Page 1

Älykkäillä ratkaisuilla sivuvirrat käyttöön Liite 2/2013 | 5.6.2013

Lantatilavuudet päivitetään nykytasolle

Kotieläinten lannantuotot ovat nousseet, ja lantaloiden vanhentuneet vähimmäistilavuudet kaipaavat päivittämistä  Sivu 4

Lantafosfori voisi hyödyttää koko maata

Suomen koko fosforin tarve voitaisiin kattaa lantafosforilla. Tämä vaatisi annostelun optimoimista.  Sivu 5

Pakurin tuotantoa käynnistellään

Suomessa pakurituotteiden suosio kasvaa, mutta kotimaiset luonnonesiintymät eivät riitä vastaamaan kysyntään. Viritteillä onkin pakurin suunnitelmallinen tuotanto.  Sivu 12

Tulevaisuuden traktori käy biokaasulla

Liikennebiokaasun tuotantoa kehitetään Suomessa. Ongelmana on saada maatilan biokaasulaitos kannattavaksi.  Sivu 15

Risteytyksillä kannattavuutta lihantuotantoon

Liharoturisteytysten käyttö parantaa eläinainesta ja tehostaa lihantuotantoa maidontuotantotiloilla.  Sivu 17 Marjukka Dahl / Porvoon museo

Älykkäillä sovelluksilla ja sivuvirtojen hyödyntämisellä saadaan tehoa ja kestävyyttä ruoantuotantoon. Teema-artikkeleissa tarkastellaan ruoantuotannon alihyödynnettyjä osia.

kari salonen

Älykasvihuoneessa kahden kerroksen kurkkuja Tuotanto muuttui ympärivuotiseksi, kun Timo Juntti Oy:lle valmistui kuusi vuotta sitten uusi älykasvihuone. Sitä ennen tuottamatonta aikaa oli liki viisi kuukautta vuodessa. Nyt kasvusto vaihdetaan lennosta: uusia varsia kasvaa vanhan kasvuston alla. Se onnistuu, kun kasvuston päällä olevien lamppujen lisäksi valoja on myös vanhan kasvuston välissä. Jo ulkoa kasvihuoneessa näkyy uutta: se ei ole pitkä halli, vaan hehtaarin kokoinen neliö, sata metriä kantiltaan. Neliössä seinämittaa on sisäneliötä kohti vähemmän kuin vanhassa mallissa. Se säästää energiaa, mikä on yksi älykkään tuotannon keskeisistä tavoitteista. Keskeisiä ovat myös suljettu ravinnekierto ja biologinen kasvinsuojelu, jossa kemiallisia torjunta-aineita ei tarvita. Juntin naapurissa MTT:n Piikkiön aseman kasvihuoneissa tutkitaan jo seuraavia, entistä älykkäämpiä menetelmiä. Jäähdytys pisaraseinämän avulla on jo tarjolla uusiin kasvihuoneisiin. Turpeen korvaaminen sammalkasvualustalla on tuotekehitysvaiheessa. Sivut 10-11

Suomesta löytyy useita historiallisesti merkittäviä kartanopuutarhoja.

Kartanopuutarhojen aarteita vielä inventoimatta

Suomessa ja Virossa on useita inventoimattomia kartanopuutarhoja, joista löytyy häviämisuhan alla olevaa kasvillisuutta.  Sivu 19

Uusi järjestelmä sikojen rehuarvojen laskentaan… S. 2 Metsänreunan avartaminen luo elintilaa pölyttäjille… S. 9 Villivihannekset ovat terveellinen lisä ruokavalioon… S. 20

Tero Juntti tarkastelee uutta kurkkukasvustoa, joka korvaa vanhan lähiviikkoina. Uudet varret saavat valonsa Juntin pään korkeudella olevasta lamppurivistöstä.

Ull a Jauhiainen/MTT:n arkisto

Hintavaihtelu on vaikuttanut viljoista saatuihin tuloihin satovaihteluita enemmän vuodesta 2006 lähtien.

Viljojen hintavaihtelu on lisännyt markkinariskejä Hintavaihtelu vaikuttaa satovaihteluita enemmän viljojen hehtaarituloihin. Hintavaihtelulta suojautuminen ei toistaiseksi ole viljelijän näkökulmasta houkuttelevaa, mutta tulevaisuudessa markkinariskeiltä suojautumisesta voi tulla ajankohtaista.

Sivu 3


2

Uusi järjestelmä helpottaa sikojen rehuarvojen laskentaa Sikojen uusi rehuarvojärjestelmä EvaPig® tarkentaa ja helpottaa rehuarvojen laskentaa, ja esimerkiksi valkuaisruokinta pystytään optimoimaan entistä paremmin. Uusi järjestelmä otetaan käyttöön ensi vuoden aikana, kun rehutaulukot saadaan päivitettyä.

Lannan ja jätteiden tuotteistaminen luo liiketoimintaa – ja maailma pelastuu Sanonnan mukaan se joka murehtii etukäteen, murehtii kahdesti. Neuvo voi olla hyvä sellaiselle, joka jännittää asioita kovasti etukäteen, mutta ihmiskunnan yleisohjeeksi se ei oikein sovi. Ihmisellä on paha tapa toimia siten, että ongelmia ratkotaan sitä mukaa, kun niitä tulee eteen.

laan viherrakentamiseen sopivia materiaaleja. Viherrakentaminen on oiva keino loppusijoittaa materiaalia, jonka ei haluta päätyvän elintarvikeketjuun eikä luontoon. Käytännössä kumminkin tällä keinolla levitetään ympäristöön aineksia, joilla olisi arvoa ja käyttötarvetta.

Jätehuollon kehittäminen on mennyt historiassa tätä rataa. Keskiajan kaupungeissa ei ollut viemäriä eikä jätehuoltoa, vaan jätteet ja jätevedet viskattiin kadulle. Väen keskittyessä tietyille alueille törmättiin tietysti ongelmiin ja ruvettiin kehittämään jätehuoltoa ja viemäröintiä. Kiinteät jätteet kuljettiin kaatopaikalle ja nestemäiset kaadettiin viemäriin. Viemäröinti virtaavaan jokeen oli kätevää, koska joki vei jätteet mennessään. Järven ja meren rannalla oli tietysti hankalampaa. Kun ranta alkoi haista liikaa, rakennettiin pidempi putki.

Jätehuollon liiketoimintalogiikan ei tulisi perustua määräysten mukaisen puhdistustason saavuttamiseen, vaan toimialaa tulee rohkaista panostamaan liiketoimintaan, jonka tavoitteena on ravinteiden ja jätteiden muiden arvo-osien kierrätys. Sivutuotteena myös vesi on puhdasta ja kierrätettävissä.

Valistuneemmassa vaiheessa jätteitä ruvettiin hyödyntämään ja jätevesiä puhdistamaan. Jäteveden puhdistus ei ole ihmiskunnan historiassa kovin vanha juttu, esimerkiksi Itämeren alueella jäteveden puhdistuksessa on tehtävää monissa suurissakin kaupungeissa. Nykyaikainen vesien puhdistaminenkaan ei ole ongelmatonta. Tavoitteenahan on ”puhdistaa” jätevesi riittävästi, jotta se voidaan ”puhtaana vetenä” johtaa luontoon. Oheen jää kuitenkin aina puhdistuksen tulos: jätevesiliete, joka sisältää arvokkaita ravinteita ja monenlaisia aineksia, joista osa on enemmän tai vähemmän haitallisia väärään paikkaan toimitettuna. Tämä liete on edelleen pääosin hyödyntämätön luonnonvara, josta yleensä sekoitel-

Maatalouden lanta on edelleen samantyyppinen tuote kuin jätevesiliete; päätarkoitus on usein päästä siitä säädösten mukaisesti eroon. Pellolle levitettäessä ravinteet toki päätyvät sinne, minne ne kuuluvat, mutta usein tarpeen kannalta väärään paikkaan. Menetelmät, joiden avulla lannan ja yhdyskuntajätteiden ravinteet saadaan kestävästi ja turvallisesti kiertoon ovat MTT:n Älykkäästi uusiutuvista luonnonvaroista -tutkimuksen kohteena. Teknologiat eivät vielä etene markkinaehtoisesti, vaan tarvitaan myös yhteiskunnan tukea ja sääntelyä ylimenokaudelle. Markku Järvenpää, MTT Tutkimuspäällikkö Lisätiedot: markku.jarvenpaa@mtt.fi, puh. 029 531 7285

TOIMITTANUT: Johanna Leppänen, MTT

Liite 2/2013

70. vuosikerta ISSN 1796-8763 (painettu) ISSN 1796-8771 (verkko) www.mtt.fi/julkaisut/ maaseuduntiede/haku.html

Yhteistyössä:

Sikojen nykyisen rehuarvojärjestelmän energia- ja valkuaisarvojen laskentaperusteet ovat vanhentuneet. MTT selvitti vaihtoehtoja sikojen rehuarvojärjestelmän uudistamiseksi ja kuuli myös elinkeinon toimijoiden mielipiteitä ja toiveita uudistuksesta. Selvityksen pohjalta MTT:n rehuarvotyöryhmä valitsi ranskalaisen INRA-ANZ:n järjestelmän. Se on yksi parhaista sikojen rehuarvojärjestelmistä ja vapaan saatavuuden vuoksi myös laajalti käytetty. Uusi rehuarvojärjestelmä otetaan käyttöön vuoden 2014 aikana. Ajankohta sovitaan elinkeinon toimijoiden kanssa, kun rehutaulukoihin on päivitetty uuden järjestelmän mukaiset rehuarvot ja ruokintasuositukset. Yrjö Tuunanen/MTT:N arkisto

Fakta Rehuarvot on helppo ja nopea laskea EvaPig®-ohjelmalla, jonka voi ladata ilmaiseksi osoitteesta www. evapig.com. Ohjelma on käännetty useille kielille ja nyt myös suomeksi. Ohjelmassa on yli sadan rehuaineen koostumustiedot ja rehuarvot. Niiden pohjalta voi laskea omien rehuaineiden, kuten viljojen rehuarvot. Laskennan pohjaksi kopioidaan vastaava vilja ohjelmasta, muutetaan siihen oman viljan analyysitiedot, ainakin valkuainen ja tärkkelys, ja ohjelma laskee rehuarvot. Evapig®-ohjelmalla voi myös laskea rehuseoksen rehuarvon sen raaka-ainekoostumuksen tai ravintoaineiden analysoitujen pitoisuuksien perusteella. EvaPig®-ohjelman pikaopas ja käyttäjän ohjekirja ovat saatavilla MTT:n Rehutaulukot-verkkopalvelussa: www.mtt.fi/rehutaulukot Niiden avulla voi tutustua ohjelman ominaisuuksiin ja rehuarvojen laskentaan.

Uudessa rehuarvojärjestelmässä energia-arvo lasketaan erikseen kasvaville ja aikuisille sioille. Oma laskenta kasvaville ja aikuisille INRA-ANZ:n rehuarvojärjestelmässä rehun energia-arvo perustuu nettoenergiaan, joka lasketaan rehuaineen sisältämien ravintoaineiden eli valkuaisen, rasvan, kuidun, tärkkelyksen ja sokereiden pitoisuuksien perusteella. Energia-arvon yksikkönä on megajoule, joten rehuyksikkö poistuu käytöstä. Nettoenergia-arvon laskenta on monivaiheinen, ja se sisältää erilaisia rehuainekohtaisia yhtälöitä ja kertoimia. Lisäksi energia-arvo lasketaan erikseen kasvaville

TOIMITUSKUNTA: MTT: Jyrki Aakkula, Markku Järvenpää, Juha-Matti Katajajuuri, Johanna Leppänen, Pekka Uimari, Hilkka Vihinen Maaseudun Tulevaisuus: Heikki Vuorela

ja aikuisille sioille. Näin otetaan huomioon aikuisten sikojen parempi kyky sulattaa rehun ravintoaineita, erityisesti kuitua. Uuden järjestelmän etuna on valkuaisruokinnan tarkentuminen. Sulavuus ei enää riipu rehun valkuaispitoisuudesta, sillä valkuaisarvo lasketaan rehun aminohappokoostumuksen ja aminohappojen standardoitujen ohutsuolisulavuuksien perusteella. Sulavuuskertoimien standardointi tarkoittaa sulavuuden korjaamista eläimestä peräisin olevien aminohappojen perushävikin suhteen. Kirsi Partanen ja Hilkka Siljander-Rasi, MTT Lisätiedot: hilkka.siljander-rasi@mtt.fi, puh. 029 531 7750

MAASEUDUN TIEDE Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Humppilantie 9 A 31600 Jokioinen 029 5300 700 www.mtt.fi

MTT on johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta ja kilpailukykyä kehittävä tutkimuskeskus. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.


3

Viljan hintavaihtelu vaikuttaa satovaihtelua enemmän hehtaarituloihin Viljanviljelyssä satovaihtelu oli pitkään merkittävin hehtaarituottojen vaihteluun vaikuttava tekijä. Viljojen hintavaihtelut ovat kuitenkin lisääntyneet viime vuosina, ja vuoden 2006 jälkeen hintavaihtelu on vaikuttanut satovaihtelua enemmän hehtaaritulojen vaihteluun. Toistaiseksi hintashokit ovat olleet pitkän ajan keskiarvoon nähden positiivisia, eikä markkinariskien hallintaan ole ollut kannustimia. Viljojen hintavaihtelu on lisännyt maataloustuotannon markkinariskejä. Ensimmäinen viljojen hintapiikki koettiin vuoden 2007 puolivälissä. Tämän jälkeen hinnat laskivat melko nopeasti entiselle tasolle. Vuoden 2010 puolivälin jälkeen viljojen hinnat lähtivät jälleen nopeaan nousuun. Vuodesta 2010 lähtien hinnat ovat olleet aikaisempia vuosia korkeammalla tasolla. Hintojen vaihtelusta näyttää kuitenkin tulleen pysyvä piirre viljamarkkinoilla. Satovaihtelu oli pitkään merkittävin nettotulojen vaihteluun vaikuttanut tekijä Suomessa. Hintavaihtelun vahvistuminen on lisännyt viljelyn markkinariskejä. Viljelyn tuotot muodostuvat sadon määrästä ja viljan hinnasta. Kun tuotoista vähennetään viljelykustannukset, saadaan viljelyn nettotulot hehtaarilta. Nettotulojen vaihtelu voidaan jakaa osiin ja selvittää eri tekijöiden merkitys tulovaihtelun aiheuttajana. Tämä tieto antaa viitteitä siitä, mitkä keinot ovat tarpeellisia maatalouden tuloriskien hallinnassa. MTT:n kirjanpitotila-aineistosta on laskettu tulojen vaihteluun vaikuttaneiden tekijöiden merkitys. Hehtaarituottojen vaihtelua selittävät tekijät laskettiin kahdelle eri aikajaksolle vehnän, ohran sekä rypsin ja rapsin viljelyssä. Vehnällä hintavaihtelun merkitys on suuri Vuosina 2000–2005 vehnänviljelyn hehtaarituottojen vaihtelusta yli puolet selittyi vuosien välisellä satovaihtelulla, kun neljäsosa tulojen vaihtelusta johtui hintavaihtelusta. Sen sijaan noin neljäsosa tulojenvaihtelusta oli seurausta vuosien välisestä viljelykustannusten vaihtelusta. Tarkastelussa ei ole otettu huomioon tukitasoissa tapahtuneita vaihteluita. Vuosina 2006–2011 vehnän viljelyn hintariski lisääntyi merkittävästi. Hehtaarituottojen vaihtelusta peräti 61 prosenttia johtui hintavaihteluista. Sadon merkitys tulovaihtelusta oli enää noin kolmannes. Kustannusten merkitys tulojen vaihtelua selittävänä tekijänä on pienentynyt. Vehnän viljelytulojen vaihtelussa kustannusten merkitys oli vuosina 2006–2011 enää noin 9 prosenttia. Ohralla ja öljykasveilla satovaihtelu keskeinen Ohran viljelyssä satovaihtelun merkitys tulojen vaihtelun lähteenä on vehnää suurempi. Vuosina 2000–2005 satovaihtelu selitti yli puolet vuosien välisestä tulojen vaihtelusta. Hintojen vaihtelun merkitys oli ainoastaan 14 prosenttia. Yli neljännes tulojen vaihtelusta johtui kustannusten vaihtelusta. Vuosina 2006–2011 satovaihtelu selitti edelleen 39 prosenttia ohran viljelyn hehtaarituottojen vaihtelusta. Hintojen merkitys oli kuitenkin noussut 45 prosenttiin. Näin ollen kustannusten merkitys tulovaihtelujen selittäjänä pienentyi ohran vil-

MTT:n arkisto

Rypsillä hintavaihtelun merkitys tulovaihteluihin on kasvanut vuoden 2006 jälkeen.

jelyssä eri jaksojen välillä 29 prosentista 16 prosenttiin. Rypsin ja rapsin viljelyssä satovaihtelu selitti vuosina 2000–2005 noin 57 prosenttia tulovaihtelusta. Hintavaihtelun merkitys oli samalla ajanjaksolla ainoastaan 23 prosenttia. Vuoden 2006 jälkeen hin-

tavaihtelun merkitys on kasvanut. Lähes 40 prosenttia hehtaarituottojen vaihtelusta johtui hintavaihtelusta, kun satovaihtelun merkitys oli pienentynyt 49 prosenttiin. Myös rypsillä ja rapsilla kustannusten merkitys tulovaihteluiden selittäjänä on pienentynyt. Vuosina 2000–2005 kustan-

nusten vaihtelu selitti tulovaihtelusta noin viidenneksen, kun vuosina 2006–2011 merkitys oli enää noin 11 prosenttia. Tuet pienentävät tuottoriskejä Viljan hintavaihtelun merkitys tulovaihtelun selittäjänä on lisääntynyt. Se ei suoraan tarkoita, että hintavaihtelulta suojautumisen tarve olisi noussut viljanviljelijän näkökulmasta satovaihtelulta suojautumista tärkeämmäksi. Toistaiseksi hintashokit ovat olleet pitkän aikavälin hintakehitykseen verrattuina positiivisia. Hintashokeilta suojautuminen ei ole ollut viljanviljelijän näkökulmasta houkuttelevaa. Lisäksi suuri osa peltoviljelyssä tulevista tuotoista maksetaan viljelijälle erilaisina tukina, mikä osaltaan pienentää viljelyn tuottoriskejä. Toisaalta merkittävät viljan ostajat, kuten suuret kotieläintilat, ovat hyötyneet hintavaihtelulta suojautumisesta. Mikäli vuoden 2010 jälkeen on siirrytty pysyvästi korkeammalle tasolle viljojen hinnoissa, myös negatiivisten hintashokkien mahdollisuus on aikaisempaa suurempi. Tällöin markkinariskeiltä suojautuminen on entistä ajankohtaisempaa myös viljatilojen taloudessa. Petri Liesivaara ja Sami Myyrä, MTT Lisätietoja: petri.liesivaara@mtt.fi, puh. 029 531 7465

euroa / tonni 250

200

150

100

50

0

Vehnän ja ohran hinta viikoittain vuosina 2000–2013 (TIKE).

