5 minute read
Saaban kuningatar
Saaban kuningattaren arvoitukset ja parin muunkin
Marja Nykänen kyykkii kaivossa. Hän odottaa Taivaallista Jerusalemia. Joka on jumissa. Harjalintu on taas sotkeentunut siihen. Minä tuijotan kattoon katsomossa. Marja nousee ylös eikä katso kattoon. Olisi pitänyt. Koska parhaillaan katosta on tulossa hurjaa kyytiä se riivattu Taivaallinen Jerusalem. Ennen kuin kukaan työryhmästä ehtii älähtääkään, saa Marja tällin mutta selviää. Jälleen uusi arvoitus Saaban kuningattarelta. Onneksi teknikko saa sen ratkaistua.
Advertisement
Marja Nykänen on tottunut kyykkimään kaivoissa ja muuallakin. Hän ei hätkähdä saadessaan juutalaisen pyhäkön päähänsä, onhan hän toiminut lähes 20 vuotta nukketeatterin parissa. Muita saavutuksia mainitakseni hän on perustanut mm. Theatre d’Illusian vuonna 1997. Jonne pääsin työharjoitteluun Turun Taideakatemiasta syksyllä 2008 nukenrakentajaksi ja myöhemmin myös töihin.
Minun ratkaistavaksi annettiin Salomonin armeija, temppeli ja palatsi. Tehdä ne pop-up kirjaksi, jotka pitäisi kaikkien ohjekirjojen mukaan olla «näyttäviä mutta hämmästyttävän helppoja rakentaa.» Joopa joo.. Babylonialaisia ei tarvittu lainkaan kun rakenteeni uudestaan ja uudestaan lysähtivät kasaan, ihan itsekseenkin. Rakennnusvaiheessa olimme onneksi Seinen rannalla Roche Guyonin upeassa residenssissä. Monettia ja muita kuuluisia taiteilijoita innoittaneet maisemat saivat myös minut yhä uudestaan , tosin hampaita kirskutellen, liimaamaan ja teippaamaan rakennelmiani kasaan. Toinen liikkeellä pitävä voima oli viereisestä näyttämö-tilasta kuuluva hihitys. Marja ja Marie tekivät improvisaation pohjalta esitykseen alkua. Päivän kuluessa iltaan ne menivät, no, yhä mielenkiintoisemmiksi Marjan loikkiessa ympäri salia kahluusaappaissa, harjalintu hattunaan Marien soittaessa enkelipuvussaan rikkinäistä selloa. Siinä oli taideakatemiasta tulleellekkin äimistelemistä!. Eikä kukaan ollut vielä tuonut sankollistakaan vettä lavalle, vaikka...
Theatre d’Illusia on erikoistunut vietnamilaiseen vesinukketeatteriin. Heiltä on aikaisemmin Suomessa esitetty mm. «Pieni tarina veneistä»(esitetty Bravo-festivaaleilla Helsingissä 2009) sekä «Ensimmäinen laulu»joka pohjautuu Kalevalan ensimmäiseen lauluun. Uusin tuotanto: «Saaban kuningattaren arvoitukset» yhdistää vesiteatteria, nukketeatteria, paperiteatteria ja marokkolaista musiikkia. Se kutoo metaforin täytetyn, runollisen esityksen Saaban kuningattaren ja kuningas Salomonin kohtaamisesta. Vesi elementtinä sopii lyyriseen kerrontamuotoon ja samalla se tuo lavalle yllätyksellisen elementin.
Suuri päivä Pariisin residenssissä: Suuri Mohamed Kacimi, alkuperäisen näytelmän kirjoittaja suvaitsee saapua paikalle seuraamaan harjoituksiamme. Marie löytyy leipomosta piileskelemästä ja minä istun varjokankaan takana hermostuksesta mykkänä. Se oli hieman harmi, koska minulta jäi näkemättä Kacimin ilme, kun hän suu auki seurasi taivaalta leijailevia muovipussin palasia, joita minä siis kankaan toiselta puolelta elegantisti heittelin. Ja Marjan vauhdikasta selitystä siitä mitä Kacimin PITÄISI nähdä, samalla kun me Marien kanssa käymme juoksujalkaa koreografiat läpi. Huumorimiehenä Kacimi oli kuitenkin mielissään ja kannusti jatkamaan eteenpäin, tosin muovipusseitta s’il vous-plait.
