Issuu on Google+


("')

路路"... ((\

~ (~~

路 ~)

l onto~~on,#

'1

~nn~n

jn n~t "'


KANSIKUVA Sokkalantie talvella 1940 kartanon pihasta katsottuna. Kuvannut Tauno Häkli TEKSTIN kirj oittajat ja kokoojat on mainittu kunkin artikkelin yhteydessä MUU MATERIAALI:

Perunkirjakopio, Mikkelin Maakunta-arki sto Kinkeri- ja pyhäkoulupöytäkirjakopiot Mikkelin maaseurakunnan virasto Kartat, Mikkelin maalaiskunnan tekninen virasto Valokuvat, Tauno Häkli, Erkki Huokuna, Edit Lampinen, Erkki Lyytikäinen, Juhan i Rantakylä , Toivo Salmi ja Vilho Tikka TAKAKANSI kuva kunnan uuden virastotalon pienoismallista ISBN 952- 90045-8 - 3 Paino, Mikkelin maalaiskunta


- 1 -

LUKIJALLE Vuonna 1973 Rantakylä-Seuran johtokunnassa heräsi ajatus koota tietoja puretusta Sokkalan kartanosta, koska kartano oli aikoinaan vaikuttanut paljon rantakyläläisten elinoloihin. Tietojen kerääminen aloitettiin, mutta katkesi seuran toiminnan lakatessa useammaksi vuodeksi. Kun 1980-luvun alussa seuran toiminta heräsi, perustettiin perinnetoimikunta jatkamaan jo aloitettua toimintaa . Toimikunta suunnitteli perinnetietojen keräämistä laajemmalti kylän kehittymisestä tähän päivään. Tietoja on kerätty erityisesti syksyllä 1987 , jolloin perinnepiiri on kokoontunut Kansalaisopiston piirinä "Tunne kotikyläsi- tallenna tieto". Mukana on ollut kerrallaan viidestä seitsemään kylän vanhimpia asukkaita. Aineistoa on saatu tämän julkaisun verran. Koska vanhojen tietojen saaminen suusanallisesti vähenee päivä päivältä, o n pidetty tärkeänä julkaista esille saadut tiedot. Tulos ei ole läheskään täydellinen, mutta kuitenk i n tulee esille sel laista vanhaa tietoa, jota kenties ei myöhemmin olisi mahdollisuus saada. Julkaisu kertoo mm. Rantakylän historiasta, asutuksesta, kehitykses tä, Sokkalan ja Rantakylän kartanoiden vaikutuksesta kyläläisten elämään, sekä nykyisestä Rantakylästä. Useilta henkilöiltä on saatu muisteluksia, kuvauksia ja henkilökohtaisia tuntemuksia, myös valmiina kirjoituksina. Perinnepiirissä vanhojen asioiden muistelu ja kartoittaminen on ollut mielenkiintoista ja antoisaa. Toivottavasti nykyiset rantakyläläiset, muualta tänne muuttaneet tuntevat kylän kotoiseksi ja viihtyisäksi asua ja elää. Rantakylä elää tällähetkellä uutta perinnerikasta kauttaan, joten tämä julkaisu saa varmasti aikanaan jatk oa.


- 2 -

Kun aineiston kokoaminen julkaisuksi jäi tehtäväkseni, olen tuntenut sen vaativaksi, samalla keräystyössä mukana olleena velvoi ttavaksi. Lämpimä t kiitokset perinnepiirin jäsenille, haastateltaville, muistelmien kirjoittajille ja kaikille jotka tavalla tai toisella ovat myötävaikuttaneet tämän julkaisun aikaansaamiseen. Rantakylässä helmikuussa 1988.

Jenny Nisula


- 3 -

I

RANTAKYLÄN HISTORIAA 1500 - 1800-luvuilta

Tämän kappaleen historiatiedot perustuvat Hannele Wirilanderin teokseen Mikkelin pitäjän historia vuodelta 1982. KYLÄN NIMI Rantakylän nimi tunnettiin jo 1500-luvun puolivälissä, jolloin se kuului Visulahden pitäjän, Vuolingon neljänneskunnan, Rantakylän kymmeneskuntaan. Asutus Asutus oli 1500-luvun puoliväliin mennessä jo jotensakin vakiintunutta. Todisteeksi maanomistusoloista alettiin järjestää anekkeja, veronmaksuyksiköitä. Näillä turvattin veronmaksukanto. Vuoden 1561 maakirjassa luetellaan Rantakylän osalta kahdentoista kantatilan haltijat, joita oli yhteensä 23 talonpoikaa. Rantakylän talojen lukumäärä oli suurimmillaan vuonna 1643, 32 taloa, jolloin tapahtui kylien ryhmittely. Taloista autiona oli 8. Suurkylien purkaminen alkoi vuonna 1664, jolloin Rantakylään jäi 14 kantatilaa. Näin vakiintui kyläjärjestelmä. Silloiseen Rantakylään kuului asukkaita myös Ristiinasta. Eränkäynti- ja uudisraivauskausi oli päättynyt. Asutus vakiintunut. Alkoi kaskeamisen aika. Jokaisella tilalla oli kaskiomistuksia. Kaski oli "wesottawa, karsittawa, poltettawa, wesikesinä weerrettäwä, raiwattawa, aidattawa, ja työläästi hitaasti kynnettäwä." 1800-luvun puolivälissä oli Mikkelin tienoo miltei puuton. Rantakylässä oli puutonta 7 tynnörin ja 19 kapan alaa, (tynnörinala = 30 kapanalaa, kapanala 154,3 m2) joten puutonta alaa oli 3,7403 ha.


- 4 Isojaon muutokset Isojako 1800-luvun alkuvuosikymmenillä asetti rajat kaskeami selle ja kokosi hajatilukset talojen ympärille. Se loi järkiperäisemmät edellytykset maataloudelle. Tultaessa 1840-luvulle oli Rantakylään muodostunut 12 kantataloa. RN:o 1

Sokkala

Isojako päättynyt 1850

2

Ketunniemi

Isojako päättynyt 1850

3

Kerola

Isojako päättynyt 1850

4

Nykänen - aik. Parantala vuoteen 1853, vuodesta 1875

5

Karila

Isojako päättynyt 1850

Tarkia

Liitetty 1824 Puulaveden Koukkuniemeen

6

Rämälä

Rantakylän kartanon torppia,

7

Kolo

jotka itsenäistyivät myöhemmin

8

Kesti

omiksi tiloiksi.

9

Kurki

Isojako päättynyt 1855 .

Laurikkala

Siirretty Soikk alaan RN:o 4

10

v. 1855. 11

Ranta-Siekkilä

(Vuoteen 1845 saakka RN : o 11.} muodosti jakokunnan Otralan kanssa

12

Otrala

RN:o 10.

(Siirretty Laitia1a RN:o 4, v. 1855). Isojako päättynyt 1850.

Edellämainituista kantataloista Rantakylän alueella sijaitsee 1980-luvulla: RN:o 1

Sokkala

2

Ketunniemi

3

Kerola

4

Karila

10

Ranta-Siekkilä


- 5 VÄESTÖ Säätyläiset Mikkelin pitäjässä kuten muissakin Savon vanhoissa asutus keskuksissa kuten Ristiinassa, Säämingissä, Joroisissa, oli suhteellisesti enemmän säätyläisiä kuin Savossa yleensä. Säätyläisiin lukeutuivat papit, opettajat, ylioppilaat, lääkärit, apteekkarit, siviilivirkamiehet , upseerit, aliupseerit ja tilanomistajat. Mikkelin pitäjässä heitä oli 3 %. Maaomaisuus kytkee viljelijän paikoilleen, virkamiesura edellyttää liikkuvampaa

elämäntapaa~

Siksi Mikkelin pitäjän

talonpoikaissuvuista on säilynyt samalla paikkakunnalla vuosisadasta toiseen.

Talonpojat Rahvaaseen kuuluvana väestönosana ylimpänä kerroksena olivat talonpojat. Omistamansa tai hallinnassaan olevan maan luonnosta riippuen ne olivat joko perintö- , kruunun tai rälssitalonpoikia. Edellämainittuja kruunutiloja 1700-luvun puolivälissä alettiin ostaa perintötiloiksi. Tämä merkitsi maaomistusoikeuden lujittumista ja koko talonpoikaisluokan yhteiskunnallista parantumista. Vuonna 1680 oli talollisia 390, vuonna 1865 heitä oli 983 pitäjän alueella.

Torpparit Torppariryhmän syntyyn oli vaikuttanut säätyläismaanomistajien työvoiman tarve sekä talonpoikaisväestön kasvun aiheuttama uuden elintilan tarve. Aluksi torppien perustaminen oli sallittua vain kartanoiden, pappiloiden sotilas- ja siviilivirkatalojen sekä vuodesta 1697 lähtien ratsutilojen mailla ja tiloilla, joiden viljely tapahtui etupäässä ulkopuolisen perheeseen kuulumattoman työvoiman avulla.


- 6 Vuonna 1680 oli torppien määrä Mikkelin pitäjässä 3, oli se jo 1700-luvun lopulla 254 torppaa ja 1865 vuonna 479 torp paa. Torppien perustaminen oli sallittua vuodesta 1743 myös talonpoikien perintötilojen maille ja vuodesta 1770 lähtien kruununtiloille ja jakamattamille maille. Virkatalojen eli puustellien mailla oli yksi torppari ja ratsutiloilla korkeintaan kymmenen.

Mäkitupalaiset ja loiset Torpparilla oli käytössään mökki ja . maapalanen, mäkitupalaisella vain mökki, talollisten pirtinnurkissa asuvalla loisella ei sitäkään. Hän möi työvoimaansa maatalouden kiireeilisinä kausina ja peri korvauksen työnantajan mielestä ylihinnoin. Vuonna 1865 oli torppareita 504 ja mäkitupalaisia ja loisia 225.

VÄESTÖMUUTOKSET JA VÄKILUKU Henkikirjoja on laadittu Mikkelin pitäjästä vuodesta 1635 lähtien. Ne ovat kuitenkin koko pitäjän asukkaita koskevia, ei kyläkohtaisia . V. 1665 oli

910 pitäjäläistä (puuttuu henkirahasta vapautetut)

v.

1694 "

1857 pitäjäläistä

V. 1697 "

nälkä oli pahimmillaan keväällä

v.

1209 pitäjäläistä (vähennys

1712 "

nälkävuosikuolemista) Nä l kävuosikuolemat Haudattavien määrä lisääntyi päivä päivältä, eivätkä papitkaan kyenneet kuten tavallisesti merkitsemään luetteloihinsa kuolleiden nimiä, eikä ikää, josta luetteloihin on jäänyt mm. seuraavanlaisia mainintoja:


- 7 17 . 3.1697 haudattiin yhteen kuoppaan 43 kappaletta sekä nuoria että vanhoja miehiä ja naisia, jotka olivat teillä kuolleet nälkään ja jotka ilman arkkua oli koottu vankihuoneeseen ja joiden joukossa oli omia pitäjäläi siä: Ketunniemen Mikko Suomalai nen, Erkki Sokkanen ja tämän lapsi sekä yksi Suomalaisen renki. Yhteensä nälkävuoden 1697 hirvittävä saalis oli Mikkelin pitäjässä 1257 henkeä. Mikkelin pitäjän väkiluku 200 vuoden aikana 1665 - 1865 n. 2000:n paikkeilta 11.223:ksi, oli yli nelinkertaistunut. Mikkelin pitäjän asukkaista 1749 oli noin 3 % säätyläisiä, 163 henkeä. Vuonna 1865 enää heitä oli 67 henkeä, 0,6 %. Kyläkohtaisia tilastoja on henkikirjoituksen rekisteritoimistosta saatu 1970-luvulta lähtien.

Rantakylän asukasluvun kehitys: V. 1970 oli asukkaita Rantakylässä 1544 henkeä V. 1973 oli asukkaita Rantakylässä 1976 henkeä V. 1975 oli asukkaita Rantakylässä 2429 henkeä V. 1977 oli asukkaita Rantakylässä 2656 henkeä V. 1980 oli asukkaita Rantakylässä 2953 henkeä V. 1982 oli asukkaita Rantakylässä 3011 henkeä V. 1983 oli asukkaita Rantakylässä 3063 henkeä V. 1985 oli asukkaita Rantakylässä 3202 henkeä V. 1986 oli asukkaita Rantakylässä 3250 henkeä V. 1987 oli asukkaita Rantakylässä 3318 henkeä V. 1988 oli asukkaita Rantakylässä 3442 henkeä 1.1.1988 V. 1974 Mikkelin maalaiskunta jaettiin viiteen eri henkikir joituspiiriin. Rantakylän !II-piirin piirimiehenä on toiminut Jenny Nisula. Asukkaiden lisääntyessä Rantakylään yli kolmentuhannen on !II-piiri jouduttu jakamaan siten, että Rantakylän rekisterinumero 1 , kuuluu Jenny Nisulan piiriin ja sitä seuraavat numerot kuuluvat IV:n piiriin .


- 8 VÄESTÖN VARALLISUUS Entisajan savolahtelaisille, myöhemmin Mikkelin pitäj än asukkailla,

(joihin rantakyläläisetkin kuuluivat) ei rahaa

tai muuta rikkautta kertynyt. Vuonna 1571 oli irtaimen omaisuuden arvo keskimäärin 46 mk. Tuolla rahasummalla olisi saanut sil loin ostettua esim. 5 lehmää tai 37 lammasta. Pitäjän ja koko läänin rikkain mies oli silloin Savilahden kirkkoherra Andreas Sigfridi, jolla oli rahaa 1200 mk ja k ar jaa 5 h ärkää, 21 lehmää, 23 vasikkaa, 30 lammasta, 8 vuohta, 8 sikaa ja 9 hevosta sekä 5 nuorta tammaa. Lisäksi, hopea-, tina-, messinki - sekä kupariesineitä ja omaisuutta kaikenkaikkiaan 2230 markan arvosta. Toiseksi rikkain mies pitäjässä oli Rantakylän Lauri Liukkonen, vaikka hänen varallisuus oli vain 250 mk. Rantakylän kymmeneskunnan Matti Liukkosella oli pitäjäläisistä eniten lehmiä , hänellä oli 6 lehmää. Samoin hänellä oli 1500-luvun lopulla "kinkkuveron" voimassa ollessa eniten sikoja. Hänelläkään ei ollut kolmea sikaa enemmän. S ian keskipaino oli silloin n. 38 kg. Kaikenlainen ylellisyys oli tavalliselle Mikkelin pitäjäläiselle vierasta vielä 1800-luvulla. Köyhiksi luokiteltiin jopa 8 %. Varallisuussuhteet jakautuivat seuraavasti (koko pitäjän alueella): Vuonna 1810 oli varakkaita toimeentulevia köyhiä rutiköyhiä yhteensä

17 henkeä 158 henkeä 1120 henkeä 81 henkeä 1376 henkeä

Silkkivaatteiden käytön rajoittaminen ol i esillä pitäjän kokouksessa vuonna 1793 ja kokous päätti noudattaa kuninkaallisen majesteetin tahtoa ja määräsi jo ostetut silkki huivit ja myssyt vietäväksi nimismiehelle. Koska sää tyläi siä oli asukkaista n. 3 % ja h e itä asui Rantakylän kartanoissa on tuo ankara kuninkaallisen majesteetin silkkivaatteiden luovutuskäsky koskenut myös heitä.


- 9 -

Seuraavilla sivuilla olevasta perunkirjasta selvi채채, kuinka varallisuus on muuttunut tultaessa 1900-luvulle. Perunkirja tehty 19.11.1905 ja j채tetty arkistoon 25.11.1905 .


:<7.

-

- 10

/·';/..</// t /t'C; , ·,. ;f. n/ /.

/

/

1

1

/~ .( •) v·/{:'~t"///<6'?

/

///· ,?k-/

r//t' [ . /C. 1 (...J

-

cx./~.f~C.: r!'dci czj_;ui{~. ,-?;/"/ ~'t'Z ~l/'t · r./t.'/.:·,.<, -:{,; /l'h' .. -. ,c/e./(a..- .c.:.hn--v~W-z.-t0/7/'?..d4/f;_· · /ht t'~/!,.;t_,-'/zt"4-d~z ' ;{·/;z,.;,;~·

;t.

Zt!"/t c~· 4-cc/;./rZ · .~" r:../At:·V:'~cc Ac;~-"2-· · / ./(~~c ·_

r:/!1';·/,l · ri-111

/

/tL'/.t<~L) _,.:/ ( l'(:~~lc >•/L t/.·~,..i/ >,'Jcy/2 .Ii ' / h >.· '_,{.{ d.~/1 .. / 1' .!', . ".// ' / ,. _,: ,z. ~-· ,· -~~ta. _,.. ~,/ ~;;~/t.~t: · · ./'1-·cf/t'ec /c -~fi-< l.f-~~ .-·.· (- c~> '/c ' · .rl i < ' , { . , ( ,· / tt.JJ I' ;v-) . ftt:ty,,/1:-ct:' .ft'/(,'d~ll'rrr~ (/

/}(!.-,4/d

t

/.

.

4 '

,,..,-;.•

"'! /

;'

'

(?!;; L {-z c. ',;,t. (. {.. c.llt:z ·

J

(

1

.j

1

/:'

.'

·'

)

1

1 ' t 1 ifl· ·; • • 1

/

!1 ,.'c .:~ ä., ·

..

' '

i

,,

1

" ,.

1 ,!_?··

•.

; , f . ! (/ /

(/ /

'" - ';

1

/ ./,/

... / / . /

. ,, '·

,.~

1 1

. .1c.11

;r,;;l li

.;l . ·

zi'tf· /... r//lt' ;·. ,/l

Jlt' /// :

)J

'j ;.

'< 'tl Jc

);;

z>la t:2 .

~

,! '',. , , .( ,

/~l

1,

1 .

(,/,t/,;;'jrU· . f ( '

,tl "'

' .. ;;·1(

. / .. LtL.f /

'f. ( (

.tl

r'

J

/,) 1<'

1

IC· ,, / ..' l . t t l

f

.

t,

y~,.. /.lt

. c/.''r

,~

L~

1

. 1 .//itl· 'L ·/ 1 .

f 1

.

;

i 1

,-1

JJ ,;;t/l2-. r: , / :tC/tE//~ ·,·, ) ,/.t, /'

·

1

,flj

II

/

1

~tu~t~

i

'

..:!1 ! , 'l .;l

! 1

i}tlJ' 1

1 1

it'1 •.f

1

1


! 1

llf 1<~f _f f =f

,--#/ 1.?J"

o

1

(1_

-?!

~7-·

r0 O!

'7.:J 7, 7 J1!1/'

1

:Fnj {J

lJ'

rV77:Y?ll7f?! r(/{771(1

V'

./'f/ b;/J.jJ ',,"/

1

t?J 1

:•(J( j

v1

./ <1j Zl/1-/ l' lll)

1

J/ -

./() !1

) t

_,1

..-r

} .? } /

,d 1'fY"'?vy7nJ~ _._,., . "r ', ;~ -~/ '."lf l-,~'/~' 11 ·Z7 PJ 17./ v· '

- ; l·l()t/;

,..

,

-

- J J1 -

1

tl} ' ~J

(J

,.

ll'

J,

II

...

1

,/f,l~ ~~

1''

/Z7//:/

:J r

L

l

t-

<

f?/17!.'(

1

(l...f /JJ

1 1 t

J'

?rJ tj/

....-

J

11

_"{/ J'

t

r l:: ~j .. l/JJ~

,. tl

1

1 /

·.~'71J!?/ ~))/ <'27.,2/'l!)'·?/y :/.-?>

V' 27 1

· V"lFl.l'lj 2N/

. ·

V'

·.

. ···

·

~~rrr;,;;l;

7?r r;<711/,

'?n?!'YJ

··

.JI~?/j-vrml ·'27.1~-7~ "7?-/P'Zl//!7'27 ?/

/7?' •,

'

r?f//7//--P~~??:J(/

.....

,, 1

1

/1

1;

II

0"

II

l

II

f?"'·

II

,, tJ.....

~

,, 1 ,, ;J : 7J1

1

r~f:Vf!J }/17 17;JY/J

:-fl

_/'V~--n7' rz:J/ 1//'?~.f/:?1z'

tJ1

" 1

pr/J.~?.r

PJ7 1

/y~~.,

Jfl

!/t

,,

1-jlaJ I' .h 'lJ l'l .. 71/) '_?7,~/;;, _J 1~.~~~7' ~J/'J? d;;)'

::_.f,": "' ,. ·~p€;

,/

r:

-

1 l

(}/

"

''l/.7?j V 7/

(/ /_" / tf

II

" b'

, 1

1

1' " .-1t - 1 tl'_ , ~0 '71'.,1~

p"

7":>". '~'7/ ,',J?_ uy (''? ?J?f/f/171?//?l ,(' 171 11'

(}_f

j lj-}

,1

1

(JJ -

~1/v~J 1

"

"T

- 1

1

·l llr;.J{

1

t} f ·-~·

,,

.,

Z/j 1 7h-:J ~(0 J ?l.fl,Y/

._,z 7. '/ /

lj

~'?~~'!/

11

f'lJ~~.

p

' 1 l -4----ll tl1 0l :,,, ·-

y:y7 7.;/

~~;;,/');;

{

1

7{/

1 1 1

·~

~0('/.y'/p/j/7-y _,!

t' !

(1

-

!}

"b

- ?1777,'7/(/j;.7i)'llf

ov 1

,.

7_7, ;)

""J?//~.nt:;

a;/?7)''V.Yr?_/2:7/ .Jll?/71/.

- 11 -

1

~j7

1


.~

'

1

/) . J::::L :/" · a:

--/3~Vfr~~~~ '

~ ---/~ '"" ·-~T·v_ zr#T ~ ( #-$ / . iJ· ?/'fP?~r; z.•"•' . r' //2?-(/

1

·/ / 1 _'?Z.?,''rP?/-?7//

.1

/)

·

.

/.

!- .-;-._ ~ ..r-~-::7;, ~,..l ? ./

-/

. .·

.?-" ;7.7f~~7.,c71

r

.

,

~

7 ' /-.:7"/I7Z?...7? ·l7' ,"'27 .'-' / } '.f'J./?7};/j/ 1" · · 'i/ ' . 7 /...z7.??_r7~7'7/-// ,..,/,::1U''7-/....z:J_ ·7

~~

;f'.

"7/ "

/

,?·?rr ·?<'/???1:-:;;':?.L!!,.

,_ 7. 1

1

1

// 7N / <71'7" / / ;-r··

/

h/..'/;r

1

, j

!

f'tf'j/

--+. ,1/.~.v:-/j/

· 7/'.;J?77.J /V.l/..f74 "-

<--~ . '7/~:?f/;Y.?Y ,- ?/'-~? .7/ ? l y/ z7,,?1

1· ?"7'!/f.'-7,_.?;; ' ?7,;?•

- ?

7/'"Z:;//"1/

!-1/l "r? ..<·V?/...l/V/·7/ /7.-Y 1

,

j

~ n.27'

7" /

.,

?/

~v

1

! - _-? Z7.-;"''

/ ,,

//.v

~71

7 r

/

..Z:7?'7'/

'

/

_-'/'7:77/ l/..77 / Z7.?'7// !jl -/ ,/ #'/.

<7:~/7/Y .. . -·p ;y;7 1? ~/ J.f'/

.Jf '

1

1

."7/ ?./

. ?/ .

J!'~

x•lfr r

tl.(f./

1/

1 1

/;?z :: 1 2' 72#7/.//

.

, -?~~??1/.?j ' r ?//~-'72/j/

7

:7·

:Z//

1

1

/;!

t~/1

J!

.: II

j)

/ -Y.d' zP' , . 7/ ~ 7/:777'1' -"? 7 , ' / /47 · ,..-z;J?j'-17 27/ , l / V';'J ' J

1 1

l

t"l(:r

/)

1 ..... 1

D

j Yt'l(?

''2?/_;'-"Z·':Jy,-'

(~,1-:--~-'2;7 ?//.-'/..#~

7

-?~ f'j""/'77/ ·1//o/P77:Y_/

[Y7'?1?l/7J-:f1-

~rfl r/7?.1/--?4·~y7~--o

,-74?/'NNC'V7/'W ·

-J:-?-'?/27'

. ~/r·r::'JJ

A _#f?# ·~:n(-"?1~72

r?:?.J7;;> F-#?r/.??' '

lf;"t1/J

..

(l_f1

V : • ~:

1

<27

~P~?7?/ ·Vl· ~?-'

C!'..f

. 1 (l.j' d:1j f

c.?

)'{'f/ -~ ,., '-~ F?V47Z?'-

#//

i

f' ~-j-?1'?/.j/

7

0)

~

,,

bl rn/v/,..,..... 721/.:;l 7 ;,'??/"'/ '?mj'V7~ ;?27~'27,/r?4_-'?7-#J-'1f~ ·.·. !1 . /.JJ.Y~~VJ/· r~/

Ii

J

.l

1

.'?!/' J'If'_ 7.7rr~- v 1.~ .(?y;;v 1'

~Jf;

1'/

/

/;:''.r-~<l77t'//

/jJ 1

tJ;f

,,

/P j";J'??;/ ,7/7~ :-:7?r// .r"?!/--7:7? ~ 7-c? . ...~

) !J{

,_,

p -: 7.' / lt'/)7// ' ~

.i'7f /

2 '7 .) ' / .' / ' /

..

·: __

;;

.

a?r0W??/rJj,

' ·;

'

'

'

'

. ..

'

.

-

: r: 1

l

_.?,;v~?,7_,~

-

~

4.1.#~ / ~~.~

.. 1

"'-...:

7~77//,;l.? lc/.y;7,?rr7/ r-:7~:7/7 /

c-···u o/,/'

: 'l/,??·?c.P' z·/7,7 ', 7.>'/'7 7t" '

,

1\

;7

1 V/J??l/-/ZJVI

l.'Jj"/

:,.z:?/~JYYY r?-/_~E/07/f·"·

(;~ /

~ tT '!. -

~ --~rt

~'7'J'/;7_::fP

~

J~1

.;

.pp;-~z.;;~~/7:?77'/V

r?·i~ /~·.?J/J

(?,;? /

~

7 (/ ,, ,, / (1 · / Z/7.-;/~?l???J// ~~-.7/ 7/'

'/

...

1 ~~ ~~~~

r r

1

~

~

~ w

·.·


- 14 VEROTUKSESTA Kun ihmiset olivat asettuneet aloilleen tuli samalla heidän elämäänsä vakituisesti vaikuttava tekijä, verotus. Veroja kannettin kirkolle että kruunulle, joissakin tapauksissa myös paikallisille virkamiehille, oikeuslaitokselle ja l ääninherral l e . Ensimmäinen Mikke lin pitäjää koskevassa verotusasiakirjassa sanotaan mm . seuraavasti: "Maunu , Jumalan armosta Ruotsin ja Norjan kuningas, toivottaa Kristuksessa kaikille Savilahden pitäjän rakkaille asukkaille rakkautta Herrassa, armoa ja pelastusta. Määräämme teille lujasti ja ankarasti että noudatatte kymmenystenne suorituksessa nöyrästi ja kaikessa kuuliaisuudessa sitä kymmenysten tai verojen maksamisen tapaa, jota naapurinne Hämeen asukkaat noudattavat, ettekä saa tästä osaksenne ainoastaan meidän kiitollisuuttamme vaan myös palkan häneltä, joka on kaiken hyvän runsas palkitsija. Annettu Tukholmassa Herran vuonna 1329 Pyhän apostoli Bartolomeuksen päivän aattona". Piispalle suoritettaviin kymmenyksiin kuului mm. kinkerivero, johon kuului monenlaisia elintarvikkeita. Majoitus- ja kestitysvelvollisuus oli kuulunut papille, mutta vähitellen laajeni koskemaan pitäjänmiehiä. 1500-luvulle tultaessa oli verotuksesta tullut vuosittain rasittava velvollisuus. Kinkerivero suomennettiin gengärdistä kenkäveroksi, jonka muk aan Mikkelin kirkkopitäjän vanha pappilanpaikka, Kenkäveronniemi, on saanut nimensä. Verot us oli tuottei n a . Kirkollinen ''uhrilahja" kannettin ruk iina jonkinverran ohria ja kauroja l isäk s i. Voivero l ehmäluvun mukaan. Teurastetusta siasta tuli luovuttaa s i a npa i sti tai jos ei teurastettu 1 1 / 2 äyrin rahakorvaus. Kalaveroa kannettiin v etämällä nuottaa syksyisin ja keväisin. Seurakuntalaiset luonnollisesti kustansivat pappilan papilleen.


- 15 Vähävaraisempien talonpoikien, ns. kirvesmiesten ei kuitenkaan tarvinnut maksaa kaikkia näitä verotavaroita. Kustaa Vaasa peruutti suurimman osan kirkollisista veroista kruunulle, joista noin puolet jätti pappien saataviin. Verotaakka kasvoi. Erikoisesti Olavinlinnan rakennustöiden takia 1470- luvulla verot nousi noin 20 %. Näin myös Rantakylässä

silloin asuvat verokykyiset ihmiset

ovat maksaneet veroa Olavinlinnan saamiseksi Savonlinnaan.

VAIVAISHOIDON ALKU Jonkinlainen köyhäin ja sairain hoito oli vanhastaan kuulunut seurakunnan tehtäviin ja jokaisen pitäjän oli huolehdittava itse omista köyhistään. Kerjääminen, silloin kun se tapahtui oman pitäjän alueella oli sallittua. Köyhien ja sairaiden elättäminen kuului ensisijaisesti sukulaisille, jos tällaisia ei ollut, apua voitiin saada julkisista varoista. Jo vuonna 1554 tiedettiin annetun pitäjäläisille avustuksina halkoja. Ja vuonna 1671 kirkkojärjestyksessä oli määräys sairaus-ja köyhäintupien rakennusvelvollisuudesta. Tupa tuli rakentaa lähelle kirkkoa. Ne saivat useissa tapauksissa nimen "hospitaal". Sen lakattua toiminnasta hankittiin Mikkelin pitäjään "Hospitaali" vaivaishoitovaroilla vuonna 1832. Rantakylässä Hospitaali Pitäjän ensimmäinen Hospitaali sijaitsi Rantakylässä Tuomas Simonpoika Laurikaisen omistamalla tilalla Laurikkala n:o 5. Talossa asui kaatumatautisia. Surullista kyllä, talo paloi vajaat neljäkuukautta toimittuaan poroksi puolipukeissa ulos rynnänneiden asukkien silmien edessä. Mutta jo kolmen päivän kuluttua saatiin uusi vuokrasopimus allekirjoitettua saman tilan torpparin Paavo Kakriaisen lupautuessa järjestämään majoituksen kaatumatautisille. Vuonna 1836 kodittomien yhteisenä majapaikkana käytettiin pitäjäntupaa.


- 16 Vaivaishoitojohtokunta perustetiin Mikkelin pitäjään vuonna 1816. Köyhät eivät suostuneet tekemään h ei lle määrättyjä töitä, lähtivät mieluummin koko perheet mierontielle. Näin varsinkin 1860-luvulla katovuosien aiheuttaman nälänhädän vuoksi. Vuonna 1852 annettiin vaivaishoitoasetus, jolla vaivaisho ito o li muuttunut yksityisarmeliaisuudesta pitäjien pakolliseksi huoltovevollisuudeksi. Yleinen sairaala Mikkelin p itäjän tienoille saatiin vuonna 1845, kun Heinolan lääninlasaretti siirrettiin Mikkelin kaupunkiin, joka oli perustettu vuonna 1838.

KESTIKIEVARITOIMINTAA RANTAKYLÄSSÄ Rant a kylän kehittymiselle keskiajalla oli suuri merk itys suurella Savon tiel lä, joka kulki Hämeestä Sysmän kautta Savilahden kirkolle. Vuonna 1757 perustetussa pitäjän vanhimmassa Rantakylän kievarissa suuren Savontien varressa oli matkustajille vain savupirtti, jonka kalustuksena ei ollut muuta ku i n pöytä, penkki sekä kupo olkia vuoteena. Kestikievarien vieraat yleens ä olivat viranomaisia tai muita säätyläisiä ja myöhemmin vasta talonpoikia. Majoitukset luonnollisesti paranivat. Kievaritoimintaa oli 1800 -luvun puoliväliin saakka, jonkinverran kievari talo jen muuttuessa. Vuonna 1843 vahvistettiin tak sa t kievareissa seuraavasti : ateria arkiruokaa

10 h opearahaa

jumpru paloviinaa

2

kannu olutta

6

kannu maitoa

6

kannu piimää

3

naula voita

10

kananmuna

1

naula kuivaa lihaa

4

naula kuivaa ruisleipää

2,5

kuppi kahvia

4

yösija yhdelle hengelle

6

talikynttilä

3

kappa kauroja

10

heinät hevoselle

12


- 17 tallipaikka hevoselle

1

tallipaikka yön yli

3

vaunurasva

2

rekirasva

1

Kun kievaritoiminnan alussa olivat siitä huolehtineet nimismiestalot ja myös osittain pappilat, kehitettiin toimintaa valitsemalla joitakin taloja majataloiksi ja k estikievareik si. Kievarinpitäjä huolehti matkustavaisten kyydit semisestä seuraavaan paikkaan . Myöhemmin kyytivelvollisuus laajennettiin koskemaan joka taloa vuorollaan "holliin" seuraavaan paikkaan. Hallinteon jakoperusteena oli tilan .veromarkkamäärä. Maakunta-arkistonjohtaja Raimo Wiikiltä saadun tiedon mukaan kievaritoimintaa oli Rantakylässä RN:o Tarkian tilalla (joka myöhemmin siirrettiin Hirvensalmen Koukkuniemelle) . Kievarinpitäjänä Antti Vesalainen . Toiminta siirrettiin Kirjalaan v. 1758 nimismiehen käskystä, koska ei ollut tallitiloja ja muutenkin toiminta huonossa kunnossa. Kievaritoiminta on ollut siis Rantakylän kartanon tienoilla.

VIINANPOLTTO Viinanpolttimo Rantakylässä Viinanpoltto oli viljan jalostamista juoksevaan muotoon. Siis eräs maanviljelyksen sivutuote. Ensimmäiset viinapolttaa koskevat määräykset annattiin 1638 ja uudet täsmennykset 1747 . Paloviinaa tarvittiin, eikä se ollut niinkään nautintoaine, vaan lääkeaine lähes kaikissa sairauksissa. Vuonna 1851 siirrettiin viinanpoltto senaatin talousosaston päätöksellä Vehmaskylästä Leponin tilalta Rantakylään k auppias August Vi lhelm Savanderille. Polttimo sijaitsi Sokkalan tilalla ja sen vuotuine valmistus oli 2110 1/2 kannua eli noin 5522 litraa. Vuonna 1860-luvulla viinasta oli tullut jokapäiväinen juoma ja käytiin harkitsemaan "eiköhän tuota hirmuista turmeluksen tuottajata olis jo aika wähentää". Kotitarvepoltto kiellettiinkin 1865 annetulla asetuksella. Ja niin päättyi Sokkalan tilalla myös viinanpoltto .


- 18 VALTIOPÄIVÄMIES Jotkut Mikkelin pitäjäläisistä hoiti kotiseutunsa asioita laajemmissakin puitteissa, entisajan säätyvaltiopäivillä. Valtiopäivillä oli sekä pappissäädyn että talonpoikaissäädyn edustajia . Rantakylästä oli talonpoikaissäädyn edustajana valtiopäivillä vuonna 1723 Esaias Dahlqvist. Hän vaikutti mm . tutkijalautakuntien asettamiseen . Henkikirjoissa oli maininta hänen ennen valtiopäiville menoaan, että oli rutiköyhä ja ilmoitettiin Tukholmassa elättävän itsensä kerjuulla. Hän oli eräs "valtakunnan köyhimmistä herrainpäivämiehistä".

PITÄJÄN OMAT VIRKAMIEHET Nimismies Nimismies oli pitäjän tärkein viranhaltija . Kauimmin, yli 30 vuotta toimi nimismiehenä Johan Ahlqvist (1739 - 1770) asui Rantakylässä. Mahdollisesti tällä asialla on ollut merkitystä kyläläisille, virkamiehethän tekivät työnsä useissa tapauksissa kotonaan. Kruununvouti Lähes kaikki Savon ylisen, myöhemmin Mikkelin kihlakunnan kruununvoudit asuivat Mikkelin pitäjässä. Rantakylässä Sokkalan kartanossa on asunut kruunuvouti Petter Linderoth vuonna 1710. Ja Rantakylän kartanossa August Andersin vuosina 1797 - 1828.


- 19 -

Henkikirjurit Seuraavat henk i kirjurit ovat asuneet Rantakylässä: Johan Pryss /Prytz

vuosina 1710 - 1712

Lars/Laurentius Burtz

vuosina 1723 - 1727

Barthold/Bertil Neerman

vuosina 1728 - 1731

Aron Lechlin

1740-luvun lopulla.

Kuudennusmies Kuudennusmiehiä oli

pitäjän alueella kuusi . Rantakylän

alueen kuudennu smies oli Paavo Tuukkanen 1700-luvun lopul la . Hän toimi pappien apuna, valvoi kirkkokuria ja seurakuntalaisten siveellistä elämää, huolehti, että sapatinrikkojat saavat rangaistuksensa, suorittaa viinan takavarikointia, tarkkailla irtolaisia, estää joutilasta väkeä asettumasta pitäjään ja periä seurakunnalle maksamatta jääneitä maksuja sekä olla mukana köyhäinhoitovarojen jakotilaisuudessa ja kirkon investoinneissa. Tehtävä ei liene ollut hel ppo, eikä seurakuntalaiset kiitosta antaneet.


- 20 -

Rantakylää ilmasta katsottuna Karilan tienhaaran kohdalta vuonna 1949. Lentäjänä oli Mannerheimristinritari Juutilain e n, joka suoritti yleisölennätyksiä. Kuvassa alhaalla oikealla rautatie, ylhäällä taustalla Orijärvi. Valokuvasi Tauno Häkli.


- 21 -

Yleiskuva Rantakylästä. Taustalla Sokkalan kartano, vsemma lla Orijärveä. Ylläolevan tienoon ikuisti kartanon tilanhoi taja Toivo Salmi 1930-luvun alussa. Hän lahjoitti kuvan myöhemmin Rantakyläseuralle.


- 22 -

II

NYKYISET KANTATILAT RANTAKYLÄSSÄ

Tämän kappaleen historiatiedot perustuvat Hannele Wirilanderin teokseen: Mikkelin pitäjän historia v. 1982.

