Issuu on Google+


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

2

PSYKOSOSIAALISEN HYVINVOINNIN ASIANTUNTIJALEHTI Toimitusneuvosto: Sanna

Aavaluoma, Mikko Haarala, Arja Kinnarinen, Piia Nurhonen, Raul Soisalo

Toimituksen osoite: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry Siltakatu 20 A 31, 80100 Joensuu, 050-4086375, www.psyk.fi

Taitto / painatus: Kiige RB OÜ, Tallinna Tilaukset ja osoitteenmuutokset: mikko.haarala@psyk.fi 050-4086375 Ilmoitukset: Eija Sonninen, Puh. 044 566 7195, fax (09) 852 1377, eija.sonninen@tjm-systems.fi Julkaisija: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry Kustantaja: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry PSYK.FI ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran hinta 29€. PSYK.FI –lehden rekisteriin tallennettuja asiakastietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun.

HUOM! Psyk.fi lehti jaetaan veloituksetta Suomen Psykologisen Instituutin yhteistyökumppaneille ja opiskelijoille (myös valmistuneille).


4

Tutkimusuutisia maailmalta

6

Terveiset 28. Alzheimer Disease International Konferenrenssista Taiwanista

13

Miksi ihmiset itkevät, itkemisen vaikutuksia ja itkeminen terapiassa

15

Energiapsykologia psykoterapian ja kivunhoidon osana

22

Alzheimerin taudin tunnistaminen varhaisvaiheessa

29

Isäpuolten ja lasten suhteet uusperheissä

35

Mikä Facebookissa vetoaa ihmisiin?

39

Lapset ovat herkkiä ja haavoittuvia potilaita

45

Yhdysvalloissa opettajiin kohdistunut väkivalta vaatii kiireellistä huomiota

50

Testaa itseäsi

53

Kirjoja

58

Kaikkosen kolumni

60

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Hyvä Kollega

3


Kosketuksen kaipuu ja fyysisyyden pelko

Hyvä kollega,

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Eräällä luennolla, jossa käsittelin lasten ja nuorten psykososiaalisen hyvinvoinnin kysymyksiä, kuulija kysyi minulta mielipidettäni julkisuudessa esillä olleeseen helsinkiläisopettajan erottamisjupakkaan liittyen. On hankala lausua mielipidettä asiasta, josta ei riittävästi tiedä. Kasvatusalan asiantuntijan heittämä kysymys houkutteli minut kuitenkin pohtimaan ilmiötä yleisemmällä tasolla.

4

Kulttuurien eroja Koen, että me suomalaiset olemme eteläeurooppalaisiin verrattuna ylipäätään vähemmän fyysisessä kontaktissa toistemme kanssa. Koen, että kaikenlainen fyysinen kontakti on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana jopa dramaattisesti vähentynyt entisestään. 30 vuotta sitten lasten ja nuorten keskuudessa oli paljon enemmän fyysistä kontaktia kuin nykyään. Sisarusten ja kavereiden kesken leikittiin fyysisiä leikkejä ja välillä nahisteltiinkin.

kun joku tönäisee, vetää hiuksista, nipistää tai lyö. Tietokonepeleissä kaikki on tuttua, mutta ilman henkilökohtaista kehollista kokemusta. Moni ei tiedä miten toinen voi satuttaa itsensä pahastikin, kun hänet tönäisee kumoon tai jos häntä potkaisee arkaan paikkaan. Tietyissä suvuissa on kuulemma lisääntynyt lasten ja nuorten hellittely. On eri asia antaa hyvän yön suukko, kuin lähettää suukko tekstiviestinä. Useissa suvuissa, joissa läheisyyden puutoksen kierrettä ei ole vielä kyetty katkaisemaan, lapset jäävät edelleen vaille positiivista fyysistä kontaktia. Virtuaalinen myönteinen vuorovaikutus ei korvaa myönteistä fyysistä kontaktia. Myös nuorten keskinäinen kommunikointi on virtualisoitunut. Seksuaalisuus on myös virtualisoitunut. Durex on kehittänyt kännykkäsovelluksen ja siihen liitettävät värisevät alusasut, joilla voi ”koskettaa” kumppaniaan ”etänä” hipaisemalla kännykässä olevaa kuvaa, joka aikaansaa kumppanin alusasuissa värinää vastaavassa kohdassa.

Nahistelun ja hellittelyn virtualisoituminen Tämän päivän lapsilla ei tarjoudu samassa määrin kokemuksia siitä, miltä tuntuu ruumiissa ja sielussa

Kuritta kasvava vai sylittä selviytyvä sukupolvi En tietenkään hyväksy väkivaltaa missään muodossa. Lapsen

fyysinen kuritus on väkivaltaa ja oikeutetusti vastoin lakia. Kaikki fyysinen kontakti ei kuitenkaan ole kurittamista. Eikä kaikki fyysinen kontakti luonnollisesti traumatisoi. Jotkut lapset ja nuoret tarvitsevat kädestä pitäen ohjausta (vrt. ruotsinkielen sana ohjaus= handledning) sanallisen ohjauksen rinnalle. Joskus lapseen ei edes saa kontaktia ilman fyysistä kosketusta. Ilman fyysistä ”käsiohjausta” lapsi ei välttämättä kykene ohjaamaan käytöstään lainkaan. Kuitenkin fyysiseen kontaktiin liittyvä pelko johtaa usean aikuisen siihen, ettei helpolla uskalla enää ryhtyä ohjaamaan kenenkään lasta kädestä pitäen – varsinkaan ammatillisessa viitekehyksessä, vaikka se olisikin juuri se mitä tarvitaan. Entäpä positiivinen fyysinen kontakti ja hellittely? Moni ei enää uskalla halata tai silittää lapsia, puhumattakaan että ottaisi lapsen syliin. Sen verran hyvin on aikuisiin istutettu seksuaalisten lähentelysyytösten pelko, että se on vienyt monelta lapselta ehkä viimeisetkin mahdollisuudet positiiviseen fyysiseen kosketukseen aikuisen taholta. Useat vanhemmat ja isovanhemmat pelkäävät jopa omien lasten ja lastenlastensa hellimistä – ja niin muodoin välttelevät sitä.


seen liittyen, vaikkapa jättää silittämättä lapsen hiuksia tilanteessa, jossa tekisi mieli silittää ja jossa siitä olisi lapselle ilmeistä hyötyä. Ne ihmiset, joiden ei pitäisi joutua rajaamaan omaa hellimiskäyttäytymistään rajaavat toimintaansa eniten. Luultavasti ne marginaaliset tapaukset, jotka saisivatkin lopettaa lasten koskettelun kokonaan,

ne joilla on vääränlaisia taka-ajatuksia, eivät kuitenkaan sitä vähennä ennen kuin on ihan pakko. Jos ja kun suurimmalla osalla aikuisista ei ole seksuaalista kiinnostusta lapsia kohtaan, niin miksi ihmeessä antaa pelolle valtaa ja käyttäytyä niin kuin olisi. Päätän tämän pohdinnan Frank Pappaa mukaillen: ”Kosketellaan toisiamme!”

Raul Soisalo Instituutin johtaja, kouluttajapsykoterapeutti (VET)

Post Scriptum Laadukas koulutus säästää kuluja Elämme resurssien riittävyyden rajamailla. Siksi kouluttautumisen tulee voida osoittaa tuottavan (välitöntä tai ainakin lähes välitöntä) taloudellista hyötyä työnantajalle. Eritoten tilanteissa, jossa budjetit ovat tiukoilla, tulee kouluttautumisen näyttäytyä taloudellisessakin mielessä kannattavalta sijoitukselta myös lyhyemmällä tähtäyksellä. Olemme koulutustemme suunnittelussa huomioineet tätä näkökulmaa. Koulutukseen osallistujan tulee voida hyvällä omallatunnolla ilmoittautua maksulliseen koulutukseen tietäen, että sijoitus tuottaa ja että osallistuja kykenee asian vähintäänkin koulutuksen jälkeen osoittamaan. Koulutukseen osallistuja lähtee koulutuksistamme takaisin töihinsä hyvillä mielin mukanaan hyödyllistä kerrottavaa työkavereillekin. Laadukas koulutus on tuottoisa investointi. Olemme panostaneet siihen, että substanssikoulutusten sisällöt on tiivistetty asiallisiin ja kompakteihin paketteihin niin, että. osallistuja saa tuntuvasti vastinetta kurssimaksulle. Henkisen hyvinvointiosaamisen parantamiseen tähtäävät koulutuksemme vähentävät todistetusti turhia sairauspoissaoloja. Ihmisten monimuotoista käyttäytymisen ymmärtämistä edistävät koulutuksemme parantavat merkittävästi osallistujien tarjoamia palvelujen laatua - resursseja lisäämättä. Samalla sakilla saadaan aikaan enemmän suotuisia seurauksia. Tervetuloa osallistumaan PSYK.FI koulutuksiin! Annan koulutuksille tyytyväisyystakuun – myös taloudellisuuden osalta.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Haastan hellyyteen – hämmennyksestä huolimatta Tälle ajalle ominainen kaiken yliseksualisoituminen on hämmentänyt ja johtanut meidät harmittavasti harhaan. Moni aikuinen kokee aivan syyttä hämmentäviä hetkiä huomatessaan rajaavansa omaa käytöstään lapsen hellimi-

5


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA

6

Irtiotto teknologiasta lisää luovuutta Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, jonka tekivät Utahin ja Kansasin yliopistojen psykologit, todettiin, että irtiotto teknologiasta ja ajan viettäminen luonnossa voivat edistää luovuutta. Osallistujat, 30 miestä ja 26 naista, patikoivat 4-6 päivää erämaaluonnon keskellä ilman minkäänlaisia elektronisia laitteita. Heistä 24 teki 10 kohtaa käsittävän luovuustestin patikointiret-

ken alkua edeltävänä aamuna, ja loput 32 testattiin retken neljännen päivän aamuna. Tutkijat totesivat, että neljän päivän patikoinnin jälkeen osallistujat vastasivat oikein keskimäärin 6.08 kysymykseen kymmenestä, kun ennen retken alkua testikysymyksiin vastanneiden keskimääräinen tulos oli 4.14. (PLoS One, Dec. 12)

Lähde: Atchley RA, Strayer DL, Atchley P (2012) Creativity in the Wild: Improving Creative Reasoning through Immersion in Natural Settings. PLoS ONE 7(12): e51474. doi:10.1371/journal.pone.0051474


TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA

Mielenterveysongelmat altistavat perheväkivallalle Mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset joutuvat tavallista todennäköisemmin perheväkivallan uhreiksi, todetaan Lontoossa King’s College -yliopistossa tehdyssä meta-analyysissä. Tiedemiehet kävivät läpi 41 tutkimusta ja havaitsivat, että masentuneet naiset joutuivat kumppaninsa fyysisen väkivallan uhriksi kaksi ja puoli kertaa useammin kuin normaaliväestö. Naiset, joilla oli jokin ahdistuneisuushäiriö, joutuivat uhreiksi

kolme ja puoli kertaa todennäköisemmin, ja traumanjälkeiseen stressihäiriöön sairastuneiden riski oli seitsenkertainen. Naisilla, joilla oli jokin muu mielenterveysongelma, kuten syömis- tai pakko-oireinen häiriö, skitsofrenia tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, riski oli myös normaalia suurempi, samoin miehillä, jotka sairastivat mitä tahansa mielenterveyshäiriötä. (PLoS One, online Dec. 26)

Lähde: Trevillion K, Oram S, Feder G, Howard LM (2012) Experiences of Domestic Violence and Mental Disorders: A Systematic Review and Meta-Analysis. PLoS ONE 7(12): e51740. doi:10.1371/journal.pone.0051740

Harvardin yliopiston psykologien tekemässä tutkimuksessa todetaan, että useimmat nuoret, jotka suunnittelevat tai yrittävät itsemurhaa, ovat jo saaneet jonkinlaista hoitoa mielenterveysongelmiinsa. Tutkimus käsitti 6 000 nuorta iältään 13 – 18 vuotta sekä ainakin toisen heidän vanhemmistaan. Tutkijat totesivat, että noin yhdellä nuorella kahdeksasta oli jossain vaiheessa hellittämättömiä itsetuhoisia ajatuksia, ja noin yksi

kolmannes oli yrittänyt itsemurhaa. Noin 55 prosenttia näistä nuorista oli saanut jonkinlaista terapiaa ennen kuin he ajattelivat tai suunnittelivat itsemurhaa tai yrittivät surmata itsensä. Tutkimustulos on ristiriidassa aikaisemman laajalti vallitsevan käsityksen kanssa, jonka mukaan itsemurha johtuu suurelta osin siitä, että hoitoon pääsy ei ole mahdollista. (JAMA Psychiatry, online Jan.9)

Lähde: Nock MK, Green JG, Hwang I, McLaughlin KA, Sampson NA, Zaslavsky AM, Kessler RC. (2013). Prevalence, Correlates, and Treatment of Lifetime Suicidal Behavior among Adolescents. Results From the National Comorbidity Survey Replication Adolescent Supplement. JAMA Psychiatry. 2013; 70(3):300-310. doi:10.1001/2013.jamapsychiatry.55

Uutta tietoa vauvojen kognitiivisista taidoista Vauvat pystyvät erottamaan jo muutamia tunteja syntymänsä jälkeen äidinkielensä ja vieraan kielen äänteitä toisistaan. Tähän viittaavat Pacific Lutheran yliopiston johtaman tutkimuksen tulokset. Vauvoja testattiin kahdessa maassa, Tacomassa Washingtonin osavaltiossa Yhdysvalloissa ja Tukholmassa Ruotsissa. Vasta 30 tunnin ikäiset vauvat (n= 40) saivat kuunnel-

la äidinkielensä ja vieraan kielen vokaaliäänteitä. Tutkijat arvioivat vauvojen mielenkiintoa ääniin mittaamalla, miten kauan nämä imivät tuttia. Molemmissa maissa vauvat imivät tuttiaan pitempään kuullessaan oman kielensä äänteitä. Tutkijoiden mielestä tämä viittaa siihen, että vauvat osasivat erottaa kielet toisistaan.

Lähde: Moon C, Lagercrantz H, Kuhl PK. (2013). Language experienced in utero affects vowel perception after birth: a two-country study. Acta Paediatrica Volume 102, Issue 2, pages 156–160, February 2013. Article first published online: 9 JAN 2013 DOI: 10.1111/apa.12098

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Nuoret yrittävät itsemurhia hoidosta riippumatta

7


TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA

Isän mielenterveysongelmilla vaikutuksia syntymättömälle lapselle Haugesundissa Norjassa Helse Fonna -sairaalassa tehdyn tutkimuksen mukaan isän mielenterveysongelmat äidin raskauden aikana saattavat laukaista lapsilla myöhemmin emotionaalisia ja käyttäytymishäiriöitä. Lähes 32 000 norjalaislasta käsittäneessä tutkimuksessa todettiin, että jos isien psykologinen stressi, masennus ja ahdistuneisuus olivat voimakkaita odotusajan

17. tai 18. viikolla, syntyvillä lapsilla ilmeni kolmen vuoden ikäisinä enemmän emotionaalisia ja käyttäytymisvaikeuksia, mukaan luettuna häiritsevä käytös ja ahdistuneisuus. Tulos pysyi samana senkin jälkeen, kun otettiin huomioon muut tekijät, kuten isän ikä, siviilisääty, fyysiset vaivat, alkoholin käyttö, tupakointi ja äidin mielenterveyden tila. (Pediatrics, online Jan.6)

Lähde: Kvalevaag AL, Ramchandani PG, Hove O, Assmus J, Eberhard-Gran M, Biringer E. (2013). Paternal Mental Health and Socioemotional and Behavioral Development in Their Children Published online January 6, 2013 Pediatrics, doi: 10.1542/peds.2012-0804

Menopaussilla ja muistihäiröillä on yhteyttä

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Rochesterin yliopiston neuropsykologien tekemän tutkimuksen mukaan muistihäiriöt, joita 40 – 60 -vuotiaat naiset kokevat, ovat akuuteimpia heti menopaussin jälkeen. Tutkijat arvioivat 117 naisen kognitiivisia kykyjä, estrogeenitasoja ja vaihdevuosiin liittyviä oireita, kuten kuumia aaltoja ja unihäiriöitä. Menopaussin jälkeen naiset suoriutuivat huonommin verbaalisissa oppimistehtävissä ja heidän verbaalista muistia ja hie-

8

nomotoriikkaa vaativat taitonsa olivat heikommat verrattuna menopaussin myöhäisvaiheessa oleviin naisiin. Tutkijat havaitsivat myös, että itse raportoidut uniongelmat, masennus ja ahdistuneisuus eivät ennustaneet muistihäiriöitä, mikä viittaa siihen, että menopaussin aiheuttama kognitiivisten kykyjen heikentyminen on itsenäinen prosessi, ei niinkään seurausta unihäiriöistä tai masennuksesta. (Menopause, online Jan. 2)

Lähde: Weber MT, Rubin LH, Maki PM. (2013). Cognition in perimenopause: the effect of transition stage. Menopause. 2013 Jan 2. [Epub ahead of print] DOI: 10.1097/gme.0b013e31827655e5

Uutta tietoa masennuslääkkeistä ja vauvojen kuolemista Tukholmassa Karoliinisessa instituutissa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että naisten raskauden aikana käyttämillä masennuslääkkeillä ei ole yhteyttä vauvan kuolemaan kohdussa tai heti synnytyksen jälkeen. Tutkijat kävivät läpi yli 1.6 miljoonan synnytyksen tiedot. Niihin sisältyivät myös ne 30 000 naista, jotka olivat ottaneet SSRI-valmisteita (SSRI, selektiivinen seroto-

niinin takaisinoton estäjä) raskauden aikana. Merkittävää yhteyttä kyseisten lääkkeiden käytön ja vauvan kohdussa tapahtuvan tai synnytyksen jälkeisen kuoleman riskin välillä ei löytynyt, vaikka äidin psykiatrinen sairaus ja muut tekijät huomioitiin. (Journal of the American Medical Association, Jan. 2)

Lähde: Stephansson O, Kieler H, Haglund B, Artama M, Engeland A, Furu K, Gissler M, Nørgaard M, Nielsen RB, Zoega H, Valdimarsdóttir U. (2013). Selective Serotonin Reuptake Inhibitors during Pregnancy and Risk of Stillbirth and Infant Mortality. JAMA. 2013;309(1):48-54. doi:10.1001/jama.2012.153812


TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA

Huonot ajat altistavat nuoria päihteille ja rikoksille New Yorkin osavaltiossa sijaitsevan Upstate Medical -yliopiston tiedemiehet päätyivät tutkimuksessaan johtopäätökseen, että lapsilla, jotka syntyvät huonon taloudellisen tilanteen aikana, saattaa olla suurentunut riski käyttää päihteitä ja syyllistyä rikoksiin murrosiässä. Tutkimuksen kohteena olevat lapset olivat syntyneet aikavälillä 1.1.1980 – 31.12.1984. Katsauksessa tarkasteltiin lähes 9000 lapsen tietoja ja selvitettiin korkeiden työttömyyslukujen ja työttömyydestä johtuvien päihteiden käytön ja nuorisorikollisuuden välisiä

yhteyksiä. Todettiin, että lapsilla, jotka olivat vuoden ikäisiä tänä ajanjaksona ja jotka asuivat ympäristössä, jossa työttömyysluvut olivat prosentin tai enemmän yli keskiarvon, oli tavallista suurempi (9 %) riski käyttää marijuanaa, tupakoida (7 %), käyttää alkoholia (6 %), tulla pidätetyksi (17 %), liittyä jengiin (9 %) ja syyllistyä vähäisiin (6 %) tai huomattaviin (11 %) varkauksiin nuoruusvuosina. (Archives of General Psychiatry, online Dec. 32)

Lähde: Ramanathan S, Balasubramanian N, Krishnadas R. (2013). Macroeconomic Environment During Infancy as a Possible Risk Factor for Adolescent Behavioral Problems. JAMA Psychiatry. 2013;70(2):218-225. doi:10.1001/jamapsychiatry.2013.280

Annetaanko hyvän kiertää? samalla tavoin toisia kohtaan enempää kuin ne osallistujat, joita oli kohdeltu tasa-arvoisesti. Ahneuden uhreiksi joutuneet osallistujat puolestaan osoittivat todennäköisemmin ahneutta tulevassa toiminnassaan, mistä syntyi kielteinen ketjureaktio. (Journal of Experimental Psychology: General, online Dec. 17)

Lähde: Gray K, Ward A, Norton MI. (2012). Paying It Forward: Generalized Reciprocity and the Limits of Generosity. Journal of Experimental Psychology: General, Dec 17, 2012. DOI: 10.1037/a0031047

Väkivaltaiset videopelit lisäävät agressiivisuutta Ohion osavaltion yliopistossa tehty tutkimus viittaa siihen, että väkivaltaisten videopelien pelaamisen vaikutukset saattavat kasaantua ajan mittaan ja johtaa aggressiivisen käyttäytymisen lisääntymiseen. Tutkijat antoivat ranskalaisen yliopiston 70 opiskelijalle tehtäväksi pelata väkivaltaista tai väkivallatonta videopeliä 20 minuutin ajan kolmena perättäisenä päivänä. Väkivaltaista peliä pelanneilla opiskelijoilla aggressiivinen

käytös lisääntyi, ja he odottivat toisten kohtelevan heitä vihamielisesti ja aggressiivisesti kaikkina niinä päivä, joina he pelasivat kyseistä peliä, kun taas väkivallatonta peliä pelanneilla ei ilmennyt muutoksia aggressiivisuudessa tai toisten vihamielisyyden ennakoinnissa. (Journal of Experimental Psychology, March)

Lähde: Hasan Y, Bègue L, Scharkow M, Bushman BJ. (2013). The more you play, the more aggressive you become: A long-term experimental study of cumulative violent video game effects on hostile expectations and aggressive behavior. Journal of Experimental Social Psychology, Volume 49, Issue 2, March 2013, Pages 224–227. http://dx.doi.org/10.1016/j.jesp.2012.10.016

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Ihmiset näyttävät todennäköisemmin vastaavan (samalla mitalla) ahneuteen, eivät anteliaisuuteen, totesivat North Carolina–Chapel Hill yliopiston psykologit. Viidessä testissä, joihin liittyi rahan tai työn jakamista ahneella, tasa-arvoisella tai anteliaalla tavalla, anteliaisuuden kohteena olleet eivät jälkeenpäin toimineet

9


UUSIA KOULUTUKSIA

Mielenterveyshäiriöt ja niiden hoito 30 op Koulutus toteutetaan Hämeenlinnassa yhteistyössä Hämeen kesäyliopiston kanssa Koulutus koostuu kolmesta osasta, jotka yhdessä suoritettuna täyttävät psykoterapeuttikoulutuksen edellyttämien valmiusopintojen kriteerit yliopistojen psykoterapiakoulutuskonsortion vaatimusten mukaan.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

1. Kliinisten häiriöiden psykodynaaminen ja integratiivinen arviointi ja hoito 8 op 2. Psykososiaalisen ohjauksen ja hoidon erityiskysymyksiä 10 op 3. Näyttöön perustuva psykoterapia 12 op

10

1. Kliinisten häiriöiden psykodynaaminen ja integratiivinen arviointi ja hoito

8 op

Sisällöstä

Kliinisen psykologian ja diagnostiikan sekä käypähoitosuositusten perusteet

1

Koulutuksessa tutustutaan yleisellä tasolla psykiatrisen diagnostiikan, käypähoitojen sekä kliinisen psykologian peruskäsitteisiin.

Psykodynaaminen hoitosuhde

1

Laadukkaan hoitosuhteen perusedellytykset. Kyllin lähellä ja riittävän kaukana.

Lasten ja nuorten psyykkiset häiriöt

1

Keskeisimmät lapsilla ja nuorilla esiintyvät kliiniset häiriöt. Tapausesimerkkinä Keskivaikea ja vakava masennus nuorella ja sen hoito

Skitsofrenia ja psykoosit

1

Diagnostiikka ja hoito. Tapausesimerkkinä nuoren aikuisen skitsofrenia ja psykoosi.

Persoonallisuus- ja syömishäiriöt

1

Persoonallisuuden tutkiminen ja merkitys, syömishäiriön diagnosointi ja hoito. Kliinisiä tapausesimerkkejä.

Ahdistuneisuushäiriöt ja traumaperäiset häiriöt

1

Häiriöiden arviointi- ja hoitomenetelmiä.

Kirjallinen työ

2

Kirjallinen työ kliinisten häiriöiden psykodynaamisesta ja integratiivisesta arvioinnista ja hoidosta.

2. Psykososiaalisen ohjauksen ja hoidon erityiskysymyksiä

10 op

Sisällöstä

Seksuaalivähemmistöt mielenterveystyössä

1

Homoseksuaalisuus, transsukupuolisuus, bi- seksuaalisuus, transvestismi, seksuaalifantasiat, parafiliat ja muut ilmiöt mielenterveystyön näkökulmasta.

Lasten ja nuorten käytöshäiriöiden kohtaaminen

1

Koulutuksen tavoitteena on antaa tutkittua ja helposti hyödynnettävää tietoa lapsen ja nuoren käytöspulmien kohtaamiseen liittyvissä asioissa.

Työkalupakki lasten ja nuorten käytöspulmiin

0,5

Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä lasten ja nuorten käytöshäiriöiden hallintaan sekä aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen/nuoren psykoedukaatioon.

Psykologiset interventiot aggressiivisuuteen

0,5

Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä aikuisen aggressiivisuuden hallintaan sekä aggressiivisesti käyttäytyvän henkilön psykoedukaatioon.

Netti- ja peliriippuvuuden arviointi ja hoito

0,5

Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä, miten nettija tietokoneriippuvuutta voi arvioida ja hoitaa.

Psyykkinen etäännyttäminen

0,5

Kuinka tunteet tarttuvat? Irti toisen tunteista, Mitä kehossa ja aivoissa tapahtuu asiakastyön paineessa? Vireystila ja kehotietoisuus, Henkilökohtaisten rajojen ylläpito asiakastilanteissa ja niiden ulkopuolella, Itsetuntemus ja selkeä ajattelu, Mielikuvaharjoittelu ja rituaalit.


Myötätuntouupumus

0,5

Koulutus antaa tietoa myötätuntostressistä ja myötätuntouupumuksesta, myötätunto-uupumuksen tunnistamisesta, ehkäisystä ja jälkihoidosta sekä reflektiopintaa ammatilliseen kasvuun.

Psyykkisen kriisin kohtaaminen

0,5

Koulutuksen aikana osallistujat opastetaan kriisissä olevan ihmisen kohtaamisen vuorovaikutustaitoihin sekä käyttämään strukturoituja arviointimenetelmiä ja –lomakkeita. Osallistuja saa käyttöönsä työkalut mm. akuutin itsemurhariskin, väkivaltaisuuden riskin, masennuksen, maanisuuden, psykoottisuuden, paniikkioireiden, päihteidenkäytön ongelmien sekä ahdistuneisuuden arviointiin. Lisäksi osallistujat perehdytetään interventioihin, jotka auttavat kriisitilanteeseen joutunutta ihmistä.

Väkivallan preventio sosiaali- ja terveysalalla

0,5

Koulutus sisältää konkreettisia ja käytännöllisiä ohjeita siitä, miten sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja työyhteisöt voivat menetellä, jotta väkivaltatapauksia työpaikoilla voisi ehkäistä ennalta.

Monikulttuurisuus ohjaus- ja terapiatyössä

Psykoa vai somaa

1

Koulutuksen tavoitteena on lisätä osallistujien monikulttuurista ohjauskompetenssia ja sitä kautta valmiuksia työskennellä tuloksellisesti maahanmuuttajien parissa.

0,5

Psykosomaattiset oireet ja sairaudet: mitä ne ovat ja miten niitä kannattaa hoitaa? Psyykkiset häiriöt: solutason ongelmien vai ikävien olosuhteiden seurausta? Kohdistuuko hoitointerventio solutasoon, varsinaisiin oireisiin, niiden aiheuttajiin, ylläpitäjiin vai mihin? Psykiatristen sairauksien preventio: temppu ja miten se tehdään.Parhaat psykoterapeuttiset interventiot: uutta tutkimustietoa vaikuttavuudesta.

Perheterapeuttinen yksilöterapia

1

Systeemisyys yksilöpsykoterapiassa ja yksilö systeemisyydessä.

Sukupuu ja sosiaalinen atomi metodikoulutus

2

Seminaarissa tutkitaan rinnakkain perheterapian ja psykodraaman menetelminä tunnettuja kahta työskentelytapaa: sukupuuta ja sosiaalista atomia. Yhdessä ne kuvaavat omasta historiasta syntyviä suhteessa olon tapoja sekä itselle mahdollistuneita uusia ratkaisutapoja löytää elämää rakentavia suhteita ja yhteisöjä.

3. Näyttöön perustuva psykoterapia

12 op

Sisällöstä

Psykoterapian indikaatiot ja kontraindikaatiot PS21

1 op Mihin psykoterapia eri muodoissaan sopii ja mihin ei. Psykoterapian ja työnohjauksen määrittelyä Psykoterapeuttinen sanasto Miten psykoterapeuttista hoitoasennetta voi soveltaa ryhtymättä kuitenkaan ”terapoimaan” Opiskelijat, jotka suorittavat koko opintojakson 1-3 30op aloittavat tällä seminaarilla.

Psykoterapian vaikuttavuustekijät

2

Yleiset ja erityiset vaikuttavuustekijät Oma persoona työvälineenä Psykoterapeuttinen vuorovaikutussuhde Psykoterapeuttiset menetelmät Psykoterapiatutkimus ja common factors

Särkyvän mielen rakentuminen

2

Ihmisen elämänkaari, Mielen rakentuminen, Mielenterveys ja sen järkkyminen, Lapset ja nuoret, kehitys ja hoidon erityispiirteet, Ikääntymisen erityiskysymykset

Mielenterveystyön laki ja etiikka

2

Mielenterveystyötä koskeva lainsäädäntö sekä mielenterveystyön ja psykiatrisen hoidon palvelujärjestelmä; Psykoterapeuttisen työn eettiset ja moraaliset kysymykset

Kirjallinen työ ja kirjallisuuspaketti

4

Opiskelija laatii kirjallisen työn näyttöön perustavasta psykoterapiasta sekä suorittaa kouluttajan kanssa sovitulla tavalla kirjallisuuspaketin.