Jatkamme esityksen hiomista ja pikkuhiljaa, monien kokeilujen kautta, alkaa esitys saada muotonsa. Siihen tarvitaan toki vielä monta stressin täyteistä kävelyä, Patti Smithin taukoamatonta kuuntelua ja sekä yksi sala-poliisi. Esitykseen liittyy Marokon residenssissä
Theatre d’Illusian Saaban kuningatar nähdään Suomessa Helsingin Juhlaviikoilla.
Viimeinkin: Ensi-ilta Marokossa, El Jadidassa, keväällä 2010. Marja on viimein saanut esityksen kasaan, musiikit, valot, nuket ja lavasteet ovat valmiit ja yleisö voi astua sisään. Ja sitä tuleekin: katsomo on joka ilta täysi. 7 esitystä, kiertue läpi Marokon, pakettiautolla körryyttelyä, merta ja aurinkoa. Esitys lähtee hyvin käyntiin. Ranskan ensi-ilta syksyllä Carvesissa, Theatre du Fou du Loupin teltassa. Kesken esitystä huomataan ettei Saaban kuningatar olekaan paikallaan, vaan pihalla kuivumassa. Kuin kärppä pujahtaa Marja neopreenikengissään teltan helman alta ja juoksee hakemaan kuningattaren. Yleisö ei huomaa mitään ja kun linnut ovat tehneet varjokankaalla toisen kierroksen, on Saaban kuningatarkin asemissaan.
Tässä välissä pitää vesiteatterista tietämättömille kertoa, että se on märkää touhua. Nukettajat ovat useimmiten märkäpuvuissa(«Pieni tarina veneistä») tai ainakin neopreeni-kengissä. Harjoituksia ei voi pitää kuin pari tuntia kerrallaan, koska alkaa tapahtua osmoosi ja suomeksi sanottuna rusinoituminen. Ja piru vie, vesi alkaa tuntua kylmältä! Nuket on aina ripustettava kuivumaan, sillä jos et, niin ne alkavat ensin haista ja sitten homehtua. Vesiteatteri vaatii esitystilalta suurta kantokykyä, lavan pitää kannattaa ainakin 500kg. Vesiallas vaatii myös ison tilan ja sen rakentaminen ja purkaminen vie yhden työpäivän. Vesiteatteri on kuitenkin niin harvinainen nukketeatterin laji, ettei vaativat ehdot kuitenkaan karkota esiintymiskutsuja. Illusia on esiintynyt ympäri maailmaa, Kanadaa ja Martiniqueta myöten. Kiertämistä helpottaa teatterin omavaraisuus valo-ja ääniajamisessa, esiintymispaikan ei tarvitse niitä tarjota. Carvesista Saaban kuningatar ja Salomon jatkavat Charlevilleen. Theatre Illusia esiintyy Marjan vanhassa koulu-kaupungissa jatkaen sitten kiertuettaan Normandiaan.
