ANTTIEN JÄLJILLÄ

Tutkivaa Journalismia

Antteja kaikkialla, jokaisella vuosikurssilla, Corpustäynnä Antteja…. Kaikenlaisia huhuja, mutta mikä on totta, ketä ovat nämä mystiset Antit. Tästä täytyy ottaa selvää, siksi olemme tänään Anttien jäljillä.

Vuodesta 2014 lähtien Corpus on saanut nauttia Anttien läsnäolosta. Vuosikurssi toisensa jälkeen mukaan on mahtunut aina yksi Antti. Joinakin vuosina kävi kuitenkin huonompi tuuri, eikä ketään Antti-nimistä henkilöä aloittanut corpuslaisten joukossa. Näinä vuosina joku nimettiin uudelleen Antiksi, koska miksipäs ei. Sille, kenestä tulisi uusi Antti, ei ollut läheskään minkäänlaisia perusteita. Yleensä railakkaat illat ja hetken mielijohteet johtivat uuden Antin nimeämiseen.

Joinakin vuosina Corpus koki Antti-katoa, eikä ketään fuksia nimettykään Antiksi. Onneksi harmiton ja huoleton perinne on jatkunut kuitenkin ainakin 2021 vuoteen asti, jolloin viimeisin Antti nimettiin.

Sellainen oli nopea historiallinen perehdytys Corpuksen Antteihin, mutta mitä heille kuuluu nyt? Saimme muutaman Antin kiinni kertomaan elämästään Antteina:

Antti Rönkä

Aloitusvuosi: 2016

Mikä on ensimmäinen muistosi Anttina?

En tiedä onko tää ihan ensimmäinen muisto, mutta eskarissa kirjoitin oman etunimen johonkin piirrustukseen keskelle ja helvetin isolla. Opettaja suuttui, koska oli vartavasten ohjeistanut että nimen pitää olla pienellä alakulmassa. Muistan myös, että Antti-nimi kuulosti pitkään jotenkin ärsyttävän kirkasotsaiselta ja reippaalta. Se oli ilmeisesti myös syy, miksi sain sen nimen. Vanhempien mielestä se oli ”rehti ja ajaton”.

Paras muisto Corpuksesta?

Olin Corpuksessa aika vähän aikaa, mutta niinä parina vuotena tapahtui paljon merkityksellistä. Corpuksessa oli ja on tosi mukavia tyyppejä. Parhaita muistoja on ehkä yhdet toogabileet, joihin joku oli tuonut sammiollisen kotitekoista viiniä. En muistaakseni edes juonut sitä, mutta se sammio on jäänyt mieleen. Se oli oikeasti iso.

Mikä tekee Antin onnelliseksi juuri nyt?

Antin tekee onnelliseksi syksy, joka on ehkä nyt vihdoin alkanut.

Antti Huusko

Aloitusvuosi: 2018

Mikä on ensimmäinen muistosi Anttina?

Saatan muistaa väärin, mutta luultavasti jo fuksivuonna lukukauden aloituskaljoilla järjestöaktiivi Roosa Berg kertoi tarinoita edellisten vuosiryhmien Anteista. En ole varma monesko Corpuksen Antti olen, mutta suurin osa edeltäjistäni on ollut ainejärjestön toiminnassa aktiivisesti mukana. Myös minä olen ollut muutamassa pestissä Corpuksessa, joten varmaankin sen vuoksi me Antit olemme jääneet hyvin ihmisten mieleen. Toisaalta onhan Antti myös melko hieno nimi, vaikka itse sanonkin.

Paras muisto Corpuksesta?

Lempimuistoja Corpuksesta on kaikki sitsit, ehdottomasti! Lisäksi minulla on paljon hyviä muistoja kopo-ajoilta, silloin tuli tehtyä kaikkea hauskoja ja jännittäviä asioita ainejärjestössä.

Mikä tekee Antin onnelliseksi juuri nyt?

Tällä hetkellä Antin tekee iloiseksi pelaaminen ja kaikki muunlainen rentoilu kotosalla. On myös mukava olla taas Jyväskylässä kesätöiden jälkeen!