Ajankohta: Koulutus aloitetaan aloitusseminaarilla 9-10.9.2013 Lisätiedot: Raija Itäluoma p. 050-505 5145 tai email: raija.italuoma@psyk.fi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

UUSIA KOULUTUKSIA

11


UUSIA KOULUTUKSIA

PERHETYÖN KOULUTUSOHJELMA 20 op

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

UUTTA! Vielä muutama paikka vapaana

12

Perhetyön koulutusohjelma on uusi koulutuskokonaisuus, joka on tarkoitettu kaikille ammattilaisille, jotka haluavat oppia uutta ja vahvistaa taitojaan perhetyössä. Perhenäkökulma laajentaa ja syventää auttamisen mahdollisuuksia kaikessa ihmisten kanssa tehtävässä työssä. Perheiden mukaan kutsuminen yhteistyöhön tai yksilöiden kanssa perhenäkökulman mukaan ottaminen vahvistaa yksilön omia voimavaroja ja verkostoja. Koulutuksessa sovelletaan systeemisen perheterapian näkökulmia sosiaali- ja terveydenhuollon laajassa kentässä sairaaloissa, lastensuojelussa, päihdehuollossa sekä opetusalalla, seurakunnissa ja järjestöissä. Koulutus sisältää teoriaopetusta, pienryhmätöitä, työnohjausta, kirjallisuuden lukemista sekä kirjallisia töitä. Kouluttaja: Sanna Aavaluoma, Psyk.esh, psykodraamaohjaaja, vaativan erityistason perhepsykoterapeutti, erityistason paripsykoterapeutti, muistiasiantuntija.

8–9.08.2013

Perhetyön määritelmät ja menetelmät Perhemuotojen moninaisuus

3–24.10.2013 Elämänkaarinäkökulma, 2 eri ikäiset perheessä Sisarussuhteiden merkitys perheessä 0–21.11.2013 2

Perheen kehitysvaiheet ja haasteet Parisuhde, perheen perusta Uusperheiden erityiskysymykset

9–30.1.2014 2

Perheen kehitykselliset ja traumaattiset kriisit Perheen mielenterveys ja sen ongelmat

5–26.2.2014 2 20.3.2014

Sukupuu ja ylisukupolvisuus Sosiaalinen atomi ja verkostokartta Kotiin tehtävä perhetyö Perhetyö lastensuojelussa

6.6.2014 Päätösseminaari Kehittämistehtävien purku


KONGRESSITERVEISIÄ

Sanna Aavaluoma:

TERVEISET 28. ALZHEIMER DISEASE INTERNATIONAL KONFERENSSISTA TAIWANISTA Jokaisella muistisairaalla on oikeus n Saada tietää omasta diagnoosistaan n Saada asianmukaista lääketieteellistä hoitoa sairauteensa n Tulla kohdelluksi aikuisena, tulla kuulluksi ja kunnioitetuksi tunteineen ja näkemyksineen n Saada olla ihmisten kanssa, jotka tuntevat hänen elämäntarinansa, mukaan lukien kulttuuriset ja hengelliset tavat ja tottumukset n Kokea mielekästä osallistumista koko päivän n Asua turvallisessa ja virikkeellisessä ympäristössä n Säännölliseen ulkoiluun n Olla ilman psyykelääkkeitä aina kun mahdollista n Itselleen sopivaan läheisyyteen esim. halaamista, hyväilyä ja kädestä pitäminen n Puhua omasta puolestaan n Olla osa paikallista, maailmanlaajuista tai virtuaalista yhteisöä n Saada hoitajia, jotka ovat hyvin koulutettuja muistisairaiden hoitoon Muistisairaita ihmisiä arvioitiin olevan maailmassa vuonna 2010 35,6 miljoonaa. Uusi diagnoosi tehdään jossakin joka 4.sekunti. Konferenssissa painotettiin muistisairauksista tiedottamisen, asennemuutoksen ja varhaisen diagnosoinnin merkitystä. Myös muistisairaan huomioimista terveydenhuollon palveluissa korostettiin. Henry Brodaty Australiasta otti voimakkaasti kantaa muistisairaan kotihoidon kehittämiseksi. Terveydenhuoltohenkilöstön puutteellinen osaaminen vieraassa ympäristössä hätääntyneen muistisairaan ihmisen kohtaamisessa aiheuttaa usein turhaa sairaalahoidon pitkittymistä. Moni tällä hetkellä sairaalassa hoidettava tila voitaisiin hoitaa kotona. Konferenssi oli onnistunut. Oli mielenkiintoista jälleen kuulla ja jakaa kokemuksia kollegoiden kanssa. Suomessa moni asia on hyvin, mutta samalla jaamme monia yhteisiä maailmanlaajuisia haasteita ja puutteita muistisairaiden ja heidän läheistensä hyvän hoidon ja elämänlaadun toteuttamisen pyrkimyksissämme. Suomen Psykologisen Instituutin muistisairaiden hoidon koulutuskokonaisuus vahvistuu vielä tänäkin vuonna. Toivottavasti olemme mukana jakamassa uusia löytöjämme myös seuraavassa konferenssissa Puerto Ricossa keväällä 2014.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Alzheimer Disease International on vuonna 1984 perustettu kansainvälinen järjestö, jolla on tällä hetkellä 79 jäsenmaata Alzheimer-yhdistyksineen. ADI pyrkii lisäämään muistisairauksiin liittyvää tietoisuutta ja parantamaan sairastuneiden ja heidän läheistensä elämänlaatua kaikkialla maailmassa. Tämänhetkisessä johtokunnassa on suomalaisjäsenenä Markus Löfström. ADIn vuosittaisissa konferensseissa ovat esillä tasapuolisesti alan uusi tutkimustieto, kansalliset kehittämisohjelmat ja innovaatiot, sekä sairastuneiden ja heidän läheistensä kokemukset. Vuoden 2013 konferenssi järjestettiin Taiwanissa 18 - 20.4. Itselleni tämä oli neljäs ADI konferenssi, jossa olen saanut olla esittelemässä uusia näkökulmia Suomalaisessa muistisairaiden hoidon ja ammattilaisten koulutuksen kentässä. Tänä vuonna esittelin Instituuttimme koulutusohjelmaa sekä Helsingin Alzheimeryhdistyksessä kehitettyä hoitotahto-kirjaa Jotta minua ei unohdettaisi. Suomen Psykologinen Instituutti pitää konferensseihin osallistumista tärkeänä monesta syystä. Oma kehitystyömme saa kuuluvuutta ja palautetta kansainvälisiltä kollegoilta. Yhteistyö ja verkostoituminen mahdollistavat osallistumisen kansainvälisiin yhteistyöhankkeisiin. Oma muistihoidon ammattilaisten koulutuskokonaisuutemme kehittyy huomioiden alalla tapahtuvan kehityksen ja kansainväliset ohjelmat. Suomalaisten edustus konferenssissa oli hyvä. ItäSuomen yliopiston tutkijaryhmästä taloustieteilijä Janne Martikainen esitteli ALSOVA -projektin tuloksia. Tarja Välimäki esitteli väitöskirjatutkimustaan omaishoitajien kokemuksista. Muistiliitosta Heidi Härmä esitteli suomalaisten sairastuneiden kirjallista kannanottoa kuntoutuksesta ja Henna Nikumaan esityksessä painotettiin elämän jatkumista sairastumisen jälkeenkin. Suomen Psykologisen Instituutin edustajana esittelin konferenssissa uutta Suomalaista koulutusfilosofiaa, jossa psykoterapeuttisen asenteen ja menetelmien sovelluksia opetetaan muistisairaiden hoidon ammattilaisten koulutuskokonaisuudessa, johon voit tutustua tässä lehdessä sivulla xx. Koulutuskokonaisuutemme herätti kansainvälistä kiinnostusta ja saimme alustavia kutsuja muokata koulutuksestamme kansainvälinen koulutuspaketti. David Troxell ja Virginia Bell ovat 20 vuoden jälkeen päivittäneet Instituuttimme opiskelijoille jo tutuksi tulleet Muistisairaan oikeudet. Vapaasti käännettynä uudistetut oikeudet kuuluvat näin:

13


14

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013


Psykoterapia, psykiatria ja kliininen psykologia

Miksi ihmiset itkevät, itkemisen vaikutuksia ja itkeminen terapiassa omien tunteiden hyväksymisen tarvetta perheen, ystävien ja ryhmän jäsenten parissa. (Hasson, 2009). Ne voivat myös olla protestoinnin ilmaus, jolloin itkijän tavoitteena on ratkaista tilanne, ja itku on tällöin äänekästä ja kuulijoita ärsyttävää. (Rottenberg et al., 2008a). Itkeminen voi vahvistaa kiintymystä ja ystävyyssuhteita, mutta siihen liittyy myös tabuja. Joissakin kulttuureissa, yhteisöissä tai olosuhteissa tunteiden ilmaisua pidetään heikkoutena ja itku joudutaan tukahduttamaan. Esimerkiksi itkeminen työpaikalla esimiehen edessä on harvoin hyväksyttävää, etenkin miehiltä. (Hasson, 2009). Miksi ihmiset itkevät? Ihmiset itkevät erilaisissa tilanteissa ja hyvin monista eri syistä: onni, helpotus tai toiveen täyttymys, empatia, syvä esteettinen kokemus, suru tai menetys, kiukku, nöyryytys, syyllisyydentunne, ahdistus, epäonnistuminen, ristiriita, pettymys, rohkeuden menetys, lannistuminen ja avuttomuuden tunne saavat kyyneleet virtaamaan. (Miceli & Castelfranchi, 2003). Itku alkaa kun jokin psykologisesti merkittävä tapahtuma laukaisee tahdosta riippumattomassa hermojärjestelmässä siirtymisen sympaattisen hermoston taistele-tai-pakene -vaiheesta parasympaattiseen toipumisvaiheeseen; esimerkiksi monet eksyneet lapset alkavat itkeä vasta sitten, kun he jälleen löytävät vanhempansa. (Vingerhoets & Bylsma, 2007; Efran & Greene, 2012; Von Glahn, 2012). Tutkijat ovat käyttäneet fysiologisia menetelmiä, mm. sydämen lyöntitiheyden mittaamista, dokumentoidessaan siirtymistä ensimmäisestä vaiheesta toipumisvaiheeseen, jossa kyyneleet alkavat vuotaa. (Rottenberg et al., 2008a; Efran & Greene, 2012). Joskus lapset alkavat kuitenkin itkeä jo ennen vanhempien löytymistä. He voivat tuntea olonsa turvalliseksi, kun joku myötätuntoinen aikuinen ottaa heidät hoiviinsa ja auttaa heitä. Myös lapsen ikä, temperamentti ja

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Itkeminen on normaali reaktio. Ihmiset itkevät lukuisista eri syistä; taustalla voi olla hyvin monenlaisia tunteita surusta iloon ja pettymyksestä helpotukseen. Myös itkun konteksti vaihtelee: itkeä voidaan terapiassa, yksin tai ystävän seurassa tai useiden ihmisten läsnä ollessa. Yleisesti uskotaan, että itku helpottaa, mutta kaikki empiiriset tutkimukset eivät vahvista tätä, vaan vastakkaisiakin tuloksia on saatu. Tulosten vaihtelevuuteen vaikuttavat mm. itkemiseen liittyvät sosiaaliset tekijät ja ympäristö, läsnä olevien ja ympäristön suhtautuminen sekä erilaiset tutkimusmenetelmät ja -olosuhteet. Kaikki ihmiset eivät pysty itkemään edes sitä halutessaan, ja esteitä voidaan käsitellä terapiassa. Terapeuttinen itku voi helpottaa asiakkaan ahdistusta ja lieventää kroonisia oireita. Tutkimuksissa on sivuutettu lähes kokonaan se seikka, että myös terapeutti voi itkeä sessioiden aikana. Itkemisen uskotaan yleisesti purkavan patoumia ja lievittävän stressiä. Myös monet terapeutit ovat samaa mieltä. Psykodynaamisten teorioiden mukaan itkun pidättäminen voi olla jopa haitallista. Empiirisissä tutkimuksissa tulokset ovat kuitenkin olleet vaihtelevia. Erityisesti joissakin laboratorio-olosuhteissa tehdyissä analyyseissä itkemisellä ei ole todettu olevan minkäänlaisia myönteisiä vaikutuksia. Tulos on voinut olla jopa päinvastainen: ihmiset ovat kertoneet mielialansa laskeneen, ja samanaikaisissa fysiologisissa mittauksissa on havaittu itkevien henkilöiden sydämenlyöntitiheyden ja hikoilun lisääntyneen. (Vingerhoets & Bylsma 2007; Rottenberg et al., 2008a). Itkeminen on selkeästi inhimillinen reaktio. Kyyneleet vuotavat erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, ja niitä voidaan käyttää erilaisiin tarkoituksiin. Niiden avulla on mahdollista hakea myötätuntoa vihamieliseltä vastustajalta tai sympatiaa ja apua ystävällisiltä ja myötämielisiltä henkilöiltä. Ne voivat viestiä lepyttelyä, kiintymyksen ja

15


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

16

tausta vaikuttavat. Lisäksi pienet lapset voivat purskahtaa toisen vaiheen itkuun, kun heidän ongelmien ratkaisukykynsä loppuu, vaikka aikuisia ei olisikaan näköpiirissä. Evoluution kannalta tällainen käytös vaikuttaa eloonjäämiseen, koska se herättää lähellä olevat huomaamaan, että lapsi tarvitsee apua. (Efran & Greene, 2012). Ystävällinen ele, myötätuntoinen ääni, tutut kasvot tai muut turvallisuutta viestivät tekijät laukaisevat usein itkun. Ihmiset itkevät harvemmin kriisin huippuvaiheessa, vihamiesten läsnä ollessa tai aikoina, jolloin he tuntevat surua, jota ei ole mahdollista lievittää. (Efran & Greene, 2012). Toisinaan aikuiset ja lapset itkevät ratkaisemattomien ongelmien takia tai siksi, että ongelmiin ei näytä olevan mahdollista ollenkaan löytää ratkaisua. Näissä tilanteissa kyyneleet ovat merkki siitä, että henkilö ainakin väliaikaisesti on luopunut taistelusta tai yrittämisestä. Ne voivat kuitenkin merkitä myös jonkinlaista läpimurtoa. Ottamalla etäisyyttä ylivoimaiseen tilanteeseen tai asiaan henkilö voi säästellä ja kerätä voimavarojaan uuteen ponnistukseen. Tämä on verrattavissa vaikeaan pulmaan, joka pannaan syrjään illalla ja jota aletaan käsitellä uudelleen hyvin nukutun yön jälkeen. Koska ihmiset tavallisesti itkevät tuntiessaan olonsa turvalliseksi, kyyneleet voivat myös olla osoitus siitä, että henkilö on valmis ottamaan vastaan apua toisilta – ehkä terapeutilta, puolisolta tai muulta luotettavalta taholta. (Efran & Greene, 2012). Sukupuoli ja persoonallisuus vaikuttavat merkittävästi ja toisistaan riippumatta siihen, miten usein henkilö itkee. Naiset itkevät miehiä useammin ja pitempään kuin miehet, ja heille itku on monesti eräänlainen selviytymiskeino. Naiset ja miehet, joiden itsetunto on hyvä, voivat myös itkeä tavallista useammin. Neuroottisuus, ulospäin suuntautuneisuus ja empaattisuus lisäävät itkuherkkyyttä. (De Fruyt, 1997; Rottenberg et al., 2008b, Bylsma et al., 2011). Itkuun suhtautuminen vaihtelee Itkua on monenasteista aina vähäisestä silmien kostumisesta ääneen huutamiseen, ja se vaikuttaa voimakkaasti toisiin ihmisiin. Itkeminen ei ole pelkästään syvien tunteiden ilmaisutapa vaan myös eräs sosiaalisen kommunikaation muoto. (Warner & Shields, 2007). Aikuisen kyyneleet voivat herättää myötätuntoa ja sympatiaa, mutta myös torjuntaa ja halveksuntaa tai itkevän henkilön motiiveihin kohdistuvia epäilyksiä. Itkuun suhtautuminen riippuu monista tekijöistä, kuten itkijän ja muiden läsnäolijoiden sukupuoli, johtuuko itku surusta vai ilosta, sekä erityisesti aikuisten itkiessä, pitääkö katsoja itkijän kyyneleitä aitoina vai manipulointikeinona. (Warner & Shields, 2007). Tutkimusten perusteella vielä 1980-luvulla miehen itkua ei pidetty esimerkiksi Yhdysvalloissa sopivana,

mutta tilanne on muuttunut 11.9.2001 jälkeen. Warner ja Shields totesivat vuonna 2007 tehdyssä tutkimuksessa, että nykyään suhtaudutaan myönteisesti sekä miesten että naisten itkuun vakavissa tilanteissa, joita ei ole mahdollista hallita, esimerkiksi ero tai läheisen kuolema. Itkijän sukupuoli, rotu tai kyyneleet aiheuttava tunnetila (suru tai kiukku) eivät vaikuta asiaan. Tutkijoiden havaintojen mukaan sekä miehiin että naisiin suhtaudutaan myönteisemmin, jos itku on hillittyä, ei äänekästä. Pelkkää silmien kostumista pidetään merkkinä hallitusta vahvasta tunteesta. Erityisesti tämä pitää paikkansa miesten suhteen kaikissa tilanteissa. Naisten kyyneleet sen sijaan herättävät jonkin verran epäilyksiä niiden aitoudesta. Naisten uskotaan itkevän kiihkeämmin, mutta heidän myös oletetaan kykenevän miehiä paremmin kontrolloimaan itkuaan. Tähän sisältyy vihjaus, että heidän itkunsa on useammin tarkoitushakuista. (Warner & Shields, 2007). Helpottaako itku aina? Ajatus, että itku vaikuttaa puhdistavasti ja vapauttavasti, on syvään juurtunut. Monet ihmiset kertovat, että itku helpottaa ahdistusta ja vaikuttaa mielialaan tyynnyttävästi. Jotkut eivät kuitenkaan koe minkäänlaista muutosta, ja joidenkin mieliala jopa laskee itkemisen jälkeen. (Vingerhoets & Bylsma, 2007; Rottenberg et al., 2008a ja 2008b). Itkemisen kielteisiä vaikutuksia ovat mielialan lasku, masennus, hämmennys, väsymys ja heikotuksen tunne. Erityisesti laboratoriossa tehtyjen tutkimusten jälkeen osallistujat ovat raportoineet ahdistuneisuuden lisääntymistä ja surua tai kiihtymystä. (Vingerhoets & Bylsma, 2007; Bylsma et al., 2008; Bylsma et al., 2011). Empiirinen näyttö asiasta on vaihtelevaa. De Fruytin mukaan (1997) ulospäin suuntautuneisuus edistää sitä, että henkilö kokee itkemisen jälkeen helpotusta ja myönteisiä tunteita. Toisessa tutkimuksessa (Peter et al., 2001) ei kuitenkaan löytynyt vastaavaa yhteyttä ulospäin suuntautuneisuuden ja itkun jälkeisen mielialan väliltä. Myös Rottenberg ja kollegat ovat etsineet vastausta kysymykseen, mistä yksilölliset erot johtuvat: vuonna 2008 96 hollantilaista aikuista naista osallistui tutkimukseen, jossa selvitettiin useilla erilaisilla analyyseilla, mitkä seikat ennustivat itkemisen jälkeistä mielialaa sekä miten helposti ja usein kyseiset naiset itkivät. Todettiin, että persoonallisuuden piirteet kuten neuroottisuus, ulospäin suuntautuneisuus ja empaattisuus ennustivat, miten helposti ja miten usein osallistujat itkivät, mutta eivät ennustaneet mielialan muutosta. Sitä vastoin kliinisillä piirteillä oli enemmän yhteyttä mielialan muutokseen. Erityisesti aleksitymia, anhedonia, masennus ja ahdistuneisuus liittyivät mielialan laskuun itkemisen jälkeen. (Rottenberg et al., 2008b).


Erilaista itkua terapiassa Psykoterapiassa asiakkaat itkevät, kun he kokevat olonsa riittävän turvalliseksi ilmaistakseen siihen asti torjuttuja tunteitaan. (Miceli & Castelfranchi, 2003). On mahdollista sekoittaa itku, jolla on parantava ja helpottava vaikutus, avuttomaan ja epätoivoiseen itkuun, jonka laukaisee traumaattisten muistojen uudelleen eläminen terapiassa. Von Glahnin mukaan terapeuttinen itku, joka on äärimmäisen vahva ja eheyttävä kokemus ja jonka kautta asiakas spontaanisti prosessoi emotionaalisia muistoja, on erilaista verrattuna itkuun tilanteessa, kun asiakas käsittelee jotakin ylivoimaiseksi koettua tapausta, mikä vie hänet kestokyvyn äärirajoille ja saa hänet tuntemaan itsensä haavoittuvaksi. (Von Glahn, 2012). Terapeuttinen itku voi helpottaa käsiteltävän asian aiheuttamaa ahdistusta tai lievittää kroonisia oireita. Pari minuuttia kestävä kyynelehtiminen voi saada aikaan muutoksen, mutta todennäköisesti vain niillä

asiakkailla, jotka eivät ole läpikäyneet lukuisia hyvin vaikeita kokemuksia ja/tai jatkuvaa emotionaalista laiminlyöntiä. (Von Glahn, 2012). Miten terapeuttista itkua voidaan helpottaa? Von Glahnin mukaan terapeuttisen itkun helpottaminen on hyvin yksinkertaista. Usein mitä vähemmän terapeutti tekee, sen parempi. Itkeminen on luonnollinen prosessi, ja siihen pitää suhtautua kunnioittavasti ja kärsivällisesti. Kyyneleet voivat auttaa ihmisiä eheytymään haavoittavista kokemuksista samalla tavoin kuin normaalit kehon prosessit edistävät fyysistä paranemista. Kaiken perustana on luottamuksellinen ja turvallinen terapiasuhde ja ilmapiiri, jossa asiakkaan on mahdollista jakaa vaikeat kokemuksensa. Turvalliseksi koetun suhteen ja tunteiden purkamisen kautta asiakas valtaa takaisin sellaisia alueita itsestään, joita hän on aikaisemmin pelännyt myöntää ja omistaa. (Von Glahn, 2012). Terapeuttinen itku on yhteydessä sekä sympaattiseen että parasympaattiseen hermostoon. Henkilön tahdosta riippumaton hermojärjestelmä siirtyy sympaattisesta parasympaattiseen toimintaan eli hyvin jännittyneestä tilasta normalisoitumisen ja toipumisen vaiheeseen. Mitään ei varsinaisesti ”vapaudu” näiden biofyysisten muutosten tapahtuessa, vaikka henkilön adrenaliinitaso laskee ja keho rentoutuu. Sympaattisen hermoston toimintavaiheessa käsiteltävän vaikean kokemuksen oireet kasaantuvat, ja samanaikaisesti asiakas kokee, että hän on terapiassa kannustavassa ja häntä tukevassa ympäristössä. Vaikka asiakas voi vaikuttaa järkyttyneeltä, taustalla on tunne siitä, että jotakin syvällistä on tapahtumassa. Kun häntä ei painosteta millään tavoin paljastamaan enempää kuin hän haluaa, hän todennäköisesti osallistuu prosessiin mielellään. Terapeutin tuella tämä vaihe saavuttaa psykofysiologisen huipun ja seuraa siirtyminen parasympaattiseen eli eheytymisja parantumisvaiheeseen. Kun näin tapahtuu, kaikki fysiologiset reaktiot vähenevät nopeasti ja vaikean kokemuksen uudelleen eläminen kokonaan tai osittain – ikään kuin se tapahtuisi nykyhetkessä – korvaa aikaisemman vaiheen pelon ja/tai ahdistuksen aiheuttamat reaktiot. Samanaikaisesti asiakas kokee terapeuttisen emotionaalisen vapautumisen. (Vingerhoets & Bylsma, 2007; Efran & Greene, 2012; Von Glahn, 2012). Terapeuttinen itku on kaikenkattava tervehtymiseen vaikuttava tekijä. Nykyajan ohjekirjojen mukaan toteutettavissa terapioissa on aina syytä muistaa, että terapeuttiselle itkulle on tilaa vain kun asiakkaat kokevat, että terapeutti on riittävän kiinnostunut heistä ihmisinä, ei vain kimppuna oireita, joille on etsittävä nimi ja joita on hoidettava ja lievennettävä. (Von Glahn, 2012).

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Samana vuonna Bylsma ja kollegat kartoittivat kansainvälisessä tutkimuksessa yli 4000 miesten ja naisten itkuepisodia 35 maassa. Osallistujista (2181 miesopiskelijaa, 2915 naisopiskelijaa) enemmistö koki itkun helpottavana: mieliala parani ja jännitys lieveni, mistä seurasi ahdistuksen laukeaminen ja helpotuksen tunne eli katarsis-kokemus. (Bylsma et al., 2008). Muutamaa vuotta myöhemmin saatiin kuitenkin erilainen tulos tutkimuksessa, johon osallistui 97 Tilburgin yliopistossa Hollannissa opiskelevaa naista ja jossa selvitettiin, keiden mielialaa itku parantaa ja mitkä seikat vaikuttavat asiaan. Osallistujat kirjasivat yksityiskohtaisesti 1004 itkemisepisodia, ja heidän mielialaansa analysoitiin sekä itkemistä ennustavana että siitä johtuvana tekijänä. Vain yhdellä kolmanneksella mieliala parani jälkeenpäin. Tutkijat totesivat, että sosiaalinen ympäristö ja henkilön yksilölliset piirteet liittyivät itkemisen myönteisiin vaikutuksiin. Mieliala koheni parhaiten, jos läsnä oli yksi itkijälle läheinen henkilö, ja vähiten jos läsnäolijoita oli monia. Useat silminnäkijät voivat aiheuttaa itkijälle häpeää tai hämmennystä, ja he voivat myös yrittää estää itkemistä, mikä ehkäisee mielialan paranemista. (Bylsma et al., 2011). Monet tutkimukset viittaavat siihen, että itkemisen kontekstilla on tärkeä rooli. Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa siihen, vapauttaako itku vai ei. Sosiaalisen tuen saaminen, ratkaisun löytäminen ongelmaan sekä uusi oivallus ja ymmärtämys tilanteesta, joka sai henkilön itkemään, edistävät sitä, että itkeminen koetaan helpottavana ja patoumia purkavana. Jos itkua joutuu tukahduttamaan tai siihen liittyy häpeää, seuraukset eivät tavallisesti ole myönteisiä. (Vingerhoets et al., 2007; Bylsma et al., 2008; Bylsma et al., 2011;).

