PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013
46
Monille leikkaukseen joutuville lapsille nukutus osoittautuu hankalaksi. Psykologian tohtori Jill MacLaren Chorney, joka työskentelee Halifaxissa Nova Scotiassa sijaitsevassa IWK-terveyskeskuksessa, kertoo esimerkin 12-vuotiaasta tytöstä, jolla oli ollut jo useita ortopedisia leikkauksia, ja seuraava toimenpide oli tulossa. Tyttö pystyi hallitsemaan ahdistuneisuutensa odotushuoneessa, mutta kun häntä lähdettiin viemään leikkaussaliin, hän purskahti itkuun ja kieltäytyi menemästä sinne. Kaikista henkilökunnan yrityksistä huolimatta tyttö kieltäytyi päättäväisesti, hänen ahdistuksensa lisääntyi, ja tilanne päätyi siihen, että leikkausta oli siirrettävä. (Chamberlin, 2013). Vaikka leikkauksen peruuttaminen on harvinaista, edellä kuvatunlaiset hermoja raastavat episodit voivat olla hoitohenkilökunnalle yhtä stressaavia kuin lapselle itselleen ja hänen vanhemmilleen. Vielä tärkeämpi seikka on, että leikkausta tai muuta toimenpidettä edeltävä stressi voi vaikuttaa dramaattisesti siihen, miten hyvin ja nopeasti lapsi toipuu jälkeenpäin. Joissakin tutkimuksissa on todettu, että lapset, jotka ovat ahdistuneita ennen hoitotoimenpidettä, voivat kokea enemmän kipua ja muita ongelmia jälkeenpäin, tarvita suuremman määrän kipulääkkeitä, ja joutua olemaan tavallista pitempään sairaalassa. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon, että monet vanhemmat kokevat kliinisesti merkittävää ahdistusta ennen lapselle tehtävää toimenpidettä, mikä puolestaan voi lisätä lapsen ahdistusta entisestään. (Kain et al., 2007; MacLaren Chorney et al., 2009; MacLaren Chorney et al., 2013). Lapsen valmistaminen ennakolta toimenpiteeseen MacLaren Chorneyn ja kollegoiden tutkimuksissa on ilmennyt,
että lasten leikkausta tai muuta toimenpidettä edeltävän stressin alentaminen – esimerkiksi antamalla heidän etukäteen kokeilla anestesiamaskia ja kertomalla heille tehtävistä toimenpiteistä – voi vähentää heidän tarvitsemansa kipulääkityksen määrää jälkeenpäin sekä vähentää sekavuuskohtauksia, hillitöntä itkua ja rauhoittelun tarvetta lapsen herätessä nukutuksesta. (Kain et al., 2007; MacLaren Chorney & Kain, 2010). Lapsen edeltä käsin valmentamisessa on omat niksinsä: on tiedettävä mitä lapselle kerrotaan, milloin, miten ja kuka kertoo. Lapsille on hyötyä sekä toimenpiteisiin että tuntemuksiin liittyvistä tiedoista, toisin sanoen heille kerrotaan mitä toimenpiteen aikana tehdään ja mitä lapsi saattaa kokea. Asiaa selvittävän henkilön pitää ottaa huomioon lapsen kehitysvaihe, kertoa hoitoon liittyvistä seikoista asiallisesti ja riittävän yksityiskohtaisesti. Myös toimenpiteeseen mahdollisesti liittyvää kipua on syytä käsitellä. (MacLaren Chorney & Kain, 2010). Jaaniste ym. ovat kirjoittaneet yksityiskohtaisen katsauksen etukäteen tehtävistä valmisteluista. (Jaaniste et al, 2007). Auttaakseen lasta kokemaan hoidon myönteisemmin MacLaren Chorney ja psykologikollegat ovat kehittäneet tutkimuksissa testattuja menetelmiä vähentämään lapsen stressiä ja ahdistuneisuutta lääketieteellisten toimenpiteiden yhteydessä, joihin kuuluvat mm. nukutus ja leikkaus sekä jotkin epämiellyttävät ja joskus kivuliaat tehtävät, kuten verikokeen ottaminen, katetrin laitto, palovammojen hoito ja sensorien käyttö aivosähkökäyrää (EEG) otettaessa. Eräs tällainen menetelmä on perhekeskeinen käyttäytymiseen perustuva ja etukäteen sekä lasta että vanhempia tilanteeseen valmentava ADVANCE-ohjelma, jonka tavoitteena on
lieventää nukutukseen liittyvää ahdistusta ja edistää ja nopeuttaa lapsen toipumista toimenpiteen jälkeen. (ADVANCE = Anxietyreduction, Distraction, Video modeling and education, Adding parents, No excessive reassurance, Coaching of parents, and Exposure/shaping of the child via induction mask practice). Ohjelman ansiosta voidaan vähentää kipulääkkeiden määrää ja sekavuutta nukutuksen jälkeen sekä lyhentää heräämössä vietettyä aikaa. MacLaren Chorney ym. (Kain et al., 2007) totesivat laajassa, 408 lasta ja heidän vanhempansa käsittävässä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa, että ADVANCE-interventiolla saatiin aikaan parempia tuloksia kuin rauhoittamalla lapsi bentsodiatsepiineihin kuuluvalla midatsolaamilla. Intervention käyttöä rajoittaa kuitenkin sen kalleus, joten sitä voidaan hyödyntää lähinnä suurissa lasten sairaaloissa. Tutkijoiden mukaan tulevissa tutkimuksissa onkin syytä keskittyä selvittämään ohjelman kustannustehokkuuteen liittyviä seikkoja. (Kain et al., 2007). Aikuisten käytös tärkeä tekijä Hoitohenkilökunta ja vanhemmat voivat vaikuttaa käytöksellään siihen, miten lapsipotilas selviytyy leikkauksista tai muista hankalista toimenpiteistä. MacLaren Chorney ja kollegat ovat selvittäneet asiaa tarkemmin useissa tutkimuksissa (Kain et al., 2009; MacLaren Chorney et al., 2009; MacLaren Chorney et al., 2013), joissa he totesivat mm. seuraavat seikat: a) Aikuisten empatia, huomion kiinnittäminen toimenpiteestä muihin asioihin, huumori sekä rauhoittava puhe helpottavat lapsen ahdistusta. b) Jo valmiiksi ahdistuneita lapsia rauhoittelu tai empatia ei aut-