Vehnä Ohra


4

Kotieläinten lannantuotot nousseet – miten käy lantatilavuuksien? Teema Rakennusohjeiden lantalatilavuuksia ei ole päivitetty vuosiin. Uudet laskelmat osoittavat kotieläinten vuosittaisten lannantuottojen nousseen tuotoksen kasvaessa. Maa- ja metsätalousministeriö aikoo päivittää vanhentuneet lantaloiden vähimmäistilavuudet nykyisen tarpeen mukaiselle tasolle. Lannantuoton nousu selittyy ruokinnan ja tuotannon muutosta seuranneella erittyvän sonnan ja virtsan määrän kasvulla. Nousua havaittiin kaikissa lantatyypeissä (lietelanta, kuivalanta ja virtsa sekä kuivikelanta). Julkisella rahoituksella tuettavien lantaloiden mitoittamista säädellään nykyisin maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräyksillä ja -ohjeilla kotieläinrakennusten ympäristönhuollosta Suomessa (MMM RMO C4). Lantavarasto pitää mitoittaa siihen varastoitavan lantamäärän mukaan. Lisäksi on huomioitava nitraattiasetus (931/2000), jonka mukaan lannan ja virtsan varastointitilavuuden on riitettävä 12 kuukauden lantamäärälle lukuun ottamatta laidunlantaa. Lannantuotto kasvanut kaikilla eläimillä Sonnan- ja virtsantuotto on kasvanut kaikilla eläimillä, eniten naudoilla ja sioista lihasioilla ja karjuilla. Esimerkiksi lypsylehmillä lisäys on 44 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 2012. Tämä selittää pääosan eroista vanhoihin RMO:n mukaisiin lantamääriin. Osa erosta selittyy vanhan RMO-arvon epätäsmällisyydellä. RMO:ssa on hiehoille, emolehmille ja sonneille käytetty samoja arvoja. Uudet laskelmat osoittavat, että eläinten välillä on suuria eroja lannantuotossa. Karjuille ja emakoille sekä broilereille, kalkkunoille ja turkiseläimille on ollut RMO:ssa uusia laskelmia selvästi pienemmät lantamäärät. Ero johtunee siitä, että RMO:ssa on suoraviivaisesti oletettu joutilaiden emakoiden ja karjujen lannantuoton

Lantalatilavuuksien päivittäminen edessä Käytettävät kuivikemäärät vaihtelevat eläinlajeittain. Hevosella kuivikkeiden osuus on 26 prosenttia kokonaislantamäärästä. Lypsylehmillä, sioilla ja siipikarjalla se on korkeimmillaan kuivikelannassa, silloinkin 3–5 prosenttia. Käytettävä vesien määrä on suurin lypsylehmillä ja emakoilla, 9 prosenttia lietelannan kokonaismäärästä. Muilla lantatyypeillä vesien osuus on pienempi, koska kuivikkeiden suhteellinen osuus kasvaa. Lannantuotot on luotettavinta arvioida ruokinnan ja erityksen mukaan, vaikka kuivikkeiden ja vesien määrät vaihtelevat. Tällä laskentatavalla myös lantalatilavuuksien ajoittainen päivittäminen on selkeää. Kun laskentaperusteet ovat tiedossa, on helpompaa tehdä tarvittaessa myös perusteltuja, tilakohtaisia lantalamitoituksia. MMM aikoo päivittää vanhentuneet lantaloiden vähimmäistilavuudet nykyisen tarpeen mukaiselle tasolle. Lantaloiden vähimmäistilavuuksien säädösten päivityksissä otetaan jatkossakin huomioon tilapäinen varastointi kouruissa ja kestokuivikepohjina. Lisäksi kiinteästi katettujen lantavarastojen tilatarpeessa ei huomioida sadevettä. Lähtötietona eläinten ruokinta Eläinkohtaiset sonnan ja virtsan eritysmäärät laskettiin rehutaulukoiden ruokintasuositusten pohjalta keskimääräisessä tilanteessa. Esimerkiksi lypsylehmien sonta- ja Lihasika: lietelanta

Lypsylehmä: lietelanta

Tapio Tuomel a/MTT:n arkisto

olevan lähellä lihasikaa ja siitä, että lannantuottoluvut ovat yleensäkin tarkentuneet.

MMM aikoo päivittää vanhentuneet lantaloiden vähimmäistilavuudet nykyisen tarpeen mukaiselle tasolle.

virtsamäärät on laskettu tuotostasojen 5 000–12 000 l/v keskiarvona (8500 l/v). Kuivikkeiden ja vesien käyttömäärien arvioinnissa käytettiin parasta saatavilla olevaa tietoa kirjallisuudesta ja eri tutkimuksista. Nykyiset MMM:n rakentamismääräysten ja -ohjeiden (MMM RMO C4) mukaiset lantavarastojen vähimmäistilavuudet perustuvat alun perin MTT:n Erkki Kemppaisen ja muihin pohjoismaisiin lantatutkimuksiin 1980-luvulta. Vähimmäistilavuudet on tarkastettu ja päivitetty 1996, jolloin ainoa muutos oli emakkorenkaiden huomioiminen lantalamitoituksissa.

3

0,05

2,5

0,04

20

2

0,03

15

1,5

10

1

30 25

2 palstaa

5

0,5

0

0

RMO

1990

2012

Broileri: kuivikelanta

0,01 0

1990

2012

Kotieläinten vuosittainen lannantuotto (m3/eläin/vuosi) on noussut. LANTA / LANNANTUOTTO

RMO

1990

2012

Lypsylehmä, lietelanta

24,0

18,3

25,8

Lypsylehmä, kuivikelanta

24,0

22,7

35,8

Emolehmä, kuivikelanta

15,0

21,2

25,5

Sonni, kuivikelanta

15,0

10.7

16,1

Lihasika, lietelanta

2,0

2,0

2,4

Emakko ja porsaat, lietelanta

7,0

9,1

9,3

Broileri, kuivikelanta

0.015

0,03

0,04

Munituskana, kuivikelanta

0,05

0,05

0,05

Lisätietoja: maarit.hellstedt@mtt.fi, puh. 029 531 7203

Fakta Nyt laskettuja lannantuottoja verrattiin Saksan lannantuottoihin (LfL 2011). Ne vastaavat suurelta osin uusia Suomen lannantuottoja. Esimerkiksi lypsylehmän lietelannantuotto vaihtelee sen kuiva-ainepitoisuudesta riippuen välillä 22–45 m3/eläin/v, kun Suomessa uusi keskimääräinen arvo on 25,8 m3/eläin/v.

0,02

RMO

Maarit Hellstedt, Jouni Nousiainen, Sari Luostarinen, MTT, Juha Grönroos, Suomen ympäristökeskus SYKE, Kjell Brännäs, Maa- ja metsätalousministeriö MMM

RMO

1990

2012

Kotieläinten vuosittainen lannantuotto (m3/ eläin/vuosi) nykyisen lantalan vähimmäistilavuuden (RMO) sekä vuosien 1990 ja 2012 erityksen mukaan.

Broilereilla lannantuotto on jotakuinkin sama, 0,045 m3/eläin/v Suomessa, 0,04 m3/eläin/v Saksassa. Lihasialla Saksan lietelannantuotto vaihtelee välillä 1,8–3,8 m3/ eläin/vuosi, kun Suomessa uusi arvo on 2,4 m3/eläin/vuosi.

Selitys löytyy tuotostasoista Vuodesta 1990 useiden eläinryhmien elopainot ja tuotostasot ovat nousseet. Selkeintä tämä on nautakarjan kohdalla; esimerkiksi lypsylehmä tuotti maitoa 5 547 litraa vuonna 1990 ja 7 859 litraa vuonna 2011. Munivan kanan vuosituotos oli vuonna 1990 noin 16 kg ja vuonna 2011 lähes 20 kg. Teuraspainot ovat nousseet kaikilla eläinryhmillä. Koska kotieläinten ravinnontarve perustuu niiden tuotantoon ja elopainoon, niiden tarvitsemat rehumäärät ovat myös kasvaneet. Rehujen sulamattomat osat menevät sontaan ja osa sulaneista ravintoaineista

ja aineenvaihduntatuotteista virtsaan. Kun molemmat ovat positiivisessa yhteydessä rehumäärään ja sen ravinteisiin, myös sonnan ja virtsan määrät ovat kasvaneet. Rehumäärien kasvu ei kuitenkaan ole ollut suoraviivaista varsinkaan yksimahaisilla kotieläimillä, joiden rehuhyötysuhde on parantunut. Maarit Hellstedt, Jouni Nousiainen, Sari Luostarinen, MTT, Juha Grönroos, Suomen ympäristökeskus SYKE, Kjell Brännäs, Maa- ja metsätalousministeriö MMM


Lue Maaseudun Tieteet juttuarkistosta www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

5

Lannan tehokkaalla Teema käsittelyllä fosfori kiertoon ja ympäristövaikutukset minimiin Kotieläinten lannan arvokkaita ravinteita ja energiasisältöä tulee hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Samalla vähennetään lannan ympäristövaikutuksia. Lantafosforilla voitaisiin kattaa Suomessa lähes koko fosforilannoitus, jos annostelu saataisiin optimoitua. Fosfori on välttämätön kasvinravinne, ja sen helposti hyödynnettävät varannot ovat rajalliset. Fosforivarojen ehtyminen johtaa väistämättä mineraalifosforin hintojen nousuun. Tulevaisuuden fosforihuoltoa varten on tunnettava Suomen maatalouden alueellinen fosforikierto. Erityisen kiinnostava on muodostuvan lantafosforin määrä, sillä tätä osaa fosforikierrosta ei tarvitse louhia maan uumenista eikä ostaa kansainvälisiltä yhtiöiltä. Lantafosforin tarve vaihtelee Suomessa lähes koko fosforilannoitus voitaisiin tällä hetkellä kattaa lantafosforilla, jos fosfori kyettäisiin annostelemaan optimaalisesti. Tulevaisuuden fosforihuolto edellyttää pitkälle kehittynyttä lantateknologiaa, jotta lantafosfori hyödyttää tasapuolisesti maan eri osien maataloutta. Lannan muodostumista voidaan verrata kunnittain kasvien fosforilannoitustarpeeseen. Tarkastelun taustaksi tarvitaan tieto peltomaiden helppoliukoisen fosforin pitoisuudesta ja siihen perustuvasta lannoitustarpeesta. Suomessa fosforilannoitustarve on suurin sisämaan kuntien peltoalalla (Kuva 1). Rannikkoalueella fosforilannoituksesta hyötyvä peltoala on selvästi pienempi.

Samalla voidaan laskea, missä Suomen kunnissa lantafosforia muodostuu yli tai alle fosforilannoitustarpeen (Kuva 2). Suurimmat kuntarajat ylittävät ylimäärät syntyvät Keskija Etelä-Pohjanmaalla sekä Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajan molemmin puolin.

Fakta Lannan käyttöä voidaan tehostaa seuraavasti: • Suositaan suurissa yksiköissä kuivalantaa ja virtsaa helpommin käsiteltävää lietelantaa o Estetään lietelannan turha laimeneminen pesuvesillä

Lannan optimaalisella käytöllä ympäristöhyötyjä Fosforin lisäksi lannan muut ravinteet ja energiasisältö voidaan hyödyntää ympäristön kannalta tehokkaasti. Uusiutumatonta energiaa voidaan korvata esimerkiksi tuottamalla lannasta biokaasua. Typen haihtumisen minimointi vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia ja parantaa lannan lannoitusvaikutusta. Lannoitekäytön optimointia tarvitaan sekä käsitellyllä että käsittelemättömällä lannalla. Sari Luostarinen, Eila Turtola, Kari Ylivainio, Minna Sarvi ja Markku Järvenpää, MTT, Juha Grönroos, Suomen ympäristökeskus SYKE

• Jäähdytetään lanta lietekanavissa ja hyödynnetään saatava lämpöenergia • Johdetaan lanta nopeasti varastoon ja varastoidaan se tiiviisti katetussa säiliössä ammoniakki- ja hajupäästöjen minimoimiseksi ja sadevesien lantaan sekoittumisen estämiseksi Kuva 1: Suomen kuntien peltopinta-alan fosforilannoitustarve.

Lisätiedot: sari.luostarinen@mtt.fi, 029 531 7483, www.balticmanure.eu Jannelehtinen

• Käsitellään lanta biokaasuprosessissa yhdessä muiden eloperäisten materiaalien kanssa, korvataan kaikella biokaasusta saatavalla lämmöllä ja sähköllä uusiutumatonta energiaa, parannetaan lannan typen liukoisuutta ja vähennetään haju- sekä metaanipäästöjä • Jakeistetaan biokaasuprosessin jäännös fosforia tehokkaasti erottavalla laitteella, jos on tarpeen käyttää typpipitoinen nestejae ja fosforipitoinen kuivajae eri pelloilla ja/tai jos halutaan kuljettaa lantaa pitkiä matkoja • Varastoidaan nestejae tiiviisti katetussa säiliössä ja peitetään kuivajaeauma ammoniakki- ja hajupäästöjen minimoimiseksi

Suomessa fosforilannoitustarve on suurin sisämaan kuntien peltoalalla. Rannikkoalueella fosforilannoituksesta hyötyvä peltoala on selvästi pienempi.

Kuva 2: Suomen kuntien lantafosforin määrä suhteessa lannoitustarpeeseen. Negatiivinen luku osoittaa, että kunnassa olisi käyttöä myös muualta tuotavalle fosforille. Positiivinen puolestaan kertoo lannan ylimäärän suhteessa tarpeeseen. Laskelmaan ei ole sisällytetty mineraalifosforia.

Lantaravinteiden hyödyntäminen – kannustimia kestäviin ravinnekiertoihin Maaperän fosforitila ja lantafosforin hyödyntäminen ovat vahvasti kytköksissä. Kotieläinvaltaisten alueiden fosforiylijäämät ovat vuosien saatossa kertyneet maaperään mineraalilannoitteista ja lannasta eikä varastoja pureta hetkessä. Kertyminen on saatava pysähtymään, ja tämä saavutetaan levittämällä fosforia vain kasvien tarpeen mukaisesti. Lannan levitysalan tarve kasvaa tule-

vaisuudessa, mikäli jatkossa lannan kokonaisfosforista otetaan huomioon sata prosenttia, kuten mineraalilannoitteilla, ja lantapoikkeus poistetaan. Täten on tarpeen kehittää myös kannustimia ja kompensaatiota ympäristöystävällisten menetelmien käyttöönotolle. Niitä ovat muun muassa lannankäsittelyn investointien ja prosessoitujen tuotteiden ravinnekäytön tuet sekä lanta- tai lantaperäisten ravinne-

tuotteiden markkinoiden edistäminen. Sari Luostarinen, Eila Turtola, Kari Ylivainio, Minna Sarvi ja Markku Järvenpää, MTT, Juha Grönroos, Suomen ympäristökeskus SYKE Lisätiedot: sari.luostarinen@mtt.fi, 029 531 7483

• Hyödynnetään lannan ravinteet tehokkaasti ja lannoitussuositusten mukaan, jotta vähennetään ravinnehävikkejä sekä uusiutumattomia raaka-aine- ja energiapanoksia kuluttavien mineraalilannoitteiden käyttöä: o Jakeistamaton lietelanta tai biokaasuprosessin jäännös sijoitetaan tai muokataan maahan levityksen jälkeen keväisin o Nestejae sijoitetaan maahan kasvukauden alkupuolella, jotta helposti huuhtoutuva liukoinen typpi saadaan suoraan kasvien käyttöön o Kuivajae muokataan maahan keväisin mahdollisimman nopeasti, jotta estetään pintahuuhtouma ja ammoniakkipäästöt. Fosfori ja orgaaninen typpi huomioidaan lannoituksessa.


6

Varastoi orgaaniset lannoitteet huolella ja suunnittele levitys hyvin

MTT:ssä tutkittua

Teema

Orgaanisten lannoitevalmisteiden toimiva peltopatterointi vaatii suunnittelua. Myös lannoitteen annosteluun sekä levitystapoihin tulee kiinnittää huomiota. Lietepohjaisten orgaanisten lannoitevalmisteiden satovasteet ovat yleensä vaatimattomia ilman täydennyslannoitusta. Biolaitokset käsittelevät huomattavia määriä biomassoja ympäri vuoden, mutta niistä jalostettavien lannoitevalmisteiden käyttö on sallittua vain kasvukauden aikana käytännössä samoilla ehdoilla kuin lannan käyttö. Orgaanisten lannoitevalmisteiden varastointi levitysalueiden yhteyteen on toteutettava ympäristön kannalta kestävällä tavalla ja kohtuullisin kustannuksin. Orgaanisten lannoitevalmisteiden maatalouskäytössä haasteena ovat levitysmenetelmät ja oikea annostelu. Levitysmäärää rajoittaa yleensä vuositasolla suurin sallittu kokonaistypen käyttömäärä 170 kg/ha. Liukoisen typen sopiva annostelu ja levitystasaisuus ovat orgaanisten lannoitevalmisteiden käytössä tärkeitä. LeviLogi-hankkeen tavoitteena on määrittää erilaisille orgaanisille lannoitevalmistetyypeille soveltuvat levitystekniikat, käyttötavat ja peltopatteroinnin ratkaisut. Seurattavat tuotetyypit ovat kemiallisesti hapetettu puhdistamoliete, kuivarae, maanparannuskomposti, kuivattu mädätysjäännös, sekä kuivaamaton mädätysjäännös. Tiina Tontti/MTT

Orgaanisten lannoitevalmisteiden käyttö on sallittua vain kasvukauden aikana käytännössä samoilla ehdoilla kuin lannan käyttö.

Ravinnepäästöjä voi ehkäistä Tilakohteiden ensimmäiset patterointiseurannat alkoivat syksyn kevään 2011 aikana. Orgaanisia lannoitevalmisteita sisältävästä peltopatterista syntyvää liukoisen typen huuhtoutumista ympäristöön, erityisesti sen alla oleviin maakerroksiin, on selvitetty ennen ja jälkeen patteroinnin. Eri syvyyksistä otetuista maanäytteistä määriteltiin liukoisen typen pitoisuuksia. Peltomaan typpimäärät on mitattu patterin paikalta ja eri etäisyyksiltä patterista. Viljelijän valitsemaa levitysratkaisua seurattiin keväällä 2012 ja levitystasaisuutta mitattiin urakoitsijan työjakson aikana. Patterointikohteissa varastokasan alla olleiden ylimpien maakerrosten ammoniumtyppipitoisuudet olivat purkamisen aikana suuret. Vaikutus on tulosten perusteella pistemäinen, sillä typen huuhtoutumista pintaveden mukana ei havaittu. Patterointipaikalla voidaan tehdä toiminnallisia ratkaisuja pistemäisten ravinnepäästöjen ehkäisemiseksi. Patterin paikka on mietittävä tarkkaan, eikä sitä saa sijoittaa salaojien kohdalle. Varastopatterin koko kannattaa pitää kohtuullisena, sillä purkamisen kymmenien ajokertojen aiheuttama peltomaan tiivistyminen voi olla merkittävä rasite.