17


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

18

Asiakas, joka ei pysty itkemään vaikka haluaisi Itkeminen auttaa purkamaan jännitystä; se voi johtaa entistä syvempiin oivalluksiin, ja itkutapahtuma on intiimi hetki, joka voi auttaa luomaan yhdistävän siteen kahden ihmisen välille. Uskotaan myös, että syvien tunteiden ilmaiseminen johtaa pysyviin muutoksiin. Osa ihmisistä kuitenkin kokee, etteivät he kykene itkemään vaikka haluaisivat. Tai he voivat itkeä yksin ollessaan, mutta eivät toisten seurassa tai terapiasession aikana. (Howes, 2012). Estoinen henkilö on liian tietoinen itsestään eikä kykene toimimaan vapaasti ja luonnollisesti. Vauvat osaavat itkeä heti syntymänsä jälkeen. Myöhemmin lasten itkua pyritään hillitsemään, niin että he pystyisivät toimimaan paremmin sosiaalisessa ympäristössään. Ehkä itkun paheksuminen aikuisten taholta ja liian monta kertaa kuullut viestit ”isot pojat/tytöt eivät itke” tai ”tunteilu on heikkoutta” ovat saaneet jotkut ihmiset kokemaan, ettei itkeminen ole hyväksyttävää, ja he ovat oppineet tukahduttamaan itkun kokonaan. Jotain ikävää on saattanut tapahtua kyseisen henkilön itkiessä toisten nähden. Asiakas saattaa myös pelätä seurauksia: sekoaisiko hän, väheksyisikö terapeutti häntä tai kokisiko asiakkaan itkun ylivoimaisena? Mitä asiakas voittaisi itkemällä tai hillitsemällä itsensä? Kaikkia näitä esteitä voidaan käsitellä sessioissa. (Howes, 2012). Jos kysymyksessä on itkemiseen liittyvä pelko, esimerkiksi että joku näkee henkilön itkevän, on mahdollista käyttää systemaattista desensitisaatiota, käyttäytymisterapeuttista menetelmää, jossa pelkoa ja ahdistusta vähennetään altistamalla asiakas vähitellen pelkäämälleen tekijälle. Esimerkkiharjoitus: Kuvittele, että itket. Rentoudu. Kuvittele, että itket terapeuttisi edessä. Rentoudu. Kuvittele, että itket ja katsot samalla terapeuttisi kuvaa. Itke terapeutin vastaanottohuoneen ulkopuolella. Itke, kun kuuntelet hänen puhelinvastaajaansa. Itke odotushuoneessa, mene sitten sessioon ja jatka itkua. (Howes, 2012). Okada (1991) totesi 10 vuotta kestäneessä tutkimuksessa, jossa analysoitiin masentuneiden henkilöiden itkemistä, että 57,7 prosenttia naisista mutta vain 4,9 prosenttia miehistä itki helposti terapiakäyntien aikana. Hammen ja Padesky (1977) puolestaan raportoivat, että dysforiaa potevista miehistä 43 prosenttia ja naisista 14 prosenttia ei kertomansa mukaan kyennyt itkemään silloinkaan, kun he halusivat sitä. Tämä viittaa siihen, että masentuneiden naisten on helpompi itkeä kuin masentuneiden miesten. (Vingerhoets et al., 2007). Vaikka länsimainen kulttuuri on tulossa yhä enemmän sukupuolineutraaliksi, miesten on vielä nykyäänkin vaikeampi itkeä julkisesti kuin naisten. Ehkä miesten perinteisistä rooleista sotilaina ja suojelijoina

johtuu, että heidän odotetaan pysyvän urheina ja välttävän osoittamasta minkäänlaisia heikkouden merkkejä. Miehet voivat kokea terapiassa itkemisen kasvojen menetyksenä, ja siitä johtuva hämmennys voi joskus jopa aiheuttaa terapian keskeyttämisen. Sellaisten reaktioiden ennalta ehkäisemiseksi miehiä voidaan varoittaa etukäteen itkun mahdollisista vaikutuksista ja vakuuttaa heille, että kyyneleet terapiassa ovat myönteinen asia ja merkkinä rohkeudesta ja voimasta, eivät heikkoudesta. (Efran & Greene, 2012). Terapiassa on tärkeää olla oma itsensä käsillä olevassa tilanteessa. Jos asiakas ei kerta kaikkiaan pysty itkemään, ehkä se on vain hyväksyttävä. Miksi tuhlata energiaa sellaiseen, mitä pitäisi olla ja tehdä, jos se ei onnistu. Muussa tapauksessa asiasta saattaa tulla ylimääräinen ongelma, josta asiakas syyttää itseään. Joskus on viisainta keskittyä siihen, mitä asiakas todella tuntee, ei siihen, mitä hän ei kykene tuntemaan. (Howes, 2012). Miten suhtautua asiakkaan itkuun? Kaikki terapeutit eivät välttämättä tiedä miten toimia aikuisen itkiessä. Kliinisen kokemuksensa perusteella Efran ja Greene (2012) ehdottavat menettelytapoja tilanteeseen, jossa asiakkaan kyyneleet alkavat virrata: Ensiksikin on syytä välttää tunkeilua ja hermostunutta olalle taputtelua tai halauksia. Itkevä henkilö tarvitsee rauhallisen ja turvallisen tilan, jossa hän voi prosessoida ajatuksiaan ja tunteitaan. Tässä vaiheessa ei myöskään kannata pommittaa asiakasta kysymyksillä, miksi hän itkee tai mikä on hätänä. Näitä seikkoja on mahdollista käsitellä myöhemmin. On parasta antaa asiakkaan itkeä rauhassa eikä kiirehtiä eteenpäin sessiossa. Jotakin tärkeää on tapahtumassa – ehkä merkittävä läpimurto tai henkilö on luopumassa toimimattomasta lähestymistavasta. (Efran & Greene, 2012). Hyvä peukalosääntö on, että niin kauan kuin asiakas itkee vuolaasti, terapeutin ei tarvitse tehdä mitään. Jos terapeutti istuu tarpeeksi lähellä, hän voi korkeintaan koskettaa kevyesti asiakkaan käsivartta. Nenäliinaa voi myös tarjota. Kaikki muu voi tuntua tunkeilulta ja on ehkä vain haitaksi. Terapeutista voi tuntua, että muutaman minuutin itku kestää ikuisuuden, mutta itkeminen on luonnollinen ja sopeutumista edistävä prosessi, ja on parasta antaa sen päättyä omia aikojaan. (Efran & Greene, 2012). Ennen kaikkea on syytä välttää terapeutin omasta ahdistuksesta johtuvaa itkun väheksymistä (”ei ole mitään syytä itkeä”) tai vakuutteluja (”kaikki tulee selviämään”). Vaikka terapeutti haluaisi asiakkaan hillitsevän itsensä, itkun lopettaminen ei eliminoi ongelmaa. Koska terapiassa asiakkaan toivotaan olevan kosketuksissa kokemukseensa, hänen itkua koskevat anteeksipyyn-


Myös terapeutti itkee Äskeisessä tutkimuksessa Blume-Marcovici ja kollegat (2013) analysoivat yhdysvaltalaisten terapeuttien omia kokemuksia ja suhtautumista terapeutin itkemiseen sessioiden aikana. Terapeutin itku on lähes kokonaan sivuutettu kirjallisuudessa. Tutkijat löysivät vain yhden kvalitatiiviseen tutkimukseen perustuvan väitöskirjan ja kolme tapauskuvausta, jotka oli aikaisemmin kirjoitettu tästä aiheesta. Online-kyselyyn vastasi 684 terapeuttia tai terapeutiksi opiskelevaa henkilöä, heistä 75 prosenttia oli naisia. Vastaajien ikä vaihteli 22 vuodesta 85 vuoteen. Kognitiivis-behavioraalista terapiaa harjoitti 35 prosenttia osallistujista, 23 prosenttia tarjosi erilaisia terapiamuotoja keskittyen psykodynaamiseen lähestymistapaan, ja 19 prosenttia tarjosi useita terapiamuotoja ilman psykodynaamista suuntautumista. (Blume-Marcovici et al., 2013). Vastaajista 72 prosenttia kertoi itkeneensä joskus terapiassa, heistä 30 prosenttia edeltävän kuukauden aikana. Iäkkäämmät ja kokeneemmat terapeutit sekä psykodynaamista lähestymistapaa käyttävät terapeutit itkivät todennäköisimmin. Tämä viittaa siihen, että kokeneet terapeutit voivat paremmin antaa itselleen luvan ilmaista sellaisia tunteita sessioiden aikana. Naisterapeuttien ei todettu itkevän istunnoissa enempää kuin miesten huolimatta siitä, että naiset raportoivat itkevänsä työn ulkopuolella useammin kuin miehet. (Blume-Marcovici et al., 2013). Epäsuhta jokapäiväisessä elämässä ja terapiassa itkemisen välillä oli johdonmukainen teema. Iäkkäät terapeutit itkivät harvemmin sessioiden ulkopuolella kuin nuoret terapeutit, vaikka he kertoivat itkevänsä näitä useammin asiakkaiden kanssa. Itkeminen jokapäiväisessä elämässä liittyi useimmiten kielteisiin tunteisiin, sen sijaan terapiassa itku liittyi surun (75 %) lisäksi

myös muihin tunteisiin, kuten liikutuksentunne (63 %), lämpö (33 %), kiitollisuus (15 %) ja ilo (12 %). Tutkijoiden mukaan tämä on osoitus siitä, että itkeminen terapiassa on luonteeltaan erilaista kuin kyyneleet muussa elämässä. Kuitenkin terapeuttien kertoman mukaan kun he itkivät edellisen kerran sessiossa, asiakas oli kuvaillut suruun, murheeseen ja voimattomuuteen liittyviä kokemuksia. (Blume-Marcovici et al., 2013). Terapeutin persoonallisuus liittyi vain löyhästi itkemiseen. Avoimuus ja ulospäin suuntautuneisuus olivat merkittävimmät itkutaipumusta lisäävät piirteet. Tulos saattoi kuitenkin johtua siitä, että kysely oli tältä osin hyvin lyhyt. Terapeutin empatialla oli yhteyttä itkemistaipumukseen, mutta ei siihen, miten usein terapeutti itki. Tosin tämäkin tulos saattoi johtua käytetyn empatia-asteikon rajallisuudesta. (Blume-Marcovici et al., 2013). Koska tutkimus ei tarjoa objektiivista tietoa siitä, miten terapeutin kyyneleet vaikuttavat asiakkaisiin ja miten nämä suhtautuvat itkevään terapeuttiin, lisätutkimukset asiasta ovat tarpeen. Terapeuttien olettamusten mukaan heidän itkullaan ei juuri ollut merkitystä (53,5 %) tai sillä oli ollut myönteinen vaikutus (45,7 %) terapiasuhteeseen. Vajaa prosentti uskoi, että vaikutus oli ollut asiakkaalle vahingollinen. Tutkijat arvelevat terapeuttien omien kokemusten jakamiseen liittyvän kirjallisuuden perusteella, että vaikutus on myönteinen silloin, kun terapeutin ja asiakkaan välinen suhde on ennestään vahva, mutta se voi olla haitallinen, jos suhde on hauras tai kielteinen. (BlumeMarcovici et al., 2013). Lopuksi: Itkeminen on inhimillistä, ja se vaikuttaa voimakkaasti sekä itkijään että toisiin ihmisiin. Kyyneleet voivat herättää myötätuntoa ja sympatiaa, mutta myös torjuntaa ja halveksuntaa tai itkevän henkilön motiiveihin kohdistuvia epäilyksiä. Itkuun suhtautuminen riippuu monista sekä itkijään että ympäristöön liittyvistä tekijöistä. Itkun vaikutuksista saadut vaihtelevat, jopa vastakkaiset tutkimustulokset viittaavat siihen, että on kiinnitettävä enemmän huomiota sosiaalisiin tekijöihin ja ympäristöön, jossa itkeminen tapahtuu, jotta voidaan paremmin selvittää, milloin itku vaikuttaa myönteisesti. Myönteiset vaikutukset ilmenevät todennäköisemmin luonnollisessa ympäristössä kuin laboratorio-olosuhteissa; kun itkun on aiheuttanut ongelma, joka on mahdollista ratkaista; kun itkijä on henkilö, jonka on helppo ilmaista tunteitaan ja kun hän ei ole masentunut tai ahdistunut. (Rottenberg et al., 2008a). Terapiasessioissa itkevät sekä asiakas että terapeutti. (Blume-Marcovici et al., 2013).

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

tönsä ja selittelynsä torjutaan lempeästi. Asiakkaan itkiessä ei myöskään kannata tarjota tulkintoja tapahtuvasta, vaikka terapeutti uskoisikin niiden olevan oikeita. (Efran & Greene, 2012). Paras tapa saada tietoa asiakkaan tunteista on kysyä, mitä hän ajattelee. Ei ”mitä sinä tunnet” vaan ”mitä sinä nyt ajattelet”. Asiakkaan ajatukset vievät hänet lähemmäksi niitä kuvia ja muistoja, jotka helpottavat siirtymistä järkytyksestä ja mielenliikutuksesta toipumiseen. (Efran & Greene, 2012). Jos asiakas on kokenut menetyksen ja terapeutti haluaa johdatella hänet parasympaattiseen vaiheeseen, on hyödyllistä pyytää häntä muistelemaan miellyttäviä ja onnellisia yhdessä vietettyjä hetkiä kyseisen henkilön kanssa. Tämä saa useimmiten kyyneleet virtaamaan paremmin kuin kuvaukset hautajaisista tai kuolemaan liittyvistä tapahtumista. (Efran & Greene, 2012).

19


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Toistaiseksi on tutkittu enimmäkseen itkemistä reaktiona kielteisiin tapahtumiin, joten tulevissa tutkimuksissa on hyödyllistä selvittää myös myönteisiin tunteisiin liittyvän itkun taustoja. Lisätieto on tarpeen myös itkemisen konteksteista, sosiaalisen ympäristön vaikutuksista ja siitä, millainen tuki auttaa parhaiten

20

itkijää. Lisäksi tarvitaan pitkän aikavälin tutkimuksia, joissa selvitetään, millä tavoin itkemisen hyödyt ilmenevät ja miten pitkään ne kestävät. (Rottenberg et al., 2008a). Tarpeellista on myös saada objektiivista tietoa siitä, miten terapeutin itku vaikuttaa asiakkaisiin. (Blume-Marcovici et al., 2013).

Lähteet: Blume-Marcovici A, Stolberg R, Khademi, M. (2013). Do Therapists Cry in Therapy? The Role of Experience and Other Factors in Therapists’ Tears. Psychotherapy DOI: 10.1037/a0031384 Bylsma LM, Croon MA, Vingerhoets AJJM, Rottenberg J. (2011). When and for whom does crying improve mood? A daily diary study of 1004 crying episodes. Journal of Research in Personality. 45 (2011) 385–392. Bylsma LM, Vingerhoets AJJM, Rottenberg J. (2008). When is crying cathartic? An international study. Journal of Social and Clinical Psychology, 27, 1080–1102. Efran J, Greene M. (2012). Why We Cry? A Clinician’s Guide. Psychotherapy Networker, 2012 May/June De Fruyt F. (1997). Gender and individual differences in adult crying. Person. Individ. Diff. Vol. 22, No. 6, pp. 937-940. Hammen CL,Padesky CA. (1977) Sex differences in the expression of depressive responses on the Beck Depression Inventory. Journal of Abnormal Psychology, 1977; 36:609–614 Hasson O. (2009). Emotional Tears as Biological Signals. Evolutionary Psychology, 2009. 7(3): 363-370 Howes R. (2012). How to Cry in Therapy. Psychology Today, (Therapy), January 5, 2012 Miceli M, Castelfranchi C. (2003). Crying: discussing its basic reasons and uses. New Ideas in Psychology 21 (2003) 247–273 Peter M, Vingerhoets AJJM, van Heck GL. (2001). Personality, gender, and crying. European Journal of Personality, 15, 19–28. Okada F. (1991). Is the tendency to weep one of the most useful indicators for depressed mood? Journal of Clinical Psychiatry 1991; 52:351–352 Rottenberg J, Bylsma LM, Vingerhoets AJJM. (2008a). Is Crying Beneficial? Current Directions in Psychological Science, Vol. 17, 6: 400404. 10.1111/j.1467-8721.2008.00614.x Rottenberg J, Bylsma LM, Wolvin V, Vingerhoets AJJM. (2008b). Tears of sorrow, tears of joy: An individual differences approach to crying in Dutch females. Personality and Individual Differences, 45 (2008) 367–372. Von Glahn J. (2012). In Praise of Therapy’s Best Kept Secret. Psychotherapy Networker, 2012 May/June Warner LR, Shields SA. (2007). The perception of crying in women and men: Angry tears, sad tears, and the “right way” to weep (pp. 92 - 118). In U. Hess & P. Phillipot (Eds.) Emotion recognition across social groups. Cambridge University Press. Vingerhoets AJJM, Bylsma L. (2007). Crying as a multifaceted health psychology conceptualization: crying as a a coping, risk factor, and symptom. The European Health Psychologist, vol. 9: 68 – 74. Vingerhoets AJJM, Rottenberg J, Cevaal A, Nelson JK. (2007). Is there a relationship between depression and crying? A review. Acta Psychiatr Scand 2007: 115: 340–351. DOI: 10.1111/j.1600-0447.2006.00948.x


UUSIA KOULUTUKSIA

Psykoanalytica seminaari 12.-13.9.2013 HELSINKI

Psykoanalyyttisesta paripsykoterapiasta Torstai 12.9. klo 10-17 Sisäistetty käsitys parista - mielessä elävä pari

• Parisuhdekäsityksestä: ”couple state of mind” • Sisäistetystä parista: mies - nainen - äidillisyys - isällisyys • Vietit ja objektisuhteet parisuhteen/paripsykoterapian näyttämöllä • Kantanäky, oidipaalisuus ja madonnakonstellaatio • Parisuhteen dynamiikasta: olemisen ja kokemisen tiloista

Psykoanalyyttisen paripsykoterapian käsitteistä ja menetelmästä

• Projektiivisesta identifikaatiosta • Seksuaalisuudesta, rakkaus - viha, Eros ja Thanatos • Paripsykoterapian menetelmästä: aloittaminen, prosessi, lopettaminen • Transferenssi - vastatransferenssi - holding - container - contained • Paripsykoterapeutti psykoterapian prosessissa

Kouluttaja:

VET Psykoterapeutti Pirjo Tuhkasaari

Ilmoittautuminen

Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai email: raija.italuoma@psyk.fi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Perjantai 13.9. klo 9-16

21


PSYYKE JA SOMA

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Energiapsykologia psykoterapian ja kivunhoidon osana

22

Abstrakti Energiapsykologia-termin on kehittänyt amerikkalainen psykologi Fred Gallo. Energiapsykologia koostuu useista energiameridiaani-pohjaisista mieli-keho-terapioista. Ne sisältävät sekä diagnostisia että hoidollisia menetelmiä potilaan virittäytyessä samalla emotionaaliseen ongelmaansa. Haittaavia tunteita lievitetään sormenpäillä tapahtuvan akupunktiopisteiden stimuloinnin avulla. Energiapsykologiset menetelmät vaihtelevat sen mukaisesti, onko niissä painopiste pääasiassa akupisteiden taputtelussa (nk. algoritmimalli), vai pohjautuuko työskentely akupisteiden taputtamisen lisäksi psykologiseen lihastestausmenetelmään. MITÄ ENERGIAPSYKOLOGIA ON? Energiapsykologia on yksi uusimmista psykoterapian suunnista, joka on levinnyt USA:sta Eurooppaan 1990-luvulla. Energiapsykologiassa psykologinen parantuminen perustuu samoihin periaatteisiin kuin akupunktiossa. Energiapsykologiaa kutsutaan myös psykologiseksi akupunktioksi. Energiapsykologian kehitys lähti psykologi Roger Callahanin akupunktiotutkimuksista. Näistä Callahan kehitti energiaterapian Thought Field Therapy (TFT) (Callahan, Turbo, 2001). TFT:stä Gary Craig kehitti EFT:n (Craig, 2006) ja psykologi Fred Gallo EDxTMTM:n (Gallo, 2000). Energiapsykologiassa psykologisten ongelmien taustalla on sisäisen energian jumi tai tukos energiasysteemissämme. Negatiivisiksi koetut tunteet, ajatukset ja kipu ovat merkkejä energeettisen systeemimme epätasapainosta. Menetelmässä hyödynnetään kiinalaisesta lääketieteestä tuttua kehon energiasysteemiä, joka sisältää hermoston hienojakoista sähköistä aktiviteettia,

akupunktuurimeridiaaneja ja energiakeskuksia. Energiapsykologian keskeisiä käsitteitä ovat tunneja ajatusenergia, joiden ajatellaan olevan vuorovaikutuksessa kehon energiasysteemin kanssa. Psykologinen toiminta koostuu kognitiivisten, hormonaalisten, neurologisten, geneettisten, neurokemiallisten ja ympäristötekijöiden ohella myös bioenergeettisistä tekijöistä, jotka ilmenevät ihmisen tunnekokemuksissa, käyttäytymisessä ja ajattelussa. Virittäytyminen ja kehotietoisuus Energiapsykologiassa hoidetaan muun muassa negatiivisieksi koettuja tunteita ja kiputuntemuksia, joita hoidon aikana on tietoisesti ajateltava. Tätä kutsutaan virittäytymiseksi. Virittäytymiseen kuuluu myös tunteen tai kivun havainnointi omassa kehossa, missä ja miltä se tuntuu juuri tällä hetkellä. Intensiteettiä arvioidaan SUD-asteikolla 0-10 ennen hoitoa ja hoidon jälkeen (Subjective Unit of Distress). Virittäytyminen edellyttää siis läsnäoloa omassa kokemuksessa, ja se muistuttaa paljon hyväksyvän tietoisen läsnäolon menetelmää. Akupunktiopisteiden stimulointi Ongelmaan virittäytyessä, energiakanavilla sijaitsevia pisteitä stimuloidaan taputellen sormenpäillä negatiivisten tunteiden vapauttamiseksi (engl. tapping). Jokaiseen energiapsykologiseen menetelmään kuuluu valmiita hoitosarjoja negatiivisten tunteiden käsittelemiseksi. Hoitosarjoja kutsutaan algoritmeiksi, sillä niissä taputellaan pisteitä tietyssä järjestyksessä. Kuvassa 1. on nähtävillä yleisimmät energiapsykologiassa käytetyt pisteet ja kuvassa 2. on esimerkki kämmensyrjän pisteen taputtelusta. Kehon pisteiden taputtamista osana hoitoa käyttävät useat erilaiset tekniikat, kuten EDxTM, MBEP ja EFT.


PSYYKE JA SOMA

Kuva 2. Esimerkki kämmensyrjän pisteen (KÄSY) stimuloinnista. Kuva: Karita Palomäki.

EDxTM™ EDxTMTM eli Energy Diagnostic & Treatment Method on bioenergia-teoreettinen ja terapeuttinen lähestymistapa, jonka on kehittänyt psykologi Fred Gallo (Gallo, 2000). Hän on yhdistänyt terapeuttiseen lähestymistapaansa menetelmiä soveltavasta kinesiologiasta, akupunktuuri-meridiaaniopista ja kognitiivisesta terapiasta hoitaakseen tehokkaasti psykologisia ongelmia. EDxTM on integratiivinen menetelmä, jonka mukaan ongelmalla on energeettinen rakenne. Siinä käytetään apuna myös manuaalista lihastestausta psykologisten ongelmien energeettisten puolien diagnosoimiseksi. Ongelman energeettisen häiriön tiedon avulla terapeutti voi suunnitella ja käyttää täsmällisiä hoitoja vapautettaessa ongelman affektiivisia ja kognitiivisia puolia. EDxTM on terapeuttinen voimatyökalu, jota voidaan käyttää yksin tai yhdessä muiden psykologisten lähestymistapojen kanssa.

Mindfulness-perusteinen energiapsykologia (MBEP) Energiapsykologiset tekniikat voidaan yhdistää hyväksyvään tietoiseen läsnäoloon eli mindfulness-lähestymistapaan, jolloin hoidon tulokset paranevat. Molemmissa lähestymistavoissa on saavutettu samansuuntaisia tutkimustuloksia esimerkiksi stressinsäätelykyvyn parantumisessa sekä erilaisten riippuvuuksien, kuten päihteidenkäytön, tupakoinnin ja tunnesyömisen vähenemisessä. Energiapsykologiassa tietoinen läsnäolo on erityisesti tärkeää silloin, kun ongelmaan virittäydytään. Virittäytyessä kokemus tuodaan kehoon ja havainnoidaan sitä, mitä ja miten se kehossa koetaan. Myös terapeutin tulee ylläpitää omaa läsnäoloaan terapeuttisen prosessin aikana ja samalla ohjata asiakasta olemaan läsnä kaikelle havaitsemalleen ja kokemalleen. Olemalla tietoisesti läsnä terapeutti voi yhdessä asiakkaan kanssa havainnoida hetki hetkeltä esille nousevia ajatuksia, ja auttaa asiakasta kohtaamaan ne myötätuntoisesti ja näin edistää asiakkaassa vahvistuvaa vapauden tunnetta. EFT EFT eli Emotional Freedom Techniques (Craig, 2006) on tieteellisesti tutkittu menetelmä itsehoitoon ja terapeuttiseen käyttöön. Terapeuttisen käytön lisäksi menetelmää sovelletaan menestyksekkäästi coachingissa, urheilijoiden henkisessä valmennuksessa ja yritysmaailmassa. EFT:n rakenne on kehitetty yksinkertaiseksi ja helpoksi, jotta sitä voi käyttää myös itsehoidossa. Se muodostuu ongelmaan (tunne, muisto, kipu tms.) virittäytymisestä ja ns. hyväksyntälauseista yhdessä kasvojen, vartalon ja käden pisteiden taputtelun kanssa

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Kuva 1. Energiapsykologiassa yleisimmin käytetyt taputtelupisteet. Kuva: Juha Siira.

Psykologiset ongelmat koostuvat monista elementeistä, ja energeettinen rakenne on yksi merkittävimmistä. Olisi kuitenkin väärin olettaa, että energeettinen häiriö pelkästään aiheuttaisi psykologiset ongelmat. Esimerkiksi post-traumaattinen stressihäiriö eli PTSD sisältää ympäristöllisiä (traumaattinen tapahtuma), neurologisia (amygdalan aktiviteetti), kemiallisia (hormonaalinen aktiviteetti), kognitiivisia (sisäinen puhe), energeettisiä (sekasorrot ajatuskentässä, meridiaanit) ja systeemin sisäisiä tiloja. Kun PTSD:tä hoidetaan energeettisellä tasolla, potilas virittäytyy traumaansa samalla kun hän stimuloi tiettyjä akupisteitään. Tällä saadaan aikaan muutos energeettisesti kyllästetylle PTSD:n rakenteelle. Vaikka tämä menetelmä on tehokas, se ei kuitenkaan todista sitä, että tila olisi pelkästään energeettinen. Kun trauman jälkeisiä tiloja hoidetaan energiapsykologisin menetelmin, tapahtuu muutoksia myös kausaalisella tasolla (Gallo, 2003).

23


PSYYKE JA SOMA (kuva 1 ja 2.). Taputtelun ohessa puhutaan ääneen omasta tunteesta/kivusta, ja lopuksi tehdään tasapainotussarja. Ongelmaan virittäytyessä hyödynnetään SUD-asteikkoa, jotta vastetta voidaan arvioida taputtelukierroksen jälkeen.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

ENERGIAPSYKOLOGIAN TUTKIMUKSIA Energiapsykologiaa käsitteleviä tutkimuksia on tehty lähinnä Pohjois-Amerikassa. Tutkimuksia on julkaistu arvostetuimmissa tieteellisen tutkimuksen julkaisuissa (mm. Journal of Clinical Psychology). TFT:n ja EFT:n tehokkuutta käsittelevät tutkimukset ovat liittyneet mm. pelkojen ja ahdistuneisuuden hoitoon (Callahan, 2001), pelkoihin ja minäkäsitykseen (Wade, 1990), post-traumaattisiin stressioireisiin (Figley, Garbonell, 1995; Diepold, Goldstein 2000), esiintymispelkoon (Schoninger, 2001) ja pieneläinpelkoihin (Wells, Polglase et al, 2003). Andraden ym. (Andrade, Feinstein, 2003) tutkimus toteutettiin Etelä-Amerikassa. Tutkimus koostui 5000:sta viiden vuoden aikana diagnosoidusta henkilöstä, joilla oli paniikkihäiriöitä, torikammoa, sosiaalisia pelkoja, tiettyjä tarkkarajaisia pelkoja, pakko-oireita, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, posttraumaattista stressihäiriötä, akuuttia stressihäiriötä ja syömishäiriöitä. Tutkijoiden mukaan taputteluryhmään osallistuvien tulokset olivat 90 %:sti positiivisia ja 76 %:lla oireet olivat kokonaan poissa. Taulukossa 1. on kooste osasta vuosina 2005-2012 tehdyistä tutkimuksista (Feinstein, 2012).

24

ENERGIAPSYKOLOGIA KIVUN HOIDOSSA Ortopedi Robert Becker on kirjassaan The Body Electric (Becker, Selden, 1995) pyrkinyt todentamaan akupisteitä. Becker tutki teoriaa, että meridiaanipisteet ovat sähköisiä johtimia. Meridiaaneja käytetään sanomien lähettämiseen edestakaisin aivoista ja vaurioituneesta kehon paikasta edistämään parantumista sekä luomaan tietoisen havainnon kivusta. Energiapsykologian ytimessä ovat negatiivisten, jopa toimintakykyä heikentävien tunteiden purkaminen. Kipua kokiessaan asiakas kokee samalla eriasteisia tunteita, joihin taputtelutekniikoilla voidaan vaikuttaa. Aluksi on tärkeää tarkentaa, miten kipu on paikantunut kehoon: missä kohtaa se tarkemmin sijaitsee, miten voimakasta ja millaista se on. Lisäksi tarkastellaan sitä, millaisia tunteita kipu herättää. Näin muodostetaan kokonaisvaltaisempi käsitys siitä, minkälainen merkitys kivulla on asiakkaalle. Sen jälkeen kipua voidaan lähestyä joko suoraan kipuun vaikuttavien pisteiden taputtamisen avulla tai keskittyä tunnehäiritsevyyden lievittämiseen siihen erityisesti soveltuvien pisteiden avulla (Siira, Saarinen, 2008).

Kirjoittajat: Juha Siira, Joensuu. Kipupsykologi, ratkaisukeskeinen psykoterapeutti, hypnoterapeutti, EDxTM- kouluttaja ja EMDR-terapeutti. E-mail: juha.siira@pkssk.fi Karita Palomäki, Tuusula. Psykofyysinen fysioterapeutti, TRE-ohjaaja, EFT Matrix Reimprintingterapeutti ja NLP Master/työnohjaaja. E-mail: info@ mieliliike.fi Lähteet: Andrade J, Feinstein D. Energy psychology: Theory, indications, evidence. In D. Feinstein, Energy psychology interactive. Ashland, OR: Innersource. 2003. Becker R, Selden G. The Body Electric. Electromagnetism and The Foundation of Life. Quill. New York. 1985. Callahan R. The impact of thought field therapy on heart rate variability. Journal of Clinical Psychology, 57(10), 1153-1170. 2001. Callahan R, Turbo R. Tapping the Healer Within. Contemporary Books. 2001. Craig G. EFT-käsikirja. Tunteitten vapautustekniikat. Lotus kirjat Oy. 2006. (PDF-versio ladattavissa www.eft.fi) Diepold J H Jr, Goldstein D. Thought field therapy and QEEG changes in the treatment of trauma: A case study. Moorestown, NJ: Author. 2000. Feinstein D. Acupoint stimulation in treating psychological disorders: Evidence of efficacy. Review of General Psychology, Vol 16(4), Dec 2012, 364-380. http://innersource.net/ep/images/ stories/downloads/Acupoint_Stimulation_Research_Review. pdf Figley C R, Carbonell J. The ’Active Ingredient’ Project: The Systematic Clinical Demonstration of the Most Efficient Treatments of PTSD, A Research Plan. Tallahassee: Florida State University Psychosocial Stress Research Program and Clinical Laboratory. 1995. Gallo F. Energy Diagnostic and Treatment Methods. A Norton Professional Book. 2000. Gallo F. Energy Psychology in Psychotherapy. A Norton Professional Book. 2003. Schoninger B. [Thought field therapy] in the treatment of speaking anxiety. Unpublished doctoral dissertation. Cincinnati, OH: Union Institute. 2001. Siira J, Saarinen M. Tunnetreenillä tasapainoon. Harjoituksia ja tekniikoita keholle ja mielelle. Kirjapaja. 2008. Wade J. F. The effects of the Callahan phobia treatment techniques on self-concept. San Diego, CA: The Professional School of Psychological Studies. 1990. Wells S, Polglase K et al. Evaluation of a meridian-based intervention, emotional freedom techniques (EFT), for reducing specific phobias of small animals. Journal of Clinical Psychology, 59 (9). 943-966. 2003.