Valentin Vänskä (juu en siis ole ristimänimeltäni lähelläkään anttia)

Aloitusvuosi: 2021 ööö tuota, monia. Ainakin meidän oma orientaatioviikko on jäänyt mieleen: paljon ratkiriemukasta tekemistä, ihania, mukavia hauskoja uusia ihmisiä ja kavereita. Sekä meidän mahtavat tuutorit!!(he eivät maksaneet tästä maininnasta,,,, saisivat kylläkin…). Sit pakko mainita kaikki tapahtumat sekä jopa tämä surullisen kuuluisa Naagan tekoprosessi. Hauskaa on ollut!! rakkaatläheisetruokaliikuntamusiikkileffatkaljakirjattunnelmoiminenynnämuutsellaisetkivatasiat

Mikä on ensimmäinen muistosi Anttina?

Tosiaan, meidän orientaatioviikolla hengailtiin rauhakseen hyvissä tunnelmissa (ehkä myös hiukka hyvissä maisteissa) kirkkospuistossa ja Sanni (nykyinen, elikkäs siis 2022-vuosimallia oleva Corpuksen puheenjohtaja, sekä edeltäjänäni Naagan päätoimittajana) tuli halaamaan minua varsin sydämellisesti ja julisti minun olevan antti, koska kyllähän meillä aina joka vuosi pitää yksi antti olla. (antti pienellä tarkoituksella, koska onhan se jo sentään saavuttanut yleisnimi-standardit.

Paras muisto Corpuksesta?

Mikä tekee Antin onnelliseksi juuri nyt?

Siihen päättyy Anttien tarina tältä erää.

eskustelu Aren

kanssa, kirjallisuudesta, kirjottamisesta, räpistä, ynnä muusta

Keväällä otettiin hetki aikaa ja haasteltiin Aren kaa tuokion verran kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta. Are eli Pyry Jaala on jyväskyläläinen hiphop-artisti, joka on tullut muun muassa tunnetuksi erittäin terävänä battlerap virtuoosina.

Valentin: Missä vaiheessa kirjallisuus ja lukeminen ns. kolahti?

Pyry: Lapsena tuli luettuu sarjiksia muun muassa Lucky Lukea, mutta yleisesti ottaen en tykännyt kirjallisuudesta. Äiti äidinkielenopettajana ja auktoriteettiongelma on voinut vaikuttaa asiaan, äidinkieleenhän sisältyy kaikkia ärsyttäviä sääntöjä, jotka lyö kiilaa mielenkiinnon ja kirjallisuuden väliin.Varsinaisesti innostuin kirjallisuudesta vähän ennen täysi-ikäisyyttä, dekkareiden kautta. Etsivä Philip Marlowesta kertovat Raymond Chandlerin romaanit saivat nauramaan ääneen ja tuli tajuttua että lukeminen voi olla hauskaakin.

Valentin: Onko hauskuus ja viihdyttävyys juttuja mitä haet kirjallisuudesta? Ite ainakin pidän ehkä eniten kirjoissa siitä, jos sieltä löytää jotain viihdyttävää, esim. hauskoja hahmoja sekä tapahtumia.

Pyry: Tavallaan joo ja ei, tykkään esimerkiksi tosi paljon venäläisistä kirjoista, joissa on vakavat teemat ja jopa synkät aiheet, mutta täysin omanlainen huumori. Mun mielestä on tosi vaikeeta saada ihminen nauramaan ihan vain tekstin avulla, mä arvostan sitä tosi paljon.

Yksi ihan mun lempparikirjailijoita on Andrei Platonov, sen kirja Tševengur kertoo epäonnistuneesta Neuvostoutopiasta. Se on samaan aikaan tosi kauhea kirja, mutta Platonovin tapa kirjottaa niistä kauheuksista on niin välinpitämätön, siinä säilyy sellainen tietynlainen etäisyys tapahtumia kohtaan. Ei oikein tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa kun sitä lukee.

