Christianity’s role in united states global health and development policy: to transfer the empire of
Blevins
Visit to download the full and correct content document: https://textbookfull.com/product/christianitys-role-in-united-states-global-health-and-d evelopment-policy-to-transfer-the-empire-of-the-world-john-blevins/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant download maybe you interests ...
America Abroad: The United States’ Global Role in the 21st Century 1st Edition Stephen Brooks
Health Inequities Related to Intimate Partner Violence Against Women The Role of Social Policy in the United States Germany and Norway 1st Edition Mandi M. Larsen (Auth.)
The influences of relig ion in the history of the United States are complex and messy This book is unique in examining those influences in the context of Amer ica’s global health and development prog rams and pr ior ities For those of us working in the fields of public health and development, it reminds us of a history that we’ve largely forgotten but has linger ing consequences; suc h a reminder equips us to better under stand the ongoing influences of relig ion in our work today and helps us plan and execute our effor ts with heightened awareness and sensitivity.
– Sandra Thur man, Chief Strategy Officer in The Office of the U.S Global AIDS Coordinator and Health Diplomac y, USA
This book explores how Chr istianity has influenced Amer ica’s role in global health and development over the cour se of our nation’s existence The ubiquitous but ever-c hang ing influence of relig ion illuminates how it combines with scientific and social aspects to provide social good, but also cause potential har m. It is a must read for those concer ned with global health polic y
– James Cur ran, Dean, Rollins School of Public Health, Emory University, USA
John Blevins has g iven us a history of the role of Amer ican Protestantism as a for mative influence on the str uctures of faith-based organizations that work in the world of global public health and community development. Amer ican Protestantism’s deep flaws and soaring accomplishments are on full display in this history of its outreac h to many cultures and its building of sc hools and hospitals around the world. Blevins’ highly or ig inal account br ings together both familiar and unfamiliar individuals and helpfully offer s us a framework for seeing their work, and the institutions that have resulted from it as evangelism, eng ineering, and reconstr uction. Blevins, who is both a sc holar and a practitioner, concludes with a fair-minded assessment of what we should know, and do—now—to promote global health. – Ellen Idler, Samuel Candler Dobbs Professor of Sociology, and Director, Religion and Public Health Collaborative, Emory University, USA
This masterful work is a pathbreaking contr ibution to the g rowing sc holar ship on the role of relig ion in global health and development practices This social history fills a major gap in our under standing by skillfully tracing the history of Amer ican Protestantism’s involvement in this complex and contested set of issues Anyone interested in the multivalent role of relig ion in global affair s has to read this book.
– Shaun Casey, Director of the Berkley Center for Religion, Peace, and World Affairs, Georgetown University, USA
Chr istianity’s Role in United States
Global Health and Development
Polic y
In recent year s, researc her s and practitioner s in global health and development have shown a renewed interest in relig ion. In many instances, their interest has focused on ways to ensure that the contr ibutions and capacities of faith-based organizations are maximized in ac hieving global health and development objectives. There are, however, other cr itical questions to be asked in regard to relig ion’s influence on global health and development. This book offer s a sustained social and political histor y that helps to illuminate some of those questions. Chr istianity’s Role in United States Global Health and Development Polic y:To Transfer the Empire of the World examines the role of Amer ican Protestantism in making possible the fir st examples of global health initiatives car r ied out through medical missions and in influencing the idea that Amer ica has both the responsibility and the author ity to inter vene in other par ts of the world for the good of the people there.
Beg inning in the colonial era of the nation and continuing up to the present, this book sur veys 300 year s of social, political, and relig ious movements through the lens of global health and development. This book is not an apologetics for this distinctly Amer ican for m of Chr istianity but a cr itical histor y of Chr istianity in Amer ica that demonstrates both the benefits and costs of relig ion in these fields. Researc her s from across global health, politics, histor y, relig ion, and development studies will be interested in the wide-rang ing questions posed by this book.
John Blevins is an Associate Researc h Professor and Acting Director of the Interfaith Health Prog ram at the Huber t Depar tment of Global Health, Rollins Sc hool of Public Health, Emor y Univer sity, USA.
Routledge Research in Relig ion and Development
Ser ies Editor s Matthew Clarke
Deakin University, Australia
Emma Tomalin
University of Leeds, UK
Nathan Loewen
Vanier College, Canada
Editor ial board: Carole Rakodi
University of Bir mingham, UK
Gurhar pal Singh
School of Or iental and Afr ican Studies, University of London, UK
Jörg Haustein
School of Or iental and Afr ican Studies, University of London, UK
Chr istopher Duncanson-Hales, Saint Paul Univer sity, Canada
The Routledge Research in Religion and Development series focuses on the diverse ways in which religious values, teachings, and practices interact with inter national development. While religious traditions and faith-based movements have long ser ved as forces for social innovation, it has only been within the last ten years that researchers have begun to seriously explore the religious dimensions of inter national development. However, recognizing and analyzing the role of religion in the development domain are vital for a nuanced understanding of this field.This interdisciplinary series examines the intersection between these two areas, focusing on a range of contexts and religious traditions
Relig ion and Urbanism
Reconceptualising sustainable cities for South Asia
Yamini Narayanan
Relig ions and Development in Asia
Sacred Places as Development Spaces
Matthew Clarke and Anna Halahoff
Between Humanitar ianism and Evangelism in Faith-based Organisations
A Case from the Afr ican Mig ration Route
May Ngo
Chr istianity’s Role in United States Global Health and Development Polic y
To Transfer the Empire of the World
John Blevins
Chr istianity’s Role in United
States Global Health and Development Polic y
To
Transfer the Empire of the World
John Blevins
Fir st published 2019 by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN and by Routledge
The r ight of John Blevins to be identified as author of this work has been asser ted by him in accordance with sections 77 and 78 of the Copyr ight, Designs and Patents Act 1988.
All r ights reser ved. No par t of this book may be repr inted or reproduced or utilised in any for m or by any electronic, mec hanical, or other means, now known or hereafter invented, including photocopying and recording, or in any infor mation storage or retr ieval system, without per mission in wr iting from the publisher s
Trademark notice: Product or cor porate names may be trademarks or reg istered trademarks, and are used only for identification and explanation without intent to infr inge.
Br itish Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalog record for this book is available from the Br itish Library
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book has been requested
ISBN: 978-0-8153-5673-8 (hbk)
ISBN: 978-1-351-12750-9 (ebk)
Typeset in Per petua by Apex CoVantage, LLC
To our sons, John Brogan and Sam. And to the eng ineer (Rande), evangelist (Lesley), and reconstr uctionist (Linda) for your roles in molding them into the young men they are today.
3.1 Relig ious bodies suppor tive of bir th control on the basis of eugenics in 1928 and the names of those bodies today
7.1 Relig ious affiliation of member s of the United States Cong ress, 1961–1962 and 2015–2016 152
7.2 Denominational affiliation of Chr istians in the United States Cong ress, 1961–1962 and 2015–2016
7.3 Member s of the United States Cong ress who are member s of mainline Protestant denominations, 1961–1962 and 2015–2016
7.4 Select denominational representation among Amer ican Chr istians, 1952–2010
152
153
154
7.5 Number s of Jewish and Muslim Amer icans and Amer icans indicating no relig ious affiliation 166
Acknowledgments
There is no better place in the world to study the inter section of relig ion and public health than Emor y Univer sity. The univer sity has a strong sc hool of public health (including the largest student enrollment in global health in the world), a r igorous relig ious studies prog ram at both the underg raduate and g raduate levels, and a vibrant sc hool of theology that prepares students for vocational ministr y in the Chr istian tradition. Emor y is one of the few Amer ican researc h univer sities that values the contr ibutions of relig ious study to the intellectual life of the community and takes the study of relig ion ser iously, without dogmatic demands I am for tunate to have worked with colleagues at Emor y in explor ing this inter section of relig ion and public health for over a decade Emor y’s Relig ion and Public Health Collaborative br ings together sc holar s from public health, nur sing, medicine, law, relig ious studies, theology, anthropology, and sociology to car r y out interdisciplinar y researc h in the field. Ellen Idler, a sociolog ist and epidemiolog ist who has generated a tremendous body of researc h examining relig ion’s influence on health across the lifespan, is the director of the collaborative; in that role, she has created an environment in whic h sc holar s and students from across disciplines can lear n from one another and generate a body of sc holar ship unparalleled anywhere. Since 2009, I have had the good for tune to be par t of the Interfaith Health Prog ram (IHP) in the Rollins Sc hool of Public Health at Emor y. This applied researc h and practice initiative has been an incubator for innovative initiatives to build on the contr ibutions of relig ion in suppor t of improved health both in the United States and in var ious global contexts. Colleagues in IHP have included Sandra Thur man, Susan Landskroener, Aneesah Akbar-Uqdah, Ahoua Kone, and Emily Lemon, in addition to a host of g raduate students who have been par t of var ious fieldwork project over the year s; I’ve been enr ic hed by and lear ned from knowing all of them.
I was introduced to the field of relig ion and global health and development in 2004 when I volunteered with Lonnie and Fran Tur ner, two missionar ies who have been working alongside women and men in Zambia since the 1970s In par tner ship with local communities, the Tur ner s are implementing sustainable ag r icultural and educational initiatives that have a direct, immediate impact on people’s health and
Acknowledgments
well-being. They fir st helped me to under stand the c haracter istics of suc h work and the commitments that make it possible
The field of relig ion and global health and development is g rowing rapidly and colleagues both in univer sities and organizations enr ic h me with their insights and commitments on an ongoing basis These colleagues include Jill Olivier, Esther Mombo, Jean Duff, Sally Smith, Julienne Munyaneza, Nyambura Njoroge, and Francesca Mer ico; I am better in ever y way for knowing them.
Finally, I want to thank Mimi Kiser at Emor y’s Interfaith Health Prog ram. For over two decades, Mimi has lived out and held on to the best intentions and commitments in this field. My office is next door to Mimi’s, whic h g ives me a front row seat to her energy and passion. It’s a wonderful sight in a world that is too often dulled by c ynicism and suspicion.
