Arvioita esityksistä

ARVIOITA ESITYKSISTÄ: Maiju Tawast

Leikkipuistosta säätyläissaleihin –nukketeatteria monissa tiloissa Turussa

Turussa on menneenä talvena ja kevään korvalla kuhissut nukketeatteria mitä moninaisimmissa tiloissa, mm. Seikkailupuistossa, Brinkhallin kartanossa, Kaupunginteatterissa, Barker-teatterissa, Nukketeatteritalo Mundossa ja muuallakin. Talven mittaan ehdin nähdä lukuisista esityksistä neljä, joiden skaalat liikkuivat perinteisestä satuteatterista moderneihin monitaiteellisiin tutkielmiin. Turkulainen nukketeatteritarjonta on vilkasta ja monimuotoista, ammattitoimijoita kaupungissa on ilmeisesti parikymmentä henkeä sekä soolotaiteilijoina, vaihtelevissa kokoonpanoissa että yhteistyössä valtionavustusta nauttivien laitosten kanssa. Heistä 99 % toimii VVA eli vailla vakinaista avustusta kotikuntansa, läänin taidetoimikunnan tai valtion taholta. Nukketeatteritoimijat tuottavat kuitenkin jatkuvalla syötöllä esityksiä, jotka ovat todella mielenkiintoisia moninaisuudessaan. Tietoa esityksistä tosin joutuu etsimään ”kissojen ja koirien kanssa”, sillä turkulaisilta puuttuu yhteinen tiedotus ja nettisivusto. Suosittelen synergiaa, se vaikuttaa myös päättäjiin, kuten Nukketeatterikeskus Poijun toiminta Helsingissä on osoittanut.

Puppet Studio ja TIP

Puppet Studio kokoaa 13 ammattilaista Turun linja-autoaseman lähellä sijaitsevaan punatiiliseen rakennukseen. Tiloissa tehdään ja harjoitellaan monia esityksiä, joista tuoreimpia on Kuuman Ankanpoikasen Elektroniikkaprinsessat, Barker-teatterissa kantaesityksensä 24.2. saanut kokeellinen tutkielma. Antti-Juhani Mannisen käsikirjoittama ja ohjaama Elektroniikkaprinsessat yhdisti erilaisia esityksellisiä elementtejä – kokeellista elektroniikkaa, konemusiikkia, reaaliaikaisia näyttämötapahtumia ja paperinukein toteutettuja liveanimaatioita – prinsessaleikeiksi, joilla tutkailtiin modernia ihmiskuvaa. Puppet Studion piirissä toimii myös Teatteri Sudenenne, jonka ohjelmistossa on useita esityksiä Fellinin innoittamasta sirkusmaailmasta brutaaliin nukkekirurgiaan. Myös HOX Company eli Timo Väntsi ja Terhi Tuulia Lintukangas kuuluvat Puppet Studion työskentelijöihin. Terhi Tuulia on vuodesta 2009 lähtien jatko-opiskellut USAssa Fulbright-stipendiaattina perehtymässä nukketeatteriin. Timo Väntsi on vapautunut vuodenvaihteessa läänintaiteilijan virasta ja valloittaa Vartiovuoren kesäteatterin käsikirjoittamalla ja ohjaamalla näytelmän Aladdin ja taikalamppu, jossa käytetään myös nukketeatterin ilmaisukeinoja. Puppet Studiossa työskentelee myös Tiina Puranen, jolla on ohjelmistossaan sooloesitykset Ruma Ankanpoikanen ja Pieni tulitikkutyttö. Hän on vuonna 2009 perustanut Heidi Fredrikssonin kanssa kaksikielisen ammattinukketeatterin RahtiTeatteri – FraktTeatern, jonka suunnitelmissa on tulevaisuudessa kiertää Turun ja Ahvenanmaankin saaristossa nukketeatterilaivalla. Heidi Fredriksson, joka on opiskellut nukketeatteria Oili Sadeojan koulutuksessa, sai vuodelle 2010 Varsinais-Suomen taidetoimikunnalta puolivuotisen työskentelyapurahan. Hän on juuri vieraillut Anatomia Lear-esityksessä Moskovassa Kansojen teatterissa ja esittää Lear-ryhmässä toimivan Johanna af Schulténin kanssa mm. Svenska Teaternissa surusta kertovaa hienoa nukketeatterinäytelmää Lilla Faster och saknaden. Tiina Purasen ja Heidi Fredrikssonin yhteissuunnitelmissa on mm. Mamma Rosan keittiössä-esitys ja lyhytelokuva Guldkrona Turun saariston historiasta. The Turku International Puppetry Connection eli TIP, joka perustettiin Taideakatemian piirissä vuonna 2005, on myös uutta nukketeatteripolvea yhdistävä toimija. Sen tuorein tuotanto Kylpypäivä sai kantaesityksensä 9.2.2010 Seikkailupuiston Taikatuvassa. Nukketeatterilinjan suuntautumisvastaavan Anna Ivanova-Brashinskayan ohjaamassa esi-