Valentin: Tollasessa ristiriitaisuudessa on jotain puoleensavetävää. Kun täällä Jyväskylässä sattuu olemaan tämä oma kattava Hip-Hop kirjasto (pääkirjastolla, musiikkiosaston kupeessa, käykää ihmeessä tsekkaa), ja siellä hyllyt täynnä kovien räppäreiden elämäkertoja, niin tuli mieleen kysyä että kiinnostaako sua lukea ihmisten biografioita.

Pyry: Mä en kyllä ihan hirveesti tykkää elämäkerroista, mutta aika nuorena luin tai kuuntelin Malcolm X:n elämäkerran, ja se teki muhun sillon tosi ison vaikutuksen. Herätti todella paljon siihen, että mitä se tummaihoisien ihmisten todellisuus on ja on ollut Yhdysvalloissa. Se ajoi kanssa lukemaan enemmän juurikin Black Pantherseista ja muista ihmisoikeusaktivisteista.

Sitten vielä pakko mainita Iceberg Slimin elämäkerta, se on jo kielellisesti tosi mielenkiintonen kirja. Sieltä löytyy tosi paljon semmosia vanhoja englanninkielisiä slangisanoja, jotka auttaa pääsemään mukaan siihen aikaan mistä ne tapahtumat kertoo.

Valentin: Nyt päästäänkin jo lähemmäksi kirjottamista. Kirjotat ite räplyriikkaa, niin tykkäätkö ite lukea runoja? Mulle on itelle syntynyt sellanen kuva että vaikka on paljon ihmisiä jotka tuottaa laulu- ja räplyriikkaa, niin silti kaikille näistäkään tyypeistä runot itsessään ei jotenki maistu.

Pyry: (nauraa) No runot on kyl selkeesti kirjallisuudenlajeista se kaikista hankalin. Tottakai varsinkin nuorempana kaikki tollanen rentturunous kuten Saarikoski ja Bukowski kyllä iski. Ehkä näissäkin enemmän viehätti se myytti näiden runoilijoiden ympärillä, kuin se varsinainen runous.

Tykkään kyllä lukea runoja jonkin verran. Ehkä runoudesta voi jopa löytää omaan kirjottamiseen joitain sanoja tai ilmaisuja. Muuten en kyllä lähesty räplyriikan kirjottamista samalla tavalla kuin runojen. Enkä oikein siedä sellasia loppusointurunoja.

Valentin: Ootko ikinä saanu mistään kirjasta ns. suoraan biisi-idean, tai jonkun semmosen perustavan ajatuksen jota sitten ammentanut omaan tekstiin?

Pyry: Ehkä oon heittäny joihinkin kirjoihin viittauksia riimeissä. Mutta mulla on vähän sellanen kaksijakonen mieli, arvostan kirjallisuudessa sitä jos on tosi korkeita taiteellisia meriittejä, kun taas räpissä mä tykkään enemmänkin sen viihteellisestä arvosta. Räpillähän voi tietysti välittää tärkeitä viestejä, mutta ite nykyään pyrin räpin avulla pakenemaan sellaiseen helppoon, yksinkertaiseen ja ennen kaikkea viihdyttävään maailmaan. Kun taas kirjat ja kirjallisuus edustaa mulle sellaisia paljon korkeempia taiteellisia pyrkimyksiä.

Valentin: Mainitsit jo Andrei Platonovin, mutta tuleeko muita mainitsemisen arvoisia lempikirjailijoita mieleen?

Pyry: Pakko mainita odessalainen Isaak Babel. Hänen novellit on ihan mun lempikirjoja, on vaikuttanut mun kirjottamistyyliin. Kun kirjottaa riimejä niin niissä on niin vähän tilaa samanlailla kuin novelleissa. Tunnelman, tarinan välittämisen ja ympäristön kuvailemisen kannalta on kirjailija toiminu esikuvana räpin kirjoittamisessa.

Valentin: Jep novellit on kyllä hyviä, jos on vähänkin ongelmaa keskittymiskyvyn kanssa, tiiviimpi paketti.

Pyry: Kyllä, kirjakin menee nopeemmin jos sen ottaa sellasissa pienissä tarinan palasissa.

