Pikajalka 2/2003

2

5 2/2003

Pyörävanhusten äänenkannattaja

Hinta 5 eur oa euroa

New De par tur eDepar partur ture na pa napa Columbia kuntoon Ruotsin pyör äil yn öräil äilyn historiikki Mäntsälän pyör äm useon öräm ämuseon tarina Elon taival Helkamalla kä yty ä käyty ytyä Pikajalka 5 1

Hallitus puhuu

Pyöräilykulttuuria Sääntöjen mukaan vanhojen velojen toimintaan kuuluu olennaisena osana pyöräilykulttuurin vaaliminen.

Millaista kulttuuria pyöräilyyn liittyy – millaista kulttuuria pyöräily tuottaa?

Pyöräilemisen kulttuuriin kuuluu muun muassa se, että ylipäänsä pyöräillään. Suomessa lapset oppivat pyöräilemään kotioloissa ennen kouluun menoa.

Yleensä lapset myös pyöräilevät kouluun. Useimpiin kouluihin on turvallinen pyöräreitti pyöräteitä, puistokäytäviä tai hiljaisia asuntokatuja pitkin.

Vanhemmat uskovat että lapset selviytyvät liikenteessä ja että autoilijat ottavat huomioon muut tienkäyttäjät.

Lapset ovat innostuneita voidessaan osoittaa hallitsevansa kulkuvälineensä ja ymmärtävänsä liikenteen pelisäännöt. Uhkarohkeita ei kuitenkaan pidä olla. Liikenteessä on vaaransa, minkä vuoksi erityisesti koulujen läheisyydessä liikennettä tulee rauhoittaa ja erillisiä kevyen liikenteen väyliä ja alikulkuja rakentaa.

Toisin on tilanne jo Etelä-Euroopassa, missä hyötypyöräilyn kulttuuri on unohtunut. Englannissa, Belgiassa ja Ranskassa vain muutama prosentti koululaisista ajaa pyörällä kouluun. Syynä ei ole pelkästään liikenteen vaarallisuus ja puutteelliset pyöräreittijärjestelyt vaan myös se, että lapset eivät osaa pyöräillä. Eivätkä aikuisetkaan. Keski-Euroopassa pyöräily on ennen kaikkea urheilumuoto, pyörällä töihin tai kauppaan ajavaa pidetään köyhänä ja surkeana, samoin vanhempia, jotka eivät halua viedä lapsiaan autolla kouluun.

Niinpä esimerkiksi Belgiassa ja Ranskassa on käynnistetty pyöräilykouluja, joissa opetetaan pyörän hallinnan aakkosia ja totutetaan lapset liikenteeseen.

Sen jälkeen lapset opetetaan ajamaan pyörällään kouluun johdetusti ja joukolla. Joukkona pyöräilijät näkyvätkin hyvin, ja matka sujuu turvallisesti.

Kyllä Suomessakin on nähtävillä kehityksen merkkejä. Lapsia on alettu kuljettaa autolla koulun ulko-ovelle asti – vanhemman ajavat kovassa kiireessä työmatkallaan koulun kautta ja aiheuttavat pyörillä ja kävellen kouluun tuleville jatkuvia vaaran paikkoja.

Tällaista kulttuuria me emme halua.

Koetetaan edistää hyvä pyöräilykulttuuria. Käydään pyörällä koulussa, kaupassa ja töissä!

Markku Lahtinen Vanhat Velot ry:n pj.

Pikajalka 5 2

Pikajalka 2/2003 Pyörävanhusten äänenkannattaja http://www.narva.sci.fi/museo/velot/velosel.html

ISSN 1457-5566 3. vuosikerta nro 5 Julkaisija Vanhat Velot ry Painos 300 kpl Painopaikka TTKK-paino, Tampere Irtonumero 5,- euroa, esim. Mobiliasta, Pyörätallilta, Wanhoista Arabia-astioista tai Vehoniemeltä.

Jäsenille lisänumerot 4- euroa.

Kirjastoille ja järjestöille 10 e/vuosi.

Päätoimittaja Kalevi Lepo Vietäväntie 119, 36270 Kangasala Puh. (03)3773072 Toimituskunta Mikko Kylliäinen Markku Lahtinen (grafiikka, taitto) Reijo Lehtonen (talous, ilmoitukset) Risto Lehto Lehti ilmestyy seuraavan kerran 1/2004 huhtikuu aineiston jättö 10.3.2003 2/2004 marraskuu aineiston jättö 10.10.2004 Pikkuilmoitukset maksuttomia Velojen jäsenille, isommissa yhteys Reijo Lehtoseen Lehti ei vastaa yksittäisten kirjoittajien näkemyksistä.

Kansi: Tapaaminen Joensuussa.

Kuva Osmo Karttunen

UUTTA

JA VANHAA TIETOA

Tässä numerossa: Pääkirjoitus

3

Artikkelit Aamuruskosta Ylivetoon

6

Suomalaisen kulttuurin kirjo sisältyy pyörännimiin

8

Aura kaunis ja ketterä

10

Husse

11

Kokemuksia hollantilaisesta pyöräilyilmastosta

14

JOPO - polkupyörä jokaiselle

17

Varastettu polkupyörä

22

Pikakulkuri saapuu Suomeen 24 Piruhevonen Uudessakaupungissa 28 Kangaroo - outo isopyöräinen

32

Vakiot Summaries

4

Mies ja pyörä

5

Satularepusta

12

Pekka Puupää

13

Pinnojen välejä

21

Pyöräpajalta

32

Vanhat Velot ry Kerhokuulumisia

29

Ulkomaiden velot

30

Ajo-ohjelma

34

Huoneentaulu

35

Kalevi Lepo, päätoimittaja

Pikajalka 5 3

Summaries

The French Post celebrated the 100 years of Tour de France with with a set of stamps.

Man and his bike Keijo Valli (p. 11) from the city of Pori owns a bicycle from the 1920’s. Its marque is Maraton.

It has belonged to manufacturer Lauri Holmstén (1888-1972) who owned an engineering factory in Pori. The most successful product of Holmstén was a pump called Isku which took power from a car’s back wheel.

These pumps were exported e.g. to China and South Africa. The company made also bicycle pumps. Thus, Valli’s bicycle has naturally a pump by Holmstén.

Renovation of Columbia bicycle American Columbia was the largest bicycle factory in the world for around 100 years ago.

The company was founded in 1877 by Albert Pope. At its best, the factory sold over million bicycles per year. Lauri Tõldsepp (p. 15) has found an old Columbia bicycle from Finland.

At the first look, the bicycle was dated to the 1910’s, but later the production year has been estimated to lie between 1898 and 1903. There is a freewheel in the bike, but without brakes.

The freewheel is obviously among the earliest constructions. The bicycle has been renovated completely. For example, only one pedal had been preserved, but in a bad condition.

Tõldsepp has constructed two new pedals on the basis of the preserved one. Some parts are still missing, the original Columbia badge among other things, but the project will probably be completed before next winter.

Cycle history in Sweden Swedish researcher Gert Ekström (p. 18) describes the Swedish state of art in the field on cycle history. He works at the Technical Museum in Stockholm. As an example of the research process he uses his book Älskade cykel, which was sold out in a year. There is preserved catalogues of bicycle factories in Swedish archives, but not much literature. One

Pikajalka 5 4

of the most efficient methods to get information about is a press release which usually leads to many interesting contacts. The role of the Swedish veteran cycle club, Cykelhistoriska föreningen, is also important.

Founded in 1997, the club has now around 300 members with excellent knowledge about bicycles. E.g. one of the members has made a list of Swedish cycle marques. The list with nearly 2500 marques has been published as an appendix of Ekström’s book.

Around the world In his essay, Markku Lahtinen (p. 25) discusses the challenge of driving around the world by bicycle. It seems that all new vehicles have been tested by a trip around the world. Such journey was done first by English Thomas Stevens who began his pedalling in 1884. After him, many people have done the same, even in a very short time. According to the author, that is not cycling but competition. Cycling around the world should take two or three years to feel the freedom of cycling and become familiar with foreign cultures. One of six cyclists around the world has been woman. Nowadays, cycling has not very much advertising value, and it is not easy to finance the trip by writing an itinerary.

Modern cyclist often has to work sometimes during the trip but that makes the experience even better. The returning cyclist is never the same person who left for the journey.

Cycle factory Helkama Helkama was founded in 1905 be Heikki J. Helkama. It has sold bicycles since that. In 1953, the company started frame production in the city of Hanko in the southern Finland.

Nowadays the company is the only cycle factory producing frames in totally Finnish ownership.

Vanhat Velot ry made a trip to Helkama’s factory. The trip is described by Kalevi Lepo (p. 28).

Oi aik oja aikoja

K MALLIOJÄRVEN INÄ AJOIN POJAT LÄHTI L UJAA REISSULLE

TEKSTI JUHANI R EINIKKA KUVA VÄINÖ VESA

Laulunsanathan kuuluvat, että Mäntyharjun pojat lähti reissulle.

Mäntyharjun pirtin päässä vuonna1937

Juhannuksena 1937 kävi niin, että Wirtain Ohtolankylän Kalliojärveltä “pojat” lähtivät reissulle Ilomäenkylään, Mäntyharjun pirtille, Aino ja Urho Kankaisen luokse.

Kalliojärveltä Ilomäenkylään on seitsemisen kilometriä. Pojilla oli kulkuvälineinä polkupyörät: Ahosen Reinolla Aatra ja Kankaisen Ahdilla Ooppeli. Silloin polkupyörät olivat vielä jotakin. Minä sain kyydin Ahdin pyörän takaritsillä, jossa oli pehmikkeenä pala vanhaa lammasvällyä.

Juhannusvalokuvaan asettauduttiin Mäntyharjun pirtin päätyseinustalle, missä juhannusruusut olivat parhaassa kukinnassaan.

Kuvassa takana vasemmalla ovat Saarisen Matti, Kankaisen Urho ja Aino, Ahdin äiti. Edessä ovat Ahdin serkku Ahosen Reino, minä

“poitsu” ja Ahti. Pyörät eivät mahtuneet mukaan, mutta varsinkin Aatran minä muistan hyvin. Sen Dunlop-renkaat tuntuivat tosi “ameriikkalaisilta”. Ruoveden Hyödynmaan Ooppelissa oli tuplavanteet, veivikeskiö ja sen etulokasuojassa kurasiipi.

Kuvan otti Vesan Väinö. Vesan talohan oli kiperän ja jyrkän Naskalinmäen juurella.

Naskalinmäki vaati nousijaltaan voimavaroja oli kulkuväline mikä tahansa. Ykkösvaihteeseen saakka sai välitykset käyttää.

Se oli vanhanajan juhannus 1937. Kuvassa olevista vain minä olen enää 72-vuotiaana tällä “Telluksella”. Muut mainitut ovat jo elonmatkansa mäenpäällä.

Ei ole enää kiperää Naskalinmäkeäkään eikä Mäntyharjun pirttiä.

Kirjoittaja on nuohoojamestari, eläkkeellä ja asuu Tampereen Kaarilassa.

Kertomus on jonkin verran lyhempänä julkaistu Suomenselän Sanomissa 18.6.2002.

Pikajalka 5 5

SATULAREPUSTA Tour de Francen satavuotista taivalta juhlittiin Ranskassa kesällä monin tavoin. Postilaitos julkaisi pienoisarkin, jossa oli kuvattuna vuoden 1903 ajon voittaja Maurice Garin sekä kädet ylhäällä tuulettava uudempi etappivoittaja.

Vinjettikuvissa esiintyvät lisäksi moninkertaiset Tourin voittajat Jacques Anquetil, Bernard Hinault, Eddy Merckx, Miquel Indurain ja Lance Armstrong. Kuva sivulla 4.

Ei suinkaan temppupyörä, vaan ihan työkulkuneuvo.

Kaasulampun sytyttäjän pyörä 1890-luvulta. Kuva Gilbert Kingin teoksesta The Bicycle.

Pikajalka 5 6

Musée des Arts et Metiers esitteli puolestaan näyttelyssä vanhoja pyöräjulisteita, jotka oli koottu St Etiennen teknisen museon kokoelmista. Nämä kokoelmat ovat ilmeisesti alallaan Ranskan parhaat. Näyttelyssä oli esillä muutamia vanhoja pyöriä. Erityisen mielenkiintoisia olivat kuitenkin vanhat filminpätkät viime vuosisadan alkupuolelta, jossa vanhat polkupyörät esiintyivät autenttisessa ympäristössään ja pyöräilijät autenttisissa asuissaan taitojaan esitellen.