PSYYKE JA SOMA Taulukko 1. Kooste EFT- ja TFT-menetelmien tutkimustuloksista, jotka yhtä lukuun ottamatta ovat satunnaistettuja ennen ja jälkeen hoidon tehtyjä mittauksia (12). Hoitoryhmä/ kontrolliryhmä

n

Church & Tuskaisuus ja Brooks (2010) ahdistuneisuus

EFT

216 SA-45

Brattberg (2008)

EFT/ kontrolliryhmä, ei hoitoa

26 36

CPAQ, GSE, 8 viikkoa kestävä hoito-ohjelma toteutetHAD, PCS, tiin internetissä sähköpostitse tapahtuvan SF-36, SUD ohjauksen ja tuen avulla. Tutkimusryhmällä erittäin merkitsevää parantumista tuli suhteessa kipuun, ahdistuneisuuteen, masentuneisuuteen, sekä muihin mitattuihin osa-alueisiin.

Church (2009) Koripalloilijan suorituskyky

EFT/ Valmentajan kannustava puhe

13 13

Vapaat heitot, vertikaalinen hyppykorkeus

Molempia sukupuolia edustavat koripallonpelaajat paransivat merkittävästi tuloksiaan vapaiden heittojen onnistumisprosenteissa 15 minuutin EFT-session jälkeen. Hyppykorkeuden osalta ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa.

Church, De Masennus Asis, & Brooks (painossa)

EFT/ kontrolliryhmä, ei hoitoa

9 9

Beck Depression Inventory

Keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta poteville yliopisto-opiskelijoille annettiin neljä 90 minuutin EFT-ryhmäohjausta/terapiaa. Heillä mitatut arvot (BDI) laskivat selvästi keskimääräistä korkeammalla olevista pisteistä selvästi keskimääräistä alhaisempiin pisteisiin. Osalla masennusoireet loppuivat kokonaan.

Church, Young et al. (painossa)

Stressioireet

EFT/ SC (tukikeskustelu)/ Kontrolliryhmä, ei hoitoa

28 28 27

SA-45, Salivary Cortisol Assay

Psykologiset oireet laskivat molemmissa hoitoryhmissä tunnin kestävän terapian jälkeen, mutta EFT-tutkimusryhmässä muutos oli merkitsevämpi. Lisäksi EFT-terapian jälkeen veren kortisoliarvot olivat merkittävästi alentuneet, mitä ei tapahtunut muissa ryhmissä lainkaan.

Pignotti (2005)

Tuskaisuus ja ahdistuneisuus

TFT/ TFT variaatio (pisteiden taputtelu eri järjestyksessä)

33 33

SUD

Tässä vapaasti suunnitellussa, osiin jaetussa tutkimuksessa molemmat ryhmät saivat yhden lyhyen TFT-terapiasession puhelimitse. Molemmissa ryhmissä tuli esiin samankaltainen muutos: 97% kaikista 66 osallistujasta ilmoitti SUD-arvon laskeneen nollaan (0-10), riippumatta siitä, missä järjestyksessä pisteitä taputeltiin.

Sezgin & Özcan (2009)

Koetilanteeseen liittyvä ahdistuneisuus

EFT/ Progressiivinen rentoutus

35 35

Test Anxiety Inventory

Kahden kuukauden harjoittelun jälkeen molemmat tutkimusryhmät kokivat koetilanteeseen liittyvän ahdistuksen vähenemistä merkitsevästi, mutta EFT-ryhmässä tulokset olivat merkitsevämmät kuin progressiivisen rentoutuksen ryhmässä

Stapleton et al. (2012)

Ruokariippuvuus EFT/ Kontrolliryhmä, ei hoitoa

49 47

BMI, Food Craving Inventory, PFS, SA-45

Neljän kaksi tuntia kestävän EFT-ryhmähoidon jälkeen riippuvuusoireet helpottuivat selvästi. Vuoden seurannan jälkeen tulokset olivat pysyneet ja BMI-arvot laskeneet.

Tila, jota hoidettiin

Fibromyalgia

Tehdyt Tutkimuksen päätulokset mittaukset Terveydenhoitoalan työntekijät osallistuivat 4 tuntia kestävään EFT-workshopiin. Tämän jälkeen havaittiin merkitsevää parannusta kaikilla seuraavilla mitatuilla osaalueilla: masentuneisuus, ahdistuneisuus ja somatisaatio. Tulokset pysyivät 3 kk seurannan aikana. Tässä tutkimuksessa ei käytetty satunnaistamista.

Lyhenteet: BMI = Body Mass Index; CPAQ = Chronic Pain Acceptance Questionnaire; EFT = Emotional Freedom Techniques; GSE = General Self-Efficacy Scale; HAD = Hospital Anxiety and Depression Scale; PCS = Pain Catastrophizing Scale; PFS = Power of Food Scale; SA-45 = Symptom Assessment-45 Questionnaire; SC = Supportive Counseling; SF-36 = Swedish Health Questionnaire; SUD = Subjective Units of Distress; TFT = Thought Field Therapy.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Tekijä (vuosi)

25


UUSIA KOULUTUKSIA

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Tunnejumien purkaminen TVT -menetelmän ja energiapsykologian avulla

26

Taustaa

Tavoite:

Emotional Freedom Techniques (suom. TVT) on uusi ja tehokas tunnejumien lievittämiseen ja purkamiseen tähtäävä terapeuttinen menetelmä, jossa sormenpäillä kevyesti taputetaan kehossa olevia akupisteitä sekä samanaikaisesti ajatellaan itselle haitallista ongelmaa tai asiaa. Se perustuu kiinalaisen lääketieteen ja kinesiologian perusoppeihin ja perinteisen psykoterapian perusmalleihin. TVT:n perushoitosarja on helppo oppia ja sitä voi hyödyntää erilaisten ongelmien hoitamisessa. Energiapsykologian mukaan psykologisen ongelman perussyy on häiriö kehon energiasysteemissä, jota tiettyjen akupisteiden avulla pyritään tasapainottamaan ja vapauttamaan negatiivinen tunnetila.

Koulutuksen tavoitteena on perehdyttää osallistuja energiapsykologiseen lähestymistapaan psykologisten ongelmien, kuten negatiivisten tunteiden ja ajatusten hoidossa. Koulutuksen aikana käydään läpi TVT:n perushoitomalli ja erityiskysymykset, kuten psykologiset käänteisyydet eli ajatusjumit sekä perehdytään EFT:n erilaisiin vaihtoehtoisiin hoitosarjoihin, kuten Choice Method ja Kosketa ja hengitä-malli . Lisäksi koulutuksessa käydään läpi psykologi Fred Gallon kehittämän EDxTM mallin perusteita.

Kouluttajat: Juha Siira, psykologi, psykoterapeutti, EMDR-terapeutti, EDxTM-kouluttaja Karita Palomäki, psykofyysinen fysioterapeutti, NLP Master & Työnohjaaja, EFT Matrix Reimprinting-terapeutti

Kohderyhmä: Terapia-, coaching- ja ohjaustyötä tekevät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatuksen ammattilaiset

Sisältö: Lauantai 21.9. klo 10-17: • Energiapsykologian ja TVT:n teoriaa • Demonstraatioita • TVT-protokollassa käytettävien taputtelupisteiden opettelu ja harjoittelu ryhmässä ja yksilöllisesti. Sunnuntai 22.9. klo 9-16: • Energiapsykologian syventävää teoriaa; psykologisen lihastestauksen perusteita; erityiskysymyksiä • Demonstraatio terapeuttisesta TVT-sessiosta • Pareittain harjoittelua kouluttajien ohjaamana • EDxTM-menetelmän esittelyä

Ajankohta: 21.-22.9.2013, Helsinki

Ilmoittautuminen Raija Itäluoma, raija.italuoma@psyk.fi, p. 050 505 5145


MUISTISAIRAUDET

MUISTISAIRAIDEN HOIDON AMMATTILAISTEN KOULUTUKSET 1. LUENNOT ovat kestoltaan 4 – 8t. Niiden teemat vaihtelevat ja uusiutuvat säännöllisesti. • Parisuhde, muistisairaus ja seksuaalisuus Kouluttaja Sanna Aavaluoma Hämeenlinna 13.8. klo 12 – 16 Helsinki 27.8.2013 klo 12 – 16 Turku 3.9.2013 klo 12 – 16 Oulu 13.11.2013 klo 12 – 16

Oulu 2.8.2013 klo 12 - 16 Hämeenlinna 6.8.2013 klo 12 - 16 Helsinki 26.11.2013 klo 12 – 16

• Perhe- ja omaistyö muistisairaiden hoidossa Kouluttaja Sanna Aavaluoma Hämeenlinna 1.10.2013 klo 12 – 16 Helsinki 15.10.2013 klo 12 – 16

2. MUISTIHOITAJAKOULUTUS 30 op Kouluttajina Sanna Aavaluoma, Raul Soisalo, Ari Rosenvall Seuraavat koulutukset: Hämeenlinna, syksyllä 2013 Vantaa ja Oulu keväällä 2014

• Muistisairaan haitallisten käytösoireiden hoito Kouluttaja Raul Soisalo Tampere 14.5. klo 8-12 Hämeenlinna 26.11. klo 12 – 16 • Jotta minua ei unohdettaisi – menetelmäkoulutus hoitotahtokirjan käyttöön

• Muistisairaudet ja niiden lääkehoito Kouluttaja Ari Rosenvall Hämeenlinna • TULOSSA: Muistisairas terveydenhuollon asiakkaana

Sisällöt: • Vanhustyön etiikka • Muistisairaan hyvän hoidon kriteerit sairauden eri vaiheissa • Muistisairaudet ja niiden erityiskysymykset • Aivoterveys ja muistisairauksien ennaltaehkäisy

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Muistisairaiden hoidon ammattilaisten koulutuskokonaisuus kasvaa ja kehittyy Instituutissamme voimakkaasti. Hyvä ja kokonaisvaltainen muistisairaiden hoito edellyttää koko hoitoyhteisön sitoutumista ja innostumista. Esimiehen tuki tarvitaan uuden luomisen mahdollistumiseksi. Omaa työtään arvostavat hoitajat voivat luoda uutta hoitokulttuuria ja lisätä hyvinvointia sekä hoitajien että hoidettavien arjessa. Haluamme kehittää koulutustarjontamme kokonaisuudeksi, josta jokainen voi löytää oman ammatillisen kasvunsa tueksi itselleen sopivia paloja yksittäisestä luennosta monivuotiseen koulutusprosessiin. Tutustu ja valitse itsellesi sopiva!

27


MUISTISAIRAUDET

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

• Muistisairaan ja hänen läheistensä palveluohjaus- ja neuvonta • Läheiset osana hyvää hoitoa • CERAD kognitiivinen tehtäväsarja (opiskelija saa testisarjan käyttöönsä) ja muut toimintakykytestit pääpiirteittäin • Diagnostinen prosessi ja hoitoketju • Testien tulkinta ja neuropsykologian uusimmat tutkimustulokset • Muistisairauksien lääkehoidon ja lääkkeettömän hoidon erityiskysymykset • Kuntoutumista edistävä toimintaympäristö ja kuntouttava työote • Muistisairaan ja hänen läheistensä elämänlaadun parantaminen • Käytösoireiden strukturoitu arviointi ja hoito, oireiden ymmärtämiseen pyrkivä kunnioittava kohtaaminen • Haastavien tilanteiden ennaltaehkäisy • Työyhteisön vuorovaikutus ja viestintä sekä työssä jaksaminen • Kuoleman kohtaaminen, saattohoito, surussa tukeminen

28

3. MUISTIHOITAJAN DIPLOMIKOULUTUS HAKU KÄYNNISSÄ - Vantaa, syksyllä 2013 • Kouluttajina Sanna Aavaluoma, Raul Soisalo, Ari Rosenvall ja muut asiantuntijat • Syventää ja laajentaa muistihoitajan koulutusta. • Teoriaseminaarit 8 x 2 päivää, kesto 1,5 vuotta Sisällöt: • Muistisairaan persoonallisuutta kunnioittava hoitofilosofia • Perhetyö muistisairaiden hoidossa • Neurobiologia, käytösoireet ja niiden kohtaaminen • Ryhmänohjaus sairastuneiden ja omaisten tukimuotona

• Erilaiset toimintakykymittarit ja niiden tarkoituksenmukainen käyttö • Lääketieteelliset erityiskysymykset • Taiteen terapeuttinen käyttö muistisairaiden hoidossa • Hoitajan oma persoona, muistihoitajan identiteetti ja ammatillinen kasvu • Kirjalliset tentit ja raportoinnit • Kirjalliset tehtävät palveluohjauksen, hoitoketjun ja moniammatillisen yhteistyön opintokokonaisuuksiin liittyen. 4. ESIMIESKOULUTUS TULOSSA KEVÄÄLLÄ 2014 • Helsinki • Kouluttajina Sanna Aavaluoma ja Raul Soisalo • 4-päiväinen koulutuskokonaisuus muistisairaiden hoidon esimiehille. Koulutus painottuu alaisten tukemiseen haastavissa hoidon kysymyksissä ja tilanteissa sekä vastuunottamiseen perhetyön ja hyvän hoidon kehittämisestä omassa hoitoyksikössä. 5. PERHETYÖ MUISTISAIRAIDEN HOIDOSSA TULOSSA • 1-vuotinen prosessikoulutus 6. MUISTIHOITAJAPÄIVÄT 28 – 29.11.2013 Helsinki Varaa paikkasi jo nyt Muistihoitajapäivät ovat vuosittainen tapahtuma, joka tarjoaa kaikille muistisairaiden hoidosta kiinnostuneille mahdollisuuden oppia, jakaa kokemuksia ja verkostoitua. Muistihoitajapäivät kuuluvat osaksi Instituutin pitkiä prosessikoulutuksia. Luennoitsijat: Sanna Aavaluoma, Raul Soisalo, Juha Rautanen, Martti Vannas & Jarmo Luttinen Työpajat: Sanna Aavaluoma, Raul Soisalo, Tarja Tammelin


Alzheimerin taudin tunnistamisessa ovat yli 50 vuoden ajan olleet käytössä erilaiset muisti- ja oppimistestit, joiden avulla on pyritty havaitsemaan kognitiivisten kykyjen heikkeneminen mahdollisimman aikaisin. Menetelmät ovat kuitenkin osoittautuneet rajallisiksi. Monet tiedemiehet, mm. neuropsykologit, etsivät jatkuvasti uusia keinoja tunnistaa Alzheimerin tauti jo varhaisvaiheessa. Tavoitteena on löytää sairastumiseen viittaavat tekijät ennen varsinaisten oireiden ilmenemistä ja kehittää tautiprosessin etenemistä hidastavia hoitoja. (Snyder et al., 2011; Voelker, 2013). Alzheimerin taudin tunnistamiseen on käytettävissä valtava määrä erilaisia välineitä – verbaaliseen oppimiseen liittyviä sekä parien yhdistämis- ja ongelmien ratkaisutestejä – jotka kaikki perustuvat pääosiltaan muutamiin samoihin kognitiivisten kykyjen arviointiparadigmoihin. Kun menetelmien kelpoisuutta on analysoitu kliinisissä

tutkimuksissa vuosikymmenien ajan, lähes kaikki ovat osoittautuneet rajallisiksi etsittäessä Alzheimerin taudin varhaisimman vaiheen aiheuttamia muutoksia kognitiivisissa toiminnoissa, ennen kuin ne ilmenevät käytöksessä ja kliinisesti erotettavina oireina. (Snyder, 2013). Koska tietämys Alzheimerin taudin esikliinisistä bio-

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Alzheimerin taudin tunnistaminen varhaisvaiheessa

29


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

merkeistä on lisääntynyt viime vuosina, on ilmennyt tarve kehittää kognitiivisten kykyjen arviointeihin entistä tarkempia testejä, joilla voidaan jäljittää pienetkin toimintakyvyn muutokset sellaisilla henkilöillä, joilla ei vielä näy varsinaisia oireita. Koska kyseisiä välineitä ei toistaiseksi ole riittävästi, sairauden biologisten merkkien varhaiseen tunnistamiseen ja prosessin etenemisen arviointiin käytetään yhä lisääntyvässä määrin kalliita ja usein invasiivisia toimenpiteitä, kuten amyloiditaakan PET-kuvauksia, beta-amyloidi- (Aβ) ja tau-proteiinien mittauksia selkäydinnesteestä sekä aivojen strukturaalisten muutosten mittauksia. (Bateman et al., 2012; Snyder, 2013).

30

Uusia erilaisia menetelmiä Koska uudet, tehokkaat ja tarkat menetelmät Alzheimerin taudin varhaisten merkkien tunnistamiseen ovat välttämättömiä, esimerkiksi Kalifornian yliopistossa (Irvine) on kehitetty kuvioiden erotustehtävä (pattern separation task), jossa arvioidaan, miten hyvin testiin osallistujat pystyvät erottamaan, onko jompikumpi heidän aikaisemmin tietokoneella näkemistään kuvapareista siirtynyt vaikka vain vähäisessä määrin. Tehtävässä mitataan henkilön kykyä muistaa ja palauttaa nähdyt asiat mieleen. Nämä prosessit liittyvät erääseen hippokampuksen alueeseen, ja tehtävä voi auttaa havaitsemaan aivomuutoksia, jotka esiintyvät hyvin varhaisessa vaiheessa Alzheimerin tautiin liittyvässä prosessissa. (Bakker et al., 2008). Kansainvälisessä DIAN-järjestössä (Dominantly Inherited Alzheimer’s Network), joka on keskittynyt tutkimaan dominoivasti periytyvää Alzheimerin tautia, tullaan käyttämään kyseistä testiä uudessa vuonna 2013 aloitettavassa tutkimuksessa, jossa arvioidaan kolmen lääkkeen tehoa Alzheimerin ehkäisyyn. (Voelker, 2013; http://www.alzforum.org/new/pdf/2012DIANSeries2. pdf ) Vuonna 2004 Yhdysvalloissa aloitettiin laaja Alzheimer’s Disease Neuroimaging Initiative (ADNI) -tutkimus, jossa selvitetään Alzheimerin taudin kulkua ja pyritään löytämään välineitä, joiden avulla tehokkaimmin havaitaan sairaus jo varhaisvaiheessa. ADNItutkijat keräävät tietoa mm. MRI- ja PET-kuvauksista, genetiikasta, kognitiivisista testeistä sekä selkäydinnesteen ja veren biomerkkiaineista. Tutkimusta rahoittavat liittovaltion hallitus, lääketeollisuus sekä lukuisat yksityiset säätiöt, ja sitä johtaa Kalifornian yliopiston (San Francisco) lääketieteen, radiologian ja psykiatrian professori Michael W. Weiner. WW-ADNI-järjestö (World Wide Alzheimer’s Disease Neuroimaging Initiative) on kansainvälinen katto-organisaatio, joka yhdistää eri maiden tiedemiesten pyrkimykset löytää hoitomuotoja Alzheimerin tautiin. (Weiner et al., 2010; Vemuri et al., 2011; Weiner et al., 2012; http://adni.loni.ucla.edu/ about/ ; http://www.ADNI-info.org).

Äskeisessä ADNI-tutkimukseen liittyvässä analyysissa Jedynak ja kollegat (2012) havaitsivat yllättävän seikan: kliinisessä työssä yleisesti käytetty muistitesti (The Rey Auditory Verbal Learning Test) paljasti epänormaaleja tuloksia neurodegeneratiivisen (hermojärjestelmää rappeuttavan) sairauden kulussa aikaisemmin kuin kuusi muuta biologista merkkiä, joihin kuuluvat paljon huomiota saanut PET-kuvauksissa näkyvä beeta-amyloidiproteiini sekä selkäydinnesteen tau-proteiinit. (Jedynak et al., 2012). Verisuonimuutosten rooli Alzheimeirin taudissa Amyloidiplakkikertymiä ja hermosäievyyhtejä (neurofibrillary tangles) on pidetty Alzheimerin taudin tärkeimpinä tunnusmerkkeinä, mutta nyt jotkut tutkijat ovat alkaneet selvittää, onko aivojen verisuonimuutoksilla merkitystä sairausprosessissa. Yhdysvalloissa Columbian yliopistossa neuropsykologi Adam Brickman ja kollegat käyttävät magneettikuvauksia tutkiessaan aivojen verisuonien poikkeavuuksia, jotka saattaisivat viitata Alzheimerin tautiin. (Brickman et al., 2008; Brickman et al., 2009; Brickman et al., 2011). Tutkijoiden mukaan magneettikuvantamisella (neuroimaging) mitattavissa olevat aivojen verisuonimuutokset voivat ennustaa, ketkä terveet aikuiset sairastuvat myöhemmin Alzheimerin tautiin ja miten vakavia oireita heille kehittyy. Brickmanin ja kollegoiden laboratoriokuvauksissa mitataan useita rakenteellisia aivomuutoksia. Näihin kuuluvat mm. valkean aineen signaali-intensiteetin voimistumat (white matter hyperintensity), jotka magneettikuvauksissa näkyvät hajanaisina kirkkaina alueina ja jotka Brickmanin mukaan ovat merkkejä pienien verisuonien vaurioista. (Brickman et al., 2008; Brickman et al., 2009; Brickman et al., 2011). Samassa laboratoriossa tutkitaan myös amyloidimuodostumia, jotka liittyvät valkoisen aineen signaalimuutoksiin, aivohalvauksiin/-infarkteihin ja mikroverenvuotoihin. Viimeksi mainitut ovat pienenpieniä veripisaroita, joita tihkuu aivojen vuotavista verisuonista. Tällaista aivopatologiaa näyttää esiintyvän tavallista enemmän Alzheimerin tautia sairastavilla henkilöillä, ja se ilmeisesti ennustaa myös tulevien oireiden tyyppiä. Jos tutkijat saavat selvitettyä Alzheimerin taudin ja aivoverisuonien sairauksien välisen yhteyden – esiintyvätkö ne toisistaan riippumatta, ovatko ne kytköksissä toisiinsa tai aiheuttaako jompikumpi toisen sairauden – taudin ehkäisyyn voidaan parhaassa tapauksessa löytää joitakin tavanomaista teknologiaa hyödyntäviä (low-tech) perusmenetelmiä. Brickmanin mukaan tiedetään huomattavasti paremmin, miten ehkäistään verisuonisairauksia kuin miten ehkäistään plakkia ja hermosäievyyhtejä. Elämäntapatekijät, lääkitys, verenpaineen hallinta ja liikunta ovat tässä avainasemassa. Julkiset terveyskampanjat, joissa on korostettu aivohalvausten ja sydänsai-


Kiehtovia ideoita, mutta ei ihmeratkaisuja Eräässä mielenkiintoisessa lähestymistavassa tutkijat ehdottavat, että jos yhdistetään parhaat kognitiiviset testit ja farmakologinen stressitekijä, voidaan mahdollisesti

tunnistaa jo oireettomassa vaiheessa ne henkilöt, joilla on sairastumisriski; esimerkiksi bentsodiatsepiini loratsepaami voi auttaa tunnistamaan Alzheimerin taudin ennen näkyvien oireiden ilmenemistä. Stonnington, Snyder ja kollegat Mayo-klinikalla selvittivät, miten yksi annos eli 2 mg loratsepaamia vaikutti 36 terveellä iäkkäällä henkilöllä, joiden kognitiiviset kyvyt olivat normaalit ja joista puolella oli apolipoproteiini E e4 alleeli -geenimuutaatio, joka lisää riskiä sairastua Alzheimerin tautiin. Kaikki osallistujat reagoivat odotetulla tavalla lääkkeeseen: se aiheutti uneliaisuutta ja motoristen toimintojen hidastumista. Mutta kaksi ja puoli tuntia myöhemmin geenimutaation kantajilla ilmeni merkittäviä ongelmia kognitiivisissa testeissä verrattuna ei-kantajiin. Pieni lääkeannos paljasti piilevän kognitiivisen toimintakyvyn vajeen muuten terveillä mutaation kantajilla. Magneettikuvaukset saattaisivat paljastaa, onko kyseisillä henkilöillä lisääntynyt riski kehittää amyloidiplakin kasaantumia aivoihin. (Stonnington et al., 2009). Vaikka tutkimuksissa edistytään hyvää vauhtia, monet psykologit eivät usko hoidon Alzheimerin tautiin löytyvän lähiaikoina. Yksittäistä ihme- tai täsmähoitoa ei ole, koska kysymyksessä ei varsinaisesti ole sairaus, vaan oireyhtymä, jolla on lukuisia etiologioita. Tutkijat ymmärtävät jo, että Alzheimerin taudin kehittyminen on todennäköisesti huomattavasti monimutkaisempi ilmiö kuin amyloidiplakin kasaantuminen aivoihin. Viime vuosien magneettikuvaustutkimukset ovat osoittaneet, että noin 30 prosentilla terveistä aikuisista, jotka eivät sairastu Alzheimerin tautiin, tavataan melko suuria plakkikerääntymiä. Harvinaisempia ovat tapaukset, joissa henkilöllä on klassiset Alzheimerin taudin oireet, mutta ei yhtään amyloidiplakkia aivoissa. (Vemuri et al., 2011; Vlassenko, Benzinger & Morris, 2012; Voelker, 2013). Erityisesti iäkkäillä henkilöillä amyloidikasaantumia voi esiintyä aivoissa muidenkin patologioiden yhteydessä, kuten verisuonisairaudet tai Lewyn kappale -dementia (Lewy body dementia), jossa aivoissa esiintyy epätavallisia proteiinimöykkyjä tai -ulokkeita. (Salmon & Bondi, 2009). Edellä mainitut seikat herättävät yhä lisää kysymyksiä, mikä viime kädessä aiheuttaa kognitiivisten kykyjen rappeutumisen. Kehittäessään seuraavan sukupolven kognitiivisia testejä Alzheimerin esioire- ja varhaisvaiheeseen tutkijoiden on luotettava parhaaseen ymmärtämykseensä sairauden neuropatologisista perusteista, jotta he voivat päättää, mitä kognitiivisten kykyjen puolia pitäisi erityisesti arvioida, miten tämä voidaan tehdä erittäin tarkasti ja miten näistä arvioinneista saatuja tietoja analysoidaan ja ymmärretään. Vaikka parantavaa hoitoa Alzheimerin tautiin ei ole näköpiirissä, tutkijat visioivat terapioita, jotka hidastaisivat sairauden etenemistä. Jos prosessia olisi mahdollista viivästyttää vaikka vain viidellä vuodella, Alzheimerin taudin aiheuttamat kustannukset yhteis-

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

rauksien ehkäisyä lopettamalla tupakointi, syömällä terveellisiä aterioita ja kuntoilemalla, voivat olla hyödyllisiä myös Alzheimerin taudin ehkäisyssä. (Brickman et al., 2008; Brickman et al., 2009; Brickman et al., 2011; Voelker, 2013). Myös muutokset aivojen verenkierrossa saattavat olla varhaismerkkejä Alzheimerin taudista. National Institute on Aging -järjestön tutkija Lori Beason-Held ja kollegat mittasivat noin 120 henkilön aivoverenkiertoa pitkittäistutkimuksessa, joka kuului vuonna 1994 aloitettuun Baltimore Longitudinal Study on Aging -tutkimussarjaan. Tutkimuksen alussa osallistujat olivat vielä kognitiivisilta kyvyiltään oireettomia. Vuosittaisissa PET-kuvauksissa ja neuropsykologisissa testeissä todettiin, että noin yhdelle kuudesta kehittyi kognitiivinen haitta keskimäärin 11 vuoden kuluessa tutkimuksen aloittamisen jälkeen. (Voelker, 2013; http://www.alzforum.org/new/detail.asp?id=3300 ). Ensimmäisten seitsemän vuoden aikana tutkijat havaitsivat merkittävästi suurempia muutoksia verenvirtauksessa niillä henkilöillä, joille kehittyi muistiongelmia verrattuna niihin osallistujiin, joiden kognitiivinen toiminta säilyi hyvänä. Ennen kognitiivisten taitojen heikkenemistä verenvirtaus väheni päälakilohkon (parietal lobe), takaraivolohkon (occipital lobe) ja talamuksen alueilla sekä näkömuistiin vaikuttavilla ohimolohkon (temporal lobe) alueilla. Virtaus sen sijaan lisääntyi useilla etuaivojen alueilla, kuten orbitofrontaalinen aivokuori (orbitofrontal cortex), mediaalinen otsalohko (medial frontal cortex) ja etummainen pihtipoimu (anterior cingulate). Kyseiset etuaivojen alueet vaikuttavat muistiin, huomion kiinnittämiseen sekä suoritus- ja toteuttamiskykyyn, joita kaikkia Alzheimeirin tauti horjuttaa. (Voelker, 2013; http://www.alzforum.org/new/ detail.asp?id=3300 ). Muutokset ilmenivät jo ennen kuin varsinaiset oireet olivat havaittavissa, ja ne tapahtuivat alueilla, joihin amyloidi- ja tau-proteiinit alkavat ensimmäiseksi kasaantua. Tämä viittaa siihen, että verenvirtauksen muutokset saattavat heijastaa piilevää patologiaa. Toistaiseksi löydökset ovat tilastollisesti merkittäviä vain väestö-, mutta ei yksilötasolla. Toisin sanoen tutkijat eivät vielä tiedä, minkä asteinen muutos merkitsisi lisääntynyttä sairastumisriskiä yksilön kohdalla. Varhaisten merkkien osalta perimmäisenä tavoitteena on kehittää laajojen tutkimusten pohjalta seulontatekniikoita, joita voidaan käyttää yksilötasolla. Viime kädessä biomerkkien yhdistelmä saattaa tässä toimia parhaiten. (Voelker, 2013; http://www.alzforum.org/new/detail.asp?id=3300 ).

31


kunnalle alenisivat lähes 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tämä on tavoittelemisen arvoinen päämäärä. (Khachaturian et al., 2010; Snyder, 2013; Voelker, 2013).

