Emma Luoma: Vain huonoja vaihtoehtoja / Lukunäyte

Ulkoilma iskee kasvoille viileänä ja pahanhajuisena. Joudun harppomaan Oliverin kiinni.

– Mitä se oli? kysyn.

– Yksi hankala potilas. Eli jonnekin muualle. Niin, Tynnyrissä on varmaan aika rauhallista tähän aikaan. Mä kutsuisin sut meille, mutta siellä on aika sekaista. Ja Kaistapää tuskin arvostaisi, että mä raahaan hottiksia mimmejä paikalle, kun se röhvää sohvalla kalsareissaan just kotiutumisen jälkeen.

– Te asutte yhdessä?

Tajuan heti, että se kuulostaa väärältä.

– Kämppiksinä, Oliver täsmentää mutta virnistää. – Me ollaan kurssikavereita. Itse asiassa on Kaistiksen vika, että me päädyttiin tänne saatanan selän taakse.

Alan vähitellen lämmetä Oliverin seurassa, ja huomaan hymyileväni jo luontevasti.

– Siis tällä kertaa Tynnyriin?

Parempi pysyä julkisilla paikoilla. En todellakaan ole valmis astumaan kahden vieraan miehen valtakuntaan.

Ylitämme keskustaa halkovan tien, kun amisbemari on hivuttautunut suojatiekorotuksen yli. Tynnyri sijaitsee kirpputorin alakerrassa. Se ei onneksi ole pelkkä räkälä, kuten nuoruudessani, jolloin se toimi toisella nimellä (voi luoja, tunnen itseni vanhaksi). Paikka on hämyisä, ja ruuan tuoksu saa vatsan kurnimaan. Oliver valitsee rauhallisen pöytäloosin, josta näkee pienelle esiintymislavalle. Tummatukkainen nainen laulaa karaokea. Ei mitään kulunutta Tinakenkätyttöä, vaan Haloo Helsinkiä. Ja hän laulaa hyvin. Volyymikin on maltillisella tasolla, niin että kuulee keskustella.

– Se on palkattu, Oliver sanoo. – Kiertää täällä ja Angelikassa vuoropäivin. Tapa sekin ansaita elantonsa.

Päädymme tilaamaan sekä juomat että syötävää. Oliver tahtoo burgerinsa ilman juustoa ja majoneesia ja vaihtaa ranskalaiset keitettyihin kasviksiin. Pihvi medium plussana.

21