Jyväsato kg/ha

Annostelulla 170 kg kokN/ha saatu liukoinen N tuotteesta: kg liukN/ha KemiCond (O) 90 KemiCond (P) 29

2504 2097

KemiCond (O) KemiCond (P) KemiCond (P) + N-lisä Kuivarae (maitoliete) Kuivarae (maitoliete) + N-lisä Maanparannuskomposti Maanparannuskomposti + N-lisä Mädätysjäännös (kuivaamaton) Mädätysjäännös (kuivattu) Mädätysjäännös (kalkittu) Mädätysjäännös (kalkitsematon) Typpivesi Kuivarae (pelletti) Kuivarae (pelletti) + N-lisä Pelletti Pelletti + N-lisä

4037 4253 5165 2835

Kuivarae (maitol.)

25

Maanparannusk.

41

Mädätysj. Mädätysj. (kuivattu) Mädätysj. (kalkittu) Mädätysj. (ei kalkittu)

90 60 58 63

Typpivesi Kuivarae (pelletti)

90 14

Pelletti

19

4474 3647 2576 2847 3081 3546 2420 4616 2097 0

1000

2000

4202 3000

Turvetta ja olkea alle Patterien alle kannattaa laittaa pohjamateriaaliksi kosteutta ja ravinteita sitovaa materiaalia. Esimerkiksi turpeen ja oljen seos voi olla hyvä ratkaisu. Pohjamateriaalilla voidaan kohottaa tuotemassa irti peltomaan pinnasta, jolloin kuormaaminen on helpompaa ja tarkempaa. Lannoitevalmiste tulee poistaa varastopaikalta tarkasti. Normaali orgaanisen lannoitevalmisteen levitysmäärä pellon pinnassa on vain pari millimetriä, joten jo 1–2 cm paksuinen, varastopaikalle jäävä kerros lisää ravinnemäärää. Myös keväällä tehtävä massanvaihto patterin paikalla voi olla toimiva ratkaisu. Lietelannoitteissa runsaasti fosforia Ohrakokeessa Jokioisissa lietetuotteiden mukana levitettiin kokonaistyppeä 170 kg/ ha. Liukoisen typen tavoitetaso oli 90 kg/ ha. Jos tuotteessa tuli liukoista typpeä selvästi alle 90 kg, sen rinnalle lisättiin täydennyslannoitettu koejäsen (N-lisä 60 kg N/ha). Täydennyslannoituksella oli tavoite päästä 50–90 kg liukoista N/ha haarukkaan. Vertailulannoituksen typpiportaat olivat 0, 30, 60, 90, 120, 150 ja 180 (peruskäsittely N-P-K 90–42–78 kg/ha). Lietepohjaisissa lannoitevalmisteissa tuli runsaasti fosforia, noin kolmen vuoden annos. Lannoitevalmisteet levitettiin ruutujen pintaan käsin ja mullattiin tunnin kuluttua. Kasvukauden aikana seurattiin ohran ravinteiden ottoa ja maan liukoisen typen muutosta orgaanisista liukoisista typpiyhdisteistä ammoniumtypen kautta nitraattitypeksi.

Fakta Vuoden 2012 Jokioisten ohrakokeen pohjalta oikea käytännön konsepti on seuraava: 1) Lietetuotetta käytetään määrä joka vastaa 170 kg/ha kokonaistyppeä. 2) Fosforimäärä ja haitallisten metallien kuormitus tarkistetaan samalla. 3) Liukoinen typpi täydennetään mineraalilannoitteella viljelykasvin tavoitetasoon kylvön yhteydessä.

4000

5000

6000

Lisälannoitus tarpeen Lietetuotteiden satovaste vaihteli toistojen välillä selvästi enemmän kuin mineraalilannoitteen, ja maan ominaisuudet vaikuttavat suuresti lietetuotteiden satovasteeseen. Lietetuotteiden normisatojen vertailun perusteella maitopohjainen kuivarae oli ylivoimaisesti paras, annostusperusteena oli kokonaistyppiannos (ks. kuva). Se tuotti lannoitustasolla 25 kg N/ha sadon, joka vastasi vertailulannoituksen tasoa noin 90 kg/ha. Kun raelannoitukseen lisättiin sallittu liukoisen typen täydennys (60 kg/ha), sato vastasi vertailulannoituksen tasoa 120–150 kg/ha. Lietepohjaisten orgaanisten lannoitevalmisteiden satovasteet olivat yleensä vaatimattomat ilman täydennyslannoitusta, koska liukoisen typen annokset olivat pieniä. Tiina Tontti ja Petri Kapuinen, MTT Lisätietoja: tiina.tontti@mtt.fi Puh. 029 531 7825

Fakta Hanke: Orgaaniset lannoitevalmisteet lähialueiden tilojen käyttöön (LeviLogi), Hankkeen toteuttajat: MTT Maaja elintarviketalouden tutkimuskeskus ja Itä-Suomen yliopisto. Hankkeessa mukana: ProAgria Oulu, ProAgria Etelä-Pohjanmaa ja ProAgria Etelä-Suomi sekä viljelijäkumppanit ja lannoitetuotteiden valmistajat Rahoittaja: Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma, Alueiden välinen hanke, kesto 2011– 2014. Maakunnat: Kaakkois-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Uusimaa Lisätietoja: Tiina Tontti, Petri Kapuinen, Marika Niemelä, Merja Högnäsbacka (etunimi.sukunimi@ mtt.fi) www.mtt.fi/levilogi

Puhdistamolietepohjaista pellettiä voidaan käyttää syysrukiin fosforilannoitukseen. Lietepelletti on varastoitava oikein ja käyttäjälle on annettava eräkohtainen tuoteseloste. Mädätetystä puhdistamolietteestä valmistettua pellettimäistä raetta käytettiin syysrukiin fosforilannoitukseen Ylistarossa (hiesuinen savi, P tyydyttävä). Rae annosteltiin koelohkolle suurimmalla mahdollisella fosforin varastolannoituksen tasolla (60 kg P/ha/5 v). Rakeessa lisätty liukoisen typen määrä täydennettiin syksyllä tasoon 30 kg/ha. Vertailuna oli syksyinen NPK-lannoitus (30–12–35) sekä lannoittamaton kontrolli. Kevätlannoituksessa rukiille lisättiin 0, 50 tai 100 kg typpeä hehtaarille. Todellisuudessa rakeen liukoinen N oli alhaisempi ja kokonais-N korkeampi kuin ennakkotiedoissa. Rakeen metallipitoisuudet ja peltoon kohdistunut kuormitus olivat säädösten mukaisissa rajoissa. Rukiin jyväsadossa ei ollut eroja: lannoitetut sadot olivat 5 120–6 030 kg/ha ja lannoittamaton 5 090 kg/ha. Jyvän typpipitoisuus oli korkeimmillaan suurella kevään typpilannoituksella, eikä syksyllä annettu raelannoitus muuttanut typpipitoisuuksia. Erittäin lämmin ja kostea kasvukausi saattoi edesauttaa maan luontaista typen vapautumista, jolloin kokeessa käytetty kevätlannoitus (100 kg N) saattoi olla liian suuri. Kun täysin lannoittamattoman rukiin sato oli yli 5 000 kg, lannoitusten vaikutusta oli hankala määrittää. Kesäkuussa myös lannoittamattoman rukiin lehtivihreä oli varsin korkea (38–40 spad), vaikka suurimpien kevätlannoitusten lehtivihreä olikin kahdessa ajankohdassa vielä korkeammalla. Sadonkorjuun jälkeen maasta mitattu nitraattitypen määrä oli enimmillään 9,7 kg/ha suurimmalla mineraalikontrollilla. Lannoituksilla ei ollut vaikutusta pintamaan viljavuusfosforiin sadonkorjuun aikaan. Pintamaan rikkipitoisuus oli korkein raelannoituksella, johon keväällä oli lisätty 100 kg N/ha. Raetuotteen varastoinnin kesto ja olosuhteet vaikuttavat tuotteen liukoisen typen määriin. Termisessä rakeistuksessa voi haihtua suuri osa ammoniumtypestä, joten rae toimii pääosin fosforilannoitteena. Valmis raetuote kannattaa säilyttää suljetussa tilassa tai peitettynä. Viljelijän tulee saada ajantasainen tuoteseloste käyttämästään erästä.

Tiina Tontti, MTT Lisätiedot: tiina.tontti@mtt.fi, puh. 029 531 7825


7

Lisäsyötteillä enemmän energiaa maatilan biokaasulaitoksesta

Teema

Lantaa käsittelevän biokaasulaitoksen energiatasetta, jäännöksen lannoitearvoa ja kannattavuutta voidaan parantaa lisäsyötteillä. Myös syötteen operointi vaikuttaa energiataseeseen. Maatilakohtaisessa biokaasulaitoksessa lietelannasta ja kasvibiomassoista tuotetaan energiaa. Samalla muunnetaan orgaanista typpeä liukoiseen muotoon. Tuotettu energia voidaan hyödyntää tilalla, ja jäännöksen orgaaninen aine sekä ravinteet palautetaan peltoon ja navetan kautta takaisin biokaasulaitokseen. Lantalaitoksen biokaasutuottoa voidaan parantaa lisäämällä orgaanisen aineen kuormitusta lisäsyötteillä. Esimerkiksi MTT Maaningan tilalaitoksessa lypsylehmien lietelanta (10,2 t/vrk; ka 7,5 %) tuotti metaania 124 Nm3/vrk, eli tuotetun biokaasun energiasisältö oli 1,24 MWh/vrk. Suurempi syötemäärä (11,5 t/vrk) paksumpaa lietelantaa (ka 8,5 %) tuotti 1,65 MWh/vrk. Lietelannan biokaasutuotto kasvaa merkittävästi säilörehulisällä. Alle 10 prosentin säilörehulisä syötön tuorepainosta lähes kaksinkertaistaa metaanintuoton. Maaningalla yhteiskäsittely tuotti energiaa 1,87 MWh/ vrk melko laihasta lannasta huolimatta (lantaa 9,9 t/vrk; ka 6,1 % + säilörehua 0,8 t/ vrk; ka 23,1 %). Energiatase paremmaksi Biokaasulaitoksen omaa energiankulutusta voidaan vähentää laitoksen oman energiankulutuksen optimoinnilla. Esimerkiksi sekoitus vie merkittävän osan laitoksen käyttämästä sähköstä. Maaningalla suuremmalla (11,5 t/vrk) lietelantasyötöllä biokaasulaitoksen sähkön omakulutusta vähennettiin ilman kaasuntuoton heikkenemistä poistamalla yläsekoitin käytöstä ja alentamalla alasekoittimen tehoa. Lantakokeissa tuotettiin CHP-yksiköllä laitoksen ulkopuoliseen käyttöön sähköä 62–113 MWh/v ja lämpöä 150–231 MWh/v. Kasvimassa lisäsyötteenä nostaa sekoitus-

tarvetta ja siten sähkön omakulutusta. Maaningalla yhteiskäsittelyllä tuotettiin kuitenkin enemmän sähköä ja lämpöä laitoksen ulkopuolelle kuin pelkällä lannalla Biokaasuprosessi lisää liukoista typpeä Naudan lietelantaa käsittelevän biokaasulaitoksen käsittelyjäännöksessä on 10–20 prosenttia enemmän kasveille suoraan käyttökelpoista ammoniumtyppeä kuin raakalannassa. Lannan ja säilörehun yhteiskäsittelyn jäännöksessä liukoista typpeä oli Maaningalla 25–40 prosenttia enemmän kuin syötteessä. Jäännöksen typpi voi olla lannoitevaikutukseltaan parempaa kuin raakalannan. Maaningan kolmen vuoden ohranviljelykokeessa käsittelyjäännöksen liukoisen typen lannoitusvaikutus oli parempi kuin raakalietelannalla ja vastasi keskimäärin 98 proTapio Tuomel a/MTT:n arkisto

senttia väkilannoitteen typen lannoitusvaikutusta. Nurmen viljelyssä jäännöksen ja raakalannan liukoisen typen lannoitusvaikutuksissa ei havaittu eroa. Se oli molemmilla noin 95 prosenttia väkilannoitetypen vaikutuksesta. Ville Pyykkönen, Sari Luostarinen ja Perttu Virkajärvi, MTT Lisätietoja: ville.pyykkonen@mtt.fi, puh. 029 5317635

Fakta MTT:n Maaningan biokaasulaitos käsittelee pihattonavetan lietelannan ja tilan kasvibiomassaa. Lietelanta kerätään lietekuilun kautta esisäiliöön, josta se pumpataan betonirakenteiseen biokaasureaktoriin. Kasvibiomassa syötetään suoraan reaktoriin erillisellä syöttölaitteella, ja muodostuva biokaasu kerätään reaktorisäiliön katteena toimivaan kaasuvarastoon.

Lietelanta ja kasvibiomassa palautetaan peltoon, kun siitä on ensin tuotettu energiaa maatilan omassa biokaasulaitoksessa.

Halutun viipymän jälkeen käsittelyjäännös virtaa vapaasti jälkikaasualtaaseen, jossa muodostuva biokaasu kerätään talteen. Lopulta jäännös pumpataan varastoaltaisiin ja käytetään pelloilla.

Lietelantaa 4210 t

BIOKAASULAITOS

Nettosähköä 111-118 MWh

(11,5 t/vrk)

Biokaasua 130 t, 602 MWh

Nettolämpöä 235-241 MWh

ka 8,5 %

Sähkön omakulutus 41-47 MWh

Käsittelyjäännöstä 4080 t

Lämmön omakulutus 134-140 MWh

ka 5,5 %

Lietelantaa 3720 t

BIOKAASULAITOS

Nettosähköä 66-72 MWh

(10,2 t/vrk)

Biokaasua 90 t, 452 MWh

Nettolämpöä 157-164 MWh

ka 7,2 %

Sähkön omakulutus 47-53 MWh

Käsittelyjäännöstä 3630 t

Lämmön omakulutus 118-124 MWh

ka 5 %

Lietelantaa 3620 t

BIOKAASULAITOS

Nettosähköä 116-122 MWh

(9,9 t/vrk) ka 6,1 %

Biokaasua 150 t, 682 MWh

Nettolämpöä 292-298 MWh

Rehua 290 t

Sähkön omakulutus 53-59 MWh

Käsittelyjäännöstä 3760 t

(0,8 t/vrk) ka 23,1%

Lämmön omakulutus 116-122 MWh

ka 4 %

MTT:n Maaningan biokaasulaitoksen yksinkertaistettu vuotuinen energiatase pelkällä lietelantasyötöllä kahdessa kokeessa sekä lietelannan ja säilörehun yhteiskäsittelyssä. CHP-yksikön sähköhyötysuhde oli 25,6 prosenttia ja lämpöhyötysuhde 60,5 prosenttia.

Uudet hankkeet Sian näkökulmasta katsottuna sikalan tuotannonhallinta ei aina toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Jo ensimmäisten elinpäivien ja viikkojen tapahtumat vaikuttavat merkittävästi porsaan selviytymiseen ja menestymiseen myöhemmin elämässä. Ternimaito on porsaan elinehto. Vastasyntyneen energiavarastot ovat pienet. Ilman ternimaitoa porsas kylmettyy nopeasti ja on vaarassa menehtyä. Kehon lämpötila laskee useita asteita jo tunnin kuluessa syntymisestä, mutta nousee ennalleen porsaan saatua ternimaitoa. Lämpimät, vedottomat olosuhteet ja runsas kuivikkeiden käyttö ehkäisevät myös kylmettymistä. Porsaan vastustuskyky muodostuu ternimaidon vasta-aineista, joista immunoglobuliini G:n pitoisuus laskee nopeasti jo 12 tunnin kuluessa porsimisesta, ja se voi imeytyä suolesta vain 24–36 tunnin ajan syntymän jälkeen. Immunoglobuliini A:ta erittyy maitoon pidempään, mutta huonosti imeytyvänä se vaikuttaa paikallisesti suojaten porsaita taudinaiheuttajilta. Ternimaidosta porsas saa myös kasvutekijöitä, jotka edistävät suoliston kehittymistä ja toiminnallista kypsymistä. Vieroitus stressaa porsasta, sillä ravinto, olosuhteet ja sosiaalinen ympäristö muuttuvat äkisti. Ensimmäinen viikko on kriittisin varsinkin porsaille, jotka eivät ole imetysaikana oppineet syömään rehua. Viimeistään vieroituksessa hoitajan on hyvä ottaa emon rooli ja opettaa porsaita syömään rehua tarjoamalla sitä aluksi pieniä määriä usein tongittavaksi ja maisteltavaksi. Valoajan pidentäminen edistää myös syömään oppimista. Välikasvatuksen olosuhteisiin ja porsaiden hyvinvointiin kannattaa satsata, sillä välikasvatuksessa sairastetun ripulin ja saparonpurennan vaikutukset voivat näkyä lihasikalassa. Sikalan laitteet eivät aina toimi odotetusti ja pahimmillaan ilmastoinnin tai ruokintalaitteen toimintahäiriöt heijastuvat eläimiin. Usein laitteiden käyttöön ja säätöön ei alkuasetusten ja -ohjeistuksen jälkeen ole saatu riittävää opastusta, eikä saatavilla ole neuvontapalvelua. Tämä voi hankaloittaa ongelmien ratkaisemista. Laitteita tulisi myös huoltaa säännöllisesti. Sikalan toimivuus sian näkökulmasta on ProAgrian, MTT:n, Helsingin yliopiston ja Työtehoseuran neuvonnallinen hanke.

Kirsi Partanen, MTT ja Maija Yliaho, ProAgria Lisätietoja: maija.yliaho@proagria.fi, puh. 040 5290 832


8 mielipide

Kari Tiilikkala

Eloperäinen aines lisää savimaiden eroosiokestävyyttä Pintamaan huono mururakenne altistaa hienojakoiset maat kuorettumiselle ja eroosiolle. MTT:n ja Helsingin yliopiston yhteistutkimuksen mukaan mururakenne kestää maanrakenteen kannalta tuhoisia märkiä olosuhteita sitä paremmin mitä enemmän maassa on orgaanista ainesta ja mitä vähemmän maata häiritään muokkauksella.