Kuuma Ankanpoikanen: Elektroniikkaprinsessat, esiintyjät: Lotta Virtanen (vas.), Nanna Mäkinen, Merja Pöyhönen, Anna-Kaisa Väänänen, kuva: AnttiJuhani Manninen.

tyksessä käytettiin pehmokoiria, jotka heräävät henkiin pyykkipäivänä. Visualisoinnista ja esityksestä vastasivat nukketeatterilinjan opiskelijat. TIP järjestää myös modernia nukketeatteria käsitteleviä tilaisuuksia, kuten 8.4. Nukketeatteritalo Mundossa pidetyn Jerusalem School of Visual Theatre -tapaamisen. Illan isännöi Sixfingers Theatren Ishmael Falke, joka on työstänyt Israelissa sooloesitystään Corpus Separatum Israelin ja Palestiinan kysymyksestä. Näyttämönä ja konfliktin tapahtumapaikkana on esiintyjän oma keho, nukeilla ja myyteillä miehitetty alue. Ishmael Falke on helmikuussa 2010 työskennellyt Brasiliassa, kevään mittaan hän työskentelee Turussa saksalaisen performanssitaiteilijan ja Helsingissä venäläisen visuaalisen teatterin ohjaajan kanssa. Sixfingersiläinen Maiju Tainio (ent. Puupponen) lähtee kesällä Islantiin

työskentelemään Johanna Latvalan kanssa, joka on visualisoinut Turun kaupunginteatteriin esityksen Urpo ja Turpo Villissä lännessä sekä työskennellyt mittavassa Anna Karenina -produktiossa lavastajan assistenttina. Elina Putkinen puolestaan on opettanut ja esiintynyt Helsingissä mm. Tanssiteatteri Hurjaruuthin tuoreesti tulkitussa Lumikki-esityksessä, jonka ohjasi Elina Lajunen. Marraskuussa 2010 TIP järjestää ensimmäisen TIP-Festin, jolla nähdään turkulaisia uuden polven nukketeatteriesityksiä. Sinnepä rientäkäämme.