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Lopuksi Alzheimerin tauti on etenevä ja pahimmillaan vaikeasti keskushermostoa rappeuttava sairaus, johon ei toistaiseksi ole löydetty parannuskeinoa. Koska hoidot ovat suuri kustannuserä yhteiskunnalle ja sairastuneiden määrän uskotaan yhä edelleen lisääntyvän, tiedemiehet etsivät kuumeisesti uusia, tieteellisesti perusteltuja lähestymistapoja, joiden avulla voitaisiin tunnistaa Alzheimerin tautiin viittaavat piilevät prosessit jo varhaisvaiheessa. Tällä hetkellä tutkimuksissa kiinnitetään suurta huomiota esikliinisiin oireisiin ja sairastumisriskiä ennakoiviin biomerkkeihin, joita on mahdollista

32

havaita magneettikuvauksilla ja muilla menetelmillä vuosia ennen varsinaisen sairauden ilmenemistä. Monenlaisia kognitiivisia kykyjä mittaavia testejä on jo olemassa, mutta ne kaikki on todettu rajallisiksi. Siksi pyritään kehittämään uusia tehokkaampia testejä, joilla pystytään erottamaan hyvin pienetkin muutokset henkilön toimintakyvyssä jo varhaisessa vaiheessa. Myös aivojen verisuonten ja verenkierron muutosten mahdollista yhteyttä tautiin tutkitaan. Tutkimusyhteistyötä taudin voittamiseksi tehdään kansainvälisellä tasolla. Kaikista pyrkimyksistä huolimatta Alzheimerin tautiin ei uskota löydettävän parannuskeinoa lähitulevaisuudessa. Tutkijat alkavat ymmärtää, että kysymyksessä on paljon monimutkaisempi oireyhtymä, kuin tähän asti on oletettu. Pienikin edistysaskel sairauden ehkäisyssä tai prosessin hidastamisessa alentaisi yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia huomattavasti.

Lähteet: Bakker A, Brock Kirwan C, Miller M, Stark CEL. (2008). Pattern Separation in the Human Hippocampal CA3 and Dentate Gyrus. Science. 2008 March 21; 319(5870): 1640–1642. doi: 10.1126/science.115288 Bateman RJ, Xiong C, Benzinger TL, Fagan AM, Goate A, Fox NC, Marcus DS, Cairns NJ, Xie X, Blazey TM, Holtzman DM, Santacruz A, Buckles V, Oliver A, Moulder K, Aisen PS, Ghetti B, Klunk WE, McDade E, Martins RN, Masters CL, Mayeux R, Ringman JM, Rossor MN, Schofield PR, Sperling RA, Salloway S, Morris JC. (2012). Dominantly Inherited Alzheimer Network. Clinical and biomarker changes in dominantly inherited Alzheimer’s disease. N Engl J Med. 2012 Aug 30;367(9):795-804. Brickman AM, Honig LS, Scarmeas N, Tatarina O, Sanders L, Albert MS, Brandt J, Blacker D, Stern Y. Measuring cerebral atrophy and white matter hyperintensity burden to predict the rate of cognitive decline in Alzheimer disease. Arch Neurol. 2008 Sep;65(9):1202-8. doi: 10.1001/archneur.65.9.1202. Brickman AM, Muraskin J, Zimmerman ME. (2009). Structural neuroimaging in Alzheimer’s disease: do white matter hyperintensities matter? Dialogues Clin Neurosci. 2009 June; 11(2): 181–190. Brickman AM, Sneed JR, Provenzano FA, Garcon E, Johnert L, Muraskin J, Yeung L-K, Zimmerman ME, Roose SP. (2011). Quantitative approaches for assessment of white matter hyperintensities in elderly populations. Psychiatry Res. 2011 August 30; 193(2): 101–106. Published online 2011 June 16. doi: 10.1016/j.pscychresns.2011.03.007 Jedynak BM, Lang A, Liu B, Katz E, Zhang Y, Wyman BT, Raunig D, Jedynak CP, Caffo B, Prince JL. (2012). A computational neurodegenerative disease progression score: method and results with the Alzheimer’s disease Neuroimaging Initiative cohort. Neuroimage. 2012 Nov 15; 63(3):1478-86. doi: 10.1016/j.neuroimage.2012.07.059. Epub 2012 Aug 3. Khachaturian ZS, Petersen RC, Snyder PJ, Khachaturian AS, et al. (2010). Developing a global strategy to prevent Alzheimer’s disease: Leon Thal Symposium 2010. Alzheimer’s & Dementia: The Journal of the Alzheimer’s Association. Vol. 7, Issue 2, Pages 127-132 Salmon DP, Bondi MW. (2009). Neuropsychological Assessment of Dementia. Annu Rev Psychol. 2009; 60: 257–282. doi: 10.1146/ annurev.psych.57.102904.190024 Snyder PJ, Jackson CE, Petersen RC, Khachaturian AS, Kaye J, Albert MS, Weintraub S. (2011). Assessment of cognition in mild cognitive impairment: A comparative study. Alzheimer’s & Dementia, Volume 7, Issue 3, May 2011, Pages 338–355 Snyder PJ. (2013). The retooling of old cognitive tests as an interim step on the path to validating a next generation of neuropsychological paradigms and assays. Alzheimer’s & Dementia: The Journal of the Alzheimer’s Association, Volume 9, Issue 1, Supplement , Pages S1S3, February 2013. http://www.alzheimersanddementia.com/article/S1552-5260%2812%2902588-5/fulltext Stonnington CM, Snyder PJ, Hentz JG, Reiman EM, Caselli R. (2009). Double-Blind Crossover Study of the Cognitive Effects of Lorazepam in Healthy Apolipoprotein E (APOE)-ε4 Carriers. J Clin Psychiatry 2009;70(10):1379–1384. 10.4088/JCP.08m04593 Weiner MW, Aisen PS, Jack CR Jr, Jagust WJ, Trojanowski JQ, Shaw L, Saykin AJ, Morris JC, Cairns N, Beckett LA, Toga A, Green R, Walter S, Soares H, Snyder P, Siemers E, Potter W, Cole PE, Schmidt M. (2010). The Alzheimer’s disease neuroimaging initiative: progress report and future plans. Alzheimers Dement. 2010 May;6(3):202-11.e7. doi: 10.1016/j.jalz.2010.03.007. Weiner MW, Veitch DP, Aisen PS, Beckett LA, Cairns NJ, Green RC, Harvey D, Jack CR, Jagust W, Liu E, Morris JC, Petersen RC, Saykin AJ, Schmidt ME, Shaw L, Siuciak JA, Soares H, Toga AW, Trojanowski JQ. (2012). The Alzheimer’s Disease Neuroimaging Initiative: a review of papers published since its inception. Alzheimers Dement. 2012 Feb;8(1 Suppl):S1-68. doi: 10.1016/j.jalz.2011.09.172. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3329969/ Vemuri P, Weigand SD, Przybelski SA, Knopman DS, Smith GE, Trojanowski JQ, Shaw LM, Decarli CS, Carmichael O, Bernstein MA, Aisen PS, Weiner M, Petersen RC, Jack Clifford R. Jr, on behalf of the Alzheimer’s Disease Neuroimaging Initiative. (2011). Cognitive reserve and Alzheimer’s disease biomarkers are independent determinants of cognition. Brain. 2011 May; 134(5): 1479–1492. Published online 2011 April 7. doi: 10.1093/brain/awr049 Vlassenko AG,Benzinger TLS, Morris JC. (2012). PET Amyloid-Beta Imaging in Preclinical Alzheimer’s Disease. Biochim Biophys Acta. 2012 March; 1822(3): 370–379. Published online 2011 November 12. doi: 10.1016/j.bbadis.2011.11.005 Voelker R. (2013). The pre-Alzheimer’s brain. Monitor, March 2013, Vol 44, No. 3, pp. 47-49. http://www.alzforum.org/new/pdf/2012DIANSeries2.pdf http://adni.loni.ucla.edu/about/ http://www.ADNI-info.org


UUSIA KOULUTUKSIA

Perhe- ja omaistyö muistisairaiden hoidossa Paikka ja aika:

Koulutuksen lähtökohdat

Kouluttaja

Muistisairaus koskettaa koko perhettä. Yhteistyö muistisairaan omaisten kanssa ei kuitenkaan ole vakiintunut hoitokäytäntö, vaan se koetaan usein haasteellisena. Omaisten monenlaiset reaktiot eri tilanteisiin voivat yllättää ja vaikuttaa henkilökuntaan kielteisesti. Henkilökunnan varovaisuus asioiden puheeksi ottamisessa estää omaisten kuulluksi tulemista ja vaikuttaa kielteisesti heidän kokemuksiinsa hoidosta. Perheen sisällä erilaiset suhteet sairastuneeseen merkitsevät myös erilaisia näkemyksiä hänen hoidostaan.

Sanna Aavaluoma, vaativan erityistason perhepsykoterapeutti, erityistason paripsykoterapeutti ja muistiasiantuntija. Hän on kehittänyt ryhmä – pari ja perheterapiamenetelmiä muistisairaiden hoidossa vuodesta 2000.

Koulutuksessa tarkastellaan muistisairauden merkityksiä perhesuhteiden kannalta ja esitellään erilaisia mahdollisuuksia perhetyön toteuttamiseen. Perheen kutsuminen mukaan hoidon suunniteluun, toteuttamiseen ja haastavien tilanteiden ratkaisemiseen lisää luottamusta henkilökunnan ja omaisten välillä. Avoin keskustelu erilaisista näkemyksistä, käytännöistä, huolista ja kysymyksistä mahdollistavat omaisten kuulluksi tulemisen, omaisten ja hoitajien yhteistyön vahvistumisen ja ennen kaikkea muistisairaan paremmin ymmärretyksi tulemisen. Henkilökunnan ja omaisten yhteneväiset ajatukset tavoitteet muistisairaan hoidosta lisäävät turvallisuudentunnetta ja helpottavat kaikkien arkea. Systemaattinen perhetyö tarjoaa menetelmiä, joista hyötyy niin muistisairas ja hänen läheisensä kuin hoitava henkilökuntakin.

Ilmoittautuminen Raija Itäluoma, p. 050 505 5145, email: raija.italuoma@psyk.fi ilmoittautuminen on sitova

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Helsinki 15.10.2013 klo 12 – 16 Hämeenlinna 1.10.2013 klo 12 - 16

33


UUSIA KOULUTUKSIA

Muistisairaus - parisuhde seksuaalisuus Paikka ja aika: Hämeenlinna 13.8.2013 klo 12 – 16 Helsinki 27.8.2013 klo 12 – 16 Turku 3.9.2013 klo 12 - 16 Oulu 13.11.2013 klo 12 - 16 Päivän ohjelma - Seksuaalisuus - Muistisairauden vaikutukset seksuaalisuuteen - Seksuaalisuuden kohtaaminen ja tukeminen hoitoympäristöissä - Puolisoiden kasvuhistorian merkitys parisuhteelle - Parisuhteen dynamiikka - Muistisairauden vaikutukset vuorovaikutukseen - Muistisairauden vaikutukset parisuhteeseen

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Taustaa

34

Seksuaalisuuden kautta koemme mielihyvää ja ilmaisemme itseämme miehinä ja naisina. Vaikka muistisairaus vaikuttaa parin suhteeseen ja seksuaalisuuteen sen osana, säilyy kummallakin tarve läheisyyteen. Koulutuksessa tutustutaan muistisairaan parisuhteen kipukohtiin ja keinoihin käsitellä näitä asioita potilaan ja hänen puolisonsa kanssa. Muistisairauden lievätkin oireet vaikuttavat sairastuneen ja hänen puolisonsa arkeen kuormittavasti. Alkava muistisairaus vaikuttaa parin vuorovaikutukseen ja tunnekokemuksiin jo vuosia ennen diagnoosin selviämistä. Puolisoiden välinen vuorovaikutus voi muuttua kireäksi ja keskustelut sairauteen liittyen voivat muuttua

vastakkainasetteluksi, jossa jompikumpi luovuttaa jopa vaikenee. Kun myötätunto joutuu koetukselle, voi keskusteleminen muuttua hyvin vaikeaksi. Vakava sairaus on kriisi, joka haastaa parisuhteen uudenlaisilla kysymyksillä tarvitsevuudesta, auttamisesta ja autetuksi tulemisesta parisuhteessa. Sairauden edetessä puoliso- ja hoivaroolien yhdistäminen tulee ratkaista paria tyydyttävällä tavalla. Seksuaalisuuden kokeminen ja toteutuminen muuttuvat sairauden myötä. Puolisoiden erilaiset tarpeet ja kyky selvitä sairauden tuomista haasteista läheisyyteen aiheuttavat kummallekin osapuolelle yksinäisyyden kokemuksia. Auttamalla parisuhdetta on mahdollista vaikuttaa sekä muistisairaan että hänen puolisonsa elämänlaatuun.

Kouluttaja Sanna Aavaluoma, vaativan erityistason perhepsykoterapeutti, erityistason paripsykoterapeutti ja muistiasiantuntija. Hän on kehittänyt ryhmä – pari ja perheterapiamenetelmiä muistisairaiden hoidossa vuodesta 2000.

Kenelle Koulutuspäivä Sinulle, joka hoidat muistisairauden eri vaiheissa olevia ihmisiä.

Ilmoittautuminen Raija Itäluoma, p. 050 505 5145, email: raija.italuoma@psyk.fi


Isäpuolten ja lasten suhteet uusperheissä Isäpuolen on helpompi valloittaa äidin sydän kuin saada tämän lapset hyväksymään itsensä. Esimerkiksi yhdysvaltalaisista lapsista yksi kolmannes asuu uusperheessä ainakin osan lapsuusvuosistaan, silti isäpuolten ja lasten välisiin suhteisiin on tähänastisissa tutkimuksissa kiinnitetty hyvin vähän huomiota.

Nykyisissä uusperheiden hyvinvointiin kohdistuvissa tutkimuksissa sivuutetaan usein lasten näkökulma ja käsitellään vain aikuisten raportoimia tekijöitä. Professori Kevin Shafer ja maisteriopiskelija Todd Jensen tarkastelevat uudessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa useita perheenjäsenten rooleja, perheen alaryhmien piirteitä sekä muita seikkoja, jotka voisivat vaikuttaa siihen, miten lapset näkevät ja kokevat uusperheen ihmissuhteet. Tutkimus tehtiin Utahissa Brigham Youngin yliopistossa, ja se käsitti 1088 lasta sekä uusperheiden vanhemmat. Lapset olivat iältään 10 – 16 vuotta. Tut-

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

PERHEET

35


PERHEET kimus oli osa laajempaa nuoriin keskittyvää pitkittäistutkimusta (National Longitudinal Survey of Youth, 1979 cohort – Children and Young Adult Sample). Tulosten mukaan avoin kommunikaatio lasten ja äidin välillä, vähäinen äidin ja isäpuolen välinen riitely sekä yksimielisyys vanhemmuuteen liittyvistä asioista sekä lasten sukupuoli vaikuttavat siihen, miten läheisiksi lapset kokevat isäpuolensa. Seuraavat kolme seikkaa ovat erityisen merkittäviä läheisyyden edistämisessä uusperheissä: • puolisoiden väliset riidat ovat harvinaisia • äidit auttavat lapsia tuntemaan olonsa mukavaksi ja jakavat heidän pettymyksensä • isäpuoli ja äiti ovat yhtä mieltä siitä, miten he toimivat vanhempina

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Professori Shafer, joka toimii opettajana ja tutkijana yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella, sanoo: ”Perheenjäsenten rooleista voidaan neuvotella, ja joihinkin karikoihin on syytä varautua. Ajatus, että parien pitäisi panna oma suhteensa etusijalle ja kaikki muu hoituu sitä mukaa, on virheellinen.” Lasten näkökulmasta on turhauttavaa, jos uusi isä omii liikaa vanhemman auktoriteettia ja valtuuksia itselleen tai jos hän rikkoo perheen normaaleja käytäntöjä. Äitien on annettava lasten ymmärtää, että he voivat kertoa hänelle, jos heillä on ongelmia isäpuolen kanssa. Kaikki asianosaiset joutuvat joka tapauksessa opettelemaan uutta perhedynamiikkaa ja haluavat saada sen toimimaan.

36

Koska lapsilla ja isäpuolella ei ole pitkää yhteistä historiaa, se lisää vanhempien ristiriitojen haitallisia vaikutuksia. Vakavat riidat ennustavat vaikeuksia. Vanhemmat tekevät tavallisesti joitakin virheitä siirtymävaiheessa. Ensimmäinen on se, että pari toimii ikään kuin mitään isoa muutosta ei olisi tapahtunut ja että isäpuoli korvaa biologisen isän, vaikka itse asiassa hän on uusi jäsen perheessä. Toisen virheen tekee äiti, jos hän ottaa itselleen kaikki vanhemmuuden velvollisuudet. Molemmissa tapauksissa lasten ääni jää kuulematta. Jos perheessä on teini-ikäisiä, heidän pitäisi osallistua aktiivisesti keskusteluihin, joissa käsitellään perheen asioita ja tulevaa toimintaa. Tutkimuksessa löytyi yksi myönteinen yllätys: avoin kommunikaatio ja riitojen välttäminen edistää läheisyyden tunnetta perheenjäsenten välillä huolimatta vanhempien tuloista tai koulutuksen tasosta. ” Läheisyyden kokeminen perheenjäsenten välillä riippuu henkilöiden keskinäisistä dynamiikoista. Niitä on mahdollista rakentaa ja kehittää taloudellisesta tilanteesta huolimatta”, Shafer toteaa. Tutkimus julkaistiin Social Work -lehdessä. Artikkelin toinen kirjoittaja Todd Jensen suorittaa huhtikuussa sosiaalityön maisterin tutkinnon Brigham Youngin yliopistossa. Jensen TM, Shafer K. (2013). Stepfamily Functioning and Closeness: Children’s Views on Second Marriages and Stepfather Relationships. Social Work, 2013; DOI: 10.1093/sw/swt007


UUSIA KOULUTUKSIA

Narratiiviset & Tunnekeskeiset (EFT) menetelmät lastensuojeluja perhetyössä

1. päivä: Narratiivisuus ja hoidollinen kohtaaminen lastensuojelussa 2. päivä: Narratiiviset ja tunnekeskeiset menetelmät työvälineinä Taustaa Lastensuojelutyö on haastavaa työtä, jossa terapeuttisten taitojen ja hoitavan kohtaamisen lisäksi tarvitaan työvälineitä esimerkiksi kiintymyssuhteen hoitamiseen, haastavien tunteiden käsittelyyn tai esimerkiksi eheämmän elämäntarinan luomiseen. Kohderyhmä Kaikki lastensuojelun parissa avo- tai laitospuolella työskentelevät työntekijät, omahoitajat, ohjaajat, terapeutit ja psykologit jotka tarvitsevat keinoja ja ymmärrystä monioireisten lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä hoitamiseen. (esim. perhetyöntekijät, lastenkodin ohjaajat, perhekuntoutustyöntekijät, sosiaalityöntekijät) Koulutuksen tavoite Koulutuksen tavoitteena on tarjota keinoja ja välineitä terapeuttiseen kohtaamiseen ja hoitoon lastensuojelutyössä. Koulutuksen työote on reflektiivinen ja tarkoituksena on työstää osallistujien tunteita ja tietoa käytännön keinoiksi. Koulutuksen aikana kokeillaan eri työmenetelmiä. Kirjoittamisen ja toiminnan lisäksi koulutus tarjoaa teoreettista tietoa, case-esimerkkejä ja käytännön kokemusta lastensuojelutyöhön.

Koulutuksen sisältö (8 + 8 tuntia): 1. Narratiivinen hoidollinen kohtaaminen lastensuojelussa - liittyminen, allianssi ja suhteen tärkeys - terapian perusasiat hoidon ja kohtaamisen välineenä (objektisuhde, kannattelu, transferenssi, systeemisyys ja korjaavat kokemukset) - haastavien lasten ja nuorten kohtaaminen - narratiivinen työote ja eheän elämäntarinan rakentaminen lastensuojelutyössä - selfstory elämäntarinamenetelmä - keinoja ja välineitä traumatisoituneen lapsen menneisyyden tutkimiseen 2. Narratiiviset ja tunnekeskeiset menetelmät työvälineinä - runojen, päiväkirjojen ja dialogien käyttö - kirjallisuusterapia omahoitajan välineenä - kirjoittaminen ja kriisit - kiintymyssuhteen hoitaminen lastensuojelutyössä - kiintymyssuhteen häiriintymisen ongelmien kohtaaminen - sadut ja leikit lapsen hoidon välineenä Kouluttaja: Perheterapeutti ja kirjallisuusterapeutti Jussi Sutinen, joka on työskennellyt lastensuojelussa avo- ja laitospuolella kasvatusjohtajana, perhekuntoutustyöntekijänä ja terapeuttina. Sutinen on kiinnostunut erityisesti haastavien lasten ja nuorten hoitotapojen kehittämisestä. Lisätietoa ja ilmoittautuminen: Osallistua voi halutessaan molempiin päiviin tai vain toiseen. Koko koulutuksen hinta on Koulutuksen hinta 590€ + (alv 24%), ja mikäli osallistuu vain toiseen päivään on hinta 350€ +(alv24%) Raija Itäluoma, p. 050 505 5145, email: raija.italuoma@psyk.fi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Paikka ja aika: Lauantai 24. 8.2013 Rauhankatu 15 B 10, 00170 Helsinki, klo 10-17 Sunnuntai 25.8.2013 Rauhankatu 15 B 10, 00170 Helsinki, klo 9-16

37


UUSIA KOULUTUKSIA

ERITYISSEMINAARI PERHE JA VAKAVA SAIRAUS Kohderyhmä: Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset Perheenjäsenen vakava somaattinen sairaus koskettaa koko perhettä.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Terveydenhuoltojärjestelmämme on hyvin yksilökeskeinen, ja hätääntyneiden omaisten kohtaaminen voi olla haasteellista. Sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon henkilökunta tarvitsee tietoa ja taitoa auttaakseen perheenjäseniä selviytymään vaikeuksistaan sairauden muuttamassa elämäntilanteessa. Koulutuksen tavoitteena on antaa osallistujille valmiuksia kohdata vakava sairaus perheessä ja rohkaista osallistujia koko perheen huomioivaan hoitoon.

38

Seminaarin ohjelma 6.–7.11.2013 9.00–10.00 Esittäytyminen, ryhmän kysymysten kartoittaminen 10.00–12.00 Sairaus ja perheen kehityskaari, sairastumisen kriisi 12.00–13.00 Lounas 13.00–14.15 Vakavan sairauden vaikutus perheeseen 14.15–14.45 Kahvi 14.45–16.30 Vakava sairaus ja vanhemmuus 9.00–11.00 Vakava sairaus ja parisuhde 12.00–13.00 Lounas 13.00–15.00 Kuoleman kohtaaminen 15.00–15.30 Kahvi 15.30–16.30 Yhteenvetoa, koulutuksen päätös

Kouluttajat Sanna Aavaluoma: erikoissairaanhoitaja, perhepsykoterapeutti (VET), paripsykoterapeutti (ET), psykodraamaohjaaja, muistiasiantuntija Florence Schmitt: filosofian tohtori, perhepsykoterapeutti (VET), yksilöpsykoterapeutti (ET), varhaisten vuorovaikutussuhteiden psykoterapeutti Sanna on kehittänyt ryhmä-, pari- ja perheterapiamenetelmiä muistisairaiden hoidossa vuodesta 2000. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjat ”Tornadon kohtaaminen”, ”Muistisairaan Läheisen kirja”, ”Tähdenlentoja – perhepsykoterapeuttinen näkökulma muistisairauksiin” ja ”Rakkaan kanssa KUUTAMOLLA, parisuhde muistisairauden kajossa”. Florence on tehnyt vuodesta 2002 työtä syöpää sairastavien vanhempien ja heidän lastensa kanssa ja väitellyt Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Lapsiperhe syövän varjossa”. Kouluttajat ovat luennoineet aiheesta kotimaisissa ja kansainvälisissä konferensseissa. HINTA JA ILMOITTAUTUMINEN Koulutuksen hinta on 400 € + alv. Ilmoittautumiset viimeistään 30.9.2013. Ryhmään otetaan ilmoittautumisjärjestyksessä enintään 20 opiskelijaa. Raija Itäluoma, p. 050 505 5145, email: raija.italuoma@psyk.fi


Mikä Facebookissa vetoaa ihmisiin? Facebookin käyttö on vajaassa kymmenessä vuodessa kasvanut räjähdysmäisesti. Alkuun sivustoon suhtauduttiin jopa kielteisesti, suosion kasvaessa asenteet ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Tiedemiehet selvittävät, miksi Facebook viehättää erilaisia ihmisryhmiä ja mitä hyötyjä tai haittoja sen käyttöön voi liittyä. Sivuston avulla käyttäjä voi pitää yhteyttä läheisiin ja kaukaisempiin ystäviin, saada tietoa hänelle tärkeistä asioista, täyttää omia tarpeitaan, kohentaa itsetuntoaan ja koota sosiaalista pääomaa. Facebookin käyttäjän on kuitenkin hyvä tietää myös sivustoon liittyvistä mahdollisista vaaroista.

Syksyllä 2012 Facebookin käyttäjien lukumäärä nousi yli miljardiin. Yli 500 miljoonaa käyttäjää kirjautuu sivuille joka päivä. Silti monet heistä harmittelevat, että Facebook on aikavaras, joka houkuttelee käyttäjiään haaskaamaan tuntikausia luokkatoverien ja ystävien päivitysten lukemiseen tai online-pelien pelaamiseen, kun saman ajan voisi käyttää hedelmällisemmin työhön, koulutehtävien tekemiseen tai ajanviettoon kasvokkain perheen ja ystävien kanssa. Mutta jokin sivustossa viehättää, ja se jokin on saanut vuodesta 2004 alkaen Facebookin kasvamaan Harvardin yliopiston sisäiseen käyttöön suunnatusta suppeasta sivustosta lähes koko maailman kattavaksi yhteisöpalveluksi alle 10 vuodessa. (Winerman, 2013). Nyt psykologit ja viestinnän alan tieteilijät tutkivat, miksi sivusto on niin suosittu ja mitä ihmiset yleensä

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

LAPSET JA NUORET

39


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

LAPSET JA NUORET

40

saavat sosiaalisen median sivuilta. Facebookin alkuaikoina sosiaalisesta mediasta kertovat uutiset olivat yleensä kielteisiä, kuten juttu opiskelijasta, joka menetti mahdollisuutensa työpaikkaan julkaistuaan itsestään kuvan juomassa olutta. Tilanne kuitenkin muuttui Facebookin suosion laajetessa. Tohtori Nicole Ellison, viestinnän tutkija Michiganin yliopistossa, on tutkinut sosiaalista mediaa vuodesta 2006 lähtien. Hän alkoi selvittää, millä tavoin Facebook-sivuston käyttö hyödytti opiskelijoita, koska kaikella todennäköisyydellä he eivät käyttäisi sitä, jos seuraukset olisivat pelkästään kielteisiä. Ellison ja tutkijakollegat ovat tähän mennessä havainneet, että Facebookista on käyttäjille monenlaista hyötyä. Sivuston avulla voi kohottaa itsetuntoa ja täyttää yhteisöön kuulumisen ja näkyvillä olon tarpeita. Se auttaa myös ylläpitämään ihmissuhteita Internetin ulkopuolella. (Ellison et al., 2007). Mauri ym. (2011)toteavat, että Facebook-sivuston suosio saattaa johtua myönteisestä flow-mielentilasta (Core Flow State), jonka se saa aikaan käyttäjissään. Italialaisessa tutkimuksessa seurattiin 30 opiskelijan (iältään 19 – 25 vuotta) fyysisiä ja psyykkisiä reaktioita, kuten hengitystä, aivojen aktiviteettitasoa ja pupillien supistumista tai laajentumista erilaisissa tilanteissa. Kun verrattiin stressaavan tehtävän suorittamista, rentoutumista ja Facebookin käyttöä, Facebookin todettiin saavan osallistujissa aikaan parhaimman mielialan. (Mauri et al., 2011). Kaikki eivät kuitenkaan käytä Facebookia samalla tavoin. Muutamissa tutkimuksissa on todettu, että sivusto voi ilmentää käyttäjänsä ominaisuuksia hyvin monimutkaisilla tavoilla. Sosiaaliset henkilöt, yksinäiset ja narsistit menevät sivustolle täyttääkseen kovin erilaisia tarpeita. (Nitzan et al., 2011; Carpenter, 2012). Klikkaamalla vuorovaikutukseen – mutta Facebook ei ratkaise yksinäisyyden ongelmaa Vuonna 2012 Personality and Individual Differences -lehdessä julkaistussa katsauksessa psykologian tohtori Stefan Hofmann (Bostonin yliopisto) tiivisti sivuston vetovoiman kahteen seikkaan: tarve kuulua johonkin ja tarve tuoda itseä esille. Facebook tyydyttää molemmat tarpeet. (Nadkarni & Hofmann, 2012). Käsitykset Facebookin vastaamisesta johonkin kuulumisen tarpeeseen ovat kuitenkin ristiriitaisia. Joidenkin mielestä sivusto auttaa ihmisiä pitämään yhteyttä kaukaisiin ystäviin ja perheeseen, mikä edistää henkilöiden välistä vuorovaikutusta. Mutta yhtä uskottava on näkemys, että usein toistuva seurustelu ystävien kanssa verkossa johtaa lopulta yksinäisyyteen ja kaipaamaan kontakteja todellisessa elämässä. (Winerman, 2013)