Introduction
In 1800, the Reverend Nathaniel Emmons preac hed a Thanksg iving Day ser mon descr ibing the ways in whic h God had ordained Amer ica as “a peculiar people” to ser ve as a light unto the other nations of the world, testifying to God’s merc y and g race in order that God might br ing about a global society bound together in Chr istian har mony Emmons’s ser mon reveals a number of theolog ical, cultural, and political assumptions common to his day: a zeal to conver t “the heathens” to Chr istianity that their souls might be saved from eter nal damnation, a sincere belief that missionar y effor ts also provided an oppor tunity—no, a responsibility—to expor t Amer ican civilization to other nations in order to fulfill Amer ica’s providential role as the instr ument for order ing human societies and human gover nments to reflect God’s intention and an ar rogance to employ the mec hanisms of empire to br ing about both relig ious conver sion and cultural assimilation:
We shall soon r ise super ior to ever y other kingdom on ear th . . . If our present enter pr ising spir it continues to operate, and the smiles of Heaven continue to attend our vigorous exer tions, we shall in a ver y shor t time have the possession and dominion of this whole wester n world. It seems to be the design of Providence to diminish other nations, and to increase and strengthen our s Hence there is g reat reason to believe that God is about to transfer the empire of the world from Europe to Amer ica, where he has planted his peculiar people And should this be the design of Heaven, we shall undoubtedly continue to spread and increase until we become the most numerous and powerful nation on ear th.1
Emmons’s ser mon on that Thanksg iving Day did not merely recite Amer ica’s civil relig ion—though it indeed did do that; it also represented his ideas regarding foreign missions. As muc h as any relig ious leader of the late eighteenth and early nineteenth centur ies in Amer ica, Emmons provided a foundation for the nation’s emerg ing missionar y zeal. He helped found the Massac husetts Missionar y Society in 1800 and ser ved as its president for 12 year s In 1810, he was a founding officer
of the Amer ican Board of Commissioner s for Foreign Missions, a national body of Protestant denominations joining together to suppor t foreign missions initiatives around the world.2 The relig ious, cultural, and political world that Emmons envisioned ser ved as one foundation for Amer ican practices of global health and development, not only dur ing the decades of Emmons’s, life but even up into the present. This book tells the stor y of that world and offer s a 300-year social histor y on the ways in whic h relig ious and secular effor ts to care for those in need—fir st through foreign missions, and later through the health and development prog rams made possible in Amer ican foreign polic y—reflected the effor t to “transfer the empire of the world.”
According to Amer ica’s relig ious and political leader s, this transfer has been twofold. Fir st, Amer ica became the receptacle of God’s providential favor in the face of European societies who had tur ned away from tr ue faith to r uinous er ror In this way, then, these leader s believed that the fir st transfer had occur red when Amer ica c hose to be an exemplar—a city on a hill—that reflected God’s intention for how society should be str uctured. Europe had offered a hope for suc h a str ucture but had failed to br ing it to fr uition; Amer ica would complete the task. The second transfer would occur as Amer ican Chr istians spread the gospel not only of salvation through Jesus but of the beneficent largesse of the Amer ican people to cultures across the world.
This transfer of empire occur red, in par t, through global health and development prog rams car r ied out by Amer icans to alleviate the suffer ing of people in need. The book is not at all justification of suc h effor ts, but, rather, a recounting of the ways that the tentacles of empire can spread not only through the strength of militar y inter ventions but through prog rams that wrap themselves in the practices of relig ious and secular compassion. Recounting this stor y is impor tant at this point in time because secular global health and development initiatives have realized the impor tance of relig ion in their effor ts After being ignored for over 30 year s, relig ion has once again become a social force that has captured the attention of researc her s and practitioner s in global health and development. Let’s beg in by offer ing some evidence for this renewed interest.
Relig ion, health, and development by the numbers
In 1640, the Capuc hin missionar ies of the Roman Catholic Churc h founded a mission hospital in the nation now known as Angola. The London Missionar y Society sent Dr. Johannes Van der Kamp as its fir st medical missionar y to Cape Town in 1795.3 The foreign missions activities of Chr istian organizations laid the foundation for moder n health care in many par ts of the world, with the clearest and longest-landing contr ibutions of those effor ts seen in sub-Saharan Afr ica today. Through the nineteenth and twentieth centur ies, Protestant and Catholic missionar y bodies established the only health networks of any size across the sub-Saharan
3 reg ion of Afr ica. In 1890 The Society of the Missionar ies of Afr ica had a network of 46 missionar y stations administer ing a network of 60 hospitals, dispensar ies, and or phanages that cared for 344,615 patients By 1910, they treated 1,219,869 in 289 facilities. Roman Catholic missionar ies founded Sacred Hear t Hospital, the fir st hospital in Niger ia in Abeokuta in 1895.4 Without exception, the only source of dedicated clinical medical practices across the European colonies at the tur n of the centur y came from Chr istian missionar ies 5
Today, faith-based health facilities are the largest non-gover nmental provider of health ser vices across sub-Saharan Afr ica.6 They have been essential in addressing the global HIV pandemic; for example, a per son living with HIV in either Nairobi or Mombasa—Kenya’s two largest cities, both of whic h have high HIV prevalence—is more likely to get life-saving antiretroviral treatment from a faith-based facility than from any other type, including those managed by the Kenya gover nment.7
A new field emerg ing
Given this history of geog raphic reac h, longevity, and capacity among faith-based facilities, there is little wonder why global health and development practitioner s and researc her s have had a conver sion exper ience—they have found relig ion. And they have found relig ion because they recognize how little they know of its function—a gap in knowledge that is rather problematic g iven the scope of the ser vices offered by faith-based provider s. In fact, the interest in relig ion is a relatively new phenomenon. Up until a decade ago, many health and development practitioner s and researc her s minimized the influence of relig ious beliefs in the lives of the people to whom they provided ser vices, overlooked the impor tance of par tner ships with faithbased health and development prog rams, and insisted that relig ious belief remain seg regated as a pr ivate matter whic h should have no bear ing on health policies.
Today, things have cer tainly c hanged. In 2015, at a high-level conference hosted by the World Bank on the impor tance of faith-based par tner s to the global development agenda, Jim Yong Kim, President of the World Bank Group, spoke of the impor tance of his own Roman Catholic faith and the liberation theology tradition within Catholicism as a foundation for his own per sonal commitment as well as the Bank’s institutional commitment to utilize the Bank’s resources to address economic dispar ities:
The foundation of ever ything I have done has been through this notion of a preferential option for the poor . . . We looked around the world and asked if there was an approac h that made sense, and nothing gave as muc h clar ity as the notion of a preferential option for the poor, and ever y relig ion shared that.8
Bi-lateral health and development initiatives, suc h as the U.S. President’s Emergency Plan for AIDS Relief (PEPFAR), and multilateral initiatives, such as the Global
Fund to End Malar ia, Tuberculosis and HIV (Global Fund), focus on strengthening their faith-based par tner ships,9 and a whole host of United Nations Prog rams, including the United Nations Development Prog ram (UNDP),10 the United Nations Joint Prog ramme on HIV/AIDS (UNAIDS),11 the World Health Organization (WHO),12 and UNICEF13 (among other s) regularly consult with faith-based par tner s on fur ther ing the health and development agenda.
Major researc h univer sities in the United States now offer cour ses on relig ion and public health or relig ion and development practice, and some of these offer dual-deg ree g raduate prog rams in public health and theolog ical studies or development practice and theolog ical studies Yale, Har vard, the Univer sity of Califor nia at Berkley, Johns Hopkins, Georgetown, Boston, and Emor y univer sities all offer specific cour sework in relig ion and public health or relig ion and development. Emor y, Yale, and Andrews univer sities offer g raduate-level dual deg rees in public health and theolog ical studies. Clearly, then, the fields of public health and development practice have found relig ion.
In fact, this interest in relig ion is not so muc h a newly found conver sion as a rediscover y. Relig ious motivations, organizations, beliefs, and practices have had a long, for mative impact on present-day frameworks through whic h global health and development initiatives are car r ied out. While the relig ious roots of these frameworks or the influences of relig ious beliefs and practices on health and development polic y may have been played down for the last three decades of the twentieth centur y, this has been the exception and not the nor m over the last three centur ies This book is a social and political histor y of the inter sections of relig ion and global health and development in the United States dur ing those 300 year s. This introduction lays out the focuses and limitations of the work, makes the case for why those focuses are relevant in light of those limitations, discusses the relationship of this book to other researc h in the field, and provides a br ief over view of the book’s str ucture and contents of eac h c hapter
Focusing on this subject presupposes limitations. The histor y to be recounted in the pages that follow has a par ticular relig ious focus that is Chr istian— specifically, Protestant Chr istian—and a cultural and political focus that is Amer ican. The reasons for suc h focuses are straightforward. The cultural and political focus on the United States reflects the sizable influence of Amer ican foreign polic y on health and development effor ts car r ied out on the global stage, especially over the last centur y While other countr ies influence global health and development initiatives and relig ion has undoubtedly impacted their global health policies, prog rams, and pr ior ities, relig ion nonetheless has impacted U.S global health and development pr ior ities in distinctive ways Those influences have long histor ical roots that reac h into the present day and impact prog rams globally because of the social, economic , and political power of the United States, for better or wor se The focus on Protestant Chr istianity reflects the major, for mative role that this tradition has played in shaping Amer ica and its relig ious rhetor ic for over three hundred
year s. In 1927, Andre Siegfr ied, a leading Frenc h political theor ist, visited Nor th Amer ica in order to under stand the social and political forces that were shaping Canada and the United States after the end of the Great War In his analysis as a Frenc h obser ver of relig ion’s influence on Amer ican culture, Siegfr ied wrote,
If we wish to under stand the real sources of Amer ican inspiration, we must go bac k to the English Pur itanism of the seventeenth centur y, for the civilization of the United States is essentially Protestant. Those who prefer other systems, suc h as Catholicism, for example, are considered bad Amer icans and are sure to be frowned on by the pur ists Protestantism is the only national relig ion, and to ignore that fact is to view the countr y from a false angle.14
The Amer ica of the twenty-fir st centur y undoubtedly has social and relig ious influences other than Protestantism alone; nonetheless, this book argues Amer ican Protestantism was so foundational in establishing the cultural, political, and relig ious worldview of the United States from the 1600s through the middle 1900s that under standing the nation today requires some knowledge of Protestantism’s impact in these earlier generations There are many texts whic h analyze Protestantism’s influence on var ious aspects of Amer ican society, but there has not been a book-length analysis of its role on setting the global health and development policies c hampioned by the U.S. gover nment.
Although the book focuses on the influence of relig ion on Amer ican foreign policies of health and development, it is not a piece of propaganda or an apologetics of those policies. In fact, the book will examine relig ion’s relationship to the political contexts that shaped the countr y’s inter national aid and development policies through a cr itical lens. The focus on Chr istian Protestantism is necessar y because of the influence of this expression of Chr istianity on the politics of the United States Suc h a focus, however, does not presume that Chr istian Protestantism is the only expression of relig ion in Amer ica, that is “better” or “more tr ue” than other expressions of Chr istianity (for example, Roman Catholicism), or that it is better or more tr ue than other relig ious traditions that are par t of the nation’s relig ious fabr ic. In shor t, this book does not ar ticulate a theolog ical per spective making nor mative claims about the tr uth of the Chr istian relig ion but a sociolog ical analysis of relig ion in Amer ica in regard to its influence on global health and development; suc h an analysis in the Amer ican context will, of necessity, focus on Chr istian Protestantism.
