Leväperäinen 4/2019

OUROBOROS 4/2019

MYY RY 2019 • #4 • Leväperäinen

YMPÄRISTÖTIETEEN OPISKELIJAT

1

Päätoimittaja Aku Haapanen Art Director Nelli Honkela Tekstit Aku Haapanen Nelli Honkela Minna Huovinen Jasmin Johansson Kasper Mickos Sonja Naalisvaara Jenny Lindh Ursula Siltanen Ekskuartikkelin kirjoittajat: Anne, Margarita, Heini, Saku, Soila, Mari, Saara, Taika, Mirko, Anni, Paula

SI S Ä L LY S s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Terveiset puheenjohtajalta s. 5 LaxQ aka PoxQ - Myyn ekskursio Lappiin s. 16 Ekskulla kuultua s. 17 Tulkinnanvaraista taustatietoa s. 20 Leväperäinen fuksiaisissa s.24 Kasvisruokakerhon terveiset s. 26 Kettu ja Tilhi s. 27 Mitä kuuluu, henkilökunta? s. 28 Ympäristövastaavan palsta s. 29 Urheilupalsta s. 31 Tiesitkö? s. 32 Vastine Sampsa ry:n kirjoitelmaan s. 36 Sarjakuva s. 38 Palaute

Kuvitus Mathilda Hauta Nelli Honkela Taika Ilola Maria Lehmusvaara Anni Leinonen Meena Lindroos Paino Picaset Oy 50 kpl ISSN 2323-7430

"Ouroboros (kreik. oura, ' häntä' ja bora, 'syödä') esittää ikuisen kiertokulun ympyrää, joka ilmaisee, että loppua seuraa kaiken jatkuvassa toistumisessa aina uusi alku."

Kuva: Mathilda Hauta

2

Leväperäinen • #4 • 2019

PÄÄKIRJOITUS

Kolmanneskymmenesensimmäinen artikla

N

äinä päivinä tulee neljä vuotta kuluneeksi ensimmäisestä Karkkilastani. Muistaakseni silloin ensimmäistä kertaa minulle valkeni mitä myyläisyys todella on. Lauantaina noin lounaan aikoihin minuun iski se mahdottoman lämmin tunne, kun ymmärtää kuinka hyvä onkaan olla ihminen. Ihmisten nauru, maittava ruoka, kävelyretket, loputtomilta vaikuttavat lautapelitunnit ja kitaransoitto - kaikki se loputon autuus josta Karkkila-viikonloppu koostuu. Kuitenkin lauantai-iltana korviimme kantautui suru-uutisia suoraan euroopan ytimestä Brysselistä: vanhassa kotikaupungissani oli juuri tapahtunut veristen terrori-iskujen sarja. En muista enää tarkalleen, mitä asiasta keskusteltiin, mutta tunsin kuinka Karkkilan ilmapiiri puskuroi uutisten aiheuttamaa surua.

Epätoivo ja lannistuminen kanavoituivat porukalla joksikin paljon rakentavammaksi: palavaksi haluksi parantaa maailmaa.

MUISTETAANHAN OTTAA siis pieni pala Karkkilaa mukaamme maailmalle jaettavaksi. Sitä tarvitaan nyt. Nämä valonpilkahdukset, marraskuun ankeuden ja maailmalta kantautuvien lohduttomuuksien keskellä, ansaitsevat tulla kuulluiksi ja nähdyiksi enemmän kuin koskaan. Lisättäkööt tämä jupina samantien ihmisoikeuksien julistuksen epäviralliseksi 31. artiklaksi: Jokaisella on oikeus Karkkilaansa, mahdollisuuteen osana jotain itseään suurempaa jakaa maailman rakkaus ja tuska.

Tai sitten ehkä kuitenkin sitä sitsilaulua tapaillen: Lisää Karkkilaa päälle maan1

Kiitos kuluneesta vuodesta ja mitä lämpimintä jatkoa teille kaikille. Nyt meikäläinen arkistoituu kertsin hyllyihin, löydettäväksi vuosikymmenten päästä niin kuin viereinen kuva..

Aku Haapanen Päätoimittaja 2019

1 Jotenkin näin se meni? Enemmän sitsaavat korjatkoon tarvittaessa!

2019 • #4 • Leväperäinen

3

Terveiset puheenjohtajalta yhtenä yhteiskunnallisen vaikuttamisen vastaavana hoitanut aktiivisesti pestiään (joka oli muuten yksi MYYn toiminnan kehittämisen kohteita tänä vuonna)! Kaisa taas on uudistanut meidän nettisivut ja kohottanut ylipäätään MYYn visuaalista ilmettä (Mun kuun lempparihetki on katsoa myyn Instagramista millaisen kuukausitiedotteen Kaisa on tällä kertaa keksinyt!) Milla taas ohjannut jäsentoimintaa, hän on toisena tuutorvastaavana kehittänyt fuksitoimintaa toimivammaksi ja huolehtinut meidän ihanista kerhonvetäjistämme.

Meidän hallituksesta tuntui olevan mahdotonta saada yhteiskuvaa, jossa kaikki olisi mukana. (Pj:lle muistutus, että se pitää vielä ottaa!) Tässä kuitenkin suurin osa meidän tän vuoden hallituksesta. Kuvasta puuttuvat valitettavasti Reetta ja Senni.

TÄTÄ LUKIESSASI olet jo Karkkilassa viettämässä MYY ry:n pikkujoulua, mulle ja monelle muulle myyyläiselle kaikkein rakkainta tapahtumaa. Vuosi alkaa lähentyä loppuaan, ja niin myös tämän vuoden hallituksen kausi alkaa olla pikkuhiljaa paketoitu.

KAIKKI PUHEENJOHTAJAT luultavasti sanovat näin, mutta mun mielestä meillä on ollut kaikkein huikein hallitus tänä vuonna! Mikä mieletön yhteishenki meillä on ollut! Kokoukset ovat meillä perinteisesti kestäneet vähintään kolme tuntia, ja yleensä sen takia, kun meillä on ollut yhdessä niin hauskaa. Tämän takia tätä jaksaakin tehdä vapaaehtoisesti, kun on näin ihania tyyppejä ympärillä, joiden kanssa puuhata!

OON MYÖS mielettömän ylpeä meidän hallituksestamme. Lähes kaikki istuivat ensimmäistä kertaa hallituksessa ja yli puolet fukseja! Ja mitä kaikkea me saatiinkaan aikaan. Toimintavastaavamme Tuuli ja Kati järjestivät monen monta onnistunutta tapahtumaa, joista vielä yksi oli MYYn perinteinen kotiviinikisa, jossa kumpikaan ei ollut edes aikaisemmin ollut!

Taloudenhoitajamme Ellen on tehnyt mielettömän työn, kun hän vaihtoi kirjanpito-ohjelman toimivampaan, uudisti käteiskassan käyttöä, hoitanut MYYn pankin vaihtoa, toiminut toisena tuutorvastaavana ja 4

REETTA ON nähnyt mielettömän paljon duunia opiskelijoiden edunvalvonnan parissa! Hän on joryssa puolustanut opiskelijoiden asiaa, ollut mukana mm. ympäristötieteiden uusien moduulien suunnittelussa ja kerännyt opiskelijoilta palautetta ja vienyt niitä eteenpäin. Senni taas on toiminut meidän työelämävastaavana, joka on uusi rooli meidän hallituksessamme! Hän on edistänyt MYYn työelämä toimintaa, nyt tehnyt pohjatyötä työelämävastaavan pestille hallitukseen ja järjestänyt työelämäekskuja. Saku hoitanut meidän pöytäkirjat kuntoon ja huolehtinut, että kenenkään maha ei murise kokousten aikana. Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Kasper, joka teki ison työn hoitaessaan MYYn varainhankintaa Flow-festareilla, ja joka on auttanut muita kun sille on tarvetta ollut!

TÄMÄN PORUKAN kanssa on ollut mielettömän ihanaa kehittää MYYtä eteenpäin ja tietysti myös vaalia niitä perinteitä. Virkistäytymisessä itseasiassa pohdimme, että meidän on varmaan pakko jatkaa kokoustamista muuten vain joulun jälkeen. Sanonpahan vaan, mikäli vielä mietit kannattaako hallitukseen hakea, niin ehdottomasti!

HALLITUKSEN LISÄKSI meillä on ollut myös useita muita toimijoita, joita ilman me ei oltaisi selvitty.

EN VOI kuin kiittää teitä kaikkia, niin hallituslaisia kuin muitakin toimijoita, että teitte tästä vuodesta ikimuistoisen! Ootte rakkaita <3 Haikein terkuin, Sonja

Leväperäinen • #4 • 2019

LaxQ aka PoxQ Myyn ekskursio Lappiin

2019 • #4 • Leväperäinen

5

torstai 26.9.

LAPIN EKSKUN LÄHTÖPÄIVÄ Aamuvarhaisella saavun Viikkiin Koronan edustalle, jossa jo muutamia muitakin matkalle lähtijöitä on kokoontuneena. Aamu on kolea ja aistittavissa lähtöjännitystä ja innostusta, mutta myös väsymystä aikaisen herätyksen vuoksi. Muutama tuttu naama on paikalla ja monia uusia tuttavuuksia, mutta yhtä lailla useimmat tuskailevat matkatavaroidensa määrää, pakkaamisen ja vaatevalintojen hankaluutta tai sitä, onko unohtanut jotain oleellista. Kello lähenee kuutta, paikalla olevat on laskettu jo useampaan kertaan ja vieläkin puuttuu sekä Taxilady että muutama ekskulainen. Bussin puuttuminen saa vastaavat jo hieman hermostumaan ja niinpä soitto kuljettajalle, mutta tämä onkin yllättäen ulkomailla ja kertoo, että toinen kuljettaja on kyllä tulossa, joten jatkamme odottelua. Vain minuuttia ennen ilmoitettua lähtöaikaa saapuu yhdeltä matkalaiselta ilmoitus: ”Meitsi heräs nyt, hups”. Tämä aiheuttaa useammassakin kauhistuneita ja epäuskoisia reaktioita, mutta koska bussikaan ei ole vielä saapunut kehotetaan häntä ottamaan pikimmiten taksi ja saapumaan eväiden noutopaikalle. Bussi saapui viimein noin klo 6:00 ja kun kaikki oli saatu kyytiin, käytiin noutamassa matkan varrelta yhteiset eväskassit sekä puuttuvia ekskulaisia ja todettiin, että onneksi kaikki ehtivät kuin ehtivätkin kyytiin. Viimeinen seurueemme jäsen nousisi kyytiin Lahdesta ja niin matka saattoi alkaa.

Tunnelma Lahteen saakka oli uninen. Karistossa ensimmäinen WC-tauko ja viimeisen matkalaisen kyytiin noukkiminen sujui nopeasti. Bussin vessa oli tyhjentämättä, koska auto oli ollut edellisiltaan saakka huollossa ja olemme matkan ansiosta viisaampia myös bussien vessojen tyhjentämismahdollisuuksista niin Suomessa kuin ulkomaillakin, ja niissä olisi tosiaankin parantamisen varaa! Koska alkumatkasta väsymystä oli nukuttu pois ja aamukin oli jo valjennut, alkoi tunnelma matkustajien keskuudessa nousta ja saimme myös ohjeistusta murhapelistä, matkan kulusta ja muusta oleellisesta. Ensimmäinen vierailukohde tulisi olemaan Äänekoskella Metsä Groupin biotuotetehdas.

