Leväperäinen 4 / 2015

4 / 2015

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 1

1

9.11.2015 9.59

Päätoimittajalta Välillä tuntuu siltä, että pää räjähtää kaikkeen tähän ympärillä pyörivään loputtomaan skeidaan. Leikkaukset, muutokset, elitismi, hallintarekisteri, rasistit, mulkut, globaalit ongelmat, lokaalit ongelmat.... Lista on loputon.

Epävarmuus kalvaa kaikkia. Opiskelijat kouluttautuvat hiki hatussa, eikä kukaan usko saavansa töitä valmistuttuaan. Mieli tekisi muuttaa surffipummiksi Jaavalle kaupittelemaan kookospähkinöitä ja palmuviinaa, mutta siitä saisi palkaksi huonon omantunnon.

Mutta sitten on onneksi ihmiset. Siis ne hyvät sellaiset, jotka rohkaisevat ja rohkaistuvat tekemään asioille jotain. Avaamaan päätään silloin, kun epäkohdat koskettavat. Ystäväni kirjoitti aamuyöstä jatkopaikan seinällä olevalle muistitaululle väsyneet, mutta todet sanat: "Ihanaa ku ihmiset ajattelee". Niinpä.

Vuoden viimeiseen levikseen (joka taitaa olla muuten paksuin vuosiin! 36 sivua!) on ollut ilo taittaa taas hienojen myyläisten hienoja tekstejä, jotka vaihtelevat geologiainnostuksesta nykyisen ympäristöpoliittisen ilmaston kritiikkiin.

Ihanaa ku ihmiset ajattelee. Ja jos ei joskus ajatukset tunnu osuvan heti kohdalleen, voi tehdä vaikka kiljunhajuisen ympäristöpunk-biisin.

Kiitos tästä vuodesta!

-Timo

2

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 2

Leväperäinen • 4 • 2015

9.11.2015 9.59

Leväperäinen 4 / 2015 Puheenjohtajalta............................................................................................................................ 4 MAINOS: Akvaattinen projektikurssi tammikuussa 2016........................................................... 5 Opintovastaavien palsta: seuraavaksi pyörähtää koko yliopisto............................................... 6 Sinistä biotaloutta.......................................................................................................................... 8 Ahvenanmaa-eksku 2015............................................................................................................ 10 Kestävän ja yhteisöllisen maanviljelyn edistämistä Sulawesillä............................................... 18 Kiviäkin kiinnostaa - Pikky Myyn mineraaliopas...................................................................... 24 Kuoppia, kiviä ja Kerpeikkari..................................................................................................... 26 Eevis kertoo, miltä tuntuu olla Myyn fuksi.................................................................................. 29 Tähtihaastattelu: ÄÄNETÖN KEVÄT............................................................................................. 30 EKOVINKI & Kysy Pikku Myyltä................................................................................................... 34 MUOTIEXTRA: Kuinka pukeutua Karkkilaan.............................................................................. 35

Leväperäinen on Ympäristötieteiden opiskelijat – Myy ry:n julkaisu.

2015 on lehden 44. vuosikerta.

PÄÄTOIMITTAJA Timo Tikka (timo.tikka@ helsinki.fi) TAITTO Timo Tikka, Mari Pieniniemi TOIMITUSKUNTA Amanda Pasanen, Martti Rajamäki, Johanna Riitakorpi, Ilkka Olkkonen, Tuuli Teittinen, Olli Mikkonen, Liisa Kolehmainen, Anna Toikkanen, Veronica Ahonen KUVITUS Timo Tikka, Mari Pieniniemi PAINO Kopijyvä Tampere, 80 kpl.

ISSN: 2323-7430 Leväperäinen on saanut HYYn järjestölehtitukea.

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 3

3

9.11.2015 9.59

Kuva: Essi Manninen

puheenjohtajalta Käsissäsi on vuoden viimeinen Levis. Syksy on kulunut silmänräpäyksessä ja tuntuu päättyvän ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Ehkä ajan kulumisen nopeutuminen tarkoittaa, että olen vihdoinkin tullut oikeasti vanhaksi. Ainakin krapulan määrän, laadun ja keston kasvu tuntuu tukevan teoriaa. Toisaalta vanhana on myös aika kivaa. Sitä on jo ehtinyt nähdä niin paljon kaikkea, että tietää miten paljon lisää nähtävää elämä voikaan tuoda tullessaan. Vanhana on ehkä myös enemmän oikeutta huudella viisauksia takarivistä, vaikka oikeastaan tietää useista asioista ihan yhä yhtä vähän kuin aiemminkin.

Kun vanhemmat opiskelijat alkavat eläköityä Myyn viroista, tarvitaan uusia aktiiveja täyttämään heidän paikkansa. Jokainen järjestö on yhtä kuin jäsenensä ja aktiivit määrittävät pitkälti sen mitä Myyssä tapahtuu, miten valvomme jäsentemme etuja ja millaista toimintaa järjestämme. Siksi loppuvuoden ehdoton kohokohta ovatkin olleet uudet erittäin aktiiviset fuksimme, jotka ovat osallistuneet suurin joukoin Myyn tapahtumiin ja ehtineet jo apuun niiden järjestelyissäkin.

Vuoden loppu tarkoittaa myös uuden hallituksen ja muiden toimihenkilöiden valintaa. Olenkin luottavainen että uusien fuksien joukosta löytyy myös Myyn toimintaa hienosti eteenpäin vieviä ihmisiä. Toivottavasti myös vanhoja aktiiveja jatkaa Myyn toiminnan parissa. Rohkaisenkin kaikkia vähänkään kiinnostuneita hakemaan hallitukseen ja eri toimikuntiin. Yksin ei tarvitse tehdä mitään ja me vanhat jäärät olemme aina valmiina huutelemaan apua tarvittaessa, tai vaikka silloinkin kun sitä ei edes pyydetä.

Suurin halauksin,

Essi

4

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 4

Leväperäinen • 4 • 2015

9.11.2015 9.59

Akvaattinen projektikurssi Teksti: Pauliina Saarman

Tammikuu 2016

Nyt olisi mahtava tilaisuus päästä treenaamaan työelämätaitoja ja tutustumaan tuleviin työnantajiin! Ja tietenkin verkostoitumaan. Älä kuitenkaan kavahda v-sanaa, vaan avaa mielesi ja aktivoi aivosolusi! Akvan opiskelijoille järjestetään nimittäin Akvaattisista tieteistä toimintaa –kurssi, jonka puitteissa toteutetaan hankesuunnitelma tai selvitystyö.

Tammikuussa alkavalla kurssilla yhteistyötahoina ovat Alleco Oy, WWF ja Kala- ja vesitutkimus Oy. Kurssi koostuu projektihallinnan teoriasta ja pienryhmätyöskentelystä, jossa ohjaajina ovat tilaajat ja pienryhmäohjaajat. Kurssille mahtuu kolme 3-6 hengen ryhmää ja ilmoittautuminen alkaa weboodissa piakkoin. Kesto huhtikuuhun, jolloin järjestettävässä seminaarissa esitellään valmiit projektit.

Sisäpiirissä jo kuiskutellaan, että aiheet ovat antoisia ja sopivan haastavia. Tämän ensimmäistä kertaa järjestettävän akvoille räätälöidyn kurssin ovat suunnitelleet opiskelijat, jotka itsekin jo tärisevät innosta!

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 5

5

9.11.2015 9.59

6

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 6

Leväperäinen • 4 • 2015

9.11.2015 9.59

Opintovastaavat:

Seuraavaksi pyörähtää koko yliopisto Teksti ja kuvitus: Heidi Blom ja Jani Ahosola Muutoksen tuulet puhaltavat taas. Koulutusohjelmamuutoksia myyläiset ovat viime vuosina nähneet useampia, mutta tällä kertaa kohteena on koko yliopisto. Iso Pyörä pyörittää koulutusohjelmia, yliopiston hallintopuolella valmistellaan rakennemuutosta eikä tulevaisuudessa välttämättä enää puhuta tiedekunnista taikka pääaineista. Kaiken tämän keskellä opetusministerimme vaatii yliopistoja keskittymään vahvimpiin osaamisalueisiinsa pitääkseen huippututkijat täällä samalla, kun rahoitusta leikataan ankarasti.

Onko nyt siis aika antaa periksi kaiken tämän kaikenjyräävän massiivisen muutosaallon edessä, laittaa pää piiloon ja toivoa, että asiat lutviutuvat lopulta parhain päin?

Vastaus on ei, sillä juuri nyt meillä opiskelijoilla on valtavan hieno mahdollisuus vaikuttaa tulevaan yliopistoon ja opetukseen.

Ympäristötieteiden koulutusohjelma (tuttavallisesti y-kandi) on yksi edelläkävijöistä hankkeessa, jota kutsutaan Isoksi Pyöräksi. Hankkeen tarkoitus on vähentää yliopiston kandi- sekä maisterivaiheen tutkintoja ja luoda laajoja koulutusohjelmia, joiden välinen liikkuvuus paranee. Monitieteisyyttä sekä tieteidenvälisyyttä pyritään lisäämään ja tieteenalojen välistä yhteistyötä vahvistetaan huomattavasti. Vanhemmat myyläiset saivat tänä syksynä ihmetellä uuden ajan ympäristötieteiden opiskelijoita eli y-kandilaisia. Seuraavaksi y-kandilaiset voivat liittyä ihmettelyyn, kun sisäänmarssin tekevät uuden ajan akvaattisten tieteiden opiskelijat.

Ketä ovat nuo uuden ajan akvalaiset? Sisäänotto tulee kasvamaan Ison Pyörän vaatimusten mukaisesti, joten yhteistyötä tullaan tekemään joidenkin tahojen kanssa. Kampuksella on kiertänyt huhuja siitä, että akvaattiset tieteet etsivät yhteistyökumppaneita Kumpulan suunnalta. Mitä kaikkea tämä tarkoittaa Myy Ry:n tulevaisuuden toiminnalle jää vielä arvailujen varaan. Arvailu ei kuitenkaan tarkoita toimettomana sivusta katsomista, vaan jokaisella opiskelijalla, varsinkin akvalaisella, on oikeus ilmaista mielipiteensä asiaan.

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 7

Y-kandien koulutusohjelma on juuri uudistettu, mutta nyt uudistetaan maisterien koulutusohjelmia. Kirjoittaessani tätä maisterivaiheuudistusten mahdolliset muutokset ovat itselleni vielä hämärän peitossa. Vaikka nykyiset y-kandit saavat tehdä maisterinsa nykyisten tutkintovaatimusten mukaisesti, tulevat laajat, noin 40 hengen sisäänottojen maisterit muuttamaan opiskelumahdollisuuksia käytännössä. EHKÄ. Tämä ei tietenkään ole varmaa. Eikä tämän ole pelottelua.

Muutos sisältää myös mahdollisuuksia laajentuneisiin opintomahdollisuuksiin, kuten ympäristömuutos ja -politiikan kenttäkurssin poistaminen johti laajentuneisiin mahdollisuuksiin valita pakolliseksi kelpaavia kenttäkursseja. Opiskelijoiden oma aktiivisuus saattaa kuitenkin olla (ja usein onkin) ratkaisevassa asemassa, jotta voimme saada aikaan positiivisia muutoksia. Muutos kun on varmaa, niin miksemme tekisi niistä positiivisia?

