Naaga2024

Naaga Naaga 2024 2024

Asmodeus tulee ulos Kopperosta: "Olen kaikkien rakastaja"

Corpuksen haudatut salaisuudet paljastuvat!

Onko corpuslaisilla tulevaisuutta?

- Lue huikeat alumnihaastattelut!

Kasvamisen erikoisnumero:

Mist me tullaan ja mihin me ollaan menos?

Puuhaparkki: horoskooppi, bingo ja persoonallisuustesti!

2

Sisällysluettelo 4 Toimituskunnan esittely terveiset 5 Päätoimittajien Lotta Pikkarainen & Lotta Puurula

Asmodeus!

20 Idolihaastattelussa: Toimituskunta

24 Runonurkka

kausien -23 ja -24 6 Corpuksen puuhenjohtajistojen terveiset

26 Reppututkimus Sofia Nupponen

8 Kirjavinkkaus Katja Viitasalo

28 Pelinostalgiaa Katja Viitasalo

12 Kerhoreportaasi Sofia Nupponen ym.

30 Näyttelykritiikki Jessica Valkonen

14 Horoskooppikollaasi Melissa Saravirta

32 Mielipidepalsta Lotta Pikkarainen (kolumni)

Corpuksesta?

16 Tiesitkö Siiri Mäkinen

36 Alumnitarinoita Anna Khirug

18 Kotiseutujuttu Lotta Puurula

40 Puuhaparkki Silja-Kaisa Sallinen (testi)

Päätoimittajat ja taitto: Lotta Pikkarainen ja Lotta Puurula Kansikuva: Melissa Saravirta Paino: Jyväskylän yliopistopaino Painos:

Naaga on Corpuksen eli Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden, museologian, sekä taidehistorian ja taidekasvatuksen opiskelijoiden ainejärjestölehti. www.corpusry.fi naagalehti@gmail.com

Naaga 2024 3

Toimituskunnan esittely

Lotta Puurula Päätoimittaja, kuvitukset

4

Lotta Pikkarainen Päätoimittaja, teksti

Anna Khirug Alumniasiantuntija

Katja Viitasalo Vinkkailija

Melissa Saravirta Päävalokuvaaja, horoskooppimestari

Sofia Nupponen Journalisti

Silja-Kaisa Sallinen Testinikkari

Siiri Mäkinen Corpushistorioitsija

Päätoimittajien terveiset

“K

as vain! sanoi kasvain ja kasvoi vain.” Ja niin kasvoi myös Naaga!

Ainejärjestölehtemme on kehittynyt yli kolmessakymmenessä vuodessa pienestä kirjallisuuslehdestä monitaiteelliseksi spektaakkeliksi.

Tällä kertaa myös lehden konkreettinen koko kasvoi viime vuosiin verrattuna, mutta henkisen kasvun määrää voi kukin tulkita omalla tavallaan.

Kasvuun on kuitenkin pyritty, sillä tämän Naagan teemaksi on toimituskunnan kesken demokraattisesti valittu Kasvaminen. Teemalla tarkoitamme laajasti kaikkia elämänkaaren vaiheita ja niihin liittyviä ilmiöitä, eli toisin sanoen teema antoi sisältöjen tekijöille vapauden käsitellä lähes mitä tahansa aihetta.

Kasvamisen lisäksi innoitusta on haettu suomalaisten nuortenlehtien kultaaikain ikoneilta, joita mukaillen Naagasta löytyykin nyt niin horoskooppipalstaa, megamogia, persoonallisuustestiä kuin myös idolihaastista. Lisäksi olemme muun muassa ottaneet selvää, missä corpuslaiset ovat kasvaneet ja millaisia kirjoja kaikkien tulisi lukea henkistä kasvua tavoitellessaan.

Tätä lehteä on myös syytä pitää syntymäpäivälahjana rakkaan ainejärjestömme yli kymmenvuotiaalle taipaleelle, koska juuri 10-vuotisvujuilla allekirjoittaneet kaimat saivat idean ryhtyä Naagan päätoimittajiksi. Tämän neronleimauksen seurauksena kulunut “ehkä otetaan nyt rauhallisemmin” -vuosi onkin ollut melko täyteläinen, naaganmakuinen ja suunnittelmallinen sekamelska.

Tästäkin huolimatta Naaga-vuosi on ollut myös ainutlaatuinen, hauska ja ehkä jopa hiukan kasvattava. Erityiskiitokset vielä ahkeralle ja reippaalle toimituskunnalle, jonka ansiosta tämä lehti on nyt valmis ja tod ihq <3.

Toivomme, että tämä Naaga tarjoaa lukijoilleen hauskoja hetkiä ja nostalgisia tunnelmia! Kasvun iloa, ja kauan eläköön Corpus!

Meitä on kaksi kammottavaksi…

Lotta & Lotta (päätoimittajat vuosimallia 2024)

5

Kasvua useammalla kaudella - Corpuksen

H

ellou everybody, täällä huutelee (vielä viimeisen kerran) puheenjohtajisto 2023! Me puheenjohtajistona päädyimme pesteihimme hieman yllättäen kumpikin. Dina puheenjohtajana oli toiminut vuoden verran Corpuksen hallituksessa varapuheenjohtajana ja jotenkin ihan viimeisten hakuhetkien aikana päätyi hakemaan puheenjohtajaksi. Tässä vaiheessa on vaikea enää muistaa, miten kaikki meni ja miten siihen päädyttiin. Olli taas oli ajatellut säädyllisyyden vuoksi jotain kevyempää pestiä alkuun fuksina, mutta kuuli varapuheenjohtajan paikan ammottavan tyhjyyttä ja päätyi hakemaan siihen. Onneksi näin kummankin osalta, sillä saimme kunnian toimia Corpuksen 10v vuoden puheenjohtajistona ja kumpikin kasvaa tavallamme siihen.

Puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana oli kunnia toimia, tämän tiesimme jo ennen kuin koko rumba alkoi. Alkuvuosi olikin hektinen ja tuntui usein, ettei pää pysy mukana kaikessa. Oli järjestöseminaaria, hallikahvia, tutustumista, hallinvaihtositsiä, itse kokouksia, hallinnollisia hommia ja kaiken keskellä oma koulu ja koulun ulkopuolinen elämä. Jotenkin toistemme tuella kaikesta kuitenkin suoriuduimme ja tästä syystä koemme, että puheenjohtajiston, hallituksen ja koko Corpuksen kantava voima ei löydy vain yksilöstä, vaan siitä mitä olemme yksilöinä yhdessä. Toistemme tukena voimme kasvaa ja oppia yhdessä.

Kesälomien jälkeen hommiin paluu tuntui jo selkeästi tutummalta ja alun kaaos ja kankeus oli väistynyt. Syksyllä olikin täysi tohina muun muassa Corpuksen 10v vuosijuhlien kanssa, jonne saimme kirjoittaa puheen. Olli muistelee sitä aikaa seuraavanlaisesti:

6

Sen [puheen] valmisteleminen oli kyllä mielenkiintoista, onneksi Copuksen historiikkiin oli tallennettu asiakirjoja. Muistan myös sen kuinka hassulta se jotenkin tuntui, siitä syystä että minulla oli vasta yksi opiskeluvuosi takana, sekä vain osa ensimmäisestä hallituskaudesta.

Ennen kuin sitä ehti huomata, oltiin jo niin pitkällä syksyä, että oli aika alkaa rekrytoimaan uutta hallitusta. Me puheenjohtajistona tiedettiin, että oltiin kumpikin jatkamassa muihin juttuihin pois hallituksesta ja ainejärjestötoiminnasta ja haluttiin jättää Corpus uusiin loistaviin käsiin (ja näin kävikin).

Dina miettii omaa vuottaan ja haluaa kertoa oman huippuhetkensä: Se oli, kun hallituksen ja vastaavien kesken äänestettiin vuoden ainejärjestötoimijaa. Sain lukea ihmisten perusteluja omille ehdokkailleen. Muistan ajatelleeni, että jotenkin meidänkin hallitus ja toimijat ovat onnistuneet kasvamaan yhteen, sillä niin kauniita ajatuksia ei voi syntyä tyhjästä.

Joten haluamme kiittää osaltamme omasta vuodestamme! Haluamme kiittää hallitusta mukavasta vuodesta, es war es wert! Me jatkamme omaa matkaa ja kasvua ja ollaan onnellisia, että saatiin olla pieni pala Corpuksen historiaa.

Terkuin Dina ja Olli PJ & VPJ 2023

n puheenjohtajistojen 2023 ja 2024 terveisiä Rakas Corpus, olet sinä kyllä aika paljon meille tänäkin vuonna antanut. Puheenjohtajistona saa katsoa järjestökenttää aivan ainutlaatuisesta paikasta käsin ja niin mekin olemme tänä vuonna saaneet nähdä uusia ideoita siinä vaiheessa, kun ne ovat vasta silmuja – ohikiitävä ajatus hallikahveilla – ja katsoa miten ne alkavat saada vahvempaa rankaa ja runkoa. Ainejärjestötoimintaa voi verrata puuhun, jonka oksat risteävät limittäin ja lomittain toistensa kanssa, kurottelevat korkealle taivaisiin. Myös Corpuksella on juurensa, vahvat perinteet nyt jo yhdentoista vuoden takaa ja sitä ennen historiamme solmiutuu kolmen edeltäjämme juuristoon.

Historia luo turvaa ja varmuutta, puheenjohtajistona voimme kääntyä edeltäjiemme puoleen, kysyä mielipidettä milloin mistäkin ja tuntea kiitollisuutta tästä turvaverkosta, jota myös aikaisemmiksi puheenjohtajistoiksi kutsutaan. Yhtä lailla olemme saaneet ympärillemme joukon ihania, lempeitä, luovia ja avuliaita, luotettavia ja innokkaita hallilaisia, joiden kanssa me ja Corpus olemme saaneet kasvaa taas yhden vuoden lisää.

Emme usko, että yläasteikäinen Siiri, joka ei saanut edes kirjaesitelmää pitäessään suuta auki luokan edessä, olisi uskonut vetävänsä vielä jonakin päivänä kuukausittain hallituksen kokouksia. Tai Nea, joka vielä lukiossa pakoili kaikkia vastuutehtäviä ja suostui vain pitkin hampain oppilaskunnan hallituksen pöytäkirjan tarkastajaksi, lähtisi vielä joku päivä mukaan järjestötoimintaan, saati sen hallitukseen. Olemme tänä vuonna kirjoittaneet lukemattomasti yhteisiä sivuja, jakaneet jotakin ainutlaatuista ja oppineet siinä samalla tuntemaan sekä itsemme että toisemme paremmin.

Olemme ratkaisseet Corpuksen vuosia vanhan Kanavuoren arvoituksen, istuneet loppukeväästä Educalla täyttämässä avustushakemuksia, tiskanneet hallikahvien jälkeen mukeja ja termareita, vaihtaneet viestejä esityslistoista ja kokouskutsuista (”vai mitä että tää on kuudes kokous”), konsultoineet toisiamme, kuunnelleet ja arvostaneet toisen työpanosta, olleet toisillemme turvasatama, saaneet kannustavia viestejä hallilaisilta ja tajunneet, mitä puheenjohtajisto meille tarkoittaa: ystävyyttä, yhteistyötä ja yhdessä kokemista.