Kaikkea, mikä palaa, ei kannata polttaa vaan pyrolysoida Pyrolyysitekniikan kehitys on ollut hurjaa viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja uusien tuotteiden kehittely on kiihtynyt – jopa ylikuumentunut – koko Euroopassa. Myös Suomessa pyrolyysitekniikka tulee osaksi biomassojen hyötykäyttöä sekä maaseutuelinkeinojen kehittämistä, jos niin halutaan. Kaupallistamista hidastavat EU:n säädökset, joita pitäisi perata. Hitaassa pyrolyysissä biomassat kuumennetaan hapettomassa tilassa, jonka lämpötila nousee noin 450 asteeseen. Prosessin kesto vaihtelee tunneista yhteen vuorokauteen. Ulos saadaan kaasua, nesteitä ja hiiltä. Päätuotteena on yleensä hiili. Kaikille tuotteille: biohiilelle, pyrolyysikaasuille ja niistä nesteytetyille yhdisteille tulee jatkuvasti uusia käyttömuotoja. Kaasut menevät energiatuotantoon, nesteet synteettisten kemikaalien korvaajiksi ja biohiili lannoitteiksi ja maanparannusaineeksi. Suomessa hitaan pyrolyysin tekniikka oli koko kansantalouden perustana aikana, jolloin päätuotteemme oli terva. Myös monien muiden pyrolyysinesteiden käyttö on ollut tunnettua tuhansien vuosien ajan ympäri maailmaa. Jopa neandertalinihminen osasi hyödyntää puusta kuumentamalla saadun pien. USA:ssa biomassojen lämpökäsittelyyn perustuva kemian teollisuus oli vahvaa vielä 1930-luvulle saakka. Ruoan lämmityksessä grillihiilellä on aina ollut tärkeä merkitys kehitysmaissa ja suurkeittiöissä. Kaikki kasvi- ja eläinperäiset aineet sopivat hitaan pyrolyysin raakaaineiksi. Käytetyin on puu ja puuteollisuuden sivutuotteet. Ravinnepitoisia biohiiliä on tehty luusta ja eläinjätteis-

tä. Suuri hyppäys raaka-ainesektorilla on tapahtumassa nyt, kun energialaitosten ja teollisuuden sivuvirrat ohjataan pyrolyysin kautta hyötykäyttöön sekä hiilen sidontaan ja energian tuotantoon. Ensimmäinen renkaita pyrolysoiva laitos aloittanee toimintansa Suomessa lähiaikoina. Hyötyjä voidaan saavuttaa monilla tasoilla. Ympäristön kannalta olennaista on, että maahan lisätty biohiili pitää hiilen poissa ilmasta satoja vuosia. Myös kasvien kyky sitoa hiilidioksidia paranee. Yhtä tärkeää on mahdollisuus saada orgaanisten (jäte)aineiden ravinteet kasvien käyttöön. Suuri hyöty kestävässä kasvintuotannossa saadaan peltomaan hiilivarojen ja kasvukunnon lisäämisestä. Pyrolyysikaasujen hyödyntäminen osana bioenergian tuotantoa on mahdollista heti, jos toimeen tartutaan. Vaikeinta on pyrolyysinesteiden kaupallistaminen EU:n säädösviidakossa, jonka raivaamiseen ei ole ollut poliittista tahtoa. Nestemarkkinat on luovutettu Aasian maiden ja USA:n vallattavaksi. Kemiallisten torjunta-aineiden korvaaminen pyrolyysinesteillä edellyttää EU-tason muutosta kasviperäisten aineiden hyväksynnässä. Biohiilen osalta hiilen valmistukseen ja käyttöön liittyviä päätöksiä tehdään Brysselissä vielä tämän vuoden aikana. Kansallinen säädöstö noudattanee pian EU:n linjauksia. Alue- ja yritystasolla pyrolyysitekniikka avaa mahdollisuuden laajalle tuotekehitykselle ja yritysten yhteistoiminnalle, josta hyötyy koko kansantalous. Biotaloudessa on aika siirtyä juhlapuheista käytäntöön. Pyrolyysi on yksi mahdollisuus.

Kari Tiilikkala, MTT

Eroosion myötä pelloilta poistuu kemiallisesti aktiivisinta, maan ravinnetalouden kannalta ensiarvoisen tärkeää hienojakoista ainesta, minkä seurauksena maa köyhtyy. Maan kuorettuminen puolestaan häiritsee orastumista ja hidastaa veden imeytymistä maahan. Veden kerääntyminen maan pintaan johtaa pintavirtailun lisääntymiseen ja sitä kautta myös eroosio kiihtyy. Suomessa eroosio on ongelmallista erityisesti Lounais-Suomen savisilla alueilla, koska saveksen suuren ominaispinta-alan vuoksi eroosioaines kuljettaa mukanaan myös siihen pidättyneitä ravinteita. Eteläsuomalaiset savimaat altistuvat yhä enemmän eroosiolle nurmiviljelyn vähentyessä ja talvikausien muuttuessa leudommiksi. Suurin osa eroosiosta tapahtuu kasvukauden ulkopuolella, kun sateet ja sulamisvedet kuluttavat maan pintaa. Hienojakoisilla mailla pintamaan mururakenteen kestävyys vaikuttaa olennaisesti maan eroosio- ja kuorettumisherkkyyteen. Ilmastonmuutokseen varautuminen edellyttää toimenpiteitä, joilla maan rakenteen kestävyyttä voidaan parantaa sekä perinteisin menetelmin kasvipeitteisyydellä ja tehostetulla kuivatuksella että erilaisten maanparannusaineiden nykyistä yleisemmän käytön avulla. Kuivuminen on rakenteen muodostumisen perusta Savimaan kuivuminen on mururakenteen muodostumisen edellytys. Kuivuminen pienentää saveshiukkasten ympärillä olevaa vesikehää, jolloin hiukkaset pääsevät lähemmäksi toisiaan ja niiden välille voi muodostua mururakenteen syntyä edistäviä sidoksia. Samoin maanesteen suolavahvuuden kasvu ajaa saveshiukkasia lähemmäksi toisiaan. Laboratoriotutkimusten tulokset osoittivat, että maan kuivuminen stabiloi voimakkaasti savimaan mururakennetta, ja stabiilimpi rakenne säilyy useita viikkoja maan kostuessa uudelleen. Sen sijaan maan pysyminen pitkään vedellä kyllästyneenä on rakenteen kannalta tuhoisaa. Jo viikon kyllästysjakson jälkeen maasta irtoavan fosfo-

rikuormituksen kannalta kriittisen hienojakoisen aineksen määrä moninkertaistui, mistä edelleen aiheutuu kohonnut fosforin kuormitusriski. Tulokset tukevat aikaisempia koekenttähavaintoja siitä, että huonosti toimivan ojituksen kunnostaminen vähentää savimaiden eroosioriskiä. Muokkaus heikentää rakennetta Maan eloperäisen eli orgaanisen aineksen pitoisuudella on selvä yhteys savimaan mururakenteen kestävyyteen ja eroosioherkkyyteen. Tutkimuksessa havaittiin, että savimaasta irtoavan hienojakoisen aineksen määrään vaikuttaa maan orgaanisen aineksen ja savespitoisuuden suhde: mitä savisempi maa sitä enemmän tarvitaan orgaanista ainesta hillitsemään maa-aineksen erodoitumista. Orgaaninen aines on maan rakenteen parantamisen kannalta tärkeässä asemassa, sillä sen määrään voidaan vaikuttaa viljelytoimenpiteillä. Kokeissa myös biohiililisäys näytti toimivan samoin kuin maan luonnollinen orgaaninen aines. Biohiilellä käsitellyissä maissa oli kolmen viikon inkuboinnin jälkeen enemmän vedenkestäviä muruja kuin käsittelemättömässä maassa. Maan muokkaus kiihdyttää orgaanisen aineksen hajoamista, ja tämä selittää osaltaan muokattujen maiden heikomman mururakenteen. Vertailtaessa mururakenteen kestävyyttä metsämaissa, monivuotisissa nurmissa sekä säännöllisesti muokatuissa viljelysmaissa havaittiin eroja, jotka eivät selittyneet pelkästään orgaanisen hiilen pitoisuusvaihteluilla. Tulokset osoittivat, että viljellyt maat ovat eroosioherkempiä, ja fosforikuormituksen kannalta merkittävää hyvin hienojakoista ainesta irtosi enemmän säännöllisesti muokatuilta pelloilta otetuista näytteistä. Helena Soinne, Helsingin yliopisto/MTT, Jari Hyväluoma MTT ja Eila Turtola MTT Lisätiedot: helena.soinne@helsinki.fi, Puh. +358 9 19158324

Sameus NTU 140

Viljelemättömät

120

Viljellyt

100 80 60 40 20 0

0

5

10

15

20

Saves% / orgaaninen C %

25

30


9

Metsänreunan avartaminen luo elintilaa kimalaisille ja perhosille Metsän ja pellon välisellä avoimella alueella on suuri merkitys luonnon monimuotoisuudelle. Monimuotoisuustavoitteita voidaan edistää avartamalla metsänreunaa hakkuilla, jotka luovat elintilaa tärkeille pölyttäjähyönteisille. Eeva-Liisa Korpel a

Yksi koealoista ja sen avoimeksi hakattu reunakaista. Metsämaan siemenpankki on tavallisesti peltomaata monipuolisempi, joten kasvillisuus saattaa kehittyä hyvinkin monimuotoiseksi valon määrän lisääntyessä. Avartamalla reunavyöhykettä maltillisesti myös viljelysten, metsien ja vesistöjen kirjoma maisema monipuolistuu entisestään.

Metsän tarjoama tuulensuoja on tärkeää etenkin hyönteisille, ja monet lajit suosivat avoimia, niittymäisiä elinympäristöjä. Usein tiheä metsä alkaa heti pellonreunasta, mikä ei tue monimuotoisuutta parhaalla mahdollisella tavalla. Metsänreunoilla on suurin merkitys luonnon monimuotoisuudelle silloin, kun metsän ja viereisen pellon väliin jää avoin alue. Maatalouden ympäristötuella pyritään puuttumaan maatalousluonnon köyhty-

miseen ja samalla ylläpitämään tärkeitä ekosysteemipalveluita, kuten viljelykasvien hyönteispölytystä. Metsänreunan avartaminen on mahdollista luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistuessa, mutta vaihtoehtoa on toistaiseksi käytetty melko vähän. Metsämaata kannattaa hyödyntää pellon sijaan etenkin silloin, kun kasvinviljelytuotteiden hinta on korkealla. Samalla saadaan hakkuutuloja.

Reunavyöhyke avaraksi Suomen ympäristökeskuksen ja MTT:n yhteisessä tutkimuksessa tarkasteltiin mahdollisuuksia edistää kolmea eri monimuotoisuustavoitetta pellon ja metsän välistä reunavyöhykettä avartamalla. Pölytyspalveluiden saatavuutta mitattiin kimalaisten yksilömäärällä, lajistollista monimuotoisuutta kimalaisten ja perhosten kokonaislajimäärällä ja luonnonsuojelutavoitetta vaateliaiden spesialistipäiväperhosten yksilömäärällä. Tutkimuksen koehakkuut toteutettiin talvella 2009–2010 Vihdissä ja Jokioisissa. Koeruudut olivat kooltaan 25 x 50 metriä. Viisi metriä leveä kaista metsän ja pellon reunassa hakattiin kokonaan avoimeksi, ja tämän takana, 20 metriä leveällä alalla, suoritettiin poimintahakkuu. Hyönteisten lajija yksilömääriä seurattiin ennen hakkuita kesällä 2009 sekä kahtena kesänä hakkuiden jälkeen.

Koealoille jätetty hakkuutähde vähensi kukkien määrää, minkä vuoksi tähde olisi suositeltavaa korjata pois aina, kun se vain on taloudellisesti mahdollista. Lisäksi hakatut alueet etenkin kosteilla metsäaloilla pensoittuivat hyvinkin nopeasti. Tämän vuoksi hakkuut kannattaa kohdentaa paahteisiin, maaperältään vähäravinteisiin metsänreunoihin. Eeva-Liisa Korpela, Mikko Kuussaari, SYKE, Terho Hyvönen, MTT Lisätiedot: eeva-liisa.korpela@ymparisto.fi, puh. 044 565 5165

Eeva-Liisa Korpel a

Hakkuilla kukkia ja hyönteisiä Kaikki kolme monimuotoisuustavoitetta hyötyivät hakkuista merkittävästi. Käsittelyiden avulla reunavyöhykkeeseen pystyttiin luomaan valoisia, pienilmastoltaan hyönteisille suotuisia sekä parhailla paikoilla runsaskukkaisia elinympäristöjä. Kukat ovat tärkeitä ravinnonlähteitä, joista kimalaiset ja perhoset imevät mettä ja kimalaiset keräävät siitepölyä jälkikasvulleen. Peltokimalainen voikukan kukalla. Pölytyspalveluiden saatavuutta mitattiin tutkimuksessa kimalaisten yksilömäärällä. Tarhatun mehiläisen ohella kimalaiset ovat merkittävimpiä pölyttäjiä maatalousalueillamme.

Etsintäkuulutus: vanhat hyvät koristekasvit Monet perinteisistä, hyvistä koristekasveista ovat vaarassa kadota. Niitä menetetään puutarhojen muuttaessa muotoaan omistajanvaihtojen yhteydessä, rakentamisen alle tai ulkomaisten jalosteiden suosion jalkoihin. MTT:ssä laaditaan suunnitelmaa koristekasvien säilyttämiseksi. Vanhat koristekasvikannat ovat sopeutuneet pohjoiseen ilmastoon, ja ne sopivat suomalaiseen kulttuuriympäristöön. Monia niistä on kuitenkin jo menetetty ympäristön ja muodin muuttuessa. MTT:ssa kerätäänkin nyt tietoa, mistä löytyy vielä vanhoja, kestäviä koristekasveja. Kasvaako pihallasi kestäviä, vanhoja narsisseja, runsaasti leviäviä lumikelloja, uskollisesti vuodesta toiseen kukkivia tulppaaneja, akileijoja, liljoja tai särkynytsydän? Kukoistaako portinpielessä monille sukupolville kukkinut ruusupensas tai kiipeääkö seinällä vanha köynnös? Nyt voit ilmoittaa kasveista MTT:n tutkijoille. Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat sipulikasvit, pionit, daaliat ja muut perennat, joita tiedetään kasvatetun Suomessa jo 1940-luvulla tai sitä ennen. Samoin vanhaa alkuperää olevat koristeköynnökset, -pensaat ja -puut, kuten köynnöskuusamat, pihajasmikkeet, pihasyreenit ja ruusunätkel-

Eeva-Maria Tuhkanen

mät, halutaan kartoittaa. Kasvi on voitu siirtää tai jakaa alkuperäiseltä kasvupaikaltaan uuteenkin pihaan. Myös kasveihin liittyvät tarinat kiinnostavat, mutta kasvin alkuperän ei tarvitse olla tarkoin tiedossa. Tietoja kerätään MTT Puutarhatutkimuksen Avoin Geenivara -hankkeessa. Jatkossa mietitään, miten taataan kestävien ja kauniiden, pohjoiseen ilmastoomme sopeutuneiden koristekasvien säilyminen. MTT huolehtii maatalous- ja puutarhakasvien geenivarojen säilymisestä Suomessa. Ilmoita vanhaa alkuperää olevista koristekasveistasi MTT:n kotisivujen kautta löytyvällä lomakkeella www.mtt.fi/kasvigeenivarat tai sähköpostilla sirkka.juhanoja@mtt.fi tai eeva-maria.tuhkanen@mtt.fi Tietosi perinteisistä, vanhoista koristekasvikannoista ovat arvokkaita! Eeva-Maria Tuhkanen ja Sirkka Juhanoja, MTT

MTT etsii vanhoja perinteisiä kasveja. Kuvassa keltapäivänlilja.


10 kuvat: kari salonen

Suljetussa ravinnekierrossa vesi kiertää biologisen puhdistamon kautta. Tero Juntin takana olevissa tankeissa vesi suodatetaan turpeen läpi.

Älykasvihuone osaa tempun ja toisenkin Kaarina (MT)

Timo Juntti Oy:n uusi kurkkukasvattamo valmistui Piikkiöön 2007. Sellainen, jota MTT:n puutarhatieteen emeritusprofessori Risto Tahvonen nimittää älykasvihuoneeksi. Juntin kasvihuoneessa se tarkoittaa muun muassa valaistusta, joka mahdollistaa uuden kasvuston vanhan alla, suljettua ravinnekiertoa, energiatehokkuutta ja kasvinsuojelua ilman kemikaaleja. Neljä kuukautta lisää myyntikautta Puutarhayritystä jatkava Tero Juntti on uuteen kasvihuoneeseen tyytyväinen. – Viljelyteknisesti en kaipaa vanhasta mitään. Mukavia muistoja siitä kylläkin on. Suurin muutos on, ettei talvella ole enää lähes viiden kuukauden taukoa myynnissä. Ennen vanha kasvusto poistettiin, uusi istutettiin ja sen jälkeen odotettiin, että se alkaa tuottaa satoa. – Silloin oli lomaakin. No, nyt pitää olla osaavaa henkilöstöä. Tuottamatonta aikaa jää enää 2–3 viikkoa. Muuna aikana kurkkua kasvaa välillä kahdessakin kerroksessa. Kuten juuri nyt. Vanhan kasvuston alle istutettu uusi kasvusto tulee satoikään 3–4 viikossa. Pian sen köynnökset yltävät niin korkealle, että vanhat pudotetaan niiden

alapuolelle, ripustetaan kasvualustalavan reunaan. Siinä ne tuottavat kurkkuja vielä viikon ennen lopullista poistamista. Kahden kerroksen kurkut ovat mahdollisia, koska ylhäällä olevien lamppujen lisäksi vanhan kasvuston välissä on toinen lamppurivi. Kurkkujen päivä kestää 20 tuntia Kurkkujen päivä kasvihuoneessa on 20-tuntinen riippumatta auringon nousu- ja laskuajoista. Juhannusyökään ei sotke rytmiä, sillä yhteyttämiseen tarvitaan auringonvaloa vähintään 50 wattia. Jos kaikki menee oikein hyvin, neliömetriltä voi vuodessa tulla kurkkuja jopa 200 kiloa. Hehtaarisatona se olisi 2 miljoonaa kiloa. Sellaiseen satoon tarvitaan muitakin temppuja kuin välivalotus: juuri oikea lämpö, ilman hiilidioksidipitoisuus, kastelu ja ravinteet sekä kasvitautien torjuminen. Kasvihuone on nyt neliö Ensimmäinen valinta on kasvihuoneen muoto. Juntilla on blokkihuone, 100 metriä kantti kertaa kantti ja liki 7 metriä korkea. Neliö säästää energiaa ja rakentamisen kustannuksia, koska seinämetrejä on vähemmän kuin pitkässä suorakaiteessa. Energiatehokkuutta lisäävät kasvihuoneen tiiviys sekä katto- ja seinäverhot.