Yliopistolla ei toki juuri nyt myllätä pelkästään koulutusohjelmia. Puhutaan tiedekuntarajojen rikkomisesta ja vilautellaan Helsinki Life Science Centerin sekä ”schoolien” perustamista. Pienestä opiskelijasta voi joskus tuntua siltä, kuin olisi joutunut keskelle sekavaa, mutta kiihkeää taistelua. Nopeimmat syövät hitaat eikä keinoja kaihdeta, ja tulevat rakenteet muodostuvat suljettujen ovien takana herrojen sikarihuoneessa. ”Herroja” ei kuitenkaan kannata pelätä (eikä niitä oikeasti olekaan) ja kaikenmaailman kokouksiin voi marssia opiskelijaedustajana ilman huolia.

Opiskelijoilla on paljon valtaa. Juuri nyt, tulevan vuoden aikana, voimme todella vaikuttaa siihen, miltä yliopistomme näyttää tuleville opiskelijapolville. Oma mielipide kannattaa tuoda esiin ja hallopedeiltä (hallinnon opiskelijaedustajilta) sekä opintovastaavilta kannattaa kysyä neuvoa, jos haluaa mukaan vaikuttamaan. Vaikka esimerkiksi sähköpostitiedotteiden lukeminen tuntuu joskus kuivalta, on hienoa päästä näkemään, että oma kiinnostus ja työ voi ihan oikeasti muuttaa asioita. Siispä nykimään hihasta, vaatimaan vastauksia, kehittämään vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa uudistuksia ja olemaan vaan mukana omilla mielipiteillään. Se vaikuttaa. Ihan oikeasti.

7

9.11.2015 9.59

8

Leväperäinen • 4 • 2015

Itse olet kestävyysvaje, Juha Sipilä.

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 8

9.11.2015 9.59

Sinistä biotaloutta Teksti: Mats Ittonen

Keväällä saimme uuden, Perussuomalaisilla maustetun porvarihallituksen, joka myös kolmena ässänä tunnetaan.

Alusta asti on ollut selvää, että yksikään ässistä ei ole peräisin soiden tai muidenkaan luonnonympäristöjen suojelusta. Itse asiassa moni on arvellut nykyisen hallituksen olevan ehkä Suomen historian ympäristövihamielisin.

Hallituksemme on kovin, kovin huolissaan siitä, että elämme velaksi. Velkakauhukuvat ovat tosin lähinnä surkuhupaisia, jos tarkastellaan hallituksen luonnonsuojelutoimia maailmassa, joka on elänyt velaksi elokuusta lähtien. Maailman luonnonvarojen ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 13.8. ja se aikaistuu vuosi vuodelta.

Moni myyläinen oli viime keväänä paikalla, kun silloinen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) vieraili Viikissä puhumassa opiskelijoille. Grahn-Laasonen saikin vastata useisiin kysymyksiin mielivaltaisesta päätöksestään pysäyttää pitkään ministeriössä valmisteltu soidensuojeluohjelma. Ohjelmalla oli määrä suojella 100 000 hehtaaria soita. Grahn-Laasonen vakuutti, että soidensuojeluohjelma tullaan, jos se hänestä ja kokoomuksesta riippuu, toteuttamaan vaalien jälkeen. Siitä, että ohjelma on vaalien jälkeen ottanut lähinnä takapakkia, ei tietenkään voi syyttää vain nykyistä opetusministeriä, mutta ihan rehellisiä eivät silti tainneet ministerin vaaleja edeltäneet sanat olla.

Muun kuin vapaaehtoisen suojelun pysäyttäminen ei tietenkään ollut libertaristipuolue Kokoomukselta ideologinen teko. Itse asiassa ideologia ei ohjaa nykyisenkään hallituksen toimia mitenkään. Taloustilanne yksinkertaisesti on niin vaikea, että kaikilta on pakko leikata. Siksi hallitus leikkaa kehitysyhteistyöjärjestöjen rahoituksesta 40 % ja siirtää sen sijaan rahaa bisneskehyä toteuttavalle Finnfundille. YK:n ympäristöohjelma UNEPin koko perusrahoitus oli pakko leikata, sillä onhan kuusi miljoonaa valtava lovi valtion budjetissa. Luonnonsuojelusta on

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 9

pakko leikata, sillä yhteisen omaisuuden suojelu yhteisillä verorahoillahan olisi suorastaan vasemmistolaista politiikkaa. Säästötarve on myös niin suuri, että ympäristölle haitallisista tuista ei voi leikata, mutta autoveroa on pakko alentaa.

Koska on pakko leikata, ei vapaaehtoisellakaan luonnonsuojelulla mene kovin lujaa. Tai jos tarkkoja ollaan, se menee lujaa vauhtia viemäristä alas. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSOn rahoitusta on leikattu niin rajusti, että ohjelma jää käytännössä tauolle. Ympäristöministeriön luonnonsuojelun hankinta- ja korvausmenoista leikataan kaksi kolmasosaa. Vaikka hallitus sanoissaan kovasti painottaa vapaaehtoista suojelua, se siis käytännössä lamaannuttaa senkin.

Biotalous on keskustavetoisen hallituksemme kärkihankkeita, sillä olisihan sääli ihan turhaan jättää maita suojelematta. Biotalous.fi -sivuilla ollaankin huolissaan siitä, että ”sininen kultamme” voi jäädä hyödyntämättä.

Sininen biotalous on nimi, joka on annettu entistä tehokkaammalle vesiluonnonvarojen hyödyntämiselle. Itselläni tosin tuli termistä ensimmäisenä mieleen kokoomuslainen tapa ajatella luontoa. Jostakin käsittämättömästä syystä biotalous saa olla kestämätöntä, mutta valtiontalouden kestävyysvajeen kiinnikuromisella on valtava kiire.

Perussuomalaiset taas ei ole, ehkä kehitysyhteistyövarojen leikkaamista lukuun ottamatta, saanut hallituksessa edistettyä juuri mitään tavoitteitaan. Me ympäristötieteilijät voimme kuitenkin olla iloisia siitä, että perussuomalainen luontokäsitys ja luonnonsuojelu porskuttaa. Hallitusohjelman ainoita aidosti ympäristömyönteisiä toimiahan on uuden kansallispuiston perustaminen vuonna 2017 Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Luonnon monimuotoisuudella ei ole niin väliä, mutta on tärkeää, että tulevaisuuden edelfeltien ja gallenkalleloiden maalattaviksi säästetään muutama kansallismaisema!

9

9.11.2015 9.59

2

E0 K 1 S 5 K U Kuva: Timo Tikka

A H V E N A N M A A

Syyskuussa uskalias joukko myyläisiä sulloutui jälleen kerran Taxiladyn tunnelmalliseen ahtauteen ja lähti vaaralliselle matkalle.

Matkalle, jolla tutustuttiin, tanssittiin ja laulettiin.

Jolla eksyttiin, kadotettiin ja kadottiin.

Seilattiin, saunottiin ja seikkailtiin.

Juotiin kaljaa, halailtiin ja makoiltiin kasoissa.

Mitäpä muutakaan.

10

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 10

Leväperäinen • 4 • 2015

9.11.2015 9.59

Päivä 1

Kun ekskubussi starttaa, silloin juodaan skumppaa. Kuva: Lauri Laitila

Tiistaiaamu Nesteen pihassa, paikalla aurinko ja paljon pirteitä myypylöitä. On rinkkaa, kaljaa sekä Raakku Ja Helmet.

Aikaa kuluu, mutta Taksiladya ei näy. Paniikki kasvaa.

Rukouksiin vastataan ja bussi saapuu muodikkaasti myöhässä. Maantielaivaan noustuamme arvostetut käävät kutsuvat fuksit esittäytymään. Taas jännittää.

Turussa ohjelmassa paljon täytettyjä eläimiä ja Proffan kellari. Matkan ensimmäinen puhelin (ja mies) kadotettu!

Kuva: Timo Tikka

Heidi Blom

Kadonneen miehen paluu. Kuva: Mikko Penttinen.

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 11

11

9.11.2015 9.59

Päivä 2 Hirveän aikaisin aamulla suurin osa porukasta heräsi Boreassa, pakkasi omat tavaransa ja laahusti aamupalalle.

Liisalla oli sarvi otsassa koska kaikki tuli bussiin myöhässä. Ella jätti puhelimensa hostelliin ja Henkalle pakattiin hostellin pyyhe mukaan. Anteron antiikkipuhelin uhrattiin yöllä Marilynille, Liisakin oli vähällä menettää puhelimensa baarin seinän sisälle. Myöhemmin paljastui että oma äänenikin jäi Turkuun (se on paha paikka se Turku).

Taxilady kuljetti meidät satamaan. Henkkakin ehti laivalle ajoissa yöllisiltä seikkailuiltaan. Liput saatuaan valtasimme odotusaulan sohvat ja matkasimme unten maille. Horroksessa siirryimme laivaan porttien auettua.

Kaikki etsivät itselleen sopivat nurkat laivalta. Jotkut hankkivat hytit, toiset osallistuivat laivan tarjoamiin aktiviteetteihin ja osa järjesti aktiviteetteja itse.

Laiva tarjosi eläkeläistansseja, ruokaa, ilmakiekkoa, karaokea ja Jopen. Koomikon esitys jäi kuitenkin meidän omien vitsien varjoon. 9-kannella myyläiskasassa harrastettiin torkkumisen lisäksi agilitya ja ihmiskeilausta. Ulkokannelle uskaltautuneet saivat nauttia aurinkoisesta merimaisemasta. Laivalta bongasimme 20 kuukautta maailmalla matkanneen uusiseelantilaisen Harryn. Sääli ettei Harrylla ollut enää aikaa liittyä mukaan tutustumaan Ahvenanmaahan, pojan reissu oli lähes lopussa. Löytyi laivalta Aronkin, se tarttui mukaamme yhdeksi yöksi. ”Jos mulle ei lämpee on todennäkösesti kuollu” - Aron.

Laiva laskeutui upeaan Maarianhaminaan alkuiltapäivällä. Kaikki löysivät åxqbussille ja lavat saatiin ahdettua tavaratilaan.

Bussilla ajoimme Stallhagenin panimon pihaan. Rentouduimme aurinkoisella terassilla juoden huurteiset odotellessamme panomiehiä, jotka esittelivät rakkaan ystävämme valmistusprosessia, kemiaa ja mäskäystä. Maistelimme mallasta. Poistuimme kaupan kautta.

Panemisesta uupunut poppoomme matkasi tulevien päivien yöpaikkaan Söderön mökkikylään. Mökkien jakamisrumban jälkeen kaikki pääsivät omiin mökkeihinsä. Suureksi kysymyksesi nousi ”missä lärpäkekaljat on?”

No tietty juomavastaava-Veeran mökin edessä. Juomien kaveriksi kaikille tarjottiin maittavaa ruokaa.

Pimeän tultua kokoonnuimme ulos iltaohjelmaan. Pelattiin otsalamppuformulaa, joka häikäisi kaikki ja oli kivaa. Lopuksi kerrottiin åxq-murhaajan säännöt ja jaettiin kaikille uhrit. Kaikki pääsivät myös esittelemään itsensä muille samalla.

