
1 minute read
ONNESTA
Suomi, maailman onnellisin maa. Ja koska maan muodostavat sen kansalaiset, ovat täkäläiset loogisesti onnellisimpia ihmisiä koko maailmassa. Hassua kyllä. Ei potutus maximus -kansilehteään yhtämittaisesti esittelevästä kansakunnasta äkkiseltään arvaisi. Muusikko Iiro Rantalan kiteytys asiasta osuu maaliin: ”Suomihan pärjää loistavasti. Mutta se on tieto, joka pitää itse muodostaa. Jos vain lukee, kuuntelee ja katselee, niin kaikki on päin helvettiä” (Turun Sanomat 6.12.2019). Näinpä.
Epäkohtien lukuisuutta ja vakavuutta nonsoleeramatta. Jostain rakentuu tarpeeksi posin kokemuksia puutteiden vastapainoksi ja vaakaa kotiin päinkin kallistamaan. Millä aineksilla meikäläinen yhteiskunta jyllää onnellisuudessa?
Advertisement
(Yli)hyvinvointivaltion konseptia on toki kiittäminen tiettyyn pisteeseen saakka. Vaikealta tuntuu silti katsoa nykyistä, kulutususkonnollista materia-, palvelu- ja saavutusrynnäkköä silmiin ja kiitellä elämänlaadun ylentämisestä. Onnen hovimestariksi brändäytyneenäkin sen muovinen sielunmaisema ilmenemismuotoineen antaa kosolti syitä uumoilla, etteivät moiset kiitokset voisi vitakkoon paljon pahemmin rysähtää.
Jos kulutusbulevardilla hyypertäminen ei käy oivan onnen alkulähteestä sellaista etsivälle, mistä kannattaa seuraavaksi kurkkia? Kenties niiden pöyristyttävän itsestäänselvien asioiden luota, joita tämä kuseliusten kestorevyy on vaivihkaa ujuttanut lähemmäs omaa materiakatalogiaan ja joista sekä kotoinen virtas- että globaalimpi ihmiskuntakin löytänee väärentämättömämmät versiot kasvettuaan mentaliteelitaankyllin pieneksi. Aikanaan.
Kenties virtaskunnan toikkaroinnin suunnan päivittäminen myös edellyttää tietyn elämäntyylin täydellistä mahalaskua. Pannutettuaan hiekkalaatikon reunalta kasvoilleen maahan ensimmäistä kertaa lapsi oppii, miten ei ainakaan tule seuraavalla kerralla alas. Ja vaikka onkin parempi oppia myöhään kuin ei milloinkaan, on silti ikävä reformoida meininkiä vasta, kun itse kukin on kotiutunut nykyisistä telluspeijaisista elävää planeettaa köyhempänä. Toista ei ikävä kyllä saa ostosteltua tilalle ensimmäisen pirstouduttua.