Toinen blokkihuoneen etu on, että se helpottaa töiden järjestelyä. Juntti korostaa logistiikkaa: kasvihuoneessa pääsee liikkumaan koneilla, eikä kurkkulaatikoita enää nostella käsin. Tunnissa kaksi henkilöä pakkaa 1 500 kiloa kurkkuja. Kaikkiaan kokopäiväisiä työntekijöitä on viitisentoista. Helpoimmin töihin on saatavissa ulkomaalaisia. Varsinaisista puutarha-ammattilaisista on Juntin mukaan pulaa. Työntekijöiden normaali arkityöpäivä on klo 7–15.30. Lauantaina on vain poimintaa. Päivystys on kuitenkin kokoaikaista, sillä tavaratoimituksia voi tulla mihin aikaan tahansa. Lämpöä lampuista ja kaasun poltosta Energiatehokkuutta on sekin, että lämpöä saadaan viljelyn muutenkin vaatimista toimista: katulampun tapaisista korkeapainenatriumlampuista ja kaasun polttamisesta hiilidioksidin tuottamiseksi. Päivän liika lämpö varastoidaan tankkeihin ja puretaan yöllä, jolloin kasvi ei tarvitse hiilidioksidilisää. Valojen ja hiilidioksidin tuottamisen lämpö riittää kasvihuoneessa tyynellä 5–10 asteen ulkopakkaseen asti, Tahvonen laskee. Vasta sen jälkeen tarvitaan erillistä lämmitystä.

Poiminnassa kurkut irrotetaan kannasta kiertämällä.

Juntti käyttää propaanikaasua. – Jossain vaiheessa siirrytään biokaasuun, hän uskoo. Toistaiseksi kasvihuoneen mittakaava jää sellaiseen väliin, johon ei ole löytynyt toimivaa ratkaisua. Hakekaasutuksessa erityisenä ongelmana ovat typpioksidit, jotka häiritsisivät kurkun kasvua. Ravinnevedet suljetussa kierrossa Yhteyttämisen maksimoimiseksi kasvihuoneissa on hiilidioksidia 800–1 000 miljoonasosaa. Ulkona maapallon keskipitoisuus on tätä nykyä 400. Pieni osa hiilidioksidista karkaa tuuletuksen mukana ja palokaasuina piipusta.


11

Juntin kasvihuoneessa pakataan kurkkuja 1 500 kiloa tunnissa. Työ on järjestelty niin, ettei Adem Gavromovicin ja muiden tarvitse käsin nostaa laatikoita.

Sen sijaan ravinnekierto on suljettu. Ravinteita poistuu vain kurkkujen mukana sekä vanhan kasvuston ja kasvualustan kompostissa, joka menee täytemaaksi. Kasvualustat kastellaan 20 kertaa vuorokaudessa. Kurkku haihduttaa vuorokaudessa vettä 5–6 litraa neliöltä. Ellei veden virtausta ole tarpeeksi, kasvi nääntyy kuumuuteen. Samalla kalsiumista ja magnesiumista tulee puute. Jotta vettä on varmasti kasvualustan joka kohdassa riittävästi, kastelu annostellaan kerralla niin että osa vedestä tulvii keräilykouruun. Kouruista vesi kiertää tankkeihin, joissa se suodatetaan turpeen läpi. Samalla turpeen mikrobit tappavat juuritauteja aiheuttavia sieniä. Järjestelmän toimivuutta seurataan koeviljelemällä kauran taimia.

Kasvinsuojelu ilman kemikaaleja Juntin uudessa kasvihuoneessa kasvinsuojelu hoidetaan biologisesti. Kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä. – Vain lannoitteet erottavat tämän luomusta, puutarhayrityksen alulle pannut Timo Juntti kehaisee. – Tämä on selvä valtti suomalaiselle kurkuntuotannolle, professori Tahvonen myötäilee. – Etelä- ja Keski-Euroopassa tämä ei ole yhtä hyvin hallussa. Kurkunviljelyn erityishuoli kaikkialla on mustapistemätä, joka pilaannuttaa kurkun kaupassa. Sen torjunta kasvukauden aikana tuli mahdolliseksi vasta vuosikymmenen vaihteessa. Nyt suomalaista mikrobituotetta myydään maailmallekin. HEIKKI VUORELA

Lisää älyä tulossa

Uudet älykkäät tuotantomenetelmät kiinnostavat kasvihuoneyrittäjä Tero Junttia ja MTT:n puutarhatieteen emeritusprofessoria Risto Tahvosta.

Lisää älyä kasvihuoneviljelyyn kehitetään MTT:n Piikkiön kasvihuoneilla. Professori Risto Tahvonen ja erikoistutkija Liisa Särkkä puhkuvat intoa esitellessään uusia, tutkittavana olevia menetelmiä. Älykasvihuone merkitsee pyrkimystä kohti suljettua kasvihuonetekniikkaa, jossa kasvihuoneen ilmasto voidaan säätää kasveille edulliseksi valoltaan, kosteudeltaan, lämmöltään ja hiilidioksidipitoisuudeltaan.

nipisaraisena seinämänä. Pienet pisarat sitovat kasvihuoneen kosteutta ja lämpöä. Sen jälkeen vesi ohjataan ulos altaaseen jäähtymään uudelleen käyttöä varten. Tarvittaessa sitä jäähdytetään ulkonakin suihkuttamalla. Jäähdytys mahdollistaa tuuletuksen pitämisen kiinni. Silloin hiilidioksidi ei karkaa, vaan kasvit saavat sitä riittävästi kesäkuumallakin.

Kasvualustaksi sammalta Tämä on oikeastaan vielä salaista, ainakin sen kaupallinen sovellutus. Tulevaisuuden kasvualusta on sammalta. Se on edullista, 30 vuodessa uusiutuvaa ja kierrätyskelpoista. Siitä on ilmahuokosia. Siitä ei huuhtoudu humusta eikä siinä kasva homeet. Turpeelle on pakkokin löytää vaihtoehto. Hyvälaatuisesta rahkaturpeesta alkaa tulla pula, kun uusia soita otetaan käyttöön enää harvoin. Hehtaarilta rahkasuota saadaan vuodessa 2–3 tonnia sammalmassaa. Miljoona kuutiota kertyy 15 000 hehtaarilta. Sammal kerätään jo ojitetuilta kitusoilta ja turvesoiden reunoilta. Neitseelliset suot saavat olla rauhassa, Tahvonen sanoo. Jos sammalkasvualusta lyö itsensä läpi, Suomen kanssa sen tuotannossa kilpailee käytännössä vain Venäjä. Ledeistä kasvien mielivaloa Nykyisin kasvihuoneissa käytettävien lamppujen valon aallonpituudesta vain osa on kasvien tarvitsemaa. Suuri osa energiasta menee lämmöksi. Ledien aallonpituus voidaan säätää 400– 700 nanometriin, joka on otollisin kasvin

yhteyttämiseen. Ledejä voidaan ohjata sen mukaan, paljonko auringonvaloa on. Eri aallonpituuksia antavien ledien syttymistä ja sammumista voidaan lisäksi rytmittää niin, että vältytään sähkönkulutuksen piikeiltä. Ledit eivät tuota lämpöä kuten esimerkiksi suurpainenatriumlamput, mutta lisälämmitys on todennäköisesti halvempaa kuin nykyvalaistuksen vaatima sähkö. Haittana on vielä toistaiseksi ledien kalleus. Pisaraverho jäähdyttää Kasvihuoneen jäähdytykseen on jo tarjolla laitteisto, jossa suihkutetaan vettä hyvin pie-

Juurissakin on älyä Kasvi itsessäänkin on älykäs: jos sille on tarjolla yhtäällä ravinnepitoista liuosta ja toisaalla laimeaa vettä, se jakaa juurtensa tehtä-

vät. Yhdet juuret ottavat ravinteita väkevästä liuoksesta. Toiset täyttävät veden tarpeen laimeasta, helpommin otettavasta vedestä. Kasvi on Särkän mukaan kuin oikukas lapsi. Jos sitä kiusataan tänään, se nukkuu huomenna. Hiilidioksidin puute näkyy vielä seuraavana päivänä, veden puutteesta kasvi ei toivu kunnolla ollenkaan. Peltoviljelyssä kylvölannoitin on jo vanhastaan sijoittanut lannoitteen vain toiselle puolen kutakin riviä, joka toiseen siemenrivien väliin. Verhoilla eroon härmästä Kasvihuoneissa tautiriskiä lisää veden tiivistyminen kasvin pinnalle. Niin käy, kun kasvi säteilee yöllä energiaa. Ilma lämpenee, ja lopulta kasvi on sitä viileämpi. Ilman kosteutta tiivistyy ympäristöään viileämpään pintaan. Selvästi irti katosta viritettävät verhot muuttavat tilanteen: ne heijastavat lämpöä takaisin alas. Verhojen yläpuolella oleva kylmempi ilma ohjautuu seinillä oleviin lämpöpusseihin. MTT:n kasvihuoneessa Piikkiössä härmästä päästiin eroon, kun Tahvosen neuvosto laitettiin verhot, Särkkä kertoo. Eikä siinä kaikki Useita menetelmiä on jo käytössä muun muassa Juntin kasvihuoneessa. Tämän aukeaman pääjutussa kerrotaan muun muassa välivalotuksesta ja -istutuksesta, blokkihuoneesta, lämmönvarauksesta, energiaverhoista, suljetusta ravinnekierrosta sekä biologisesta kasvinsuojelusta ilman kemiallisia torjunta-aineita.

Led-valoissa valkoinen ja punainen vuorottelevat, jotta kasvit saavat tarvitsemiaan valon aallonpituuksia.

HEIKKI VUORELA


12

Pakurin viljelystä vastaus kasvavaan kysyntään Suomessa käynnistetään pakurin laajamittaista tuotantoa koti- ja ulkomaan markkinoille. Tällä hetkellä luonnontuotteen kova kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Metsänomistajalle suunnitelmallinen pakurinkasvatus voi tuoda mukavan lisätienestin. Pakuri on viime aikoina saanut näkyvyyttä suomalaisessa mediassa, kun siitä tehty tikkatee palasi vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen teen ja kahvin rinnalle. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran alkuvuodesta 2011 tekemä päätös kieltää pakurin markkinointi sen uuselintarvikestatukseen vedoten ja kiellon pyörtäminen saman vuoden lopulla nostivat pakurin näyttävästi jälleen otsikoihin. MTT on aloittanut pakurin viljelyn edellytysten ja kannattavuuden selvittämisen yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osaston kanssa. Tarkoituksena on käynnistää pakurin laajamittainen ja suunnitelmallinen tuotanto koti- ja ulkomaan markkinoiden tyydyttämiseksi. Ulkomailla pakurin merkittävimpinä markkinointikohteina ovat Kiina ja Japani, joissa esimerkiksi pohjoismaisella metsämustikalla on suuri kysyntä. Pakurin käytöllä on näissä maissa Etelä-Korean lisäksi pitkät ja vahvat perinteet.

Henri Vanhanen

asetelmille. Kontrolloitu arvoketju kasvatuksesta alkaen, hyvän metsäautotieverkoston suoma logistiikkaetu sekä aasialaisten mielikuvat Suomen puhtaasta ja erityslaatuisesta luonnosta ovat kilpailuvalttejamme. Pakurista lisätuloja metsänomistajalle Pakurikääpä on viljelykäytössä kiitollinen metsäpatogeeni. Se ei leviä metsässä kulovalkean tavoin, sillä itiöt infektoivat vain puun vioittumat. Sen tahaton leviäminen on täysin estettävissä viljelytoimenpiteillä. Pakuri on kerättävä elävästä puusta hyvän laadun varmistamiseksi. Tällöin puu kaadetaan eikä siihen pääse muodostumaan itiöitä levittävää itiöemää. Kaadetun puun muut osat voidaan hyödyntää esimerkiksi polttopuina. Kuivatun pakurikasvaimen sisäänostohinta vaihtelee 40-100eur/kg välillä. Tuotteistettuna tai suoraan kuluttajille kuivattuKai Pulkkinen

Pakurikäävän aiheuttama kasvain eli pakuri koivun kyljessä.

Suunnitelmallisella viljelyllä kilpailuetua Terveystuotekauppiaiden liiton tekemän selvityksen perusteella Evira myönsi, että pakuri on jo pitkään kaupallisessa käytössä ollut elintarvike, jonka käyttöä ravintolisissä ja niihin verrattavissa tuotteissa ei voida EU:n lainsäädännöllä rajoittaa. Venäjällä, Puolassa ja Baltiassa käyttöhistoria ulottuu 1500-luvulle. Näissä maissa pakuria on käytetty etenkin kansanlääkinnässä. Suomessa kansanlääkinnällistä käyttöä pakurilla on todennäköisemmin ollut myös samoihin aikoihin, mutta etenkin sota-aikana pakuria käytettiin kahvin korvikkeena. Eviran asettama väliaikainen kielto hämmensi kotimaisia luonnontuotealan toimijoita ja hidasti hieman pakurista tehtävien tuotteiden kehitystä ja tuotteistamista, mutta nyt tilanne on muuttunut. Pakurin kotimaisella kysynnällä on vahva noste sekä kuluttajien keskuudessa luontaistuotteena että tuottajien silmissä korkean markkina-arvonsa takia. Kotimaan lisäksi markkinoita on myös Aasiassa, joka on tällä hetkellä täysin riippuvainen Venäjän Kaukoidän luonnonesiintymistä kerätystä pakurista. Pakurilla olisi siis kysyntää, jos vain tarjontaa olisi riittävästi. Kotimaisilla luonnonesiintymillä emme kykene kilpailemaan Venäjän vastaaville, mutta pakurin suunnitelmalliseen viljelyyn ottaminen loisi pohjaa paremmille kilpailu-

na myytynä pakurin myyntihinta on noin 130-150eur/kg. Pakurikäävän tartuttama koivu voi tuottaa kylkeensä useita pakurikasvaimia. Näin ollen pakurinkasvatus voi tuoda merkittävän lisäarvon metsänomistajalle etenkin, kun vedenvaivaamat koivikot, joissa pakuria yleensä esiintyy, soveltuvat huonosti tavanomaisen metsäteollisuuden raaka-ainetuotantoon. Henri Vanhanen, Rainer Peltola, MTT Lisätiedot: henri.vanhanen@mtt.fi, puh. 029 531 7847

Fakta RahaRääseikkö – pakurikäävän viljelymenetelmät -hankkeessa kehitetään pakurikäävän viljelymenetelmiä ja aloitetaan koetilatoiminta. Tarkoituksena on edistää metsätaloudellisesti vajaatuottoisten alueiden hyödyntämistä sekä tuotteistaa suomalainen pakuri ja rakentaa sille vientiverkosto.

Pakurikäävän itiöemän aiheuttama repeämä koivun kyljessä.

Pakuri on lehtipuiden kasvain Pakuri on lehtipuilla esiintyvä hiilimäinen ja lohkeileva kasvain. Sen aiheuttaa yleisenä lehtipuilla ja meillä erityisesti hies- ja rauduskoivulla esiintyvä pakurikääpä (Inonotus obliquus). Itse pakuri on käävän ja puun puolustusreaktion muodostama kasvannainen puun kyljessä. Pakurikääpä iskeytyy vioittuneeseen, pakkashalkeaman tai mekaanisen vaurion saaneeseen lehtipuuhun. Aggressiivisena patogeeninä se kykenee tappamaan puun syrjäyttämällä muita vaurioituneeseen puuhun iskeytyneitä patogeenejä. Tartunnasta puun kuolemaan voi kestää yli kymmenenkin

vuotta, joten pakurikääpä ei ole kovin nopea puun tappaja. Vasta puun kuoltua pakurikääpä muodostaa itiöemänsä, joka paljastuu vaaleanruskeana halkaisemansa puun kuoren alta. Pakurikasvaimet alkavat muodostua puuhun tartunnan jälkeen ja niiden kehittyminen voi kestää muutamasta vuodesta yli kymmeneen vuoteen. Pakurikääpä muodostaa puussa elinkaarensa aikana vain yhden itiöemän, mutta pakurikasvaimia voi puussa olla jopa kymmenittäin. Niiden koko vaihtelee aina sormenpään kokoisesta useiden kilojen painoisiin.


13

Mansikan mustalaikku säilyy pohjoisessa ilmastossa 2 PALSTAA 125 3 PALSTAA 190 4 PALSTAA 5 PALSTAA

Kylmyys ei haittaa mansikan mustalaikun aiheuttajaa, joka säilyy maassa kasvinjätteessä jopa yli kaksi vuotta pohjoisissa oloissa. Tauti voi kerran peltoon tultuaan siirtyä myös rikkakasveihin ja tartuttaa mansikkaa. Mansikan mustalaikun aiheuttaja Colletotrichum acutatum on Keski-Euroopassa mansikan lisäksi tärkeä hedelmien, kuten omenan ja kirsikan, pilaaja. Mansikan marjoihin kehittyvät tummat laikut pilaavat nopeasti satoa kosteassa ja lämpimässä. Tauti leviää helposti taimissa ja viljelyksillä. Se kulkeutui tuontitaimien mukana mansikkaviljelmille Suomeenkin 2000-luvun alussa. Norjassa C. acutatum on tärkein kirsikkasadon pilaaja, ja sitä esiintyy myös omenalla. Mustalaikku ei ole viime aikoina ollut esillä mansikanviljelyn ongelmana. Tähän voi olla syynä taudin parempi torjunta taimituotannossa. Suomalaisessa taimiaineistossa tautia ei ole tavattu, mutta se tulee varmasti edelleen mansikkaviljelmille tuontitaimien mukana, jos taimituotannossa ei huolehdita tautivapaudesta. Viljelykierto ja tehokas rikkakasvien torjunta auttavat torjumaan tautia. Säilymistä selvitettiin Pohjoismaissa Mustalaikun aiheuttajan säilymistä mansikan kasvinjätteessä ja rikkakasveissa tutkit-

tiin Suomessa jo 2000-luvun alussa. Pohjoismainen yhteistyö alkoi vuonna 2008 erilaisissa ilmasto-oloissa Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Mustalaikun aiheuttajan säilymistä seurattiin keinollisesti tartutetussa mansikan lehti-, rönsy- ja juurakkomassassa kolmen vuoden ajan suomalaisilla ja kahden vuoden ajan muilla koepaikoilla. Suomessa kokeet olivat MTT:n tutkimuspaikoilla Jokioisilla, Mikkelissä ja Sotkamossa, Norjassa Oslon lähellä Åsissa ja länsirannikolla Ullensvangissa ja Tanskassa Kööpenhaminassa. Taudinaiheuttajan tartutuskyky testattiin kokeiden aikana vuosittain keväällä ja syksyllä. Koealueilta otetuilla näytteillä tartutettiin pyydyskasveja, joista määritettiin C. acutatum-tartunta PCR-menetelmällä käyttäen lajispesifisiä alukkeita. Taudinaiheuttaja säilyy maassa ja maan pinnalla Colletotrichum acutatum voi säilyä Pohjoismaiden oloissa maassa kasvinjätteessä kaksi vuotta, jopa pitempään. Tanskassa säilyminen oli heikointa, vain yhden talven yli,

Mansikan mustalaikun aiheuttajan säilyminen 300

36 kk

30 kk

24 kk

18 kk

12 kk

6 kk

250 200 150 100 50 0

pinta

7-9 pinta cm

Jokioinen

7-9 pinta cm

Mikkeli

7-9 pinta cm

Sotkamo

7-9 pinta cm Ås

7-9 cm

pinta

7-9 cm

Ullensvang Kööpenhamina

Mustalaikun aiheuttajan säilymistä seurattiin sekä maan pinnalla että 7-9 cm syvyydessä maassa. Pisimmän ajan, 30 kuukautta sieni säilyi Sotkamossa maan pinnalla ja kahden vuoden ajan maassa Jokioisilla ja Ullensvangissa.