Loppuillan jengi vietti siellä täällä; saunassa, kuisteilla ja mökeissä, pelaten unoa, juoden ja sängyssä, nukkuen.

Paula "Bawla" "Mulla ei ole äänenmurrosta" Silfverberg

Timon ajatukset heijastuvat sammion kyljestä opastuksen aikana. "Milloin sitä keppanaa oikein pääsee maistelemaan?!"

12

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 12

... lopulta pitkällinen ja piinaava odotus palkittiin.

"Oi tätä elämän auvoa! Tämähän on nestemäistä kultaa!"

Leväperäinen • 4 • 2015

9.11.2015 9.59

Päivä 3

Myyläisten vihreää kuplaa vavisutettiin ekskun perinteisellä inhorealismikohteella, joka oli tänä vuonna Ahvenanmaalainen kalanperkaamo.

Kolmantena päivänä heräsimme idyllisestä mökkikylästä, joka sijaitsi keskellä upeaa maisemaa. Kämppäkaverini oli viihdyttänyt minua yöllä pulisemalla unissaan. Aikaisin aamulla suuntasimme bussillamme kohti Föglön saarta, jossa tarkoituksena oli vierailla Ålands Fiskförädling Ab:lla eli Ahvenanmaalaisella kalanperkaamolla.

Lauttamatka Föglön saarelle oli mielenkiintoinen, sillä murhapelin tunnelma tiivistyi. Ilmassa oli aistittavissa vainoharhaisuutta ja merkitseviä katseita. Merenkulku akvaattisten ja ympäristötieteiden opiskelijoiden sekä biologien kanssa oli mielenkiintoista, sillä bongailimme meren ilmiöitä ja otuksia.

Kalanperkaamolla vierailu oli avartavaa, sillä ymmärsin, että sekin on todella tehotuotantoa. Näimme, kuinka kaloja kauhottiin altaasta ja siirrettiin kaukaloihin, joissa ne lopetettiin hiilidioksidilla. Bongasimme ekskulla suuren määrän eläimiä, ja kalanperkaamon yllä leijaili merikotka. Päivä jatkui kalaisalla teemalla ja pääsimme vielä tutustumaan kalankasvatusaltaisiin. Siellä huomiomme kiinnittivät lukuisat meduusat, jotka olivat kerääntyneet suurina joukkoina rantaan.

Popsimme eväitä ja bussi kääntyi kohti Geta-vuorta. Ohjelmassa oli kiipeilyä ja ulkoilua. Osa suuntasi boulderoimaan kalliolle ja osa käveli viiden kilometrin lenkin huikean kauniissa maastossa. Näimme mm. muinasrantoja ja luolia.

Lenkkeiltyämme suuntasimme nälkäisinä takaisin mökkikylään, jossa muutamat matkalaisistamme ihailtavasti ryhtyivät kokeiksi ja laittoivat koko joukolle päivällisen. Illalla ohjelmaan kuului vapaamuotoinen yhdessäolo ja saunominen.

Päivä sisälsi mielenkiintoisia kohteita ja ulkoilua. Fuksina oli hauska seurata ”kääpien” touhuja, joille ekskuilu on muodostunut jokavuotiseksi perinteeksi. Lähtisin itse uudestaan ekskulle, sillä siellä tutustui muihin opiskelijoihin ja pääsi näkemään luontoa ja uusia asioita, joihin on muuten vaikea tutustua (esim. Ahvenanmaan ympäristö- ja terveysvirastossa vierailtu). Suosittelen kuitenkin varautumaan vähäisiin yöuniin, eväiden syöntiin, läheisyyteen ja hullunkurisiin vanhempiin opiskelijoihin.

Katariina Väätänen

Aukeaman kuvat: Mikko Penttinen ja Lauri Laitila (oikean sivun alalaita)

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 13

13

9.11.2015 9.59

Päivä 4

Liisa, Anna ja Paula rekonstruoivat luontosuhdettaan. Kuva: Jenni Happonen

Ohjelmantäyteläinen perjantai alkoi virallisenpuoleisesti, kun hurautimme jo aamuvarhaisella Maarianhaminaan kuuntelemaan ruotsinkielistä (!) infopläjäystä Ahvenanmaan ympäristö- ja terveysviranomaisesta (ÅMHM). Unenpöpperöisinä ja osin kohmeloisina emme ehkä olleet edustavimmimmillamme, mutta selviydyimme kunnialla. Enemmän ehkäpä irtosi maakunnan itsehallintopolitiikan esitelmöinnistä Ahvenanmaan itsehallintotalolla, sillä se pidettiin ilahduttavasti englanniksi.

Lounas syötiin taianomaisessa Ramsholmenin pähkinäpensaslehdossa. Hämmästykseksemme pensaiden lomasta köpötteli yhtäkkiä vapaana laiduntavia pörröisiä maatiaislehmiä! Niitä sitten kunnioittavan pelokkaasti paijailtiin ja ihasteltiin.

Eläinteema jatkui Eckeröläisellä riistasafarilla. Crocodile-dundeemainen Steve istutti meidät pitkulaiseen traktorivaunuun (looginen jatkumo ekskubussille) ja kärräsi ympäriinsä mm. saksanhirvien, laamojen ja villisikojen tykö. Eläinten vangitsemisen problematiikka helposti unohtui hetkeksi toinen toistaan lutuisempia elukoita helliessä ja katsellessa, kuinka ne ja Steve selvästi diggasivat toisistaan.

Illalla todettiin Vain elämää -sarjan kaikkivoipainen tenho, kun täysi mökillinen myyläisiä kokoontui tuijottamaan Maija Vilkkumaan päivää silmä kovana pikkuruiselta läppärin näytöltä. Jotta ilta ei olisi mennyt totaalisen massakulttuuriksi, siirtyivät monet vielä laulamaan yhteislauluja kitaran säestyksellä toiseen mökkiin. Itse en ollut paikalla, mutta voin kuvitella että tunnelma oli myyläisen rakkaudellinen.

Anna Toikkanen

14

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 14

Leväperäinen • 4 • 2015

9.11.2015 10.00

Anteron boulderoinnin ammattimaisuus näkyy hänen kyvyssään nauttia olutta suorituksen aikana. Kuva: Jamina Vasama

Meeri ilmaisee mielipiteensä ekskukohteesta non-verbaalisin keinoin.

Kuvs: Timo Tikka

Artun ja Amandan mielestä Crocodile Dundee -mies on täyttä rokkenrollia. Kuva: Jenni Happonen

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 15

Toni uhmaa luontoa. Laaman ilmeestä päätellen yhteistä elekieltä ei löytynyt. Kuva: Lauri Laitila

15

9.11.2015 10.00

Päivä 5 Huihai, tässä vaiheessa Åxqun loppu jo uhkaavasti pelotteli opiskelijoita. Onneksi oli vielä kaksi päivää jäljellä ja monenmoista hauskaa tapahtumaa tiedossa.

Aamulla ahkerat (mutta väsyneet?) åxqulaiset heräsivät siivoamaan mökkinsä ja pakkaamaan tavaransa. Tasan kello yhdeksän odotti lähtö tutuksi käyneen Söderö Stugbyn mökkikylästä ja siirtyminen kohti seuraavaa rastia.

Kymmeneltä alkoi tutustuminen luomumaatalouteen lammastilalla, jossa asiantuntija kertoi lammastilansa haasteista ja omista menetelmistään hoitaa lampaita luonnontuotteilla. Åxqulaiset saivat myös ihailla nuoren ja innokkaan paimenkoiran työskentelyä lampaiden parissa. Seuraavaksi siirryttiin kuuntelemaan luomukauppiaan yksityisyrityksestä. Oli inspiroivaa nähdä kauppiaan innostus yritystään kohtaan ja se, kuinka tosissaan hän työnsä otti.

Tässä vaiheessa alkoi åxqulaisten masut jo kurnia ja luvassa oli muutaman tunnin vapaa-aika Maarianhaminassa. Suurin osa siirtyi syömään ja jotkut intoutuivat kahville maistamaan perinteistä Ahvenanmaan pannukakkua. Lopuksi otettiin yhteiskuva koko åxqporukasta. Åxq:n vetäjä päätti vielä viimeisenä kokonaisena päivänä hemmotella åxqulaisensa ja viedä heidät illalla syömään Michael Björklundin ravintolaan Kastelholman linnan kupeessa sijaitsevaan ravintolaan Smakbyhyn. Ruaksi oli maukasta punajuurta vuohenjuuston ja ohran kera.

Tyytyväisinä ja mahat täynnä åxqulaiset siirtyivät Övernäsgårdenin mökkikylään viettämään viimeistä Kuva: Mikko Penttinen iltaa yhdessä. Ilta alkoi juhlistamalla yhden åxqlaisen 21-v (vai 29-v?) syntymäpäiviä. Lahjaksi tämä onnekas herrasmies sai mm. ponikirjan. Ohjelmaan kuului saunomista ja juomapelejä, napabaaria unohtamatta. Sauna oli koko åxq:n paras, eivätkä pienet tilat tälläkään kertaa Myyläisiä haitanneet. Yksi tragediakin kuului iltaan, sillä ekskulla menettyjen puhelimien lista päätti jatkua ja eräs åxq:lainen sai hyvästellä älypuhelimensa näytön ja keräillä siruja pitkin pihaa. Onneksi tämä ei menoa pidemmän päälle haitannut, ja juomabingokin sai vihdoin voittajansa. Voittona tietenkin yksi olut. Ilta jatkui pitkälle ja åxqulaiset pitivät tarkasti huolen siitä, etteivät bussikuskit herää ilakointiin. Aamulla åxqulaiset saivat kuulla kiitokset hiljaisista päätösbileistä bussikuskeilta. Urheimmat åxqulaiset palasivat huoneisiinsa vasta neljän aikaan yöllä ja heräsivät seuraavaan aamuun uusina ja uhkeina.

Saara Pörsti

16

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 16

Kiinteistövälittäjä Saara esittelee arvokohdetta.

Kuva: Paula Leväperäinen • 4Silfverberg • 2015

9.11.2015 10.00

Päivä 6

Edellisillan synttäribileet jättivät jälkensä viimeisen päivän energeettisyyteen. Kuvat: Mats Ittonen

Mitkä tunnelmat on nyt?

Eilen illalla kahden aikaan Timo Tikka kyseli kuka kirjoittaisi viimeisen päivän eksku-tunnelmista. Timo osasi ajoittaa pyyntönsä heikkoon hetkeen ja olihan pulassa olevalle heitettävä pelastusrengas. Koska oma päiväni sujui lähinnä koulutöiden, Ahvenanmaan ihailun, saariston tuijottelun ja henkevien puhumisen parissa, kysyin muutaman muunkin mielipiteen.

Aluksi haastoin Maijan kertomaan tunnelmistaan ja vastaus oli: "Pääsispä nukkumaan hyvät yöunet." Visa oli hieman virkeämpi: "Ihmeen vähän on väsyttänyt. En keksi muuta sanottavaa." Heli oli jo miettinyt käytännön järjestelyitä: "Kiva että pääsee kotiin suihkuun ja laittamaan pyykkikoneen päälle. Koulujuttujen kanssa menee yötöiksi."