Julistekokoelma oli näyttävä ja painottui Tourin alkuaikojen pyörämainoksiin. Julisteet olivat tyyliltään samankaltaisia. Useimmissa kuvissa niukasti puetut naiset lentävät polkupyörillään taivaankantta pitkin lintujen tai tähtien seassa. Mukana oli myös taiteellisesti kunnianhimoisempia julisteita, mm. Henri de Toulouse-Lautrecin kuuluisa Simpsonin ketjuja mainostava juliste. St Etiennen museo on tehnyt näyttelystään mainion luettelon. Kuva takakannessa.

Polkupyörän historiaa valottavia kirjoja ilmestyy säännöllisesti. Eräs tuoreimmista on Gilbert Kingin toimittama The Bicycle vuodelta 2002 (www.runningpress.com).

Kirja esittelee lähinnä amerikkalaisen keräilijän David Metzin kokoelmia, jotka painottuvat 1800-luvun lopulle. Yli 40 vuoden keräilyn jälkeen Metz avasi nimeään kantavan kokoelman Freeholdissa New Jerseyssä 1999. Kuvista päätellen kokoelma on monipuolinen ja pyöräilyaiheisten hurmaavien pikkuturhuuksien takia koko perhettä kiinnostava.

Kokoelman isopyöräiset ja boneshakerit valottavat 18601880-lukujen etsikkovaihetta

monipuolisesti. Niin muotoja, teknisiä ratkaisuja kuin materiaalejakin kokeiltiin näihin aikoihin erityisen runsaasti. Suoravedot, ketjuvedot, pyöritettävät ja ylös-alaspoljettavat, rauta-, puu- ja rottinkirungot, erilaiset jousitukset ja rengasratkaisut kertovat yritteliäisyydestä, joka johdatti jotkut pyöräntekijät lentoon asti – ovathan Wrightin veljekset varmaan kaikkien aikojen tunnetuimmat pyöränkorjaajat.

Kuten nykyään on tapana, valokuvat ja painotekniikka ovat tässäkin kirjassa aivan erinomaisia. Niissä häiritsee vain kuva kuvalta toistuva tylsä studiotausta. Luonteeltaan kirja on sohvapöytätyppiä, sitä selailee mielellään.

Teksti on ylimalkaisempi, mutta antaa kansantajuisen kuvan pyörän kehityksen olennaisista tapahtumista tähän päivään asti.

Ritva Haavikko on kirjoittanut kulttuurihistoriallisesti erittäin mielenkiintoisen ja komean teoksen Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa (WSOY 2003). Siinä käsitellään hevosta niin raadollisesti kuin runollisestikin. Hevosen historia on pitkä ja myyttinen. Veistoksia, maalauksia ja runoja on säilynyt antiikin ajoista, jopa kauempaakin.

Monet modernitkin taiteilijat ovat inspiroituneet hevosen uljaudesta ja alttiudesta.

Polkupyörän ja ihmisen suhde on verrattavissa hevosen ja ihmisen suhteeseen, mutta historia on lyhyempi. Samalla tavalla kuitenkin polkupyöräkin on innoittanut runoilijoita ja taiteilijoita. Muutamissa maissa on saatu aikaiseksi vastaavanlaisia kulttuurihistoriallisia katselmuksia tai antologioita polkupyöristä (mm. De fiets, Musseum Boymans-van Beuningen, Rotterdam 1977, l’ABCdaire du Vélo, Paris 1997).

Suomalaista teosta aiheesta odottelemme edelleen. Pannaan asia korvan taa. Juhani Ahon ja Pentti Haanpään pyöräilykokemukset ja Tuulikki Pietilän Tour de France –aiheiset grafiikan lehdet ovat hyvät lähtökohdat aiheeseen.

Elokuvateattereissa näytetään 3.10. ensiiltansa saanutta belgialais-kanadalaista piirroselokuvaa Bellevillen kolmoset. Sen sankari on ranskalainen mummo, joka saa kasvattamansa sur umielisen orpopojan innostumaan pyöräilystä. Mummosta tulee pojan valmentaja. Valmennuksen lisäksi hän taitaa pinnauksen ja urheiluhieronnan, johon sopii mm. ruohonleikkuri ja vatkain. Lopulta poika pääsee osallistumaan Tour de Francelle.

Kilpailun kovissa ylämäissä hän uuvahtaa, jolloin ranskalaismafian gangsterit kaappaavat

hänet valtameren taakse. Tarmokas mummo pääsee pojan jäljille Bruno-koiran vainun avulla ja seuraa valtamerihöyryä meren taakse.

Loppu on onnellinen, mutta siihen tarvitaan Bellevillen laulajakolmosten apua. Elokuvassa ei juuri puhuta; pisimpään äänessä taitaa olla Charles de Gaulle, joka siis tekee ns. cameoroolin – piirrettynä tietenkin.

Pariisissa järjestettiin syyskuun lopulla Velocity 2003 –konferenssi, jossa oli mukana liki 800 pyöräilyn asiantuntijaa 45 maasta ympäri maailmaa. Viikon aikana käsiteltiin pyöräilyn saavutuksia ja kehittämismahdollisuuksia Euroopassa, Afrikassa, Aasiassa, Amerikassa ja Australiassa. 150 alustuksen joukossa oli kolme suomalaista näkemystä, yksi Suomen pyöräilypoliittisesta linjasta, yksi talvipyöräilystä ja yksi Kangasalan rakennusjärjestyksen pyöräpaikoitusmääräyksistä. Keskusteluissa oli mukana poliitikkoja, ministereitä, pormestareita, jotka kaikki lupasivat tehdä kaikkensa pyöräilyn edistämiseksi. Nyt on hyvät ajat tulossa!

Pariisin uusi hallintokoneisto on panostanut kahden viime vuoden aikana pyöräilyyn huomattavia summia. Pyöräteitä ja –kaistoja on rakennettu keskustaan kymmeniä kilometrejä. Enää hyötypyöräilyä ei pidetä köyhien liikuntamuotona, vaan töihin ajavia näytti olevan hyvin runsaasti. Liikunta oli muutoinkin muodissa, Luxemburgin puistossa oli kieli vyön alla hölkkääviä virkamiehiä ja – naisia, opiskelijoita ja muita taiteentekijöitä niin ennen aamiaista kuin lounastunnillakin jatkuvana virtana.

Konferenssin järjestelyt olivat erinomaiset, illanvietot unohtumattomat ja oheistapahtumat jäivät myös kaupunkilaisten mieliin. Yhtenä iltana noustiin pariisilaisten kanssa pyörän selkään ja ajettiin Invalidikirkolta Champs Elyseen kautta Hotel de Villen eteen. 8000 pyöräilijän ohiajelu kesti

noin puoli tuntia, ja sen ajaksi pantiin muu liikenne poikki. Poliiseja oli liikkeellä niin autolla, pyörällä kuin jalankin sadoittain.

Tilaisuus oli hyvin vaikuttava niin osallistujien kuin katselijoidenkin kannalta. Joukossa oli mukana konferenssiväen lisäksi tavallisia pariisilaisia tavallisilla pyörillään, suuri joukko postiljooneja postipyörillään, pariskuntia tandemeillaan, pellepelottomia keksinnöillään, taittopyöriä, nojapyöriä, tavarapyöriä ja tietenkin joitakin vanhoja pyöräilijöitä vanhoilla pyörillään.

Suomi pyöräilee –toimikunta on valinnut vuoden pyöräkunnan vuodesta 199x lähtien.

Pyöräilykuntien verkosto on opetusministeriön tuella julkaissut kirjasen näiden pyöräilykuntien ansioista, joiden vuoksi kunnia on myönnetty.

Tähän asti on palkittu Oulu, Vaasa, Helsinki, Iisalmi, Valkeakoski, Espoo, Vantaa, Pori, Joensuu, Raisio, Lahti, Jyväskylä ja Kerava. 13 suomalaista pyöräilykuntaa -kirjasen on tarkoitus innostaa kaikkia Suomen kuntia panostamaan pyöräilyn edistämiseen, pyöräreittien puutteiden korjaamiseen, kampanjointiin ja pyöräilypolitiikan luomiseen. Kirjasta tullaan jakamaan kaupunkeihin ja suurimpiin kuntiin.

Lisätietoja www.sll.fi/verkosto.

Tarvasjoella huutokaupattiin edesmenneen keräilijän Kalevi Koskisen 500 polkupyörää käsittänyt kokoelma kahtena viikonloppuna elokuussa. Koskinen aloitti polkupyörien ja mopojen keräilyn jo 1950-luvulla. Suuri osa hänen kokoelmansa pyöristä oli erittäin hyväkuntoisia: niillä ei ollut koskaan ajettu.

Kokoelmansa vanhimmat pyörät Koskinen oli kunnostanut ennen varastointia vintille. Näiden puuvanteisten 1910-luvun pyörien hinnat kohosivat huutokaupassa yli 200 euron. Hiukan uudemman hyväkuntoisen pyörän sai huutokaupasta varsin edullisesti: esimerkiksi 1920-luvun hyväkuntoinen Hermes myytiin 60 eurolla. Tunturin 1957 valmistaman Tuiskumopon hinnaksi tuli 1700 euroa.

Pikajalka 5 7

Maailman pyörähistorian harrastajat kokoontuivat tänä vuonna Australian pääkaupungissa Canberrassa. Seuraavan kerran kansainvälinen polkupyörähistorian konferenssi järjestetään Wienissä. Vuonna 1990 Glasgow’ssa ensimmäisen kerran järjestetyn tilaisuuden jälkeen Wienin konferenssi on järjestyksessään viidestoista. Konferenssiin osallistuu vuosittain kymmenittäin pyörähistorian harrastajia joka puolelta maailmaa ja sitä pidetään arvovaltaisimpana forumina pyörähistorian alalla.

Konferenssin järjestelyvastuu on Wienin teknillisellä museolla, jossa viime talvena oli korkeatasoinen polkupyöränäyttely.

Konferenssi alkaa museolla keskiviikkona 1.9.2004 ja päättyy lauantaina 4.9.2004.

Alustavien suunnitelmien mukaan esitelmien lisäksi ohjelmassa on retki itävaltalaiseen pyörämuseoon, joka sijaitsee Vösendorfin linnassa.

Lisätietoja konferenssista voi tiedustella teknillisen museon tutkijalta Zita Breulta, jonka sähköpostiosoite on zita.breu@tmw.at. Wienin teknillisen museon kotisivut ovat osoitteessa www.tmw.at.

Nettivinkkinä esitellään varhaisiin polkupyörän lampuihin erikoisesti paneutunut kotisivu websolutionswa.com/pwc/ecl.asp Sivuilla esitellään sotia edeltäneiden aikojen kynttilä-, öljy- ja karebidilamppuja, jotka oli erityisesti valmistettu kaksi- ja klmipyöräisiä varten. Sivun laatija arvelee vuosien 1869 ja 1939 välillä olleen tarjolla ainakin 500 erilaista merkkiä. Kun tähän vielä lisätään tyyppi- ja mallimallitarjonta päästään ainakin pariin tuhanteen erilaiseen lamppuun.

Erityisen viehättäviä ovat vanhojen lamppujen nimet. Joillakin on ominaisuuksi kuvaavia nimiä kuten “The Long Distance

KIELIPALSTA Sanat ja käsitteet

Pikajalka 5 8

Lamp” tai “The Tourist”, toiset päinvastoin kuten “Cock O’ the Walk”. Persoonalliset nimet ovat helpottaneet tilaamista ja oman lampun ominaisuuksien ylistämistä kateellisille pyöräilytovereille.

Sivustoilla on erittäin edustavia valokuvia lukemattomista lampuista.

Asiasta kiinnostuneita pyydetään kirjoittamaan nimensä vieraskirjaan. On myös mahdollista lähettää oman lamppunsa kuva talletettavaksi sivuille.

Korkeapyöräisille polkupyörille ei ole olemassa oikein iskevää suomenkielistä nimitystä. Vanhojen Velojen jäseniltäkin kysytään silloin tällöin, mitä nimitystä korkeapyöräisestä polkupyörästä käytettiin 1800-luvulla. Vastaus on yksinkertainen: korkeapyöräistä kutsuttiin aikanaan polkupyöräksi - muuta nimitystä ei tarvittu, sillä polkupyörä-sana keksittiin velocipedin tilalle 1880-luvulla, jolloin nykyisen kaltaisia ketjuvetoisia pyöriä ei vielä Suomessa monta ollut. Niinpä meidän on korkeista polkupyöristä puhuessamme tyydyttävä määrittelemään ne korkeapyöräisiksi tai isopyöräisiksi.