Rantakylä RN:o 1, Sokkala, alkuperäinen pinta-ala 596,20 ha. Sokkala on muodostettu kolmesta anekista 1500-luvulla. Siihen kuului Lauri Hyyryläisen anekki kokonaan ja osia Minkkisen ja Bastisen anekista. Vuonna 1664 oli isäntänä Erkki Heikinpoika Paalanen. Talo kuului Pietari Brahen läänitykseen. Kartanon paikkaa kutsuttiin Kivikapakan maaksi. Sokkala on ollut talon nimenä jo 1700-luvulla. Tilan omistajat ovat olleet enimmäkseen sotilasvirkahenkilöitä ja asuivat virkansa puolesta ns. perinnöllisellä omistusoikeudella. Tällaisina omistajina ovat olleet katselmuskirjuri Esaias Dahlqvist, hän toimi myös valtiopäivämiehenä, henkikirjuri Laurentius Burtz, kapteeni Gregori Aminoff. Vuonna 1758 Karl Otto Furumarck lunasti tilan 68 hopeataalarilla, ensimmäisenä perintötilana Mikkelin pitäjässä. Varakkaat ihmiset palkkasivat palvelusväkeä. Sokkalan kartanossa oli 1770-luvulla sisäneitsyen ä Pieksämäen lukkarin tytär Maria Collana. Tuon ajan tieoloihin liittyy Sokkalan kartanon omistajasta Karl Henrik Furumarckista kerrottu tarina. Hän oli muun ohella uusien teiden rakennustarkastaja. Hän mittasi tietä Iisalmeen ja piippua polttaen käveli pitkin mitattavaa tietä. Yksi piipullinen kesti virstan ja kun piipullinen loppui pantiin virstan pylväs maaha n. Kerran piippu sammui välillä eikä eversti saanut sitä heti sytytetyksi vaan käveli ajatuksissaan eteenpäin. Tämä virsta tuli muita pitemmäksi ja sai nimen Furumarckin virsta.


- 23 Tiusala RN:o 2, 3, ja 5 ja Suonsaari RN:o 1, Asilassa kuul uivat 1700-luvulla Furumarckeil le . He itse asu ivat Sokkalan kartanossa Ranta kylässä ja muut heidän tilat olivat lampuotien - vuokravilj elijäin hoidossa. Sokkala oli vuodesta 1760 lähtien kaksoisratsutila. Ratsumiehinä Johan Sock ja volontääri Gustaf A. Andersi n. Furumarckien jälkeen omistajina olivat kapteeni Tigerstedt, kauppias August Vilhelm Savander ja agronomi Serlachius joka myi tilan v. 1901 agr.Allan Schaumanille 115.000 markan kauppahinnasta. Vuonna 1 906 osti tilan agronomi Villiam Hjalmar Spåre 1 40.000 markan kauppahinnasta. Vuonna 1911 osti tilan Spårelta Juho Kukkamäki 130.000 markan hinnasta. Vuonna 1919 Kukkamäeltä osti tilan August ja Hilda Tikka, jotka myivät tilan vuonna 1928 Mikkelin maalaiskunnalle. Sokkalan torppia tai työväen asuntoja ovat olleet ainakin Parkko, nykyiset omistajat Tarssasia, Piiparinmäki, Kasper Venäläinen, Kannas , Impivaarat, Kalliotorppa, Pulkkinen ja Gyntherit Parkon eteläpuolella. Karjalaisen siirtoväen asutuksen yhteydessä lohkottiin Sokkalan kartanon maasta heille p i ka-asutustiloja. Sokkalan kartano purettiin vuonna 1966. Sokkalan kartano kansakouluna Ensimmäinen kansakoulu koulupiirinjaon jälkeen tuli Rantakylään vuonna 1930 . Sitä ennen oli Rantakylä kuulunut Vuolingon koulupiiriin. Rantakylässä kansakoulu toimi Sokkalan kartanossa 1930 - 1956 syksyyn saakka. Väliaikaisena johtajaopettajana oli Anni Riittinen ja toisena opetta j ana rva Lyyli Kontio. Vuonna 1931 syksyllä tulivat opettaji ksi Agnes ja Tauno Häkli, johtajaopettajana Tauno Häkli.


- 24 -

SOKKALAN KARTANON TILUSKARTTA vuodelta 1868

- ·-·

-

. ........

• . . . -- ···-

,,~ ·.j 1

1

p •

••

-· ;-:-10.. ...

..

.

·-


- 25 -

Sukulaisväkeä Sokkalan kartanossa Mikkelin lähellä v . 1864. Aikuisista henkilöistä kolmas vasemmalta (myssypäinen) les kirouva Hedda Serlachius, o.s . Aberg. Hänen tyttäriään on kuvassa neljä: vasemmalla seisomassa "ruukinpatrunessa" Frida Brehmer ja istumassa kasöörinrouva Louise Andersson sylissään poikansa Axel Evert. Hedda Serlachiuksesta oikeal la Sokkalan kartanon ent. omistajan kauppias Aug. Savanderin leski Elise Savander . Äärimmäisenä oikealla sisaruksista neljäs, rouva Charlotta Serlachius ja hänen takanaan puoli sonsa Sokkalan silloinen omistaja maanviljelysneuvos Alfred Serlachius. Lapsista takana seisovat kolme Aug. ja Elise Savanderin tytärtä,(vas . oik.) Lina (sittemmin maanviljelyskoulun johtajan Gideon Serlachiuksen puoliso ), Lilli (senaattorinrouva Sohlman) ja Natti tilanomistajanrouva Grenman), sekä kasööri Anderssonin tyttäret Lullu ja Laura, jotka molemmat kuolivat nuorina. Keskellä jakkaralla seisova tyttönen ei kuulu tähän sukulaisjoukkoon. Lähde: NO 28 Uusi Suomi, sunnuntailiite 1939 Tauno Häkli lahjoittanut leikkeen Rantakyläseuralle


- 26 -

Sokkalan kartano 1940-1uvulla . Kartanossa toimi Rantakyl채n kansakoulu 1930 - 1956. Kuva Tauno H채kli.

Sokkalan kartano kuvattuna puutarhan puolelta 1930-luvun lopulla. Kuva Tauno H채kl i .


- 27 -

KAAVIO SOKKALAN KARTANON PIHAPIIRISTÄ

GJ 0 0

0

0

0

0

0

0

0 0

@]

0 0

Lf.

3. 0

0

0

0

0

0

0 0 0

0

-

oO

lo

oo

r-t

«c ®

0

00

0

0.7

0

~

1. 0

&.

V

&+

0 0 0 0 0 0 0

o.

0

0 0 !-.11 g r - 0 0 0 0

1.

2.

3. 4.

5. 6. 7. 8. 9.

päärakennus renkitupa aittarakennus karjasuoja härkälato paja kaivo pensasaitaa "kotikuusi"

0 0 0

0 0

V. 1988 muistin varaisesti merkinnyt T.H .


-

28 -

KARJALAISEN SIIRTOVÄEN ASUTTAMINEN RANTAKYLÄÄN Koonnut Vilho Mentu ja Jenny Nisula Talvi- ja jatkosodan vuosina sijoitettiin Karjalan kannak-

selta Raudun pitäjästä lähtenyttä siirtoväkeä Mikkelin maalaiskunnan Rantakylään. Rantakylässä oli tuolloin verrattain vähän asutusta, ja silloisesta Sokkalan kartanon tilasta lohkaistiin heille sopivia pika-asutustiloja.

Siirtoväen asutusasioita hoiteli karjalaisten puolelta luovutetulla alueella olevan Laatokan-Karjalan kansanopiston johtaja Kaarlo Kuusamo. Siirtoväelle luovutettiin viljelysmaata ja metsää suhteessa luovutetulle alueelle jääneen maaomaisuuden mukaan 15 - 40

ha . Silloisesta Sokkalan kartanon tilasta, joka sijaitsi Rantakylässä Orijärven etelä- sekä länsipuolella saivat asutustilansa seuraavat Raudusta tulleet siirtolaiset: Pekka ja Elina Kiesiläinen, viljelysmaata ja metsää"Kuusela" -nimisen tilan 37,224 hehtaaria 1941. Nykyinen osoite: Pyhälammentie. Albert ja Lempi Pulakka, Pyhälammen rannalta viljelysmaata ja metsää "Viherkumpu" -nimisen tilan 41,162 hehtaaria v . 1941. Nykyinen osoite Pyhälammentie. Tilan Pulakat möivät myöhemmin Veikko Pietiäiselle. Aatami ja Emma Nuoralle v . 1941 Orijärven eteläpäässä "Lamminranta" -nimisen tilan 31,290 hehtaaria. Nykyinen osoite: Marjatie. Myöhemmin Nuorat möivät tilan Oiva ja Aino Nykäselle. Herman ja Aino Anttoselle v. 1941 Orijärven länsipuolella "Ahola" -nimisen tilan 24,750 hehtaaria. Nykyinen osoite: Pyhälammentie.


- 29 Matti ja Anni Junnille v. 1941 Sokkalantien länsipuolelta "Junnila" -nimisen tilan 22,043 hehtaaria, osoite: Kiukkulantie 10. Myöhemmin Junnit luovuttivat tilan pojallensa Ukko Junnille, joka on suurimman osan siitä myynyt Mikkelin maalaiskunnalle. Juho ja Ida Pekkaselle v. 1941 Orijärven länsipuolelta "Pekkala -nimisen til a n 29,730 hehtaaria. Pekkaset möivät tilan myöhemmin T. Laukkaselle, mutta sitä ennen lohkasivat pojillensa Junula, Kerttula ja Pekkala -nimiset tontit. Eetu ja Sievi Siitoselle, Orijärven länsipuolelta v. 194l."Rantapelto -nimisen tilan 16,110 hehtaaria. Topias Mentu v. 1942 sai Orijärven länsipuolelta viljelysmaata ja metsää "Parkko" -nimisen tilan 38,860 hehtaaria, josta myi veljellensä Vilho Mennulle "Järvelä" -nimisen tilan v. 1946. Edellämainituilla tiloilla on lohkominen tapahtunut vuonna 1954.


Ti l us kartta Sokkalan kar tanon ma i sta a l ue mitattu pika- asutusta va r ten. l<..W-\lo...

o ......u.. S o kko...l...o..n. r-Woh""""- RN~ 11'2° Ul..ru.V..

R.an.lo.h~\.ö.n. ~<.,u...o.l"\.ik.kel.i.n. .......w."-1.....

l"U.. J ml.i.n.l.l>iWi>.. 'l'tb...t.k...d.

w.. ... w-l.a.A.

"'~ p~ · o...~\.o\1'1"\lb.l.:..

~""'"""'- 19~0 ~1•-u.ll.i"-"·~~

'J"')Ö'l"\.ok"'-o """"'•~\a.V.6.,..,.;..,.

.

1

(1 120)~ ~··· ·

1

\ \

,,,..,.,


- 31 -

Sokkalan kartanon maatyömiehiä 1940-luvulla. Etualalla tilanhoitaja Oskar Siitonen ja kuorman päällä heiniä vastaanottamassa tallimies Mikko Tiusanen. Kuva Tauno Häkli.

Sokkalan kartanon peltoja auraamassa maatyömies Niilo Pulkkinen.


- 32 SOKKALAN KARTANON MAATYÖMIESTEN KERTOMAA Sokkalan kartanossa olivat maatyömiehinä Eino Gynt h er (74 v.) syntyjään rantakyläläinen, asuu nykyisin Mäkitien varressa ja Otto Kellman (79 v. ), asuu nykyisin Jok i polun varressa olevassa k errosta lossa, johon h än on monen muuton jälkeen asettunut. Otto Kellmanin mökki oli Vanhamäen tienhaarassa nykyisen yläasteen koulun paikalla. Maal a i s kunta osti Kellma nin mökin tontteineen ja r a kensi heille uuden asunnon Sokkalantien varteen, omakotitalon. Täältä Kellmanit muuttivat kuitenkin kerrostaloon omakotitalotöiden k äytyä heille raskaaksi. Eino Gynther ja Otto Kellman ovat olleet Sokkalan kartanossa maatyömiehinä. Samaan aikaan ovat o l leet myös Kasper Venäläinen ja Niilo Pulkkinen . He ovat kuolleet. Samoin silloi set tilanhoitajat Oskar Siitonen j a Toivo Salmi ovat kuolleet . Agrologi To i vo Salmi oli tilanho itajana vuosina 1930 - 1934. Eino Gynther kertoi olleensa Sokkalassa paimenpoikana jo Aug u st Tikan aikaan 1920-luvun lopulla. Tikalla oli hevosi a 12 ja lehmiä lähes 40, Tikan myydessä kartanon v. 19 28 Mikkelin maalaiskunna lle, hevoset väheni vät kuuteen ja lehmät noin kolmeenkymmeneen. Edelleen he kertoivat, että k arjakoita oli kaksi, Kalle Korhonen ( isä ) ja Jaakk o Korhonen (poika) . He asuivat renkituvassa, eli ns. Punasessa tuvassa, joka on kartanokartassa nro 2. Lehmien lypsy hoidettiin käsin. Tallimiehenä oli Mikko Tiusanen. Hän asui myös Punasessa tuvassa Korhosten k anss a. Hänen tehtävi insä kuului ho itaa hevosten valjaat j a hevosten kengitykset . Ne piti olla aina kunnossa . Myös häne n tehtäviinsä kuului joka aamu lypsyn jälkeen viedä maito meijeriin, joka oli kaupungissa Tenholankadun varrel la.


- 33 Maatyökalustoa oli: - kaksi niittokonetta - haravakone - hankmo - ja myöhemmin kylvökone Peruna kaivettiin ylös urakkakaivajien voimin ja perunapal kalla, jotka eväineen tulivat torpistaan syksyaamuin töihin. Sokkalantien varressa oli hyvä maakellari, tai paremminkin maakuoppa, johon kuopan yläpuolelta ajettiin perunat rännejä pitkin sisään. Nykyisin maakuopan kohdalla vähän ylempänä mäellä on omakotitalo. Sokerijuurikasta viljeltiin myös. Kylän lapset olivat ahkerasti kitkemässä ja olihan siinä kitkemistä, käsin kun se tapahtui, ja juurikasalaa oli noin 2 - 3 ha. Juurikkaan kylvö tapahtui koneella toisen miehen taluttaessa hevosta turvasta oikeaan suuntaan.

Syystyöt ovat alkaneet Sokkalan kartanon pelloilla. Auraajana maatyömies Eino Gynther. Kuva Tauno Häkli.


- 34 -

-

Orijärvestä nostettiin jäitä kartanon tarpeisiin kesäajaksi. Jään ajopuuhissa työmiehet Kasper Venäläinen ja Eino Gynther. Kuva Tauno Häkli. Nykyisen Erä-Marketin kohdalla oli vanha kivikellari sekä kartanon alla vielä kaksi kellaria. Jäiden ajo hoidettiin Orijärvestä hevosilla. Eino Gynther kertoi muistavansa hyvin tilanteen, jolloin hän putosi kaulaa myöten avantoon ja pakkanen paukkui. Hän sai tallimies Mikko Tiusaselta kuivat vaatteet, että pääsi kotiin. "Jo oli kylmä". Jäät ajettiin navetan päähän ulkopuolelle ja peitettiin vahvalla sahajauho kerroksella. Vesi kannettiin kartanoon navetassa olleesta pumpusta, joka sen nosti kaivosta. Siinä olikin kantamista. Sähköt olivat heidän olaajan jo kartanossa. Puutarha oli Orijärven ja kartanon välillä. Siellä kasvatettiin paljon marjapensaita ja omenapuita. Erikoisesti he muistivat Tikan emännän kasvattaneen tunkion päällä kurpitsoita.


- 35 -

Maanviljelys lopetettiin Sokkalan kartanossa vuonna 1940. Maatyökalusto myytiin huutokaupalla vuonna 1941. Ja maatyömiehet kävivät sen jälkeen Suonsaaren kunnalliskodilla töissä. Eino Gynther kertoi menneensä Valtiolle töihin, jossa oli 16 vuotta. Sokkalan kart anosta teki kunnanhallitus purkupäätöksen kokouksessaan 28. 5 .1966. Kartano purettiin ja puutavara, jota oli pal jon, myytiin huutokaupalla 16.12.1966.

Maanviljeli-

jä Albert Pulakka, joka asui Pyhälammen rannalla omistamassaan talossa (nykyinen Pietiäinen) oli mm. huutanut Sokkalan kartanosta honkahirsiä ja toi niitä y. 1967 syksyllä "tuliaisiksi" Kiukkulantie 5:n Nisuloille takkapuiksi.


-

36 -

Kouluun sumuisena syysaamuna Sokkalantiellä nykyisen seurakuntakodin kohdalla . Tytöt Sinikka ja Terttu Valjakka sekä Maija Honkanen. Kuva Tauno Häkli.

Piirustustunnilla Orijärven rantapuistossa 1930-luvun lopulla . Kuva Tauno Häkli.


- 37 -

SOKKALAN KARTANO KOULUKÄYTÖSSÄ Muistin varaisesti: Tauno Häkli Oppivelvollisuuslaki, joka astui voimaan 1921, velvoitti maamme kunnat perustamaan kansakouluja entistä pienempiin koulup iireihin. Niinpä Rantakylässäkin, jonka lapset aiemmin olivat käyneet Linnanmäen koulussa, alettiin miettiä oman koulun perustamista . Puuhan keulahahmona oli Karilan koeaseman silloinen johtaj a, maisteri, myöhemmin maanviljelysneuvos Yrjö Koskinen, jonka omatkin lapset tuolloin olivat tulossa kouluikään. Lyhin reitti Rantakylästä Linnanmäkeen oli rautatie, jota lapset kielloista huolimatta pyrkivät käyttämään koulutienään . Pelko tien vaarallisuudesta oli aiheellinen, sillä eräs poikaoppilas oli jo kerran junan partaalla roikuttuaan pudonnut kyydistä niinettä toisen jalan varpaat olivat jääneet vaununpyörän ruhjottavaksi. Enempää ei lasten turvalli suutta haluttu koulumatkan suhteen vaarantaa. Ka tseet kääntyivätkin Sokkalan kartanon puoleen, joka tuolloin oli kunnan omistuksessa ja päärakennukse n osalta vajaakäytössä. Kunnanvaltuuston tehtyä koulun perustamispäätöksen se sai alkami sluvan syksyllä 1930. Kartanon päärakennuksen länsi päästä ero tettiin koulun käyttöön kaksi luokkahuonetta sekä opettajan asunto . Rakennuksen itäpäässä asui kartanon tilanhoitaja agrologi Salmi perheineen. Varsinainen työväki asui torpis saan eri puolilla kartanon mailla, vain tilan karjakko ja tallimies asuivat kartanon pihapiirissä olevassa

~renki­

tuvas sa". Opettajaperhe sai osuutensa aittarakennuksesta ja saunavuoron kartanon saunaan, joka sijaitsi Orijärven rannassa . Koulun alkaessa toimintansa vallitsi maassamme tunnettu 30 -luvun raskas lamakausi. Köyhyys näkyi oppilaiden vaate tuksessakin, sillä suuri osa lapsista oli lähtöisin muonamies- ja torpparikodeista, joissa pula- aika tietenkin tuntui erikoisen vaik eana . Niinpä vaat etusavustukset tulivatkin


- 38 tuolloin tosi tarpeeseen . Kouluruokailua ei kunnassamme oltu tuolloin vielä kunnolla järjestetty, ainoastaan maitotilkkanen voitiin lapsille päivittäin jakaa, muun evään lapset saivat tuoda kotoaan, mikäli sieltä riitti jotakin lapsen koululaukkuun laitettavaksi.

Koulun aamuhartaus 1940- luvulla. Virttä säestämässä opettaja Agnes Häkli. Kuva Tauno Häkli.


- 39 -

Koulun yläluokkien oppilaat kartanon salissa 1940-luvulla. Kuva Tauno Häkli. Heikko r avitsemustila rasitti erikoisesti koulupiirin äärirajoilta Riittilän, Tikkalan, ja varsinkin Karjalanharjun puolelta kouluun tulevia oppilaita, joiden kasvoilla jo heti koulupäivän alussa kuvastui uupumus ja raukeus, joka ei tietenkään ollut vaikuttamatta koulutyöhön. Vuokrahuoneisto, jollaiseksi Sokkalakin on katsottava, ei tietenkään voi tarjota koulutyölle parasta mahdollista toimitilaa. Vaikeutena oli alussa varsinkin veistotilan puute, olihan käsityötunnit pakko pitää kartanon ahtaassa eteisessä, eikä liikuntatunneille myöskään ollut muuta tilaa kuin avara luonto . Kesällä 1939 sitten alkoi maailmalla tapahtua levottomuutta herättäviä asioita. Sokkalassakin vieraili sotilashenkilöitä merkiten muistiin kirjoihinsa sopivia majoitustiloja armeijan tarpeisiin. Olihan kartano ollut melkein tyhjillään en-


- 40 nen koulun perustamista, joten sen käyttöä sotilasmajoitukseen lienee ajateltu jo aikaisemminkin. Syksyllä jännitys edelleen kasvoi, kun reservejä kutsuttiin ylimääräisiin harjoituksiin . Niinpä sain itsekin määräyksen jättää koulutyö ja lähteä opettelemaan maanpuolustusasioita Kannakselle. Talvisodan alkaminen muutti Sokkalankin elämän perusteellisesti.Rautulaiset siirtolaisperheet saivat Sokkalasta uudet tyyssijat. Kahdeksan asutustilaa lohkaistiin Sokkalasta siirtoväelle, eikä kartanoon senjälkeen jäänyt peltomaata kuin pieni pala.Maatalouden harjoittaminen entisessä laajuudessa ei enää ollut mahdollista. Muonamiehet saivat siirtyä viljelemään torppiensa maita, ja tilanhoitaja kuten karjakko ja tallimieskin irtisanottiin. Luokkahuoneet ja osa opettajan asuntoa joutuivat sodanajaksi armeijan käyttöön. Siirtoväkeä oli aluksi myös pakko sijoitttaa asumaan tilapäisesti ullakko- ym. tiloihin. Koulutyö luonnollisesti keskeytyi kevääseen saakka.

Rantakylän kansakoululaiset Sokkalan kartanossaan. Kuva vuodelta 1948. Kuva Tauno Häkli .


- 41 -

Kansakoululaisten hiihtokilpailut alkamassa Sokkalan kartanon pihassa 1940-luvulla. Taustalla kartano, etualalla Renkitupa, eli Punanen tupa. Kuva Tauno Häkli. Syksyllä 1940 luultiin elämän maassamme alkavan normalisoitua, vaikka levottomuus Euroopassa vain lisääntyi. Kouluun tuli nyt lisää oppilaita siirtolaiskodeista, mutta toisaalta huonetiloja oli vapautunut muusta käytöstä, mm. tilanhoitajan asunto ja renkituvan alakerta. Jatkosodan alkaminen kesällä 1941 katkaisi jälleen koulutyön, sillä jouduin taas rintamalle, ja osan koulutiloista ottivat sotilaat jälleen käyttöönsä. Myöhemmin sodan vielä kestäessä voitiin koulutyötä ajoittain jatkaa tilapäistyövoiman turvin. Päästyän armeijasta marraskuun lopussa 1944 sain taas ruveta totuttelemaan opettajan työhön, joka kuitenkin alussa tuntui kummallisen tarkoituksettomalta kaiken sen jälkeen, mitä sotien aikana oli nähnyt ja kokenut. Vähitellen työ kuitenkin alkoi sujua entiseen tapaan yleisen turvattomuuden tunteen vaihtuessa heikkoon optimismiin maan ja kansan tulevaisuudesta.


- 42 -

Kun oppilasmäärä koulussa oli edelleen kasvanut, oli saatava toiminnalle lisätilaa. Tallin valjashuone otettiin nyt poikien veistoluokaksi, vaikka siellä talvella tahko pysyi jatkuvasti jäässä. Navetan maitohuone sai nyt ruveta palvelemaan koulukeittolana, jonka suuressa muuripadassa vellit ja puurot lapsille keitettiin. Renkituvan alakerrasta saatiin lisäluokka ja osasta tilanhoitajan asuntoa vaatimaton majapaikka yhdelle lisäopettajalle, mutta seuraava lisäopettaja ei saanut enää asuntoa Sokkalasta. Lopulta tilanpuute ja kaikkinainen epäsopivuus saivat kunnan johtoelimet suopeiksi uuden, ajanmukaisemman koulun rakentamiselle, niin että syksyllä 1955 aloitettiin uuden koulutalon rakentaminen Vanhamäen tienhaaraan 5 -tien varteen. Uuteen huoneistoon koulu saattoi muuttaa syksyllä 1956, jolloin siis päättyi Sokkalan kartanon neljännesvuosisadan ajan kestänyt "kouluhistoria". Muutamia vuosia myöhemmin koko kartano kaikkine rakennuksineen pyyhkäistiin olemattomiin uuden asutuksen tieltä. Vain osa vanhoista kartanon pihapuista ja rauhoitettu, vertaansa hakeva tammikuja ovat enää todistamassa siitä elämänmuodosta, jota Sokkalan rustholli aikanaan edusti.


- 43 -

Sokkalan kartanon alkuper채inen rantasauna 1930-luvulla. Kuva Tauno H채kli.

Sokkalan kartanon uimahuone Orij채rven rannalla 1940-luvun lopulla . Kuva Tauno H채kli.


- 44 MUISTOJA SOKKALAN AJOILTA Maaliskuisen lauantaipäivän keskustelussa Terttu ja Vilho Tikan luona kirjoitteli ylös Jenny Nisula. Terttu ja Vilho Tikka, molemmat yli BO-vuotiaita, mutta verrattain hyväkuntoisia vielä, asuvat uutta komeaa taloaan Mikkelissä Telkänkadun varrella ns. Tikanpellolla. Tähän uuteen taloon he muuttivat yli kymmenen vuotta sitten, aivan läheltä Suomen Nuoriso-opiston naapurista, kun ohitustiesuunnittelut tulivat Mikkelin kohdalle viitostiellä. Kaupunki osti heiltä pellot rakennusmaaksi ja siinä samalla meni talokin. Talo seisoo nyt tyhjänä ja pelloille on rakennettu kauniita koteja. Ja ohitustie on tullut. Valtio osti heiltä tiealueelle käyttöoikeuden kertamaksulla, mutta tiealue on vielä heidän omistuksessaan . Terttu ja Vilho Tikan vanhemmat August ja Hilda Tikka olivat viimeiset yksityiset Sokkalan kartanon omistajat Rantakylässä, johon he olivat muuttaneet Ristiinasta. He ostivat kartanotalon Juho Kukkamäeltä v. 1919, asustivat ja viljelivät sitä vuoteen 1928 saakka, jolloin myivät sen Mikkelin maa laiskunnalle, kartanon pidon käydessä liian raskaaksi. Sokkalan kartanosta ja alueesta otettuja valokuvia, nyt kopioina, katsellessa palautui mieliin monta muistoa ja tapahtumaa, joita mm. seuraavaa: "Tää on se renkitupa, joka rakennettiin meidän aikana", totesi Vilho. Renkitupaa on sanottu myös punaseksi tuvaksi kouluaikoina, jolloin siellä myös opetettiin koululaisia. Punasen tuvan nimen sai punasesta maalistaan. Renkituvassa oli asunut heidän aikana tallin puoleisessa päässä tallimies Juoso Kakkinen. Kakkinen oli tullut heidän mukanaan Ristiinasta. Juoso oli ollut hyvä tallimies. Päärakennuksen yläkerrassa keittiön puoleisessa päässä asuivat palvelijat ja sitä sanottiin Kyöpeliksi, koska palvelijat olivat naimattomia naisihmisiä.


- 45 Erikoisesti palautui Tertun mieleen kartanon huoneiden komeat lattiat. Lattiat oli tehty paksuista halkaistuista hirsistä pyöreä puoli alaspäin ja kiinnitetty toisiinsa vahvoilla puutapeilla.

Kuvassa August Tikan väkeä 1920-luvulla Sokkalan kartanon puutarhan puoleisella verannalla. Kuvassa mukana myös sukulaisväkeä. Kuvaajasta ei tietoa .

Sokkalan Tammikujaa, vasemmalla kartanon puimala. Tammikujalta katkesi muutama tammi suuressa ukkosmyrskyssä 1957. Kuva Tauno Häkli.


- 46 -

Puutapeista oli jo s illoin heidän asuessa osa näkyvissä. Olihan lattiaa kuluttaneet monet säätyläisten ja herrasväen tanssiaiset, joita kuuleman mukaan oli ollut usein . Lattiat pestiin kerran vuodessa, syksyllä varsiluudalla ja hiekalla hangaten. Kun sen huuhtoi puhtaalla vedellä, tuli lattiasta kauniin valkoinen. Kun palvelijat ja rengit menivät naimisiin, tanssittiin tu vassa . Kerrankin morsian oli tanssinut koko yön vieraiden kanssa, mutta sulhasta ei n ä kynyt. Mihin lie, omiin oloihinsa sulkeutunut, olivat vieraat ihmetelleet. Kylän nuori so tuli Sokkalaan tanssimaan usein. Nii npä Rantakylän kartanon puutarhaharjoittelijat, kun heillä oli silloin puutarhakoulu, tulivat myös sinne tanssimaan . Kerrankin olivat rukiinleikkuutalkoot , ensin leikattiin sirpillä iso pelto ruista ja sitten päälle tanssittiin . Haitaria veteli Parkon Niilo, ja silloinen "julkkis" Ville Wallgren oli tullut kartanon tytärtä Terttua, pyytä mään tanssiin . Heillä oli ollut hyvä puutarhuri, Lassen nimeltään. Piti kunnossa puutarhan sekä sen käytävän joka johti kartanosta Orijärven rantaan. Työmiehet olivat heille kertoneet, ettei he saaneet sitä käytävää käyttää entisien isäntien Schaumannin sekä Spåren aikana. Sellainen oli ollut järjestys silloin. Puutarhassa kasvaneita mansikoita sai sisar Anna-Liisa poimia, mutta ei Terttu eikä Vilho. Olivat syöneet mansikoita puutarhurin mielestä kerätessään liian paljon . Kertoivat o lleen Orijärvessä paljon kaloja ja rapuja, joita keväisin ja kesäisi n kalastet tiin . Ahvenet ja hauet olivat isoja ja puutarhuri kävi liikoja myymässä Mikkelin torilla. He kertoivat olleen omatekoisen vesijohdon, vaikka vesi ei siinä kaivossa ollut oikein hyvää. Kaivo oli ns. Kiviportin luona Sokkalantien varressa lähellä kellaria, josta vesi johdettiin. Ki viportti oli rakennettu pelloilta kootuista kivistä ikäänkuin portiksi tien molemmille puolin.


-

47 -

Vilho kertoi yleensä työn olleen kovaa ja paljon. Heillä oli silloin Haarakapakan luona, jossa Gyntherit asuivat, siinä lähellä iso viljalato, johon kes äl lä ajoivat vilj at ja siellä ne koneella puitiin. Puolukkamaat olivat olleet lähellä ja hyviä. Kerrankin oli Terttu lähtenyt palvelijan kanssa Kailajärven taakse puolukkaan ja saivat niin paljon, että piti illalla hevosella ne hakea. Heillä oli ollut ns. sydänmaa-aluetta Oulangin järven rantamilla, jossa pitivät kesäisin lampaita, joita heillä oli ollut viisi tai kuusi kerral laan . Lampaat haettiin sieltä hevosella. Kerran tällaisella hakumatkallaan oli pistäyt ynyt lähellä o l evaan torppaan, jossa oli pyöreistä hirsistä porstuvan lattia. Tuvassa oli penkit astioita täynnä rnaitoja piirniämässä ja kaiken sen keskellä juoksenteli sian porsas. Mutta maisema t tienoilla olivat kauniit kesäisessä vihreydessään! Tämän julkaisun kannessa olevaa kuvaa katsellessaan Vilho totesi mietteliäänä "tuota kujaa minä katselin usein kamarini ikkunasta". Tikat ovat sukurakkaita, ystävällisiä ja naapureiden kanssa hyvin toimeentulevia . Kertoiva t hoitavansa Risti inassa isoisän isän sukuhautaa. Ristiina lapsuusaikojen asuinpaikkana on ollut heille rakas . Ja sellaisena mielissä nytkin säilyy. Nykyisen kodin ikkunaan näkyy edellinen koti, Paukkulan pellolla seisova keltainen puutalo, tyhjänä . Monet hiet niitä peltoja viljellessä Vilho kertoi saaneensa . Työtä oli paljon, mutta ystävälliset naapurit olivat tarpeen tullessa valmiit auttamaan. Terttu valmistuttuaan Wetterhoffin käsityökoulusta kotiteollisuusopettajaksi vuonna 1926 hoiti Mikkelissä käsityöopettajan virkaa noin neljäkymmentä vuotta. Kertoivat matkustelevansa paljon. Nyt siihen on aikaa ja kun vielä jaksaa. Vanhat asuinpaikat kiinnostavat, samoin sukulaiset ja ystävät, joita on paljon pitkienkin matkojen pääs-


- 48 sä. Olivat käyneet viime kesänä Rantakylässäkin ja totesivat Orijärven kauniiksi ja rannat hyvin hoidetuksi sekä silloisen kartanon kulmalla olevan pihakuusen kasvavan entisellä p a ikallaan vaikka tien alkupäästä on niitä paljon jo hävinnyt kin.

RANTAKYLÄ RN:o 2, KETUNNIEMI, alunperin pinta-ala 224,17 ha. Sijaintipaikka Kuhalanniemi Keijunlahden itärannalla (nyk. Ketunlahti ) , missä talo nykyisinkin sijaitsee. Kuulunut 1500-luvulla Kaikkosen anekkiin. Talo kuului Pietari Brahen läänitykseen. Isäntänä vuonna 1664 oli Erkki Tapaninpoika Neuvonen ja vuonna 1697 kuollut Mikko Suomalainen. Vänrikki Lemken leski Hedvig Katarina Lemke tyttärensä Helena Sofian kanssa osti Ketunniemen perintötilaksi vuonna 1849. Sen jälkeen seuraava tiedossa oleva omistaja vuoteen 1867 saakka on ollut Helena Suuronen, jolta tilan osti talollinen Robert Liukkonen. Häne n jälkeensä oli omistajana rautatienkirjuri August Fredrik Granfelt vuodesta 1893 alkaen. Talollinen Edvard Benden osti tilan vuonna 1899. Bonden myi Otavassa sijainneen Syynetlammin palstan n . 70 ha, Akust Hämäläiselle vuonna 1900. Ketunniemen seuraavat omistajat Petter ja Antti Valtonen ostivat tilan vuonna 1906. Valtoset myivät Rantajoen palstan vuonna 1920 August Hokkaselle ns. torpparivap a utuslain myötä. Rantajoen pinta-ala oli 5,52 ha. Kirsti ja Martti Lyytikäinen ostivat Ketunniemen tilan vuonna 1938. Toinen osa silloisessa jaossa siirtyi Ida Väänäsen omistukseen ja sai nimekseen Päivärinne . Päivärinteen seuraava omistaja oli Reino Väänänen, jolta pankinjohtaja Oskar Blo mqvist osti tilan. Tilan nykyinen omistaja on Matti Blomqvist. Ketunniemen nykyinen omistaja vuodesta 1975 alkaen on Erkki Lyytikäinen. Ketunniemen tilalla harjoitetaan nykyään lypsykarjataloutta sekä sokerijuurikkaan ja perunan viljelyä. Omaa peltoa on n. 15 hehtaaria ja vuokrattua n. 32 hehtaaria mm. Päivärinteeltä ja Pekolasta.


- 49 -

Nykyisen Ketunniemen Erkki Lyytikäisen talo Pitkäjärveltä päin nähtynä. Kuva Erkki Lyytikäinen vuodelta 1987.

Näkymä Ketunniemen pihamaalta Pitkäjärvelle 1987. Kuva Erkki Lyytikäinen


- 50 RANTAKYLÄ RN : o 3, KEROLA Rantakylän kartano 644,87 ha. Kartano käsitti vuonna 1664 kaksi, myöhemmin Kerolaksi nro 3 ja Tarkiaksi nro 5 kutsutut talot, sekä Kyykosken lohen kalastamon. Talot muodostettiin Juho Niilonpoika Särkisen ja Antti Särkisen sekä Hyytiäisen anekista. Rantakylän torppia olivat Rämälä RN:o 6 Oulangin ja Naarangin järvien välillä, nyk. Smolander, Kolo RN:o 7 Kolonlammen kaakkoispuolella, nyk. omistaja Hokkanen, Kesti RN:o 8 Korpijärven lähellä, nyk. Tuhkalainen, Kurki RN:o 9 Hirvijärven länsipuolella, Laurikkal a, Ranta-Siekkilä RN:o 10 , nyk. Kihl, ja Otrala . Talo kuului von der Pahlenin läänitykseen. Omistajina ovat olleet mm. Olavi Penttinen, Pölhö, tullitarkastaja Henrik Forshall, Andersinit 1800-luvulla, Axel Olof Nordvig v. 1830, kruununvouti Gustaf Andersin v. 1850 ja edelleen puutarhuri Grenman, jonka aikana kartanossa toimi kauppapuutarha ja puutarhakoulu. Senjälkeen omistajina ovat olleet agr. Lassas ja vuodesta 1928 lähtien V.A Kivi-Mannila, jonka jälkeen omistajaksi tuli Savolainen v. 1933, myöhemmin nimi muutettu Rantakyläksi. Osa tilan maista on 1980 -luvun alussa siirtynyt Mikkelin mlk:n omistukseen . Rantakylä on ollut ns. säteritila eli läänityksenhaltijana olleen Rickhard von der Pah1enin asuinpaikka. Kartanoon kuuluneesta Tarkian talosta tehtiin v. 1695 vänrikin virkatalo. Viimeinen virkatalon haltija oli majuri Johan Fredrik von Fieandt . Talo oli hänen ja hänen perillistensä hallussa vuoteen 1830 saakka. Tila vuokrattiin heidän jälkeensä Anders Wallgrenille, sitten Matti Kirjalaiselle ja Kimareille vuoteen 1918 saakka. Jako-oikeuden päätöksellä Tarkian tila siirrettiin vuonna 1824 Puulaveden Koukkuniemelle.


- 51 -

Rantakylän kartanon päärakennus puutarhurin asunnolta kuvattuna 1950-luvun alussa. Etualalla näkyy Suomi-mehiläispesiä. Kuva Tauno Häkli.


- 52 RANTAKYLÄN KARTANON HISTORIASTA Ruotsinvallan aikana 1600-luvulla talo kuului Richard Magnus von der Pahlenin lääni tykseen, josta muodostui ns. säteritila ja joka merkittiin sittemmin maakirjoihin "Kerola" -nimisenä. Kyse inen läänitys oli alueiltaan varsin laaja ulottuen Tikkalan kylältä Otavan taakse Hirvensalmen rajalle ja sieltä Vanhanmäen liepeille Vuolingon kylässä . Alueet olivat aluksi lähinnä metsästys-, kalastus- ja kaskimaita , joista kehittyi sittemmin viljelys- ja laidunmaita. Laajimmillaan tiluksia hoidettiin noin 50 :n torpparin voimin. Tilanomistajan oli sodan vaaran uhatessa oltava valmis toimittamaan kuninkaan palkka-armeijaan tietty määrä miehiä ja sotaratsu ja. Torpparit saivat korvauksena tilalle tehdyistä taksvärkki- eli "possakka'' -päivistä oikeuden asuttaa ja viljellä pieniä peltotilkkujaan sekä laiduntaa pientä karjaansa tilan metsissä . Taksvärkkityö keskittyi toukotöihin, heinänkorjuuseen, elonkorjuuseen sekä syyskyntöihin. Raskainta oli kaskenpoltto ja raivaustyö, mutta ei hieltä säästytty varstapuinninkaan aikana lämpimässä riihessä. Runsaskivisten peltojen raivauksen jäljiltä on Rantakylän tilankin pellon reunamilla ja paikoitellen peltojen sisäalueillakin säännöllisiin aitauksiin ja röykkiöihin ladottuja kiviä suunnattomat määrät. Niitä on ajettu hevosilla valleihin parinsadan vuoden aikana toukotöiden, kaskeamisen ja kesannoinnin aikana. Kuinka usein silti ns. ''nökkäuatra" tökkäsi maanalaiseen kiveen vaikeuttaen jo muutenkin raskasta työtä! Risukarh i sentään kulki helposti pintakivien ylitse ja sillä oli helppo k ierrätellä suurempia maakiviä ja k i vikasoja. Aikojen kuluessa tila p irstoutui useiksi itsenäisiksi tiloiksi perinnönjakojen seurauksena tai uusien omis tajien myydessä osia omistamistaan tiluksista. Kun torpparilaki 1930-luvun alussa kumottiin, pirstoutuminen oli voimakkainta, koska torpa t

itsenäistyivät ja saivat ympäriitään tar-

peellisen kokoisia maa-alueita.