Kumpi näkemyksistä on oikea? Psykologian tohtori Kennon Sheldonin (Missourin yliopisto) mukaan molemmat saattavat sisältää jonkin verran totuutta. Vuonna 2011 Journal of Personality and Social Psychology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Sheldon ja kollegat kysyivät yli 1000 opiskelijalta, missä määrin he käyttävät Facebookia. Opiskelijoita pyydettiin myös jakamaan kokemuksiaan johonkin kuulumisen tai irrallisuuden tunteista: kuinka usein he tunsivat itsensä yksinäisiksi tai kokivat läheisyyttä ja yhteenkuuluvuutta heille tärkeiden ihmisten kanssa. Paradoksaalisesti tutkijat totesivat, että runsas Facebookin käyttö korreloi sekä vahvojen yhteenkuuluvuuden kokemuksien että voimakkaiden irrallisuuden tunteiden kanssa. (Sheldon et al., 2011). Tutkijat spekuloivat, että kaksijakoisuus johtuu kahdesta erilaisesta prosessista, jotka motivoivat Facebookin käyttäjiä: Henkilöt, jotka ovat yksinäisiä ja erillään toisista, viettävät aikaa Facebookissa selviytyäkseen yksinäisyydestään. Mutta myös ihmiset, jotka eivät ole yksinäisiä, viettävät siellä aikaansa. Heitä sivusto auttaa ylläpitämään sosiaalisia yhteyksiä, mikä saa heidät viipymään sivuston ääressä yhä pitempään. (Sheldon et al., 2011). Sheldonin tutkimuksen mukaan Facebook edistää yhteenkuuluvuutta. Kuitenkin jos henkilö on jatkuvasti yksinäinen, hän voi löytää sivustolta hetkellistä helpotusta, mutta krooninen yksinäisyys ei muutu. Tässä tapauksessa Facebookia voidaan verrata riippuvuuteen, jolla pyritään ratkaisemaan jokin ongelma tai helpottamaan sen aiheuttamaa ahdistusta. (Sheldon et al., 2011). Israelilaisessa tutkimuksessa Nitzan ja kollegat (2011) raportoivat kolmessa tapauskuvauksessa, miten yritys ratkaista yksinäisyyden ongelma Facebookin avulla johti naisasiakkailla psykoottisiin oireisiin. Kaikki naiset olivat äskettäin menettäneet läheisen ihmisen tai joutuneet hänestä eroon. Heillä ei aikaisemmin ollut ilmennyt psykoottisia piirteitä tai päihderiippuvuuksia, ja he olivat suhteellisen kokemattomia teknologian käytössä. Kaikilla kolmella Internetissä vietetty aika lisääntyi vähitellen, samalla heidän oireensa pahenivat. Naiset etsivät sosiaalisesta mediasta apua yksinäisyyteensä ja löysivät lohtua intensiivisistä virtuaalisuhteista. Aluksi suhteet vaikuttivat myönteisiltä, mutta ajan mittaan ne aiheuttivat loukkaantumisen, haavoittumisen ja petetyksi tulemisen tunteita, ja asiakkaat kokivat, että heidän yksityisyyttään häirittiin. (Nitzan et al., 2011). Lopulta virtuaalisuhteet aiheuttivat kaikille kolmelle naiselle psykoottisia oireita, kuten ahdistuneisuutta ja hämmennystä sekä harhakuvitelmia suhteen toisesta osapuolesta ja suhteen laadusta. Kaksi heistä alkoi kokea tilanteensa haavoittuvaksi jaettuaan yksityisiä asioitaan,


ja yhdelle kehittyi hallusinaatioita, joiden aikana hän uskoi, että virtuaalikumppani oli fyysisesti läsnä ja kosketti häntä. Hyvä uutinen on se, että hakeuduttuaan hoitoon omasta tahdostaan kaikki kolme naista toipuivat täysin sopivaa terapiaa saatuaan. (Nitzan et al., 2011). Sheldon ja kollegat etsivät omille teorioilleen tukea toisessa tutkimuksessa, jossa pyydettiin noin 100 opiskelijaa keskeyttämään Facebook-sivuston käyttö kahdeksi päiväksi (cold turkey treatment). Opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden ja irrallisuuden kokemusta testattiin tutkimuksen alussa, kahden päivän keskeytyksen jälkeen ja vielä kaksi päivää myöhemmin, kun sivuston käyttö oli aloitettu uudelleen. (Sheldon et al., 2011). Tutkijat totesivat, että opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunne aleni niinä kahtena päivänä, joina he eivät käyttäneet Facebookia, mutta keskimäärin yksinäisyyden kokeminen ei muuttunut. Toisaalta ne opiskelijat, jotka tunsivat itsensä erittäin yksinäisiksi ja irrallisiksi kahden päivän irtioton jälkeen, kertoivat Facebookin käytön lisääntyneen suuresti, kun he pääsivät jälleen käyttämään sivustoa – todennäköisesti koettu yksinäisyys motivoi heitä viettämään enemmän aikaa sivustolla. (Sheldon et al., 2011). Facebook itsetunnon kohottajana Yksi Facebookin viehätyksistä on vuorovaikutus toisten käyttäjien kanssa, chattailu ystävien kanssa, heidän valokuvistaan ”tykkääminen” ja viestien jättäminen heidän seinälleen. Äskettäin on kuitenkin saatu tutkimusnäyttöä, joka viittaa siihen, että käyttäjät saavat jonkinlaista psykologista hyötyä myös oman profiilinsa passiivisesta katselusta. (Gonzales & Hancock, 2011). Cyberpsychology, Behavior and Social Networking -lehdessä julkaistussa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa Cornellin yliopiston tutkijat Amy Gonzales ja Jeffrey Hancock pyysivät 300 opiskelijaa katsomaan omaa Facebook-sivustoaan kolmen minuutin ajan. Tutkijat totesivat, että tämä kohotti kyseisten opiskelijoiden itsetuntoa verrattuna kontrolliryhmiin, jotka joko katsoivat itseään peilistä tai vain istuivat paikallaan kolme minuuttia. Tutkijat päättelivät, että käyttäjien itsetunto vahvistuu, koska he valitsevat itse, millaista tietoa laittavat Facebook-profiiliinsa ja -seinälle: esimerkiksi omat mieluisimmat ja imartelevimmat kuvat, älykkäät kommentit ja äskeisen loman muistelut. Itsestä otettujen Photoshop-ohjelmalla paranneltujen kuvien katseleminen vahvistaa mielikuvaa siitä, millainen henkilö haluaa olla, ja se voi vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon. (Gonzales & Hancock, 2011). Kaikki Facebookia usein käyttävät eivät tarvitse oman egonsa kohotusta. Jotkin tutkimukset ovat viitanneet siihen, että erittäin paljon sivustoa käyttävien ja narsismin välillä on yhteys. Vuonna 2012 Personality and

Individual Differences -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa apulaisprofessori Chris Carpenter (Western Illinois yliopisto) toteaa, että sosiaalinen media vetää puoleensa myös henkilöitä, joilla on taipumusta narsismiin ja antisosiaaliseen käyttäytymiseen. Tutkimuksessa narsismia määriteltiin kokonaisvaltaisena mahtipontisena käyttäytymisenä, ihailun tarpeena ja liioiteltuna omahyväisyytenä. Erityistä huomiota kiinnitettiin antisosiaaliseen käyttäytymiseen, mahtipontiseen exhibitionismiin, omahyväiseen käyttäytymiseen, omien oikeuksien vaatimiseen sekä toisten manipulointiin ja hyväksikäyttöön. Carpenterin mukaan narsismiin viittaavia seikkoja Facebookissa ovat: Käyttäjä päivittää statustaan hyvin usein ja tuo merkittävällä tavalla itseään esille. Lisäksi hänellä on erittäin paljon pinnallisia kontakteja ihmisiin, joita hän ei tunne tosielämässä. Narsisti vaatii toisilta aikaa, huomiota ja tukea, mutta ei vastavuoroisesti itse tarjoa niitä. Facebook tarjoaa narsismiin taipuvaisille ihmisille tilaisuuden käyttää sivustoa hyväkseen saadakseen tarvitsemaansa palautetta ja päästäkseen huomion keskipisteeseen. Itseään suojatakseen sivuston käyttäjien on erittäin tärkeää havaita mahdollisesti vahingollinen käyttäytyminen. (Carpenter, 2012). Myös kanadalaistutkimuksessa todettiin korrelaatioanalyyseissa, että henkilöt, joilla on voimakkaita narsistisia piirteitä ja heikko itsetunto, käyttävät Facebookia erittäin paljon ja heidän käytöksensä siellä on vahvasti itseä korostavaa. Sukupuolen havaittiin vaikuttavan siihen, millä tavoin käyttäjät esittelevät itseään profiilissaan. Miehillä on tapana kertoa itsestään, kun taas naiset julkaisevat paljastavia, kauniita ja koristeltuja valokuvia. (Mehdizadeh, 2010). Jo muutamaa vuotta aiemmin Buffardi ja Campbell (2008) olivat päätyneet yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa samansuuntaisiin johtopäätöksiin ja todenneet, että Facebook-profiilin ja sivustolla käyttäytymisen perusteella ulkopuolinen havainnoija voi jopa ilman psykologian alan koulutusta melko hyvin päätellä, onko käyttäjä narsisti. (Buffardi & Campbell, 2008). Sosiaalisen pääoman kokoaminen Narsistivaarasta huolimatta monet tutkijat ovat sitä mieltä, että Facebook-sivusto hyödyttää käyttäjiään. Ellison ja kollegat ovat omaksuneet ”sosiaalinen pääoma” -lähestymistavan tutkiessaan Facebook-sivuston käyttöä. Sosiaalinen pääoma tarkoittaa laajasti ottaen erilaisia resursseja ja mahdollisuuksia, kuten työtilaisuuksia ja emotionaalista tukea, joita sivuston käyttäjät löytävät vuorovaikutuksen kautta. (Ellison et al. 2007). Ellison on tarkastellut tapoja, joilla ihmiset Facebookin kautta ylläpitävät suhteita henkilöihin, joihin yhteys saattaisi muutoin katketa. Tätä hän kutsuu yhteyksiä rakentavaksi (bridging) sosiaaliseksi pääomaksi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

LAPSET JA NUORET

41


LAPSET JA NUORET

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

vastakohtana läheisten ystävien väliselle yhdistävälle (bonding) sosiaaliselle pääomalle. Sivuston käyttäjille nämä voivat olla hyödyllisiä: he pääsevät käsiksi informaatioon, jota he muulla tavoin eivät saisi tietää, esimerkiksi vihjeet uusista työpaikoista tai uutiset, joita he eivät muuten kuulisi. (Ellison et al. 2007). Samalla kun Facebook-ympäristö on laajentunut alkuperäisestä pelkästään opiskelijoille tarkoitetusta sivustosta palvelemaan monia erilaisia ihmisryhmiä, myös se sosiaalinen pääoma, johon käyttäjillä on pääsy, on kasvanut. Mitä enemmän erilaisia ihmisiä verkostoon kuuluu, sitä paremmat ovat mahdollisuudet löytää hyödyllistä tietoa monista erilaisista asioista. (Ellison et al. 2007).

42

Lopuksi Facebookia käytetään useista erilaisista lähtökohdista käsin ja sen avulla pyritään täyttämään moninaisia tarpeita. Alkuaikojen kielteisestä suhtautumisesta on siirrytty näkemään sivuston myönteiset vaikutukset, mutta myös siihen liittyviä haitallisia ja vaaratekijöitä. Kaikkien edellä mainittujen myönteisten seikkojen perusteella – sivuston tarjoama sosiaalinen pääoma ja mahdollisuus täyttää psykologisia tarpeita – tutkijat uskovat, että sosiaalinen verkostoituminen todennäköisesti jatkaa kasvuaan. Facebook-ilmiö on tullut jäädäkseen, koska sitä motivoivat inhimilliset tarpeet. (Winerman, 2013).

Lähteet: Buffardi LE, Campbell WK. (2008) Narcissism and Social Networking Web Sites. Personality and Social Psychology Bulletin. October 2008 vol. 34 no. 10 1303-1314 Carpenter CJ. (2012). Narcissism on Facebook: Self-promotional and anti-social behavior. Personality and Individual Differences, 2012; 52 (4): 482 DOI: 10.1016/j.paid.2011.11.011 Ellison N, Steinfield C, Lampe C. (2007). The benefits of Facebook ’friends’: Exploring the relationship between college students’ use of online social networks and social capital. In Journal of Computer-Mediated Communication 12 (3). Gonzales AL, Hancock JT. (2011). Mirror, Mirror on my Facebook Wall: Effects of Exposure to Facebook on Self-Esteem. Cyberpsychology, Behavior, and Social Networking. January/February 2011, 14(1-2): 79-83. Mauri, M., Cipresso, P., Balera, A., Villamira, M. & Riva, G. (2011). Why is Facebook so successful? Psychophysiological measures describe a core flow state while using Facebook. Cyberpsychology, Behavior, and Social Networking, 2011, 14(12), 723-731. DOI: 10.1089/cyber.2010.0377 Mehdizadeh S. (2010). Self-Presentation 2.0: Narcissism and Self-Esteem on Facebook. Cyberpsychology, Behavior, and Social Networking. August 2010, 13(4): 357-364. doi:10.1089/cyber.2009.0257. Nadkarni A, Hofmann SG. (2012). Why Do People Use Facebook? Personality and Individual Differences, 2012; February, Volume 52, Issue 3, Pages 243-249. Nitzan U, Shoshan E, Lev-Ran S, Fennig S. (2011). Internet-related psychosis −a sign of the times. Israel Journal of Psychiatry and Related Sciences, 2011, 48:3 2011 pg 207-11. [link] Sheldon KM, Abad N, Hinsch C. (2011). A two process view of Facebook use and relatedness need-satisfaction: Disconnectedness drives use and connectedness rewards it. Journal of Personality and Social Psychology, 100, 766-775. (Neljä tutkimusta kattava raportti). Winerman L. (2013). What draws us to Facebook? Monitor, March 2013, Vol 44, No. 3. 56 – 58


UUSIA KOULUTUKSIA

Sosiokognitiivinen käyttäytymisvalmentaja

1 ½ vuotta, 30 op

Idea: ŸŸ Sosiokognitiivinen käyttäytymisvalmentajan - työn ohessa suoritettavaan monimuotokoulutukseen osallistuva - toteuttaa harjoitustyönä 3 lukukauden aikana omassa työssään tarpeiden mukaan: ŸŸ Vanhempien ohjasryhmä ŸŸ ART-ryhmä käytösongelmin oireileville ŸŸ Opettajien työrauhan edistämisryhmä ŸŸ ADHD -kuntoutusryhmä ŸŸ Autisimikirjon ongelmien -kuntoutusryhmä ŸŸ Ujojen ja yksinäisten oppilaiden ryhmä ŸŸ Mindfullness -ryhmä ŸŸ Sosiaalisen pätevyyden edistäminen ŸŸ Luentoja ja alustuksia opettajille ŸŸ Luentoja ja alustuksia vanhemmille ŸŸ Sosiokognitiivinen käyttäytymisvalmentaja voi toimia kollegojensa työparina ja mentorina käsiteltäessä haastavia lasten/nuorten asioita yhteistyössä vanhempien ja moniammatillisen verkoston kanssa. Osallistujan työyhteisö saa: ŸŸ Käytännöllistä psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntemusta - sovitettuna koulutyön kontekstiin. ŸŸ Näyttöön perustuvia ohjausmenetelmiä, joita voi hyödyntää paitsi koulutuksen aikana, myös pitkälle tulevaisuuteen. ŸŸ Tietoa ja toivoa lisää haasteelliseen kasvatustyöhön. ŸŸ Koulutukseen sisältyy myös runsaasti hyödyllistä materiaalia koko työyhteisön käyttöön. Koulutuksen taustateoria: Koulutuksen päätaustateoriana on sosiokognitiivisen ohjauksen teoria. Aputeorioina toimivat kokemuksellisen oppimisen teoria (Kolb), sosiodynaamisen ohjauksen teoria (Peavy) sekä systeemisyyden, ratkaisukeskeisyyden ja narratiivisuuden viitekehykset. Koulutuksen sisältö ŸŸ Aloitus- ja päätösseminaari, kirjallisuus ja lopputyö 5 op ŸŸ Verkko-opintoja 2 op ŸŸ Substanssikursseja 8 op

ŸŸ Mikroilmeet- ja eleet ŸŸ Psyykkinen etäännyttäminen asiakastyössä ŸŸ Henkisen kestävyyden kehittäminen menetelmäkoulutus ŸŸ Tunnejumien purkaminen TVT -menetelmän ja energiapsykologian avulla ŸŸ Lastensuojelu- ja perhetyön narratiivisten ja terapeuttisten menetelmien koulutuskokonaisuus ŸŸ Psyykkisen kriisin kohtaaminen ŸŸ Lasten ja nuorten käytöspulmien kohtaaminen ŸŸ Työkalupakki lasten ja nuorten käytöspulmiin Menetelmäkoulutusta 10 op + 5 op harjoittelua ŸŸ Psykoedukatiivinen vanhempainohjaus ŸŸ Validatiivinen työote, tunteita validoiva työote ŸŸ Reaktiivisen aggressiivisuuden hallintamenetelmät ŸŸ Interventioita proaktiiviseen aggressiivisuuteen ŸŸ Käytösoireiden strukturoidut arviointimenetelmät ŸŸ Työrauhaan tutkitusti tehoavat menetelmät ŸŸ Akuutin kriisin näyttöön perustuvat hoitomenetelmät ŸŸ Akuutin vahingollisen aggressiivisuden rajoittamismenetelmät ŸŸ Verbaalinen ja fyysinen rajoittaminen tarvittaessa Lopputyö Sosiokognitiivinen käyttäytymisvalmentaja tuottaa koulutuksen aikana ohjatusti kirjallisen lopputyön, jossa keskitytään seuraaviin ohjauksellisiin ja konsultoiviin työyhteisön asiakirjapäivityksiin: ŸŸ Kriisivalmiussuunnitelma ŸŸ OHR:n toimintasuunnitelma ŸŸ Väkivallan preventiosuunnitelma ŸŸ Työrauhan edistämissuunnitelma ŸŸ Muu selvitys ŸŸ Työhyvinvointisuunnitelma ŸŸ Koulun ja kodin välisen yhteistyön kehittämissuunnitelma Lisätietoa ja ilmoittautuminen Lisätietoa koulutuksesta, hinnasta ja ilmoittautumisesta osoitteesta www.psyk.fi/sosiokognitiivinen

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Kenelle ja hyödyt: ŸŸ Näyttöön perustuvia ja käytännöllisiä menetelmiä lasten ja nuorten käyttäytymisen ongelmiin ŸŸ Sopii esimerkiksi koulun oppilashuoltoryhmään kuuluville tai muille kiinnostuneille opetus- ja ohjausalan ammattihenkilöille, jotka toimivat lasten ja nuorten parissa.

43


UUSIA KOULUTUKSIA

Työkalupakki lasten ja nuorten käytöspulmiin Kohtaatko työssäsi lapsia/nuoria, joilla on käytöshäiriöitä? Koetko käytöshäiriöiden lisääntyneen? Tuntuuko joskus siltä, ettei työkalupakistasi löydy riittävästi keinoja auttaa? Miten turvata lapsille ja nuorille riittävä turvallisuus ja työrauha?

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Kiinnostaisiko oppia toimiviksi todettuja keinoja?

44

Koulutuksen tavoite Tässä koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä erilaisten lasten ja nuorten käytöshäiriöiden hallintaan sekä aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen/nuoren ohjaukseen. Koulutukseen osallistunut omaksuu erilaisia hyväksi havaittuja työkaluja ja interventioita, joiden avulla on mahdollista vähentää useimpien lasten ja nuorten pulmallista käyttäytymistä.

Sisältö Koulutuksessa käsitellään myös, miten soveltaa strukturoitua arviointitietoa, kuten väkivaltariskin arviointitietoa lapsen/nuoren sekä hänen vanhempiensa psykoedukaation ja opettajien sekä muiden merkittävien aikuisten neuvonnan perustana. Miten opettaa lapsille ja nuorille tunnetaitoja coping-menetelmänä, ja miten niitä voi myös aikuinen hyödyntää?

Paikka ja aika Torstai 31.10.2013 klo 8-12, Helsinki

Koulutuksessa esitellään eräs mindfullnesspohjainen ohjausmetodi aggressiivisuuden preventioon ja hallintaan sekä esitellään, millä tavoin tehdä erilaisten tunteiden säätely- ja hallintamekanismien psykoedukaatiota ja ylipäänsä käyttää kognitiivisia ja sosiokognitiivisia sekä voimavarakeskeisiä menetelmiä aggressiivisuuden hallintaan.

Kenelle Lasten ja nuorten parissa työskenteleville ohjauksen ja neuvonnan sekä opetus-, sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöille Ohjelma Lomakkeita ja menetelmiä käytöshäiriön ja aggressiivisen käyttäytymisen arviointiin Keinoja kiukun hallinnan ohjaukseen Työrauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen luokka- ja ryhmätilanteissa Yksilö- ja ryhmäohjausmenetelmiä käytöshäiriöiden hallintaan Perheohjaus ja ‑neuvontamenetelmät

Ilmoittautuminen Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai email: raija.italuoma@psyk.fi


Lapset ja heidän vanhempansa voivat kokea merkittävää ahdistusta, jos lapselle on tehtävä leikkaus tai muu lääketieteellinen toimenpide. Sekä hoitohenkilökun-

nan että vanhempien käytös voi vaikuttaa siihen, miten lapset suhtautuvat toimenpiteeseen ja miten nopeasti he toipuvat sen jälkeen. Psykologit käyttävät huomion

kiinnittämistä toisaalle, altistamisterapiaa ja nykyajan teknologiaa helpottaakseen lasten ahdistusta, kun nämä joutuvat lääketieteellisiin tutkimuksiin.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Lapset ovat herkkiä ja haavoittuvia potilaita

45


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

46

Monille leikkaukseen joutuville lapsille nukutus osoittautuu hankalaksi. Psykologian tohtori Jill MacLaren Chorney, joka työskentelee Halifaxissa Nova Scotiassa sijaitsevassa IWK-terveyskeskuksessa, kertoo esimerkin 12-vuotiaasta tytöstä, jolla oli ollut jo useita ortopedisia leikkauksia, ja seuraava toimenpide oli tulossa. Tyttö pystyi hallitsemaan ahdistuneisuutensa odotushuoneessa, mutta kun häntä lähdettiin viemään leikkaussaliin, hän purskahti itkuun ja kieltäytyi menemästä sinne. Kaikista henkilökunnan yrityksistä huolimatta tyttö kieltäytyi päättäväisesti, hänen ahdistuksensa lisääntyi, ja tilanne päätyi siihen, että leikkausta oli siirrettävä. (Chamberlin, 2013). Vaikka leikkauksen peruuttaminen on harvinaista, edellä kuvatunlaiset hermoja raastavat episodit voivat olla hoitohenkilökunnalle yhtä stressaavia kuin lapselle itselleen ja hänen vanhemmilleen. Vielä tärkeämpi seikka on, että leikkausta tai muuta toimenpidettä edeltävä stressi voi vaikuttaa dramaattisesti siihen, miten hyvin ja nopeasti lapsi toipuu jälkeenpäin. Joissakin tutkimuksissa on todettu, että lapset, jotka ovat ahdistuneita ennen hoitotoimenpidettä, voivat kokea enemmän kipua ja muita ongelmia jälkeenpäin, tarvita suuremman määrän kipulääkkeitä, ja joutua olemaan tavallista pitempään sairaalassa. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon, että monet vanhemmat kokevat kliinisesti merkittävää ahdistusta ennen lapselle tehtävää toimenpidettä, mikä puolestaan voi lisätä lapsen ahdistusta entisestään. (Kain et al., 2007; MacLaren Chorney et al., 2009; MacLaren Chorney et al., 2013). Lapsen valmistaminen ennakolta toimenpiteeseen MacLaren Chorneyn ja kollegoiden tutkimuksissa on ilmennyt,

että lasten leikkausta tai muuta toimenpidettä edeltävän stressin alentaminen – esimerkiksi antamalla heidän etukäteen kokeilla anestesiamaskia ja kertomalla heille tehtävistä toimenpiteistä – voi vähentää heidän tarvitsemansa kipulääkityksen määrää jälkeenpäin sekä vähentää sekavuuskohtauksia, hillitöntä itkua ja rauhoittelun tarvetta lapsen herätessä nukutuksesta. (Kain et al., 2007; MacLaren Chorney & Kain, 2010). Lapsen edeltä käsin valmentamisessa on omat niksinsä: on tiedettävä mitä lapselle kerrotaan, milloin, miten ja kuka kertoo. Lapsille on hyötyä sekä toimenpiteisiin että tuntemuksiin liittyvistä tiedoista, toisin sanoen heille kerrotaan mitä toimenpiteen aikana tehdään ja mitä lapsi saattaa kokea. Asiaa selvittävän henkilön pitää ottaa huomioon lapsen kehitysvaihe, kertoa hoitoon liittyvistä seikoista asiallisesti ja riittävän yksityiskohtaisesti. Myös toimenpiteeseen mahdollisesti liittyvää kipua on syytä käsitellä. (MacLaren Chorney & Kain, 2010). Jaaniste ym. ovat kirjoittaneet yksityiskohtaisen katsauksen etukäteen tehtävistä valmisteluista. (Jaaniste et al, 2007). Auttaakseen lasta kokemaan hoidon myönteisemmin MacLaren Chorney ja psykologikollegat ovat kehittäneet tutkimuksissa testattuja menetelmiä vähentämään lapsen stressiä ja ahdistuneisuutta lääketieteellisten toimenpiteiden yhteydessä, joihin kuuluvat mm. nukutus ja leikkaus sekä jotkin epämiellyttävät ja joskus kivuliaat tehtävät, kuten verikokeen ottaminen, katetrin laitto, palovammojen hoito ja sensorien käyttö aivosähkökäyrää (EEG) otettaessa. Eräs tällainen menetelmä on perhekeskeinen käyttäytymiseen perustuva ja etukäteen sekä lasta että vanhempia tilanteeseen valmentava ADVANCE-ohjelma, jonka tavoitteena on

lieventää nukutukseen liittyvää ahdistusta ja edistää ja nopeuttaa lapsen toipumista toimenpiteen jälkeen. (ADVANCE = Anxietyreduction, Distraction, Video modeling and education, Adding parents, No excessive reassurance, Coaching of parents, and Exposure/shaping of the child via induction mask practice). Ohjelman ansiosta voidaan vähentää kipulääkkeiden määrää ja sekavuutta nukutuksen jälkeen sekä lyhentää heräämössä vietettyä aikaa. MacLaren Chorney ym. (Kain et al., 2007) totesivat laajassa, 408 lasta ja heidän vanhempansa käsittävässä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa, että ADVANCE-interventiolla saatiin aikaan parempia tuloksia kuin rauhoittamalla lapsi bentsodiatsepiineihin kuuluvalla midatsolaamilla. Intervention käyttöä rajoittaa kuitenkin sen kalleus, joten sitä voidaan hyödyntää lähinnä suurissa lasten sairaaloissa. Tutkijoiden mukaan tulevissa tutkimuksissa onkin syytä keskittyä selvittämään ohjelman kustannustehokkuuteen liittyviä seikkoja. (Kain et al., 2007). Aikuisten käytös tärkeä tekijä Hoitohenkilökunta ja vanhemmat voivat vaikuttaa käytöksellään siihen, miten lapsipotilas selviytyy leikkauksista tai muista hankalista toimenpiteistä. MacLaren Chorney ja kollegat ovat selvittäneet asiaa tarkemmin useissa tutkimuksissa (Kain et al., 2009; MacLaren Chorney et al., 2009; MacLaren Chorney et al., 2013), joissa he totesivat mm. seuraavat seikat: a) Aikuisten empatia, huomion kiinnittäminen toimenpiteestä muihin asioihin, huumori sekä rauhoittava puhe helpottavat lapsen ahdistusta. b) Jo valmiiksi ahdistuneita lapsia rauhoittelu tai empatia ei aut-


Piirretyt elokuvat ja elektroniset pelit apukeinoina Auttaakseen lapsia pysyttelemään rauhallisina nukutuksen yhteydessä leikkaussalissa tai toimenpidehuoneessa anestesiologit IWK-terveyskeskuksessa turvautuvat menetelmään, jota myös lasten kampaajat käyttävät, samoin vanhemmat pitkillä automatkoilla – piirrettyihin elokuviin. (Chamberlin, 2013). Kun sairaala asensi leikkaussaleihin viimeisintä tekniikkaa edustavat videomonitorit, jotta harjoittelijat voisivat seurata leikkauksia, MacLaren Chorney ja kollegat virittivät teknologian siten, että anestesialääkärit voivat käyttää monitoreja piirrettyjen elokuvien näyttämiseen lapsille nukutuksen valmistelun yhteydessä. Elokuvilla oli dramaattinen vaikutus lasten ahdistukseen, jopa suurempi kuin lasten hoitajien ja nukutuslääkäreiden koetellut menetelmät, kuten huumori ja rauhoittava puhe. (Mifflin, Hackmann & MacLaren Chorney, 2012; Chamberlin, 2013). Anesthesia and Analgesia -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa MacLaren Chorney ja kollegat (2012) toteavat, että neljäsosalla lapsista, jotka katselivat valitsemaansa videofilmiä, ei ilmennyt ollenkaan ahdistusta verrattuna kontrolliryhmän 5 prosenttiin. Vain 2 prosenttia elokuvaa katselevasta ryhmästä ilmaisi voimakasta ahdistumista huutamalla ja itkemällä verrattuna kontrolliryhmän noin 10 prosenttiin. Lisäksi lapsilla, jotka valitsivat

katsottavan elokuvan odotushuoneessa, ahdistus ei lisääntynyt tai muuttunut heidän siirtyessään odotustiloista toimenpidehuoneeseen, kun taas kontrolliryhmän lapset tulivat pelokkaammiksi odottaessaan. Kaikki lapset saivat jo ennestään huomiota hoitohenkilökunnalta, mutta videofilmi antoi heille muuta ajateltavaa kuin tulossa oleva hoitotoimenpide. (Mifflin, Hackmann & MacLaren Chorney, 2012). Tohtori Lynnda M. Dahlquist Marylandin yliopistosta Baltimoresta tutkii parhaillaan, auttaisivatko videopelit lapsia kestämään paremmin hankalia toimenpiteitä, kuten palovammojen hoito ja luuytimen imeminen ruiskuun. Jounal of Pediatric Psychology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Wohlheiter ja Dahlquist vertailevat, miten terveet esikouluikäiset lapset selviytyivät kahdessa erilaisessa tilanteessa: Ensimmäinen ryhmä pelasi Wii-peliä – esimerkiksi ”Finding Nemo” – vapaa käsi upotettuna jääkylmään veteen. Toinen ryhmä katsoi itse osallistumatta aikaisemmin nauhoitettuja kohtauksia samasta pelistä samoin toinen käsi jääkylmässä vedessä. Wii-peliä pelaavat lapset sietivät kipua paremmin. Tulos on yhdenmukainen niiden tutkimusten kanssa, joissa on todettu, että tehtävät, joissa vaaditaan enemmän toimeenpanevia kognitiivisia prosesseja, ovat tehokkaampia minimoimaan kipua. Ei myöskään näyttänyt olevan väliä sillä, kuinka paljon lapsilla oli kokemusta pelaamisesta. Peleistä on ilmeistä hyötyä kyvyiltään hyvin eritasoisille lapsille. (Sil et al., 2012; Wohlheiter & Dahlquist, 2013). Dahlquist on myös testannut, auttaisivatko virtuaalikypärät, joiden avulla lapset voisivat pelata videopelejä, heitä kestämään paremmin kivuliaita toimenpiteitä, ja ketkä lapsista hyötyisivät niistä eniten. Dahlquist kerää parhaillaan tietoa, millaiset pelit voisivat olla te-

hokkaimpia – nopeatempoiset vaiko rauhallisemmat toimintapelit. Pelaaminen voisi olla erityisesti avuksi hoitotilanteissa, joissa henkilökuntaan ei kuulu mielenterveysalan ammattilaisia, jotka voisivat auttaa lapsia selviytymään toimenpiteen aiheuttamasta ahdistuksesta. Elektronisen huomion kiinnittäjän käyttäminen ei vaadi hoitohenkilökunnalta korkeatasoista teknistä osaamista, mutta lapselle peli on kiehtova mielenkiinnon kohde. (Dahlquist et al., 2007; Dahlquist et al., 2009; Dahlquist et al., 2010; Law et al., 2011; Chamberlin, 2013). Toistuviin toimenpiteisiin tottuminen Lapset, joilla on krooninen tai hengenvaarallinen sairaus, tarvitsevat usein enemmän kuin väliaikaisen huomion kiinnittäjän: he tarvitsevat apua sopeutuakseen usein toistuviin hoitotoimenpiteisiin, kuten katetroimiseen, sumuttimen (nebulizer) käyttöön tai makaamiseen hiljaa paikallaan sädehoidon tai magneettikuvauksen aikana. Näiden lasten auttaminen – erityisesti sellaisten joilla on älyllisiä tai kehityksellisiä häiriöitä – on Baltimorelaisen Kennedy Krieger -instituutin toteuttaman Pediatric Psychology Consultation Program -ohjelman tavoitteena. Ohjelmaa johtaa psykologi Keith J. Slifer. (Slifer et al., 2011; Paasch et al., 2012; Christophersen & Mortweet VanScoyoc, 2013). Ammentaen lastenlääketieteen ja käyttäytymisen analysoinnin tutkimuksista, jotka käsittelevät vastaehdollistumista (counter conditioning), toivotun käytöksen vahvistamista (differential reinforcement) ja altistamisterapiaa (exposure therapy), Slifer ja kollegat käyttävät lääketieteellisten toimenpiteiden simulointia totuttaakseen lapset kaikkeen siihen, mitä he näkevät, kuulevat ja haistavat hoitonsa yhteydessä. Lapset saavat ensin koskettaa ja tunnustella

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

tanut, vaan he todennäköisesti pysyivät yhtä ahdistuneina. c) Jos lapsi leikkauksen jälkeen on ahdistunut, vakuuttelua ja rauhoittelua pitäisi välttää. d) Hoitohenkilökunta voi omalla myönteisellä käytöksellään vaikuttaa suoraan vanhempien käyttäytymiseen, mikä puolestaan vaikuttaa lapseen.

