. Suunnitellaan, kokeillaan ja tehdään. Poistamme muutamia työkaluja leikistä pois. Jakoavain lähtee ensimmäisenä. Saamme vihdoin rungon kursittua kasaan.

Maanantai 22.6. klo 9-18-30

”Mennäänpäs taas läpi” huokaisee Jouni. Harjoitusten välillä on muutama esitys, johon minä ajelen äänet. Vanhasta muistista menee (ajoin tätä Jounin sooloa kun olin harjoittelussa Klonkissa 2008). Esitykset harjoitusten välillä sotkevat. Ahistaa ja kahvia kuluu. Asiat kuitenkin etenevät ja se jos mikä on tässä vaiheessa hyvä. Esityksen läpimeno kestää 24 minuuttia ja siinä on kuulemma ilmaa sen verran, että lopullinen esityksen kesto tulee olemaan n. 20 minuuttia kun varmuutta tulee lisää. Lopetamme päivän työt ja jätämme huomisaamuun päätöksen siitä, että esitänkö esityksen. Ajelen pyörällä ja hoen tekstiä.

Tiistai 23.6. klo 9-18

Aamu alkaa kunnollisella verryttelyllä, puurolla ja kahvilla (yllätys, yllätys). Jouni on ajoissa kuten aina. Alamme takomaan. Esitys kulkee ontuen, mutta menee läpi. Helpotus huokuu meistä. Tämä saadaan sittenkin esitykseen ajoissa. JIHUU! Tehdään pieniä muutoksia, pompotellaan ideoilla ja tarkennetaan koreografiaa. Vedän vielä pari kertaa shown läpi, että saan lisää varmuutta juttuun. Jouni antaa hyvää ja rakentavaa kritiikkiä. Saan tietoa myös omista maneereistani, mitkä toistuvat minulla aina kun olen epävarma jostain. Käymme kahvilla Tuirassa. Ennen kuin huomaammekaan olemme takaisin Junateatterilla ja alan jännittää. Ensiesitys alkaa kohta. Yleisöä saapuu paikalle 38, mikä tarkoittaa sitä että täyttä on. Jännittää aivan liikaa. Hengitän syvään ja koitan rauhoittaa itseni. Musiikki lähtee soimaan ja astelen näyttämölle. Jännitys unohtuu. Esitys etenee ontuen, mutta kuitenkin kelvollisesti. On kuuma ja hikeä virtaa solkenaan. ”Tuo hassu setä hikoili aika paljon.” kuulen lapsen sanovan äitilleen, kun he poistuvat esityksestä hymyilevin suin. Stressi helpottaa. Me selvisimme siitä. Nyt alkaa sitten kuudenkymmenenkahden esityksen putki (parilla vapaaviikolla höystettynä) ja siihen päälle syksyllä tapahtuvat esitykset Turussa ja toivon mukaan myös muualla Suomessa. Katsotaan miten äijän käy.

Jälkinäytös

Niin kesä kului kuin siivillä. Oli sateisia päiviä, mutta myös paljon aurinkoa. Oli esityksiä täysille saleille, mutta myös kahdelle henkilölle. Kaikkeen saa nukketeatterin tekijä tottua. Tärkeintä on kuitenkin se, että yleisö (niin lapset kuin aikuisetkin) viihtyi ja eli tarinan mukana. Väline- tai esineteatteri on haastava teatterin laji. Mutta toisaalta se antaa paljon vapauksia rikkoa tuttuja kaavoja ja löytää sitä kautta uusia tapoja kertoa tarinoita. Esineet ruokkivat katsojan mielikuvitusta hieman erilaisella tavalla kuin mitä nuket. Katsojan oma henkilökohtainen suhtautuminen esineeseen vaikuttaa myös siihen miten hän hahmottaa tarinan. Tässä näytelmässä työkalut olivat tarinankertojan apuvälineitä tarinan kertomiseen. Kuten monessa Akseli Klonkin näytelmässä tässäkin näyttelijä oli tasavertainen esineiden rinnalla. (Vakavan) Vakaa tinasotamies –työvälineteatteri näytelmä elää siis nyt omaa elämäänsä ja toivottavasti elää vielä pitkään, sillä ainakin näytelmän esittäjällä on paljon intoa esittää sitä. Edessä on ainakin kansainvälinen Barents –festivaali Oulussa Lokakuussa ja sitten Turkuunkin on sovittu esityksiä ihan ensi vuoden alkuun.

Toni Kandelin kirjoittaja opiskelee nukketeatteria Turun Taideakatemiassa.