NEW DEPARTURE

JA VAPAASTI PYÖRIVÄ TAKAPYÖRÄ

TEKSTI REIJO LEHTONEN

Paljon on kirjoitettu kuka ja kuinka ilmakumi tai ketjuveto keksittiin, mutta vapaanavan malleista vuosisadan vaihteessa löytyy aika vähän tietoa.

Valokuvassa New Departuren vanhempi jarruvarsimalli A. Kiinteävetoisten polkupyörien aikakausi alkoi olla lopuillaan noin vuosina 1895-1910. Vuonna 1895 voidaan polkupyörän katsoa löytäneen melkein lopullisen muotonsa; tällöin siihen konstruoitiin ns. vapaapyöränapa jaruineen.

Käyttökelpoisen ketjuvaihdekapan kehitti Hodkinson jo v. 1896. Pyörän nimi oli The Gradient.

Patentti Sturmey-Archer –napa patentoitiin 1902.

Jonkinlaisia vapavaihteita oli ollut sitä ennenkin, mutta ei yhtä kevyitä ja sujuvasti toimivia.

Esimerkiksi amerikkalainen Wolff American High Art Cyclesin pyöräkuvasto v. 1899 ei vielä mainitse mitään vapaanapaisesta Specialpyörästä.

G.L.Hasselblad Vaasasta kirjoittaa 1901 ilmestyneessä hintalistassaan: ”Kun viime vuonna yleisimmin otimme tämän n.k. uutuuden käytäntöön, olimme vakuutettuja, että se herättäisi ansaittua huomiota, sillä ne edut joita vapaalla takapyörällä varustetulla polkupyörällä on, eivät ole vähäiset. Vaikka rakenteessa onkin vielä yhtä ja toista vajavaisuutta, on kuitenkin tunnustettava, että vapaasti pyörivän pyörän koneisto toimii yleensä hyvin, sillä niistä muutamista päälle 130 vapaalla pyörällä varustetuista Clevelandpolkupyöristä jotka viime vuonna möimme, ainoastaan 12 kpl on toiminut

A-mallin takakappa leikattuna ja päältä.

Pikajalka 5 9

tyydyttämättömästi ja nämä kaikki ovat olleet samaa mallia. Tänä vuonna meillä on kaupassa kolme vapaata pyörälajia nim. 1:o vapaa pyörä käsijarrulla, 2:o vapaa pyörä takapyöräjarrulla ja 3:o vapaa pyörä yhdistetyllä keskiöjarrulla.”

Olisiko tämän pyörän napa sitten ollut jo New Departure?

Eri maksusta

A- ja C-mallit New Departure – kappoja oli kahta mallia A ja C. A-mallin päälihylsy oli kaarevanmallinen. Jarru oli eräänlainen levykimppu, joka jarrukartion voimasta laajenee ja jarruttaa. Tärkeää työtä tekee myös pieni messinkinen vieteri, joka palauttaa vedon jarrutuksen jälkeen. Kulunutta päälihylsyn jarruosaa on joskus kasvatettu jopa “rammarin” vieterillä ja saatu pitoa lisää.

C-mallin päälihylsy on suora, ja jarrupalat ovat hylsyn sisällä pienemmässä koossa.

Yleensä molemmat mallit toimivat melko tyydyttävästi, jos osat eivät ole kovin kuluneita. Vanhan mallisia A- ja C-napoja myytiin eri kuvastotietojen mukaan noin vuoteen 1940 asti. Vielä nykyisinkin on uuden tyyppisiä New Departure – kappoja myynnissä ainakin Amerikoissa.

Pikajalka 5 10

Aktiebolaget Osakeyhtiö Crescent Helsinki kirjoittaa 1901 polkupyöräkuvastossaan: ”Vapaita pyöriä takarumpujarruilla toimitamme tilattaessa kaikkiin meidän malleihin eri maksusta. Tämä toimenpide on parannettua rakennetta, sekä tekee ajamisen paljon hauskemmaksi. Hinta vapaapyörälle ja takapyörän jarrulla on Smk 40:-.”

Olihan se paljon mukavampaa ajaa pyörällä kun polkimet eivät olleet koko ajan liikkeessä.

Ensimmäiset New Departure –vapaanavan ilmoitukset esiintyivät lehdissä vasta niinkin myöhään kuin 1911, jolloin käytössä oli vielä tuhansia kiinteällä vedolla varustettuja pyöriä.

Kappaa myytiin ainoastaan pyöräkauppaan kuuluville yhdistyksen jäsenliikkeille. Ei esim.

Merijälle tai Pyrkijälle, jotka eivät kuuluneet silloin liittoon.

C-mallin taka- ja etukappa ja A-mallin takakappa.

MIES JA PYÖRÄ TEKSTI MIKKO KYLLIÄINEN

Mies?

Keijo Valli Porista, Vanhat Velot ry:n jäsen nro 53.

Esiteltävä pyörä?

Maraton viime vuosisadan alusta. Pyörän tarkka ikä ei ole varmuudella tiedossa, mutta koska pyörässä on katajasta tehdyt vanteet ja lokasuojat, se lienee 1920-luvulta tai sitä varhaisemmalta ajalta. Pyörä on entisöity täydellisesti: se on purettu osiin ja jokainen osa on kunnostettu.

Mistä pyörä on peräisin?

Pyörä löytyi Porista entisen Lauri Holmsténin konepajan tontilla olevan 1939 valmistuneen asuinrakennuksen ullakolta rakennuksen kunnostuksen yhteydessä vuonna 1997.

Holmstènin menestystuote oli auton takapyörästä voimansa ottava paloruisku, Iskupumppu, jota myytiin Kiinaan ja EteläAfrikkaan asti. Yritys toimi 1970-luvun alkuun saakka.

Miksi se on sinusta erikoinen?

Pyörä on Lauri Holmsténin (1888-1972) uutena hankkima. Hän oli aikanaan hyvin tarkka pyörästään, eikä sillä saanut kukaan muu ajaa.

Holmsténin konepaja valmisti myös messinkisiä

pyöränpumppuja. Niinpä Lauri Holmstènin pyörässä on hänen oman yrityksensä tekemä pumppu. Pyörässä on monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten ohjauksen herkkyyden säätö, punaisin heijastimin varustetut polkimet ja metalliventtiilit, joiden hatut on kiinnitetty ketjulla pinnoihin. Etuhaarukan etupuolella oleva lokasuojan osa on pitänyt aikanaan hankkia lisävarusteena.

Mitä muita pyöriä sinulla on?

Pari vuotta sitten alkaneen harrastuksen tuloksena pyöriä on kertynyt 35. Pyöristä viisi on entisöity, muut pyörät on säilytetty suunnilleen siinä kunnossa jossa ne löydettäessä olivat. Kaikki pyörät on kuitenkin kunnostettu ajokuntoisiksi. Jokaisessa pyörässä on lamppu ja työkalulaukku. Pumppu on monessa pyörässä Holmsténin tekoa. Osassa pyöristä on lastenistuin ja lumiketjut, naisten pyörissä on hameverkot. Kokoelmassa on useita Satakunnassa koottuja pyöriä, kuten porilaiset V.V.G., Kyhä ja Loisto, raumalainen Lento ja Kokemäellä koottu Elo. Pyöriin liittyvistä esineistä erikoisimpia ovat varmaankin Rouskulumiketjut alkuperäisessä pakkauksessa ja rekisterikilpi, johon liittyy vuonna 1943 annettu ajolupa.

Pikajalka 5 11

Suomalaisia p yör ämer kk ejä py örämer ämerkk kkejä

AAMURUSKOSTA YLIVETOON OSA

E-H

Pikajalan numerossa 1/2003 alkanut sarja suomalaisista pyörämerkeistä jatkuu. Tässä toisessa osassa ulkaistaan aakosjärjestyksessä merkkejä eestä hoohon. Kiitokset kaikille, jotka ovat olleet mukana kartuttamassa tietoja. Pikajalan tulevissa numeroissa merkkejä julkaistaan lisää.

Lukuohjeita Merkkien ajoitus perustuu pääasiassa merkin esiintymiseen sanomalehti-ilmoituksissa. Aikasarakkeessa merkintä ”1950-luku” tarkoittaa, että merkkiä tiedetään tehdyn kyseisellä vuosikymmenellä. Merkintä ”1930-luku…1950luku” tarkoittaa, että merkkiä on tehty 1930-, 1940- ja 1950-luvuilla. Kun aika-sarakkeeseen on merkitty aikaväli vuoden tarkkuudella, esimerkiksi ”1938-1939, 1952-1960”, pyöriä tiedetään ilmoitetun juuri ko. vuosina. Tekijä tarkoittaa henkilöä tai yritystä, joka näkyy pyörän nimikilvessä tai valmistajana ilmoituksessa. Tekijä voi siten olla pyörätehdas, tukkuliike, kauppias tai pyöräkorjaamo.

Paikkakuntasarakkeeseen merkitty tieto tarkoittaa kaupunkia tai kuntaa, jossa pyörän tekijä on toiminut.

Tietojen täydentäminen Polkupyörämerkkien luettelossa olevat tiedot eivät ole täydellisiä monenkaan merkin osalta.

Luetteloa täydennetäänkin jatkuvasti. Vanhat Velot ry ottaa mielellään vastaan tietoja uusista merkeistä sekä täydennyksiä jo luettelossa olevien merkkien tietoihin. Tietoja voi lähettää yhdistyksen sihteerille Mikko Kylliäiselle.

Suomalaisia pyörämerkkejä, osa A-D Merkki

Tekijä

Paikkakunta

Aika

Eagle Egg Eino Vakaa Elite Elo Ennätys Eris Erkkola Erlan Eska Etevä Express Extra Favorit Felix Special Fennia Fennia Fennia-Special Fennia-Standard Finlandia Flying Finn Fresko Fresko Gloria Gloriosa Gloriosa Goldie GP Grecent Gripen Göricke Göta Haka Hallman Hamilton Hansa Hansa Harju Haukka Hektor Hellas Hellas Hellberg Hercules Hermes Hero Hirvi Hopeasauma Huvi Hyvä 1 Hyvä No 1 Hyöty Häme Häme Hämeen Ilves Härmäpyörä

S:n Polkupyörä- ja Konetehdas J.W. Björk Oy Uttersrtöm & Co Soitinaitta Hannulan Polkupyöräliike Teräs Oy Helsingin-Polkupyörä O/Y Koskenkorva Oy G.L. Hasselblatt Ab

Turku Kokkola Vaasa Hämeenlinna Kokemäki Vaasa Helsinki

1950-luku 1920-luku 1910-luku 1938-1939, 1955-1956 1930-luku 1950-luku

Vaasa

1950-luku

Koneliike Oskari Tuomi Oiva Lapilan polkupyöräliike

Turku Lahti 1

1910-luku...1940-luku 920-luku...1930-luku

Teräs Oy Oy From Ab Osakeyhtiö Villa ja Kone Iisak Kauppi O.Y. Suomen Urheiluaitta Suomen Urheiluaitta Oy Herman L. Berggren Ab Helkama Marttila O. Kaipiainen Teräs Oy A.J. Soininen Putkola & Kump.

SOK Kesko Wm. Sandberg Oy Suomen Koneliike, Helkama Veljekset Mattson Göran Petander G.A.Karlsson Oy Hallman Rautakauppa Veljekset Mattsson Oy

Vaasa Karjaa Oulu Oulu Helsinki Helsinki Vaasa Hanko

1920-luku1920-luku 1930-luku 1930-luku 1920-luku...1930-luku 1920-luku

Vaasa Kuopio Iisalmi Tampere Helsinki Tampere Helsinki, Hanko Pietarsaari Vaasa Hämeenlinna Joensuu Pietarsaari

Kauppa O/Y Hansa K:alan polkupyöräkorjaamo

Vaasa Kangasala

Iisak Kauppi O.Y. Oulu Wm. Sandberg Oy Tampere T:mi J. Staffans Vaasa Raul Hellberg Oy Porvoo Rake Oy Helsinki Wm. Sandberg Oy Tampere Raul Hellberg Oy Porvoo Teräs Oy Vaasa Veljekset Helkaman Tehdas Oy Hanko Hj. Vainionpää Frans Orrela

1950-luku 1920-luku…1930-luku 1960-luku 1940-luku 1950-luku 1930-luku 1937-1939, 1949 1950-luku 1950-luku 1950-luku 1930-luku 1930-luku 1930-luku 1930-luku 1950-luku 1930-luku...1960-luku 1930-luku 1940-luku 1960-luku 1950-luku 1955-1964

Alavus

1920-luku…1930-luku

Jämsä Turku Tampere Alahärmä

1930-luku 1930-luku

Teuva

Viljo Heponen Polkupyöräliike Häme O.Y. Hämeen Urheilukeskus Voltin Kone- ja Pyöräliike

2002-

Pikajalka 1/2003 13

Ulk omaiden v elot Ulkomaiden velot belgialaisia veloja. Toinen yhdistyksistä, D’Antieke Velokes, toimii Aalstin kaupungissa.

