Medical Radiology
Diagnostic Imaging
Series
Editors
Hans-Ulrich Kauczor
Paul M. Parizel
Wilfred C. G. Peh
For further volumes: http://www.springer.com/series/4534
Rosemarie Forstner
Teresa Margarida Cunha • Bernd Hamm Editors
MRI and CT of the Female Pelvis
Second Edition
Editors
Rosemarie Forstner
Paracelsus Medical University
Salzburg
Austria
Teresa Margarida Cunha
Serviço de Radiologia
Instituto Português de Oncologia de Lisboa Francisco Gentil
Lisbon Portugal
ISSN 0942-5373
Medical Radiology
Bernd Hamm
Charité Universitätsmedizin
Humboldt University of Berlin Berlin Germany
ISSN 2197-4187 (electronic)
ISBN 978-3-319-42573-3 ISBN 978-3-319-42575-7 (eBook) https://doi.org/10.1007/978-3-319-42575-7
Library of Congress Control Number: 2018946651
© Springer International Publishing AG, part of Springer Nature 2007, 2019
This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use. The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.
This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Justus
Gligor Milosevic, Martin Heubner, and Rahel A. Kubik-Huch
Alexander Schlattau, Teresa Margarida Cunha, and Rosemarie Forstner Adnexal
Vagina and Vulva 343
Athina C. Tsili
Imaging of Lymph Nodes ................................... 369
Sebastiano Barbieri, Kirsi H. Härmä, and Harriet C. Thoeny
Acute and Chronic Pelvic Pain Disorders ...................... 381
Amy Davis and Andrea Rockall
MRI of the Pelvic Floor .................................... 407
Rosemarie Forstner and Andreas Lienemann
Evaluation of Infertility .................................... 429
Gertraud Heinz-Peer
MR Pelvimetry ........................................... 455
Leonhard Schäffer, Ernst Beinder, and Rahel A. Kubik-Huch
MR Imaging of the Placenta ................................ 467
Gabriele Masselli
Erratum to: Endometrial Cancer ............................ 485
Mariana Horta and Teresa Margarida Cunha
Erratum to: CT and MRI in Ovarian Carcinoma ............... 487
Rosemarie Forstner
Index .................................................... 489
Contributors
Sebastiano Barbieri Department of Diagnostic, Interventional and Pediatric Radiology, Inselspital, University of Bern, Bern, Switzerland
Ernst Beinder Departments of Obstetrics and Radiology, Kantonsspital Baden AG, Baden, Switzerland
Federico Collettini Klinik für Radiologie (Campus Virchow-Klinikum), Charité—Universitätsmedizin Berlin, Berlin, Germany
Teresa Margarida Cunha Serviço de Radiologia, Instituto Português de Oncologia de Lisboa Francisco Gentil, Lisboa, Portugal
Amy Davis Department of Radiology, Epsom and St Helier University Hospitals NHS Trust, London, UK
João Lopes Dias Centro Hospitalar de Lisboa Central, Lisbon, Portugal
Hospital Lusíadas de Lisboa, Lisbon, Portugal
B. Fedida Sorbonne Universités, UPMC Univ Paris 06, IUC, Paris, France
Department of Radiology, AP-HP, Hôpital Tenon, Paris, France
Rosemarie Forstner Salzburger Landeskliniken, Paracelsus Medical University, Salzburg, Austria
Universitätsinsitut für Radiologie Landeskliniken Salzburg, Paracelsus Medical University, Salzburg, Austria
Helga Fritsch Division of Clinical and Functional Anatomy, Department of Anatomy, Histology and Embryology, Medical University of Innsbruck, Innsbruck, Austria
Bernd Hamm Institut für Radiologie (Campus Mitte), Klinik für Radiologie (Campus Virchow-Klinikum), Klinik und Hochschulambulanz für Radiologie (Campus Benjamin Franklin), Charité—Universitätsmedizin Berlin, Berlin, Germany
Kirsi H. Härmä Department of Diagnostic, Interventional and Pediatric Radiology, Inselspital, University of Bern, Bern, Switzerland
Gertraud Heinz-Peer Department of Medical and Interventional Radiology, University Hospital St. Pölten, St. Pölten, Austria
Martin Heubner Department of Gynaecology and Obstetrics, Kantonsspital Baden AG, Baden, Switzerland
Mariana Horta Serviço de Radiologia, Instituto Português de Oncologia de Lisboa Francisco Gentil, Lisboa, Portugal
E. Kermarrec Department of Radiology, AP-HP, Hôpital Tenon, Paris, France
Karen Kinkel Institut de Radiologie, Clinique des Grangettes, Geneva, Switzerland
Thomas J. Kröncke Klinik für Diagnostische und Interventionelle, Radiologie und Neuroradiologie, Klinikum Augsburg, Augsburg, Germany
Rahel A. Kubik-Huch Institute of Radiology, Kantonsspital Baden AG, Baden, Switzerland
Andreas Lienemann Radiologie Mühleninsel, Landshut, Germany
Rita Lucas Hospital dos Lusíadas de Lisboa, Lisbon, Portugal
Gabriele Masselli Radiology Dea Department, Umberto I Hospital, Sapienza University, Rome, Italy
Gligor Milosevic Institute of Radiology, Kantonsspital Baden AG, Baden, Switzerland
Andrea Rockall Department of Radiology, The Royal Marsden Hospital, NHS Foundation Trust, London, UK
Justus Roos Institute of Radiology, Luzerner Kantonsspital, Luzern, Switzerland
Leonhard Schäffer Departments of Obstetrics and Radiology, Kantonsspital Baden AG, Baden, Switzerland
Alexander Schlattau Salzburger Landeskliniken, Paracelsus Medical University, Salzburg, Austria
Vera Schreiter Department of Radiology, Charité—Universitätsmedizin Berlin, Berlin, Germany
Harriet C. Thoeny Department of Diagnostic, Interventional and Pediatric Radiology, Inselspital, University of Bern, Bern, Switzerland
I. Thomassin-Naggara Sorbonne Universités, UPMC Univ Paris 06, IUC, Paris, France
INSERM, UMR970, Equipe 2, Imagerie de l’angiogenèse, Paris, France
Department of Radiology, AP-HP, Hôpital Tenon, Paris, France
Service de Radiologie, Hôpital Tenon, Paris, France
Athina C. Tsili Department of Clinical Radiology, Medical School, University of Ioannina, University Campus, Ioannina, Greece
Clinical Anatomy of the Female Pelvis
Helga Fritsch
H. Fritsch, M.D.
Division of Clinical and Functional Anatomy, Department of Anatomy, Histology and Embryology, Medical University of Innsbruck, Müllerstrasse 59, 6020 Innsbruck, Austria e-mail: rektorat@i-med.ac.at
Med Radiol Diagn Imaging (2017) DOI 10.1007/174_2017_52, © Springer
Published Online: 16 May 2017
The pelvic floor constitutes the caudal border of the human’s visceral cavity. It is characterized by a complex morphology because different functional systems join here. A clear understanding of the pelvic anatomy is crucial for the diagnosis of female pelvic diseases, for female pelvic surgery, as well as for fundamental mechanisms of urogenital dysfunction and treatment.
1 Introduction
The pelvic floor constitutes the caudal border of the human’s visceral cavity. It is characterized by a complex morphology because different functional systems join here. A clear understanding of the pelvic anatomy is crucial for the diagnosis of female pelvic diseases, for female pelvic surgery, as well as for fundamental mechanisms of urogenital dysfunction and treatment.
Modern imaging techniques are used for the diagnosis of pelvic floor or sphincter disorders. Furthermore, they are employed to determine the extent of pelvic diseases and the staging of pelvic tumors. In order to be able to recognize the structures seen on CT and MRI as well as on dynamic MRI, a detailed knowledge of the relationship of the anatomical entities within the pelvic anatomy is required.