Terveisin, Siiri ja Nea PJ & VPJ 2024

7

Kirjavinkkaus Teksti Katja Viitasalo

Jos sinua vaivaa lukujumi tai olet lukusuositusten tarpeessa, niin tästä jutusta on sinulle taatusti apua.

Nämä oudonkin osuvat kirjavinkit johdattelevat nuoruuden ja kasvamisen - sekä tietenkin ennen kaikkea kirjallisuuden - maailmaan. Siispä vauhdilla lukemaan, valikoimasta löytyy varmasti jokaiselle jotakin!

Kirja, jossa maailma näkyy lapsen silmin Tove Jansson: Kesäkirja/Sommarboken (1972) Kesäkirjassa seurataan kesäänsä saaressa viettävää Sophiaa, hänen isäänsä ja isoäitiään. Teos on kaunis kuvaus niin kesästä, lapsuudesta kuin vanhuudestakin. Se osoittaa Tove Janssonin ihmeellistä kykyä kuvata maailmaa sekä siinä eläviä ihmisiä aivan erityisellä, yksinkertaisella, mutta kaiken huomaavalla tavalla.

Kirja fanittajille ja fanittamista kaipaaville Alice Oseman: I Was Born for This (2018) Alice Osemanin I Was Born for This on samaan aikaan sekä samastuttava rakkauskirje fanikulttuurille että puhutteleva katsaus sen kipupisteisiin.

Teoksen päähenkilöitä ovat The Ark –nimisen bändin fani Angel sekä bändin keulakuva Jimmy, joiden kummankin elämässä bändi ja sen fanikunta ovat omilla tavoillaan keskiössä. Bändin keikka Lontoossa ja sitä ympäröivät hetket saavat molemmat nuoret kuitenkin tarkastelemaan elämää uudessa valossa.

Kirja, joka muistuttaa nuoruuden kiemuroista Ellen Strömberg: Mehän vaan mennään siitä ohi/Vi ska ju bara cykla förbi (2022) Mehän vaan mennään siitä ohi kuvaa osuvalla tavalla nuoruutta sekä siihen tunnistettavasti kuuluvaa omien rajojen ja siipien kokeilua. Teoksen päähenkilöiden Mandan ja Malinin arjen kiemurat muistuttavat siitä, miltä tuntuu olla nuori, etsiä omaa porukkaa ja identiteettiä sekä vähitellen hahmottaa niitä asioita, jotka oikeasti ovat itselle tärkeitä. Nuoruuden kiemurat tuntuvat teoksessa samaan aikaan lähes merkityksettömän pieniltä ja täysin maailmaa ravisuttavilta, siis juuri siltä, mitä nuoruus on!

8

Kirja, jossa nuoret kertovat nuorten elämästä Aura Nurmi (toim.): Voidaan puhua jossitellen (2019) Kalevi Jäntin palkinnon (2016) voittaneen Aura Nurmen toimittama Voidaan puhua jossitellen on runokokoelma, jossa nuoret pääsevät kertomaan omista kokemuksistaan omin sanoin. Teos kuvaa monipuolisesti nuorten elämää ja kokemuksia, ja siihen kootuissa runoissa nousevat esiin niin nuoruuden ihanuus kuin elämän raskaimmat hetket. Kootut runot ovatkin niin teemoiltaan kuin tyyleiltään moninaisia ja tunnelmaltaan poikkeuksetta aidon rehellisiä.

Kirja, joka vie aikakoneella takaisin pikkukaupungin yläasteelle Dess Terentjeva: Zeno (2024) Terentjevan säeromaani Zeno muistuttaa riipaisevan samastuttavalla tavalla, millaista on olla kasiluokalla pikkupaikkakunnan yläasteella. Teoksen miljöö on Joutseno, mutta päähenkilön Nellan arjen tunnelman tunnistavat myös muualla vastaavanlaisia kokemuksia kartuttaneet lukijat. Samalla teoksessa keskiöön nousevat Nellan identiteetti sateenkaarivähemmistöön kuuluvana nuorena sekä sen herättämät ajatukset, kuten kaipuu sulautua muiden nuorten joukkoon.

Kirja, jossa kerrotaan kasvutarina George M. Johnson: All Boys Aren’t Blue (2020) All Boys Aren’t Blue on muistelman ja manifestin genrejä yhteen tuova teos, joka lapsuudesta aikuisuuden kynnykselle ulottuvan tarinansa edetessä käsittelee monia merkittäviä teemoja, kuten toksista maskuliinisuutta, marginalisaatiota ja perheen merkitystä. Journalisti ja aktivisti George M. Johnson kuvaa teoksen myötä elämäänsä mustana queerina nuorena, rakentaen voimaa sekä itselleen että muille elää todeksi omaa identiteettiään. Teos kertoo näin kasvutarinan, jonka on tärkeää tulla luetuksi.

Kirja, jossa kerrotaan satuja, legendoja ja kertomuksia uudelleen Sandra Proudman (toim.): Relit (2024) Sandra Proudmanin toimittama Relit kokoaa yhteen kertomusten klassikkoja remixattuna spekulatiivisen fiktion, latinalaisamerikkalaisen näkökulman sekä queer-teemojen sovituksin. Teokseen kootut novellit ovat yhdistelmiä tutuista henkilöhahmoista ja juonikuvioista sekä ihastuttavista henkäyksistä uudelleenkerrontaa. Versiointinsa saavat muun muassa länsimaisen kirjallisuuden klassikot, satuhistorian tutut tekstit sekä erilaiset myyttiset legendat.

9

Kirja, josta löytyy uusia kauhutarinoita yökylässä kerrottavaksi Tiina Raevaara: Tulevaisuuden aaveet (2024) Tulevaisuuden aaveet on kauhua ja tieteiskirjallisuutta yhdistävä novellikokoelma täynnä uusia kauhistuttavia tarinoita illan hämärässä luettaviksi tai kerrottaviksi.

Novelleissa pelottavinta onkin se, että niiden esittämät skenaariot ovat samaan aikaan ajallisesti ja teknologisesti riittävän lähellä ollakseen tunnistettavia, mutta juuri sopivan kaukana ollakseen arvaamattomia ja kammottavia.

Kirja, jota corpuslaisten kissat vinkkaisi Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat/Tabineko ripouto (2012) Matkakissan muistelmissa päähenkilönä on kissa, kuten kaikissa muissakin kirjoissa olisi luonnollisestikin syytä olla. Tätä kissan ja omistajan välistä sidettä kuvaavaa teosta corpuslaisten kissat ehdottaisivat varmastikin niin kirjavinkkaukseen kuin kirjallisuuden opintojen pakolliseksi lukemiseksikin.

Teoksessa on myös pakon sanelemana ihmishahmoja, mutta tärkeimpänä kaikista on Nana –niminen kissa, jonka silmin aukeaa kissan näkökulma ympäröivään maailmaan.

10

11

Reportaasi: Esittelyssä Corpuksen kerhot Teksti Sofia Nupponen, Lotta Pikkarainen & Lotta Puurula

T

iesitkö, että Corpuksen toiminnan kulmakivenä on jo pitkään ollut aktiivinen kerhotoiminta?

Ainejärjestöömme kuuluu monenlaisia kivoja kerhoja, joista saat tietoa tällä aukeamalla. Kaikkiin näihin kerhoihin pääsee osallistumaan matalalla kynnyksellä ja täysin omana itsenään, joten myös ensikertalaiset ovat lämpimästi tervetulleita. Juttua varten haastattelimme eri kerhojen vetäjiä, kuten Iia Nelimarkkaa (lukupiiri), Katja Viitasaloa (kässäkerho) sekä Siiri Mäkistä ja Sini Kalliota (Sanapaja). Lue lisää kerhoistamme ja tule rohkeasti tutustumaan niiden toimintaan!

Lukupiiri

12

Corpuksen lukupiirissä luetaan laidasta laitaan erilaisia tekstejä, kuten esimerkiksi romaaneja, runoteoksia, sarjakuvia tai novellikokoelmia. Kerho kokoontuu yleensä kerran kuukaudessa keskustelemaan teen tai kahvin äärellä ennalta valitusta teoksesta joko yliopistolla tai Teeleidin kotoisassa kahvilassa. Tällä hetkellä lukupiiritapaamisia on kahdenlaisia; toisessa kaikki lukevat saman kirjan, ja toisessa keskustellaan teemoittain teoksista, joita lukupiiriläiset ovat itse valinneet luettavaksi.

Viime aikoina erityisesti teematapaamiset ovat nousseet suosioon, sillä niissä lukupiiriläiset voivat itse valita teemaan sopivan teoksen ja sen pituuden. Teematapaamisissa lukupiiriläiset voivat esimerkiksi esitellä lapsuutensa lempikirjaa tai vaikkapa kiinnostavaa kauhuteosta ja syventyä mielenkiintoisiin keskusteluihin kirjallisuudesta.

Tapaamiskerroilla voikin tutustua monipuolisesti hyvin erilaisiin teoksiin, jotka herättävät usein inspiroivia keskusteluja. Parasta niissä onkin se, että usein keskustelut ajautuvat erilaisille ja yllättävillekin poluille, joten jokainen tapaamiskerta on erilainen.

Kaudella 2024 Corpuksen lukupiirin vetäjänä toimii Iia, joka haki pestiin, koska suurena kirjallisuuden ystävänä kirjallisuus sekä lukeminen ovat lähellä hänen sydäntään. Tällä hetkellä hänen lempiteoksiinsa lukeutuvat muun muassa Penni ja

seitsemän tassua –kirjasarja sekä Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille.

Lukupiiriä hän suosittelee kaikille kirjallisuuden ystäville, jotka haluavat tehdä uusia kirjatuttavuuksia hyvässä seurassa. Kerho tuo yhteen kaikenlaisesta kirjallisuudesta kiinnostuneet, ja tapaamisiin voi huoletta osallistua myös silloin, kun ei ole lukenut mitään tiettyä kirjaa. Iia suositteleekin kaikkia kiinnostuneita osallistumaan rohkeasti lukupiirin tapaamisiin keskustelemaan eri kirjoista ja hengailemaan hyvässä seurassa. Plussana lukupiiriin osallistumisessa on se, että niihin osallistumalla voi ansaita opintopisteitä!

Sanapaja Sanapaja on Corpuksen oma kirjoittamiskerho, joka kokoontuu noin kerran kuukaudessa kirjoittamaan ohjattujen kirjoitusharjoitusten pohjalta sekä juttelemaan kirjoittamisesta hyvässä seurassa. Sen vetäjinä kaudella 2024 toimivat Siiri ja Sini, jotka innokkaina kirjoittajina toivottavat sekä vanhat että uudet kynäilijät mukaan kirjoittamaan ja jakamaan ajatuksia kirjoittamisesta. Eikä hätää, jos et ole kokenut kynäniekka tai jos taitosi ovat ruosteessa - Sanapajan kirjoitusharjoitukset ovat aloittelijaystävällisiä, eikä niissä voi epäonnistua! Kerhon tarkoituksena on herättää into kirjoittamiseen sekä löytää uusia väyliä omien tekstien tuottamiseen, ei täydellisyyden tavoittelu.