This book is par t of a rapidly g rowing body of researc h and sc holar ship in relig ion, health, and development. It both draws from this work and focuses on some cr itical per spectives that distinguish it from this other work. Sc holar s and researc her s from a var iety of disciplines and practitioner s working in the fields of health and development have generated an entirely new field of academic inquir y into relig ion’s influence on health and development practice. The major ity of this work
has advanced the idea that relig iously motivated health and development initiatives are essential par tner s for tr usted, sustainable, and effective effor ts Examples of suc h per spectives can be found in Sacred Aid, 15 Beholden: Relig ion, Global Health, and Human Rights, 16 Relig ion and the Health of the Public, 17 and Spir its of Protestantism. 18 Other contr ibutions present findings in academic jour nals in the fields of public health, development practice, and public polic y to descr ibe the extent of relig ion’s influence on development and health practice Examples include a ser ies of ar ticles in The Lancet19 and a special issue in the jour nal Development in Practice 20 Still other s make the case that while relig ion has often been overlooked, it is, in fact, a powerful social force that needs to be studied—an effor t to leg itimate the field of relig ion in global health and development. Examples include the multi-author volume Relig ion as a Social Deter minant of Public Health21 as well as the texts in the Routledge Press ser ies in Researc h in Relig ion and Development, a ser ies whic h includes this volume. A smaller body of researc h argues that relig ion complicates and hinder s public health and development goals, especially in the context of sexual and reproductive health and HIV/AIDS. Examples include The Invisible Cure22 and polic y analyses from researc h consor tiums suc h as the analysis of U.S. global HIV prog rams entitled How Ideolog y Tr umped Science 23 Titles in a similar vein car r y out a political analysis; these include Of Little Faith:The Politics of GeorgeW Bush’s Faith-Based Initiatives 24
In addition to academic wr iting, researc h center s and initiatives have g rown in recent year s, including the Berkley Center and World Faiths Development Dialogue at Georgetown Univer sity; the Relig ion and Public Health Collaborative and the Interfaith Health Prog ram at Emor y Univer sity; the Inter national Relig ious Health Assets Prog ramme at the Univer sity of Cape Town; the Joint Lear ning Initiative on Faith and Local Communities; the Center for Faith and the Common Good; the Relig ion and Inter national Development Group at the Amer ican Academy of Relig ion; the Relig ion, Health and Medicine Group at the Amer ican Academy of Relig ion; and the Faith Caucus at the Amer ican Public Health Association. While these lists are not intended to be exhaustive, they do demonstrate the recent interest in relig ion in the fields of public health and development practice.
Distinctive character istics of this book
This book is par t of this emerg ing body of work, and it differ s from it in some notewor thy ways. More often than not, relig ion has been treated in this body of researc h in instr umentalist and positivistic ways An instr umentalist approac h to relig ion focuses on what relig ion accomplishes or ac hieves For those working in the fields of global health and development, a g reat deal of the new-found interest in relig ion focuses on what it ac hieves in regard to health and development prog rams, ser vices, and capacities. A focus on the instr umentality of relig ion is seen in researc h (some of whic h I have car r ied out)25 to deter mine the percentage of
health ser vices provided by faith-based facilities. Suc h researc h interests health and development practitioner s because it is needed to set pr ior ities, under stand the geog raphic and prog rammatic reac h of par tner ships, and build and sustain capacity. A positivistic approac h to relig ion assumes that its relevance to researc h and applied practice in the field is limited to the aspects of relig ion that can be measured and assessed. Positivism focuses on the concrete. It conceptualizes “relig iosity” through clearly defined metr ics; these often include measures suc h as relig ious attendance, a content analysis of doctr inal statements or denominational positions, or self-repor ts of belief in God. Positivism allows for replicability across study sites or a comparative analysis of different studies that eac h measure relig ion according to similar metr ics suc h as relig ious attendance.
Both positivism and instr umentalism are common methods for studying relig ion in the fields of global health and development but there are problems with both. Fir st of all, these approac hes fail to adequately descr ibe relig ion as a phenomenon. The var ied effects of relig ion—effects whic h are both simultaneous and contradictor y because of their var iety—go unexamined. Relig ious attendance cannot account for negotiations that happen in the lives of people of faith between their attendance at relig ious ser vices, their own relig ious beliefs, and their daily life c hoices beyond relig ious practice. A content analysis of relig ious doctr ines fails to assess how people inside of a relig ious tradition may assent to those doctr ines as tr ue and valid or reject them even while remaining in the tradition. A second problem, related to the fir st, is that sc holar s of relig ion rarely conceptualize it in instr umentalist or positivistic ways These conceptual misalignments can complicate interdisciplinar y researc h into relig ion, health, and development. In one instance, researc her s in the health sciences may car r y out a multivar iate analysis to measure the cor relation between relig ious attendance, self-repor ts of daily prayer, and clinical marker s of hyper tension. In another, sc holar s in relig ious studies are calling for an a/theolog ical realignment of beliefs following the demise of metaphysics as a defining c haracter istic of poststr ucturalism. Tr ying to find a common thread between these two analyses of this thing we call relig ion will be fr ustrating and may possibly be fr uitless without colleg iality across the disciplines. One can under stand just how difficult meaningful interdisciplinar y researc h can be g iven suc h disparate fields of reference
Advocates for relig ion’s potential contr ibutions in the health and development field worked long and hard for over a decade to make the case for relig ion’s contr ibutions in fields that were initially skeptical and non-committal. In doing so, they highlighted relig ion as an asset to health and development. One wonder s, however, if they might have over sold their case Clearly, relig ion may be at odds with health and development initiatives; there is ample evidence of this in global HIV prog rams, for example Demonstrating that relig ion is an asset to health and development while minimizing relig ion’s negative effects is not sound sc holar ship but one-sided apologetics.
This text works hard to avoid either of these approac hes. As a social histor y, it offer s numerous instances of relig ion’s influence on health and development without relying on instr umentalist or positivistic frames In recounting that histor y, it recounts examples of relig ion fur ther ing health and development prog rams and thwar ting suc h initiatives Fur ther, it assesses the fields of health and development as well, arguing that new cr itical per spectives are sorely needed. In this way, I hope that this text will be par t of a new thread of sc holar ship and researc h that can deepen the conceptual r ic hness of relig ion in the fields of global health and development.
What’s in store: the contents of the book
This social histor y of Amer ican Protestantism and its influences on global health and development unfolds across eight c hapter s. Chapter 1 examines the per iod from the colonial era to the mid-1800s, when a theolog ical vision of Amer ica’s providential role in redeeming the world emerged among Amer ica’s Protestant Chr istians. The c hapter traces the ways in whic h that vision influenced relig ious belief and practice, missionar y activity, ideas about the pur pose of foreign missions, and the politics of the new nation. Chapter 2 examines the ways in whic h scientific advances and a broader ethos of social refor m dur ing the Prog ressive Era set the stage for new models of foreign missions and public health. It also reveals how the desire to address social ills in these movements was car r ied out in frameworks that were explicitly racist so that the era is marked both by admirable effor ts to reduce social inequities and by an astounding blindness to the assumptions of white, Anglo-Saxon super ior ity Politically, Amer ica continued its westward expansion and established a more robust—some might even say confrontational—approac h to foreign polic y based on the idea of Amer ican exceptionalism that had its roots in Amer ican Chr istianity
Chapter 3 examines the fir st half of the twentieth centur y. From the tur n of the centur y to the end of the Second World War, Amer ican Protestantism exer ted tremendous influence on Amer ican society, especially through prog rams of social refor m known as the Social Gospel. The Social Gospel movement sought to “Chr istianize the social order” and key aspects of the movement influenced public health prog rams and policies, both in the United States and in global contexts. A robust prog ram of foreign missions influenced global health and development practices in the era and also contr ibuted to a number of non-relig ious initiatives through gover nment and civil society that would set the stage for global health and development effor ts in the latter half of the twentieth centur y
At the same time, however, disag reements on var ious social issues led to the fragmentation of a unified vision among a broad cross-section of Amer ican Protestants. The refor ms of the Social Gospel would not be sustained under that name and liberal Protestantism would wrestle with a cr isis of confidence. Nonetheless, many
Introduction 9 of the Social Gospel ideals would find var ious institutional homes to influence the United States gover nment’s foreign polic y pr ior ities The c hapter concludes with a case study of the Roc kefeller family as a way to trace these shifts over the decade of the early to mid-twentieth centur y and to demonstrate the ways in whic h Amer ican Protestantism played a significant role in establishing the field of public health and the federal gover nment’s foreign aid prog rams.
In Chapter 4, the analysis tur ns to the key elements of Social Gospel pr inciples that mig rated beyond Protestant denominations into a var iety of global gover nmental and civil society contexts. This c hapter traces that mig ration using the concepts of social evangelists, social eng ineer s, and social reconstr uctionists Social evangelists ar ticulated Social Gospel aims and commitments in the institutions of civil society; this c hapter descr ibes the role of relig ious leader s involved in effor ts to establish the United Nations as examples of these evangelists Social eng ineer s sought to develop, test, and perfect methodolog ies to car r y out global health and development work that would make a measurable difference; this c hapter descr ibes Bill Foege’s contr ibutions toward the eradication of smallpox and his subsequent effor ts at global c hildhood immunization in par tner ship with his colleague James Grant at UNICEF as examples of the social eng ineer Social reconstr uctionists focus on a cr itical analysis of the social and political systems that thwar t health and development effor ts; the c hapter examines the ideas of Ivan Illic h regarding clinical, social, and cultural iatrogenesis as an example of social reconstr uctionism. The fifth c hapter continues the analysis begun in Chapter 4 by descr ibing effor ts to car r y out hybr id models among the three in var ious combinations The fir st hybr id model, the evangelist/eng ineer, is represented in the work of the Chr istian Medical Commission (CMC) of the World Council of Churc hes and the influence of the CMC on the broader pr imar y health care movement c hampioned by the World Health Organization dur ing the 1970s. The second hybr id model, the evangelist/reconstr uctionist, is represented in the var ious theolog ies from Chr istians both in the United States and around the globe who continued to develop pointed cr itiques of social and relig ious forces in order to provide a new framework for Chr istian theolog ies of justice. The c hapter sur veys a number of theolog ical movements and examines the influences of a handful of them in relation to global health and development.
The third hybr id model, the eng ineer/reconstr uctionist, is represented by Halfdan Mahler, the Director General of the World Health Organization from 1973–1988. Mahler was unafraid to take ser iously the cr itical ideas of the reconstr uctionists to overhaul the WHO’s pr ior ities through the pr imar y health care movement. The four th and final hybr id model, the evangelist/eng ineer/reconstr uctionist, is represented in the pr inciples set for th in Alma-Ata Declaration on Pr imar y Health Care
Chapter 6 ser ves as a reminder that Amer ican Protestantism was focused not only on enacting Social Gospel ideals in suppor t of global health and development
in the latter par t of the twentieth centur y. The tradition was also used—sometimes willingly and sometimes not—by politicians in the U.S. gover nment to ar ticulate a civil relig ion dur ing the Cold War This c hapter examines the relationship between mainline Protestants and Presidents Tr uman and Eisenhower, as well as the fir st stir r ings of a soon-to-be emergent evangelicalism. The c hapter also examines the public health response to Cold War threats and the ways in whic h inter national aid was used as an instr ument to fur ther Amer ican interests dur ing the per iod. The seventh c hapter sur veys the cur rent relig ious landscape in Amer ica in whic h mainline Protestantism no longer retains the social influence it once enjoyed. This c hapter sur veys other Chr istian traditions—notably, Roman Catholicism and evangelical Protestantism—as well as other relig ions and the g rowing influence of the relig ious “nones,” people who identify no denominational or relig ious affiliation in the United States The public health and development aspects of eac h of those traditions are also examined.