47


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

48

laitteita, sitten käyttää niitä. Tai he saavat palkkion hoidon jälkeen, joko tarrakuvan, muun palkinnon tai jotain sellaista, joka vahvistaa ja ilahduttaa heitä. (Slifer et al., 2002; Slifer et al., 2007; Slifer et al., 2008; Ward et al., 2010; Slifer et al., 2011; Christophersen & Mortweet VanScoyoc, 2013). Slifer ja kollegat auttavat esimerkiksi lapsia, joilla on obstruktiivinen uniapnea (obstructive sleep apnea), tottumaan siihen, että he joutuvat nukkumaan CPAP-laitteen kanssa (CPAP= continuous positive airway pressure l. jatkuva ylipainehoito). Lapsille esitellään ensin uniklinikka, sen jälkeen he saavat katsella, kun laite asetetaan vanhemmalle tai nukelle, sitten vähitellen lapselle itselleen samalla kun hän tekee jotain muuta, vaikkapa katselee piirrettyjä tai kuvakirjaa. Lapset käyvät saman läpi yhä uudelleen, kunnes he voivat auttaa laittamaan maskin itselleen ja nukahtamaan sen kanssa. (Koontz et al., 2003; Slifer et al., 2007). Tutkijoiden mukaan kukaan ei erityisemmin pidä CPAP-laitteesta, mutta jos sen käytöstä tulee lapsille samanlainen rutiini kuin yöpuvun pukemisesta ja laitteen käyttöön yhdistetään myönteisiä asioita, jopa pienet ja sellaiset lapset, joilla on älyllisiä ja kehityksellisiä ongelmia, voivat oppia sietämään sitä. (Koontz et al., 2003; Slifer et al., 2007). Sliferin ja kollegoiden lähesty-

mistapaan sisältyy myös toimenpiteen aikana käytettävien selviytymiskeinojen opettelu, esimerkiksi hallittu syvään hengittäminen, visualisointi tai mieluinen toiminta kuten iPad tai videopeli. Lapsille annetaan myös ”aikalisäkortit”, joita he voivat antaa hoitajille silloin, kun he haluavat keskeyttää toimenpiteen hetkeksi. Lapset ovat Sliferin mukaan yllättävän järkeviä ja arvostelukykyisiä korttien käytössä, ja heitä rauhoittaa suuresti tieto, että heillä on jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa tilanteeseen. (Chamberlin, 2013). Sliferin tiimin tutkimukset, joita on julkaistu Epilepsy and Behavior ja muissa lehdissä, ovat osoittaneet, että käyttäytymiseen liittyvät menetelmät eivät ainoastaan lisää lasten mukautumista hoitoihin, vaan ne myös vähentävät mahdollisesti haitallisiin vaihtoehtoihin turvautumista, kuten toistuvaa rauhoittavien lääkkeiden käyttöä. (Slifer et al., 2007; Slifer et al., 2008; Ward et al., 2010). Eräs lasten kanssa tehtävän työn haaste on se, että toivottavan käytöksen vahvistaminen ei onnistu kaikkien kohdalla samalla tavoin. Tämä työ tarjoaakin rajoittamattomia mahdollisuuksia luovalle ajattelulle. Esimerkkinä poika, jolla oli vakava näköhäiriö ja joka ei voinut sietää unitutkimukseen liittyviä laitteita, eikä hän ollut kiinnostunut perinteisistä palkkioista, kuten tar-

rat. Lopulta hoitotiimi keksi, että poika piti pallon heittelystä ja halusi kuunnella sen pomppaavan seinästä. Sen jälkeen hän sai luvan heittää palloa yhtä monta kertaa kuin hänen päähänsä asetettiin EEGsensoreita, ja ongelma oli ratkaistu. (Chamberlin, 2013; Christophersen & Mortweet VanScoyoc, 2013). Lopuksi Lapsipotilaat tarjoavat omat haasteensa lääkäreille ja sairaanhoitajille. Lapsi voi pelätä toimenpidettä ja olla hyvin ahdistunut jo etukäteen. Tilanne huolestuttaa myös vanhempia. Hoitotilanne voi pahimmassa tapauksessa kehittyä hyvin stressaavaksi kaikille osapuolille. Voimakas ahdistus voi haitata ja hidastaa lapsen toipumista, siksi on tärkeää valmistella sekä lasta että vanhempia ennakolta siihen, mitä on tulossa. Aikuiset voivat omalla käytöksellään rauhoittaa lasta ja siirtää hänen huomionsa hankalasta toimenpiteestä/hoidosta toisaalle. Piirretyt elokuvat, elektroniset pelit ja erilaiset palkkiot voivat olla avuksi. On kuitenkin otettava huomioon, että jokainen lapsi on yksilö ja että samat keinot eivät päde kaikille. Lasten kokemukset lääketieteellisistä toimenpiteistä voivat muovata heidän suhtautumistaan lääkärissä ja sairaalassa käynteihin koko elämän ajaksi. Siksi on tärkeää kiinnittää asiaan huomiota jo varhaisessa vaiheessa. (Chamberlin, 2013).


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Lähteet: Chamberlin J. (2013). Vulnerable patients. Monitor, March 2013, Vol. 44, No. 3: 50-52. Christophersen ER, Mortweet VanScoyoc S. (2013). Treatments that work with children: Empirically supported strategies for managing childhood problems (2nd ed.). Washington, DC: American Psychological Association. Dahlquist LM, McKenna KD, Jones KK, Dillinger L, Weiss KE, Ackerman CS. (2007). Active and passive distraction using a headmounted display helmet: effects on cold pressor pain in children. Health Psychology. 2007 Nov;26(6):794-801. Dahlquist LM, Weiss KE, Dillinger Clendaniel L, Law EF, Sonntag Ackerman C, McKenna KD. (2009). Effects of Videogame Distraction using a Virtual Reality Type Head-Mounted Display Helmet on Cold Pressor Pain in Children. Journal of Pediatric Psychology. 2009 June; 34(5): 574–584. Published online 2008 March 26. doi: 10.1093/jpepsy/jsn023 Dahlquist LM, Weiss KE, Law EF, Sil S, Jones Herbert L, Berrin Horn S, Wohlheiter K, Sonntag Ackerman C. (2010). Effects of Videogame Distraction and a Virtual Reality Type Head-Mounted Display Helmet on Cold Pressor Pain in Young Elementary School-Aged Children. Journal of Pediatric Psychology. (2010) 35 (6): 617-625. doi: 10.1093/jpepsy/jsp082 First published online: September 28, 2009 Jaaniste T, Hayes B, von Baeyer CL. (2007). Providing children with information about forthcoming medical procedures: A review and synthesis. Clin Psychol Sci Pract 2007; 14:124–143 Kain ZN, Caldwell-Andrews AA, Mayes LC, Weinberg ME, Wang S-M, MacLaren Chorney JE, Blount RL. (2007). Family-centered Preparation for Surgery Improves Perioperative Outcomes in Children: A Randomized Controlled Trial. Anesthesiology: January 2007, Volume 106, Issue 1: 65-74. Kain ZN, MacLaren Chorney J, Hammell C, Novoa C, Fortier MA, Huszti H, Mayes L. (2009). Healthcare provider-child-parent communication in the preoperative surgical setting. Pediatric Anesthesia, 19, 386-394. Koontz KL, Slifer KJ, Cataldo MD, Marcus CL. (2003). Improving pediatric compliance with positive airway pressure therapy: the impact of behavioral intervention. Sleep. 26(8), 1010-5. Law EF, Dahlquist LM, Sil S, Weiss KE, Herbert LJ, Wohlheiter K, Horn SB. (2011). Videogame distraction using virtual reality technology for children experiencing cold pressor pain: the role of cognitive processing. Journal of Pediatric Psychology. 2011 Jan; 36(1):84-94. doi: 10.1093/jpepsy/jsq063. Epub 2010 Jul 23. MacLaren Chorney J, Kain ZN. (2010) Family-centered Pediatric Perioperative Care. Anesthesiology, March 2010, Volume 112 - Issue 3 - pp 751-755. doi: 10.1097/ALN.0b013e3181cb5ade MacLaren Chorney JE, Tan ET, Kain ZN. (2013). Adult-Child Interactions in the Postanesthesia Care Unit: Behavior Matters. Anesthesiology. April 2013 - Volume 118 - Issue 4 - p 834–841. DOI: 10.1097/ALN.0b013e31827e501b MacLaren Chorney JE, Torrey C, Blount R, McLaren CE, Chen W-P, Kain ZN. (2009). Healthcare Provider and Parent Behavior and Children’s Coping and Distress at Anesthesia Induction. Anesthesiology. 111(6):1290-1296. doi: 10.1097/ALN.0b013e3181c14be5 Mifflin KA, Hackmann T, MacLaren Chorney J. (2012). Streamed Video Clips to Reduce Anxiety in Children During Inhaled Induction of Anesthesia. Anesthesia & Analgesia November 2012, 115(5):1162-1167; published ahead of print October 9, 2012, doi:10.1213/ ANE.0b013e31824d5224 Paasch V, Hoosier TM, Accardo J, Ewen JB, Slifer KJ. (2012). Technical tips: performing EEGs and polysomnograms on children with neurodevelopmental disabilities. The Neurodiagnostic journal. 2012, Volume 52(4): 333–348. DOI: 10.1038/nmat3525 Sil S, Dahlquist LM, Burns AJ. (2012). Case Study: Videogame Distraction Reduces Behavioral Distress in a Preschool-Aged Child Undergoing Repeated Burn Dressing Changes: A Single-Subject Design. Journal of Pediatric Psychology. first published online December 17, 2012 doi:10.1093/jpepsy/jss128 Slifer KJ, Avis KT, Frutchey RA. (2008). Behavioral intervention to increase compliance with electroencephalographic procedures in children with developmental disabilities. Epilepsy and Behavior, 2008, Vol. 13(1): 189-195. DOI: 10.1203/PDR.0b013e318174e70e Slifer KJ, Eischen SE, Busby S. (2002). Using counterconditioning to treat behavioural distress during subcutaneous injections in a paediatric rehabilitation patient. Brain Injury. Vol. 16(10): 901-916. Slifer KJ, Hankinson JC, Zettler MA, Frutchey RA, Hendricks MC, Ward CM, et al. (2011). Distraction, exposure therapy, counter conditioning, and topical anesthetic for acute pain management during needle sticks in children with intellectual and developmental disabilities. Clinical Pediatrics. 2011, Vol. 50(8): 688-697. doi: 10.1177/0009922811398959. Epub 2011 Feb 27. Slifer KJ, Kruglak D, Benore E, Bellipanni K, Falk L, Halbower AC, Amari A, Beck M. (2007). Behavioral training for increasing preschool children’s adherence with positive airway pressure: a preliminary study. Behavioral sleep medicine. 2007, Vol. 5(2): 147-175. Ward CM, Brinkman T, Slifer KJ, Paranjape SM. (2010). Using behavioral interventions to assist with routine procedures in children with cystic fibrosis. Journal of cystic fibrosis: official journal of the European Cystic Fibrosis Society. 9(2), 150-3. Wohlheiter KA, Dahlquist LM. (2013). Interactive Versus Passive Distraction for Acute Pain Management in Young Children: The Role of Selective Attention and Development. Journal of Pediatric Psychology. (2013) 38 (2): 202-212. doi: 10.1093/jpepsy/jss108

49


TYÖNOHJAUS

Yhdysvalloissa opettajiin kohdistunut väkivalta vaatii kiireellistä huomiota PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Yhdysvaltalaisten psykologien yhdistyksen American Psychological Associationin (APA) julkaisemassa artikkelissa raportoidaan, että opettajat kokevat hälyttävän suuressa määrin oppilaiden väkivaltaa ja kiusaamista koulutuntien aikana. Raportti sisältää lukuisia suosituksia, joiden tavoitteena on tehdä koulut turvallisiksi sekä henkilökunnalle että oppilaille. Se julkaistiin 7. tammikuuta American Psychologist -lehdessä, joka on APA:n tärkeimpiä julkaisuja.

50

Tohtori Dorothy Espelagen (Illinois’n yliopisto, Urbana–Champaign) mukaan opettajiin kohdistunut väkivalta on Yhdysvalloissa kansallinen kriisi, jolla on kauaskantoisia vaikutuksia ja joka ansaitsee välitöntä huomiota. Raportissa ehdotetaan, että kaikissa kouluväkivaltaa käsittelevissä laajoissa tutkimuksissa otetaan huomioon ne monimutkaiset dynamiikat, jotka vaikuttavat opettajiin ja koulun muuhun henkilökuntaan sekä oppilaisiin, vanhempiin ja koko yhteisöön. Opettajiin kohdistuvat uhkailut ja uhka kouluissa ovat saaneet yllättävän vähän huomiota. Tähän saakka vain 14 julkaistussa tutkimuksessa on tarkasteltu opettajiin kohdistuvaa väkivaltaa. Näistä viiteen osallistui 3627 yhdysvaltalaista opettajaa, ja yhdeksän kansainvälistä tutkimusta käsitti 9720 opettajaa. Tohtori Espelage johti APA:n työryhmää, joka selvitti opettajiin kohdistuvaa väkivaltaa ja julkaisi asiasta raportin vuonna 2011. Työryhmä teki yhden kansallisista tutkimuksista, ja siinä todettiin, että 80 prosenttia osallistuneista opettajista kertoi joutuneensa väkivallan uhriksi koulussa ainakin yhden kerran joko kuluvan tai edeltävän vuoden aikana.

Heistä 94 prosenttia kertoi, että tekijät olivat oppilaita. Opettajista 44 prosenttia oli kokenut fyysistä väkivaltaa, 72 prosenttia ahdistelua ja 50 prosenttia oli todistanut varkauksia tai omaisuuden tuhoamista. Tutkimustulokset perustuivat kyselyihin, joihin vastasi lähes 3000 peruskoulun opettajaa 48 osavaltiosta. Raportti tarjoaa yksityiskohtaisia suosituksia, joiden tavoitteena on ehkäistä opettajiin kohdistuvaa väkivaltaa. Yksi tällainen on kansallisen rekisterin perustaminen väkivaltatapauksien jäljittämiseen ja kirjaamiseen. Rekisterin ylläpitäjänä toimisi Yhdysvaltain opetusministeriö. Vaikka paikalliset ja osavaltioiden koulut pitävät yleistä kirjanpitoa kouluväkivallasta, kansallinen virasto, jolla on valtuudet vaatia tapausten raportointia, on välttämätön, jotta voidaan arvioida ongelman laajuus tarkemmin ja kehittää oikein kohdistettuja ehkäiseviä interventioita. Raportoinnin edistämiseksi artikkelin kirjoittajat suosittavat, ettei kyseessä olevien oppilaiden tai opettajien nimiä kerättäisi, niin että yksilön suoja toteutuisi ja rekisteri voitaisiin luovuttaa yleisön ja tutkijoiden käyttöön.


Raportissa ehdotetaan myös, että pätevyysvaatimuksia yhtenäistettäisiin osavaltioissa siten, että kaikkia opettajia/kouluttajia edellytettäisiin osallistumaan luokanhallintakoulutukseen ennen kuin he saavat luvan opettaa. Koska ammatillinen koulutus ei tavallisesti anna opettajille valmiuksia käsitellä kouluväkivaltaa, useimmilta puuttuvat ne taidot, joilla ehkäistään häiriökäyttäytymistä ja käsitellään vaaratilanteita, jos ja kun niitä syntyy. Näin ollen monet opettajat ovat viime vuosina kauhistuneet kouluissa usein sattuneita väkivaltatilanteita ja väkivallan kauaskantoisia seurauksia. Suositukset sisältävät keinoja, joiden avulla voidaan puuttua sellaiseen oppilaiden käyttäytymiseen, joka voi johtaa opettajiin kohdistuvaan väkivaltaan. Menetelmät on räätälöity yksittäisiä oppilaita varten ja ne keskittyvät syihin, joista ongelmakäyttäytyminen johtuu, eivät niinkään siihen, miten pysäyttää häiriökäytös sen ilmetessä. Raportin mukaan psykologit voivat edistää eri tahojen välistä yhteisöpohjaista yhteistyötä monin tavoin, kuten koulutuntien jälkeen järjestettävät

ohjelmat, sosiaalipalvelut ja asuinympäristön yhdistykset. Tavoitteena on ehkäisevien toimenpiteiden integroiminen, ongelmien tunnistaminen varhaisvaiheessa ja interventioiden ja hoidon järjestäminen laajaan kirjoon nuorten käyttäytymishäiriöitä ja akateemisia ongelmia. Espelagen mukaan ammattitaitoisilla psykologeilla voi olla ratkaisevan tärkeä rooli opettajiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyssä, mikä puolestaan tekee kouluympäristöstä turvallisemman kaikille osapuolille. Kouluväkivalta on merkittävä ja liian vähän tutkittu ongelma Yhdysvalloissa, vaikka se vaikuttaa syvällisesti koulutukseen, opettajien ammatissa jatkamiseen ja oppilaiden yleiseen menestymiseen. Dorothy Espelage, Eric M. Anderman, Veda Evanell Brown, Abraham Jones, Kathleen Lynne Lane, Susan D. McMahon, Linda A. Reddy, Cecil R. Reynolds. Understanding and Preventing Violence Directed Against Teachers: Recommendations for a National Research, Practice, and Policy Agenda.. American Psychologist, March 2013, Vol 44, No. 3 Print version: page 11. DOI: 10.1037/a0031307

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

TYÖNOHJAUS

51


UUSIA KOULUTUKSIA

Psyykkinen etäännyttäminen asiakastyössä, 4 t Ajatteletko asiakasasioita myös vapaa-ajalla? Kuormittavatko ne yksityiselämääsi? – Tuttu ilmiö monelle. Haluatko oppia tietoja ja taitoja, joiden avulla voit vähentää asiakastyön aiheuttamaa psykoemotionaalista kuormitusta ja lisätä ammatillisuutta työskentelyysi? Koulutusajankohdat ja paikkakunnat: 12.08 Maanantai, klo 8-12, Oulu 14.08 Keskiviikko, klo 12-16, Seinäjoki 16.08 Perjantai, klo 8-12, Viitasaari 22.08 Torstai, klo 8-12, Joensuu 28.08 Keskiviikko, klo 12-16, Salo 17.09 Tiistai, klo 12-16, Kotka 26.09 Torstai, klo 8-12, Kuopio 01.10 Tiistai, klo 12-16, Helsinki 17.10 Torstai, klo 12-16, Iisalmi 22.10 Tiistai, klo 12-16, Varkaus 29.10 Tiistai, klo 12-16, Mikkeli 21.11 Torstai, klo 12-16, Hämeenlinna 28.11 Torstai, klo 12-16, Turku 02.12 Maanantai, klo 12-16, Kerava 09.12 Maanantai, klo 12-16,Kuopio (Saatavana myös tilauskoulutuksena)

Koulutuksen keskeisiä sisältöjä: • Kuinka tunteet tarttuvat? • Mitä kehossa ja aivoissa tapahtuu asiakastyön paineessa? • Työvälineitä etäännyttämiseen • Terveelliset ja turvalliset rajat • Miten tunteiden tarttumista ja empaattista omistautumista voi säädellä? Koulutus koostuu luennosta, keskustelusta ja käytännön harjoituksista. Kouluttajana: FM Piia Nurhonen, sähköp. piia.nurhonen@psyk.fi Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Raija Itäluoma p. 050 505 5145 email: raija.italuoma@psyk.fi

Henkisen kestävyyden kehittäminen menetelmäkoulutus 4h

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Miten työ kuormittaa psyykettä? Esiintyykö outoa väsymystä ja mielialojen heittelyä? Tunnistatko haitallisen tunnetartunnan?

52

Ihmissuhdetyö on antoisaa mutta myös emotionaalisesti kuormittavaa, paikoin raskastakin. On luonnollista, että ihminen yrittää suojella itseään. Emotionaalinen stressi onkin ihmissuhdetyön luonnollinen sivutuote, joka parhaimmillaan on voimavara mutta pahimmillaan sairastuttaa koko työyhteisön. Tätä stressiä on mahdollista säädellä. Koulutusajankohdat ja paikkakunnat: 22.8, Torstai, klo 12.30-16.30, Joensuu 9.9, Maanantai, klo 12-16, Lahti 26.9, Torstai, klo 12.30-16.30, Kuopio 29.11, Perjantai, klo 12-16, Jyväskylä 3.12, Tiistai, klo 12-16, Savonlinna 4.12, Keskiviikko, klo 12-16, Joensuu Koulutuksen keskeistä sisältöä on: - Hyvän itsehoidon elementtejä - Tietoisuustaitojen sovelluksia - Tunteiden sekamelska – case-esimerkkejä - Seilauksesta tietoiseen peilaukseen - Visualisointi ja tunteiden rakentava ilmaiseminen - Ajatusten ja tunteiden työstäminen - Työyhteisön merkitys - Jaksamisen itsearviointi ja itsehoitosuunnitelma

Koulutuksen tavoitteena on tarjota ihmissuhdetyöntekijälle välineitä ja menetelmiä henkisen kestävyyden ja suorituskyvyn kehittämiseen. Koulutuksessa on mahdollisuus pysähtyä hetkeksi pohtimaan myös omaa jaksamista sekä tapaa ja keinoja pitää huolta itsestä. Koulutuksessa pohditaan myös työyhteisön merkitystä henkisen kestävyyden tukemisessa. Kyseessä on käytännöllinen menetelmäpainotteinen koulutus, joka soveltuu hyvin jatkoksi psyykkisen etäännyttämisen tai myötätuntouupumus koulutuksille. Koulutus ei edellytä aiheesta pohjatietoja ja sopii kaikille kiinnostuneille koulutuksesta ja työkokemuksesta riippumatta. Kouluttajana: FM Piia Nurhonen, sähköp. piia.nurhonen@psyk.fi Ilmoittautumiset ja lisätiedot: Raija Itäluoma p. 050 505 5145 email: raija.italuoma@psyk.fi


Testaa itsesi

Myötätuntouupumus ja tyytyväisyysmittari ProQOL R-IV Professional Quality of Life Scale, Ammatillinen elämänlaatuasteikko Myötätuntotyytyväisyys ja uupumusmittari: uudistettu neljäs versio Ihmisten [auttaminen] asettaa sinut suoraan kontaktiin ihmisten elämän kanssa. Kuten luultavasti olet kokenut, myötätuntoisuudellasi heitä kohtaan, joita [autat] on sekä myönteisiä että kielteisiä puolia. Kysymme sinulta myönteisistä ja kielteisistä kokemuksistasi [auttajana]. Arvioi seuraavia väittämiä, jotka koskevat sinua ja tämänhetkistä tilannettasi. Valitse se numero joka totuudenmukaisesti vastaa sitä, kuinka usein olet kokenut kyseistä piirrettä viimeisen kuukauden aikana.

_________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________ _________

1. Olen onnellinen. 2. Mietin useampaa kuin yhtä [autettavaani]. 3. Koen tyytyväisyyttä siitä, että voin [auttaa] ihmisiä. 4. Koen yhteyttä toisiin. 5. Hypähdän tai säpsähdän odottamattomista äänistä. 6. Tunnen itseni virkistyneeksi työskenneltyäni [autettavieni] kanssa. 7. Minusta on vaikeaa erottaa yksityiselämääni työroolistani [auttajana]. 8. Menetän untani [autettavan] henkilön traumaattisten kokemusten takia. 9. Uskon, että [autettavien] stressi on saattanut tarttua minuunkin. 10. Tunnen olevani ansassa työni vuoksi 11. Olen kokenut olevani ’äärirajoilla’ useissa asioissa [auttamistyöni] takia. 12. Pidän työstäni [auttajana]. 13. Koen [auttamis-]työni tuloksena masentuneisuutta. 14. Minusta tuntuu että läpikäyn [autettavieni] traumaattisia kokemuksia. 15. Minulla on uskomuksia, jotka vahvistavat minua. 16. Olen tyytyväinen miten kykenen pysymään ajan tasalla [auttamis-] teknikoista ja sopimuksista. 17. Olen se henkilö, joka olen aina tahtonut olla. 18. Työni saa minut tyytyväiseksi. 19. Tunnen itseni uupuneeksi [auttamis-]työni takia. 20. Minulla on myönteisiä ajatuksia ja tuntemuksia [autettavista] ja kyvyistäni auttaa heitä. 21. Hukun työmääräni tai [työ]tapausteni laajuuteen. 22. Uskon, että voin vaikuttaa työni kautta 23. Vältän tietynlaisia toimintoja tai tilanteita koska ne muistuttavat minua [autettavieni] pelottavista kokemuksista. 24. Olen ylpeä siitä, mitä voin tehdä [auttaakseni]. 25. [Auttamistyöni] tuloksena minulla on läpitunkevia, pelottavia ajatuksia. 26. Tunnen systeemin vuoksi polkevani paikoillani. 27. Ajattelen, että olen todella hyvä [auttajana]. 28. En pysty muistamaan tärkeitä osia työstäni traumauhrien kanssa. 29. Olen erittäin herkkä ihminen. 30. Olen onnellinen että valitsin tämän työn.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

0= En/Ei koskaan 1= Harvoin 2=Joskus 3=Melko usein 4=Usein 5= Erittäin usein

53


Testaa itsesi

Testin käyttö: Testiä voidaan vapaasti kopioida kun (a) tekijä on ilmaistu, (b) muita kuin alla mainittuja muutoksia ei ole tehty ja (c) testiä ei ole myyty. Voit muuttaa soveltuvan kohdejoukon hakasuluissa olevan [auttaja] tilalle, jos auttaminen ei ole paras kohdejoukkoa kuvaava termi. Esimerkiksi työskennellessä opettajien kanssa korvaa [auttaja] sanalla [opettaja]. Sanamuutoksia voidaan tehdä mille tahansa hakasuluissa olevalle sanalle jotta mittaus sujuisi kohderyhmän osalta jouhevasti.

Kiellot: Tästä lomakkeesta saatua tietoa käytetään vain suuntaa-antavasti. Se ei kumoa annettua lääketieteellistä tietoa. Älä käytä asteikon tulosta diagnostisessa mielessä äläkä hoida tämän avulla terveyspulmia konsultoimatta terveysalan/mielenterveysalan ammattilaista. Jos sinulla on lomakkeen aihealueeseen liittyviä huolia ota yhteys esim. omaan lääkäriin, työterveyshuoltoon, mielenterveystoimistoon tai alueen terveyskeskukseen.

Pisteytys: Pisteitys, jos asteikkoa käytetään itse- arviotestinä: 1. Vastaa kaikkiin kysymyksiin

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

2. Joissain kohdissa tulos tulee kääntää vastakkaiseksi: (0=0, 1=5, 2=4, 3=3, 4=2, 5=1). Kirjaa vastauksesi viereen käännetty tulos. Käännä tulos seuraavassa viidessä väittämässä: 1, 4, 15, 17 ja 29. Huomaathan että arvoa 0 ei käännetä ja sen arvo pysyy aina nollana

54

3. Laske seuraavat kohdat arviointia varten:

a) laske yhteen seuraavat kymmenen väittämää:

3, 6, 12, 16, 18, 20, 22, 24, 27, 30. Nämä väittämät muodostavat Myötätuntotyytyväisyysasteikon (compassion satisfaction)

b) laske yhteen seuraavat kymmenen väittämää:

1, 4, 8, 10, 15, 17, 19, 21, 26, 29. Nämä väittämät muodostavat uupumusasteikon (burnout)

c) laske yhteen seuraavat kymmenen väittämää:

2, 5, 7, 9, 11, 13, 14, 23, 25, 28. Nämä väittämät muodostavat Trauma/Myötätuntouupumusasteikon (compassion fatigue)


Testaa itsesi

4.