Sanapajan tapaamiset koostuvat kirjoitusharjoituksista sekä keskusteluosuuksista, joissa fiilistellään kirjoitusharjoituksia ja jaetaan halutessaan omia tekstejä. Jokainen tapaaminen kattaa tietyn teeman, jonka ympärille ohjatut kirjoitusharjoitukset suunnitellaan. Usein ne alkavat vapaan kirjoittamisen harjoituksella, jonka jälkeen siirrytään strukturoidumpiin kirjoitusharjoituksiin.

Kirjoitusharjoituksena voi esimerkiksi olla aistiharjoitukseen liittyvä pilttipurkki -harjoitus, jossa osallistujat saavat kirjoittaa siitä, mitä pilttipurkeissa olevat erilaiset tuoksuvat asiat tuovat mieleen. Lisäksi kerhon vakioharjoituksissa voidaan kirjoittaa esimerkiksi fiiliksiä siitä, mitä jokin runo itsessä herättää.

Vaikka kirjoitusharjoitukset ovat usein etukäteen suunniteltuja, lähtevät ne usein elämään omaa elämäänsä, sillä eri kirjoittajat tulkitsevat tehtäviä eri tavoin ja kirjoittavat niistä omannäköisiään tekstejä. Sanapajan tapaamisissa parasta onkin se, kuinka erilaisia tekstejä eri kirjoittajien kesken syntyy. Tapaamisissa voi oppia paljon muilta kirjoittajilta ja saada siten uusia ideoita omaan kirjoittamiseen.

Edellä mainittujen kirjoitusharjoitusten lisäksi Sanapajassa harjoituksia tehdään myös yhdessä; esimerkiksi yhdessä kirjoitettu uudelleensanoitus Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen -kappaleeseen on etenkin Sinin lempiharjoitus, koska siinä tekstiä ollaan tuotettu luovasti yhdessä.

Kässäkerho Corpuksen kässäkerhossa kokoonnutaan rennoissa merkeissä yhteen käsitöiden äärelle.

Kässäkerho tapaa useimmiten yliopiston tiloissa kerran kuukaudessa. Kerhossa pääsee työstämään omia käsityöprojekteja tai voi tulla kokeilemaan jotakin uutta. Kerhotapaamisissa on usein jokin teema, joka voi liittyä johonkin tiettyyn käsityötekniikkaan tai vaikkapa vuodenaikoihin.

Muun muassa haalarimerkkiompelu on ollut useasti toivottu kässäkerhoteema. Kerhossa on päässyt syksyisin kässäilemään esimerkiksi halloween-teemalla ja joulun aikaan tekemään vaikkapa joulukortteja. Useimmiten kerhossa kävijät puuhailevat kuitenkin omien kotoa tuotujen käsityöprojektiensa parissa.

Kauden 2024 kässäkerhovetäjä Katja on tarttunut pestiin, sillä hän haluaa jatkaa kerhon pitkäaikaista toimintaa. Katja on aiempina opiskeluvuosinaan toiminut muun muassa Corpuksen rahastonhoitajana ja halusi nyt jatkaa ainejärjestötoimijana hieman kevyemmällä pestillä.

Kuluneesta vuodestaan kässäkerhonvetäjänä Katja on nauttinut paljon ja hän iloitsee siitä, että kerhon toiminta on jatkunut aktiivisena. Mieluisimmat käsityömuodot Katjalle itselleen ovat virkkaaminen ja kutominen ja parasta onkin, kun oman käsityön saa napattua kerhoon mukaan siellä edistettäväksi.

Kässäkerhoon ovat tervetulleita aivan kaikki, riippumatta omasta taitotasostaan tai käsityöharrastuneisuudestaan. Kerhossa käyminen on lisäksi oiva tapa tavata muita samanmielisiä opiskelijoita, sekä saada vinkkejä ja oppia käsitöiden tekemiseen.

Tervetuloa siis rentoutumaan sukkapuikkojen kilinän ja neulojen viuhumisen ohessa!

13

Horoskooppikollaasin koonnut Melissa Saravirta

14

15

Tiesitkö Corpuksesta?

Teksti Siiri Mäkinen

Corpuksen historia ulottuu tänä vuonna jo yhdentoista vuoden taakse ja vielä sitäkin kauemmas edeltäjäainejärjestöjen historian kautta. Opus, Diaario ja Rana yhdistyivät vuonna 2013 kirjallisuuden, museologian sekä taidehistorian ja taidekasvatuksen opiskelijoiden omaksi yhteiseksi kotijärjestöksi. Tiesitkö jo nämä tarinat Corpuksen menneisyydestä?

Isa Asp Isa Asp (1853–1872) kirjoitti elämänsä aikana parisataa runoa, mutta menehtyi keuhkotautiin 19-vuotiaana ennen kuin ehti nähdä runojaan valmiina kokoelmana. Jyväskylän seminaarin opiskelijatoverit keräsivät kolehdin, jolla Isa Aspin haudalle ostettiin valkoinen marmoriristi ja sittemmin Isa Aspin runoja on kerätty ja julkaistu esimerkiksi teoksessa Kohise, villi aalto. Isa Aspin runot (2003).

Corpuksella on ollut vuoteen 2018 asti hautavastaavan pesti. JYY:n kulttuurivaliokunta pyysi alun perin Ranaa pitämään huolta Isa Aspin haudasta ja sittemmin haudanhoitovastuu siirtyi Ranalta Corpukselle.

Vuonna 2017 Corpuksessa koettiin kuitenkin kriisi, kun kävi ilmi, että Jyväskylän seurakunta oli antanut haudanhoitovastuun Lions Clubille, sillä seurakunta ei ollut tiennyt, että Corpus oli käynyt hoitamassa hautaa. Isa Aspin haudalla oleva marmoriristi on vuosia sitten kadonnut, mutta sittemmin se löydettiin Jyväskylän ammattikorkeakoulun ullakolta, josta risti palautettiin takaisin haudalle.

16

Kanavuori Oletko koskaan kuullut Kanavuoresta?

Wanha Patruunatehdas eli luolasto on 13 000 neliömetriä kallion sisään louhittua “pomminkestävää” tilaa, joka on saneerattu korkeaa turvatasoa vaativille toimijoille.

Täällä säilytetään Corpuksen edeltäjien eli Opuksen, Diaarion ja Ranan, arkistoja kuten vanhoja pöytäkirjoja, tapahtumajulisteita, aiemman puheenjohtajan muistivihko, vanhoja opiskelijakyselyitä ja Naagaa edeltäneiden lehtien, kuten Pornosson, fyysisiä painoksia.

Kanavuoressa säilytetään myös Jyväskylän yliopiston kokoelmia, kuten tauluja, kansallispukuja ja pienoismalleja. Ikivanhan hissin ohella Kanavuoren kokoelmat jakautuvat monien käytävien ja kerrosten laajuiselle alueelle.

Boombox

Hemulinliilat haalarit

Kun Corpukselle alettiin hakea omaa ainejärjestötilaa Seminaarinmäeltä, käytiin vuonna 2018 keskustelua Musican Boomboxin Fermaatista, mutta lopulta Corpus ei saanut kyseistä tilaa. Myöhemmin keskusteltiin tilasta Fennicumilla tai Musicalla ja sittemmin Corpus sai ainejärjestötilan Musicalta ja jakaa sen nykyään kahden muun Mutkun laitoksen ainejärjestön, Pedaalin ja Triolin, kanssa.

Corpuksen hemulinliila on Suomen haalarimaisemassa ainutlaatuinen väri, joka kerää ihailua myös monilta ohikulkijoilta: mitä te opiskelette, ihanat haalarit! Riippuen siitä, mistä päin Suomea tulee, vastaus voi olla Corpuksen edustamien oppiaineiden ohella myös psykologia tai historia, mutta nämä ovat ainoat alat, joilla on samanväriset haalarit kuin corpuslaisilla. Haalareiden väristä järjestettiin vuonna 2013 äänestys ja vuoden 2014 puolella pidettiin hallituksen kokous, jossa läsnäolijat tekivät vaikean päätöksen vaaleanvioletin ja tummanvioletin haalareiden väliltä.

Vuosijuhlat Corpus vietti vuonna 2023 10-vuotisjuhlavuottaan ja tällöin hemulit pukeutuivat parhaimpiinsa ja kokoontuivat Muuramen Ravintola Riihikeloon juhlimaan rakkaan ainejärjestön pyöreitä vuosia.

Hienoissa puitteissa syötiin kolmen ruokalajin illallinen ja illan aikana otettiin kuvia muistoksi vielä vuosien päähän. Vuju-perinne on ollut olemassa jo Corpuksen edeltäjän Opuksen aikoihin. Tällöin vuosijuhlia vietettiin Philologican Lyhdyssä ja vujujen osallistumismaksu oli yksi euro.

Kirjamessut Aikoinaan Corpuksesta on lähdetty edustamaan myös kirjamessuille: corpuslaiset ovat auttaneet tapahtuman järjestämisessä ja saaneet samalla tilaisuuden myydä omaa opiskelijalehteään messukävijöille. Naaga onkin lähtenyt kirjamessuilta esimerkiksi Tommy Tabermannin ja Matti Nykäsen mukaan.

A-rakennus Corpuslaiset tuntevat Educan D-rakennuksen omana kotirakennuksenaan. Kevään taittuessa kesäksi, viimeisten opiskeluviikkojen aikana on ihanaa paeta pahimpia helteitä Educan tiilien suojaan. Mutta tiesitkö, että aina Corpuksen koti ei ole ollut Educalla, vaan A-rakennuksessa, joka tunnetaan nykyään kielten kotirakennuksena ja myös Asmodeuksen mielestä Educa on ehdottomasti Athenaeumia viihtyisämpi paikka.

17

Mist me tullaan?

Tutkivaa journalismia corpuslaisten kotiseuduista Teksti ja kuvitus Lotta Puurula

V

uonna 2018 trubaduuriduo Kalevauva.fi lauloi Jyväskylästä seuraavalla tavalla: Näin miehen näkökulmasta / ainoa positiivinen asia / on että savolaistytöt kuvittelevat / tämän olevan Suomen Ateena / ja pakkautuvat opiskelemaan / huuhaa-humanismia / huuhaa-humanismia.

Kiinnostuin selvittämään kyseisen väitteen todenperäisyyttä näin kuusi vuotta laulun julkaisemisen jälkeen. Pitääkö siis paikkansa, että yliopistomme huuhaa-humanistit koostuvat pääosin savolaisista? Päätin luottaa tällä kertaa tilastotieteeseen ja rajata huuhaa-humanistit tovereihini Corpuksessa. Loin corpuslaisten whatsapp-ryhmään maakunta-kyselyn 27.5.2024, johon otin vastauksia yhden viikon ajan. Kyselyssä vastattiin kysymykseen “mistä maakunnasta olet kotoisin?” napauttamalla 20 vaihtoehdosta itselleen sopivin; vaihtoehtoina kaikki 19 maakuntaamme sekä “joku muu”.