The Terminologia Anatomica (Federative Committee on Anatomical Terminology 1998)
H. Fritsch
contains a mixture of old and new terms describing the different structures of the pelvis. Throughout this chapter the actual anatomical terms are used and compared with clinical terms. Furthermore, they are defined and illustrated (see Table 1).
2 Morphological and Clinical Subdivision of the Female Pelvis
The anatomy of the female pelvis and perineum shows a lack of conceptual clarity. These regions are best understood when they are clearly described and subdivided according to functional and clinical requirements: The actual clinical subdivision discerns an anterior, a middle, and a posterior compartment. Whereas an anterior and posterior compartment may be found in the male as well as in the female, a middle compartment can only be found in the latter. The term “compartment” is routinely used by radiologists and all surgeons operating on the pelvic floor. This term is not identical with the term “space.” According to former literature a lot of spaces are supposed to be arranged in the region of the pelvis: retrorectal, pararectal, rectoprostatic, rectovaginal, retropubic, paravesical, etc. (Lierse 1984; Pernkopf 1941; Waldeyer 1899). From the point of view of the surgeon, “spaces” are empty (Richter and Frick 1985). They are only filled with loose connective tissue and neither contain large vessels nor nerves. Some years ago, we already proposed dropping the term “space” and speaking of compartments instead, taking into account that a compartment may be filled by different tissue components (Fritsch 1994).
Within the following chapter we first present the posterior compartment and then the anterior one. This is in accordance with the viewpoint of the radiologists and with the course of the vessels and nerves. An “extra” middle compartment that is characteristic for the female is presented in detail at the end of this chapter.
What is our common knowledge about the borders of the different pelvic compartments and what do we know about their content?
2.1
Posterior Compartment
The borders of the posterior compartment are the skeletal elements of the sacrum and the coccyx dorsally. They are completed by the anococcygeal body (see Table 1) dorsocaudally and by the components of the levator ani muscle laterally and caudally (Fig. 1a). The rectovaginal fascia constitutes an incomplete border ventrocranially. The ventrocaudal border is composed of the perineal body (see Table 1). The only organ of the posterior compartment is the anorectum (see Table 1) (Fig. 1a, b).
2.2 Anterior Compartment
The borders of the anterior compartment are the pubic symphysis ventrally, the components of the levator ani muscle laterally (Fig. 1b), and the perineal membrane (see Table 1) caudally. There is no distinct border between the anterior and middle compartment in the female. The contents of the anterior compartment are bladder and urethra (Fig. 1b).
2.3
Middle Compartment
The borders are the components of the levator ani muscle laterally and the perineal body caudally (Fig. 1b). No distinct borders can be described ventrally, whereas the rectovaginal fascia/septum constitutes the dorsal border. The middle compartment contains the female genital organs that are arranged in a more or less coronal plane. In more detail the ovaries, uterine tubes, uterus, and vagina are situated in this compartment (Fig. 1a).
2.4 Perineal Body
The perineal body is part of the perineum. It is situated between the genital organs and the anus and may be considered as a central or meeting point because a number of different structures join here.
Box of terms and definitions
Table 1
Renaming (according to our results)
Not necessary +
TA: The term corpus, rather than ligamentum, is used in TA because it is a stratified nonligamentous structure in which fleshy muscle attachments underlie a tendon
Though tendinous, not necessary + (continued)
TA: The perineal body is fibromuscular rather than tendinous and quite unlike the centrum tendineum of the diaphragm Our option: The perineal body itself is tendinous; nevertheless it cannot be compared with the flat centrum tendineum of the diaphragm
Terminologia Anatomica (TA)
English Latin
Anococcygeal body; anococcygeal ligament Corpus anococcygeum; corpus anococcygeum
Perineal body Corpus perineale; centrum perinei
1. Anococcygeal body
2. Perineal body
Table 1 (continued)
Renaming (according to our results)
Not necessary +
Dense connective tissue between external urethral sphincter (and transverse perineal muscle in male) and pubic bone
Terminologia Anatomica (TA)
Membrana perinea
Perineal membrane
Necessary to pick up in TA +
Our option: The clinical term includes both, the rectum and the anal canal, not taking into account that they are of different origin
Ano rectum
Rectum et canalis analis
Rectum and anal canal
3. Perineal membrane
4. Anorectum
H. Fritsch
Necessary to pick up in TA +
Our option: Small space between presacral fascia and sacral and coccygeal vertebrae containing vessels
Caudal part of the parietal pelvic fascia +
Waldeyer’s fascia (?)
Presacral fascia Fascia presacralis
5. Presacral (sub) compartment
Necessary to pick up in TA +
Our option: Compartment filled by the rectal adventitia including nerves, vessels, lymph nodes
Mesorectum
6. Presacral fascia
7. Perirectal compartment
(continued)
Existence
Renaming (according to our results)
Necessary to pick up in TA +
Definition
Clinical term
Anatomica (TA)
Terminologia
Our option: Outer connective tissue lamella of the rectal adventitia, bordering the perirectal compartment
Waldeyer’s fascia (?)
Exclusively into the old and clinical term: pelvic plexus +
Autonomic nerve plexus within the rectouterine or recto-vesical fold
Pelvic plexus
Inferior hypogastric plexus; pelvic plexus Plexus hypogastricus inferior; plexus pelvicus
8. Rectal fascia or “Grenzlamelle”
9. Inferior hypogastric plexus
Exclusively into the uterosacral ligament +
Dense connective tissue running from the edges of the cervix uteri to the region of the sacrospinous ligament, then ascending and joining the pelvic parietal fascia
Uterosacral ligament or rectouterine ligament Li. rectouterinum
10. Uterosacral ligament
Exclusively into the term rectovaginal/ rectogenital septum +
Our option: Plate of dense connective tissue, smooth muscle cells and nerves, locally arranged between rectum and vagina
Fascia rectovaginalis; septum rectovaginale
Rectovaginal fascia; rectovaginal septum (female)
11. Rectovaginal fascia
Necessary to pick up in TA +
Includes all muscle layers of the anal canal: internal (smooth) sphincter, longitudinal (smooth) muscle, external (striated) sphincter
Exclusively into the term pubovesical muscle +
Most confusing structure! Our option: there is only one structure running from the pubic bone to the vesical neck. It mainly consists of smooth muscle cells intermingled with strands of dense connective tissue
Lig. mediale pubovesicale, m. pubovesicalis, lig. Laterale pubovesicalis
Medial pubovesical ligament, pubovesicalis, lateral pubovesical ligament
12. Anal sphincter complex
13. Pubovesical ligament
Terminologia Anatomica
Renaming (according to our results)
Muscle that constitutes the main part of the pelvic diaphragm and is composed of the Mm. pubococcygeus, iliococcygeus, and puborectalis of each side
Our option: This structure originates from the pubic bone laterally, it is connected with the superior fascia of the pelvic diaphragm “white line” laterally and with the pubovesical ligament medially. It may falsely be called Lig. laterale puboprostaticum or Lig. laterale pubovesicale
Levator ani M. levator ani
Arcus tendineus fasciae pelvis
Tendinous arch of the pelvic fascia
14. Levator ani muscle
15. Tendinous arch of the pelvic fascia
Necessary to pick up in TA +
Our option: Fat pad at the lateral side of the bladder that develops in situ. Functionally necessary for the movements of bladder
Peritoneal fold between the uterus and the lateral wall of the pelvis +
Broad ligament of the uterus Lig. latum uteri
16. Paravisceral fat pad
Peritoneal fold passing from the cervix uteri on each side of the rectum to the posterior pelvic wall +
Space of Douglas Deep peritoneal pouch situated between the rectouterine folds of each side + (continued)
Plica rectouterina
Rectouterine fold
Excavatio rectouterina
Rectouterine pouch
17. Broad ligament
18.