Valentin: Jos oisin äidinkielenopettaja niin laittasin kyllä oppilaat ennemmin lukemaan novelleja kuin kokonaisia romaaneja.

Pyry: Just kun kouluaikana kuunteli räpmusiikkia niin siellä on kaikkia hauskoja juttuja: biletetään, harrastetaan seksiä ja kaikki on aika sellasta suorapuheista ja avointa. Kun taas luki jotain kirjoja, esim joku Hemingwayn Vanhus ja meri, niin ei siinä ollut mitään kosketuspintaa tähän. Sitten vasta ku alko löytää niitä kirjoja, vaikka Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa kirjottajan Hunter S. Thompsonin novellikokoelma Suuri hainmetsästys sekä muita tälläsiä, nii alko saamaan sellasta käsitystä, että ei kirjallisuus oo välttämättä niin vanhaa ja ihan täysin irrallista siitä omasta elämästä, vaan siinä voi ihan oikeasti käsitellä, ja käsitellään paljonkin sellasia härskejä ja rajuja aiheita. Ongelmallista on se, etteihän joku äidinkielen opettaja voi näistä ala- ja yläaste ikäisille vinkata, mutta voishan vaikka joku kirjaston täti jostain tiskin alta näitä jaella. Itelle oli sillon tosi tärkeetä että meiningissä oli jotain rajua.

Valentin: Sitten vähän sun omasta kirjottamisesta. Oot tullu monelle tutuksi battle-räppärinä, niin onko battle-räp ollu sellanen hyvä aivojen teroitusalusta, onko sitä kautta tullut helpommaksi tehä biiseihin tektsejä?

Pyry: Ei yhtään. Kasvoin sellasessa itseaiheutetussa toksisessa ja vittuilun kulttuurissa. Vähän ku ois jossain komediaklubin takahuoneessa. Pitää olla kokoajan varuillaan jos joku heittää juttua niin sun pitää heittää takasin. Freestylesta tai battleemisesta ei oo ollu apua. Kun mä kirjotan tekstiä niin mä yleensä vaan keksin idean, sit lähen muokkaa riimejä sen mukaan. Niin sanotusti idea edellä. Toisaalta taas kirjottamisesta vois olla enemmän apua freestailaamisessa. Mitä enemmän sanastoa sulta löytyy niin sitä paremmin sä pystyt ne sinne sijoittamaan freestylesessarissa.

Pitkän aikaa kirjottaminen on ollu mulle tosi työlästä ja pitkäveteistä. Kun alko käymään töissä ja räpistä tuli lähinnä harrastus nii siitä tuli helpompaa, siinä on harrastuksen ilo. Mulla on nykyään semmonen sääntö että jos alkaa tuntuu et nyt ei oo hauskaa nii sit tekee jotain väärin.

Valentin: Kun kuuntelee sun albumeita nii niistä träkeistä saa sellasen hyvän paketin, onko yleensä sun tavoite levyä tehdessä että siitä tulis kokonainen tuote?

Pyry: Tottakai jos mä osaisin tehä hittisinglejä nii kyl mä niitä tekisin, mutta se ei se mun vahvuus kuten taas ne kokonaisuudet. Esim just tällä viime levyllä (Tunnustus) mulla oli kokoajan sellanen ajatus että se biisilista olis kalenteri, ne biisit kuvais mitä teen eri päivinä. Pyrin tekemään kokonaisuuksia, se on ehkä se missä mä paremmin onnistun. Ite kanssa tykkään kuunnella sellasia kokonaisia levyjä. Mun lempilevyt on just sellasia mitä ei ekalla kuuntelulla vielä edes välttämättä sisäistä, se tuo niin paljon kuunteluarvoa jos se levy pakottaa sua näkemään pientä vaivaa. Tykkään myös jos levyillä on joku tietty soundi ja fiilis, se on niinku oikea ja uniikki teos.

Valentin: Jäbä on tosi taitava rakentamaan mielikuvia ja kohtauksia biiseihin. Pystytkö avaamaan mistä mielenkiinto tälläsen tekemiseen on lähteny?