Vastauksia kyselyyn sain huimat 134 kappaletta!

Corpuksen whatsapp-ryhmässä jäseniä on 240, jolloin jopa 56% osallistui luomaani hassuun kyselyyn - ja se antaa jo melko luotettavaa dataa siitä mist me tullaan.

18

Mitä tulokset sitten kertovat? Kenties ehkä yllättäen hypoteesini savolaisten hallitsemista tilastoista ei osunutkaan oikeaan - nimittäin Pohjois-Savolaisia Corpuksesta löytyy 5,2 % ja Etelä-Savolaisia 4,5 %, siis yhteensä vain 10 % koko jäsenistöstä. Kalevauva.fi oli väärässä! Voehan kalakukko!

Tilastojen valossa voimme myös todeta, että Ahvenanmaalaisia emme ainakaan ole, sillä heitä corpuslaisista löytyy 0 %. Ahvenanmaa oli ainoa vastausvaihtoehto, jota kukaan ei valinnut omaksi maakunnakseen. Kaikki muut vaihtoehdot saivat vähintään yhden äänen, mistä voimme päätellä, että kaikki tiet vievät Suomen Ateenaan, ja että Corpus muodostuu hyvin monimuotoisesta joukkiosta eri alueiden, murteiden ja tapojen edustajia.

Lukijaa oletettavasti eniten kuitenkin kiinnostaa tieto siitä, että ketkä muodostavat corpuslaisten enemmistön. Mikä maakunta sai eniten vastauksia? No Uusimaa tietenkin!

Uusimaalaisia tilastojen valossa Corpuksessa on jopa 19,4 %, siis lähes viidesosa vastauksen antaneista! Hyvänä kakkosena vain hiukan pienemmällä prosenttiosuudella (17,9 %) tulee Keski-Suomi, mikä tuntuu toki loogiseltakin, kun kerta Jyväskylässä ollaan. Jaetulle kolmannelle sijalle selviytyivät puolestaan Pirkanmaa, sekä EteläPohjanmaa - molemmilla 7,5 % äänimäärä. Karttaa katsomalla voimme päätellä, että Jyväskylään muutetaan opiskelemaan siis herkemmin naapurimaakunnista sekä kehäkolmosen sisäpuolelta.

Yhdessä nämä kultaa, hopeaa sekä pronssia saaneet maakunnat muodostavat jo yli puolet Corpuksen jäsenistöstä.

Mutta miksi tehdä tällainen analyyttinen katsaus corpuslaisten kotiseutuihin? Siihen on useampi syy. Ensinnäkin aihe liittyy lehtemme tämän vuoden teemaan Kasvamiseen - se millaisesta kulttuuripiiristä tulemme, vaikuttaa väistämättä edes osittain siihen millaisia yksilöitä meistä isoina kasvaa. Se, että Jyväskylään tullaan opiskelemaan kaikkialta Suomesta ja Suomen ulkopuoleltakin on valtavan ihanaa - Corpuksessakin on porukkaa 18/19 maakunnasta, sekä niiden ulkopuolelta.

Huuhaa-humanistiksi voi siis todistetusti kasvaa missä tahansa.

Toisekseen, Jyväskylän yliopistoa edeltäneessä Jyväskylän seminaarissa maakunnilla oli iso merkitys - aikana ennen ainejärjestöjä ja JYYtä tai varsinaista vapaa-aikaa, samalta alueelta muuttaneet opiskelijat perustivat omia toverikuntiaan, joissa sitten luvan kanssa sai ottaa vähän rennommin ja jopa tanssahdella ilman rangaistuksen pelkoa. Nämä olivat ikään kuin ainejärjestöjen esiasteita. Voisiko Corpus kenties herätellä vanhoja perinteitä eloon ja järjestää vaikkapa pohjalaiset puukkojunkkarihäät?

Kolmanneksi, minä olen utelias ihminen ja kiinnostunut siitä keitä joukostamme löytyy - itse en Pohjois-Pohjanmaalta tulleena ole kauhean moneen kohtalontoveriini törmännyt. Kenties tämän maakunta-tilaston esittelemisen myötä joku voikin ilahtua siitä, että “hei, en olekaan ainoa Kainuulainen!” tai “Vau, joku muukin on muuttanut pois Kanta-Hämeestä!” (huom. Pohjanmaa sai vain yhden äänen kyselyssä, mikä tarkoittaa, että jos olet Vaasan seudulta, olet valitettavasti uniikki yksilö. Mutta poikkeus vahvistaa säännön?).

Olkaa siis hyvät. Suaattapi olla, että tästä tilastosta on jotain hyötyä, tai suattaapi olla olematta. Tätä kerätyn datan analysoimistahan voisi jatkaa vaikka gradun verran, mutta nymmää taijjan kumminki lopettaa tähä.

Se o moro nääs!

Data: Ahvenanmaa 0 Etelä-Karjala 5 = 3,7 % Etelä-Pohjanmaa 10 = 7,5 % Etelä-Savo 6 = 4,5 % Kainuu 2 = 1,5 % Kanta-Häme 3 = 2,2 % Keski-Pohjanmaa 3 = 2,2 % Keski-Suomi 24 = 17,9 % Kymenlaakso 4 = 3 % Lappi 5 = 3,7 % Pirkanmaa 10 = 7,5 % Pohjanmaa 1 = 0, 75 % Pohjois-Karjala 6 = 4,5 %

Pohjois-Pohjanmaa 7 = 5,2 % Pohjois-Savo 7 = 5,2 % Päijät-Häme 3 = 2,2 % Satakunta 3 = 2,2 % Uusimaa 26 = 19,4 % Varsinais-Suomi 7 = 5,2 % JOKU MUU 2 = 1,5 % Vastauksia annettu yht. 134 Corpuksen whatsapp-ryhmässä jäseniä 240 Eli vastausprosentti 56%

19

“Olen kaikkien rakastaja” Idolihaastattelussa: Asmodeus-maskotti

20

TEKSTI TOIMITUSKUNTA, KUVAT MELISSA SARAVIRTA

Kymmenvuotiaan ainejärjestömme rinnalla on kulkenut lähes alusta asti rakas maskottimme Asmodoeus. Asmosta on kirjoitettu lehteemme ennenkin, mutta maskottimme oma ääni ei ole kuitenkaan koskaan päässyt kuuluville - tämä vääryys korjattiin keväällä 2024, kun baskeripäinen hurmurimme suostui kauan kaivattuun haastatteluun.

T

apaamme salaperäisen haastateltavamme Educan tunnelmallisessa Charlottaluentosalissa. Asmodeus vaikuttaa hiukan hermostuneelta, mutta haastattelun edetessä hän rentoutuu ja intoutuu myös paljastamaan muutaman salaisuuden..

Ensimmäiseksi kysymme millainen olisi Asmon täydellinen päivä.

“Täydellinen päiväni olisi varmastikin ikuinen vappu”, Asmo naurahtaa jännittyneesti.

Löytyykö menneisyydestäsi salaisuuksia?

“Mistäs sitä aloittaisi.. nimeni oli ennen Söör Hilde, kunnes nimikilpailun myötä minut nimettiin uudelleen demonikuningas Asmodeuksen mukaan. Vietin myös ensimmäiset vuoteni kulkurielämää, kunnes sain vakituisen asuntoni Corpuksen kopperosta. En ole vielä kuitenkaan täysin luopunut kulkurinluonteestani, vaan vietän mielelläni satunnaisia öitä myös corpuslaisten kodeissa.“

Huoneeseen laskeutuu hiljaisuus… haastattelija selvittää kurkkuaan: Miten rikot kiusallista hiljaisuutta?

“Viehkeällä hymyllä. Yleensä en aloita itse keskusteluja, sillä olen luonteeltani enemmän kuuntelija”, Asmo mietiskelee.

Yhteinen huumori tuo meidät samalle aaltopituudelle ja juttu alkaakin luistaa: Miksi Asmodeus on syytä tuntea?

“Olen kaikkien rakastaja”, Asmo toteaa pilke silmäkulmassa. “Tarjoan myös aina olkapään, jota vasten nojata”.

Mikä inspiroi sinua olemaan juuri sinä?

“Jokaisessa meistä on vähän Asmoa, mutta harvalla on näin hyvät viikset ja rintaliivit.”

Mikä on menestyksesi salaisuus?

“Tyylikkyys”, vastaa Asmo ja viittoo asuaan kohti.

Nyt on aika sitten siirtyä fanien esittämiin kiperiin kysymyksiin.

21

Oletko mokaillut jotain tosi noloa?

“Onhan sitä paljon tapahtunut… Voin paljastaa, että yhtenä iltana juhlat menivät niin villiksi, että kaaduin roskapöntön viereen”, Asmodeus myöntää.

Mikä on ilkein asia mitä kukaan on sinulle sanonut?

“Jodelissa kysyttiin joskus, että “mikä vittu edes on Corpus?”, Asmo tuhahtaa ja jatkaa: "Jollain ihmisillä nyt vain tuntuu olevan aukkoja sivistyksessä".

(Tämä kysymys näytti pahoittavan Asmon mieltä niin, että hänen viiksensäkin menivät kippuralle)

“Harvalla on näin hyvät viikset ja rintaliivit”

Seuraavaksi kysymmekin hieman varovaisemmin, mitä mieltä sitten Asmodeus on surullisen kuuluisasta “Corpuksen tytöt on perseestä” -kommentista?

“En ota tähän kantaa”, Asmo toteaa, mutta pudistelee päätään jo hiukan huvittuneempana.

Tunnetko ketään kuuluisuuksia?

“No, olen kyllä piireissä, mutta en nyt tässä ala namedroppaamaan ketään…”

Kuvailisitko itseäsi romantikoksi?

“Julkisuuskuvani antaa ymmärtää, että olen hieman kevytkenkäinen, mutta sieluni halajaa myös syvempää yhteyttä”, Asmo huokaisee katsoen kaihoisasti Educan ikkunasta ulos.

Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

“Toivottavasti uudessa ainejärjestötilassa”, Asmo toteaa ja iskee silmää. “Koppero on käymässä minulle liian pieneksi, sillä täytän kohta kuitenkin kymmenen vuotta. Myös ihailijapostilleni tarvittaisiin lisää säilytystilaa.”

22

Viimeisenä kysymme Asmolta terveisiä Corpuslaisille: "Darraa ei tule, jos on humalassa koko ajan".

Asmo toteaa ja lähtee vaappumaan takaisin kopperon suuntaan...

Huikkaamme vielä hänen peräänsä: Tuleeko mieleen mitään opintoihin liittyvää vinkkiä?

“Ei.” Haastattelun jälkeen jäämmekin vielä pohtimaan mahdoimmeko saada enemmän vastauksia vai uusia kysymyksiä maskotistamme. Aina niin karismaattinen Asmodeus taitaa jäädä yhä mysteerin verhon taakse.

“Darraa ei tule, jos on humalassa koko ajan”

Asmodeuksen kainalossa!