Arttu kertoi todella ymmärtäneensä Vareksen olleen oikeassa kysyessään: "Mikä näitä porilaisia oikein vaivaa?" Laivalla herrasmies mustissa housuissa, mustassa paidassa ja mustissa manunderwear boksereissa (tämä kävi selväksi, sillä housut olivat päässeet valahtamaan puolitankoon), tuli ohikulkumatkallaan juttelemaan noin 27 metrisestä lekastaan ja kuittailemaan erään ekskutytön piereskelystä. Kumpaankin väitteeseen oli kuitenkin vaikea löytää todisteita, sen sijaan kävi ilmi, että mies oli Porista kotoisin. Lisäksi myöhemmin, Artun mennessä katsomaan jalkapallo-ottelua, niin kuinka ollakaan, noin 80 minuutin kohdalla takapöydästä kuului keskustelu: "Miks ei sulla oo paitaa?" "Ei sillä oo housujakaan." Ilmeisesti puolitanko ei ollut enää riittänyt herrasmiehelle, vaan housut olivat lähteneet kokonaan jalasta.

Ja pitihän se kysyä: Timo, mitkä olivat tunnelmat ekskun viimeisestä päivästä? "Matkanteko, hyvät."

Erika Haakana

Kuva: 2015Lauri • 4 •Laitila Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 17

17

9.11.2015 10.00

18

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 18

Leväperäinen • 4 • 2015

9.11.2015 10.00

Kestävän ja yhteisöllisen maanviljelyn edistämistä Sulawesillä – Hankematka Indonesiaan Teksti ja kuvat: Amanda Pasanen

Indonesia. Kuvittelin sen olevan vähän niin kuin Intia, sillä se oli ainoa Aasian maa, jossa olin tätä ennen käynyt. Kuuman kostea ilmasto, ruuhkaiset ja kaoottiset kadut täynnä hälinää. Ihmiset olisivat värikkäitä ja äänekkäitä, paljon köyhiä ja jonkin verran rikkaita ilmastoiduissa eristetyissä saarekkeissaan. Kadunkulmat olisivat täynnä minislummeja, joissa köyhistä köyhimmät valmistelisivat ruokiaan avoimilla tulilla keskellä ei mitään. Jostain syystä ajattelin, että projektissa tuetut köyhät maanviljelijätkin olisivat nälkäkuoleman partaalla, ja että kumppanijärjestön toiminta olisi vaikeasti ymmärrettävää näin länsimaalaisesta perspektiivistä. Olisi varmasti ongelmia kommunikaatiossa. Oletin, ettei paikallisiin tulisi tutustuttua kunnolla, kuten usein reissuissa tuppaa käymään.

Kahtiajako idän ja lännen välillä tuntuisi aina yhtä vahvana. Kieli ja kommunikaatio vain toimivat eri tavalla maapallon toisella puolella. Me, suomalaiset avunantajat ja he, Indonesialaiset tuen saajat. Kehitysyhteistyön aina yhtä ongelmallinen ja kiusallinen lähtökohta.

Toisaalta lähdin matkaan melko tyhjin mielin ja ilman ennakko-oletuksia väsyneenä stressistä, joka jo oli ehtinyt iskeä tulevan kahden viikon poissaolon johdosta. Onneksi tulimme uuden kehy-koordinaattorin kanssa heti hyvin juttuun ja 36 tunnin neljän lennon matka taittui suhteellisen rattoisasti.

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 19

Perillä Makassarin lentokentällä PAYO-PAYO:n aina niin hyväntuulinen projektikoordinaattori Karno oli meitä vastassa. Tuskin saimme ensimmäisenä yönä nukuttua innostukseltamme. Seuraavana aamuna alkaisi viikon mittainen kyläkierros hankkeen kolmeen kylään: Bonne Bonneen, Sogaan ja Tompobuluun.

Vaikka olimme lukeneet läjäpäin projektidokumentteja HYY:n ja PAYO-PAYO:n projektista pienviljelijöiden kestävien elintapojen vahvistamisesta ja kestävämmän maanviljelyn edistämisestä emme olisi millään saattaneet kuvitella kaikkea sitä, mitä koimme kylävierailujen aikana. Hankedokumentit ovat usein lyhytsanaisia ja kuivaa virkakieltä, ja niistä on mahdotonta saada eheää kokonaiskuvaa tämän kaltaisesta hankkeesta. Ensimmäinen kylä Bonne Bonne oli hankkeen ”epäonnistuja”. Bonne Bonnessa ei luonnonmukainen riisin viljely SRI-menetelmällä (System of Rice Intensification) ollut ottanut onnistuakseen kyläläisten innottomuuden takia. Kyseinen menetelmä olisi vaatinut viljelijöiltä yhteisöllisiä toimintatapoja, jotka olivat urbaanin individualistisen elintavan mukana hävinneet. Toinen ongelma oli maanomistus, sillä suurin osa kylän viljelijöistä viljeli jonkun muun maata. Viljelytavan muuttaminen on aina riski, eivätkä Bonne Bonnen maattomat viljelijät olleet valmiita ottamaan sitä riskiä. Ihan ymmärrettävää.

19

9.11.2015 10.00

Jostain syystä projektin osittainen epäonnistuminen yhdessä kylässä ei masentanut tai lannistanut meitä. Sellaista sattuu. Viimeisenä vuonna suunnitelmia oli kuitenkin muutettu ja sentään jotain edistystäkin oli saatu aikaiseksi. Bonne Bonnessa, kuten muissakin kylissä oli viimeisenä projektivuotena keskitytty kyläpolitiikan vahvistamiseen ja kehittämiseen. Projektille otolliseen aikaan oli Indonesian hallitukselta tullut erittäin tervetullut lakimuutos, joka mahdollistaisi kaikille kylille oman kyläbudjetin kyläkehitystä varten. Kylien olisi kuitenkin laadittava omat kehitysohjelmat budjetin käyttämiseen, jotta rahaa tulisi. PAYO-PAYO oli ketteränä ja joustavan järjestönä päättänyt muuttaa suunnitelmiaan (tietenkin HYY:n hyväksynnällä) ja alkanut avustaa kyläläisiä järkevien kehityssuunnitelmien tekemisessä.

Ensimmäinen askel oli kerätä ja varastoida tietoa kylistä. Ilmeisesti millään hankkeen kolmesta kylästä ei ollut edes kunnon karttaa kylän rajoista ja maankäytöstä, saatikka sitten tietoa väestönluvusta tai mistään muustakaan. PAYO-PAYO oli tehnyt uskomatonta työtä kylien tietojärjestelmien kehittämiseksi. Kylien rajat ja muut erityispiirteet oli määritetty tarkkaan GPS-laitteiden avulla ja kaikki tiedot ja koordinaatit siirretty QGIS-ohjelmaan.

PAYO-PAYO:n työntekijät olivat vuoden aikana perehtyneet GIS:in käyttöön ammattilaisten avustuksella ja sitten 20

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 20

vaan alkaneet kartoittamaan kyliä. Aika huikeaa. Saimme nähdä valmiit printatut kyläkartat kahdesta kylästä tietojärjestelmien esittelemiseen järjestetyissä tilaisuuksissa, joissa myös katsottiin muuta kerättyä dataa. ”Kylätutkimukset” paljastivat kylistä yllättäviä faktoja: mm. Bonne Bonnessa 70% kotitalouksista puuttui vessa. Kyläpäällikön mukaan asia korjattaisiin uudessa kehityssuunnitelmassa.

PAYO-PAYO oli tehnyt työtä myös kouluissa opettaen luonnonmukaista maanviljelyä lapsille ja nuorille.

Opettajien pyynnöstä luomuviljely-opetuksesta oli muotoiltu ihan oma moduuli, eli ikään kuin uusi aine kouluihin. Bonne Bonnen vierailun jälkeen saimme kunnian osallistua seminaariin, jossa tämä uusi moduuli julkistettiin. Karno istui tärkeänä ja vähän jännittyneen näköisenä puhujapöydän takana muiden tärkeiden puhujien kanssa. Paikalla oli satakunta ihmistä ja tapahtuma oli kaikin puolin juhlava.

Myöhemmin kävi ilmi, että tarkoituksena oli pitää vain pienimuotoinen, noin parinkymmenen hengen suuruinen, tapahtuma, mutta kyläkoordinaattori As’ad olikin innokkaana levittänyt sanaa vähän pidemmälle kuin olisi tarvinnut. Hyvä niin, sillä PAYO-PAYO:n tekemä moduuli sai enemmän huomiota kuin olisi muutoin saanut.

Myös korkeamman hallinnon virkamiehiä oli paikalla kuulemassa ja inspiroitumassa PAYO-PAYO:sta.

Leväperäinen • 4 • 2015

9.11.2015 10.00

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 21

21

9.11.2015 10.00

Jännittävän seminaarin jälkeen suunnistimme projektin ylpeyden aiheeseen: Soga-kylään. Siellä hauska ja ulospäinsuuntautunut kyläkoordinaattori As’ad oli innostanut kyläläisiä niinkin paljon, että he välttämättä halusivat naittaa hänet jollekin kylän tytölle, jotta hän jäisi pysyvästi Sogaan. Sogassa luonnonmukaiset yhteisöviljelmät ja uudet kasvihuoneet talojen takapihoilla olivat tuottaneet paljon iloa kyläläisille lisätulojen ja uudelleen löytyneen yhteisöllisyyden muodossa. Kaakaopapujen huonosatoisesta monokulttuuriviljelystä kärsivät kyläläiset olivat saaneet uusia kannattavampia tulomuotoja PAYO-PAYO:n avustuksella kasvisten, ja etenkin sipulin viljelystä. Sogaan oli tehty pääkaupungista Makassarista asti ekskursioita katsomaan onnistunutta yhteisöviljelmää.

Yksi ekskursio oli jopa televisioitu valtakunnalliseen telkkariin, kiitos As’adin laajojen kontaktien.

Sogasta suunnistimme kohti viimeistä kylää Tompobulua, joka kyllä oli meille kaikista huikein kokemus.

Vuoristoisessa karstimaisemassa lymyävä pikkukylä oli mutkikkaan ja niskavilloja nostattavan automatkan päässä. Selvisimme kuitenkin hengissä Karnon vakaassa kyydissä, jossa aina naurettiin ja vitsailtiin tilanteesta riippumatta. Indonesialaisten seurassa ei ollut koskaan jäykkää tai ankeaa, fiilis oli aina korkealla ja tunnelma leppoisa.

22

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 22

Omaksuimme itsekin saman rennon asenteen emmekä koskaan hermostuneet pitkistä teetauoista tai suunnitelmien muutoksista kylävierailujen aikana.