Jäseniä on yli 200, ja yhdistys julkaisee omaa lehteä. Toinen, Gentissä toimiva yhdistys on tarkoitettu kaikenlaisten vanhojen kulkuneuvojen harrastajille. Yhdistyksen pyöräosasto toimii aktiivisesti ja järjestää mm. kokoontumisajoja.

Hollanti

De Oude Fiets on julkaissut uuden moniväriesitteen toiminnastaan.

Pikajalka 5 14

Belgia Belgialainen pyöräharrastaja David Bouillin kirjoittaa brittiläisen The Boneshaker-lehden numerossa 161 vanhojen pyörien harrastuksesta kotimaassaan ja erityisesti valmistuvassa olevasta belgialaisten pyörämerkkien luettelosta. Kuten Suomessa, samalla pyöräkauppiaalla tai -tehtaalla on Belgiassakin ollut useita merkkejä. Britanniassa sitä vastoin tehtailla oli pyöriensä nimikilvissä vain yksi merkki, joka identifioi selvästi valmistajan. Samasta merkistä oli sitten useita eri tasoisesti varusteltuja malleja.

Belgialaisia merkkejä on tällä hetkellä tiedossa 2402 kappaletta. Kaksikielisen maan merkkinimistö on hyvin vaihtelevaa, mutta hollannin- ja ranskankielisten merkkien, kuten Noordster, Tieltia, L’Isard ja St Christophe lisäksi Belgiassakin käytettiin englanninkielistä ja kansainvälistä sanastoa. Niistä esimerkiksi Comet, Elite, Jupiter ja Viking ovat tuttuja suomalaisinakin merkkeinä.

Belgialla on takanaan historia siirtomaavaltana, millä on ollut vaikutuksensa pyörämerkkeihin: pyöriä tehtiin aikanaan myös Belgian Kongossa. Kirjoittajan mielestä parhaiten nimettyä belgialaista merkkiä koottiin Kongossa Bumban kaupungissa. Sen nimikilvessä luki Dangereux - vaarallinen. Osa kongolaisista merkeistä on nimetty paikallisillakin kielillä, kuten Lalje Bondo Moebali, Manga Manga ja Nguma.

Belgiassa ei ole Vanhat Velot ry:n kaltaista kansallista pyöräharrastajien yhdistystä, mutta kaksi paikallista yhdistystä kokoaa myös

De Oude Fiets piti vuositapaamisensa keväällä Oirschotissa lähellä Belgian rajaa. Syrjäinen sijainti herätti vaatimuksia pitää tapaamiset maan keskiosissa. Kaupunki on kuitenkin lähellä Nijmegenissä sijaitsevaa Hollannin pyörämuseota, missä edeltävänä päivänä oli pidetty menestyksellinen valaisintapahtuma.

Tapaamiseen sisältyi ajelu pikkuteitä pitkin kaupungin ympäristössä, virallinen kokous ja lopuksi rompetori kaupungin kauppatorilla.

De Oude Fiets osallistui Amsterdamin pyörämessuille omalla osastollaan, mistä tuli suuri menestys. Seuraavan vuonna on tarkoitus jatkaa viettämällä samalla Batavuksen ja Unionin satavuotisjuhlaa.

USA Amerikassa on perustettu uusi alan lehti, Vintage Bicycle Quarterly, jota toimittaa Jan Heine Seattlessa. Lehti keskittyy paljolti retkija kilpapyörien ja –pyöräilyn historiaan. Mm. lehden toinen numero kertoo Pariisi-BrestPariisi-ajosta vuodelta 1956. Sen yhteydessä haastatellaan osanottajia ja esitellään välineistöä.

Seuraavassa numerossa keskitytään vuoden 1902 pyöräretkeen San Franciscosta Los Angelesiin. Lehti ilmestyy neljästi vuodessa ja vuosikerta maksaa noin 40 euroa. Lisätietoja osoitteesta heine@mindspring.com.

Australia 23. IVCA-rallye eli kansainvälinen vanhojen pyörien ajelu järjestettiin helmi-maaliskuun vaihteessa 2003 Australiassa. Isopyöräisten MM-kilpailut järjestettiin samassa yhteydessä Tasmaniassa. Mukana oli 44 osanottajaa. Joka päivä oli erilaisia kilpailuja ja muita tapahtumia mm. valaisinajot, ja kaikki päivät päättyivät grillijuhliin niin kuin Asterixin seikkailut.

Varsinaiselle maaseutuajelulle osallistui toistasataa pyörää, joiden joukossa oli mm. useita hienoja isopyöräisiä kolmipyöriä australialaisista kokoelmista. Kuvia tapahtumasta löytyy mm. osoitteesta www.asiafoto.som/cycles.

COLUMBIA KUNTOON TEKSTI JA

KUVAT

LAURI TOLDSEPP

Löysin Amerikkalaisen Columbian marraskuussa 2002 eräältä helsinkiläiseltä alan harrastajalta.

Pyörä oli löytynyt Nastolasta erään autiotalon vintiltä. Edellinen omistaja kertoi mulle pyörän merkin, koska etumerkki puuttui.

Ensimmäinen silmäys pyörään, antoi aihetta ajoittaa se johonkin 1910 luvulle, myöhempi perusteellisempi tutkiminen taas siirsi sen oletettavan valmistusvuoden 1898-1903 väliselle ajalle. Vaikka pyörän runkonumero (50219) oli selvä, ei ole niin vanhoista Columbioista r unkonumeroiden ja valmistusvuosien taulukoita säilynyt (ne alkaa vasta vuodesta 1937).Kirjassa “Kaksipyöristen vuosisata” löytyy sivulta 43 lähes identtinen kuva(eturatas erilainen). Ensimmäinen mielenkiintoinen tieto oli keskiön alapuolella oleva metalliin painettu leima, joka ilmoitti keskiön patentin olevan vuodelta 1888.

Keskiö on Fauber-tyyppinen, eli kammet ja keskiöakseli ovat yhtä kappaletta. Fauberkampijärjrstelmä otettiin käyttöön joskus 1890-luvun puolivälissä. Kammet pystyy irroittamaan ilman,että kuulakuppeja täytyisi poistaa. Irtokuulat pysyy paikallaan seegerrenkailla, jotka pitää ne urassa kiinni. Kampien profiilin läpileikkaus on kolmiomainen.

Hammasrattaat ja ketju ovat 1" jaolla . Ketju on ns.plokkiketju (engl. block chain), jossa kapeampi nivel on kokometallia, eli hampaat osuvat vain leveämpien niveleiden väleihin, nykypyörien ketjussa siis joka toiseen.

Vanteet ovat puisia ns lievereunarenkaille, jossa rengas on ilman teräsvaijeria ja ilmapaine painaa sen alareunan vanteessa olevan uran sisälle.Onneksi Keski-Euroopassa valmistetaan vieläkin tämäntyyppisiä- ja mittasia renkaita, joten renkaat löytyivät. Vanteet ovat ilman alumiinivahviketta. Takavanne oli ertyisen huonossa kunnossa- siinä oli halkeamia ja tapituksen liimaus oli pettänyt. Takavanne on ”Plymouth”-merkkinen,aluperäinen, etuvanneilmeisesti hajonneen tilalle vaihdettu taas Ranskalais-Amerikkalainen “Kundtz”.

Takanapa näyttää olevan ensimmäisiä vapaanapoja, siinä puuttu navan sisään rakennettu jarru , jarru toimii näin,että t a k a h a a r u k a n keskiönpuoleisella haaralla lähellä takarengasta on metalliläppä, joka on yhdistetty metallitangolla takanavassa olevaan lyhyeen vipuun. Jarruttaessa vipu liikkuu taaksepäin vetää läpän rengasta vasten. Kaksipyöräisten vuosisata- kirjasta löytyy tästä jarrusta tarkka piirros sivulta 68 ja se on Stockmannin luettelosta vuodelta 1901. Ohjaustangossa olivat puiset nahkalla päällystetyt kädensijat ja p i t k u l a i n e n työkalulaukku kiinnitettiin r ungon ohjaustangon puoleiseen nurkkaan. Satula on Garford-merkkinen, sen erikoisuus on keskellä oleva halkeama ja sat ula on hevosenjouhilla pehmustettu ns täytetty malli.

Aloitin hommat pyörän purkamisella, laitoin

Pikajalka 5 15

Columbian soittokello on rengasvetoinen.

Harvahampainen keskiö. kaikki kuulat ym ei-niklattavat osat pieniin muovipusseihin ja toimitin kammet, navat, satulaputken-ja rungon, ohjaustangon, kuulakupit ja etuhaarukan Tallinnaan niklaukseen. sen jälkeen oikaisin runkoa parista paikasta hieman ja vein sen ensin hiekkapuhallukseen ja sen jälkeen maalautin sen tutun maalarin luona. Sen jälkeen oli vanteiden vuoro- liimasin takavanteen liitoksen ja halkeamat Sig-Bond liimalla ja laitoin ne pariksi kuukaudeksi “oikaisuhoitoon”- kiinnitin vanteet liimauspuristimilla ja laudanpalasilla vanhan pöydän levyyn. Sen jälkeen hiosin vanhan lakan jäänteet pois, huolehtien samalla,että leimat eivät vahingoitu, petsasin ne vaahteranvärisellä petsilla ja lakkasin Tikkurilan venelakalla(2lakkauskertaa).

Koska polimista vain toinen oli säilynyt ja sekin huonossa kunnossa päätin, että kun olen ottanut täydellisen entisöinnin linjan, valmistan uudet polkimet itse. Mulla oli vanhat 1950luvun kilpuripolkimet, joiden navat käytin hyväksi, vain akselin hitsasin kahdesta palasta, jotta koska en löytänyt mistään tarpeeksi pitkää 9/8 tuumaista kilpurinmallista akselia. Päädyin siihen että valmistan polkimet nikkelinvärisestä ruostumattomasta teräksestä. Ehkä se ei ole entisöinnin ideologian kannalta paras ratkaisu, mutta ajattelin tehdä tästä projekista myös ajokuntoisen. Polkimien esikuvana käytin säilynyttä poljinta.

Pyörien kokoamisessa halusin käyttää ohennettuja puolia (alkuperäiset olivat aika surkeassa kunnossa ja osa puuttui), joten käytin Unionin ohennettuja, kromattoja puolia, kun en lyötänyt mistään vastaavanlaisia niklattuja.

Voin ne tulevaisuudessa vaihtaa ehkä

Pikajalka 5 16

ruostumattomiin ohennettuihin puoliin, jotka ovat nikkelin värisiä eivätkä ruostu.

Etumerkin puuttuminen oli ja on vieläkin ongelma. Alkuperäinen etumerkki on ollut Hartfordin tehtaan messinkinen merkki, jossa lukee Pope MFG, Hartford. Löysin kyllä 193040 luvun merkin (Westfieldin tehdas,kromattu alumiini), jota käytän, kunnes oikea merkki löytyy. Jos jollakin on Columbia Hartfordetumerkistä tietoa, olisin yhteydenotosta kiitollinen. Sitä mukaa, kun osi niklauksesta saapui, olen pyörää pikkuhiljaa koonnut ja enää ei puutu kun satulan uusi nahka ja takapyörän “läppäjarru” , jonka aion saada tulevan talven aikana valmiiksi. Olen nähnyt vastaava jarrua Latvialaisessa Saulkrastin yksityisessä pyörämuseossa, jossa sellainen oli Columbian kardaanivetoisessa naistenpyörässä. Otin kyseisestä jarrusta pari valokuvaa, jotka toivottavasti helpottaa työtä.