19. Rectouterine pouch
Rectouterine fold
Table 1 (continued)
Renaming (according to our results)
Peritoneal fold between bladder and uterus on each side
Slight peritoneal pouch between the vesicouterine folds of each side
Necessary to omit
Connective tissue structures that should extend from the side of the cervix to the lateral pelvic wall Our option: The cardinal ligament does not exist
Cardinal ligament
Anatomica (TA)
Terminologia
Vesico-uterine fold Plica vesicouterina
Excavatio vesicouterina
Vesico-uterine pouch
Transverse cervical ligament, cardinal ligament Lig. transversum cervicis, lig. Cardinale
20. Vesico- uterine fold
H. Fritsch
Double fold of peritoneum at the upper margin of the broad ligament
Double fold of peritoneum attached at the dorsal portion of the broad ligament
Identical
Mesosalpinx
According to Höckel is morphogenetic unit of cervix and proximal vagina. Necessary to redefine
So-called meso of the uterus, greatest portion of broad ligament
Identical
Mesometrium
21. Vesico- uterine pouch
22. Transverse cervical ligament or cardinal ligament
23. Mesosalpinx
Mesosalpinx
24. Mesovarium
Mesovarium Mesovarium
25. Mesometrium
Mesometrium
3 Compartments
3.1 Posterior Compartment
3.1.1
Connective Tissue Structures
In macroscopic dissection of embalmed cadavers it is nearly impossible to distinguish subcompartments within the connective tissue of the posterior compartment. Our comparative study of adult and fetal pelves shows that two subcompartments can be distinguished within the posterior compartment:
A small presacral subcompartment (see Table 1) is situated in front of the sacrum and
coccyx. It is bordered by the caudal segments of the vertebral column dorsally and ventrolaterally, and it is clearly demarcated by the pelvic parietal fascia (see Table 1) (Fig. 2), which is called presacral fascia (see Table 1) at this position. In fetuses, the presacral subcompartment contains loose connective tissue, but it is predominated by large presacral veins.
The major part of the posterior pelvic compartment is filled by the anorectum and its accompanying tissues, constituting the perirectal subcompartment (see Table 1). This perirectal tissue is identical with the rectal adventitial tissue (Fritsch 1990; Fritsch et al. 2004) (see
Fig. 1 (a) Female pelvic organs in a sagittal view. (b) Muscles of the pelvic floor
Table 1), which develops along the superior rectal vessels. In the adult, it mainly consists of adipose tissue subdivided by several connective tissue septa (Fig. 3a, b). Within this perirectal tissue the supplying structures of the rectum are enclosed: the superior rectal vessels, stems and branches, branches of the variable medial rectal vessels, rectal nerves and rectal lymphatics, vessels, and nerves. The localization of these lymphatic nodes is strikingly different from
that of the other lymph nodes of the posterior compartment that are situated laterally in the neighborhood of the iliac vessels (Nobis 1988; Stelzner 1998).
The rectal adventitia develops from a layer of condensed mesenchymal tissue, which—later on—forms a dense connective tissue in fetuses (Fig. 3c). In the newborn child it is remodeled by small fat lobules occurring between the connective tissue lamellae. The outer lamella covers the
Fig. 2 Presacral space (arrows) (a) Axial section (500 μm) of an adult. ×4. (b) Sagittal section (400 μm) of a 24-week-old female fetus. ×9. (c) Sagittal section
(5 mm) of an adult female. ×0.45. (d) Midsagittal MR image of an adult female. r rectum
H. Fritsch
perirectal subcompartment and is called “rectal fascia” (Fritsch 1990; Fritsch et al. 1996) or “Grenzlamelle” (Stelzner 1989, 1998) (see Table 1). It constitutes the morphological border of the perirectal subcompartment. The craniocaudal extent of the perirectal subcompartment depends on the branching pattern of the superior rectal vessels; thus the perirectal compartment is broad laterally and dorsally and it is often rather thin ventrally where it is only composed of some connective tissue lamellae. As can be seen in sagittal sections the extent of the perirectal subcompartment decreases in size in a craniocaudal direction (Fig. 2c).
What is situated outside the rectal fascia and therefore outside the perirectal subcompartment?
Dorsally, the presacral subcompartment is loosely attached to the perirectal compartment (see above). Laterally the supplying structures (autonomic nerves and branches of the iliac vessels) of the urogenital organs constitute a nerve-vessel plate (Fig. 3c). The latter is accompanied by connective tissue and fills the remaining space between the perirectal compartment and the lateral pelvic wall. In the female, the nerves of the inferior hypogastric plexus (see Table 1) are attached to the uterosacral ligament (see Table 1) that is directly situated between the rectal fascia
Fig. 3 Perirectal tissue (asterisks). (a) Axial section (5 mm) of an adult female. ×0.45. (b) Axial MR image of an adult female. (c) Axial section (400 μm) of a 24-week old female fetus. ×5. nvp nerve vessel plate, r rectum
and the inferior hypogastric plexus (Fig. 3a, c) (Fritsch 1992).
The ventral border of the perirectal compartment represents the border between posterior and middle compartment. It differs in a craniocaudal direction, i.e., to the peritoneum of the rectouterine pouch at a level with the cervix uteri and the fornix vaginae and to the posterior wall of the vagina more caudally. As we have recently shown (Aigner et al. 2004; Fritsch et al. 2004; Ludwikowski et al. 2002) a two-layered rectovaginal fascia/septum (see Table 1) develops in the female and is identical to the male’s rectoprostatic fascia/septum or Denonvilliers’ fascia (Tobin and Benjamin 1945). At a level with the anorectal flexure, additional bundles of longitudinal smooth muscles are situated at the anterior rectal wall forming the muscular portion of the rectovaginal fascia ventrally (Fig. 4). The smooth muscle bundles are accompanied by nerves, some of them crossing the midline, and they are connected to the smooth muscle layer of the rectal wall. Caudally these additional smooth muscle bundles are attached to the connective tissue of the perineal body (Fig. 4).
3.1.2
Muscles
Within the posterior pelvic compartment all components of the levator ani muscle are to be found: the pubococcygeus muscles and the iliococcygeus muscles constitute an irregular plate and insert into the coccyx where they overlap each other in a staggered arrangement (Fig. 5). The
inferior component, the puborectalis muscles, does not insert into any skeletal structure. Behind the rectal wall the fiber bundles of each puborectalis muscle crisscross, thus constituting a muscular sling around the anorectal flexure (Fig. 6). In the craniocaudal direction the pubococcygeus muscle and the puborectalis muscle are more or less continuous. In sectional anatomy they can be differentiated by the different directions of their fiber bundles, those of the pubococcygeus taking a slightly descending course, and those of the puborectalis exclusively situated in the horizontal plane. The different components of the levator ani muscle can already be distinguished in early fetal life (Fritsch and Fröhlich 1994). Sexual differences found in the levator ani muscle of the adult are already marked in late fetal life: the levator ani constitutes a thick and well-developed muscle in the male fetus whereas it is thinner and already intermingled with connective tissue in the female fetus (Fig. 6b). This is particularly true of its puborectalis portion.
The puborectalis muscle is continuous with the external anal sphincter caudally (Fig. 7). The macroscopic distinction between both muscles is provided by the anococcygeal body. The puborectalis has no skeletal attachment dorsally, but the deep portion of the sphincter ani externus is indirectly fastened to the coccyx by the anococcygeal body.
The sphincter ani externus is the outer part of the anal sphincter complex (see Table 1). The other components are the smooth internal sphincter and the longitudinal muscle layer of the anorectum; the latter is interposed between the sphincters. Whereas macroscopically the external anal sphincter presents itself as a continuous sheet covering the anal canal (Fig. 8a), it can be subdivided into a deep, anorectal portion and a superficial, subcutaneous portion in sectional anatomy (see Fig. 8b). This deep portion is a clearly demarcated layer of circularly arranged striated muscle fibers; the superficial portion is characterized by an intermingling of the striated muscle fibers with the smooth longitudinal muscle (also called “intersphincteric
Fig. 4 Rectovaginal fascia (arrows). Axial section (400 μm) of a 24-week-old female fetus. ×28. v vagina, r rectum
H. Fritsch
adult female.