Saavuimme lähdön viivästymisen vuoksi ja pienen navigaattori-pränkin jälkeen hieman myöhässä paikalle ja iloksemme meille oli järjestetty aamupalaa. Kuulimme esitelmän biotuotetehtaan toiminnasta ja tuotannosta. Oli mielenkiintoista kuulla, että tehdas esimerkiksi tuottaa bioenergiaa moninkertaisesti yli oman käyttötarpeensa ja hyödyntää puuraakaaineen lähes täydellisesti valmistaen tuotannon sivu-

6

virroista muun muassa kaiken käyttämänsä rikkihapon, mäntyöljyä ja tärpättiä sekä tuotekaasua. Uusimpia sovellutuksia ovat tekstiilien valmistus sellusta sekä biokomposiitti ja työn alla on jatkuvasti tutkimuksia ja kehitystoimintaa, jotta puun käyttöastetta voidaan hinata vieläkin lähemmäs 100%. Esittelyn jälkeen pääsimme kiertelemään upouuteen interaktiiviseen vierailijakeskukseen, jossa pääsimme tutustumaan tehtaaseen virtuaalikierroksella sekä erilaisten info-videoiden kautta ja virtuaalimetsässä esiteltiin metsätalousmetsän elinkaarta ja korjuutoimenpiteitä. Metsäkonesimulaattori oli varsinainen vetonaula ja kovassa käytössä. Yhteiskuvien jälkeen nousimme takaisin bussiin ja suuntasimme lounastauolle Äänekosken Hesburgerille ja samalla oli mahdollisuus kauppaostoksiin Citymarketissa. Äänekosken Hesburgerilla ei totisesti taida olla jokapäiväistä, että bussilastillinen ihmisiä saapuu kerralla ruokailemaan, ja etenkään kun heistä melkein puolet haluaa kasvis- tai vegaanista vaihtoehtoa, joten jono ja odotus muodostuikin pitkäksi huolimatta siitä, että osa oli tehnyt ennakkotilauksenkin. Vessojakin oli vain pari, joten tauko venähti hieman odotettua pidemmäksi. Ruokailun jälkeen alkoi pitkä ajomatka kohti yöpymispaikkaamme Heinämäen kylätaloa Sotkamossa. Musiikki laitettiin pauhaamaan ja puheensorina yltyi, kun tutustuttiin vieruskavereihin ja spekuloitiin matkan kulkua. Illan jo hämärtyessä saavuimme majoituspaikalle ja murhapeli aiheutti yleistä epäluuloisuutta muita ihmisiä kohtaan. Illan ohjelmassa oli saunan lämmitys, iltapalan tekemistä sekä yhteismusisointia ja hengailua.

-Anne perjantai 27.9.

TALVIVAARA & POROKOLARI Kukaan meistä ei herätessään aavistanut mitä ekskun toinen päivä piti sisällään ja miksi mm. vesipulloista, nippusiteistä ja jesarista olisi erityisesti hyötyä Lapissa. Ekskun toinen päivä eli päivä, kun LaxQ:sta tuli PoxQ. Päivä alkoi aamulla varhain. Jo edellisenä iltana jouduttiin pohtimaan aamuvessajonoa, ja päädyttiin siihen tulokseen, että pyritään heräämään ennen muita. Herätys tosiaan silloin aamu 7lta, vaikka aamupala luvattiin vasta kasiksi. Aamupalaksi saatiin puuroa ja leipää. Puuro oli hassun paksua, mutta syötävää! (Let’s not point fingers, mut eikse ollu Kasperin

Leväperäinen • #4 • 2019

tekemää puuroa?) Aamupalan jälkeen saatiin kaikki kamat ulos… Tai ainakin melkein kaikki kamat.

Talosta löytyi vielä lapasia, huiveja ja latureita, joista pidettiin huutokauppa. Huutokaupan yhteydessä tajuttiin, että pöllittiin sen talon omistajan lapaset…

Bussi tuli, ja lähdettiin kohti seuraavaa kohdetta – Talvivaaraa ja Terrafamen kaivoksia Sotkamossa. Terrafamen metallien tuotantoprosessi perustuu mm. bioliuotukseen, jonka avulla tuotetaan nikkeliä, sinkkiä, kobolttia ja kuparia. Terrafamen yleisesittelyn ja muutaman hieman kiusallisen kysymyksen jälkeen (kaivosten kyseenalaiseen historiaan liittyen), lähdettiin bussilla kiertämään kaivosaluetta.

Sähköpostissa, jonka Olga luki meille ennen kaivoksille menoa, meille kaikille luvattiin oma ”hätäpoistumislaite”, jota ei sitten ikinä saatu. Pettymys oli suuri.

Me kaikki kuitenkin saatiin hienot oranssit kypärät ja keltaiset liivit. Joku havaitsi meidän ja minions:ien samankaltaisuuden, ja ihan syystäkin. Koko meidän porukka näytti erittäin söpöltä!

Terrafamen vierailun jälkeen jatkettiin matkaa kohti pohjoista. Oltiin erittäin innoissaan ensimmäisistä poroista, mitkä nähtiin pientareella, koska Lappi = porot. Vähän bussissa vallitsevasta tunnelmasta noin klo 20:00. Musiikkia, naurua, juomapelejä ja keskustelua, tanssia, tappavaa… eiku tappavan hienoa huilunsoittoa, laulua ja kitaransoittoa, samojen 5-10 MyyWei:n kiertämistä bussin ympäri. Ulos ei enää kunnolla nähnyt. Etupenkiltä tuli huomio, että kannattaa pitää turvavyöt kiinni ja istua edes jotenkuten paikoillamme turvallisuussyistä – ajettiin pimeässä porovilkkaalla alueella. Nyökättiin, mutta silti jatkettiin juomapelien pelaamista seisten (takapenkillä oli siinä vaiheessa kyllä ihan oman luokan bileet).

2019 • #4 • Leväperäinen

Yhtäkkiä painovoiman tuntuma muuttui ja jouduttiin hetkessä löytämään mistä pitää kiinni rajun hidastumisen takia. BOOM – BOOM – POW..! Enkä nyt puhu Black Eyed Peas:in hitistä 10 vuoden takaa... Itse muistan nähneeni sivusilmällä jotain valkoista suoraan bussin edessä. Joku huusi ”poroja”. Iskuja oli kolme. Itseltä meni hetki tajuta mitä tapahtui, ja näköjään muilta myös, sillä heti iskujen ja seuranneen pysähdyksen jälkeen kuului vielä naurua ja viatonta ihmettelyä, että mitäköhän tässä nyt oikein tapahtuu. Kuitenkin muutaman hetken kuluttua kaikki oli hiljaa, ja bussin edessä näkyi iso lauma eläviä poroja. ”Ehdimmekö pysähtyä ajoissa..?”, tuli mulle ihan ensimmäisenä mieleen. Aivot kuitenkin heti muistuttivat iskuista, ja sydän upposi hetkeksi.

Jonkun piti rikkoa hiljaisuus. Kuljettajamme Anne, ekskuvastaavat Olga ja Janina sekä kalamies Aron lähtivät bussista ulos, koska jonkun piti. Bussi piti outoa vihlausääntä, ja kyllä voin rehellisesti tunnustaa, että bussin leffamainen räjähdys kävi nopeana kuvana mielessä. Joku huusi, että ulkona tarvitaan vettä. Ne, kellä oli vesipulloja, pisti niitä eteenpäin. Entä ne porot?

Tapauksesta soitettiin tietenkin heti hätänumeroon, mutta koska hätä oli nyt eikä meidän vastuulla olevia poroja voinut jättää kärsimään, ne päätettiin auttaa siirtymään, kuten myöhemmin tuli Saaran sanoista ilmi, kamelien taivaaseen.

Noin tunnin kuluttua ja jesarilla mitattujen metrien jälkeen todettiin, ettei porojen lisäksi bussiakaan saa pelastettua (korjaamisesta vastaavat kaipasivat kovasti nippusiteitä …). Pohdittiin, että joudutaanko me nukkumaan bussissa vai kenties ulkona kostonhimoisten porojen seurassa. ”Ainakin meillä on ma-

7

kuupusseja”, joku meistä ajatteli ääneen. Stressi tapahtuneesta oli pakko purkaa johonkin ja tavat selvitä henkisestä ahdistuksesta olivat mm.: 1) Alkoholiin turvautuminen 2) sureminen 3) puskapissa 4) taukojumpan ultimaattinen muoto (sisälsi mm. punnerruksia pissapuskassa).

Koko kolari vei todellisuudessa noin 2-3 tuntia, mutta se tuntui kokonaiselta päivältä. Varabussi vihdoin ja viimein saapui paikalle, kaikki kamat tietty siirrettiin uuteen bussiin, ja lähdettiin kohti uutta majoituspaikkaa Rukalle. (Kolarin takia tosiaan myöhästyimme meidän yöpymispaikasta, mutta ekskuvastaavat ei jättänyt meitä palelemaan, vaan nopeasti ja tehokkaasti löysi uuden yöpymisvaihtoehdon, mistä oltiin kaikki todella kiitollisia!) Kiitos kuuluu

myös Rukatupa -motellin omistajalle joustavuudesta ja ymmärryksestä!

Rukatupaan saavuttua jaettiin keskenään huoneet ja mökit. Kello lähestyi yhtä, ja yhtäkkiä alkoi väsyttää aivan valtavasti – varmasti iltatapahtumat alkoivat vaikuttaa myös kroppaan. Ja vaikkakin Mökki numero kaksi tarjosi laadukasta viihdettä, päätin omalta osaltani nukkua huolet pois. Lapin ekskusta LaxQ:sta tuli virallisesti Poroeksku aka PoxQ, ja en vaan voinut jättää huomiotta ironista poksahtavaa onomatopoeesiaa jälkimmäisessä.

Jos ei muuta, yhdessä koettu trauma tunnetusti saa ihmiset yhteen, ja Lapin ekskun kolari ei ollut poikkeus.

- Margarita Kondakova

lauantai 28.9.

PÄIVÄ RUKALLA Yön jännitysnäytelmän jälkeen heräsimme uuteen aamuun epätietoisina reissun jatkosta. Tunnelma hostellissa oli väsähtänyt ja turta, mutta onneksi ekskuvastaavien tuttu puuroleipäaamiainen lohdutti. Kuultuamme bussin saapumiseen menevän vähintäänkin tunteja alkoivat hostellin WC:n käsipyyhkeissä toimi-

8

vat ekosysteemit ahdistaa sen verran, että päätimme lähteä patikoimaan Rukan ympäristöön.