Pyry: Paljon opin Krisolta. Kriso tekee tällästä todella hyvin. Ehkä ensimmäinen inspiraatio tälläseen oli Wu-Tang Forever-levyllä on semmonen biisi kun The M.G.M jossa GhostfaceKillah ja Raekwon räppää siitä kun ne on kasinolla kattomassa tappelua, se on ensimmäinen tollanen moderni räpkappale missä ei oikein tapahdu mitään, ne vaan kuvailee miltä se paikka, tilanne ja ihmiset näyttää.

Toi biisi oli tarinankerronnaltaan hienompi, ja sitä tyyliä voi käyttää just biiseissä missä ei oo mitään tarinaa käynnissä. Harjottelemalla sitä voi luoda tunnelmaa jo muutamalla kuvailulla, sen pystyy tekee niin paljon nopeemmin kuin kertoa sitä koko tarinaa. Jos kaiken kirjottaa auki nii siinähän loppu tila biisistä, tai sit se tulee kestää sen päälle 6 minuuttia, joka on itselleni ja myös nykykuuntelijalle aika pitkä aika :D

Valentin: Sun joistakin varhaisemmista biiseistä tulee aivan Slick Rickin biisit mieleen. Tunnistatko hänet sun musiikkiin vaikuttaneeksi tekijäksi?

Pyry: Kyllä, pakko mainita Slick Rick ja Biz Markie! Mulla on joskus tosi kauan sitten ollu sellanen biisi kun Kuka pölli Krison Niket?, se biisi-idea on suoraan varastettu Slick Rickin biisistä, jossa joku pöllii Rickin kruunun tai jotain. Taas Biz Markie, joka valitettavasti menehtyi viime vuonna, oli mulle suuri esikuva ja hän oli tavallaan hip-hopin vanhan viattomuuden henkilöitymä. Biz Markie oli aina autenttinen, esimerkiksi sen ekan levyn eka sinkku on biisi, joka kertoo nenän kaivamisesta. Mulla ei oo hetkeekään epäilystä etteikö se äijä ois kaivanu paljon nenää :D

Valentin: Lempparibiisitekstejä? Lempparibiisinikkareita?

Pyry: Semmonen Memphisrapbändi nimeltään Royal Famlee, en oo varma onko ne julkassu vaan yhen kasetin (Ghetto Life) missä on kolme biisiä, mutta siinä on yks biisi nimeltä Ghetto Child, siitä tykkään tosi paljon. Siinä on yks kohta, jossa äijä valittaa että ei saa työpaikkaa. Se tuntuu niin aidolta ja mä pystyn helposti samaistuu siihen, tulee ihan sellanen fiilis et mä oisin ite äänittämässä sitä kavereiden kanssa jossain makuuhuoneessa.

Yleisesti ottaen Ghostface on semmonen mistä mä tykkään tosi paljon ja ennen kaikkea et sen kieli on niin rikasta. Toki niiku MF DOOM on vaikuttanu muhun tosi paljon, silläkin tosi rikasta kieltä sekä vanhoja ihmeellisiä sanoja ja sanontoja. Nykyräppäreistä Roc Marciano. Tuntuu että hän on vähän Ghostfacen oppipoika, kaikki tollanen riimeissä huume-, auto-, vaatemerkki-pudottelu on vähän sieltä samasta lähtösin.

Valentin: Mikä on sun mielestä paras oma lyriikkakokonaisuus minkä oot kirjottanu jollekki biisille?

Pyry: En kyllä tiiä yhtään. Meikällä on semmonen Ilmestyskirja nyt biisi, se miten se biisi rakentuu nii siitä mä oon kohtalaisen tyytyväinen. Koitin tarjota kolme sellasta maailmanlopun uhkakuvaa kolmella eri asteella. Ensimmäisen inspiraatio tuli kun luin Keski-suomalaista ja siellä lyhyet-osastolla joku semmonen juttu, jossa joku valitti siitä ku johonki lähelle on tulossa joku nuorten turvakoti. Ja tää valittaja oli tyyliin: ”hei ei kukaan ajattele mun omien lapsien turvallisuutta tässä ku nää tulee tänne.”