Fig. 5 Levator ani muscle (arrows). (a) Axial section (5 mm) of an adult female. ×0.6. (b) Parasagittal MR image of an adult female. (c) Sagittal section (5 mm) of an
×1.0. isc ischiococcygeal muscle, if ischioanal fossa, ilc iliococcygeal muscle, pc pubococcygeal muscle
Fig. 6 Puborectalis muscle (arrows). (a) Axial section (5 mm) of an adult female. ×0.8. (b) Axial MR image of an adult female. (c) Axial section (400 μm) of a female newborn specimen. ×4. u urethra, v vagina, r rectum
H. Fritsch
pr puborectalis muscle, eas external anal sphincter, is internal sphincter, pbo pubic bone
space”). The form of the external anal sphincter can be best studied in three-dimensional reconstructions of histological or anatomical orthogonal sections (Fritsch et al. 2002): At an anorectal level above the perineum where the external anal sphincter is continuous with the puborectalis muscle dorsally (Fig. 8c), it is missing in the midline ventrally, but it is thickened ventrolaterally where it becomes part of the anterior compartment in males and the middle compartment in females. At a level of the perineum the external anal sphincter is complete ventrally (see Fig. 15a), but it turns inwards and forms a muscular continuum with the smooth internal sphincter and the longitudinal muscle dorsally. As can be seen from the fetal sections, sexual differences in the anal sphincter complex are already present prenatally: the sphincter complex as a whole is thicker in the male than in the female, and the anterior portion, however, is thick in the female and thinner and more elongated in the male.
3.1.3 Reinterpreted Anatomy and Clinical Relevance
The posterior compartment is predominated by the rectum and its surrounding connective tissue. The morphological demarcation of this compartment is formed by the rectal fascia. In CT the rectal fascia may be discriminated as a slightly hyperdense sheath (Grabbe et al. 1982; WEW and Tucker 1986) and in MRI it is visible as a
thin, hypointense structure. It is important for the diagnosis and staging of rectal tumor (Beets-Tan et al. 2001; Brown et al. 2003; Heald 1995). According to our results the macroscopic borders of the perirectal compartment are clearly demarcated in the adult female where the sacrouterine ligaments constitute the lateral borders and where the posterior border is marked by the pelvic parietal fascia. The perirectal adipose tissue constitutes functional fat that adapts to the different filling volumes of the rectum and constitutes a gliding sheath for the movements of that organ. In contrast to prior literature (Pernkopf 1941; Richter 1998) we did not find any ligament or even ligamentous structures binding the rectum to the lateral pelvic wall. Thus, there is neither a “rectal stalk” nor a dense “paraproctium.”
The most common surgically correctable cause of fecal incontinence in woman is childbirth with injury of the sphincter. External sphincter injuries occur in 6–30% of women (Sultan et al. 1993). It should be differentiated between complete or incomplete sphincter disruptions. Our morphological investigation (Fritsch et al. 2002) supports the fact that the external anal sphincter is not a totally circular muscle. We have thoroughly described the parts of the sphincter complex, in order to help the pelvic radiologists and surgeons to identify these structures and, if possible, to reconstruct them in a meticulous way.
Fig. 7 Computer-assisted reconstructions of a female fetus. (a) Oblique ventrolateral view. (b) Descending dorsoventral view. v vagina, lm longitudinal muscular layer,
c Fig. 8 Anal sphincter complex. (a) Macroscopic preparation of an adult female with anococcygeal body (asterisks). (b) Sagittal section (500 μm) of a 20-week-old female fetus with deep (arrows) and superficial (arrow-
heads) portion. ×10. (c) Axial section (5 mm) of an adult female, fusion of the external sphincter (arrow) and the puborectalis (arrowhead). ×0.6
H. Fritsch
Rectoceles are hernial protrusions of the anterior rectal wall and the posterior vaginal wall into the vagina and/or throughout the vaginal introitus. The size of the rectocele does not correlate with symptoms and it is often diagnosed in a population without symptoms. Trauma or obstetrical injuries weaken the rectovaginal fascia/septum. Rectoceles occur with laxity of the connective tissue in advancing years, multiparity, poor bowel habits, perineal relaxation, and increased intra-abdominal pressure in constipation (Khubchandani et al. 1983; Zbar et al. 2003). In the successful repair of a rectocele the rectovaginal fascia/septum seems to be the key structure (Cundiff et al. 1998; Richardson 1993).
3.1.4 Important Vessels, Nerves, and Lymphatics of the Posterior Compartment
• Superior rectal artery
• Rectal nerves
Fig. 9 Anterior compartment. (a) Macroscopic preparation of a 23-week-old female fetus with the pubovesical ligament (arrow) and the tendinous arch (arrowhead). ×9. (b) In an axial section (5 mm) of an adult female with the
• Rectal lymph nodes
• Inferior hypogastric plexus
• Superior hypogastric plexus
• Common iliac artery
• Internal iliac artery (Veins have a corresponding course)
3.2 Anterior Compartment
3.2.1
Connective Tissue Structures
When dissecting along the lateral and ventral wall in embalmed cadavers, it is easy to isolate the bladder including the embedding tissues and all the adjacent structures. During dissection, no lateral stalks are found that might be responsible for the fixation of the bladder or the urethra. Ventrally a cord can be identified. It takes an ascending course from the pubic bone to the neck of the bladder and it is usually called the pubovesical ligament (see Table 1) (Fig. 9a). It is
paravisceral fat pad (asterisks). ×. (c) Axial section (400 μm) of a 24-week-old female fetus with the developing paravisceral fat pad (asterisks). ×8. b bladder, u urethra, pbo pubic bone, oi obturator internus muscle
connected to the tendinous arch of the pelvic fascia (see Table 1). Together, both structures incompletely subdivide the retropubic region into a prevesical subcompartment and a preurethral subcompartment. From the comparative sectional study of fetal and adult pelves we learned the detailed composition of the connective tissue structures within the anterior compartment.
With the exception of its neck and its posterior wall the bladder is covered by adipose tissue (Fig. 9b). The latter constitutes a semicircular pad that fills the gap between the lateral pelvic wall and the ventral and lateral wall of the bladder. The fat pad is not subdivided by ligaments or any other dense connective tissue septa, but sometimes may be crossed by variable branches from the obturator vessels. It develops in situ (Fig. 9c) from a large paravisceral fat pad (see Table 1) in human fetuses (Fritsch and Kühnel 1992) and neither contains large vessels, nerves, nor lymphatics. The latter derive from the internal iliac vessels and join the dorsolateral edge of the bladder. Their branches, which are always accompanied by a sheath of dense connective tissue, embrace the bladder and urethra. Thus nerves, vessels, and lymphatics are directly situated at the lateral and dorsal wall of the bladder and medially to the fat pad. Ventrocranially, both fat pads join in the midline. Their dorsal edge nearly abuts at the perirectal compartment and their caudal border abuts the levator ani laterally and the pubovesical or puboprostatic ligament ventrally. Thus they are not part of the preurethral subcompartment that is filled by connective tissue accompanying the deep dorsal vessels of the clitoris.