Turussa toimii myös täysin indie-kaksikko Teatteri Taiga-Matto, joka on perustettu vuonna 1999. Helmikuussa 2010 Taiga-Matto kantaesitti näytelmänsä Lumityttö Seikkailupuistossa. Vanha venäläinen kansansatu toteutettiin siperialaisten nukketaiteilijoiden tekemillä marioneteilla ja näyttelijänteatterin keinoin. Esitys oli perinteistä pienten lasten satuteatteria, jossa Leningradissa nukketeatteria opiskellut Sari Tirkkonen näytti vankat taitonsa mm. käsiteatterin esittämisessä ja Baba-Jagan roolissa, joka oli lystikäs naamiolla toteutettu hahmo. Shamaanirumpu, joka kuuluu vakiona Taiga-Maton esityksiin, oli visuaalisena elementtinä hieno, mutta sen käyttäminen vaatisi todellista paneutumista. Hakassiasta Suomeen kotiutunut Karim Tsarkov voisi myös hyödyntää enemmän liikunnallisia ja tanssillisia taitojaan. Taiga-Matto on sinnitellyt yli 10 vuotta ilman vakinaisia avustuksia, myös ilman ulkopuolista ohjaajaa ja dramaturgia. Seikkailupuistossa vieraili helmi-maaliskuussa myös Nukketeatteri Piironginlaatikko Uudestakaupungista Kitta Saran ohjaamalla esityksellä Yhdeksän kultapäistä prinssiä, jota en harmi kyllä ehtinyt näkemään. Piironginlaatikko eli Kerttu Aaltonen esiintyy usein Nukketeatteritalo Mundossa, jonka toiminnasta vastaavat nykyään Marco Pinton ja Kerttu Aaltosen ohella Roosa Halme ja Paula Vilmi. Marionettiteatteri Mundo on ollut viime aikoina ”telakalla” ja tehnyt harvakseltaan keikkoja. Syyskaudelle Mundossa on luvassa enemmän toimintaa, jonka säännöllisyyskin toisi paremmin yleisöä nukketeatteritaloon.

Nukketeatteria laitosteattereissa – tulossa Tranter-sensaatio

Turussa tehdään nukketeatteria myös valtionavustusta nauttivissa laitosteattereissa. Kuuman ankanpoikasen Merja Pöyhönen dramatisoi ja ohjasi Turun kaupunginteatterin Pikkolo-näyttämölle esityksen Urpo ja Turpo Villissä lännessä, jossa esiintyivät Turun taideakatemian nukketeatterilinjan opiskelijat. Johanna Latvala oli onnistunut luomaan Pikkolo-näyttämön ahtaaseen ja matalaan tilaan toimivan lastenhuonemiljöön, jonka kalusteita ja esineistöä käytettiin kekseliäästi. Esityksessä oli erittäin huolellista nukettamista, puheilmaisussa useinkin virolaiset aksentit välillä haittasivat lapsiyleisön ymmärrystä. Merja Pöyhösen dramaturgia ja ohjaus käyttivät monitahoisesti tilaa ja kapineita, äänimaailmaakin tehtiin akustisesti eli esim. pelikortteja plaraamalla. Esitys oli kuitenkin vähän levoton ja nykivä, ihmisnäyttelijät välillä dominoivat liikaa Urpon ja Turpon maailmassa. Kaupunginteatterin ohjelmistossa menee vielä toukokuussa Ronja ryövärintytär, johon viimeistä vuottaan Turussa nukketeatteria opiskeleva Henriikka Nieminen on toteuttanut nukketeatteriosuudet. Turun Linnateatterissa tehtiin marraskuussa 2009 Tove Janssonin Taikatalvi, jonka dramatisoi ja ohjasi Fiikka Forsman. Esityksen nuket ja pukusuunnittelun toteutti Outi Herrainsilta, jonka luomat hyvin toimivat hahmot olivat oikeasta muumimaailmasta. Mutta Fiikka Forsmanin ohjaus oli oudon jähmeä, vaikka näyttelijät/nukettajat yrittivät ilmeisesti parhaansa. Joukosta erottui Timo Väntsin loistava suoritus, muut olivat ilmeisesti kokemattomia sekä näyttelijöinä että nukettajina. Esityksestä tuntui puuttuvan Janssonin elämänfilosofiaan ja muumitarinoihin kuuluva ilo ja ironia. Lavastus muumitaloineen ja näkymät oli toteutettu modernin teatterin projisointeina, mutta hirmuinen mörkö jäi kyllä pienille katsojille hahmottumatta, kun vain musta varjo kulki halki näyttämökuvan. Draamasta puuttui myös kaikkilohduttava mamma, koettelemusten keskellä välttämätön hahmo. Linnateatteri satsaa syyskaudella 2010 myös aikuisille suunnattuun

