- 15 Vähävaraisempien talonpoikien, ns. kirvesmiesten ei kuitenkaan tarvinnut maksaa kaikkia näitä verotavaroita. Kustaa Vaasa peruutti suurimman osan kirkollisista veroista kruunulle, joista noin puolet jätti pappien saataviin. Verotaakka kasvoi. Erikoisesti Olavinlinnan rakennustöiden takia 1470- luvulla verot nousi noin 20 %. Näin myös Rantakylässä
silloin asuvat verokykyiset ihmiset
ovat maksaneet veroa Olavinlinnan saamiseksi Savonlinnaan.
VAIVAISHOIDON ALKU Jonkinlainen köyhäin ja sairain hoito oli vanhastaan kuulunut seurakunnan tehtäviin ja jokaisen pitäjän oli huolehdittava itse omista köyhistään. Kerjääminen, silloin kun se tapahtui oman pitäjän alueella oli sallittua. Köyhien ja sairaiden elättäminen kuului ensisijaisesti sukulaisille, jos tällaisia ei ollut, apua voitiin saada julkisista varoista. Jo vuonna 1554 tiedettiin annetun pitäjäläisille avustuksina halkoja. Ja vuonna 1671 kirkkojärjestyksessä oli määräys sairaus-ja köyhäintupien rakennusvelvollisuudesta. Tupa tuli rakentaa lähelle kirkkoa. Ne saivat useissa tapauksissa nimen "hospitaal". Sen lakattua toiminnasta hankittiin Mikkelin pitäjään "Hospitaali" vaivaishoitovaroilla vuonna 1832. Rantakylässä Hospitaali Pitäjän ensimmäinen Hospitaali sijaitsi Rantakylässä Tuomas Simonpoika Laurikaisen omistamalla tilalla Laurikkala n:o 5. Talossa asui kaatumatautisia. Surullista kyllä, talo paloi vajaat neljäkuukautta toimittuaan poroksi puolipukeissa ulos rynnänneiden asukkien silmien edessä. Mutta jo kolmen päivän kuluttua saatiin uusi vuokrasopimus allekirjoitettua saman tilan torpparin Paavo Kakriaisen lupautuessa järjestämään majoituksen kaatumatautisille. Vuonna 1836 kodittomien yhteisenä majapaikkana käytettiin pitäjäntupaa.