Within the anterior compartment two structures are found that are composed of dense connective tissue: the tendinous arch of the pelvic fascia that originates from the pubic bone and that is connected to the pelvic parietal fascia covering the levator ani muscle on its visceral side (superior fascia of the pelvic diaphragm; see Table 1) and the semicircular fibrous sheath that covers the ventral and lateral wall of the bladder and the urethra. As the sheath is strong ventrally it can be considered as an incomplete ventral vesical or urethral fascia. Whereas the ventral
H. Fritsch
vesical fascia has absolutely no fixation to the lateral pelvic wall, at a level of the urogenital hiatus the ventral urethral fascia, but not the urethra (Ludwikowski et al. 2001), is attached to the fascia of the levator ani muscle laterally (Fig. 10a). Thus, within the hiatus a fibrous bridge connects the fasciae of the levator ani muscles of both sides. To summarize: the fibrous structures of the anterior compartment build up a hammocklike (DeLancey 1994) construction for bladder and urethra. These findings can most clearly be shown in fetuses and are matching but not so evident in the adult. It is important to know that there is absolutely no kind of a lateral bony fixation for bladder or urethra. In a dorsocranial direction, the ventral fascia of bladder and urethra is continuous with the connective tissue sheath of the internal iliac vessels. Ventrally, the hammocklike construction is indirectly fixed to the pubic bone by means of the tendinous arch and by the so-called pubovesical ligament (Fig. 10b–d). The latter is composed of cholinergic innervated smooth muscle cells (Wilson et al. 1983) and is connected to the vesical neck cranially (see above).
An additional fibrous structure can be found to close the hiatus ventrally: a plate of dense connective tissue fills the space between pubic bone and urethral sphincter, thus constituting the perineal membrane (Fig. 11a).
3.2.2 Muscles
The striated muscles of the anterior compartment are the ventral parts of the levator ani muscle (see Table 1), i.e., the pubococcygeus and puborectalis muscle of each side. As they are covered by the superior fascia of the pelvic diaphragm, they are clearly separated by the adjacent organs (Fig. 10a, d and Fig. 11a) and the external urethral sphincter. As has been reported previously (Ludwikowski et al. 2001), this muscle is horseshoe- or omega-shaped during fetal development and incompletely covers the urethra (Fig. 11). The dorsal ends of this muscle are connected by a plate of dense connective tissue that is small in the female where it is firmly attached to the ventral wall of the vagina (Figs. 10d, 11a). Whereas most of the fibers of the external urethral sphincter
Another random document with no related content on Scribd:
The Project Gutenberg eBook of 40 kuukautta Neuvosto-Venäjällä
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.
Title: 40 kuukautta Neuvosto-Venäjällä
Author: Heikki Välisalmi
Release date: April 29, 2024 [eBook #73494]
Language: Finnish
Original publication: Turku: Sosialistin Kirjapaino Oy, 1923
Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen *** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 40 KUUKAUTTA NEUVOSTO-VENÄJÄLLÄ ***
Kirj.
Heikki Välisalmi
Turussa, Sosialistin Kirjapaino Oy, 1923.
SISÄLLYS:
Alkusananen.
I. Pietari v. 1918 alussa.
II. Bolshevikien valtaanpääsy ja heidän hallituskautensa ensi vaiheet.
III. Bolshevikien taistelu vastavallankumousta ja keinottelua vastaan v. 1918 ensi puoliskolla.
IV. Hallitussuunnan ja yleisen tilanteen kehittyminen v. 1918.
V. Yritys päästä pois Bolshevikiasta ja sen nolo loppu.
VI. Jälleen tshekan säilytettävänä. — Punainen terrori.
VII. Bolshevismin kehitys kommunismiin.
VIII. Asuntokysymys.
IX. Neuvostohallituksen tarjoama jokapäiväinen leipä.
X. Talonpoikaisväestön asema kommunismin valtakaudella.
XI. "Köyhälistön diktatuuri."
XII. Neuvostovallan virkakoneisto.
XIII. Viimisen kerran tshekan kynsissä.
Alkusananen.
Alunperin ei ollut lainkaan tarkoituksenani julaista kirjan muodossa muistelmiani ja vaikutelmiani Neuvosto-Venäjältä. Vasta viime talvena, luettuani useampiakin kuvauksia bolshevikien valtakunnasta ja huomattuani ne kaikki enemmän tai vähemmän tosioloihin perustumattomiksi, innostuin kyhäämään nyt ilmestyvät luvut. Jouduin olemaan Venäjällä juuri ne vuodet, joitten kuluessa kommunismia yritettiin kansaan istuttaa, joten kirjassani kuvataan senaikaisia oloja. Minun Venäjältä poistuessani, keväällä v. 1921, oli juuri tullut dekreetti kapitalismin uudelleen elvyttämisestä.
Mitään perinpohjaista kuvausta ei kirjani voi antaa. Omalla kokemuksellani hankittua ainehistoa ei kylläkään olisi puuttunut, mutta kirja ei ole saanut paisua tämän laajemmaksi, koska on täytynyt saada se hinnaltaan niin kohtuulliseksi, että vähempivarainenkin kykenee sen itselleen hankkimaan.
Tekijä.
I.
Pietari v. 1918 alussa. Pietari, Nevan helmi, niinkuin Pietari Suuren kaupungin asukkaat ennen ylpeästi sanoivat, ei vielä v. 1918 alussa ainakaan noin ensi näkemältä kantanut mitään erikoista leimaa. Sama iloinen ihmishyörinä keskikaupungilla, sama valovirta iltaisin puotien suurista näyteikkunoista, samat pika-ajurien "beregis" (varo) -huudot kuin ennenkin, samat hienosti puetut ja hajuvesiltä tuoksuvat naiset kaduilla, sama univormujen vilinä, joka aina on ollut venäläiselle metropolille niin tunnusmerkillistä. Entinen solina ja kolina ja yhä vain ainainen kiire ja aivankuin kilpajuoksu jonkun saavuttamattoman perässä.
Mutta sittenkin. Perehdypä lähemmin tsaarien kaupunkiin, niin etköhän vain huomaa jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Katsele tarkemmin joukkoa: miksi noin paljon ilmettyjä juutalaistyyppejä? Moseksen kansaa ei ennen suvaittu keisarien pääkaupungissa. Ne harvat könkönenät ja kiharan hiilimustan tukan kattamat latteaotsaiset kasvot, jotka siellä sattumalta tapasit, olivat uskostaan luopuneitten ja siis tavallaan suvustaan huonontuneitten Israelin
lapsien. Varsinainen juutalainen ajettiin Pietarista pois kuin kulkurikoira. Hänelle oli suotu omat rajoitetut asuma-alansa Liettuassa ja Puolassa, Ison-Venäjän kaupunkeihin ei hänellä ollut jalallaan astumista. Mutta Kerenskin "svaboda" oli lahjoittanut vapauden näille hyljeksityillekin. Vuosi 1917 oli kansoittanut Pietarin epälukuisilla juutalaisilla liikemiehillä. Juutalainen murre sorisi kaduilla kilpaa venäjän kanssa.
Ennen näit Pietarissa komeita kaartinupseereita ja silloin tällöin liikkuva sotamies näytti itsekin nauttivan puhtaasta sinellistään. Pääkaupunkiin ei majoitettu puutteellisesti puettuja sotilasosastoja. Nyt oli laita toinen: vapaus, kurin höllyttänyt väärinkäsitetty vapaus, oli levinnyt armeijaan, joukkojen tuli ikävä rintamilla, kokonaisia osastoja hajosi kotiseuduilleen tai lähti lorvehtimaan joutilaina pääkaupungin kaduille. Upseeritakki ei istunut enää yhtä moitteettomasti kuin ennen, sillä armeijan upseeristo oli monien sotavuosien aikana suunnattomasti muuttunut. Siihen kuului nyt kaikellaista häthätää leivottua ainesta: nuoria koulupoikia, maalaisten keskuudesta lähteneitä sattumalta lukutaitoisia nuorukaisia, jopa entisiä pika-ajureitakin. Upseerien puute alensi pääsyvaatimuksia, Kerenskin sotakouluissa niistä tuskin enää saattoi vakavasti puhua. Armeijan komentaville paikoille oli päässyt kaikellaista satunnaista ainesta. Kuinkapa tämä olisi viihtynyt rintamalla, mieluummin se toki oleskeli "lomalla" pääkaupungissa.