Matkalla bongasimme lintuja läheisellä lammella ja kokeneina ornitologeina tunnistimmekin yksilöt: jonkinlaisiksi vesilinnuiksi. Saavuttuamme Rukan kylään tutkimme paikallisia kävelyreittejä ja laskimme tunteja bussin saapumiseen. Koska aikaa oli muutama tunti, looginen valinta oli Rukan huipul

Leväperäinen • #4 • 2019

le vievä reitti, joka oli karttaan merkitty maastoltaan erittäin haastavaksi. Tokihan me vanhat sohvaperunat siitä selviäisimme.

Alku sujui reippaasti, kunnes saavuimme huipulle johtaville portaille.

Puolessa välissä alkoi reisissä tuntua ja kummasti hengästyttää. Muutaman lisäporrasvälin jälkeen alkoi jo hieman arveluttaa, oliko tämä sittenkään hyvä idea. Vastaan tuli äiti lapsi kantoliinassa ja huikkasi pirteän tervehdyksen meidän kalpean hiljaiselle seurueellemme.

Huipulle päästyämme hulppeat maisemat korvasivat kaiken kärsimyksen ja lähdimme kiertämään oletetulla reitillä eteenpäin. Taipaleen varrelta löytyi taukopaikka, joka oli täydellinen retkieväiden nauttimiseen. Suovaellukselle suunniteltu Pecorino-juustolla höystetty risotto valmistui kätevästi Annan retkikeittimessä. Hetken kruunasi porojen (elävien!) vierailu paikalla.

Matka jatkui vatsat pullollaan kohti tunturin toista huippukohtaa, jonka piti olla reittimme varrella. Jonkin aikaa patikoituamme saavuimme jonkinlaisen ravintolarakennuksen lähelle, jota ei ollut merkitty meidän karttaamme. Siinä vaiheessa alkoi epäilyttää ettemme ehkä olekaan siellä missä luulemme. Ei muuta, kun Google Maps käyttöön ja pai- ”Alkuyön majoituksen tullu joukkue. Ol bussi tehny etenemistä lakon. Hyvin kantamaan. Paikannus paljastikin, että mahtuvat yöpyyn. Hienoja nuoria opiskelijoita.” –Matkailumaja Rukatupa Faolimme ihan jossain muualla kuin piti cebookissa ja alkoi hieman jännittää, että ehdimmekö varmasti takaisin hostellille ennen bussin saapumista. Lähdimme siis PÄIVÄ RUKATUPA MOTELLISSA samoin tein takaisin omia jälkiämme.

Aamu valkeni illan järkytyksen jälkeen kauniina. Darrapeikot Kiersimme Rukan huipun toiselta puo- saapuivat luolistaan yhteiselle aamiaiselle. Motellin suihku oli anlen ja laskeuduimme laskettelurinnettä kea, mutta lämmin. Pahimman olon helpottaessa suurin osa ihmipitkin Rukan lomakylään. Paluu oli sistä selvisi jo pihalle raitistumaan. Ekskuvastaavat Olga ja Janina sujunut odotettua nopeammin, joten keksivät järjestää tutustumisleikkejä darraisille ja vielä hieman edelmeillä oli aikaa palkita itsemme kuu- lisillasta järkyttyneille ihmisille. milla juomilla hotellin baarissa.

Kun kaikki viimein jotakuinkin tunsivat toisensa, ja olivat kes - Heini kustelleet Janinan ja Olgan mieliä polttavista aiheista, oli aika järjestää jonkinlaiset Rukan mestaruuskisat. Kamppailimme joukkueissa muun muassa sankohiivinnässä, pantomiimien esittämisessä ja tikanheitossa. Urheillessa tulee aina nälkä, joten kisojen jälkeen päätimme tilata kotipizzaa. Rukalla ei tietenkään ollut kotiinkuljetus2019 • #4 • Leväperäinen

9

Sunnuntai 29.9. mahdollisuutta, joten pizzat käytiin noutamassa taxilla motellille. Pizzojen jälkeen hengailtiin vielä tunnelmallisessa ja hyvin savuisessa kodassa. Kuukkelit kävivät ruokailemassa läheisessä puussa, jonne motellinpitäjä vei ruokaa.

Ennen bussin saapumista janoisimmat ehtivät pelata vielä kaljamölkkyäkin. Lisäksi hieman juopuneen oloinen motellinpitäjäkin ennätti napata meistä kuvan motellin Facebooksivulle.

Sitten uusi vuokrabussimme saapuikin jo motellin pihaan. Pettymys oli suuri - bussi oli ahdas eikä siellä ollut edes usb-pistokkeita. Tälläkö meidän pitäisi jaksaa koko ilta matkustaa? Lisäksi bussin alustava oli huomattavasti huojuvampi kuin aiemmassa.

Kaikesta huolimatta matka Kevolle sujui rattoisasti.

- Saku Suhonen

4. EKSKUPÄIVÄ Ekskun neljäntenä päivänä heräsimme Lapin tutkimusasemalta, Kevolta, jonne oli kuin sopimuksesta satanut talven ensilumi. Koska saavuimme majoituspaikkaan edellisiltana niin myöhään, aamupalaa siirrettiin tunti myöhemmäksi. Ekstra tunti unia tuli tarpeeseen, ja hyvän aamupalan jälkeen koko joukko suuntasi Kevon luonnonpuiston alueella sijaitsevalle maisemapolulle. Kauniit tunturit näyttivät entistä upeammilta ensilumen alla. Nähtiinpä matkalla talven ensimmäinen lumiukkokin.

Sunnuntaille oli suunniteltu reissu Silfarin kanjonille, mutta yhteensä kahdenkymmenen kilometrin matka autotieltä kanjonille ja takaisin sekä myöhäinen lähtöaika vesittivät suunnitelman. Täten päivän ohjelma vaihtui Tenojokea seuraavan niin kutsutun Suomen kauneimman tien ajamiseen. Utsjoen ja Karigasniemen väliin jäävät tunturit näyttivät edelleen henkeäsalpaavilta. Joku ekskuilija nappasi Utsjoella lumipeitteestä kuvan, joka päätyi jopa Ilta-Sano-

Kuvassa ekskuilijat, Suomen kaunein tie ja varabussimme keinuva perä.

10

Leväperäinen • #4 • 2019

miin asti. Reissulla pääsimme käymään myös Norjassa, kun takaisin Utsjoelle ajoimme Norjan puolella.

Pitkän ajomatkan parhainta viihdettä olivat mitä eriskummallisimmat ja kiinnostavimmat tarinat niin Olgan ehkä jo hieman höperöstä mummosta (kaikella rakkaudella) kuin eri kulttuureista ja kulttuurieroistakin. Tosielämään pohjautuvien kertomusten perusteella muistutan teitä siivoamaan omat sukkanne lattialta, jos siis naimisiin halajatte. Älkää myöskään huijatko valtiota sanomalla synnyttäneenne lapsen, jota ei ikinä ole ollut olemassakaan.

Tarinankerronta oli selkeästi tämän päivän teema, sillä satuilu jatkui saunan puolella yön pikkutunneille saakka. Saunomisen lisäksi juoksimme useaan otteeseen Kevojärveen polskimaan, vaikka kukaan tuskin viihtyi siellä kerrallaan muutamaa sekuntia pidempään. Jopa ekskuvastaavat ja puheenjohtaja uskaltautuivat kastautumaan viisiasteiseen järviveteen! Ja minä ainakin tulin näiden vesileikkien takia kipeäksi.

- Soila W.

Maanantai 30.9.

PYKEIJA-PÄIVÄ

Noustiin ylös vähällä levolla huomattiin olevamme vieläkin Kevolla Norjaa matka käy kohti pohjoisimmasta Alkosta joku jotain osti Ylitettiin pohjoinen rajapyykki piilossa jossain lunnit kyykki Perillä Pykeijassa ihanassa polyypit ja meritähdet rannassa Oli kallioilla viima vähän kurjaa Jäämeressä uinti sen sijaan hurjaa Illalla iltapalaksi tortilla takaisin Suomessa, tavataan torilla!!!

2019 • #4 • Leväperäinen

- Mari ja Saara

11

Tiistai 1.10.

PÄÄPÄIVÄ Päivä valkeni Kevolla utuisissa tunnelmissa, lämpötila oli noussut ja aiemman päivän rapea, keuhkoja kihelmöivä pikkupakkanen oli lauhtunut tutuksi ja turvalliseksi tihkusateeksi, johon kosteutta kaipaava eteläinen keho onkin sopeutunut vallan mainiosti. Terraariomaiseen varabussiin lastautumiseen ei kulunut juurikaan aikaan, sillä ekskuvastaavien ke-

12

hotukset edellisenä iltana pakkaamisesta oli kuultu, ja tottuneet matkalaiset saivat kuormansa ja kuomansa bussiin aikataulussa. Matka kohti sivistystä sai alkaa.

Ensimmäinen etappimme oli Inarin saamelaismuseo Siida, jonka planetaariossa saimme ihastella upeaa revontulishow:ta psykedeelisen deep housen tähdittämänä. Saamelasikäräjät jäivät valitettavasti meiltä välistä, sillä saamelaiset olivat unohtaneet omat vaalinsa.

Leväperäinen • #4 • 2019

Saamelaiskulttuurista sivistymisen jälkeen oli vuorossa ekskun tarjoama lounas läheisessä ruokahalua herättävästi nimetyssä PaPaNa-baarissa, jossa ennakkosoitoista huolimatta ekskulaiset pääsivät kokemaan nälkäkuoleman partaat herkkuaterioita odotellessa.

Elämää nääntyneisiin liekkeihin puhalsivat kuitenkin baarin kellarikerroksen saniteettitilojen lappiburleski-tyylisuuntausta edustavat valokuvat, joista oli tehty hemaiseva kollaasi käsienpesupisteen lähettyville.

Siellä oli siis äijien perseitä siellä seinällä.

2019 • #4 • Leväperäinen

Uniset olivat tunnelmat jo toiselta kodilta tuntuvassa taxiladyssä, sillä Inarin hyytävä viima ja ruokakooma olivat vieneet viimeisetkin puhdit aiemmin niin elinvoimaisista ekskulaisista. Pientä odotuksen taikaa kuitenkin leijaili ilmassa. Rovaniemen lähestyessä etenkin bussin takaosassa oli havaittavissa tiettyä jännityksen nousua, jousen pingottumista. Oli aika aloittaa juhlat, olihan sentään PÄÄPÄIVÄ, mitä HÄH! Eteläinen keho kaipasi toisenlaista kosteutta, ja Aron näytti konkarina nuoremmille esimerkkiä avaa-

13

Keskiviikko 2.10. malla korkin, kun puolibussia ei ollut vielä edes herännyt. Salamakännit tosin johtivat bussista jäätyä pusikkoon byyttaamiseen ja hotellille taluttamiseen, minne päästyä kutsuikin peti jo ekskuveteraanin osalta.