Lukijoiden muistoja Corpuksen iki-ihanasta maskotista: Fuksipassissa tehtävänä oli antaa suukko Asmodeukselle ja sitten kävinkin pikkuisena fuksina suikkaamassa suukon Asmon poskelle useamman fuksitoverin kanssa!

Hyvien bileiden merkki on aina lisääntyneet asusteet Asmon yllä. mikä muoti-ikoni!

Otin fuksipassia varten yhteiskuvan Asmon kanssa, laitoin sen mun ei-corpuslaisten kavereiden wa-ryhmään ja yks kavereista kommentoi Asmoa kutakuinkin et “en tiedä mikä tuo on mutta näyttää kivalta” Muistan kun kerran sitsellä Asmon pää irtosi kesken intiimin tangon. Hurmosta kerrakseen.

23

Runonurkka Heräämisen aika En ole koskaan ymmärtänyt leskenlehtien kunniaa.

Niiden voittajat ovat jo kotona, kurottavat talonseinustalta ensimmäisinä, kuten aina kellanoranssit krookukset Hallanvaaraa ja lunta uhmaten uusia nuppuja päivä toisensa jälkeen violetinsiniset ja lopulta valkoiset oransseja seuraten joka vuosi uudestaan ei koskaan kadoten Näillä minä saan tuntumaa ikuisuuteen - Elina Majuri

En etsi valtaa loistoa En kaipaa kultaakaan Mutta kymppitonnin jos saisin Sen kokonaan pelaisin ja turhuuksiin tuhlaisin kunnes oksentaisin - ILK

24

aluksi — hän luuli että rikkoutuminen vaati kokoamisen palojen yhdistelyn liimapintojen kiinni kasvamisen entä, jos palojen irtoaminen ei ollutkaan rikkoutumista ja jälkeen jatkuva liikehtiminen ei ollutkaan välivaihe —vaan päämäärä - Emilia Hämäläinen

Kaupungin valot Itken tähdille, jotka katosivat Unohtuivat sillä ne lähtivät koskaan palaamatta Suren pimeyttä, joka jätti minut Hylkäsi ja vei mennessään tuikkeen Ikävöin keskitalven pakkasta joka ei enää saapunut eikä tuonut sinua takaisin Itken ikävääni, joka kasvaa Se kasvaa täällä kaupungissa jossa valot eivät pimene koskaan - Lotta Pikkarainen NII :) Aika ei odota ketään, etkä odota sinäkään.

Antaa kiharoiden leijailla pilvenä hehkulampun valaisemassa huoneessa Niiden rosoinen pinta irvistää minulle kaupan hyllyltä.

Minusta EI tule isona ”aikuista”.

Muistakoot mustan yötaivaan kaikki sävyt sekä kuusiaidan erakkosammakot Puun rungolla kipittävä muurahainen jää pihkan vangiksi Laitan keijun kylmään, ja hän tuskin reagoi Sitä sattuu.

Jatkuva kasvu on kaunis termi itsensä tuhoamiselle.

Joku nauraa minun niskaani Olihan hän tunnettu pervo ja irstailija. &lt;3 Sieni on joskus loinen, joskus symbioosissa Koska he olisivat maa ja varjo allani Tai ainakin olen mieluummin onnellisesti, huomaamatta ja vahingossa oikeassa.

- Corpuksen Sanapaja

25

Reppututkimus: Corpuslaisen koulureppu Teksti Sofia Nupponen Kuva Lotta Pikkarainen

O

letko koskaan miettinyt, mitä corpuslaisen koulureppu pitää sisällään? Sain toukokuussa tilaisuuden haastatella Corpuksen puheenjohtajaa Siiriä, joka esitteli upeaa Muumireppuaan ja sen sisältöä. Reppu on tyylikäs päältä avattava tilaihme, jota koristavat erilaisten puutarhatöiden kanssa ahertavat hemulit.

Kuosilleen uskollisena Siiri onkin antanut repulle nimeksi “Hemulit metsässä”. Hän on saanut sen joululahjaksi äidiltään, joka valitsi sellaisen repun, jossa olisi mahdollisimman monta hemulia, sillä hemuli on yksi Siirin l e mpi muu m i ha h moist a .

Reppu ja siinä seikkailevat hemulit sopivatkin corpuslaiselle kuin nenä päähän, sillä sen hemulit ja liilat sävyt käyvät yksi yhteen Corpuksen haalarien kanssa, joiden väritystä kutsutaan “hemuliliilaksi”.

Repussaan Siiri pitää eniten sen muodosta, kuosista ja tilavuudesta. Sitä ei turhaan kutsuta tilaihmeeksi, sillä koostaan huolimatta siihen mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Haastatteluhetkellä repusta löytyvät uimatarvikkeiden lisäksi esimerkiksi kuulokkeet, laturit, kannettava, perunakierteiden jämät, suklaata, muistitikkuja, allergialääkkeet, Educan kulkulupakortti sekä vesipullo.

26

Läppäri, laturit, kuulokkeet ja allergialääkkeet kulkevat repussa aina mukana, ja uimatarvikkeet toimivat puolestaan vaihtuvina vierailijoina alkukesän helteiden vuoksi.

Haastatteluhetkellä Siiri kuvaileekin reppuaan toukokuu -editioniksi, koska siellä on muiden tarpeellisten asioiden lisäksi myös kesään sopivia asioita. Vaikka repussa onkin monta tarpeellista tavaraa, on siellä pari asiaa, joita ilman Siiri ei voisi elää. Näistä ensimmäinen on muistitikku, joka sisältää esimerkiksi monien vuosien työn sisältävän romaanikäsikirjoituksen.

Siiri kirjoittaa paljon, joten muistitikut ovat elintärkeitä.

Hyväksi kakkoseksi sijoittuvat kuulokkeet, joita on mukava pitää päässä varsinkin silloin, kun kulkee Jyväskylän keskustassa. Vähiten tärkein asia repussa puolestaan on suklaa, joka kulkee mukana ylimääräisenä herkkuna.

Reppuaan Siiri kuvailee luotettavaksi, monikäyttöiseksi ja sieväksi. Se on ollut mukana monessa paikassa ja nähnyt paljon, esimerkiksi puolikkaan pj -vuoden, josta muistona on hieman rikki mennyt vetoketju. Siitä huolimatta reppu on palvellut kantajaansa uskollisesti, ja on kesäloman jälkeen innokas kohtaamaan uuden lukuvuoden ja tulevan pj -kauden.

27

TEKSTI JA KUVAT KATJA VIITASALO

Muistatko lapsuutesi pelikonsolin käynnistymisen äänen? Entä vähitellen kuumenevan tietokoneen huminan? Erilaiset videopelit ovat olleet tärkeä osa monien Corpuslaisten lapsuutta ja nuoruutta. Tähän juttuun onkin koottu joitakin Naagan toimituskunnan pelinostalgisoinnin helmiä.

Club Penguin (2005–2017) ja Panfu (2007–2016) 2000-luvun alun lapsille ja varhaisnuorille suunnatut massiiviset monen pelaajan verkkoroolipelit Club Penguin ja Panfu tarjosivat ensikosketuksen moninpelien maailmaan sekä pelaajien väliseen vuorovaikutukseen. Peleissä pelaajat pääsivät luomaan oman pingviinitai pandahahmonsa ja liikkumaan pelien teemojen mukaisissa pelimaailmoissa pelaten samalla minipelejä, chattaillen muiden pelaajien kanssa sekä vuorovaikuttaen myös esimerkiksi tanssin ja lumipallojen heittelyn keinoin. Murheellisesti nämä pelit kohtasivat kuitenkin loppunsa lähes samoihin aikoihin muutamia vuosia sitten, jättäen jälkeensä joukon uskollisia, nostalgisia faneja.

Miniclip: Fireboy & Watergirl (2009-) Tasohyppely-pulmapeli Fireboy & Watergirl on erinomainen esimerkki sekä monien lapsuusmuistoihin kuuluvasta Miniclip –sivustosta että sisarusten tai kavereiden yhteistyötä koetelleista hetkistä videopelien parissa. Pelin nimikkohenkilöt ovat toisistaan irrallisesti liikuteltavia mutta samaan tavoitteeseen pyrkiviä hahmoja, joita ohjaamalla pelaajien tulee edetä tasosta toiseen vesi- ja tulialtaita sisältävien kenttien läpi. Pelaajien on siis joko sorminäppäryyden ja hyppelyn tai kärsivällisyyden ja pulmanratkaisun avulla johdatettava kumpikin hahmo kentän alusta loppuun näiden haihtumatta toisen elementin kosketuksesta.

Myös peliä pelaamattomille kenties aukenee, millaista riemua ja raivoa yhdessä pelaaminen on tämän pelin osalta aikoinaan tuottanut!

Wii Sports Resort (2009) Vuosituhannen vaihteen jälkeen lapsuuttaan ja nuoruuttaan eläneiden pelaajien arkeen on kuulunut lähes poikkeuksetta ainakin jossain määrin Nintendon Wii-konsoli. Pelien joukosta yhdeksi rakastetuimmista nousi kaksitoista lajia sisältänyt urheilupeli Wii Sports Resort. Ikonisen tunnistettavat Mii-hahmot pääsivät Wuhu-saarella muun muassa keilaamaan, pyöräilemään ja miekkailemaan. Kenties parhaiten muistetuksi nousivat kuitenkin ilmaurheilun lajit ja niistä ennen kaikkea saaren ylilentäminen, jossa pelaajan tuli kerätä saarelta, ja muun muassa tulivuoren sisältä, i-symboleja lentokoneella lentäen.

28

Papa Louie (2006-) Oletko koskaan haaveillut omasta pitseriasta tai donitsikojusta? Niin me kaikki, ja tätä unelmaa on 2000-luvun alusta saakka välillisesti eletty todeksi Papa Louie –pelisarjan myötä. Ravintolanjohtamista ja strategiapelejä yhdistäneet sarjan pelit ruokkivat pikkutarkkuuden ja miellyttävän kiireentunnun nälkää sekä pelaajien esteettistä silmää lukuisissa ravintola- ja kahvilamiljöissä. Pelin asiakkaiden tilauksia toteuttaessaan jokaisesta lapsesta ja nuoresta tuli oman elämänsä ravintoloitsija!

RollerCoaster Tycoon (1999-) Chris Sawyerin aloittama rakentamis- ja hallinnointisimulaatiopelien RollerCoaster Tycoon –sarja teki puolestaan jokaisesta pelaajasta huvipuiston omistajan. Pelaajan hyppysissä olivat niin uusien huvipuistolaitteiden rakentaminen, asiakkaiden tyytyväisyyden takaaminen kuin ensin hampurilaisia syöneiden ja sitten vuoristoradassa käyneiden hurjastelijoiden jälkien siivoaminenkin. Jos elämässään voi tehdä mitä tahansa, niin miksi ei käyttäisi puolta tuntia pyörivien kahvikuppien värien valitsemiseen, epäonnistuisi kerta toisensa jälkeen vuoristoratojen manuaalisessa rakentamisessa tai roikottaisi laitehuoltajia ja siivoajia pitkin päivää huvipuiston laidalta toiselle!

