Vuolinko III Tyon perinne

Se tunnustuk sen antamine n isännän puo l el t a tuntui Man tasta niin usko mattoma n hyvältä, e ttä hä n vielä vanha na mummona siitä mei l l e nuoremmille kertoi.

Nykyaikana sano isimme , että se oli eräs tähtihetki hänen elämässään.

Mantan t eki mieli myös k in kokeilla min kälaista olisi elämä kaupung issa j a ni i npä hän erää n ä syks ynä l ähti Mik ke liin kauppias Kal l io isen rouva l le piiaksi.

Mut ta ko vasti pit 1 sielläkin ty ö tä tehd ä, kaupassa myytiin kot on a leivo ttua l eipää, j oten joka päivä piti hikoilla kuumassa lei vintuvassa ja s uurt en ta ik i noiden alustami nen oli r askasta . Nii npä h än ei vii htyn ytkään siell ä kuin yhden vu ode n ja palas i Kest i in, j ohon tuli rengi k si Kustaa Ki mar i .

He men ivät na imisii n ja olivat viel ä avio l ii t ossa ollessa an Kestissä p alvelukse ssa .

Mantali e oli kar t t unut k ai kkia an vi1si pal velusvuott a si inä talos sa . Ol i han se kova työ hyv ää harj oit us ta .

Kun he sitte n ost1vat oma n Ko lo-nimisen talon tuolta Hi rve n sa l me n rajalta läheltä Puulan rantaa t1ettömien ta ipaleiden ta kaa . Si1nä talossa ol 1 vai n vä hä n pe ltoa, mutta kun ol i kuokka ja Kustaa, niin pelto l isäänty i vuosi vuodelta . Karja n alkua he sa1vat kun Kesti n i säntävä ki lahjoitt i heil le kant ava n h ieho n ja l ampaan .

Tämä K1marin par i skun ta oli t ämän kirjoittajan äid1n vanhemmat, joten olen nämä as i at kuullut omalta mummo l tan1 . L1eneekö ol lut kova n työ n ansiota, että mummon i eli h yvin va nh a k s i, h ä n oli kuolle ssaa n JO 95 - vuotias .