In the book’s eighth and last c hapter, I review the complex ways that relig ion has inter sected with global health and development effor ts with mixed results. In recounting var ious instances touc hed on earlier in the book, the c hapter lays out the argument that the cur rent researc h interest in relig ion, health, and development needs to more fully and cr itically examine relig ion’s var ied effects on health and development prog rams and policies The c hapter also explores the idea that global health and development practice cannot avoid the possibility of trag ic outcomes because at times it places practitioner s in the field in complex situations in whic h there is no option to car r y out the good without also enabling negative consequences. The c hapter argues that in suc h instances, practitioner s in the fields of public health and development studies are ill-equipped to examine the impact of our work because the pr imar y cr iter ia employed for deter mining whether a project is r ight are the good effects it produces. Thus, when a project also car r ies with it negative consequences, those of us working in the fields are unsure what to do The c hapter asks whether one impor tant and distinctive contr ibution that relig ion might make in suc h circumstances would be its ability to provide a histor y of the limitations of our effor ts and the reality of trag ic possibilities.
Notes
1 Nathanael Emmons, A Ser mon, Preached on the Annual Thanksgiving in Massachusetts November 27, 1800 (Wrentham, MA: Nathaniel Heaton, 1801), 19–20.
2 For a descr iption of the impor tance of missions’ effor ts to Emmons’s ministry, see Jacob Ide, ed. The Works of Nathaniel Emmons with a Memoir of His Life,Vol. I (Boston: Cong regational Board of Publications, 1861). See especially, c hapter 11: “His Connection with the Cause of Missions,” pp. 176–200.
3 Charles M. Good, “Pioneer Medical Missions in Afr ica,” in Social Science and Medicine 32, no. 1 (1991): 3.
4 Ibid., p. 4.
5 Mic hael Worboys, “The Colonial World as Mission and Mandate,” in Osir is 15 (2000): 208.
6 Jill Olivier, Clarence Tsimpo, Reg ina Gemignani, Mar i Shojo, Harold Coulombe, et. al., “Understanding the Roles of Faith-Based Health-Care Provider s in Afr ica: Review of the Evidence with a Focus on Magnitude, Reac h, Cost, and Satisfaction,” in The Lancet 386 (2015): 1765–1775.
7 John Blevins, Mimi Kiser, Emily Lemon, and Ahoua Kone, “The Percentage of HIV Treatment and Prevention Ser vices in Kenya Provided by Faith-Based Health Provider s, ” in Development in Practice 27, no 5 (2017): 646–657.
8 Joint Lear ning Initiative on Faith and Local Communities, Religion and Sustainable Development: Par tnerships to End Extreme Pover ty Conference Proceedings (Washington, DC: Joint Lear ning Initiative on Faith and Local Communities, 2015), p. 27. Online: https://jliflc.com/wp/wp-content/ uploads/2015/08/RSD-Conference-Proceedings_Final.pdf
9 For fur ther infor mation on the ways that PEPFAR and the Global Fund focus on faith-based par tner ships, see the following three repor ts. 1) The U.S. President’s Emergenc y Plan for AIDS Relief, A Fir m Foundation: The PEPFAR Consultation on the Role of Faith-based Organizations in Sustaining Community and Country Leadership in the Response to HIV/AIDS (Washington, DC: U.S. Depar tment of State, 2012). Online: www.pepfar.gov/documents/organization/195614.pdf 2) The U.S. President’s Emergenc y Plan for AIDS Relief, Building on Fir m Foundations: The PEPFAR Consultation on the Role of Faith-based Organizations in Sustaining Community and Country Leadership in the Response to HIV/AIDS (Washington, DC: U.S. Depar tment of State, 2015). Online: www pepfar.gov/documents/organization/247613.pdf and 3) Fr iends of the Global Fight Against AIDS, Tuberculosis, and Malar ia. A Cr itical Par tnership: The Lifesaving Collaboration Between The Global Fund and Faith-Based Organizations Washington, DC: Fr iends of the Global Fight Against AIDS, Tuberculosis, and Malar ia, 2015.
10 United Nations Development Prog ramme. UNDP Guidelines on Engaging with Faith-Based Organizations and Religious Leaders. Geneva: United Nations Development Prog ramme, 2014.
11 United Nations Joint Prog ramme on HIV/AIDS. Par tnership with Faith-Based Organizations: UNAIDS Strategic Framework Geneva: United Nations Joint Prog ramme on HIV/AIDS, 2009. Online: http://data.unaids.org/pub/repor t/2010/jc1786_fbo_en.pdf
12 World Health Organization. Building From Common Foundations: The World Health Organization and Faith-Based Organizations in Pr imary Healthcare Geneva: World Health Organization, 2009. Afr ican Relig ious Health Assets Prog ramme Appreciating Assets: The Contr ibution of Religion to Universal Access in Afr ica, Repor t for theWorld Health Organization Cape Town: Afr ican Relig ious Health Assets Prog ramme, 2006. Online: www.irhap.uct.ac.za/sites/default/files/image_tool/images/244/ Repor t_ARHAPWHO_web.pdf
13 UNICEF Par tner ing with Religious Communities for Children Geneva: United Nations Children’s Fund, 2012. Online: www.unicef.org/eapro/Par tner ing_with_Relig ious_Communities_for_ Children.pdf
14 Andre Siegfr ied, Amer ica Comes of Age: A French Analysis (New York: Harcour t, Brace, and Company, 1927), 33.
15 Mic hael Bar nett and Janice Gross Stein, eds. Sacred Aid: Faith and Humanitar ianism (New York: Oxford Univer sity Press, 2012).
16 Susan R. Holman, Beholden: Religion, Global Health, and Human Rights (New York: Oxford University Press, 2015).
17 Gary Gunder son and James Coc hrane, Religion and the Health of the Public: Shifting the Paradigm (Palg rave MacMillan, 2012).
18 Pamela Klassen, Spir its of Protestantism: Medicine, Healing and Liberal Chr istianity (Berkeley, CA: Univer sity of Califor nia Press, 2014).
19 See www.thelancet.com/ser ies/faith-based-health-care
20 See www.tandfonline.com/toc/cdip20/27/5?nav=tocList%29
21 Ellen Idler, ed. Religion as a Social Deter minant of Public Health (New York: Oxford Univer sity Press, 2014).
22 Helen Epstein, The Invisible Cure:Why We Are Losing the Fight Against AIDS in Afr ica (New York: Picador, 2008).
23 Scott Ever tz, How Ideology Tr umped Science:Why PEPFAR Has Failed to Meet Its Potential (Washington, DC: Center for Amer ican Prog ress, 2010).
24 Amy E. Blac k, Douglas L. Koopman, and David K. Ryden, Of Little Faith: The Politics of George W Bush’s Faith-Based Initiatives (Washington, DC: Georgetown Univer sity Press, 2004).
25 See Blevins, et. al.
References
Bar nett, Mic hael and Janice Gross Stein, eds Sacred Aid: Faith and Humanitar ianism New York: Oxford Univer sity Press, 2012.
Blac k, Amy E., Douglas L. Koopman, and David K. Ryden. Of Little Faith:The Politics of George W Bush’s Faith-Based Initiatives. Washington, DC: Georgetown Univer sity Press, 2004.
Blevins, John, Mimi Kiser, Emily Lemon, and Ahoua Kone “The Percentage of HIV Treatment and Prevention Ser vices in Kenya Provided by Faith-Based Health Provider s ” Development in Practice 27, no 5 (2017): 646–657.
Emmons, Nathanael. A Ser mon, Preached on the Annual Thanksgiving in Massachusetts November 27, 1800 Wrentham, MA: Nathaniel Heaton, 1801.
Epstein, Helen. The Invisible Cure:Why We Are Losing the Fight Against AIDS in Afr ica New York: Picador, 2008.
Ever tz, Scott. How Ideology Tr umped Science:Why PEPFAR Has Failed to Meet Its Potential Washington, DC: Center for Amer ican Prog ress, 2010.
Good, Charles M. “Pioneer Medical Missions in Afr ica.” Social Science and Medicine 32, no 1 (1991): 1–10.
Gunder son, Gary and James Coc hrane. Religion and the Health of the Public: Shifting the Paradigm. New York: Palg rave MacMillan, 2012.
Holman, Susan R. Beholden: Religion, Global Health, and Human Rights New York: Oxford Univer sity Press, 2015.
Idler, Ellen, ed. Religion as a Social Deter minant of Public Health New York: Oxford Univer sity Press, 2014.
Joint Lear ning Initiative on Faith and Local Communities, Religion and Sustainable Development: Par tnerships to End Extreme Pover ty. Conference Proceedings. Washington, DC: Joint Lear ning Initiative on Faith and Local Communities, 2015.
Klassen, Pamela. Spir its of Protestantism: Medicine, Healing and Liberal Chr istianity Berkeley, CA: University of Califor nia Press, 2014.
Olivier, Jill, Clarence Tsimpo, Reg ina Gemignani, Mar i Shojo, Harold Coulombe, et al. “Under standing the Roles of Faith-Based Health-Care Provider s in Afr ica: Review of the Evidence with a Focus on Magnitude, Reac h, Cost, and Satisfaction.” The Lancet 386 (2015): 1765–1775.
Siegfr ied, Andre. Amer ica Comes of Age: A French Analysis. New York: Harcour t, Brace, and Company, 1927.
Worboys, Mic hael. “The Colonial World as Mission and Mandate ” Osir is 15 (2000): 207–218.