Valentin: Sun biisikatalogissa huomaa tietynlaisen kahtiajaon. Sulla on hyvän mielen biisejä sekä sellasia vakava-aiheisia biisejä, jotka saattaa kertoa vaikka alkoholismista. Onko luonnollista pallotella näiden kahden maailman välillä?

Pyry: Biiseissähän peilautuu missä mielentilassa on minäkin aikana. Taisin mainita ennenkun alotettiin, että en oo lukenu juurikaan mitään pitkään aikaan. Yks syy siihen on se että tuntuu että muutun aika synkäks jätkäks kun luen vakavista aiheista. Ei mulla räppiä kuunnellessa tuu sellasta fiilistä. Jos kuuntelen jotain Larry Junen uutta biisii nii mulle tulee vaan mieleen et mis mun alkalinen vesi ja tuorepuristettu appelsiinimehu on?

Ei oo synkkä olo lainkaan! Koitan nykyään tehä silleen että vaikka biisi oiskin vakava-aiheinen, niin en sentään ite muuttuis sen biisin mukana tosi synkäks. Sitä vaan heittäytyy siihen mielenmaisemaan niin täysillä.

Valentin: Vinkkejä aloitteleville räppäreille?

Pyry: Ihan ekana kannattaa valita joku aihe biisiin, se auttaa alottamaan. Sitten voi kirjottaa vaikka sanalistan et mitä tästä aiheesta tulee mieleen. Sitten tsekkaa sitä sanalistaa ja kattoo mistä näistä vois keksii jonku kaksoismerkityksen tai hyvän läpän. Sitten jos on tosi vaikeeta keksii joku aihe, niin ottaa vaan jonkun jutun joka pyörii teijän kaveriporukassa, ja kirjottaa sitten siitä. Vaikka joku sana tai vitsi, tee siitä kertosäe niin ainakin omat kaverit tykkää!

Valentin: sitten kaikista tärkein ja oleellisin kysymys, jonka vastaus on kylläkin tullut jo selväks tässä keskustelun aikana: paras Wu-Tang Clan räppäri?

Pyry: Kyllä, Ghostface Killah ehottomasti.

Valentin: okei, jos ei saa valita Ghostface, niin kukas sitten? Vai onkse vaan suorilla sitten Raekwon The Chef?

Pyry: Joo just olin sanomassa Raekwon. Mut pakko aina heittää vanhakunnon hullu ja anarkistinen ODB. Elikkäs Ghostfacen rinnalle kunniamaininnat Raekwon ja Ol’ Dirty Bastard.

Valentin: Aika kova Holy Trinity niin sanotusti. Ite on pakko mainita RZA ja se sen luoma soundimaailma 36 Chambersille.

Pyry: Joo RZA voi olla inspiraationa kaikille, että ei sun tartte tietää musasta yhtään mitään, jos sä haluut tehä klassikon. Se on mun mielestä hyvä esimerkki siitä, että joskus olisi hyvä pysyä siinä minkä hallitsee. RZA ehkä kuvitteli omista musiikillista kyvyistään hiukan liikaa siirtyessään sampleista syntetisaattoreihin. Toki samplaamiseen liittyvät lakitekniset asiat saattoivat vaikuttaa taustalla. YouTube-etsivät voivat käydä nuuskimassa, että löytyiskö sellanen video kun RZA At: Guitar Center ”Crafting a Beat”, siinä se biitti on aikamoinen.

Haastateltava: Pyry Jaala

Haastattelija: Valentin Vänskä

Teksti: Valentin Vänskä ja Kalle Kanerva

Puuhanurkkaus

Tervetuloa Naagan puuhanurkkaukseen! Seuraavilla sivuilla pääset nyrjäyttämään aivosi uusiin ulottuvuuksiin ja luomaan uusia synapsiyhteyksiä sekä auttamaan Asmoa löytämään kopperolle labyrintin uumenista.

Koppero (budjetti ei riittänyt kuvaan)