Vaikka mun Columbia oli alunperin ilman lokasuojia, aion laittaa siihen puiset lokasuojat, jotka olen entisöinyt. 1900-luvun alun polkupyörä oli yleenä aika “riisuttu”, mutta niihin oli saatavissa jo silloin monenlaisia lisävarusteita. Näin olen hankkinut Columbiaa silmällä pitäen 1890-luvun lopun amerikkalaisen karbiidilyhdyn, etuhaarukan yläosaan kiinnitettävään soittokellon, sellaisen joka saa pyörimisvoimansa pienen, noin 3cm kokoisen rattaan välityksellä eturenkaasta, kun narusta vetää. Samaan sarjaan kuuluu myös lattaraudasta valmistettu tavarateline.

Vaikka pyörän alkuperäinen plokkiketju on säilynyt, aion ajamiseen käyttää samanlaista rullaketjua (uusi tuote, tsekeissä valmistettu), alkuperäinen kun on hyvin venynyt eikä oikein sovellu ajamiseen.

Takahaarukan pää.

Columbian paloja ennen konservointia.

Ruosteen alta löytyi vielä käyttökelpoiset navat.

Harvahampainen ketju.

MAAILMAN SUURIN POLKUPYÖRIEN VALMISTAJA 1880-1900 Albert Pope perusti Bostoniin polkupyöräverstaan 1877 palattuaan Euroopasta tutustumasta alaan. Seuraavana vuonna hän avasi suuremman myymälän ja alkoi markkinoida tuotteitaan Columbia-nimellä. Ensimmäiset pyörät olivat 60tuumaisia isopyöräisiä.

1880 markkinoille tuli useita uusia malleja, ja 1882 toiminta laajeni New Yorkiin. Samana vuonna Expert Columbialla ajettiin ensimmäisenä pyöränä Amerikan poikki, 103 päivässä noin 5500 km. Parin vuoden päästä matka jatkui ympäri maailman.

1886 markkinoille tulivat ensimmäiset ”turvapyörät”, ketjuvetoiset pikkupyöräiset. Samantein niillä ajettiin loistava tunnin ajon maailmanennätys 35 km/h, joka säilyi voimassa vuosikausia.

1890 Popen aloittama kampanjointi parempien teiden puolesta tuotti tulosta: paikalliseen tekniseen korkeakouluun (MIT) perustettiin tieinsinöörilinja.

1892 markkinoille saatiin ensimmäiset ilmakumirenkain varustetut Columbia-pyörät, joiden myötä aiemmat myyntimenestykset kalpenivat. Pyörätehdas kasvoi merkittäväksi teollisuusyritykseksi, jossa oli mm. maailman suurin niklaamo. Pyöriä myytiin yli miljoona vuodessa. Pian yhtiö alkoi tuottaa myös omia runkoputkia, ja Columbiarenkaita markkinoitiin muihinkin kulkuvälineisiin. 1890luvulla tehdas aloitti myös autojen tuotannon. Useiden tehtaan laajennusten jälkeen 1897 yhden katon alla oli töissä 10000 tehdastyöläistä ja tehdasrakennuksella oli pituutta liki kilometri.

Pyöriä tuotetaan edelleen Columbia-merkillä.

Pikajalka 5 17

Om mödan atta finna underlag till en bok

CYKLAR

ÄR KULTUR OCH

TEKNIKHISTORIA

TEKSTI

JA KUVAT

GERT EKSTRÖM

1965 anställdes jag Gert Ekström som amanuens på Tekniska museet i Stockholm och fick bl a fungera som lärare. Under alla år på museet har jag haft kontakt med besökarna, även per telefon och brev. Det har gått att göra en “frekvensundersökning” av vilka områden inom teknikhistorien de flesta är intresserade av. Det har visat sig att det är de vardagliga hem- och hushållsrelaterade tingen som grammofoner, kameror, bilar, cyklar och andra transportmedel.

Baserat på detta har jag på min fritid skrivit 16 böcker om i första hand äldre trafikmedel och transporter i Sverige. Här har det saknats böcker på svenska, om svensk utveckling. Översatta böcker finns i en mångfald men den svenska historien är mycket lite dokumenterad.

Cyklarnas och cyklismens historia Målet med böckerna är att nå en större målgrupp och få nya intresserade, med fakta på ett lättläst sätt, rikt illustrerat med autentiska bilder ur arkiv och privata fotoalbum. Tonvikten ligger mer på människan än på tekniken.

Den första boken om cyklar, Svenskarna och deras Velocipeder, kom ut 1984 och såldes slut på mycket kort tid.

Uppföljaren Älskade cykel kom ut 2001 och såldes slut på lite drygt ett år. Detta bevisar att det finns ett stort intresse för populärt skriven teknikhistoria där även människan är i fokus. Älskade cykel ska här fungera som typexempel.

Insamlingsarbetet för de tidigare böckerna, och den andra boken på detta tema, började med att skicka ut en “pressrelease” till dagspress, utvald lokalpress och fackpress med en önskan om att få ta del av minnen, få låna bilder, hjälp med lokal cykelhistoria, sportminnen och tips på var det finns lokal cykelhistoria nedskriven.

Gensvaret har alltid varit mycket gott, folk vill dela med sig av sina minnen brevledes eller per telefon. Det har också visat sig att cykelhandlare och reparatörer ofta har ett stort historiskt intresse och en yrkesstolthet sedan generationer tillbaka.

Tack var pressuppropet får jag kunskap om de små tillverkarnas och cykelföreningarnas skrifter, artiklar i hembygdsböcker, gamla klipp och inte minst intervjuer. Även akademiska avhandlingar, uppsatser och kommunala

Gert Ekström, synt. 1941, on Tukholmassa toimivan Tekniikan museon (Tekniska museet) intendentti.

Hän työskentelee siellä asiakirjojen muodostamisen osastolla, jonka alueeseen kuuluvat esineistö, arkisto ja kirjasto sekä teollinen perinne. Ekström on kirjoittanut 17 teosta tekniikan historian alueelta. Tuorein niistä käsittelee Gustaf Zandersin mekaanisia voimisteluvälineitä, joita valmistettiin 1860-luvulta 1920-luvulle asti. Välineet muistuttivat nykyisinkin voimistelussa käytettäviä. Seuraava kirja tulee kuvaamaan tallennetun äänen historiaa ruotsalaisesta näkövinkkelistä käsin; soittorasioista fonografin ja gramofonin kautta tämän päivän CD:hen asti.

Pikajalka 5 18

utredningar som gått i tryck får man tips om när det bekantgjorts att en bok är på gång.

Litteratursökningen börjar på Tekniska museet som har ett mycket stort bibliotek och en stor samling arkivalier och tidningsnotiser.

Antalet böcker men anknytning till cyklar är svårt att ange exakt, men är ett 40-tal.

Cykeltillverkarnas kataloger och trycksaker som reklam, personaltidningar genom åren är drygt en hyllmeter. Dessutom finns det ett antal tidningar och tidskrifter med anknytning till ämnet.

underbar källa, likaså den samtida Tidning för Idrott och Ny Tidning för Idrott.

Svenska Velocipedförbundet (senare Svenska Cykelförbundet) grundades 1900 för att tillvarata tävlingssportens intressen. Delar av detta arkiv finns kvar men det kunde inte utnyttjas tillfullo på grund av att förbundet

Kända och okända källor Riksarkivet och Kungl. Biblioteket är ovärderliga källor, det senare inte minst tack vare möjligheten att kunna ta det av äldre tidningar och trycksaker. Genom Sveriges Cykelhandlares tidning Velocipeden gavs en bra kronologisk bild av utvecklingen. Men för att för att få en bild av den vardagliga cyklistens liv blev äldre nummer av Idun, Veckojournalen, Folket i Bild, Cykelbilisten (som fanns 1945 och 1946), Hemvärnet och gamla Teknik för Alla t ex bra källor att ta ur. Även i museers och hembygdföreningars årsskrifter finns ibland en del att hämta.

Mycket har också samlats av privatpersoner med cykelhistoriskt intresse. Där är det lättare att låna, dessutom har dessa ofta en större samling foton och vykort. Vill man ner på “den lilla människans nivå”, cyklistens och cykelhandlarens, måste man ta kontakt med dessa samlare, som i bästa fall är organiserade på ett eller annat sätt.

1888 grundades Svenska Hjulförbundet “för att tillvarata cyklisternas krav”. Förbundet gick år 1900 upp i Svenska Turistföreningen och arkivet tycks därefter ha splittrats upp, fragment finns hos några privatpersoner. Förbundets tidning Hjulsport 1891 till 1901 och var en

ämnade ge ut en egen minnesskrift samtidigt med att Älskade cykel skrevs.

1934 bildades Cykelfrämjandet – Cyklisternas Riksförening. Tidningen Cyklisten gavs ut från 1935 och finns än idag. Delar av Cykelfrämjandets bildarkiv fanns kvar, i en icke uppordnad röra.

På senare tid har det bildats två organisationer för cykelhistoriskt intresserade.

Pikajalka 5 19

1973 slöts i ett 15-tal sig samman i Svenska Höghjulingsällskapet, där majoriteten av medlemmarna har samlat på sig trycksaker som kataloger, tidningar, bilder och historisk kunskap som var till ovärderlig nytta.

1997 bildades Cykelhistoriska föreningen. Tiden var nu mogen för en större intresseorganisation. På ett par år gick medlemsantalet upp till 250-300 personer. Med dessa medlemmars hjälp kunde udda böcker om tillverkare, klubbar, tävlingscyklister återfinnas. I föreningen finns en mycket stor kunskap bland medlemmarna inom specifika områden, som märkeshistoriker, cykelhandlare och många har stora egna arkiv, bevarar och använder äldre cyklar. En medlem har mycket noggrant förtecknat nära 2 500 svenska cykelmärken vilket kom till stor hjälp. Listan publicerades i boken “Älskade cykel” och används ofta som “referenslitteratur”.

Eget arkiv Eftersom det egna intresset för cyklismens historia började tidigt hade jag under åren köpt ett 60-tal böcker på svenska och andra språk.

Flera av de utländska har mycket snarlikt innehåll men jag tyckte det var viktigt att även få perspektiv på utländsk cykelhistoria för att kunna skriva den svenska. Någon äldre bok som mer sammanfattande beskriver utvecklingen i Sverige genom åren finns inte.

Dessutom besöktes ett stort antal antikvariat för få tag i bilder, foton och vykort samt i bästa fall äldre trycksaker. Trycksaker går även att köpa på det stora antal “loppmarknader” över hela Sverige som anordnas för veteranbilsintresserade. Priserna är oftast låga eftersom dessa arkivalier är av mindre intresse för denna målgrupp.

Därefter skulle allt källmaterial, och ett flertal intervjuer, kopplas samman, fakta skulle extraheras, källor kontrolleras. Ett insamlingsarbete kan ta upp till fem år, skrivandet ett år på fritiden.

Ett exempel, Wiklunds För att exemplifiera en större tillverkares utveckling valde jag det då mycket kända företaget Anton Wiklunds Velocipedfabrik AB med ursprung från 1888. Jag visste att företaget bytt namn ett antal gånger och gått i konkurs.

Var fanns företagets arkiv? Stockholms Företagsminnen kontaktades, inget. Nymans Verkstäder i Uppsala som övertog tillverkningen 1939 har en vänförening med en samling och ett stort arkiv. Där fanns mycket lite. Kungl. Biblioteket har ett mindre antal trycksaker och affischer. Stockholms Stadsmuseum har några få bilder.

Tekniska Museets arkiv har ett antal kataloger, några foton och pressklipp.

Katalogerna från 1890, 1893–94, 1897, 1899, 1901och 1904 finns på museet.1905 till 1915 samt några år på 1920-, 1930- och 1940-talen finns hos medlemmar i Cykelhistoriska föreningen som villigt ställde sina privata arkiv till förfogande. I Tekniska museets arkiv, i John Neréns motorhistoriska samlingar fanns ytterligare några katalogerför Wiklunds hade från 1905 även börjat sälja bilar.

I katalogerna kunde jag följa företagets utveckling hjälpligt och extrahera en del av

företagets historia. Katalogerna gav även ledtrådar till samtida dagspress, t ex ett par reportage då Wiklunds nya verkstadskomplex på St. Eriksgatan 46 invigdes. Nu gällde det att söka på mindre etablerade ställen.

Fastigheten ägs idag av Ljungberg Gruppen AB och de hade föredömligt dokumenterat byggnaden före ombyggnad till kontorslokaler.

Med hjälp av industrikalendrar och fackpress som Hjulsport, Cykelhandlaren och Velocipeden kunde ytterligare några strån läggas till stacken.