- 53 Asutuksen levitessä ja väestön määrän kasvaessa Rantakylän perintötilasta, joksi tilan nimi suurjaon yhteydessä 1850luvulla muuttui, lohkottiin useita palstoja omakotiasutukseen. Ns. Vehkasillan, Tikkala I ja II -tienvarsiasutus syntyivät olosuhteiden vaat imuksesta. Kun vanha Heinolantie jäi pois käytöstä ja nykyinen Otavantie rakennettiin 1950-luvun alussa, se halkoi tilan maat hankalasti kahtia. Kaupunkimainen asutus alkoi levitä Sokkalan kylältä ja uusi aika teki tuloaan . Rakennusten historiaa 1700 ja 1800-lukujen vaihteessa tilan päärakennus pihapiireineen on ollut olemassa nykyisen tilan talousa lueilla, mutta se on tode nnäköisesti ollut savupirtti, joka sijaitsi kivijalkajäänt eiden perusteella nukyisen päärakennuksen länsipuolella. Tilan luonnonkivistä muurattu navetta on syntynyt tässä vaiheessa samoin kuin koko maisemaa hallitseva kolmikerroksinen ja kolmijakoinen riihirakennus.


- 54 -

Heinän latoonpuhallusta traktorikäyttöisellä lietsolla vuonna 1957. Kuvassa vas. Mirja Savio, Juhani Rantakylä, AnnaMari Rantakylä, Vertti Rantakylä, (isäntä) ja Pekka Rantakylä. Taustalla ylhäällä kuvariihi, jossa on ollut kesäisin taidenäyttelyjä. Riihessä on alunperin ollut molemmissa päätyosissa luonnonkivistä muuratut valtaisat uunit, joita lämmitettiin puintiaikana useita viikkoja, että parsille nostetut lyhde-erät olisivat kuivuneet varstapuintia varten. Kun 1800- luvulla höyryvoima alkoi yleistyä, asetettiin riihen ulkopuolelle lokamotiivi hihnan välityksellä pyörittämään riihen sisällä olevaa puimakonetta, joka oli kehitetty käsin pyöritettävästä viskurista . Lokomoktiivi korvattiin 1900- luvun alkupuolella riiheen sijoitetulla sähkömoottorilla . Riihen ympärille rakennettin useita varastorakennuksia, jotka purettiin 1960-luvulla. Navetan välittömässä läheisyydessä on ollut kivijalkajään teidenkin perusteella pitkä aittarakennus , joka on purettu 1930- luvulle tultaessa . Tilan luonnonkivistä holvatut kaksi maakellaria ovat syntyneet perunanviljelyn yleistyessä.


- 55 -

Rantakylän kartanon päärakennus pohjoiskulmalta katsottuna 1950-luvun alussa. Kuva Tauno Häkli.

Nykyinen kartanotyyppinen päärakennus lienee valmistunut 1800-luvun puolessavälissä. Se on alunperin ollut pärekattoinen ja kaakeliuunilämmitteinen. Osittain kaksikerroksisen päärakennuksen huoneluku on yhdeksän lisättynä sisäeteisel 1ä, keittiöllä ja kesäasumiseen rakennetulla "vinttikamaril1a". Pääsisäänkäynnin edessä on katettu veranta. Eteläseinustalla on ollut kattamaton veranta, johon on ollut käynti suoraan suuresta salista. Läns ipäädyssäkin on ollut ulkoeteisellä varustettu sisäänkäynti. Viimemainitut purettiin kunnostuksen yhteydessä 1944 samoin kuin suurin osa kaakeliuuneista tarpeettomina, koska rakennus oli 1939 muutettu vapaakierrolla varustetuksi keskuslämmitteiseksi ja peltikatolla katetuksi asunnoksi.


- 56 Päärakennuksen itäpuolella on nykyisin varastorakennus, jonka pohjoispäässä on jäljellä hirsirakenteen, alunperin meijerinä käytetty huoneisto sekä kookkaalla leivinuunilla varustettu leivintupa. Ennenkuin lautarakenteinen osa tehtiin 1930-luvun puolella, on paikalla sijainnut kookas hirsirakenteinen osa tehtiin 1930-luvun puolella, on paikalla sijainnut kookas hirsirakenteinen "väentupa", johon rakennuksen päädyssä heleästi soineella "vellikellolla" kutsuttiin määrätunteina tilan pelloilla ja laajassa puutarhasa työskennelleet maatyömiehet, rengit, karjapiiat ja puutarhaharjoittelijat yhteiselle aterialle. Puutarhuria ja hänen perhettään sekä mahdollisia apulaisia varten rakennettiin asuinrakennus, jossa oli neljä huonetta ja keittiö. Rakennus peruskunnostettiin 1945 ja varustettiin tiilikatolla, mutta se paloi vajaat kymmenen vuotta myöhemmin kovien helmikuun pakkasten aikana. 1920-luku oli vilkasta rakentamisen aikaa. Silloin muurattiin punatiilistä taitekattoiseen navettaan jatko-osa, jossa sijaitsivat karjakeittiö, teurastushuone, sikala ja tallitilat kuudelle hevoselle. Samoin muurattiin pihapiirin koilliskulmaan peltikattoineo viljavarasto. Muurarina toimi monille vanhoille mikkeliläisille tuttu Lautiainen 1930-luvulla. Hänen kerrotaan joudutelleen mielestään hitaanpuoleisia "hanslankareitaan" huutelemalla tämän tästä: "Tiiliä! Ruukkia! Tiiliä!". Kun työn tulosten tarkastelijat vähän arvostelivat, ettei kaikki ollutkaan aivan "vatupassissa'', Lautiaisen kerrotaan ykskantaan tokaisseen: "Se on suunnilleen!". Viljavarasto sisustettiin 1950-luvun lopulla puulämmitteiseksi viljankuivaamoksi, mutta se paloi 1960-luvun alkupuolella ahkeran lämmityksen seurauksena. Tilalle rakennettiin laajennettu, peltirakenteinen kuivaamo, jossa on nykyisin öljylämmitteinen suurtehokuivuri .


- 57 -

Pärekattoinen navetta alkoi 1940-luvun alkupuolella lahota voimakkaasti eteläpäästään romahtaen kevättalvella 1944 osittain myös lumen painosta. Kesällä 1945 kaikki puurakenteet uusittiin ja syksyllä navetta katettiin tiilillä. Puutavara navettaan samoinkuin moniin muihin tilan kunnostustöihin sahattiin riihen kupeella aluksi sähkö- myöhemmin traktorikäyttöisel1ä kenttäsirkkelillä. Navetassa on ollut parret 25:lle lypsylehmälle,lukuisille hiehoille, sonnille ja vasikoille. Karja kävi sonnin kanssa kesäisin laidunhaassa, josta sota-aikana kartanon koulutetut paimenkoirat käskystä noutivat ne lypsyhakaan iltaisin . Jatkosodan aikana vuosina 1942 - 1944 kartanorakennuksessa ja sen talousalueella toimi armeijan viestikeskus. Useimmat päärakennuksen huoneet olivat miehitetyt suomalaisilla ja saksalaisilla viestijoukoilla. Kesällä he olivat enimmäkseen puutarhaan majoitettuina suurtelttoihin ja parakkeihin, joita oli sijoiteltu ympäri puutarhaa samoinkuin korkeita radiomastojakin . Tästä ilmeisesti johtuen kartano joutui vihollisen lentopalopommihyökkäysten kohteeksi, mutta suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin osittain taitavan naamioinninkin seurauksena. Kerrotaan kuitenkin, että tilan eteläisessä metsikössä sijainneessa kettutarhassa emoketut söivät poikasiaan säikähtäessään pommien räjähdyksiä.


- 58 -

Ilmakuva Rantakylän kartanon puutarhasta 1950-luvulla. Taustalla näkyy Vuolingon kylää. Viitostietä reunustavat Pihtakuuset on istutettu n. 100 vuotta sitten näkösuojaksi sekä suojaksi pohjoistuulilta.

Rakennuksia koskevasta perimätiedosta mainittakoon vielä, että nykyisen ns. Valkosenmäen rakennusalueella sijaitsevalla kauniilla mäntyvaltaisella kumpareella olisi sijainnut aikoinaan tuulimylly, jolla tilan tarvitsemat jauhot on suotuisilla säillä jauhettu. Niitä on jaettu myös ns . muonamiehille luontaistalouden aikana kuten muitakin tilan tuotteita korvauksena heidän ympärivuotisesta työstään tilalla. Jäänteenä menneiltä ajoilta on mainittua mäenkumparetta kauan kutsuttu "Myllymäeksi" ja ympäröiviä alueita "Myllypelloksi". 1940-luvun aikana talon palveluksessa oli vielä kaksi "muonamiestä". Toisen mökki aittoineen sijaitsi laajan puutarhapellon eteläpäässä aivan viime aikoihin, toisen taas purettiin maasepänpajoineen pois 1950-luvun alussa. Ne sijaitsivat ns. Valkosenmäen asutusalueen länsilaidalla haavikon keskellä. Monet mainituista maatyömiehistä ovat olleet


- 59 -

suullisen perinnetietouden tallentajia mm. "Vanha Mikko", joka kertoili tarinoitaan työtoverilleen Antti Pulkkiselle, jolta olen itse kuullut monia yksityiskohtia 1930-luvun historiasta kartanon mailta ja silloisesta työnteosta. Puiston ja puutarhan historiaa Kartanon pihassa kasvavat jättiläiskokoiset lehtikuuset ja siperialaiset pihtakuuset voisivat kertoa monia mielenkiintoisia tarinoita. Niiden ikä on runsas sata vuotta. Ne ovat seisseet uhmaten aikaa, myrskyjä ja ukkosta, joka on niitä ajoittain silponut ja kaatanutkin. Vähän nuorempia ovat vanhaa Heinolan tietä reunustavat pihtakuuset, jotka istutettiin suojaksi pohjoistuulia vastaan sekä näkösuojaksi ohikulkijoilta. Ne ympäröivät samoihin aikoihin perustettua puutarhaa, joka on laajimmillaan käsittänyt yli kolme hehtaaria monipuolista hedelmä- ja marjapensasaluetta sekä taimistoa. Vuosisadan vaihteessa istutettiin pihapiiriin saapuvan kujan koristeiksi lehmuksia. Puutarhaan tuotiin Keski-Euroopasta useita koristepuu- ja pensaslajeja mm. poppeleita, pähkinäpensaita, tammea ja vaahteraa. Runsaimmin kuitenkin kasvatettiin ja jalostettiin omenalajikkeita varsinkin Grenmanin perustaman yksityisen puutarhakoulun aikana (esim. "Grenman- ja Kersti -lajikkeet") 1900-luvun alkupuolella. Ylipuutarhurin pitämä puutarhan päiväkirja on vieläkin kartanon kirjaston aarteistossa. Laajimmillaan puutarhassa on kasvanut noin 500 hedelmää tuottavaa omenapuuta, runsaasti puna-, musta- ja valkoherukkapensaita, vadelmaa, kriikuna- ja luumupuita, jopa päärynäpuitakin kirsikkapensaista puhumattakaan.


- 60 -

Puutarhan kirsikkapuita, joiden takana lämmitettäviä kasvihuoneita. Laajimmillaan puutarhassa kasvoi noin 500 eri laista hedelmiä tuottavia puita ja pensaita.

Lämmintä, lasinalaista viljelyä ns. "ansareissa" laajennettiin rakentamalla keskuslämmitteisiä kasvihuoneita, joissa avomaaviljelyssä tarvittavien taimien lisäksi kasvatettiin kurkkua, tomaatteja, viinirypäleitä, monia kukkalajikkeita mm. tulppaaneja, hyasintteja, narsisseja ja ruusuja. Puutarha jatkoi toimintaansa Vilho Breitholzin aikana. 1930-luvul la puutarhaopetus keskeytyi, mutta harjoittelijoita käytettiin aputyövoimana vielä 1940-luvun lopulle. 1930-luvulla puutarhurina toimi Hugo Nousia. Tuotteita markkinoitiin 1960-luvulle saakka Mikkelin torilla isoäitini Lydia Savolaisen, sittemmin setäni Uuno Savolaisen ja viimeeksi Anni Savion toimesta. Laajimmil laan v. 1948 kasvihuoneita oli kaikenkaikkiaan kuusi, joista neljässä oli keskuslämmitys. Vuoden 1940 kovat pakkaset palelluttivat melkoisen osan he delmäpuista, ja nykyinen puutarha on vain muisto menneiltä kukoistuksen vuosilta. Laajat alueet puutarhasta nimittäin raivattiin 1950-luvun alussa peltoviljelykseen.


- 61 Omakohtaisia kokemuksia Ensimmäiset muistikuvani Rantakylän kartanosta sijoittuvat vuoteen 1938, jolloin kävin isoisäni Ferdinand Savolaisen, isoäitini, setäni ja tätini noutamana Kauhavalta käsin kesäisellä automobiilimatkalla Mikkelissä ja Rantakylässä. Puutarhassa oli silloin meneillään kuten niin monesti muulloinkin kova työn touhu.

Toriauto lastausta vailla. Työn alkua odottelemassa puutarhuri Hugo Nousia 1930-luvulla.

Torikuormaa lastattiin Hugo Nousian ja isoäitini johdolla vihanneksilla ja kukilla, isoäitini sisar Hilda Lappalainen apulaisineen hoiti suurta karjaa ja toimitti torikuormaan meijeriin vietäväksi monta raskasta maitotonkkaa. Minulle, silloiselle pikkupojalle, oli todellinen elämys päästä apumiehen paikalle Ford-avolavakuorma- autoon. Matka vanhaa, kiemurtelevaa, kapeaa ja mäkistä Heinolan tietä Mikkelin torille sekä myynnin seuraaminen oli sinänsä mielenkiintoista. Seuraava muistikuva on sotavuosilta . Saavuimme isäni kanssa syyskuun alussa 1943 junalla Kauhavalta Mikkeliin,


- 62 josta hevoskiesseillä ajelimme Rantakylään, koska autoihin ei ollut silloin saatavilla bensiiniä. Omenasadon ja rukiin korjuu olivat silloin kiireimmillääm. Niinpä keräsimme isäni kanssa valtaisan puulaatikollisen maahanpudonneita omenia rautateitse Kauhavalie lähetettäväksi . Isoisäni käyskenteli saapashousuihin, nahkapuseroon ja ajur i nlakkiin pukeutuneena piippu hampaissaan pihalla ja puutarhassa antaen käskyjä alaisilleen sekä komennellen "Rolle'' - schäferiään, joka teki käskystä monia hauskoja temppujaan. Jouduin mukaan rukiinpuintiin, ja pudottelin koko päivän riihen yläsillalta aukon kautta ruislyhteitä

puimakoneen

syöttöpöydälle, jossa syöttömies katkaisi siteen työntäen senjälkeen lyhteen tähkäpää edellä varovasti ulvovan koneen ahoaaseen kitaan. Myöhemmin jouduin työskentelemään ruumenien ja olkien poistopuolella välillä myös täyttyvää jyväsäkkiä vartioiden . Tämä tapahtui senjälkeen, kun olimme 5.3.1945 muuttaneet kokonaan Rantakylän kartanoon Kauhavalta. Isäni pääsi Lapinsodan päätyttyä syksyllä 1944 eläkkeelle ilmavoimista ja siirtyi työmiehineen kunnostamaan kartanon päärakennusta ja puutarhurin asuntoa. Näistä ajoilta lähtien jouduin mukaan lähes kaikkiin tilalla esiintyviin töihin iän varttuessa.


- 63 -

Kartanon työhevonen Li i sa vapunpäivänä syntyneen "Vappu"varsan kanssa.

Säikähdin melkoisesti eräässä tilanteessa, kun haravakoneeseen valjastettu nuori liinakko vauhkoontui lähtien juoksemaan laukkaa työmaalta kesken kaiken takaisin pihapiiri in. Kaiketi se tunsi, ettei sui tsissa ja niihin kiinnitetyissä ohjaksissa ollutkaan aikamiestä . Tai sitten se säikkyi har a vakoneen pitämää räminää, kun se luovutti piikkeihin kertynyttä juolavehnäjuurakkoa kesantomaalla. Heinäkuut olivat tosi helteisiä ei vain ilmoista johtuen, vaan siksi, että 300 hevoskuormallisen seivästämien ja latoon ajaminen oli suuremmallakin joukolla hikinen urakka. Juhani Rantakylä pitelernässä työhevosta sukimisen aikana keväällä 1945.


- 64 -

Opettelin niittämään myös viikatteella ei vain puutarhaheiniä vaan myös ruista siten, että se voitiin helposti koota heinäharavalla juotilta lyhteisiin. Lyhteiden sitominen oli oltava nopeaa ja siteet tiukalla, sillä muonamies Evert Pekkarinen varoitti tämän tästä: "Elekee työ pojat tehkö hölliä l yhteitä!" Perunan istutuksessa siemenperunan välien oli olt ava kutakuinkin säännöllisiä eli jalkaterän mittaisia. Perunan nostossa piti pitää kiirettä, että hevosvetoinen heittopyöräkone saattoi ajaa taukoamatta. Kasvihuoneissa työskentely oli hikisempää kuin heinänteko. Tomaatin "varkaiden" (=liikakasvun) nyppiminen oli jatkuvaa s amoinkuin kattolasien paikkaaminen varsinkin kevättalvella lumi-vaurioiden jälkeen. 50:n mehiläispesän hoito antoi lis ä t öitä 1950- luvulta lähtien. Parveilua oli vartioitava, p a rvet otettava kiinni milloin mistäkin joskus jopa naapurin savupiipusta! Hunajankeruun aikana mehiläiset olivat tosi vihaisia, mutta kennojen linkoamisvaiheessa oltiin voiton puolella.

Kivennostoa ja raivaus ta Rantakylän kartanon kesantopellolla 1956


- 65 Erityisen merkittävänä olen kokenut maatalouden koneellistumisvaiheen. Sitä edelsi moniasteinen kivenraivaus, joka alkoi puukankien ja hevosvetoisen kivireen avulla. Tilalla oli tosin ollut jo 1940-luvun alkupuolelta lähtien rautapiikkipyöräinen petrolikäyttöinen Fordson-traktori, mutta sitä käytettiin lähinnä vain kyntämiseen laahattavalla auralla ja korkeintaan esimuokkaukseen lapiorulla äkeellä. Nostolaitteiden puuttuessa sillä voitiin kivenraivauksessa aluksi korvata kivirekeä vetävä hevonen. Sittemmin hydrauliikan kehittyessä v. 1955 keksittiin metallirakenteinen kivikuokka, joka mullisti kivennoston.

Vertti Rantakylä saatuaan työvoiton kesantopellon kivenjärkäleistä vuonna 1957 kun kivet oli työnnetty etupuskurilla pellon reunaan.

Enää ei tarvinnut kaikkiin nostettaviin kiviin kuten v. 1950 porata kompressorilla reikiä ja lyödä niihin nostoranaa varten kiilaa tai räjäyttää kiveä, vaan nyt voitiin kätevästi ja siististi nostaa melko raskaat pulterit pintaan ja työntää ne etupuskurilla pellon reunaan. Kaikkein suurimpien järkäleiden siirtoon tarvittiin tosin järeitä telaketjupuskutraktoreita, joita itsekin olin 1960- luvun alussa ajamassa.


- 66 Kun v. 1956 tilalle hankittiin upouusi kumipyöräinen dieselkäyttöinen Fordsen Major -traktori, sillä voitiin korvata hevosparin vetämä niittokone ja viidet hevoskärryt, myöhemmin myös hevosvetoinen harava- ja perunannostokone. Myös viljankylvö konneellistui jyräyksineen. Todellinen mullistus tapahtui sittemmin, kun viljapellolle ilmestyi ensimmäinen kotimaista tekoa oleva bensiinikäyttöinen Sampo -leikkuupuimuri 1950-luvun lopulla.

Vertti Rantakylä puimassa ruista upouudella bensiinikäyttöisellä ensimmäisellä suomalaisella Sampo-leikkuupuimurilla 1950-luvun lopulla.

Enää ei tarvinnut edes istua hevosvetoisessa elonleikkuukoneessa lyhteitä ''luovuttamassa". Säkkikoneen vaihtuessa säiliöpuimuriksi v . 1960 puinti kävi aivan yksin . Kun viljankuivatus automatisoitui, kehitys oli tältä osin edennyt nykytilaan . Työskentelyni tilalla tapahtui vuodesta 1953 lähtien lähinnä kesäisin opiskelun vuoksi, ja valmistuttuani virkaan v. 1962 muutamina kesinä sen jälkeen. Isäni lopetti viljelyn ja karjanpidon v. 1970, ja kartanon pellot olivat vuokraviljelyssä vuodet 1970 - 1975. Isäni kuoleman jälkeen muutin perheineni tilalle v. 1978 ja hoidin sitä kartanosta käsin vuoteen 1982. Tänä aikana eli vuonna 1980 rakennettiin tilan alueel-


- 67 le 300 lihotussikaa käsittävä täysautomaattisikala, joka lopetti toimintansa v. 1986. Samana vuonna päättyi myös tilan peltojen viljely toimestani omistussuhteiden täydellisen muuttumisen myötä.

MAAREKISTERIN KERTOMAA: RANTAKYLÄ RN:o 3. Kerola, perintötalo Isojako 1850.7.11. Lohkottu osiin 3:1 - 3:3 1922.2.11. per 3:1, omist. Toivo Anttonen ja Vilho Breitholz. Manttaliluku 0,1777, viljeltyä 42,16 ha, metsää 111,06 ha, joutomaata 6,54 ha, yht. 159,76 ha. RANTAKYLÄ RN:o 3:24 Lohkottu osiin 19.5.1960, Kalliorinne 3:46, 0,86 ha omist. Nero Jorma Ruskela ja vmo Ester Johanna. Rantakylä 3:47, peltola 41 ha, metsää 108 ha, joutomaata 6,5 ha, yht. 155,55 ha. Omist. Ferdinand, Ilta Regina ja Klaus Juhani Rantakylä. Rantakylä 3:47

Suoritettu halkominen 18.1.1980 Ferdinand Rantakylän k. 22.9.1977, jälkeen:

3:91 Ristilampi,

\ kantatilasta, omist. Ilta Regina Rantakylä, Helsinki

3:92 Myllymäki,

% kantatilasta,

omist. Klaus Juhani

Rantakylä, Mikkelin mlk 3:93 Rantakylä,

~

kantatilasta, omist. Pekka Henrik

Rantakylä, Espoo, ja Anna-Maria Rantakylä, Varkaus


- 68 KAUPPAKIRJOJEN KERTOMAA: Rantakylän perintötila RN:o 3:1, omist. Vieno Albanus KiviMannila, ulosmitattu, myyty pakkohuutokaupalla 24.4.1933 mv. Uuno Aulis Savolaiselle Mikkelin kaupung ista ja Vehmaskylästä asuvalle mv. Uuno Aleksanteri Kallenpoika Kinnuselle, jolta luutnantti Vertti Savolainen Sortavalasta osti osuuden 28.7.1933. Kauppias Ferdinand Savolainen Mikkelin kaupungista toimi kaupanteossa valtuutet Jna poi ka nsa Vertin puolesta. Kauppakirjassa mainitaan mm. että tilalla on v. 1933 tehty heinaä ja ruista, jonka kuivaami seen riihessä varataan polttopuita. Kaupanvahvistajana toimi Mikkelin kihlakunnan kruununvouti K. Freyberg ja lainhuudon antajana kihlakunnanoikeuden tuomari Hannes Paarma . Vaasan lääninhallituksen päätöksellä N:o 736/4 4 on kapteeni, sittemmin majuri, Vertti Savolaisen ja hänen perheensä sukunimi muutettu suojatuksi sukunimeksi Rantakylä. Muutoksen todistaa 8463:n adjutantti, luutn. Mika Tiivola. 8.2.1950 allekirjoitetulla kauppakirjalla Uuno Aulis ja Rauha Helvi Savolainen myyvät omistamansa

~

Rantakylä 3:24 ti-

lansa hammaslääkäri Ilta Regina Rantakylälle ja hänen pojall een Klaus Juhani Rantakylälle puoliksi kummallekin. Kauppaan ei sisälly irtaimistoa . Kaupanvahvistajana on tuomari Reino Vanhanen. Lainhuuto on myönnetty 30.3.1950. 21.5.1981 allekirjoitetulla kauppaki rjalla Klaus Juhani ja Kaisa Anneli Rantakylä ovat myyneet Mikkelin maalaiskunnalle (rakennusmaaksi) 10 ha, Myllymäki 3 : 92 tilasta. 18.9.1981 allekirjoitetul la kauppak irjal la Klaus Juhani ja Kai sa Anneli Rantakylä ovat myyneet Mikkelin maalaiskunnalle (rakennusmaaksi) loput Myllymäki 3:92 tilasta.


- 69 RANTAKYLÄ RN: o 4, Karila, aikaisemmat nimet Nykänen ja Parantala, alkuperäinen pinta-ala 295,48 ha. Talo kuului 15 00 ja 1600 luvuilla Parantaisille. Se kuului Gustaf von der Pahlenin läänitykseen. Nykänen sijaitsi Parantalanmäellä . Karilasta tehtiin rykmentin saarnaaj an vir katalo v . 1698 . Haitijoina ovat olleet mm. kirkkoherra Michael Heintzius, rykmentin pastori Daniel Tallqvi st, Porvoon entinen kappalainen Pähr Askanius, hovi saarnaaja Matts Simonell, ja kenttärovasti Alexander Cajan. Virkataloajan jälkeen ensimmäinen vuokraaja oli ra j atullit arkastaja Joha n Holm. Vuodesta 1813 vuosisadan lopulle se kuului Lillen suvulle . Senjälkeen siinä on toiminut mm. puusepänverstas ja vankisiirtola, jonka aikana suurin osa tilan pelloista on rai vattu . Vuodesta 1925 alkaen on Karilassa toiminut Etelä- Savon Kasvinviljelykoeasema. Koeaseman joht a j a na t oimi aluksi maanviljelysne uvos Yrjö Kaarlo Koskine n viisikymmenluvulle asti. Hänen seuraajanaan on professori Erkki Huokuna. Karilassa koetoiminta ja tutkimukset ovat liittyneet mm. lammastalouteen, perunan, nurmikasvien ja viljan viljelyyn sekä puutarhamarjojen tuotantoon erikoisuutena mes i marjatutkimukset . Viime aikoina on tutkittu myös hivenaineiden vaikutuk sia. Karilassa on aikaisemmin toiminut Mikkelin säähavaintoasema .


- 70 Elämää Karilassa koeaseman aikana Elina Piispasen muistelujen pohjalta kirjoitti Erkki Huokuna

Maamme ensimmäinen valt i on omistama kasvinviljelyskoeasema (perustettu v. 1919) siirrettiin Otavan Tu11asta v. 1925 Karilan virkataloon Mikkel in mlk:n Rantakylään. Karila oli ollut aikanaan "rykmentin saarnaajan" virkatalo. Joitakin aikoja se o li vuokrattun a yksityiselle ja 1920-luvulla tila oli vankis i irtolana. Karilan tilan pellot olivat aikanaan "Vanhan Kar i lan" mäellä ja ulottuivat yli 5 -tien pohjoiseen aina Savonrataan saakka. Nykyisin tilukset ovat kokonaan 5 -tien eteläpuolella. Pääo sa koeaseman nykyisistä pelloista raivattiin vasta 1920-luv ulla. Koeasematilaa viljeltiin kuten muitakin seudun tiloja . Koetoiminta oli vain ympätty talonpitoon. Ajoittain koekentät käsittivät huomattavan osan tilan parhaista pelloista, joten normaalivilj elyyn jäi näistä vain !aitoja. Näinkin suuri tila (45 ha peltona) tarvitsi siihen aikaan paljon työväkeä, ja koetoiminta aiheutti v ielä lisätarpeen. Väki tuli pääasiassa läheisestä kylästä. Osa tuli muualta asettuen asumaan tilan rakennuksiin. Miehet ja karjaväki oli palkattu ympärivuotisiksi, samoin koetoiminta-apulainen. Useimmat perheenemännät olivat t ö issä vain kasv ukauden jääden talveksi kotiin. Vakinaisia miehiä oli 5 - 6, karjan hoitivat karjakko ja apulainen. Maatalouden k o neistumisen edistyessä väki väheni vuosien kuluessa. 1970 -luvulta lähtien ovat vakinai sina olleet vain t utkimusapulaiset, työnjohta j at ja huoltomies. Varsinaisen viljelytyön o vat viime aikoina tehneet eri maatalousoppilaitoksista tulleet harjoittelijat. Enimmillään on harjoittelijo ita ollut 2 - 7 kuukau tta.

1 0 - 12.

~~arjo i tteluaika

on kestänyt


- 71 Rakennukset Vanhan Karilan mäellä oli virkatalon talouskeskus. Sen rakennukset olivat hyvin vaatimattomat. Pääosa niistä purettiin 1950-luvulla tai uusittiin toisiin käyttötarkoituksiin. Jäljellä on vielä punainen asuinrakennus (noin v:lta 1850) ja aitta (v:lta 1800). Aitta on säilytetty entisessä asussaan, mutta asuinrakennusta on muuteltu moneen kertaan. Mäel l ä oleva heinälato ja syksyllä 1987 palanut puimala rakennettiin vankisiirtolan aikana.

Etelä-Savon koeaseman päärakennus vuodelta 1 928. Päärakennuksen on suunnitellut arkkitehti Jussi Paatela.

Koeaseman talouskeskus perustettiin nykyiselle paikalle vuosina 1926 - 1930. Päärakennus on arkkitehti Jussi Paatelan piirtämä. Yläkerrassa on johtajan asunto ja toimisto, alakerrassa pannuhuone, varastotiloja ja laboratorio, joka v. 1985 muutettiin toimistoksi. Muutoksia on kokenut myös suuri talousrakennus. Aluksi siinä oli navetta, talli ja aitta, sekä ullakolla suuri varastotila. Suurin muutos tehtiin v. 1984 - 1985. Jo tyhjillään ollut navetta rakennettiin työ ja kokoustiloiksi tarpeellisine aputiloineen. Entinen talli


- 72 on nyt puutyöverstaana ja aitta konekorjaamona. Talouskeskukseen kuuluvat vielä v. 1928 ja 1965 rakennetut asuinrakennukset. Korjaustöiden yhteydessä rakennusten ulkonäkö pidettiin entisenä. Talouskeskuksesta kaupungin suuntaan ovat v. 1930 rakennetut perunakellari, lähes e ntisessä asussaan sekä ns. ilmariihi eli k oepuimala, joka nyt on kalustovarastona. Viimeisin r akennus on samalle s uunnalle v. 1987 rakennettu vilj ankuivaame ja -varasto .

Peltoviljely 1920- ja 1930 -luvulla pellot hoidettiin hevosvetoisilla koneilla. Kyntö ja muut muokkaustyöt tehtiin hevosparin vetämillä laitteilla, samoin heinän niitto ja viljan leikkuu. Siirto- ja kevyemmät viljelytyöt tehtiin yhden hevosen vetämillä kärryillä sekä kylvö- ja haravakoneilla. Peruna istutettiin käsin sahralla "nökköuatralla 11 avattuihin vakoihin. Samalla välineellä ne peitettiin ja hoidettiin kesän aikana multaukset. Perunan nosto annettiin alkuvuosina ulkopuolisille urakkatyöksi.Nosto tapahtui kuokalla ja sato siirrettiin puulaatikoissa kellariin. 1930-luvulla tuli hevosparin vetämä heittopyöräkone, se heitti perunat penkistä noin kahden metrin leveydelle, josta ne käsin poimittiin aluksi koreihin ja ämpäreihin ja niistä kaadettiin laatikoihin. Peruna istutettiin viljankylvön jälkeen viimeksi ja nostettiin syyskuun lopussa. Vielä h eittopyöräkoneenkin aikana tarvittiin perunannostossa paljon v äkeä. Työryhmään kuului koneen ajaja, 2 - 3 varastoon ajajaa ja kymmenkunta poimijaa. Ellei pakkanen tai rutto vienyt varsia ennen nostoa, ne jouduttiin viikat teella niittämään. 1950-luvulla nostokonetta veti traktori ja vasta 1970-luvulla saatiin suoraan säiliöön nostava "Te-


- 73 -

ho-Juko". Silloin työ muuttui täysin . Koneen säiliöstä perunat kipataan 1 m3 laatikoihin, jotka siirretään traktorilla ja trukilla kellariin. Karjalle ja ihmistenkin ruuaksi viljeltiin lanttua. Sitä harventamassa oli kesäisin koululaisia. Nosto tapahtui vasta lokakuussa ja usein ehti pakkanen ja lumi työtä hidastamaan. Lantun naatit listittiin aluksi noston jälkeen käsin, mutta 1930-luvulla tuli käyttöön Työtehoseuran suunnittelema listinhaavi, jolla naatit poistettiin ennen nostoa ja nostoreki, joka irroitti kerralla kaksi riviä. Lantut aumattiin pellolle, josta niitä tarvittaessa noudet tiin. Ne säilyivät hyvin oljilla ja maalla peitetyissä aumoissa. Mutta noudettaessa oli kova työ, kun ensin piti kangella hakata jäätynyt maa puhki. Vilja leikattiin joko sirpillä (ruis), viikatteella, itseluovuttavalla leikkuukoneella ja muutamina vuosina itsesitojalla. Se kuivattiin pellolla seipäällä (ruis kuhilaalla) ja parin viikon kuluttua ajettiin puimalaan. Puinti tapahtui koeaseman aikana sähkömoottorin pyörittämällä puimakoneella. Lopullinen kuivatus suoritettiin talousrakennuksessa olleessa kuivurissa. Aina ei kaikkea puimalaan ajettua viljaa ehditty puimaan välittömästi, vaan loput puitiin talvella. Nykyisin viljat puidaan liikkeistä vuokratulla puimurilla.

Karilan pellolta 1960luvulla. Työmiehet ja naiset heinätöissä.


- 74 -

Heinä, joka tavallisesti oli apila-timotei seos, niitettiin hevosparin, myöhemmi n traktorin vetämällä niittokoneella, haravoitiin hevosharavalla ja nostettiin hangolla seipäälle kuivumaan. Parissa viikossa heinä kuivui ja siirrettiin varastoon navetan vintille ja latoihin . Ensimmäinen traktori oli v. 1948 hankittu Ferguson. Traktori ei hetkessä mullistanut järjestelmää . Käyttö oli aluksi opettelua, eikä sitä saanut muut ajaa kuin tallimies Toivo Markkanen. Seuraava traktori saatiin vasta v. 1960. Alkoi Valmet kausi. Uusi kone on senjälkeen saatu noin joka viides vuosi. Viimeisin on nelipyörävetoinen "turbo." Talossa on jo useita vuosia ollut neljä ajokuntoista traktoria . Myös muokkausvälineet ovat muuttuneet entistä järeämmäksi. Esimerkiksi aura on nelisiipinen . Hevosparilla kyntö oli hidasta. Se oli syksyn viimeinen peltotyö ja usein sen keskeytti maan jäätyminen. Nykyisin yksi mies kyntää kaikki noin viikossa . Koko henkilökunta on traktorinajotaitoista. Jokainen harjoittelija joutuu ajotaidon hankkimaan ensi mmäi sinä harjoittelupäivinä, ellei sitä jo tullessaan osaa.

Kotieläimet Koeasemalla oli keskimäärin 20 lehmää ja 6 hevosta. Hevosten määrä väheni vähitellen, kun traktoreita tuli lisää. Viime inen hevonen lähti Karjaporttiin v . 1965 . Lehmät olivat ISKrotua . Mutta kun niiden tuotos oli heikko, rotu muutettiin ay : ksi 1960-luvulla. Lehmät olivat myös laidun- ja ruokintakokeissa. Koetoiminnan keskittämisen vuoksi ne lähetettiin Maatalouden tutkimuskeskuksen muihin koepaikkoihin v. 1971.


- 75 MTTK:n Norjasta hankkima rygja lammaskatras siirrettiin Karilaan Lounais-Suomen koeasemalta v. 1962. Sen rinnalle kasvatettiin myös suomenlammaskatrasta.

Suomen lammasta kasvatuskokeessa vuonna 1975.

Emälampaita oli parhaimmillaan toista sataa ja karitsoita kesäisin noin 400. Näillä tehtiin ansiokasta tutkimustyötä aina vuoteen 1978 saakka, jolloin koko katras siirrettiin Jokioisille. Tämän jälkeen on tilalla ollut va i n mehiläisiä (nyt 10 yhdyskuntaa), jotka odottelevat tutkimustyön alkamista. Päivittäinen työaika ja palkanmaksu Työaika oli kesällä kymmenen tuntia, lauantaisin yhdeksän. Talvella se oli lyhyempi. Säännölliseen kahdeksan tunnin työpäivään siirryttiin 1960-luvulla ja viisipäiväiseen työ viikkoon 1970- luvulla. J ohtajalla, mestarilla ja karjakoilla oli kuukausipalkka, muilla tuntipalkka. Työnjohtaja-mestari piti tuntikirjaa. Johtaja laski palkat ja maksoi ne suoraan


- 76 -

toimistosta kuukauden viimeisenä päivänä. Vakinainen väki sai osan palkastaan tuotteina (muona) maitona ja perunoina. Muiden kuukauden aikana otettujen tuotteiden hinta vähennettiin palkasta, samoin asunnon vuokra. Palkat olivat vielä 1960-luvulla mitättömän pienet. Kun talvella oli lyhyt työpäivä ja varsinkin helmikuu lyhyt kuukausi, jäi joidenkin tuntipalkkalaisten tilipussi järkyttävän laihaksi.