1 The relig ious or ig ins of Amer ica’s relationship to the world
The providence of God, the founding of a nation, and a mission to the world: Amer ica’s relig ious roots
On Marc h 22, 1638, Mr s. Anne Hutc hinson was excommunicated from her Pur itan cong regation and expelled from the Massac husetts Bay Colony Raised as an Anglican in England, Hutc hinson followed the Reverend John Cotton to Amer ica after Cotton was forced to leave England due to his Pur itan beliefs. While her personal life and relig ious practice were marked by strong faith and devotion, Anne Hutc hinson was also a skilled nur se midwife and key health provider to the young colony Her brother-in-law, the Reverend John Wheelwr ight, heaped praise on her nur sing skills and her compassion:
Mr s Anne Hutc hinson was a woman of remarkable force of c haracter, intellectual power, and acquirements, as well as of unaffected piety. As a nur se of the sic k, especially in the ailments peculiar to her sex, she was singularly skillful, and c heerfully rendered g ratuitous ser vice to all who were in need; so that in the infant settlement, where few means of alleviating suffer ing were to be found, it is not strange that she came to be esteemed as little less than a minister ing angel.1
Anne Hutc hinson was also strong-willed and possessed a keen intellect, traits whic h did not bode well for a woman in the Amer ican colonies in the midseventeenth centur y She was tr ied in the civil cour t of the Massac husetts Bay Colony and found guilty of heresy for her inter pretations of the Biblical texts, especially in relation to the nature of God’s g race As evidence of God’s wrath for her wrong thinking, prosecutor s in the tr ial cited the malfor med stillbir ths exper ienced both by Hutc hinson and her husband and by some families who had the misfor tune to seek her medical exper tise dur ing labor 2
The Reverend John Eliot was one of the judges in Hutc hinson’s tr ial. Eliot was a Pur itan pastor who had immig rated to the Massac husetts from England. Eliot’s
Amer ica’s relationship to the world wife, Ann, was also a medical provider and herbalist in the colony.3 However, Ann Eliot seemed less inclined to question relig ious teac hings; she was not accused of heresy, tr ied, and convicted as Anne Hutc hinson was Like his wife, Eliot valued medicine and health care, but neither of these tr umped relig ious faith; the teac hings of Pur itanism and its call to follow Chr ist took precedence
In the year s following the Hutc hinson tr ial, Eliot became a missionar y to the Native Amer icans who inhabited the Massac husetts Bay Colony. He lear ned the Algonquin language and subsequently produced an Algonquin language translation of the Bible. Preac hing in the Algonquin tongue, Eliot conver ted the fir st g roups of Native Amer icans to the Chr istian faith in the early 1640s In his ser mon to the Native Amer ican leader Waban and his family in 1646, Eliot preac hed these words:
Jesus said they that be whole need not a physician, but they that are sic k
These words are a similitude; that, as some be sic k and some well; and we see in exper ience, that when we be sic k, we need a Physician, and go to him and make use of his physic; but they that be well need not do so, they need it not and care not for it; so it is with soul sic kness. And we are all sic k of that sic kness in our souls, but we know it not. We have many at this time, sic k in body; for whic h cause we do fast and pray this day, and cr y to God, but more are sic k in their souls Therefore, what should we do this day, but go to Chr ist, the Physician of souls? He healed men’s bodies; but he can heal souls also. He is a g reat Physician; therefore, let all sinner s go to him . . . Suc h as see their sins and are sic k of sin, them Chr ist calleth to repentance and to believe in Chr ist; therefore, let us see our need of Chr ist to heal all our disease of soul and body.4
While one might assume that Reverend Eliot’s tenacity in lear ning the Algonquin language and eloquence in deliver ing these words might have had an effect on the conver sion of Waban and his family, the illnesses and widespread death among the Algonquin and of other Native Amer ican tr ibes from smallpox and other infections undoubtedly played a role Numerous Native Amer ican settlements had been decimated by infections introduced by the English to whic h they had no immunity. Estimates of mor tality in the year s following the fir st ar r ival of the English settler s ranged up to 90% among the Pequots, Pawtuxets, and Pokanokets,5 a devastation descr ibed by Neal Salisbur y, a histor ian of Native Amer ican cultures, as “a vast disaster zone, comparable to those left by moder n war s and other large-scale catastrophes.”6 Under suc h circumstances, John Eliot’s descr iption that “some be sic k and some well; and we see in exper ience that when we be sic k, we need a Physician” likely held a rhetor ical weight they would not have had not the Native Amer icans been defeated in battle and decimated by disease.
For Eliot and the Pur itan faithful, conver sion entailed not only an assent to the tenets of the Chr istian faith; it required a new way of living. One of Eliot’s fir st repor ts detailing the work of the Pur itans in the Amer ican colonies to their
Amer ica’s relationship to the world 15 brethren bac k in England descr ibed their early effor ts to conver t Native Amer icans to Chr istianity The repor t, published in 1643 and entitled New England’s First Fr uits; In Respect, First of the Conversion of Some, Conviction of Divers, Preparation of Sundry of the Indians, details the fir st conver sion of a leader of a Native Amer ican tr ibe. That leader of the Pequot, named Wequash, was exhor ted to for sake his wives, his family, and his tr ibe in his conver sion to Chr istianity. Filled with fear at the power of the Pur itans’ God who had equipped them to so easily defeat the Pequot, Wequash conver ted not only to a new relig ion but a new culture As a Chr istian, he lived among the Pur itans. The repor t recounts the death of Wequash. As he lay on his deathbed, some Pequot who had come to visit Wequash exhor ted him to go to the Wigwam, the healer of the Pequot people. Again, according to the repor t, Wequash refused, saying “If Jesus Chr ist say that Wequash shall live, then Wequash must live; if Jesus Chr ist say, that Wequash shall dye, then Wequash is willing to dye, and will not lengthen out his life by any suc h meanes. ”7
John Eliot went on to help organize Native Amer ican conver ts to Chr istianity into “Praying Indian” communities: 14 localities across the colony with the same types gover nmental and civic institutions—including sc hools and medical facilities— found in Br itish and Amer ican colonial towns Like Wequash, the Native Amer icans who professed the Chr istian faith had to for sake their families and cultures and its spir itual beliefs and institutions In retur n, they enjoyed g reater trade with the European colonists, had access to better land, and received education and health care provided by the Br itish settler s that they prayed would save them from an alltoo-common death.8
The histor ies of John Eliot and Anne Hutc hinson demonstrate the connections between relig ion and health. Eliot offered testimony to God’s Providential care of their community as well as their role in ensur ing the salvation of the Native Amer icans For the Pur itans, suc h testimony never considered the cost of conver sion to the Native Amer icans themselves or to the violence of conquest of the land, either through ar med conflict or the introduction of disease. For the pious Pur itans looking to under stand the relationship between their faith in God and health, Hutc hinson ser ved as an object lesson that misguided beliefs expressed in her heretical per spectives on the nature of God’s g race—per spectives expressed as a woman, no less—would incur God’s wrath whic h took the for m of miscar r iages and malfor med infants. For these Protestant Chr istians who were among the fir st Europeans to settle in the New World, relig ious beliefs and practices were entwined with conceptions of health and illness, not only in their own communities, but also (even especially) in their mission activities to the Native Amer icans they encountered.
Eliot was not the only per son involved in Protestant missionar y effor ts to the Native Amer icans. By no means did they all share the same attitude toward Native Amer icans culture as the one reflected in the descr iption of Wequash’s renouncement of his family and culture. The Moravians, following the expectation of their European benefactor Count Nicolaus Zinzendorf, made no demands on Native
Amer ica’s relationship to the world
Amer icans to leave their families, communities, or cultures behind. The Moravians believed any mission work should be shor t-ter m and geared toward equipping the people to whom the work was focused to take on the str uctures for Chr istian worship and nur ture according to their own cultural context.9 Quaker missionar ies assumed that Indian culture revealed “the Inner Light” whic h could not be limited only to the str uctures of European civilization to be g rasped. Quaker missionar y John Woolman saw Indian culture as a resource for his own lear ning and a source for revelation claiming
I was inwardly joyful that the Lord had strengthened me to come on this [missionar y] visit [to the Indians], and had manifested a fatherly care over me in my poor lowly condition, when, in my own eyes, I appeared infer ior to many among the Indians 10
The Baptist missionar y Roger Williams dissented from the approac h of the Praying Indian communities, seeing his call to be a missionar y among the Indian and not to them. Williams believed that conver sion was not a matter of intellectual assent but a conviction that the Chr istian relig ion offered Native Amer icans a way to better live a life marked by love and humility.11 This position stood in shar p contrast to that of Cotton Mather, an influential Pur itan leader not only in Massac husetts but across the Amer ican colonies, who regarded the spir itual practices of Native Amer icans as a for m of devil-wor ship and wrote that it would be “the most unexceptionable piece of justice in the world for to extinguish the offending savages ”12 Given these widely var ying attitudes, it is little wonder Native Amer icans themselves were confused and war y David Brainerd, a Presbyter ian missionar y to Native Amer icans in the mid-eighteenth centur y, recounted an exc hange with Native Amer icans that demonstrates this confusion and war iness:
[The Indians] asked me why I desired the Indians to become Chr istians, seeing the Chr istians were so muc h wor se than the Indians and were more adept at lying, stealing, and dr inking, I assured them that the whites they refer red to were the bad whites I and the ones who sent me, I explained, were the good whites who would never steal Indian land. The Indians then asked, plaintively, why did not these good people send you to teac h us before, while we had our lands down by the seaside? [Their decision to become Chr istians] was a favour they could not now be so good as to shew me, seeing they had received so many injur ies from the white people 13
The missionar y prog rams established by var ious Protestant g roups in the American colonies to the Native Amer icans whose home was the land these Europeans Chr istians claimed as their own are an early example of Protestant foreign missions In this instance, however, they are examples of foreign missions under taken
Another random document with no related content on Scribd:
renkivoutikin. Lesken ei tarvinnut tehdä jakoa isännän sukulaisille muusta kuin irtaimesta.
Kaksivuotisen avioliitossa-olon jälestä syntyi Hiskille poika. Entinen renki ja renkivouti eli silloin elämänsä onnellisinta aikakautta. Hänen luontonsa oli vielä koskematon, hän ei ajatellut eikä muistellut menneitä, mutta joskus hän aiheettomasti säpsähti. Silloin tuntui kuin olisi häntä rutistettu. Jotakin kertyi yhteen, se yhdistynyt tähtäsi kaiken voimansa häntä kohti, ja silloin koko maailma läikehti silmänräpäyksen ajan.
Sitte syntyi vielä tyttö. Hiskin onnesta ei puuttunut enää mitään. Kaksi vuotta sen jälestä valitti emäntä eräänä iltana päätään kivistävän. Yön kestäessä kehittyi kipu ankaraksi sairaudeksi, ja muutaman päivän jälestä makasi Ranta-Jussilan emäntä hengen heikkona sairaana, jolla ei ollut toivoakaan pelastua kuoleman käsistä.
Hiski ei valittanut eikä parkunut, mutia se, joka joskus ennenkin oli musertavissa aikeissa tähdännyt voimansa häntä kohti, järkytteli nyt hänen onneaan perustuksia myöten. Pelkkä kuoleman ajatuskin hyristytti. Paitsi kammottavaisuuttaan särki se lisäksi vakaumuksen, että eletty on samalla unhotettu, varsinkin jos sitä unheesen painaa siisti ja hyödyllinen elämä, kuten häntä koskevassa oli laita.
Sairaana ollessaan alkoi emäntä puhella, että hän kaipasi pappia käymään luonaan. Hiski, joka arvasi mitä oli kysymyksessä, taannutteli varovasti sairaan pyyntöä, tuumaillen ja neuvoen, että olisi parempi sopia asioista suoraan Jumalan kanssa, kolmas ei siinä voinut olla muuna kuin haittana ja esteenä.
Hiskin sanat rauhoittivat sairaan, mutta ankaran yön jälestä nousi kysymys jälleen esiin. Eikä sairas enää pyytänyt, hän käski ja komensi.
— Pian matkaan, nyt heti.
Rauhoittavat sanat ja kehoitukset kahdenkeskisiin puheluihin
Jumalan kanssa eivät enää auttaneet, oli pakko kiirehtiä hakemaan pappia. Sinä päivänä oli Hiski kuin itsensä hukannut. Hän tunsi halua paeta jonnekin metsään, jossa hän olisi voinut ääneksi parkua rintansa tuskat, mutta toisaalta mieli hän olla lähettyvillä, päästäkseen varmuuteen, olivatko hänen luulonsa oikeutettuja. Kun nuori kirkkoherra oli tuokion viettänyt sairaan kanssa kahdenkesken, hiipi Hiski ovea kohti pahan omantunnon ajamana ja kuulosteli toisella korvallaan. Valittava ääni puhui heikosti, mutta selvin kuultavasti. Kuului sanoja semmoisia kuin Jumalan armo, Jumalan rakkaus, Jumalan pelastava käsi j.n.e. Mutta sitte kuuli Hiski mainittavan omaa nimeään. Varpaisillaan hiipien poistui hän huoneesta, hän oli päässyt varmuuteen.