Kyläpäälliköiden ja kyläläisten haastattelutkin sujuivat rennon jutustelun merkeissä Karnon tulkkaamisen välityksellä. Välillä koimme olevamme enemmänkin kiinnostuneita turisteja kuin tiukkoja kehityshankkeen valvojia. PAYO-PAYO oli kuitenkin asiantuntija kylissä tapahtuneissa projekteissa ja me olimme päättäneet luottaa heihin. Oli jotenkin hienoa nähdä, kuinka hyvin PAYOPAYO oli päässyt sisälle kyläyhteisöihin positiivisella ja kannustavalle asenteellaan. Aistimme hyvin vähän hierarkiaa PAYO-PAYO:n ja kyläläisten välillä ja sama päti myös meidän ja PAYO-PAYO:n väleihin. Vaikka kyseessä olikin ulkoapäin katsottuna hyödynsaajia ja avunantajia kolmessa tasossa, emme tunteneet oloamme vaivaantuneiksi tai eriarvoisiksi. Se oli suuri helpotus ja hienoa huomata.

Tompobulussa SRI-menetelmä oli saavuttanut suuren suosion. Riisisato oli parantunut ja istutuskustannukset laskeneet. Kävimme myös katsomassa maapähkinäviljelmiä rutikuivien riisipeltojen keskellä (koska kuivakausi).

Luonnonmukaisen maitohappobakteerilannoitteen ansioista maapähkinäsato oli kolminkertaistunut. Saimme itsekin riipiä maapähkinäkasveja kuivasta maasta. Ihailim-

Leväperäinen • 4 • 2015

9.11.2015 10.00

me myös kauniita maisemia, joissa terassiviljelmät laskeutuivat aavaa rinnettä alas karstimaisemaiseen laaksoon.

Kyläkierroksen jälkeen koittivat pahamaineiset toimistopäivät. Näistä stressin ja ahdistuksen täyteisistä päivistä olimme kuulleet paljon edellisiltä hankematkalaisilta.

Liian vähän aikaa, liian paljon tekemistä, indonesialainen työkulttuuri, huonosti suunnitellut aktiviteetit ja pieleen menneet budjetit. Kylävierailuilta virkistyneinä ja intoa täynnä ryhdyimme hommiin PAYO-PAYON toimistolla.

Kolme päivää hikoilimme (kirjaimellisesti) vuosiraporttien ja budjettien seurassa, kunnes ahkera työmme tuotti tulosta, ja saimme kaikki asiat hoidettua päivän etuajassa. Tiedostimme kyllä, että olimme saapuneet korjaamaan hyvät tulokset pitkäjänteisestä eikä aina niin ongelmattomasta projektista. Olimme onnekkaita.

Hankematka oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja todella maailmankuvaa avartava. Indonesia ei vastaa stereotyyppistä kuvaamme köyhästä kehitysmaasta: suurimmalla osalla ihmisistä vaikutti menevän suhteellisen hyvin (ainakin verrattuna Intiaan). Myös hankkeen hyödynsaajat, eli pienviljelijät olivat enemmänkin perinteisten elinkeinojen ja modernisaation vaikutusten ristiaallokossa kuin täysin eristettyinä köyhyyden keskellä. Juuri tämän takia PAYO-PAYO:n tekemä työ perinteisten yhteisöllis-

ten elinkeinojen tukemisessa ja uudelleen herättämisessä oli erityisen tärkeää. Globaalit tehotuotannon edut eivät aina mene yhteen pienten paikallisyhteisöjen etujen kanssa. Saimme myös ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua PAYO-PAYO:n työntekijöihin ja heidän toimintakulttuuriinsa, jonka kantava voima lähti aidosta kiinnostuksesta maaseudun elinolojen kehittämiseen ja kyläyhteisöjen itsenäisyyden tukemiseen.

Hankkeessa oli myös hienoa ja ainutlaatuista nuorten välinen yhteistyö. Karno sanoi olevansa aina yhtä ylpeä kertoessaan, että he tekivät yhteistyötä ylioppilaskunnan kanssa. HYY:n ja PAYO-PAYO:n yhteistyötä kuvasi sanapari ”responsible flexibility” eli vastuullinen joustavuus, joka vallitsi niin HYY:n ja PAYO-PAYO:n kuin PAYO-PAYO:n ja kyläläistenkin välillä. HYY:n kuuden vuoden yhteistyö PAYO-PAYO:n kanssa oli mahdollistanut tämän pienen, mutta aikaansaavan kansalaisjärjestön kehittymisen vaikuttavaksi toimijaksi niin Sulawesillä kuin myös muillakin Indonesian saarilla. Vaikka nykyinen projekti HYY:n kanssa on loppumaan päin, jatkuu toiminta edelleen entistä vankempana ja vaikuttavampana kyläyhteisöjen puolesta.

Mikä hanke?

HYY:n kaksi peräkkäistä kehitysyhteistyöhanketta vuosina 2010-2012 ja 2013-2015 Indonesian Sulawesillä: Pienviljelijöiden kestävät elintavat.

Kuka rahoittaa?

HYY rahoittaa hankkeesta 15 % ja Suomen Ulkoministeriö 85%Miksi? 0.7 % HYY:n budjetista menee kehitysyhteistyöhön. 0.7% on YK:n vuosituhattavoitteissa asetettu päämäärä kehittyneiden maiden kehitysyhteistyön osuudelle vuoteen 2015 mennessä. HYY:n tekemän kehitysyhteistyön 0.7 prosentin osuus budjetista on kannanotto Suomen kehitysyhteistyöpolitiikkaan.

Kehy-valiokunta?

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kehitysyhteistyövaliokunta. Pyörittää ja koordinoi HYY:n kehitysyhteistyöhankkeita yhdessä palkatun kehy-koordinaattorin kanssa.

PAYO-PAYO?

Aikoinaan opiskelijoiden perustama luonnonmukaiseen maanviljelyyn ja yhteisö-järjestäytymiseen (community organizing) keskittyvä kansalaisjärjestö Sulawesillä.

Hankematka?

Vuosittain tehtävä seurantamatka kohdemaahan, jossa monitoroidaan hankkeen toimintaa ja työskennellään yhdessä yhteistyöjärjestön kanssa.

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 23

23

9.11.2015 10.00

…Eli Pikku Myyn mineraaliopas Teksti: Veronica Ahonen

Kasa mustia kiviä? Mineralogi löytää näistäkin murikoista monenlaista kiinnostavaa. Kuvassa on sulfidimineraaleja, jotka sisältävät rikki-anionin S 2-.

Jalokivet ovat aina kiehtoneet ihmistä. Jo vuosituhansien ajan ne ovat olleet ihmisten ahneuden, pelon ja kunnioituksen kohteena. Tunnetuimmat jalokivet ovat timantteja, joista suurin oli jopa 620 gramman painoinen ”EteläAfrikan tähti”, Cullinan. Jalokiveksi luokitellaan tyypillisesti läpinäkyvät, valoa kirkkaasti taittavat sekä yli Mohsin 7:n kovuusasteen olevat mineraalit.

Mutta mikä sitten on mineraali?

Mineraaliksi voidaan luokitella geologisten prosessien synnyttämä aine, jolla on tietty kemiallinen koostumus ja kiderakenne. Mineraalien luokittelu ei kuitenkaan aina ole simppeliä. Esimerkiksi simpukoiden kalkkikuoret ovat kemialliselta rakenteeltaan kalsiittia CaCO3. Mineraaliksi se kuitenkin luokitellaan vasta eliön kuollessa ja liittyessä osaksi sedimenttisarjaa. Samoin osa lasimaisista aineista kuten obsidiaani luokitellaan mineraaleiksi, vaikkei niillä ole kiderakennetta. Tämä johtuu siitä, että aine on luokiteltu mineraaliksi jo vuosituhansien ajan – se on siis niin kutsuttu ”grandfathered-”mineraali.

24

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 24

Mineraaleja voidaan luokitella monella tavalla. Tärkein luokittelun perusta on kemiallinen koostumus. Mineraalit voidaan jakaa muun muassa hapetonta ja hapettunutta rikkiä sisältäviin, fosfaattia sisältäviin, happea sisältäviin, halogeeneihin ja puhtaisiin aineisiin. Monipuolisin mineraaliryhmä on silikaatit, jotka sisältävät eri tavoin järjestäytynyttä piitä ja happea.

Mineraalin kemiallinen koostumus vaikuttaa myös sen ulkoisiin ominaisuuksiin. Näitä ovat asu, lohkeavuus, kovuus, ominaispaino sekä väritys.

Asulla tarkoitetaan mineraalin ulkoista ”habitusta”.

Asu voi olla mitä vain levymäisestä neulasmaiseen tai kuution muotoiseen. Asuun liittyy läheisesti lohkeavuus, joka tarkoittaa mineraalin taipumusta hajota tietyn pintamuodon mukaisesti. Esimerkiksi oktaedrisen lohkeavuuden omaava fluoriitti hajoaa vinottaisten kuutioiden muotoisiksi kappaleiksi vasaran alla.

Kovuudella tarkoitetaan mineraalin kestävyyttä mekaanisen hankauksen alla. Mineraalit voidaan laittaa ko-

Leväperäinen • 4 • 2015

9.11.2015 10.00

Mihin kaikkeen mineraaleja sitten voidaan käyttää?

Jalo- ja korukivien lisäksi monet mineraalit voivat toimia koristekivinä tai teollisuusmineraaleina. Niitä voidaan käyttää sellaisenaan, tai niistä voidaan eristää alkuaineita teollisuuskäyttöön. Esimerkiksi rikkikiisusta voidaan valmistaa rikkihappoa ja apatiitista fosforilannoitteita. Tavallisesta valkoisesta A4:stakin iso osa koostuu kalsiitista.

Ympäristötieteilijälle on tärkeä tuntea, mistä eri kivilajit koostuvat. Esimerkiksi graniitti sisältää kvartsia, maasälpää ja biotiittia. Mineraalikoostumus määrittää esimerkiksi sen, kuinka hyvin kivi kestää kemiallista ja fysikaalista rapautumista. Kivistä myös liukenee pieniä määriä mineraaleja ympäröivään maaperään. Koska Suomen kallioperässä on paljon hapanta graniittia, on maaperämme yleisesti melko hapan, joka vaikuttaa kasvilajistoomme. Mineraaleja liukenee jonkin verran myös vesistöihin. Kivennäisvesi saakin nimensä siihen liuenneista mineraaleista.

Mineralogi voi elämänsä aikana oppia tuntemaan noin 100 mineraalia. Käytännön mineraalitunnistus on usein oletuksiin perustuvaa, sillä monet mineraalit esiintyvät hyvin vaihtelevilla kemiallisilla koostumuksilla olosuhteista riippuen. Ainoa keino täsmälleen tunnistaa mineraali onkin laboratoriossa. Tästä huolimatta oletuksilla voi päästä pitkälle – ja mineralogian maailmassa on loputtomasti uutta ihmeteltävää. Mineraalien kiehtovuus perustuu niiden ikuisuuteen – ne voivat säilyä sellaisenaan jopa vuosimiljoonien ajan, ja senkin jälkeen syntyä uudelleen geologisen kiertokulun kautta. Tavalla tai toisella – timantit ovat ikuisia! ”No vestige of a beginning, no prospect of an end.”

– James Hutton

Ikivanhoja kivikasoja. Eiku - ikivanhoja myyläisiä siis.