Arkipäivän ohjelma Karjaväki meni töihin jo kello viisi aamulla. Muut kokoontuivat työojaolle seitsemältä, talvella puolta tuntia myöhemmin. Päivällä oli tunnin ruokatauko, jonka aikana jokainen kävi kotonaan syömässä. Tila hoiti itse maidon kuljetuksen meijeriin. Tallimies lähti aamulla matkaan, otti nahkaisen postirepun kirjeineen johtajan keittiöstä ja usein talon emäntä lähti mukaan kaupunkimatkalle. Tarvikkeiden hankinta, henkilökunnan asioiden hoito, postin nouto ja meijerillä käynti veivät niin paljon aikaa, että vasta iltapäivällä palattiin takaisin. Suuressa talossa tarvittiin paljon polttopuita. Osa hakattiin talvella omasta, 38 ha:n metsästä, mutta paljon ostettiin lisäksi halkoja Vapolta. Kuivat halot siirrettiin ulkoa pinoista puuvajaan, jossa ne pienittiin klapeiksi. Väki kantoi johtajan tarvitsemat puut keittiön halkolaatikkoon. Pihan kaivosta oli vesijohto päärakennukseen. Vintissä oli betoninen säiliö ja vesi pumpattiin sinne käsipurnpulla. Se oli naisten joka-aamuinen työ.Sarnoin kävivät he lakaisemassa lumen partailta aina kun sitä oli satanut, oli sitten pyhä tai arki. Tuiskuisina talvina oli teiden aukipito työlästä. Pahimpina päivinä tarvittiin hevosparin vetämän lumiauran päällä painona ajajan lisäksi 2 - 3 naista, jotka lapioineen selvittivät pahimmat kinokset.


- 77 Tavat muuttuivat jyrkästi maatalouden koneellistumisvaiheessa. Meijeriauto haki maidon pihasta. Posti toi kirjeet aamupäivällä ja lehdenjakaja sanomalehdet jo varhain aamulla laatikkoon. Päärakennukseen tuli keskuslämmitys ja pol ttoaineena oli joitakin vuosia hake. Lopuksi tuli öljy ja samasta lämpökeskuksesta kaukolämpö talouskeskuksen muihinkin rakennuksiin. Paikallisbussilla ja omilla autoilla on helppo ja nopea pistäytyä Mikkelissä asioilla. Sosiaalinen muutos on näiden vuosikymmenien aikana ollut valtava. Kuitenkin ihmiset olivat suhteellisen tyytyväisiä silloisiinkin oloihin, kun muuta ei tunnettu. Koetoiminta Ensimmäiset kokeet Karilassa olivat eri viljalajien ja perunan lajikekokeita. Pian tulivat mukaan lannoitus- ja kasvinsuojelukokeet.

Viljan koeruutujen kylvöä 1960-luvulla. Kenttämestari Ilmari Vuorikari ja poikansa Markku. Koneen vetäjinä Lyydiä Hölttä ja Kerttu Mentu. Vuosikymmenien aikana on varsinainen koetekniikka muuttunut suhteellisen vähän. Sensijaan työvälineet ja menetelmät esimerkiksi viljakokeissa ovat muuttuneet täysin. Ennen leikattiin vilja sirpillä, sidottiin lyhteisiin, jotka nosteltiin seipäille kuivumaan. Ruudun numerolaatta seurasi tarkoin koko ruudun satoa, kun se vietiin ilmariiheen varastoitavaksi


- 78 puintiin saakka. Sadonkorjuuaika oli niin kiireistä, että puintiin päästiin vasta lokakuulla, kun työ pelloilla oli päättynyt. Kaksikerroksinen ilmariihi oli tupaten täynnä lyhteitä, kun puinti aloitetttiin. Se tapahtui pienoispuimakoneella. Työ kesti useita viikkoja. Koeruutupuimurit saatiin Karilaan vasta 1970-luvulla. Välillä viljakokeet olivat hyvin vähissä, niitä ei pystytty hoitamaan, koska taitavat sirpillä leikkaajat poistuivat yksi toisensa perästä. Nyt tehdään kaikki koetyötkin hyvin tarkoituksenmukaisilla pienoiskoneilla. Merkittävä muutos on myös siinä, että lähes kaikesta sadosta otetaan näytteitä, joista määritetään kuiva-ainepitoisuus täällä ja Jokioisten laboratorioissa teh dään muut tarvittavat analyysit. Monia eri lajeja on Karilankin kokeissa ollut, jotkut harvinaisuudet tosin vain vähän aikaa. On ollut maissia, tattaria, mailasta ja tupakkaa sekä monia erilaisia öljykasveja. Koetoimintaa ruvettiin 1960-luvulla määrätietoisesti laajen tamaan marjanviljelyyn. Siitä onkin nyt tullut näkyvä ja merkittävä osa koko tutkimusaseman toiminnassa. Tutkimustoimintaa johdetaan keskuspaikasta Maatalouden tutkimuskeskuksesta, joka oli pitkään Tikkurilassa, mutta siirrettiin 1970-luvulla Jokioisille.

Koeaseman erikciatehtävät Paitsi tavanomaista koetoimintaa, on Karilalla ollut erikoistehtäviä. Pitkäaikaisin, jo Tullasta lähtien on ollut perunan siemenviljely kokeisiin. Kun naisväki oli keskitalvella lajitellut käsin koeviljat, mentiin kellariin säkittämään siemenperunaa. Kustakin lajikkeesta laskettiin aluksi 500, myöhemmin 250 mukulaa pieneen säkkiin, pantiin nimilap pu säkin sisään ja suulle. Tällaisia säkkejä lähetettiin kaikkiaan 600 - 700 pääasiassa paikalliskokeisiin eri puolille maata. Kuhunkin kokeeseen lähetettiin 5 - 6 eri laji-


- 79 ketta ja alkuvuosina punnittiin täällä vielä lannoitteetkin mukaan. Takavuosina voitiin sanoa, että uudet perunalajikkeet tulivat Suomen pelloille pääasiassa Karilan kautta. Toiminta jatkuu nyt huomattavasti supistuneena. Vähäiseltä näyttävä, mutta erittäin sitova tehtävä oli säähavainnot. Kenttämestari-työnjohtaja sen teki lukemalla mittarit kolmeen kertaan vuorokaudessa silloin, kun asemalla oli Mikkelin virallinen säähavaintoasema. Se siirrettiin sota-aikana lentokentälle ja myöhemmin Suonsaareen, mutta jatkuvasti on Karilassa tehty päivittäiset sade-, haihtumissekä routa- ja lumihavainnot. Tutkimusasemien tehtävänä on myös tuloksista tiedottaminen. Tulosmonisteet lähetetään vuosittain neuvontajärjestöille ja lähimmille maatalouskouluille. Kirjoitetaan lehtiin ja pidetään esitelmiä eri tilaisuuksissa. Kesäisin käy koeasemalla runsaasti retkikuntia, parhaimmillaan 40 - 50 vuodessa, yhteensä yli 1000 osanottajaa. Useimmat retkeilijät ovat maanviljelijöitä eri puolilta. Viime vuosina on puutarhaväki kautta Suomen vieraillut ahkeraan Karilassa, samoin koululuokat keväisin ja syksyisin. Ulkomaalaisia vieraita käy joka vuosi. Vieraskirjassa on nimiä maailman kaikilta kolkilta.

"Historiallisia" tapauksia Karilassa Sota-aika vaikutti ratkaisevasti koeaseman tomintaan. Ravinnon tuottaminen muuttui päätehtäväksi, koetoiminta supistettiin vain välttämättömään. Päämajan rovastintoimisto oli sijoitettuna Karilaan. Kenttäpiispa Björklund asui johtajan toimistohuoneessa ja siinä oli myös hänen toimistonsa. Nykyisen paritalon paikalla oli parakki, jossa asui mm. kahdeksan pappia. Martti Simojoki, sittemmin arkkipiispa asui parakissa useita kuukausia. Päärakennuksen alakerta oli viestimiesten hallussa ja sodan loppuvaiheessa lentäjiä oli majoitettuna johtajankin asuntoon.


- 80 Koeasemanjohtaja Yrjö Koskisen tyttären Päivin ja Ahti Karjalaisen kihlaja i set ja häät vietettiin Karilassa v. 1948. Henkilökunta Kuluneiden 68 vuoden aikana, jotka koeasema on toiminut, on sen kirjoissa ollut yli 200 työntekijää tai harjoittelijaa. Jotkut työntekij öistäkin ovat olleet vain muutamia vuosia, mutta kantajoukko on viipynyt pitkään. Pisin työpäivä tuli Elina Piispaselle, hieman yli 50 vuotta hän toimi taitavana koeapulaisena, oikeastaan amanue n ssina. Yrjö Koskine n oli johtajana 38 vuotta ja Erkki Huokuna hänen jälkeensä 29 vuotta. On jo harvinaista, että 68 vuotta toimineessa laitoksessa aloittelee kauttaan vasta kolmas johtaja. Pitkään ovat olleet monet muut. Ensimmäinen kenttämestari-työnjohtaja Vilho Rajala oli 30 vuotta ja nykyinen tutkimusmestari Seppo Häkkinen on jo tähän mennessä ollut 28 vuotta. Työssä viihtymiseen on varmaankin vaikuttanut viihtyisä ympäristö ja tutkimustyön kiinnostavuus. Työ on luonnonläheistä, se vaatii suurta tarkkuutta ja huolellisuutta, mutta antaa myös tekijälleen tyydytyksen.

RANTAKYLÄ RN:ot 6 - 9 olivat Rantakylän kartanon torppia. Rantakylä RN:o 6, Rämälä, Oulangin ja Naarangin järvien välissä, nyky inen omistaj a Smolander. Rantakylä RN:o 7, Kolo, Kolonlammen kaakkoispuolella, nykyinen omistaja Hokkanen. Rantakylä RN:o 8, Kesti, Korpijärven lähellä, nykyinen omistaja Tuhkalainen. Rantakylä RN:o 9, Kurki, Hirvijärven länsipuolella.


- 81 RANTAKYLÄ RN:o 10, Ranta-S iekkilä, nykyinen nimi Peltoranta, Orijärven koillispuoli, pinta -ala alkuaan 105 ha. Muodostunut Siekkisten anekista. Magnus van der Pahlenin läänitystä . Haitijoina mm. Mikko Antinpoika Tarssan enja Ni ilo Niilonpoika Siekkinen. Asuinpaikkoina ovat olleet Rantakylänpelto ja Korpimaa. Isossajaossa Ranta-Siekkilä muutettiin Sokkalalle kuuluneelle Hietasmaalle entiselle torpanpaikalle. Taloon kuului kaksi osataloa , joista Erik Lillen hallussa oleva muutti maantien pohjoispuolelle ja Tuomas Laurikaisen talo maantien eteläpuolelle. Talosta oli kolme neljäsosaa vanhaa perintötilaa ja yksi neljäsosa kruununluonteista. Talon omistajina 1800-luvulta Tuomas Kihl, Abel Kihl ja 1920 luvulta lähtien Anselm Kihl. Samasta kantatilasta muodostetun Pekolan tilan omistajia ovat olleet Ville Pekonen, Kalle Nykänen ja Lauri Tuukkanen ja seuraavaksi Aleksanteri ja Nikolai

Intke. Pekolan tilan nykyiset omistajat ovat Taimi j a

Urho Immonen . Ranta-S iekkilän ja Pekolan peltoja on viime vuosina viljelty vuokraajien toimesta .


- 82 -

II! MAANVILJELYKSEN KEHITTYMINEN Kirjoittanut Erkki Lyytikäinen Lähteet: Hannele Wirilander, Mikkelin pitäjän historia Haastateltu Anselm Kihliä ja Martti Lyytikäistä Koottu vanhaa muistitietoa

KASKI-, PELTO- JA SUOVILJELY Kaskenpolttaa on harjoitettu jo rautakaudelta lähtien. Alussa käytetti in huhtamenetelmää eli ylipaloa. Suuret puut ''pyällettiin " ja kuorittiin, että ne kuivuttuaan olisivat helpommat kaataa. Kaatamisen jälkeen puut jätettiin kahdeksi vuodeksi kuivumaan ja kolmantena kesänä suoritettiin poltto. Tämän jälkeen kylvettiin ruis ja sato saatiin neljäntenä kaatamisen jälkeisenä kesänä. Huhdasta otettiin ainoastaan yksi sato ja kaski jätettiin metsittymään. Lehtipuuvaltaisissa metsissä oli menetelmänä tavallinen eli kiertävä kaski, jossa viljeltiin ruista, ohraa ja kauraa joskus jopa 6 - 8 vuotta . Kaski kaadettiin syyskesällä ja poltettiin seuraavana kesänä, jolloin siihen voitiin kylvää ruis. Peltoviljely tuli vähitellen tavaksi, kun kaskiviljelyyn sopivat metsät loittonivat

etäämmäks~

asuinpaikoilta .

Mikkelin pitäjän peltoalan mainitaan olleen v. 1664 ainoastaan 163 ha ja kaksisataa vuotta myöhemmin 3566 ha . Nykyinen peltoala on noin 8000 ha. Peltoja ei kuitenkaan silloin ojitettu, maata parannettiin suomudalla ja valkosammalella. Myöhemmin tuli kesannointi käyttöön. Maa kynnettiin "uatralla'' kolmeen kertaan ja välillä levitettiin lanta ja maanparannusaineet ja muokattiin risukarhilla. Suoviljelyn ed i stämiseksi ann ettiin asetus vuonna 1740. Niityt kasvoivat luonnonheinää, jonka sadot olivat vähäisiä .


- 83 VILJELYKASVIT JA SADOT Huhtaviljelyn aikana ruis oli tärkein viljelykasvi. Kaskissa kas vatettiin pääasiassa ruista ja kauraa, pellossa ruista, kauraa ja ohraa . Suolla viljeltiin ruista ja kertakaskissa naurista. Pihapelloissa viljeltiin myös perunaa, joka lev isi Suomeen 1700- l uvun lopulla, kaalia, hernettä, papuja, pellavaa, hamppua ja myös humalaa , tattaria ja tupakkaa. Mikkelin lääniin 1861 perustettu Maanviljelysseura hankki apilan ja timotein siementä ja pyrki juurruttamaan kylvöhein ää alueen taloihin. Ensimmäisiä käyttäjiä oli Rantakylän kartanon omistaja J.F. Grenman . Hän sai tynnyrinalalta satoa 6375 kg hyvälaatuista heinää, mikä ylitti moninkerta isesti senaikaiset sadat. Maanviljelysseuran johtokunnassa olivat aikanaan mm. rantakyläläiset J.F. Grenman ja F.A . Serlachius. Satomäärät 1550 - 1560 luvuilla olivat rukiista 5 ,6 kertainen, ohrasta 4,8 kertainen ja kaurasta 3,3 kertainen. Vertailuksi otetut sadat 1800-luvun alussa olivat rukiista 6,4 kertainen, ohrasta 5,5 kertainen ja kaurasta 5,0 kertainen . Suhteellisesti 1600-luvun alussa viljeltiin kauraa eniten 36

%, ohraa 32 % ja ruista 20 %. Loppu oli pääasiassa papuja, herneitä ja tattaria. Humalaa piti kasvattaa joka talossa. Tämä määräys poistettiin vasta v . 1915. Kasvi njalostus Viimeisten vuosikymme nien aikana o n maatalous läpikäynyt täydellisen mullistuksen työmenetelmien ja tekn ii k an kehittyessä nykyiselle tasolle. Vilj e lykasve ista on jalostettu uu s i a , satoisampia, kestävämpiä ja a ikaisemp i a l ajikkeita, niin ettei 1930-luvulla k äytössä olleita lajikkeita juuri enää viljellä. Vain joitakin perunalajikkeita voi olla niiltä ajoilta jäljellä ja niitäkin viljellään enemmän tunnesyistä. Onpa tullut käyttöön muutamia kokonaan uusia kasvilajejakin lähinnä nurmikasveiksi.


- 84 -

Peltojen peruskunnostus ja lannoitus Peltojen kasvukuntoa on parannettu käyttämällä aikaisemmin kesannointia, maanparannusaineita, mutaa ja karjanlantaa sekä kasvivuorottelua ja ojitusta. Keinolannoitteiden käyttö alkoi ensin luujauhosta noin 1920-luvulla. Sitä käytettiin fosforilannoitteena, senjälkeen tulivat kalisuola ja tuomaskuona. Typpilannoitteista tuli markkinoille ensin Chilensalpietari ja norjalainen kalkkisalpietari. Moniravinteiset lannoitteet tulivat käyttöön 1950-luvulla ja rakeistetut ns. superlannoitteet 1960-luvun loppupuolella. Viime vuosina on lannoitteisiin alettu lisätä myös erilaisia hivenaineita, joiden ansiosta näin lannoitettu maa antaa ravintoaineiltaan monipuolisemman sadon. Peltojen kalkitus on yleistynyt 1970-luvulla. Aikaisemmin kalkkia käytettiin pääasiassa erikoiskasvien, kuten sokerijuurikkaan viljelyssä. Kivenraivaus ja salaojitus Viisikymmenluvulta alkaen tehtiin Rantakylän alueellakin mittava peltojen kivenraivausurakka. Se oli jatkoa edellisen vuosikymmenen pellonraivaukselle, joka toteutettiin maassamme siirtoväen asutuksen yhteydessä. Kivenraivauksen toteuttaminen tuli mahdolliseksi konevoiman yleistyessä maataloudessa ja se teki myös koneiden järkiperäisen käytön mahdolliseksi peltoviljelyssä. Tärkeisiin perusparannustoimiin luettava salaojitus on sekin edennyt koneellistamisen vaatimusten mukana. Ainoastaan Karilassa on ollut salaojitusta jo kolmekymmenluvulla.

Koneiden yleistyminen Maatilojen koneeliistumisesta Rantakylässä on seuraavia tietoja: Ketunniemeen saatiin puhelin jo vuonna 1902, vaikka sitä ylQisemmin on hankittu vasta 1950-luvulta alkaen. Sähkövalo saatiin vuonna 1924 ainakin Ranta-Siekkilään, Karilaan ja Ketunniemeen sekä Sokkalaan, jossa sitä ennen oli


- 85 ollut jo oma lokomobiilin pyörittämä generaattori. Sähköä saatiin silloin ns. Niemen sahalta (Grahn) Pitkäjärven ylikäytävän luona toimineen "keppisahan" kautta. Myöhemmin vuonna 1947 perustettiin kylälle Sokkalan Sähköosuuskunta ja sen myötä tuli voimavirta käyttöön . Osuuskunta sul autui kaupungin sähkölaitok seen 1950 ja 1960 lukujen vaihteessa. Vuosisatamme alkukymmeninä tuli käyttöön separaattori, joka teki voinvalmistuksen helpommaksi ja mahdollisesti sen teollisen tuotannon . Siitä alkoi myöskin yleisempi muutos, joka syrjäytti rukiin merkittävimpänä maataloustuotteena voin tullessa tilalle. Puimakonetta pyöritettiin aluksi 1920-luvulla miesvoimin, ennen hevoskierron käyttöönottoa. Samalla vuosikymmenellä otettiin ensimmäiset rauta-aurat ja äkeet sekä hevosvetoiset niitto- ja haravakoneet ja käsinpyöritettävät silppukoneet käyttöön. Kolmekymmenluvun koneita olivat maamoottorit ja kumipyöräkärryt. Ensimmäiset traktorit kylälle tulivat 1940 ja 1950 lukujen vaihteessa. Martti Valjakalla oli Harmaa Ferguson ja Ville Junnilla suomalaisvalmisteinen Takra. Myöskin Rantakylän kartanoon ja Karilaan on noihin aikoihin hankittu ensimmäinen traktori. Entisessä Nuoran talossa asuneella Olavi Leinosella oli myös "Vanha Harmoo", jolla hän 1950 - luvun puoliv älissä teki monen talon kyntötyöt. Ketunniemeen ensimmäinen traktori hankittiin v. 1958. Traktorin tulo mahdollisti peltotöissä ja maatalouden s iirtotöissä tapahtuneen teknisen kumouksen. Kaikki muokkaus, kylvö, hoito ja korjuutyöt sekä kuljetukset voitiin koneellistaa. Koneellistaminen pienensi myös ihmistyön tarvetta ja vapautti näin maaseudulta ihmisiä etsimään toimeentuloansa taajamista ja etelän keskuksista jopa ulkomailta. Vetovoiman koneeliistuessa myös hevosten tarve väheni ja pellon tuotto siltä osin voitiin käyttää muun karjan ruokki-


- 86 miseen. Osittain tästäkin syystä oli seurauksena kotieläintuotannon jatkuva kasvaminen nykyisiin mittasuhteisiin , niin että tuotantoa joudutaan nyt supistamaan osittain pakkokeinoin. Kasvin suojeluaineet Kasvinsuojelu aineiden kehittyminen on tehnyt mahdolliseksi tehokkaan tuholais- ja rikkakasvitorjunnan. Tuhohyönteisten torjunnassa 1940-luvulla käytettiin nikotiini- ja arsenikki valmisteita . Senjälkeen tuli käyttöön nyt jo kielletty DDT. Rikkakasvien torjunta-aineista ensimmäiset valikoivat tekohormonit viljapeltojen ruiskutukseen tulivat 1950-luvun lopulla. Nykyään kasv inviljelyssä käytetään näitä maatalouskemikaaleja säännönmukaisesti. Vaatimuksista huolimatta ei niiden käytöstä voida enää luopua, sillä niiden vaikutus sadon laatuun j a määrään sekä työmenekkiin on jopa useita kymmeniä prosentteja.

Sokerijuurikas Sokerijuurikkaan viljelysopimuksia alettiin tarjota Mikkelin pitäjän alueella 1950-luvun alusta. Rantakylän alueen ensimmäinen viljelijä oli Martti Lyytikäinen Ketunniemessä vuonna 1953. Myöskin Karilassa ja Päivärinteellä sekä Ranta - Siekkilässä on myöhemmin ollut sokerijuurikasta. Juurikkaat toimitettiin silloin valmistuneelle Itä-Suomen Raakasokeritehtaalle Korelaan. Sokerijuurikkaan viljelyssä käytettiin aluksi hevosvetoisia kylvö- ja harakoneita. Nosto tehtiin käsipelillä. Siemen oli moni-ituista ja harvennus oli tehtävä lyhytvarsikuokalla maassa kontaten. Jalostuksen kautta on kehitetty yksi-ituisia siemeniä, jotka ovat mahdollistaneet kylvämisen suoraan kasvutiheyteen. Valikoivat rikkaruohontorjunta-aineet ovat vähentäneet hoitotyön osuuden minimiin ja korjuu tapahtuu koneella.


- 87 AIV-rehu Kolmenkymmenluvun lopulla A.I. Virtasen k ehittämä tuorerehun säilöntämenetelmä on tehnyt mahdolliseksi taloudelliseen ns. vihreään linjaan perustuvan ruokinnan. Menetelmä tuli käyttöön neljäkymmenluvun kokeilujen ja kuusikymmenluvulla käyttööntulleen niittosilppurin myötä täydessä laajuudessaan vasta seitsemänkymmenluvun aikana.

Kotie läimet ja lypsykarja Kotieläimiä vuoden 1571 tietojen perusteella oli Mikkelin pitäjässä keskimää rin tilaa kohti 1,3 hevosta, 2,2 lehmää, 1 vasikka 2,3 lammasta, 1,1 vuohta ja 0,7 sikaa . Kotieläinten lukumäärä vaihteli satojen ja katovuosien mukaan. Vuonna 1 620 kerrotaan Rantakylässä Matti Liukkosella olleen pitäjän suurimman karjan, vaikka siihenkään ei kuulunut kuin kuusi lehmää ja kuusi sikaa . Lehmien tuotokset olivat vähäiset, talvet ne olivat ummessa ja kesäajan tuotos oli 200 325 litraa maitoa, josta saatiin 13 - 29 kg voita. Lehmän elopaino oli 150 kg ja härän 17 5 kg.

Lypsykarja oli alkuaan suomalaista maatiaisrotua, mutta on 1940-luvun jälkeen muuttunut melkein yksinomaan AY-roduksi. Viime vuosikymmenellä on jonkinverran hankittu friisiläisrotua samoin kuin charolais - ja herefordrotuja, joilla on parempi lihantuottokyky . Lypsylehmien tuotokset Ketunniemen talossa olivat v. 1951 : 4182-182-4,4 ja elopaino 436 kg, vuoden 1980 tuotos oli 6346-268 - 4,2-214-3,4 ja elopaino 513 kg. Tuotaksia vastaava rehunkulutus on samana aikana lisääntynyt 2822 ry:stä 4271 ry:öön.


- 88 Navettatyöt kin ovat koneellistuneet. Sankolypsykoneet tul i vat k ä yttöö n 1950-luvun puolivälissä. Putkilypsykoneet ja tilatankit yleistyivät 1970-luvun aikana. Lehmät kävivät metsälaitumilla yleisesti vielä 1950-luvulla. Nykyään niitä laidunnetaan ainoastaan peltolaitumilla tai niittoruokitaan suoraan tarhaan tai navettaan.


- 89 -

IV PAIKANNIMIÄ

Paika nnime t muodostuvat usein yleensä, asukkaiden nimien, ammatinharjoittajien tai maantieteellisen sijainnin mukaan. Seuraava luettelo kertoo Rantakylässä olevista paikoista. Kartasta selviää paikkojen sijainti. Kertonut Paavo Gynther 64 v. sekä perinnepiirissä koottuja tietoja

1.

Ronnihaka. Nykyinen Rakentajantien ja Sokkalantien välinen maasto. Marja- ja sienimetsä.

2.

Va lkosenmä ki . Nykyinen rakenteilla olevan kunnantalon mäki (Nousian tilan paikka).

2.

Kokkokallio Kokkokallio on ollut nykyisen viitestien varressa Valkosenmäellä, josta opettaja Katri Pulkkinen muistelmissaan julkaisun myöhemmässä vaiheessa kertoo.

3.

Kiukkulanmäki. Sokkalantien ja Rakentajantien välissä oleva mäki

4.

Riitasuo tai Ritasuo, kumpi lie virallisempi nimi, Sokkalantien länsipuolella oleva peltoalue.

5.

Suursuo, Orijärven länsipuolella olevat peltoalueet, Marjatien varrella. Ovat todella aik a i s emmin olleet suota.

6.

Marjavuori, Orijärven eteläpäässä oleva vuori.

7.

Hirsivuori. Karilan tien länsipuolella oleva vuori


- 90 Piiparinmäki, lähellä Kallajärveä, ei näy kartassa . Ketunniemestä kerrotaan ilmeisesti nimen johtuneen siitä, että aikoinaan on pyydystetty kettuja lippusiimalla . Ei näy kartassa.

Viitestien ja Vanhamäen tienristillä on ollut aikoinaan torppa satoja vuosia sitten, jota nimitettiin Haarakapakaksi. Kuvassa oleva talo on Otto Kellmanin talo, joka purettiin pois kun maalaiskunta kävi rakentamaan paikalle kunnallista keski- ja kansalaiskoulua vuonna 1969 . Kuvassa etualalla kansakoulun opettajien puutarhapalstoja, joiden kohdalla on nykyisin peruskoulun yläasteen koulurakennus.


- 91 8.

Haarakapakka Viitestien ja Vanhamäkeen lähtevän tienristillä on ollut aikoinaan torppa, jota satoja vuosia sitten, on nimitetty Haarakapakaksi. Haara johtuu tienhaarasta ja kapakka ilmeisesti kotipolton aikaisesta toiminnasta, salaisesta viinan myynnistä kyläläisille ja muillekin läänityksen alueella kulkeville virkamiehille.

9.

Karila, Karikko Näillä nimillä lienee jotain yhtäläisyyttä, Karila ja Karikko ovat lähekkäin. Etelä-Savon koeviljelyasema Karilassa vuorisessa maastossa. Karikko, ollut aikoinaan paikallisjunan pysäkin nimi sekä postiaseman nimi. Rantakylään tulee vielä nykyisinkin postia Karikko osoitteilla. Hyvien postinkantajien ansiosta ne yleensä löytävät oikeaan osoitteeseen.

10.

Hiidenmäki Vuoden 1561 veroluettelosta on löytynyt Rantakylästä paikka Hiidenmäki (Wirilander: Mikkelin pitäjän historia). "Hiisi" on tarkoittanut pakanuuden aikaista palvontapaikkaa.

11.

Huutokallio Kailajärven rannalla on Huutokallio, joka ilmeisesti on saanut nimensä ajalla, jolloin teiden puuttuessa huudettiin vastarannalla oleville asukkaille päästäkseen järven yli matkaa jatkamaan. Ei näy kartassa.

11.

Kommelin luolat Lähellä Huutokalliota, Luolat ovat syntyneet jääkaudella kallioiden sirtymävaiheessa muodostuen luolamaisia aukkoja kallioon. Ei näy kartassa.


- 92 Kansan suussa kulkevia paikkojen nimiä on ollut vielä Karilanmäki, Kiilinranta, Sikalanjoki, Kellarimäki. Mistä Orijärvi on saanut nimensä? Ei ole selvinnyt. Olisikohan Sokkalan kartanon aikoihin oriit uineet järvessä. Samoin lähellä oleva Orikallio? Siellä uinnin jälkeen oriit kuivatelleet? Kuka lienee kiukutellut Kiukkulanmäellä? Ilmeisesti mäen rinteessä maan ollessa tavallista karumpaa on kyntömies lasketellut suustaan kiukunpurkauksia.

Rantakylän kansakoululaiset syysretkellä Huutokalliolla.


93 -

PAIKANNIHI EN KARTTA

U~llAN

<OETILA

®· ~

Or11arvo

MIKKELIN MAALAISKUNTA RANTAKYLÄ

Ml<

0

100

200

lOO

400

~


- 94 -

V

PURETUT RAKENNUKSET

Vanhoja purettuja rakennuksia

Perinnepiirissä koottuja tietoja. Liitteenä kartat A ja B.

1.A

Otto Riepposen paikka nykyisen urheilukentän kulmassa . Paikka ollut asuttuna vielä v . 1970 tienoilla. Paikalla nykyinen urheilukenttä. Riepposilla oli asuinrakennus, navetta, aitta ja hevostal1i. Kellari jyrkässä rinteessä mäen alla. Mäen alla oli myös kaivo, taloon oli kantoves i .

2.A

Väinö Syrjäläisen torppa oli asuinrakennus ja saunarakennus . Kilejä pidettiin paikalla 19 50-luvulla . Noin 1970 tienoilla asuttu viimeeksi . Rakennukset ovat hävinneet. Tien varressa pieni halkovaja. Paikalla asuu nykyi sin Kuuva, uudessa talossaan .

3.B

Vuolingon tilan torppia, Heilajoki. Asuttuna vielä 1920-luvulla. Rakennukset hävinneet. Oli heinätalli vielä 1950 - luvulle saakka . Päärakennuksessa oli torppa ja sauna. Torpassa asui Pulkkinen, joka jäi maanvi ljelystyömieheksi Vuolingon k a rtanoon. (Kuuluu Vuolingon kylään).

4.B

Muonamies Heilajoki. Asuttuna 1900 vuosisadan alkukymmenillä. (Kuuluu Vuolingon kylään ).

5.A

Haarakapakka . Torppa, sauna ja heinä lato . Oli Vanhamäentien ristillä . Torpassa asui viimeiseksi Otto Kel lman 1960- luvulla . Torppa purettiin kunnan ostaessa torpan ja maa-alueen keskikoulun, myöhemmin peruskoulun yläasteen koulun p aikaksi.

6.A

Bertta Mannisen mökki Jokipolun v arrell a. Mökki purettu 1950-luvul l a. Nyt paikalla on kerrost aloja .


- 95 7.A

Savonseudun (OL) teurastamon asuintalo ja mökki Vuolingontien varrella. Purettu huonokuntoisuuden vuoksi 1980-luvun alussa.

8.A

Eev ert Laurikaise n t a lo Jokipolun varrella. Hä n myi talon j a ton tin Ra k e nnus liike Meht älä-Seppä l ä lle v . 197 0 . Ra kennus liike purki t a l o n j a r a k e nsi t i lalle kerrosta loj a . To ntill a on v iel ä k uusiai taa mui s t ona sek ä Siperian he rnepe n s a s aitaa .

9. A

Valkosenmä ki, omis taja Paajanen myi talon puuta rhu ri Hugo Nousialle. Nousia myi talon ja maan maalaiskunnalle, v. 1977.

Maalaiskunta rakentaa pai-

kalle Virastotaloa, jonka rakentaminen alkoi v. 1987 syksyllä. lO.B

Rantakylän kartanon puutarhurin Hugo Nousian asunto ajalla jolloin hän oli Rantakylän kartanon puutarhurina, 1950-luvulla.

ll.A

Eino Kurvisen asuintalo, (nyk. Kauppatie 16) jossa oli ulkorakennuksia, sauna ja puuvaja.

12.A

Seppä Kitunen, Karikko. Asuinrakennus ja paja.

13.A

Hieroja Aino Pulkkisen talo, Karikko, jossa oli asuinrakennuksen lisäksi sauna ja puuvaja.

14 .A

P iiro sen t a lo Karikko, jossa oli as u inrakennus j a sauna . Asu inrak e nnuksessa piti myö h e mmi n k a u ppaa Halin e n.

15 . A

An tti Kylliäisen mö kki Ka rikassa Pulkki sen t a l on v ieressä .

16 .A

Juleni uksen talo Karikossa. Asuinrakennus, halkovaja. Asuttiin 1960-luvulla.


- 96 17.A

Kätilö Lahikaisen talo Vanhamäen tien ristillä. Myi talon tontteineen Ok Suur-Savolle, joka rakennutti paikalle Sokos-Hallin v. 1980.

18.A

Onni Rellmanin talo Rakentajantien ja Poikkitien kulmassa.

19.A

Eemil Tiihosen asuinmökki, sauna ja puuvaja, nykyisen Puusepäntien varressa. Tontille rakensi Adolf Pätynen talon. Talon tontteineen osti Pätyseltä kauppias Risto Ropanen, joka on laajentanut rakennusta useaan otteeseen.

20.8

Sokkalan kartano, tammikujan päässä. Kartanoon kuului useita rakennuksia. Pihapiiristä kuvaus Sokkalan kartanon selostuksen yhteydessä.

2l.A

Savonseudun osuusteurastamo Vuolingontien varressa. Purettu kasvihuoneet tarpeettomina päärakennuksen kunnostamisen yhteydessä Nuorisotaloksi v. 1980.


\

1

)

\

--~

1

1

...

••

\

'

\

\

\ \

,.,

t

'

' \' \

'' \

1 1

\

\ .~. \

. ; .......

r\ ·•fl

'

41f

,

'\\ ; .,\ , " ,,

1 11 4 (

'

1

t

\

• 1

·~

\

1 _ _,-

_j

~ ""

( ·.

-:-, \ \

•' 1

'>.

/

'

.

/

,· t

.. .. •',. \

'

.J<Ar.1t4 .

. A '·: .

/

, )

. '

\

\

,/

.1

1

• • •

\

...

.

.· '

•\

'

•.

,, 1 ~

''•

•• •

.i ....

\ \ \ \ ,

"..

'

\ 1

,•

..• ... ...

'

(

''

-. ~

,.

''

1 •

0

'J


-G~ : .--d

,

..

Rantak ylä ,...... /

/~~

98

~

Ronto-Ko.uto \

,

.........

./o.

\

< --

'

_- / -/ f r . ~ ~~.

J

o)

\

10 41

--- ---

\

..

-•...

\ p ~ •'hi'I.-,O I: C

}

'1 \ \

/

.,\

-

. ;-

.

- -"

\

____..., . ' ..

1

.~

1

·.

"

'~ )

1

,,

-

1

1 1

--

~y

1

'

-:L~--.-,_--.;

---

--- -

~1 -- - - : ~ ..s-- - - . -::..:---:-:,.

.,...- -

~

1

...............

/

7

1

...

• 1

1/01~: ~

1

'

0 21

t

1

II' '

\

"

....___..:r-.~ - ;

\ --r-r - -

..

/( f

\1•·

r \

-....~

1 ' , ....

1

-

...,-#

. -

-~·· ·

..."

~

'-

.-

.. '

._

---

--

..

.,

•••

, 1 '1

:./

!:ld

·.· . ' ..

1

.,

'>

0

<

. ·';) . -~ . ·. .. ----:::~

~;-7

.•

. ....

t,

\

.. Ori.3u.rv i.

1

c/ . ,·

.. . ;-/ - .;.::'> ~• •

.q

\'

'\.

.. /

'

. ••

'

.....

.r 1 ·~

' /' .

1

1 \

'

'

1

-

:

.

/ \

,1> 8 .4 )

L.L /

-

••


- 99 -

VI PALVELUT

ENTISAJAN AMMATINHARJOITTAJIA Rantakylässä on tämän vuosisadan alkupuolella toiminut erilaisia ammatinharjoittajia, jotka silloin olivat aivan välttämättömiä. Seuraavassa selostus heidän ammat eistaan . Kart asta selviää heidän asuinpaikkansa. Kertonut Paavo Gynther (64 v). Kirjoittanut Marja-Leena Markkanen. 1.

- Rätykäs. Nykyisin täysin tuntematon ammattimies Heikki Valjakka, "Laulu-Hinttu'' lempinimeltään. Rätykäs kulki hevosella talosta taloon, keräten lumppuja, siankarvoja valjassepille, luita liimanvalmistukseen ja kaikkea muuta mahdollista . Hän maksoi tavarat joko rahana, tai mieluimmin vaihtoi n e saviruukkuihin ja muihin savitavaroihin ( kukkopillit).

2.

- Räätäli Matti Pulkkinen, lempinimeltään ''TillikkaMatti" . Lempinimi tullut ilmeisesti pienestä koosta ja terävästä katsahtelu tavasta. Asuintalo sijaitsee vieläkin Otavantien varressa Karilan peltojen kohdalla, jossa hänen poikansa leski nykyään asuu. - Toinenkin räätäli Rantakylässä oli vaatturi, Hyyryläinen, hänestä ei ole kuitenkaan muita tietoja.

3.

- Seppä Kitunen, asui v astapäätä räätäli Pulkkista, paja sijaitsi samalla puolella Pulkkisen taloa.

4.

- Seppä Ravolaisen paja oli myös Rantakylässä.


- 100 1.

- Muurari Kalle Pykönen "Björkegrenin- pappa" oli laturi ja asui vuokralla Heikki Valjakan talossa .

5.

- Hevosajuri Vihtori Kantanen, asui Otavantien varressa. (Entisajan taksi). Lähellä kaupunkia ja toria kun ollaan, niin kylällä oli jopa kolme puutarhuria:

6.

- Jaakko Hakalinna, nykyisen Rakentajantien varrelta . Muistan, kun pikkutyttönä katselin, kun Hakalinnan setä lähti hevosineen, kärri täynnä tavaraa, torille.

7.

- Juho Haap anen, jolla oli suuret kasvihuoneet nykyisen Uusitien varrella ja omenatarha Savilahden Kirjapainon kohdalla .

8.

Nousian tila o l i myös puutarhatila, sijaitsi nykyisen rakenteilla olevan virastotalon paikalla. Luudantekijä Vihtori Pylkkänen, lempinimi "SälliViki", kävi torilla myymässä luutiaan . Oli jalkainvalidi, josta ehkä tuo lempinimi.

9•

- Korinpunoja

Viljam Pylkkänen .

- Hevoskauppias

- Viki Närhi

II

- Apel Parkkinen

II

- Ville Parkkinen


- 101 Salvuri-kuohit-

Hokkanen, asui Vanhamäentien

sija

varressa

- Puuseppä

- Antti Särkkä - Impivaara, Sokkalassa kansakoulussa ensimmäisenä vuonna käsityön opettajana -Viljo Ruhanen Karikossa. Hänellä oli oma verstas.

- Kätilöt

- Vuorio - Mäkeläinen

10.

- Lahikainen, talo nyk. Sokos-Hallin kohdalla.

3.