Eivätkä bolshevikit valtaan päästyään suuria välittäneet upseereista. Armeija ei heidän aikanaan taistellut. Sen verran, minkä päälliköitä oli, valitsivat sotamiehet ne itse. Arvo ja kokemus ei vaalissa merkinnyt mitään, nuori hyvällä puhelahjalla varustettu aliupseeri saattoi komentaa prikaatia. Upseerit joutivat siis hyvin "lomalle". Huonommat ainekset heistä asuskelivat kahviloissa
epämääräisissä liikehommissa, paremmat — möivät sanomalehtiä ja kengännauhoja kadulla. Varsinkin juuri viimemainittujen keskuudessa oli puute jo v. 1918 alussa huutava. Sotilaskasvatuksen saanut iäkäs eversti tai kenraali ei ammattinsa menetettyään osannut sijoittua uuden järjestelmän vallitessa, hänen oli turvauduttava katukauppaan, tai — kuten myöskin tapahtui — astui hevosen omistava entinen ylhäinen herra kuskipukille. Niinpä havaittiin Pietarissa mainitsemanani vuonna ajureina — ruhtinaita.
Oli vielä muutakin pahaenteistä ilmestynyt entisen ylvään keisarikaupungin kaduille: kerjäläisiä. Niitä ei ennen poliisi suvainnut, anelemisen täytyi tapahtua mahdollisimman salassa. Nyt ei ollut enää poliisia olemassakaan; miliisi, jommoinen Kerenskin aikana oli vielä yrittänyt pitää yllä jonkunlaista järjestystä, pysytteli näkymättömissä. Nyt seisoi tuossa rääsyinen, laiha tyttö, niin läpikuultavan hintelä, että luut pullottivat, ja huusi sydäntäsärkevällä äänellä: daitje Hrista radi (antakaa Kristuksen tähden). Siihen aikaan liikkui vielä rahaa Pietarissa ja almuja satoi tytön ojennettuun käteen. Se oli ikäänkuin ensimäinen hätähuuto, myöhemmin kaikui se kaikkialta. Tuossa taas kadun kulmauksessa istuu jalkojensa tyvillä sotarampa anellen rahaa, toinen, sokea, vähän matkan päässä seisoo käsi ojolla, kolmas, halvaantunut upseeri valittaa vaivojaan melkein vieressä. Astut pihaan, sinne työnnetään jalaton mies rullarattailla — sanoo olevansa entinen kapteeni —, nyt käy hän pihoissa soittamassa lantin edestä. Eikä ole lainkaan harvinaista, että vanha kenraali kuiskaa sinulle vaivihkaa, ettei ole syönyt pariin päivään huomauttaen täten, että sinä tekisit hyvän työn, jos viskaisit hänelle kolmeruplasen. Olisihan näitä kuvia, mutta riittäköön. Yhtä en toki malta olla kertomatta: erään Nevan sillan poskessa istuu vanha kalpea mies, hänen vierellään on taulussa kirjoitus, jolla
vanhus lupaa tehdä pienestä maksusta runon, mistä aiheesta "kundi" vaan haluaa. Maksat ja sointuvan runon saatkin.
Mutta ei sentään kaikkialta irvistä puute vastaan. Kuulet äkkiä iloisen naurunrämäkän, vilkaiset sivullesi ja näet joukon matruuseja virkeässä naisseurassa. Naisilla on hameet polviin saakka, sievät kengät ja muodinmukainen puku, vaikkeivät he näytä oikein jaksavan kantaa hienouttaan. Matruusit kulkevat merimiespuvussaan, se on tällä kertaa kunniassa. Suuri johtaja on sanonut, että Itämeren laivaston merimiehet ovat "vallankumouksen kunnia ja ylpeys". Heidän hartioittensa varassa lepää uusi valta, he tuntevat arvonsa, jonkavuoksi kaiketi ovat ripustaneet ylleen joukon säteileviä jalokiviä. Niitä on heidän naisiltaankin, mitä osaa nämä sitten "suuren vallankumouksen" pyörteissä näytellevät?
Rikasta väkeä on tämä "vallankumouksen kunnia ja ylpeys". Olipa heitä kerran tullut puoli tusinaa erään vaatimattoman, nyttemmin jo huonosti pärjäävän asianajajan asuntoon ja pyytänyt "vuokrata" huoneustoa pariksi vuorokaudeksi. Asianajaja suostui, tai oikeammin: hänen oli suostuttava. Tulokkaat eivät kuitenkaan tarvinneet muuta kuin yhden huoneen, ruokasalin, jossa oli suurenpuoleinen ja mukava pöytä. Asianajaja sai niin ollen jäädä viereiseen huoneeseen. Uudet "vuokralaiset" olivat saapuneet pussien kanssa ja huoneuston isäntä, joka uteliaana miehenä ei voinut olla tirkistelemättä avaimen reiästä, näki otettavan esille hirmuiset tukut rahoja, "kerenkkejä", niinkuin siihen aikaan Kerenskin liikkeellelaskemia seteleitä nimitettiin, korttipakkoja ja hienoja viinejä. Kaksi vuorokautta olivat vieraat viipyneet. Heidän lähdettyään saattoi asianajaja todeta jonkun rikkinäisen tuolin, viinin tahraaman pöytäliinan ja säretyn taulun, mutta lattialta oli hän kerännyt 220,000
ruplaa. Tämä summa korvasi vielä siihen aikaan menetetyn omaisuuden monikymmenkertaisesti.
Olisipa hauskaa seurata tuota iloista matruusi- ja naisseuraa heidän retkellään. Ehkä menevät he kahvilaan tai kapakkaan iloittelemaan? Sinne voit vielä pujahtaa, jollei laitos ole kaikkein pahamaineisimpia. Mutta jos he astuvat sisälle johonkin muodissaolevaan tanssipaikkaan, on parasta, että pysyt ulkosalla, jollei sinulla ole päälläsi sotilassinelliä. Siellä nimittäin vallitsee joka tapauksessa villi meno ja saatat helposti menettää päällysvaatteesi, ellei rahavarojasi katsota riittäväksi korvaukseksi. Niitä ei varasteta, vaan ryöstetään. Sellaisen tempun saa tehdä, kukaan ei häiritse.
Ryöstettiinhän kerrankin Italian lähettiläs, joku markiisi, omassa autossaan keskellä katua ja Jumalan kirkasta päivää ilkoisen alastomaksi. Tästä puhuivat venäläiset sanomalehdetkin.
Niin — ryöstöt. Niitä tapahtuu joka vuorokauden aikana ja tavallisesti kenenkään estämättä. Asestetut matruusit tai sotilaat ympäröivät yhden tai useampia henkilöitä milloin missäkin kadulla, tarkastavat taskut kaikessa rauhassa ja menevät matkoihinsa saaliinensa. Kukaan ei hämmästy, kun kerrot, että sinulta vietiin rahat, kello tai sormus. Päinvastoin saattaa hän hymähtäen sanoa, että niin hänelläkin otettiin eilen tai toissapäivänä. Toisinaan tapahtuu ryöstö hiukan taiteellisemmin. Jotkut gentlemannit esiintyvät kahviloissa ja ravintoloissa liikemiehinä ja kauppaavat tavaraa. Kun sitten rahat taskussa ajetaan sitä ostamaan, viskataan ostaja sopivassa paikassa ulos autosta, joka nopeasti jatkaa matkaansa. Ostajan lompakko on kuitenkin jäänyt autoon. Varmuuden vuoksi pistetään ällistyneen ostajan otsaa vasten kylmä revolverinpiippu, jonka edessä koettaa päästä rahoistaan niin pian
kuin mahdollista. Murhia, ryöstömurhia, tapahtuu niinikään tuontuostakin. Miliisilaitokseen on jokseenkin turhaa turvautua. Jos ryöstön uhriksi joutunut jollain ihmeen tavalla löytää sellaisen, kysytään siellä haukotellen: menikö suurikin summa? Ja kun saadaan kuulla, niin haukotellaan taas ja päivitellään, että onpa viety paljo rahaa, mutta mistäpä ne nyt rosvot kiinni saa.