Sillä välin muu komppania alkoi terästäytyä illan Rolloaproja varten. Hotellihuoneisiin asettautumisen jälkeen väki hajaantui – osa lähti metsästämään ravitsemusta Rovaniemen kaduille, kun taas toiset jäivät valmistautumaan tulevaan iltaan hotellille. Kaikki tiet veivät kuitenkin Kansaan. Moni jäi varmasti ikävöimään kyseistä pubia, missä bisse maksoi vähemmän kuin lounas unicafe:ssa. Myös baarimikon opettavainen lausahdus “bisseä puistossa, kaljaa kotona ja olutta ravintolassa” jäi leijumaan ekskulaisten keskuuteen legendaarisena Marin tehdessä etikettivirheen koittamalla tilata tiskiltä tätä nimenomaista “bisseä”. Kansan illassa todistettiin myös onnellisia jälleennäkemisiä, kun Rollolle endeemiset sisarukset saapuivat tapaamaan etelästä vaeltaneita veriheimolaisiaan, muodostaen lähes kahden sisaruskatraan kvartetin.

Opiskelijahintainen Kansa sulkeutui keskiyöllä, sillä baarimikon oli aika muuttua takaisin kurpitsaksi. Osa juhlijoista jatkoi matkaansa kohti seuraavaa kohdetta: Roy Clubia. Pahaenteisen punaiset ledvalot houkuttelivat joukkion luoksensa kuin yöperhoset lyhtyyn. Hyvin humalaiset yöperhoset. Roipparin alakerran tanssilattian tapahtumat on parempi jättää roipparin alakerran tanssilattialle.

Poromiehentien arktinen viima tunkeutui aamu neljältä roipparin sulkeuduttua niin syvälle luihin ja ytimiin, ettei edes illan aikana virrannut viina lämmittänyt. Hotellia kohti raahustaessa, tulevaa herätystä pohtien laskuhumala ei ikinä ollut tuntunut niin rankaisevalta. Pääpäivästä oli selviydytty, mutta muutaman tunnin kuluttua The Original Taxilady-bussi lähtisi kohti Viikkiä. Edessä olisi vielä pitkä Ai Mun Pää-päivä.

- Taika I., Mirko R., Anni H.

14

PALUUMATKA Ekskun viimeinen päivä alkoi aivan liian aikaisin tai edellinen ilta oli loppunut liian myöhään. Hotelliaamupalaa olisi päässyt syömään ennen bussimatkaa, mutta sellaiseen suoritukseen en itse kyennyt. Bussissa piti olla kamat pakattuna klo 9.15 ja bussin oli määrä lähteä viimeistään klo 9.30. Lähtö viivästyi vain parilla minuutilla. Tavaroiden roudaus nukkumapaikalta bussiin oli tullut jo todella tutuksi, mutta viimeisenä aamuna se tuntui järkyttävän raskaalta. Taxilady oli selvinnyt porokolarista ja kuskimme Anne oli saanut Juhani-miehensä mukaan kotimatkalle. Fuckboijaosto huutelikin useampaan otteeseen: Hyvä JusSSI! Jokaisen matkaajan väsymys oli silmin nähtävää.

Koko reissun ajan bussissa kiertänyt ekskuvihko oli vähintäänkin yhtä kärsineen näköinen. Porotähystäjää tarvittiin etupenkillä vain alkumatkasta. Ruokatauko tehtiin ABC Tupokselle Liminkaalla puolen päivän aikoihin. Tämän jälkeen pysähdyttiin vain lyhyemmillä pissatauoilla. Puskapissa oli todettu erittäin tehokkaaksi, sillä pysähdykset kestivät näin vain muutamia minuutteja! Kellotettuja aikoja voi kysellä tarkemmin reissun vastaavilta.

Whatsapp oli toiminut tehokkaana apuvälineenä informaation välittämisessä. Tiedotusryhmässä keskusteltiin asiallisesti ja rillumarei-ryhmä sai täyttyä sekoilusta. Kasper ja Olga sanoittivat PMMP:n Matkalaulun uusiksi ja se esitettiin koko bussin voimin.

Laulun sanat olivat hienot, mutta laulu ei ollut ihan samaa tasoa. Matkalla kuultiin myös tarinoita ja joitain juttuja luettiin ääneen ekskuvihkosta. Osa vihkon lausahduksista jäi Olgan sensuurin alle. Tässä kuitenkin muutama kaunis poiminta:

Myyläiset, aktivoitukaa!

Pise tulee hoseen Näytä tissit!

Kyllähän se vaan passaa!

Ei mul oo krapula mul on vaa vähän huono olo.

Vegaaninen nistipata Voi että mä haluun sitä jo mun suuhun!

PPP Rip taxilady, shoutout taxilady, RIP! Vetola gäääng Sonja näytä mulle Rovaniemi

Leväperäinen • #4 • 2019

Kotimatkalla takapenkin napabaari ei ollut enää auki, mutta bussin etupäässä jaksettiin juhlia; ekskuvastaavamme Olga ja Janina olivat vihdoin humalassa!

Heidän kasvoiltaan paistoi suunnaton helpotus. Tämä kaksikko todellakin ansaitsi juotavaa, sillä reissu oli kokonaisuudessaan todella onnistunut.

12 tunnin matka oli ajoittain raskas ja haikea.

Ekskun jälkeinen ahdistus alkoi hiipiä. Miten toimia, kun ympärillä ei olekaan enää tätä ihanaa sekopäistä porukkaa? Miten voi nukahtaa, jos ei ole päivän aikana hajonnut Aronin nauruun? Miltä mahtaa tuntua, kun ei herätessään olekaan kännissä? Ei auttanut muu kuin uskoa, että näihin uusiin ystäviin tör-

2019 • #4 • Leväperäinen

mää vielä Viikissä ja Myyn tapahtumissa. Kuvamateriaalia riittää ja ekskun kuvailtaa onkin kiva odotella. Nyt ajatukset kohti seuraavaa ekskua ja sen ylitse!

-Paula Hietanen

ps.

V*ttu mä rakastan MYYtä! -Samuel H.

15

đ&#x;&#x152;˛

Ekskulla kuultua Koonnut: Minna Huovinen & Jenny Lindh

Ekskun teema Olga L.:n tiivistämänä: â&#x20AC;?Kohti puurajaa ja sen yli!â&#x20AC;? â&#x20AC;?Kuolleiden porojen missikisat â&#x20AC;&#x201C; niistä saa villit fantasiat kehiin!â&#x20AC;? Sanni K. ennen porokolaria â&#x20AC;?Suicidal reindeer - I did on my way, on a highway!â&#x20AC;? Anne-kuski porokolarin jälkeen

â&#x20AC;?Lapsi on terve ku se leikkii, mutta lapsi ei ole terve kun se on psykoosissaâ&#x20AC;?, Kasper M. diagnosoimassa. â&#x20AC;?Vastaantulijan viski on vastuullinen valintaâ&#x20AC;?, Minna H. opastaa fukseja alkoholin käytĂśssä. â&#x20AC;&#x153;Olis varmaan pitäny sammua ennen baariin lähtÜä nii ei ois tällänen olo.â&#x20AC;?

â&#x20AC;?Noissa renkaissa on uudet renkaat.â&#x20AC;? Anne-kuski â&#x20AC;?Siellä missä on portaat ylĂśs, on myĂśs portaat alas.â&#x20AC;? ekskuvastaava Janina P. â&#x20AC;?Haluuks sie Saku tyynyn?â&#x20AC;? Tiia S. â&#x20AC;?En, mutta kaljan voisin ottaa.â&#x20AC;? Saku S. Nina P. tullessaan kireänä kaupasta: â&#x20AC;?Ei ollu hunajaa nii piti ostaa bissee.â&#x20AC;? â&#x20AC;?Ei sitä Antin kullia kukaan nähny, se on legenda.â&#x20AC;? â&#x20AC;?Jos sul on isompi kyrpä ku mul nii mä hapetan sut.â&#x20AC;? Antti J. â&#x20AC;?Skiippagurra kuulostaa stadin slangin sanalta sukupuolitaudilleâ&#x20AC;?, Aronin arvio Norjalaisen kylän nimestä. â&#x20AC;?Nyt tissit tänne ja vedetään perseet!â&#x20AC;? Jenny L. klo 1.30 â&#x20AC;?Saattaa olla että riipasen kovan kännin tänään.â&#x20AC;?

Jenny L. seuraavana aamuna klo 6.38 Ekskuvastaava Olga L.:n paljastuksia: â&#x20AC;?Teuvo Hakkarainen on mun kauneusidoli.â&#x20AC;? â&#x20AC;?Pesen Teuvo Hakkaraisen itsestäni.â&#x20AC;?

Pykeijan mahdollisesti suljettu koulu aiheutti hämmennystä: â&#x20AC;?Koulu ei voi olla suljettu ku siellä on verhot.â&#x20AC;?

Tiia S. â&#x20AC;?Voidaanko mennä tirkistelemään koululaisia?â&#x20AC;?

Tuuli R. Ekskuvastaava Olga L. viimeisenä päivänä bussissa: â&#x20AC;?Anteeksi, en ole näin humalassa, olen näin väsynyt.â&#x20AC;? â&#x20AC;?Soila, tiedätkĂś olevasi Soila?â&#x20AC;?

Mietteitä viimeisenä päivänä bussissa: â&#x20AC;?Menee johonki HSL-bussiin ja huutaa â&#x20AC;?Luku takaa!â&#x20AC;?â&#x20AC;? Janina P. â&#x20AC;?Onneks tää on meidän viimeinen matka.â&#x20AC;? Heini L.

Noin 90% ekskun keskusteluista: â&#x20AC;?Kyllä se vaan passaaâ&#x20AC;? â&#x20AC;?Näytä tissitâ&#x20AC;? â&#x20AC;?Fasiliteetit kunnossaâ&#x20AC;?

Pasuunan soitto eri muodoissa

Ennen puskapissaa: â&#x20AC;?Voidaan kusta niitten porojen päälle.â&#x20AC;? â&#x20AC;?Se olis semmonen poronkusema.â&#x20AC;?

16

Leväperäinen â&#x20AC;˘ #4 â&#x20AC;˘ 2019

Tulkinnanvaraista taustatietoa Teksti: Kasper Mickos

I, I will be king And you You will be queen Though nothing Will drive them away We can beat them Just for one day We can be heroes Just for one day

Kuvat: Maria Lehmusvaara

The world is closing in Did you ever think That we could be so close, Like brothers The future's in the air I can feel it everywhere Blowing with the wind of change Klaus Meine, 1989

David Bowie, 1977

Mahtipontista, eikö vain? Kahdet eri sanoitukset, jotka vaikuttavat kumpuavan samoista teemoista: usko, toivo ja loputon optimismi loisteliaaseen tulevaisuuteen. Samoin molempien kappaleiden taustalla oleva musiikki on hyvin nostattavaa ja suurentuntuista. Kaksi kappaletta ovat kuitenkin lopulta teemaltaan hyvinkin erilaisia, ja pääsemme näihin teemoihin tarkemmin käsiksi tutustumalla kappaleiden syntyyn ja tekijöihin.

Haluan ennen analyysiä korostaa olevani voimakkaasti sitä mieltä, että musiikkikappaleilla ja niiden sanoituksilla on yhtä monta tulkintaa kuin kuulijaa. Minun sisäistä musiikkinörttiäni kuitenkin tyydyttää eniten tietää kappaleiden taustasta ja syntyprosesseista mahdollisimman paljon, sekä vertailla sanoittajien ja säveltäjien kokemuksia kappaleiden merkityksestä oman tulkintani kanssa.

2019 • #4 • Leväperäinen

17

Me ollaan sankareita kaikki?