Kuva: Lauri Laitila

vuusjärjestykseen Mohsin kovuusasteikolle yhdestä kymmeneen. Mineralogin tärkeimpiin työkaluihin kuuluu rautanaula sekä posliinilevy, joilla voi selvittää mineraalin kovuuden. Kovin kaikista mineraaleista on timantti. Sen jälkeen on 9:n kovuusasteen omaava korundi, josta hiotaan muun muassa rubiineja ja safiireja. 8:n kovuusasteen omaa moni korukivi, kuten topaasi, berylli ja siitä hiottu smaragdi. Posliinilevyn kovuus on noin 7, ja mikäli mineraali naarmuttaa levyä, on sen kovuus yli tämän asteen. Rautanaulan kovuusaste on noin 5. Kynnen kovuus on puolestaan 2:n luokkaa, ja sitä pehmeämpiä aineita ovat esimerkiksi kipsi, talkki ja lyijykynistäkin löytyvä grafiitti.

Ominaispaino eli suhteellinen tiheys kuvastaa, kuinka painavalta mineraali tuntuu suhteessa sen peittämään pinta-alaan kädellä. Monet painavat mineraalit ovat myös myrkyllisiä, kuten lyijyhohde sekä elohopeaa sisältävä sinooperi. Huhun mukaan itse Kleopatra punasi huulensa aikanaan sinooperilla.

Väri on mineraalin päällimmäinen ominaisuus, mutta yleensä huono tuntomerkki. Väri aiheutuu tyypillisesti kemiallisesta koostumuksesta sekä mineraalissa esiintyvistä epäpuhtauksista, kuten negatiivisesti varautuneista hiukkasista ja roskista. Siirtymämetallit kuten kupari ja rauta ovat voimakkaita värinaiheuttajia. Muita alkuaineita sisältävät mineraalit voivat puolestaan olla melkein minkä värisiä tahansa. Tunnetuin muodonmuuttaja on kvartsi, josta on hiottu muun muassa monet lapsuuden onnenkiviautomaateista tunnetut kivet kuten violetti ametisti ja verenpunainen jaspis. Kvartsi on ulkonäöltään tavallisesti samea ”kristalli”, mutta sen väri voi olla mitä vain vaaleanpunaisesta ruusukvartsista pikimustaan tai vihreään.

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 25

25

9.11.2015 10.00

Kuoppia, kiviä ja Kerpeikkari -eli Ympäristötoimittajien kanssa Evolla Teksti: Ella Pippingsköld

Räkä poskella ja hiki virraten saavun Kiasman kulmalle juuri ja juuri ennen aamukahdeksaa. Huojentuneena ja sittenkin ajoissa silmäilen tilausbussipysäkin ympäristöä. Ryhmääni ei ole vaikea tunnistaa. Tusina ulkoiluvaatteisiin pukeutuneita henkilöitä, osalla kamerat kaulassa.

Kuva: Riku-Matti Akkanen

26

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 26

Astelen rinkiin jo nyt tyytväisenä siitä, että olen päättänyt tarttua tilaisuuteen lähteä Ympäristötoimittajien ja Metsähallituksen kanssa Evolle tutustumaan hieman suomalaisten metsien kätkemiin historiallisiin salaisuuksiin. Tieto retkestä ilmaantui Myyn sähköpostilistalle ja viimeistään Ripan innostava kommentti sai minut ilmoittautumaan mukaan. Vähän jännittää, koska en tiennyt tarkalleen, mitä olemme menossa tekemään, ja keitä nämä Ympäristötoimittajat oikein ovat.

Hetken rupattelun jälkeen istun tyytyväisenä bussiin ajatellen, että voin nyt torkkua ensimmäiseen kahvitaukoon asti. Bussin miellyttävä tunnelma kuitenkin piristää, ja Ympäristötoimittajien puheenjohtajan Pekka Virtasen kanssa jutusteltuani selviää, että olemme siis Metsähallituksen kutsumana menossa tutustumaan lopuillaan olevan kartoitusprojektin muutamaan kohteeseen. Osana Kansallinen Metsäohjelma 2015 toimintaa Metsähallitus on kartoittanut Suomen talousmetsien kulttuuriperintökohteita viisivuotisen projektin aikana. Vaikka kartoitus onkin kattanut vain kymmenisen prosenttia metsistä, on kerätty tietomäärä valtava. Kohteita on tuhansia ja hankkeen tuloksena on jo mm. muutettu Suomen asutushistoriaa. Itseäni kiinnostaa, josko vedenalaisen kulttuuriperinnön kohteiden kartoitusta tehtäisiin myös jossain vaiheessa. Keskustelenkin tästä myöhemmin Metsähallituksen Antti Otsamon kanssa, ja kuten tällaisen massiivisen projektin juuri päätyttyä voikin arvata, ei sellaiseen ihan heti lähdetä uudelleen. Voi vain kuvitella, minkälainen määrä elämän jälkiä kätkeytyy Suomen rannikkovesiin…

Leväperäinen • 4 • 2015

9.11.2015 10.00

Matkalla kohti ensimmäistä nähtävyyttä Parolannummella uppoudun mietteisiini omista opinnoistani. Yläpuolellani olevasta kaiuttimesta kuuluva jatkuva ininä käy flunssaisiin korviini ja alan epäillä sen kuuluvaan pääni sisältä. Väsymys painaa. Onneksi Tankki-Tuvan eli Parolan museokahvilan munkkikahvit piristävät jo ajatuksena, ja ilmoitus ”Antin shown” alkamisesta herättää minut mietteistäni. Antti kertoo, että kartoitusprosessi on osa Metsähallituksen metsätalouden kestävä kehitys toimintoa.

Liikelaitoksena Metsähallitus omistaa 9 miljoonaa hehtaaria metsää ja 3 miljoonaa hehtaaria vesialaa. Metsästä jopa 42 prosenttia on suojeltua, mikä oli minulle uutta.

Tänä vuonna kulminoituu kulttuuriperintöhanke, jonka kohteita olimme siis menossa katsomaan oppainamme arkeologit Hanna Kelola-Mäkeläinen ja Ville Laurila.

Kahvia juodessa käymme keskustelua siitä, mikä on suojelun arvoista kulttuuriperintöä. Nykyinen muinaismuistolaki on hyvin vahva, mutta onko jokainen kivikasa tai tienpohja todella suojelun arvoinen? Ympäristöasioissakin näitä keskusteluja käydään jatkuvasti ja milloin kenenkin intressit on otettava huomioon.

"Tällaisia ”näkymättömiä” historian paikkoja on kaikkialla. Kuoppaan maassa tai kivikasaan keskellä metsää voi kätkeytyä huima tarina."

Kulttuuriperintökohteiden tarkastelu alkaa Parolan vanhalla venäläisten sotilaiden hautausmaalla. Parkeeraamme bussin ja siirrymme tien vieressä sijaitsevan vallin tarkasteluun. Se ei näytä juuri miltään, mutta kätkee Venäjän vallan aikaisen hautausmaan. Kymmenisen vuotta sitten esiin putkahtaneet luut johtivat ilmoitukseen poliisille. Sen myötä selvisi, että kyseessä ei ollut lähihistorian henkirikoksen uhri, vaan unohdettu hautapaikka, jonka rauhaa ei ole kunnioitettu. Oppaamme kertovat, että tällaisten paikkojen tutkimiseen käytetään vaihtelevia menetelmiä laserkeilauksesta haastatteluihin ja vanhoihin karttoihin. Haastatteluiden avulla pääsemme käsiksi ihmisten muistiin tallennettuun historiaan, perimätietoon. Perimätietona kulki myös tieto paikalla sijainneen kirkon kurjasta kohtalosta joutua varastetuksi polttopuuksi.

Tällaisia ”näkymättömiä” historian paikkoja on kaikkialla. Kuoppa maassa tai kivikasa keskellä metsää ei välttämättä herätä kiinnostusta ohikulkijassa, mutta sen yhteyteen voi kätkeytyä huima tarina. Jään pohtimaan, miten tämäntyyppistä tietoa voisi hyödyntää ympäristönsuojelussa.

Alan innostua retkestä. Entinen kulttuuriperinnön tutkimuksen opiskelija heräilee sisälläni ja kyselee innoissaan asioista, joihin luulin jo menettäneeni kiinnostukseni!

Jatkamme vatsat kurnien kohti tukikohtaamme, Ruuhijärven savottakämppää, jossa on luvassa lounastauko.

Lounaalla tempaudun kuuntelemaan Hannan kertomusta Juhani Aataminpojasta, eli Kerpeikkarista, Suomen pahimmasta murhamiehestä, joka viisiviikkoisella paloviinanhuuruisella ryöstö- ja tapporetkellään surmasi kaksitoista henkeä. Tämä Kerpeikkari jäi kiinni kansalaispidätyksen seurauksena. Hänet tuomittiin kuolemaan.

Silloinen keisari kuitenkin päätti, että valemestaus riittää pelotteeksi ja kansanhuviksi, ja nopean kuoleman sijaan Kerpeikkari muurattiin Suomenlinnaan kaltereiden taakse kärsimään hitaamman vapautuksen. Puolentoista vuoden vankilassaolon jälkeen hän kuoli. Mielenkiintoista oli kuulla, että Suomessakin on ollut käytössä eräänlainen lisärangaistus erityiseen rikokseen syyllistyneelle mestattavalle: tältä voitiin esimerkiksi katkaista käsi. Täkäläiseen kulttuuriin kuitenkin kuului suorittaa tämä lisätoimenpide vasta mestauksen jälkeen, rikollisen onneksi.

Bussimatka jatkui lounaan jälkeen ja sain kuulla pääseväni Evon Rivieralle. Kiiltävät ruskettunet auringonottajat mielessäni huristelimme Hämeen Ammattikorkeakoulun Evon kampuksen alueelle. Siellä meidät vastaanotti metsäsuunnittelija Antti Saari. Hän esitteli meille vanhojen lamamiilujen jäänöksiä, jotka maallikon silmissä näyttivät kuopilta, joihin ei metsässä samoillessa kiinnittäisi huomiota. Läheltä löytyi myös pyyntikuoppia, joihin oli tapana ajaa esimerkiksi peuroja. Tämä metsästystapa kiellettiin 1890-luvulla liian tehokkaana.

Arkeologit Hanna Kelola-Mäkeläinen ja Ville Laurila Kuva: Antti Koli 2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 27

27

9.11.2015 10.00

Seuraavaksi ajamme Rivieran rantoja pitkin pystymiilupaikalle. Pystymiilut jo näyttävätkin joltain. Laakeat, melko matalat ja symmetriset kuopat metsänpohjassa ovat selvästi ihmisen tekemiä. Muutama hiilenpalanenkin on näkyvissä. Nämä kyseiset pystymiilut ovat ilmeisesti olleet opetuskäytössä 1926 asti. Pystymiiluja saatettiin polttaa useita päiviä, jopa viikkoja ja niistä saadut hiilimäärät olivat suuria.

Iltapäivän laavukahvien jälkeen porukka könyää raukean tyytyväisenä jälleen bussiin jatkaakseen kohti vanhan torpan jäänteitä. Jäljellä on enää muutamia kiviä ja valettu uuninpohja, mutta kertoman mukaan tällä paikalla on majoitettu venäläissotilaita. Keskustelumme siirtyy jälleen kohti suojelukohteiden varsinaista suojelua.