— Pidä hevonen silattuna eläkä poistu minnekään, jotta olet tarvittaessa käsillä, puheli hän renkipojalle.
Sitte hän käveli kuin unissaan talliin ja paiskausi suulleen peräpilttuusen. Iltapuoleen saakka vietti hän siinä aikaansa piehtaroiden ja hiljaa voihkien tuskissaan ja nousi lähtemään vasta sitte, kun ilta-auringon säteet sattuivat tallin oveen ja puikkelehtivat kynnyksen aukon ylitse peräpilttuuta kohti. Tupaan mennessään tapasi hän palvelustytön, joka vasite hoiti emäntää.
— Miten nyt on sairaan laita?
— Se on rauhoittuneempi sitä myöten, kun kirkkoherra kävi, vastasi tyttö.
— Vai on rauhoittuneempi. Näinköhän…?
Toivon pilkahdus, vaikka tuli äkkiä ja odottamatta, ei voinut koskea mieleen valtavammin. Eikä herännyt halu mennä omin silmin näkemään, mihin määrin palvelustytön sanat antoivat aihetta toivoa tuonen peräytymistä alottamastaan työstä. Kirkkoherran käynti oli nostattanut aviopuolisoiden väliin jotakin: heidän syyllisyytensä. Unheesen painunut nousi äkkiä silmien ja ajatuksien eteen, rynnäten hirmuisella polttavuudellaan asianomaista kohti. Ajatusten toiminta ei kiintynyt mikinkään muuhun, se kiersi aina ja yhäti samaa ympyrää, jonka keskipisteenä oli se, mikä maailman silmiltä oli salattu ja tähän saakka unheesen hautaantunut.
Sovittamattomana se nyt jollakin tavoin särki miehen ja vaimon välin. Sitä ei voinut millään hyvittää eikä lieventää kummankaan osalta. Toinen oli syynä toisen rikokseen molemmin puolin. Tuokioittain apea tunne kyllä lähti laukkaamaan kuoleman taudissa kamppailevaa aviopuolisoa kohti, mutta singahti heti takaisin entistään polttavampana ja raatelevampana. Silloin rangaistuksen löyhkä oli tukehduttaa. Tuntui kuin olisi tuomion pilvi kääriytynyt koko Ranta-Jussilan ympäri, tihkuttain tuskan henkeä sierainten nieltäväksi
Yön kuluessa huononi sairas. Puolisen edellä juoksi hoitajatyttö hengästyksissään Hiskin luo, joka ajoi heinäkonetta navetantakaisella pellolla, ajatusten riehuessa yhtä polttavasti kuin edellisinäkin päivinä.
— Emäntä vaatii puheilleen, joutukaa, joutukaa, huusi tyttö jo kaukaa.
Hiski irroitti hevoset koneen edestä, sitoi ne aitaan ja lähti juoksujalan tytön jälessä. Juostessa valtasi hänet omituinen pelko, joka tuota pikaa muuttui vastenmielisyydeksi. Apea tunne teki entisen työnsä ja lähti laukkaamaan kuolevaa kohti, latoen suurimman syyn sen osalle, mutta sieltä se kimmahti pian takaisin, kuvastaen Hiskin eteen säälin ja inhon sekaisen katseen sekä kaiuttaen hänen korviinsa sanat: katsohan oikein suoraan.
Tuskan hikeä pyyhkien otsaltaan astui Hiski sairasvuoteen lähelle. Kaksi silmää, joissa oli erinomainen loiste, katsoi häneen niin tuikeasti että hän melkein vapisi.
— Miten sinä nyt voit? kysyi hän kääntyen vuoteesen käsin.
Sairas ei vastannut, mutta hänen katseensa tiukkeni yhä tuikeammaksi. Ja sitte alkoi kuulua valittava äänijakso, jossa ei mitään sanoja eroiltanut. Sairas oli menettänyt puhekykynsä sill'aikaa kun tyttö juoksi pellolle isäntää hakemaan. Sanojen sijaan kuului vaan valittava ääni, joka väliin kiihtyi hillittömäksi, korvia repiväksi parunnaksi, väliin värähti hiljaiselta kyynelriemulta.
Tuskan hiki otsalla seisoi Hiski vuoteen ääressä, voimatta irroittaa katsettaan kalman kalpeasta vaimostaan. Valittava ääni puhui hänelle tajuttavaa kieltä, vaikka tuoni olikin kielen voimat hervauttanut. Sekä hillitön, korvia repiviä parunta että kyynelriemu tarkoittivat häntä, ainoastaan häntä. Kaikki oli häneen nähden ratkaisematta ja vasta kuin alulla. Hiski tunsi sen selvästi, kun tuikea katse lävisti häntä ja hillitön parunta repi hänen korviaan.
Pitkän ja monivärisen valitusjakson jälestä sulki sairas silmänsä ja vaipui tiedottomuuteen. Sitä tilaa kesti kolme vuorokautta, sitte tuoni teki päättäjäistyönsä —.
Hiski suri kuollutta. Apea tunne ei enää syntynyt.
Mielessä asusti niin valtava kaipuu ja lohduttomuus, että se ikäänkuin poltti kaiken muun, joka vain yrittikin lähennellä ja hiipiä ajatuksiin. Surun ja kaihon valossa näkyi moni pikku asia vallan toisellaiselta kuin ennen. Kaikki keskittyi kiinteämmin vainajaan, kaikki muistutti hänestä ja valitti samalla hänen aikaista kuolemaansa.
Hänen haudalleen pystytti Hiski komean patsaan, yhtä komean kuin vainaja oli ensimmäiselle miehelleen pystyttänyt. Molemmat haudat sijaitsivat kirkkomaan reunassa tuuheiden puiden suojaamina. Siihen silmäili Hiski itselleenkin viimeisen leposijan. Hänen hautansa sopi reunimmaiseksi, siten emännän tuli olemaan keskessä, heidän kahden välillä. Asiasta oli ollut puhetta jo emännän eläessä.
— Sinun paikkasi on siinä reunassa. Eikö niin? oli emäntä sanonut.
— Niinpä tietysti, vastasi hän.
Suru kesti aikansa, oli pakko tottua unhottamaan ja kiintyä todellisuuteen. Mutta kesken unhotusta ja elämän todellisuuttakin sairasti Hiski silmin nähtävästi jonkinlaista levottomuuden tautia. Häntä ei näyttänyt mikään tyydyttävän. Missä vain oli myllertämisen varaa, siihen iski hän kiinni, olipa se sitte pellon sivulla olevaa kivikkoa tai kuivaamatonta suota. Hän oli aina jalkeilla, aina valveilla.
Aikansa myilerrettyään maita, ryhtyi hän rakennuksien kimppuun.
Riihet, tallit, navetat ja kaikki pahaiset ladotkin rakennettiin uudestaan, toisia siirrettiin uusille paikoille, eräitä suurennettiin, eräiden rakennetta muodosteltiin, entiselleen ei jäänyt mikään.
— Niinhän sinä pyörit kuin tuulispää, huomautti kerran Jopi, renkivouti.
Tämä oli Hiskin paras ystävä. Heidän ystävyytensä oli peruisin jo Hiskin renkivuosien ajoilta. Jopi oli luonteeltaan filosoofi: s.o. pyrkimätön. Hänen viisausohjeenaan oli, kunhan on millä elää aamusta iltaan, ei muuta tarvita. Nojaten viisausohjeesensa nai hän nuorena. Hiskin mennessä Ranta-Jussilaan renkivoudiksi oli Jopilla jo tuvallinen lapsia. Kun sitte Ranta-Jussilan isäntä kuoli ja kun jo kuiskailtiin hänen seuraajastaan, lausui Jopi kohdatessaan entisen toverin: jos sinun hyvin käy, muista minua. Ja sitä lausuessa kiilsi Jopin silmäkulmassa jotakin. Hullukin huomasi että kiilto merkitsi alastomia, nälkäisiä lapsia.
Hiski ei ystävän pyyntöä unhottanut, isännäksi kohottuaan teki hän Jopista renkivoudin Ranta-Jussilaan ja pelasti hänen lapsensa nälästä ja alastomuudesta —.
— Pyörit kun tuulispää, sanon toistekin, jatkoi Jopi puhetta kiltinsävyisesti, kuten hänen tapansa oli. Minä sinun sijassasi ostaisin varpaisiin saakka ulottuvat ketunnahkaturkit enkä tekisi muuta kun pyhinä ajeleisin kirkkoon kaksi orhitta edessäni ja hopeahelainen piippu hampaissani.
Hiski ei hymyillyt edes piloillaan.
Rakennustouhuista selvittyään rupesi hän ajamaan valistuksen aatetta. Suuri kylä oli ilman kansakoulua. Kouluiässä olevia lapsia oli paljo, mutta vain harvat käyttivät hyväkseen etäämpänä olevaa kirkonkylän kansakoulua; oma koulu oli siis kipeään tarpeesen. Isännät ensin vastustelivat Hiskin tuumia, mutta tarkemmin perehdyttyään niihin, rakennuslainaehtoihin y.m., suostuivat he. Oikeudellisien asianhaarojen vuoksi ei Hiski voinut, vaikka hänen mielensä paloi, lahjoittaa koululle tonttimaata, mutta hän lahjoitti sen sijaan rahaa, jotta tonttimaa kuitenkin saatiin ilmaiseksi. Kivijalan ja ensimmäisien perustuksien laskemisesta saakka valvoi hän töiden suoritusta, jotta kaikki tuli tehdyksi huolellisesti. Omilla kustannuksillaan tasoitti hän koulun ympäristön, hankki sinne hedelmä- ja koristepuita, ja kun koulu alkoi vaikutuksensa, oli RantaJussilan isännällä tuhka tiheään asiaa käydä opettajaa tapaamassa ja tiedustelemassa, eikö koulun ympäristöllä olevien viljelyksien vuoksi tarvitsisi ryhtyä tuohon ja tähän puuhaan.
Satunnaisen asian vuoksi joutui hän kerran pistäytymään köyhäintaloon. Matkalla muisti hän että olikin hänen syntymäpäivänsä. Sitä ei oltu milloinkaan vietetty erikoisemmin, Ranta-Jussilassa kun aina vältettiin kaikkea komeilemista ja ylellisyyttä. Köyhäintalon johtajan kanssa puhellessa sitte Hiskin käsi solahti povilakkariin, hän näytti tuokioksi vaipuneen omiin ajatuksiinsa. Joku mieleinen tunne kuvastui hänen vakaviin kasvoihinsa, joissa ei iloista hymyilyä oltu nähty sitte emännän kuoleman.
— Muistinpa parahiksi, että tänään on syntymäpäiväni.
Hiski veti lompakostaan esiin setelin, hänen kasvojensa hymy elehti yhä valkeammaksi.
— Käyttäkää tämä hoitolaisten iloksi tänään.