Laske tuloksesi jokaisella asteikolla (S, B, F) erikseen. S-pisteet (Myötätuntotyytyväisyys) =

___________

B-pisteet (Uupumus, Burn Out) =

___________

F-pisteet (Trauma/myötätuntouupumus) = ___________

5. Vertaa nyt saamiasi arvoja annettuihin teoreettisiin arvioihin

Kansainväliset teoreettiset viitearvot ProQOL – asteikoille: Myötätuntotyytyväisyysasteikko (compassion satisfaction) = S pisteet Keskiarvo 37 pistettä (SD 7). Noin 25% ihmisistä saavat korkeamman tuloksen kuin 42 pistettä ja noin 25% ihmisistä saa alemman tuloksen kuin 33 pistettä. Jos saat korkean pistelukeman saat runsaasti ammatillista tyytyväisyyttä työstäsi. Jos saat vähemmän kuin 33 pistettä sinulla saattaa olla ongelmia työsi kanssa tai tilanteeseen voi vaikuttaa jokin muu syy, kuten esimerkiksi saat tyytyväisyytesi muualta kuin työstä.

Keskiarvo 22 pistettä (SD 6). Noin 25% ihmisistä saavat korkeamman tuloksen kuin 27 pistettä ja noin 25% ihmisistä saa alemman tuloksen kuin 18 pistettä. Jos saat alhaisemman pistelukeman kuin 18 pistettä sinulla on todennäköisesti myönteisiä ajatuksia suhteessa kykyysi olla tehokas työssäsi. Jos saat korkeamman tuloksen kuin 27 pistettä voit miettiä mikä työssäsi saa sinut kokemaan tehottomuutta. Tuloksesi saattaa heijastella tunnetilaasi: sinulla on ehkä ollut ’huono päivä’ työssä tai tarvitset aikaa levolle. Jos korkea tulos säilyy jatkossa tai se heijastelee muita huolia voi olla tarpeen hakea tilanteeseen apua. Trauma/Myötätuntouupumusasteikko (compassion fatigue) = F pisteet Keskiarvo 12 pistettä. Noin 25% ihmisistä saa alemman tuloksen kuin 8 pistettä ja noin 25% ihmisistä saa korkeamman tuloksen kuin 17 pistettä. Jos saat yli 17 pistettä voit miettiä, mikä työssäsi on pelottavaa sinulle vai onko jokin muu syy nostattanut pisteitä. Korkeat pisteet eivät välttämättä merkitse ongelmaa mutta ne viittaavat siihen, että voisit miettiä miltä työsi ja työympäristösi tuntuu. Voit puhua asiasta esimerkiksi esihenkilösi, kollegasi tai terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Lähteet:

© B.Hudnall Stamm, 1997-2005. Professional Quality of Life: Compassion Satisfaction and Fatigue Subscales, R-IV (ProQOL). http://www.isu.edu/~bhstamm. Suomentanut H. Palmunen, T. Ruuska, 2006.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Uupumusasteikko (burnout) = B pisteet

55


56

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013


UUSIA KOULUTUKSIA

Hoivajohtamisen haastavat tilanteet Haluatko lisätä työkalupakkiisi välineitä esimiestyön monenlaisiin haasteisiin; • henkilöstön haasteet • asiakkaiden pulmat • omaisten vaatimukset - yhteistyökumppanien odotukset

Hoivatyön esimies joutuu kohtaamaan ainutlaatuisia haastavia tilanteita, joissa tarvitaan erityistä hoivajohtamisen asiantuntemusta.

Keskiviikko 21.08.2013 klo 10-17, Helsinki Keskiviikko 18.12.2013 klo 10-17, Helsinki Koulutuksen tavoite Koulutuksessa opiskellaan psykologisia menetelmiä, joita voi soveltaa monenlaisissa haastavissa hoivatyön johtamiseen liittyvissä tilanteissa. Kenelle Hoivatyön johtajat, osastonhoitajat, hoivakotien johtajat jne. Lisätietoa: Raija Itäluoma, p. 050 505 5145, email: raija.italuoma@psyk.fi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Paikka ja aika:

57


KIRJOJA

UUTUUSKIRJA Sanna Aavaluoma & Tarja Tammelin: JOTTA MINUA EI UNOHDETTAISI – tarinoita elämästäni niille, jotka minua tulevat hoitamaan

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Sanna Aavaluoma ja Tarja Tammelin ovat kehittäneet ryhmä-, pari- ja perheterapiaa muistisairaille ja heidän läheisilleen vuodesta 2000. Kirja on työkirjamuotoon laajennettu hoitotahto, johon omia ajatuksia, toiveita ja näkemyksiä voi kirjata.

58

Kirjan tavoitteena on auttaa perheitä keskustelemaan keskenään sairauden heissä herättämistä ajatuksista ja tunteista, suvun ja perheen historiasta, elämänarvoista ja tärkeänä pidettävistä asioista. Keskustelut ja yhdessä muistelu auttavat perhettä säilyttämään mielessään läheisensä ennen sairautta ja yhdessä sopeutumaan sairauden elämään tuomiin muutoksiin. Erityisesti kirja mahdollistaa sairastuneelle oman arvomaailmansa ja elämänvalintansa dokumentoinnin. Myöhemmissä sairauden vaiheissa, kun hoito kotona ei enää ole mahdollista, kirja toivottavasti kulkeutuu muistisairaan mukana hoitopaikkaan. Kirja voi tällöin turvata sairastuneelle tärkeiden asioiden huomioiduksi tulemisen myös hoitopaikassa ja hoidossa silloin, kun hän itse ei kykene niitä sanoiksi pukemaan.

Hinta

16.90€/kpl

Raija Itäluoma p. 050 505 5145 email: raija.italuoma@psyk.fi

(sis.toimituskulut)


KIRJOJA

UUTUUSKIRJA Raul Soisalo: Särkyvä mieli – lasten ja nuorten psyykkinen oireilu

Kirjassa käydään läpi lapsen ja nuoren normaalia psykososiaalista kehitystä. Teos tarjoaa tietoa muun muassa aivojen kehityksestä ja tunteiden neurobiologisesta perustasta. Psyykkistä oireilua käsitellään paitsi merkkinä mahdollisesta sairaudesta myös normaalina reaktiona epätavallisiin olosuhteisiin ja ärsykkeisiin. Usein lapsen ja nuoren rajuakin psyykkistä oireilua voidaan pitää sinänsä normaalina reaktiona, joka liittyy akuuttiin kriisiin tai traumaattiseen kokemukseen. Kirjoittaja esittelee monipuolisesti käytännön toimenpiteitä, joilla psyykkisesti oireilevaa lasta ja nuorta voidaan tukea ilman, että häntä välttämättä tarvitsee leimata sairaaksi. Kirjassa tuodaan esiin myös interventioita, joita voidaan hyödyntää monenlaisessa ammatillisessa vuorovaikutuksessa, esimerkiksi koulumaailmassa, sosiaalityössä, terveydenhuollossa, nuorisotoimessa ja harrastuspiireissä. Lukija voi oppia, miten psyykkisiin ja neurobiologisiin prosesseihin on mahdollista vaikuttaa. Kirjan kirjoittaja Raul Soisalo on suosittu psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntija, psykoterapiakouluttaja ja tutkija. Koulutukseltaan hän on vaativan erityistason psykoterapeutti. Kliinikkona hänellä on paljon kokemusta lasten ja nuorten sekä heidän läheistensä auttamisesta. Soisalo tuntee haasteellisimmatkin ongelmatilanteet, joissa ainoana ratkaisuna on yleensä pidetty psykiatrista osastohoitoa. Hänen mukaansa laitoshoitoa ja huostaanottoja voidaan vähentää oikea-aikaisilla ja oikein annostelluilla avohuollon tukitoimilla.

Hinta

66€

(sis. toimituskulut)

Raija Itäluoma p. 050 505 5145 email: raija.italuoma@psyk.fi

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu normaalisti monta haastavaa vaihetta. Usea lapsi ja nuori ajautuu joskus – syystä tai toisesta – psyykkiseen kriisiin. Nykyajalle on ominaista, että lähes jokainen joutuu kosketuksiin traumatisoivien tapahtumien kanssa. Internetin ja sosiaalisen median vaarat sekä viihteen väkivaltaistuminen ja yliseksualisoituminen ovat tämän ajan ilmiöitä, joilta lapsia ja nuoria on hankala varjella.

59


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

60

KAIKKOSEN KOLUMNI by Irwin H. Kaikkonen med.lic. psykiatriker och spec.i allmänmed.

Jäitten lähtö… Kevät on taas tänä vuonna tullut kohisten, vaikka ehkä hieman myöhässä. Mikään ei ole kumminkaan niin varmaa kuin se, että jäitten lähtö koittaa ennen kesää. Ja minäkin voin mennä takuuseen siitä, että määrätyt potilaani tulevat muuttolinnun tavoin yhä uudelleen vastaanotolle sataprosenttisella varmuudella ennen kesää vuosi toisensa jälkeen…


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Psykiatrian omnipotenssista tavuus on jopa 70-80% luokkaa. Savoksi voisi sanoa, Meillä kaikilla on varmuudella kokemuksia siitä, miettä jopa lähes joka kolmas potilaista ei mitä luultaten joidenkin potilaiden hoidot vain jatkuvat ja jatkuvimminkaan hyödy hoidosta. Meillä ei ikävä kyllä ole vat vuodesta toiseen, jopa vuosikymmenestä toiseen. kattavaa mahdollisuutta tutkia sen paremmin jonopaHeillä saattaa olla välillä parempia kausia, mutta lopranemistakaan, mutta sitäkin tiemmä tapahtuu. pujen lopuksi aivan rehellisesti tunnustaen, eivät nämä Kuinka monella meistä on kokemusta siitä, että potilaat oikein tunnu paranevankaan. Toivon mukaan asiakas varaa ensimmäisen ajan, jonka jälkeen hän kaikilta löytyy myös kokemusta siitä, että välillä jotehkä siirtää aikaansa tuonnemmaksi kerran tai pari, kut hoidot sujuvat tanssin tavoin, lähes itsestään ja ehkä jopa peruu ajan tai jättää perumatta, mutta ei potilaat paranevat. Joku ajattelee miekumminkaan koskaan saavu ensimlellään, että hoidosta huolimatta mäiselle tapaamiselle? Mitä in w Ir parantumattoman potilaan ajattelemme tällöin? Ajat, H. Kaik konen tilanne olisi ilman hoitoa telemmeko, että siinäpä o, fi ktiivinen hahm varmuudella monta kerärsyttävä jahkailija, med.lic. on 100% nkään tosielämän u kehe st ru pe n hä a st kä ei taa vielä kurjempi. Käyjoka ehkä ei nyt vain rise on kaksikulttuu henkilöön. Ir win mmenissä oleva omaleimällä hoidossa hänen ole valmis vielä hoiviisissäky eislääyl on n hä perheestä, noin an tilanne on sentään toon, tai ehkä hän ta ksel ikamies. Koulutu ykiatri. Hän seuraa aipo n ne ai m säilynyt edes näin ei ole motivoitunut llä slääkäri sekä ps kantaa värikkää ketieteen erikoi n aa m ta ot hyvänä. Mutta ihan vielä, tai onkohan ut sen nostun kaansa ja on kiin ja ajan ilmiöihin niin alalla kuin rehellisesti, kuinka hän varannut ajan elan rkoitettu viihte ta tavallaan maailm on ni m lu ko moni meistä edes jonkun muun paikkosen seenkin pevierestäkin. Kai toisia tutkimuk pi ia as ä in isi yrittää systemaattisesnostamana eikä itse to ka us mit liseksi, vaik sitelläänkin. Toi kä n ei us a it en he os ti ja kriittisesti arvioikoe tarvitsevansa sitä? nu Kaikk rustuvia ai suotta louk kaan e lk pi da omaa praktiikkaansa n Vai voisiko olla kyse ki voo, ettei kukaan en it sillä ne ovat ku okk kommenteista, ai tämän tyyppisten muutperäti siitä, että positiiviK ttuja. ulmassa kirjoite äk lm si s. tujien suhteen? En minä nen muutos alkoi jo ennen imie nen on huumor ainakaan. Meidän alalla tunpotilaan päätöstä varata aika, tuu olevan kiellettyä ajatella, että jolloin ajan konkreettinen varaamivoisikohan olla jopa niin, että tarjottu nen oli hänelle eräänlainen pääte-etappi. hoito ei nyt autakaan vaan itse asiassa jopa ylläAjan varaaminen riitti, eikä hänen tarvinnut edes sitä pitää osaltaan potilaan ongelmaa? käyttää. Tällöin voisi todellakin sanoa, että potilas paKuulin eräältä tutkijatuttavaltani, että ylivoimaisesti rantui hoidosta huolimatta. suurin osa psykiatrisen hoidon asiantuntijoista kokee tarjoavansa laadullisesti hieman parempaa hoitoa kuin Kannattaako psykiatrisia potilaita alalla keskimäärin. Vain muutama prosentti kokee tarhoitaa? joavansa keskimäärin yhtä laadukasta hoitoa, ja vielä Onkohan kuinka monella siitä kokemusta, että potilas harvempi kokee tarjoavansa heikompitasoisempaa ”ei jaksa ylläpitää motivaatiotansa yllä” hoidon suhhoitoa kuin alalla keskimäärin. Asiantuntijoiden koketeen. Tällaiset potilaat saattavat riesaksi asti unohdella muksella ja koulutuksella ei näyttänyt olevan ilmeistä aikojansa tai sitten perua niitä viime hetkellä milloin vaikutusta asiaan. Tämähän on sikäli hieno juttu, sillä milläkin verukkeella. Tällaiset potilaat saattavat olla eräs vaikuttavan hoidon mittari on juurikin se, miten vastaanotolla ”ihan kivoja” ja he saattavat ainakin olla hyvin hoidon tarjoaja (ja myös hoidon vastaanottakuuntelevinansa ja lupaavinaan kovasti syödä lääkja) uskoo tarjotun hoidon vaikuttavuuteen. Toisaalta keensä ja tehdä kotitehtävänsä. Mutta kuinka ollakoulutetaanko meitä riittävästi pitämään mielessämme kaan, näin ei sitten tapahdukaan, tai ainakaan heidän psykiatrisen hoidon kontraindikaatioita? Milloin potihoitonsa ei tunnu etenevän. Lopulta me auttajatkin lasta ei kannata hoitaa? Minkälaiset potilas-terapeuttisaatamme tällaisten potilaiden kohdalla milloin tieyhdistelmät ovat toimivia ja minkälaiset vähemmän toisesti ja milloin vähemmän tietoisesti ”nostaa kädet toimivia? Kuinka moni meistä on oikeasti hoidon arpystyyn”. Tämän jälkeen potilaat jatkavat edelleen viointi-/ tutustumisjakson jälkeen todennut potilaalvain käyvinään hoidossa, mutta nyt me kaiken huile, että kuule, en ole Sinulle/ teille sopiva terapeutti? puksi olemme enää vain tarjoavinamme heille hoitoa. Sikäli siis vähemmän hieno juttu, sillä me emme ehkä Eikä siinä sinänsä mitään, jos vielä joku olisi ainoasole ihan kartalla mitä tulee siihen, kannattaako meitaan maksavinaan meille tästä. Mutta niin se taitaa dän hoitomme ja onko se riittävän vaikuttavaa. Moolla, että näistäkin ”niin sanotuista hoidoista” me nien tutkimusten mukaan psykiatrisen hoidon vaikutperimme kumminkin saman taksan. Kenen tehtävä

61


PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

olisi tunnistaa tällainen motivaatio-ongelma ja kenenköhän tehtävä se olisi motivoida? Jos potilas ei ole motivoitunut hoitoon, tästä voi seurata, ettei terapeuttikaan kohta ole motivoitunut. Kenen motivaatiosta tai sen puutteesta on milloinkin kyse? Olipa kenen hyvänsä, niin ensimmäiseksi kannattaisi kysyä tarvitseeko tämä potilas oikeasti hoitoa? Jos vilpittömästi tullaan yksimielisesti siihen tulokseen, että tarvitsee, niin silloin kannattaisi seuraavaksi kysyä olenko minä siihen paras mahdollinen käytettävissä oleva henkilö? Jos vilpittömästi tullaan edelleen myönteiseen lopputulemaan, niin tämän jälkeen pitää säätää hoitoa sellaiseksi, että siihen on helppo osallistujien motivoitua. Motivaatio-ongelma kun voi johtua periaatteessa mistä tahansa hoidon muuttujasta, joka ei esimerkiksi vastaa potilaan tiedostettuja tai tiedostamattomia tavoitteita tai arvomaailmaa.

62

Kannattaako psykiatristen potilaiden hoitaminen? Psykiatria vaatii enemmän F2F aikaa potilaan kanssa kuin moni muu lääketieteen ja terveydenhuollon osa-alue. Tavallisimmat psykoterapiaprosessit kestävät 30-60 x 1h. Myös psykiatrikäynti kestää pitempään kuin useampi muu erikoislääkärillä käynti. Psykoterapeutti on usein sijoittanut omaa rahaansa kouluttautumiseen, joskus jopa kymmeniä tuhansia euroja. Silti viikossa ei taida kukaan tyylikkäästi kyetä yli 20 terapiatapaamista hoitamaan. Tästä pääsee helposti johtopäätökseen, ettei psykoterapialla ainakaan kukaan rikastumaan pääse. Psykiatrian erikoislääkärikään ei millään ehdi päivässä katsomaan puoliakaan siitä määrästä potilaita kuin vaikkapa korvalääkärikollegansa. Leijonan osa kuntien sosiaali- ja terveysmenoista aiheutuu ainakin muutaman mutkan ja väärän koivun kautta psykiatrisista syistä. Hoivakotien pitkäaikaisasukkaista eräs suurimpia yksittäisiä ryhmiä on juurikin mielenterveysongelmista kärsivät. Niin ikään erittäin kalliiden lastensuojelullisten palveluiden tarpeet aiheutuvat usein vanhempien mielenterveys- ja/tai päihdeongelmista. Lastensuojelullisten toimenpiteiden kohteeksi joutunut lapsi on useimmiten niin ikään psykiatrian vakioasiakkaita pitkälle aikuisuuteen saakka. Jotakin tästä karuudesta kertoo, että juurikin näiden lastensuojelu- ja asumispalvelujen tuottaminen nähdään liiketaloudellisesti niin ”kannattavaksi”, että suuret pörssiyhtiötkin ovat alasta kiinnostuneita rahantekomielessä. Bisnestä tällöin on se, että palvelujen tarpeessa olijoita piisaa jonoksi asti. Ja heitähän piisaa. Jos psykiatrinen hoito olisi täysin aikansa tasalla, niin lastensuojelupalvelut sekä päihde- ja mielenterveysasiakkaiden asumispalvelut eivät ehkä olisi niin hyvä bisnes. Syy siihen miksei olla aina ajan tasalla löytyy

toisaalta siitä, että palvelun tarvitsijoita on enemmän kuin resursseja. Mutta rehellisesti arvioituna siitäkin syystä, että liian usein tyydytään siihen, että tavalla tai toisella ”ollaan vain tarjoavinamme” hoitoa. Entäpä ihan kylmän viileästi rahassa ajateltuna? Paljonko maksaa yksi toteutumaton tuloksellinen psykiatrinen hoitoprosessi? Inhimillisesti näitä on lähes mahdoton arvioida, sillä ihmisen kärsimystä ja sen lievitystä ei kuuluisi mitata rahassa. Mutta yksi toteutunut vaikuttava psykoterapiaprosessi maksaa keskimäärin 3000€ ja kestää keskimäärin yhden vuoden. Yksi päätoiminen psykoterapeutti ehtii hoitamaan vuodessa keskimäärin 20 potilasta. Toteutumaton hoito maksaa niin paljon enemmän, ettei sitä ole helppo edes käsittää. Hoivakotitasoinen asumispalvelu maksaa kuukaudessa saman verran kuin psykoterapiaprosessi keskimäärin. Lastensuojelun ostopalvelut maksavat helposti enemmänkin. Psykiatrinen hoito kannattaa parhaiten itse asiassa silloin, kun sitä ei ole vielä pakko järjestää. Potilas X kohtasi elämässään monia peräkkäisiä vaikeuksia ja hänen lapsuudestaan asti kaapissa olleet luurangot olivat alkaneet kolistella. Hän olisi tarvinnut tuolloin riittävän hyvän ja turvallisen terapeuttisen hoitosuhteen ehkä noin pariksi vuodeksi. Hänellä ei ollut varaa yksityisiin, eikä edes Kelan tukemaan psykoterapiaan. Sosiaalihuollon asiakkuuteen hän ei kumminkaan vielä päässyt eikä julkisella puolella järjestynyt mahdollisuutta tällaiseen hoitosuhteeseen. Hänen kohdallaan ongelmaksi muodostui sijaisuusjärjestelyjen vuoksi liian useasti vaihtuvat työntekijät. Riittävän turvallista suhdetta ei näin ollen syntynyt eikä potilas X jaksanut motivoitua tällaiseen hoitoon. Jonkun ajan kuluttua hänen tilanteensa kriisiytyi ja kroonistui niin, että hän joutui kuukausiksi psykiatriseen sairaalahoitoon ja mitä luultavimmin lopuksi ikää hoivakotitasoiseen asumiseen (helposti yli 1 miljoona euroa). Potilas X:n kolme alle 10-vuotiasta lasta joutuvat sijaishuoltoon täysi-ikäisiksi saakka (helposti yli 2 miljoona euroa). En minä niin hurskas ole, että väittäisin varmuudella, jotta 3000 eurolla voitaisiin säästää 3 miljoonaa. Mutta siitä olen varma, että jollakin summalla, joka on kumminkin reilusti alle 100 tuhatta euroa, tuollaisia säästöjä olisi mahdollista aikaansaada. Inhimillistä säästöä on mahdotonta edes rahassa mitata. Tämä jos mikä vaatii sitä poliittista viisautta.


UUSIA KOULUTUKSIA

Psykologiset interventiot aikuisen aggressiivisuuteen Strukturoitu aggressiivisuuden arviointi Mindfullnesspohjainen ohjaus aggressiivisuuden preventio- ja hallintamenetelmänä Tunnetaidot coping-menetelmänä Väkivaltariskin arviointitieto psykoedukaation perustana Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä aggressiivisuuden hallintaan sekä aggressiivisesti käyttäytyvän henkilön psykoedukaatioon.

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Nettiriippuvuuden alalajit: nettiseksi- ja pornoriippuvuus, nettisuhderiippuvuus, nettipeliriippuvuus, informaatioriippuvuus sekä yleinen tietokoneriippuvuus Netinkäyttöpäiväkirja ja netinkäyttösopimus Mindfullnesspohjainen ohjaus internet- ja tietokonepeliriippuvuuden hallintamenetelmänä Kaksoisdiagnoosin tärkeys:

Seuraavat koulutukset:

Seuraavat koulutukset

Lisätietoa lehden sivuilta

Lisätietoa lehden sivuilta

Jotta minua ei unohdettaisi – menetelmäkoulutus

Lasten ja nuorten käytöspulmien kohtaaminen

Elämänmittainen psyykkinen kasvu

Lapsen/nuoren psykososiaalinen hyvinvointi ja pahoinvointi

Torstai 22.8.2013 klo 8-12 Helsinki

66

Netti- ja tietokonepeliriippuvuuden arviointi ja hoito

Kirja sairastuneen ja työntekijän yhteisenä välineenä Kirja perheen keskustelujen jäsentäjänä Ohjattu keskusteluryhmämalli

Keskiviikko 28.8.2013 klo 8-12 Helsinki

”Normaali oireilu” vs. ”huolestuttava oireilu” Mitä ovat impulssihäiriöt? Mitä ovat lasten ja nuorten mielenterveysongelmat? Interventioita haastavan käytöksen kohtaamiseen ja työrauhan ylläpitoon Koulutuksen tavoitteena on antaa tutkittua ja helposti hyödynnettävää tietoa lapsen ja nuoren käytöspulmien kohtaamiseen liittyvissä asioissa.

Seuraavat koulutukset:

Perjantai 2.8.2013 klo 12 – 16 Oulu Tiistai 6.8.2013 klo 12 – 16 Hämeenlinna Tiistai 26.11.2013 klo 12 – 16 Helsinki

Seuraavat koulutukset:

Torstai 14.11.2013, klo 8-12, Oulu Torstai 21.11.2013, klo 8-12, Helsinki Lisätietoa lehden sivuilta

Lisätietoa koulutuksistamme www.psyk.fi tai mikko.haarala@psyk.fi 050-408 6375 Kaikkia koulutuksia järjestetään myös tilauskoulutuksina työyhteisöille


PSYK.FI

Suomen Psykologinen Instituutti verkossa www.psyk.fi Suomen Psykologisen Instituutin Internet-sivuilta löydät tarkemmin tietoa toiminnastamme. Sivuilta löydät lisätietoa tulevista koulutuksistamme, julkaisuistamme ja tapahtumistamme. Lisäksi sivulle päivitetään aktiivisesti ajankohtaisia tieteellisiä uutisia psykososiaalisen ohjauksen maailmasta.

PSYK.FI-lehti verkossa Suomen Psykologisen Instituutin www.psyk.fi-sivuilta löytyy myös tämän lehden sähköinen versio, jossa lehteen voi tutustua pdf-muodossa. Samoilla sivuilla on palsta, johon päivitämme viikoittain uutisia psy-kososiaalisen ohjauksen maailmasta. Lehden sivuilla voit esim. tilata lehden itsellesi tai ystävällesi, esittää juttutoiveita tai jopa lähettää omia psykososiaaliseen ohjaukseen liittyviä artikkeleitasi julkaistavaksi PSYK.FI-lehdessä.

PSYK.FI Verkkokauppa Psyk.fi verkkokaupasta voit kätevästi ostaa julkaisujamme, ilmoittautua koulutuksiin edullisempaan hintaan kuin normaalisti. Tutustu kauppaamme osoitteessa kotisivujemme www.psyk.fi olevasta linkistä.

TILAA ITSELLESI TAI LAHJAKSI PSYK.FI -LEHTI VUODEKSI ETEENPÄIN

PSYK.FI-LEHDEN TILAUSLOMAKE O Tilaan itselleni yhden PSYK.FI lehden tutustumishintaan 0€ sisältäen postikulut. (normaalihinta 29€/vuosikerta) Saatuani lehden, voin päättää sitoumuksetta tilauksen jatkamisesta.

O Tilaan organisaatioon yhden PSYK.FI lehden tutustumishintaan 0€ sisältäen postikulut. (normaalihinta 29€/vuosikerta) Saatuani lehden, voin päättää sitoumuksetta tilauksen jatkamisesta. Olen kiinnostunut PSYK.FI lehden organisaatiotilauksesta:

O 5-10 henkilölle 29€/ vuosikerta O 11-50 henkilölle 25€/ vuosikerta O yli 50 henkilölle 19€/ vuosikerta Tilaan itselleni tai työpaikalleni Nimi: Postiosoite: Postinumero ja postitoimipaikka:

VOIT MYÖS TILATA LEHDEN TÄYTTÄMÄLLÄ TILAUSLOMAKKEN SIVUILLAMME WWW.PSYK.FI tai VERKKOKAUPASTAMME

PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2013

Suomen monipuolisin näyttöön perustuva psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti tästä nyt – ja pysyt kärryillä.

67


TULEVAA KOULUTUSTARJONTAAMME

Syksyllä 2013 alkavat prosessikoulutuksemme

• Muistihoitajan koulutusohjelma, 30 op (Hämeenlinna) • Muistihoitajan diplomikoulutus, 30 op (Vantaa) • Mielenterveyshäiriöt ja niiden hoito, 30 op (Hämeenlinna) • Perhetyön koulutusohjelma, 20 op (Hämeenlinna) • Seksuaaliterapeuttikoulutus – kliinisen seksologian koulutus, 45 op (Helsinki)

Muita koulutuksiamme: • Kliinisen seksologian perusteet, 2 pv • Perhe ja vakava sairaus erityisseminaari, 2 pv • Lastensuojelu- ja perhetyön narratiivisten ja terapeuttisten menetelmien koulutuskokonaisuus 2pv • Psykoanalytica-seminaari, 2 pv • Henkisen kestävyyden kehittäminen menetelmäkoulutus 4t • Jotta minua ei unohdettaisi – menetelmäkoulutus 4 t • Lapsen/nuoren käytöspulmien kohtaaminen, 4 t • Lähisuhde- ja perheväkivallan kohtaaminen – miten auttaa? 4 t • Muistisairaan haitallisten käytösoireiden hoito, 4 t

• Muistisairaudet ja niiden lääkehoito 8 t • Muistisairaus - parisuhde – seksuaalisuus 4 t • Myötätuntouupumus – auttajan sudenkuoppa? 4 t • Netti- ja tietokonepeliriippuvuuden arviointi ja hoito, 4 t • Psykologiset interventiot aikuisen aggressiivisuuteen, 4 t • Psyykkinen etäännyttäminen asiakastyössä, 4 t • Psyykkisen kriisin kohtaaminen – akuutin kriisin arviointi ja hoito, 4 t • Sosiaali- ja terveysalan työturvallisuuskoulutus – väkivallan preventio SOTE-alalla, 4 t • Työkalupakki lasten ja nuorten käytöspulmiin, 4 t

Kaikkia lyhytkurssejamme on myös saatavilla tilauskoulutuksina. Lisätietoa koulutuksista: www.psyk.fi tai Raija Itäluoma p. 050 505 5145, email: raija.italuoma@psyk.fi

Postimaksu maksettu Sop nro 761872

SUOMEN PSYKOLOGINEN INSTITUUTTI Siltakatu 20 A 31 80100 Joensuu


PSYK.FI 2/2013