MTT

Päivi Parikka/MTT

Mustalaikkua torjutaan jo taimituotannossa, eikä mustalaikku ole viime vuosina ollut mansikanviljelyn ongelma.

Norjan Åsissa sieni säilyi vuoden. Mikkelissä se säilyi elossa kahden talven yli, mutta hävisi sitten. Sen sijaan Jokioisilla, Sotkamossa ja Ullensvangissa C. acutatum säilyi vähintään kaksi vuotta maassa tai maan pinnalla. Säilymiseen vaikuttaa kasvinjätteen hajoaminen sekä sääolot. Aikaisempien havaintojen mukaan taudinaiheuttaja säilyi rikkasvien jätteessä vuoden verran. Tämä aines hajoaa nopeammin ja säilyminen siinä on vähäisempää kuin mansikan jätteessä. Pohjoisessa alhaiset lämpötilat lisäävät taudin säilymisaikaa, ja maan jäätyminen hidastaa sen tuhoutumista kasvinjätteestä. Mustalaikulla tartutettu kasvimassa oli kokeen ajan maan pinnalla verkkopusseissa, joiden ympärille kasvoi heinää ja rikkakasveja. Lämpötilaa mitattiin sekä pinnalta että pussien sijaintisyvyydestä.

Tartuntaa rikkakasveihin Kahden vuoden aikana koealueille kasvoi vesiheinää, rönsyleinikkiä, piharatamoa ja

kurjenpolvea, joita testattaessa havaittiin piilevää C. acutatum-tartuntaa. Aikaisemmin on todettu valkoapilan ja eräiden muiden mansikkamailla kasvavien kasvien säilyttävän mustalaikkua vuodesta toiseen. Onkin mahdollista, että tartunta voi jäädä viljelylohkolle mansikan jälkeen leviämällä rikkakasveihin elävistä kasveista tai kasvinjätteestä ja jatkamalla niissä säilymistä edelleen. Päivi Parikka ja Anne Lemmetty, MTT Lisätiedot: paivi.parikka@mtt.fi, puh. 029 531 7598


14

Kierrätysyhteiskunnassa ruokajäte on biokaasun raaka-aine Teema Mikrobit valmistavat eloperäisestä aineksesta energiaa. Ilmattomassa tilassa ne jalostavat ruokajätteistä biokaasua, jonka sisältämä metaani kelpaa polttoaineeksi vaikka lämpökattilaan. Biojätteen tiukkenevat käsittelymääräykset kannustavat kehittämään jätteelle uudenlaista hyötykäyttöä.

Elina Virkkunen

Jätehuollosta pyritään saamaan yhä vastuullisempaa. Vuoteen 2016 mennessä vähintään puolet yhdyskuntajätteistä on tarkoitus kierrättää, eikä biojätettä saa enää viedä kaatopaikalle. Biojätettä syntyy koti- ja suurtalouksien lisäksi elintarviketeollisuudessa ja kaupoissa. Biokaasutekniikka tarjoaa eloperäiselle materiaalille yhden hyötykäyttömahdollisuuden. Biojätteitä käsitellään tällä hetkellä kompostoimalla niitä tukiaineen kanssa tai biokaasuttamalla yhteismädätyslaitoksessa yhdessä jätevesilietteen kanssa. Maatilan biokaasulaitokselle ei voi suoraan suositella jätemateriaalien vastaanottoa. Niiden vierasaineet tuovat haastetta reaktoritekniikalle, eikä käsittelyjäännös sovellu lannoitteeksi sellaisenaan. Ruoan seassa muovia ja lasia MTT Sotkamossa syötettiin koereaktoriin kotitalouksista kerättyä biojätettä ja sekajätteestä seulottua hienojakoista ainesta. Varsinkin biojäte tuotti biokaasua hyvin. Seulan läpäissyt sekajätteen seula-alite tuotti myös jonkin verran kaasua, mutta materiaali sisälsi huomattavan paljon muutakin kuin eloperäistä ainesta. Kotitalouksissa lajiteltu biojäte sisältää melko paljon muovia ja muita pakkausmateriaaleja. Ruokailuvälineetkään eivät ole harvinaisia. Ellei vieraita kappaleita poisteta ennen biokaasutusta, muovi kiertyy sekoitusakseleiden ympäri tai tukkii putkistoja. Sekajätteestä 40 millimetrin seulalla seulottu seula-alite sisälsi monenlaista jätettä. Reaktorin pohjalle oli kokeen lopussa kasautunut muovin lisäksi lasia, hiekkaa ja monenlaista muuta materiaalia, ja tyhjentäminen oli hankalaa. Seula-alitteen prosessoinnissa syntyvä käsittelyjäännös ei sovellu lannoitteeksi. Se sisältää paitsi vieraita materiaaleja myös mahdollisia raskasmetalleja ja orgaanisia haitta-aineita. Tässä tutkimuksessa biojätteen raskasmetallipitoisuudet olivat hyvin pieniä, mutta seula-alitteessa raskasmetalleja oli selvästi enemmän. Nikkelin määrä ylitti raja-arvon ja lyijyn määrä oli lähellä raja-arvoa. Reaktorikoe tuotti hyvin biokaasua Biokaasureaktorista poistettu käsittelyjäännös oli muuttunut vellimäiseksi tummaksi massaksi mikrobien hajotettua orgaanista ainesta. Biojätteen kuiva-ainepitoisuus pieneni 16:lla ja seula-alitteen 25 prosenttiyksiköllä. Reaktorissa oli ennen kumpaakin koetta niin sanottua ymppiä, jota oli pidetty halutuissa olosuhteissa ennen massan syöttämistä. Biojätekokeessa se oli naudanlannan ja biojätteen seosta ja seula-alitekokeessa biojätekokeen jäännöstä. Ympissä on valmiiksi kyseistä syötettä hajottavia mikrobeja. Näin nopeutettiin halutun mikrobikannan lisääntymistä ja biokaasuntuotannon käynnistymistä. Biojätteen pH oli alhainen. Se ilmeisesti aiheutti syöttösuppilon maalipinnan lohkeilua ja ruostumista. Kokeen aikana se kohosi 4,0:sta 8,3:een. pH:ta nostivat sekä mikrobien hajotustoiminta että ymppinä ollut

Oikealla on erilliskerättyä biojätettä ja vasemmalla sekajätteestä seulottua seula-alitetta ennen reaktoriin syöttämistä Reaktoriin syötetty massa

Kuivaaine, %

Orgaaninen kuiva-aine, %

Tilavuus- Reaktori- Tuotettu Biokaasun paino, kg kokeen metaani, metaanituorepaino/ kesto, m3/t pitoisuus, m3 vrk tuorepaino keskiarvo, %

Biojäte

29,1

24,6

610

141

102,7

57,2

Sekajätteen seula-alite

45,9

31,8

525

119

56,8

55,4

naudanlanta. Kokeet tehtiin 55 celsiusasteessa, jotta mahdolliset taudinaiheuttajamikrobit tuhoutuivat. Samoista materiaaleista määritettiin metaanintuotanto laboratorio-olosuhteissa. Niistä muodostui enemmän metaania neljän kuutiometrin koereaktorissa kuin laboratorion pullokokeissa. Tähän saattoi vaikuttaa tutkittava raaka-aine, joka ei ollut tasalaatuista. Pieni näyte ei välttämättä edusta riittävän hyvin koko raaka-aine-erää. Sotkamon tutkimukset tehtiin Biojäte ja hepolanta -hankkeessa, jonka päärahoittaja on Euroopan aluekehitysrahasto Kainuun ELY-keskuksen kautta. Elina Virkkunen, MTT Lisätiedot: elina.virkkunen@mtt.fi, puh. 040 759 9640

Biojätteen metaanintuotanto vastasi vastaavilla materiaaleilla aiemmin tehtyjä kokeita. Seula-alitteen kaltaisen massan biokaasuntuotantoa ei tiettävästi ole ennen tutkittu. Ympin arvioitu vaikutus metaanintuotantoon on vähennetty metaanisaannosta.

Julkaisut MTT:n Raportti-sarjassa on ilmestynyt kevään aikana muun muassa: - Ympäristöriskien vähentäminen happamilla sulfaattimailla – Opas pohjaveden pinnan säätämiseksi - Viljelijöiden suhtautuminen satoriskeihin ja kaupallisiin satovahinkovakuutuksiin - Minskning av miljörisker orsakade av sura sulfatjordar Handbok för reglering av grundvattennivån - Juotto- ja vieroitusstrategioiden vaikutukset maitorotuisten vasikoiden kasvuun, terveyteen ja hyvinvointiin - Lapin marjapuhelin - Markkinointimahdollisuuksia rannikko- ja saaristoalueen lammastuottajille - RUOKULTU – Haasteita ja keinoja kestävän tuotannon ja kulutuksen edistämiseksi ruokasektorilla - Modeling, assessments and cost-effectiveness analysis of constructed wetlands and active methods for the treatment of runoff from agricultural areas : Final report of the Active Wetlands Interreg IVA project - Active Wetlands – the use of chemical amendments to intercept phosphate runoffs in agricultural catchments : Final report of the Active Wetlands Interreg IVA project - Beräkning av klimatpåverkan av växthusprodukter


15

Lantaloissa muhii maaseudun energiavallankumous

Teema

Nyt maatalous on täysin öljyriippuvaista, mutta lähitulevaisuudessa monella maatilalla on biokaasureaktori ja peltotyöt ajetaan biokaasutraktorilla.

Biokaasutraktoreille on jo kysyntää monissa maissa, ja markkinat syntyvät, kun polttoaine tulee saataville. Suomessa onkin käynnissä hankkeita biokaasun tuotannon ja jalostuksen lisäämiseksi, ja esimerkiksi Valtra aloittaa tänä vuonna biokaasutraktorin piensarjatuotannon. Pohjois-Karjalassa on tehty vuosien ajan kehittämistyötä biokaasun käytön lisäämiseksi. Maakunnan tavoitteena on rakentaa seitsemän vuoden aikana 20–40 maatilan biokaasulaitosta, joista osa tuottaa polttoainetta autoille ja biokaasutraktoreille. Ilmaston lämpeneminen velvoittaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. ProAgria PohjoisKarjalan Liikennebiokaasua energiatiloilta -hankkeessa tehdään maatiloille selvityksiä ja suunnitelmia ensimmäisten biokaasulaitosten perustamiseksi. Tutkittua tietoa sovelletaan käytäntöön yhteistyössä biokaasun asiantuntijayritysten ja biokaasulaitteistoja valmistavien yritysten kanssa. Valtra biokaasutraktoreineen on yksi hankkeen yrityskumppaneista. Ongelmana on saada ajoneuvokaasua tuottava maatilan biokaasulaitos taloudellisesti kannattavaksi. Valmiina tilatut laitokset eivät mahdu budjetteihin, ja investointituet ovat liian alhaisia. Liikennebiokaasun tuotannolle kaivattaisiin kohdennettuja tukimuotoja, kuten Ruotsissa, jotta kehitys lähtisi käyntiin. Yhtenä ratkaisuna kokeillaan omatoimista, mutta ohjattua rakentamista. Toimintamallia kehitetään yhdessä Envitecpolis Oy:n kanssa. Biokaasusta jalostetaan liikennepolttoainetta Biokaasua syntyy, kun esimerkiksi maatilan lantaa ja ylimääräistä nurmea mädätetään biokaasureaktorissa. Biokaasu koostuu metaanista, hiilidioksidista ja pienestä määrästä muita ainesosia. Liikenteeseen käytettävä biokaasu täytyy jalostaa tästä raakabiokaasusta lähes puhtaaksi metaaniksi. Teollisen mittaluokan biokaasun jalostuslaitosten teknologia on jo pitkään ollut kypsää ja kaupallista. Maatilalle sopivia, pienen mittakaavan laitteistoja kehitetään vielä, mutta ensimmäiset ovat jo käytössä. Metener Oy:n laitteistolla tuotettua liikennebiokaasua on tuotettu laukaalaisella maatilalla jo yli kymmenen vuotta. Yritys kehittää myös pienempää laitteistoa, joka tuottaa polttoainetta parinkymmenen henkilöauton kulutuksen verran. Metaenergia Oy on valmistanut pienen jalostamon ja tankkausaseman opetuskäyttöön Haapajärven ammattiopistolle, jossa kaasua tankataan oppilaitoksen biokaasuautoon ja biokaasutraktoriin. Biokaasutraktori on ilmastoystävällinen Biokaasutraktorissa biokaasu syötetään imuilman mukaan ja sytytys tapahtuu, kun sylinteriin ruiskutetaan pieni määrä dieselpolttoainetta. Kyseessä on niin sanottu dual-fuel-teknologia. 70–80 prosenttia tehosta tulee biokaasusta. Biokaasutraktori toimii myös pelkällä diesel- tai polttoöljyllä, jos biokaasu loppuu kesken. Jos käytettävissä on biodieseliä ja biokaasua, traktori toimii kokonaan uusiu-

Valtra

Jos käytettävissä on biodieseliä ja biokaasua, traktori toimii kokonaan uusiutuvalla energialla. Biokaasutraktorin avulla voidaan minimoida ruoantuotannon ilmastovaikutukset.

tuvalla energialla. Biokaasutraktorin avulla voidaan minimoida ruoantuotannon ilmastovaikutukset. Valtra on kehittänyt kaksi biokaasutraktorin prototyyppiä. Piensarjatuotantoon tuleva traktori on maatilojen yleistraktori mallia N101, teholtaan 110 hv. Biokaasutraktorin rekisteröinti vaatii vielä erillishyväksynnän. Rekisteröinti helpottuu, kun EU:ssa säädetään lähivuosina yhtenäiset päästörajat dual-fuel-ajoneuvoille. Anu Laakkonen, ProAgria Pohjois-Karjala Lisätiedot: anu.laakkonen@proagria.fi, p. 040 301 2467

Liikenteen polttoainetta maaseudulta Biometaania liikenteen polttoaineena käyttämällä voidaan saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä. W-Fuel-hankeen tulosten mukaan ympäristöhyöty biomassojen liikennekäytössä nykykäsittelyihin verrattuna vastaa yli 130 000 henkilöauton poistamista liikenteestä hankkeen kohdealueella. Maatalouden biomassat näyttävät määrällisesti lupaavimmilta: raaka-ainetta olisi saatavilla runsaasti etenkin kasvattamalla energiakasveja pelloilla, joita ei käytetä ruoantuotantoon. Turun ja Salon seuduilla, pääkaupunkiseudulla sekä Kymenlaaksossa voitaisiin biomassoista tuottaa vuosittain yhteensä yli 3 TWh biometaania, mikä vastaa noin 5–7 prosenttia koko Suomen henkilöautoliiken-

teen vuosikulutuksesta. EU:n tavoitteiden mukaan biopolttoaineiden tai muun uusiutuvan energian tulisi vuoteen 2020 mennessä kattaa 10 prosenttia tieliikenteessä käytetystä polttoaineesta. Liikennekäytön edistämiseen tukea Biometaanin tuottaminen liikennepolttoaineeksi on taloudellisesti kannattavaa, jos laitos voi veloittaa niin sanotun porttimaksun käsittelemistään biomassoista. Myös maatalouden biomassoja käsittelevät laitokset ovat kannattavia, jos kaasun myyntihinta on 100 €/MWh (vastaa noin 100 snt/l dieselin myyntihintaa ilman arvonlisäveroa) ja valtaosa biometaanista saadaan myytyä liikenne-

polttoaineeksi. Liikennekäytön edistäminen edellyttäisikin julkista tukea, jonka tavoitteena olisi luoda biometaanille kysyntää. Kun valtaosa biometaanista saadaan myytyä liikennepolttoainemarkkinoille, lisätukea ei enää tarvita. MTT:n koordinoimaa W-Fuel hanketta rahoitti EU:n Central Baltic INTERREG IV A -ohjelma. Saija Rasi, MTT Lisätietoja: saija.rasi@mtt.fi, puh. 040 570 1596


16

Onnistuuko maissisäilörehu Keski-Suomessa?

Maissisäilörehu sopii ainoaksi karkearehuksi emolehmille ja kasvaville lihanaudoille. Rehun määrä ja laatu voivat vaihdella paljon vuosittain. MTT:n kokeiden perusteella runsas maissisato käyttää typpilannoitusta tehokkaasti. 2 PALSTAA 125 3 PALSTAA 190

Maissi tarvitsisi kirjallisuuden perusteella typpeä keskimäärin 140–150 kg/ha. Kotimaiset tukiehdot eivät kuitenkaan mahdollista tällaisia lannoitemääriä. MTT:n kokeen perusteella ainakin 150 kg/ha typpilannoitus olisi suositeltava. Typpitaseet jäivät tälläkin lannoitustasolla pääsääntöisesti selvästi negatiivisiksi. Satotasot vaihtelivat Maissin menestymistä testattiin Keski-Suomessa MTT:n Maaningan, Ruukin ja Ylistaron toimipisteissä vuosina 2010 ja 2011. Ruutukokeissa oli kolme aikaista maissilajiketta: Kreel, Kougar ja Kentaurus. Typpilannoitustasoina olivat 0, 50, 100, 150 ja 200 kg/ha. Kaliumia koeruuduille annettiin 180 kg/ha ja fosforia 44 kg/ha. Kuiva-ainesadot vaihtelivat runsaasti vuosittain ja paikkakunnittain. Vuonna 2010 saatiin 100 kg:n typpilannoituksella maissisatoa keskimäärin noin 7 000 kg ka/ ha. Maaningalla ja Ruukissa paras lajike, Kreel, tuotti 100 kg:n typpilannoituksella satoa yli 9 000 kg ka/ha. Ylistarossa satotasot jäivät selvästi alhaisemmiksi: Kentauruslajike tuotti 100 kg:n typpilannoituksella satoa 4 900 kg ka/ha. Typpilannoittamattomilta koeruuduilta saatiin vuonna 2010 keskimäärin satoa noin 5 000 kg ka/ha. Vastaavasti 200 kg:n typpilannoituksella saatiin Kreel-lajikkeella Maaningalla satoa 10 000 ja Ruukissa 9 500 kg ka/ha.