Se ei jäänyt ainoaksi kerraksi, köyhäintalossa vietettiin monasti vuoteen pikku juhlat Ranta-Jussilan lahjoittamilla seteleillä. Viimemainitun nimi alkoi tulla tunnetuksi kaikkein puutteenalaisten kesken. Eikä aikaakaan, kun alkoi käydä niin, että jos tauti tappoi mökkiläisen lehmän tai kitutalon isänniltä puuttui panna siemen peltoon, niin molempien tie livisti Ranta-Jussilaan. Sieltä ei avutta lähtenyt kukaan. Oli puute sysien tai seppien syy, aina oli Hiski yhtä herkkä auttamaan. Ujoja hädänalaisia auttoi hän pyytämättä. Missä vain puute ja kurjuus hänen lähistössään tuli tiedoksi, ei hän saanut lepoa ennenkuin hän joko välillisesti tai välittömästi, joko tuntemattomana tai julkisesti oli rientänyt apuun.
Hänellä näytti riittävän aikaa kaikkeen. Ranta-Jussilan maanviljelys ja karjatalous oli mallikunnossa, mutta silti kerkesi isäntä olemaan mukana joka taholla missä vain toimintakykyistä järkimiestä kaivattiin. Kunnallisia rientoja harrasti hän innokkaasti, usein valittiin hänet luottamustoimiin, mutta hyväntekeväisyys kuitenkin muodostui aikaa myöten hänen elämänsä silmään pistävimmäksi ominaisuudeksi. Sitä hän harrasti eritoten, harrasti niin lämpöisesti että joskus näytti siltä, kuin olisi hän olettanut elettävän päivän ja torjuttavan puutteen viho viimeiseksi ja ettei hänellä huomenna enää olisi ollut tilaisuutta lievittää kärsivän puutetta.
Mutta ajan ratas pyöri ja pyöri, noin kaksikymmentä vuotta oli kulunut emännän kuolemasta. Hiskin tytär oli jo naitu ja RantaJussilassakin oli jo muutaman vuoden keikkunut talouden ohjissa nuori emäntä, hänen poikansa vaimo. Kun Hiski eräänä aamuna heräsi, tuntui hänen päänsä painavalta. Oli vielä varhainen, linnut
visertivät riemukkaasti puutarhassa. Viserryksiä kuunnellessa rupesi häntä jälleen unettamaan; hänen ruumiinsakin tuntui kumman väsyneeltä ja painavalta. Kiepsahdettuaan nukkumisen jälestä istumaan sängyn laidalle, silmäsi hän seinäkelloon. Se näytti kahdeksan.
Jo oli kummat, kun uni kerran veti häntä nenästä.
Hän koki pukeutua, mutta jalat kieltäytyivät tottelemasta. Vain suurilla ponnistuksilla voi hän liikkua sen verran, että sai puetuksi ylleen. Matta kun hän yritti kävellä, tuntui ruumis kiven painavalta, ja samaan kummaan veti pääkin; oli vaikea tuntea kumpaakaan omaksi.
Hiskiä rupesi jälleen unettamaan, hän oli niin väki väsynyt.
Unettamista kesti moniaita päiviä, Hiski oli valveilla vain jonkun tunnin, ja hän valitti myötänään ruumiinsa ja päänsä painavuutta.
Viikon kuluttua hän jo käveli tupaan, mutta jäi rahille istumaan, jatkamatta kävelyään vainioille, kuten kamarista lähtiessään oli hankkinut. lltapuolla poistui hän, silmäiltyään pari tuntia Ranta-
Jussilan peltoja, joista osa näkyi tuvan ikkunaan. Huomissa uudisti hän saman kävelyn, katseli ikkunasta samaan suuntaan, toisti eiliset sanansa, että hänen ruumiinsa ja päänsä tuntui niin painavalta, ja katosi sitte omaan asuntoonsa.
Tätä jatkui vuoden. Vaikka liikkuminen näytti kysyvän yhä suurempia ponnistuksia, ilmaantui Hiski säännöllisesti joka päivä yhdentoista tienoissa peräikkunan ääreen. Jos poika tai miniä meni lähelle puhuttelemaan häntä, kuului ainainen valitus, että hänen päänsä ja ruumiinsa tuntuivat niin ihmeen painavilta.
Muuhun ei hänen huomionsa enää kiintynyt.
Eräänä päivänä ei hän sitte ilmaantunutkaan sijalleen ikkunanpieleen.
Miniä muisti kaivata häntä.
— Mitenkähän isän laita on? virkkoi hän miehelleen, joka tuli etsimään jotakin heinäkoneen meisseliä. Menehän katsomaan.
Poika meni isän kamariin. Kädet ristiin asetettuina rinnoille makasi isä sängyssä, mutta silmät olivat kirkkaammat ja tajuisemman näköiset kuin monesta aikaa ennen.
— Mitenkä isän pään laita on tänään?
— Terve, aivan terve.
Vastaus lausuttiin tunteellisella, vaikka heikolla äänellä.
— Tahtooko isä tavata Elviä?
— Tahdon.
— Milloin?
— Tänään. Minä sanon hyvästit teille kaikille.
Illalla seisoi poika, tytär ja miniä Hiskin vuoteen ääressä.
Tyyneyden avulla kykeni viimemainittu vielä pysyttelemään istuvassa asennossa, vaikka voimat olivatkin jo aivan lopussa ja vaikka hänen joka jäsenensä tutisi ja vapisi. Kasvojen kauneudesta oli vieläkin heikko kuvastus jälellä, huolimatta siitä että posket olivat painuneet syviin kuoppiin, otsa oli surkastunut keltaiseksi ja valkoinen parran sänki peitti luiset leuat.
— Käykää hakemaan Jopi tänne.
Poika ja tytär katsoivat kysyvästi isäänsä, mutta tämä uudisti käskyn. Kun vanha renkivouti, joka jo tutisi ja vapisi hänkin, oli saapunut kuolevan isäntänsä luo, virkkoi viimemainittu:
— Olen kutsuttanut sinut, Jopi, todistajaksi kuulemaan minun viimeisen tahtoni, jonka toteuttajiksi määrään poikani ja tyttäreni. Kysymyksessä ei ole kulta eikä maallinen hyvyys…
Sairaan ääni viehkeytyi, hänen jäsenensä herkesivät tutisemasta, hän puhui kauan, levähtäen tuokion, milloin voimat rupesivat pettämään, kunnes asia, joka oli hänen sydämmellään, oli selvitetty monine sivuseikkoineen.
Tytär itki ääneen, kun sairas vihdoin lopetti.
— Miksi sillä lailla?
— Miksi? Miksi? kuului pojan ja miniänkin suusta.
— Teidän asianne ei ole kysyä, vaan totella.
— Isä, isä, parkui tytär, sinä et ymmärrä mitä teet.
— Lapsi, vastasi kuoleva, sulkien silmänsä tuokioksi sekä hymyillen murtuneesti.
Kun hän jälleen katsoi ympärilleen, näki hän pelkkiä kyyneleisiä kasvoja. Ne eivät näyttäneet häntä liikuttavan. Kohdistaen poikaansa läpitunkevan katseen virkkoi kuoleva helähtelevällä äänellä sekä suorentaen tutisevaa ruumistaan:
— Vannotko täyttäväsi minun tahtoni?
— Vannon.
Kuoleva sulki silmänsä ja näytti nukahtavan.
— Nyt on minun hyvä olla, nyt en minä tarvitse enää mitään, supatteli hän hiljaa itsekseen, ja hänen kasvoiltaan oli kadonnut murtumuksen ilme.
Yöllä hän kuoli. Väsyneen tavoin, joka on saanut kyllikseen päivän vaivoista, nukkui hän hiljaa ja kivutta, päästäen viime silmänräpäyksessä vain pitkän huokauksentapaisen, merkiksi että henki oli jättänyt tilapäisen asuntonsa.
Ylihuomissa hän jo saatettiin hautaan.
Surusaatto ei ollut loistava. Vanha renkivouti ajoi ruumista, jälessä seurasi poika emäntineen ja tytär miehineen sekä vainajan merkinnän mukaan kantajiksi pyydetyt isännät. Kelloja ei soitettu saattokulkueelle, sen oli kuoleva nimenomaan määrännyt.
Hauta oli rivihautoja, jommoisia käyttävät köyhät.
Joukko köyhäintalon asukkaita, jotka jollakin tavoin olivat saaneet tiedon Ranta-Jussilan isännän hautaamisesta, oli saapunut kutsumattomina vieraina tilaisuuteen. Ne parkuivat ääneen hyväntekijänsä kuolemaa. Jotkut asettuivat toimituksen kestäessä polvilleen rukoilemaan, toiset, tuskan väänteet kasvoillaan, hiljaa valittivat ja peittivät käsillä silmänsä, ikäänkuin haudan ja kirstun näkeminen olisi kauhistuttanut heitä.
Kun vanha kirkkoherra oli vihkinyt ruumiin maan omaksi, puhui hän vapisevin äänin särjetystä sydämmestä, jota ei Jumala milloinkaan hylkää.
Haudan peittämiseen ottivat osaa köyhäintalon asukkaatkin.
Käsillään kaapivat he soraa Ranta-Jussilan kirstun yli, hiljaa parkuen ja mutisten rukouksia.
Vierekkäin Ranta-Jussilan isännän kirstun kanssa oli toinenkin, kimröökillä mustaksi tuhrittu kirstu. Se oli edellisenä päivänä laskettu hautaan ja oli vain osaksi peitetty.
— Ken siinä makaa? kysyi renkivouti haudankaivajalta.
— Joku Eeti-niminen työmiehen vaimo.
Molemmat kirstut kätkeytyivät.
Ranta-Jussilan haudalle ei pystytetty mitään muistomerkkiä, siinä leviää vain tasainen maa, jonka yli katse liukuu pysähtymättä, levähtämättä.
SYDÄNTARINA.
monta, monta vuotta sitte eli muutamassa suurta puutavaraliikettä harjoittavassa rannikkokaupungissa vanha konttorinsiivoojatar. Hänen nimensä oli ollut ennen pelkkä Jenny. Silloin oli hän nuori ja punaposkinen, ja hänellä oli sulhokin, nuori merimies, mutta viimemainittu joutui aaltojen saaliiksi, ja kun vuodet vierivät, kuihtuivat ruusut Jennyn poskilta, ja sitte hänelle hommattiin omahinen asunto ja konttorinsiivoojattaren toimi. Ja häntä ruvettiin kutsumaan "vanhaksi Jennyksi". Asianomaisesta tuo oli yhdentekevä, hänen nuoruutensa oli kaikissa tapauksissa mennyttä, muistuttipa maailma siitä tai ei.
Mutta vaikka nuoruus ja ruusut olivatkin menneet, oli vielä sentään jälellä Manne, veljentyttären poika, jonka isä oli kirvesmies. Kun lapsia oli paljo, pääsi Manne tädin hoitoon. Mitä poika oli hoitajalleen, ei ole helppo ihmiskielen sanoa. Nähkääs, kaikki se mikä aikoinaan olisi kohdistunut soreaan merimieheen, kohdistui sittemmin veljenlyttären poikaan.
Manne alotti uransa juoksupoikana, yleni siitä konttorioppilaaksi, kunnes eräänä kauniina päivänä aivan kiltisti valtasi uran ylimmän
sijan, joka merkitsi sitä, että hänestä tuli konsuli Hartin liikkeen ensimmäinen kirjanpitäjä.