Guitar Hero (2005) Todellista sorminäppäryyttä ja rytmitajua vaati musiikki- ja rytmipeli Guitar Hero. Erityisen ikonisen pelistä tekivät sen hittibiisejä sisältäneet kappalelistat sekä kitaraa muistuttanut peliohjain. Näin jokaisesta pelaajasta saattoi peliä pelatessaan hetkellisesti kuoriutua unelmiensa rocktähti! Pelin myöhempi versio (2008) lisäsi mukaan myös laulun ja rummut, jolloin moninpelissä saattoi pistää kokonaisen bändin pystyyn.

Sly Cooper (2002–2013) Tasohyppeilyiden ja hiiviskelypelien joukosta tärkeäksi nousee myös Sly Cooper, joka lienee yksi PlayStation pelien klassikoista. Pelisarjassa seurataan varkaiden sukuun kuuluvan pesukarhun, Sly Cooperin, sekä hänen ystäviensä Bentley-kilpikonnan ja Murray-virtahevon muodostaman koplan tarinaa. Peleissä viihdyttivät ja viehättivät muun muassa hiippailun ja hyppelyn hauskuus sekä niiden film noir -henkinen, sarjakuvamainen tunnelma. goSupermodel (2006–2016, 2022-) Yksi viime vuosina paluun tehneistä monien lapsuus- ja nuoruusajan nostalgiapeleistä on internetpeliyhteisö goSupermodel. Nimensä mukaisesti, niin alkuperäisessä versiossa kuin entiselle uskollisella uudella sivustolla, pelaajat loivat itselleen mallin, jolle saattoi hankkia uusia vaatteita, mainetta ja rahaa. Aikaansa henkineet asukokonaisuudet, tärkeimpiin puheenaiheisiin ja fanittamisen kohteisiin keskittyneet pelaajien luomat lehdet, sivuston keskustelupalstat sekä minipelit kruunasivat gosun roolin monen nuoruusaikaa muovanneena yhteisönä.

29

Näyttelykritiikki Minja Revonkorpi: Symbioosi Teksti ja Kuvat Jessica Valkonen

T

ämä näyttelykritiikki käsittelee Minja Revonkorven 24.2.-13.3.2024 nykytaiteen näyttelyä Symbioosi (Galleria Becker), jonka teemana toimii luonnon ja ihmisen yhteiselo.

Revonkorpi on jyväskyläläinen kuvataiteilija, joka on toiminut aktiivisena 2000-luvun alusta saakka.

Yksityisnäyttelyitä Revonkorvella on ollut mm.

Tampereella, Savonlinnassa, Lahdessa ja Turussa.

Näiden lisäksi hän on ollut mukana ulkomaalaisissa ryhmänäyttelyissä sekä vastaanottanut palkintoja.

Revonkorpi pohti näyttelyssään omien sanojensa mukaan sitä, miten ihminen on vain yksi laji muiden joukossa, ja kuinka kasveilla on omaa voimaa. Suurin osa teoksista koostui akryylimaalauksista, mutta joukossa oli myös yksi installaatio sekä kaksi asetelmateosta. Revonkorven tyyli on samaan aikaan sekä suurieleinen että yksityiskohtainen; kirkkaat, hieman murretut värit ovat yksityiskohta, joilla luontoteemaa on elävöitetty sekä tiettyjä maalausten osia korostettu.

Revonkorpi: Piiloutuja (2023)

30

Revonkorpi: Waiting for the light (2023) & Lento (2024)

Näyttelyn suuret teemat, kuten luonto sekä eläimet tulevat jokaisen teoksen läpi katsojan tulkittaviksi. Revonkorpi ilmaisee näyttelyesitteessään suurta kiinnostusta luontoa kohtaan sekä lapsuudesta asti kumpuavaa huolta luonnon voinnista ja ihmisen negatiivisista vaikutuksista. Tämä samainen huoli ilmenee näyttelyn teoksissa, kuten Waiting for the light (2023), Yrityksiä vangita viidakko I (2024), Yhteinen luontomme (2024) ja Outo ilmiö (2024), joissa esiintyvät luontomaisemat sisältävät jotain ihmisen aiheuttamaa, kuten saastuneita jokia, roskaamista tai myrkyn leviämistä kasvustoon.

Eläinten määrä teoksissa on myös vähäistä, mutta toisaalta symbolistista; ihmisen vaikutteet luontoon ovat ajaneet eläimiä taka-alalle.

Näyttelystä tulee esiin Revonkorven oma kasvu luonnon kanssa, ja Symbioosi-nimi viittaakin selkeästi siis ihmisen ja luonnon osittain hankalaan suhteeseen sekä rinnakkaisuuteen. Ihminen on kasvanut kiinni luontoon tavalla, joka vahingoittaa ja dominoi sitä. Moderni yhteiskunta on liian hankala ja monimuotoinen luonnon sekä eläinten terveelle kehitykselle.

Symbioosi oli selväpiirteinen kokonaisuus, mikä viehätti montaa näyttelyyn tullutta katsojaa.

Revonkorpi onnistui ajoittain synkillä ajoittain kirkkaan pastellisilla väreillään viestimään luonnon kauneudesta sekä ihmisen aiheuttamista tuhoista luoden kaksinaisuutta ja tunnekonfliktia. Helposti tunnistettavat eläinkuviot sekä luontomaisemat luovat yhdessä värien kanssa katsojalle mielikuvia joko hyvin tai huonosti voivasta luonnosta sekä sen eläimistä.

Näyttelyn aihemaailma tuli selkeästi esille sekä taiteilijan näyttelytekstissä että teosten yleisessä tunnelmassa, mutta loittoni lähemmällä tarkastelulla. Yksityiskohtaisuus sekä graafisempi kuvaus olisivat vieneet luonnon kärsimystä syvemmälle katsojan mieleen ja haastaneet paremmin myös yksilön omaa ympäristökäyttäytymistä.

Symbioosi välittää tästä huolimatta selkeästi juuri ne tunteet ja huolenaiheet, joita Revonkorpi on halunnut ilmaista eikä näyttelyn aihe jää missään nimessä piiloon. Suurpiirteisten teosten vahvuutena onkin antaa katsojalle toimijuus huomata asioita, joita teos ei suoranaisesti paljasta.

Yleisellä tasolla näyttely teki tehtävänsä. Se herätti katsojassaan monia tunteita positiivisista negatiivisiin ja antoi tulkinta- sekä kasvuvaraa kaikenikäisille taiteesta nauttiville. Katsoja saattoi pysähtyä katsomaan teoksia ja reflektoida omaa toimintaansa sekä vaikutustaan luontoon ja sen asukkaisiin. Luonnon hyvinvointi on yhteiskunnan kollektiivinen kehityskohde, johon nopeassa ja jatkuvasti muuttuvassa maailmassa tulisi puuttua konkreettisesti paljon enemmän.

Symbioosi onnistui tuomaan esiin teemoja, jotka voivat kätkeytyä usein yksilön arkihuolien alle.

Jos Revonkorven luontoaiheet kiinnostavat lisää voi tuotantoa tarkastella esimerkiksi hänen omilla nettisivuillaan.

Revonkorpi: Yrityksiä vangita viidakko 1 (2024)

Tekstin kirjoittaja on ollut harjoittelussa Galleria Beckerissä näyttelyn aikaan.

Revonkorpi: Yhteinen luontomme (2024) 31

Tekstaripalsta eli Naagan lukijoiden lähettämiä anonyymejä havaintoja maailmasta

M I E L I P I D E

Mun biojäteastia hävisi randomisti kesällä 2023, eikä sitä ole löytynyt vieläkään mistään.

-Liikkuuko täällä biojätevaras?

Jos kaikki ihmiset olisivat jääneet odottelemaan inspiraatiota aloittamiselleen, elettäis varmaan vieläkin kivikautta.

-Opiskelumotivaatiota etsimässä

anonyymi ja puolueeton mielipiteeni on, että corpus on j-kylän hotein aj - diplomaatti

Nään melkein joka kerta Taiteessa saman tyypin syömässä. Asuuko se siellä?

-Vai asunko mä

Muistatteko, kun lapsena kaikki tiedostot piti lähettää puhelimesta toiseen Bluetoothin kautta?

-Sinihammas

Koppero muutettava viinikellariksi välittömästi. t. Meissi

Hallitus alas!

T: Leikkauksiin Kyllästynyt Opiskelija 32

Megamokat Kerran menin selvinpäin luennolle #isovirhe

Sain kerran joulujuhlaharjoituksissa ison kuhmun otsaan, kun esiintymislavan valotekniikka oli laskettu lähelle lattiaa. Oli vielä moneen kertaan varotettu, et valot on kuumia, et niihin ei saa koskea. Meikä oli niin eläytynyt joulumuorin rooliin, että kävelin niitä päin niin kovaa, että kaaduin selälleen lattialle.

Jatkoin kohtauksen kuitenkin kasuaalisti loppuun ja vasta lavan takana huomattiin, et otsassa oli jäätävä “sarvi”. Joulumuori istuikin sitten loppuharjoitusten ajan terkkarin huoneessa jääpussi otsassa. Tein kuitenkin loppupäivästä vielä äikän kokeen ja olin jouluruokailussakin hovimestarina.

-Loppu hyvin, kaikki hyvin Tulin yläasteella eräälle opotunnille myöhässä tukarihommista ulkoa ja yhtäkkiä joku huomaa kesken tunnin, että mulla kävelee niskassa kimalainen. Siitä seurasi kunnon operaatio, kun mentiin opon kanssa käytävään ja se jollain lehdellä huitaisi kimalainen pois ja juostiin opon kanssa äkkiä takaisin luokkaan, ettei se kimalainen pistä meitä. Ei onneksi pistänyt, mutta meni melkein jonkun kenkään.

-Kimalaistyttö

Olin kaupassa töissä. Ojensin asiakkaalle kuittia ja sanoin hänelle samalla isoon ääneen “TERVE”, vaikka piti sanoa “ole hyvä”.

Herätti hieman hilpeyttä kassajonossa ja itse myyjässäkin saattoi herättää vähän enemmänkin (lue: hajosin aivan täysin ja nauroin vielä pitkään tilanteen jälkeenkin) -Terve vaan, vaikka taidetaan tässä jo tuttuja olla

Laitoin kerran riisipuuroon kanelin sijasta paprikajauhetta.

-riisipuurofani01

Osallistuin yläasteella paritanssitunnille sukat jalassa. Tanssittiin cicapoa ja meikällähän sitten sukat luisti siinä ulkokehällä tehtävässä käännöksessä, jossa siirrytään seuraavan parin luokse. Mätkähdin mahalleen siihen lattialle mua alko naurattaa ihan hirveesti. Nauroin siellä tunnilla aivan hervottomasti vielä kauan sen jälkeenkin, kun se cicapo oli päättynyt.

-Onneksi ei itkettänyt

Tuli puhelu, en voinu vastata ja laitoin Whatsappissa viestin, että “soita 10 min päästä”. Ihmettelin, kun kuittaantui heti luetuksi.

Olinkin laittanut sen vahingossa itselleni.