David Bowie ja hänen musiikkinsa elivät muutoksen aikaa 1970-luvun loppupuolella. Rocktähden elämäntyylistä ja glam rock -genren tunnetuksi tekemisestä tunnettu Bowie oli vaihtanut kotoisen Lontoonsa ja ihannoimansa Amerikan uuteen kotipaikkaan, Berliiniin. Hänen musiikkityylinsä eteni kokeellisempaan ja elektronisempaan suuntaan. ’’Heroes’’, Bowien 12. studioalbumi äänitettiin muutaman sadan metrin päässä Berliinin muurista Hansa Tonstudiolla Länsi-Berliinissä. Albumin nimikkoraidan musiikki oli valmis jo ennen kuin Bowie alkoi työstämään sen sanoituksia. Mahtipontinen ja voimaannuttava musiikki sai taustalleen sanoitukset, joihin Bowien inspiraatio iski hänen nähdessään studioinsinöörinsä syleilevän rakastajaansa Berliinin muurin edustalla. Kyseinen studioinsinööri, Tony Visconti, oli albumin tekoaikaan naimisissa, ja nähdessään Viscontin salarakkaansa kanssa muurin varjossa Bowie alkoi kirjoittamaan sanoituksia muurin eri puolilla asuvista rakastuneista.

Though nothing Will keep us together We could steal time Just for one day We can be heroes For ever and ever What d'you say?

Mahtipontisen musiikin ja maailmalle uhoavien sanoitusten merkityksen muuttaa kuitenkin yksi asia: lainausmerkit. Sekä kappaleen, että sen mukana albumin nimi on kirjoitettu muodossa ’’Heroes’’. Sanoitukset keskittyvät ainoastaan rakastavaisten optimistiseen sielunmaailmaan, ja ilman otsikkoansa ainoat heitä uhkaavat asiat, joihin sanoituksissa viitataan ovat: And you You can be mean And I I' ll drink all the time Sanoituksen itsessään ovat ehdottomasti uskon, toivon ja rakkauden voimaan uskovia. Hienon vertauskuvan lainausmerkeille kuitenkin tuo Viscontin keksimä, ja ’’Heroes’’:n teossa käytetty äänitystekniikka, jossa Bowien laulua ja taustamusiikkia äänitettiin kolmella mikrofonilla, jotka olivat eri etäisyyksillä laulajasta. Äänen saavuttaessa kauempana olevan mikrofonin lähempi lakkasi äänittämästä, jolloin musiikin äänenvoimakkuuden noustessa kappaleen ede18

tessä Bowie joutui laulamaan jatkuvasti kovemmalla voimakkuudella. Tällöin mitä kovempaa Bowie lauloi, sitä kauemmas äänityssysteemi pyrki laulua työntämään. Se kuvaa mielestäni hyvin sitä, mitä kylmää sotaa rakkauden avulla vastustaville rakastavaisille saattaisi käydä.

Oikea tuulispäivä Saksalainen hard rock -yhtye Scorpions julkaisi 11. studioalbuminsa, nimeltään Crazy World, marraskuussa 1990. Albumin kolmas single, Wind of Change, on mahdollisesti kaikkien aikojen myydyin saksalaisartistin singlejulkaisu. Scorpions oli ollut ennen Crazy Worldin kirjoittamista kiertueella Neuvostoliitossa, ja eräänä elokuisena kesäiltana he soittivat Moskovan olympiastadionilla samassa konsertissa amerikkalais-, ja neuvostomuusikoiden kanssa. Konserttia vartioivien puna-armeijasotilaiden liittyessä yleisön joukkoon yhtye tunsi, että maailma muuttuu heidän silmiensä edessä.

I follow the Moskva Down to Gorky Park Listening to the wind of change An August summer night Soldiers passing by Listening to the wind of change Sanoitukset ovat Bowien kappaleen tapaan erittäin optimistisia, sillä ne kirjoitettiin ennen rautaesiripun hajoamista, ja kertovat nimenomaan siitä tunteesta joka Klaus Meinellä oli hänen matkatessaan Moskva-jokea pitkin monikansallisen muusikkojoukon ja punaisten sotilaiden kanssa. Sanoitusten kirjoittamisen aikaan ei yleisesti uskottu rautaesiripun hajoamiseen lähiaikoina. Tähän peilaten sanoitusten teeman tiivistävän kappaleen C-osan lyriikat vaikuttavat todella optimistisilta.

The wind of change Blows straight into the face of time Like a stormwind that will ring the freedom bell For peace of mind Let your balalaika sing What my guitar wants to say Muutos tapahtuu kuitenkin välillä nopeasti. Kolmekymmentä vuotta muurin murtumisen jälkeen, Leväperäinen • #4 • 2019

kaikista siitä kertovista musiikkikappaleista Wind of Change on se, johon muutos suuren yleisön muistissa parhaiten tiivistyy. Voi olla, että kappaleen menestystä auttoi Scorpionsin status maailmanlaajuisesti suosittuna bändinä, mutta itse uskon sen johtuvan siitä, että se tulkitsee nimenomaan sen tunteen, joka muutosta edeltävässä ja sitä kaipaavassa ilmapiirissä vallitsi yhtenä elokuisena Moskovan iltana. Koko maa-

2019 • #4 • Leväperäinen

ilman tietoisuuteen tämä tunne tuli 9. marraskuuta 1989, kun Berliinin muurista irrotettiin ensimmäiset betoniset matkamuistot ja vuosikymmeniksi erotetut ystävät, perheet, kenties rakastavaiset, sekä kokonainen kansa yhdistyi jälleen. Muurin murtumisesta lähteneen muutosten ketjun ansiosta kitara ja balalaikka pystyvät jälleen tulkitsemaan toisiaan vapaasti.

19

Leväperäinen fuksiaisissa Koonnut: Nelli Honkela

Kuvat: Meena Lindroos

Leväperäinen oli tänä vuonna mukana Myyn fuksiaisissa, haastaen uudet opiskelijat näyttämään sisäiset journalistin taitonsa. Tehtävänä oli pelata Aliasta ja arvattujen sanojen pohjalta valita yksi sana, josta muodostettiin maailmanloppuskenaario. Tämän maailmanlopun puitteissa muodostettiin mahdollisimman mehevä klikkiotsikko. Rastin pitäjien oli arvattava, minkä sanan ryhmä oli valinnut. Arvaatko sinä, mistä otsikoissa on kyse? Käytetyt sanat ovat ihmiskunta, lihansyöjäbakteeri, ripuli, musta aukko, jalkasieni x2 ja Mars. Oikeat vastaukset sivulla 23.

Sinulla ei ole varaa tähän - katso ketkä pääsevät mukaan - Ryhmä Kloonipikkumyyt

20

Leväperäinen • #4 • 2019

Viimeistään tämän nähtyäsi ryhdyt vegaaniksi - varoitus; ei herkimmille - Ryhmä Mikromuovi

Maailmanlaajuinen vitsaus leviää - Tee testi ja selvitä oletko sinäkin uuden “ruton kantaja” - Ryhmä Matrix

2019 • #4 • Leväperäinen

21

Juokse vielä kun voit!

- Paskamyrsky on tulossa - Ryhmä Maailmanlopun juhlijat

Varoitus: tämä kaikkien pelkäämä Serenasta leviävä tuomiopäivän haiseva töhnä uhkaa koko biosfääriä - katso asiantuntijoiden vinkit!

- Ryhmä Tuomiopäivän ratsastajat

22

Leväperäinen • #4 • 2019

Onko tämä ihmiskunnan viimeinen Love Island -jakso?

- Ryhmä Maailmanlopun selviytyjät

Tässä syy maailman tuhoon, katso seksikkäät kuvat!

- Ryhmä Roskajengi

Ryhmä Kloonipikkumyyt: Mars Ryhmä Mikromuovi: lihansyöjäbakteeri Ryhmä Matrix: Jalkasieni Ryhmä Maailmanlopun juhlijat: Ripuli Ryhmä Tuomiopäivän ratsastajat: Jalkasieni Ryhmä Maailmanlopun selviytyjät: Musta aukko Ryhmä Roskajengi: Ihmiskunta

2019 • #4 • Leväperäinen

23

Kasvisruokakerhon terveiset Teksti: Ursula Siltanen Kuvat: Mathilda Hauta

K

asvisruokakerhon kanssa olemme pyrkineet tänä vuonna katsomaan boksin ulkopuolelle ja tekemään perinteisiä ruokalajeja hieman kestävämmin. Olemme muun muassa pyrkineet käyttämään mahdollisuuksien mukaan kotimaisia raaka-aineita. Esimerkiksi ohra toimii sushissa hyvin, kunhan laittaa keitinvettä maltilla… Tärkeintä kokeellisessa ruoanlaitossa, jota olemme aika paljon harrastaneet, on avoin mieli ja valmius syödä hieman epäonnistuneempiakin luomuksia, heheh. Tärkein opetus on vuoden aikana ehdottomasti ollut se, että vegaanius ja kestävät valinnat eivät ole missään tapauksessa uhka vaan mahdollisuus. Parhaimmillaan luovuus virtaa ja löydämme uusia, entistä parempia reseptejä ja ideoita. Ruoanlaiton ei tarvitse olla kaavoihin kangistunutta reseptin seuraamista, vaan se voi olla rentoa yhdessäoloa ja hauskanpitoa ystävien kanssa, mitä se ehdottomasti on ollut meillä kasvisruokakerhon kokoontumisissa.

Haastamme nyt kaikki myyt ja muutkin kokeilemaan uutta ja käyttämään luovuutta keittiössä. Erityisesti kannustamme keksimään käyttöä erilaisille kotimaisille juureksille! Alta löytyy pari ideaa, joita voi lähteä vapaasti muokkaamaan ja soveltamaan ☺

Vegaaninen piparjuurimajoneesi (resepti Ruokakonttuuri-blogi, muokattu)

Vinkki! Ylimääräisen piparjuuren voi pakastaa tai raastaa ja säilyttää etikkaliemessä jääkaapissa jonkin aikaa.

• 3 rkl säilykekikherneiden lientä eli aquafabaa (käytin Pirkka kikherneiden lientä) • 1 tl Dijon-sinappia • 1 tl omenaviinietikkaa • ripaus valkopippuria • n. 1/4 tl suolaa • 2 1/2 dl rypsiöljyä • piparjuuriraastetta maun mukaan Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella niin, että pidä sauvasekoitinta pohjassa, kunnes seos alkaa emulgoitua.

Nosta sitten sauvasekoitinta ylöspäin, kunnes tahna on valmis.

Huom! Sekoita aguafaba ensin esimerkiksi ravistamalla säilykekikhernetölkkiä.

24

Leväperäinen • #4 • 2019

Punajuuripeltileipä (Resepti Chocochili)

Vinkki! Kokeile laittaa muita jauhoja (mitä sattuu löytymään) ja juureksia!

