Puppeteeri matkailee

laborations have been highly appreciated by the public and the critics. For example, one of the most hailed performances in 2009 was a production of Eugene O´Neill´s ”The Emperor Jones,” which used puppetry in a strong manner, making exquisite use of dreamlike masks and puppets. In the future, I wish to see the same kind of development in the Finnish theater scene, too, with more puppet theater in the Finnish city theaters as an appreciated art-form for all ages. Eric Bass, an American puppet theater artist whom I was lucky to have as my first puppet theater teacher in the Turku Arts Academy, also does inspirational work in combining puppetry with drama theater, particularly in a Shakespearean piece I saw him work on last winter.

What new things and themes you could bring to Finnish puppetry field after your studies?

I´d like to do combined puppet-manipulation and acting workshops, especially for puppet theater students. I wish to emphasize in my artistic and pedagogic work in the puppetry field the puppet theater actor´s work. I think it is important to approach the work with the philosophy of ”puppeteer-as-actor,” who has two instruments: oneself and the puppet, instead of seeing the puppeteer simply as a technical manipulator. I believe that puppet theater and Method acting work beautifully together. Trusting the instrument and the process is important in both: a puppeteer must let the puppet lead and tell the truth; in the same manner, a Method actor does not decide beforehand how s/he will act, but instead trusts her or his refined instrument - their mind and body - as well as the profound preparation work they have done for their role. I think puppeteers can benefit greatly from Method acting tools in their journey of making discoveries about the work.

What will happen after these three years? Dreams?

My dream is to keep working with inspirational people, and keep learning, growing and expanding as an artist and as a human being. The world of theater is a great place to be for those with such desires. I also want to continue the work with HOX Company and other interesting artists, and to continue telling stories that I feel compelled to tell, touching hearts through my work. That is my sincere wish.

Do you miss something in Finland?

Besides dear people I miss Finnish nature, sauna and swimming in avanto. Sometimes I miss the brutal Finnish humor. I have come to notice it is very unique.

What do you think of your new homecity New York?

I truly love New York.

Questions and photos: Timo Väntsi

Vierailetko lomallasi kiinnostavassa nukketeatterikohteessa? Lähetä matkavinkkisi myös meille!

Valtavalta näytöltä voi valita 160 nappulasta mitä haluaa nähdä.

Tallinnan uusi Nukkekeskus

Vierailin 18.4.2010 Tallinnassa uudessa Nukkekeskuksessa eli Nukukeskuksessa, joka sijaitsee osoitteessa Lai 1. Uusi Nukketaiteen keskus ja museo on avattu 9.3.2010. Keskus sisältää Nukkemuseon, Nukketeatterin tutkimuskeskuksen, Nukenvalmistustyöpajat ja Viron Nukketeatterin ja Nuorisoteatterin. Museokierros alkaa tunnelista, jossa on esillä julistenäyttely sekä kuvaseinä, paikka, jossa jotain 160 napista painamalla voi katsoa ja kuunnella näytöltä pätkiä esityksistä, lauluja ja puhetta. Tunnelista noustaan portaat ylös ja ensimmäisessä kerroksessa on mm. huone, joka on omistettu Viron Valtiollisen Nukketeatterin perustajalle Ferdinand Veikelle. Vitriineissä on esillä virolaisia teatterinukkeja eri aikakausilta ja Viron kansallisen Nukketeatterin historiaa. Huomion veivät liikaa mustat laatikot joissa oli kysymyksiä, ja toiset laatikot, joihin oli liitetty kamera ja kosketusnäyttö, josta sai tietoa historiasta. En saanut näitä tekniikan ihmeitä toimimaan toivotulla tavalla, ja jäi tunne, että tässä kohtaa joku perinteisempi ratkaisu olisi toiminut paremmin. Huoneessa, jossa oli nukkeja eri puolilta maailmaa, kosketusnäytöltä sai muutaman nuken liikkumaan ja se oli tietysti ihan hauskaa. Hyvä oli, että kaikki nuket eivät liikkuneet, ettei kosketusnäytöllä leikkiminnen saanut pääosaa. Tosin taaskaan en aina oikein tiennyt mitä olisi pitänyt koskettaa ja mitä olisi pitänyt tapahtua. Kellarissa sijaitseva kauhujen kammio ei onneksi ollut kovin pelottava, vaan juuri sopiva pienille lapsille ja keski-ikäisille tädeille. Toiseen kerrokseen sijoittuvat erilaiset nukketyöpajat. Sunnuntaina ei ollut toimintaa, mutta eri huoneisiin saatoi katsoa ikkunoista, joten nukkejen ja tarpeiston valmistusta voi seurata arkisin. Ryhmät voivat tilata nukketyöpajoja. Sunnnuntain molemmat nukketeatteriesitykset oli loppuunmyyty, mutta yllättäin sain kuitenkin mahdollisuuden nähdä pienille lapsille suunnatun nukketeatterisityksen Tsuhh, tsuhh, tsuhh. Tämä vähäpuheinen, mutta runsaasti äänimaailmaa sisältävä esitys oli oivallinen päätös museokierrokselle. Matkasimme pikkuveturin mukana Kukkokylään, Possukylään, Kissakylään, Koirakylään ja Hunajakylään. Olin yhtä innoissani kuin lapsiylesö, joka eli vahvasti esityksen mukana. Uskoisin, että tämä viehättävä esitys varmasti inspiroi lasten leikkejä myöhemmin kotona. Esityksen päätteeksi lapset saivat tutustua nukkeihin ja myös esityksessä olleeseen junaan. Esiintyjät: Helle Laas, Are Uder ja Riho Tammert, Käsikirjoitus ja ohjaus Helle Laas, Nukkien suunnittelu Riina Vanhanen.

Suosittelen kesälomamatkakohteeksi Tallinnan Nukkemuseota!

Lisätietoja: www.nukuteater.ee

Teksti ja kuvat: Johanna Uusiranta