Esimerkiksi tällaisen kohteen päälle kasvavat puut tulisi poistaa suojelun nimissä. Mietin tätä uudelleen ympäristönsuojelun kohdalla. Mitä tehdä jonkin vanhan, ihmisen muokkaamaan ympäristön, esimerkiksi perinnemaisemien tapauksessa? Onko tärkeintä suojella, vai ennallistaa?

Historiantäyteisen päivän päätteeksi meidät palkitaan saunalla, ruualla ja juomalla Ruuhijärven kämpässä. Antoisa päivä, virvokkeet ja rento tunnelma vapauttavat keskustelun aiheiden vaihdellessa metsänsuojelusta musiikkiin ja kaikkeen siltä väliltä.

Tätä kokemusta rikkaampana suosittelen ympäristöstä ja kirjoittamisesta kiinnostuneille tutustumaan Ympäristötoimittajien toimintaan ja tilaisuuden tullen lähtemään vastaaville (ilmaisille!) reissuille mukaan jos niitä vielä ilmaantuu.

"Suomen toistaiseksi tuotteliain sarjamurhaaja oli traaginen lainsuojaton, joka kasvoi isättömänä ja kosti kurjuutensa tällä tiiviillä tapporetkellään."

Torpalta jatkoimme matkaa Hokajärvenkämpälle ja tarina Kerpeikkarista jatkuu. Maalaisidyllisen pihapiirin paikalla sijainneessa Hokajärven torpassa kertoman mukaan on Kerpeikkari piilotellut morsiamensa kanssa. Hurjan tapporetkensä alussa hän surmasi äitinsä ja isäpuolensa. Muut uhrit olivat ryöstönkohteita, joista osa selviytyikin. Kertoman mukaan Kerpeikkarilla oli myös oma jengi, niin kutsuttu Kölkön klaanin. Kuollessaan Suomenlinnassa vuonna 1854, oli hän vasta 26-vuotias. Suomen toistaiseksi tuotteliain sarjamurhaaja oli traaginen lainsuojaton, joka kasvoi isättömänä ja kosti kurjuutensa tällä tiiviillä tapporetkellään.

Lopuksi käymme katsomassa vanhan tervatehtaan jäännöksiä joen varrella. Joki on uittopadottu ja siitä laskee pieni puro tehtaan viereen. Sitä pitkin uitettiin käytettävät tukit tehtaalle. Maisema on kaunis ja uittopuron lampi lähes mystisen näköinen matalassa auringonpaisteessa. Vaikka tehtaasta on jäljellä enää nämä uiton rakenteet ja kivijalka, on se osa tätä lumoavaa maisemaa.

28

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 28

Allekirjoittanut muinaisessa pyyntikuopassa Kuva:•Antti Koli Leväperäinen 4 • 2015

9.11.2015 10.00

Te Ku

Eevis kertoo, miltä tuntuu olla Myyn fuksi Teksti: Eeva-Maija Kakko Kuvat: Mikko Penttinen ja Paula Silfverberg

Tunnustan. Stalkkailin jo viime keväänä Myyn Facebook-sivuja ja -ryhmää. Ehkä jopa ihmisiä, jotka sinne oli kirjoitelleet. Niillä oli ollut jotain kivoja exguja vai-mikä-se-nyt-oli ja viinikilpailuita ja mitä vielä. Oi, olisinpa minäkin ensi syksynä tuossa joukossa.

Heinäkuussa sitten kolahti kirje postiluukusta ja riemu oli suuri. Sain ekan Levikseni kouraan, pääsin ihastelemaan tuutoreiden naamoja ja arvailemaan että kukahan oma tuutori onkaan. Kirjeen mukana tuli myös kutsu Suomenlinnaan, johon tuntui olevan vielä ikuisuus. Mutta pian sitä oltiin jo Kauppatorilla kahvittelemassa ja noustiin lauttaan. Pre-orientoivan päivän jälkeen fiilis oli katossa – kaikki vaikutti huipputyypeiltä. Tähän tosin oli tulossa pian muutos... ei vaan, samat on fiilikset edelleen!

Kun mietin syksyä taaksepäin, se tuntuu tiiviiltä pallerolta täynnä niin paljon kaikkea. Joitain kohokohtia tuolta sekamelskasta kuitenkin nousee esiin. Toki orientoiva viikko oli yhtä bileiden tykitystä, ja sen jälkeen oli melkoisen nuutunut olo, vaikka eihän ne luennotkaan vielä edes alkaneet! Ainakin pääsi opiskelijaelämän syövereihin nopealla töräytyksellä ja harvemmin on tullut viikon aikana tutustuttua ihmisiin niin tehokkaasti. Myöhemmin oli sitten fuksiaisten aika, ja ne oli pienet ja söpöt Myyn tyyliin. Hauskaa oli, ja kaiken huipuksi meidän tiimi voitti! Tosin palkintona oli sitsit puoleen hintaan ja mites kävikään... Kiltisti maksoin täyden hinnan ja tajusin sen vasta jälkeenpäin. Oli ne sitsit kuitenkin sen arvoiset kaikessa outoudessaan!

Erityismaininnan ansaitsee excu, tai siis åxq, eli excursio Ahvenanmaalle. 40 myyläistä ja yksi viikko. Suurin osa jotain pelottavia vanhoja kääpiä... No ei ne niin pelottavia olleetkaan ja antoivat jopa pikkuisten fuksien istahtaa hetkeksi bussin takapenkille. Oli kyllä oikea ratkaisu lähteä jo fuksina reissuun.

Jos ennen excua ei vielä ihan tuntenut kuuluvansa joukkoon, niin paluumatkalla laivan lattialla yhdessä isossa mytyssä köllötellessä tällaiset tuntemukset kaikkosivat.

Mutta. En tiedä voinko puhua myyläisyydestä mitään ennen syksyn kohokohtaa. Siitä puhuu kaikki. Sinne ilmoittauduttiin saman tien turhia miettimättä. Siihen liittyen on tipahdellut jo monta dramaattista ja mystistä sähköpostia. Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi ohittaa. Karkkila.

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 29

Henri Hane opettaa fukseille myyläiskasan alkeita. Fuksit: Saara, Meeri ja Eevis.

29

9.11.2015 10.00

Leväperäisen kulttuuritoimittaja Jake ”Nuke” Suippila tavoitti enviro-punk liikkeen pioneeribändi Äänettömän kevään kesken kiertueensa.

Liki neljäkymmentävuotisen uransa aikana yhtye on jättänyt jälkeensä satoja jäljittelijöitä. Raa’at sanoitukset yhdistettynä verisen kirskuvaan äänimaailmaan ovat vedonneet lukemattomiin sieluihin samalla kun bändin rehellisyys ja peräksiantamattomuus ovat riisuneet aseista kriitikot, yleisön sekä isoäidit. This is true!

Texasista startanneella maailmanturneella on tähän mennessä pistetty matalaksi squatteja, kellareita, klubeja ja kesämökkejä ympäri maailman. Tänään yhtye päättää keikkaputkensa, minnepä muuallekaan, kuin Karkkilaan. Nauhurin naksahtaessa pöydän ympärillä istuu allekirjoittaneen lisäksi yhtyeen jäsenistä MC Krust, Kooma, Musta Pippuri, Juicy Pee ja TitiUuu.

30

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 30

Leväperäinen • 4 • 2015

9.11.2015 10.00

Nuke: Noni, eli mistäs tää teiän bändi sai niinku alkunsa?

Kooma: Kai sen piti olla joku hyvä läppä. Hei joku keksikää nyt joku syy. On tää kuitenki haastattelu!

Musta Pippuri: Ellemmä ny iha väärin muista, nii juotii kiljua C-grundin pihalla, ja sit joku näistä jätkistä tuli nykimää hihasta, että hei Musta Pippuri, me tarvitaa pasisti. Muu on jääny mulle vähä hämärän peittoon, mutta jälkeen päin on ollu jotai huhua, että nää jätkät oli tavannu toisensa jossai vessajonossa.

TitiUuu: Heräsin eräänä syysaamuna Viikin Alepan roskiksesta siihen, kun Kooma tuli dyykkaamaan mua. Myöhemmin törmättiin vessajonossa ja otettiin lähimmät jätkät bändiin.

K: Ai niin katoin et tos TitiUuus oli viel päiväyst jäljel.

Kapitalistit saatana heittäneet jo menee…

Juicy Pee: Vessassa tai vessajonossa syntyy aina parhaat ideat, tosin en tiä onko tää sit yks sellasista...

N: Okei okei! Joo! Paskaa lapioimassa tapasitte?

MC Krust: Joo. Kädet taskussa, paskaa hanskassa, homma kädessä ja hanskat naulassa.

Juicy Pee: Tais olla myös vähän kusta sukassa. Ainaki mulla.

K: Se oli kyl tiukkaa kakkaa TitiUuu: Suurin osa meistä on kyllä sivareita.

N: No onko teillä kellään sitten aiempaa soittotaustaa? Aiempii bändejä?

K: Kyl mä oon soittanu. Punkkia ja sit se Tsapuska-ryhmä MP: Mulla ja MC Krustilla on semmonen avantgardistinen kantriduo kun Pelkät peukut, tuttavallisemmin PP TitiUuu: Villillä 80-luvulla tehtiin Läntisen Tommin kanssa lapsille gangstarappia nimellä Teini-ikäiset Mutanttiverokarhut, mutta se ei jostain syystä ollut kovinkaan suosittua.

Juicy Pee: Tää on mun kuudestoista ja toistaiseksi pitkäikäisin bändi. Jörn Donnerin Mustan Tähden kanssa soitettiin joskus Lepakon takahuoneen vessassa, mut se bändi hajos sit jossain toisessa vessajonossa.

N: Mä en oo kyl kuullu mistään noista..

MP: No ethän sä voikaan näistä 80-luvun undergroundhelmistä mitään tietää, urpo. Sitäpaitsi mitäpä niillä lesottamaan.

Juicy Pee: Komppaan Pippuria.

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 31

MCK: Siis pimppaat koppuria?

Juicy: Onneksi Pippuri tuli sentään pois hyllyltä...

MCK:Mut joo! Vedettiin keikkaa aika pitkälti erilaisissa kansallispuistoissa ja luolissa ympäri Suomee, eikä siellä ollu kuulemassa ku eläimiä. Ja kuolleita eläimiä.

K: Hitto teil on kyl ollu hyvä yleisö. Mätänevät luolarotat oli salee ässää seuraa. Kai siltä turneelta liikeni matkamuistoja tähän päivään asti??

MCK: Jep jep! Tehtiin sillee käänteisii keikkoja, et ME annettiin keikkaliksaa niille luolarotille. Vietiin luumuja ja nektariineja niille syötäväks. Muistona mulla on sata helistintä ja mobile niistä hedelmien kivistä.

N: No mut sehän on sit selvä! Teittekste ite kaikki soittimet? Jostain luusta tai graniitista tai jostain?

MP: Joo, toi Krusti tekee sivutöinään haudankaivajan hommia. Se saa sieltä alennusta materiaaleista.

T: Mun triangeli on väännetty rautalangasta.