För att få en bild av den ekonomiska utvecklingen under 1920 och1930-talen blev det att läsa ekonomi- och handelssidorna i samtida dagspress för att finna notiser om den ekonomiska utvecklingen till konkursen 1941.

Finslipning och formgivning När väl boken finns i manusform måste den gå till språklig granskning och faktagranskning.

Fakta måste många gånger kontrolleras av ett flertal personer, med olika fackkunskap. Med hjälp av en skicklig bokformgivare, Ingegärd Bodén, blev det en elegant förpackning.

När boken Älskade cykel kom ut 2001 var både förlaget Prisma och författaren förhoppningsfulla; fanns det något intresse för denna relativt smala nisch? Med facit i hand så vet vi att av upplagan på 8000 exemplar såldes slut på lite drygt ett år. När detta skrivs finns det 100 kvar på förlaget. Det bevisar väl att det finns ett intresse för populärvetenskaplig facklitteratur som behandlar svensk utveckling, även inom “smala” områden. För vem har inte älskat sin cykel?

Pikajalka 5 21

Pakina

TEKSTI KETJUPOLTTAJA

RÄPÄTIN

Pikku pojat haaveilevat isona poikana olosta.

Isona oloon liittyy yleensä aina moottorit, autot ja motskarit ja moottoriveneet. Ei 1950-luvun lopulla Pikonkankaalla vielä monta autoa ollut.

Peltosen Yrjöllä Katz, jolla hän kuljetti karjaa, toi lehmiä teurastettavaksi piharakennukseensa.

Joskus me lapset käytiin ovan takaa kurkkimassa kun Yrjö paukautti lehmän pään mäsäksi ja lihat kattoon roikkumaan. Päästi Yrjö meidät sitten joskus kuorma-auton kyytiinkin.

Vuoren Niilolla ja meillä oli vihreät Fordsonmerkkiset pakettiautot, joilla kuljetettiin puutarhatuotteita Tammelan torille myytäväksi.

Ei tullut kuuloonkaan että autoa olisi käytetty muuhun ajeluun, kyllä kylä- ja kaupunkimatkat tehtiin onnikalla. Kun Vehmakset muuttivat Ruotsiin, Piltzin pappa asettui heidän taloonsa.

Hänellä oli 1930-luvun musta, pitkänokkainen letukka. Sillä hän ajeli tyylikkäästi kaikki kulkunsa, röyhytteli tupakkaa imukkeen päässä menneessään ja antoi meille herramiehen mallia.

Moottoripyöriä ei kylällä ollut, mutta Vehmaksen Rainerilla oli Rabeneick-mopo, jota isot pojat kokeilivat silloin kun Raikka oli matkoilla. Mutta nähtiinhän me moottoripyöriä tiellä, kylän ohi meni sentään valtatie. Nähtiin Jawat ja Mösöt eikä sitten paljon muuta nähtykään, joskus Norton tai Gilera.

Japanilaiset valloittivat maailman vasta myöhemmin. Moottoripyöristä osattiin haaveilla, pärinästä ja kaasun vääntämisestä.

Prrrr, päristelin ja käänsin pyörän kahvaa.

Tuuli heilutti niukkaa kesätukkaa alamäessä.

Maantiellä oli juuri mennyt motskari. Tunnelma oli lähes aito, rasvaa pohkeissa ja pärinää. Katku vain puuttui.

Pikajalka 5 22

Ajoin kotiin ja päätin tehdä räpättimen.

Räpättimeen tarvitaan pahvia. Toiset käyttivät aaltopahvia tai kenkälaatikkopahvia, mutta minullapa oli oikeaa TAKO-pahvia, jota naapurin Immu minulle toi tehtaalta aina jouluksi ja nimipäivälahjaksi pakallisen. Se oli juuri sopivan vahvaa ja arkki oli vielä hyvänkokoinen. Taitoin pahvin kahtia ja kiinnitin sen kurakaaren kannatinsankaan kahdelle puisella pyykkipojalla. Sitten ajamaan.

Prrrrrrrr. Kylän raitti raikuu kun Lahtisen Make tulee mutkaan täysillä, hieman jarrua, taivutus sisäkurvaan, Maalarintien s-mutkassa vauhti hurmaa, suoralla taas kaasua. Prrrrrr.

Kaasua! Täytyy tehdä kaasutin kanssa. Ajoin vielä kotiin ja vaadin saada äidiltä manillanarua.

Vanhana puotipuksuna äiti aina ylpeänä esitteli kuinka hän saa nelisäikeisen manillanarun käsin poikki. Pitää vaan tehdä sormen ympäri lenkki ja vetäistä. Niin sain puolitoistametrisen narunpätkän. Solmin narun toisesta päästä pyykkipoikaan ja vedin siitä vapaan pään ohjaustankoon. Kiersin sen kahvan ympäri tiiviille kehälle. Sitten uudestaan ajamaan.

Kiihdytin pihasta tielle, käänsin narukahvaa vrrrooom ja pärinä koveni, tulin suoralle, löysäsin narua ja ääni vaimeni kuin tasaiseen vauhtiin pääsevällä moottoripyörällä. Ajoin edestakaisin Pikonkankaan tiet päästä päähän.

Prrrr. Vain Tähden Ahti näkyi kulkemassa poplarissaan hattupäin pysäkille. Käänsin kahvaa edestakaisin, pahvi pärisi pinnoja vasten, sen reunat rispaantuivat.

Ajoin kotiin, irrotin räpättimen ja menin kaapille tekemään voileivän. Kuka sitä nyt jaksaa motskarilla ajaa koko päivää.

MÄNTSÄLÄN MUSEO

Pikajalka 5 23

TEKSTI MARKKU LAHTINEN

MAAILMAN

YMPÄRI

Heti kun Kolumbus oli todistanut maailman pyöreäksi palloksi, alkoi kilpailu siitä, kuka sen ensimmäisenä kiertää. Eikä mennyt kuin parikolmekymmentä vuotta siitä kun portugalilaislaiva jo oli matkan taivaltanut.

Laivalla maailman ympäri pääseekin sujuvasti, ja lentokoneella. Polkupyörällä tulee ongelmia vesiesteiden kohdalla. Vähäisempiä vesistöjä on kyllä ylitetty poljinvoimalla, niin kuin Reino Karpio teki ylittäessään Matti Näräsen kanssa Ahvenanmeren amfibiokinnerillään 1940luvulla matkallaan Helsingistä Tukholmaan.

Matkan tekeminen ja uusiin asioihin perehtyminen ovat saaneet ihmisen käymään rohkeasti kohti tutkimattomia alueita ja kohtaloita. Osansa kiinnostuksella on varmaan ollut myös valloitushalulla ja kaupankäynnillä, toiveella aarteen löytymisestä tai kauppatavaran keksimisestä. Harvoin kuitenkin on sellainen onni potkaissut kuin conquistadoreja heidän

onnistuessaan vaihtamaan Etelä-Amerikkaan rahtaamansa rihkaman kultaan.

Näyttää siltä että kaikki merkittävät uudet liikennevälineet koeajetaan maailman ympäri.

Yhtenäistä junarataa ei tosin saatu aikaiseksi, mutta junan ja höyrylaivojen aivan uudenlainen nopeus ja vilkas liikenneverkko innostivat Phileas Fog gin yrittämään maailman kiertämistä 80 päivän aikana. Lentokoneella maailman ympäri pääsee nykyään sutjakkaasti, mutta mihin uuteen ja tuntemattomaan Louis Bleriot syöksyikään rima-, kangas- ja vaijeriviritelmineen onnistuessaan lentämään muutaman kymmenen kilometriä Englannin kanaalin yli vajaa sata vuotta sitten.

Kun englantilainen Thomas Stevens Columbia-pyörällään 1884 lähti ensimmäisenä pyöräilijänä maailmaa kiertämään 1880-luvulla, hän ei varmaan kuvitellut löytävänsä aarteita, tuovansa Eurooppaan uusia mausteita tai

solmivansa kauppasuhteita. Hän tiesi joutuvansa kokemaan vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Maailman kartalla oli vielä tyhjiä kohtia, tieverkko oli puutteellinen, matkustaminen rikkaitten harrastus. Hänellä tuskin oli tietoa kansoista, joita hän tulisi kohtaamaan, outojen kulttuurien tavoista tai ruuista. Ja entä pyörän huolto ja korjaus? Missä goretexit, lukkopolkimet tai luottokortti?

Joka joskus on lähtenyt pyöräretkelle, tietää sen vapauden tunteen joka valtaa mielen heti tien päälle päästyä. Irtautuminen kotipaikasta, arjen askareista, työpaineista sokaisee. Matkalla tuntee olevansa vapaa ja riippumaton. Pyöräilijä voi valita tiensä ja tahtinsa. Jos pilvi uhkaa, hän kääntyy toisaalle tai etsii ladon suojakseen, jos aurinko porottaa, hän jatkaa iltahämärässä, jos liikenne haittaa, hän valitsee sivutien.

Myötätuulessa ja alamäessä poljetaan vauhdilla, kun tulee kiinnostava paikka, jäädään tutustumaan. Pyörällä ehtii pitkälle, mutta ehtii myös nähdä paljon ja tuntea luonnon ja ihmiset ympärillään. Tutustuminen paikallisiin asukkaisiin ja heidän tapoihinsa ja tottumuksiinsa on matkailun parasta antia.

Uudet ruokalajit antavat enemmän kuin uuden tähden löytäminen, sanotaan.

Maailman ympäri on kyllä pyöräilty Phileas Foggin tahtiinkin, mutta se ei ole matkailua vaan kilpailua. Maailman ympäri matkaan on edelleenkin, niin kuin jo 1800-luvulla, syytä varata pari-kolme vuotta. Siinä ajassa ehtii ajella rauhalliseen tahtiin pari-kolmekymmentätuhatta kilometriä, mikä on riittäväksi katsottava maailmanympärimatka. Siinä ehtii käydä kokemassa joka maanosan ja kaikki vuodenajat ja etelän ja pohjoisen. Hitaalla vauhdilla kokee eniten. Joutilaasti matkaten pääsee nauttimaan pyöräilyn keskeisistä viehättävyyksistä. Maan ja kasvien tuoksut tunkeutuvat sieraimiin, iltahämärät ja aamusumut viehättävät silmää, lintujen aamuvirsi soi musiikkina ja tienvarren hedelmät vievät kieltä mennessään. Pyöräilijän tuntoon tulee myös alamäkien hurma, mutkien voimat ja ylämäkien voittamisen hurmio. Kun muutaman tuhannen kilometrin ajamisen jälkeen kunto on kasvanut tehtävän vaatimuksia vastaavaksi, tuntee olevansa paitsi oma herransa, myös tien kuningas, joka pystyy voittamaan ylämäkien lisäksi kivikot ja kahlaamot, polut ja pitkospuut.

Pitkällä hitaalla matkalla aika menettää merkityksensä. Pyöräilijä asettuu myös ajan herraksi. Ei ole minuutteja, ei tunteja, ei edes päivä. Viikko voi vierähtää missä tuntee viihtyvänsä. Sen voi kuluttaa Niagaran pauhua kuunnellen, Dublinin ovia katsellen, kamelin jatkuu s. 26

TEKSTI

JA PIIRROS

ANITA LAHTINEN

MIES, JOKA PYÖRÄILI MAAILMAN YMPÄRI Olipa kerran mies, joka oli niin köyhä, että hänen piti kerjätä kadulla rahaa.

Hänellä oli kuitenkin hieno polkupyörä. Se oli niin hieno, ettei kukaan osaisi sellaisesta uneksiakaan. Se oli tehty kullasta. Kukaan ei tiennyt mistä mies oli sen saanut.

Eräänä päivänä hän keksi, että lähtisi pyörällä maailman ympäri. ”Haluan nähdä maailmaa”, mies hihkaisi. Hän ei kuitenkaan kertonut sitä kenellekään.

Miehellä oli haltija, joka pystyi taikomaan mitä tahansa hänelle. Mies ei kuitenkaan hoksannut, että haltija voisi taikoa hänelle mielin määrin ruokaa tai rikkauksia. Hän ei ollut kovin fiksu.

Hän haki pyöränsä ja lähti matkaan. Aina kun piti mennä meren tai järven yli, haltija taikoi pitkän sillan. Ja aina kun miestä väsytti, haltija taikoi hänet taas pirteäksi.

Eräs tumma mies alkoi seurata häntä pienellä helikopterilla. Hän huomasi miten pitkän matkan mies pyöräili. Hän kuulutti jutusta lehtien toimituksiin, ja pian kaikissa lehdissä luki: ”Mies pyöräillyt Suomesta Australiaan.”