"Vanha Jenny" selitti kohoomisen merkityksen hyvin havainnollisesti. Liikkeen pää oli konsuli itse, rahastonhoitaja oli hänen oikea kätensä, ensimmäinen kirjanpitäjä hänen vasen kätensä. Se oli silmän huomattava kolmiyhteys. Ja pormestari ja kaupungin muut herrat toistivat totilasiensa ääressä, mitä "vanha Jenny" oli lausunut, ja vakuuttivat että sen älykkäämpää ja pätevämpää sukkeluutta ei oltu kaupungissa lausuttu sen perustamisajoista saakka.
Manne oli kiltti mies, aivan harvinaisen kiltti. Hän oli ehdottomasti raitis, hän ei suvainnut tupakoimista eikä liioin käynyt kauppiasklupissa skruuvaamassa, kuten muut ensimmäiset kirjanpitäjät tapasivat tehdä. Mutta olipa hän sitte suosittukin. Kaupungin kaikki hienot neitoset olivat hänen läheisiä tuttaviaan. Hän oli sinän-tuttu ylhäällä ja alhaalla, tukkukauppiaan tyttärien ja leipurin myyjättären kanssa, kaikki suosivat häntä, kunnioittivat häntä ja luottivat häneen, erittäinkin ryyppyyn, sikaariin ja skruuviin nähden. Mutta kaikessa oli joku hieno raja ja viiva, jonka yli ei milloinkaan astuttu. Neitoset olivat joka tilaisuudessa suosiollisia, kunnioittavaisia ja luottavaisia, mutta samalla saavuttamattoman etäisiä. Puhutellessaan ja nauratellessaankin niitä tunsi Manne, miten hän aina vain etääntyi siitä viivasta, jonka yli olisi ollut astuttava uljaasti joko voittajana tai voitettuna.
Ajatuksissaan hän kyllä astui. Joka päivä, joka ilta ruhjoi ja tuhri hän sen kuvan, joka neitosilla oli hänestä. Tänään sommitteli hän itsensä kävelymatkaan tukkukauppiaan vanhimman tyttären kera, saadakseen tilaisuuden haalean kuutamon valossa tunnustaa
rakkautensa sille; huomenna sepitteli hän ajatuksissaan rakkauskirjettä keskinäiselle, ylihuomenna vaipui hän ritarillisesti polvilleen nuorimman helmojen lähellä. Merimieslähetyksen ompeluiltoina syleili hän ahkeraan apteekkarin tytärtä, laskiaishuveissa kietoutui hänen kätensä hellästi pormestarin neidin uumien ympäri.
Mutta kaikki tuo tapahtui vain ajatuksissa. Kadulla kohdatessaan jonkun mainittuja neitosia tervehti Manne kohteliaasti kuin prinssi, vaikka oli tervehdittävän kanssa lähempi tuttava. Pastorin Lea neitikään, jolla oli suurin ihmistuntijan maine kaupungissa ja jolla kaikissa kysymyksissä oli tavattoman ankarat mielipiteet, ei osannut aavistaakaan, miten hurjasti Manne rekiretkellä suuteli häntä, rekitoveriaan, kaulaan, otsaan, huuliin…
Vuodet vierivät verkalleen, kuoli "vanha Jenny" ja Manne jäi kuin yksinäiseksi maailmaan. Poissa sekin ainoa, jonka kädet olivat hyväilevästi koskeneet. Manne häntä kaipasi ja kaipuunsa todisteeksi pystytti hän kauniin hautakiven "vanhan Jennyn" haudalle.
Ja vuodet yhä vierivät. Eräänä toukokuun sunnuntai-iltana, jolloin vapaaehtoisen palokunnan torvisoittajat soittivat kaupungin puistossa "Paimentytön kaihoja" ja jolloin kaikki kaupunkilaiset olivat jalkeilla kirkasta kevätilmaa hengittämässä, oli asema tämmöinen: Manne istuu kuvastimen ääressä ja solmii rusettia kaulaansa. Sitä tehdessään huomaa hän päälakensa käyneen keskeltä kaljuksi. Kalju paikka ei ole paljoa suurempi kuin piparikakku, mutta se välkkyy ja loistaa niin elämänhaluisesti ja toivorikkaasti.
— Hyi, perhana, virkahtaa Manne, ja sylkäsee lattiaan tyhjän sylen.
Kaljupäisyyden alun lisäksi keksii hän kasvoissaan sepo selviä vanhettumisen merkkejä. Otsassa on kurttuja sekä poskissa ja leuan alla paikoin jotakin pehmeää ja roikkuvaa, jota pinteämmät paikat tuntuvat hyleksivän.
Hän oli muuttunut ulkonahkaan nähden niin paljon, että hänen oli vaikea tuntea omaa itseään. Ja maailmakin hänen ympärillään oli muuttunut. Uudella pormestarilla — vanha oli kuollut — on vastaanottajaiset illalla. Manne ei ole sinän-tuttu uuden pormestarin neitien kanssa. Entisien kanssa hän oli kyllä, mutta ne ovat joutuneet naimisiin jo kauan sitte. Samoin pastorin Lea ja tukkukauppiaan tyttäret, paitsi keskimäistä, joka hukkui sulhoineen purjehdusretkellä. Apteekkarin tytär oli jäänyt leskeksi. Kaikille oli jotakin tapahtunut, kaikki olivat saaneet tuomisia joko surun tai ilon haltijattarilta, mutta se, joka oli jäänyt osattomaksi ja unhotuksiin, oli Manne, konsuli Hartin ensimmäinen kirjanpitäjä. Parin vuosikymmenen kuluessa ei hänelle ollut mitään tapahtunut, ei ripettäkään onnea tai onnettomuutta. Ei muuta kuin nuo iänikuiset kävelyretkien sommittelut ja niillä tapahtuneet kosinnat, rakkauskirjeiden sepittäniiset, suutelemiset otsaan, kaulaan, huuliin, kaikki nuo hurjuudet, joista ei tiennyt kukaan muu kuin Manne itse.
— Hyi, perhana.
Sidottuaan rusetin oikasihe Manne suoraksi. Maailma suututti häntä. Kaikki tuntui makunsa menettäneeltä. Uuden pormestarin iltakutsut, torvisoitto ja konsuli Hartin ensimmäinen kirjanpitäjä. Mies melkein viidenkymmenen vanha eikä milloinkaan tekemisissä naisen kanssa, ei pikku alussakaan.
— Hyi, perhana.
Manne suuttuu yhä enemmän, hän tuntee hengessään että tämmöinen jatko on mahdoton. Jotakin täytyy tapahtua pikapuoliin. Hän ei saata iän päivän tyytyä pelkkiin kosintaretkien suunnittelemisiin ja ajatussuuteloihin.
Eipä saata. On pakko tapahtua jotakin uutta.
Uutta, uutta!
Oli omituista nähdä Manne, entinen konsuli Hartin ensimmäinen kirjanpitäjä, vanhojen merikarhujen seurassa, pitkävartinen piippu hampaissa ja muka kokeneen veitikan ilme kasvoilla.
Hänestä oli, näet, tullut laivanvarustaja, joka myi ruokavaroja laivoihin. Ja se oli hänestä tullut pakolla. Hän ei enää voinut jatkaa entiseen tapaan. Hänen täytyi puhkaista ympäriltään rikki viattomuuden ja kokemattomuuden näkinkenkäkuori, kuten hän itse lausui, sekä paiskautua maailman markkinamelskeesen, juomaan sen tarjoomat hunajat sekä myrkyt.
Ja hän paiskautui laivanvarustajaksi ensimmäisen poikkikadun kulmaan. Se oli epäilemättä liikkeelle varsin edullinen paikka, sillä satamasta käsin, jollei kiertoteitä käytetty, oli melkein mahdoton päästä hänen liikkeensä ohi.
Laivanvarustajana näytti hän viihtyvän mainiosti. Vanhat, kokeneet merimiehet olivat hänen mieliväkeään sitä suuremmassa määrässä, kuta kursailemattomammin osasivat valehdella. Ja valehdella semmoisia juttuja, joissa nainen oli mukana luomassa onnea tai kyyneleitä.
Merimiesten seurassa Manne aina potki rikki viattomuuden ja kokemattomuuden näkinkenkäkuoren ja astui esiin veitikkana ja maailmanmiehenä, jolle pikku sydänleikki piirityksineen ja valloituksineen oli jokapäiväinen asia. Hänen kalju päänsä ja kurttuiset kasvonsa loistivat silloin tyytyväisyydestä, hän puhalteli veikeästi savuja kuuntelijaa kohti ja merkkikohdissa iski hän silmää ja napautteli piipunvarrella nenäänsä.
Tätä esiintymistä älköön kuitenkaan käsitettäkö siten, että Manne olisi siitä todella nauttinut. Ei toki. Mutta hän tahtoi koristella itseään, saavuttaakseen ihailua. Ne olivat, nuo valloitukset, hänen seuraavujaan, jotka kohottivat hänet ylemmäksi muita ja tekivät hänestä suuruuden merimiesten seuroissa.
Sydäntarinaansa, josta todellinen Manne eli ja josta hänen sydämmensä humaltui onnen humalaan, ei hän ottanut huulilleen kuin peräti harvinaisissa tapauksissa. Jos oli kapteeni tai perämies nuori ja kihloissa, jos silmät ja hiukset olivat pohjoismaiset eli siniset ja vaaleat, saattoi tapahtua että Manne kertoi sydäntarinansa, kertoi sen ihastuneesti kuin lemmensadun, jossa kaikki tapahtumat kirkastuvat lumoavan kultaudun valossa.
Minä satuin kuulemaan tarinan parikin kertaa, toisella kerralla lämpenin enemmän kuin ensimmäisellä, tietystikin kertojan itsensä vuoksi. Meitä kuulijoita oli kolme, nuori norjalainen kapteeni rouvineen ja minä. Ensimainittu oli pitkä, harteva poika, rouva oli vilkas ja helakka. Huomasin että Mannen unelmat alkoivat elostua ja että hän lämpenee kertomaan sydäntarinaansa.
Ja hän lämpenikin. Mutta ensin hän muokkasi mielet vastaanottokykyisiksi, kysyen ihastuneesti:
— Oletteko kauan olleet naimisissa?
— Pari kuukautta, nauroi kapteeni.
Tuo oli Mannesta erinomaista, se oli tunturimaista, satumaista. Viettää kuherruskuukaudet vyöryvillä aalloilla, nähdä illoin auringon vaipuvan mereen, näköpiirin rajaan, mitkä ruhtinaalliset kuherruskuukaudet! Myrsky soittaa häämarssia ja öisin tuikkivat tähdet — oli syyskesä — tanssivat morsiustyttöinä.
Samallainen kysymys kapteenille, samallainen vastine, sitte tuokion äänettömyys.
— Onko hauska olla onnellinen, ruhtinaallisesti onnellinen?
Vaikka kysymys lausuttiin kaihoisin äänin, pyrskähdimme me kolmin nauramaan. Mutta Manne ei ollut milläänkään, hän toisti kysymyksen vielä kahdesti, ensin rouvalle, sitte kapteenille.
— Onko hauska olla onnellinen, ruhtinaallisesti onnellinen?