- Kuppari

Eeva Kitunen, sepän vaimo. - Manta Karjalainen (asui yleensä ihmisten saunakamareissa, "sauna-asukas")

- Hierojia

Aino Pulkkinen, Karikasta Martta Pylkkänen, Vanhamäentien varressa

- Teurastaja

Otto Riepponen, Vanhamäentien varresta, kävi taloissa teurastamassa.

11.

Täkintekijä

ja muidenkin vaatteiden ompelija oli Bertta Haapanen, ent. Manninen.

- Pannuntinaaja

Syrjäläinen, asui Vanhamäen tien varressa Kuuvan talon paikalla


102

gNTISAJAN AMMATI NHARJOI TTAJ I A RANTAKYLÄSSÄ.

1

KAA1lAN KOETilA

i

i 1 1 1

--~-

,,,,

1/

II

II

,,

II

II

/1

II

,, "II

II

",,,, ,,,, ,, \\

II

"

\\ \\

,,,,

,,

O rijä r v i

MIKKELIN MAALAISKUNTA RANTAKYLÄ

MK

0

100

'200

JOO

'{)()

500

1km


- 103 NYKYISTEN PALVELUJEN KEHITYS RANTAKYLÄÄN Palvelupaikat selviävät jäljempänä olevasta kartasta. Koonnut Jenny Nisula. KOULUT 1.

Kansakoulu toimi vuodesta 1930 vuoteen 1956 Sokkalan kartanossa. Sokkalan kartanon omisti vuodesta 1928 Mikkelin maalaiskunta.

2.

Uusi kansakoulu rakennettiin 5 -tien varteen v . 1955 - 1956. Koulu otettii n käyttöön 1.11.1956.

3.

Viipale koulu alaluokkia varten rakennettiin v. 1974 kansakoulun ja Vuolingontien välille. Ja edelleen on lisäyssuunnitelmia . Vuonna 1973 muuttui Mikkelin maalaiskunnassa kaikki kansakoulut peruskoulun ala-asteen kouluiksi. Niin myös Rantakylän kansakoulu muuttui Rantakylän ala-asteen k ouluksi.

4.

Kunnallinen keski- ja kansalaiskoulu rakennettiin v. 1969 Vuolingontien ja 5 -tien risteykseen. Sitä ennen keskikoulu toimi Loukeella lakkautetun kansakoulun tiloissa kaksi vuotta . Vuonna 1973 muuttui myös kunnallisen keski- ja kansalaiskoulun nimi koulu-uudistuksen yhteydessä peruskoulun yläasteen kouluks i.

POSTI 5.

Postitoimipaikka Rantakylään perustettiin 1.11.19 55 . Se toimi kauppias Pätysen tiloissa lehtijake luna . Varsinainen toimipaikka t u li v. 1960, joka oli muutaman tunnin päivässä auki ja välillä kiinni. Rantakyläseuran toimesta saatiin 1970-luvun alkupuolella aukioloajaksi koko päivä. Varsinainen


- 104 rahaliikenne alkoi v. 1977. Posti toimii nykyisin Risto Roposelta vuokratussa tilassa Puus epäntie 13. Postinumero on 50600 Mikkel i. PANKKI 6.

Etelä-Savon Säästöpankki alkoi pankkitoiminnan Ok Suur-Savon rakentamassa Sokos-hallin talossa v. 1980.

KIRJASTO 4.

Kunnan pääkirjasto on toiminut koulujen kiinteistössä vuodesta 1969 lähtien. Kirjastoautotoimintaa on ollut vuodesta 1966 lähtien . Kirjastoauton sijoituspaikkana on ollut Rantakylän kirjaston ala kerran tiloissa. Kirjastoauto on uusittu kaksi kertaa. Kirjaston lainaukset ovat jatkuvasti lisääntyneet.

KAUPAT

7.

Kauppias Tukiainen Karikossa. Lopettanut kaupanpidon 1960-luvulla.

8.

Kauppias Aino Halinen Kari kossa. Lopettanut kaupanpidon 1950-luvulla .

5.

Kauppias Risto Roponen, Puusepäntien 13, K-hal1i. Kauppias Roponen osti talon kauppias Adolf Pätyseltä, jossa on suorittanut useita laajennuksia. Aikaisemmin ovat kauppiaina toimineet Adolf Pätysen lisäksi Repo ja Luostarinen .

9.

Erä-Market Ky, Sokkalantie 11, kauppias Matti Turunen vuodesta 1986. Aikaisemmin kauppa toiminut nimellä Sokkalan Valinta. Kaupan perusti Vilho Mentu . Muut tässä talossa kauppaa pitäneet ovat Matti Mentu ja Pauli Maaranen.


- 105 10.

Kauppias Saara Hietaranta, Vuolingontie. Kauppias Hietaranta osti talon Valtiolta 1960-luvun alussa.

6.

Sokos-halli, Vuolingontie 1, Ok Suur-Savon rakentama liiketalo v. 1979 ja otettiin käyttöön 17.4.1980.

KIOSKIT

6.

Marjatta Kososen kioski Vanhamäen tien ristillä Ok Suur-Savon alueella. Purettu 1980-luvun alkupuolella. R-Kioski, Rantakyläntie 1. Kioski rakennettu v.

11.

1980 jolloin aloitti myös toiminnan. 12.

Grilli- ja elintarvikekioski, Karikko. Toimii Unionin jakelupisteessä.

KAHVIOT Kyläpaikka kahvio, Sokkalantie 11. Toimii Erä-Mar-

9.

ketin talossa. 13.

Kesoil-huoltamon kahvio, Otavantie. Toiminut vuodesta 1980 lähtien.

14.

Urheilutalon kahvio urheilutalolla toiminut vuodesta 1982 lähtien.

HUOLTAMOT 13.

Kesoil-huoltamo, Otavantie. Rantakyläntien ja 5 -tien risteyksessä.

12.

Unionin jakelupiste 1.11.1986 lähtien Karikossa, jossa toimii Grilli- ja elintarvikekioski.

APTEEKKI 6.

Hirvensalmen apteekin sivuapteekki Ok Suur-Savon Sokos-hallin talossa Vuolingontie 1, aloitti toimintansa syksyllä 1986.


- 106 SEURAKUNTAKOTI 15.

Mikkelin maaseurakunnan seurakuntakoti Rantakylään rakennettiin v. 1976, Sokkalantien 25. Seurakuntakodin suunnitteli arkkitehti Aune Mertaoja, Mikkelistä. Talon vihki käyttöön piispa Osmo Alaja 2.10.1976. Seurakuntakodissa toimii l asten päiväkerhoja, pyhäkoulu sekä useita seurakunnan eri piirejä . On ollut häitä, hautajaisia sekä eri kansalaisjärjestöjen tilaisuuksia.

LASTEN PÄIVÄKOTI 16 .

Lasten päiväkodin rakennutti maaseurakunta, seurakuntakodin läheisyyteen Sokkalantie 25. Päiväkodin seurakunta vuokrasi kunnalle, Päiväkotitoiminta alkoi talon valmistuttua v. 1976. Päiväkodissa oli v. 1987 aamupäiväryhmässä 23 lasta, kokopäiväryhmässä 23 lasta ja iltapäiväryhmässä 24 lasta, yhteensä 70 lasta. Perhepäivähoitokoteja (kunnallisia) oli Rantakylässä 26, joissa yhteensä n. 100 lasta.

VANHUSTEN TALOT 17.

Vanhustentalot on rakennettu Naistingintien varteen kolmessa eri vaiheessa v. 1972 perustetun Savilahden Vanhaintukiyhdistyksen toimesta. Ensimmäinen vaihe valmistui v. 1973 ja viimeinen eli kolmas vaihe v. 1987. Asuntoja taloissa on 66 ja niissä asukkaita 75. Lisäksi on talonmiehelle asunto. Vanhuksille on saatu ruokapalvelua yläasteen koululta tarpeen mukaan. Myös on erilaisia terveyspalveluja, jalkahoitoa yms. Asukkaat taloihin on valittu hakemuksesta sosiaalisin perustein eri puolilta kunnan aluetta.

NUORISOTALO 18.

Nuorisolle kunnostettiin talo Vuolingontien varrella olevan entisen teurastamon kiinteistöstä v. 1980 ja talo otettiin käyttöön 1.2.1981. Nuorisotalo on vapaa-ajan harrastuspaikkana avoinna koko kunnan


- 107 alueen nuorisolle. Mutta enimmäkseen sinne kokoontuu Rantakylän nuori so eri harrastusryhmiinsä. Nuorisolautakunnan toimesta on tal olla isäntä sekä useita ohjaajia. Nuorisotalolle ovat kokoontuneet myös ulkopuoliset nuo ri sojärjestöt tilaisuuksi insa. URHEILUTALO 14

Urheil utalo rakennettiin 5 -tien varteen peruskoulun ala- asteen välittömään läheis yyteen v. 1982. Talossa on uimahalli saunoineen, useita kuntoutustiloja sekä harjoitussaleja ison liikuntasalin lisäksi. Talo palvelee kaikkia kuntalaisia kuljetuksen avul la. Talolla on yksityise n toimesta järjestetty ajantilaus perusteella fysikaalista hoitoa ja hierontaa. Urheilutalon kahvio o n vuokrattu yksityiselle yrittäjälle. Urhe il utalolla toimii kunnan liikuntatoimisto.

URHE ILUKENTÄT 19 .

Urheilukenttä ala-asteen koulun ja urheilutalon vä limaa tossa on kunnan urheilun pääkenttä. Kentällä on usein e ri kilpailuja kesäisin sekä talvella hiihtokilpailuja. Kenttä palvelee myös koulujen liikunta tarpeissa.

20.

Nurmipäällysteinen lentopallokenttä, ulkotenniskenttä valmistui v. 1 987 urheilutalon ja nuorisotalon läheisyyteen Vuolingontien v a rteen.

21.

Kiekkokau kalo Sokkalantien varrella Seurakuntakodin läheisyydessä valmistui 1970-luvun lopulla. Pururata ja valaistu latu on Urheilu talon välittömässä lä heisyyd e ssä ovat saaneet runsaasti

liikkeelle

hölkkääj iä ja hiihtäj iä . LI I KENNE Ohi kulke va linja-autoliikenne on palvellut ran takyläläis iä siihen saakka kunnes 1940-luvun lopulla saatiin Savonlinja OY:n toimesta paikallisliikenne. Aluksi auto kääntyi Vanhamäen t i en risti!-


- 1 08 -

lä. 1960-luvun l opulla auto kulki Sokkalan mutkan ja palasi Sokk alanti etä

5 - tielle k unnes Rantaky-

länti en valmistuttua paluu kautta.

5 - tiel l e tapahtui sitä

Hallitustori Kiiskinmäki - Rantakylä Hallitustori, Porrassalmenkatu - Raatihuoneenkatu - Otavankatu - Rakentajantie - Rantakyläntie - Torpantien pysäkki Rantakylä ntie - Otavankatu - Raatihuoneenkatu- Hallitustori RANTAKYLÄSTÄ, pysäki llä

HALLITUSTORILTA

To~antie n

L 6.40

Xeil 4.55 Y1 5.10 Y2 6.10 6.40 . 7.15 7.45 8.15 8.45 9.15 9.45 10. 15 10.45 11 .15 11.45 12.15 12.45 13. 15 13.45 14.15 14.45 15.15 15.45 16.15 16.45 17.1 5 17.45 18.45 19.45 20.45 22.15 y 23.15 y

7.15 1 7.45 8.15 1 8.45 ! 9.15 l 9.45 10.15 1 10. 45 1 11 .1 5

11 .45 1 1

1 1

1 1

1

1

12.15 12.45 13.15 13.45 14. 15 14.45 15.45 16.45 17.45 18.45 19.45 20.45 22.15 y 23.15 y 0.30 .

s 9.45 ··:_10.45 11.45 12.45 13.45

14.45 15.45 16.45

17.45 18.45 20.15 YY

22.1 5 y 23.15 y

0.30•

,.

..

1 l

1

l

Xeil 5.20 6.20 7.00 7.25 8.00 8.30 9.00 9.30 10.00 10.30 11 .00 11.30

12.00 12.30 13 00 13.30 14.00 14.30 15.00 15.30 16.00 16.30 17.00 17.30 18.00 19.00 20.00 21 00 22.45 y 23.45 y

l 6.20 7.00 7.25 8.00 8.30 9.00 ' 9.30 10.00 10.30 11.00 11.30 12.00 12.30 13.00 13.30 14.00 11 14.30 15.00 16.00 17.00 18.00 19.00 20.00 ! 21.00 22.45 y 23.45 y 0.45 .

s 9.00 10.00 11 .00

12.00 13.00 14.00 15.00 16.00 17.00

18.00 19.00 21.00 YY 22.45 y

23.45 y 0.45 .

1

1

= aJetaan re•ttia ... Otavankatu- Sammonkatu-TeolliSuuskatu- Yr~na, a n ·

Y Y1 Y2

= aJetaan Otavaan 1 Otavasta. YY = ajetaan Hietaseen 1 Hietasesta = ajetaan 31.5 1988 saakka (Otavaan Aantakylåssa suoraa tietal

katu - Sammonkatu - Otavankatu . .

*

= ajetaan 1.6.1988 alkaen := atetaan perjantam ta lauantam seka lauanta.n ra sunnuntain val osona 01na


- 109 22.

Pikavuoropysäkki Rantakylään saatiin monien anomuksien jälkeen kunnan ja Rantakyläseuran toimesta v. 1985. Pysäkit ovat Yläasteen koulun ja Kesoilin huoltamon kohdalla.

13.

Taksiasema rantakyläläisten taksinkuljettajien toimesta on toiminut v. 1981 lähtien. Taksiasema on Kesoilin t ontilla 5 -tien varrella. Aluksi oli asemalla päivystys viikonloppuisin. Ranta-kylässä asuu useita taksinkuljetta jia. Heille suoraan soittaen tarvittaessa saa kyydin.

23 .

24.

Jalankulkutunneli Sokkalantien päästä 5 -tien ali sen pohjoispuolelle saatiin v. 1977. Tunneli oli välttämätön eteläpuolella olevi lle asukkaille, varsinkin koululaisille, koska koulut ovat juuri tien to isell a puolella. Jalankulkutunneli Rakentajantien päähän samoilla perusteilla kuin edellinen tunneli saatiin muutamaa vuotta myöhemmin. Tunnelit ovat erinomaisesti helpottaneet liikennettä 5 -tien toiselta puolelta toiselle.

18.

Autokoulu aloitti toimintansa v. 1 984 Vuolingontien varrella nuorisotalon läheisyydessä entisen teurastamon pesularakennuksesta kunnostetuissa ti loissa. Kevyen liikenteen väylä Mikkelistä Rantakylään saatiin 1980-luvulla. Senjälkeen on väylää jatkettu Kivisiltaan saakka Otavaan päin.

KIRJAPAINO 25.

Savilahden kirjapaino Ky, Uusitie 28 aloitti toimintansa v. 1972. Senjälkeen on ollut useita laaj ennuksia .

PARTURI-KAMPAAMO 26. Parturi-Kampaamo Terttu Nironen, Pajutie 2, on vuo desta 1974 lähtien ho itanut al ansa palveluja.


-

110 -

LE I POMO 27 a

27 b

Leipä-Vakka, Riihitie 3, on vuodesta 1981 lähtien leiponut rantakyläläisille sekä muille toimittaen tuotteitaan eri liikkeille myytäväksi. Tolosen Leipomo toimi 1950-luvun alkupuolelta noin 10 vuoden ajan . Leipää myytiin leipomossa kolmena päivänä viikossa maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Myyntiaikaa muutama tunti iltapäivällä. Leipää myytiin lauantaisin myös Mikkelin torilla .

KUVARIIHI 28.

Rantakylän kartanon suuressa vanhassa riihessä 5 -tien varrella on toiminut kesäisin Mikkelin kuvataiteilijoiden järjestämä myyntinäyttely.

KUNNAN TOIMISTOJA 29 . Rake nnustoimisto sekä kaavoitus- ja mittaustoimisto Mestarintie 4 . Kunnan omalla tontilla, jossa on 6.

myös varastoja. Rakennusvalvontatoimisto SoKos-hallin kiinteistössä Vuolingontie 1 . Tilat vuokrattu Ok Suur-Savolta.

30.

Vapaa-ajantoimistot Sokkalantie 46, jossa toimii - nuorisotoimisto - kulttuuri- ja raittiustoimisto - perhepäivähoito (sosiaalitoimen) - kotipalvelut (sosiaalitoimen)

14.

Urheilu - ja liikuntatoimisto on Urheilutalolla. Kunnan uusi virastotalo on rakenteilla. Työt alkoivat v. 1987. Talo valmistunee v. 1989 jolloin uuteen virastotaloon saadaan sijoitetuksi kunnan kaikki virastot rakennustoimistoa lukuunottamatta.

KANALATOIMINTAA 3 1. Matti Jäntillä Vuolingo ntien varressa oli isohko kanala. Kanoja oli parhaimmillaan 1750 kpl. Kanala 32 .

lopetettiin v. 1977 Pyyn kanala oli kauppatien varressa . Eräässä kaupassa mainostettiin asiakkaalle "hyviä Pyyn munia", johon asiakas; "ei pyyn, vaan kananmunia". Selvisihän se siitä!


- 111 -

33.

Ahti Mentu, Marjatie. Heillä oli kanalatoimintaa 1950-luvun puolesta välin aina 1980-luvun puoliväliin saakka, jolloin toistaiseksi lopetettiin kanalanpito.

SIKALATOIM I NTAA 34.

Kasurisen emakkosikala Kaskikujan varrella aloitti toimi ntansa 1960-luvun lopulla. Toiminta tapahtuu sopimusmyyntipohjalla .

35.

Rantakylän lihotussikala toimi Rantakylän kartanon mailla 5 -tien pohjoispuolella vuosina 1980 1986. Sikala oli rakennettu 300 siall e ja oli täysin automatisoitu toiminnoiltaan.

18.

0 1 Savonseudun sikala. Lisäksi muuta karjaa. Oli myös teurastamo. Eläimet tuotiin eri ostajien välittäminä. Eläimiä hoidettiin ja teurastettiin t arpeen mukaan. Myös Karjakunnan ostamia eläimiä teurastettiin vuosina 1956 - 1979. Senjälkeen maa laiskunta osti teurastamon rakennukset, maat ja pellot.

MUITA ERI ALOJEN PALVELUJA 1.1.1988 Ei ole merkitty karttaan. Sähköliike Pentti Hämäläinen, Parkontie 17. Sähköasennus. Sähkösuunnittelutoimisto, Veikko Ihalainen Ky, Kiukkulantie 9. LVI -asennus Veikko Räisä Ky, Jokipolku 15. Putkiasennustyöt. Insinööritoimisto Veko, Koivutie 2. Rakennus t ekn inen palvelu. Urakoitsi ja R. Vänskä, Rakentajantie 34. Sivu- ja alaurakat. Mikkelin prosessiohjaus Ky, Varikkotie. Tekninen palvelutoim inta. Edustusliike Pertti Pulkkinen, Jokipolku 21. Agentuuritoim inta. Maalausliike V. Vilen & Kumpp. Honkatie 14. Maalaus ja seinien verhous .


- 112 Nostajat Ky, J. Mönkkönen, Nostajantie 5. Koneiden ja kaluston vuokraus. Mikkel in Kylmäkori, Karikko. Metallituotteiden valmistus. Rimet Ky, Nostajantie . Metallituotteiden valmistus . ~ ikk eli n

Romu- ja Tarvike Oy, Tikkala. Jätteen ja romun tuk-

kuk auppa . Peltisepänl iike K. Huohvanainen, Uusitie 20 . Metalli ja peltityöt . Porakaivo Nuutinen Ky, Marjatie. Maa- ja vesirakennustoiminta. Kuljetus li i ke Krivetz Ky, Hakatie 11. Kuorma-auto ja muu tieliikenne. Lattiapäällyste E. Järvinen, Kiertotie 13. Lattianpäällystys. Talopiste Y. Reinola, Kari kontie. Muu rauta - alan v ähittäiskauppa. Kommandiittiyhtiö Kaluste Poutanen, Kalu stokuja . Huonekalu jen vähi tt ä iskauppa. Mikkeli n Kolarityö, Karikontie. Autojen korjaus. Mikkelin seudun autokauppa Ky, Moottoriajoneuvojen ja osien v ä hit täiskauppa. Suomen Puutarhayrittäj ät, Uusitie. Ravinto - ja nautintoainetukkukauppa. Autosähkö S . Pastinen, Uusitie, Karikko. Autojen korjaus . Pa in eilmahuolto H. Liukkonen, Uusitie Kari kko. Erill. koneiden korjau s ja asennus. Uusitien Auto Heimo Liukkonen ja Aarne Kuuva, Uusitie Karikko . Autojen korjaus. Jaakko Pulkkinen ja Kumpp . Uusitie Karikko. Muu vähittäis kauppa . Kunnon auto Oy, Uusitie Karikko . Moottoriaj oneuvojen ja os i en vähittä iskauppa . Hi tsausliike 0 . Hannukainen Ky, Uusi tie. Muiden metallirak . teoll. tuotteiden valmistus. Hamburgers, omist . Anssi Pöyhönen, Kariko ntie. Huoltamotoi min ta .


- 113 Mikkelin Nahkatuote, Lauri Ahonen, Pitkäjärvi Länsiranta. Laukkujen yms . nahkatuotteiden valmistus. Edustusliike Kyösti Larvanto Ky, Karikontie. Muu ravinto- ja nautintoaine tukkukauppa . Savon Autohuolto Oy, Karikontie. Varsinainen autokauppa. Kahvila Kampiakseli, Karikontie. Kahvilat, baarit yrns . Maatalouden tutkimuskeskus, Etelä-Savon tutkimusasema, Karila. Tutkimustoiminta .


'

NYYY ISTEN PALVF:LUJ F.N KEHITYS RA"!'l'AKYLÄSSÄ

® Nais t in ki :::::--.... .

-:::_ .

........

......-

-- -

· ~f/(l( r

'-....

" """"' ':'LI

......

-- -

1

II

,,,,

1

11

1

;/

1

,,

II

1

tl

II II

II II //IJ

// //

//

lt

,,,, ,,

fl

,,,, ,, 11

11

RAN TA KYLÅN KARTANO

'l

lj

II

,,

1/

-·----

,, /(

/1 II II

Orijä r vi

MIKKELIN MAALAISKUNTA RANTAKYLÄ 0

100

200

300

400

51)0

~~--~==~~F=~~==-===~~=-==~Ikm

-

..

---

'

1

KAR 1LAN KOET 1LA

.

-t':.

1

111 (

1 1 1 ......

......


- 115 -

VII KAAVOITUS- JA KUNNALLISTEKNIIKKA

Koonnut: Mikkelin mlk:n kaavoitus- ja mittaustoimisto, Eino Pyöttiö RAKENNUSKAAVOITUKSEN KEHITTYMINEN Mikkelin maalaiskunta osti kauppakirjalla 21.1.1928 Sokkalan perintötilan nro 1:12 Mikkelin pitäjän Rantakylässä August ja Hilda Tikalta. Sokkalantila käsitti tiluksia Kailajärven rannalta etelässä aina Naistinginjärven rannalle pohjoisessa eli tosiasiassa Rantakylän nykyisen taajama-alueen lähes kokonaan. Tilan pinta-ala oli silloin n. 503 ha (nykyisin n. 181 ha). Samoihin aikoihin Sokkalan tilan ostamisen kanssa kunta lienee käynnistänyt alueen rakentamisen suunnittelun, sillä jo vuonna 1930 on Heinola - Mikkeli maantien molemmin puolin nykyisen Sokkalantien ja pohjoiseen sen jatkeen itäpuolelle lohkomalla muodostettu rakennuspaikoiksi tarkoitettuja tiloja. Heinolan maantien eteläpuoliset tilat ovat ns. ruutukaavaan muodostettu ja lähes poikkeuksetta 50 x 50 m2 suuruisia. Nykyisen tiestön sijainti on jo tällöin havaittavissa. Heinolantien pohjoispuolelle on sen sijaan muodostettu hiukan suurempia ehkäpä asuinpienviljelystiloiksi tarkoitettuja tiloja. Sokkalan tilan maista muodostettiin 1940-luvun alussa useita pika-asutustiloja pääasiassa nykyisen Sokkalantien länsipuolelta etelään aina Kähkämä- ja Tilkanlammen ranta-alueille. Osa näistä pika-asutustiloista on myöhemmin tullut takaisin Mikkelin maalaiskunnan omistukseen.


- 116 Jo varsin varhaisessa vaiheessa on ollut selvää, että Rantakylän alueelle on muodotumassa taajama, sillä Rantakylän alue on ollut rakennuskiellossa 28.6.1946 alkaen 4.10.1973 saakka. Kunta on laadituttanut v. 1954 - 1955 Rantakylän rakennussuunnitelmaehdotuksen, mitä ei ole vahvistettu, mutta kylläkin monilta osin noudatettu rakentamisessa ja kiinteistönmuodostuksessa. Pääsosin nykyisinkin voimassa oleva rakennuslaki tuli voi maan 1 . 7.1959. Lain mukaan taajaan asutuille alueille on laadittava maalaiskuntien alueilla rakennuskaava. Rakennuskaavan laatiminen ja toteuttaminen on kunnan asia. Mikkelin lääninhallitus on kirjeellään 17.2.1964 pyytänyt maanmittaushallitusta ryhtymään toimenpiteisiin rakennuskaavaehdotuksen laatimiseksi Rantakylän alueelle ja ensimmäiset luonnokset on tehtykin maanmittaushallituksen asemakaavamittaustoimistossa . Kaavoitustyö on siirretty 15 . 9 . 1966 juuri perustetulle Mikkelin maanmittaustoimistolle ja edelleen maanmittausinsinööri Tuomo Silvennoiselle. Erittäin moninaisten vaiheitten jälkeen Rantakylän rakennuskaava vahvistettiin vasta 7.2.1974. Kaava - alueen pinta-al a oli n . 350 ha. Asukasluvuksi mitoitettin n. 3000. Tätä kaavaa on toteutettu näihin päiviin saakka . Joitakin yksityist en omistamia alueita on edelleenkin osittain vajaakäytössä. Kaavamuutoksella on ajanmukaistettu alkuperäistä kaavaa ja niitä on tehty kaikkiaan 15 kpl . Rakennuskaavan laajennuksia on tehty seuraavasti: 1. Parkon alue, suunnittelija : Tuomo Silvennoinen - vahvistettu 4.4.1974 - pinta-ala 9,6 ha - asukasmitoitusluku 290 - pientaloalue Parkontie, Lenkkitie, Kiertotie.


- 117 2. Junnin alue, suunnittelija: Suunnitelukeskus Oy - vahvistettu 4.7 . 1980 - pinta-ala 17,25 ha - asukasmitoituslu ku 504 - pientaloalue, Puistotie, Ronninkuja, Kiukkulantie, Junnilantie 3. Valkosenmäen alue, suunnittelija : Pirjo Nikkilä - vahvistettu 26.6.1985 - pinta-ala 14,9 ha - asukasmitoitusluku 397 pientaloalue, Elontien ja Myllymäentien välinen alue 4. Myllymäen alue, suunnittelija : Pirjo Nikkilä - vahvistettu 17.6.1986 - pinta-ala 13,8 ha - asukasmitoitusluku 157 - pientaloalue Neulastie, Naavatie 5. Kuntakeskusalue, suunnittelija : Pirjo Nikkilä - vahvistettu 26.6.1987 - pinta-ala 15,3 ha - asukasmitoitusluku 8 - Kunnanviraston alue, liiketoimintaa 6. Myllymäki II-alue, suunnittelija: Pirjo Nikkilä - vahvistettu 3 . 7.1987 - pinta-ala 5,5 ha - asukasmitoitusluk u 174 - pientaloalue, Myllärintie


- 118 -

Rantakylän rakennuskaavan pinta-ala on nykyään siis n. 426 ha ja jatkuvan keh ittymisen takaamiseksi pyritään lisäalueita hankkimaan kunnan omistukseen sekä edelleen omana työnä k aavoitettavaks i. Asukasmitoitusluku (n. 4 500) on teoreettinen luku, minkä toteuttaminen esim . 80 % on jo epätodennäköistä niinkin väl jällä alueella kuin Rantakylä on.

Seuraavalla sivulla oleva kartta osoittaa Palstoitussuunnitelmaa ennen rakennuslakia, vuodelta 1937. Asutuksen paikkoina kartalla näkyvät vain seuraavat paikat: 1. Kantasen vanha talo, joka on nykyinen Pertti Aholainen 2. Adolf Pätysen paikka, nykyinen K-halli, Ropanen 3. Lahikaisen paikka, nykyinen Sokos-halli Rakentajantien ympäristö näyttää vielä silloin olevan peltoa.


- 119 PALSTOITUSSUUNNITELMA ENNEN RAKENNUSLAKIA .~

vuodelta

1937


- 120 VESIHUOLTO Koonnut: Mikkelin mlk:n rakennustoimisto, Ilkka Nurhonen. Mikkelin ma alaiskunta ja Mikkelin kaupunki tekivät sopimuksen Rantakylän rakennuskaava-alueen liittämisestä kaupungin vesi- ja viemäriverkostoon 16.01.1969. Vesihuoltolinjojen rakentaminen oli alkanut jo 19 67 Kukkamäentieltä ja Karjalantieltä . Vuonna 1968 linjoja jatkettiin Karjalantieltä Sokkalantielle ja Rake ntajantietä pitkin Poikkitien risteykseen. Lisäksi Saunatie, Pajati e ja Riihitie liitettiin olemassa olevaan verkostoon. Vuoden 1969 aikana rakennettin vesijohdon runkolinja kaupungin rajalta Uusitietä pitkin Mäntytielle ja ala-asteelle. Edelleen VT 5:n alitse Rantakyläntielle ja Sokkalantien l oppupäähän . Rantaky läntieltä linjat yhdistettiin Honkatietä pitkin Rakentajantiehen. Saman vuoden aikana rakennettiin vielä Pajatien päähän jätevesipumppaamo ja jätevesien tasausallas. Jätevesien tasausaltaalta rakennettiin yhdysviemäri, jota pitkin johdetaan Rantakylän rakennuskaava-alueen jätevedet kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Vuonna 1969 pääsivät myös ensimmäiset kiinteistöt liittymään vesi- ja viemäriverkostoon. Vuoden 1970 rakennusohjelmassa oli jätevesipumppaamon rakentaminen Viiiarintielle ja verkoston laajentamista Uusitieltä Pajatien pumppaamolle. Vuosina 71 - 72 verkosto laajeni lähinnä VT S:n eteläpuolelle ja vuosina 72 - 74 lisättiin verkos toa Mäkitien ja Torpantien suunnalla. Vuoteen 197 5 Rantakylän runkoverkosto vesi- ja viemärijohtojen osalta oli saatu pääosin rakennetuksi ja seuraavat vuodet 76 - 78 rakennettiin suurimmalta osin sadevesiviemäriverkostoa .


- 121 Vuoden 1978 loppupuolesta aina vuoden 1981 alkuun vesi- ja viemäriverkoston rakentaminen oli suhteellisen hiljaista käsittäen vain linjojen täydennyksiä. Mutta sitten vuonna 1981 verkostoa laajennettiin Puistotien, Ronninkujan, Kiukkulantien ja Junnilantien alueel le . Vuodet 82 - 84 olivat taas vesihuoltoverkoston rakentamisen osalta hiljaisempaa . Kuitenkin 1984 syksyllä rakennettiin Savon radan varteen Karikkoon kauan kaivattu paineenkorotusasema, jolla pystyttiin jo rakennetun verkoston alueella korottamaan verkostopainetta haluttuun tasoon . Aikaisemmin verkostopaineen määräsi pelkästään kaupungin puolella oleva Kirjalan vesitorni. Vuoden 1985 syksyllä alettiin ennakoida Valkosenmäelle tulevien asukkaiden vesi- ja viemäröintitarpeita rakentamalla runkoverkostoa Mestarintien päästä Valkosenmäen kaava-alueen alkupäähän. Vuoden - 86 alusta kevääseen mennessä saatiin Valkosenmäen runkoverkosto valmiiksi ja talonrakentajat pääsivät aloittamaan oman urakkansa. Seuraavana vuonna 1987 verkostoa laajennettiin Myllymäki I alueelle ja 1988 kevääseen mennessä pitäisi Myllymäki II olla valmis ottamaan vastaan uusia asukkaita Mikkelin maalaiskuntaan .

SÄHKÖ JA TIEVALAISTUS Mikke lin energialai tok selta kerrottiin olevan k a upungin valtuu ston päätös vuodelta 1913, jolla pää töksellä saa toimitt aa sähköä kaupungin ulkopuolelle. Mikke lin maalaiskunnan alueelle toimitettiin sähköä ensimmäiseksi Annilaan 1920-luvun alussa.


- 122 Ennen talvisodan alkua ja 1940-luvun alussa oli Rantakylässä 25 taloa, joihin toimitettiin sähköä. Vuonna 1947 perustettiin Sokkalan Sähköosuuskunta. Sen myötä saatiin myös voimavirtaa. Osuuskunta sulautui v. 1950-1960 vaihteessa Mikkelin kaupungin sähkölaitokseen. Ja 1960-luvun alus sa saatiin tievalaistus jatkuen kaupungista Otavantietä Rantakylään. Rantakylän teiden valaistuksesta entinen kunnan tekninen johtaja Aurelius muisteli vuonna 1963 tulleen valaistuksen Sokkalantielle ja Rakentajantielle. Senjälkeen on teiden valaistus hoidettu useisa erissä kunnallistekniikan yhteydessä . On huomattava, että Rantakylässä ei ole kaavoitetu11a alueella katuja, vaan teitä, polkuja ja rinteitä, kuten esim . Sokkala ntie, Jokipolku, Havurinne jne.


- 123 -

VIII SEURAKUNNALLINEN TOIMINTA

LUKUKINKERIT Lukukinkerit ovat olleet kylälle merkittävä tapahtuma raamatunlukuineen, virrenveisuineen ja monenlaisine kuuluste1uineen. Oheiset kopiot on saatu maaseurakunnan arkistosta. Ne kertovat kinkeritapahtumasta Sokkalan hovissa v. 1917 ja agronomi Lassasin luona v. 1913 sekä Karilassa pidetystä lukukinkeristä v. 1935. Pöytäkirjoissa näkyy myös pyhäkoululaisten määrät.


- 124 -

c~aL_[

"

--!./

· "~

'L

-

4............

Lukukinkeri pidettiin --~·-··· ······'· ·'·';/· ..<!;.•.ti.I.~....~ .......... taloss;a ..":::!. ...f:'::.:::-:':::.1!,., ..•--:

.......~~-~-·-······

N:~ · ...Y......

Aluksi puhui CJ.r.t:,.L.~~

N:o ......

....:.................... johdolb.

Q J . ,!4)..: ........~·-··r····-

Vanhempaa väkeä luetti ...<J:?.r.:'!.!...~~-·-·············· , lukutaito ...............................

Raamattuläksy ensi vuodeksi Jl.~'i,. ·p y h''k .. a ou1ua on vume vu oden k u 1uessa p1'de tt y

.J.Q./i(:.t:.f,. /i virsiläksy

..............................

l .f../J.;-rv3.4·,. '

9

V

kinkeri

:..z,,

i-

_ -!. ••..••.~.·-t····'·'-=·-~·-1-·············· ······

~~;;,"!!.i.~~;ifir:Yj~"f!r.!Å~ ... ; ; : :: :

Pyhäkouluja:

~p~t.~k~ Lt.ivat _!. ...:.C?.....~.~-~ -·1/;.'!.f{J·b..P.:t:-,. i~J::=:~:.~{.~~:l~!m..~n..,.. .){f'6!...!..

. · ·;·:·;·:·

(m.

~. .1A_.. . ~:·····?l~.~·:· ·-~;:;r··4x~·· · · /tt::;. ~:;r~x;,. Diakoniapimhenkiloks• .....1.!........:...........1?.;:................~- ...t!.C<. ....................... AO.....~......

(p. l...~. t.~.'i.)

G...(R~.?ry-~f..~.J;,~·~-~{[~~~-~i:t;:.~oJ·

~-.

heikosti ..Y...

~

, tyydyttävästi

~~--· välttävästi

Last.fn'~Mtu~hi_storian taito ....';t{tn.A!.~....J:.t..f... ..

.,... 1

laulu .......................................... Lapsille läksyksi virret N:ot .............................................

~ ·~..

H. L. ja V. N:ot ..................................................,........................................,........................................

Kylänvanhin ...JfetJ.(~......:ftkrP-n• K~istillissiveellint:p

!:/.'!&........... .

elJYnä

..... · -······ . i.

'•,

valittu 1

.

J. , n. ~. .)

Lapsia ....':f..':f........

!

Kinkeri ensi vuonna N:o

!J.

Opettajia ...-}... ...

~~-·-··7~~:f~y;J~*"-tjj'h!. ~. . .. .;;,... . . ....b. . . . . . . >:·~

Lapsia luki yhteensä .JY,joista kiitettävästi

19 ):.f.

........

\

:_;,;.,14-:

:;i. Jo // s-s-

...........

l ·~

~~ /.1 . fl,.


- 125 PYHÄKOULUTYÖ Kirjoittanut Eedit Lampinen Lähteet: 1800-luvun tiedot Hannele Wirilanderin Mikkelin pitäjän historiast a

Pyhäkoulutyö Mikkelin maaseurakunnassa on aloitettu vuonna 1847 rovasti Arvid Nordqvist'in aikana. Aluksi kouluja perustettiin kirkonkylän lähi nnä olevii n kyliin, luultavasti myös Rantakylään. Tehtävää hoitamaan, siis opettajaksi määrättiin joku valistunut, lukutaitoinen isäntämies. Rantakylän opettajista ei ole nimitietoa. Vuonna 1859 oli maaseurakunnassa 16 pyhäkoulua, eli yksi pyhäkou lu joka kinkeripiirissä. Vuos ikymme neltä 1930 on muistitiedon mukaan olleet pyhäkoulun opettajana Juho Haapanen, joka myöhemmin toimi seurakunnan suntiona . Opettajana ovat myös olleet Tyyne Haapanen, Martti Lyytikäinen, Ester Marttinen ja Bertta Haapanen (ent . Manninen). 1960-luvulla olivat opettajina toimineet Hilkka Eklund, Helmi Vitikainen , Edit Lampinen ja Marjatta Kosonen. Juho Haapanen on tiettävästi tehnyt pisimmän päivä työn, liki 50 vuotta. Mutta on henkil öitä, jotka ovat yltäneet 20 - 40 vuoden opettajana oloaikaan. Näyttää, että opettajisto on ollut naisvaltaista. Tämän vuosisadan naiset ovat osanneet lukea ja ottaneet vastuun seu rakunna n pyhäkoulu työ stä.