Ihmiset olivat ymmällään. Miehen kotikylässä suunniteltiin, että heti kun mies tulee kotiin, he juhlivat kunnollla. Mies oli vain 20 kilometrin päässä kylästä. ”Minä olen ihan naatti”, mies läähätti. Vihdoin hän tuli perille. Hän vei pyörän kotiin. Kylässä ei näkynyt ketään. Yhtäkkiä kaikki hyppäsivät piiloistaa ja huusivat yhteen ääneen: ”Yllätys!”

Kaikki juhlivat kolme viikkoa. Mies oli hyvin onnellinen päästyään taas kotiin.

Kartta on vanhimpia maailmanympärimatkaajan apuvälineitä. Se on edelleenkin korvaamaton siellä missä pyöräreitit on puutteellisesti opastettu.

keikkumista hölmistellen. Viikon voi viettää Austaralian aavikoiden autiutta ihmetellen tai Kioton vilinässä. Matkalla on aikaa ajatella monia ajatuksia, joita muuten ei tulisi mieleen lainkaan.

Nykypäivän matkailija tarvitsee mukaansa luottokortin ja puhtaan teepaidan, mutta varsin vähällä varustuksella pyöräilijät lähtivät liikkeelle 1800-luvullakin. Eipä ollut silloin tarjolla varusteitakaan, ei sen paremmin pyörälaukkuja, johon niitä pakata. Runkokolmion sisään sovitettu kapea nahkalaukku piti sisällään ne vähät varusteet, mitä tarvittiin. Ruuan, majoituksen ja vaatteet saa matkaltakin, mitä niitä mukanaan kantamaan. Runsaat matkatavarat hidastavat matkantekoa merkittävästi, mitä mäkisempi maasto, sen enemmän. Pyrkiminen kaiken mukana kannettavan minimoimiseen onkin perusteltua.

Tärkeätä on tietenkin matkaajan oma kunto ja pyörän luotettavuus ja keveys. Pyörän osalta pitää miettiä, että viat ovat korjattavissa missä päin maailmaa tahansa. Muuten on hyvä jos voi tyytyä kulloinkin saatavilla olevaan ruokaan ja majoitukseen. Helpointa onkin jos voi valita eteläisen ja pohjoisen pallonpuoliskon sen mukaan, kummassa kulloinkin tarkenee. Näin voi matkata riippumatto majoitusvarana ja shortsit vaatteena.

Pyörämatkailu kuluttaa niukasti energiaa,

mutta ruokaa on matkalla hankittava. Hyvin matkaansa mainostanut pyöräilijä saattaa päästä katetun pöydän ääreen toisenkin kerran, mutta ruuassa pysyminen saattaa toisille olla matkan talouden olennainen osa. Matkakertomusten myyminen ja itsensä mainostaminen on ollut maailmanympäripyöräilijän matkakassan perustekijä alusta alkaen. Tempauksen käydessä tavanomaisemmaksi myös sen mainosarvo vähenee ja sponsorit ehtyvät. Toiset pyöräilijät joutuvat välillä pestautumaan ansiotyöhön varustaakseen itseään seuraavaa etappia varten, mikä entisestään monipuolistaa kokemuksia.

Maailman ympäri matkaaminen ei ole keskiikäisen perheenisän koetinkivi muulle perheelle, mutta se voi olla miehuuteen kasvavan nuoren, elämän tarkoitusta etsivän pariskunnan tai eläkkeelle jääneen itsensä etsijän haaste. Matka irrottaa rutiineista ja antaa aikaa pohtia oman elämänsä tarkoitusperiä. Se voi kasvattaa luonnetta ja kuntoa, se voi antaa voimia vastustaa heikkouksiaan. Se voi olla viimeinen taisto ennen elämän ehtoota.

Maailmanympärimatka voi olla myös naisen haaste. Noin joka kuudes maailman ympäri pyöräillyt on ollut nainen. Ehkä enemmän kuin miehille, pyörä on ollut naisille vapauden symboli. Viime vuosisadan alussa naiset pyrkivät itsenäistymään ja vapautumaan kahleista, joita he näkivät yhteiskunnan heidän ympärilleen asettaneen. Taistelu toi heille toisaalta itsenäistä yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, äänioikeuden, opiskelumahdollisuuden, mahdollisuuden itsenäiseen ammattiin, toisaalta myös liikkumisen vapauden, johon vaikutti kulkuvälineiden kehitys, rautateiden rakentaminen ja polkupyörän keksiminen ja teollinen valmistus.

Takaisin palaava näkee kotikulmansa uusin silmin. Maailma on pienentynyt, ongelmat ovat suhteutuneet toisiinsa. Erilaisten ympäristöjen merkitys, hyvät ja huonot puolet on vertailtu, ja vastaanottajat saavat hurratessaan vastaansa erilaisen ihmisen kuin matkalle on lähtenyt.

Matkan jälkeen on aika pohtia, mikä matkassa on tärkeää ja mikä maailmassa on olennaista.

Joidenkin mielestä koti ja yksinkertainen elämä vie voiton, toisten mielestä vain liike on tärkeää.

Monet maailman matkaajat eivät olekaan osanneet lopettaa, vaan ovat matkalla kaiken aikaa. He ajavat elämässään satoja tuhansia kilometrejä, kiertävät maailmaa myötäpäivään ja vastapäivään, ajavat mantereita etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Suunnittelevat uutta matkaa kun eivät ole ajamassa ja kertovat kokemuksistaan tuhansille kateellisille kuulijoille. Siinä joukossa minäkin olen ollut.

PINNOJEN KOONNUT RISTO LEHTO

PIRU VEI Kurikassa sanottiin polkupyörästä: ”Piru vei ihmisen sielua. Vaikka se kuinka olis potkinut vastahan.”

NÄIN ON Taidat pitää pyöräilystä? Kyllä, mistäs tiedät? Sinulla on mustat renkaat silmiesi alla.

PUSSIHOUSUT Yksi menestyksekkäimmistä suomalaisista kilpapyöräilijöistä oli hämeenlinnalainen Paavo Kuusinen. Kuusinen oli ankara harjoittelija, minkä seurauksena hänen reitensä olivat erittäin vahvat, kuten kilpapyöräilijällä kuuluu ollakin. Niinpä hämeenlinnalaiset totesivat Kuusisesta: ”Paavolla on pussihousut jalassa”

KUKA NYT HUVIKSEEN Mannerheimin jatkosodan aikainen adjutantti eversti O.R. Bäckman on kertonut keskustelusta, joka käytiin, kun kenraali Ernst Linder kävi jatkosodan aikana Ruotsista Mannerheimin vieraana Mikkelissä. Linder muisti Bäckmanin pyöräilyharrastuksen ja kysyi, vieläkö tämä pyöräilee.

Vanhana ratsuväen miehenä Mannerheim ehti väliin ihmettelemään: ”Kuka nyt huvikseen pyöräilisi?”

PIRTUA JA POLKUPYÖRÄÄ EI TAKAVARIKOITU KUHMOISISSA Kuhmoisiin oli 30-luvun alussa tullut nimismieheksi Fagerholm, joka lupasi kovana savolaisena kitkeä pitäjästä salakuljetetun viinan liikkeet.

Kirkonkylän suuren Pukkalan talon poika, Yrjö Kauppinen kuului niihin vilpereihin, jotka saivat nyt pitää varansa.

Kerran oli sakki, johon Yrjökin kuului hankkinut ”kympin läkin”, niin kuin kymmenen litran peltikanisterista tavattiin sanoa. Porukka löi Yrjön kanssa vedon. Jos tämä kuljettaa astian kirkonkylän halki, pankinjohtajanakin toimivan nimismiehen konttorin ohi käryämättä, Yrjön ei tarvitse maksaa osuuttaan aineesta. Jos käry käy, Yrjö kärsii nahoissaan yksin.

Yrjö sotki astian päältäpäin tervaan ja nosti sen pyöränsä telineelle ja lähti taluttelemaan sitä läpi kylän. Nimismies seisoi pankkitalon pihassa keskustelemassa jonkun isännän kanssa ja kysäisi Yrjöltä, että mihis tämä. Tällä oli vastaus valmiina: ”Pitäs Niemen Artun kanssa tervata meijän vene.” Yrjö sai itse maksuttoman ”tervauksen”.

Poimintoja PIRTUA JA POLKUPYÖRÄ TAKAVARIKOITIIN SOMEROLLA SYLVÄNÄN KYLÄSSÄ Marianpyhinä saivat Someron poliisiviranomaiset vihiä, että työmies Vieno Ojala oli yöllä kuljettanut polkupyörällä spriitä ja kätkenyt sen naapurin navetan vinnille. Poliisit löysivätkin mainitulta vinniltä kaksi 10 litran spriikanisteria, jotka he takavarikoivat samoinkuin Ojalan polkupyöränkin, jolla hän spriinhakumatkansa oli suorittanut Hämeen Sanomat 31.3.1939

VÄLEJÄ

Ennen vanhaan

HELKAMALLA HANGOSSA

KERHOKUULUMISIA Kotisivut päivitetty Vanhojen Velojen kotisivut on kesän kuluessa päivitetty. Sivut sijaitsevat uudessa osoitteessa www.vanhatvelot.org. Myös kotisivujen sisältö on uudistunut. Sivuja kannattaa silloin tällöin vilkaista, sillä ajankohtaisista asioista tiedotetaan niillä. Moni on sivut jo löytänytkin: ensimmäisen kahden kuukauden kuluessa sivuilla vieraili yli 300 kävijää.

Jäsenmäärä kasvaa Yhdistyksen jäsenmäärä jatkaa kasvuaan. Tätä kirjoitettaessa jäseniä on 77. Näistä neljä on ulkomaisia sisarjärjestöjä, joiden jäsenenä Vanhat Velot ry vastaavasti on. Jäsenmaksun on maksanut 64 jäsentä.

Päätettyä Vanhojen Velojen hallitus päätti kokouksessaan 9.10.2003, että yhdistys liittyy kansainväliseen kattojärjestön IVCA:n jäseneksi. Jäsenyys mahdollistaa kansainvälisten yhteyksien syventämisen. Jäsenetuihin kuluu mm. neljästi vuodessa ilmestyvä lehti, joka sisältää veteraanipyöriä koskevia tutkimuksia ja juttuja.

Vanhat Velot ry:n syyskokous Vanhat Velot ry:n hallitus kutsuu yhdistyksen jäsenet sääntömääräiseen syyskokoukseen Tampereen Vanhalle kirjastotalolle la 29.11. klo 14. Kokous pidetään kirjastotalon ensimmäisen kerroksen luentosalissa. Esityslista on sääntöjen mukaisesti 1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

Kokouksen avaus Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus Hyväksytään kokouksen työjärjestys Vahvistetaan toimintasuunnitelma, jäsenmaksujen suuruudet sekä tulo- ja menoarvio seuraavalle kalenterivuodelle Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet Valitaan yksi tai kaksi tilintarkastajaa ja heille varatilintarkastajat sekä päätetään tilintarkastajien palkkiosta Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat

Yhdistys tarjoaa kokoukseen osallistujille kokouskahvit. Kokouksen yhteydessä jäsenillä on mahdollisuus tutustua ulkomaisten sisarjärjestöjemme julkaisemiin lehtiin.

Kokousesitelmä Ruotsista Kokouksen jälkeen klo 15 alkaen Gert Ekström Ruotsista esitelmöi otsikolla ”Ruotsin pyörähistoriaa sanoin ja kuvin”. Gert Ekström on ruotsalaisen yhdistyksen Cykelhistoriska Föreningin perustajajäsen. Hän on tutkinut pyörän historiaa pitkään ja kirjoittanut useita pyörähistoriaa käsitteleviä teoksia, mm. toissa vuonna ilmestyneen kirjan ”Älskade cykel”. Esitelmä tulkataan suomeksi.

PYÖRÄPAJALTA Myydään

Ostetaan

Vanha polkupyörän etuteline vm. 1930. Hinta 25 e. Puh. (03) 223 9864.

1. Ostan STURMEY-ARCHER rumpujarruetunapoja, ja niiden osia. Lauri Toldsepp, puh.: 04 4088 0333

Polkupyörän vanha öljylyhty vm. 1890. Merkki H. Miller Birmingham. Hinta 75 e. Puh. (03) 223 9864.

Polkupyörän käyttämätön dynamo Rieman.

Hinta 15 e. Puh. (03) 223 9864.