Turun kaupunginteatteri/ Turun Taideakatemia: Urpo ja Turpo villissä lännessä, esiintyjät Mirko Rajas ja Erika Aalto, nuket: Erika Aalto, Jessica Kangasniemi, Nanna Mäkinen, kuva: Maija Kurki.

nukketeatteriin: Satu Paavola Nukketeatterikeskus Poijusta toteuttaa produktion nimeltä 3D (Dirty, Dangerous and Difficult). Ennakolta tihkuneiden tietojen mukaan sen ohjaa maailmankuulu huippuosaaja Neville Tranter, jonka saapuminen Suomeen (of all the places in the world) työskentelemään on suorastaan sensaatio.

Taideakatemian tuotantoa

Taideakatemian nukketeatterilinjan opiskelijaproduktioita toteutetaan Turussa mitä erilaisimmissa miljöissä, mutta niistä tihkuu todella vähän tietoa Turun ulkopuolelle. Brinkhallin vanhassa kartanossa, Kakskerran saarella esitettiin maaliskuun kahtena lauantaina mittava tuotanto OOPPERAAN! jossa Taideakatemian nukketeatteriopiskelijat ja musiikin ensemblekurssilaiset tarjoilivat tulkintoja tunnetuista ooppera-aarioista. Katsojia kuljetettiin vuosisatoja vanhoissa saleissa ja huoneissa yli kolmen tunnin ajan seuraamassa kirjavaa kimaraa, jossa ylevä ja traaginen saivat monitaiteellisia tulkintoja. Suurien tunteiden kohteina olivat traagiset naiskohtalot eri oopperoista, kuten Madama Butterfly ja Carmen. Monenlaisia tunne- ja näyttämötiloja toteutettiin sekä vakavalla että koomisella asteikolla oopperan, nukketeatterin ja butotanssinkin keinoin. Esityskokonaisuuden loppupuolella tapahtui siirtymä siisteistä sisätiloista vanhaan kylmillään olevaan vaunuvajaan, jonne Erika Aalto oli ohjannut stalkermaisen performanssin tukahdetuista tunteista. Kartanon kulahtaneessa kavaljeerisiivessä nähtiin vielä sekä paperi- että butoteatterin keinoin toteutettu etydi että koko produktion loppukohtaus, jossa laulukurssilaiset irroittelivat Bernsteinin I feel pretty-laululla. Nukketeatterikurssilaisten etydit olivat tutkielmina aivan toisesta todellisuudesta kuin laulukurssilaisten, jotka oli henkilöohjattu naturalismin ja psykorealismin hengessä. Nukketeatterilaiset liikkuivat oopperamaailman ja ihmiskohtaloiden tematiikassa vapaasti assosioiden ja luoden illusorisia todellisuuksia, joissa murrettiin realismin, ajan ja painovoiman lait. Laulajien osuuksissa säädytöntäkin esitettiin säädyllisesti oopperaperinteiden vankeina. Nukketeatterietydeissä sen sijaan sukellettiin eri taidelajeihin butotanssia myöten viis veisaten naturasta. Yleisö tuntui kokevan paikoitellen jopa yliluonnollisia elämyksiä vanhan kartanon historiaa tihkuvissa tiloissa. Tuore tulokas Tuoreimpana tulokkaana turkulaisten nukketeatterikokoonpanojen joukkoon on ilmestynyt Tessa Lepistön syksyllä 2009 perustama Nukketeatteri Objekti, jonka toiminta painottuu välineteatteriin ja performanssitaiteeseen. Toukokuussa 2010 Tessa Lepistö esittää Seikkailupuistossa Objektin ensimmäisen produktion Merirosvo Svarttis ja espanjalaiset kultakolikot Seikkailupuistossa osana Framil ry´n Lasselastenteatterin kehittämisprojektia. Tästäkin toivoisin tiedotettavan laajemmin. Synergiaa tiedotukseen Turussa ilmeisesti tapahtuu paljon enemmänkin nukketeatteririntamalla, mutta kokonaiskuvaa skenestä ja meneillään olevista esityksistä on vaikea saada ainakin täältä Helsingin horisontista. Produktiot tulevat ja menevät vilkkaaseen tahtiin. Yleisöä ilmeisesti riittää esityksiin hyvin vaihtelevasti. Turussa tarvittaisiin kipeästi yhteinen tiedotuskanava sekä yleisöön, tiedotusvälineisiin että päättäjiin päin. Nyt olisi myös aika tehdä analyysiä ja kirjoittaa ”Turun koulukunnasta” eli nykynukketeatterista, joka on ryöpsähtänyt skenelle 1990-luvun puolivälistä lähtien taideakatemian ammattikoulutuksen tuloksena.