-En soita Olin hakemassa asmoa kopperosta ja sieltä häntä ottaessani onnistuin lyömään asmolla yhtä salissa seminaaria kuuntelevaa henkilöä, joka osoittautui yhden kurssini luennoitsijaksi. t.Anteeksi häiriö 33

Mikä susta tulee isona?

Teksti Lotta Pikkarainen

M I E L I P I D E

T

34

ämä kaikkien rakastama kysymys on seurannut meitä lapsuuden ensihetkistä asti, kun papat, tädit ja naapurit kyselevät mitähän tästä, suvun uudesta pikku vesasta mahtaakaan tulla, kun hän on aikuinen. Jatkuuko sukuyritys vai onko tässä kasvamassa perheen ensimmäinen lääkäri? Lapsena kysymys meni vähän ohi korvien ja siihen vastattiin aina jotain taianomaista, kuten poliisi tai keijukainen. Ei tullut tästä pallerosta ainakaan keijukaista, eikä tuo kunto taikka kiinnostus taida riittää poliisiksikaan. No ne vastaukset oli muutenkin tietämättömän lapsen haaveilua, tai ehkä oikeammin hätäisiä vastauksia, että pääsi irti kyselijän kynsistä takaisin leikkien pariin.

Kouluikäisenä kysymyksen alkoi ymmärtää syvemmin, ja paineet ”oikeasta” vastauksesta kasautuivat. Kaverikirjoissa pitikin yhtäkkiä kertoa kaikille oman elämän suunta.

Silloin ammattikysymys jäi usein tyhjäksi tai sitten lainattiin isosiskon tai parhaan kaverin unelmaa. Peruskoulun lopulla ei niihinkään enää voinut tukeutua, kun piti oikeasti kohdata oma tietämättömyys ja marssia sitten lukioon, jossa sai vielä kolme vuotta armonaikaa. Tai no ei oikeastaan, kun lähtöoletuksena on, että jo toisen asteen ensimmäisenä päivänä tiedät, mitkä aineet kirjoitat kolmannen vuoden päätteeksi, jotta sinulla olisi mahdollisuus päästä opiskelemaan unelmiesi alaa korkeakouluun. Se siitä armon ajasta.

No, lukiossa ajatukset ovat kuitenkin enemmän jokapäiväisessä selviämisessä eikä tulevaisuudessa. Kunnes yhteishaku alkaa. Sitten alkaa paniikki, kun ei vieläkään osaa vastata tuohon elämää suurempaan kysymykseen, johon ammattivalintatestitkään ei tylsillä tuloksillaan

anna apuja. Ja niin sitä vain hakee päätä pahkaa opiskelemaan sitä ainoaa generalistista alaa, joka edes teoriassa kuulostaa kiinnostavalta, ajattelematta vieläkään sitä tulevaa työuraa. Jos koulupaikka ei irtoa, on välivuosi(a) aikaa tehdä töitä ja edelleen panikoida sitä, mitä haluaa tehdä elämällään tulevaisuudessa. Jos hyvä tuuri käy, pääset kouluun, jossa onkin sitten kolmesta viiteen vuotta aikaa ajatella, tai oikeammin olla ajattelematta, mikä minusta tulee isona.

Ja sitten alkaa viimeinen opiskeluvuosi.

Eikä vieläkään ajatustakaan mistään tulevasta.

Kaikki kyselee, että mitäs sillä sinun tutkinnollasi tekee, tuleeko sinusta opettaja ja niin edelleen.

Ei, minusta ei tule äidinkielen opettajaa, vaikka opiskelen kirjallisuutta. Eikä hänestä tule kuviksen opettajaa, koska hän opiskelee taidehistoriaa.

Mitä meistä sitten tulee? Vastaus on, että meistä tulee kulttuurialan asiantuntijoita, joita jännittää valmistua. (Tai ainakin tätä viidennen vuoden opiskelijaa jännittää.) Asiantuntijan roolissa voi työllistyä lähes minne vain haluaa, joten tuntuu, että sitä hukkuu vaihtoehtoihin.

Ja kukaan ei heitä pelastavaa rengasta ja kerro,

mikä voisi olla sopiva suunta valmistumisen jälkeen. Kysymys palaa aina takaisin itseen: mitä minä haluan, että minusta tulee isona.

Pitääkö olla huolissaan, jos ei vieläkään osaa vastata ja haluaisi lainata jonkun muun valmiiksi suunnittelemia unelmia?

Mitä Corpuslaista tulee isona?

Kysyimme myös muutamalta kokeneelta corpuslaiselta, tietävätkö he jo mitä heistä tulee isona: “Jaa-a. Tiedän kyllä, minkä tyyppisiä töitä haluaisin tehdä. Olen opiskellut taidekasvatusta ja haluan siksi työssäni painottaa nimenomaan sitä kasvatusta. Haluan tehdä töitä ihmisten kanssa, esimerkiksi museokontekstissa.”

- 5. vuoden taidekasvatuksen opiskelija.

“Unelmani on aina ollut karata sirkuksen mukaan, eikä tulla taidehistorioitsijaksi.”

- 5. Vuoden taidehistorian kyllästynyt opiskelija “Minä todellakin tiedän, mitä aion tehdä tutkinnollani - 5. Vuoden kirjallisuuden opiskelija.

🙃”

35

ALUMNITARINOITA CORPUKSESTA!

Teksti Anna Khirug

Mietityttääkö taide- ja kulttuurialalle työllistyminen? Mitä hyötyä taidehistorian, taidekasvatuksen tai kirjallisuuden tutkinnosta oikeastaan on? Valmistuuko Corpukselta vain työttömiä humanisteja?

Humanististen alojen opiskelijoiden keskuudessa työttömäksi valmistumisesta läpän heittäminen on ajaton klassikko. Epävarmuuden ja kaaoksen aikana hallituksen tekemiä kulttuurialan leikkauksia seuratessa mieli eksyy väistämättäkin synkille reiteille. Uratarinoilla on valtava rooli, kun puhutaan oman tulevaisuuden mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien käsittämisestä. Tässä jutussa pääset seuraamaan rinnakkain kolmen Corpuksen alumnin kertomusta työelämän saatossa muovautuvista fiiliksistä, onnistumisista, ja haasteiden kautta kertyneistä opeista. Uratarinoitaan meille jakavat haastattelumuodossa Alma RintaPollari, Susi Nousiainen ja Minna Keinänen.

Mitä opiskelit pääaineenasi?

Alma: Mulla oli kirjallisuuden pääaine äikän open koulutusohjelmassa.

Susi: Mä opiskelin kirjallisuutta ja kirjoittamisen opintolinjalla maisterivaiheessa.

Minna: Opiskelin kirjallisuutta ja maisterivaiheessa kirjoittamisen opintosuunnassa.

Miten päädyit opiskelemaan juuri tätä ainetta?

A: Lukion kolmosella mulla ei ollut vielä mitään hajua, mitä haluun lähteä opiskelemaan. Opiskelin kauneushoitoalan ohessa lukiossa kaksoistutkintoa. Valitsin kaksoistutkinnon koska ajattelin, että ehkä haluaisin joskus tulevaisuudessa jatkaa opiskelua. Abivuonna enkun opettaja piti meille esitelmän työurastaan, siitä lähti ajatus lähteä opiskelemaan enkun opeksi. En kuitenkaan päässyt sisään, joten pidin välivuoden. Sen aikana syntyi ajatus, että mä oon aina tykännyt äikästä, lukemisesta ja kirjoittamisesta tosi paljon, mähän voisin ihan hyvin hakea myös äikän opeks!

S: Ennen kirjallisuuden opintoja olin valmistunut kuvataiteilijaksi amk:sta. Valitsin alunperin äikän open koulutusohjelman koska kiinnosti valmistua äikänopeksi, mutta pedagogiset opinnot jäivät siinä vaiheessa suorittamatta. Nyt itse asiassa olen Taidealojen erillisissä pedagogisissa opinnoissa Taideyliopistolla.

36

M: Lukion lopulla oli selkeää, että haluan opiskella humanistisia aineita. Ensin ajatus englannin kielestä kiinnosti, sitten vahvistui yleinen mielenkiinto tekstejä kohtaan, haaveilin kustannustoimittajan urasta. Kandivaiheessa otin mukaan kirjoittamisen opinnot avoimen puolelta, niin kuin moni muukin kirjailijuudesta haaveileva. Kirjoittamisen opintojen kautta vahvistui käsitys siitä, että maisterivaiheessa haluun tutkia nimenomaan kirjoittamista pelkän kirjallisuuden lisäksi.

Entä millaisia muita opintoja tutkintoosi sisältyi?

A: Tutkinto-ohjelmaan sisältyi jo automaattisesti suomen kielen ja kasvatustieteen opinnot, niiden lisäksi otin yksittäisiä kursseja sieltä täältä, esimerkiksi kieli- ja hyvinvointikursseja. Paljoa muuta en muista ottaneeni, koska ohjelma oli itsessään aika tiivis paketti, jossa riitti hommaa.

S: Tein draamakasvatuksen perus- ja aineopinnot, jonne otettiin avoimen opiskelijoiden lisäksi aina muutama tutkinto-opiskelija. Lisäksi opiskelin pelitutkimusta muutamia kursseja.

M: Opiskelin markkinointia, viestintää, suomen kieltä ja kaikenlaista sälää antiikin kulttuurista lähtien.

Markkinointi tuli uskomuksesta, että se auttaa pääsemään töihin kustantamoon. Tein kauppiksen avoimen perusopintokokonaisuuden, liiketoiminnan perusteet, jonka jälkeen hain markkinoinnin aineopintoihin, jonne pääsin. Tein viestinnän perusopintokokonaisuuden, koska se tuntui työllistymisen kannalta hyödylliseltä.

Milloin valmistuit ja mitä olet tehnyt valmistumisen jälkeen?

A: Pääsin gradua tehdessäni vuonna 2019 Moviin kirjoitusviestinnän harjoittelijaksi. Sitten sieltä tarjottiin tuntiopettajan töitä, missä aloitin ennen valmistumista ja jatkoin yhden lukuvuoden valmistumisen jälkeenkin töitä. Sen vuoden aikana tuli ajatus opintojen jatkamisesta, koska gradun tekeminen oli pääosin hauskaa. Sainkin sitten idean väitöskirjaan ja hain Helsingin yliopiston tohtoriohjelmaan, jonne pääsin ja muutin Jyväskylästä Helsinkiin. Ensin jatkoin täällä kirjoitusviestinnän tuntiopettajana ja nyt sain näistä hommista ihan vakipaikan täältä.

S: Valmistuin vuonna 2019 ja sen jälkeen oon tehnyt freelancerina kirjoitusta mediaan ja lehtiin, ollut opettajan hommissa ja nykyään työskentelen tutkijana Tampereen yliopistolla hankkeessa, joka käsittelee ammattiin opiskelevien nuorten osallisuutta ja vaikuttamisen keinoja.

M: Valmistuin vuonna 2018 ja oon ollut töissä markkinointiassistenttina, markkinointi- ja viestintäkoordinaattorina, sisältömarkkinoinnin asiantuntijana, sisältöasiantuntijana ja nyt työskentelen viestintäasiantuntijana.