- 126 Pyhäkoulua pidettiin kodeissa, usein juuri opettajan kotona. Jos pyydettiin myös jonkun lapsen kotona. 1960- ja 1970-luvulla oppilaita saattoi olla kerrallaan 40, jolloin tavallisesti kaksi opettajaa oli paikalla. Usein koti tuli pieneksi suurelle oppilasmäärälle. Pyhäkoulua pidettiin myös ala-asteen koulun luokassa ja joskus Kuusitiellä kerrostalon kerhohuoneessa. Koulua pidettiin joka sunnuntai. Lapset olivat yleensä ahkeria kävijöitä. Toiset oli mukana joka kerta. Monet jopa rippikouluikään saakka. Koulussa laulettiin omasta pyhäkoululaulukirjasta, jotka saatiin seurakunnalta. Käsiteltiin päivän teksti ja joskus oli raamatullisia kuvia. Nykyinen tekniikka raina- ym. kuvineen ei ollut vielä käytössä. Läksyä ei juuri annettu. Aikaisemmin oli myös opetettu lapsille rukoukset, käskyt sekä virsiä. Seurakunnan papit valvoi pyhäkoulun pitoa pitämällä kesäisin pyhäkoulun tarkastustilaisuuksia, jolloin jonkun opettajan piti antaa näyte taidostaan. Kinkeritilaisuudessa annettiin raportti seurakunnalle pyhäkoulutyöstä. Käytössä oli lista jossa oli oppilaiden nimet sekä opettajat ja päivämäärät koulun pidosta. Kinkereillä myös määrättiin uudet tai entiset opettajat jatkamaan koulutyötä. Seurakunta järjesti myös kursseja pyhäkoulun opettajille, joille opettajat innokkaasti osallistuivat. Pyhäkoulun joulujuhlaa vietettiin useimmiten lasten kodeissa. Sen sijaan kesäjuhla pidettiin aina kesäsunnuntaina kirkonmäellä. Vuonna 1976 valmistui Rantakylään seurakuntakoti Sokkalantie 25:teen. Pyhäkoulun pito siirtyi sinne. Väkiluku oli kasvanut kehityksen myötä ja oppilaita ilmestyi jossakin vaiheessa lähes 90 lasta. Lapset jaettiin useampaan ryhmään ja opettajia tarvittiin myös lisää.


- 127 Opettajaksi saatiin senjälkeen Eeva Vähä-Mäkilä, Anna-Maija Eklund, Aila Lappalainen, Pauli Vänttinen ja Maija Matala. Myöhemmin tulivat opettajiksi Leila ja Pertti Lehikoinen ja Raija Kiesiläinen . Oppilaiden lukumäärä lienee jonkin verran vähentynyt. Pitäähän seurakunta pienemmille päiväkerhoa ja isommille tyttö ja poikakerhoa. Pyhäkoulua pitävät nykyisin Leila ja Pertti Lehikoinen ko dissaan ympäristön lapsille . Samoin Raija Kiesiläinen sunnuntaisin kokoaa lapset omaan kotiinsa pyhäkouluun . Allaoleva kopio kertoo pyhäkoul utyön tarkastuksesta vuosilta 1900 1906. Tarkastuskertomus eri vuosilta on lyhyt, mutta paljon kertova.


- 128 RANTAKYLÄN SEURAKUNTAKOTI

Kirjoittanut pastori Reijo Kataja Mikkelin maaseurakunta rakennutti vuonna 1976 suurimman taajamaosa seurakunnallisen työn keskukseksi seurakuntakodin, jonka suunnitteli arkkitehtitoimisto Aune Mertaoja. Rakennuskustannukset olivat 2,6 milj. markkaa. Oman seurakuntakodin valmistuminen merkitsi aikanaan lasten ja nuorten toimitilojen hajasijoitusvaiheen päättymistä Rantakylässä. Piispa Osmo Alaja vihki seurakuntakodin käyttöön 2 .10.1976. Kalliopohjalle perustettu rakennus sijaitsee seurakunnan omistamalla 3.600 m2:n tontilla Sokkalantie 25:ssä. Vaikka seurakuntakoti on valmistuvaan kuntakeskukseen nähden hiukan syrjässä, paikkaa on kuitenkin pidetty hyvin sopivana julkiselle rakennukselle. Varsinainen seurakuntakoti käsittää sisääntuloaulan, jossa on myös oleskelutila takkoineen, kirkkotilaa muistuttavan salin alttareineen, kahvion, ajanmukaisen keittiön, toimiston, kaksi kerhohuonetta sekä niiden yhteydessä pikku keittiön ja suihkutilan. Kerrosala on 660 m2. Rakennuskompleksiin kuuluu myös erillinen kunnalle vuokrattu päiväkotirakennus ja kaksi asuntoa käsittävä talo emäntä-talonhoitajaa ja seurakuntasisarta varten. Rantakylän seurakuntakoti pyrkii nimensä mukaisesti toimimaan seurakunnan kodikkaana kokoontumistilana. Talo onkin jatkuvasti päivittäin monipuolisessa ja vilkkaassa käytössä. Siellä toimivat lasten päiväkerhot 4 - 6-vuotiaille, iltapäiväkerho ensi- ja toisluokkalaisille, tyttö- ja poikakerhot, partiolippukunta Sokkalan Sissit, nuorten piirit, rippikoulu, lähetyspiiri, aiku i sten pienryhmät, lauluryhmä jne. Kerran kuussa on vapaaehtoisin maallikkovoimin toteutettu Sanan ja sävelen ilta ja joka toinen sunnuntai seurakuntailta.


- 129 Seurakuntasisaren vastaanotto on tiistai si n ja k eskiviikkois in klo 9 - 10. Seurakuntakodin tiloja on mahdollista k채yt t채채 maksutta k irk ollisiin t o imit uks iin ( kaste, vihkiminen) ja v u okrata perhejuhliin .


- 130 -

IX KYLÄN VANHIMMAT ASUKKAAT

Haasta tteluki e r ros: J e nny Nisula

Rantak y l ä , Mikke lin k a upun g in kylj essä on e t e l ä i stä Sav oa, jon ne o n s ij o i t tunut viime i s inä vuo s i kymmen i n ä a s ukkaita muu al t ak in ku in Sa vosta , er i ma akunni s t a . Niinpä k o lme ky län vanhinta asuka s t a o v a t e ri hei moista, Läns i-Suo mes t a , Sav osta ja Ka rj a l ast a .

Vanhin on rouva Lempi Topelius, Sokkalantie 42. Hän on syntynyt Marttilan pitäjässä 5.12.1893, Hämeen härkätien varrella. Ikää hänellä on jo 94 vuotta. Mutta ajatus juoksee hyvin. Kuulo on jonkin verran heikentynyt, samoin liikunta viimeisen vuoden aikana. Rullatuoli auttaa. Sen avulla hän kulkee huoneesta toiseen. Tytär Leena on "kullanarvoinen" apu, vaikka molemmat pääsevät liikkumaan huonosti. Lempi Topelius on asunut Savossa vuodesta 1920 lähtien. Aluksi he pitivät kauppaa Rantasalmella, sitten Mikkelin maalaiskunnan Vehmaskylässä ja muuttivat sieltä 1960-luvun alussa Rantakylään. Hänen miehensä Kaarlo oli Otavasta, tehtailija Viktor Topeliuksen poikia, syntynyt 7.2.1897. Hän kuoli 2.2.1978. Il o i sen tunt u ise sti, s ilmät l o i s t aen, hymy nväre k asv oi l la , hän kertoi n u o r i kenaik aisen mu istelman , k un h änen mi e h ensä Kaar l o t u li ker ran o v esta s i sään t oin en k äsi ta kana ja ojen si hänelle iha n a n kukka k impu n , l e h dokke ja , orvokkeja, maariankämmekkö j ä j a mo ni a muita l uonnonkukk i a . Le mp i o n v i e l äk in kukkarak as ihmine n. Sitä t od i s t aa iha n at a mar yll i k s e t h ä n e n salissa a n.


- 131 "Jäin kylän vanhimmaksi asukkaaksi Hyyryläisen Eevert-papan kuoltua viime vuonna . Tässähän sitä mennään. Ja hyvin on mennyt,kun ei jää vain sänkyyn. On noustava ylös ja yritettävä olla ylhäällä . Luoja on auttanut tähän asti ja auttaa eteen päinkin . Kun me tulimme tänne Rantakylään, oli tämä paljon pienempi kylä, vähän asukkaita. Junnin lehmät kävi kesäisin tuossa tontin alapuolella syömässä. Muistan hyvin seurakuntatalon rakentamisen. Oli se hyvä asia, kun saatiin seurakuntatalo. Kävin aluksi usein siellä tilaisuuksissa. Nyt en pääse sinne. Se on niin korkealla mäellä. On täällä Savossa ihmiset toisenlaisia, kun siellä Turun puolessa, murrekin paljon erilaisempaa. Täällä on ihmiset lupsakkaampia, avoimempia ja vilkkaampiakin. Siellä Turun puolessa jäyhempiä ja enemmän jahkailevia. Mutta ei täällä ymmärretty sanaa "raari". Siellä se tarkoitti hyvää ihmistä, rakasta ihmistä. Täällä on naapurit olleet kaikki hyviä. Tuoneet kaloja, marjoja ja kakkuja. Hyvät lääkärit ovat auttaneet. Viime vuonna olin kolme eri kertaa sairaalassa sydämen takia. Taitaa se olla tuo sydänvärkkinikin vähän toisenlainen, kun näin kauan jaksaa". Lempi Topelius lahjoitti seurakuntataloon sen valmistuttua suuren palmun kaunistamaan salin etualaa. Se oli kauan komea, mutta on nyt kuihtunut. Pitkän elämän aikana suuri elämänrikkaus , kokemuksien kautta tullut elämänviisaus ja myönteinen asenne elämään kuvastuu Lempi Topeliuksen olemuksesta hänen istuessaan rakkaaksi käyneessä turvallisessa tuolissaan.

Toiseksi vanhin on varsinainen rantakyläläinen Anselm Kihl. Hän on syntynyt Rantakylässä 29 . 8 .1894, ikää jo 93 vuotta. Anselm asuu taloa kolmannessa polvessa Orijärven pohjoispuolisessa Karilan lähellä olevassa rinteessä, josta Rantakylään on hyvät näkö-


- 132 alat. Tila on ollut maanviljelystilana aikoinaan Laurikkala RN:o 10. Maata n. 50 ha ja ylimmäisessä talossa Ranta-Siekkilässä RN:o 11, maata n. 40 ha. Nykyisin on Anselm Kihl'in Ranta-Siekkilässä RN:o 10, maata 50 ha joista peltoa runsaat 9 ha. Anselm on virkeä vanhus ikäisekseen. Käy kaupungissa ostoksilla. Menee paikallisautolla, palaa ostoksien kanssa taksilla. Kotiavustajat käyvät siivoamassa. Ruuat hän laittaa enimmäkseen itse. Anselm on aina elänyt vaatimattomasti. Syönyt yksinkertaista ruokaa. Mausteista hän ei pidä. Pippurikin on Tuomenmarjaan verrattavaa myrkkyä Anselmin mielestä. Ja Anselm alkoi puhua elämänsä kuvakirjasta, enimmäkseen menneisyydestä, mutta myös nykyisyydestä: "Meitä oli seitsemän lasta, Abel, Albin, minä Anselm kolmas, Aukusti, Hjalmar, Lyyti ja Vilho. Abel kuoli maailmalla outoon tautiin, Albin 18-vuoden sodassa, Aukusti lavantautiin, Hjalmar keuhkotautiin polttaessaan liian paljon tupakkaa, Vilho nuorin, kuoli kahden ja puolen vuoden iässä. Ja Lyytikin kuoli. Minä olen jäänyt eloon, kun olen luopunut kaikista myrkyistä. Isä lunasti minulle tämän talon ja sanoi, viljele sinä, olet maanviljelijä. Toiset olivat jo maailmalla. Peltoa oli silloin vain 3 ha. Ei siinä riittänyt eloa kaikille meille. Nyt on peltoa yli 9 haja ne on viljelty "nyrkkiviljelmällä " . Ei ole ollut koneita. Sairastuin kihtiin ja sydäntautiin. Olen niitä hoitanut vanhan kansan lääkkeillä. Niihin kuului silloin torakat, lutikat ja suopursut. Lääke oli hurjaa, mutta auttoi. Koivun mahlasta saatiin hyvää silmälääkettä. Pimeään komeroon pantiin hapanruisleipä pitkäksi aikaa homehtumaan. Kun siihen kasvoi vahva homekerros se keitettiin lääkevedeksi.


- 133 Koulua olen käynyt kaupungissa Linnamäen kansakoulussa , vaikka kuuluimme Vuolingon koulupiiriin. Siellä kävi vanhimmat veljet. Otavassa olin myös yhden vuoden koulussa. Oli ikävä, anottiin Linnanmäelle ja pääsin sinne takaisin. Siihen aikaan piti ostaa kirjallisuus ja muut koulutarvikkeet itse. Kesällä kerättiin sienet ja marjat että saatiin tarvikkeet. Nykyis in yhteiskunta hoitaa kaikki, kirjallisuuden ja keitotkin . Tämä kihti on reumatismin pahinta laatua. Terveydenhoitaja käy joka viikko. Ja lääkintähallitus sanoo miten on lääkkeet syötävä. Kerran oli ambulanssi oven takana, olisivat vieneet hoitoon. En l ähtenyt. Ei tee mieli hoitopaikkoihin. Koti on aina koti, vaikka huonompikin. "Siell' leipä vieraan karvas' ois' ja sana karkeaa". Äidillä oli outo tauti, halvaantui. Hoidin äitiä seitsemän vuotta. Laitoin samalla ruoat, lypsin lehmät, oli neljä lehmää . Työmiehiä oli peltotöissä, mutta vieras on vieras. Ja oma apu paras apu. Kaksi vuotta eli isäkin

halvaantunee~ a,

kun tuli kuppari ja kupatessa suonet katkesi päässä. Luenhan minä l ehtiä ja kirjojakin. Eivät myy enää silmälaseja. Antoivat suurennuslasin. Sen kanssa on huono lukea. Tyhjä vaiva lähteä kirkkoonkaan kun ei oikein kuule eikä näe.

Ei se pappi minun korvaani tule puhumaan. Minulla oli 200 vuotta vanha lääkärikirja. Annoin veljelle lainaksi ja sille tielle jäi. Oli hyvä kasvikirja, sen lainasin jollekin. Ei ole palauttanut takaisin . Veljeltä meni tukka armeijassa. Minulla on hyvä tukka. Kun hieroo tuota hiu s martoa ja panee siihen "Hetensaa" on sormet liukkaat ja hiusmarto pysyy irtonaisena. Nuo nykyajan "vormaltehytipesijät" kun tulevat ja pesevät minun tuvan lattian, pöytäpinnan ja tuolit, niin silmät tulevat kipeiksi siitä myrkystä. Omat ja muut "Vairit" kaikki


- 134 ne ovat "vormaltehytimyrkkyä''. Astiatkin pesevät niillä . Itse pesen kuumalla vedellä niin neuvoi lääkärinikin. Sitä "vormaltehytiä" pannaan lannaksi peltoihin ja sitten sieltä kautta viljassa sitä syödään". Anselm Kihl on vielä hyvämuistinen. Kuulon h e ikkous haittaa jonkinverran. Vanhat asiat tulevat mieleen vaivattomasti, juohevana kerrontana. Vaikka kokonaisen päivän olisi hänen luonaan viipynyt, olisi juttua riittänyt. Tiedustellessa Anselmilta Orijärven kalakannasta hän kertoi sodanaikana ihmisten pyydystäneen itsetekoisilla karbiitipommeilla räjäyttämällä kalat pintaan, josta ne kerättiin. Hävisi kalat järvestä. Anselm oli hakenut päivän lehden postilaatikosta potkuria apuna käyttäen. Lukenut sitä suurennuslasin avulla. Kertoi lukevansa Seuralehdet ja monet muut. Mutta kotoa en lähde, vakuutti Anselm ja lausui yhä innostuen jo koulussa oppimansa: "Laps Suomen ällös vaihda pois sä maatas ihanaa, Sill' leipä vieraan karvas ois ja sana karkeaa". Omaperäistä elämäänsä elää Anselm Kihl, johon eivät nykyajan tuulet ja uudistukset yllä, totesimme kun kulttuurisihteeri Helena Partasen ohjaamalla autolla palasimme Karilan peltorinnettä kohti viitostietä jossa tulijoita ja menijöitä oli vaikka minkä verran, ettei tielle meinannut mahtua. Tulimme kuin toiseen maailmaan. Sinne r akkaaksi käyneeseen kotiinsa jäi Anselm Kihl muistoi neen jatkamaan erityisen vivahderikasta pitkää elämäänsä.

Kolmanneksi vanhin Hilma Helena Karhunen, Kauppatie 3, on kolmanneksi vanhin asukas Rantakylässä . Hän on 92-vuotias, syntynyt Metsäpirtiss ä 30.6.1896 . Hänen miehensä on kuollut 1969. Paljon elämänsä aikana nähnyt ja kokenut, iloa ja surua .


- 135 Virkeäntuntuinen, herkkä karjalaismummo kertoi: "Kolme katkeraa lähtöä on ollu Karjalasta. Ensimmäisen kerran lähdimme sotaa pakoon ennen sitä, Pieksämäelle . Olimme siellä sunnuntaina, mutta jo torstaina palasimme takaisin tavaroi ta hakemaan, kun sota oli alkanut. Toinen lähtö oli sodan jaloissa. Meitä oli reessä kolmen talon "perreet". Oli kylmä pakkanen. Meillä oli kaksi tyttöä ja tuo Veikko poika, jonka kanssa tässä nyt asustan. Mies, Johannes läksi kahden lehmän kanssa tielle. Lähtijöitä oli paljon. Karttui jono hevosia ja kun tuli lentokone, ei muuta kun hevoset käännettiin metsään. Naapurin mummok in siinä menon rytäkässä putosi reestä. Lentokoneiden mentyä ohi, matkaa jatkettiin. Tultiin Pyhäjärvelle miehen siskon luo yöksi lepäämään ja sieltä sitten Käkisalmeen. Käkisalmessa oli muuten ensimmäisen lentäjän sankarihaut ajaiset. Oltiin niissä mukana. Matkaa jatkoimme Käkisaimesta Humppilaan, josta vielä Jokioisiin kunnan kartanoon. Siellä oli iso navetta, joka oli täynnä siirtolaisten lehmiä. Niitä taisi olla ihan kaksisataa lehmää. Mies sanoi, ettei hän ruppee täällä jouten olemaan, käyn tekemään suksia. Ja teki suksia. Tapolan kar tanossa Jokioisissa . Kaikki ne meni sinne armeijaan. Sieltä läksimme takaisin Karjalaan kesällä 1941 kuten niin moni muukin karjalainen meni kotiinsa silloin vaikka oli sota. Olimme siellä kolmisen vuotta, mutta pois piti läht eä, kun niin kovasti kävivät ampumaan, yötä päivää. Tultiin Ristiinaan. Sieltä menimme Jäppilään. Ostimme talon ja asuimme siellä 16 vuotta, viljelimme siellä maata. Sitten ostimme täältä Rantakylästä tontin ja kävimme rakentamaan tämän talon vuonna 1961. Talon rakentamisen aikana asuimme tuossa naapurissa Pä��rnilän yläkerrassa.


- 136 Ei sitä tiijä kukkaa, joka ei oo sieltä Karjalasta lähtenyt sillälailla, ei kukkaa. Kyllä ne lähdöt oli katkerat. Jättää sinne koti ja kaikki, tulla vieraisiin. Luoja on antanut voimia kestää . Ylhäältä ne voimat ovat tulleet". Ja kyyneleet herahtaa mummon kasvoille herkästi siinä muistellessa. Kuulo on mummolta heikentynyt. Kaksi vuotta sitten lonkka murtunut ja vielä toisen kerran sama lonkka, mutta liikunta tapahtuu melkoisen hyvin. Ymmärrys ja muisti minulla on vielä säilynyt, vakuuttaa mummo . Huoneet ovat hyvät ja mummosta huokuu tyytyväisyys jopa ilokin. Lähtiessä mummon luota, tuli pakostakin ajatus; kuinka kukaan muu kuin karjalaiset olisivat kestäneet niin hyvin nuo kolme katkeraa ja kaik in puolin kovaa lähtöä kotiseudultaan ja asettua vieraisiin oloihin! Haastattelu tehty 11.2.1988. 16.7.1988.

Hilma Karhunen kuollut


- 137 -

X

SEURA JA HARRASTUSTOIMINTA

RANTAKYLÄSSÄ TOIMI NUORISOSEURA

Tiedot koonnut Jenny Nisula Koko maan kattava nuorisoseurajärjestö syntyi Pohjanmaalla v. 1981. Päätoimittaja Taavetti Sylvester Viljakaisen kertoman mukaan nuorisoseura-aatteen Savoon toivat Savon rataa rakentamaan Pohjanmaalta tulleet ratatyömiehet. He toivat Savoon puukon, puukkojunkkareita kun olivat, mutta rakensivat hyvän radan, ammattimiehiä kun siinäkin olivat. Ensimmäinen nuorisoseura Savoon perustettiin Mäntyharjulle v. 1894. Vuonna 1898 katsoi silloisen Savon nuorisoseurojen toimintaa ohjaava johtokunta aiheelliseksi perustaa nuorisoseuralle keskusseura. Rantakylään perustettiin nuorisoseura v. 1945 talvi- ja jatkosodan jälkeen . Aika oli otollinen harrastustoiminnalle. Olihan takana monet ankarat sotavuodet tapahtumineen ja muistoineen, jona aikana harrastuksille ei liioin ollut aikaa. Kun kokoonnuttiin, olivat ne usein surullisissa merkeissä, omaisten, sukulaisten tai ystävien sankarihautajaiset sotamuisteloissa. Poikien j a miesten palattua, kenen onni oli palata, sodasta, sodan loputtua alkoi harrastustoiminta vilkkaana. Niin myös Rantakylän nuorisoseuran toiminta. Erikoisesti sen toimintaan vaikutti karjalainen siirtoväki jotka oli saanut asuinpaikan tänne. He olivat seurallista ja harrastavaa väkeä ja suuri tarve tuntui kaikilla olevan tavata toisiaan. Elämä jatkui jälleen toivorikkaana ja nuorisoseura toiminta toi mieliin uskoa tulevaisuudesta .


- 138 Perustavassa kokouksessa oli puhumassa Suomen Nuoriso-opiston johtaja Aukusti Ripsaluoma, innokas aatteen ystävä. Hän kävi usein seuran tilaisuuksissa puhumassa. Seuran "puuhamiehinä" on mainittava opettajapari Häkli, he ohjasivat useita eri ryhmiä, olivat nuorisoseuratoiminnan sydän ja sielu.

Rantakylän nuorisoseuran joukkue Helsingissä Suomen Nuorison Liiton Suvipäivillä vuonna 1946. Nimikilven kantaja Sulo Pekkanen ja lipun kantaja Martti Markkanen.


- 139 -

Rantakylän nuorisoseuran tanhuryhrnä Pieksämäellä Suur-Savon nuorisoseurojen Liiton Maakuntajuhlilla vuonna 1947 .

Jo seuraavana vuonna 1946 perustamisen jälkeen osallistui Helsingissä pidettäville suurille suvipäi ville Rantakylän nuorisoseurasta tanhujoukkue, voimistelijoi ta ja kuorolai sia, yhteensä 30 henkeä . Juhlakulkueessa Suurkirkolta Stadionille oli seuran lippu, jota kantoi Martti Markkanen, Sulo Pekkasen kantaessa seuran nimikilpeä.


- 140 -

Rantakylän nuorisoseuran sekakuoro 1940-luvun lopulla

Rantakylän nuorisoseuran äitienpäiväjuhla vuonna 1949. Ylhäältä oikealla kartanon kivinavetta. Lipputangon kohdalta lähtee Kuusi- ja Tammikuja kohti viitostietä


- 141 Jo seuraavana vuonna 1946 perustamisen jälkeen osallistui Helsingissä pidettäville suurille suvipäiville Rantakylän nuorisoseurasta tanhujoukkue, voimistelijoita ja kuorolai sia, yhteensä 30 henkeä. Juhlakulkueessa Suurkirkolta Stadionille oli seuran lippu, jota kantoi Martti Markkanen, Sulo Pekkasen kantaessa seuran nimikilpeä. Toiminnan jakautuessa ryhmiin, oli tytöillä voimistelujoukkue samoin pojilla. Oli tanhujoukkue, kouluikäisillä pojilla oma joukkueensa ja askartelukerho, jossa rakennettiin lennokkeja. Joka vuosi harjoiteltiin uudet voimistelu- ja tanhuohjelmat ja osallistuttiin Suur-Savon nuorisoseurojen Maakuntajuhlien yhteisesityksiin . Tanhujen ja voimistelun ohjausta kävivät keskusseuran silloiset ohjaajat Jenny Tarkiainen ja Yrjö Halme alkamassa kunnes joukkueet omatoimisesti selvisi harjoituksista . Piirustuskerhoa johti opettaja Agnes Häkli. Hän otti mm . vastaan v. 1940 Pohjoismaiseen Maaottelumarssiin lähtijät. Ilmoittautuminen oli koulukartanon pihassa. Laulukuoron johtajana oli opettaja Tauno Häkli. Kuoroon kuului 40-luvun lopulla noin 20 laulajaa. Nuorisoseuran monipuolinen harrastustoiminta eri ryhmissä tapahtui Sokkalan kartanon koulun tiloissa. Kesäisille suvijuhlille osallistumisen lisäksi seura järjesti useita retkiä kotikylän läheisyyteen. Tehtiin retki Hirvivuorelle kesällä . Retkellä paistettiin mm. nuotiolla perunoita. Rekiretki talvella Riittilään Eero Kovasen talolle oli mieluisa, ja mukana oli koko perheet. Valokuva vuodelta 1949 järjestetyistä äitienpäivistä kertoo osallistujia olleen lähes sata henkeä. Juhlat olivat koulun tiloissa. Aune Markkanen kertoi olleensa keräämässä kylällä kahvitustarpeita äitienpäiviä varten ja näin saatiin kokoon hyvät juhlat tarjoiluineen .


- 142 Omaa seuralehteä toimitettiin myös. Näyttelemisen ja lausunnan ohjauksesta huolehti Vuokko Kantanen (myöh. Saarinen) . Hän oli hyvä lausuja. Otti osaa kansalaisopiston lausuntapiiriin ja voitti useita palkintoja keskusseuran järjestämissä lausuntakilpailuissa. Samoin oli hyvä lausuja Eino Kylliäinen, jok a tunteja ottamalla Aija Talvi Oksaselta oli päässyt harrastuksessaan varsin pitkälle. Hän esiintyi useissa eri tilaisuuksissa ja voitti myös palkintoja kilpailuissa.

Rantakylän nuorisoseuran naisvoimistelijat talvikuvaelmaesityksessään


- 143 -

Nuorisoseuralaisia perheineen talviretkellä Riittilässä Eero Kovasen talolla 1950-luvun lopulla

Seuran toiminta oli erittäin vireää kymmenen vuoden ajan. Senjälkeen, ja jo sinä aikana osa nuorisoa muutti pois paikkakunnalta, meni naimisiin, heille rakentui omat perheet. Eikä jäänyt aikaa enää niin paljon harrastuksille. Kaikki seuran toiminta oli tapahtunut Sokkalan kartanossa olevan koulun tiloissa. Tuli haittaavana tekijänä tilakysymys myös eteen. Kartano purettiin v. 1966. Koulu oli saanut uudet tilat valtatie 5:n varteen rakennetusta komeasta koulusta. Kuorolaiset sulautuivat kirkkokuoroon, jonka alaosastoja silloin perustettiin eri koulupiirien alueille opettajien ohjatessa kyläkuorotoimintaa. Vanhempi naisväki siirtyi Marttojen toimintaan. Näin voi katsoa nuorisoseuran jäsenten hajaantuneen muihin harrastustoimintoihin mukaan.


- 144 MARTTOJEN TOIMINNASTA

Kirjoittanut yhdistyksen sihteeri Hanna Laiho.

Marttatyö on Rantakylässä jo suhteellisen vanhaa ja kerhomme on vanhimpia maalaiskunnan alueella jatkuvasti toimineita kerhoja . Varsinaissti se pääsi alkuun jo sotien jälkeen, kun paikkakunnalle asettui karjalaista siirtoväkeä. Karjalassahan oli ollut voimakasta marttatoimintaa jo kauan, ja päästyään asettumaan uusille asuinsijoilleen, alkoivat entiset martat kaivata yhdistystoimintaansa. Niinpä Rantakylässäkin päätettiin perustaa marttayhdistys tai kerho. Siirtomarttojen eteläinen piiriliitto tiedusteli emäntä Lempi Pulakalta, joka oli Raudun Marttayhdistyksen puheenjohtaja, voitaisiinko tänne perustaa marttakerho. Ja niin kutsuttiin asiasta kiinnostuneita koolle Albert Pulakan taloon toukokuun 12. päivänä v. 1946. Marttapiiriliittoa edustivat konsulentti Manja Haltia ja neuvoja Aino Venesjärvi, konsulentti Haltian selostettua marttatyötä ja sen järjestörakennetta, kerho perustettiin. Liityttiin Raudun Marttayhdistykseen ja sitä kautta Siirtomarttojen eteläiseenpiiriliittoon. Uudelle kerholle tuli puheenjohtajaksi emäntä Lempi Pulakka, ja hän toimikin puheenjohtajana ensimmäiset 10 vuotta. Sotien jälkeen, kerhon perustamisen alkuaikoina, ei eletty hyvinvointivaltiossa, ja senpä vuoksi täytyi osata tehdä miltei kaikki itse, mutta yhteistyöllä ja talkoilla onnistuttiin monessa asiassa. Kurssitoiminta on kautta vuosikymmenien ollut hyvin monipuolista kerhossa mme. Alkuaikoina kudottiin yhteisiä kankaita esim. esiliina ja huivikankaita, sekä lahjalangoista tyyny-


- 145 1iinakankaita, jotka sitten jaettiin avun tarpeessa oleville, alkuaikoina kerho saikin useita kangas- ja lankalahjoituksia. Alusta alkaen kerholle hankittiin, varojen kartuttua, erilaista kalustoa mm. pellavaloukku, ja mehupuristin, sekä myöhemmin ruoka- ja kahviastiastot, ompelukone, puutarharuisku ja pensas-sakset. Vuonna 1950 muutettiin Rantakylän marttakerho itsenäiseksi yhdistykseksi. Edelleen kuuluttiin Siirtomarttojen eteläiseen piiriliittoon, ja tämän lakattua toiminnasta 1952 liityttiin Etelä-Saimaan marttapiiriliittoon . Vuodesta 1950 vuoteen 1960 toimittiin Mikkelin mlk:n Rantakylän marttayhdistys nimellä, ja kuuluttiin Etelä-Saimaan marttapiiriliittoon. Vuonna 1958 siirryttiin Savo- Karjalan marttapiiriliittoon. Vuonna 1960 muutettiin Rantakylän marttayhdistys Mikkelin mlk:n marttayhdistykseksi, toimipaikkana Mikkelin mlk, ja yhdistys tulee toimimaan perustettavien kerhojen yhdyselimenä. Samassa tilaisuudessa perustettiin Rantakylän marttakerho.

Rantakylän martat. Kuva vuodelta 1963.


- 146 -

Marttojen ompelukurssilaisia vuonna 1965

Kerhon taloudellinen asema on aina ollut kohtalaisen hyvä, ja kerholle on hankittu lisää kalustoa, esim. kahdet kangaspuut, joita edelleen ahkerasti lainataan, ja myöhemmin on hankittu kahvinkeitin. Rantakylän marttakerho on aina toiminut aktiivisesti, ja kerännyt rahaa tavalla jos toisellakin. Pieniä lahjoituksia on saatu silloin tällöin vuosikymmenien aikana, mutta kerhoillat, arpajaiset, myyjäiset, muonitukset ovat olleet tärkein tulolähde. Vuonna 1966 alkoi opintokerhotoiminta, joka on jatkunut tähän saakka. Opiskelusta on merkkinä taitoavaimet, joita on kerhossamme 14 martalla . Kerhon toimintaan kuuluvat tärkeimpinä, marttaillat, juhlat ja retket. Kerhoillat ovat joka toinen viikko, retkillä käymme pari kertaa vuodessa. Yleisötilaisuuksia järjestämme


- 147 myös pari kertaa vuodessa. Marttatoimintaan kuuluvat yhteistyö toisten kerhojen kanssa, sekä eri järjestöjen ja seurakunnan kanssa. Piiriliiton tilaisuuksiin osallistumme runsasluku isesti, retkeily, koulutus ja kulttuuri ovat Piiriliiton tilaisuuksissa näkyvästi esillä. Olemme olleet taikooapuna Oopperajuhlilla, Mikkelin messuilla, Rapu ja Muikku tapahtumassa ja vuonna 1987 Marttaliiton organisoimassa Siisti Suomi kampanjassa. Osallistumme myös erilaisiin valtakunnallisiin kampajoihin esim. Kaikki syöpää torjumaan -keräykseen.Toiminnan aktiivisuudesta mainittakoon, että kerhollamme on vuosittain tapahtumia noin 50 kertaa, mikä tekee yhden viikkoa kohden. Kun Rantakylän marttakerho täytti 40 vuotta 12. toukokuuta 1986 oli juhlivaa kerhoa onnittelemassa Löydön kartanossa piiriliiton lisäksi maalaiskunnan eri marttakerhot. Juhlassa muistettiin 50-vuotismerkillä Anni Jänttiä ja 40-vuotismerkillä Kirsti Lyytikäistä ja Kirsti Hoffrenia. Samassa tilaisuudessa muutettiin Rantakylän marttakerho uuden yhdistyskäytännön mukaisesti Rantakylän marttayhdistykseksi . Kun Rantakylän marttakerho perustettiin, valittiin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Lempi Pulakka ja hänen viitoittamaansa polkua jatkoi Anni Junni. Kerhon muut puheenjohtajat ovat Anni Jäntti, Edit Lampinen, Eila Selenius, Toini Pietiäinen, sekä Marjatta Sairinen kahdesti. Kar j alaisten marttojen aloittama vireä marttatyö jatkukoon täällä Rantakylässä, kodin ja perheen henkisen hyvinvoinnin lisäämiseksi.


- 148 LOTTA-SVÄRD TOIMINNASTA Vuonna 1919 maahamme perustettu Lotta-Svärd -järjestön tarko itus oli monin eri tavoin tukea yleistä maanpuolustustyö tä. Rantakylässä ja Vuolingolla on ollut yhteinen kyläosasto, josta emäntä Signe Tuukkanen kertoi seuraavaa: "Osasto toimi Mikkelin maalaiskunnan yhdistyksen kyläosastona. Toimintaa oli hyvinkin runsaasti. Oli eri tilaisuuksissa muonituksia ja kahvituksia. Pidettiin käs ityöiltoja. YH-ai kana oli Nigaran kartanossa Lotilla kanttiini, jossa vuorot telimme työssä. Pullat kantti i niin leivottiin kotona. Myös vanhalla kasarmilla, jossa varuskunnan toiminnat silloin olivat, oli Lotat suorittamassa ruoan jakelua , että miehet vapautuivat "miehellisempiin hommiinsa" . Ja oli monia muita tehtäviä, joissa Lotat olivat apuna . Lotta-Svärd järjestö lakkautettiin maassamme rauhan ehtoihin kuuluvana 23.11.1944 annetulla määräyksel lä. Kuvassa Rantakylän ja Vuolingon Lotat käsityöillassaan Hugo Nousian talossa vuonna 1939 .


- 149 -

valokuvassa Lotat vasemmalta lukien: emäntä Martta Nousia, opettaja Agnes Häkli, neiti Vuokko Riepponen, myöhemmin Mui nonen, opettaja Armi Virmasuo, Karilan tilanhoitajan rouva Ester Rajala, Sokkalan työnjohtajan rouva Kaisa Siitonen, emäntä Signe Tuukkanen ja neiti Aili Väänänen, myöhemmin Paalanen .


- 150 RANTAKYLÄSEURAN TOIMINTAA Kirjoittanut Jenny Nisula ja Riitta Rusanen.

Rantakyläseura perustettiin 16.5.1972 Puheenjohtajaksi valittiin teknikko Usko Paananen ja johtokunnanjäseniksi Eero Jokinen, Raili Laiho, Erkki Lyytikäinen, Jenny Nisula, Tuomo Silvennoinen, Marjatta Sairinen, Markku Tarvainen ja Paavo Forselius sekä varajäseneksi Tauno Häkli ja Ukko Junni. Ensimmäisen toimintavuoden tehtävät olivat: - Kariken postitoimiston avoinna olo yhtäjaksoisesti koko päivän osoitekartan saaminen puhelinluetteloon - seurakunnan puoleen käännyttiin lasten päiväkerhojen järjestämisessä - pikavuorojen ( linja-auto) pysäkin saamiseksi Rantakylään, joka tuotti tuloksen vasta monia vuosia myöhemmin - seura yhdessä Rantakylän Urheilijain kanssa kääntyi kunnan puoleen valaistun hiihtoladun saamiseksi Rantakylään - lähetettiin kunnanhallitukselle kirjelmä alikulkutunnelin saamiseksi Vanhamäen tienristeyksen kohdalle - seura toimi alusta lähtien konkreettisesti Rantakylän hyväksi, järjestämällä ensimmäiset yhteiset siivoustalkoot. - Toisen toimintavuoden suunnitelmassa oli mm. muistitiedon tallettaminen Sokkalan kartanosta, liikennekysymykset ja niiden tarkastelu Rantakylän kohdalta sekä maiseman suojelu Orijärven ympäristössä. Liikennekysymyksissä ja ympäristönsuojelussa otettiin yhteyttä kuntaan. Johtokunnan naisjäsenet ryhmätyönä keskustelivat ja suunnittelivat lasten päivähoitokysymyksen järjestämistä ja lähetettiin siitä anomus kunnanhallitukselle. Lasten päivähoidon järjestämistä esitettiin kunnan omistamassa kiinteistössä Sokkalantien varrella sekä:


- 151 - Perhepäivähoitajien (valvottujen) koulutus olisi aloitettava sekä kotiavustajatoimintaa kehitettävä edelleen palvelemaan entistä paremmin vanhusten avohuoltoa, että he mahdollisimman kauan voisivat tulla toimeen omissa asunnoissaan ja kotiympyröissään.