K: oon mä joo tykänny soittaa.

Juicy: Nahkat (kalvot) mun kioskiin dyykattiin samasta roskiksesta mistä Titityykin.

N: Entä sit tää bändin nimi? Siinähän on aika suoraa viittausta tällaseen ympäristönsuojelullisen toiminnan historiaan.

K: Nii siis kelaa olin yks syksy ulkona ku ei kuulun linnun lintuu. Kylhän mä siit nyt säikähdin, tsekkasin jotai tietoo äänettömist syksyist. Ku löyty vaan sitä Äänetönt Kevättä ni otin sit sen ku oli riittävän lähellä.

MCK: Jep, just näin. Sit se on sillee symbolista myös, et ne äänet jotka ei pääse ääneen, pääsee ehkä ääneen meidän äänen kautta.

N: Et oottekste sit niinku luonto-väkeä?

MP: Mä oon luonto-käki Juicy: Luontoväki on yhdyssana!

K: Eiks me kaikki niinku olla luonnon väkee? Oon aina tykänny luonnosta ku isi vei mut nuotiolle paistaa makkaraa.

MCK: Ei me mitään hiton menninkäisiä olla!? Meikäläinen on kyl aika lyhyt ja joskus baarijonossa joku vittuili, et “Hobitti käy uhoon!”. Se kyl pelkäs mun vimmaista luonnetta, kun jotain murisin siinä.

T: Mua ei Helsingin herrat ja puunhalaajat määräile!

N: Hahaa! Luut kurkkuun vaan!

MCK: Juicyn luiset rumpukapulat kurkkuun!

31

9.11.2015 10.00

N: Entä mikä on mieleenpainuvin keikkamuisto? Ootte kuitenkin rundannu pitkin poikin ja varmaan kaikenlaista kommellusta on tapahtunu?

N: No hei kiitos tyypit tästä haastattelusta! Tää on henkilökohtasesti ollu mulle iso juttu päästä tapaa teitä ja heittää läppää!

MP: No ohan näitä, kaikenlaista… Tiiäthän, mikä tapahtuu rundilla, pysyy rundilla. Eli samahan se on laittaa jutut kiertämään. Elikkä kerran ku oltii ihan perinteisellä Euroopan kiertueella ja soitettii jossai latvialaisessa kaupungissa yhellä klubilla, nii eiköhän tähän kapakkaan änkee jotai 40 hippiä, ilmeisesti jotai ympäristöalan opiskelijanuijia Helsingistä. Ne oli tietenki kiertäny jollai haisevalla kirahvibussilla viikon ympäri Itä-Eurooppaa ja ne alko olla ihan käsittämättömässä kunnossa, siis ne ei tajunnu mistää mitään. No aluks me luultii, että ne tuli siihen baarii ihan meidän takia, meitä kattomaan. Mutta ei perkele. Ne ei ees huomannu, että me oltiin siellä, ja tunki sen kapakan jukeboksin täytee jotai ukrainalaisia pikkukolikoita. No sit se jukeboksi huusi siellä koko illan 70-luvun latvialaista iskelmää. Yritäppä siinä sitte soittaa punkkia. Meidän rumpali Juicy Pee perinteiseen tapaan tietenkin flippas, nousi hikiseltä perseeltään, käveli keskelle sitä porukkaa, ja nappas siitä jonku satunnaisen pitkätukan mukaansa. Mä elän siinä käsityksessä, että äijän lapsuudentraumat heräs henkiin, sen perhe piti katos Pöljällä ihan vanhan liiton lihakauppaa. Se oli vaa että hou hou hou, ja kanto tän hippiraukan olallaan takahuoneeseen, missä Krustilla on aina mukana sellane dracula-tyyppinen hauta-arkku. Me kuultii vaa saranoiden narinaa, outoa litinää ja kannen pamahdus. Sit Juicy tulee takahuoneesta ja pyyhkii käsiään housuihin. Loput voit päätellä ite.

Juicy: Pitänee paikkansa…

T: Joko tää haastattelu alko?

K: Nii siis mihin tää tulee? Muista sanoo siin kans et neoliberalismist ei selvii hengis ja alkuperäiskansojen pitää antaa olla.

MP: Nonii. Mukavia eläkepäiviä.

Juicy: Ugh! MCK: Hau! N: Otetaan vielä lopuks ekan luokan ystäväkirjojen kunniaks pieni slämykierros

N: Siis se vaan työns sen sinne?!

MP: Näin mä uskon. Se oli jotenki höyrypäissään päätyny siihen ironiseen tulokseen, että tää meidän keikan pilannut hippi ansaitsee päätyä kinkuksi joulupöytään.

Mut kohta se hippi vaappu jo takas sinne baarin puolelle.

N: Ja jätkä nousi sinappihunnutettuna jostain arkusta, niinku mitään ei olis tapahtunu!? Hahaa, ei vittu paras!

MP: Kyllä. Sen jälkeen kyseinen tilaisuus jatku aivan leppoisana kumbaya-tyylisenä illanviettona niiden latvialaisten retro-iskelmien tahtiin. Jostain syystä me osattiin ne jo ulkoa.

Juicy: Onkos ne Hyvinkään paloittelusurmat muuten jo selvinny?

Nimi H a ut a st a k a . u r K MC Ik ä Xöö n Soiti kitara Laulu, a iruok Le m p K ä äg a ij uom Le m p i ssaviin P r i n se o Mott ?

32

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 32

Leväperäinen • 4 • 2015

9.11.2015 10.00

Nimi Kooma

Ik ä R iittämä tön ikä Soiti n I b a ne z p akettike ppi Lempir uok a Muromy sli ja lak toositon kev y tma itojuoma Lempij uom a Ter moks e ss a pa r i päivää hautunu t kahvi Motto V*tun h y vä soolo

Nimi Musta Pippu ri Ik ä eh!!!! on vain numero hehh Soitin (ny ysitt y)basso Lempiruok a

digestive-keksit Lempijuom a Karkkilan aamuglögi

Motto ngissä!!!!!

Ei elämästä seleviä he

Nimi TitiUuu

Juicy Pee

Ik ä ää Vähän toista eläm

Ik ä Äitis ikä potenssiin 2

Soitin mbur iini ja saha Suu, Tr iangeli, Ta Lempiruok a rskalla uliturska ananasmu Kermainen valkosip Lempijuom a Magis Motto

ajetaan dem mät matkat Keik kabussia pi keik kabussilla

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 33

Nimi

Soiti n Kioski helvetistä Lempiruok a

Porkkanakak ku!

Lempijuom a Kusenläm min veroluoka n I Karhu blandattuna Mehukatilla Motto You can’t polish a tur d (Et voi puolalaistaa tur tlesia) 33

9.11.2015 10.00

(Jätimme yhden K:n pois hallituksen kaavailemien leikkausten vuoksi)

"Jotta Karkkilan patjat ja omat lakinat eivät kulu, kannattaa Karkkilassa maata samoilla patjoilla ja mahdollisesti monen myypylän kanssa kasassa."

Kysy Pikku Myyltä - Vessa edition Saako invavessaa käyttää jos se on vapaa?

Invavessan tarkoitus on olla esteetön wc, esteetön siis kaikille, ei ainoastaan esimerkiksi liikuntarajoitteisille. Virallista sääntöä ei kuitenkaan ole, mutta toisaalta eihän ihmisestä välttämättä näy päälle, tarvitseeko hän invavessaa vai ei.

Eli rohkeasti vain pissalle tai kakalle invavessaan! Jos kuitenkin käynnin jälkeen oven takaa mulkoilee jono mummoja rollaattorien kanssa niin voi pienen anteeksipyynnön ilmoille heittää. Sehän on vain sitä normaalia kohteliaisuutta.

(Lähde: Kynnys ry) Uskaltaako taxyladyn vessaan mennä?

Kyllä, kunhan muistat istua toimituksen ajan. Varo kuitenkin, ettet lukitse itseäsi bussin vessaan matkalla Karkkilaan. Muuten voi käydä, että matka Karkkilaan kestää kauemmin kuin haluaisit. Jos kuitenkin lukitset, muista ottaa mukaan virvokkeita niin sentään voit bilettää sitten siellä vessassa.

Mitä tapahtui Karkkilan vessassa vuosijuhlavuonna 2011?

Se jääköön vain tiettyjen ihmisten verkkokalvoille. Ikuisesti.

34

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 34

Leväperäinen • 4 • 2015

9.11.2015 10.00

Kuinka pukeutua Karkkilaan Oikeaoppinen pukeutuminen Karkkilaa varten voi askarruttaa monien, ja etenkin ensikertalaisten mieltä. Sekä yli- että alipukeutumisen vaara on suuri.

Leväperäinen on kasannut pukeutumisoppaan jokaista Karkkilankävijää varten.

1. Suhtaudu Karkkilaan kuin urheilusuoritukseen.

Tarvitset siis mahdollisimman mukavat ja joustavat vaatteet, joiden pieni likaantuminen ei haittaa.

Pipo on cool ja peittää huonon hiuspäivän

Ukulele viimeistelee söpön ja taiteellisen lookin

2. Karkkilassa kukaan ei muista ottaa kuvia, eikä muutenkaan jälkikäteen muista mitään. Pukeudu siis huoletta kuten pukeutuisit yksinäiselle kotiviikonlopulle.

3. Karkkilatyyliin kuuluu tuulahdus 80-luvulta.

Mausta pukeutumistasi siis männävuosien kuteilla.

4. Muista turvavarusteet. Jarrusukat ovat hyödylliset, jos olet menevää sorttia. Toisille kypärä voi olla paras ystävä. Minimissään tarvitset kasan puhtaita alushousuja, sillä pissaat kuitenkin housuun krapula-aamun hysteerisille vitseille nauraessasi.

5. Pyyhe. On olemassa universaali käsitys siitä, että pyyhkeellä voi tehdä paljon enemmän kuin uskotkaan. Saunomisen lisäksi pyyhettä voi käyttää Karkkilassa esim. peittona, patjana, siivousvälineenä tai verhona.

6. Kätevät kengät. Tämä on erityisen tärkeää tupakoitsijoille, sekä niille muuten vaan meneville tyypeille. Karkkilassa rampataan sisään ja ulos, joten helposti jalkaan laitettavat popot nopeuttavat toimintaasi huomattavasti.

Lisävarusteet: ukulele, kasvomaalit, hassut esiintymisvaatteet, villasukat, pomppukengät, kynsilakkaa, permanenttitusseja

Löysä hippipaita on Karkkilassa kuuminta hottia. Tuo hippiaatetta esiin peace-merkein ja solmuvärjätyin asustein

Kalsarit tai jumppahousut ovat sopivan joustavat yläsänkyyn tai kaapin päälle kiipeillessä

Hai-saappaat ovat Karkkilassa suosittuja.

Vältä punaista väriä, sillä et erota joukosta omiasi.

Kuvan malli: Johannan pää ja jalat, Annan keskivartalo.

2015 • 4 • Leväperäinen

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 35

35

9.11.2015 10.00

Leviksen takakansi

Takakannen logo

36

Myyry_levaperainen_4_2015_B5.indd 36

Leväperäinen • 4 • 2015

9.11.2015 10.00