Marja Nykänen kertoo näytelmän valmistumisen vaiheista
”Kaikki teatteri perustuu ystävyydelle.” Louis Jouvet, ranskalainen vastarintaliikkeeseen kuulunut teatteriohjaaja Tämä Louis Jouvet’n lause, jonka olin kuullut jo vuosia aikaisemmin, sai Saaban kuningattaren myötä aivan uutta syvyyttä. Ryhmämme, joka oli toiminut kymmenen vuotta hyvin, joutui pari vuotta sitten taloudelliseen ahdinkoon poliittisten päättäjien vaihdon myötä. Minun ”henkiset arvoni” lasten teatterin pohjaksi eivät olleet tarpeeksi muodikkaita ministeriön ja kunnan silmissä. Olin kuitenkin päättänyt tehdä vanhan testamentin pohjalta esityksen nuorille. Ajattelin omaa murrosikään tulevaa tytärtäni, miten viestiä toivoa, jotain muuttumatonta hyvyyden toivoa? Päädyin Korkeaan veisuun ja Salomonin kautta Saaban kuningattareen ja lopulta yhteistyöhön Mohamed Kacimin kanssa, joka oli jo kirjoittanut aiheesta useamman kirjan sekä näytelmän. Onneksi näin. Sain tekstin ilmaiseksi. Tässä vaikeassa tilanteessa otin yhteyttä vanhimpiin ystäviini: Petra Giacomelliin, jonka tunnen jo lapsuudesta ja Sanna Salmenkallioon, jonka olen nähnyt lettipäisenä viuluoppilaana ensimmäisen kerran Sannan ollessa kymmenvuotias. Tiesimme kaikki, että esitys jouduttaisiin puristamaan lähes tyhjästä. Marie de Bailliencourt on kolmas Illusian perustajajäsen ja hänen kärsivällisyytensä koko esityksen etsiskelyvaiheen oli kunnioitettavaa. Mohamed Kacimi avasi minulle koko Saaban kuningattaren persoonan merkittävyyden katolilaisessa taiteessa ja ranskalaisessa romanttisessa sekä myös modernissa kirjallisuudessa. Ongelma oli, ettei minulla ollut paljonkaan tuntemusta monellakaan alalla ja jouduin tekemään yli vuoden pohjustavaa etsintää. Katselin työpöytäni ikkunasta vanhaa latoamme ja sen seinässä olevaa vanhaa kivikorkokuvaa ihmetellen, miten saisin ratkaistua Saaban kuningattaren arvoituksen. Johanna Salo ilmestyi kuin pelastava enkeli juuri kun saimme ensimmäisen harjoitusvaiheen liikkeelle. Vien eräänä viikonloppuna Johannan tutustumaan ”sadan kirkontornin kaupunkiin” Rouen’iin, joka on ryhmämme pääkaupunki. Esittelen hänelle lempi kirkkoani, St. Ouenin luostarikirkkoa, joka on askeetisempi kuin katedraali ja reunustaa kaupungintaloa aivan keskustassa. Katselemme yhdessä lasimaalausta kun huomaan: «Katso Johanna, tuohan on sama muoto kuin meidän ladossa!» Ja vastapäätä käytävän toisella puolella viisitähtinen sommitelma. Ostamme kirkosta postikortin viisitähtisestä lasimaalauksesta. Kortin kääntöpuolella on lasimaalauksen nimi: ”Salomonin sinetti”. Toisesta kirkosta löydämme lasimaalauksesta sanan ”kuningatar” auringon yläpuolelta. Olemme hämmentyneitä. Sitten Petra Giacomelli tulee kylään tuoden tekemänsä kirjat. Pyydän häntä ottamaan selvää latoni korkokuvan symboliikasta. Vastaus tulee seuraavalla viikolla: kuusi-terälehtinen ruusu, yksi tärkeimpiä katolisia symbooleja, liittyy luomiskertomuksen kuudenteen päivään, naisen ja miehen luomiseen, aurinkoon ja sitä kautta Saaban kuningattareen. Saaban kuningarar nähdään mustana esi-äitinä Jeesuksen sukupuussa.Vai niin. Pari viikkoa ennen ensi-iltaa Sanna soittaa kuudelta aamulla: «Marja, nyt on jokin vialla, Salomonin musiikki ei aukea, sitä paitsi meillä on julkisivuremontti enkä voi äänittää päiväsaikaan, mitä tehdään?» Sanoin, että yritä Kacimin ohjeiden mukaan: palaa Korkeaan veisuun, valitse yksi lause, se riittää, jätetään muut ideat muille esityksille. Saan puolen päivän maissa tekstiviestin: ”öljyä iholla”. Sanna oli löytänyt. Olen puhunut naisista, mutta mielessäni on myös miehiä: Jean-Christophe Canivet ja Pierre Gosselin, jotka uhrasivat aikaansa nukkien ja lavasteiden rakentamiselle ja uskalsivat antautua tietylle ”kauneuden estetiikalle”. Stéphane Aladren Marokossa, joka järjesti kiertueemme. Nicolas Saraiva, joka veti äänet ja valot. Philippe Lacombe, joka tuli tekemään Ranskan ensi-iltaan esitykselle uuden valosuunnittelun. Salah Eddine Jaffri, jonka läsnäolo antoi lopulta esitykselle sen lopullisen muodon perinteisen marokkolaisen darboukan rytmissä. Heille kiitos.
Saaban kuningatar yhdistää vesi- ja nukketeatteria, paperitaidetta ja marokkolaista musiikkia.