37

Kerro lisää!

A: Idea väikkäristä tuli mielenkiinnosta rap-lyriikkaa kohtaan. Tutkin kandissa ja gradussa jo rap-lyriikkaa, joten aiheen jatkaminen väikkäriin tuntui luontevalta.

Eniten muhun vaikutti ulostullut kirja Kuka kuuluu? Kirjoituksia hiphopista ja feminismistä (2021), ja tajusin, etten ollut aiemmin törmännyt tutkimukseen maskuliinisuudesta ja räpistä.

S: Mun osuus tässä hankkeessa on ollut amiksessa sarjakuvapajojen pitäminen, jotka toimii keinona tuoda esiin nuorten tarinoita heidän itsensä kertomina. Homma on aika käytännönläheistä, mutta kirjallisuuden opinnoista on tarinallistamisen kannalta ollut hyötyä. Sarjakuva tuntui keinona luontevalta, koska se mahdollisti nuorille ympäristön, jossa jakaa tarinoitaan yhteisen puuhastelun äärellä.

M: Markkinointitoimistoon päädyin ihan kesätyön kautta. Työpaikkailmoituksessa haettiin taitavaa kirjoittajaa kesätöihin, pääsin sinne sisältösuunnittelijaksi kirjoittamaan esimerkiksi uutiskirjeitä ja blogitekstejä. Sille tielle sitten jäin, kun hain seuraavana vuonna kesätöitä ja ohjauduin luontevasti tutuksi tulleeseen hommaan.

Mitkä yliopistossa oppimasi taidot olet kokenut työelämässä tärkeimmiksi?

A: Sosiaaliset taidot kehittyivät ja kynnys tutustua ihmisiin madaltui tosi paljon, mikä on auttanut työelämässä. Opettajatyössä itsensä johtamisen ja työskentelyn suunnittelemisen taidosta on ollut selkeää hyötyä. Siihen liittyen myös levon ja taukojen järjestäminen töiden tai opiskelujen keskelle on ollut tärkeä taito, jota harjoittelin opintojen aikana ja jota olen päässyt nyt työelämässä hyödyntämään kunnolla.

S: Tutkimustöiden kannalta tietysti tutkimuksen taidot ja akateemiset taidot, sekä tiedonhaku. Kirjoittamisen ja kirjallisuuden puolesta eri tekstilajien tunnistaminen ja ymmärtäminen, sekä tietyille kohderyhmille kirjoittamisen osaaminen on ollut tärkeää. Kirjallisuuden historian tutkimisessa nousee analyysin taito ja erilaisiin yhteiskunnallisiin konteksteihin huomion kiinnittämisen taito.

M: Nykyisessä työssäni tarvitsen kieliasiantuntijuutta ja sanoittamisen asiantuntijuutta ihan joka päivä. Kirjoitustyössä korostuu osaaminen kertoa asiat niin, että oikea viesti ja vaikutelma välittyy kohderyhmälle. Esimerkiksi mediajakelun ja markkinoinnin automaatiojärjestelmät oppii nopeasti, mutta syvällinen ymmärrys teksteistä vaatii harjaantuneisuutta, jota mulla ei olisi, jos en olisi opiskellut näitä aineita.

38

Millaisia ajatuksia työllistyminen herätti sinussa opiskeluaikoina?

A: Mulle ei ollut missään vaiheessa selvää, haluanko mä edes olla äikän ope, kun vertaa moneen opiskelukaveriin, jotka halusi vaikkapa yläkouluun opettamaan. Mua kiinnosti kasvatustyön sijaan enemmän ne teoreettiset sisällöt. Tuntuu, että opintojen aikana puhuttiin aika vähän muiden kuin yläkoulun ja lukion tarjoamista työllistymismahdollisuuksista. Yliopistossa opettaminen tuli mieleen mulle vasta harkkapaikan myötä, jolloin rupesin pohtimaan eri vaihtoehtoja. Opintojen lopussakin oli epävarmaa, mitä haluaisin tehdä työkseni, mutta harkkapaikan kautta opettajuus rupesi muovautumaan.

S: Opettaminen on melkein aina jossakin muodossa kiinnostanut. Se on tuntunut selkeältä polulta, jolle osa opiskelukavereista lähtikin. Toisaalta monet muut on päätyneet tosi monimuotoisiin työpaikkoihin; toimittajiksi, media-alalle, sote-alalle. Tosiasiassa kirjallisuudentutkimuksen työpaikkojen kirjo on paljon enemmän, kuin vain kirjojen tutkimista. Kirjoittamisen kurssien kautta tuli tutuksi, mitä työ luovan kirjoittamisen tai tekstin editoinnin parissa voi olla. Opettajan työhön verrattuna kirjoittamisen työpaikat ovat paljolti freelance-vetoisia.

M: Vielä opiskeluvaiheessa mulla oli vahva toive taide- ja kulttuurialalle työllistymisestä, mutta olin aika pessimistinen. Monen muun tapaan vitsailin aika ilkeästikin, että valmistun työttömäksi humanistiksi.

Viimeisenä maisterivuonna olin opiskelun ohessa markkinointiassistenttina töissä, silloin tajusin, että tää on varmaan realistisin keino elättää itseni.

Millaisia mietteitä tai tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

A: Nyt alkava vakituinen työ vois olla ihan sellanen loppuelämän paikka. Toisaalta taas itselle tuntuu vähän haastavalta ajatukselta olla koko elämä samassa työpaikassa, kuten omien vanhempien sukupolvella tuntuu olleen tapana. Lähitulevaisuuden suunnitelmana saada väitöskirja valmiiksi ja olisi kiva jatkaa jotain siihen liittyvää, ehkä jatkotutkimusta tai aiheen opettamista. Ajattelen kuitenkin, että yliopisto on työpaikkana se, missä tuun olemaan. Vaikea ajatella nyt muualle lähtöä.

S: Ihannetilanteessa olisi samanaikaisesti joku tasaisen arjen ammatti, vaikkapa opettamisen tai tutkimuksen parissa, ja joku luova sivupolku siinä samalla. Niihin tasapainon saaminen olisi oikein hyvä.

M: Oon hyväksynyt sen, että oon päätynyt markkinoinnin ja viestinnän uralle. Välillä tulee suru siitä, että oon jättänyt taide- ja kulttuurialan taakseni. Nyt tuntuu, että “oman alan” töihin olisi vaikea päästä kiinni, kun markkinointialan työkokemus voidaan nähdä ikään kuin sitä vastaan. Ei tää työ mulle suuri intohimo oo, mutta oon löytänyt tältä alalta mulle toimivan jutun, joka ei syö sielua ja jossa pääsen käyttämään mun vahvuuksia.

Kuten näistä tarinoista käy ilmi, urapolkuja löytyy moneen lähtöön ja käännöksiä voi tapahtua joka kulmalla.

Työllistyminen voi olla todennäköisempää kuin arvaatkaan!

39

40

Piirrän/maalaan

Olen osallistunut vapputansseille

Kirjoitan runoja

Olen kotihiiri

Olen kuullut mystisestä Kanavuoren varastosta

Olen ollut mukana AJtoiminnassa

Olen neulonut/ virkannut luennolla

Minulla on kissa

Haaveilen omasta kirjastosta

Vaatteet kirpparilta

Vakiokasvo Vakkarissa

Olen osallistunut mielenosoitukseen

Rakastan Naagaa

En ole koskaan käynyt Corpuksen ainejärjestötilassa

Olen pussannut Asmoa

Olen käynyt kopperossa

Vegaani/ kasvissyöjä

Olen Lotta/Antti

Juha Teppo on tsempannut minua

Oletko oikeasti Corpuslainen? Testaa saatko Bingon!

P U U H A P A R K K I

Omistan vähintään viisi viherkasvia

Lempivärini on violetti

Sisustustyylini on pullantuoksuinen mummula

Olen kotoisin Savosta

Tee-addikti

Testaa mikä maalaustaiteen mestariteos olisit?

Teksti ja kuvitus Silja-Kaisa Sallinen

1

Lempivaatteesi on..

🙂

2

a) ei mikään! OLEN ALASTI! b) hyvä takki c) juhlamekko, oon ihan glam d) tummat vaatteet e) miekka, kuvastaa luonteeni oikeudenmukaisuutta (ja näyttää hyvältä)

3

a) ei miltään, koska hyvät fiilikset anyway b) tuuliselta c) siltä, että voi olla sisällä d) aurinkoiselta, keväiseltä e) säältä kuin säältä, hölmö kysymys

🎉

😃

4

Harrastuksesi on…

6

Unelmoit asumisesta…

a) jossain kivassa paikassa, ei ole niin väliä missä b) luonnon keskellä c) palatsissa tai kartanossa! d) välitilassa, asuminen on liian kallista… c) tasa-arvoisessa maailmassa

7

Lemmikkisi on…

a) minä itse, koska olen niin villi ja vapaa! b) luonto, unelmoin siitä (ja ehkä sen kesyttämisestä) c) aina vierelläni, uskollinen Puppe d) ei mikään, sillä olemme kaikki samanarvoisia e) haluaisin ajatella samoin kuin d

a) napostelu b) urheilulliset aktiviteetit c) ihmisten katselu d) viherpeukalous! e) luova ammattini, mutta yhteiskunta kiinnostaa

5

Hyvä sää näyttää…

Luonteeltasi olet…

😃

a) good vibes, vähän nälkäinen b) aina seikkailuun valmis! c) arvoitus d) rauhallinen, ehkä vaikutan vähän kolkolta, mutta olen tosi lempeä e) itsenäinen ja osaava

🙂

Lempiateriasi on…

a) wabbunaggi b) retkieväs c) usean ruokalajin päivällinen, mieluiten myös viiniä, kiitos d) olen kasvissyöjä e) vihollisteni veri

🙂

41

Olet kuin...

Eniten b-vastauksia: Vaeltaja sumumeren yllä (Caspar David Friedrich 1818) Eniten c-vastauksia: Mona Lisa (Leonardo da Vinci 1503) Eniten a-vastauksia Koira ja makkara (Tiitus Petäjäniemi 2019)

Eniten d-vastauksia: Kuoleman puutarha (Hugo Simberg 1896)

42

Eniten e-vastauksia: Judith surmaa Holoferneen (Artemisia Gentileschi 1612-13)

Logo: Silja-Kaisa Sallinen

Kiitos sponsoreillemme TAKU, MAL, MUTKU ja Corpsus ry. Erityiskiitos myös toimituskunnallemme sekä kaikille sisällöntekijöille. Ilman teitä tämä Naaga ei olisi nähnyt päivänvaloa!

💋

Seuraavaa Naagaa odotellessa xoxo gossip girl

43

New York Times Best Seller

⭐⭐⭐⭐⭐

Jyväskylän yliopiston paras selleri

⭐⭐⭐⭐⭐

"Vuoden kulttuuriteko" Opetus- ja kulttuurimimisteriö

⭐⭐⭐⭐⭐

"Kiitos Naaga" Jyvaskylan kaupunki

⭐⭐⭐⭐⭐