Koevuonna 2011 maissi tuotti yli kaksinkertaisen sadon verrattuna vuoteen 2010. Keskimäärin satotaso oli tällöin 14 400 kg ka/ha. Kreel-lajikkeella saavutettiin Maaningalla jopa yli 20 000 kg ka/ha satotaso. Vuonna 2011 myös typpilannoittamattomat ruudut kasvoivat yllättävän hyvin tuottaen keskimäärin satoa noin 12 000 kg ka/ ha. Tulos johtui todennäköisesti koepaikkojen2multavista kasvualustoista, joista vapauPALSTAA 125 tui3tehokkaasti typpeä, kun kasvukausi oli PALSTAA 190 lämmin ja kostea. 4 PALSTAA 5 PALSTAA

Rehuarvot lähellä kokoviljasäilörehua Maissin D-arvo vaihteli kokeessa välillä 630–678 g/kg ka ja raakavalkuaispitoisuus välillä 57–111 g/kg ka. Tämä vastaa suomalaisten kokoviljasäilörehujen keskimääräisiä rehuarvoja. Maissisäilörehua voitaisiin todennäköisesti käyttää nautojen ruokinnassa kokoviljasäilörehun tapaan, jolloin se soveltuisi ainoaksi karkearehuksi emolehmille ja kasvaville lihanaudoille. Lypsylehmille maissisäilörehua ei voi suositella ainoaksi karkearehuksi. Sääolosuhteet olivat kokeen aikana hyvät, joten satotulokset olisivat voineet olla kylmäKreel-lajikkeen kuiva-ainesato (kg ka/ha) Maaningalla (MAA), Ruukissa (RUU) ja Ylistarossa (YLI) eri typpilannoitustasoilla vuosina 2010 ja 2011.

4 PALSTAA nä vuonna vuotta 2010 heikommat. Toisaal5 PALSTAA ta vuoden 2011 sadot ovat selvästi nurmirehusatoja korkeammat, mikä houkuttelee maissin viljelyyn Keski-Suomessakin.

Lisätietoja: perttu.virkajarvi@mtt.fi, puh. 029 531 7901

Arto Huuskonen, Essi Saarinen, Markku Niskanen, Raija Suomela ja Perttu Virkajärvi, MTT

Kokeen tulokset ovat luettavissa kokonaisuudessaan MTT Raportti -sarjan sähköisestä julkaisusta osoitteessa: http://www. mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti77.pdf

30 000 25 000 20 000

0 kg N/ha 50 kg N/ha

15 000

100 kg N/ha 150 kg N/ha

10 000

200 kg N/ha 5 000 0 MAA 2010

RUU 2010

YLI 2010

MAA 2011

RUU 2011

YLI 2011

Kypsyykö tunnelissa laadukkaampia mansikoita? Viljely tunnelissa vaikuttaa mansikan sadon kehittymiseen sekä tautien ja tuholaisten esiintymiseen. Jatkuvasatoisia lajikkeita käyttämällä satokauden piteneminen voidaan hyödyntää. Marjojen maku lajikkeilla on kuitenkin usein vaatimaton ja taudinkestävyyskin heikko. Ennaltaehkäisevä ja biologinen kasvinsuojelu ovat tarpeen pitkän satokauden aikana. Kaikkiaan kahtakymmentä jatkuvasatoista lajiketta testattiin MTT Piikkiössä tunnelissa pöytäviljelynä. Taimet istutettiin keväällä turvesäkkeihin yksivuotiseen viljelyyn, ja kasvit kasteltiin ja lannoitettiin tippukastelulla. Useimpien lajikkeiden kokonaissato oli istutusvuonna 400–800 grammaa tainta kohden. Lajikkeista englantilaiset Malling Opal ja Malling Pearl olivat lajikekokeessa lupaavia sekä sadontuotoltaan, kooltaan että laadultaan. Maailmalla paljon viljelty Selva sekä Tango eivät tuota kukkia pitkän päivän olosuhteissa tunnelissa eivätkä sovellu jatkuvasatoiseen viljelyyn Suomessa. Viljelyvarmempina jatkuvasatoiseen tuotantoon maapohjalla suositellaan lajikkeita Flamenco ja Elan. Yksiselitteisen lajikesuosituksen tekeminen kahden vuoden lajikekoetulosten pohjalta on ongelmallista, sillä satoisilla lajikkeilla on myös marjanlaatuun tai taudinkestävyyteen liittyviä huonoja ominaisuuksia. Laadultaan hyvät Malling Opal ja Malling Pearl ovat erittäin arkoja mansikan tyvimädälle. Lisää härmää ja tuholaisia Härmää esiintyi MTT Piikkiön viljelyolosuhteissa marjoissa paljon, eikä yksikään

Viljely tunnelissa vähensi marjojen vioituksia verrattuna avomaaviljelyyn, suhteellisesti suurin vaikutus oli tautivioituksiin, lähinnä harmaahomeeseen.

Marjojen vioitukset, Jokioinen 2008 % kokonaissadosta 25

Avomaa Tunneli

20 15 10 5 0

Taudit

Tuholaiset

lajikkeista ollut täysin taudinkestävä. Harmaahome on kuitenkin tunneliviljelyssä vähäisempi ongelma kuin avomaalla. Vihannespunkki on merkittävä mansikan tuholainen erityisesti tunneliviljelyssä. Sen biologinen torjunta ripsiäispetopunkilla on mahdollista, kun torjunta aloitetaan ajoissa. Jos vihannespunkin oireita on jo nähtävissä, tarvitaan ansaripetopunkkeja.

Muut

Ripsiäisten torjuntatarve on suurempi tunnelissa, mutta biologisen torjunnan teho on epävarmaa. Hyönteisverkoilla voidaan vähentää tuholaisten leviämistä, mikä helpottaa biologista torjuntaa. Kasvintuhoojien tarkkailua on jatkuvasatoisella mansikalla tehtävä koko kasvukauden ajan erityisesti tunneleissa, joissa suotuisat olosuhteet houkuttelevat tuholaisia.

Pitkä sadontuotto vastaa paremmin kuluttajien vaatimuksia. Useat sadonkorjuukerrat lisäävät poimintakustannuksia, siksi erityisesti marjojen kokoon on lajiketta valittaessa kiinnitettävä huomiota. Tunneliviljelyn vaikutuksesta sadon säilyvyyteen ei saatu selvää tulosta, sillä lajike vaikutti enemmän kuin viljelytapa. Rita säilyi yleensä paremmin kuin Rondo tai Malling Opal. Sen marjakoko jäi kuitenkin pieneksi. Tunnelissa kohonnut lämpötila pehmensi ajoittain erityisesti Rondon marjoja, ja myöhään syksyllä lisääntyvä kosteus heikensi sadon laatua. Vähäisempi harmaahometartunta voi parantaa marjojen kauppakestävyyttä. Päivi Parikka, Saila Karhu, Tarja Hietaranta, Tuomo Tuovinen, Riitta Kemppainen ja Isa Lindqvist, MTT Lisätiedot: paivi.parikka@mtt.fi


17

Maito- ja liharodun risteytyksillä tehoa naudanlihantuotantoon Liharotusiemennyksiä lisäämällä voidaan tehostaa lehmävalintaa ja parantaa eläinainesta maidontuotantotiloilla. Lihantuotanto tehostuu maitotiloilta peräisin olevien risteytysvasikoiden avulla. Paremmat teurasominaisuudet näkyvät myös tuottajan saamassa tilityshinnassa. Liharotusiemennysten määrää on suomalaisilla maitotiloilla suositeltu pidettävän 10–20 prosentin tasolla. Käytännössä toteutuma on ollut viime vuosina vain noin 5–6 prosentin luokkaa. Osuus voitaisiin uusia tekniikoita hyödyntämällä nostaa ainakin 25 prosenttiin siemennyksistä. Karjakoon kasvu, genominen valinta ja siittiöiden sukupuolilajittelu mahdollistavat tulevaisuudessa tehokkaan karjansisäisen jalostussuunnittelun. Savonia-ammattikorkeakoulun hallinnoiman MAILI-hankkeen tavoitteena on lisätä liharotusiemennysten osuutta lypsykarjatiloilla. Hankkeessa selvitettiin risteytyseläinten kasvu- ja teurasominaisuuksia puhtaisiin maitorodun nautoihin verrattuna. Tutkimusaineistona käytettiin valtakunnallista nautojen teurasaineistoa, johon yhdistettiin eläimen rotutieto. Aineistoa oli käytössä vuodesta 2007 lähtien, ja se sisälsi 268 895 teurastettua sonnia. Lisäksi MTT:n tekemässä kasvatuskokeessa selvitettiin risteytyssonnien rehunkäyttökykyä puhtaisiin maitorotuisiin sonneihin verrattuna. Risteytyksellä lihakkaammat ruhot Rotujen välillä on selkeitä eroja kasvu- ja teurasominaisuuksissa. Liharoturisteytysten käyttö paransi sonnien kasvua, lisäsi teuraspainoa ja paransi ruhojen lihakkuutta puhtaisiin ayrshire-rodun (ay) sonneihin verrattuna. Suurimmat teuraspainot ja korkeimmat nettokasvut saavutettiin charolais-, simmental- ja blonde d’Aquitaine -roduilla risteytettäessä. Ruhojen lihak2 palstaa kuus parani eniten, kun käytettiin blonde d’Aquitaine -, limousin- ja charolais-rodun risteytyksiä. Valtakunnallisen teurasaineiston keskeisimmät tulokset ayrshire-rodun (ay) sonneilla esitetään taulukossa 1. Myös holstein-friisiläisten osalta tulokset olivat hyvin samansuuntaisia. Limousin on tällä hetkellä eniten käytetty rotu maitotilojen liharotusiemennyksissä. Aineiston liharoturisteytyksistä 43 prosenttia oli limousin-risteytyksiä. Seuraavaksi eniten oli käytetty aberdeen angus (19 %) ja blonde

Maiju Pesonen, MTT

d’Aquitaine (13 %) rotuja. Charolais- ja simmental-risteytyksiä oli noin 10 prosenttia aineiston eläimistä ja herefordeja 6 prosenttia. Rehun syönnissä ei eroja Kasvatuskokeeseen valittiin kolme tällä hetkellä yleisintä liharoturisteytystä: ay× aberdeen angus, ay× limousin ja ay× blonde d’Aquitaine. Vertailuryhmänä olivat puhtaat ay-sonnit. Sonnit olivat kokeen alkaessa kuuden kuukauden ikäisiä, ja ne teurastettiin 18 kuukauden iässä. Kokeen aikana sonnit saivat vapaasti seosrehua, joka sisälsi nurmisäilörehua ja litistettyä ohraa; molempia 50 prosenttia seoksen kuiva-aineesta laskettuna. Kokeessa käytetty säilörehu oli kohtuullisen hyvin sulavaa (D-arvo 672 g/kg ka) ja säilönnälliseltä laadultaan hyvää. Sonnien saama seosrehu sisälsi energiaa 11,8 MJ/kg ka. Sonnit söivät rehua keskimäärin 9,41 kg ka/pv kokeen aikana. Rotujen välillä ei ollut merkitseviä eroja rehun syöntimäärissä. Ay-sonnien teuraspaino oli kokeessa keskimäärin 364 kg, ja liharoturisteytykset kasvatettiin koesuunnitelman mukaisesti hieman tätä suurempiin teuraspainoihin. Teuraspainot olivat kokeessa jonkin verran valtakunnallisen teurasaineiston keskimääräisiä teuraspainoja suuremmat. Koesonnien rehunsyönti sekä kasvu- ja teurastulokset on esitetty taulukossa 2. Risteytysten käyttö näkyy tilityshinnassa Limousin on tällä hetkellä eniten käytetty rotu maitotilojen liharotusiemennyksissä. Tämä on tulosten pohjalta varsin perusteltua, sillä limousin-risteytyksillä saavutetaan hyvät kasvutulokset ja ruhot luokittuvat hyvin. Myös blonde d’Aquitaine -rotu sopii erinomaisesti maitotilojen liharotusiemennyksiin, sillä se on aineiston perusteella selkeästi vähiten rasvoittuva rotu. Myös kasvu- ja lihakkuusominaisuudet ovat risteytyskäytössä hyvät. Liharoturisteytysten paremmat teurasominaisuudet näkyvät naudanlihantuottajan saamassa tilityshinnassa. Laskelmien perusteella blonde d’Aquitaine-, charolais-, limousin- ja simmental-risteytyksillä eläin-

Taulukko 1. Risteytyssonnien kasvu- ja teurastulokset valtakunnallisessa teurasaineistossa puhtaisiin ayrshire-sonneihin verrattuna.

2 palstaa Blonde d’Aquitaine-rodulla on hyvät kasvu- ja lihakkuusominaisuudet.

tysvasikan hieman korkeampi hinta puhtaaseen maitorotuiseen vasikkaan verrattuna pienentää jonkin verran teurastilityksen yhteydessä saatua taloudellista hyötyä.

kohtainen teurastili on 19–23 prosenttia suurempi puhtaisiin ay-sonneihin verrattuna. Aberdeen angus - ja hereford-risteytyksillä teuraspaino ja ruhojen lihakkuus olivat suuria rotuja matalammat, joten myös tilityshinta jää matalammalle tasolle, mutta kuitenkin 11–12 prosenttia suuremmaksi kuin puhtaalla ay-sonnilla. Kasvatuskokeen perusteella rehujen syönnissä ei ole merkitseviä eroja rotuyhdistelmien välillä. Saadut erot teurastilityksessä kuvaavatkin hyvin rotujen välistä taloudellista eroa loppukasvattajan kannalta. Ristey-

Arto Huuskonen ja Maiju Pesonen, MTT, Hilkka Kämäräinen ja Risto Kauppinen, Savonia-ammattikorkeakoulu Lisätietoja: arto.huuskonen@mtt.fi, puh. 029 531 7237

Taulukko 2. Kasvatuskokeen keskeisimmät tulokset. Rotu

AY × AY

AY × AB

AY × LI

AY × BA

Eläinmäärä, kpl

9

9

9

9

Rehun syönti, kg ka/pv

9,40

9,56

9,21

9,44

Rehun syönti kokeen aikana, kg ka

3 375

3 384

3 343

3 351

Kokeen alussa

224

239

226

236

Kokeen lopussa

685

697

696

703

Nettokasvu, g/pv

708

742

765

797

Teuraspaino, kg

364

381

387

398

Teurasprosentti

53,1

54,6

55,6

56,7

Lihakkuusluokka, 1-15

5,7

6,7

7,9

8,1

Rasvaisuusluokka, 1-5

3,1

4,3

3,5

3,0

Elopaino, kg

Rotu

AY × AY AY × AB AY × BA AY × CH AY × HF AY × LI AY × SI

Eläinmäärä, kpl

164 812

2 329

1 466

1 044

782

5 293

1 270

Kasvatusaika, pv

592

596

583

586

588

590

583

Nettokasvu, g/pv

532

576

616

629

580

605

628

Teuraspaino, kg

330

357

374

383

356

372

381

Lihakkuusluokka, 1-15

4,7

6,0

7,4

7,1

5,8

7,3

6,4

Rasvaisuus, 1-5

2,4

3,1

2,2

2,5

3,2

2,6

2,7

Rotukoodit: AY = ayrshire, AB = aberdeen angus, BA = blonde d’Aquitaine, CH = charolais, HF = hereford, LI = limousine, SI = simmental. Lihakkuusluokka (EUROP): 4 = O-, 5 = O, 6 = O+, 7 = R-, 8 = R. Rasvaisuusluokka (EUROP): 1 = rasvaton, 5 = erittäin rasvainen.

Teurastulokset

Rotukoodit: AY = ayrshire, AB = aberdeen angus, BA = blonde d’Aquitaine, LI = limousine. Lihakkuusluokka (EUROP): 4 = O-, 5 = O, 6 = O+, 7 = R-, 8 = R. Rasvaisuusluokka (EUROP): 1 = rasvaton, 5 = erittäin rasvainen.


18

Sopiva sekoitus Tutkija Saija Rasin haaveissa on maailma, jossa uusiutuvat paikalliset ja kansalliset energiavarat saadaan valjastettua hyötykäyttöön. Hän etsii työkseen vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille.

Johanna Leppänen

Työhuone on omassa kodissa Jyväskylässä. Siellä MTT:n erikoistutkija Saija Rasi kirjoittaa tutkimusartikkeleja ja laatii uusia hankehakemuksia, joiden aiheet liittyvät ravinteiden kierrätykseen. Niihin Rasi tuo mukaan energianäkökulmaa. Rasin tutkijanura alkoi yliopistolla, jonne hän jäi työskentelemään tohtoriksi väiteltyään. MTT:n tutkimusaiheet ja tekemisen käytännönläheisyys vetivät puoleensa. Kaksi vuotta sitten MTT:llä aloittanut Rasi pääsi mukaan sisällöntuottajaksi W-Fuel-hankkeeseen, jossa tutkittiin liikennebiokaasun käyttömahdollisuuksia. Biokaasua hän oli tutkinut jo väitöskirjaa tehdessään. – Olen väitellyt biokaasun koostumuksesta ja sen puhdistamisesta biometaaniksi. Uusiutuvan energian ja bioenergian tutkimus kiinnostaa. Tietoisuus on lisääntynyt Rasin mukaan ihmisten tietoisuus uusiutuvista energiavaroista on lisääntynyt. Enää ei kysellä, mistä asiassa on kyse. Maailmanparantajalle tietoisuuden lisääntyminen on mieluista. – Fossiiliset energiavarat ovat rajattuja ja saastuttavia. On mielenkiintoista tutkia muitakin vaihtoehtoja. Biokaasu on yksi tapa edistää uusiutuvien luonnonvarojen energiakäyttöä. Biokaasun käytön tulevaisuus riippuu yleisesti energian hinnan kehityksestä. Nyt Suomessa on muutama biokaasulaitos, samoin puhdistuslaitteistoja, joissa voidaan tuottaa biometaania, ja maakaasuverkon yhteyteen kehitetään tankkausasemia. – Jos asiat menevät eteenpäin, ja investointien hinnat alkavat laskea, maanviljelijöiden on helpompi perustaa biokaasulaitoksia. Investointikustannukset ovat vielä aika korkeita. Rutiinit rytmittävät Rasi päätyi uusituvan energian pariin sattuman kautta. Luonnontieteet kiinnostivat, mutta oli vaikeaa löytää oikea ala. Hän opiskeli aluksi fysiikkaa, joka oli turhan teoreettista. – Yliopistolla selasin opinto-oppaita ja löysin ympäristötieteen. Siinä pääsi yhdistämään eri luonnontieteen aloja. Se on sopiva sekoitus, kun on vähän kaikesta kiinnostunut. Energiakysymysten setviminen kotitoimistossa on sujunut Rasin mukaan hyvin. – Pidän rutiineista kiinni, lapset menevät hoitoon, ja olen töissä kello 8, syön lounaan ja lapset tulevat kello 16 jälkeen kotiin. Yksin työskennellessä tulee pidettyä vähemmän kahvitaukoja. Kirjoittamisen lisäksi työpäivät täyttyvät neuvotteluista ja kokouksista. Kerran viikossa Rasi matkustaa Jokioisille. Ne päivät täyttyvät yleensä ihmisten tapaamisesta. Jokioisissa on mahdollisuus myös laboratoriotöihin. – En työskentele säännöllisesti laboratoriossa, ennemminkin suunnittelen kokeita. Lakikiemuroiden setvimistä Rasin mukaan teknisiä ratkaisuja uusiutuvan energian hyödyntämiseksi on olemassa. – Kulloiseenkin tilanteeseen sopivien ratkaisujen löytäminen on vaikeaa niin, että energiantuotanto ja elinkaari ovat tehokkaita. Energian tehokas hyödyntäminen on ongelma myös fossiilisilla energiamuodoilla. Myös sitä pitää tehostaa. Haasteisiin liittyvät myös poliittiset ja lakisääteiset asiat: kun tehdään uusi sovellus, pitää usein setviä poliittisia ja lakisääteisiä

Erikoistutkija Saija Rasin mukaan ihmisten tietoisuus uusiutuvista luonnonvaroista on lisääntynyt.

kiemuroita. Hajautetuissa energiamuodoissa kustannukset kohdistuvat usein yksityisille henkilöille. Jos on lisäksi lakisääteinen este, kynnys muutokseen voi olla korkea. – Lakiasiat eivät sinänsä kuulu tutkijan työhön, mutta ne kulkevat rinnalla. Tutkimuksella todistetaan, että uusi teknologia on turvallista, halvempaa ja ympäristöystävällisempää kuin vanha.