Reippaasta alkuvuosien toiminnasta huolimatta seuran toiminta lakkasi useiksi vuosiksi puheenjohtajan siirryttyä paikkakunnalta, kunnes jälleen alkoi 1980-luvun alussa uudelleen. Toiminnan alkaessa jälleen vuosi 1981 oli Rantakyläseura ry : n toiminnassa henkiinherättelyaikaa . Seuran toiminnan käynnistävä yleinen kokous pidettiin 25.5.1981. Yhdistyksen väliaikaiseksi puheenjohtajaksi seuraavaan syyskokoukseen valittiin Juhani Liukkonen, ja väliaikaiseen johtokuntaan valittiin jäseniksi Raimo Siitari, Ulla Valj akka, Matti Mentu, Kaisa Rantakylä, Liisa Juutilainen , Helge Savander, Matti Puranen, Mauri Jussila ja varajäseniksi Ritva Tarvainen ja Tapio Taskinen. Seuran toiminta lähti vilkkaasti liikkeelle edistämään Rantakylän asukkaiden viihtyisyyttä ja harrastuksia. Seura järjesti jalkapallon ja pesäpallon pelaamismahdollisuuden, pyrki saamaan kansalaisopiston yhteyteen näyttämötoim intaa ja puuttui liikenteellisiin epäkohtiin. Syksyllä seuran toiminta huipentui ohjelmalliseen syystempaukseen kiekkokaukalossa, jossa

osanottaji~

oli "lukematon määrä". Syyskokouksessa

vah vi stettiin jäsenmaksuksi 5 mk/jäsen, ja päätettiin perusta a ohjelma-, liikunta-, ravintola- ja perinnetoimikunnat. Puheenjohtajan nuija siirtyi vuode n 1982 alussa Eino Esalan käteen, ja seuran toiminnan ensimmäinen ''kokonainen" vuosi alkoi. Toiminta rajoittui viihteelliselle ja liikunnalliselle sektorille, mutta seura pyrki myös seuraamaan kylää koskevia yleisiä asioita ja ottamaan niihin kantaa. Kunnalle annettiin ohjeita linja-autopysäkkikatosten sijoittelusta,


- 152 puollettiin taksiaseman tuloa kylälle ja vastustettiin kylälle suunniteltua kivenlouhinta- ja murskaamohanketta. Vuonna 1983 seuran toiminta jatkui samoissa merkeissä kuin edellisenäkin vuonna. Runsas joukko rantakyläläisiä osallistui mm. kyläkokoukseen, jossa käsiteltiin maalaiskunnan ja kaupungin välistä osaliitosta. Kokouksessa käytettiin n. 60 puheenvuoroa, ja enemmistö puheenvuoroista oli osaliitosta ja yleensä mitään liitosta vastaan. Vuosikokouksessa keväällä -84 pohdittiin seuralle uusia toimintamuotoja. Uimahallia alettiin hyödyntämään kyläläisten käyttöön enemmän mm. liikuntajaoston organisoimalla naisten vesiliikunnalla. Rantakyläseuran aktiivisuus esityksien teossa kunnanhallitukselle tuotti myös tulosta. Rantakylään rakennettiin kovasti puhuttanut vesipaineen korotusasema. Eino Esala jätti puheenjohtajan tehtävät varapuheenjohtaja Juhani Vauhkoselle, ja sihteeriksi kutsuttiin Kerttu Laitsaari. Opettaja Ulla Valjakka valittiin Rantakyläseuran uudeksi puheenjohtajaksi vuodeksi 1985 seuran vuosikokouksessa. Seura järjesti vuoden aikana mm. seuraavia tapahtumia: rusettiluistelut laskiaispäivänä, perinteiset lasten hiihtokilpailut ja urheilukilpailut sekä kinkun sulattelulenkin Tapanina. Seura jakoi myös joka kotiin kyselylomakkeen puistotätitoiminnasta ja bussiaikatauluista sekä tiedotteen seuran toiminnasta. Maksaneita jäseniä kirjattiin 108, mutta jo vuonna 1986 jäsenmäärä nousi 150. Uuden puheenjohtajan Matti Mäkelän johdolla seuran toiminta vuonna 1986 piristyi entisestään. Perinteisten tapahtumien lisäksi otettiin seuran ohjelmaan uusia kyläläisille tarkoitettuja virkistymismuotoja. Keväällä seura organisoi siivoustalkoot Rantakylässä ja järjesti ensimmäiset "Rantakylä-


- 153 päivät" urheilutalon ympäristössä. Väkeä kertyi tuona lämpöisenä torstai-iltana kirpputoriostoksille ja "siltatansseihin" 400 - 500 henkeä . Seura teetätti Rantakylä-verryttelypukuja, puvun rinnassa oli valkoisella merkki RS (= Rantakyläseura), ja pukuja myytiin lähikaupassa. Vuosi päättyi Rantakylässä seuran järjestämissä uuden vuoden vastaanottajaisissa urheilutalolla

11

Sukkatanssien 11 merkeis-

sä. Vuoden 1987 aikana usko Rantakyläseuraan ja sen tulevais uuteen kyläläisiä yhdistävänä ja heidän viihtyvyyttään ja harrastuksiaan edistävänä yhdistyksenä lujittautui. Vaikka seuran eri kokouksien osanottajien joukko oli vähäinen, niin seuran järjestämiin tapahtumiin ja tempauksiin väkeä kertyi ympar1 kylää. Yhä kasvavassa ja laajenevassa sekä kunnan keskukseksi muodostuvassa Rantakylässä seuralla on myös tulevaisuudessa haasteellinen tehtävä: Kuinka säilyttää Rantakylä vireänä ja "ihmisystävällisenä 11 kylänä niin, että si itä ei muodostuisi "nukkuvaa asumalähiötä"?


- 154 Rantakylä-Seuran e nsimmäinen kirje r antakyläläisille: Lokakuussa 1972 JOKAISELLE RANTAKYLÄLÄ!SE'I-LE Eivä t v ieraamme kehu kyl äämme pelkästä kohteliaisuudesta. Kävijät näkev~t asuinalueemme maisemallisesti vaihtelevan& , tasapainoisena,a aumisell ~ ~~el enkiinto i eena ja viihtyiaäna ympäristönä. Tiedämme, että aluette..-:l.:;e on arv~etettu jo pal jon ennen meitä, onhan kaksi kartanoak in l öytäny t rakennuspaikat täältä ja nykyl ain on tänne voimakasta muuttohaluk.k uutta. Me , jokainen rantakylälä1nen, olei!Uile olleet muuttamassa Rantakylää nykyaikaiseksi asuintaajamakai . Olemme tehneet työtä ja sijo ittaneet paljon. AsWltor.une ovat valmiit , mutta työr:une on vielä kesken. Tulevaisuuden kuntamuodosta riipp~~atta kylämme kehitys ja viintyisyys on meidän jokaisen asia. Keväällä kokoontui nelisenkymmentä rantakyläläistä perustamaan Rantakylä- Seuran , jonka tarkoitus on sääntöjen mukaan toimia täysin epäpoliit tisesti Rantakylän seudun asukkaiden yhdyssiteenä, valvoa heidän so siaalisia ja paikallisia etujaan sekä edistää heidän harrastuksiaan j a viiht~~yyttään. Näiden tarkoitustenaa toteut~amieeksi seura järjestää kokouksia , esitelmä-, keskustelu- ja viihde tilaisuuksia sekä tekee viranomaisille esityksiä ja anomuksia esi lle tulevista asioista. Kuten edellisestä ilmenee, ajaa seurarnme asioi ta, jotkai koskettavat t a~ valla tai toisella jokaista seutumme asukasta. Lyhyestä iäs tä huolimatta olemme jo eht ineet puuttua joihinkin epäkohtiin, kuten seutukunnan maiseman suo jeluun, siistimi seen ja postin aukioloaikoihin. Myös on py~ ritty herättämään pankkien ja li ikelaitosten mi el enkii ntoa RantakyHä kohtaan . Voidakseen toimia täysin tehokkaasti, seura tarvitsee tuekseen mahdolli simman monen rantakyläläioen, jotta vaatimuksille ja anomukaille s aadaan r i i t tävästi pontta . Liity s i is mukaan ~ehittämään omaa asuinseutusa i yhteiseksi parhaaksi. Tämän voit tehdä oheisella postiaiirt okortilla suor1tta!nalla 3 , - ( 2 , - on liittymismaksua ja 1,- jäsenmaks un) . Samalla saat jäsenkortin. Ainaisjäee:lekoi voit liittyä suorittamalla 22 ,oheisella kortilla. To i votnme Teidän tekevän aloitteita ja antavan v ihje! tä j oht okunnan jäsenille toimintaa koskevissa asioissa. P.A!'lTAKYLÄ-SfUR;\,~•!

Usko Paananen puheenjohtaja Ro.ili Laiho rahastonhoita~a

Jenny Nisula jäsen

joh t okwman puolesta : Eero Jokinen varnpuhcenjohtaja Tuolllo Silve11noincn j J sen !4nrklru Tarvainen jäsen

Paa vo Forselius sihteeri Erkki Lyytikäine n jäsen ~arjatta Sairinen jäsen


- 155 RANTAKYLÄN URHEILIJAT R.Y. Kertonut Aili Mikkola ja Matti Mäkelä

Rantakylään perustettiin urheiluseura Rantakylän Urheilijat 13. päivänä joulukuuta 1971 . Toiminta aloitettiin välittömästi vuoden 1972 alussa. Seurassa toimii seuraavat jaostot: - yleisurheilu - hiihto - lentopallo - naistaimi ota Seuran toiminta periaatteessa kohdistui nuoriin ja lapsiin. Myös aikuisurheilua ja liikuntaa seurassa on h arrastettu . Olipa hiihdonalkeita kurssilla opettamassa Tapani ja Harri Kirvesniemi. Lentopalloa on pelattu naisten ja miesten sarjoissa hyvällä menestyksellä. Miehet ovat saavuttaneet mestaruuksia ja naisten paras sijoitus on ollut toinen sarjassaan. Naistaimikunta o n järjestänyt vuosittain laskiaisri ehat kiekkokaukalol la. Ohjelmasta ovat seuran jäsenet huolehtineet, niihin on kuulunut luisteluesityksiä, jääkiekkopelejä, kilpailuja, makkaranmyyntiä ja -syöntiä yms. Ohjelma on ollut yleensä värikäs ja vetävä. "Tapaninpäiväntaivallus~

Orijärven ympäri on kuulunut ohjel-

maan johon on ottanut osaa noin 100 - 150 henkeä. Taivalluksen päätteeksi seura kunta on järjestänyt Seurakuntakodissa hartaushetken mehutarjoiluineen. 1970-luvun lopulla seura on toiminut enimmäkseen lentopallon merkeissä . Hiihto- ja yleisurheiluun osallistuvat ovat parempien harjoitusmahdollisuuksien vuoksi hakeutuneet osittain kaupungis sa toimiviin seuroihin .


- 156 Kun 1980-luvun alussa Rantakyläseuran toiminta alkoi elpyä jälleen siirtyi Rantakylän Urheilijain toimintoja Rantakyläseuralle. Urheilijain piirissä toimii tällä hetkellä ainoastaan lentopalloryhmät.


- 157 RANTAKYLÄN KALAKAVERIT R.Y:n TOIMINTAA Kertonut Heikki Kalliola Yhdistys perustettiin vuoden 1986 alussa ja on merkitty yhdistysrekisteriin 12.11.1986 . Perustamisen jälkeen yhdistys liittyi Suomen Kalamiesten Keskusliittoon ja sitä kautta Mikkelin Kalamiespiiriin. Yhdistyksen tarkoituksena on: Hankk i a jäsenilleen kalavesiä ja kalastusoikeuksia - Harjoittaa kalavesien hoitoa ja kalanpoikasten viljelyä - Pyrkiä olemaan yhteistoiminnassa toimialueensa kalastusviranomaisten kanssa vapaa-ajan kalastusta koskevissa asioissa - Järjestää valistus- ja koulutustilaisuuksia - Harjoittaa nuorisotoimintaa - Järjestää kilpailuja ja näytöstilaisuuksia. Toiminnasta: Kalamiespiirin mökillä "Kyrmyniskassa" on järjestetty kalamiesilta. Samoin Orijärvellä on järjestetty rannaltaonginnan opetus- ja kilpailutilaisuus. Seura on järjestänyt 1987 Mikkelin maal aiskunnan piikkimestaruuskilpailut Kailajärvellä ja keväällä seuran jäsenille kesäongintakilpailut. Nuorisotoimikunta on saanut kokoontua joka torstai-ilta Rantakylän seurakuntakodissa. Seurassa on jäseniä 50. Puheenjohtajana toimii Timo Tarvainen, sihteerinä Antero Sand ja taloudenhoitajana Heikki Kalliola.


- 158 HARRASTAJAKIRJOITTAJALLA "SÄKILLINE RUNOJA JA MIETELMII" Haastatellut Jenny Nisula 1940-luvulla saivat siirtolaiset Vanhamäen tien varresta myös Vuolingon kartanon maista asev e litontteja ja maata viljeltäväkseen. Näihin lukeutui Elsa ja Arvi Honkanen. He rakensivat talonsa nykyise n Honkalantien varrelle, saivat maata noin 20 ha. Talviasunnon he ovat hankkineet Jokipolun varrelta kerrostalosta . Elsa (79 v.) on syntyjään Vanhamäestä Väisälänsaaren tyttöjä ja Arvi karjalaisia (73 v.). Elsa kertoi

olleensa Vanhamäen tienvarressa Savonseudun

teurastamossa töissä, hoitamassa lehmiä ja sikoja porsi tta massa. Arvi kertoi hoitaneensa kyläläisten kyntötöistä mm. seuraavaa: "Taloja ei ollut monta tienristin ja nykyisen Jokipolun tienoilla. Olin kyntämässä mm. Lahikaisen peltoja, kun perheen isäntä oli armeijan hommissa, upseerina ja emäntä kätilönä, joutui juoksemaan ympäri pitäjää . Oli harvinaisen kova pakkanen, muistaakseni 1960-luvun alkupuolella, kun ajelin propseja tuohon Mäntytien tienoille mäelle, ja palels', pales' h irveesti. Niin, kyntelinhän minä niitä Mannisen mökin peltoja tässä tienristin lähettyvillä myös". Arvi herkistyi ja samalla vaka voituu muist ellessaan Rantakylään tuloansa aikoja. Vetäisee piironginl aati kosta karamellipussin ja tarjoa siitä täytekaramellin ja jatkaa: "Kun tänne tultiin, olin silloin vielä aika sälli, terve ja vahva, mutt' nyt on toisin, nyt reknoo elämääsä toisill' viisii" . Ja hän kertoi Elsalla olevan säkillise runoja ja mietelmii. Elsa on "pöytälaatikko" kirjailija. Ja Elsa myönsi, että onhan niitä kirjoitelmia

tullut, voi olla useitakin säkilli-


- 159 siä. Hän kertoo ammentavansa kirjoittamisestaan elämän iloa. Mutta pitää olla ajatus, idea ja kynä sekä paperi aina valmiina. Se ajatus voi tulla vain sen kerran. Elsa Honkanen on kirjoittanut ja vieläkin kirjoittelee, lämmöllä sekä tärkeistä asioista. Hänen runojaan ja mietelmiään on julkaistu mm. Länsi-Savossa "Palsta on vapaa'' sekä Lukijoille-palstalla. "Lukijan värssyjä" on useita julkaistu Savon Sanomissa. Hän on myös saanut palkintoja kirjoi telmistaan. Haastattelutuokion päätteeksi Elsa laulaa lurauttaa sanoittamansa ja säveltämänsä "Syntymäpäivälaulunsa". "Palsta on vapaa" -saralta Elsan ajatuksia seitsemänkymmenluvulta: Sovussa Hyvä isä isoille lapsille aina juhlat järjesti eduskunnan suuree tuppaa, että ne sovussa hommia tekisvät ja mänisvät myötsukkaa.

* * * Ja ohjeeksi: Jos syöt suolamuikkua, piäle otat vähän tuikkua, silloin älä ala rattia kourimaan, kun vähä stäkin alkaa hourimaan. Tie näyttää paljon leveämmältä ja vastaantulija loitommalta . Silloin ei enää katumus auta jos ruttuun meni rauta ja hetkessä aukes hauta.


- 160 -

* * * Ajoin autoa tallista . Korvaani kuiskas: muista auton hallinta. Kiinnitä turvavyö niin elämäs jatkuu ja sydän lyö.


- 161 -

XI MUISTELUKSIA JA HAJATIETOJA

MENNEITÄ AIKOJA VALOKUVINA Rantakyläseuran perinnepiiri on saanut lahjaksi valokuvakokoelman , joka kertoo menneistä ajoista Rantakylässä, Sokkalan kartanon vaiheista, työkuvauksia, kouluajoilta ja harrastustoiminnasta sekä yleiskuvia 1930 - 1960 luvuilta. Lehtori Eija Pulkkinen on lupautunut järjestämään kartonkilevyille valokuvat näyttelyjä varten. Seuraavassa luettelo lahjaksi saaduista kuvista. Opettaja - taitelija Tauno Häklin kuvaamat ja lahjoittamat: 1. Rantakylää ilmasta Karilan tienhaaran kohdalta v . 1949. Lentäjänä oli Mannerheiminristin ritari Juutilainen . 2. Ilmakuva Sokkalan alueesta. Etualan metsikössä Karilan koeasema, taustalla Kallajärvi 3. Näkymä Sokkalan kartanosta kohti vanhaa Karilaa. Etualalla Ville Junnin talo. 4. Sokkalan tie talvella 1940 kartanon pihalta katsottuna 5. Sokkalan Tammikujaa, sekä vanha puimala 6. Sokkalan kartanon päärakennus, jossa toimi Rantakylän kansakoulu 1930 - 1956 7. Sokkalan kartano 1930- luvulla 8. Sokka lan kartano puutarhan puolelta 1930-luvulla 9. Sokkalan kartano 1930- luvulla 10. Sokkalan kartanon alkuperäinen rantasauna 11. Sokkalan kartanon sauna, joka on rakennettu puretun kunnal liskodin hirsistä 1 940-luvulla 12. Sokkalan kartanon uimahuone Orijärven rannalla 1940-luvulla 13. Sokkalan kartanon (Rantakylän kansakoulun) puuvaja 1950-luvulla 14. Sokkalan kartanon "härkälato" 15. Ka rtanon peltoja viljellään. Auraajana maatyömies Niilo Pulkkinen


- 162 -

Pohjoismaiden v채linen Maaottelumarssi suoritettiin vuonna 1940. Marssiin osallistuminen oli vapaaehtoista. Rantakyl채l채isten marssiin osallistujien ilmoittautumisia vastaanottamassa opettaja Agnes H채kli Sokkalan kartanon pihassa, jossa silloin toimi kansakoulu.


- 1 63 16. Syystyöt Sokkalan kartano n pellolla Orijärven rannalla. Auraajana maatyömies Eino Gynther 17. Kartanon a ittarakennus 1940-luvulla. Kuvassa tilanhoitaja Oskar Siitonen ja kuormaajana tal limies Mikko Tiusanen 18 . J äitä varataan kartanon tarpeisiin. J äänajossa maatyömiehet Kasper Venäläinen ja Eino Gynther 19. Kansakoululaisten hiihtok i lpailut 1940-luvulla Sokkalan kartanon renk ituvan luona, jossa myös opetettiin 20. Hiihtokilpailut ovat päättyneet 21. Kou luun sumuisena syysaamuna Sokkalantiellä nykyisen seurakuntakodin kohdalla. Kuvassa Sinikka ja Terttu Valjakka sekä Maij a Honkanen 22. Rantakylän kansakoululaiset vuodelta 1948 23. Rantakylän k a n sakoululaiset vuodelta 1952 24. Kans akoulun yläluokat karta non salissa 25. Koulula isten aamuhartaus, menossa aamuvirsi säestää opet taj a Agnes Häkli harmo onilla 26. Kou lulaiset piirustustunnilla kartanon rantapu istossa 1 930- luvun lopulla 27 . Koululaiset retkellä Kommelin luolilla talvella 1939 28. Koululaiset kevätretkellä Kailajärvellä 1950-luvulla 29. Koululaiset syysretkellä Huutokalliolla 30. Koululaisten joulujuhlassa esitettiin joulunäytelmä 31. Koululaisten satunäytelmässä Vuokko Junni, Maili Valjakka, Milja Paunonen j a Eeva Pyy. 32. Pohjoismaiden väliseen maaottelumarssiin ilmoittautuneita otti vastaan opettaj a Agnes Häk li Sokkalan kartanon pihassa v. 1940 33 . Eetu ja Sievi Siitosen talo Sokkalan kartanon ikkunasta nähtynä 36. Mikkelin maala i skunnan ke s kikoulun nyk . yläasteen koulun paikka vuodelta 1957 Vanhamäen- ja vii testien ri s t eyksessä . Taustalla Otto Kellmanin mökki. 37. Rantakylän ja Vuolingon Lottien ompeluseura vuodelta 1 939 38. Rantakylän n uoris oseuran joukkue Helsingissä Suvipäivillä vuonna 1946. Lipun kantajana Martti Markkanen ja nimikilven k a ntajana Sulo Pekkanen


- 164 39. Rantakylän nuorisoseuran joukkue Pieksämäellä Suur-Savon Nuorisoseurojen Liiton Maakuntajuhlilla kesällä 1947. 40. Kansantanhuryhmä vuodelta 1947 Pieksämäen juhlilla 41. Piirustuskerholaisia harjotuksissaan vuodelta 1947 42. Piirustuskerholaiset muotokuvaharjoituksissa v. 1947 43. Nuorisoseuran sekakuorolaiset 1940-luvun lopulla. Kuoroa johti opettaja Tauno Häkli 44. Kuva vuodelta 1949, nuorisoseuran järjestämät äitienpäivät 45. Nuorisoseuralaisten rekiretki Riittilään Eero Kovasen talolle 46. Nuorisoseuralaiset retkellä Hirvivuorella (+ kuvat 47 ja

48 ) 49. Nuorisoseuran naisvoimistelijat esityksessään (+ kuva 50 ja 51) . Nuori soseuralaisia juhlansa talvikuvaelmaesityksessä 52. Poikien liikuntakerhon esitys (+ kuva 53) 54. Rantakylän Martat vuodelta 1963. Kuvan lahjoitti Edit Lampinen 55. Martat ompelukurssilla Junnissa v. 1965. Kuvan lahjoitti Edit Lampinen 34. Sokkalan kartanon puutarhan puoleinen veranta. Kuvassa August Tikan väkeä 1920-luvulla. Kuvaajasta ei tietoa. Kuvan lahjoitti Rantakyläseuralle Vilho Tikka . 35. Yleiskuva Rantakylästä. Taustalla Sokkalan kartano, vasemmalla Orijärvi. Kuvannut 1930-luvun alkupuolella Sokkalan kartanon silloinen tilanhoitaja Toivo Salmi. Hän lahjoitti aikanaan valokuvan Rantakyläseuralle .


- 165 TAITELIJA- OPETTAJA TAUNO HÄKLI Mikkelin maalaiskunnan vaakunan on suunnitellut vuonna 1950 monipuolinen ta iteilija Tauno Häkli Rantaky lästä.

Valokuvanä yttely 12 .11. - 18.11.1984

Rantakyläseuran perinnetoimikunnan järjestämänä oli Mikkelin maalaiskunnan kulttuuriviikolla vuonna 1984 Urheilutalon au lassa taitel i ja Tauno Häklin valokuvanäyttely, joka koostui 50 : s t ä e ri taidevalokuvasta. Kuvat kertoivat mm . Kesäisestä pyykkirannasta, Lii kunnan ilosta, Vanhoista lehmuksista ja Maaseudun rauhasta. Ta idokkaat talviaiheiset kuvat olivat Lumiki n-teitä. Piha puut huurteissa ja Jäinen latu. Kuvat Syvärin luostari, Il tahämy Nurmoi lassa, Hämyä tsasounan varj ossa, Tiedusteluva lokuvaajat korsussaan ja Etuvartioasema Shemenskissä kertoi vat näkymi s tä sotavuosilta . Puistokuva Pariisist a ja kuva Palais de Ne w Yorkin edustalta kertoivat

taiteilijan vaikut -

tei sta matkoistaan ulkomailla. Useat e sillä olevat kuvat ovat osallis tuneet ulkomaisiin näyttelyihin. Erityisen huomion kohteena o v a t olleet kuvat Iltahämy Nurmoilassa ja Syvärio luosta ri , jotka ovat pääs seet edustamaan suomalaista va loku vatai detta eri maissa julkaistujen kuva-albumien välityksellä. Ne ovat kot imaisten näyttelyjen lisäksi osallistuneet mm. näyttelyihin Tukhol ma ssa , Nörrköpingissä, Aarhusissa, Lontoossa, Detroitissa, Akronissa j a Elkhart issa Yhdysvalloissa .


- 166 TAIDEHANKINTOJA MIKKELIN MAALAISKUNNALLE

Kunnanva ltuutettu ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Jenny Nisula Rantakylästä on tehnyt valtuustoaloitteen taidehankinnoista kunnalle. Aloitteena esitettiin 1 - 2 % kunnan julkisien rakennuksien kustannuksiin otettavaksi määräraha taidehankintoja varten. Ensimmäinen taidehankinta oli kulttuurilautakunnan toimesta vuonna 1981, jolloin hankittiin taiteilija Tauno Häklin öljyvärimaalaus "Näkymä Karilanmäel tä ". ( Rantakylästä). Taulu luovutettiin kunnalle vuoden ensimmäisessä valtuuston kokouksessa. Tämän jälkeen on ollut useita taidehankintoja mm. taiteilija Antti Sajaniemen reliefi "Akvaario" on sijoitettuna urheilutalon kahvion seinälle, Pekka Hiltusen maalauksia on Rantakylän lasten päiväkodissa, sekä Martti Poikolaisen maalauksia kunnan valtuustosalissa, Rantakylässä peruskoulun alaasteen sekä yläasteen koululla. Näiden lisäksi on hankittu kunnalle taideteoksia Paavo Pelvolta, Tarja Teräsvuorelta, Arto Pennaselta, Ritva Kososelta ja oman kunnan tekstiilitaitelijalta Ulla Riepposelta huovutus ja kudontatöitä.


- 167 MUISTOJENI VALKOSENMÄKI JA RANTAKYLÄ

Ki rjoittanut Katri Pulkkinen Olless ani 5 -vuotias muutti perheemme Mikkelistä Rantakylään Valkosenmäelle keväällä 1930. Asuimme siellä neljä v u otta pahinta pula-aikaa. Jo lähtömme kaupungista tapahtui talouslaman merkeissä . Isäni joutui maksamaan rakennusmestari Jalmari Marttisen takuita. Tämä halus i k o rvata jotain isäni menetyksiä. Hä n ehdotti: "Tule asumaan tänne, me lähdemme muualle". Valkosenmäellä meillä oli viljeltävänä 8 ha peltoa, hevoselle ja 2 - 3 lehmälle hakamaa sekä perheelle tupakeitt iön, 3 kamari a ja lasiverannan sisältämä rakennus. Kahdeksanhe nkisen pe rheemme toime entulo oli kohtalainen. Lisätuloja i sä hankki käymällä rakennustöissä Mikkelissä. Karut ja kuivat mäkipel lot saatiin kasvamaan siten, että isä lannoitti niitä öisin a jamal iaan makkilannalla, jota tarjottiin Palokunnantalol t a ( nyk . teatteri). Se oli senaikaista jätehuoltoa se. 1930-luvun alku oli monelle vaikeata aikaa. Rantakylän lähellä olevissa mäkituvissa nähtiin nälkää, jos ei sattunut olemaan vakituinen työpaikka kunnan omistamassa Sokkalan kartanossa. Muistan miten äitini katosi hämärän tull e n viemään lämpimä isleipää ja maitoa naapuriin. Koulussakin monet lapset säännöllisesti tasasivat voileipänsä puutteessa olevie n kanssa. Talvisin Heinolantiellä (5 -tie) kulki monilukuinen joukko, etupäässä nuoria miehiä, etsimässä työtä, r uok a a ja yösijaa. I säni tiedusteli heidän kotiolojaan. wMeitä oli liian monta suuta syömässä, minun piti lähteä", sai hän usein vast aukseksi . Näitä vaeltavia työttömiä ilmestyi ovelle illansuussa joskus niin myöhään, että me lapset olimme jo nukkumassa. Heidät oli käännytetty pois jo monilta ovilta. Vanhempani otti vat heidät s isään. Äidilläni oli "olkipulstereita'' (patjoja)


- 168 heitä varten lämpimässä. Hän tarjosi heille illalla lämmintä keittoa ja aamulla kaurapuuroa. Kerran aamulla noustessamme makasi kuusi miestä tupamme lattialla. Eräänä sunnuntaina sattui äiti olemaan kirkossa, kun resuinen kulkija tuli ja pyysi ruokaa. Isäni selitti, että onpa tässä meidänkin isolla perheellä tietämistä.

11

Pitänee kahtova vankka oksa .. , sanoi masentunut

nuorukainen. Silloin isäni lähti ketterästi ja toi pöydälle leipää, silliä ja piimää. Tietenkään en silloin ymmärtänyt tuota oksajuttua, eikä meidän lasten mieltä muutenkaan murheet painaneet.

Valkosenmäen talonkatsojat varhain keväällä v. 1930 Taneli ja Hilma Paajanen (oikealla) vieraineen.


- 169 Valkosenmäestä muodostui lapsuusleikkiemme ki ehtova tanner . Suuren tuomen alla oli "kotilei kkimme'', haassa kiikuimme vankkojen pajujen latvoissa . Hakamaan ainoan kuusen juurelle teimme u sein retk en raaputtamalla pihkaa, j ota k äytimme liimana . Siellä oli myös k a k si mutahautaa . Toinen oli "Saimaa", jonka r annalla oli Mikkeli Na i svuorentorneineen (todellisuudessa käkkärämänty). Saimaasta k aivoimme "Vuoksen" toiseen mutahautaan, joka oli "Laatokka" . Heinolantien varressa talomme kohdall a leikkipaikkanamme oli myös Kokkokallio, jota lienee koko kylä aiemmin k äyttänyt juhannustulien pol ttopaikkana. Sille kokosi äitini vuoden aik ana kertyneet, hävitettäviksi tuomitut romppeet juhannuskok o k semme. Siinä maantien varre lla oli postilaati k komme. Tikkalasta lähti postinkuljettaja Ester Pulkkinen aamuisi n kaupunkiin ja poimi lähteviksi tarkoi tetut, postimerkeillä var ustetut kirj eet mukaansa . Näin va ivattomasti toimi posti silloin . Hän toimitti myös joitain pikkuasioita k aupungissa . Kokkokallio on sittemmin jäänyt aiotun 5 -tien alle . Saman mäen kohdalla aukean pellon keskellä oli joskus talvisi n mahtava liikennetulppa. Lumituisku täytti tiekanjoni n ja tarvittiin 5 - 6 miestä kuljettajan lisäksi lapi oimaan lunta, ennen kuin linja-auto pääsi ylös mäestä. Odotusaikansa matkustajat vi e ttivät meidän tuvassamme. Myöhe mmin ilmestyivät lumiaidat . Sokkalan me tsä on hyvää marjamaata. Meidät lapset velvoitet tiin huolehtimaa n kodin talvimarjoista. Mummo johdatteli meitä k a ukaisemmille mar japaikoille, jotka löytyivät Ti kkal ank ankaalta . Sieltä tullessamme kuul ostelimme ja pelkäsimme Rantakylän i soa h ärk ää. Uintipaikkamme oli Naist inginjoki. Se oli vasta perattu kor k e ine valleineen. Mutta pohjal l a o li puhdasta hiekkaa. Joell a tuli riesa itsepintaisesta pikkuveljestä, joka ei tahtonut lähteä pois v e destä . Uintimatkalla kuljimme Työväen Osuuskaupan maati l an pihan läpi.


- 170 Tilanhoitaja Veikko Rantalainen vei meidät usein katsomaan sikalan (nyk. nuorisotilat) isoja emakoita ja pikku possuja. Enpä o le senjälkeen nähnyt somempia ja puhtaammin hoidettuja sikoja. Mainitun kaupan johtajakin, Huovine n, asui ti lalla. Hänen kotiinsa saimme juosta torstaisin kuuntele maan radion Markus-sedän l astentuntia. Suuri ihastuksemme kohde ol i Rantakylän kart ano. En muista, kuka sen omisti.

A ~nakin

yksinäine n herra kulki vainioilla

s usikoiransa kanssa ja piti syksyisin silmällä omenatarhaa, kartanon rahal ähdettä . Sitten tuli isäntä Savolainen perheineen, johon kuulu i mm . Vertti Rantakylä. Emme ennättäneet heihin kunnolla tutus tua. Puutarhuri Hug o Nous ian perhe sitä vastoin kuu lui tuttaviimme . Lapset Allan ja Anneli näytt i vät meille koko puut a rhan. Olimme vakuuttuneita siitä, ettei kuninkaan puutarhakaan voisi olla hienompi . Pitkät hoidetut hiekkakäytävä t halkoivat 8 ha:n omenatarhaa. Molemmin puolin käytävää ol i jalostettuja omenapuita, joiden pudokkaatkin syyskesällä o livat suu ria ja herkul l isi a. Luumu- ja kirs i kkapuitakin k asvatett iin sekä kokeeksi päärynöitä . Niitten taimia o li myös myynnissä. Kartanon piha ja puisto o livat hyvin ho idet ut perennoineen ja muine istutuksineen. Koko tämä loisto rappeutui puutarhurin muutettua ostamalleen tilalle Va lkosenmäelle v. 1934 . Lopullisen tuhon puutarhassa teki talvisodan pakkanen. Nous ia istutti Va l k osenmäelle kin omenapui t a ja viljeli vihanneksia 1960-luvun lopulle saa k ka . Hänen k a uppahevosensa oli varmaan yksi viimeisimmistä Mikkelin tori lla. Rantakylän k o ulu aloi tti Sokkalan k artanoss a t u lovuotemme syksyllä . En ol l ut vielä koulu i k äinen. Seurasin koululaisten kulku a Sokkalaan kotirnäeltämme, jouk ossa oli k a k si tuntemaani n aapurintyttöä . Vai kutti siltä, että koulussa oli ihanaa j a mielenkiintoista . Koulukuume valtas i minut. Viimei n äiti


- 171 -

taipui ja talutti esikoisensa "kuunteluoppilaaksi". Syksy oli jo lokakuun puolivälissä ja Aukusti Salon Aapinen luettu Y:hyn saakka: "TYY-NE PYY-TÄÄ SE-DÄL-TÄ KY-NÄÄ. SE-TÄ EI AN-NA TYY-NEL-LE KY-NÄÄ . TYY-NE IT - KEE: Y-HYY, Y-HYY. Kun i sä n ä ki , e t tä olin saanut uuden aap i sen , i stu tti h än minu t p alvelleen j a opetti tav aami s t a , j ota k o ulu ssak in v aad ittiin. Se ei o nnistunut , v aan s u o l a i set kyyneleet kastoi vat aap isen a u keaman . Lop ul t a i sä kylläs tyi, p a i s k as i kirj a n v ä liin v u oleman sa ä l lät ikun ja tuha hti: "En iki nä opet a . tuot a tyttöä". Ei hänen tarvinnutkaan, sillä osasin jo lukea. Mutta tavaamisen oppi minen oli kovan työn takana. Kävi niin, että opettaja kirjoitti minut koulun oikeaksi oppilaaksi. Alaluokkia I - II pidettiin ensin kartanon keittiössä, sitten ruokasalissa. Opettajamme oli arkkitehdin rouva, Lyyli Kontio Mikkelistä, yläluokassa neiti Riittinen. Veistoa pojille opetti puuseppä Elis Impivaara, joka oli Tikkojen myötä muuttanut Ristiinasta Sokkalan alueelle. Äidilläni on vieläkin hänen Ristiinassa valmistamansa piironki, kaunein näkemistäni. Oma opettajani kulki jalan työmatkansa. Kerran hän raahasi kouluun painavan hiilipiirrostaulun, joka esitti suojelusenkeliä. Voi miten ihailin opettajaani, sillä ymmärs i n, että t aulun aihe o li v a iva n v äärtti. Ke v ä tre tke mme s uunt a utui Sokkalan ti e nva rre n kuusikkoon (nyk . seu rakunta ko ti). I stui mme h i lj aa samma l i kolla ja opettel imme t u nni stamaan peippo s ta . Toisena v uonna t u livatk i n jo Häklit . Hi enostun eena ja ystä v ä llisen ä i s tui o p ettaja Agnes Hä k li säes t äjä tuo lillaan juhlissa. He nke ä pidäte lle n s eur a simme ohjelmia , s illä e i h ä n etukäteen tiennyt, mi t ä ope ttaja Tauno Häkli oli keksinyt esim. näytelmien lavastukseen. Hänhän oli taitelija, mikä ominaisuus antoi leimansa koko koulun työskentelylle. 50 vuoden kuluttua kerroin hänelle olleeni oppaana seminaari-


- 172 luokalleni Helsingissä, muistissani se kuvataulu, jota hän oli koulussa selostanut. Ilman karttaa, opettajani kuvailun perusteella muistin kaupungin keskustan, Kaivopuiston ja läntiset hautausmaat. Kevään tulon koulussa tiesi siitä, kun seinäpallon pelaajat ilmestyivät välitunneilla kartanon pitkille aittariveille, samoin ruudunhyppääjät ensimmäisille pälville. Sitten lakaistiin tyylikkään kart anon koko pihapiiri kotoa tuoduil la haravilla ja varsiluudilla unohtamatta upeata tammikujaa. Tähän käytettiin jokunen voimistelutuntikin. Keväisiin menoihin kuuluivat myös piirustus- ja luontotunnit ulkona, Kommelinluola-retki Kailajärvelle sekä ainakin keväällä -34 tehty retki Mikkeliin. Kaupungin Urheilupuisto oli silloin kunnostettu, aita rakennettu ja lehmukset istutettu. Nyt olen kysellyt: "Onko tämä vielä se sama aita?" Sekö on kestänyt, kaiken muun ympärillä muuttuessa? Ensimmäinen muutos kotimäellämme tapahtui, kun Imatran

Säh~

kön miehet vetivät sähkölinjoja. Monta rakasta leikkipuutamma tapasi silloin kohtalonsa, niin myös "Harjunmaan" -leikkipaikkamme mänty. Itkukuorossa raahasimme sen latvan pihalle ja äiti säikähti, kuvitellen pahempaakin tapahtuneen. Me lapset olimme ylpeitä Valkosenmäestämme, sillä sieltä näimme kauas: Naistingin laakson yli kahteen kartanoon, Vuolinkoon ja Nikaraan sekä Karjalanharjulle. Saatoimme seurata myös Savon junaliikennettä ja käyttää hyväkse mme säännöllisiä linja-autovuoroja. Lentokentänkin maastoa alettiin silloin ojittaa. Usein pohdiskelimme tulevaisuutta. Päädyimme aina samaan tulokseen: kyllä Mikkelin kaupunki pian leviää meille asti. En malta olla kertomatta v ielä kauneinta muistoani Rantakylästä. Menin pieneen 2 -huoneiseen mökkiin lähellä Vanhamäen tienhaaraa. Siinä asui leskeksi jäänyt työmies viiden lapsensa kera. Yksi tytöistä oli luokkatoverini, jota pyysin hiihtoretkelle. Jouduin odottamaan, koska sattui olemaan perheen ruoka-aika.


- 173 Lasten täti oli kattanut pöydän, perhe kokoontui sen ympärille hiljaa seisten. Silloin isä siunasi ääneen lausuen ruuan. Ateriointi jatkui samaan henkeen kauniisti ja hosumatta, toinen toisellensa ruokaa tarjoillen. Sitten noustiin pöydästä yht'aikaa kiittäen.

Vuosikymmenten takaa Rantakylän muistot mielessäni olen a j a t e llut, mite n pie nikin voi olla kaunista. Varsinkin nyt, kun sinne on kohonnut ja kohoaa yhä suurempaa ja komeampaa.


- 174 ASUKKAITA JA TAPAHTUMIA 1950 - 1960-luvun ajoilta.