• • • • • • • • • •

8 dl vehnäjauhoja 1 dl grahamjauhoja 2 dl kaurahiutaleita 1,5 dl hamppujauhoja 2 tl suolaa 1 pussi kuivahiivaa 6 dl vettä (noin 42 °C) 0,5 dl rypsiöljyä 1 keskikokoinen punajuurta raastettuna kaurahiutaleita leivän pinnalle Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon vesi, rypsiöljy ja punajuuri. Levitä taikina uunipellille ja ripottele pinnalle kaurahiutaleita. Anna kohota puolisen tuntia.

Halutessasi voit leikata ruudut valmiiksi ennen paistamista. Paista sitten 225 asteessa noin 15 minuuttia. Jos haluat säästää energiaa, voit laittaa leivän kylmään uuniin ja sitten vasta uuni lämpiämään. Tämä voi muuttaa hieman paistoaikaa, joten leipää kannattaa vahtia.

Hauskoja kokkailuhetkiä ja oivaltamisen iloa toivoo kasvisruokakerho!

2019 • #4 • Leväperäinen

25

Kettu ja tilhi Teksti: Aku Haapanen Kuvat: Taika Ilola

Kettu katsoo ylös.

Näkee puun täynnä punaisia marjoja.

Vaan ei yllä ketturaukka kurottaa kuonollaan.

Tekisi mieli sanoa happamiksi.

Mutta kun on niin nälkä, ei voi.

Hiljenevästä metästä on vaikea enään mitään löytää.

Kaikki mikä näkyy on nuo punaiset marjat.

Ja nekin liian korkealla.

Kettu katsoo ylös ja näkee tilhiparven tuijottavan.

Mokomat mussuttavat marjani, joihin en ylety.

Mutta kun on niin nälkä.

On pakko yrittää olla kiva ja kiltisti.

Yrittää hymyillä, Paljastaa vain terävät etuhampaansa.

Kaikki mikä kuuluu, on tuo iso tilhiparvi.

Ja nekin liian korkealla.

Tilhi katsoo alas.

Näkee ketun kuparinpunaisen.

Istuvan alas ja katsovan ylös.

Kateellisena se silmäilee marjojani, joita on ylenmäärin.

Jospa niistä jakaisin.

Mutta kun toinen noin irvistää.

Tai ehkä se ei vaan osaa hymyillä.

Muu tilhiparvi kavahtaa.

Siirtyy etäämmäksi.

Vaan tilhi jää ja poimii marjatertun nokallaan.

Tiputtaa sen ja toisenkin.

26

Leväperäinen • #4 • 2019

Mitä kuuluu,

henkilökunta?

Koonnut: Ursula Siltanen Kuvat: Wilson Bentley

Halusimme toimituksen kanssa tehdä tästä viimeisestä numerosta mahdollisimman

yhteisöllisen, joten päätimme osallistuttaa tällä kertaa myös rakkaat opettajamme lehden tekoon. Pyysimme sähköpostitse vastauksia kolmeen talviseen kysymykseen ja tässä on saamiamme vastauksia:

Juha Helenius •

Mikä on parasta talvessa?​Lumi.

•

Mitkä ovat parhaat vinkkisi opiskelijoille talvesta selviytymiseen?​Hiihdä ☺

•

Ketä/mitä haluaisit juuri nyt kiittää?​Greta Thunbergia

Olli-Pekka Penttinen •

Mikä on parasta talvessa? Talvi on ainoa vuodenaika, jolloin elämä on edes jollain lailla siedettävää. Jo kouluikäisenä, kuin revontulet valaisivat koulutieni ja väistelin poroja, ymmärsin että pakkanen on parasta mitä vuodenajat tarjoavat.

•

Miten selviydyt talvesta? Ensimmäinen vastaukseni kertoo jo sen, että talvi ei todellakaan ole mikään hengissäsäilymiskamppailu. Tiivis kaamoksen ja joulun odotus auttavat jaksamaan. Kuuntele pakkaslumen narskuntaa kuun valaisemalla taipaleella.

•

Ketä/mitä haluaisit juuri nyt kiittää?​Jos unohdetaan filosofiset, perheeseen tai vähäpäästöiseen elämään liittyvät asiat, tosiasia on että omat ilonaiheeni täällä ovat helpolla pieniä ja niitä on tosi vähän. Siksi olen kiitollinen kaikille niille tahoille ja ihmisille yhteisössämme, jotka tekevät arkipäivästäni mielekkään, motivoivan, mukavan ja monipuolisen kokemuksen.

Ripa Willamo •

Mikä on parasta talvessa? Lintulauta, hohtavat pakkaspäivät ja tähtikirkkaat yöt.

•

Miten selviydyt talvesta? Mieti, että jos ei olisi talvea, ei olisi myöskään kunnollista kevättä tai syksyä eikä kesäkään voisi tuntua niin kivalta.

•

Ketä/mitä haluaisit juuri nyt kiittää? Meidän ihania opiskelijoita tietysti.

2019 • #4 • Leväperäinen

27

YMPÄRISTÖVASTAAVAN PALSTA

Jokaisella pilvellä on hopeareunus Teksti: Jasmin Johansson & Ursula Siltanen Kuva: Anni Leinonen

“ILMASTONMUUTOS” JA “hyvät puolet” samassa lauseessa eivät kuulosta monenkaan korvaan erityisen loogiselta. Ilmastonmuutoksen hyvät puolet tuovat mieleen lähinnä ilmastoskeptikot. Se, että ilmastonmuutos pidentää kasvukautta Pohjoismaissa ja mahdollistaa uusien viljelykasvien viljelyn, on laiha lohtu verrattuna loputtomalta tuntuvaan listaa ilmaston lämpenemisen negatiivisista vaikutuksista. Vaikka ilmastonmuutos esiintyy usein kielteisessä kontekstissa, halusimme nostaa esiin positiivisia asioita, joita ilmastonmuutos on enemmän tai vähemmän synnyttänyt, sekä keventää huolestuneen ympäristötieteilijän mieltä.

ILMASTOKRIISI, NIIN kuin muutkin globaalit ongelmat, tuovat ihmisiä yhteen. Pyrimme yhdessä pohtimaan erilaisia ratkaisuja ja innovaatioita ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, ja olemme oivaltaneet, että ilmastokriisi voidaan ratkaista vain koko maapallon panoksella. Tämä luo yhteisöllisyyttä, ja pidemmälle ajateltuna voi myös vähentää yksinäisyyden tunnetta. Järjestämme yhdessä tilaisuuksia (kokouksia, kerhoja ja paneeleita), jotka kokoavat ihmisiä saman pöydän ääreen. Voimme myös jakaa ajatuksiamme muille, jotka omaavat samanlaisia mielipiteitä ja arvoja kanssamme.

SE, ETTÄ ihmiset kerääntyvät yhteen ilmaston puolesta voi johtaa myös moniin muihin myönteisiin vaikutuksiin osapuolten välillä. Yhteistyö valtioiden välillä parantuu ja erilaiset kulttuuri, tavat ja ideat vaihtavat omistajaa. Parhaat ratkaisut sekä ideat ovat yleensä syntyneet silloin, kun erilaisia ihmisiä eri taustoista tekee yhteistyötä keskenään.

ILMASTONMUUTOS SAA ihmiset myös kyseenalaistamaan jatkuvan kulutuksen ja kasvun, jonka varaan nykyihmisen elämä turhan paljon perustuu. Monista tämä voi tuntua pelottavalta, sillä tavaralla pyritään usein täyttämään muuten tyhjää elämää. Kuitenkin kulutuksesta luopuminen mahdollistaa syvemmän ja lopulta täydemmän ja rikkaamman elämän, joka perustuu ihmissuhteisiin, välittämiseen ja lämpöön, ei vain kasvuun ja materiaan.

ILMASTONMUUTOS PAKOTTAA meidät sopeutumaan ja ajattelemaan uudella tavalla. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä huono asia. Ottamalla 28

seikkailullisen asenteen, tulevaisuus tarjoaa jännittäviä haasteita, joiden ratkaisut voivat parhaassa tapauksessa rikastuttaa elämää. Uudet ruokainnovaatiot tarjoavat jännittäviä makuelämyksiä ja monipuolistavat ruokakulttuuriamme. Uuden kokeileminen on hauskaa -varsinkin ystävien kanssa!

TULEVAISUUDESSA IHMISET saattavat hyvinkin myös liikkua enemmän, sillä joukkoliikenteen käyttö sekä pyöräileminen ja käveleminen paikasta toiseen toivottavasti yleistyy tulevaisuudessa. Myös ruokavalio on terveellisempi, mikäli punaisen lihan ja kovien eläinrasvojen käyttö vähenee.

MYYLÄISTEN KESKUUDESSA, vaikka maailmantuska silloin tällöin saakin vallan ja ahdistus kouristaa rintaa, on välillä helppoa uskoa valoisaan tulevaisuuteen. Tämä kaikki mitä kirjoitimme nimittäin näkyy ainejärjestössämme jo nyt. Luomme ja kokeilemme yhdessä uutta ja teemme kestäviä valintoja, ja tämä kaikki tuo meitä entistä tiiviimmin yhteen. Ja hei, ilman ympäristökatastrofia meidänkin pitäisi keksiä jotain muuta opiskeltavaa, ja silloinhan Myytäkään ei olisi!

Leväperäinen • #4 • 2019

URHEILUPALSTA

Leväperäisen ristinollaturnaus 2019 FINAALI Teksti: Aku Haapanen

O X X X X O Hahaa huijasin! Tein tuplavuoron ja voitin. Mutta nyt vakavoidutaan. En tiedä olenko ainoa, ketä jollain tapaa ahdistaa tieto, ettei ihminen koskaan voi enää olla maailman paras sakinpelaaja. Tuo titteli on nyt varattu ikuiseksi ajaksi toinen toistaan pätevimmille tietokoneille. Sakki tuskin jää ainoaksi lajiksi, jolta ihminen lopullisesti syrjäytetään.

Kuitenkin pikainen vilkaisu keinoälyn vaaroja käsitteleviin artikkeleihin luo varsin maltillisen kuvan koneiden ja ihmisten yhteisestä tulevaisuudesta. Painopiste keinoälyn kehittämisessä ei ole niinkään koneiden tietoisuuden kutomisessa, vaan niitä ohjelmoidaan suorittamaan yksittäisiä tehtäviä entistä paremmin. Eli ei super älykkäitä ja itsetietoisia robotteja vielä hetkeen. Kuitenkin varsinaisen uhan koneet muodostavat työnteolle: Arvioit arvelevat että seuraavan muutaman vuosikymmenen aikana jopa 50% länsimaisten talouksien työpaikoista automatisoituisi täysin, eikä mikään ala ole tältä murrokselta täysin turvassa.

Jää nähtäväksi mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta Leväperäinen ei suosittele pelaamaan tietokonetta (tai ylipäätään ketään) vastaan ristinollaa. Oli aika tylsää. Sen sijaan pelatkaa 6x6:sta jos jotain virikkeitä kaipaatte. Ohjeet seuraavalla sivulla.