Kaksi puuvannetta, 36 reikäisiä. Alkuperäiset puna-mustat raidoitukset. Hinta 60 e. Puh. (03) 223 9864.

Polkupyörän korjausteline 250 eur.

Rihtauspukki 150 eur. Uusi miestenpyörän runko Pyrkijä vuodelta 1937, uusi miestenpyörän runko Tunturi 1930-luvulta 170 euroa/kpl. Vanhojen polkupyörien uusia osia!

Poljinkumeja, vanteita, lokasuojia, etu- ja takanapoja, kissansilmiä, kädensijoja, merkkejä, etuhaarukoita, kampia, rattaita, ketjuja, pakettitelineitä, hameverkkoja, työkalulaukkuja, pumppuja, pumpunpitimiä, ohjaustangon kannattimia, etuhaarukan ja keskiön osia, seisontatukia, käytettyjä satuloita, lyhtyjä, Tunnistatteko yllä olevan dynamoita, roiskeläppiä, pp paikkamaalia, vekottimen? työkaluja, pakettitelineen työkalukoteloita, polkimen akseleita, ketjusuojia ym ym.

Edellisessä numerossa kysytty mötikkä oli renkaan paistolaite, Käsinpoljettava 3-pyöräinen invalidipyörä jolla korjattiin vulkanointia pula- (täysin ajokuntoinen), kammista veivattava 3pyör. invalidipyörä (vähän puutteellinen, osina). aikaan.

Hannu Mattila p. (09) 420 9080.

Mikä tämä on?

KESÄN

TAPAHTUMIA Vehkajärvi-pyöräily Vanhojen Velojen suosittelemiin tapahtumiin kuului alkukesästä järjestetty Vehkajärvipyöräily itäisellä Pirkanmaalla. Kirkasvetinen Vehkajärvi houkuttelee kalastajia, mutta on erinomaisen sopiva myös ympäri pyöräiltäväksi.

Matka on kelvollinen vanhoillekin pyörille ja maisemat vaivan väärtti.

Reitti järven ympäri on noin 40 km pituinen, ja se kulkee neljän kunnan kautta: Kuhmalahden, Kuhmoisten, Padasjoen ja Luopioisten. Jo useita vuosia kesän korvalla järjestetty Vehkajärvi-pyöräily on saanut alueella

2. Ostan Columbia-pyörän etumerkin (Columbia, Pope MFG, Hartford) Lauri Toldsepp, puh. 04 4088 0333 3. Ostan Torpedon 1930/1940-luvun 2vaihteisen takanavan (Torpedo Zweigang) tai 3-vaihteisen (Dreigang) Lauri Toldsepp, puh.: 04 4088 0333 Kerätään talteen Kirjoitan Pikajalkaan juttua kinnereistä.

Valokuvia ja omakohtaisia muisteluksia on kertynyt niukasti. Jos olet joskus ajanut kinnerillä tai muistat nähneesi niitä jossakin päin Suomea, otatko yhteyttä. Markku Lahtinen, puh. iltaisin (03) 377 1169.

toimivat kylät puhaltamaan yhteen hiileen. Tänä vuonna väkeä oli kiertämässä järveä lähes yhtä paljon kuin kylissä on asukkaita – ja ne jotka eivät pyöräilleet, olivat mukana järjestelyissä, kuka huoltamassa, kuka kokoamassa käsityönäyttelyä, kuka leipomassa pullia ja kaatamassa kahvia.

Tunnelma ajoissa oli hyvin leppoisa ja kiireetön, sillä lähteä sai mistä vain ja pitkin aamupäivää. Kahvipaikoilla kun pistäytyi ottamassa leiman kuponkiin osallistui vielä ar vontaankin. Puffetteja oli kymmenen kilometrin välein, ja ajajien hyvinvoinnista pidettiin huolta. Kylätoimikuntien kassat kilisivät. Hengenravintoa tarjottiin mm.

Kasiniemen kudontakerhon näyttelyssä ja Ämmätsän kartanon historiallisten nukkien

esittelyssä.

Vehkajärveläiset olivat innostuneet joukolla panemaan kuntoon vanhoja pyöriään, joilla he esiintyivät ajanmukaisissa asuissa. Toivosen Eeron kunnostama Rekord olisi päihittänyt kilpailijansa Vammalan missikisoissa mennen tulleen.

Vanhojen velojen lisäksi useita huvitti myös paikkaseudulla aiemmin tuntematon nojapyörä.

Erinomainen toimintaidea muillekin kyläkunnille!

Kokoontumisajot Vammalassa Vammalaan sattui parahiksi markkinapäivä, kun Vanhat Velot kokoontuivat ajelulle. Ajelu torin ja rantabulevardin läpi herätti ansaittua huomiota. Joukossa oli mukana myös hienokuntoinen vammalalaista pyöränrakennustaitoa edustanut Niilo Rannin valmistama ”Kilpailu” –pyörä. Korviaan sai höristellä myös kuunnellessaan Matti Järvenpään ajelevan palikapyöräisellä pula-ajan ajokillaan. Vahinko vain, ettei pyörä kestänyt täyttä lenkkiä.

Muutamien kilometrien ajelun jälkeen tultiin Pyhän Olavin kirkolle, jonka remontti juuri oli valmistumassa. Vanhat pyörät ovat luontevassa ympäristössään kirkkoaitaa vasten astettuna, onhan pyörä helpottanut kirkossa käyntiä sata vuotta sitten melkoisesti.

Ajelun oheisteemaksi valittu Ennätyspyörien kilpailu jäi tyngäksi. Mr. Rekordiksi pääsi Kalevi Lepoa originaaliasussa kantanut Rekord.

ELON

TAIVAL

TEKSTI RISTO LEHTO

Elon raato löytöpaikallaan. Elon kunnnostettu kilpi sivulla 12.

Kangasalalainen pyöräilyaktiivi, Pauli Seppälä, paitsi polkee paljon, myös seurailee ympäristöä ja tien varsia löytäjän silmällä. Jopa niin tarkalla, että se on saanut aihetta kanssapyöräilevän vaimon pilapuheisiin.

Kun olen kertonut hänelle yhteyksistäni vanhojen pyörien harrastajiin, olen saanut häneltä alan romppeita edelleen toimitettavaksi.

Keväisellä pyöräreissulla Säkylässä Paulin terävä silmä havaitsi vanhan pyöränraadon erään vanhan talon pihapiirissä Löytäneen kylässä Pyhäjoen sillan pielessä. Hän muisti allekirjoittaneen kertoneen Vanhojen Velojen pyörämerkkien etsintäprojektista ja pysähtyi tarkastelemaan romua likemmin. Nimikilpi oli vielä tallella ja sen irrottaminen huonokuntoisesta rungosta oli helppo juttu.

Paikalta poistuessaan Paulista tuntui, että vanhan talon ikkunaverho olisi heilahtanut.

Merkki oli niin ajan patinoima, että se oli täysin lukukelvoton. Itse pyörän nimen osalta saattoi

sentään arvella sen alkavan ehkä E-kirjaimella.

Toimitin kilven veljelleni Ollille, joka ammattimiehenä hellävaroen käsitteli sen tunnistettavaksi. Oli löytynyt ELO- merkkinen pyörä, jota Velojen luetteloon ei ollut vielä ilmoitettu.

Kun kuulin, että Pauli käy polkemassa vielä kesän aikana Säkylän maisemissa, toivoin saavani pyörästä valokuvan. Jos asiantuntijat voisivat arvioida kuvasta valmistusaikakautta jne.

Elokuun lopulla sainkin haltuuni pyöräporukan jäsenen Helvi Kuusikon valokuvia vanhuksesta.

Työteliästä, mutta varmasti mielenkiintoista olisi selvitellä, koska, paljonko ja millaisissa oloissa Eloa koottiin.

Ehkä juuri tämän Elo-yksilönkin taipaleesta voisi paikkakunnalta löytyä vielä tietoa käyttäjistäkin.

Huoneentaulu TEKSTI A.W:N PIIRROS SUOMEN URHEILULEHTI

TAKAPYÖRÄJARRU “SEIS” Pikajalka-lehden 1/2003 Huoneentaulussa sivulla 35 kerrottiin vannejarrusta, joka jo oli keksitty, mutta jota ei juurikaan vielä ollut 1900-luvun alun vakiopyörissä. Myöhemmin niin yleiseen ja nyt jo itsestään selvään “takapyöräjarruun” suhtauduttiin aluksi epäilevästi. Näin ainakin oheisessa artikkelissa, joka kuvineen on julkaistu Suomen Urheilulehdessä sivuilla 334-335 vuonna 1902.

Kaikista polkupyörämme osista on varmaankin jarrulaitos tähän saakka vähimmin tyydyttänyt pyöräilijöitä. Moni onkin kokonaan poistanut sen, ja syyt tähän menettelytapaan ovat usein olleet sangen oikeutettuja. Ne lukuisat, surulliset tapaturmat, joihin jarrun puute on ollut syynä, ovat kuitenkin elvyttäneet jarrulaitoksen tarpeen. Siksipä onkin Dresdenissä valmistettu uusi, “Seis”niminen jarru, joka vaikuttaa takapyörään eikä etupyörään kuten tähänastiset suuremmassa tai vähemmässä määrässä epäonnistuneet jarruttamislaitokset.

Huomattavin seikka “Seis”-jarrussa on, että se ei vaikuta gummirenkaaseen, joka helposti voisi kulua, vaan takapyörän kieruun. Kuten kuvasta selvenee, onpi hevosenkengänmuotoisen jarrun molempiin päihin kiinnitetty kaksi pulkkua, jotka käytettäessä hankaavat, yksi kummaltakin puolelta kierua. Paitsi tätä varsinaista jarrua, kuuluu laitokseen vielä vipu, joka kiinnitetään ohjaustankoon ja jonka avulla pyöräilijä pyöräänsä jarruttaa. Tämän vivun ja varsinaisen jarrun yhdistää toisiinsa yläraamin ympäri kierretyssä gummiputkessa liikkuva lanka.

Saksalaiset tietysti ylistämällä ylistävät uutta keksintöänsä. Erittäinkin kiittävät he tätä jarrua sen vuoksi, ettei se vie sanottavaa tilaa, ettei se estä pyöräilijää kiinnittämästä matkakapineitaan pyöräänsä, sekä ettei se rumenna pyörän ulkomuotoa.

Onhan tämä kaikki totta, ja näissä suhteissa onkin “Seis”

muita jarruja mukavampi. Mutta suotakoon minun kuitenkin lausua muutamat mielipiteeni tämän uutuuden varjopuolista.

Huomattavin näistä on mielestäni se, että ohjaustangosta käy johtolanka takapyörään saakka. Tästä langasta on pyöräilijällä varmaankin oleva paljon vastuksia. Ja kuka voi taata, että se aina pysyy kunnossa, niin että jarru heti vipuun painettaessa pysähyttää pyörän. Jos esim. raamiin tahdotaan kiinnittää laukku, joka pitemmillä matkoilla melkein on välttämätön, niin johtolanka estää sen. Ja sitäpaitsi, jos pyörän ulkomuotoa välttämättömästi on pidettävä silmällä, rumentaahan raamin ympäri kierretty lanka ainakin yhtäpaljon kuin nykyinen jarrumme.

Mitä tulee tuohon hevosenkengänmuotoiseen jarruun apulaitoksineen, niin pelkään siihen ajettaessa tarttuvan paljon likaa, mikä tietysti heikontaa jarrun vaikutusta.

Lopuksi mainittakoon, ettemme tämänkään keksinnön kautta pääse tuosta todellakin epämukavasta ja rumentavasta vivusta, joka ohjaustankoon kiinnitetään.

“Seis”-jarrun suurin etu on mielestäni se, että se vaikuttaa kieruun eikä gummirenkaaseen; sen huomattavin nurjapuoli on vivun vaikutuksen siirtäminen ohjaustangosta takapyörään saakka pitkin raamia.

Mihinkään lopulliseen arvosteluun uuteen keksintöön nähden ei tietysti nyt vielä voida ryhtyä. Vasta sitten, kun “Seis”-jarru jonkun aikaa on käytännössä ollut, päästään selville siitä, onko sillä mitään tulevaisuutta.

NYT PIKAPIKAA MOBILIAAN

”Katu kuuma kaupungin”-näyttely vielä vuoden loppuun asti nähtävänä !

Avoinna joka päivä klo 10-16.

Museomyymälässämme runsaasti uutta alan kirjallisuutta - tervetuloa ! www.mobilia.fi

Pikajalka 5 36