Muistellut Tapio Rautiainen

Seuraav assa olen koittanut paikallistaa muistikuv iani 1950 1960-luvun loppupuolelta oheisesta kartasta näkyvältä alueelta. Tiedot ovat muistinvaraisia. Niissä saattaa olla puutteita, mutta yhtenä esimerkkinä luettelo ja k arttamerkinnät osoittavat kuinka asutusalueella on alkanut muodostua taajamaksi. Asukasluettelon jälkeen kerron muutamia mieleenjääneitä tapahtumia kyseiseltä ajalta. 1. Kauppa, jota piti Adolf Pätynen Rakennus oli aluksi vaalea rapattu omakotitalo, jossa oli kaksi osastoa, eli myyntipuoli sekä pieni syvennys, jossa maidot mitattiin. 2. Rantakylän kansakoulu nykyinen peruskoulun ala-asteen koulu. Kansakoulu aloitti toimintansa marraskuussa v. 1956 siirryttyään Sokkalasta. Koululla asuivat opettajat Tauno Häkli, joka opetti 6. - 7. luokkia. Tauno Häkli oli myös koulun johtaja. Agnes Häkli, joka opetti 3. luokkaa. Agnes Häkli poistui keskuudestamme sairauden murtamana noin 1950 - 1960 luvun taitteessa . Hautajaiset olivat talvella, koska tehdessämme kunniakujaa Rouhialan hautausmaalla palelimme kovasti. Agnes Häklin tilalle tuli opettajaksi 1960-luvun alku puolella Aino Kirvesniemi, joka siirtyi Rämälästä. Ja Rantakylästä hän siirtyi Moi s ian kouluun. (Hän on Harri Kirvesniemen äiti) . Raili Häkli, joka opetti 1. - 2. luokkia, oli pitkällä lomalla keväästä 1957 alkaen . Itse olin Railin luokalla (nykyään Raili Vuohelainen).


- 175 Häntä tuurasi aluksi noin kolme kuukautta Leila Vuorikari, joka asui Karilan koeasemalla, mistä kävi päivittäin opettamassa . Lukuvuonna 1957 - 58 tuurasi Ulla - Maija Tarnaala. Hilja Pulkki opetti 1 . - 2 . luokkia. Hän asui koululla . Erkki Salmi opetti 4. - 5. luokkia ja 3. - 5 . luokkia sekä poikain puutyöt.

3. Ravolainen, seppä 4. Hyvönen, sanottiin Adaksi, myöhemmin paikalla asui Häkkinen 5. Mikko Kulma, joka asui rakennuksen eteläpäässä, pohjoispäässä asui ainakin Rauta-aho. Paikalla on asunut muitakin.

6. Paavo Tarnanen, hän oli kirjansitojana Vapaus-lehdessä. Myöhemmin Tarnaset muuttivat Mikkeliin ja sieltä edelleen Lahteen . Oma syntymäpaikkani oli Tarnasen saunakamari. 7 . Valkama. Tämän paikan vasemmalla puolella oli rakennus Erosella, mi es oli työssä VR:llä .

8. Pylkkänen, vanhempi pariskunta. Heidän luonaan kävin usein parturissa.

9. Useita asukkaita . Taloa sanottiin pitkäksi taloksi, jossa omistus oli jaettu kahtee n osaan, etelä- ja pohjoispäähän. Talossa asui 1950-luvun puolivälissä ainakin Sinkko. Eteläpääs sä Limberg ja pohjoispäässä Olavi tai Olli Kiuru. Kiuruilla oli kauppa. Täältä he muuttivat Juvalle, josta takaisin Mikkeliin. Kiurun jälkeen paikalla asui ainakin Hukka alakerrassa, ja yläkerrassa asui Inga ja Unto Kosonen, Inga on ollut myöhemmin kunnan luottamustehtävissä. Ete l äpäässä asui jossain vaiheessa myöhemmin myös Kankkunen ja heidän jälkeensä Pesonen. Eräs Pesosen pojista, Matti -nimeltään, on nykyään konserttipianistina, hän

oli Rantakylän koulussa kanssani samalla luo k alla .


- 176 10. Savio, muuttivat Mikkeliin 1950 - 60-lukujen vaihteessa. Heillä oli useita lapsia. Yläkerrassa asui muun muassa Sorvali. 11. Rautiainen. Meidän talo oli rakennettu Otavan koulutilalta puretusta rakennuksesta. Meillä oli eräs kylän ensimmäisiä TV - v astaanottimia, se ostettiin joulukuun 7. päivänä 1960. Ennen meitä oli TV ainakin jo Tauno Häkl illä ja Heikki Valjakalla . Myöhemmin paikalla asui Vänskä, he perustiv at pajan . Päärakennus on purettu Vänskän aikaan. 12. Ripatti, paikalla asunut myös muun muassa Mutanen, Lahikainen, Ripatti, Tontti ja Kankkunen. 13 . Ilonen Tilda ja Matti, Matti oli luultavasti ensimmäisiä taksiautoilijoita Mikkelissä sekä ilmeisesti Mikkelin taksin perustajia 1930-luvun alkupuolella. Paikalla asui myös aikanaan Laamaset ja Häkkiset. 14. Lea ja Aulis Häkkinen. Yläkerrassa jossain vaiheessa Aino ja Paavo Veijalainen. 15. Aini Kärkelä ja Jussi Paukkunen. Paukkusella oli kylän ensimmäisiä mopoja, tosin pyörä oli sellainen apumoottori niin

k~~n

sitä silloin kutsut-

tiin. Senjälkeen talossa on asuneet Manniset. 16. Rumpunen. He ajoivat puutavaraa ja vaihtoivat autoja. 17. Kellman Onni ajeli usein moottoripyörällään. 18. Marjatta ja Teemu Kosonen. Talo oli heidän rakentamansa . Myöhemmin paikalla asui myös Tiusanen. 19. Yrjö Laine . Perheessä oli paljon lapsia . 20. Hakalinna. Muuttanut myöhemmin Kangasni e melle. 21. Rossi. Heillä oli lehmiä vielä 1950-l uvun lopulla 22. Rakennuksessa asui ainakin Oskari Seilonen 1950-luvun puolivälissä . Heidän jälkeensä paikalla asuivat muun muassa Tompuri ja Jukarainen. 23 . Lempi Liukkonen 24 . Päärnilä 1950-luvulla


- 177 25. Pasanen 1950-luvulla, yläkerrassa Kaarlo Lehto, tiehöylän kuljettaja, rva Lehto ompelija. Kaarlo Lehto on ollut Mikkelissä luottamustehtävissä. 26 . Lamberg 1950-luvulla. Myöhe mmin on taloon muuttanut 1950-luvu11a Vitikainen, joilla paljon lapsia. Talon pihassa sijaitsi Suur-Savon sähkön muunta ja. 27 . Nestor Saikkonen, joka oli kunnan luottamustehtävien hoitaja. Useita valtuustokausia. 28.

~

Lempi. Hänellä oli pihassa suuri kanala.

29. Hulkkonen (nyk. Lampinen). 30 . Tiihonen Emil ja Lempi. Talo on myöhemmin purettu. 31 . Kiuru. Talon toisessa päässä asuneet myös Forssell ja Möltsi 32. 1950-luvulla paikalla on asuttu. Asuneet muun muassa Ohtoset, joiden perheenpää Länsi-Savossa faktorina. 33. Rautio 1950-luvulla, myöhemmin talossa asui Heikki Valjakka, tunnettu jalkapalloilija. 34. Talossa asui ainakin kauppias Pätynen. 35. Raili Ihalainen. Talo on rakennettu 1960-luvun vaihteessa 36. Talossa useita asukkaita. Omistajana Marjatta ja Teemu Kosonen. Alakerrassa asui Porkka, (he asuivat myöhemmin Sokkalan kartanon itäisessä päässä. Pohjakerroksessa toimi 1950-luvun puolivälin jälkeen muutaman vuoden ajan leipomo, josta leipää myytiin muun muassa Pätysen kauppaan. Paikalla ovat asuneet muun muassa myös Kontio. Marjatta Kosonen piti omaa kioskia k adun puolella vuosina 1956 - 1958. Porkan jälkeen alakerrassa asui Irja ja Lauri Kähköne n. Irja toimi myös joss ain määrin parturina. Lauri ajoi autollaan soraa. 37. Kantanen, talossa asu i myös Huovanainen 38. Valjakka Martti, joilla oli jossain vaiheessa myös eläimi ä, myös s ikoja. 39 . Pulkkinen . He il lä oli myös karjaa. 40. Eklund, talo rakennettu 1950 - 1960-lukujen vaihteessa.


- 178 41. Laaksonen, jolla oli hoidossa Tolosen leipomo 1950-luvun alkupuolelta noin vuoteen 1965. Leipää myytiin leipomossa kolmena päivänä viikossa, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, myyntiaika oli muutama tunti iltapäivällä. Leipää myytiin myös torilla ainakin lauantaisin. 42 . Haapanen, heillä ainakin yksi lehmä. 43. Martikainen 44. Kellman Otto, talo on purettu 1960-luvun puolivälissä. 45. Lahikaine n , toimi kätilönä, mies armeijassa luutnanttina 46. Hänninen 47. Lyytikäinen 48. Paikalla oli asukkaita 49. Sairinen, mies ajoi karjakunnan teuraseläinautoa. 50. Paikalla oli asukkaita, ei muistitietoa muuta 51. Paikalla oli asukkaita, ei muistitietoa muuta 52. Junni Aino ja Ville, kotoisin Raudusta. Yhdessä huoneessa asui Topi Mentu. Junnilla oli 4 - 5 lehmää. Sieltä haettiin maitoa meille. 53. Sokkalan kartano, toimi kouluna marraskuulle 1956. Useita asukkaita. Länsipäässä 1950-luvulla Sipilät ja Amanda Pulkkinen, itäpäässä viimeksi Porkat, jotka muuttivat talosta 36 54. Rakennusta sanottiin Punaiseksi tuvaksi. Tässä pidettiin koulua, 4 - 5 luokkia, opettajana Erkki Salmi, ennen marraskuuta 1956. Rakennus sortui osittain ukkosmyrskyssä 27.7.1957 55. Sokkalan koulun entinen navetta. Kattoa vaurioitui ukkosmyrskyssä 27.7.1957. 56 . Sokkalan koulun talli ja sosiaaliset tilat 57. Siitonen, hoiti leirintäaluetta uimarannan vieressä Porkan jälkeen . 58 . Uimar annan vieressä oli pyykkitupa, purettu 1950-luvun lopulla . 59. Ns. Punainen kellari, Sokkalantien varressa pure ttu 1950 - 1960-luvun vaihteessa.


- 179 60. Ns. Harmaa kellari, lähellä nykyistä Erä-Marketia, purettu 1960-luvun alussa. 61. Talossa asuivat Vilenit 62. Talossa asui ja sen rakensi Adolf Pätynen, joka muutti sinne rakennuksesta 34. 63. ja 64 talojen asukkaat eivät jääneet mieleen 65. ja 66 lehmähakoja 67. Saareke Edellä olevasta kertomuksestani saattavat jotkut rakennukset puuttua , mutta Rakentajantien ja K-kaupalta lähtevän sekä seuraavan tien kaaviot ovat täydellisiä käsittääkseni. Puutteita saattaa olla esim. Sokkalantiellä, sekä Vanhamäentien eli nykyisen Sokos-Hallin takana.

MUITA TAPAHTUMIA

Tapio Rautiaisen muisteluja

Leikkikenttätoiminta pidettiin 1950-luvulta vuoteen 1956 nyk. Sokoksen takana. Kartalle merkityssä kohteessa nro 64. Sateella oleskeltiin Lahikaisen liiterissä. Kentän takana oli lautataapeleita. Leikkikenttäohjaaja muuttui vuonna 1956 ja sinä kesänä olimme sateella lautataapeleiden katoksessa. Leikkikenttäpaikka muuttui 1957 Sokkalan kartanoon. Ohjaajana oli 1957 - 1958 paikkeilla Päivi Järvinen nyk. Huupponen Otavasta. Vuonna 1957 sadetta pidettiin Punaisessa Tuvassa, kartalla numero 54. Junnilla oli kaksi lehmähakaa, toinen oli nykyisen Rakentajantien eteläpäässä (numero 65) ja toinen numero 66 kohdalla . Kerran kuulimme lehmien karannen kaupunkiin saakka. Lehmähaan a lapuolella oli kalliosaareke, jossa oli kyykäärmeitä ja metsämansikoita. Ripatin talossa oli tulipalo laskiaistiistaina 1957. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tulipaloa, säikähdin ja karkasin kylälle Karikkoon. Heinäkuussa 1957 oli hyvin lämmin


- 180 KAR'l'TA:

ASTTKKAITA JA TAPAHTUMIA 1950 - 1960 luvun ajoi 1 ta Tapio Rauti a inen

/

.-"· , ,.. ..·

, ' ,jt""

,· ' \~0

.• iJ

/ t'/1 -~ (l). 1 1


- 181 sää noin kahden viikon ajan, joka päättyi rajuun ukkosilmaan 27.7.1957. Tämän viikon ajalta oli "Hesarissa" mainintoja joka päivältä muu alla maa ssa riehuneesta rajuilmasta. Itselläni on tarkkoja säähavaintoja päivä- jopa tuntikohtaisesti, tuolta ajalta . Perjantai oli selkeä ja lämmin, kun lauantaina 27 . päivä alkoi tapahtua: Aamu oli selkeä. Is än i lähti silloin Espanjaan. Kello 12 . 30 aikaan uhkasi ukkonen ensimmäisen kerran sinä päivänä. Illalla tuli äitini Junnist a heinätöistä kun noin 19 . 30 aikaan ilmestyi itätaivaalle varsina inen ukkospilvi. Alkoi rajuilma . Puita kaatuili juurineen, runsaasti nykyisen Rakentajanti en ja Sokkalantien välistä ja n s. Pylkkäsen kallioita samo in. Sähköpylväät katk e ilivat kuin tulitikut Lahdentien ja koti taloni väliltä, vain nykyisen Vänskän paj a n kohdalla jäi pylväs pystyyn . Kaikki puut ja pylväät olivat kaatuneet samaan suuntaan, ne osoi ttivat maasta länteen päin . Kaupungissa meni uuden vesito r nin katto uusiksi, se lensi pellolle . Otavassa Susiniemessä myrsky pyöritti sammalia rullille. Sokkalan kartanon alueella myrsky vahingoitti ns. Punaisen tuvan k attorakenteita ja leikkikenttälasten sateenpito tässä paikassa loppui tähän. Tammikuj alla Sokkalantien varressa katkesi muutama vanha tammi. Rakennuksen numero 55 takana oli pieni "tunneli", missä seinustalla pikkutytöt usei n olivat tehneet hiekkakakkuja, ja myrsky tuhosi myös tunnelin . Punainen kellari, numero 59, kärsi myös myrskyvahinkoja. Rantakylässä oltiin ilman sähköä, ainakin nykyisen Rakentajantien varressa, toista viikkoa, sähkö saatiin vasta 6 .8. 1957 tiistaina. Hallussani on myös Ilmatieteen laitoksen kuukausikat sa uk sessa ilmennyt raportti tuolta ajalta.


- 182 Ilosen Matti oli Mikkelin taksin perustajia. Hänen vaimollaan Tildalla oli niinsanotut "kaulin-pulikat'', joita käytettiin mankeloinnisa. Moni lainasi näitä mankelointivälineitä häneltä,myös äitini. Kioskia p iti Marjatta Kosonen ensin Vanhamäentien ristillä nyk. Suur- Savon edessä ja sittemmin Pätysen kaupan edessä, mistä kiosk i s iirtyi nykyisen talon eteen Uusitielle. Kioski oli tien puolella, edessä oli pitkä ritilä eli kävelysilta ja kioskin edessä pieni katos, jossa oli penkit molemmin puolin. Kioski oli siinä noin vuoteen 19 57 - 58. Valjakan Pekka piti kioskia Vanhamäen tienhaarassa vuosien 1959 - 1962 paikkeilla. Tämän jälkeen Kososen Marjatta teki kioskin ja piti sitä Vanhamäen tienhaarassa

lyh~ ·- n

katkaksin

aina Sokos-Hallin tuloon saakka. Häkkisen Aulis otti minulta ja muiltakin maitohampaita pois tongilla sanoen aina että: "Katso kirkolle päin", ja niin oli hammas poissa. Linja-autot ajoivat aluksi kerran tunnissa, kääntöpaikka oli Vanhamäen tienhaara ja linja oli Seurala-Rantakylä. Lähtöaika oli aina viittä vaille täyden tunnin, ja viimeinen auto lähti Rantakylästä 22.55. Myöhemmin 1950-luvun puolivälissä lähti lauantaisin viimeinen auto 23.55 Mikkeliin. 1960 - luvun vaihteessa tulivat nk. puolen a utot, jotka lähtivät viittä vaille puolen . Reitti piteni Seuralasta Anttolan tienhaaraan . Posti jaettiin 19 50-luvun alussa yhtei seen laatikkoon koko kylälle. Laatikko oli Ravolaisen pajan luona. Ennen 1950-luvun puolivä liä, olivat nykyisen Rakentajantien alapään asukkaiden laatikot nykyisen Poikkitien risteyksess ä sähköpylväässä, josta haettiin posti. Jokaiseen tienhaaraan laatikot tulivat edellä kerrotun ukkosmyrskyn kaadettua sähköpylväät, joissa laatikot olivat.


- 183 Hesari tuli vielä siihen aikaan päivän myöhässä, kunnes vuonna 1959 alettiin saada saman päivän Hesaria. Pätysen kauppa toimi postikanttorina kunnes kaupan päähän tuli postitoimisto v. 1960. Lumi aurattiin ajamalla aluksi kuorma-autolla 2 -siipistä auraa . Punaiseksi maalattu aura ei ollut niin leveä etteikö olisi mahtunut kävelemään samanaikaisesti tiellä. Myöhemin siniseksi maalattu 2 -siipinen aura oli niin leveä, että piti mennä penkkaan tai odottaa naapureiden tienhaaroissa. Lumilingot tulivat 1950-luvun lopulla. Esimerkiksi nyk. Rakentajantiellä lumi ajettiin lingolla joka oli vähän perunannostokoneen tyylinen, siinä olivat siivet jotka pyörivät traktorin edessä. Linkoa käytti Leinonen, joka asui Orijärven länsipäässä.


- 184 HAJATIETOA JA TOTEAMUKSIA Perinnepiirissä ja muissa eri yhteyks i s s ä esille tullutta tie toa . Kirj o i ttanut J e n ny Ni s ul a

Anni j a Matti J äntti ostivat talon Vanh amäen t ien v arresta Vilj a m Pylkkäse ltä , j oh o n muuttiva t 1940-luvun a lussa. He per u stiva t v . 19 57 k asvat u s- ja munitu skanalan , j o ta hoi tivat vuoteen 1971 saakka . Asukkaita oli heidän muuttaessa Rantakylässä vähän. Taloja, torppia siellä täällä, ilmeisesti asukkaita alle tuhannen. Vanhamäen tienristillä nykyisen peruskoulun yläasteen paikalla oli Syrjäläisen mökki, Otto Riepposen, joka oli Vuolingon kartanon maatyömiehien mökki, ja Otto Kellmanin mökki, hän oli Sokkalan kartanon maatyömiehiä. Tienristiltä Mikkeliin päin oli tien pohjoispuolella vaatturi Matti Pulkkisen talo, Martti Valjakan talo ja Kantasen talo. Sokkalan tienvarressa ei ollut myöskään vielä asutusta. Tien eteläpäässä oli Sokkalan kartano monine eri rakennuksineen. Kartanosta johti komea Tammikuja kohti viitostietä. Ensimmäisen talon Sokkalan tien varteen kerrotaan rakentaneen Martti Markkasen ja vaimonsa Vuokko, os. Junni. Nykyi s in talo on maa l a i s kunna lla j a siih e n on si joi t ettu v a p aa-a j a n toimistoja : nu oriso-, raittius - j a kul ttu uritoimisto , sek ä k otih oidon palve luto imis t o. Va l kosenmäellä, j o h o n ny t o n r a k e n t e i lla kunnan virastotalo, asu i silloin Paajaset . He myi vät myö h e mmi n talonsa puutarhu ri Hugo No u sialle, Nousian kuol tua perikunt a my i t a l o n sek ä ma ata maal a i s kunna lle. Hugo Nousia, Rantakylän kartanon puutarhuri kun oli, viljeli vihanneksia, kasvatti kukkia ja menapuita.Heillä oli myös karjaa, joten lannoitetta oli omasta navetasta puille, pen-


- 185 saille, kukille sekä vihanneksille. Vielä 1960-luvun lopulla Hugo Nousia kesäisin arkiaamuin ajaa körötteli hevosellaan Mikkelin torille tuotteitaosa myymään. Talvisodan aikana tuli maalaiskunnalle paljon karjalaisten siirtolaisten asutusasioita. Perustettiin asutuslautakunta, johon kuuluivat mm. agrologi Matti Jäntti Rantakylästä, agronomi Hovin iem i sekä agrologit Niilo Varonen ja Uuno Tuominen. Siirtolaiset Eetu ja Sievi Siitonen kertoivat aikoinaan Venetmäestä tänne tultuaan kun saivat maata Sokkalan kartanon maista, olleen siirtolaisilla oikeus käyttää kartanon saunaa siksi, kunnes olivat saaneet rakennetuksi omat saunat. Karikossa, jossakin torpassa asui ns.

~ennustajaeukko",

jos-

sa kävi varsinkin nuoret tytöt tietämässä tulevaisuuttaan kauempaakin kunnan jopa lähikuntien alueilta . Tulevaisuudesta saatiin myös tietoja niihin aikoihin markkinoilla myydyistä onnenlehdistä, joissa tiedot perustuivat vain syntymäaikoihin ja olivat hyvinkin epämääräisiä, mutta silti tyydyttivät suuren uteliaisuuden, joka merkitsi paljon . Vuolingon kartanon emäntä Signe Tuukkanen kertoi perinnepiirissä vieraillessaan aikoinaan Sokkalan-, Rantakylän-, Vuolingon- ja Nigaran kartanoiden sopineen, että kaikissa kartanoissa soitetaan työväelle ruokatunti samanaikaisesti, eli klo 11 . 30 aamupäivällä . Junaliikenne rautateillä oli vielä 1940 ja 1950-luvuilla hyvin vilkasta. Henkilöautoja oli vähän, samoin linja-autoja kulussa vähän. Rautateillä tuli käyttöön moottorijunat ns. "tiputtajat", jotka pysähtyivät me lkein "joka veräjällä". Karikassa oli myös tipu ttajan pysäkki. Se palveli paikallisliikennettä olosuhteet huomioon ottaen, hyvin. Kariken junapysäkki lakkautettii n 1950-luvun lopussa viitestien oikaisun yhteydessä . Samalla rakennettiin silta viitostielle radan yli.


- 186 Leena Topelius kertoi heidän Rantakylään tultuaan asumaan olleen Sokkalantien varrella pienen lammentapaisen, johon hän ajatuksissaan näki jonkun suunnittelevan omakotitalon pihapiiriin hoidetun ja istutuksilla varuste tun ihanan "kosteikon". Tuon lammen kohdalla on nyt omakotitalo. Samalla hän k ertoi paikallisliikenteen siirtyessä kulkemaan Rantakylän tietä, Sokkalantien v errella asukkaiden ikkunan pesu väheni, ol ihan Sokkal ant i ellä kesä llä joka tunti pölypilvi linjurin kulkie ssa . Kerrotaan, että aikoinaan olisi seppä Kitunen Rantakylästä takonut Mikkelin Pirttiniemen puistoon erittäin kauniin takorauta-aidan. Takarauta-aita on saanut nyt paikkansa Keskussairaalan muutoksen ja laajennuksen yhteydessä, suurinpiirtein entiseltä paikaltaan. Vuolingon kartanon alueella, peltojen läpi virtaa pieni Naistinginjoki, jonka yli ovat jotkut rantakyläläiset rakentaneet sopivan lankkusillan mattojen pesua varten. Kesäisin pesupaikalla kauniilla ilmalla on jopa ruuhkaa, mutta vuorotteluja ja hyvä sopu on antanut tilaa. Enimmäkseen sillalla on naispesijöitä, mutta onpa joukossa ollut urheita miehiäkin. Kiitokset Vuolingon kartanolle tästä erinomaisesta palvelupisteestä. Rantakylästä on muodostumassa todellinen Mikkelin maalaiskunnan kuntakeskus. Onhan täällä jo nykyisin huomattava määrä erilais i a asukka iden palveluksia; koulut, kaupat, pankki, posti, seurakuntatoiminta eri pienryhmätoimintoineen, vanhustentaloja, lastenpäiväkoti, nuorisotalolla harrastus mahdollisuuksia puhumattakaan urheilutalon tarjoamista monipuo lisista toiminnoista, johon mm. kuljetuksen avulla on mahdollisuus osallistua kaikilla kuntalaisille, kirjasto esittelyineen ja näyttelyineen .


- 187 Ja luonto on lähellä, poiketa marja- ja sienimetsään, hölkk~ämään

valaistulle ladulle tai

hiiht~mään .

Virastotalon

valmistuttua palvelut yhä paranevat ja edelleen on uusia suunnitelmia olemassa rantakylän palvelujen parantamiseksi sekä uusien asukkaiden sijoittumista varten. Menossa oleva peruskoulun ala-asteen koulun laajennussuunnitelma on erittäin tarpeellinen . Myllymäen alueelle on vuode n 1987 aikana tullut uusia asukkaita runsaasti ja jatkuvasti alueelle rakennetaan. Näin asutus tihenee ja laajenee Rantakylästä Otavaan . On mahdollista, että nämä asutusalueina joskus yhdistyvät . Milloin, sen tulevat vuosikymmenet näyttävät.


- 188 -

XII TIETOJA MAALAISKUNNASTA JA SEURAKUNNASTA Ti last o ista koonnut Jenny Nisu la

Mikke li n p i t ä j ä n nimi t uli k äyt töön v ast a 1 600-luvu l la . Sitä enn e n vuo n na 1 329 mainitaan Savila h den pitä j ä n nimi , j o k a o li Mikke lin pitäjän edel tävä nimitys, kuningas Maunu Eerikinpo j a n v e r otuksen j ä rj estämi s t ä kos k e v assa kir jeessä . Vuoden 1 865 kunna llisen h a lli nnon järj estäy t ye ssä o n k ä y tetty nimi tys tä Mi kkelin ma a la i s kunta, ja Mikke lin maaseurakunta . Tietoja kunnasta vuoden 1986 tilastojen mukaan: Pinta-ala 1170,44 km2 Väkiluku 11.131 henkeä, 1.1.1987, joista Rantakylässä 3.461 henkeä. Kunnan kalleusluokka II Kantokykyluokka 4 Veroäyrin hinta 16 p. Veroäyriä asukasta kohti 29.935 Kunnalla lainoja asukasta kohti 2.167 mk. Peruskoulun ala-asteen kouluja 20 eri puolilla kuntaa Peruskoulun yläasteen koulu Rantakylässä Kunnan pääkirjasto Rantakylässä Kun n anvirasto muo d o stuu v iidestä e ri o sasto sta sek ä nii h i n k uuluvist a toimistoista ja laito ksista . Yleinen osasto, kunnan johtaja Juhani Al anen , kunnansi h teeri Tapio Hauva l a Talou sosasto , talo u ssihteeri Ak i Ru san en Sosi aa liosasto , sos i aa li johtaja Riitta Le i mu S ivisty sosasto , k o uluto imenjoh ta j a Ta uno S uoniemi Si v istysosas t oon kuuluu k oul ut o i me n lisäk s i k a n salaisopisto , kirjasto, nuori s otyö, kulttuuri- ja raittiust yö sek ä l iikuntatoiminta.


- 189 Tekninen

osast~,

tekninen johtaja Jorma Holopainen.

Tekniseen osastoon kuuluu kaavoitus- ja mittausto imisto, rakennustoimisto, rakennusva lvontatoimisto ja suojelutoimisto .

Kunnanvaltuustoon kuul uu 35 jäsentä. Val tuuston puheenjohtaja Esko Pekonen, I varapuheenjohtaja Markku Aholainen ja II varapuheenjohtaja Mauno Tuukkanen. Kunnanhallituksen puheenjohtaja Lauri Partti. Nettomenot pääluokittain jokaista kuntala ista k oh ti ta l ousarviossa 1987 . Yleishallinto

470 mk/asukas

Järjestystoimi

160 mk/asukas

Terveydenhuolto

1420 mk/asukas

Sosiaalitoimi

1068 mk/asukas

Sivistystoimi

1718 mk/asukas

Kaavoitus- ja yleiset työt Kiinteistöt Liike- ja palvelutoiminta

548 mk/asukas 68 mk/asukas 231 mk/asukas

Nettotulot Rahoitus Pääomatalous

5250 mk/asukas

236 mk/asukas

Kunnan palveluksessa olevaa henkilökuntaa: Kokopäiväiset virat /to imet

394

Sivu- ja osa-aikaiset virat/toimet

10,15

Tunt ipaikkaisia hen k ilöitä

97

Kunnan alueella toimii 19 kylätoimikuntaa ja Otavassa toimii Otavaseura sekä Rantakylässä Rantakylä seura . Kunnan uuden virastotalon rakennustyöt Rantakylässä aloitettiin 1 987 .


- 190 Tietoja Mikkelin maaseurakunnasta Mikkelin maaseurakunnan - emäseurakunnan - alue on ollut varsin laaja . Aluksi se oli Savilahdenpitäjänä vuodesta 1329 lähtien ja käsitti koko Savon maakunnan aina Iisalmea myöten . Aikojen saatossa siitä on eronnut eri pitäjät itsenäisiksi seurakunniksi. Viimeiseksi Mikkelin kaupunkiseurakunta vuonna 1891. Kansalaisten opetuksesta ja sivistyksestä huolehti kirkko aina kunnalliseen itsehallintoon, eli vuoteen 1865 saakka. Hannele Wirilander Mikkelin pitäjän historiassa kertoo, että "vuonna 1793 joutui 20 henkilöä jalkapuuhun, itselleen kauhistukseksi ja parannukseksi sekä muille opetuk seks i kun olivat pakoilleet lukkarin ja pitäjän koulumes t a rin opetusta" . Viidenkymmenen vuoden kuluttua tästä voitiin pitäjän kokouksessa kertoa, että kirjoittamista tapailee jo melkein jokainen selvä lukija ." Kirkon opit ja normit ovat olleet ankaria savolaisille jästipäille. Mutta niin lienee ollut muillekin. Mikkelin maaseurakunnan 650-vuotisjuhlaa vietettiin 23.9 . 1979 . Ajankohtaista tietoa Mikkelin maaseurakunnasta: Mikke lin maase urakunnan alue on sama kuin maalaiskunnan alue. Kirkkoherranvirasto sijaitsee Otavankatu 8 : ssa Kirkkoherrana on Sakari Levonen I kappalainen Reijo Kataja II kappalaisen virka avoinna (aikaisemmin toimi Lauri Leppänen. Hän siirtyi Savon prikaatiin sotilaspastoriksi.) Lehtorina Marjut Ahtiainen Kanttori-urkurina Kyösti Kosonen Kanttorina Rauno Määttä Talouspäällikkönä Esko Laamanen. Vuoden 1987 aikana saatiin seurakuntaan oma puutarhuri, Jaana Nyström.


- 191 Seurakunnalla on seurakuntaloja Rouhialassa, kirkonmäellä, Otavassa, ja Rantakylässä. Jumalanpalveluksia on vuoden 1987 aikana vietetty 102 kertaa, osanottajia 16.409 henkeä . Ehtoollista vietetty 39 kertaa joissa osanottajia 4.961 yhteensä. Seurakunnalla on kaksi kuoroa, seurakuntakuoro ja Introituskuoro, jotka ovat esiintyneet jumalanpalveluksissa ja muissa seurakunnallisissa tilaisuuksissa . Lukukinkereitä on pidetty eri puolilla seurakunnan aluetta yhteensä 30, joissa osanottajia 724 henkeä. Eri toimialojen johtokuntia on seuraavasti: Diakoniatyön-, Lähetys- ja evankelioimistyön-, lapsityön- , nuorisotyön- sekä jumalanpalvelus ja musiikkityön johtokunta. Seurakunnan väkiluku oli vuoden 1987 lopusa 5400 miestä ja 5193 naista, yhteensä 1 0.593 jäsentä. Syntynyt 57 poikaa, 47 tyttöä, yhteensä 104 Kuollut 60 miestä, 40 naista, yhteensä 1 00 Uusi virsikirja otettiin käyttöön I adventtina. Kirkkoneuvosto on päättänyt, että seurakunnan puolesta lahjoitetaan joka talouteen uu si virsikirja . Kirkkovaltuustoon kuuluu 31 jäsentä. Valtuuston puheenjohtajana Heikki Lokka ja varapuheenjohtajana Erkki Uotila . Kirkkoneuvostoon kuuluu 11 jäsentä, joista 5 taloudelliseen jaostoon. Kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimii virkansa puolesta kirkkoherra ja taloudell isen jaoston puheenjohtaja Esko Ruuttunen toimii kirkkone uvoston varapuheenjohtajana . Kirkollisvero on 1,5 penniä veroäyriltä. Vuonna 1816 valmistunutta kirkkoa on korjattu useampaan kertaan, viimeksi vuosina 1 981 - 1982 tehtiin suuri korjaus. Samassa yhteydessä hankittiin uudet 41-äänikertaiset urut. Sankarihauta- alue ja muistolaatat kirkonmäellä kunnostettiin kunnan ja seurakunnan toimesta vuoden 1987 aikana .


- 192 -

+ '

.

'

ISÄNMAAN PUOLESTA SODISSA KAATUN EET RANTAKYLÄLÄISET 1939 - 1944

LAURI MARTTINEN

s. s. s. s.

ESKO RAJALA

s. 26 .1. 1923

k. 29 . 6 . 1944

VEIKKO SAVANDER

k. 24.6.1944

TOIVO STRENGELL

s. 18.12.1917 s. 15.11.1910

ALBIN VÄISÄNEN

s. 11.1.1901

k. 2.9.1941

OTTO GYNTHER JAAKKO HÖLTTÄ OLAVI KORHONEN

14.6.1922

k. 2.6.1944

24.7.1920

k. 20.7.1943

24.6.1918

k. 21.1.1940

11.8 . 1923

k. 9.6.1944

k. 2.1.1940


- 193 TIETOJEN KOKOAMINEN

Vuonna 1973 aloitettiin koota Sokkalan kartanoon ja karj a laisen siirtoväen asuttamiseen liittyvät tiedot . 1980-luvun alussa perustettiin Rantakyläseuran yhteyteen perinnetoimikunta, johon kuului Liisa Juuti lainen puheenjohtajana, Jenny Nisula sihteerinä, jäseninä opettaja Tauno Häkli ja maanviljelijä Martti Lyytikäinen sekä koulun edustajana opettaja Terttu Lehkonen. Vuodesta 1984 lähtien on toimi kunnan puheenjoht ajana ollut Jenny Nisula . Vuonna 1985 oli toimikunnan sihteerinä Ail a Prepula. Vuonna 1986 saatiin perinnetoimikunta kansalaisopiston piiriksi ''Tunne kotikyläs i - tallenna tieto ." Syksyllä 1987 on piiri kokoontunut kuusi kertaa, ohjaajana Liisa Vepsäläinen. Piiri ssä on ollut mukana perinneasioita muistelemassa ja kartoittamassa Anni ja Matti Jänt ti, Tauno Häkli, Edit Lampinen ja J enny Ni sula. Kerran tai kahdesti ovat p iirissä vierailleet Toini Saikkonen, S igne Tuukkanen, Siiri Valjakka ja Marja - Leena Markkanen . Henkilökohtais et haastattelut on tehty haastateltavien kodeissa. Ilmavalokuvista on vanho ja rakennuksia tunnistanut Elin Hämäläinen, entinen Valjakka . Saadun perinneaineiston kokoamisen julkaisuksi on suorittanut Jenny Nisul a .


- 194 SISÄLLYSLUETTELO

LUKIJALLE I

II

1

RANTAKYLÄN HISTORIAA 1500 - 1800-luvuilta

3

Kylän nimi

3

Asutus

3

Isojaon vaikutukset

4

Väestö

5

Väestömuutokset ja väkiluku

6

Väestön varallisuus

8

Verotuksesta

14

Vaivaishoid o n alku

15

Kestikievari toiminta

16

Viinanpol ttimo

17

Valtiopäivämies

18

Pitäjän omat virkamiehet

18

NYKYISET KANTATILAT RANTAKYLÄSSÄ

22

Sokkala RN:o 1

22

Karjalaisen siirtoväen asuttaminen

28

Sokkalan kartanon työmiesten kertomaa

32

Sokkalan kartano koulukäytössä

37

Muistoja Sokkalan ajoilta

44

Ketunniemi RN:o 2

48

Kerola RN:o 3

50

Rantakylän kartanon historiaa

52

Karila RN:o 4

69

Elämää Karilassa koeaseman aikana

70

Rantakylän kartanon torppia RN:o 6 - 9

80

Ranta-Siekkilä RN:o 10

81


- 195 -

III

IV

V

MAANVILJELYKSEN KEHITTYMINEN Kaski-, pelto- ja suoviljely

82

Viljelyskasvit ja sadot

83

Kasvinjalostus

83

Peltojen peruskunnostus ja lannoitus

84

Kivenraivaus ja salaojitus Koneiden yleistyminen

84 84

Kasvinsuojeluaineet

86

Sokerijuurikas

86

AIV-rehu

87

Kotieläimet ja lypsykarja

87

PAIKANNIMIÄ

89

Paikannimiluettelo

89

Kartta

93

PURETUT RAKENNUKSET

94

Rakennuksista luettelo

94

Kartta

97

VI PALVELUT Entisajan ammatinharjoittajia, luettelo

VII

82

99 99

Kartta

102

Nykyisten palvelujen kehitys, luettelo

103

Kartta

114

KAAVOITUS JA KUNNALLISTEKNIIKKA

115

Rakennuskaavoituksen kehittyminen

115

Vesihuolto

120

Sähkö ja tievalaistus

121


- 196 VIII SEURAKUNNALLINEN TOIMINTA

123

Lukukinkerit

123

Pyhäkoulutyö

125

Seurakuntakoti

128

IX

KYLÄN VANHIMMAT ASUKKAAT

130

Kolme kylän vanhinta asukasta X

XI

XII

SEURA- JA HARRASTUSTOIMINTA

137

Rantakylässä toimi nuorisoseura

137

Marttojen toiminnasta

144

Lotta-Svärd toiminnasta

148

Rantakyläseuran toiminta

150

Rantakylän Urheilijat r.y.

155

Rantakyl än Kalakaverit r . y .

1 57

Harrasta jakirjoittaja

158

MUISTELUKSIA JA HAJATIETOJA

161

Menneitä aikoja valokuvina

161

Valokuvanäyttelystä

165

Taidehankinnat

166

Muistojeni Valkosenmäki

167

Hajatietoja ja toteamuksia

184

TIETOJA KUNNASTA JA SEURAKUNNASTA

188

Tietoja maalaiskunnasta

188

Tietoja maaseurakunnasta

190

KAATUNEET

192

Sodissa kaatuneet rantakyläläiset 1939 - 1944

192

TIETOJEN KOKOAMINEN

193

Tietojen kokoamisen eri vaiheet SISÄLLYSLUETTELO

193 194-196


---~~--------~------------------------------------------~----------------------------------------------------:

Ki;VA

KUNN~N

UiJOt.N VIRASTOTALON P1ENGISMALUSTA


Rantakylaa - ennen ja nyt