Devdatt Dubhashi, Shalom Lappin. (2017). AI Dangers: Imagined and Real Arguing against the arguments for the concept of the singularity. Luettu 29.10.2019 osoitteesta: http://delivery.acm.org/10.1145/2960000/2953876/p43-dubhashi.pdf?ip=128.214.214.88&id=2953876&acc=ACTIVE%20SERVICE&key=74A0E95D84AAE420%2ECFCAB7 08F0B7DA8F%2E4D4702B0C3E38B35%2E4D4702B0C3E38B35&__acm__=1572340283_1ba622e9810f3290122618d6ddd92eeb

2019 • #4 • Leväperäinen

29

6x6 1. Piirrä 6x6 kokoinen ruudukko.

2. Valitse yksi ruudukon ruuduista ja kirjoita siihen “1” 3. Seuraavan numeron voit pistää ruudukkoon mukaillen sakista tutun hevosen liikkeitä: kaksi ruutua eteenpäin ja yksi sivulle. Piirrä siihen ruutuun “2”.

4. Jatka kunnes saat numeroitua kaikki 36 ruutua, tai ajaudut umpikujaan.

30

Leväperäinen • #4 • 2019

Tiesitkö?

Koonnut: Nelli Honkela Kuva: publicdomainpictures.net

Oppiminen ei koskaan lopu. Siksi tämän vuoden viimeisen Tie-

sitkö-palstan kunniaksi halusin haastaa myyläisiä miettimään, mitä heille on jäänyt mieleen kuluneen vuoden aikana. Kenties voisimme oppia toisiltamme enemmänkin. Kysymys kuuluu: Mitä mielenkiintoista tai merkittävää olet oppinut tämän vuoden aikana?

"Opin, että täytyy olla tarkkana minkä liesilevyn laittaa päälle. Smoothie-koneeni paloi tämän virheen takia."

- Aino P. "Olen oppinut tekemään päätöksiä."

- Oona L. "Olen oppinut arvostamaan omaa aikaani. Aina ei tarvitse mennä muiden aikataulujen mukaan."

- Soila W. "Elämässä ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu seuraavaksi."

- Nasti V. "Luin kolibakteerista, joka pystyy sitomaan hiiltä anaorebisissa olosuhteissa. Bakteeri muuntaa monen kemiallisen reaktion kautta hiilidioksidista muurahaishappoa FHL-entsyymin avulla."

- Karoliina L. "Miehet on täyttä paskaa ja niiden suhteen kannattaa luovuttaa."

- Sanni M. "Olen oppinut olemaan luottamatta miehiin."

- Anonyymi "Uni on aika tärkeää."

- Saku K. "Olen oppinut keittämään hyvää kahvia!"

- Tuuli R. "Olen oppinut käyttämään kassakonetta."

- Tua V. "Olen oppinut avaamaan eläimiä oikein."

- Karoliina K.

2019 • #4 • Leväperäinen

31

Vastine Sampsa ry:n kirjelmään Teksti: Ellen Haaslahti, Elisa Nygård, Oona Käyhkö, Pirta Palola, Roope Nykänen, Tiia Suninen Hilkka Koskikallio ja Antti Alanko kritisoivat Maatalousylioppilaiden yhdistyksen, Sampsa ry:n, johtokunnan puolesta YLVA:n päätöstä poistaa naudanliha Unicafe -ravintoloista kirjelmällään Ylvan johdolle (julkaistu Sampsa ry:n Facebook-sivulla 17.10.2019).

K

irjelmässään Koskikallio ja Alanko argumentoivat Sampsa ry:n puolesta, että naudanlihan tarjoamisen lopettaminen Unicafe -ravintoloissa ympäristösyistä on kapeakatseista ja perusteetonta, mistä olemme selvästi eri mieltä. Ylvan ratkaisu on merkittävä useammastakin näkökulmasta, joita perustelemme tässä tuomalla samalla esiin Sampsa ry:n kirjelmän kirjoittajien argumentoinnissa esiintyviä heikkouksia.

NÄHDÄKSEMME NAUDANLIHAN tarjoamisen lopettaminen ympäristösyistä on täysin perusteltua, kun tieteellinen tutkimus on selkeästi osoittanut, kuinka merkittävä osa ilmastonmuutosta kiihdyttävistä kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin sen tuotannosta. Naudanlihantuotannon päästöt muodostuvat pitkälti rehuntuotannon päästöistä sekä märehtijöiden ruuansulatuksessa syntyvästä metaanista ja hiilidioksidista (FAO, 2013, 17, Pesonen ja Huuskonen, 2016), jotka tekevät sen hiilidioksidipäästöistä moninkertaiset verrattuna muihin proteiinin lähteisiin (FAO, 2013, 15-17, Luke, 2019a, 10). Siten oikeastaan tieteellinen tutkimus on leimannut naudanlihantuotannon, eikä Ylva, mikäli asia halutaan ilmaista kannanoton kirjoittajien tavalla.

YLVAN PÄÄTÖS on ympäristönäkökulman lisäksi merkittävä myös esimerkiksi ruokaturvan kannalta, kun naudanlihantuotannon ympäristökuormituksia katsotaan väestönkasvun ja elintason nousun aiheuttaman kysynnän kasvun valossa. Edeltävän perusteella on selvää, että ihmisten on paljon kestävämpää syödä kasvi itse, kuin tuottaa sitä naudalle ja syödä nauta. Tällöin myös ravinteiden kierrättäminen on merkittävästi tehokkaampaa kuten Pesonen ja Huuskonen (2016) toteavat.

SAMPSA RY:TÄ EDUSTAVAT kirjoittajat korostavat kuitenkin, että maamme pohjoinen sijainti rajoittaa ihmiselle kelpaavien kasvien viljelyä ja siksi tarvitsemme nautakarjaa muuttamaan nurmen valkuaisaineiksi. Itseasiassa sijainnistaan huolimatta Suomessa voidaan viljellä useita ihmiselle kelpaavia valkuaiskasveja (Luke, 2019a, 18), eikä kirjoittajien väite siten perustele kovin hyvin nautakarjatalouden tärkeyttä. Tällaisia, runsaasti proteiinia ja ravintokuitua sisältäviä erikoiskasveja ovat esimerkiksi härkäpapu, herne, kvinoa, pellava, rapsi, rypsi, sinilupiini, tattari ja öljyhamppu, joiden viljely onkin nykyään kasvussa (Luke, 2019a, 18, 21). Luke (2019a, 18) toteaa, että tulevaisuudessa erikoiskasvien viljelyala olisi mahdollista lähes kaksinkertaistaa Suomessa, jolloin niistä saatavan monipuolisen raaka-aineen määräkin moninkertaistuisi. Kyselytutkimuksen perusteella viljelijät olisivat myös halukkaita monipuolistamaan viljelyä nykyisestä (Luke, 2019a, 18).

VALKUAISKASVIEN VILJELY on myös tärkeä osa monipuolista proteiinijärjestelmää, joka tukee monin tavoin ympäristökestävyyttä, luonnon monimuotoisuutta sekä kykyämme sopeutua ilmastonmuutokseen (Luke, 2019a, 10-11). Tällä hetkellä koko ruokajärjestelmä on sekä Suomen tasolla että maailmanlaajuisesti melko yksinkertainen ja siten haavoittuvainen, sillä noin 90 prosenttia 32

Leväperäinen • #4 • 2019

maailmassa tuotetun ruuan energiasta ja valkuaisesta on peräisin vain 15 kasvilajista ja kahdeksasta eläinlajista, vaikka hyödynnettäviä lajeja olisi tuhansia (Karttunen, 2018, 37). Suomenkin peltoalasta oli vuonna 2018 yli miljoona hehtaaria yksin viljan viljelyssä, josta yli kolmannes oli rehuohraa ja lähes kolmannes kauraa (Luke, 2019a, 11).

KOTIMAISEN RUOANTUOTANNON turvaaminen ja kehittäminen on tärkeää muun muassa maaseudun elinvoimaisuuden edistämisen, omavaraisuuden takaamisen ja Suomen kansantalouden kannalta. Kuitenkin, jotta kotimainen ruoantuotanto voidaan turvata myös tulevaisuudessa, on sen sopeuduttava ilmastonmuutoksen asettamiin uusiin olosuhteisiin. Kuten BIOS-tutkimusyksikön tutkija Ville Lähde (2019) kirjoituksessaan toteaa, omavaraisuusasteen parantaminen ja kotimaisen ruoantuotannon monipuolistaminen lisäävät kykyä sopeutua tuleviin viljelyolojen muutoksiin. Valkuaiskasvien tuotannon lisääminen vahvistaa siten kotimaisen ruoantuotannon monipuolistamista. Niinpä ”järkevää" kotimaista ruoantuotantoa, jota Sampsa ry:n edustajat vetoomuksessa peräänkuuluttavat, olisikin vähittäinen siirtyminen karjataloudesta kestävämpiin ruoantuotantotapoihin, kuten kasviproteiinin tuotantoon.

KIRJOITTAJAT PUOLUSTAVAT nautakarjataloutta myös laidunnuksen aikaansaamalla luonnon monimuotoisuuden kasvulla vedoten lähteisiin, joissa käsitellään perinnebiotooppeja. Olemme monimuotoisuuden suojelun sekä eläinten hyvinvoinnin kannalta samaa mieltä laidunnuksen hyödyllisyydestä perinnebiotoopeilla, mutta argumentti on silti asiayhteydessään virheellinen ja kaukaa haettu laidunnuksen ja nykyisen naudanlihatuotannon ja -kulutuksen yhdistämiseen liittyvien haasteiden vuoksi.

ENSINNÄKIN, KUTEN kirjoittajien käyttämä lähde, Kauppinen (2019), korostaa, muutaman nurmikasvilajin viljelty laidun ei ole perinnebiotooppi, eikä karjan laiduntaminen viljellyllä nurmella siten lisää monimuotoisuutta. Toiseksi, luonnonlaidunlihan suuremman mittakaavan tuotanto on tällä hetkellä todettu mahdottomaksi, sillä perinnebiotooppien laidunnuspaine, eli laiduntavien eläinten määrä, ei saa olla alueen kantokykyyn nähden liian suuri (Kauppinen, 2019, Metsähallitus, 2018, 38-39). Kriittisen laidunnuspaineen puitteissa voidaan päätellä, että jopa valtakunnallinen perinnebiotooppien tavoitehoitoala, 60 000 hehtaaria (Metsähallitus, 2018, 12, Raatikainen K.J. yms. 2017), saavutettaisiin jo 60 000 laiduneläimen avulla, jos ajateltaisiin, että yksi laiduneläin riittäisi ylläpitämään yhtä hehtaaria perinnebiotooppia sen kantokyvyn rajoissa. Sen sijaan Suomessa on Luken (2019b) mukaan tällä hetkellä pelkästään nautoja reippaasti yli 800 000. Oikeastaan naudanlihantuotannon kasvu on siis ainoastaan siirtänyt laiduneläimiä tehotuotantoon, eikä kirjoittajien väitteellä ole siten mitään perustetta liittää naudanlihan tuotannon kannattavuutta monimuotoisuuden turvaamiseen.