Saattoipa vielä miliisin kanssa tekemisiin joutuneelle käydä niinkuin eräälle tuttavalleni. Häneltä oli ryöstetty melkoinen summa rahaa ja hän oli siitä valittanut miliisilaitokseen. Noin kuukauden kuluttua oli tultu ilmoittamaan, että rosvot on nyt saatu kiinni, sopii vaan tulla niitä tuntemaan. Hän meni ja tunsikin rosvot samoiksi. Nyt kävi kuitenkin niin hullusti, että samana iltana oli hän pidätettynä yhdessä morkussa rosvojen kanssa ja majaili siellä myöskin — tosin jo ennen vangittuna — miliisilaitoksessa hänen asiaansa tutkinut virkamies. Tämä viimemainittu oli joutunut selliin jonkun rötöksen johdosta, hän taas "erehdyksestä", joka selvisi kuukauden kuluttua.
Kun hänet sitten vapaaksipäässeenä kutsuttiin asianomistajana oikeuteen, jossa rosvot piti tuomittamaan, ilmoitettiin siellä lyhyesti, että nämä olivat — karanneet.
Ryöstötapausten huippu lienee ollut seuraava, josta myöskin sanomalehdet kertoivat: Pietarin eräällä vilkasliikkeisimmällä kadulla oli raitiotievaunuun hypännyt sotilaspukuinen mies, jonka povesta pian oli tungoksessa solahtanut kyynärpäästä poikkileikattu naisen käsi. Sormissa oli ollut kallisarvoisia hohtokivisormuksia. Miehen oli yleisö repinyt melkein kappaleiksi. — Lynchauksia sattui muuten sangen tiheään.
Samaan aikaan kun tällaista tapahtui kadulla, kulki elämä hotelleissa melkein entistä rataansa. Tosin eivät vieraat olleet aivan
samat kuin ennen, mutta valo virtaili yhtä vuolaana, viinit — joskin hiukan salakähmää — juoksivat jokena ja edeskäyvät lennättelivät herkullisia ruokia pöytiin, joiden ympärillä helisi nauru ja kiertelivät sutkaukset. Poissa oli nyt vanha aristokratia, hienojen ravintoloitten entinen tavanmukainen yleisö, mutta tämä nykyinenkin osasi suitsuttaa suosiotaan romanialaisille orkestereille ja — elää leveään aitovenäläiseen tapaan.
Nämä uudet ravintolavieraat olivat pääasiassa komersantteja, jotka sota-aika oli rikastuttanut, ja rikollisia, jotka hienosti puettuina saapuivat valaistuihin saleihin vaanimaan uhreja antaakseen ne ilmi asestetuille rikostovereilleen, tai lepäämään ja huvittelemaan hyvin suoritetun kaappauksen jälkeen. Vapaasti pääsivät nyt hienoimpiinkin ravintoloihin kaikellaiset yöperhoset saalista nappaamaan, olivathan he mitä sopivinta seuraa nykyiselle pinnalle kohonneelle joukolle, joka heikon ja toistaiseksi vielä melkein järjestymättömän uuden valtiovallan pääkaupungissa piti menojaan.
Ja kauppa kävi vielä sen aikaisessa Pietarissa. Kävi sellainen ryöstökauppa, josta edellä on mainittu, mutta kävi toisellainenkin: selvä keinottelu, jonka varjossa aina menestyvät väärinkäytökset. Kaikellainen tavara, mitä suinkin ajatella saattoi, vaihtoi yhtämittaa omistajaa. Ostajia riitti, vaikkei monesti tavaraa edes nähty Tässä jatkui edelleen sota-ajan hillitön meno. Kaipa siinä usein myytiin "ilmaakin" — kuten siihen aikaan usein kuuli sanottavan —, mutta olihan toki todellisenkin tavaran kauppaajia. Uuden vallan kylkiin imeytyneet roistot myivät tämän vallan vähää omaisuutta sääliä tuntematta. Sotilaat, mikäli heitä vielä oli pysynyt armeijassa, kävivät riekaleissa, mutta intendentuurin hoitajat myivät vaunulastittain sotilastavaraa. Myivät useinkin aivan polkuhinnasta täyttääkseen mahdollisimman pian taskunsa ja hävitäkseen paremmille
markkinoille. Näin lähtivät siihen aikaan vielä verrattain runsaat sotilastavaravarastot kiertämään kädestä käteen. Moni ansaitsi kokonaisia omaisuuksia ja puikki silloin vielä auttavassa kurssissa olevine ruplineen rajan yli. Sattuihan kyllä joku jäämään välistä satimeenkin. Hallituksen urkkijat, joita vähitellen alkoi hääriä joukossa, pääsivät sotkemaan langat, ja kauppamiehet suljettiin telkien taakse. Mutta sittenkin yritettiin: voiton toivo oli houkuttelevan suuri ja monellekin oli tämä ainoa toimeentulon mahdollisuus. Eihän toki sellaisen, joka oli onnistunut kruunun tavaraan käsin pääsemään, sopinut lähteä kadulle sanomalehtiä tai rihkamaa kauppaamaan.
Hotellit olivat tulvillaan ympäri Venäjää saapuneita keinottelijoita ja kauppiaita. Huoneissa piiloteltiin rahat ja arvoesineet mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin kotitarkastusten varalta. Sellaisia tapahtuikin tuhkatiheään, milloin hallituksen asiamiesten toimeenpanemina, milloin omavaltaisia. Monta kertaa saapui joku asestettu matruusi- tai sotilasjoukko ja puhdisti koko monikerroksisen hotellin asujamet, ilman että heille voitiin mitään.
Muistuupa mieleen "Jevropeiskaja Gastinnitsassa" (Europalainen hotelli), Pietarin ehkä hienoimmassa hotellissa, sattunut tapaus. Sinne oli eräänä yönä saapunut parikymmentä asestettua sotilasta pitämään kotitarkastusta. Hotellin neuvokas ovenvartija epäili kuitenkin tarkastuksen laillisuutta ja ilmoitti siitä miliisilaitokseen. Siellä oltiin tällä kertaa tavallista nokkelampia ja lähetettiin viisikymmenmiehinen joukko estämään tarkastuksen pitoa, se kun oli kuin olikin aivan omavaltainen. Miliisijoukon saapuessa ja nähdessään vaaran itseään uhkaavan, soittivat väkivallantekijät jostain hotellin lukuisista puhelimista rykmenttiinsä pyytäen apua. Sitä tulikin ja kokonainen komppania syöksyi hotelliin toverejansa
pelastamaan. Miliisien onnistui myöskin päästä puhelinyhteyteen hallitukselle uskollisten joukkojen kanssa ja, vasta kun näitä oli saapunut pataljoona tykkejä mukana uhaten laskea maan tasalle koko hotellin, johon omavaltaiset tarkastajat olivat sulkeutuneet, täytyi kotietsijöitten poistua. Jotain sentään ehti tässäkin kahakassa hotellin asukkailta hävitä.
Näin elettiin Pietarin hienoimmissa hotelleissa. Mutta syrjäkaduilla makasi nälkäänkuolleitten hevosten raatoja, joitten lautasilta oli veitsillä viilletty paloja. Kuka sen oli tehnyt? Koiratko? Eihän koirilla ole veitsiä.
Sieltä lähestyi nälkä…
II.
Bolshevikien valtaanpääsy ja heidän hallituskautensa ensi vaiheet.