TIP-Connection: Kylpypäivä, ohj. Anna Ivanova-Brashinskaya, rooleissa mm. Sirpa Järvenpää, kuva Kari Vainio.

Maiju Tawast

ARVIOITA ESITYKSISTÄ: Johanna Piritta Peltonen

Lasten ja nuorten Teatteripäivät Oulussa 22.-28.2.2010

RUMA ANKANPOIKANEN Brodyachaya sobachka Ohjaus: Jack Matissen Visuaalinen suunnittelu: Alevtina Torik Esiintyjät: Svetlana Jagutkina, Anna Somkina, Margarita Shumilova, Sergei Tolstov Musiikki: Sergei Ushakov Tekninen tuki: Juri Nedashkovski

Kun kyseessä oli yksi lempisaduista, olin valmiiksi virittynyt pahasti liikuttumaan. Ruma ankanpoikanen uudisti mahtavasti hapatusmupettien hallitsemaa venäläisperinnettä. Puisten nukkien lempeät muodot herättivät paijausaistit, itse pääankka oli erityisen pakahduttava olento. Liikkuvaisen kaulan ja jäykän vartalon yhdistelmällä saatiin ilmeikkäitä lintumaisia liikkeitä. Oikean veden käyttö sopi tummaan puumateriaaliin ihastuttavasti. Varmojen esiintyjien liveäänet toivat kuvioihin huumoriaksentteja, tallenneklassinen ilmensi asiaan kuuluvasti ajan kulua ja haikeutta. Lopun lentoon lähtö ja lajitovereiden löytäminen tapahtui turhan äkkiä kokonaisrytmiin nähden. Kaukaisten lintujen lentävät hahmot olivat jokseenkin helppoja, nautinnollisempi metamorfoosivaihe olisi tehnyt ratkaisevasta pelastuksesta kehollisemman kokemuksen.

LIKINÄKÖINEN PRINSESSA JA MUITA KEHYSKERTOMUKSIA Kuuma ankanpoikanen Ohjaus: Antti Manninen, Johanna Latvala, Tatu Jokinen, Iisa Tähtinen, Suvi Auvinen, Käsikirjoitus: Ohjaajat ja työryhmä, Esiintyjät: Merja Pöyhönen, Anna-Kaisa Väänänen, Lotta Virtanen, Nukenrakennus ja lavasteet: Työryhmä ja Heini Maaranen

Eloon heräävän maalauksen lähtökohta antaa vaikka mitä mahdollisuuksia. Sarjakuvamainen Pöllö & prinsessa-taulu, kyselevä kolmiopäätytär värien ihmemaailmassa, hyvällä tavalla tunkkaisen kökkö aurinko ja kuu-kuvaelma sekä lautapeliksi kääntyvä pikkuruisen taiteilijan polku akvaarioineen herättivät Hanna Schroderuksen maailman maukkaasti moniulotteiseksi. Rasittavaa oli välijohdatusten tiheään viljelty pöpötys ja ulkokohtaisesti hassu näytteleminen. Valittu aksentoidusti toisiaan komppaavien okulääritätien tyyli vaatisi skarpimpaa otetta ja elehdinnän putsausta. Pissahätä-keltainen ynnä muut irrationaaliset lisät olivat todella jees. Nautittavaa oli että tekstissä ei sorruttu psykologisointiin, selittelyyn tahi opetusmaiseen analyysiin. Enemmänkin olisi voinut antaa kuvien puhua puolestaan. Hupaisaa ristiriitaa syntyi siitä, että teoksia ”ylitulkittiin” ja siten tehtiin parodiaa (taiteen) asiantuntijuudesta.