MYÖS NURMEN tärkeyttä hiilinieluna on mielestämme kannanotossa ylikorostettu. Maa- ja metsätalousministeriön (MMM, 2019) verkkosivuilla julkaistun ja vasta alkaneen hankkeen kuvaus, jota kannanoton kirjoittajat Sampsa ry:n puolesta ovat käyttäneet lähteenään, ei sisällä lainkaan tutkimustuloksia nurmen tehokkuudesta hiilinieluna, vaan kuten kirjoittajatkin toteavat, selvitys sen suuruusluokista on vasta käynnissä. Tämä ei ole riittävän vakuuttava perustelu nurmien tehokkuudesta hiilinieluina etenkin, kun tiedetään, että kynnön ja erityisesti siitä mahdollisesti seuraavan yksivuotisten kasvien viljely nimenomaan purkaa hiilivarastoja, kuten MMM:n (2019) hankkeen kuvauksesta käy ilmi.

LISÄKSI VOIDAAN mainita, että järjestelmä ja tekniikka, jolla nurmen kasvillisuuden ja maaperän hiilensidontaa pystytään mittaamaan, on toistaiseksi puutteellinen ja kehityksen alla (Luke, 2019c). Sen sijaan on jo pitkään tiedetty, että metsät ja suot ovat erittäin tehokkaita hiilinieluja ja lisäksi arvokkaita hiilivarastoja. Kun otetaan huomioon nurmien hiilinielupotentiaalin epävarmuus, olisi mielestämme ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta parempi panostaa nurmien sijaan metsien ja soiden lisäämiseen, koska niiden hiilensidontakyky on tutkimustiedon todistamaa.

2019 • #4 • Leväperäinen

33

NÄILLÄ PERUSTEILLA emme usko Sampsa ry:n edustajien tapaan, että Ylvan päätös voisi pohjautua rahallisiin intresseihin. Unicafen liiketoimintajohtaja Pihlajamäki (2019) painottaa itse, että pääsyynä naudanlihan tarjoilun lopettamiseen ei ole rahallinen hyöty, vaan alentuneet hiilidioksidipäästöt. Talouselämän artikkelissa (2019) tämä käy myös ilmi siinä, että aiemmin Unicafeissa tarjoiltu naudanliha ei ole ollut kestävämpää nurmiruokittua nautaa, vaan jo valmiiksi halvempaa lihaa. Molemmissa lähteissä muistutetaan myös, ettei naudanliha ole ainoa ruoka-aine, jonka käyttöä tullaan suuren hiilijalanjäljen takia rajoittamaan. Pihlajamäki (HS 21.10.2019) mainitsee pyrkimyksen vähentää myös riisin tarjoilua tulevaisuudessa, joten kyse ei ole lihantuotannon boikotoimisesta.

KUTEN SAMPSA RY:N kannanoton kirjoittajat, pidämme tärkeänä, että Unicafen ruoka tukee monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Tämä voidaan kuitenkin taata ilman naudanlihaa tarjoamalla monipuolisesti muita kasvi- ja eläinkunnan tuotteita, mikä onkin Pihlajamäen (2019) mukaan Ylvan tavoite. Täten Ylvan ratkaisu edistää Unicafe-ravintoloissa ruokailevien terveyttä monipuolistamalla tarjottavia proteiininlähteitä.

TÄTÄ TUKEE myös Luken (2019a, 12) suositus länsimaisille kuluttajille siirtyä eläinperäisen proteiinin, erityisesti punaisen lihan, kulutuksesta kasviperäisten proteiinien, erityisesti palkokasvien kulutukseen. Luken tiedotteessa (2019d) käy ilmi, että vuonna 2018 naudanlihaa syötiin Suomessa 19,3 kg henkilöä kohti. Ruokaviraston (2014) teettämissä ravitsemussuosituksissa neuvotaan kuluttamaan lihavalmisteita ja punaista lihaa viikossa enintään 500 grammaa. Kokonaislihankulutuksen tulisi siis olla enintään hieman yli 26 kg vuodessa, joka pitää naudanlihan lisäksi sisällään myös kanan, possun, kalan ja muut lihatuotteet. Keskimääräisen suomalaisen naudanlihan kulutus voidaankin katsoa ylittävän reilusti ravitsemussuositukset. Naudanliha on hyvä proteiinien ja raudan lähde, mutta punaisen lihan liiallinen kulutus ei ole terveydelle hyödyksi sen lisäämällä riskiä esimerkiksi paksusuolensyöpään (Aro, 2015). Näin ollen emme koe Unicafen päätöksen olevan ristiriidassa monipuolisen ja terveellisen ruokavalion takaamisessa.

OLEMME SAMAA mieltä Sampsa ry:n vetoomuksen kirjoittajien kanssa siinä, että kuluttajia tulisi ohjata kohtuulliseen ja vastuulliseen kotimaisen lihan kulutukseen. Näemme kuitenkin Unicafen päätöksen naudanlihan poistamisesta erinomaisena ja positiivisena esimerkkinä tästä. Kuten Pihlajamäki (2019) kommentoi: ''Näkemyksemme mukaan naudanlihan paikka on ennemmin viikonlopun juhlalounaalla kuin 2,60 euroa maksavan lounaan lihaseoksessa.” Suomalaisten proteiinilähteiden monipuolistaminen ja tottumusten muuttaminen edellyttävät siis juuri Ylvan esimerkin mukaista toimintamallien ja rakenteiden uudistamista. Tällainen muutos rakentaa tulevaisuuden hyvinvointia ja kestävää yhteiskuntaa.

Biologian opiskelijoiden, Symbioosi ry:n, sekä Ympäristötieteiden opiskelijoiden, MYY ry:n, puolesta, Ellen Haaslahti Elisa Nygård Oona Käyhkö Pirta Palola Roope Nykänen Tiia Suninen

34

Leväperäinen • #4 • 2019

Lähteet Aro, Antti, 2015: Liha ruokavaliossa. Terveyskirjasto.

Kustannus Oy Duodecim. Luettu 3.11.2019: https:// www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_ artikkeli=skr00071 FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), 2013: Tackling Climate Change through Livestock. A Global Assessment of Emissions and Mitigation Opportunities. Rome. http://www.fao.org/3/ i3437e/i3437e.pdf Karttunen, Kaisa, 2018: Ruokitaan edes itsemme. e2 Tutkimus. https://e2.fi/ajankohtaista/ruokitaan_edes_ itsemme Kauppinen, Tiina, 2019: Laidunnus perinnebiotoopilla lisää luonnon monimuotoisuutta. Eläinten hyvinvointikeskus. Luettu 3.11.2019 osoiteessa: https://www.elaintieto.fi/blogi/laidunnus-perinnebiotoopilla-edistaa-luonnon-monimuotoisuutta/?fbclid=IwAR2NGe7jgo7b1silk yoayzxah7H4gTm05Gt9KzwQcAxdxxvJatZP8khT9qU Luke, 2019a: Scenoprot - hanke. Uusia proteiininlähteitä ruokaturvan ja ympäristön hyväksi. https://www. luke.fi/scenoprot/wp-content/uploads/sites/5/2019/05/ Luke_ScenoProt-esite_2019_A5_Digi_Sivut_FINAL. pdf Luke, 2019b: Nautojen lukumäärä. Luettu 3.11.2019 osoitteessa: https://stat.luke.fi/tilasto/36 Luke, 2019c: Nurmipellot ovat pohjoisen maatalouden erikoisuus. Luettu 3.11.2019 osoitteessa: https://www. luke.fi/uutinen/nurmipellot-ovat-pohjoisen-maatalouden-erikoisuus-%E2%88%92-laaja-suomalaishanke-tahtaa-ilmastonmuutoksen-hidastamiseen-ja-resurssitehokkuuteen/ Luke, 2019d: Mitä Suomessa syötiin vuonna 2018? Luettu 3.11.2019 osoitteessa: https://www.luke.fi/uutinen/ mita-suomessa-syotiin-vuonna-2018/ Luke, 2016: Ruoantuotannon ja -kulutuksen vaikutukset ympäristöön ja ilmastoon. Luettu 3.11.2019 osoitteessa: https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/ruoka-ja-ravitsemus/ruoan-ilmastovaikutukset/

2019 • #4 • Leväperäinen

Lähde, Ville, 7.2.2019: Ruokajärjestelmän kohtalonkysymyksiä – Miten niitä pitäisi kysyä? BIOS-tutkimusyksikkö. Luettu 3.11.2019 osoitteessa: https://bios.fi/ruokajarjestelman-kohtalonkysymyksia-miten-niita-pitaisi-kysya/ Maa- ja metsätalousministeriö (MMM), 2014: Maatalouden ilmasto-ohjelma - Askeleita kohti ilmastoystävällistä ruokaa. Linkki julkaisuun osoitteessa: https:// mmm.fi/ilmastoystavallinenruoka Maa- ja metsätalousministeriö (MMM), 2019: Nurmi hiilinieluna (JUURIHIILI). Luettu 1.11.2019 osoitteessa: https://mmm.fi/nurmi-hiilinieluna?fbclid=IwAR0wv DgHnL8O9r1C7fBiPf3OMwb1STCcRVuoF9GEhWim gp5gZwJ1WNE05Qw Metsähallitus, 2018: Perinnebiotooppien hoidon suuntaviivat 2025. Toim. Raatikainen Katja. Vantaa. Linkki osoitteessa https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2121 Pihlajamäki, Leena, 2019: Unicafe-ravintoloissa jatketaan toimia hiilijalanjäljen pienentämiseksi. HS, mielipide 21.10.2019. Luettu 3.11.2019 osoitteessa: https:// www.hs.fi/mielipide/art-2000006279619.html?share=88 8396487e472133269dac0e310c68be Raatikainen, Kaisa J., et al. "Systematic targeting of management actions as a tool to enhance conservation of traditional rural biotopes." Biological conservation 207 (2017): 90-99 https://www-sciencedirect-com.libproxy.helsinki.fi/ science/article/pii/S0006320717301416 Ruokavirasto, 2014: Terveyttä ruoasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja-ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/ravitsemussuositukset_2014_fi_ web_versio_5.pdf Talouselämä, 15.10.2019: Naudanliha lähti - seuraavaksi UniCafe käy maidon kimppuun. Artikkeli luettu 3.11.2019 osoitteessa: https://www.talouselama.fi/uutiset/naudanliha-lahti-seuraavaksi-unicafe-kay-maidon-kimppuun/1fce00e6-528c-446a-8f69c3a9d24844ad?fbclid=IwAR0iml0ALXZRAvzZ_ij2n499KqDlmmTnssmJty9Lm_zSmc2pGtmPZoEQqWg

35

36

Leväperäinen • #4 • 2019

2019 • #4 • Leväperäinen

37

Anna meille palautetta!

Mitä mieltä olet ollut tämän vuoden Leväperäisen julkaisuista? Missä olemme onnistuneet? Mitä jäit kaipaamaan?

Kuulemme mielellämme ajatuksianne! Palautetta voit antaa oheisen QR-koodin takaa.

Olemme kiitollisia kaikesta palautteesta!

Vuoden 2019 Leväperäisen tiimin on tullut aika siirtyä seuraaviin tehtäviin. Kiitos kaikille, jotka olette olleet mukana tukemassa Leväperäistä!

Toivotamme oikein mukavaa loppuvuotta kaikille!

38

Leväperäinen • #4 • 2019

2019 • #4 • Leväperäinen

39

40

Leväperäinen • #4 • 2019