Lieneekö vielä milloinkaan ja missään ilo puhjennut niin hillittömänä valloilleen kuin Venäjällä maaliskuun vallankumouksen onnellisen suorituksen jälkeen. Allekirjoittanut sai olla tämän riemun silminnäkijänä. Palasin silloin juuri Siperiasta lähes kolmivuotisen karkoituskauden jälkeen. Riehakas hyvämieli pursusi joka paikassa, asemilla, junissa ja radan varsillekin, jossa ennen näki synkän talonpojan kuormineen vaeltavan, näytti se jo koteutuneen. Tuntui, että venäläinen oli vaistonnut suuren tapahtuman, tajunnut sen enemmän tunteellaan kuin järjellään. Sydämelläänhän slaavilainen aina enemmän elääkin. "Shirokaja russkaja dusha" (laaja venäläinen sielu) kuulee Venäjällä usein huudahdettavan ja se merkitsee, että kansan parhaimmisto tuntee hyvin heimonsa vahvuuden ja heikkouden.
Mitenkäpä venäläinen talonpoika olisi saattanutkaan järjellään käsittää näin suuria asioita? Eihän hän osannut edes lukea. Tuskinpa joka kylästä löytyi yhtäkään lukutaitoista henkilöä, eikä talonpojille tullut sanomalehtiä. Kylän kauppias tai siinä asustava
tshinovnikka ei taas mielellään asettunut kansan kanssa tekemisiin enemmän kuin oli välttämätöntä. Sodan aikana oli yleisesti tunnettu tosiasia, ettei huomattava prosentti venäläisistä sotamiehistä tiennyt ketä vastaan he sotivat. Tämän kirjoittaja kyseli joskus rintamilta palaavilta, millä paikoin he olivat taistelleet, mutta hyvin harva osasi vastata mitään.
Mutta, kuten sanottu, vallankumouksen tapahduttua oli kansa heti selvillä, että jotain erikoista nyt suoritettiin. Tietoisuus siitä leijaili ikäänkuin ilmassa, tarvitsi vain kaapata se sieltä. Ja niin sanottu intelligenssikin läheni nyt yhtäkkiä kansaa. Suurin osa siitä oli aikojen kuluessa suhtautunut enemmän tai vähemmän myötätuntoisesti vallankumousliikkeeseen, vaikka asema ja toimeentulo oli pakoittanut sen vaikenemaan. Nyt saattoi pelotta avata suunsa ja puhua kansalle, josta vieraantuneina ennen oli eletty Tässä on myöskin huomioonotettava, että vallankumouksen asiaa ajaneilla puolueilla oli aivan erilaiset toimintamuodot kuin muualla. Kun esim. sosialistiset puolueet muussa maailmassa toimivat julkisesti ja vetosivat suoraan kansaan, oli heidän Venäjällä kaivauduttava maan alle. Toiminta tapahtui pienissä "klikeissä", jotka vain syvästi salaisia johtoja myöten olivat vuorovaikutuksessa keskenään. Ei milloinkaan — muutamaa lyhyttä aikaisempaa vallankumousmyrskyä lukuunottamatta — päästy puhumaan suoraan kansalle ja kysymään sen kannatusta. Vallankumouksellisten vainoista ja vangitsemisistakaan eivät sanomalehdet saaneet hiiskua mitään, sillä senkin pelkäsi santarmisto järkyttävän tsaarivallan perustuksia. Hyvin hiukan paremmassa asemassa olivat vapaamieliset porvarilliset puolueet. Ne kyllä toimivat jonkunlaisina puoleksi suvaittuina ryhminä, mutta tiukan poliisivalvonnan alaisina. Kun nyt vallankumous nosti salvan vapaan sanan suun edestä ja aukaisi selkiselälleen vankilain ovet,
pyrähti äkkiä suunnaton parvi kynän ja sanan ritareita ympäri laajan valtakunnan.
Kehittyneempi kaupunkilaistyöväestö otti heti vallankumouksen asian omakseen. Se oli ainakin ollut mieleltään kumouksellista ja toiminutkin mahdollisuuden mukaan salaisissa "soluissa". Talonpoikaisväestö, joka Venäjällä on runsaana enemmistönä, sensijaan oli pysynyt vallankumouksesta syrjässä. Se kyllä tunsi sekä ruumiissaan että sielussaan maanomistuksen nurjuuden, mutta henkisessä pimeydessään tyytyi siihen odottaen apua Jumalalta ja tsaarilta. Nyt herätti vallankumous talonpoikaisväestönkin ainakin vaistomaisesti panemaan turvansa syntymässä olevaan uuteen järjestelmään.
Ja niin tapahtui se ihme, että venäläinen talonpoika, jolla tuskin nimeksikään oli ollut valtiollisia ja yhteiskunnallisia harrastuksia, joutui päätekijäksi bolshevikien pian aloittamassa yhteiskunnallisessa kokeilussa.
* * * * *
Maaliskuun vallankumousta seurannut Kerenskin hallituskausi tyrehytti pian yleisen riemun. Kerenski oli kaikkein vähimmän valtioja hallitusmies. Tulisieluinen agitaattori, kumouksellisen kuohuntaajan puhuja, joka sanansa voimalla kykeni sytyttämään muutenkin niin herkästi ailahtelevan slaavilaisen mielen, mutta tekoon ei hän jaksanut venäläistä kannustaa. Hän oli sydämeltään ja sielultaan vallankumouksen runoilija, jolla riittää innostusta, hehkua, jopa valtavia aatteitakin, niinkauankuin eletään suuren huumauksen hetkiä, mutta kun hurmaus loppuu ja alkaa uusia arvoja luova työ, pysähtyy hän neuvottomana. Kerenski jaksoi ajatella vain
vallankumoukseen asti, sen seuraukset ja velvoitus pysyivät hänelle suljettuna kirjana.
Ja niin seurasi iloa pian pitkä itku…
Tuskinpa lienee kovinkaan uskallettua väittää, että venäläinen tuntee venäläisen kaikkein huonoimmin. Syrjästä katsojalle oli selvää jo vallankumouksen ensi viikkoina, että sellainen meno johtaa romahdukseen. Juuri vallankumouksessa on kuri ja järjestys enin tarpeen. Se ei saa olla vallattomuutta enää senjälkeen, kun sortovalta on kukistettu. Raunioitahan vallankumous aina jättää, mutta sen on pikaisesti raunioille uudet rakennuksensa luotava, sillä mikään valtio- tai yhteiskuntajärjestys ei menesty soraläjillä.
Mitä teki Kerenski & K:nien hallitus? Palauttiko se maahan järjestyksen, joka vallankumouksen riehuessa tietysti oli järkkynyt?
— Ei, se tuskin todenteolla yrittikään hillitä kuohahtaneita intohimoja. Se ei voinut — liekö halunnutkaan? — korottaa arvovaltaansa kansan silmissä. Se käytti vapautta korulauseena, mutta orjuutti Venäjän kansan kurittomien ainesten anturan alle. Se ei ymmärtänyt, että suurin vapaus on suurin järjestys.
Mitä matkaansaattoi hallitus sodassa nääntyneen kansansa hyväksi? — Uusia kärsimyksiä. Se ei lainkaan käsittänyt, että Venäjän kansa ei halua sotaa. Venäläinen ei taaskaan tuntenut venäläistä. Kansan miehet oli väkisin viety teuraiksi, kansa itse inhosi sotaa, ei mistään periaatteesta — sellaista toki ei voi Venäjän maalaisrahvaalta vaatia, — vaan vaistomaisesti, koska se ei ollut milloinkaan ymmärtänyt olevan mitään syytä sotaan. Sensijaan että uudet hallitusmiehet olisivat ryhtyneet pikaisiin toimiin rauhan palauttamiseksi, astuivat he tunnettu kadetti Miljukov etunenässä
— duuman puhujalavalle teroittamaan Dardanellien Venäjälle