Sari Luostarinen/MTT:n arkisto

Johanna Leppänen

Saija Rasi Erikoistutkija MTT:llä, filosofian tohtori Opiskeluaikoina ajautui Jyväskylään, opiskeli välillä Helsingissä, mutta kotiutui uudelleen Jyväskylään. Kotoisin Kinnulasta, KeskiSuomesta. Kaksi lasta. Harrastaa perheen kanssa uintia ja pyöräilyä sekä pihanlaittoa: ”Meillä on uusi talo. Tiedän mitä teen ensi kesänä.”

Biokaasu on esimerkki uusiutuvien energiavarojen hyödyntämisestä. MTT:n Maaningan toimipisteen biokaasulaitos otettiin käyttöön vuonna 2009.


Seuraava Maaseudun Tiede -liite ilmestyy 28.10.2013

Suomen kartanopuutarhoissa on vielä paljon inventoitavaa Suomessa ja Virossa on monia, jopa Euroopan mittakaavassa merkittäviä historiallisia puistoja. Tähän mennessä näiden puutarhojen tilasta on hajanaisia tietoja, esimerkiksi siitä, mitä ja kuinka paljon puutarhakohteita Suomessa ja Virossa on inventoitu. MTT on koonnut yhteen kartoituksia suomalaisten ja virolaisten historiallisten puutarhojen rakennuksista ja rakenteista sekä historiasta, maisemakokonaisuudesta, suunnitteluhistoriasta ja puutarhan historiasta. Erityinen kiinnostus kohdistui jo tehtyihin kasvillisuusinventointeihin. Suomen tiedot hajallaan Tietous häviämisuhan alla olevasta vanhasta kasvillisuudesta on erittäin oleellista, jotta historiallisten puutarhojen omistajat ymmärtävät vaalia biologista kulttuuriperintöä ja näin ylläpitää puutarhojen biodiversiteettiä. Kansallinen kasvigeenivaraohjelma on perustettu tukemaan näiden tavoitteiden saavuttamista. Suomesta ja Virosta löytyi lukuisia inventoimattomia kohteita, vaikka Viron historiallisia puutarhoja onkin inventoitu useiden vuosikymmenten aikana johdonmukaisesti ja keskitetysti. Sen sijaan Suomessa tieto historiallisten puutarhojen inventoinneista on hajallaan, ja ne ovat useiden tahojen ja henkilöiden tekemiä. Kartanopuutarhat olivat merkittävin puutarhatyyppi kummassakin maassa. Inventointiaineiston perusteella suurimmasta osasta puutarhakohteita löytyy vanhaa kasvillisuutta. Joukossa on sellaisia historiallisesti merkittäviä puutarhoja, joissa on vielä jäljellä erityisen vanhaa puutarhakasvillisuutta. Tunnuskasvi opastaa Kasvigeenivaraohjelman myöntämillä historiallisen puutarhan tunnuskasvistatuksel-

Ilmianna MTT:lle kartanoiden kasviaarteet Omistatko hämäläisen kartanon tai oletko työskennellyt kartanopuutarhassa? Millaista kasvillisuutta kartanopuutarhassa kasvaa? MTT kerää tietoja Kanta- ja Päijät-Hämeen kartanopuutarhojen vanhasta puutarhakasvillisuudesta. Tutkimuksessa kerätään perustietoa puutarhoista ja luetteloidaan puutarhojen alkuperäinen tai yli 50 vuotta vanha kasvillisuus ja niihin liittyvä perimätietous. Kasveista kerätään myös valikoidusti näytteitä jatkotutkimuksia varten. Tutkimus liittyy Kartanokasvit-hankkeeseen, jota rahoittaa Suomen kulttuurirahaston Hämeen rahasto. Tutkimus täydentää Historiallisten puutarhojen ja puistojen inventoinnit Suomessa -selvitystä, ja tiedot lisätään valtakunnalliseen historiallisten puutarhojen inventointitieto -tietokantaan. Tutkimuksen aikana osalle julkisten kartanopuutarhojen merkittävistä vanhoista kasvikannoista myönnetään historiallisen puutarhan tunnuskasvi -status. Statuksen myöntää Kansallinen kasvigeenivaraohjelma. Vanhasta kasvillisuudesta voi kertoa sähköisellä lomakkeella: www.mtt.fi/kasvigeenivarat Lisätietoa ja yhteydenotot: merja.hartikainen@mtt.fi, p. 029 531 7185

la halutaan lisätä vanhan puutarhakasvillisuuden arvostusta Suomessa. Ensimmäiseksi tunnuskasviksi nimettiin vuonna 2012 Helsingin Vanhakaupungissa Annalan puutarhassa kasvava jalosyreeni A-20. Kasvigeenivaraohjelma myöntää hakemuksesta julkisten historiallisten puutarhojen kasveille tunnuskasvistatuksia. Valittava tunnuskasvi edustaa kohdepuutarhan alkuperäistä tai ainakin 50 vuotta vanhaa kasvikantaa. Valinnan perusteena käytetään saatavilla olevia selvityksiä ja dokumentteja. Kohdepuutarha saa käyttöönsä tunnuskasvista tehdyn selvityksen ja esitteen, joita voi hyödyntää puutarhamatkailussa. Tunnuskasvinimitystä voi anoa kasvigeenivarojen verkkosivulta osoitteesta www.mtt.fi/ kasvigeenivarat. Maarit Heinonen ja Merja Hartikainen, MTT Lisätiedot: merja.hartikainen@mtt.fi, p. 029 531 7185

Fakta MTT kokosi inventointitiedot yhteensä 1 075 historiallisesta puutarhasta puistomatkailua ja vanhojen puistojen kunnostusta edistävässä EU-rahoitteisessa Devepark-hankkeessa. Puutarhoista 455 sijaitsee Suomessa ja 620 Virossa. Viron tiedot ovat sangen kattavat Itä-Viron maakunnasta. Suomen osalta tiedot keskittyvät Etelä-Suomen historiallisiin puutarhoihin. Suomen tiedot koottiin 70 asiantuntijalta, joilla on joko henkilökohtaista tai asemansa puolesta saatua tietoa inventoinnista ja historiallisista puutarhoista. Viron tiedot kokosi dendrologi Urmas Roht. Raportti historiallisten puutarhojen inventoinneista: http://www. mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti88.pdf

LAMPAITA

19

Kolumni Aapo Korkeaoja aapo.korkeaoja@gmail.com

Miehen kuuluu rakentaa talo Talon rakentaminen on riitti, jonka läpikäytyään mies on kokonainen. Vähintään yksi talo mieselämässä on välttämätön osoittamaan sen, että on kykeneväinen rakentamaan tulevaisuuden vakaalle pohjalle. Näistä lähtökohdista olen vuoden ajan painanut vuorokaudenajasta riippumatta työmaalla, joka antaa, ottaa ja erottaa. Rakentaminen kaikessa filosofisuudessaan on raakaa työtä. Talopaketit kaukaa kiertävä ei saa avaimia käteen yön yli. Maailmaan on syntynyt monta mutkaa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Rakentamisesta on tullut säädeltyä ja toisaalta mahdollisuuksien rajat on levitetty niin lavealle, että kaiken tietotaidon omaksuminen on kova pala edes siihen pisteeseen asti, että osaa arvioida yhteistyössä toimivien ammattilaisten ehdotuksia. Pitkän tavaran äärellä joutuu miettimään, miksi jokin tietty asia tehdään aina juuri näin? Valmistalojen maailmassa erityisesti sertifikaatit ovat kilpailuvaltti. Sertifikaatti kertoo, että tietty tuote täyttää tietyn tutkitun laatuvaatimuksen. Sertifikaatteja ei tarvittaisi, jos materiaalin tai tuotteen käyttäytyminen eri olosuhteissa olisi maallikolle ymmärrettävää. Kun materiaali on teollisesti tuotettu, sertifikaatti on ainoa, johon voi luottaa. Muu saattaa olla yhtä hepreaa kuin uretaanipullon sisältö. Enemmän kuin laadusta, sertifikaatti kertoo luontosuhteen katoamisesta, siitä ettemme pysty enää luottamaan käyttämiimme materiaaleihin, koska emme tunne niitä. Rakentamises-

sa asia kärjistyy, sillä tarjolla on mahdollisuus hyvin luonnollisiin ja toisaalta täysin teolliskemiallisiin ratkaisuihin. Ekologisuuden ollessa rakentamista ohjaava nykytrendi, herää tärkeä kysymys suhteessa käytettyihin materiaaleihin, rakennuspaikkaan ja -tapaan. Juuri nyt tuijotetaan talojen energiatehokkuutta, vaikka todellisuudessa koko rakennusprosessin ekologisuus tulisi olla tarkasteltavana. Ongelma on, että kokonaisekologinen ratkaisu ei ole erityisen teollinen, eikä siten tavaranvalmistajien kassavirtaa kasvattava. Ainakaan vielä. Mitä sitten on kokonaisekologinen rakentaminen? Vanhanaikaisia juttuja: kuivakäymälät, jotka nykyään ovat enemmän hajuttomia, kuin mauttomia, ovat tärkeä näkökulma. Oikea rakennuspaikka on vähällä muokkauksella soveltuva ja siten säästeliäs. Sijainti on tietenkin kaukana kaupungista, jotta katupöly ja saasteet eivät syövytä sitä, mitä porkkanoilla on saavutettu. Lähilautaa pitää saada naapurista. Puurakentaminen, eristäminen luonnonmateriaaleilla, tuulettuva alapohja ja mahdollisimman vähän betonin käyttäminen säästävät sekä luontoa että rahapussia. Ekologia onkin usein myös ekonomiaa. Rakentamisen hiilijalanjälki tulisikin tuoda energiatodistuksen rinnalle ja siten kehittää luotettavaa rakennuskulttuuria. Sertifioinnin kanssa pitää olla varovainen, sillä esimerkiksi vaatimus puutavaran sertifioinnille on vain yritys tappaa pienyrittäjyys ja luonnonmukaisen rakentamisen perusteet. Maalaisjärjellisesti ymmärrettävän rakentamisen avulla voidaan myös ehkäistä muutama syntymässä oleva homekoulu jo ennen aikojaan. Siihen eivät sertifikaatit auta.


20

Syö villivihanneksia ja kevennä ruokavaliotasi, hiilijalanjälkeäsi ja kauppalaskuasi

Reseptit Maistele villivihanneksia kerätessäsi, sillä niidenkin maku vaihtelee perimän ja kasvupaikan mukaan. Voikukan makua voit miedontaa peittämällä nuoren ruusukkeen esimerkiksi kukkaruukulla viikoksi.

Lähiruokatrendi tuo villivihannekset takaisin ihmisten lautasille. Ravinteikkaat villivihannekset ovatkin terveellinen lisä suomalaisten ruokavalioon. Johanna Leppänen

Kasvivoittoinen ruokavalio on hyväksi terveydelle. Perinteinen Välimeren ruokavalio sisältää jopa kilon verran kasviksia, marjoja ja hedelmiä päivässä. Välimeren ruokavalioon kuuluu myös, että osa kasviksista kerätään luonnosta, ja luonnonkasvisten keräily on ollut tärkeä osa ruokakulttuuria. Toki pohjoisessakin luonnonkasveja on hyödynnetty, mutta keräilyperinne hiipui viime vuosisadalla meillä lähes kokonaan. Nokkoskeitto sentään kuuluu vanhempien ikäluokkien ruokamuistoihin. Runsaasti flavonoideja Lähiruokatrendi on lisännyt villivihannesten keräilyä ja käyttöä. Suomessa villivihanneksia ei viime vuosina ole systemaattisesti tutkittu, mutta monien kasvisten tiedetään sisältävän runsaasti välttämättömiä ravintoaineita suhteessa niiden sisältämään energiamäärään. Villivihannekset ovat siis hyvä lisä suomalaiseenkin ruokavalioon. Välimeren maissa villivihannekset ovat muun muassa tärkeä omega-3-rasvahappojen lähde. Elintarvikkeiden koostumustietopankki Finelin mukaan esimerkiksi kotoisessa nokkosessa ja ruohosipulissa on alfalinoleenihappoa 101 mg/100 g. Nokkonen tunnetaan myös tärkeänä kivennäis- ja hivenaineiden lähteenä. Lapissa väinönputki on ollut tärkeä kasvis. MTT:n tutkimusten mukaan metsämarjojen varvut ja lehdet, kuusenkerkät ja koivun lehdet sisältävät runsaasti flavonoideja ja muita polyfenoleja. Villivihannekset sisältävät runsaasti muitakin bioaktiivisia yhdisteitä. Väinönputki on lääkeluettelossa, koska sen eri osia on käytetty rohdoksina. Viikingeillä ahomansikka oli tärkeä lääkekasvi. Tunnista ja tunne keräämäsi kasvit Villivihanneksia kerätessä ja syödessä on hyvä muistaa varovaisuus. Opettele tuntemaan kasvit, joita aiot kerätä. Helppoja löytää ja tunnistaa ovat esimerkiksi nokkonen, vuohenputki, poimulehti, vadelma ja koivu. Useimmat villivihannekset ovat parhaimmillaan nuorina versoina ja pieninä lehtinä. Jos innostut villiyrteistä, voit kevään ja kesän kuluessa merkitä karttoihin tai GPS:lle hyviä keruupaikkoja, joilta olet tunnistanut vaikkapa horsman, jota ei ehkä nuorena versona ole helppo huomata. Älä kerää villivihanneksia läheltä valtatei-

Nokkoskeitto neljälle 1 l nuoria nokkosen versoja tai nokkosen lehtiä 1 l maitoa 4 rkl vehnäjauhoja 1 tl suolaa pippuria myllystä

Villivihannekset ovat hyvä lisä suomalaisten ruokavalioon, mutta ne on osattava valmistaa oikein.

tä liikenteen saasteiden takia tai peltojen pientareilta, joilla voi olla torjunta-aineita. Juurien, oksien, kokonaisten varpujen, lehtipuiden silmujen ja kuusenkerkkien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Ota selvää, miten keräämistäsi villivihanneksista valmistetaan ruokaa turvallisesti. Muutamia voidaan käyttää tuoreena sellaisenaan salaateissa. Osa tarvitsee ryöppäyksen tai pidemmän kypsennyksen. Välimeren maissa ja Keski-Euroopassa suosittuja käyttötapoja ovat olleet kypsennys keittämällä ja kypsän massan käyttäminen sellaisenaan tai

kastikkeella höystettynä. Ryöpättyjä yrttejä käytetään myös erilaisten piirakoiden täytteinä. Yrteistä voi myös valmistaa teen tapaisia juomia, joko tuoreista yrteistä sellaisenaan, kuivatuista yrteistä tai hiostetuista yrteistä.

Huuhtele nokkosen versot hyvin. Keitä niitä vedessä muutama minuutti ja hienonna ne. Sekoita vehnäjauhot 2 dl:aan maitoa. Kiehauta loput 8 dl:aa maitoa teflonkattilassa ja lisää maitovehnäjauhoseos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Keitä edelleen noin 10 minuuttia hyvin sekoittaen. Lisää loppuvaiheessa hienonnetut nokkoset ja kiehauta. Lisää suola ja ripaus vastajauhettua pippuria. Voit kokeilla mausteena myös kurkumaa. Siinä tapauksessa voit valmistaa keittopohjan mittaamalla ensin kattilaan ruokalusikallisen öljyä ja teelusikallisen kurkumaa. Kiehauta kurkuma öljyssä, jatka sitten kuten edellä. Tarjoa keiton lisäkkeenä keitettyjä kananmunia

Raija Tahvonen, Pirjo Mattila MTT Lisätiedot: raija.tahvonen@mtt.fi, puh. 029 531 7791

Fakta Lisätietoja ja käyttövinkkejä löytyy esimerkiksi seuraavilta internetsivuilta: http://www.arctic-flavours.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/ https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/MKN_SIVUSTO/12_KotitalousJaRuoka/03_VinkitArkeenJaJuhlaan/Villivihannekset/PerustiedotKasveista http://www.martat.fi/piirit/uusimaa/tapahtumakalenteri/villivihannekset/ Elintarvikkeiden koostumustiedoista: (http://www.fineli.fi/)

Roomansalaattia ja villivihanneksia Pieni roomansalaatti Puoli litraa villivihanneksia: nuoria voikukan, vuohenputken, poimulehden, ahomansikan ja horsman lehtiä/ versoja. Lisäksi saksanpähkinöitä, öljyä (rypsi-, saksanpähkinä- tai oliiviöljyä) ja halutessa viinietikkaa. Huuhtele villivihannekset huolellisesti, samoin salaatinlehdet ja linkoa ne kuiviksi. Hienonna ainekset, säästä muutamia kokonaisia lehtiä koristeeksi.

MTT on mukana Farmarissa 3.-6.7.2013 Tule tapaamaan asiantuntijoitamme Seinäjoki Areenan sisäosastoille, kotieläinkentälle, energiaosastolle sekä erikoiskasvien luokse. Tervetuloa vierailemaan myös Ylistaron toimipisteeseemme. Lue lisää Farmarissa esillä olevista MTT:n teemoista: www.mtt.fi/farmari


Maaseudun Tiede 2/2013  

Maaseudun Tiede 2/2013 käsittelee ruoantuotannon tehokkuuden ja kestävyyden lisäämistä älykkäiden sovellusten ja sivuvirtojen hyödyntämisen...

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you