SIRKUKSEN POIKA Nukketeatterikeskus Poiju Sovitus, ohjaus, visualisointi: Iida Vanttaja, Nuket, lavastus, puvustus: Iida Vanttaja ja Milja Leppänen Esiintyjä: Ilpo Mikkonen

Puitteet valoineen ja lämpimine nukenkasvoineen olivat tunnelmallisen vetoavat Max Bolligerin kuvakirjaan perustuvassa kiertävän sirkuksen magiaa säteilevässä esityksessä. Toteutus oli kuitenkin hätäinen ja älyttömän paljon puheeseen tukeutuva. Mukaan oli ympätty niin paljon ideoita ja pikkuhauskaa että herkät ja syvällisemmät hetket jäivät toisarvoisiksi. Esiintyjällä oli miellyttävä kertojan ääni, päähenkilöpojan ääni oli hieman lapsellinen. Yksin esiintymisen haasteet valitettavasti näkyivät nukkien kenottavina asentoina ja kurotteluina. Itsensä ja tarkoituksensa kokoiseksi kasvamisen ajatus oli kaunis, mutta jäi irralliseksi loppukaneetiksi sen sijaan että pointin olisi saanut tarinasta ja nukkien sähköistämältä näyttämöltä oivaltaa. Omaa maailmankuvaani kaihersi yksityiskohta sirkuksen leijonasta joka ei kaipaa vankeudestaan mihinkään.

PETER PAN Nukketeatteri Akseli Klonk ohjaus: Janne Kuustie, Nuket ja lavastus: Timo Nyyssönen, Musiikki: Mikko Karjalainen, Puvustus: Päivi Soini, Esiintyjä: Jouni Järvenpää

Nuhjuisella visuaalisella maailmalla ilmeisesti tavoiteltiin kotoisuutta. Kalsarikankaalla päällystetty pannu ja nuket olivat kaiken kaikkiaan omituisen römppäisiä. Jättiteepannu toimi osittain näppärästi, esimerkiksi merirosvolaivaksi muuntuessa. Klonkille ominainen tanssillinen venkulointi ilahdutti mutta kun sama levottomuus jatkui nukettamisessa, en saanut kiinni mistään kahvasta. Vitsit ja huumorikiemurat pitävät virkeänä, mutta Peter Panin tarinasta saisi ah-niin-paljon enemmän tasoja ja sanomaa irti. Hauraammillekin sävyille ja katsojan keloille tulisi rohjeta antaa tilaa eikä nokkeloida ja meuhata kaiken tärkeän yli. Kadonneitten poikien äidittömyyskään ei hetkauttanut, kun nuket olivat tahdottomia retkuja. Esiintyjän liikkeiden, kuten uimisen yhdistäminen nuken liikkeiksi toimi yllättävänkin kätevästi. ”Tiputtamiset” sadun maailmasta pikkaisen riepoivat, eikö yhden puolituntisen ajan saisi kuvitella ihan tosissaan?

Johanna Piritta Peltonen

Kuuma Ankanpoikanen: Likinäköinen prinsessa ja muita kehyskertomuksia, nuket: työryhmä ja Heini Maaranen, kuva: Antti-Juhani Manninen.

Nukketeatteri Pikkukulkuri/ Poiju: Sirkuksen poika, nuket Iida Vanttaja, esiintyjä Ilpo Mikkonen, kuva: Okko Oinonen.